|
Post by Sinte on Mar 3, 2013 21:47:02 GMT 2
misery. kirjoitti 1.3.:
Voi kumpa enemmän aikaa ois, niin sun luona enemmän olla vois. Kiire tää painaa, mut kohta helpottaa. Nopeesti sut harjasin ja sitten tarhasin. Ehkä huomenna ehtisin jo vähän muutakin. Annahan anteeksi, etten ole ehtinyt luoksesi. Otahan omena tää ja toivo, että pian taas nähdään.
t. Kiireinen ja huonoa omaatuntoa poteva omistaja
// Hauska, lyhyt runonpätkä! Kunnon vaihtelua tavallisille hoitotarinoille (-: Sait koko hoitotarinan kerrottua lyhennettynä, mutta ytimekkäänä versiona. "Kumpa" on puhekieltä, ja se kannattaisi tässäkin runossa kirjoittaa "kunpa".
5v€ - Sinte
|
|
|
Post by Destiny on Apr 10, 2013 17:05:27 GMT 2
Kiitin äitiäni kyydistä ja lähdin kävelemään kohti tallia. Vastaan tuli pari tyttöä, jotka nauroivat jollekkin. Avasin tallin oven ja lähdin kävelemään hoitajien kaapeille. Matkalla kuljin toimiston ohi, joten päätin moikata Sinteä, jos hän olisi siellä. Toimistossa ei ollut ketään ja jatkoin matkaani. Kaapeilla ahdoin kaikki kamani lokeroon ja sain kuin sainkin oven kiinni.
Harhailtuani hetken tallin käytävällä, päätin mennä tervehtimään Fridaa. Ruunivoikko nosti päänsä ja hörähti hiljaa. Silitin ponin turpaa ja ihastelin samalla tamman väriä ja koko olemusta. "Ajatella, tää on nyt mun hoitoponi." ajattelin ja lähdin sitten etsimään Sinteä. Nainen astui juuri sopivasti ulos talostaan, kun astuin itse ulos tallista. "Sintesintesinte, oota!" juoksin naista vastaan ja selitin olevani Fridan uusi hoitaja. "Sä olit siis se Destiny?". Nyökkäsin ja lähdin takaisin kohti tallia.
Otin Fridan harjalaatikosta harjan ja aloin harjaamaan ponia. Olin sitonut Fridan kiinni karsinaan varmuuden vuoksi ja tämä näytti hieman ärsyyntyneeltä, koska ei saanut jatkaa heinän syömistä. Tarjosin tammalle porkkanaa ja pian oli vihannes hävinnyt kädestäni. Jatkoin tyytyväisenä harjaustani, kunnes karsinan ovelle ilmestyi joku hoitajista joka esitteli itsensä Miseryksi. Esittelin itseni ja jatkoin harjausta samalla kun vastailin uteliaan Miseryn kysymyksiin. Vein harjat pois ja laitoin Fridalle juoksutuskamat. Taputin tammaa ja lähdin ulos.
Joku ratsastusryhmä oli juuri lähtenyt maastoon, joten pääsin kentälle juoksuttamaan ponia. Ilma oli kaunis ja asteitakin oli plus kymmenen. Laitoin Fridan kävelemään ympyrää ja jäin itse keskelle käskyttämään ponia. Muutaman kierroksen jälkeen maiskautin tytön raviin. Jouduin huitomaan raipalla hieman ponin takamuksen taakse, jotta laiskuus häviäisi. Hoputin Fridan lopulta laukkaan ja annoin sen päästellä jonkin verran. Vaihdoin suunnan ja aloitin taas käynnistä, käynnistä raviin ja lopulta taas laukkaan. Hetken päästä siirsin Fridasen käyntiin ja kävelytin tammaa hieman.
Vein tyttösen takaisin karsinaan ja otin varusteet pois. Hain harjat ja harjasin ponin sekä otin kaviot. Kuivasin pikkuisen hikeentynyttä tammaa ja jätin karsinaan. Tarkistin, että kaikki tavarat olivat oikeilla paikoilla jonka jälkeen lähdin odottelemaan kyytiäni. Tallin pihalla vaihdoin vielä pari sanaa Sinten kanssa, kunnes kyytini tuli ja lähdin.
Sinten kommentti
Kiva että löysit tänne hoitopäiväkirjaan – ja ennen kaikkea ymmärsit miten tänne kirjoitetaan (siitä kun on tullut moneen otteeseen kysymyksiä suunnasta jos toisesta). Jos tulee vastaan kysymyksiä, niitä voi esittää tuolla "apua foorumin kanssa" paikassa, josta löytyy ohjeita joka makuun!
Kiva lyhyt tarinanpätkä. Mukavaa, että löysit Fridan kanssa yhteisen sävelen jo näin alussa. Kannattaa muutamaan kertaan tutustua poniin oikein kunnolla, että ystävyyssuhde lähtee varmalle pohjalle!
"Ajatella, tää on nyt mun hoitoponi." ajattelin... -> lainausmerkeissä olevan repliikin jälkeinen piste muuttuu pilkuksi kun jatketaan. Pilkku tulee siis viimeisten lainausmerkkien ulkopuolelle. Jos repliikki loppuu kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin, tai se ei jatku, merkki laitetaan viimeisten lainausmerkkien sisäpuolelle. -> "Ajatella, tää on nyt mun hoitoponi", ajattelin...
"Sä olit siis se Destiny?". -> Lauseen lopettaa kysymysmerkki, joten sen jälkeen ei tule enää pistettä: -> "Sä olit siis se Destiny?"
16,40v€
|
|
|
Post by Ida on Apr 13, 2013 12:57:58 GMT 2
Stalkkereita tai sitten vain todella uteliaita
Olin tullut eilen Ruotsista kaverini kanssa. Olimme tosiaan vain käyneet shoppailemassa. Kaikkea kivaakin oli löytynyt esimerkiksi olin ostanut uudet ratsastushousut ja satulahuovan Rikulle. Avasin tallituvan oven auki ja ensimmäiseksi mitä ”fiksuna”, blondina tein oli kaatuminen kynnykseen, ja mätkähdin suoraan maahan. Sohvalla istuvat tallilaiset katselivat minua kummastuneena, kun nousin ylös vaatteistani likaa pyyhkien. - Eeh…mumisin nolona. Kaikki näyttivät siltä kuin pidättelisivät naurua, mutteivät uskaltaneet nauraa. - Ei kai sattunut? kysyi Vilja, jonka nimen tiesin vain koska olin sen kuullut. - Ääh…ei oikeastaan, vastasin.
Asetin pussin - jossa minulla oli satulahuopa – sohvalle ja ilmoitin muille etteivät saa koskea, tosin en kylläkään sanonut sitä ärhäkästi. Lähdin tallin puolelle. Kävin katsomassa oliko Rikun karsina siivottu ja olihan se, vaikka olisin itse voinut sen mielelläni siivota, sillä se kuului tallitapoihini. No mutta, kun aikaa kerran oli menin satulahuoneen puolelle. Hankin käsiini satulasaippuan ja sienen. Istuin jakkaralle jonka löysin ja asetin satulan eteeni. Jynssäsin voimakkaasti Hessun satulan vastinhihnoja ja satulaa muutenkin. Jätin sen ’kuivumaan’ paikalleen ja otin uuden satulan. Putsasin sen tarkasti, kuten muutkin jo putsatut satulat. Katsahdin kelloani ja päätin jättää tämän tähän ja jatkaa myöhemmin, sillä olin suunnitellut olevani koko päivän tallilla. Lähdin kohti tarhoja riimunnaru kädessäni. Riku söi tarhassa rauhallisesti heinää Heidi -nimisen ponin kanssa. Sain vain hieman luimivan hevoseni kiinni, ei ilmeisesti tykännyt kun joutuu töihin. Nykäisin kevyesti Rikun liikkeelle ja se seurasi minua vastahakoisesti. Avasin portin ja käänsin hevosen niin että sain portin vielä kiinni ennekuin lähdimme kohti Riksan karsinaa. Jätin pojan omaan rauhaan hetkeksi, siksi aikaa kun hain satulan, suitset ja suojat.
Kipitin varovasti sen kynnyksen yli, johon olin kaatunut ja nappasin uuden huovan mukaan. Kiinnitin sen pikaisesti satulan alle ja nappasin kaikki tavarani mukaan. Jätin satulan ja suitset karsinan edustalle ja siirryin karsinaan harja kädessä. Riku katsoi minua hieman vihaisesti, mutta jätti minut omaan arvooni ja se alkoi nuolla suolakiveään. Vedin pitkiä vetoja ja sain talvikarvaa lähtemään, kiitettävän paljon. Otin kavio koukun ja kyyristyin oikean etujalan puoleen. Tunsin pian epämukavan tunteen takapuolessani ja hyppäsin rääkyen pystyyn.
- Sinä senkin kuriton…pikku idiootti… raivosin hetken, mutta lepyin nopeasti kuitenkin ja aloin leperrellen kuiskuttelemaan ruunan korvaan. - Eihän sulle voi olla ollenkaan vihainen ihanan mussukka…
Pian kuulin hihitystä karsinan ulkopuolelta ja huomasinkin pian kaksi poikaa, jotka olivat taipuneet kasaan hihityksen voimasta.
- Mitä HITTOA te teette?! raivosin, tai no en oikeastaan, olin vain yllättynyt ja ärsyyntynyt. - Aaahh… Toi oli kyllä söpön kuulosta, sanotko koskaan pojille taikka miehille mitään tuollaista? kysyi nuorempi ja saaden vanhemman rääkymään entistä kovempaa. - Hahah, sanoin ivallisesti ja jatkoin kavioiden ottoa, tuntien poikien katseet minun selkäpuolella.
Ojennuin ylös ja katsoin heitä kysyvästi.
- Oliko teillä asiaakin?! tiuskaisin. - Hmm… ei oikeastaan, tultiin vain katsomaan tota hepoa, sanoi vanhempi, arvioiden katseellaan ruunaa, joka tuijotti tätä takaisin. - Sulla on muuten kuolaa perseessä, sanoi toinen. - Ok…mumisin pyyhkien takalistoani. - Ja niin olisihan kiva sitten tietää teidän nimet, kun en oo teihin aiemmin törmännyt, sanoin edelleen äkäisesti. - Ray, sanoi vanhempi pojista iloisesti. - Anton, sanoi nuorempi virnistellen. - Ok….
Käännyin taas Rikun puoleen ja puhdistin toisen puolen jalat myös. Pyysin Antonia antamaan minulle satulan ja tämä ojensi sen minulle, ilman valittelua. Nostin vaaleanruskean yleissatulan Riksan selkään ja suoristin uuden turkoosin huovan. Laskin vyön alas ja aloin kiristämään sitä varovasti. Ruunan korvat olivat painautuneet niskaan ja se nyhti karsinan ovea kellertävillä hampaillaan.
- Voitko antaa suitset? kysyin Rayltä ja hän antoi ne minulle. - Kauanko aiotte muuten kattella siinä? kysyin. - Kauan ja aiotaan tulla vahtaamaan sua kun sä ratsastat. - Ai…
Laskin riimun Rikun kaulalle ja nostin ohjat pään yli. Asettelin suitset hyvään asentoon ja suitsin varmasti kiukuttelevan ruunan.
- Hei kuulkaa voitteko pitää tätä kiinni kun haen kypärän ja raipan? - Joo voidaan me. - Kiitti!
Lähdin juosten kohti tallitupaa, nappasin mukaani kypärän ja mustan kouluraipan. Ehdin nopeasti paikalle, eikä Riku ollut ehtinyt vielä syödä poikia suihinsa. - Kiitos! kiitin heitä, vedin kypärän päähääni ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti kenttää. Ulkona oli ihan hyvä keli, tosin näytti myös hieman siltä, että sade voisi yllättää, mutta tuskin nyt sentään.
Talutin kentän keskelle ja laskin jalustimet alas. Kiristän vielä vyötä ja säädin jalkkarit sopiviksi. Ponnistin ylös satulaan ja kiristin vyön vielä ylhäältä käsin. Painoin kantapääni Rikun kylkiin ja ruuna lähti astelemaan uraa pitkin, löysin ohjin. Ruuna katseli uteliaasti ympärilleen ja kerrankin vaikutti siltä, että sillä oli energiaa. Rikulla oli nimittäin ollut aika pitkä paussi liikunnasta, tosin olihan sen Heidin kanssa ylimääräistä energiaa tarhassa riekkuneet pois. Vaihdoin suuntaa ja otin ohjat käsiini. Ruunan vauhti hidastui heti, mutta sain sen kuitenkin liikkeelle paremmin. Tein paarit pienehköt voltit ennen kuin nostin ravin. Verryttelin ruunaa kunnolla volteilla ja ympyröillä, kaasuakin Rikulla riitti, niin ettei minun tarvinnut juurikaan patistaa sitä liikkeelle. Vaihdoin taas suuntaa ja ratsastin irrottelevia liikkeitä ja totta kai voltteja. Istuin harjoitus raviin ja nostin laukan. Ruuna ponnahti eteenpäin mukavan reippaasti ja sen iso laukka tuli selvästi näkyville.
Laukka pysyi voltillakin, mikä oli iso yllätys, sillä yleensä vauhti tyssähti voltin puoleen väliin. Laskin raviin ja siitä käyntiin. Vaihdoin jälleen suuntaa, mutta nyt annoin kävellä hetken pitkin ohjin.
Loppu ratsastus sujui hyvin ja olin todella tyytyväinen ruunaani.
Sinten kommentti
Tosiaan, Ray ja Anton ovat meillä tallipoikina – olleet jo alkuvuodesta asti! Ihan mukavia ovat, ja kaikkien tallilaisten salaisia ihastuksia (; kannattaa tosiaan tutustua!
Sullapa on riittänyt epäonnea tänään. Onneksi ei ole sattunut pahemmin, ja ollaan selvitty naurulla ... tai ainakin me muut ollaan. Minähän en koskaan toisten vahingoille naura! No, ehkä joskus, jos totta puhutaan...
"Kaikkea kivaakin oli löytynyt esimerkiksi olin ostanut uudet ratsastushousut..." -> tähän sopisi joko pilkku tai kaksoispiste jakamaan virkettä: -> "Kaikkea kivaakin oli löytynyt: esimerkiksi olin ostanut uudet ratsastushousut..."
”fiksuna”, blondina -> pilkku on turha. -> "fiksuna" blondina
Heidi -nimisen -> Heidi-nimisen
"...talvikarvaa lähtemään, kiitettävän paljon." -> pilkkua ei tarvita, ellei kyseessä ole erillinen lisä: -> "...talvikarvaa lähtemään kiitettävän paljon."
kavio koukun = kaviokoukun loppu ratsastus = loppuratsastus
"Ok…mumisin" -> kolmen pisteen jälkeen välilyönti: -> "Ok... mumisin"
20v€
|
|
|
Post by misery on Apr 14, 2013 20:17:02 GMT 2
Muuten, osallistuin vissiin jo kahdelle tunnille, joten eikös mun pitäs saada toi tavote tehtyä? Muistaakseni päivitin sun kaappiin sen tavoitteen tehdyksi eilen vähän "jälkikäteen". Voin kuitenkin vielä tarkistaa että muistin sen sinne päivitellä (: -Sinte
--> olin päivittänyt ekstratehtävästä saadut palkinnot, mutta olin samalla sitten unohtanut vaihtaa ekstratehtävää. En nyt aamutuimaan jaksa kirjautua päivittämään, mutta päivitän kaapin viimeistään seuraavaan tarinaasi mennessä!
|
|
|
Post by jensba on Apr 17, 2013 19:31:57 GMT 2
Uusia tuulia tallilla
”Hei nyt se Meiju menee kokeilemaan sitä uutta maneesiin. Tuleeks kukaan mukaan kattomaan?” vaaleatukkainen tyttö huikkaa tallivintin ovelta. ”Oota ihan sekunti Eikka, mä oon ainakin messissä”, Vilja huikkaa ja kirjoittaa nopeasti viimeisen lauseen Cherin hoitopäiväkirjaan. ”Ai mikä uus?” kysyn hämilläni, sillä olen vasta saapunut tallille ja selkeästi jäänyt paitsi jostain, mistä kaikki hälisevät niin kovasti. ”ESA!” Tytöt toteavat yhteen ääneen ja Vilja nappaa hihastani kiinni lähtiessään kohti ovea, ”usko pois, tän sä haluat ehdottomasti nähdä”.
Maneesin katsomoon on kerääntynyt harvinaisen paljon porukkaa. Meiju vilkaisee katsomoa muutaman kerran ja huokaisee mutisten jotain siitä, että tallilla varmasti riittäisi paljon muutakin tekemistä kuin notkua toljottamassa muita. ”Saanko esitellä: tallin uusi ylpeys Esa!” Sinte, joka on seissyt pitämässä ruunikosta ruunasta kiinni, esittelee katsomolle, ennen kuin itse kiipeää hälisevän tyttöjoukkomme viereen istumaan. ”Ja tytöt, ollaanpa sitten ihan rauhassa,” nainen muistuttaa napakasti, kun puheen sorinalle ja hihityksille ei meinaa tulla loppua. Meiju kävelee ja ravailee Esan kanssa kaikessa rauhassa hakien hevoseen tuntumaa. Ruuna näyttää reippaalta ja ihan mukavalta ratsastaa ja Meijukin on selvästi rentoutunut alkuun verrattuna. ”Eihän tää oo yhtään niin paha”, nainen huikkaa ja valmistautuu nostamaan laukkaa. Ruuna ampaisee reippaasti liikkeelle ja Meiju joutuukin ottamaan muutaman räväkän pidätteen, jotta maneesin pitkä sivu ei lopu aivan kesken. Tästä ruuna ei selvästi ole mielissään, sillä muutaman ärhäkän hännänhuiskaisun jälkeen ruuna yhtäkkiä ryntää muutaman sivuaskeleen ja heittää perään komean pukkisarjan. Meijun kiroilu kantautuu ympäri maneesia, kun hän rauhoittaa ruunan takaisin tasaiseen raviin. ”Sä ehkä sanoit liian aikasin”, Sinte naurahtaa ja saa osakseen vain ikävän mulkaisun Meijulta, joka valmistautuu uuteen laukannostoon hampaitaan kiristellen.
Enempää draamaa Esa ei meille tarjoa, vaikka vauhtia ruunalla näyttää olevan ja Meiju saa tehdä täyttä työtä ruunan kanssa. Kun nainen on hypännyt vielä muutaman pienen esteen ja opettanut tallilaisille liudan uusia kirosanoja, alkaa väki pikkuhiljaa liueta ulos maneesista. ”Aika dynamiitti tapaus, ton kanssa tulee vielä ruumiita”, Anton toteaa silmät innosta kiiluen, enkä yhtään epäile, ettei poika löydy ruunan selästä heti, kun vain saa siihen mahdollisuuden. ”Eiköhän se siitä rauhotu, uus paikka ja kaikki..” Ray toppuuttelee nopeasti, ”mutta ihan mielettömän kivaltahan se näytti.” ”Mä taidan olla loppuelämäni poniratsastaja”, ilmoitan, sillä minuun ruunan kiitolaukka ja pukit eivät ole tehneet aivan samanlaista vaikutusta. ”Kyllä sä penska joudut vielä joskus kasvamaan isoksi”, Anton naurahtaa ennen kuin katoaa jälleen Rayn kanssa omien askareidensa pariin.
”Ponit on kyllä aina parhaita” ilmoitan itsepäisesti Heidille, kun astun tamman karsinaan. Tamma hörähtää minulle tervehdykseksi ja tulee luokseni odottamaan rapsutuksia. Rapsuttelen tammaa tuttuun tapaani tovin ennen kuin alan harjailemaan sitä ja odottamaan, että päivän alkeistuntilaiset saapuvat paikalle. Tovin päästä Heidin karsinallakin keikkuu jälleen innokas pikkutyttö, jonka tunnistan Tiituksi, jota olen auttanut joskus aikaisemminkin alkeistunnilla. ”Moikka ja arvaa mitä!” tyttö tervehtii ja näyttää olevan aivan onnesta soikeana. ”No mitä?” Kysyn hymyillen. ”Sinte lupas, että mä en enää tarvi taluttajaa” Tiitu paljastaa asiansa ja hymyilee entistä ylpeämpänä. ”Vau! Sähän oot sitten oppinu tosi nopeasti” kehun, enkä tiedä, miten Tiitu onnistuu saaman hymystään enää yhtää leveämmän. ”Voitsä silti tulla auttamaan mua maneesiin?” tyttö kysyy hetken päästä hieman ujosti ja suostun siihen, totta kai. Maneesissa autan Tiitun Heidin selkään ja jään joksikin aikaa katselemaan, kuinka tyttö keikkuu iloisesti ponin selässä. Sitten lähden hakemaan tavarani tallista ja suuntaaman kohti kotia, sillä olen kerrankin luvannut olla kotona ajoissa.
Sinten kommentti
Tosiaan, Esa muutti meille Meijulta. Ruunassa onkin melkoisen paljon haastetta niistä pitäville - ja miksei myös niille ketkä haluavat uusia kokemuksia hankalampien hevosten parissa! Esalla on hyvä hyppykyky ja taidot jopa Vaativa A -tasolle asti kouluratsastuksessa. Jos siis joskus haluaa yletä vähän normaalia tasoaan korkeammalle, Esaa kannattaa kokeilla tunneilla valvonnan alaisesti!
Oikein mukava tarina! Muutamia - ehkä vahingossa mukaan hypänneitä virheitä löytyi erityisesti repliikeistä:
”usko pois, tän sä haluat ehdottomasti nähdä”. -> kun repliikki loppuu kokonaan, piste tulee lainauksen sisäpuolelle: -> ”usko pois, tän sä haluat ehdottomasti nähdä.”
”Ja tytöt, ollaanpa sitten ihan rauhassa,” -> jatkettaessa pilkku tulee lainauksen ulkopuolelle: -> ”Ja tytöt, ollaanpa sitten ihan rauhassa”,
19,50v€
|
|
velli
Aloittelija
Posts: 10
|
Post by velli on Apr 21, 2013 12:29:19 GMT 2
Ensimmäinen päivä Ipen kanssa
Tänään minulla olikin hyvin erikoinen päivä, toisaalta surullinen, toisaalta iloinen. Rame oli menehtynyt muutama aika sitten ähkyyn, mutta saisin nyt hoitaa Ippeä. Olin nähnyt Ramen viimeisen kerran ennen kuin se meni pois. Kävelin juuri tallipihaan katse maassa, mutta yllätyin kun tallipiha avarsi eteeni. Astelin talliin ja vein tavarani kaappiin. minua jännitti hoitaa Ippeä, tänään ajattelin vain hoitaa. Menin satulahuoneeseen ja etsin käsiini harjapakin. Kiikutin harjapakin kanssa orin karsinalle.
Avasin karsinan oven ja laskin pakin maahan. Hevosille oli juuri jaettu heinät, mutta se ei minua estänyt. Suljin ovea hieman ja huomasin Ippen takajalassa pintelin, se oli siis juuri kylmätty. Katsoin kelloa ja suunnittelin kylmäyksen sitten kahden tunnin kuluttua. Avasin pakin ja laitoin hevoselle riimun. Otin kumisuan ja pyörittelin sillä karvaa, jota lähti runsaasti. Harjasin sitten pölyharjalla ja muilla harjoilla. Otin kaviot ja harjasin pään. Otin pintelin pois ja käärin sen harjapakkiin. Suljin sitten pakin ja vein sen takaisin satulahuoneeseen.
Hain talikon ja kottikärryt ja ryhdyin siivoamaan orin karsinaa. Heinät olivat kadonneet ja Ippe söi kivennäisiä ja kauroja. Heittelin lantakasoja kärryihin ja siirtelin poikaa karsinassa siivouksen mukaisesti. Siivosin myös kaikki märät aluset pois ja pian olinkin valmis. Kippasin lastin lantalaan ja hain uutta turvetta purulasta. Kärräsin uudet aluset karsinalle ja kippasin ja tasoitin ne Ipen alle. Taputin poikaa ja lähdin viemään tarvikkeita takaisin.
Seuraavaksi ajattelin tarkastaa Ipen varusteet. Järjestelin varusteet ja laitoin etusuojat "pakettiin". Pyyhin vielä nopeasti suitset, jotka näyttivät hieman likaisilta. Jätin varusteet sikseen ja katsahdin kelloon. Kylmäysaika. Otin pakista orin riimun, narun ja pintelin, ja astelin Ipen karsinalle. Puin sille riimun ja varmistin, että sain mennä kylmettämään. Talutin Ipen pesuboksiin.
Laitoin sen kiinni riimunaruista ja avasin sitten hanan pienelle teholle. Varmistin, että se oli kylmää ja valutin sitä orin takajalkaan. Katsoin kellosta parisenkymmentä minuuttia. Pian aika tuli täyteen ja käteni jo kramppasi letkun pitämisestä. Suljin hanan ja käärin sitten pintelin Ipen jalkaan. Avasin riimunnarut ja talutin ontuvan Ipen takaisin sen omaan karsinaansa. Otin riimun pois ja taputtelin oria. Jätin riimun ja narun karsinanoveen roikkumaan ja lähdin kaapilleni.
Otin laukustani leivän, patukan ja juomapullon ja istahdin pöydän ääreen muiden hoitajien luo. Juttelin muutaman hoitajan kanssa ja samalla söin eväitäni. Katselin myös uusinta Villivarsaa, josta löysin Ipen kuvan. Täytin ristikon, jossa orin kuva komisteli. Moikkasin muutamia hoitajia, heitin roskat roskikseen, laitoin tavarat kaappiin ja lähdin sitten talliin. Lakaisin muutaman hoitajan avustuksella heinäisen tallikäytävän. Pyyhin vielä Ipen ruokakipon, suolakiven ja juoma-automaatin ennen kuin lähdin.
Sinten kommentti
Kiitos ja kumarrus että jaksoit kylmätä Ipen takajalan! Ippeä saa tosiaan käydä moikkaamassa aina halutessaan, hän on nyt muutaman viikon ihan täyslevossa. Ori vaatiikin paljon huolehtimista nyt tuon liukastumisen takia. Harmi juttu sinänsä, tunneille ei ole ollenkaan asiaa ennen täydellistä parantumista. En löytänyt tarinasta sen suurempaa korjattavaa, johtunee ehkä tästä hurjasta väsymyksestä. (:
17,50v€
|
|
|
Post by Veera R. on Apr 23, 2013 11:39:42 GMT 2
Oritallin ovi kolahti perässäni kiinni. Samaan aikaan karsinan ovien ylitse työntyi pari päätä, jotka möllöttivät isoilla silmillänsä minua. Yksi näistä päistä kuului pienelle tummanruunikolle poniherralle. Kävelin Lontin luokse ja silitin ponin turpaa. Poni hamuili käsiäni ja kaivoin taskustani porkkanan puolikkaan. Ponin rouskuttaessa porkkanaa katsahdin kelloon, puoli yhdeksän. Taputellessani Lonttia tallin ovi avautui jälleen ja talliin asteli Anton. Autoin Antonia viemään hevoset ulos, tammatallista hevoset ulos vei Ray.
Kun pollet oli heitetty pihalle autoin Antonia viemään vielä heiniä niille ulos ja sitten siivosin Lontin karsinan. Siivottuani Lontin karsinan kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan ja tämän jälkeen hain ämpärissä hieman vettä ja ruoka- ja vesikippojen pesemiseen tarkoitetun tiskiharjan. Tämän jälkeen hain Lontille valmiiksi jo iltaheinät ja -ruuat.
Yhdeksältä Sinte tupsahti talliin - Hei Veera! Kiva nähdä sinuakin täällä pitkästä aikaa! Hymähdin ja kysyin Sinteltä olisiko hänellä jotakin tekemistä minulle. - Voisit juoksuttaa Aatun, Sinte ehdotti. Suostuin totta kai.
Etsin varustehuoneesta Aatun suitset, liinan, deltan ja juoksutusraipan. Irroitin suitsista ohjat ja vein tavarat Aatun karsinan oveen roikkumaan. Otin karsinan ovesta Aatun riimun ja -narun ja lähdin hakemaan oripoikaa laitumelta.
Tallissa harjasin hieman Aatua ja laitoin suitset sille päähän. Kiinnitin liinan ja sitten suunnistimme kohti kenttää.
Kentällä pistin Aatun kävelemään ympyrää. Kävelimme muutaman minuutin kunnes viuhautin raippaa ja ori siirtyi lennokkaaseen raviinsa. Annoin Aatun ravata aluksi pari kierrosta hitaammin, kunnes maiskutin hieman ja ori pidensi askeleitaan ja nopeutti vauhtiaan. Heilautin raippaa jälleen ja ori nosti laukan. Toistimme tämän saman myös toiseen suuntaan. Sitten talutin orin talliin.
Kun orin ottanut orilta suitset pois ja harjannut hieman sitä Sinte pyysi minua mukaansa kantamaan puomeja pois maneesista. Suostuin toki. Kannoimme yhdessä 2 puomia kerrallaan kentän varastoon. Kun puomit oli kannettu varastoon vilkaisin kelloa. Vartin yli kymmenen. Päätin hakea Lontin tarhasta ja lähtee käppäilemään hieman ponin kanssa.
Hain tallista ruunan riimun ja -narun. Lontti odottelikin jo tarhan portilla, kun menin hakemaan sitä. Ihme kyllä herra antoi ottaa itsensä helpostikkin kiinni. Tai no ehkä porkkanallakin oli jotain tekemistä asian kanssa..
Talutin ponin tallin käytävälle ja laitoin molemmin puolin kiinni. Herra oli ilmeisestikkin piehtaroinnut taas jossain, koska ponin selkä oli aivan lian peitossa. Hain Lontin harjat ja aloitin puunauksen.
Irroitin ponin käytävältä ja talutin sen ulos. Päätin kävellä ponin kanssa lammen ympäri. Lontti käppäili vierelläni pärskähdellen. Taisi poniherrakin nauttia, kun kerrankin ei tarvinnut kiertää kenttää ratsastaja selässä tai vetää kärryjä. Lontti yritti polun viereltä hamuilla aina välillä lumen alta paljastuneita heinämitälie tuppoja suuhunsa.
Päästyämme tallille takaisin heitin ponin suoraan tarhaan takaisin, koska poni ei ollut edes hionnut lenkin aikana. Vein Lontin riimun sen karsinan oveen roikkumaan ja sitten suunnistin kohti kotia.
---
Sorry tää loppukököttää, ku tuli jo kiire, kun huomasin, että tarina on 2pvää myöhässä:< + Huom; Extratehtävä ja jos sen kouluraipan vois johonkin muuhun vaihtaa, kun omistan jo 2 kouluraippaa :33
Sinten kommentti
Sulla näköjään riitti virtaa kun ehdit tekemään niin paljon asioita saman tallireissun aikana! Kiitos Aksun juoksutuksesta ja puomien kannosta, ehkä minä sitten annan sulle kouluraipan sijasta esteraipan, kun sulla kerran riittää niitä (; Ei vaan - laitoin sulle siitä hyvästä ratsastussukat. Kiva että jaksoit talutella Lonttia vaihteeksi. Ruuna alkaa olemaan jo sen verran "iäkäs" (ehkei itsensä mielestä), että taluttelulenkit ovat sopivan kevyttä liikuntaa aina välillä.
"Ponin rouskuttaessa porkkanaa katsahdin kelloon, puoli yhdeksän." -> kellonaika on toteamus. Mielestäni pilkku on liian "laimea", joten sen voisi korvata puolipisteellä: -> "Ponin rouskuttaessa porkkanaa katsahdin kelloon; puoli yhdeksän."
riimun ja -narun -> itse muotoilisin tämän näin: -> riimun naruineen -> toisaalta viivaa ei ole pakko käyttää ollenkaan, pelkkä "ja" riittää.
helpostikkin -> helposti + kin, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia: -> helpostikin
ilmeisestikkin -> sama juttu, mutta tähän ei välttämättä tarvita -kin päätettä: -> ilmeisesti / ilmeisestikin
18,50v€, huomioiden aloitusosa
|
|
|
Post by jensba on Apr 23, 2013 13:47:01 GMT 2
Hurjaa menoa
”Taas toi perhanan poni on saamassa vapaapäivän”, Meiju manailee selaillessaan päivän tuntilistoja. ”Ai mikä niistä?” Anton kysyy ja hörppää kahviaan. ”No toi kirottu Lontti. Mun kaikki ratsastajat on sille ihan liian pitkiä tai sit ne kammoaa sitä kuollakseen, enkä mä nyt joka kerta jaksais tapella pikkutyttöjen kanssa siitä, kuka sen selkään nousee…” Meiju huokaa. ”Mä kyllä tiiän, kuka sen varmaan vois liikuttaa”, Anton virnistää suuntaani ja vasta nyt Meijukin huomaa, että olen istunut toimiston nurkassa hörppimässä kaakaotani kaikessa rauhassa. ”Oikeesti voisitko sä? Anton tulee kyllä kattomaan, että pärjäät” Meiju kysyy toiveikkaasti. ”Hei ei siitä so* mitään!” Anton älähtää, muttei vaikuta pistävän pahakseen sitä, että lantalan tyhjentämisen sijasta pääsisi kököttämään mukavasti maneesinlaidalle edes hetkeksi aikaa.
Niin löydän hetken päästä itseni Lontin ja Antonin kanssa muuten tyhjästä maneesista. ”Tee, mitä sä nyt normaalistikin tekisit, kun ratsastat itekseen”, Anton huikkkaa ja asettautuu mukavasti istumaan laidalta löytyneen jakkaran päälle ja kaivaa esille kännykkänsä. Lontti tuntuu jännittyneeltä ja energiseltä heti alusta asti ja joudun pidättämään sitä lähes joka askeleella, jotta malttaisi pysyä käynnissä. Kun olemme kävelleet muutaman kierroksen, nostan henkeä pidättäen ravin ja Lontti ampaiseekin suoraan eteenpäin ja rallittaa täysiä koko pitkän sivun. Sydän hakaten yritän jarruttaa ponia ja saankin sen takaisin raviin ja siitä käyntiin lähinnä kulman ansiosta. ”Oho, sillähän onkin virtaa”, Anton naurahtaa. ”No oho” puuskahdan takaisin ja yritän saada itseäni rentoutumaan Lontin selässä. ”Ootko hengissä? Ei sieltä sentään kovin korkealta tipu” poika toteaa, enkä voi kun naurahtaa. Seuraavat ravailuyritykseni päättyvät samanlaisiin syöksyihin, joten lopulta päätän jäädä Lontin kanssa keskiympyrälle – tai oikeastaan soikiolle - ja antaa ruunan hetken aikaa päästellä pahimpia höyryjä pois. ”Onneks tää ei sentään pukitellu” huokaisen, kun Lontti vihdoin alkaa tuntua siltä, ettei se katoa alta aina kun edes ajattelee sanaa ”eteenpäin”.
”Hei etkö sä oo menossa niihin estekisoihin?” Anton kysäisee hetken päästä. Nyökkään varovaisesti ja katson poikaa hyvin epäluuloisesti. En todellakaan aio hypätä esteitä Lontilla juuri nyt, kun jalkani tuntuvat hyytelöltä ja sydän hakkaa edelleen hieman kiihtyneesti Lontin ryntäilyjen jäljiltä. ”No sit sittenhän mä rakennan teille pari pikku estettä” Anton sanoo raahaten jo ensimmäisiä tolppia paikoilleen. ”Et kyllä oo tosissas!” parahdan, mutta Anton vain jatkaa vihellellen esteiden kasailua. Rapsutan hermostuneesti Lontin säkää ja toivon, että selviän tästä hengissä.
”Okei, eli hyppää tosta eka tota ristikkoa muutama kerta ja sit kun tuntuu hyvältä ni vaihda tohon sarjaan. Sit lopuks voit mennä noi kaikki kolme estettä putkeen” Anton ohjeistaa huolettomasti ja palaa takaisin jakkaralleen kännykkänsä pariin. ”Älä stressaa, jopa Lontti pääsis noista esteistä yli käynnissä,” poika lisää, kun näkee kauhistuneen ilmeeni. Ei esteiden ylitys minua huoletakaan, vaan lähinnä se, mitä ja kuinka nopeasti tapahtuu esteiden välillä. Sitä en kuitenkaan sano ääneen.
Ravailen Lontin kanssa muutaman voltin ja huomaan helpotuksekseni, että poni vaikuttaa pikkuhiljaa pysyvän paremmin hallinnassa. Lopulta nostan laukan ja suuntaan ensimmäiselle ristikolle. Jännitykseni kasvaa askel askeleelta, kun Lontti lähestyy estettä. Valmistaudun täydelliseen katastrofiin, enkä edes aluksi tajua, että este on pian takanapäin. Kehun Lonttia ja hyppään ristikon vielä muutaman kerran uudestaan saatuani Antonilta kannustavan peukunnoston. Ristikon jälkeen alan hypätä sarjaa, jonka ensimmäinen osa on samanlainen ristikkoeste ja toinen osa neljän laukka-askeleen päässä oleva pienen pieni pystyeste. Tehtävä ei ole vaikea ja nyt jo huomattavasti itsevarmemmin ohjaan Lontin kohti sitä. Ruuna hyppää hyvin ristikon, jonka jälkeen erehdyn antamaan sille hieman liikaa pohkeita ja pystyn yli ampaisemmekin ensimmäisen pukkiloikan saattelemana. Esteen jälkeen Lontti keräilee itseään muutaman askeleen ennen kuin aloittaa uuden pukkisarjan. Sinnittelen tasapainoni kanssa ja yritän vielä keräillä pitkäksi valahtaneita ohjia, kun Lontti suuntaa, kohti yksittäistä ristikkoa ja hyppää sen iloisen korkealla kaarella. Jalustimet sinkoutuvat jaloistani ja hammasta purren yritän pitää itseni satulassa, kun poni suuntaa uudelle kierrokselle ja jälleen kohti sarjaa. Epätoivoisesti tarraan kiinni ruunan harjasta ja valmistaudun sinkoutumaan johonkin suuntaan ensimmäisen hypyn aikana, mutta ihmeen kaupalla räpistelen mukana, kun Lontti ylittää sarjan molemmat osat ja pysähtyy sen jälkeen Antonin eteen hieman puuskuttaen.
”No ei se kauniilta näyttäny, mut kyllähän te yli pääsitte”, Anton naurahtaa ja tarttuu kiinni Lontin ohjista. Mulkaisen poikaa ja istun hetken aikaa keräilemässä itseäni. Tärisen kauttaaltani ja jalustimien kalastaminen takaisin jalkaan on jopa paikoillaan naurettavan vaikeaa. ”Hyppää viel kerran toi yks ristikko ja ravaile sen jälkeen viel toi oma jännitykses pois” Anton sanoo ja taputtaa selkääni kannustavasti. Vastahakoisesti kehotan ruunan ensin raviin ja sitten laukkaan. Ohjia puristaen ohjaan Lontin ristikolle ja ruuna hyppää sen mallikkaasti hidastaen sen jälkeen pyynnöstäni takaisin raviin. Ravailen ympyröitä vielä sen aikaa, kun Anton saa raivattua esteet pois. Sen jälkeen laskeudun alas Lontin selästä ja tyrkkään ruunan ohjat Antonille. ”Sä saat kyllä luvan hoitaa tän ponin takasin talliin, mä jään kattomaan tota alkavaa tuntia”, totean ja lysähdän maneesin laidalla olevalle jakkaralle, kun ensimmäiset tuntilaiset taluttavat ratsunsa maneesin.
Sinten kommentti
Kiva että liikutit Lontin, sitä kun eivät tuntilaiset tosiaan meinaa huolia. Joskus pitää laittaa ne menemään sillä pakolla, vaikka tunnenkin oloni silloin melkoiseksi pahaatahtovaksi liemenkeittäjäksi. Tosiasiahan on se, että Lontin selkään kipuaa, jos oikeasti haluaa oppia hevosenkäsittelyn jalon taidon! Hienoa nähdä, että voitit – tai ainakin lievensit Lontti-kauhuasi. Pakkohan minun on myöntää, että onnistuit yrityksessäsi oikein hattuanostettavan hyvin! Hienoa, että pysyit selässä vastoikäymisistä huolimatta.
Oikein siisti tarina, ulkomuodoltaan ja lähempääkin tarkasteltuna. Ei haitannut ollenkaan, että kirjoitit tarinan tänne Lontin päivyriin; meillä on Metsiksessä "hoitajien vapaus", eli hoitotarinoita saa kirjoittaa hevoselle mille lystää, kunhan ei unohda sitä omaa kultamussuansa.
18,90v€
|
|
|
Post by Veera R. on Apr 24, 2013 9:36:50 GMT 2
Musta nailonriimu 8,5v€ Musta riimunnaru 5,2v€ Hevosshampoo 7,4v€ Helosan 7,9v€ Sininen kesäsadeloimi 40v€ Siniset ponisuitset 19v€ Sininen satulavyö 65v€ Mustat turvajalustimet ja hihnat 79v€ Vaaleansininen yleissatulahuopa 19v€ Yht; 251v€
Kiitos ostoksista, lisäsin ne kaappiisi. -S
|
|
|
Post by Destiny on Apr 26, 2013 14:59:33 GMT 2
Astuin ulos autosta ja vanha Volvomme lähti Metsälammen pihasta. Käpyttelin tallin oven suuntaan ja avasin sen. Vein tavarani kaappiini ja lähdin moikkaamaan Fridaa. Matkalla törmäsin Jensbaan, joka oli juuri menossa oritalliin. "Moi!", tämä moikkasi. "Moi!", sanoin takaisin ja aloimme juttelemaan kaikkea. Juttelimme aikamme kunnes päätimme molemmat lähteä omiin talleihimme. Hain Fridan harjat ja toin ne karsinaan. Sidoin tamman kiinni ja aloitin harjaamisen. Puhelin tytölle kaikenlaista koulusta, kavereista ja tallista. Karsinan ovelta kuului pientä naurua ja katsahdin ovelle päin Fridan takajalkojen tuntumasta. Jensba oli nähtävästi kuullut kaiken ja nauroi nyt sille. Pian me molemmat nauroimme ja Frida hieman ihmettele käytöstämme. Vein tamman harjat pois ja päätimme yhteistuumin lähteä ratsastamaan maastoon. Varustin Fridan ja talutin sen pihalle. Ulkona satoi kaatamalla, vaikka säätiedotus oli luvannut PIENIÄ sadekuuroja. Lähdimme silti maastoon. Päätimme ratsastaa harjun lenkin. Nousin selkään ja kiristin satulavyön sekä säädin jalustimet. Kun olimme valmiit, lähdimme menemään. Kun olimme tallin pihalla, oli sade jo lakannut. Jensba vei Heidin talliin, mutta minä päätin viedä Fridan kentälle. Kentällä riisuin Fridalta satulan sekä ohjat, mutta jätin suitset päähän. Laskin tamman irti ja katselin kun se lähti pukkilaukkaan. Hetken päästä kutsuin Fridan takaisin makupalojen avulla ja tamma tulikin korvat hörössä luokseni. Laitoin ohjat takaisin kiinni suitsiin ja satulan selkään. Talutin Fridan takaisin tallin lämpöön. Karsinassa otin tammalta varusteet pois ja harjasin pois kurat. Loimitin tamman ja vein sen tarhaan. Matkalla tarhaan vastaani tuli Sinte, joka oli juuri vienyt Lontin sinne. Kerroin naiselle että ratsastus oli sujunut hyvin ja tämä hymyili. Tarhasin Fridan ja juoksin nopeasti äidin auton luo, joka jo odottelikin pihassa. Sinten kommentti
Oikein kiva tarinanpätkä! Tallilta löytää aina hyviä juttukavereita. Kiva että tulet Fridan kanssa hyvin toimeen. Hienoa, että piirsit kuvan mukaan: se piristi paljon tarinaa, ja toi siihen väriä. Oikein aurinkoisen kesäinen kuva – tulisipa se kesä jo tännekin.
"...aloimme juttelemaan kaikkea." -> "...aloimme juttelemaan kaikesta."
18,50v€ + sademerkkiAttachments:
|
|
|
Post by rituska on Apr 30, 2013 16:58:33 GMT 2
Tälläkertaa isä vei minut Metsälammen tallille. Oli kiva palata tutulle tallille, mutta hoitamaan eriä hevosta. Isä ajoi möykkyistä tallitietä ja pian tutun tallin katto tuli näkyviin. "Tuolla se näkyy!" Huusin innoissani. Isä jätti minut tallin pihalle ja lähti sitten ajamaan kotiin.
Lähdin kävelemään reipasta vauhtia tarhojen luokse. Aatu seisoi tarhan nurkassa ja vilkuili minua kun astelin tarhaan. Tarha oli aika huonossa kunnossa, koska kevät oli tulossa vauhdikkaasti. Huhuilin Aatua, mutta se vain vilkaisi väsyneesti. En olisi halunnut heti sotkea uusia ratsastus kenkiäni tarhan mutaan, mutta pakkokai se hevonen oli tuolta saatava. Lähdin kävelemään Aatun luokse ja kiinnitin riimunnarun Aatun päitsiin kiinni. Aatu piristyi vähän kun hoksasi että menemme talliin.
Tallissa olin laittamassa Aatua kiinni käytävälle, mutta kännykkäni soi laukussani jonka oli jättänyt tallin oven viereen. Unohdin sitten laittaa Aatun kiinni, kun ryntäsin kännykkääni hakemaan. Aatu oli seissyt sen pitkän ajan rauhallisesti käytävällä, kun olin puhunu puhelimessa. "Voi oletpas viisas poika" Kehuin Aatua, kun se oli seissyt nii hienosti paikallaan vaikka ei edes ollut kiinni.
Sen jälkeen ku olin Aatua pussaillut ja halaillut päätin alkaa harjailemaan, että pääsisin edes joskus ratsastamaan. Hain orin Harjat ja aloin harjailemaan. Kaikki sujui ongelmitta lukuun ottamatta päätä. Aatu nosti päänsä todella ylös kun olin harjaamassa sitä, koska se kuuli jotain ulkoa ja säikähti vähän. Minä lyhyenä tyttönä en oikein ylettynyt harjaamaan päätä, mutta Aatun rauhoituttua pään harjaaminen onnistui helposti. Hain varusteet ja niissäkään ei ollut mitään ongelmia.
Ulkona nousin hevosen selkään ja olin menossa kentälle, mutta päätinkin lähtä maastoon, sillä kenttä oli niin huonossa kunnossa että siinä ei voinut ratsastaa. Maastossa Aatu oli todella rauhallinen, mutta ei mitenkään liian hidas. Menimme kapeassa maastopolussa käyntiä, mutta polun jälkeen tuli hyvä kohta, niin päätin ottaa vähän ravia. Aatu lähtikin kivasti, mutta vähän hitaasti raviin. Yllytin hevosta vähän nopeampaan raviin ja Aatu totteli heti. Laukkakin koitin pikku pätkän hyvässä kohdassa ja sekin meni hyvin, mutta aika hitaasti. Koti matkan otin rauhallisesti välillä ravaten.
Talille päästyäni otin Aatulta varusteet pois ja harjailin sitä vähän aikaa. Hain vielä Aatulle tallikassistani omenan palasen. Se mutusteli sitä iloisesti. Talutin Aatun takaisin tarhaan ja hyvästelin sen pusuilla ja haleilla.
Tuli lyhyt :/
Sinten kommentti
Kiva, että jatkoit Metsälammella käymistä, vaikka Aksu vaihtoikin hoitajaa. Aatu on tosiaan mukava tapaus: uskon, että teille kehittyy hyvä ystävyyssuhde, jos tutustut oriin kunnolla ja pitkäjänteisesti! Teillä tuntui synkkaavan hyvin: uskon, että pian olette aivan erottamaton pari!
Mikäs sen ihanampaa kuin keväinen maasto ja rauhallinen hevonen. Kentät ovat näin keväisin kamalan mutaisessa kunnossa, mutta tuleva kesä varmaankin antaa sen anteeksi. Pakkohan se on minunkin myöntää, että mieluummin hiippailen maastossa, kun ratsastan hiki hatussa kentällä.
tälläkertaa = tällä kertaa ratsastus kenkä = ratsastuskenkä
eriä hevosta -> eri hevosta, koska: -> erä, erät, eriä, erissä -> 'eri' on taipumaton sana
"Tuolla se näkyy!" Huusin innoissani. -> Huutomerkin jälkeen loppuva lainaus "jatkuu" pienellä alkukirjaimella: -> "Tuolla se näkyy!" huusin innoissani.
"...mutta pakko kai se hevonen oli tuolta saatava." -> "...mutta pakko se hevonen oli kai tuolta hakea." TAI -> "...mutta pakko se hevonen oli tuolta saada."
15v€
|
|
|
Post by rituska on May 1, 2013 12:39:25 GMT 2
Uusi tuttavuus
Pyöräilin tallille, koska tiet olivat siinä kunnossa, että pystyi ajamaan. Päästyäni tallille lähdin hakemaan Aatua, mutta ensin vein tallikassini sisälle talliin. Näin, että joku muukin oli hakemassa hevostaan tarhasta. Menin tytön luokse, sillä halusin tutustua muihinkin tallilaisiin. "Hei, hoidatko sinä tuota hevosta?" kysyin ja osoitin hänen vieressä seisovaa ponia. "Hei vaan, hoidan minä Cheriä ja minä olen Vilja" tyttö sanoi hymyillen ja hän kysyi vielä "Ketä sinä hoidat?" "Hoidan Aatua ja muuten olen Riituska" vastasin
Hain Aatun tarhasta ja vein sen talliin. Laitoin Aatun kiinni käytävälle ja hain sen harjat. Viljakin harjasi tallissa Cheriä. Juttelimme kaikenlaista samallakun harjasimme hoitsujamme. "Voitko tulla kanssani maastoon?" kysyin Viljalta. "Voisin muuten kyllä tulla, mutta en ehdi ratsastaa, hoidan vaan Cherin" Vilja vastasi. "No menen sitten yksin" vastasin.
Pian sain oripojan harjattua ja varustettua. Vilja oli jo lähtenyt kotiin. Nousin Aatun selkään ja lähdin maastoon. Kenttä oli paremmassa kunnossa, kun eilen, mutta ei vielä ratsastus kunnossa. Menimme samaa reittiä, kun viimeksi.
Kaikki sujui ensin hyvin, mutta viereisestä puskasta kuului kauhea rysähdys, jota Aatu säikähti hirveänä ja hypähti oikealle. En ollut varautunut siihen ja pian olinkin maassa. Aatu lähti laukkaamaan metsäreittiä kauhistuneena. Päästyäni ylös maasta en nähnyt Aatua missään. Minulle ei käynyt kuinkaan, sattui vaan vähäsen jalkaan, mutta missä Aatu? Lähdin juoksemaan sinne minne Aatu laukkasi ja huhuilin sen nimeä. Kuulin rapinaa puskantakaa ja näin ruskeat korvat. Huusin Aatun nimeä ja puskantakaa katsoi pää, jolla oli suu täynnä heinää. "Aatu!" huusin riemuissani ja menin ottamaan ponin kiinni.
Kapusin takaisin selkään ja lähdin kotia kohti. Loppumatka sujui rauhallisesti. Otin Aatulta varusteet pois, harjasin ja tutkin sen perusteellisesti, ettei sillä ollut haavoja. Hain tallikassistani Aatulle porkkanan palasen ja laitoin Aatun vähäksi aikaa karsinaan. Menin porkkana kädessä pojan luokse ja tein vähän venytys harjoituksia. Hyvin poika venyi. Laitoin Aatun vielä kiinni käytävälle ja hain sen harjapakista peusienen. Aijoin pestä Aatun, koska sillä oli kuivunutta mutaa ja likaa kiinni, joka ei lähtenyt harjaamalla pois.
Kaadoin sankoon vettä ja itse ostamaani hevosshampoota. Pesin Aatun todella puhtaaksi ja se oikein kiilsi kun lopetin. Kuivasin vielä Aatua pyyhkeellä, mutta se jäi vielä vähän märäksi. Ajattelin, että se kuivuu kyllä ulkona loppuun, kun siellä paistaa aurinko. Vein Aatun takaisin tarhaan. Tarha oli jo melkein joka paikasta kuiva. Kun päästin Aatun irti se alkoi suoraa piahteroida hiekassa. "Siinä meni työni hukkaan" Ajattelin ääneen. Hain vielä tallista harjan ja harjasin Aatusta enimmät liat pois.
Anteeksi kun tulee näin lyhyitä! yritän tehdä jatkossa pitempiä...
Sinten kommentti
Tosi kiva, että tutustuit Viljaan! Tulevaisuudessa voitte lähteä vaikka yhdessä maastoon, kuka tietää. Tallilta löytää paljon uusia tuttavuuksia. Harmin paikka, että tipahdit rasahdusta säikähtäneeltä Aatulta. Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahemmin: oma terveys on aina hevosta tärkeämpää; koskaan ei saa jäädä esimerkiksi ohjiin roikkumaan, ettei hevonen karkaisi. Harmi, että harjaus- ja pesu-urakkasi valuivat hukkaan, kun Aatu meni piehtaroimaan: sitä tämä kevät tuottaa, eikä sille valitettavasti voi mitään /:
ratsastus kunnossa = ratsastuskunnossa porkkanan palasen = porkkananpalasen venytys harjoituksia = venytysharjoituksia
Yhdyssanat kannattaa ajatella näin: jos kaksi eri sanaa muodostaa yhteisen asian, todennäköisesti sanat kirjoitetaan yhteen. Joidenkin mielestä on helpompaa ajatella näin: kun kahden sanan väliin koittaa laittaa jonkin adjektiivin (= "millainen joku on"), huomaa, onko sana yhdyssana vai ei. Esimerkiksi "jää-vihreä-kaappi" ei toimi, joten 'jääkaappi' on yhdyssana – kun taas "Metsälammen-punainen-ratsutalli" toimii, joten Metsälammen Ratsutalli kirjoitetaan erikseen.
"Hoidan Aatua ja muuten olen Riituska" vastasin. -> Nyt kun olet oppinut, miten repliikin jälkeen jatketaan pienellä kirjaimella, opetan, miten repliikkiä jatketaan, kun sen pitäisi loppua pisteeseen! -> Repliikin lopettanut piste poistuu, ja muuttuu pilkuksi viimeisten lainausmerkkien ulkopuolelle: -> "Hoidan aatua ja muuten olen Riituska", vastasin.
"Menimme samaa reittiä, kun viimeksi." -> Tässä 'kun' = 'kuin', vertaa: -> "Menimme samaa reittiä, kun Vilja tuli." (Sitten kun Vilja tuli) -> "Menimme samaa reittiä, kuin Vilja meni." (Kuljimme Viljan kulkemaa reittiä)
15,50v€
|
|
|
Post by Riituskaa on May 2, 2013 18:21:07 GMT 2
Pyöräilin taas tallille. Vilja tuli minua vastaan, kun ajoin tallitielle. "Moi", huikkasin ja nostin hänelle kättä. "Hei", Vilja vastasi ja jatkoi matkaansa. Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten ja menin talliin. Hain kottikärryt, talikon ja menin Aatun karsinan luokse. Orin karsina oli hyvin likainen, jote siivoamisessa meni aika kauan. Siivottuani pukkasin kottikärryt lantalaan ja meni hakemaa Aatua.
Tälläkertaa Aatu ravasi minun luokseni, kun tulin portin eteen. "Hei kulta", juttelin pojalle. Aatu lähti reippaasti seuraamaan minua kun poistuimme tarhasta. Laitoin sen ulos kiinni, koska oli nii kaunis sää. Hain ponin harjat ja aloin harjailemaan. Kun raaputin Aatua säkän kohalta sen turpa venyi tapiirin kärsäksi. Nauroin sille ja otinkin pari kuvaa. Huomasin, että kenttä oli hyvässä kunnossa, joten jätin Aatun kiinni ulos ja menin pystyttämään kentälle esteitä. Esteistä en tehnyt kovin korkeita. Palasin Aatun luokse ja jatkoin harjaamista. Kun harjasin päätä Aatu painoi päänsä syliini. Se oli ihanaa. Silittelin sen päätä ja kuiskailin sille salaisuuksia.
Hain Aatun varusteet ja laitoin kamppeet päälle. Kiipesin selkään ja menin kentälle tallustelemaan. Verrytelin jotain 15 min. ja aloin ravailla. Nostin laukan ja ori oli aika reippaalla tuulella. Ensimmäinen este sujui ongelmitta, toinenkin ja loput muutkin, mutta vauhtia riitti. Oli ihanaa pitkästä aikaa kiitää ja liitää esteitten yli. Aatu hyppäsi esteet hienosti ja vauhdikkaasti. Menin vielä loppu käynnit ja lopetin. Tulin alas selästä ja laitoin Aatun kiinni ulos. Otin varusteet pois ja hain harjat.
Kaivoin taskustani pienen leivänpalasen ja syötin sen Aatulle. Otin kumisuan ja hinkkasin sillä Aatu-poikaa. Se tykkäsi siitä ja venytti taas kärsäänsä. Päätin lähtä vielä taluttelemaan Aatua maastoon, koska en ollut ratsastanut mitään hirveää hikitreeniä. Irrotin Aatun ja lähdin kävelemään maastoon.
Kävelimme rauhallisesti ohutta maastopolkua. Annoin Aatun syödä kevään ensimmäisiä ruoho tupsuja, joita kasvoi metsässä. Aatu oli kai leikkisällä päällä, koska pukki minua korvat hörössä. Kun en reakoinut mitenkään hevosen huomionkerjäykseen, se taisi suuttua ja tönäisi minua niin kovasti, ettäkaadun maahan. "Hei Aatu!", karjuin ponille, mutta en pystynyt olemaan vihainen, sillä se näytti ylisöpöltä
Kotiin palattuamme vein Aatun suoraan tarhaan. Sen kaverit Jätkä ja Hessu odottivatkin jo sitä. Tarhassa ponit alkoivat heti leikkiä ja juoksennella. Kotiin tultuani kirjoitin päiväkirjaani kivasta päivästäni ja enkä malttanut odottaa tulevaa kesäleiriä!
Sinten kommentti
Hyvä, että hyppääminen Aatulla sujui. Uusia asioita on aina mukava kokeilla, mutta jos ei tunne hevosta vielä kovin hyvin, ei koskaan ole pahitteeksi nykäistä jotain tallilaista hihasta auttamaan ja katsomaan, että kaikki sujuu hyvin! Ratsastuksen jälkeen on aina mukava lähteä loppuverryttelemään maastoon, vaikka treeni ei olisikaan ollut kovin kova. Hevoselle on hyväksi saada vaihteleva pohja liikutukselle, ja kyllähän maastossa lepää aina ratsastajankin mieli! (:
Aivan mahtava parannus edellisiin tarinoihin verrattuna! Lainatut virkkeet sujuivat jo todella hyvin. Jos joskus kirjoitat pidempiä vuoropuheluita, joissa on useampi repliikki peräjälkeen, ne kannattaa laittaa allekkain repliikkiviivoilla. Esimerkiksi: – Moikka! sanoin Viljalle, joka tuli minua vastaan. – Hei, Vilja vastasi. – Menemmekö tänään maastoon? kysyin. – Mennään vain, minulle vastattiin. "Kun harjasin päätä Aatu painoi päänsä syliini." -> tässä virkkeessä on päälause ja sivulause, jotka pitää erottaa pilkulla. Päälauseena on "Aatu painoi päänsä syliini" ja sivulauseena on "Kun harjasin päätä". Jos esimerkiksi 'kun' aloittaa lauseen, se on sivulause. -> "Kun harjasin päätä, Aatu painoi päänsä syliini."
15 min. -> lyhenteillä pyritään lyhentämään; siksi niitä ei käytetä tarinoissa. -> 15 minuuttia
loppu käynnit = loppukäynnit (käynnit, joilla lopetetaan ratsastus) ruoho tupsuja = ruohotupsuja (tupsuissa olevaa ruohoa)
16,10v€
|
|
|
Post by Sinte on May 4, 2013 13:51:25 GMT 2
Ippeä saa alkaa kuntouttamaan! Rauhallisesti ja vähän kerrallaan, ettei satu pahemmin.
|
|
|
Post by Pihla on May 5, 2013 12:45:14 GMT 2
Tummanruunikko tamma Jekku kiskoi vaaleahiuksista tyttöä perässään kohti tallin pihaa. "Jekku, nyt paikka!" tyttö komensi ja suomenhevonen pysähtyi. Tyttö huokaisi ja ärtyneenä kiskoi tamman perässään ulkokarsinoille.
"Sä oot varmaankin Metsiksen ainoa täysidiootti, tiesitkös?" ärähdin tammalle ja käänsin sen karsinaan, jonka ovessa oli kyltti: 'J.P. Jekutar, 157cm, suomenhevostamma om. Pihla K.' Nappasin siltä riimunnarun pois ja laitoin oven kiinni. Tamma jäi nuuskimaan ilmaa ja alkoi sitten etsimään karsinan pohjalta heinää. Huokaisten kipitin takaisin trailerille ja käskin Joonaksen häipyä. "Tuu hakemaan viideltä," mutisin ja otin vielä laukkuni etupenkiltä. Poika oli ottanut kaikki Jekun tavarat Jekun oven eteen. Päätin lähteä ensimmäiseksi etsimään Sinteä. Kuitenkin, ennen lähtöäni, nostin Jekun mustan yleissatulan satulatelineeseen, joka oli kiinnitetty oveen. Tumma tamma hörähti äänekkäästi karsinassaan ja nojasi päällään oven yläreunaan. Se näytti uupuneelta ja erittäin varsamaiselta, vaikka olikin jo kymmenen. Silitin sen silkkistä turpaa ja hymyillen lähdin kohti päärakennusta.
--
"Joo, eli varusteet voit tunkaista tuonne yksäritallin satulahuoneeseen, siellä on teidän suitsille ja satuloille varattu paikat," Sinte hymyili ja piti ovea auki. "Meillä on onneksi vain yksi satula," hymyilin ja katsahdin käsivarrellani lepäävää kulunutta satulaa. Pitää hankkia uusi, huokaisin mielessäni. Laitoin satulan satulatelineeseen, johon oli teipattu jesarin pala, jossa luki tikkukirjaimin "Jekku". Suitset lensivät toiselle seinälle, jonka koukun yläpuolella oli samanlainen jesarinpala. "Tässä on nyt melkein kaikki, loimet mulla jäi kotiin," naurahdin ja Sinte hymyili. "Tuot sitten kun tuot, ei näillä keleillä kauheasti loimia varmastikaan tarvita!"
--
Oli vierähtänyt jo tunti, ja kello oli puoli viisi. Olin saanut Jekun tavarat paikoilleen ja tammalle vettä. Sen minileseet olin tunkenut rehuvarastoon ja harjaboxin piilottanut kaappiini. Tosin, boxi oli tyhjä. Olin ottanut sieltä muutaman harjan mukaani ja suuntasin kohti Jekun karsinaa. Viheltelin ovella saadakseni tamman huomion, ja pakko sanoa, se on ihmeen hyvä muuttamisessa. Jekku antoi minun harjata sitä rauhassa. Harjasin tamman läpikotaisesti ja heitin sille reikäiset, pinkit pintelit jalkoihin ja nappasin raippani maasta. En jaksanut laittaa hanskoja käteen, vaikka tiesin katuvani tätä myöhemmin. Kiinnitin riimunnarun taas Jekun riimuun ja lähdin viemään sitä tarhaan, jossa se saisi olla ainakin loppuillan.
--
Jekku jäi tyytyväisenä tarhaan odottamaan iltaheiniään ja minä olin tyytyväinen siihen, miten nopeasti vähä-älyinen suokkitammani sopeutui uuteen paikkaan - tosin, sillä ei ole muuttamisessa koskaan ollut mitään ongelmia. Katselin sitä vielä vähän aikaa, kunnes sain viestin Joonakselta, joka odotti parkkipaikalla. Kävin vielä siivoamassa jälkeni karsinalta ja lähdin kotiin.
// olipa huono :DD tulevaisuudessa vannon kirjoittavani parempia tarinoita, tää oli vain tällänen alkujuttu
Sinten kommentti
Mahtavaa, että Jekutar kotiutuu pikaisesti (: tamma näytti oikein rauhalliselta tapaukselta tutustuessaan tallin muihin hevosiin. Uskoisin hänen pääsevän yhden tai parin muun tamman kanssa samojen aitojen sisälle tarhailemaan. Jekku taitaa saada karsinakseen yhden ulkokarsinoistamme: ne ovat kyllä lämmitettyjä ja oikein mukavia kopperoita hevosten kannalta, mutta valitettavasti satulahuoneet eivät ole yhtä lähellä kuin tallissa asustaville hevosille.
Kirjoitat hyvin! Kappalejakojen väliin ei mielestäni tarvitse laittaa ylimääräisiä merkkejä: viivat voi siis ottaa ensi tarinassa pois. Tarinasta tulee siistimpi, kun koittaa saada karsittua kaiken vähänkin ylimääräisen pois pelistä.
"Tuu hakemaan viideltä," mutisin... -> kun lainatun lauseen piste korvautuu pilkulla, pilkku tulee viim. lainausmerkkien ulkopuolelle: -> "Tuu hakemaan mut viideltä", mutisin...
9,80v€
|
|