Post by Kira on Jul 15, 2014 7:56:09 GMT 2
Voi kamala sitä jännitystä! Tiedättehän, ensimmäinen kerta uudella tallilla saa aina perhoset liihottelemaan vatsassa oikein olan takaa...
Kävelin tänään siis illansuussa, siinä puoli kuuden maissa, kohti Metsistä. Olin kuullut paikasta paljon hyvää, mutta minua jännitti silti aivan vietävästi. Ilma oli tosi lämmin, lähes 25 astetta varjossa. Onneksi oli sentään hieman tuulista, eikä aurinko porottanut täysin pilvettömältä taivaalta. Matkaa oli vielä jäljellä vain reilut sata metriä ja Ratsutila- tienviitta häämötti jo edessäni. Kiristin hieman valahtanutta poninhäntääni ja sanoin itselleni, että reippaasti vaan mukaan remmiin, hyvin se menee! Vedin vielä oikein syvään henkeä, ennen kuin käännyin tallipihalle.
Pihalla oli melko hiljaista ja siellä näytti kuta kuinkin siltä mitä olin kuvista pystynyt päättelemään. Tarhat olivat tyhjillään, mutta laitumilla näytti pönöttävän poni jos toinenkin. Pian kuulin iloista puhetta tallin suunnalta, ja ulos astuikin tyttö toisessa kädessään pörrötukkainen suokki ja toisessa puhelin. Tyttö heilautti hieman kättään ja hymyili aurinkoisesti tervehdykseksi ja minä tein samoin. Tyttö jatkoi matkaansa kohti laitumia hevosen seuratessa kiltisti perässä.
Astelin reippaasti sisälle talliin ja koputin toimiston oveen.
- Sisään vaan! kuului, joten avasin oven ja astuin toimistoon.
- Moikka! Olen Kira Vaarala. Eikös me tälle päivälle se tapaaminen so*? kysäisin ja kättelin pöydän takana istuvaa naista, joka oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä tallin omistaja.
- Jep! Olen Sanna Eloranta, Metsiksen omistaja. Lämpimästi tervetuloa joukkoon! Sanna sanoi naurahtaen ja nousi pöydän takaa.
- Käydään näin ensialkuun pieni kierros tallissa ja pihapiirissä. Samalla voidaan käydä morjestamassa Novaa ja muita tammalaitumen asukkaita, Sanna ehdotti ja minä nyökkäsin innokkaasti myöntymisen merkiksi.
Aloitimme toimistosta, joka toimi samalla myös varustetilana. Sanna näytti Novan satulat ja suitset, harjalaatikon, loimi- ja huopalokerot sekä kuolaintenpesupisteen.
- Oikeanpuolimmainen pyyhe on kuolaimia varten, vasen on puolestaan tarkoitettu ihmisille, Sanna opasti ja minä seurasin silmä kovana.
- Sinun ostamasi varusteet saat pitää omassa kaapissasi, joka löytyy tuolta vintiltä. On suositeltavaa nimetä kamppeet sekaannusten välttämiseksi, hän kertoi hymyillen.
Jatkoimme matkaa tallin käytävälle ja kurkkasin Novan karsinan paikan. Viereisessä karsinassa meitä tapitti kaunis suomenhevonen, jolla oli aivan ihanan pitkä harja!
- Kukas hurmuri tämä on? kysäisin ja siirryin hevosen karsinan eteen.
- Tämä on meidän iki-ihana Jätkä- ruuna, Sanna esitteli ja avasi oven. Ruuna tunki heti turpansa käytävälle ja katseli ympärilleen tyytyväisenä. Silitin hieman Jätkän otsaa.
- Toinen on ihan huomionkipeä, Sanna sanoi lempeästi ja taputti ruunan kaulaa.
- No niin taitaa olla!
- Voisit vaikka viedä sen laitsalle, kunhan on saatu esittelyt esiteltyä, Sanna sanoi ja katsoi minuun kysyvästi.
- Joo, sopii mainiosti! hihkaisin ja lähdin seuraamaan Sannaa kohti tallin vinttiä. Kivuttuamme portaat ylös edessäni oli rivi valkoisia kaappeja, joissa luki ilmeisesti hoitajien nimiä. Sanna näytti minulle kaappini, joka tosin ammotti tyhjyyttään. Uskon kuitenkin, että kaltaiseni varusterohmu onnistuu täyttämään kaapin ääriään myöten ennätysajassa, heh.
Laskeuduttuamme vintiltä kävimme nopeasti läpi karsinansiivousvälineet ja rehuvaraston.
- Nyt voidaan napata Jätkä mukaan ja heittää se laitumelle, Sanna sanoi ja puki ruunalle riimun. Napsautin narun kiinni riimuun ja lähdimme kolmisin kohti laitumia.
- Talvitarhat ovat nyt tyhjillään, eli Nova löytyy aina joko pellolta tai tallista, Sanna selosti.
- Tuolla on kahdeksanpaikkainen sivutalli, ja tuolla pihatto, hän jatkoi ja viittoi kohti rakennuksia.
- Tosi kivan näköinen tuo sivutalli! sanoin ja katselin nättiä rakennusta.
- Jep! Se on rakennettu -08, eli aika uusi paikka kyseessä, Sanna kertoi ja avasi ruunalaitumen portin. Yksi jos toinenkin silmäpari tuijotti tulijoita laitumen perukoilta. Vein Jätkän portista sisään, käänsin sen ja otin riimun pois. Ruuna nuuhki ensin hieman maata ja pinkaisi sitten häntä tötteröllä laumansa luokse. Jätin riimun tolpannokkaan ja lähdimme kohti tammalaidunta.
- Noovaa! Sanna huusi kun livahdimme langan ali tammojen laitumelle. Tammat katsahtivat meihin päin, mutta jatkoivat sitten rauhassa ruokailuaan.
- Tuolla on Nova, Sanna sanoi osoittaessaan kohti punaruunikkoa hevosta. Tamman häntä heilui rennosti puolelta toiselle sen häätäessä ötököitä ja korvat olivat tyynesti sivuilla. Lähestyimme yhdessä Novaa.
- Hei neiti! Sanna huikkasi tammalle. Se lähtikin tulemaan meitä korvat hörössä vastaan. Sanna kaivoi sokerin taskustaan ja tarjosi sen Novalle.
- Hieno tyttö, hän kehui tammaa.
Nova nuuhki kättäni ja siirryin pikkuhiljaa rapsuttamaan tamman kaulaa. Nova oli ilmeisesti käynyt piehtaroimassa, sillä se oli aivan tomun peitossa.
- Käyn tarkistamassa muut tammat, jääkää te hieromaan tuttavuutta, Sanna vinkkasi ja lähti kohti muita hevosia. Hymyilin ja rapsutin Novaa harjan tyvestä. Ja se jos mikä oli tamman mieleen! Novan ylähuuli venyi ja sen silmät painuivat lähes kiinni. Naurahdin sen höpsölle ilmeelle ja innoissani mietin jo, mitä kaikkea yhteinen aikamme voikaan tuoda tullessaan!
Sannan kommentti
Tosi kiva huomata, että ensitutustumisesi Novaan ja Metsälampeen sujui odotusten mukaisesti. Meillä on tosiaan melko iso talliporukka ja laaja tallialue, mutta uskon että opit tuntemaan paikan parissa viikossa kuin omat taskusi. Porukkamme on ollut aina hurjan lämminhenkinen ja vastaanottavainen, pääset varmasti pian mukaan menoon ja meinkinkiin! Jos joskus tulee vastaan ongelmia tai joku asia ihmetyttää, niin nykäise rohkeasti hihasta ja kysy pois. Kiireiltäni minua ei aina löydä tallista (tai ehdin juuri tietämättömyyttäni juosta seuraavaan kohteeseen), mutta erityisesti vanhemmat tallilaiset osaavat neuvoa ja auttaa vähintään yhtä hyvin kuin minäkin.
Tarinasi oli siisti ja olit osannut sijoittaa kappalejaot oikeille kohdilleen. Olen nimittäin saanut huomauttaa ja neuvoa niiden "käytössä" monia Metsisläisiä. Teksissä oli tarinaa elävöittävää kuvailua, mutta mielestäni sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän. Tarina jäi kaipaamaan myös otsikkoa, joka ainakin omasta mielestäni kruunaa tarinan lopputuloksen! Toiset eivät perusta otsikoista yhtä paljoa kuin minä, mutta tulee kuitenkin muistaa, että juuri otsikko on aina ensimmäinen asia josta lukija voi hieman päätellä mitä tuleman pitää.
Ratsutila- tienviitta
-> Yhdysmerkin jälkeen ei tule välilyöntiä, sillä määriteosassa (ennen yhdysmerkkiä oleva, tässä "Ratsutila") on vain yksi sana.
-> Ratsutila-tienviitta
-> Jos määriteosassa on kaksi (tai useampi) sanaa, ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti, esimerkiksi: "Metsälammen Ratsutalli –tienviitta". Tässä tapauksessa käytetään yleensä ajatusviivaa, joka on hieman pidempi kuin tavallinen yhdysmerkki. Vertaa - –
Jätkä- ruuna = Jätkä-ruuna
-> Sama kuin edellisessä korjauksessa. Yhdysmerkki tarvitaan, sillä osana on erisnimi.
kuta kuinkin
-> kutakuinkin
16,85v€
Kävelin tänään siis illansuussa, siinä puoli kuuden maissa, kohti Metsistä. Olin kuullut paikasta paljon hyvää, mutta minua jännitti silti aivan vietävästi. Ilma oli tosi lämmin, lähes 25 astetta varjossa. Onneksi oli sentään hieman tuulista, eikä aurinko porottanut täysin pilvettömältä taivaalta. Matkaa oli vielä jäljellä vain reilut sata metriä ja Ratsutila- tienviitta häämötti jo edessäni. Kiristin hieman valahtanutta poninhäntääni ja sanoin itselleni, että reippaasti vaan mukaan remmiin, hyvin se menee! Vedin vielä oikein syvään henkeä, ennen kuin käännyin tallipihalle.
Pihalla oli melko hiljaista ja siellä näytti kuta kuinkin siltä mitä olin kuvista pystynyt päättelemään. Tarhat olivat tyhjillään, mutta laitumilla näytti pönöttävän poni jos toinenkin. Pian kuulin iloista puhetta tallin suunnalta, ja ulos astuikin tyttö toisessa kädessään pörrötukkainen suokki ja toisessa puhelin. Tyttö heilautti hieman kättään ja hymyili aurinkoisesti tervehdykseksi ja minä tein samoin. Tyttö jatkoi matkaansa kohti laitumia hevosen seuratessa kiltisti perässä.
Astelin reippaasti sisälle talliin ja koputin toimiston oveen.
- Sisään vaan! kuului, joten avasin oven ja astuin toimistoon.
- Moikka! Olen Kira Vaarala. Eikös me tälle päivälle se tapaaminen so*? kysäisin ja kättelin pöydän takana istuvaa naista, joka oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä tallin omistaja.
- Jep! Olen Sanna Eloranta, Metsiksen omistaja. Lämpimästi tervetuloa joukkoon! Sanna sanoi naurahtaen ja nousi pöydän takaa.
- Käydään näin ensialkuun pieni kierros tallissa ja pihapiirissä. Samalla voidaan käydä morjestamassa Novaa ja muita tammalaitumen asukkaita, Sanna ehdotti ja minä nyökkäsin innokkaasti myöntymisen merkiksi.
Aloitimme toimistosta, joka toimi samalla myös varustetilana. Sanna näytti Novan satulat ja suitset, harjalaatikon, loimi- ja huopalokerot sekä kuolaintenpesupisteen.
- Oikeanpuolimmainen pyyhe on kuolaimia varten, vasen on puolestaan tarkoitettu ihmisille, Sanna opasti ja minä seurasin silmä kovana.
- Sinun ostamasi varusteet saat pitää omassa kaapissasi, joka löytyy tuolta vintiltä. On suositeltavaa nimetä kamppeet sekaannusten välttämiseksi, hän kertoi hymyillen.
Jatkoimme matkaa tallin käytävälle ja kurkkasin Novan karsinan paikan. Viereisessä karsinassa meitä tapitti kaunis suomenhevonen, jolla oli aivan ihanan pitkä harja!
- Kukas hurmuri tämä on? kysäisin ja siirryin hevosen karsinan eteen.
- Tämä on meidän iki-ihana Jätkä- ruuna, Sanna esitteli ja avasi oven. Ruuna tunki heti turpansa käytävälle ja katseli ympärilleen tyytyväisenä. Silitin hieman Jätkän otsaa.
- Toinen on ihan huomionkipeä, Sanna sanoi lempeästi ja taputti ruunan kaulaa.
- No niin taitaa olla!
- Voisit vaikka viedä sen laitsalle, kunhan on saatu esittelyt esiteltyä, Sanna sanoi ja katsoi minuun kysyvästi.
- Joo, sopii mainiosti! hihkaisin ja lähdin seuraamaan Sannaa kohti tallin vinttiä. Kivuttuamme portaat ylös edessäni oli rivi valkoisia kaappeja, joissa luki ilmeisesti hoitajien nimiä. Sanna näytti minulle kaappini, joka tosin ammotti tyhjyyttään. Uskon kuitenkin, että kaltaiseni varusterohmu onnistuu täyttämään kaapin ääriään myöten ennätysajassa, heh.
Laskeuduttuamme vintiltä kävimme nopeasti läpi karsinansiivousvälineet ja rehuvaraston.
- Nyt voidaan napata Jätkä mukaan ja heittää se laitumelle, Sanna sanoi ja puki ruunalle riimun. Napsautin narun kiinni riimuun ja lähdimme kolmisin kohti laitumia.
- Talvitarhat ovat nyt tyhjillään, eli Nova löytyy aina joko pellolta tai tallista, Sanna selosti.
- Tuolla on kahdeksanpaikkainen sivutalli, ja tuolla pihatto, hän jatkoi ja viittoi kohti rakennuksia.
- Tosi kivan näköinen tuo sivutalli! sanoin ja katselin nättiä rakennusta.
- Jep! Se on rakennettu -08, eli aika uusi paikka kyseessä, Sanna kertoi ja avasi ruunalaitumen portin. Yksi jos toinenkin silmäpari tuijotti tulijoita laitumen perukoilta. Vein Jätkän portista sisään, käänsin sen ja otin riimun pois. Ruuna nuuhki ensin hieman maata ja pinkaisi sitten häntä tötteröllä laumansa luokse. Jätin riimun tolpannokkaan ja lähdimme kohti tammalaidunta.
- Noovaa! Sanna huusi kun livahdimme langan ali tammojen laitumelle. Tammat katsahtivat meihin päin, mutta jatkoivat sitten rauhassa ruokailuaan.
- Tuolla on Nova, Sanna sanoi osoittaessaan kohti punaruunikkoa hevosta. Tamman häntä heilui rennosti puolelta toiselle sen häätäessä ötököitä ja korvat olivat tyynesti sivuilla. Lähestyimme yhdessä Novaa.
- Hei neiti! Sanna huikkasi tammalle. Se lähtikin tulemaan meitä korvat hörössä vastaan. Sanna kaivoi sokerin taskustaan ja tarjosi sen Novalle.
- Hieno tyttö, hän kehui tammaa.
Nova nuuhki kättäni ja siirryin pikkuhiljaa rapsuttamaan tamman kaulaa. Nova oli ilmeisesti käynyt piehtaroimassa, sillä se oli aivan tomun peitossa.
- Käyn tarkistamassa muut tammat, jääkää te hieromaan tuttavuutta, Sanna vinkkasi ja lähti kohti muita hevosia. Hymyilin ja rapsutin Novaa harjan tyvestä. Ja se jos mikä oli tamman mieleen! Novan ylähuuli venyi ja sen silmät painuivat lähes kiinni. Naurahdin sen höpsölle ilmeelle ja innoissani mietin jo, mitä kaikkea yhteinen aikamme voikaan tuoda tullessaan!
Sannan kommentti
Tosi kiva huomata, että ensitutustumisesi Novaan ja Metsälampeen sujui odotusten mukaisesti. Meillä on tosiaan melko iso talliporukka ja laaja tallialue, mutta uskon että opit tuntemaan paikan parissa viikossa kuin omat taskusi. Porukkamme on ollut aina hurjan lämminhenkinen ja vastaanottavainen, pääset varmasti pian mukaan menoon ja meinkinkiin! Jos joskus tulee vastaan ongelmia tai joku asia ihmetyttää, niin nykäise rohkeasti hihasta ja kysy pois. Kiireiltäni minua ei aina löydä tallista (tai ehdin juuri tietämättömyyttäni juosta seuraavaan kohteeseen), mutta erityisesti vanhemmat tallilaiset osaavat neuvoa ja auttaa vähintään yhtä hyvin kuin minäkin.
Tarinasi oli siisti ja olit osannut sijoittaa kappalejaot oikeille kohdilleen. Olen nimittäin saanut huomauttaa ja neuvoa niiden "käytössä" monia Metsisläisiä. Teksissä oli tarinaa elävöittävää kuvailua, mutta mielestäni sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän. Tarina jäi kaipaamaan myös otsikkoa, joka ainakin omasta mielestäni kruunaa tarinan lopputuloksen! Toiset eivät perusta otsikoista yhtä paljoa kuin minä, mutta tulee kuitenkin muistaa, että juuri otsikko on aina ensimmäinen asia josta lukija voi hieman päätellä mitä tuleman pitää.
Ratsutila- tienviitta
-> Yhdysmerkin jälkeen ei tule välilyöntiä, sillä määriteosassa (ennen yhdysmerkkiä oleva, tässä "Ratsutila") on vain yksi sana.
-> Ratsutila-tienviitta
-> Jos määriteosassa on kaksi (tai useampi) sanaa, ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti, esimerkiksi: "Metsälammen Ratsutalli –tienviitta". Tässä tapauksessa käytetään yleensä ajatusviivaa, joka on hieman pidempi kuin tavallinen yhdysmerkki. Vertaa - –
Jätkä- ruuna = Jätkä-ruuna
-> Sama kuin edellisessä korjauksessa. Yhdysmerkki tarvitaan, sillä osana on erisnimi.
kuta kuinkin
-> kutakuinkin
16,85v€