|
Post by Loci on Mar 11, 2014 18:57:59 GMT 2
11.03.’14 Kipeitä tallityöntekijöitä ja lainaratsuja
Heräsin puhelimeni värinään. Kello oli vajaa seitsemän ja Sanna soitti minulle. Vastasin unenpöpperössä puheluun: – Huomenta. – Hei Loci! Meillä on täällä Metsiksellä pieni ongelma, melkein kaikki tallityöntekijät ovat kipeänä ja vain Stefan pääsi nyt aamusta tekemään tallia, eikä meillä ole ketään tekemässä iltatallia. Jos voisit tulla tänne auttelemaan, niin saataisiin talli jotenkin pyörimään, Sanna kertoi, hyvä kun ehti hengittää välillä. – Öö.. Okei, tulen heti, kun kerkeän, vastasin ja kömmin ylös sängystä. – Ihanaa, Sanna vastasi. – Nähdään pian, sanoin ja kuuntelin vielä Sannan moikkauksen. Syötyäni aamupalan hyppäsin auton rattiin ja lähdin kohti Metsälampea. Tosiaankin, talilla olivat ainoastaan Stefan ja Sanna. Kävelin tallin toimistoon ja heitin reppuni vasten kaappiani. Nopeasti silmäilin päätallin tilanteen: hevoset oli viety pihalle, mutta karsinoita ei ollut aloitettu putsaamaan. Hain talikon ja kottikärryt ja aloitin karsinoiden siivoamisen Pipsan karsinasta. Ei minulta kulunut kauaa, kunnes olin jo Myyn ja Cindynkin karsinat putsannut. Hiljaisuus alkoi tuntua oudolta ja kaivoin kuulokkeet taskustani. Pian hukuttauduin musiikkiin ja työntekoon, enkä huomannutkaan, että olin jo koko rivin puhdistanut. Kun palasin lantalasta, Stefan ja Sanna olivat saapuneet päätalliin. Otimme jokainen vielä yhdet karsinat, koska muuta ei ollut jäljellä. Onnekseni Stefan suostui kuivittamaan kaikki karsinat ja pääsin livistämään Sannan kanssa toimistoon kahville. – Sanna, onko tässä vielä paljoa hommia aamupäivästä? kysäisin. – Eipä kai, oliko sinulla jotain mielessäsi? – Ajattelin, että jos voisin Pipsan käydä läpiratsastamassa jossain välissä, ei minulla sen ihmeempiä suunnitelmia ollut, kerroin. – Kun soitin Destinylle, hän sanoi tulevansa iltapäivästä ratsastamaan Pipsan, mutta Merli ei ole pariin päivään saanut kunnon liikutusta, eikä pääse tänäänkään tunneille. Voisit käydä vähän hyppimässä Merlin kanssa? Maneesissa on vieläkin eiliset esteet pystyssä, Sanna sanoi. – Okei, käy. Käväisin maneesissa katsomassa, minkälaisia esteitä oli tarjolla ja päätin, että Stefan saisi tulla nostelemaan puomeja minulle, jos vain kerkeäisi. Tallustelin takaisin talliin ja Stefan lakaisi vielä tallikäytävää. - Stefan hei, onko sulla aikaa, jos käyn hyppäämässä Merlin kanssa? Tarvitsin jonkun nostelemaan puomeja. - Öö, jos olet puolen tunnin päästä maneesissa, kerkeän ennen heinien jakoa. - Okei, sanoin ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Jatkuu! Sannan kommentti
Tarkempi kommentti jatko-osassa!
|
|
|
Post by Fany on Mar 11, 2014 21:08:08 GMT 2
Herättyäni astelin portaat alas alakertaan. Katsoin pihalle ja nurmikko paistoi jo lumen ja jään seasta. Oli jo tullut lähes kesä! Katsoin puhelintani ja olin saanut viestin, että pääsen Luden hoitajaksi! Kirljahdin riemusta, samassa äiti juoksee paikalle hätääntyneenä ja kysyy, että mikä minulla on oikein hätänä. Aloin nauramaan ja näin vähän hymyä äidinkin suunpielissä, sillä hänkin varmasti arvasin, että olin saanut pitkään etsityn hoitohevosen. Otin naulakosta takin ja lähdin pyöräilemään tallia kohti. Pyöräilin tallin pihaa ja nuuhkaisin ihanaa tallin hajua. Aukaisin tallin oven, ja kaikki ihanat kauraturvat katsoivat minua. Rapsuttelin kaikkia hevosia, joiden ohi kävelin. Pysähdyin Luden karsinan kohdalle ja ihastelin sen ulkonäköä ja kilttejä, suuria ja ystävällisiä silmiä. Annoin sen haistella kättäni ja silitin sitä turvasta. Aukaisin karsinan oven ja silitin Ludetta kalulasta. Itkin melkein onnesta saatuani näin komean hevosen hotsukseni ja ihmettelin viellä miten se oli vapaana. Lude kääntyi katsomaan pinua ja hamusi pehmeästi taskujani. Annoin sille pienen palan porkkanaa ja silittelin hevosta lisää. Olin täysin rakastunut tähän hevoseen! Etsiskelin Luden harjapakkia, mutten löytänyt sitä mistään. Vastaani käveli ruskeatukkainen tyttö, ja kysyi: - Hei! Olet näköjään uusi täällä! Tarvitsetko apua? - Etsiskelen vain Luden harjapakkia, vastasin. - Se on satulahuoneessa, vastasi tyttö ystvävällisesti. - Kiitos paljon, vastasin hymyillen. Kävin hakemassa harjapakin ja siirsin Luden käytävälle. Harjasin esin kovallaharjalla ja viimeiltelin pölyharjalla. Kaviot tämä herra nosti todella kauniisti. Harja oli hieman takkuinen joten siinä meni jonkinaikaa. Ajattelin käydä tänään läpi hieman Luden tasoa, vaikka olin ne kirjallisesti nähnyt. Hain Luden satulan ja suitset. Satulaa laittaessa ei vinkuroinut yhtään, joka oli harvinaista minun mielestäni. Suitset otti suosiolla ilman mitään taisteluita. Kävelin Luden kanssa kentälle. Se haisteli ihanaa kevät ilmaa ja haukkasisi maasta ruohonipun. Talutin Luden kentän keskelle, mittasin jalustimet sopivat pituisiksi ja hyppäsin selkään. Se oli todella upeaa olla niin soman oriin selässä, ja se ori oli minun hoitohevoseni! Se oli aivan mahtava ajatus. Annoin Ludelle hieman pohkeita ja käynnissä mentiin muutamakierros pitkin ohjin voltteja tehden. Kun hevonen oli lämmitetty niin siirryin raviin. Sillä oli todella pehmeä ja ihana ravi johon ihastuin hetkessä. Ravailimme hieman voltteja ja testäsin muutaman kerran pohkeenväistöjä. Kaikki sujui mutkitta. Laukkaan siirtyessäni ei totellut yhtä hyvin apua ja huomasin sen hieman testailevat minua. Lopuksi sain sen kunnolla ojennukseen. Huomasin myös, että puolipidätteet ovat huomautukseksi tärkeitä tälle herralle, sillä muuten oli vähän hukassa mitä tehdään ja milloin tehdään. Hyppäsin selästä pois ja rapsuttelin hieman Ludea. Lähin kävellyttämään sitä hieman ihan vain loppu lämmittelyksi. Silloin sama tyttö joka auttoi minua tuli luokseni ja kysyi voisiko liittyä seuraan. - Mikä sinun nimesi muuten on? Minä olen Iida, sanoi tyttö hymyillen. - Olen Fany, sanoin ja hymyilin takasin. Porisimme vähän kaiken lasista hevos jutuista. Kävelimme hevosten kanssa vähän pidemmänkin reissun. Lude oli kävellssäänkin muiden hevosten kanssa pelkkä unelma ja olin todella onnellinen, että sain tutustua Iidaan. Kävelin takaisin talliin laittelemaan Luden takasin karsinaan. Tallissa riisuin Ludelta satulan ja suitset ja harjasin Luden taasen hyvin tarkasti. Pientä kuraa oli kentältä jalkoihin jäänyt eikä meinannut lähteä millään pois. Rapsuttelin Ludea viellä jonkin aikaa ja annoin sille porkkanan. Annoin sille heippa halin ja lähdin kotia kohti. Kerkesin räpsässä Ludesta muutaman kuvan ja leuhkia kavereille, että kuinka mahtavan orin olinkaan löytänyt ! Sannan kommentti
Pohdit viekussa milloin vastaan hoitotarinoihin, mutten voinut vastata siellä yksityisviestiin. Vastaan hoitotarinoihin aina ehtiessäni, sillä koko tarinan analysointi ja kielioppivirheiden korjaaminen vie aina aikaa. Yritän aina vastata tarinoihin mahdollisimman pian, mutta niitä kirjoitetaan niin mahdottoman usein, etten yleensä pysty vastaamaan niiden "saapumispäivänä". Vastaan tarinoihin 2–4 päivää niiden saapumisesta, mutta jos en ole 6 päivään mennessä kirjoittanut vastauskommenttia, kannattaa tulla viekkuun kyselemään mikä mättää. Joskus saattaa nimittäin käydä niinkin, etten huomaa saapunutta tarinaa päiväkirjasta, jos samaan päiväkirjaan on kirjoitettu sen jälkeen useampia viestejä.
Vastaan tarinoihin aina monipuolisella kommentilla, missä kerron kirjoittajalle tarinassa olleista kieliopillista virheistä ja korjaan ne. Sen lisäksi kommentoin tarinaa sisällöllisesti, ja saatan antaa vinkkejä tekstin parantamiseen. Kommenttini saattavat kuulostaa "julmilta" ja ankarilta, mutta se ei ole niiden tarkoitus. Ajatukseni on kehittää kirjoittajaa tarina tarinalta parempaan suuntaan. Kommenteistani saa aina kysyä, jos joku asia jää mietityttämään!
Vastaus tarinaan
Kevään saapuminen piristää toden teolla mieltä! Kukat kasvavat ja maa alkaa vihertää pitkän ja harmaan talven jälkeen. Kevät vetää myös tallilaisia puoleensa, Metsälampi suorastaan kuhisee aktiivisuutta ja hyvää ilmapiiriä! Minusta on mukavaa, että Lude sai itselleen hoitajan – ori on melkoisen symppis tapaus: tutustumisen arvoinen ori. Jos joskus tulevaisuudessa kaipaat vinkkejä orin hoidossa ja liikutuksessa, niin mene ihmeessä juttusille orin omistajan, Claudian kanssa.
Tarinasi oli siisti, mutta jäin kaipaamaan sille otsikkoa. Kirjoitat hyvin, ja erityisen hyvin "haltsaat" ajatusviivalla aloitettujen repliikkien ja vuoropuheluiden kirjoittamisen. Tarinassasi oli kuitekin muutamia yhdyssanavirheitä. Kun kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. tee + pussi = teepussi), se on yleensä yhdyssana.
"Kiljahdin riemusta, samassa äiti juoksee paikalle hätääntyneenä ja kysyy, että..." -> Pyri kirjoittamaan teksti samassa aikamuodossa. Tässä virkkeessä kursivoitu lause on kirjoitettu imperfektissä (mennyt aikamuoto, esim. "olin tallilla"), kun taas alleviivattu preesensissä (nykyhetken aikamuoto, esim. "olen tallilla").
kovallaharjalla = kovalla harjalla jonkinaikaa = jonkin aikaa kevät ilmaa = kevätilmaa muutamakierros = muutama kierros loppu lämmittelyksi = loppulämmittelyksi kaiken laisista = kaikenlaisista hevos jutuista = hevosjutuista
"Satulaa laittaessa ei vinkuroinut yhtään..." "Suitset otti suosiolla ilman mitään taisteluita." -> Näistä virkkeistä puuttuu persoonapronominit, eli niissä ei ilmaista tekijää, mikä on kieliopillisesti väärin. -> "Satulaa laittaessa se ei vinkuroinut yhtään..." "Suitset se otti suosiolla ilman mitään taisteluita."
17,00v€
|
|
|
Post by Nina on Mar 12, 2014 16:30:16 GMT 2
Kävelen tarhoille päin, etsin hoitohevoseni Cindyn tarhaa. Pian näen ponitamman tarhaamassa isompien hevosten kanssa. Cindy tosin seisoo tarhan perällä ja isommat ovat ympäröineet tarhan portin. Pujahdan sisään ja lähden kävelemään Cindyn luokse. Kun naksautan narun kiinni riimun tamma kerkeää, jo ottamaan olkapäästäni kiinni. Huitaisen Cindyn kaulaa narulla ja lähden taluttamaan tammaa ulos aitauksesta. Häädän muut portilta ja sujahdamme Cindyn kanssa ulos.
Talutan Cindyn karsinaansa ja sidon tamman vetosolmulla kalteriin kiinni. Otan vaaleanpunaisen kumisuan harjapakista. Cindystä irtoaa karvaa ja saankin puunata tammaa puolituntia kumisualla ja pehmeällä harjalla. Jouhetkin tammalla ovat aivan täynnä takkuja. Cindy heiluttelee takajalkojaan. Harjaan pään ja siitä Cindy ei tykkää lainkaan, vaan se nostelee päätään ja luimistelee. Otan päitsistä kiinni ja napautan tammaa kaulaan. Pian Cindy seisoo aloillaan. Otan kaviokoukun ja nostan oikean etujalan. Pian Cindy kuitenkin nappaa minua pepusta, mutta en irrota otetta jalasta, vaan karjaisen tammalle, että hyi lopeta tuo tuollainen. Takajalkojen kanssa Cindy yrittää potkia. Vien koukun pois ja irrotan tamman.
Talutan Cindyn tallinovesta ulos ja suuntaan maneesille. Stefan liikuttaakin siellä Jätkää. - Moi pääset kohta, menen jo loppuverryttelyjä, Stefan sanoo. Taluttelen Cindyä tallipihassa hetken. Tamma yrittää kiilata ohitseni, mutta heilautan sitä. Pian maneesin ovi aukeaa ja kävelen sisään. Työskentelemme vain käynnissä. Teen paljon ympyröitä ja Cindy yrittää olla pomo, mutta ei onnistu siinä. Peruutus tuottaa ongelmia, sillä Cindy onnistuu tallomaan varpaani. Talutan Cindyä myös puomien yli, mutta se yrittää jyrätä minut alleen. Tuupin tammaa kaikilla voimillani.
Tallissa päästän Cindyn karsinaansa. Sanna pyytää minua viemään tammalle päiväheinät. Isken heinät maahan ja suljen oven huolella. Lähden syömään eväitäni. Hoitajien huoneessa on pari tyttöä, joita en tunne. - Moi ketä olette? Kysyn varovasti. - Minä olen Emma ja tässä on minun isosisko Jasu, Emma sanoo hymyillen. - Ok, minä olen Nina ja aloitin Cindyn hoitamisen, sanon ja otan laukustani voileivän. - Minä hoidan Merliä ja Jasu on tallityöntekijä, mutta hei meidän täytyy nyt lähteä, Emma sanoo. Nakerran leivän loppuun ja lähden itsekin. Sannan kommentti
Cindy osaa ajoittain olla vaativa hevonen, mutta sille pitää vain näyttää kuka on pomo. Hevonen voi helposti ottaa pomon paikan, jos se huomaa, että ihminen antaa periksi. Hyvä että olet napakka Cindyn käsittelyssä!
Olet jakanut tarinan hyvin kappaleisiin: mielestäni olet hoitajanurasi aikana (tosin toisella hoitajanimellä) kehittynyt siinä suhteessa valtavasti. Tässä tarinassa ei myöskään ollut yhtä paljoa virheitä kuin aikaisemmissa kirjoituksissasi. Olet kehittynyt myös repliikkien kanssa! Huudahdussanojen (moi, hei, hups jne.) käytetään aina joko pilkkua tai muuta välimerkkiä:
- Moi pääset kohta...
-> – Moi, pääset kohta...
- Moi ketä olette? -> – Moi! Ketä te olette?
15,40v€
|
|
fany
Uutukainen
Gluteeniongelma MET hoitaja
Posts: 9
|
Post by fany on Mar 12, 2014 17:02:46 GMT 2
Tänään ajattelin mennä suoraan koulusta tallille katsomaan Ludea. Koulun kellot soivat, hyppäsin äkkiä pyörän selkään ja lähdin pyöräilemään tallia kohti nii kovaa kuin ikinä jaloista pääsin. Tallin edessä oli suuri lätäkkö, jonka yli hyppelin varovaisesti. Sukat kastuivat, mutta mitäpäs se haittaa. Aukaisin tallin oven ja hymyilin leveästi nähdessäni Iidan taasen tallissa. Tallilla oli vähemmän porukkaa kuin eilen eikä minun tarvinnut juurikaan hermoilla ja miettiä pitävätkö muut hoitajat minusta. Hain satulahuoneesta Luden harjapakin aloin harjaamaan oria. Se höristeli vain korviaan ja katseskeli kaikkialle sen ystävällisillä silmillä. Taputin sitä kaulalle ja jatkoin harjaamista kunnes kaikki pöly ja kuraläikät olivat poissa. Hain satula huoneesta satulan ja asettelin sen oikeaan kohtaan. Kuolaimet lämmitin ja suitsienkin laitto sujui jälleen mutkitta. Ajattelin jos testaisin Ludea maastossa tällä kertaa. Talutin Luden tallin eteen ja hyppäsin selkään. Lähdimme rauhallisesti köpöttelemään maastopolkua pitkin. Otin varmuiden vuoksi kartan mukaan jo eksyttäisiin, vaikka olen kuullut, että hevosen löytää kotia useimmissa tapauksissa. Kävelimme leveää polkua pitkin ja käännyin siitä vähän kapeammalle polulle. Ohi juoksi pienikärppä joten kerkesin itsekkin jo säikähtää, että hevonen pillastuisi, mutta ei, se vain katsoi pientä eläintä korvat hörössä. Olin helpottunut ja oli outoa, että säikähdin herkemmin kuin hevonen. Kävelimme maastopolkua viellä vähän matkaa ja käännyin takaisin suuremmalle polulle. Nostin ravin ja vähän ajan päästä laukan. Oli todella mahtavaa olla ihanassa keväisessä säässä kauniin hevosen kanssa laukkaamassa maastossa. Se tuntui suoraan sanottuna lumoavalta. Jäimme vähänksi aikaa viellä mastoon käveleskelemään ja nauttimaan kauniista säästä. Joo, kaunis sää on tullut mainittua jo kaikille varmasti vähintään 10 kertaa Olin jo ollut maastossa harvinaisen pitkään, joten lähdimme käynnissä köpöttelemään jo tallia kohti. Hyppäsin selästä jo polulla ja annoin Luden vähän venytellä. Huomasi, että Ludekin nautiskeli kauniista ja lömpimästä kevät säästä. Annoin Ludelle suuren halin ja talutin se sisälle talliin. Riisuin satulan ja suitset ja pesin viellä kuraiset jalat. Harjasin sen villä huolellisesti ja annoin sille suukon turvalle. Aloin jo hieman tutustua Ludeen, mutta parannettavaa minussa viellä ratsastajana on paljon. Lude on kuitenkin mahtava opetushevonen ainakin minulle. Talutin Luden takasin karsinaansa ja annoin sille palan omenaa. Lähdin pyöräilemään kotia ja tylsyys iski. Yritin tehdä vaikka mitä. Ihailin Ludesta otettuja kuvia, mietin mitä voisin ratstastuksessani viellä parantaa mutta kello oli kuitenkin vasta 18.00. Istuin vähän aikaa koneella ja katselin Metsälammen koti sivuja. Lude näytti todella upealta sielläkin. Yhtäkkiä tuli kauhea ikävä joten päätin käydä viellä iltavierailulla Luden luonna. Astelin reippaasti talliin sisään. Tallilla oli "ruuhkaa" verrattuna mitä silloin oli, kun tulin ensimmäisen kerran tallille tänäpäivänä. Kävelin vähän ujosti Luden luokse kokeneempien hoitajien välistä. Suurin osa hymyili minulle ja hymyilin takasisin. Harjailin ja hieroin Ludea vähän huvinvuokseni ja "seurustelin" sen kanssa huvikseni. Yhtäkkiä pihalta kuuluu kauhea tööttäyksen ääni ja menen katsomaan kuka siellä on. Ja pitihän se arvatta, että se oli äiti... - Miksi ihmeessä olet täällä ilmoittamatta, olen etsinyt sinua kaikkialta! sanoi hän napakasti. - Tulin katsomaan Ludea, vastasin hieman nolona muiden tallityttöjen ympäröimänä. - Nyt tulet heti mukaani! sanoi hän. - Olen jo 16 vuotias, enkä saa mennä tallille ilman lupaa, tiuskaisin. Äiti hiljentyi hetkeksi ja lähtikin ajamaan jo pois tallin pihasta. Muut katsoivat minua vähän ihmeissään, mutten antanut sen enään häiritä. Menin antamaan Ludelle viellä halin ja hyvän yöäntoivotukset ja lähdin pyöräilemään kotia kohti. Sannan kommentti
Totta kai tulet tallilla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet, siitä ei ole puhumistakaan! Maastolenkkisi Luden kanssa kuulosti mukavan rauhalliselta. Onhan hoitsusi pomminvarma superori! Maastoon kannattaa lähteä tutustumaan Metsälammella kauemmin hoitaneiden kanssa: he osaavat neuvoa sulle upeita maastoreittejä ja kauniita paikkoja. Metsälammen maastot ovat kehuttuja, eikä niitä kannata jättää väliin mistään hinnasta. Joskus ikävä yllättää, eihän sille mitään voi!
Mielestäni tämä osa oli vieläkin siistimpi kuin aloitustarinasi! Virheitä ei löytynyt yhtä paljoa, käytitkö tähän enemmän aikaasi? Tekstisi on siistiä ja olet onnistunut myös kappalejaoissa.
satula huoneesta = satulahuone, satulahuoneesta pienikärppä = pieni kärppä (millainen?) koti sivuja = kotisivuja
itsekkin = itsekin (itse + kin) -> Älä lisää ylimääräisiä kirjaimia!
"Olin jo ollut maastossa harvinaisen pitkään, joten lähdimme käynnissä köpöttelemään jo tallia kohti." -> Tässä virkkeessä mainitsit jo-adverbin kaksi kertaa, mikä on täysin tarpeetonta: -> "Olin jo ollut maastossa harvinaisen pitkään, joten lähdimme käynnissä köpöttelemään tallia kohti."
16,20v€
|
|
|
Post by Ella on Mar 13, 2014 1:16:19 GMT 2
Valkeita poneja ja kuralätäköitä
Sanna oli pyytänyt minua läpiratsastamaan Busterin jo viime viikolla, mutta koulun ja muiden kiireiden vuoksi olin vasta nyt sohlaamassa Metsikselle rakkaan pyöräni selässä, puuskuttaen vähintäänkin kauniisti. Aurinko paistoi silmiini samalla kun vesilätäköt suorastaan vaanivat minua, joka tarkoitti siis selvällä Suomen kielellä sitä, että vaatteeni olivat aivan kuraiset päästyäni vihdoin tallille. Jalkauduin pyörän selästä ja kipitin talliin varustehuoneeseen saakka, josta nopeasti nappasin Busterin tavarat ja harjalaatikon, vieden ne ruunan karsinan eteen ennen kuin lähdin metsästämään tuota kimoa ruunaa tarhanperältä. Tai siis tosiaan, kimo se varmaankin joskus oli ollut, nyt se oli ihan yhtä kurainen kuin minun vaatteeni! Kahlasin kuravellin läpi ja ruunan napattuani - ja jätettyäni Aksun tuijottelemaan kaveriansa vähintäänkin kaivaten - kipitin tieni talliin. Olin ihmeellisen hyvällä tuulella, ottaen huomioon, että olin yltäpäältä kurassa. Toki, toiset vaatteet minulla oli ratsastamista varten, mutta olin todennut, että olisi fiksuinta putsata ponista suurimmat liat ennen kuin vaihtaisin yhtään parempiin vaatteisiin. Busterin valkoiseksi taikominen olikin sitten omanlaisensa urakka. Ei sillä, otin kaikki keinot käyttööni ja pian hyörinkin ruunan ympärillä kostean rätin, showshinen ja piikkisuan kanssa. Kuitenkin pian ori kiilsi valkoisena ja minä sain huoahtaa helpotuksesta, istahtaen hetkeksi tallin lattialle. Tiesin, että olin itse kuran ja valkoisten karvojen peitossa, mutta ainakin Buster kiilteli ja tämän harja ja häntä olivat setvitty. Olinhan joutunut puunaamaan Hertan valkoiset merkit puhtaaksi aina laukkakisoissa ja se tamma ei todellakaan pidä itseään puhtaana, vaikka Meiju sitä miten paketoikin. Ruunan kärsivällisyys alkoi olemaan loppusuoralla, joten nakitin Kasperin vahtimaan kimoa ruunaa, samalla kun itse menin nopeasti vaihtamaan ylleni ratsastusvaatteet ja -saappaat. Kipitin takaisin ruunan luo, kouluraippa, kypärä ja hanskat kainalossa. Ennen kuin aloin satuloimaan ruunaa, tarkistin vielä, että itselläni oli kaikki ennen kuin aloin varustamaan ruunaa. Sain napakasti komentaa tätä käyttäytymään kun Buser mukamas alkoi luimistelemaan kiristäessäni satulavyötä. Muistin tässä vaiheessa jännesuojat ja pienen kiroamisen kera kävin noutamassa ne arvon herralle. Suitsittani ruunan vetäisin kypärän ja hanskat päälle, ennen kuin lähdin taluttamaan kimoa kohti kenttää. Olihan se hieman kurainen, mutta tässä auringonpaisteessa en halunnut olla maneesissa! "No niin jätkä, eiköhän ruveta hommiin", tokaisen ruunalle pysäyttäessä tämän keskelle kenttää. Kiristän tämän satulavyön ja tarkistan jalustimet, ennen kuin nousen tämän selkään ja pyydän hänet käyntiin. Pidän heti huolen siitä, että ruuna liikkuu eteenpäin ja jos ensimmäinen pohjeapu ei mene läpi, seuraava tuli aina raipan avituksella. Näin ruuna alkoikin heti liikkua mukavasti eteenpäin, vaikka kerran meinasi ruunan takapuoli lentää. Keskityin kuitenkin istuntaani ja tasaiseen tuntumaan ja pian ruuna tekikin töitä oikeastaan mielellään. Taivutukset ravissa ja käynnissä onnistuivat hyvin ja siirtymiset herkistivät hänet erittäin nopeasti. Busterin kouluratsun taidot tulivat esille oikein mallikkaasti tämän alkaessa käyttää selkäänsä, sekä astuessaa takasillaan oikein hyvin alle. Annoin ruunalle hetken rauhoittua ja kävellä pitkänä, ennen kuin pyysin tämän takaisin kuulolle. Teimme muutamat laukanvaihdot käynnin kautta, sekä kokeilimme ravin ja käynnin lisäämisiä. Myös keskilaukka irtosi ruunalta oikein hyvin, mitä nyt häntä sai hillitä äänellä ja painolla ensimmäisten lisäysten jälkeen, itse nostothan eivät yllättäen olleet kuumentaneet ruunaa. Verryttelin ruunan vielä oikein perusteellisesti ennen kuin lähdimme kiertämään vielä rauhallisesti lammen, minä hyräillessä ruunan selässä tyytyväisenä. Kun vihdoin palasimme talliin olimme ehkä rapaisia, mutta molemmat oikein iloisia. Purin ruunan varusteista ja nopeasti pyyhin pahimmat hikiläntit pois, ennen kuin heitin tälle loimen selkään ja tungin takaisin ulos kaverinsa seuraksi. Hetkeksi jäin katselemaan poikien telmimisistä ennen kuin sitten suuntasin takaisin talliin. Kaipa sitä voisi aikansa kuluksi Busterin varusteet putsata, kun ne kuitenkin likasinkin. Sannan kommentti
Kiitos Busterin läpiratsastuksesta! Shettikset ovat aina vähän ongelmallisia, sillä hyvän taitotason lisäksi ratsastajan tulee olla lyhyt ja pienikokoinen. Buster saattaa olla hiukan ailahtelevainen, vaikka on toki pakko myöntää ruunan rauhoittuneen hirmuisesti ruunauksen jälkeen!
Tarinasi oli sopivan pituinen. Seuraavassa tarinassa kannattaa kiinnittä huomiota sanojen toistoon: kuinka usein kyseinen sana on tarpeellista toistaa, että lukija pysyy kärryillä? Liika toistaminen ei ole hyväksi, sillä se saa lukijan turhautumaan tekstiin.
Suomen kielellä -> suomen kielellä (kielien nimet pienellä alkukirjaimella)
16,70v€
|
|
fany
Uutukainen
Gluteeniongelma MET hoitaja
Posts: 9
|
Post by fany on Mar 13, 2014 15:25:05 GMT 2
Aamulla heräsin ja katsoin pihalle. Sää ei ollut yhtä hyvä kuin eilen oli ollut, mutta mitäpäs se haittaa. Ennen kuin pääsin lähtemään tallille äiti pakotti lukemaan englanninkokeeseen. Arvo sanani englannista oli todella huono joten äiti on erittäin ankara sen suhteen. En millään kuitenkaan malttanut alkaa lukemaan kokeeseen, joten lähdin pyöräilemään tallia kohti. Ylikulkusillan kohdalla oli kauhea vesilätäkkö ja pyörräillessäni siitä vettä oli nilkkoihin asti ja sukat kastuivat... Tallin piha oli kuitenkin jo kuivunut jonkin verran joten ei tarvinnut hyppelehtiä lätäkön yli, kuin mikäkin kana . Lude ei ollut tallissa joten sen täytyi olla ulkona. Kävelin pihalla hieman ja katselin muita hevosia, kunnes oli Luden aitauksen kohdalla. Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdimme kävelemään tallia kohti. Välillä tuli ihmetelleeksi miten Lude oli niin rauhallinen ori. Yleensä kaikki tuntemani oriit olisivat jo juosseet karkuun. Lude oli hullujen orien vastakohta, vaikka onhan Lude muutenkin aivan ainut laatuinen hevonen. Talutin Luden sisälle ja kiinnitin sen tallin käytävälle. Hain harjapakin satulahuoneesta ja aloitin pyyhkimällä kuraiset jalat kostealla sienellä. Harjasin kuratäplät pois ja putsasin kaviot. Harja oli takussa joten jouduin sitä jonkin aikaa ratkomaan. Ajattelin jos tänään vaikka testaisin hieman esteitä, mutta sitten muistin, että tallikamppeet olivat jääneet kotiin ja minulla oli vain colleget jalassa. Nooh, ajattelin sitten liikuttaa Ludea hieman maastakäsin. Hain Luden suitset ja vikellysvyön. Laitoin juoksutusliinan riimuun kiinni ja lähdimme kävelemään kenttää kohti. Menimme aitauksen päähän, sillä joku ratsasti toisessa päässä. Heilautin hieman raippaa Ludelle merkikisi, että alkaa liikumaan eteen päin. Siinä se käveli muutaman kierroksen ja pyysin sitä nostamaan ravi. Lude näytti todella kauniilta liikuessaan eteenpäin ja sen askeleet olivat suuret ja lennokkaat. Pyysin sitä nostamaan laukan ja hiljentämään vähän ajan päästä käyntiin. Katkoimme kaiken laisia harjoituksia kunnes toinen ratsastaja lähti. Päätin päästää Luden irti. Vaihdoin ensin riimun päähän, jotta sillä olisi mahdollisimman mukava olla. Päästin sen irti, mutta se käveli vain eteen päin. Sitten se lähti laukkaamaan ja teki muutaman ilopukin. Se oli todella hauskaa katsottavaa. En muistanut edes ajatella, että saisiko hevosta päästää kentällä irti, mutta ei kai se nyt ole niin vakavaa. Kentän reunoilla oli muutenkin niin korkeat aidat, ettei Lude pääsisi karkamaan. Vähän ajan päästä Lude hiljensi takasin käyntiin ja käveli korvat hörössä luokseni. Otin sitä riimusta kiinni. Sitten mieleeni juolahti, että voisin ratsastaa Ludella riimulla ja narulla. Pelkäsin hieman, että Luden omistaja suuttuisi, mutta kuulemani perusteella Claudia olisi mukava. Hain äkkiä tallista laina kypärän ja hyppäsin selkäänja lähdimme talsimaan eteenpäin. Lude toimi mahtavasti pelkän istunnan ja pohkeden avulla. Ravissa saattoi alkoi muutamia pukkeja tulemaan ja jäin kaulalle roikkumaan, sen kautta sitten selälleen maahan. Minua vain nauratti, kun näin Luden ilmeen, kun se katsoi minua kummissään. Se ihmetteli varmasti, että "mitä sinä siellä teet?". Nousin ylös ja hyppäsin selkään viellä loppukäyntien ajaksi. Kävelimme sisälle takasin talliin ja kiinnitin Luden jälleen käytävälle. Annoin sille palan ruisnäkkäristäni. Riisuin vikellysvyön ja harjasin jälleen kuraiset jalat. Ensikerralla voisi laittaa vaikka pintelit tai bootsit, etteivät jalat eivät sotkeutuisi kauhean pahasti. Harjasin oriin loppuun ja "hengailin" sen kanssa viellä jonkin aikaa. Otin muutaman kuvan ja siirsin Luden takasin karsinaansa. Oli todella mukava päivä ja opin tuntemaan Luden paremmin. P.S Oli kiire kirjoittaa tarina joten kirjoitusvirheitä varmasti on ja tarinasta tuli lyhyt... Sannan kommentti
Oli hyvä idea juoksuttaa Ludea. Kentällä oria ei uskalla päästää vapaaksi jos samaan aikaan joku toinen on ratsastamassa – ellei molemmat hevoset ole vapaana yhtä aikaa ja tunne toisiaan entuudestaan. On aina riskialtista ratsastaa pelkällä riimulla, jos ei tunne hevosta kunnolla. Onneksi Lude on kuitenkin helppo käsitellä, eikä ole moksiskaan sellaisista.
Tarinasi oli sopivan pituinen, mutta jäin kaipaamaan tästäkin otsikointia. Tarina ilman otsikkoa on jollakin tavalla "tyhjä". Kirjoitusvirheitä oli muutama, mutta en voi sanoa, että niitä olisi ollut liikaa. Muutamia yhdyssanavirheitä löysin, ja seuraavassa tarinassa sinun kannattaakin kiinnittää niihin huomiota. Kun kaksi sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. koulu + ratsastus = kouluratsastus), syntynyt käsite on yhdyssana. Kannattaa ajatella asiaa myös sillä tavalla, että kun puhut yhdestä "kokonaisesta" asiasta, se on todennäköisesti yhdyssana.
"Sää ei ollut yhtä hyvä kuin eilen oli ollut..." -> "Sää ei ollut yhtä hyvä kuin eilen..."
arvo sanani = arvosanani ainut laatuinen = ainutlaatuinen (millainen?) eteen päin ~ eteenpäin (voi kirjoittaa kummin haluaa, mutta itse suosin "eteenpäin" versiota) laina kypärän = lainakypärän
16,70v€
|
|
|
Post by Loci on Mar 14, 2014 1:53:22 GMT 2
- jatkoa
Merli tallusteli nätisti perässäni karsinaansa, jonka luokse olin jo tuonut satulan, suitset ja harjat. Pikaisen, mutta huolellisen harjauksen jälkeen satuloin Merlin. Napattuani kypärän ja raippani suitsin tamman ja pian olinkin valmis suuntaamaan kohti maneesia. Merli kyttäili ympärille matkalla, joten meillä kesti hetken aikaa päästä maneesiin.
Stefan oli jo maneesissa ja siirteli puomeja, mitähän ihmettä hän aikoi? Kiristettyäni satulavyön, nousin selkään. Stefan vielä tarkasti pyynnöstäni satulavyön ja taputti minua pohkeeseen merkiksi antaa mennä. Merli lähti kiltisti liikkeelle heti mukavan reippaassa käynnissä. Muutaman kierroksen jälkeen Stefan kehotti minua ottamaan ohjat ja menemään puomisarjaa, jotta tamma saisi venytellä. Välit olivat hieman pitkänlaiset, todennäköisesti tarkoituksella, ja Merli kolistelikin kavioitaan parilla ensimmäisellä puomilla.
Siirryin raviin ja taivuttelin Merliä, kun Stefan kasasi puomeista jumppasarjaa. Stefanin ollessa valmis käänsin Merlin jumppasarjalle. Merli haki hieman askeliaan ja sain hetken tehdä kunnolla töitä ennen sopivan rytmin löytymistä. Sarjan jälkeen nousi laukka, jonka pidätin takaisin raviin. Välissä otin pätkän käyntiä, jolla varmistin pidätteiden vielä menevän lävitse. Seuraavalla kierroksella, jumppasarjalta päästyäni ja siirrettyäni ratsuni takaisin raviin, jatkoin pääty-ympyrällä kavaletille. Muutaman kerran jälkeen vaihdoin suunnan ja jatkoin niin, että tein ensin pääty-ympyrän, jolla kavaletti oli, ja siitä jumppasarjalle.
Lopulta annoin Merlin hetken hengähtää ja keskustelimme Stefanin kanssa, mitä seuraavaksi ratsastaisin. Päätimme, että ratsastaisin pienen radan: pysty, okseri ja toinen pysty, esteet olivat korkeuksiltaan 50-70cm. Kokosin ohjat ja kannustin Merlin raviin. Ravista nostin laukan, jonka työstin sopivaksi esteille. Lähestyin ensimmäistä pystyä ja tunsin Merlin hetkellisen epäröinnin, antaessani pohkeita tamma kuitenkin nopeutti askeliaan kohti estettä. Merli ponnisti nätisti ja katseeni oli jo suunnattuna seuraavana olevan okserin ylitse. Tunsin Merlin askelten kulkeutuvan reitiltä hieman oikealle ja puristin oikean pohkeeni tiukemmin kiinni tamman kylkeen. Tamma ylitti okserin hieman suuremmalla hypyllä kuin kuvittelinkaan ja menetin hetkellisesti tasapainoni. Merli oli ottanut vastalaukan alastulossa, joten ennen seuraavaa estettä vaihdoin laukan ja ohjasin tamman kaarevalla uralla kohti pystyä. Koska korkeutta oli enemmän kuin aiemmin, pyysin enemmän laukkaa. Merli ponnisti hyvältä paikalta ja tällä kertaa minäkin pysyin tasapainossa, tosin Merlin kavio osui puomiin ja se kolahti alas. Stefan nosti puomin takaisin kannattimille ja sanoin meneväni esteet vielä uudestaan, mutta ottaisin radan loppuun vielä kolmannen, pienemmän pystyn.
Tällä kertaa suoriuduimme radasta paljon paremmin: Merli oli selvästi saanut hyppyvaihteen päälle. Sain tehdä pidätteitä Merlin kiitäessä ensimmäiselle esteelle, jotta tamman tasapaino säilyisi. Okserille tamma suuntasi suoraan ja taaskin sain istua esteiden välin alhaalla pitääkseni tamman tasapainossa. Hyppy onnistui hyvin ja sain itsenikin pidettyä tasapainossa. Tälläkertaa lähestyimme pystyä myötälaukassa ja sain tarpeeksi aikaa valmistella Merlin hyppyyn. Tasapainoisen hypyn jälkeen suuntasin pienelle pystylle, samalla pidätellen ratsuani. Pieni ponnistus ei ollut Merlille suuri urakka. Esteen jälkeen siirryin raviin ja ilmoitin Stefanille, että tämä saisi riittää tältä päivältä. Merli oli tehnyt kiltisti tehtävät, eikä tarkoitus ollutkaan muuta kuin tarkistaa, että kaikki toimisi. Tein loppuverryttelyt kevyessä ravissa ja annoin lopulta tamman kävellä reilun aikaa pitkin ohjin.
Palattuani Merlin kanssa talliin, riisuin tammalta satulan ja suitset. Merli oli hikoillut ratsastuksen aikana, joten toin sille melassivettä, tosin tamma päätti mielummin hieman leikkiä sillä ennemmin kuin juoda, joten sain olla varovainen. Kun Merli kyllästyi vesiämpäriin harjasin tamman huolellisesti ja laitoin sille fleeceloimen. Merli sai jäädä sisälle. Kävin viemässä satulan ja suitset paikoilleen ja Stefan tuli juuri ulkoa sisälle. - Stefan, viitsitkö heittää Merlille vielä heinät karsinaan, se saa jäädä joksikin aikaa sisälle, kun on niin hikinen. - Okei, kuului vastaus ja askeleet kohti tallinvinttiä.
Hetken istuttuamme toimistossa Sanna tuli meitä hoputtamaan: - Tänään meillä on vain koulutunteja, maneesissa on esteet pystyssä ja se pitäisi lanata, joten voisitteko mitenkään mennä huolehtimaan ainakin ne esteet pois? - Selvä, lausuimme yhteen ääneen ja suuntasimme maneesiin. Maneesissa ryhdyimme heti tuumasta toimeen: itse kannoin estetolpat ja Stefan toi perästä usean puomin kerrallaan. Stefan lähti hakemaan maneesilanaa ja itse tarkastin katsomon. Viikkasin viltit nätisti ja keräsin raipat yhteen kasaan, osan tosin noukin mukaani talliin, ei ihmekään, että melkein kaikki raipat olivat kadoksissa.
Palasin talliin yksin ja jätin raipat satulahuoneeseen. Tajusin vieläkin olevani ratsastussaappaat jalassa, joten vaihdoin ne tavallisiin turvakenkiin. Sanna tuli käymään toimistossa ja ilmoitti, että sisältä löytyisi ruokaa ja pyysi minua ilmoittamaan myös Stefanille. Destiny oli myös kuulemma lupautunut jäämään iltatalliin. Lähdin maneesille ja Stefan olikin jo kävelemässä takaisin talliin. Kerroin Sannan terveiset ja suuntasimme yhtä matkaa sisälle.
Siinä syödessämme Stefanin kännykkä soi ja poika vastasi. Lyhyiden vastausten jälkeen Stefan lopetti puhelun. Stefanin ilme kyllä kertoi minulle soittajan, eikä minun tarvinnut kysellä. Söin lautaseni tyhjäksi vain katsellen sitä ja mutisin vastauksia Stefanin yrittäessä aloittaa keskustelua. Laitoin vähin äänin astiat tiskikoneeseen ja kysyin Stefanilta, tarvitsisiko tallissa tehdä mitään. - Ei tarvitse pariin tuntiin, itse ajattelin ratsastaa Maran lävitse, sekään ei pääse tänään tunneille, Stefan vastasi. - Okei.
Suuntasimme molemmat oritalliin ja vilkuilin varusteita. Busterin satula ja suitset olivat aika likaiset, joten puunasin ne huolellisesti sillä välin, kun Stefan laittoi Maran valmiiksi. Lähdin Stefanin mukaan maneesiin ja jäin katselemaan ratsukkoa. Stefan sai orin hyvin haltuunsa ja työskentely näytti lähes saumattomalta. Sallin aikaa ajatuksilleni. Minun oli ikävä Esaa, eikä kukaan voisi korvata ruunaa. Lisäksi minua harmitti tilanteeni: näin ihastustani lähes päivittäin ja olimme hyvissä väleissä. Olimme suudelleet, mutta tiesin sen jäävän siihen. Hevoset olivat ainoa asia, joka piti minut järjissäni, joten en voisi lopettaa hoitamista tai tallilla käymistä.
Lopulta nousin murheideni saattelemana ja hiivin ulos maneesista. Ulkona kyyneleet tulivat silmiini, mutta pyyhin ne. Sanna oli toimistossa ja vilkaisi minua. Kysyin, olisiko ketään, kenet voisin napata talutettavaksi Harjulenkille. Pablo kuulemma kaipaisi hieman lisää liikuntaa ja Sanna ehdotti, että kävelisin lenkin sen selässä. Hain ruunan suitset ja lähdin hakemaan aasia tarhasta.
Harjauksen jälkeen laitoin suitset Pablolle ja nousin tallikäytävällä sen selkään. Pablo tepasteli ulos tallista kiltisti ja sain tallin oven suljettua sen selästä käsin. Ruuna tepsutteli kaikessa rauhassa ohjaamaani suuntaan ja annoin kyyneleilleni vallan. Sumuisten silmieni lävitse erotin polun, joten luottavaisesti annoin aasin kävellä pitkillä ohjilla. Loppumatkasta metsästä kuului kova rasahdus, enkä kerennyt Pablon reaktioon mukaan: aluksi valuin kaulalle ja siitä lopulta tipuin polulle aasin laukatessa kohti tallia.
Nousin maasta ja katsoin aasin perään. Kirosin itsekseni tuuriani uusien kyynelten tulviessa silmiini. Kävelin, tai pikemminkin laahustin, takaisin tallille. Tallipihassa Stefan oli kovalla kiireellä lähdössä minua kohti ja havaitessaan minut askeleet muuttuivat juoksuaskeliksi. - Huh! Olethan sinä kunnossa. Sanna säikähti, kun huomasi Pablon laukanneen pihaan. - Juu, nyyhkäisin ja pyyhin hihansuullani viimeiset kyyneleeni. Stefan melkein talutti minut talliin. Istuin hiljaisena toimistossa. Lopulta ilmoitin, että minun olisi parempi lähteä kotiin, mutta Sanna ja Destiny tulivat juuri toimistoon neljän kahvikupin kanssa. Join kahvini nopeasti ja sanoin vielä näkemiin ennen suuntaamistani autolleni.
Sannan kommentti
No josko nyt sitten; kolmannen kerran mun kirjoittama kommentti katoaa kuin pieru saharaan.
Oletpa sä ollut tänään erityisen ahkeralla tuulella! Metsälammella – niinkuin millä tahansa muullakin tallilla – riittää tekemistä: kunhan vain löytyy vapaaehtoisia tekemään "hanttihommia". Minä olenkin jo kauan ihmetellyt, minne ne kaikki raipat oikein kävelevät! Niitä saa roudata Metsälammelle alvariinsa, samaan tahtiin kun samanlainen määrä katoaa kuin tuhka tuuleen.
Tarinasi oli erittäin pitkä, sen puolesta lähestulkoon papukaijamerkin arvoinen. Sisältöä pitäisi kuitenkin vielä hioa parempaan suuntaan: kirjoitat hyvin ja kokolailla virheettömästi, mutta siitä huolimatta sisällöstä jää uupumaan sellainen pieni jännite, mikä saa lukijan pysymään kiinnostuneena tapahtumista. Seuraavissa tarinoissa sun kannattaa myös kiinnittää huomiota virkkeisiin ja niiden pituuteen, sillä liian pitkät virkkeet – no, ovat liian pitkiä.
"...pysty, okseri ja toinen pysty, esteet olivat korkeuksiltaan 50-70cm." -> En suosittelisi jatkamaan uudella lauseella enää luettelon jälkeen. Se tekee virkkeestä epäselvän. -> "...pysty, okseri ja toinen pysty. Esteet olivat korkeuksiltaan 50-70 cm."
50-70cm -> Yksikköä ennen välilyönti: -> 50–70 cm -> Kun ilmaistaan esim. lukujen välistä eroa, yhdysmerkin sijasta käytetään pitkää ajatusviivaa.
"Merli oli hikoillut ratsastuksen aikana, joten toin sille melassivettä, tosin tamma päätti mielummin hieman leikkiä sillä ennemmin kuin juoda, joten sain olla varovainen." -> Liian pitkä virke! -> "Merli oli hikoillut ratsastuksen aikana, joten toin sille melassivettä. Sain tosin olla varovainen, sillä tamma päätti mieluummin hieman leikkiä sillä, ennemmin kuin juoda sitä."
"Kun Merli kyllästyi vesiämpäriin harjasin tamman huolellisesti ja laitoin sille fleeceloimen." -> Kun-konjunktion jälkeen käytetään yleensä pilkkua. Sillä konjuktio aloittaa tässä virkkeen, pilkku tulee myöhemmässä vaiheessa. -> "Kun Merli kyllästyi vesiämpäriin, harjasin tamman huolellisesti ja..."
25,40v€
|
|
Luden näkökulmasta :)
Guest
|
Post by Luden näkökulmasta :) on Mar 14, 2014 16:21:59 GMT 2
Aamulla heräsin aamuheinien tullessa. Huoh, nukuimpa pitkään tänään. Mutustelin heiniä unen pöpperössä. Minulla oli nälkä, muttei olisi jaksasnut syödä. Syötyäni heinät, omistajani Claudia kävi viemässä minut ulos. Ulkona mieleni piristyi ja aloin laukkaamaan ympäri suurta aitausta. Tein muutaman ilopukin. Sitten täin kaukana olevassa aitauksessa aivan ihanan tamman! Sen musta harja kiilsi auringossa ja hänen koko olemuksensa oli suoraan sanottuna taian omainen. Ihastelin tammaa ja piehtaroin muutaman kerran maassa. Olin ollut ulkona jo jonkin aikaa ja sitten se kaunis tamma näki minut! Se hirnahti, ja kuulin sen todella hyvin, vaikka hevonen olikin kaukana. Sitten huomasin uuden hoitajani pyöräilevän tallin pihaan ja vilkutti minulle. Voi ei! Olisin halunnut mielelläni jäädä katsomaan tuota lumoavaa tammaa. Hoitajani otti päässä olevastani jutusta kiinni ja talutti minua tallia kohti. Hirnahdin tammalle viellä hyvästiksi. Tai en hyvästiksi, varmasti viellä näkisin hänet. Hän lukitsi minut käytävälle kiinni ja kävi jossakin huoneess hakemassa laatikon ja niitä karvaisia juttuja. Hän harjasi minua pitkään, joka oli todella mukavaa. Sain häneltä pienen porkkanan palan, jälleen. Nautin porkkanasta ja hoitajani rapsutuksista. Sitten hän haki sen mustan jutun joka laitetaan selkään, ja kiristi sen. Se ei koskaan tunnu oikein mukavalta, mutta en anna sen häiritä, ainakaan paljoa. Sitten hän piti laittoi päähäni sen sen miten sen nyt selittäisi. Siinä on monta narua ja metallinen pötkö joka laitetaan suuhun. Lähdimme kävelemään kenttää kohti. Hän kiristi vyötäni mahan alla viellä hieman ja hän painoi hiemaan pohkeitaan, joten lähdin kävelemään. Teimme muutamia ympyröitä ja pysähdys harjoituksia. En oikein ymmärrä niitä, mutta kai niilläkin on joku tarkoitus. Sitten hän napautti pohkeitaan taas ja lähdin ravaamaan. Hän oli pystyttänyt muutamia esteitä. Menimme aluksi vain puomeja ja harjoittelimme ristiinkävelemistä. Kummat nuo kaikki liike jutut, kun ihmiset keksivät siille kaiken laisia nimiä ja välillä mietin mistä ne nimet oikein tulevat. Vähitellen siirryimme suuremmille esteille. Oli mukavaa oikeastaan hyppiä nyt pitkään aikaan. Hypimme suunilleen polveni korkuisia ja jalkani kokoisia esteitä. Opin jo tuntemaan ratsastajaani paremmin ja tuntui helpommalta liikkua hänen käsissään. Aloin pikku hiljaa kiintyä häneen. Luotin häneen paljon paremmin, kuin esimerkiksi toissa päivänä. Kaikki esteet onnistuivat mahtavasti ja olin tyytyväinen itseeni. Sitten huomasin sen kauniin tamman kävelemässä ihmisensä kanssa kentän ohi. Lähdin ravaamaan tammaa kohti korvat hörössä ratsastajani kielloista huolimatta. Pysähdyin kentä reunalle ja hirnahdin hänelle. Hän kääntyi katsomaan minua, mutta jatkoi matkaansa vastaamatta minulle mitään. Olin surullinen. Ratsastajani antoi hieman pohkeita ja käänsi minut kentän keskelle ja hyppäsi selästä pois. Tallissa olin hieman surullinnen. Ratsastajani selvästi ihmetteli mikä minulla on. Hän antoi minulle porkkanan. Nostin pääni pystyyn ja nyökkäilin hieman hoitajalleni kiitokseksi. Häntä nauratti hieman. Tulin iloisemmaksi saman tien. Kyllä se on ihmeellinen se porkkanan voima! Mussutin porkkanaa samalla, kun hoitajani riisui päältäni ne kaikki ihme tavarat. Hän harjasi minut viellä huolellisesti, turkkini kiilsi jopa mahtavasti! Hoitajani otti minut irti tallin käytävältä ja olin jo kääntymässä karsinaani, mutta hän jatkoi kuitenkin matkaansa tallin ovea kohti. Jess! Lenkki maastossa luulisin. Lähdimme kävelemään hieman kauemmas tallia viellä hetkeksi. Oli mukavaa haistella raikasta kevät ilmaa ja kuunnella lintujen viserrystä. Kävelimme metsässä jonkin aikaa, kunnes käännyimme takaisin tallia kohti. Se oli todella mukava reissu, vaikkei pitkä ollutkaan. Ollessamme tallin pihassa, hän, se kanis tamma oli taas ihmisensä kanssa pihassa. En enään viitsinyt hirnua hänen peräänsä ja pilata mainettani. Nyt hän kuitenkin hirnahti pinulle. Hörähdin rimusta, mutta annoin asian kuitenkin olla ja lähdin suosiolla tallia kohti. Hoitajani taputti minua viellä ja siirsi minut karsinaan. Illalla mutustellessani heiniä, hoitaji tuli käymään viellä pika käynnillä. Hän toi minulle heinät ja otti minusta muutamia kuvia hänen laitteellaan. Sain muutamia namupaloja ja hörähdin hänelle kiitokseksi. Hän tuli karsinaani ja opetti minulle uusia juttuja. Temppujen nimet olivat kumarra ja aina silloin kun hän laittaa kätensä korvieni taakse, minun pitää laskea pää alas. Sain hieman herkkuja tehdessäni näitä temppuja. Opin hänen mukaan kuulema todella helposti. Hän kertoi myöhemmin salaisuuksia, joita en voi kertoa! Sannan kommentti
Olit suorittanut ekstratehtävän hauskalla tavalla. Ymmärsit, että hevoset eivät välttämättä osaa nimetä niitä asioita, joista me ihmiset puhummme päivittäin. Tämä oli kuitenkin hiukan ristiriidassa itsensä kanssa, sillä osassa tarinaa Lude kuitenkin osasi nimetä joitakin esineitä tai asioita kuin me ihmiset (esim. "...otti minusta muutamia kuvia hänen laitteellaan."). Tekstissä oli melko paljon virheitä: ole seuraavan tarinan kanssa tarkempi! Myös yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen voisit kiinnittää enemmän huomiota.
Tällä tarkistusohjelmalla voit tarkistaa, kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen. Jos olet epävarma sanasta, kirjoita se ohjelmassa olevaan laatikkoon yhdyssanana. Kone tarkistaa, kuuluuko se kirjoittaa yhteen vai erikseen.
nukuimpa = nukuin + pa = nukuinpa viellä = vielä
unen pöpperössä = unenpöpperössä taian omainen = taianomainen porkkanan palan = porkkananpalan pysähdys harjoituksia = pysähdysharjoituksia kaiken laisia = kaikenlaisia pikku hiljaa = pikkuhiljaa kevät ilmaa = kevätilmaa
"Oli mukavaa oikeastaan hyppiä nyt pitkään aikaan." -> ? -> "Oli oikeastaan mukavaa hyppiä pitkään aikaan."
15,40v€
|
|
fany
Uutukainen
Gluteeniongelma MET hoitaja
Posts: 9
|
Post by fany on Mar 15, 2014 8:49:04 GMT 2
Hieman höpötystä Aamulla heräsin jo klo. 06.00, vaikka olikin lauantai. Kävelin haukotellen portaat alas ja aloin tekemään aamupalaa. Paahdoin leivät ja tein kaakaota. Söin aamupalan nopeasti. Vedin tallikamppeet päälle ja ajattelin käydä moikkaan Ludea nyt kerrankin aikaisin. Aukaistessani oven ulkona satoi lunta. Voi ei! Juuri, kun oli kesä jo tulossa! pyöräilin mahdollisimman nopeasti, kaaduin muutaman kerran ja housuihin tuli reikä. Jätin pyörän vähän matkan päähän tallissta ja kävelin loppu matkan. Talli ja sen ympäristö näytti kuitenkin ihanalta valkoisena. Nooh, ajattelut sikseen ja asiaan! Aukaisin tallin oven ja astuin sisään. Lude oli näköjään taas ulkona, kun sitä ei näkynyt missään. Lähdin kävelemään Lude kohti, mutta tietenkin sen ohuen lumi kerroksen alla piti olla jäätä ja lensin naamallen. Nousin ylös ja putsasin vaatteet lumesta. Joku huusi tallin pihasta, että sattuiko, mutta vastasin kieltävästi ja kiitin. Nappasin Ludea riimusta kiinni ja napsautin siihen riimunnarun. Lähdimme kävelemään tallia kohti ja meinasin taas kaatua, mutta sain Ludesta tukea. Lude katsoi juuri sen näkösenä, että " mitä sä kompuroit siinä? ". Astelimme talliin ja minua vähän nauratti, kun kuvittelin, että miltä näytin kaatuessani. Suoraan naamalleen! Ihme, kun ei murtunut nenä. Hain satulahuoneesa Luden harjapakin, ja putsasin Luden tahrattomaksi, ja olin kiitollinen lumelle, että Ludella ei ollut jälleen kauhea kerros mutaa vuohisissaan. Lude katsoi minua korvat hörössä ja alkoi kumartaa. Ihmettelin aluksi, että mistä se on tuon oppinut, mutta sitten älysin, että olin opettanut sen sille eilen. Annoin sille pienen makupalan ja se katsoi minua tyytyväisenä. Taputin sitä kaulalle. Ajattelin jos tänään, vaikka menisin ilman satulaa. Se tuntui todella mukavalta istua viimekerralla Luden pyöreässä selässä. Hain suitset ja lämmitin ne. Testasin uutta temppua, että Lude laskisi päänsä las laittaessani suitset. Laitoin käven Luden korvien taakse ja se laski päänsä alas ja otti suitset suosiolla. Annoin sille jälleen pienen makupalan. Kun ulkona kerran sataa lunta, niin voisin kerrankin testata maneesia. Maneesi oli suurehko, mutta hieman vanhan näköinen. Mitäpäs se haittaa? Tärkeintä kuitenkin on, että se kestää . Hyppäsin Luden selkään ja annoin sille hieman pohkeita. Se lähti kävelemään reippaasti eteen päin. Venyttelimme ja lämmittelimme jonkin aikaa, kunnes nostimme ravin. Laukassa oli todella rento istua pyöreän selän ja pehmeän laukan takia. Yleensä suomenhevosilla ratastaessani niillä on karun kova laukka ja ravi. Lude on aivan toista maata. Lopuksi kävelimme viellä pitkät loppu käynnit. Luden kävellessä tein selässä " maailamympärys matkaa ", ja ratsastin väärin päin. Lude vähän ihmetteli mitä oikein teen. Maneesiin tuli toinen ratsastaja ja hänhän olikin Iida! - Ratsastat Ludella todella kauniisti! kehui hän. - Kiitos! punastuin hieman ja hymyilin hänelle. Yhtäkkiä Lude alkoi pihetaroimaan. Hyppäsin selästä nopeasti pois. Vedin hieman ohjista ja Lude pysähtyi ja nousi pystyyn.Satula olisi ollut mennyttä. Iida naureskeli ratsunsa selässä ja pian minuakin alko naurattaa. On se Lude kyllä oman lainen hevonen! Talutin Luden talliin, otin suitset pois ja aloin harjaamaan sitä. Turkista irtosi paljon pölyä ja hiekkaa. Oli siinä kyllä vähän aikaa harjattava , etää kaikki pöly oli poissa. Se tuntui aluksi mahdottomolta saada kaikkea pölyä pois Luden karvasta. Lopulta koko heppa oli putipuhdas. Taputin sitä ja ihmettelin bähän sen piehtaroimista. Ehkä se halusi huomiota, kun aloin juttelemaan Iidalle tai jos sitä niin jutteluksi lasketaan. Oli muuten aivan huippu päivä ja Lude oli ratsastaessa todella hieno. Olen jo kiintynyt Ludeen aivan täysin enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun hevoseen mistään hinnasta! Jossei tuosta kuvasta muuta, mutta ainakin illan naurut! xD Sannan kommentti
Metsälammen maneesi pitäisi korjata, sillä alkaa olla jo elämänkokemusta. Siitä huolimatta se on lämmin, ja pitää säitä – ainakin toistaiseksi. Minä olin ainakin jo ihan kevätfiiliksissä, kunnes heräsin lauantaiaamuna ja luulin nähneeni unta: missään ei ollut tietoakaan keväästä, ei sitten missään! Aivan ihana kuva maailmanympärysmatkasta.
Mielestäni paransit tässä tarinassa erityisesti yhdyssanavirheiden kannalta! Löysin vielä muutamia, mutta tekstisi ovat selvästi paranemaan päin. Tarinat kannattaa aluksi kirjoittaa jonnekin kirjoitusohjelmaan (esim. Word), etteivät ne katoa vahingossakaan. Näin on nimittäin monelle käynyt. Sen lisäksi ohjelma huomauttaa kirjoitusvirheistä, joita täällä foorumilla ei välttämättä huomaa, jos ei ole skarppina. Hymiöiden käyttöä tarinoissa kannattaa harkita.
klo. 06.00 => "kello kuudelta aamulla." -> Kaunokirjallisuudessa ei kannata käyttää lyhenteitä.
loppu matkan = loppumatkan lumi kerroksen = lumikerroksen eteen päin = eteenpäin (-päin -osa on merkki yhdyssanasta) väärin päin = väärinpäin (-päin -osa on merkki yhdyssanasta) oman lainen = omanlainen (millainen?)
" mitä sä kompuroit siinä? " -> Lainausmerkit kirjoitetaan kiinni lainattavaan tekstiin: -> "mitä sä kompuroit siinä?"
17,20v€
|
|
|
Post by Katherina on Mar 15, 2014 17:00:45 GMT 2
TUTUSTUMINEN 15.03.2014 klo. 14.21 Sälekaihtimet heijastavat muutaman auringonsäteen kasvoilleni, ja räpäytän silmäni auki. Vilkaisen kännykkäni näyttöä, ja totean kellon olevan "vasta" kahdeksan, takaisin nukkumaan siis. Olen jo ummistamassa silmiäni uudelleen, kun päähäni iskeytyy ajatus salaman lailla; minulla on hoitohevonen Metsälammen ratsutallilla! "Äängh!" päästän tukahtuneen ähkäisyn yrittäessäni nousta ylös. Ajatus omasta hoitohevosesta vetää minut kuitenkin jalkeille sekä täysin hereille, ja loikkaan vaatekaapilleni. Olin etsinyt tallivaatteet valmiiksi jo illalla, ja ne roikkuvat siistissä pinossa tuolinkarmilla. "Kevät on tää-äällä ja nummet ne raa-aa-aaaaikuu..." hoilotan kiskoessani mustia collegehousuja jalkaani. Nappaan kypärän mukaani ja säntään keittiöön vauhdilla. Aamupalaksi riittänee kulhollinen lempimurojani. Äiti on jo herännyt, ja hän kolistelee tiskipöydän äärellä astioiden parissa. Syön aamupalani rauhassa, ja poimin sitten mukaani muutaman porkkanan jääkaapista. "Meetkö sää pyörällä?" äiti kysäisee. Vastaan myöntävästi ja tungen jalkani kumisaappaisiini. Niskaani vedän uuden, tummansinisen toppatakin ja sieppaan kännykän taskuuni. Valmista tuli! "Laita sitten kypärä päähän, siis kun ajat", äiti huutaa perääni. "Joojoo, heippa!" huikkaan ja painan oven kiinni. Pyörä nököttää katoksessa lähtövalmiina. Haeskelen pyöräilykypärääni hetken, kunnes äkkään sen vajasta ja talutan rautaheponi pihatielle. Annan katseeni kiertää pihassa hetken. Vaikks on vasta maaliskuu, lunta ei näy melkeinpä missään ja ilma tuoksuu ihanan keväiseltä. "Niin sen kuuluu ollakin", ajattelen tyytyväisenä ja polkaisen matkaan. Vinttaan pyörälläni asfalttitien laitaa, ja harmittelen typeryyttäni, kun laitoin päälleni tukahduttavan kuuman toppatakin. Kertaan mielessäni ajo-ohjeita Metsälampeen. Ensin suoraan, sitten tienviitasta vasempaan ja sen jälkeen taas suoraan... "Onneksi asun vain muutaman kilometrin päässä", tuumin itsekseni ja vilkaisen taakseni. Vaikka meiltä onkin kaupunkiin kolmisenkymmentä kilometriä, talli on lähellä, ja mikäs sen hienompaa... Ohitseni sujahtaa puinen kyltti, ja tajuan sen viittaavan Metsälampeen päin. Käännyn hieman nolona ja vilkaisen kylttiä. Siinä tosiaankin lukee kaiverretuilla, kauniilla kirjaimilla "Metsälammen ratsutalli". Asfaltti muuttuu hieman kapeammalla tiellä hiekaksi, ja kurvaan hieman jännittyneenä oikeaan suuntaan. Pian vastaani tuleekin puinen portti, josta kaarran sisään. Edessäni aukeaa laaja tallipiha, ja joka suunnalla nököttää puisia, punaisia rakennuksia. Tunnistan ainakin kaksi tallirakennusta. Hypähdän pyöräni selästä alas ja talutan sen toisen tallirakennuksen seinänvierellä olevaan pyörätelineeseen. Jään katselemaan hieman hämmentyneenä ympärilleni, sillä missään ei näy ristin sieluakaan. Otan askeleen kohti tallia, ja juuri silloin tallin pariovi liukuu auki, ja ulos astuu punapäinen, hoikka nainen, jonka päässä keikkuu vihreänkirjava pipo suurella tupsulla varustettuna. "Moi!" kerään rohkeuteni ja harpon naisen luokse. Nainen liu'uttaa oven kiinni ja kääntyy puoleeni hymyillen. "Moikka! Kukas sä oot? Et ainakaan mulle tuttu kasvo..." hän miettii. "Oon Katherina, voi kutsua kuitenki Kateksi. Ja joo, mä tosiaan oon uus täällä, oon Silavan hoitaja", selitän. "Kiva nähä!" nainen ojentaa kätensä, "mä oon Loci, ja mun hoitsu on Pipsa. Se asuu tuolla päätallissa." Puristan Locin kättä ja hymyilen lisää. Tämä tyyppi vaikuttaa ainakin mukavalta. "Onko tää sitten oritalli, vai?" viittaan rakennukseen päin, josta Loci oli äsken tullut. "Joo. Siellä asuu sitten Silava", hän iskee silmäänsä. Nyökkään ja katselen ajatuksella ympärilleni. Metsälampi vaikuttaa oikein viihtyisältä paikalta. "Täällä ei tähän aikaan oo hirveesti porukkaa. Sinte on varmaan talossaan, ja sitten täällä tallilla on ainakin Claudia, Destiny, Nina ja Fany. Mut sä voit mennä kattomaan Silavaa jos haluut", Loci heilauttaa kättään reippaasti tallia kohden ja lähtee marssimaan pihan poikki punaiset hiukset olkapäillä pomppien. Avaan tallinoven ja puikahdan hieman hämärälle käytävälle. Muutama hevonen hirnahtaa, ja kuuluu vain rouskutusta niiden mutustaessa ruokiaan. Silmäilen karsinoita; jokaiseen on kiinnitetty messinkinen nimilaatta. Makrahoan, Glowmoor Buster, Sixx Dollar Fiasco MET, Gluteeniongelma MET. Pian löydänkin jo oman hoitsuni karsinan. Karsina on numero seitsemän ja siinä lukee "Mr. Goodliving HRW" eli Silava. Karsinasta kuuluu hörähdys ja kaltereihin työntyy ruunikko-oriin hamuileva turpa. "Hei", hymähdän ja annan Silavan haistella kättäni, mutta orin huomio on kiinnittynyt takintaskussani lymyileviin porkkananpalasiin. Naurahdan ja tarjoan yhtä niistä Silavalle. Hevonen nappaa sen taitavasti ja nopeasti kämmeneltäni, jonka jälkeen ori roikuttaa alahuultaan ja heiluttaa päätään ylös alas. "Tuo onkin tallin kovin pelle", takaani kuuluu. Käännähdän ja näen kaksi tyttöä, jotka katsovat minua uteliaina. Heilautan kättäni pienen hymyn saattelemana. "Moi, mä oon Kate", esittelen itseni. "Sä oot varmaan sitten Silavan uus hoitaja?" toinen tytöistä, se tummahiuksinen, kysyy. Nyökkään. "Mä oon Nina, ja tossa on Fany", hän näyttää peukullaan vierellään seisovaa, minua arviolta paria vuotta vanhempaa tyttöä. Nyökkään jälleen. "Voitteko näyttää missä varusteet on?" levitän käteni. "Juu", Fany sanoo ja lähtee kävelemään tallin alkupäätä kohti. "Ne on täällä heti alussa", Nina selittää, "mä hoidan muuten Cindyä. Se on aivan ihana welsh mountain, ja varmaan-" "Tuo ylistyslaulu on kuultu jo", Fany naurahtaa. Saavumme varustehuoneeseen, joka on tilava ja valoisa. Jokaisella hevosella on nimikoidut varusteet sekä harjalaatikko. "Me mennään aamutunnille", Nina kertoo ja alkaa tekemään lähtöä päätallin puolelle. Fany kuitenkin jää kanssani varustehuoneeseen, ja nappaa hyllystä Luden harjapakin - se on varmaan hänen hoitsunsa. Kurkotan ottamaan Silavan pakkia ja kävelen Fanyn perässä tallikäytävään. Kuten arvata saattoi, tyttö pujahtaa Luden karsinaan. Kannan harjalaatikon hoitopaikalle, jonka näin jo aiemmin ja haen sitten Silavan riimun sekä ketjuriimunnarun. Avaan orin karsinanoven ja rapsuttelen sitä hetken leukakuopasta. Pujotan Silavan päähän riimun ja lähden taluttamaan sitä hoitopaikalle. Sitaisen pojan tallisolmulla kiinni renkaaseen, joka on kiinni seinässä. Valitsen laatikosta kumisuan ja aloitan työn. "Hyyyvä poika", taputan Silavaa kaulalle pyöritellessäni sukaa tummalla karvalla. Käyn hevosen läpi kokonaan kumisualla, ja vaihdan sitten karkeaan harjaan aloittaen uudestaan harjaamisen. Orin turpa on kuitenkin jatkuvasti kiinni taskussani, ja takkiini on jo ilmestynyt muutama kuolaläntti. "Siinä sulle", jupisen muka vihaisena ja tarjoan hevoselle lisää porkkanaa. Rouskutettuaan herkun tyytyväisenä Silava kirjaimellisesti torkahtaa pystyyn. Sen silmät ovat puoliummessa ja se näyttää tuijottavan jonnekin kaukaisuuteen. Harjaaminen sujuu kuin tanssi. Otan kaviokoukun käteeni ja kumarrun nostamaan orin jalkaa, mutta hevonen ei tunnu edes huomaavan minua. Tapautan sitä kevyesti lautaselle, ja silloin poika havahtuu transsistaan ja kääntää päätään nähdäkseen minut. Hepo nostelee jalkojaan kiltisti, ja palkitsen sen hoitotuokion jälkeen rapsutuksilla. "Oliks mukavaa", lässytän kuin millekin vauvalle. Vien harjapakin takaisin varustehuoneeseen ja talutan Silavan takaisin karsinaan. Riisun siltä riimun ja jään hellimään oria vielä hetkeksi, mistä se tuntuu todella nauttivan. "Nähään", moikkaan Silavan ja suljen karsinan oven mennessäni huolellisesti. Kuljeskelen hiljaa vihellellen tallikäytävää pitkin, kunnes äkkään ilmoitustaulun tallin seinällä. Siinä lukee tarhausjörjestyksiä ja yksilöllisiä ohjeita hevosten hoidosta. "Silava näköjään tarhataan Luden ja jonkun Maran kaa", ajattelen tyytyväisenä. Fanynhan jo tiesinkin, sekä Ninan ja Locin. Astun ulos, ja minua tervehtii lintujen liverrys. Jostakin kuuluu hevosen hirnuntaa. Metsälampi; se on minun paikkani. Loppu Sannan kommentti
Olipa mukavaa että päädyit tänne Metsälampeen hoitamaan! Talliporukkamme tulvii lämminhenkisyyttä, minä en ole ikinä ymmärtänyt, miten sitä voikaan olla niin paljon. Vapaat hoitohevosemme menevät yleensä kuin kuumille kiville – tiedä sitten mistä johtuu, että tällä hetkellä niitä on niin hirmuisesti vapaana. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Metsälammen tallilaisiin, niistä saa hirmuhyviä kavereita maaastolenkeille – ja miksei muutenkin.
Kirjoitat erittäin hyvin ja hallitset kieliopin. Tarinasi oli pitkä, mutta siitäkin huolimatta lähes kokonaan virheetön. Kuvailun ansiosta tarinaasi pystyi eläytymään helposti, mikä onkin tärkeä seikka onnistumisen kannalta. Myös preesensissä (aikamuoto; nykyheti) kirjoitettu tarina herätti mielenkiintoa, sillä yleensä saan lukea ainoastaan imperfektissä (menneessä aikamuodossa) kirjoitettuja tarinoita. Erityisen hyvin hallitsit lainattujen virkkeiden kirjoituksen, mikä on ollut monelle hankala nakki. Jatka samaa rataa, olet taitava!
Puolipisteen ( käytön kanssa saisit olla tarkempi. Se ei aja samaa asiaa kuin kaksoispiste (, jota käytetään esimerkiksi virkkeiden tarkennuksessa (esim. "En ollut uskoa silmiäni: tien yli loikki tosiaan sininen jänis.") Puolipistettä käytetään yleensä erottamassa rinnasteisia ilmauksia silloin, kun pilkku tuntuu liian vahvalta niiden välissä. Puolipistettä voidaan käyttää myös esimerkiksi ilmaisemaan asian kahta eri puolta (esim. "Punainen on kesäinen väri; toisaalta sininen voi kuvastaa tyyntä järveä kesäiltana.") Puolipistettä voidaan käyttää myös joissakin luetteloissa. Jos on epävarma siitä, missä puolipistettä voi käyttää, kannattaa se jättää kokonaan pois tekstistä. Vähäisesti ja oikein käytettynä se kuitenkin antaa tekstiin "maustetta" ja vaihtelevuutta.
20,00v€ (olet ensimmäinen, joka saa ensimmäisestä tarinastaan näin paljon virtuaalieuroja ).
|
|
|
Post by Nina on Mar 15, 2014 20:39:48 GMT 2
Astun tallinovesta sisään. Kun menen hoitajien huoneeseen näen Claudian ja Destinyn. - Moi haluatteko tulla minun kanssa tänään kentälle, kun ratsastan ensimmäistä kertaa Cindyllä? Kysyn. - No minä ainakin tulen Luden kanssa, Claudia sanoo. - Desi tulee kanssa Pipsan kanssa, Desi sanoo ja lähdemme hakemaan hevosia. Nappaan valkoisen riimun Cindyn karsinan edestä ja lähden ulos.
Cindy on portilla odottelemassa ja se rouskuttaa viimeisiä aamuheiniään. Tamma luimistaa korviaan kunnolla, kun yritän laittaa sille riimua. Saan riimun kuitenkin hetken päästä riimun Cindyn päähän ja lähden taluttamaan vastahakoista tammaa talliin. Talutan Cindyn käytävälle ja pistän sen kiinni molemmilta puolilta. Otan pölyharjan ja alan harjaamaan puhdasta Cindyä, kerrankin. Hetken päästä olen hoitanut tamman ja lähden hakemaan varusteita. Matkalla saan tavata vapaan Ellan ja Aksun. Otan poneja otsatukista kiinni ja vien ne omiin karsinoihinsa. Herran jestas noita karkulaisia ajattelen nostaessani satulaa Cindyn selkään. Satulavyön kiristys on aivan kamalaa hommaa, sillä Cindy luimistelee ja potkii. Suitsien kanssa se puraisee minua kaksi kertaa olkapäähän. - Oletteko valmiita? Kysyn. - Jepulis, tytöt sanovat ja lähdemme kentälle.
Kiristän vyötä ja kentällä Cindy onnistuukin puraisemaan minua taas. Nousen selkään ja säädän jalustimet. Tamma on alkukäynneissä energinen ja tahtii. Hetken päästä alamme tekemään pysähdyksiä ja ympyröitä käynnissä. Oikeaan kiertoon Cindy taipuu oikein hyvin, mutta pysähdykset eivät oikein onnistu. Vasempaan kiertoon pysähdykset ovat oikein toimivia, mutta ympyröillä Cindy jäykistyy. Ravissa teemme alussa vain pelkkää kevyttä ravia. Cindy on oikein mukava. Se on rento ja tottelee hyvin. Ravien jälkeen alamme tekemään pohkeenväistöä. Vasempaan kiertoon Cindy luimistelee ja on jäykkä. Oikeaan kiertoon Cindy ei oikein toimi, mutta ensimmäiseksi kerraksi väistöt menivät hyvin. Laukat vasempaan kiertoon Cindy on ei meinaa nostaa laukkaa, muuta kuin kiitoravin kautta. Oikeaan kiertoon taas menee aika hyvin. Loppuverryttelyissä Cindy on energinen ja minullekin jäi hyvä mieli ratsastuksesta. Laskeudun alas ratsailta ja nostan jalustimet.
Talutan Cindyn karsinaansa ja riisun tammalta varusteet. Kylmään Cindyn jalat huolella ja annan tammalle päiväheinät. - Viitsitkö antaa kaikille tallin muillekin hevosille? Sanna kysyy. - Tietenkin, sanon. Jaan heinät eri talleihin ja lähden putsaamaan Cindyn varusteita.
Ne ovatkin likaiset ja niiden putsauksessa kestää yli tunti. Sen jälkeen menen syömään. Otan leipää eväsrasiastani. Syömisen jälkeen lähden kohti kotia. Sannan kommentti
Voi ei, toivon hirveästi, ettei Cindy ota tuota näykkimistä tavakseen. Muista komentaa tammaa kunnolla aina kun se näykkäisee, tai edes yrittää näykkäistä. En halua Metsälampeen hevosta, joka näykkii ja puree. Tuollaiset pikku karkulaiset kuten Aksu, Ella ja Buster, minä vielä annan anteeksi!
Olet kehittynyt kirjoittajana parempaan suuntaan. Kappalejaot teksteissäsi tekevät tarinoista heti selkeät ja hurjasti siistimmät. Tällä hetkellä saisit kiinnittää huomiota samaan asiaan, mistä huomauin sinulle myös edellisessä tekstissä: huudahdussanojen (moi, hei, moikka, heippa jne.) jälkeen tulee aina pilkku tai jokin muu välimerkki!
16,20v€
|
|
|
Post by katherine on Mar 16, 2014 18:26:17 GMT 2
HITAASTI MUTTA VARMASTI 16.03.2014 klo. 18.11. Tallille aamulla kiiruhdan Hevosten tarhoilla viivähdän Sitten suuntaan oritallille Juttelemaan mukavia Silavalle Porukka on jo tallilla Kaikki on hyvällä mallilla Loci, Claudia, Vilja ja muut Tallilaisilla hymyssä suut Silavaa rauhassa harjailen Sille hellästi juttelen Taidanpa myös pestä sen Poika on niin likainen! Hepo on nyt hoidettu Porkkanatkin annettu Suunta kohti maneesia siis Stefanin paheksuvasta katseesta viis! Siellä on tunti meneillään Sanna vetää rääkkiään Ratsastajat ähkyy ja puhisee Vastalauseitaan mutisee Livahdan ulkoilmaan raittiiseen Keväiseen säähän kauniiseen Moikkaan Silavan, moikkaan muut Kotimatkalla huojuu puut Pyöräillessäni ajattelen Entistä elämää muistelen On se hyvä, että täällä on talli Kaikille rakas Metsälampi! Tällasta tällä kertaa xD Sannan kommentti
Aivan ihana, perinteisten loppusointujen voimalla rullaava runo! Tässä oli iloista mieltä mukana, voisin hyvin kuvitella jonkun rallattelevan sitä tallimatkallaan. Runoista ei niiden pituuden vuoksi saa yhtä paljoa virtuaalieuroja kuin tarinoista, mutta siitä huolimatta niistä saa tarinamerkinnän.
8,10v€
|
|
|
Post by Nina on Mar 17, 2014 18:32:57 GMT 2
Olen pakkaamassa tallilaukkuani, kello on puoli kolme. Puhelimeni alkaa pirisemään. "Moi! Tule meidän kanssa tänään ostoksille" Kaverini sanoo. " En ehdi menen tallille", sanon puhelimeen ja lopetan puhelun kohteliaasti. Pamautan ulko-oven kiinni ja lähden kohti Metsälammen ratsutallia.
Avaan tallinoven ja kävelen suorinta tietä toimistoon. - Moi Sanna! Mahtuisinko minä tänään jollekin tunnille Cindyllä? Kysyn Sannalta. - Seitsemältä, taluttaisitko viiden tunnilla Ellaa? Sanna kysyy. - No voinhan minä, sanon ja lähden katsomaan Cindyä.
Cindy seisoo yksin tarhan edessä ja juoksee levottomasti edes takaisin. Lähdenkin heti tallille päin ja näen Stefanin, joka on kottikärryjen kanssa tulossa tallista. - Voinko hakee Cindyn tarhasta, kun se on levoton? Kysyn. - Siinä haet, minä en ainakaan aio hakee sitä, Stefan sanoo. - Jep, sanon ja lähden hakemaan Cindyä.
Otan tammaa päitsistä kiinni ja avaan portin. Cindy pomppii vierelläni, kuin lintunen.
Talutan Cindyn karsinaansa ja lähden hakemaan Ellaa.
Jatkuu. Sannan kommentti
Hevosilla on selvästi kevätfiilis! Jään odottelemaan jatko-osaa.
"Moi! Tule meidän kanssa tänään ostoksille" Kaverini sanoo. -> Johtolause ("kaverini sanoo") aloitetaan pienellä alkukirjaimella, ja sitä ennen tulee pilkku, jos repliikkiä ei ole lopetettu huuto- tai kysymysmerkkiin. -> "Moi! Tule meidän kanssa tänään ostoksille", kaverini sanoo.
edes takaisin = edestakaisin
|
|
|
Post by Loci on Mar 25, 2014 14:19:24 GMT 2
25.03.'14 - Juoksutus Sannan kommentti
Onpa nätti ja kauniisti piirretty juoksutuskuva! Tässä piirroksessa Pipsan rakenne pääsee upeasti esille. Erityisen taitavasti tässä kuvassa on piirretty Pipsan runko ryntäistä hännänpäähän. Pää näyttää kuvassa kuitenkin melko pieneltä, samoin kuten oikeanpuolisten (katsojanpuoleisten) jalkojen kaviot. Kuvaa oli varjostettu hienosti, mutta sitä saisi vieläkin elävämmäksi lisäämällä siihen vaaleampia, valottuneempia kohtia.
14,80v€
|
|
|
Post by katherine on Mar 25, 2014 18:32:45 GMT 2
EI KUKAAN VOI MUISTOJA VIEDÄ 25.03.2014, klo. 17.40. Saavuin tapani mukaan vihellellen talliin. Liu'utin oven auki ja pujahdin hevosten heinäntuoksuiseen valtakuntaan. Suuntasin Silavan karsinalle, jonka edessä Sanna seisoi ja katseli oria. "Moi!" pysähdyin omistajattaren eteen. "Hei", Sanna hymyili vaisusti ja kohensi ryhtiään, -"mulla ois vähän asiaa..." Terästäydyin ja tuijotin naista uteliaana. "No?" kysyin. "Silava on jo melko vanha, täyttää kesällä 20 vuotta. Meidän eläkeläinen... Sen ikäistä hevosta ei voi pitää enää tunneilla, se ois liikarasitusta. Mä oon ettiny tässä Silavalle hyvää loppuelämän kotia, jossa se sais viettää hyviä vanhuudenpäiviä..." hän kertoi katkonaisesti. "E-ei vielä oo aprillipäivä", naurahdin väkinäisesti. "Ei niin. Siksi tää satuttaakin", Sanna pudisti päätään murheellisena. Se pamahti kuin isku vasten kasvoja. Uutinen tunkeutui hitaasti tajuntaani, ja lamaannuin hetkeksi täysin. "Silava", sanoin automaattisesti ja syöksyin orin karsinaan. Sanna poistui paikalta, ja Silava katseli minua ihmeissään. Miksi olet surullinen? orin lempeä katse tuntui kysyvän. En itkenyt. Olin jälleen siinä päivässä, siinä hetkessä, jolloin saavuin uutena ja tietämättömänä Metsälammen tallin pihaan. Tapasin ensimmäisenä Locin, minkä jälkeen tutustuin muihinkin - ja Silavaan. Se mutusteli sydämestäni palasen samalla hetkellä kun näin sen... Osallistun Silavan kanssa myös ensimmäiseen valmennukseeni sekä ensimmäiselle kurssilleni. Oleilin sen kanssa tarhassa silloin, kun siellä ei ollut muita. Kuinka Silava ravasi aina ilahtuneena katsomaan minua, kun tulin, ja kuinka se hamusi aina tiettyä taskua, jossa herkut olivat. Sen lempiherkkua oli porkkana, sen muistin ensimmäisestä kohtaamisestamme... Tämän kaiken muistin niin elävästi. Rakkaani. "Et sä oo vanha", kuiskasin Silavalle, joka oli työntänyt päänsä syliini. Halasin orin lihaksikasta kaulaa ja hautasin kasvoni sen harjaan. En halunnut itkeä, sillä tämä oli Silavalle parasta: eläkekoti, jossa se saisi nauttia ihanista vapaapäivistä hevoskavereiden seurassa. Tulisikohan sille ikävä Metsälampea tai tarhakavereita? Muistaisiko se? Minun oli turha kysyä tuollaista, sillä näin sen silmistä, että se ei unohtaisi. "En minäkään unohda", lupasin ja katsoin hevosta silmiin. Nousin hiljaa seisomaan ja lähdin karsinasta. Silava hörisi perääni, mutta palasin saman tien takaisin - harjapakki mukanani. Aloitin harjaamaan oria. "Vielä viimeinen ratsastus, vielä yksi muisto", hymyilin pienesti. Silava askelsi rennon varmasti kauniissa, jo lumettomassa maastossa. Annoin orin mennä pitkin ohjin. Pysähdyimme harjulle, josta oli mahtava näköala lammelle. Laskin käteni Silavan kaulalle ja annoin katseeni vaeltaa maisemassa. "Laukataanko?" kuiskasin ja käänsin Silavan polulle. Annoin avut ja ori lähti kuin itsestään keinuvaan laukkaan, joka kiidätti meitä eteenpäin. Hiukseni lepattivat selällä ja silmiini nousi vettä. Kumarruin Silavan ylle ja hevoseni laukkasi, laukkasi ilosta. Ei kukaan voi muistoja viedä Ei kukaan voi aavistaa Kuink' ilon saada, en tiedä Mik' muistot kultareunustaa. Ei surussa jäädä kulkemaan Vaan katsotaan tulevaan On ilon aiheita monta Olit niistä suurin vaan. Silavalle Muistellaan aina ilolla! Sannan kommentti
Aivan ihana hyvästelytarina Metsiksen Silava-paapalle! ♥ Ymmärrän, että orin lähteminen satuttaa – olihan se sentään ensimmäinen hoitsusi, johon tutustuit Metsälammella kunnolla. Vaikka Silava muuttaakin pois Metsälammelta, se ei silti ole poissa muistoistamme. Vanhoja päiväkirjamerkintöjä ei hävitetä, vaan voit lukea niitä myöhemmin päiväkirjat-alueen "kirjoituksia edellisten hevosen päiväkirjoista" viestiketjusta.
Tarina oli siisti ja lähes virheetön. Se oli kirjoitettu haikeasti ja sitä lukiessa tuli surullinen fiilis. Siitä huolimatta oli mukava nähdä, että näit myös asian valoisat puolet, eikä synkkyys vallannut koko tarinaa. Runonpätkä tarinan lopussa oli ytimekäs päätös hyvästeille!
19,20v€
|
|