|
Post by Sinte on Mar 26, 2014 20:11:00 GMT 2
Hoitotarinat edellisten hevosten päiväkirjoista
Tästä viestiketjusta löydät sekalaisessa järjestyksessä Metsälammelta poismenneiden tai -muuttaneiden hevosten päiväkirjamerkintöjä.
|
|
|
Post by Saku on Mar 29, 2014 17:20:46 GMT 2
29.3.2014 ~ TutustuminenÄiti jättää minut tallin pihaan puolen päivän maissa. Otan tallikassini ja nousen autosta. - Kivaa tallipäivää! Äiti toivottaa. - Kiitti! Huudahdan takaisin ja läimäytän samalla oven kiinni. Käännyn kannoillani, ja siinä se seisoo. Metsälammen ratsutila, talli, jolta oli juuri saanut hoitsun. Jännitti paljon, mutten antanut sen haitata. Harpon sivutalliin, Merlin karsinalle. Olen törmätä punatukkaiseen tyttöön. - Ai sori, pahoittelen. - Ei haittaa, tyttö virnistää. - Olen Linnea, Kisun hoitaja, hän jatkaa heti. Nyökkään ja tajuan sitten itsekin esittäytyä: - Mä oon Saku, Merlin uus hoitaja, kerron reippaasti. Linnea hymyilee pienesti ja siirtyy ovensuulle, minun ohitseni. - Pakko mennä, näkyillään! Linnea huikkaa ja vilkutan tämän perään. Itse lähden hakemaan Merlin riimua. Tammahan pitäisi hakea tarhasta, totta kai. Riimu löytyy pian ja pääsen lähtemään tarhoille. Bongaan Linnean hakemassa hoitsuaan tarhasta. Kävelen seiskatarhalle, jossa Merli tarhaa seuranaan pari muuta hevosta. Käveleskelen tarhan portille ja napsautan portin auki. Suljen sen perässäni ja tallustan Merlin luo. Tamma katsoo hieman epäröiden minuun päin. Silitän sen turpaa, jolloin se pukkaa minua suurella päällään. - Hei, ei nyt aleta väkivaltasiks, naurahdan. Merli katsoo minua ystävällisesti, herkkuja kerjäävällä katseella. En voi olla antamatta sille pientä leipäpalaa. Merli onnistuu jotenkin ihmeen kaupalla tiputtamaan sen maahan. Hymähdän pienesti. - Sä oot sitten höpsö, sanon hymyillen, ujuttaen samalla riimua tamman päähän. Saan Merlin talutetuksi karsinaansa. Sitä ei luultavasti tarvitse sitoa kiinni, joten päädyn siihen ratkaisuun, etten laita sitä kiinni. Linnea on viereisessä karsinassa hoitamassa Kisua. Hätkähdän, kun karsinan ovelle on ilmestynyt punertavat hiukset omaava nuorinainen. - Ooksä Merlin uus hoitaja? Tämä kysyy pirteänä. - Jep, sano Sakuks vaa, virnistän. - Mie oon Loci, hoidin Merliä ennen sua, Loci kertoo. Lähden hakemaan harjat ja löydän ne pian. Harpon takaisin Merlin luokse. - No, mä jätän sut hoitaan kullannuppuas, Loci kuittaa ja lähtee. Kaivan pölyharjan esiin ja alan sukia Merlin ruskeaa karvaa sillä. Merli hieman pyörähtää, mutta seisahtuu minun komentaessa sitä pienesti. Sitten Merli seisookin kiltisti paikallaan ja jopa nauttii harjaushetkestään. Harjaamiseen vierähtää ehkä tuntikin, Merli on nimittäin onnistunut saamaan kiitettävän kurapeitteen tarhaillessaan. Kura oli ehtinyt jopa hieman kuivua, joten ei sitä ihan minuutissa putsattu. Harjattuani Merlin, heitän harjan pakkiin ja otan kaviokoukun esiin. Merli nostaa kavionsa temppuilematta. - Hyvä heppa, kehun sitä taputtaen kaulalle. Kavioiden putsauksen jälkeen vien hoitokamat pois ja jään vielä hetkeksi Merlin luokse. - Kyllä me pärjätään, eikö pärjätäkki? Kuiskaan Merlille. Tiesin että meistä tulee erottomattomat ystävät! Saku & Merli 1HMSannan kommentti
Hienoa huomata, että sun ja Merlin ensitutustuminen sujui hyvin! Minusta oli viisas valinta aloittaa Merliin tutustuminen hoitamalla ja maasta käsin, eikä hypätä suin päin ratsastamaan. Pitkä ja kestävä ystävyyssuhde pitää luoda aina vahvalle perustalle. Seuraavalla kerralla voisit vaikka irtojuoksuttaa Merliä maneesissa – tai pyytää jotakin tallilaista mukaasi ratsastamaan. Merli on oikein mukava pakkaus, tamma on herkkä ja huolellinen ratsastettaessa.
Tarinasi oli sopivan pituinen ja kieliopillisesti melko virheetön. Kappaleissa oli tosin melko paljon vuoropuhelua, minkä vuoksi teksti näytti välillä rikkonaiselta.
- Kivaa tallipäivää! Äiti toivottaa. -> Johtolause (alleviivattu) alkaa aina pienellä alkukirjaimella: -> – Kivaa tallipäivää! äiti toivottaa.
nuorinainen -> nuori nainen
16,30v€
|
|
|
Post by Saku on Mar 30, 2014 17:37:26 GMT 2
|
|
|
Post by Saku on Mar 31, 2014 15:52:02 GMT 2
31.3.2014 ~ Irtojuoksutusta
Merlin pää nousee heinäkasasta, kun saavun sitä tarhasta noutamaan. Tamma katsoo minua ylväs ilme turvallaan, ja vaikuttaa hyvinkin oman arvonsa tuntevalta, kuin olisi koko maailman haltijatar. - Moi, pikkuprinsessani, tervehdin tammaa hymyillen. Astun tarhaan ja pujotan riimun sen päähän. - Tänään irtojuoksutan sua, kerron Merlille aikeistani. Se vain viskaisee päätään pienesti. Hymähdän lähtien sen kanssa talliin. Päästän Merlin ensiksi karsinaansa ja sitten käyn hakemassa sen harjapakin. Lasken harjapakin karsinan ulkopuolelle ja pölyharja kädessäni kävelen Merlin vierelle. Merli ei paljoa touhuistani perusta, lähinnä vaan tuijottelee käytävälle. Kohautan olkapäitäni ja alan sukia Merliä. Ruunikko seisoo paikallaan, mutta luimistelee varoitusmerkiksi, jos harjaan liian kovakätisesti tai päin vastoin liian hennosti. Huokaisen syvään lopettamatta silti harjaamista. Mokoma diiva, ajattelen mutta naurahdan sitten pienesti. Onhan se hyvä että hevosella on luonnetta riittämiin. Kun olen saanut pikkuprinsessan harjattua, siirryn kavioiden puoleen. Ne nousevat helposti, joten kavioiden putsaukseen ei mene kauaa. Kehun Merliä hyvästä käytöksestä ja sysään kaviokoukun syrjään, harjapakkiin. Samalla nappaan karsinanovesta Merlin riimun ja narun ja ujutan riimun Merlin päähän. - Eiköhän lähdetä, totean tammalle ja lähden sen kera maneesiin. Maneesissa on suureksi yllätyksekseni jo joku muu ihminen sekä pilkukas hevonen. Tunnen itseni hieman tyhmäksi, sillä luulin ettei maneesissa voisi olla muita. Totta kaihan siellä voi - enhän minä yksin täällä tallilla käy. - Moi! Nuori ruskeahiuksinen naisenalku huudahtaa tervehdykseksi. - Terve, vastaan tervehdykseen ja kuljen Merlin kanssa lähemmäs. - Katherine, hän esittäytyy. - Saku, vastaan. - Tulin tänne vasta, mutta kait me kahestaankin pärjätään, Katherine virnistää. Nyökkään päästäen Merlin irti. Merli on ensin hämillään, mutta ravaa sitten suurin matkaavoittavin askelin Jaden luo. Kyseistä knastrubia olen ihaillut salaa, nyt nään sen ihan lähietäisyydeltä. Jade on kaunis, joskin aran oloinen. Silti se tulee hyvin toimeen Merlin kanssa, onneksi. Annan Merlin ensin juosta vähän aikaa, jotta se saa purettua energiaansa. Sitten alan juoksutusraipan ja äänen avulla keräämään hevosen ympyrälle. Katherine juoksuttaa Jadea toisessa päässä maneesia, minä toisessa päässä. Merlin tekisi välillä mieli mennä Jaden luo leikkimään, mutta pidän tamman keskittyneenä. Yritän saada Merlin tottelemaan pelkän äänen avulla, täydellisesti siinä kuitenkaan onnistumatta. Siirtelen Merliä eri askellajeihin, se onnistuu hyvin. Laukka ei meinaa pysyä paria askelta pidempään päällä, mutta kun saan sen pysymään, olen tyytyväinen itseeni. Juoksutan Merliä noin 45 minuuttia, jonka jälkeen lähdemme Katherinen kanssa hevosinemme kohti tallia. Rupattelemme matkalla niitä näitä, kunnes hajaannumme eri talleihin. - Heippa, näkyillään! Katherine huudahtaa ennen kuin katoaa päätalliin. Minä jatkan matkaani vielä sivutalliin, jossa otan Merliltä riimun pois. Tarkistan Merlin jalkojen kunnon, ja totean niiden olevan normaalissa kunnossaan. Rapsuttelen vielä hetken aikaa Merliä ennen kotiin lähtöä. Saku & Merli 3HMSannan kommentti
Kiva, että jaksat panostaa tammaan tutustumisessa! Ennen kuin hevosia pitää vapaana maneesissa, kannattaa varmistaa, että ne tulevat toimeen keskenään. Ei ole mukavaa, jos niiden välille syntyykin känää. Metsälammen talliporukka onkin tutustumisen arvoinen; myöhemmin voit lähteä vaikka maastoilemaan talliporukalla.
Tarinasi oli sopivan pituinen ja kokolailla virheetön. Kirjoitat siististi ja repliikkejä on sopivasti muuhun tekstiin verrattuna. Jaat kappaleet oikeista kohdista, ja ne ovat mielestäni sopivan pituisia. Seuraavaksi voisit kiinnittää huomiota tarinasi sisältöön: kiinnostaako teksti lukijaa, vai voisiko sitä muokata vieläkin kiinnostavammaksi? Yleensä lukijoita kiinnostavat pieni jännitys ja erilaiset tunnevaihtelut tekstissä.
päin vastoin = päinvastoin
- Moi! Nuori ruskeahiuksinen naisenalku huudahtaa tervehdykseksi. -> Repliikin jälkeen johtolause aloitetaan pienellä alkukirjaimella (ellei se ala erisnimellä): -> – Moi! nuori ruskeahiuksinen naisenalku...
nään = näen (kirjakieltä)
16,80v€
|
|
|
Post by jade on Mar 31, 2014 18:33:54 GMT 2
31.3.2014 Maanantai Jotain erilaista ^^"Olen valmis", huikkaan Liljalle ja äidille. Olen luvannut, että Lilja saa tulla katsomaan heppoja tallille vähäksi aikaa äidin kanssa, ennenkuin he lähtevät Mummolaan. Vastapalvelukseksi saan kyydin tallille ja kyydin pois. "Juu, me tulemme", äiti huutaa olkkarista. Lilja juoksee iloisesti kiljuen viereeni eteiseen. Pistän ratsastussaappaani jalkaan ja nojaan oveen. Liljalla näyttää olevan vaikeuksia kenkien kanssa. Hän laittaa ne vääriin jalkoihin ja väittää että ne ovat rikki. "Laitoit ne vääriin jalkoihin", sanon Liljalle. Lilja ei usko vaan huutaa äitiä. "Tullaan tullaan", äiti sanoo olkkarista ja kävelee luoksemme. Äiti oikaisee Liljan kengät oikeisiin jalkoihin, ja olemme valmiita lähtöön. Kävelen autoon ja istahdan etupenkille. Vedän turvavyön kiinni. Odottelen Liljaa ja äitiä. He tulevatkin nopeasti ja niin matka alkaa. Matkassa ei kestänyt kauaa. Äiti kurvaa tallipihaan ja hyppään ulos autosta. Lilja juoksee heti innoissaan katselemaan tarhoissa olevia hevosia. Niiden joukossa on pyöreä shettis Ella. Lilja laittaa käden varovasti sähkölangan välistä tarhaan ja taputtaa Ellaa. Jatkuu Kommentti jatkossa!
|
|
|
Post by jade on Apr 1, 2014 14:15:29 GMT 2
Jatkoa viime tarinasta "Söpö heppa", Lilja sanoo minulle kun kävelen tytön vierelle. "Niin on", vastaan hymyillen. Lilja ottaa kätensä tarhan puolelta säikähtäneesti pois, kun Ella haukottelee niin että keltainen hammasrivistö näkyy. "Apua poni syö minut!" Lilja kiljahtaa. "Eikä syö, se vain haukottelee", sanon Liljalle. Äitikin tulee tarhalle ja katselee poneja kanssani. "Kuka noista on sun?" Lilja kysyy ihmeissään. "Tuo musta tuolla on hoitsuni", sanon ylpeästi. "Ai se väsynyt poni?" Lilja ihmettelee. Naurahdan Liljan kommentille. Ella kävelee poispäin meistä, ja pian sitä ei enää kunnolla näe. "No, lähdetäänkö?" Äiti kysyy Liljalta. "Höh!" Lilja kiljuu. "Ei saa kiljua tallialueella Lilja", muistutan sisartani. "Mummolassa on karkkia", äiti suostuttelee Liljaa. Silloin Lilja ryntää autolle. Istun tallihuoneessa hörppimässä limsaa. Paikalla on myös Destiny, Iida ja Saku. He puhuvat iloisesti pöydässä. "Mikset puhu mitään?" Destiny kääntyy minuun päin. "Ei huvita", vastaan. "Mikä sulla sit on?" Iida kysyy. "Ella.. sen jalka meni poikki ettekö tienny?" kysyn ihmeissäni. "Mitäh?" Iida, Saku ja Destiny huudahtavat yhtä aikaa. "Niin", huokaisen. "Minusta se oli äskön tarhassa ihan terveen näkönen", Iida sanoo. "Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!" kiljaisen. "Vitsi Jade!" Destiny hihittää. Muut nauravat sille että olivat uskoneet. Jatkuu.. taas :/ Kommentti jatko-osassa. -Sanna
|
|
|
Post by Vilja on Apr 12, 2014 12:18:33 GMT 2
(1. Ekstratehtävä) Luontoäiti ei vieläkään ollut täysin varma siitä, olisiko jo kevään aika vai ei. Lunta ja jäätä ei näkynyt kuin kaikista varjoisimmissa paikoissa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja muuttolinnut palailivat hyvää vauhtia takaisin kotimaahan. Silti aamulla herätessä maata peitti hento lumiharso, joka onneksi suli päivän mittaan pois. Iltamyöhään saattoi nähdä vaalean usvan leijailevan maanpinnan yllä, kun päivän lämpötila alkoi laskemaan taas pakkasta kohti. Hevosten mielestä kevät tuli jo hyvää vauhtia, ja etenkin Ronniesta sen huomasi irtokarvan määrästä. Sitä sai harjata tunteja päivässä ja kantaa hirveitä karvakekoja pois käytävältä, ja silti poni näytti pörröiseltä kuin nallekarhu. Täytyi kuitenkin olla tyytyväinen, että se ylipäänsä ymmärsi vaihtaa talvikarvansa! Sanna selitti innostuneeseen sävyyn jostain risteilystä, jonne hänen ystävänsä oli hänet pyytänyt. Liityin kuulijoiden rinkiin kesken kaiken, mutta Sanna oli syventynyt muistelemaan laivan nimeä, eikä huomannut uutta korvaparia ennen kuin tarinatuokio oli ohi, ja muut kaikonneet puuhailemaan omiaan. "Ai, Vilja, missä välissä sä siihen ilmestyit?" Sanna hämmästeli ja istuutui toimistonsa pöydän ääreen selailemaan paksun lehtipinon tarjontaa. "Metsikseen hankittiin muuten aivan huippukeksintö, Furminator! Hyvästi talviturkki ja joka paikassa leijailevat irtokarvat!" "Nyt sille kyllä löytyy kysyntää. Ronnielta lähtee kilokaupalla karvaa, vaikka oon yrittäny repiä siitä irti kaiken minkä irti vaan saa", totesin päätäni puistellen ja jatkoin matkaani hakemaan karvaturria tarhastaan. Furminaattori osoittautui käteväksi kapistukseksi, kun kokeilin sitä Ronnieen. Harjattuani roskat ja enimmät irtokarvat ruunan turkista pois laitoin hevoselle suitset päähän ja talutin sen ulos selkäännnousua varten. Kiipesin jakkaran päältä Ronnien leveään selkään ja ohjasin ratsuni Harjunlenkille. Rauhallinen maastolenkki ilman satulaa auringonpaisteessa ja linnunlaulussa veisi ajatukset pois kaikesta stressiä ja huolta aiheuttavasta, eikä Ronniekaan varmaan pistäisi rentoilua pahakseen. Ravailimme pari lyhyttä pätkää, joiden jälkeen uskallauduin nostamaan laukan. Ronnie olisi halunnut vähän rallitella, mutta kaikeksi onneksi se tyytyi menemään rauhallista vauhtia ilman mitään ylimääräisiä protesteja. Palasimme kumpikin tyytyväisinä takaisin tallille, ja vein Ronnien vielä takaisin ulos, sillä iltatallin vuoro olisi vasta tuntien päästä. Vaikka ulkona olikin aurinkoinen sää, ilma oli silti kylmä ja tuulinen. Sen takia olinkin niin iloinen, kun huomasin jonkun kantaneen toimistoon vedenkeittimen teenjuojia varten. Laitoin heti itselleni kupposen tulemaan, ja sitä odotellessa ihastelin jonkun hoitajan tekemää otsapantaa, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla ruusuilla. "Onko sitä teetä mulle asti?" paikalle tupsahtanut Iida kysäisi, kun kaadoin höyryävän kuumaa vettä nimikkomukiini. "On, on, vaikka kuinka!" vastasin nyökytellen ja ojensin teevalikoimaa tyttöä kohti. Hörppäsin valmista juomaa varovasti kupin reunalta ja totesin mielessäni, että tee tosiaan tuntui ihan siltä, kuin saisi lämpimän halauksen sisältään. Hymyillen ajatuksilleni nappasin pöydän reunalla olevasta keksilaatikosta yhden herkun ja istuuduin alas selailemaan uusinta Hipposta. Viihdyin tallilla iltatalliin asti, ja tallityöntekijöiden tuskaillessa iltaruokien ja hevosten sisäänhakujen kanssa päätin tarjoutua avuksi. Hain Ronnien ensimmäiseksi sisälle karsinaansa odottamaan iltarehujaan ja suuntasin sitten takaisin pihalle hoitamaan muutkin hevoset sisälle. Vaikka meitä oli useampi ihminen työskentelemässä, saimme silti kulutettua iltatalliin ennätyksellisen kauan aikaa. Ehkä ilman ylimääräistä rupattelua ja pelleilemistä homma olisi sujunut nopeammin? Oli miten oli, lähtiessäni kotia kohti Metsikseltä huomasin tähtitaivaan jo tuikkivan hennosti yhdessä auringon viimeisten säteiden kanssa.
Laitoin tämän nyt tänne, vaikka Ronnie näkyikin jo olevan hoitajahaussa. Kuitenkin, tänään on tuo viimeinen hoitopäivä, joten ajattelin, että ehtisin tämän saamaan vielä sen ajan sisällä tänne esille. Sannan kommentti
Harmi, että hoitsusi kanssa sattui käymään tällä tavalla. Myönnän tehneeni typerästi ennakoidessa, mutta kuten chatissa mainitsinkin, täällä Metsälammella on hyvin epätodennäköistä että hoitaja pelastaa tilanteen viimeisenä hoitopäivänä. Ronnie taisi olla suosittu, sillä se meni niin nopeasti kaupaksi hoitajahaussamme. Katsele ihmeessä toisia hoitsuja – ja saathan sä Metsälammella hoitsuttomanakin pyöriä, jos tuntuu siltä. Annan sulle etuoikeuden jatkaa ruunan hoitajana jos ja kun se vapautuu uudelleen.
Olipa jälleen kerran mukava tarina! Tekstisi ovat siistejä ja pidän siitä, ettet yleensä täytyä niitä vuoropuhelulla. Kuvailet ja havainnoit tarinassa paljon ympäristöä, mikä edesauttaa lukijaa pääsemään tarinankulkuun nopeammin mukaan. Kuvailu elävöittää aina tekstiä ja tekee siitä mielenkiintoisempaa. Olit onnistunut ujuttamaan ekstratehtävässä vaaditut sanat taitavasti tekstiin, eivätkä ne tökkineet siellä ollenkaan. Upeaa, jälleen kerran! Tarinasi oli lähes virheetöntä, mutta kiinnitä seuraavalla kerralla huomiota pilkunkäyttöön:
* Kahta päälausetta ei eroteta toisistaan pilkulla, jos niitä yhdistää rinnastuskonjuktio (ja, sekä, eli, tai...) sekä yhteinen lauseenjäsen (esim. sama tekijä, kuten minätekijä). * Substantiivia korvaavaa pronominia (minä, sinä, hän...) ei pidetä yhteisenä lauseenjäsenenä samasta tarkoituksesta huolimatta (esim. substantiivi "Claudia" korvataan seuraavassa lauseessa pronominilla "hän"): tällöin käytetään pilkkua. "Claudia käveli ikkunan edestä, ja sitten hän katosi talliin."
"(Minä) Laitoin heti itselleni kupposen tulemaan, ja sitä odotellessa (minä) ihastelin..." -> "Laitoin heti itselleni kupposen tulemaan ja sitä odotellessa ihastelin..."
18,70v€
|
|
|
Post by Destiny on Apr 18, 2014 8:20:49 GMT 2
Ilta tallilla
Kävelin kohti taloa tallikassi olkapäälläni. Vaikka kello oli jo kuusi, oli kaikkialla todella valoisaa. Astuin sisään taloon ja kävelin kaapeille. Avasin kaappini ja tungin kassin sinne. Suljin kaapin ja hölkkäsin ulos talosta. z Pipsa oli viety jo talliin, joten suunnistin sinne. Hain pölyharjan ja kaviokoukun. Sidoin tamman kiinni ja aloitin harjaamisen. Neiti ei onneksi ollut likainen, joten sain harjattua nopeasti. Otin kaviot ja sen jälkeen vein tavarat harjapakkiin. Irroitin satulasta huovan ja etsin käsiini loimivyön. Hain myös suitset ja puin varusteet tammalle. Suojat jalkaan ja maneesiin. z Maneesissa kiipesin Pipsan selkään ja puristin pohkeillani käynnin merkiksi. Kävelin pitkään pitkillä ohjilla, jotta saisin tamman kunnolla vertymään. Otin ohjat kunnolla käteen ja nostin ravin. Taivuttelin puoliveristä ja tein paljon pysähdyksiä. Kun tamma kuunteli tarkasti jokaisen avun, siirsin sen käyntiin. Annoin tummanruunikon levähtää rauhassa hetken, kunnes keräsin ohjat käsiini. Nostin laukan ja laukkasimme muutaman kierroksen. Kun siirsin käyntiin, olisi Pipsa tahtonut vielä laukata. - Mä vien sut joku lähipäivä maastoon ja irrotellaan ihan kunnolla, mä lupaan, kuiskasin tammalle loppukäyntien aikana. Käänsin tytön kaartoon ja liu'uin alas selästä. Taputin Pipsaa kiitollisena ja lähdin kohti päätallia. z Vein Pipsan karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Vein ne siististi oikeille paikoilleen. Tämän jälkeen harjasin ja loimitin neidin. Autoin Iidaa iltatallissa, jonka jälkeen lähdin kotiin.
Sannan kommentti
Olipa lyhkäinen tarina! Mulle ei oikein jäänyt tästä kommentoitavaa, mutta perusolemukseltaan tarina oli selkeä ja siisti. Tekstistä ei löytynyt korjattavia virheitä, mutta kappalejaot puuttuivat tarinasta periaatteessa kokonaan; kappalejaolla tarkoitan tässä tilanteessa yhtä ylimääräistä riviä kappaleiden välissä. Laitoin puuttuvien kappalejakojen kohdalle vaaleansinisen z-kirjaimen.
10,40v€
|
|
|
Post by Mindy on Apr 20, 2014 0:21:13 GMT 2
Tutustuminen Oli aurinkoinen iltapäivä, kun saavuin ensimmäistä kertaa Metsälampeen. Minua hieman jännitti ja olin jo kerännyt muutaman viikon rohkeuttani tulla tallille ja pyytää omaa hoitohevosta. Kävelin varovasti talliin sisälle. Iltapäivän tunnit olivat ilmeisesti alkamassa, sillä tallissa oli aika paljon väkeä. Seisoskelin hetken paikoillani tietämättä mihin mennä, kun ystävällisen näköinen nainen tuli esittelemään itsensä tallin omistajaksi ja toivottamaan tervetulleeksi. Juttelimme hetken Sannan kanssa ja esitin varovaisen toiveen hoitohevosesta. Sanna rupesi heti innolla esittelemään tallia ja tällä hetkellä vapaita hevosia. Ihastuin ensisilmäyksellä Rinjaan. Sen ulkonäkö oli sydämen vievä, tälläistä hevosta ei joka päivä tulisi vastaan. Lisäksi Sannan kertoessa tamman luonteesta, olin lopullisesti myyty eikä valintaa tarvinnut miettiä kahdesti. Sain luvan aloittaa Rinjan hoitamisen, mutta koska Sannalla oli kiire jo tunnille, hän jätti minut juuri tallilla olevan hoitajan Ennin kanssa tutustumaan hoitajan tehtäviin ja jatkamaan tallikierrosta. Ennin hoitohevonen Nova oli kuvankaunis tamma. Harjasimme sen yhdessä kiiltäväksi. Sen jälkeen Enni esitteli minulle tallin loppuun ja hän kertoi mistä mitäkin löytyi. Aika vierähti kuin siivillä, joten Enni joutui lähtemään laittamaan Novaa valmiiksi tuntia varten ja minä jäin seisoskelemaan tallin käytävälle. En kerinnyt kauaa olemaan siinä, kun Destinyksi esittäytynyt tyttö koiransa kanssa tuli juttelemaan minulle. Hän esitteli minulle hevosensa Pipsan ja kertoi vähän tallin tavoista. Kun Destiny jatkoi matkaansa, menin Rinjan karsinalle. Tamma oli menossa ilmeisesti seuraavalle tunnille, kun sen karsinan edessä telineessä oli satula ja suitset valmiina. Avasin karsinan oven ja menin sisälle karsinaan. Rinja tuli katsomaan tulokasta. Rapsuttelin hetken tammaa ja juttelin sille. Kohta jouduin lähtemään kotia kohti. Koko matkan olin vaipuneena ajatuksiini mitä kaikkea kivaa tulisikaan tapahtumaan ja kotiin melkein hypin ilosta kertoen vanhemmille Rinjasta! Sannan kommentti
Rinja on tosiaan aivan ihastuttava tamma niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin: se vie sydämen nopeasti. Minusta oli hyvä, että aloitit Rinjaan tutustumisen pienin askelin: hyvä ystävyyssuhde pitää luoda aina tukevalle pohjalle ensitutustumisesta lähtien. Kiva että tutustuit myös muutamaan tallilaiseen, heitä voit pyytää jatkossa avuksi ja seuraksi tallilla! Sitten kun olet tutustunut Rinjaan kunnolla kotitallilla ja maneesissa, voit pyytää kauemmin Metsiksellä pyörineitä tallilaisia näyttämään sinulle maastoja. Metsälammen maastot ovat niin upeita, ettei niitä kannata jättää mistään hinnasta väliin!
Tarinasi oli lyhkäinen, mutta siitä huolimatta sait siihen tiivitettyä koko tarinan. Teksti oli mukavaa ja virheetöntä lukea, mutta pyrin kiinnittämään huomiota myös parannettaviin seikkoihin. Kirjoitat hyvin, jatka samaa rataa!
"...kun saavuin ensimmäistä kertaa Metsälampeen." -> Mieluummin "Metsälammelle" kun puhutaan alueesta/paikasta. -> "...kun saavuin ensimmäistä kertaa Metsälammelle."
15,80v€
|
|
|
Post by Loci on Apr 21, 2014 14:48:10 GMT 2
Kevät aurinko paistaa En tätä päivää voi vaihtaa Alla ratsuni reipas Ystävien metsäretki riemukas Tallissa yhdessä puuhataan Tallipihaa kesäkuntoon laitetaan. Stefan yrittää tyttöjä naurattaa Destiny miehen käytöstä kavahtaa Illalla vielä talli tehdään toivottavasti taas pian tallilla nähdään Nyt kotiin nukkumaan Huomenna taas pääsee ahertamaan Sannan kommentti
Ihana runonpätkä josta suorastaan paistaa Metsiksen todellinen meno. Runossa oleva ainokainen piste häiristi vähän silmää, kannattaa seuraavaa runoa kirjoittaessa pohtia laittaako niitä ollenkaan.
kevät aurinko = kevätaurinko
7,90v€
|
|
|
Post by Mindy on Apr 21, 2014 20:33:56 GMT 2
Runoilun kokeilua On kaunis kevätsää, ja aurinko selkää lämmittää. Kävelen pihatietä Metsälammen, ohitan kohta kaivonkannen. Suoraa tarhoille suunnistan, hoitsuani Rinjaa tapaamaan. Hetken tammaa viheltelen, ja se tulee luokseni kävellen. Myös Rinjan tarhakaverit seurakseni saan, hetken kaikkia rapsuttelen vaan. Porkkanaa kun taskusta kaivan, turvat tulevat minuun kiinni aivan. Nyt tarhasta lähden, kävelen ulkokarsinoita kohden. Ne ovat vielä siivoamatta, joten päätän olla lorvehtimatta. Talikon ja kottikärryt noudan, karsinoita siivoamaan joudan. Kikkareet ja märät purut kottareihin laitan, niiden täyteen tullessa tyhjäämään lähden. Karsinoiden ollessa puhtaat, ovat ne kovin puruista vajaat. Puhdasta kuiviketta kottikärryihin, tasaan purut kaikkiin karsinoihin. Kottikärryt ja talikon paikoilleen palautan, juoma- ja vesikupit vielä virautan. Valmista alkaa olla, täytyy tyytyväinen olla! Suunnaksi otan kotitalon, kohta nään enää tallin katon. Runoilua yritin, vaikkei se vahtuuksia olekaan ja samalla ekstratehtävän suoritus Sannan kommentti
Hauska ja letkeä runo, jossa oli taitavasti koostettuna koko tallipäivän tapahtumat. Perinteiset riimiparit tekivät runosta helposti etenevän, mutta joissakin kohdissa riimiparit tökkivät (esim. laitan – lähden, kottikärryihin – karsinoihin, suunnistan – tapaamaan). Jatka ihmeessä runoilua!
9,10v€
|
|
|
Post by Mindy on Apr 23, 2014 0:07:53 GMT 2
Irtojuoksutus Istuin koulussa viimeisellä tunnilla, enkä jaksanut enään keskittyä oikein tunnin aiheeseen. Katselin ikkunasta pihalle kaunista kevätsäätä. Havahduin kellon soittoon tunnin loppumiseksi ja ampaisin ylös tuolistani. Keräsin nopeasti tavarani ja sinkaisin muiden perässä luokan ovesta pihalle, nappasin takin naulakosta ja puin kengät nopeasti jalkoihini. Sitten lähdin puolijuoksua linja-autolle. Se lähtee aina niin aikaisin, että opettajan pitäessä tappiin asti tulee kiire! Astuin bussin ovesta sisään ja leimasin matkani. Istuin paikalle ja samassa auto lähtikin liikkeelle. Otin mukavan asennon ja kaivoin puhelimen taskustani. Yksi uusi viesti. Porukat eivät ole kuulemma kotona ennen huomista ja olisin yksin kotona siihen asti. Jes! Hyvä syy lähteä tallille. Kohta linkka olikin pysäkkini lähellä, joten painoni pysäytysnappia. Bussin pysähtyessä nousin ja menin pihalle. Lähdin kävelemään reippaasti pihatietä kotiin. Kaivoin avaimet taskusta ja menin sisälle. Kävin heittämässä koululaukun huoneeni nurkkaan ja vaihdoin tallivaatteet päälleni. Menin keittiöön ja tein nopeasti itselleni voileivän. Syötyäni sen, lähdin eteiseen pukemaan ja sitten ovesta pihalle. Tarkistin, että ovi meni lukkoon. Nappasin pyöräni autotallista ja rupesin polkemaan tallia kohti. Ei mennyt kauaakaan kuin talli jo näkyi. Jätin pyörän parkkiin ja suuntasin talliin. Jäin tutkimaan tuntilistaa. Melkein 2 tuntia tuntien alkuun, joten kenttä olisi vapaana. Eikä Rinja ollut menossa tänään edes tunneille! Otin riimunnarun ja lähdin tarhoja kohti. Hevoset notkuivat tyytyväisinä tarhoissaan. Rupesin kutsumaan Rinjaa ja se kohotti katsettaan minua kohti. Menin tarhaan sisälle ja tamma lähti tulemaan luokseni. Sen tarhakavereita ei pahemmin kiinnostanut, mutta ei se haitannut. Ainakin tamman saisi helpommin tarhasta pois. Kun Rinja pääsi luokseni, otin sen kiinni ja talutin tarhan portista pihalle. Suljin portin perässäni. Talutin tamman talliin ja laitoin karsinaansa. Päästin tamman vapaaksi karsinaan ja annoi sille palan porkkanaa. Kävin hakemassa Rinjan harjapakin varustehuoneesta. Aloitin harjaamisen kumisualla ja tamma nautti selvästi käsittelystä. Sen jälkeen otin pehmeämmän harjan ja harjasin koko hevosen läpi. Putsasin myös kaviot. Rinja oli nyt puhdas. Rupesin miettimään mitä tekisin sen kanssa tänään, kun Sanna käveli tallin käytävää pitkin luokseni ja ehdotti, että voisimme päästää Rinjan yhdessä kentälle vähän purkamaan energiaansa, mitä sillä ilmeisesti oli muutamana päivänä ollut ihan riittämiin. Suostuin oitis ideaan. Otin Rinjan riimunnarun päähän kiinni ja lähdimme kävelemään kenttää kohti. Talutin tamman portista sisään ja Sanna sulki sen perästä. Kävelin Rinjan kanssa muutaman kierroksen, että se sai vähän lämmitellä. Sitten päästin sen vapaaksi. Sanna pyysi Rinjaa kohta raviin ja se ravailikin muutaman kierroksen nätisti. Sitten tamma huomasi olevansa vapaa ja aloitti pukkilaukan ympäri kenttää. Sen rauhallinen olemus oli hetkessä tiessään ja tamma iloitteli oikein olan takaa. Välillä se kaahasi ympäri kenttää ja välillä heitteli isoja pukkeja. Aikansa pössötettyään, Rinja malttoi hidastaa raviin. Annoimme sen ravailla hyvän tovin kentällä, kunnes pyysimme sen käyntiin. Tamma antoi helposti kiinni. "Voisit käydä sen kanssa kävelemässä loppukäynnit saunalla", Sanna tuumasi nähtyään kuinka Rinja puuskutti. Hän avasi meille portin ja ohjasi polulle, joka lähti saunalle. Saimme hyvät ohjeet, niillä ei voisi eksyä.. Lähdimme Rinjan kanssa kävelemään ja aluksi se kävi vielä vähän kuumana. Kohta se kuitenkin rauhoittui ja tulo matkalla tamma nyppi jo polun reunassa paikoitellen kasvavaa vihreää ruohoa. Tallille päästyämme talutin tamman suoraan pesupaikalle ja laitoin kiinni kahdelta puolelta. Se oli kerinnyt kuivahtaa hiestä jo kävelylenkkimme aikana. Kylmäsin kuitenkin hieman tamman jalkoja. Se seisoi nätisti paikoillaan. Kun toimenpide oli valmis, annoin Rinjalle porkkanaa ja vein sen takaisin tarhaan. Sitten tulin talliin siivoamaan jälkeni. Kohta jouduinkin lähtemään kotia kohti läksyjen kimppuun. Extra-tehtävää Sannan kommentti
Tällaisilla kauniilla ilmoilla ei tosiaan tekisi mieli istua koulunpenkillä. Onneksi pääsit kuitenkin tallille rentoutumaan rankan päivän jälkeen – hevosten kanssa puuhaillessa tulee aina hyvä mieli. Sait Rinjan yllättävän helpolla kiinni tarhasta, tosi kiva että se oli yhteistyötuulella! Välillä on tärkeää päästää hevonen purkamaan energioitaan: siihen sopii kaikista parhaiten irtojuoksutus aidatulla alueella. Metsälammen hevosia saa juoksuttaa myös pelloilla, mutta niitä ei saa päästää siellä vapaaksi, minkä lisäksi tulee tarkistaa pellon pohja kuoppien varalta ennen juoksutusta.
Tarinasi oli pitkä ja virheetön. Mielestäni kerroit hiukan liikaa koulupäivästäsi tai tallille lähdöstä; tuntui, ettei tarina pääse kunnolla alkuun pitkän alkujaarittelun vuoksi. Hyvää tarinaa kirjoittaessa kannattaa aloittaa suoraan toiminnasta, jolloin lukijan saa "koukutettua" menoon mukaan jo alusta alkaen.
18,20v€
|
|
|
Post by Destiny on Apr 26, 2014 14:45:51 GMT 2
Laukkamaasto ja kevätsiivoustaTalutin Pipsaa kohti päätallia. Lämpöasteita oli luultavasti 15 ja aurinko paistoi. Sidoin neidin kiinni käytävälle ja riisuin siltä ulkoloimen. Puoliverinen ravisteli kaikki pölyt pois ja maiskutteli. Naurahdin hieman ja hain Pipsan harjapakin. Etsin käsiini kumisuan ja aloitin harjaamaan pyörivin liikkein, etenemällä kaulasta hännän päähän ja toistin saman toisella puolella. Pipsa hörähti tyytyväisenä ja venytti kaulansa pitkäksi. Harjasin tamman vielä läpi pölyharjalla ja sen jälkeen palautin harjapakin paikoilleen. Hain satulan, suitset sekä suojat ja varustin tummanruunikon. Veryttelin Pipsan kentällä menemällä kaikki askellajit huolella läpi sekä taivuttelin tammaa. Kun neiti kuunteli avut kunnolla, lähdin maastoon. Kävelimme laukkapellon päähän ja tein siellä muutaman käyntiympyrän. Tämän jälkeen kannustin Pipsan laukkaan. Tamma lähti kuin raketti. En pidätellyt puoliveristä yhtään vaan annoin sen päästellä höyryjä ulos. Tummanruunikko juoksi ja juoksi isoin askelin kohti pellon toista päätä. Tuuli iski vasten kasvoja ja kevyessä istunnassa jalkoja alkoi särkeä, mutta en välittänyt siitä. Olimme melkein pellon laidassa, joten aloin tekemään pieniä pidätteitä. Pellon laidassa käänsin hevosen voltille ja siirsin sen käyntiin. Pipsa oli hionnut aika paljon, joten kävelimme rinnakkain takaisin tallille. Talutin neidin karsinaan, jossa riisuin sen varusteet ja vein ne paikoilleen. Pesin tytön ja vedin hikiviilalla turkkiin jääneet vedet pois. Loimitin Pipsan ja jätin sen karsinaan. Itse menin satulahuoneeseen, jossa Taru kuurasi Myyn valjaita. Tervehdimme toisiamme ja jatkoimme omia hommiamme. Irroitin Pipsan satulasta hikisen huovan, jonka vein tamman karsinan oveen. Sen jälkeen aloin putsaamaan satulaa. Taru sai hommansa valmiiksi, joten hän lähti pois. Satula olikin likainen, joten putsaamisessa kesti. Lopulta sain satulan putsattua ja etsin siihen uuden punaisen huovan. Tämän jälkeen otin käsittelyyn suitset. Ne eivät olleet erityisen likaiset, joten sain putsattua ne nopeasti. Nyt Pipsalla oli kiiltävät varusteet, joilla kisata. Tammalla oli paljon suojia sekä muutamat pintelit. Heitin kaikki rikkinäiset ja huonot suojat roskiin. Jäljelle jääneet harjasin kovalla harjalla ja vein paikoilleen. Päätin viedä kaikki talviloimet kotiin pesukoneeseen ja tuoda ne sitten kaappiini. Kiinnitin Pipsan käytävälle ja riisuin loimen. Koko hevonen oli onneksi jo kuivunut. Harjasin neidin läpi ja katsoin jalat tarkkaan. Jalat olivat onneksi kunnossa eikä niissä ollut lämpöä. Harjapakista etsin käsiini sakset. Leikkasin otsatukkaa lyhyemmäksi niin, että puoliverinen näkisi jotain. Lisäksi harja sekä häntä olivat päässeet kasvamaan. Leikkasin myös vuohiskarvat. Nyt koko hevonen oli siistitty. Lopuksi talutin Pipsan tarhaan ja lähdin kotiin. Sannan kommentti
Mukavaa että Pipsa sai päästellä välillä höyryjään ulos! Pakkohan se on myöntää, että laukkapellolla on rutkasti enemmän tilaa tuollaisiin hirmulaukkoihin kuin Metsiksen pienehköllä kentällä. Teidän yhteistyönne tuntuu pelaavan hyvin, ja Pipsa voi Metsälammen seurallisessa porukassa mainiosti. Hieno tamma se on, kieltämättä!
Tarinasi oli sopivan pituinen ja virheetön, mutta siitä jäi puuttumaan "se pieni sisällöllinen kutina" joka pitää lukijan kiinni lukemassaan. Aloitus oli mielestäni hyvä, sillä aloitit suoraan keskeltä toimintaa etkä jaaritellut kiviä ja kantoja sekä kiertoreittejä. Teksti ei ollut tylsää. Siitäkin huolimatta jäin kaipaamaan tarinaan enemmän ydintä, sisältöä.
17,30v€
|
|
|
Post by Destiny on Apr 27, 2014 13:22:08 GMT 2
Tekaisin Pipsan päiväkirjaan kannen Destiny & Metsälammen Piparminttu 3 HM Edit/ korjasin tuon hm-merkinnän:D Voi kun kiva! Siirrän tämän päiväkirjan kanteen. Taisi tulla väärä numero hoitomerkinnän eteen, jos oikein noita HM-merkintöjä tulkitsen?
5v€ + kuvamerkintä
|
|
|
Post by Mahmi on May 3, 2014 17:35:06 GMT 2
Ajoin pitkin Isoa tietä. Kohta minun pitäisi olla perillä, ajattelin. Nyt näkyi jo vähän laitumia, hevosia ja poneja erikokoisia. Pysähdyin katselemaan kaunista maisemaa. -Nyt jatkan matkaani, puhelin itsekseni. Mitä tuossa kyltissä lukee? Siinä lukee: Metsälammen Ratsutalli. Käännyin siis sinne. Käänsin skootterini soratielle, ja jatkoin matkaa. Puolenminuutin päästä olin perillä, ja vein skootterini tallin seinustalle nojaamaan. Otin pussini penkin alta, kävelin ovelle, aukaisin sen, ja astuin sisään. Sisällä oli Sanna, ja muutama tallityttö. -Moi onko tämä oikea talli? Tulisin hoitamaan Busteria, sanoin Sannalle. -On tämä ihan oikea talli, sä oot varmaan Mahmi? Sanna sanoi. -Joo, tulin hoitamaan, vastasin ja väläytin leveän hymyn. -Buster on laitumella, oot varmaan nähnyt siitä kuvia, ja tiiät minkänäkönen se on. Busterin karsina on muuten tässä ja tässä on sen riimunnaru ja muut.
JATKUU Sannan kommentti
Kommentoin tarinat yleensä viimeisessä osassa, että näen kokonaisuuden. Joitakin virheitä saatan korjata yksittäisiin osiin, etteivät ne pääse unohtumaan. Viimeiseen osaan tulee sitten virtuaalieurot. Tarinamerkinnän & kuukauden lisää hoitoaikaa saa kokonaisesta hoitotarinasta, eli vasta jatkotarinan viimeisestä osasta.
puolenminuutin = puolen minuutin
Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti, esim: – Joo, tulin hoitamaan, vastasin ja...
Jatkoa odotellessa!
|
|