|
Post by Destiny on Nov 11, 2013 0:47:12 GMT 2
11.11.2013 ~ Extratehtävä ~Olin siivomassa kaappiani, sillä se oli päässyt hieman siivottomaan kuntoon. Nappasin salmiakkikarkin karkkisekoituksesta ja huuhdoin sen alas colalla. Pian kaapeille ilmestyi Stefan, mukanaan joukko tyttöjä. Jotkut alkoivat myös siivota kaappeja ja pian iloinen puheensorina täytti tilan. Minulle tuli kylmä, joten kaappasin ylähyllyltä Metsiksen logolla varustetun ylilämpimän hupparin ja puin sen päälleni. - Uu namm, nallekarkki! Kiljaisi Teea ja nappasi karkkipussista karkin. - Mulle kans! - Mä tahdon nallekarkkeja! Yhtäkkiä kaikki olivat karkkipussini kimpussa, joten sulloin sen taskuuni piiloon. Jatkoin siivoamista ja seuraavaksi heitin Cool Riderin kisapaidan Ikean siniseen kassiin, jonka olin viemässä kotiin. Otin kaapista päärynätikkarin ja avasin sen sekä pistin suuhuni. Laitoin kaapin oven kiinni ja kysyin tahtoisiko joku maastoon. Stefan, Vivika, Ayla ja Riikka ilmoittautuivat mukaan. Menimme kaikki yhtä matkaa talliin hoitamaan hevosemme. Menin Tigrun luo ja ruuna oli syötävän suloinen oranssissa fleeceloimessaan. Harjasin voikon ja hain satulan sekä suitset. Kiepautin jalkoihin myös uudet joustopintelit. Talutin ponin ulos ja siellä odottivatkin jo Riikka sekä Riona, Vivika ja Grandi, Ayla ja Salli sekä viimeisenä, Stefan ja Cheri. Lähdimme kaikki kohti Harjunlenkkiä. Saunan kohdalla nostimme laukan ja kiersimme reitin uudestaan. Hevoset olivat hiessä, joten laskeuduimme alas selästä ja talutimme ne kohti tallia. Erään puun takaa kuului jotain jyskettä ja hevoset säikähtivät sitä ja lähtivät juoksemaan Metsistä kohti. - Mikä hitto tuol on? Kysyi Ayla pelokkaana ja me muut kohautimme hartioitamme samoissa fiilikseissä. Samalla hetkellä esiin astuu jättimäinen uroshirvi, joka katsoi meitä pelottomasti. - Nyt.....stna....kävelkää ihan raaaauuuhassa tonne tallille päin, selkä menosuuntaan ei yhtään paniik....hyi helvettí! Hirvi lähti tallustelemaan takaisin päin ja kun käännyimme katsomaan takana olevaa Stefania, oli poika makaamassa kuravesilammikossa. - Stefu hei! Kannattaisko jättää noi uimiset nyt väliin ko hevosetki karkas, naurahdin. - Joojoo, ovat varmaa tallilla, poika jupisi. - Eikä! Oikeestikko? Kuului joka puolelta. - Jep, ainaki jätin kokonen hirvi! Ja jumalattomat sarvet sillä oliki! Stefan sanoi. Tallitytöt hämmästelivät ja Stefu nautti saamastaan huomiosta. Hevoset oli hoidettu ja nyt Stefan oli kertomassa stooria retkestämme. En jaksanut kuunnella enempää, joten lähdin vielä Tiikerin luo. Tarjosin sille muutaman heppanamin ennenkuin tuttu Volvo kaartoi pihaan. Sannan kommentti
Olipa onnistunut tarina kaapin koko sisällöstä! Teillä kävi tuuri, Metsiksen alueella nähdään erittäin harvoin hirviä – ja sellainen sitten sattuikin juuri teidän maastolenkillenne, pöh! Mutalammikon vesi taisi voittaa lammen veden, vai kuinka? Onneksi ei käynyt kenellekään pahemmin. Hevoset tosiaan hilppasivat tallille päät viidensinä jalkoina, ja tallille jääneillä riitti ihmeteltävää niiden kanssa. Melko virheetön tarina, hieno juttu
12,40v€
|
|
|
Post by Jossu on Nov 20, 2013 18:11:26 GMT 2
Nyt se sitten tapahtui hoidan Busteria, ajattelen aurinkoisessa mutta talvisessa ilmassa kävellessäni Metsikseen. Tallipihassa on rauhallista ja hiljaista kun tulen. Avaan narisevan tallinoven ja näen käytävällä Ronnien ja Foggyn. Onhan siinä Destiny ja Jennakin. - Moi tytöt! Huudahdan. - Moro, tytöt sanovat ja suuntaavat kohti varustehuonetta. Minä kävelen suoraa päätä toimistoon. Stefan, Roope ja Loci juovat siellä kahvia. - Jossu haluaisitko lähtee meidän kanssa maastoon? Locin ystävällinen ääni sanoo. - Tietty jos saan Busterin, sanon. - No saat minä menen Esalla, Stefan menee Jätkällä ja Roope Nassulla, Loci sanoo ja lähdemme laittamaan heppoja kuntoon. Olen juuri saanut Busterin käytävälle kun Ella tulee vapaana talliin. Käyn viemässä Ellan karsinaan ja palaan Busterin luokse. Harjaan ja putsaan kaviot nopeasti. Käyn hakemassa varusteet ja varustan Busterin huolellisesti mutta reippaasti.
Pian kaikki seisovat ratsujensa kanssa pihalla ja minä tappelen satulavyön kanssa. Nousemme ratsujemme selkään ja lähdemme kävelemään rauhallisesti maastoja kohti. Buster kävelee laiskasti ja joudun melkein kokoajan ajamaan sitä eteen. Kun nostamme ravin Buster säikähtää jotain ja heittää sivuloikan. Pysyn kuitenkin selässä jotenkuten. Muuten Buster ravaa kiltisti ja kuuliaisesti. Pian saavumme maastoesteradalle. Stefan ja Jätkä menevät radan ensin. Jätkä menee esteet täydellä nopeudella ja lopussa tekee pukkihypyn pysähtymisen kautta. Stefan pysyy onneksi selässä. Seuraavaksi on minun ja Busterin vuoro. Rakastuin Busteriin radan jälkeen yhä enemmän. - Sehän hyppää kuin unelma, sanon muille. Seuraavaksi hyppäävät Roope ja Nassu. Nassulla oli todella hyvä suoritus nimittäin tekniikka Roopella ja Nassulla oli todella hyvä. Vielä radalle pääsevät Loci ja Esa. No ei siinä kauaa kestä kun Esa on jo hypännyt radan. Kun kaikki ovat hypänneet lähdemme kävelemään kohti Metsistä. Kun tulemme tallipihaan laskeudun alas ratsailta ja nostan jalustimet ylös. Lähden Busterin kanssa kohti oritallia.
Tallissa vien Busterin karsinaansa riisun varusteet ja annan orille päiväheinät. Menen syömään eväitäni Sannan talolle.
Sanna on itse syömässä pinaattikeittoa talolla. Otan eväsrasiastani valmis hampurilaisen ja käyn lämmittämässä sen mikrossa. Syön nopeasti ja lähden sitten kotia kohti.
Sannan kommentti
Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä, mulla on ollut kovasti kiireitä opiskelujen suhteen. No – parempi pitkä ja huolellinen kommentti kuin nopea ja hutaistu, eiköstä? Kuulostaa siltä, että teillä oli mukava maasto Stefanin, Roopen ja Locin kanssa. Kiva että Pirunmetsän maastoesteratammekin saa käyttöä, siellä kannattaakin käydä hyppäämässä vielä kun säät sen sallivat. Radan pohja on onneksi pysynyt hyvänä säät ja toisetkin, mutta hevosten jalkojen vuoksi siellä ei saa käydä hyppäämässä jos maa on jäässä.
"Nyt se sitten tapahtui hoidan Busteria..." -> tässä virkkeessä on kaksi päälausetta, jotka pitäisi erottaa toisistaan pilkulla. Lauseen määrittelee se, että siitä löytyy yksi persoonamuotoinen verbi (tekemisen kohde, josta näkyy sen tekijä) esimerkiksi "istun" on persoonamuotoinen verbi, sillä siitä tietää kuka istuu ("minä istun"). Alleviivasin virkkeestä persoonamuotoiset verbit. -> "Nyt se sitten tapahtui, hoidan Busteria..." -> pilkun voisi toki korvata myös kaksoispisteellä, jonka avulla voidaan selventää ensimmäistä lausetta.
valmis hampurilaisen = valmishampurilaisen -> kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen, eli syntyy yhdyssana. Tarkoitit varmaan kaupan kylmähyllyltä löytyvää valmishampparia; eri asia olisi, jos hampurilainen olisi esim. kotona valmiiksi tehty: -> hampurilainen oli valmis / valmis hampurilainen
12,10v€
|
|
|
Post by Destiny on Nov 24, 2013 22:33:02 GMT 2
24.11.2013 ~ Maastoilua ~Herätyskello soi yhdeksältä. Sammutin kellon ja käänsin kylkeä. Havahduin äkkiä pystyyn. Jostain kuului hirnahdus. Ja toinenkin! Tälle oli pakko olla selitys. Ripeästi puin päivävaatteet ja laitoin hiukseni letille. Hutaisin vielä meikit naamaan ja ryntäsin portaat alas keittiöön. - Missä on hevonen? Kysyin hätäisesti. Vastaukseksi vanhempani vain nauroivat kuollakseen. - No mitä nyt? Kysäisin hieman ärsyyntyneenä. Johan on kumma kun ei simppeliin kysymykseen saanut vastausta. - Saatiinhan sut ylös! Äitini nauroi ja näytti tietokonettaan. Ruudulla oli auki Youtube ja siinä video, jonka otsikkona oli "Hirnuva hevonen". Istahdin myrtsinä pöytään ja otin leipää sekä kaakaota. Syötyäni menin hakemaan huoneestani urheilukassin. Sulloin sinne eväät, porkkanapussin, penaalin, vihon sekä ratsastuskamat. Menin eteiseen ja laitoin takin päälleni. Kurkkasin eteisen ikkunasta ulos. Voi luoja! Ulkona satoi kaatamalla. Onneksi isä oli lähdössä töihin, joten pääsin autokyydillä. Laitoin jalkaani kumisaappaat ja menin autolle. Tallilla juoksin suoraa sisään päätalliin. Kurkkasin Ronnien karsinaan ja sen tyhjyydestä päättelin ruunan olevan tarhassa. Kysäisin tätä vielä Sakulta, joka sattui osumaan paikalle. Mies kohautti olkapäitään ja jatkoi matkaa talolle. Otin Ronnien riimun ja lähdin hakemaan hallakkoa. Ronnie antoi ottaa itsensä helposti kiinni. Talutin kurajalan suoraan veden äärellä ja sidoin sen kiinni. Pesemisessä kesti aikansa, mutta lopulta talutin ruunan karsinaansa. Kuivasin tuon jalat ja hain harjat. Näin syksyn tullen Ronnie oli aivan kuivuneen hiekka-kura-muta kerroksen alla. Tunnin päästä vuoniksen pystyi tunnistamaan hevoseksi. Hain satulan ja suitset ja laitoin ne Ronnielle. Talutin ruunan ulos ja säädin jalustimet sopiviksi. Nousin selkään ja lähdin maastoon. Kävelimme tiellä rauhallisesti, kunnes metsästä hyppäsi musta shetlanninponi. - Aksu! Nyt raaauuhassaa, puhelin shetulle. Hyppäsin selästä alas ja otin Aksun kiinni. Onnekseni mukanani oli Ronnien riimu ja riimunnaru, sillä meidän piti pitää eväsretki. Sain Aksun onneksi kiinni ja lähdin taluttamaan niitä tallille. Tallilla olikin vastassa vihainen Sanna ja ojensin narun tälle. Nainen lähti ärtyisästi jupisten taluttamaan ponin retaletta talliin. Olin jo viemässä Ronnieta talliin, kun Roope juoksi luoksemme ja sanoi ottavansa Ronnien johonkin juttuun. Annoin ruunan tälle ja soitin kyydin itselleni. Pian esiin tuli tuttu auto, jonka kyytiin hyppäsin. Desi ja Ronnie 5HMSakun kommentti
Olipa ilkeä temppu vanhemmiltasi! Se tosin näytti toimivan varsin hyvin... Ronnie taisi ollakin erittäin likainen sadekelien ja ikävän mudan takia, pesemiseen kannattaa syksyisin varata melkoisen pitkä tovi. Aksu oli kuulemma päättänyt jälleen lähteä omille teilleen, onneksi sait hevosen kiinni ennekuin se ehti kauemmaksi. Toivottvasti pääset viettäämään keskeytyneesi eväsretken pian!
suoraa-> suoraan
12,20v€
|
|
|
Post by aWa on Nov 25, 2013 18:03:23 GMT 2
Tänään siis on ensimmäinen hoitopäiväni Hessulla. Lähdin polkemaan vanhalla ja jäisellä pyörälläni kohti tallia. Minulla oli ratsastus housut ja toppatakki päälläni. En tiennyt tarkalleen vielä miten tallille mentäisiin, mutta yritin muistaa reitin. Poljin niin lujaa kuin vain kykenin ja jaksoin. Katsahdin taivaalle päin ja samalla naamalleni tippuu kasa lunta. Jarrutan äkisti pyörälläni ja alan pyyhkimään lumia naamaltani. Ruskeita kiharia tulee silmieni eteen ja aloin hermostua. Jatkoin matkaa ja toivoin, että mitään ei enää sattuisi. Vilkaisin ympärilleni ja tajusin että olin mennyt tallin ohi. Käännyin ympäri ja jatkoin vähän matkaa taakse päin. Sitten huomasin että tuollahan se olikin! Polkaisin äkkiä tallin pihaan ja jätin pyöräni seinustalle. Astuin talliin ja voi miten ihana tuoksu sai minut lumoihinsa! Tutkin vähän paikkoja ja menin varuste huoneeseen. Jätin sinne tallikassini ja huomasin pari muutakin tallityttöä. Muutama heistä katsoivat minua hymyillen. Hymyilin takaisin, ikäänkuin vastaukseksi. ZMenin Hessun karsinan eteen ja yllätyin kun ihana silkkinen turpa pilkotti kaltereiden välistä. Silitin Hessua ja avasin karsinan oven. ZAnnoin Hessun rauhassa katsella minua ja haistella. "Olekkin kiltti tänään," sanoin Hessulle imarrellen. Huomasin Hessun harjat sen karsinan edessä ja aloin innoissani harjaamaan Hessua. Aloitin kumisualla ja siirryinkin jo pian kavioiden putsaamiseen. Aluksi se ei sitten meinannut sujua, kun Hessu painoi kokoajan painonsa sille jalalle, mitä yritin nostaa. Loppujen lopuksi Hessu luovutti, ja sain nostettua kaikki jalat, ja puhdistettua ne. Suukotin Hessua turpaan ja lähdin hakemaan sen varusteita. Jätin aluksi satulan oveen kiinni, kun menin laittamaan suitsia. Kuolaimet eivät sitten millään meinanneet mennä Hessu polon suuhun, mutta kovan yrityksen jälkeen Hessu avasi suunsa. Laitoin remmit kiinni ja otin satulan käteeni. Kun oli taas satulavyön aika Hessu alkoi pullistelemaan. Sitä touhua se ei jaksanut pitkään joten Hessu sai lopuksi iaon halin, jolloin se heilautti päätään oikein kunnolla. Aijoin mennä maneesissa vähän koulua, niin jos oikein muistan niin Hessulle piti laittaa kouluun pintelit. Hain pintelit ja patjat ja käärin ne Hessun jalkoihin. Z Otin raipan mukaani ja talutin Hessun maneesiin ja nousin sielä sen selkään jolloin se alkoi jo mennä eteenpäin. Pysäytin sen ja kiristin satulavyön ja säädin jalustimet sopivan pituisiksi. Laitoin raipan oikeaan käteen ja aloin kävellä. Hessulla oli mielestäni todella mukavat askeleet ja minulla oli todella mukavaa Hessun selässä. Tein paljon ympyröitä ja asetin Hessua kulmissa, mutta Hessu alkoi välillä nostella päätään. Otin ravia ja kevensin. Hessulla oli ihan kiva ravi ja kun yritin tehdä ravi volttia, huom,asin että minulla oli aika pitkä raippa Hessun kokoon nähden, ja raippa osui Hessun pyllyyn jolloin Hessu otii vähän reippaamman ravin. Kehuin sitä ja päätin mennä ostamaan vähän pienemmän raipan ja laitoin raipan pois. Rvasin todella pitkään ja tein taivutuksia paljon. Kun olin pitkän sivun alussa, pysäytin Hessun, joka pärskäisi lujaa. Taputin sitä, ja henkäisin syvään. Kun olin henkäillyt siinä aikani, annoin laukkapohkeet ja Hessu lähti kiivaaseen laukkaan. Annoin sen laukata niin lujaa kuin halusi. Ja kun halusin hidastaa vauhtia, annoin pari pitkää pidätystä ja laukkasimme ihanaa tahdikasta laukkaa. Kun eteemme tuli hevosen kakka kasa, niin Hessu teki komean äkkipysähdykden ja minä lensin kaulalle. Pinnistelin takaisin satulaan ja toruin sitä. Otin uudelleen laukkaa ja ohitimme hienosti sen saman kakka kasan. ZOtin käyntiä, ja annoin pitkät ohjat. "Huomenna varmaan maastoilu virkistäisi meitä kumpaakin vai mitä Hessu?" kysäisin ihanalta oriilta. Hessu pärskäisi ja lörpötti alahuultaan. Käänsin keskelle ja tein huvikseni vielä maailmanympäryys matkan. Kun matka oli päättynyt, hyppäsin alas ja hain raippani. Talutin Hessun talliin ja otin siltä varusteet pois. Annoin sille porkkanan palan ja harjasin sen pikaisesti. Laitoin sille oman loimensa ja vein tarhaan. Kun Hessu laukkaili tarhassaan, kysyin itseltäni mielessäni: " Onko minulla maailman ihanin hoitoponi?" Lumipöllysi kuin ihanat pienet enkelit tanssisivat. Lähdin pyöräni luo ja lähdin kotiin ratsastuskassi mukanani. Sannan kommentti
Onneksi pääsit rankasta pyörämatkasta huolimatta hyvin perille tallille! Tutustuminen Hessun kanssa tuntui myös sujuvan ongelmitta: jos ongelmia jossakin vaiheessa ilmenee, niin kysäise rohkeasti joltakin tallissa pyörivältä. Metsälammen tallilaisista osa on saanut tallikonkarin tittelin – näillä tallikonkareilla on erityisen paljon kokemusta ja tietoa Metsälammen käytännöistä ja alueesta. Tallikonkarit löytää kaappilistasta alleviivattuina. Minusta on kuitenkin mukava huomata, että pärjäät Hessun kanssa. En suosittele kuitenkaan lähtemään seuraavalla kerralla maastoon ilman seuraa, sillä olet kuitenkin vasta tutustumassa Hessuun. Voisit kysäistä jotakin tallilaista mukaan näyttämään maastoja?
Tarinastasi puuttui yksi oleellinen osa, kappalejaot. Olit laittanut tarinan alkuun yhden kappalejaon aivan onnistuneesti, mutta lopputarinasta kappalejaot olivat unohtuneet. Kappalejako tulee siis sellaiseen kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Merkitsin ne tarinaan sinisillä Z-kirjaimilla (niiden kohdalle tulisi siis yksi tyhjä rivi). Tarinassa oli myös muutamia yhdyssanavirheitä, jotka korjaan sulle tässä alla. Silloin kun kaksi eri sanaa (esim. joulu ja kuusi) muodostavat yhteisen käsitteen, syntyy yhdyssana (joulukuusi).
ratsastus housut = ratsastushousut varuste huoneeseen = varustehuoneeseen ravi volttia = ravivolttia hevosen kakka kasa = hevosenkakkakasa
ikäänkuin = ikään kuin kokoajan = koko ajan
hessu polo = hessupolo -> "polo" on vahvikesana, joka kirjoitetaan pääsanaan yhteen
Ruskeita kiharia -> ruskeita kiharoita
olekkin = olekin -> ole + kin, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia
aijoin = aioin (aikoa)
13,50v€
|
|
|
Post by Loci on Nov 28, 2013 1:46:44 GMT 2
Painan pääni vasten kaulaa musiikki korvissani laulaa. En ole yksin, minulla on sinut. Rakas hoidokkini, anteeksi etten ole ehtinyt.
Suuntaamme kohti polkua, vain rauhallista kulkua. Pieni pätkä laukkaa, pakkanen jo paukkaa.
Tallissa sinut hoidan, annan vielä makupalan. Yritän tulla pian taas, nyt vietä rauhan aikaa haas.
Sannan kommentti
Runosi oli yksinkertainen, mutta samalla herkkä ja kaunis! Tätä lukiessa syntyy kirpeänraikas, talvinen tunnelma. Runo oli perinteinen, sillä olit käyttänyt siinä loppusointuja. Hieno toteutus, voisit kirjoittaa enemmänkin runoja!
10,40v€
|
|
|
Post by aWa on Nov 28, 2013 15:02:07 GMT 2
Lähdin talliin ja huomasin Hessun karsinassaan. Avasin sen oven ja suukotin sitä turpaansa. Suljin oven ja lähdin varustehuoneeseen jättämään tavarani sinne. Kun tavarat olivat varustehuoneen nurkassa, otin Hessun harjat ja lähdin Hessun luo.
Harjasin Hessua todella pitkään, ja halailin sitä sillointällöin. Otin siltä kaviot ja hain sen suitset. Laitoin sille suitset päähänsä ilman ongelmia ja hain sitten satulan. Kaksin käsin kannoin Hessun satulaa ja kun kiristin satulavyötä, niin Hessu irvisteli hampaillaan. Hain Hessun pintelit ja patjat ja laitoin ne Hessun jalkoihin.
Talutin Hessun hitaasti kohti maneesia, koska päätin että tutustun Hessuun enemmän, ennenkuin lähden maastoon. Avasin maneesin oven, ja suljin sen perässäni. Talutin Hessun jakkaran viereen ja nousin selkään. Kiristin satulavyön ja jalustimet olivatkin minun jäljiltäni, joten kaikki oli hyvin.
Maiskautin Hessulle, mutta hevonen vain seistämöllötti paikoillaan. Annoin pohkeita vähäsen, jolloin Hessu heräsi ja alkoi kävelemään. Katselin että jalkani olivat hyvin ja tarkastin käteni moneen kertaan. Tein pari volttia ja asettelin joka kulmassa. Koitin tarttua Hessun korviin ja halasin sitä. Siinä oli tämän kertainen "jumppa".
Koitin saada Hessua muotoon, ja siinä se nyt oli! Hessun kaula oli kaarella ja Hessu alkoi nostelemaan jalkojaan. Taputin Hessua ja sanoin sille:" Olet niin ihana hoitsu ja kun noin osaat niin kyllä muut hepat sua kadehtii," virnuilin Hessulle, joka ei tietenkään nähnyt virnettäni.
Annoin pohkeita lyhyen sivun alussa ja ravasin Hessun kanssa harjoitusravia ympäri maneesia. Välillä taputin sitä ja annoin sen kävellä parin kierroksen jälkeen. Sitten keksin itselleni harjoituksen: otin ravia lyhyen sivun keskellä, ja aina kun vastaani tulee lyhyen sivun keskikohta, yritän pysäyttää Hessun mahdollisimman pienillä avuilla.
Aloitin harjoituksen. Pysäytin Hessun lyhyen sivun keskelle ja annoin pohkeita niin että se otti suoraan ravin. Ravasin toisen lyhyen sivun keskeöle ja pysäytin sen vain vähän painamalla pohkeita kylkiin ja vetämällä ohjista. Kun toistin harjoitusta aikamonta kertaa, niin annoin Hessun kävellä. Taputin sitä tosi paljon ja tein muutaman voltin. Pysäytin sne ja peruutin. Sitten olin pitkän sivun alussa. Annoin Hessulle laukkapohkeet ja nousin kenttäistuntaan. Hessu alkoi laukata todella lujaa ja kun tulin lyhyelle sivulle, niin Hessu teki suunnilleen keskikokoisen pukin ja lensin sen kaulan yli maahan.
Silmälasini olivat päässäni huonosti, ja ne putosivat maahan. Kun avasin silmäni makasin edelleen maassa. Noukin äkkiä silmalasini ja pistin ne päähäni. Kypäräni oli ihan vinossa ja kiristin sitä ja laitoin sen paremmin. Sitten katsahdin, että missäs Hessu oli? Käännyin ympäri ja se olikin minun takanani nuuhkimassa maata. Nappasin sen ohjista kiinni ja toruin sitä.
En ymmärtänyt että mikä sai Hessun tekemään pukin, mutta ajattelin että se olisi ollut vain vahinko.
Nousin uudelleen selkään ja otin uudelleen laukkaa. Nyt kun nousin kenttäistuntaan, niin ei sattunut mitään erikoista. Kiersin laukaten maneesia pari kertaa kunnes annoin Hessun kävellä. Taputin Hessua ja halasin sitä. Käänsin sen keskelle ja otin siltä satulan pois. Avasin maneesin oven ja kävelin ilman satulaa tallille. Tallin edessä oli muutama tallityttö jotka kysäisivät:" Miksi takamuksesi on niin hiekkainen?" Kerroin heille kokotarinan ja tytöt olivat ihmeissään. Siitä huolimatta talutin Hessun karsinaansa. Otin suitset pois ja harjasin sen kunnolla. Sen jälkeen päätin lähteä hakemaan sen satulan joka jäi maneesiin. Mutta huomasin ettei se enää ollut siellä! Olipa outoa.
Kävelin takaisin satulahuoneeseen ja siwllä se satula oli omalla paikallaan. Todella kummallista. Oliko joku hakenut sen vai oliko tässä kyse jouluntaijasta? Se jäi epäselväksi. Otin kassini ja laitoin kypäräni kassiin ja lähdin parrkipaikalle.
Soitin äidille, että hän voisi lähteä hakemaan minua, joten pian hän olikin tallilla. Vein tavarani takakonttiin. Avasin autonoven ja huikkasin äidille:" Menen viemään vielä Hessun tarhaan!" Äiti nyökkäsi ja lähdin Hessun luo. Laitoin Hessulle loimen ja laitoin sille riimun päähän. Talutin sitä vähän matkaa ja kun äiti ei voinut nähdä, niin hyppäsin Hessun selkään. Ratsastin sen laitumen portille ja avasin sen. Laitoin sen kiinni ja halasin Hessua. Otin siltä riimun pois ja vein sen paikalleen. Juoksin autolle ja lähdimme kotiin. Matkalla kerroin äidille kaiken.
Sannan kommentti
Harmi että tipahdit Hessun pukittaessa. Sulla oli kuitenkin onni matkassa, eikä suhun sattunut pahemmin. Onneksi et lähtenyt maastoon yksin, siellä ei olisi ollut ollenkaan hyvä juttu tippua – etenkään kun maa on jäässä! Onpa omituista että satula oli ilmestynyt omalle paikalleen kuin taikaiskusta: onkohan Metsälammella tonttuja, jotka voisivat olla vastuussa tästä? Hmm...
Mielestäni paransit aivan huikeasti viime kirjoituksesta! Lisäämäsi kappalejaot helpottavat hurjasti lukemista, ja niiden ansiosta tarina näyttää paljon siistimmältä ja selkeämmältä. Yhdyssanavirheitä ei myöskään ollut yhtä paljoa – upea parannus, jatka samaan malliin!
"Avasin sen oven ja suukotin sitä turpaansa." -> "turpaansa" sanassa on persoonapääte (-sa), jonka tarkoituksena on kertoa, kenen turpa on kyseessä (hänen turpansa). "Turpaansa" sanaa ennen pitäisi mainita "hänen" persoonapronomini, jolloin "sitä" (se) persoonapronominia ei voi käyttää: -> "Avasin sen oven ja suukotin sitä turpaan." TAI: "Avasin sen oven ja suukotin hänen turpaansa."
sillointällöin = silloin tällöin ennenkuin = ennen kuin seistämöllötti = seistä möllötti tämän kertainen = tämänkertainen kokotarinan = koko tarinan
...huikkasin äidille:" Menen viemään vielä Hessun tarhaan!" -> lainausmerkit ovat aina kiinni lainatussa lauseessa, ja välimerkkien jälkeen tulee aina välilyönti: -> ...huikkasin äidille: "Menen viemään vielä Hessun tarhaan!"
14,50v€
|
|
|
Post by Vivika on Nov 30, 2013 17:05:32 GMT 2
Oli jo pimeää, kun saavuin tallille äitini kyydissä. Sanoin heipat äidille ja lähdin kävelemään parkkipaikalta kohti tallia. Tänään ajattelin ratsastaa Crandilla hieman koulua. Aukaisin tallin oven ja nenääni pöllähti ihana tallin ja hevosten tuoksu, jota en ole saanut vähään aikaan kokea, koska minulla on ollut hieman kiireitä. Kävelin Crandin karsinalle katsomaan oliko tamma mahdollisesti tallissa vai tarhassa. Tamma ei ollut karsinassaan, joten lähdin hakemaan sitä ulkoa sisälle. Kun olin hakenut tamman karsinaansa lähdin hakemaan satulahuoneesta Crandin harjalaatikkoa ja suojia jalkoihin. Laskin harjalaatikon karsinan oven viereen ja suojat myös. Otin pehmeän harjan ja aloitin harjaamisen. Harjasin myös jalat. Sen jälkeen harjasin pään pääharjalla ja sitten puhdistin kaviot. Laitoin suojat jalkoihin ja menin hakemaan varusteita. Takaisin tullessani huomasin, että harjat olivat karsinan oven vieressä pitkin lattiaa. Katsoin Crandia ja naurahdin sillä sen ilme näytti siltä kuin, että "en mä mitään ole tehnyt". No keräsin harjat takaisin harjalaatikkoon ja aloin laittamaan sitten varusteita tammalle. Karsinassa säädin jalustimet sopiviksi ja kävin hakemassa itselleni kypärän ja raipan varmuuden vuoksi. Avasin karsinan oven kunnolla ja lähdin taluttamaan tammaa ulos ja siitä maneesiin päin. Avasin maneesin oven ja talutin tamman sisälle. Laitoin valot päälle ja suljin oven. Ennen kuin nousin satulaan kiristin satulavyön ja tarkistin vielä jalustimet. Sitten ponnistin selkään. Aluksi menimme lämmittelykäynnit ja itse siinä samalla venyttelin jäseniäni, koska siitä oli monta viikkoa, kun olin viimeksi ratsastanut. Lämmittelyn jälkeen otin muutaman kerran pysähdyksiä käynnistä molempiin suuntiin. Menimme myös kiemurauraa sekä voltilla harjoitusravia sekä kevyttäravia. Laukkaakin kokeilin isolla voltilla maneesin päädyssä. Crandi meni oikein mukavasti ja kehuin tammaa muutamaan otteeseen. Loppukäyntien jälkeen jalkauduin, nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä, sammutin valot ja lähdimme kävelemään kohti tallia. Karsinassa otin varusteet sekä suojat pois sekä harjasin tamman. Vein varusteet ja harjalaatikon satulahuoneeseen, josta otin mukaani tammalle muutaman näkkileivän palkaksi hyvin tehdystä työstä. Crandi söi näkkileivät innolla. Laitoin tammalle vielä lopuksi talliloimen ja otin riimun pois yötä varten. Annoin vielä tammalle iltaheinät ja sitten lähdinkin odottelemaan äitiäni parkkipaikalle. Oli oikein mukava iltapäivä Crandin kanssa. Sannan kommentti
Pahoittelen vastauksen viivästymistä, mulla on ollut kovasti joulukiireitä niin oikeassa elämässä kuin virtuaalimaailmassa. Pyrin kuitenkin aina vastaamaan tarinaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman pian, sitten voi huoletta kysyä jos kommenttia ei ole ilmestynyt viikon sisällä – toisinaan (harvoin kylläkin) tarina saattaa merkkaantua luetuksi vaikka en todellisuudessa ole vastausta ehtinyt kirjoittamaan. Mukava kuulla että teillä sujuu Crandin kanssa hyvin. Tallikäyntisi vaikutti oikein onnistuneelta: tällaisina päivinä lähtee yleensä hymy kasvoilla kotimatkalle!
Tarinasi oli lyhkäinen, mutta kokolailla virheetön. Lisäsin tarinaan vielä kappalejaot, jotka siitä puuttuivat. Seuraavan tarinan kerronnan väliin suosittelen lisäämään virkkeitä, jossa vain kuvailet esimerkiksi ympäristöäsi: ne tekevät tarinasta mielenkiintoisen ja enemmän kuvailevan. Esimerkiksi. "Maneesissa oli viileää, kun nousin Crandin selkään. Ovenraosta näkyi, kun lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan."
12,60v€
|
|
|
Post by aWa on Dec 2, 2013 21:03:17 GMT 2
Istuin isäni auton takapenkillä ja mietin, että kohta nään taas ihanan hoitohevoseni. Iskä kaarsi autolla tallipihalle ja avasi minulle kohteliaasti oven. Halasin isiä ja lähdin talliin. Tallissa huomasin että Hessu olikin tarhassa! Otin Hessun riimun ja lähdin hakemaan Hessua. Suikkelehdin aitojen välistä ja kävelin Hessua kohti. Hessu juoksi karkuun kuin olisi nähnyt aaveen. Mutta sitten otin taskustani niin sanotun, "super porkkanan" ja Hessu ravasi luokseni. -Kyllä sun hoitajas keinot keksii, sanoin sille. Talutin Hessun talliin ja halasin sitä. Vein Hessun karsinaansa ja aloin harjaamaan sitä. Aloitin kumisualla ja lopetin kaviokoukkuun. Laitoin sille suojat jalkoihin ja riimun päähän. Hain sen fleeseloimen ja loimitin sen. Lähdin maastoon taluttelemaan Hessua. Maastossa Hessu kulki korvat hörössä ja kaula kaarella. Taputin sitä ja se pärskähti. Näin aika korkean kannon mielessäni kävi ajatus että olisin kiivennyt Hessun selkään mutta en viitsinyt. Käännyin takaisin ja ravasin Hessun kanssa. Tallilla vein Hessun karsinaansa ja otin siltä kaikki varusteet pois. Menin pihalle ja harjasin Hessun loimen. Vein sen paikalleen ja harjasin Hessun. Näin muutaman tallitytön oman hoitsunsa parissa. Lähdin Hessun harjattuani pihalle odottamaan iskää. Jouduin odottämään isääni aika kauan. Lopulta luulin että hän ei tulekkaan. Mutta juuri kun olin soittamassa hänelle, niin hän saapui pihaan. -Sori ku kesti ku mul oli tärkee työ-puhelu, iskä sanoi. -Ei se haittaa, vastasin hänelle. Ajoimme kotiin ja aloimme leipomaan pipareita. ~Saattoi tulla aikas moinen kasa kirjoitus virheitä, mutta kirjoitin kännykällä~ Sannan kommentti
Hoitajilla kannattaa olla aina omat ja toimivat konstinsa hevosten hakuun – moni hevonen haluaisi mieluummin jäädä tarhailemaan muiden kanssa. En minäkään vapaapäivänä haluaisi töihin lähteä! Oli hyvä idea lähteä taluttelemaan Hessua maastoon. Siinä tutustuu niin maastoreitteihin kuin hoitsuunsa.
Tarina oli suorastaan mahtava suoritus kännykällä kirjoitetuksi! Pituutta siinä ei ollut paljoa, mutta ymmärrän kyllä perustelut. Kappaleista olisit voinut tehdä hiukan pidempiä, sillä lyhyet kappaleet tekevät tarinasta rikkinäisen ja hajanaisen näköisen.
"Otin Hessun riimun ja lähdin hakemaan Hessua." -> kannattaa vähentää sanojen toistoa, silloin kun asia on jo itsestäänselvää: -> "Otin Hessun riimun ja lähdin hakemaan sitä." TAI: -> "Otin riimun ja lähdin hakemaan Hessua."
super porkkanan = superporkkana
-Kyllä sun hoitajas keinot keksii, sanoin sille. -> ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti: -> – Kyllä sun hoitajas keinot keksii, sanoin sille.
fleeseloimen = fleeceloimen tulekkaan = tuke + kaan = tulekaan työ-puhelu = työpuhelu
9,80v€
|
|
|
Post by Tessa on Dec 3, 2013 18:23:08 GMT 2
Bussi kulki eteenpäin tasaisella hiekkatiellä. Katsoin ikkunasta ulos ja keskityin katselemaan talvisia maisemia. Puut olivat saaneet paksun lumipeitteen eikä kinosten alta pilkottanut enää heinää. Tarkistin kertaalleen laukusta oliko minulla kaikki mukana, jonka jälkeen kumarruin painamaan kirkuvanpunaista stop nappia. Bussi oli saapunut päätepysäkilleni. Lumi narskui mukavasti tallikenkieni alla kun kävelin kohti Metsälammen tallipihaa. Pysähdyin hetkeksi tutkimaan pihaa ja totesin sen olevan erittäin mukava. Päätalli hohkasi lämminhenkisyyttä ja pidin siitä heti ensi näkemältä. Lähdin astelemaan varmoin askelin päätalliin. Pienen etsimisen jälkeen löysin toimiston, jossa tallin omistaja Sanna olikin kenties lukemassa tuntikirjaa, ken tietää. Hän nosti katseensa minuun, eksyneeseen kulkijaan ja tervehti leveästi hymyillen. ”Olen Tessa, Ellan uusi hoitaja, ” hymyilin. ”Tessa, aivan! No, mitäs pidät tallista ja ympäristöstä? Toivottavasti viihdyt meillä, voinkin lähteä saman tien näyttämään missä Ella on.” Lähdin Sannan perässä ja jonkin aikaa käytävää kuljettuamme saavuimme Ellan karsinan kohdalle. Kurkkasin kaltereiden läpi ja huomasin karsinan perällä pienen shetlanninponin. ”Upean värinen!” oli ensimmäinen kommenttini ponista. ”No eikö vain. Jospa jätän sinut nyt rauhassa tutustumaan Ellaan, niin minä menen nyt jatkamaan kirjanpitoa”. Nyökkäsin Sannalle ja jäin katsomaan hetkeksi ponia karsinan ulkopuolelta. Muistin lukeneeni tallin kotisivuilta, että hoitaessa Ella kannattaa laittaa kiinni käytävälle. Pujahdin karsinaan ja kyykistyin. Ellan mielenkiinto heräsi heti ja se asteli uteliaasti puuskahdellen luokseni. Rapsuttelin sitä korvien takaa, josta se piti. Se rullasi nautinnollisesti ylähuulensa ja nosti päänsä ylös. Nauroin ponille. Ellalla oli valmiiksi päitset päässä, joten minun ei tarvinnut kuin löytää riimunnaru. Ei mennyt kahtakymmentä sekuntiakaan kun se löytyi siististi nipussa karsinan ovesta. Ilmiselvää, että talli oli erittäin järjestelmällinen, ei käytävälläkään ollut juuri kavioista lähteviä lantapaakkuja tai ruokinta-aikana tipahdelleita heinänkorsia. Sidoin Ellan kiinni käytävälle, sen korvat kääntyivät heti hörölle ja silmät napittaen seurasi hyörivää tallielämää. Hoitajat sukivat karsinoissa hoitohevosiaan, jotka pärskähtelivät tyytyväisinä saamastaan huomiosta. Aloitin perusteellisen hoitotoimenpiteen, harjasin ensimmäiseksi kovalla harjalla ponin kokonaan läpi jalkoja myöten. Kainaloissa ja mahan alla oli kovettunutta kuraa ja sitä sai todella hangata, niin että selkäkin meni kipeäksi hankalassa asennossa oltuani. Tyytyväinen mieli oli kuitenkin palkkana joten selvitin hännänkin erittäin huolellisesti. Karva sai vielä hieman kiiltoa kun pyyhin sitä pienellä pyyhkeellä. Ella oli tosi mukava tuttavuus, sen korvat liikahtelivat siihen suuntaan missä pyörin suan kanssa. Kun olin harjannut sen, vein sen karsinaan jossa se alkoi syödä heinänrippeitä. Hyvästelin ponin ja lähdin iloisin mielin astelemaan kohti bussipysäkkiä huikaten matkan varrella moikat Sannalle ja parille tallitytölle. *********** Tässä alkuun hieman lyhyehkömpi tarina, jatkossa koitan kirjoitella pidempiä Sannan kommentti
Mukavaa että löysit perille Metsälammelle, ja ennen kaikkea tykästyit uuteen hoitsuusi. Näin silmämääräisesti katsottuna vaikuttaa siltä, että tulette varmasti hyvin toistenne kanssa toimeen! Oli hyvä idea aloittaa Ellaan tutustuminen perushoidosta. Tuollaisella pienellä ponilla mutapaakut liimaantuvat hyvin herkästi mahakarvoihin, ja niitä voi olla välillä hankala saada sieltä irti. Satulavyön (ja tietysti muiden remmien) alta pitää kuitenkin puhdistaa hyvin, ettei vain tulisi ilkeistä hiertymiä. Seuraavalla kerralla voisit vaikka käydä taluttamassa sitä – vaikka jonkun toisen tallilaisen kanssa? Toivottavasti ystävyytenne Ellan kanssa lähtee hyvin käyntiin!
Tarina oli mielestäni oikein sopivan pituinen. Tekstin pituus määrittelee usein myös antamieni virtuaalieurojen määrän: mitä pidempi teksti, sitä enemmän virtuaalieuroja ropisee hoitajan tilille. Erityisen tyytyväinen olin tekemistäsi kappalejaoista, sillä ne ovat olleet monelle hoitajalle hankala asia sisäistää. Teksti oli suhteellisen virheetöntä, mutta rivinvaihtoja olit käyttänyt vähän liiankin kanssa. Ylimääräiset rivinvaihdot tekevät tarinasta epäsiistin. Suosittelen käyttämään rivinvaihtoja vain kappalejakojen kohdalla!
ensi näkemältä = ensinäkemältä -> sanaliitto
stop nappia = stop-nappia -> sanaliiton sanat erotetaan väliviivalla toisistaan, jos toinen osa on englanninkielinen.
”Olen Tessa, Ellan uusi hoitaja, ” hymyilin. -> pilkku tulee lainatun repliikin viimeisten lainausmerkkien ulkopuolelle. -> "Olen Tessa, Ellan uusi hoitaja", hymyilin. -> piste, huutomerkki ja kysymysmerkki tulevat lainausmerkkien sisäpuolelle: -> "Olen Tessa, Ellan uusi hoitaja."
15,70v€
|
|
|
Post by Destiny on Dec 5, 2013 10:56:34 GMT 2
Extratehtävä ~ 5.12.2013Sannan kommentti
Voi ei, olipa hauskasti toteutettu kuuma kupillinen kaakaota Onneksi kaakaojauhoja riittää kaapissa ihan juotavaksi asti!
10v€ + extra
|
|
|
Post by Destiny on Dec 5, 2013 11:36:01 GMT 2
Tutustumista rautiaaseen ~ 5.12.2013Pääsin Metsiksen pihaan kymmeneltä. Hevoset rouskuttivat heiniään ulkona. Lumisade oli juuri loppunut ja maa oli ihanan paksun lumikerroksen alla. Vein tavarani kaappiini ja lähdin tarhoille. - Nassu tarhaa siis kolmosessa Sallin, Novan ja Merlin kanssa, tuumin yksikseni. Tallin piha oli jäässä ja epähuomiossa liukastuin, seurauksena kaatuminen takana olevan Sannan jalkojen juureen. - Ehh, tota niin... mä liukastuin! Just niin, liukastuin kun on niin perskuleen jäässä koko piha. Mutta mä meenkin tästä, moikka! Selitin nolostuneena ja nousin ylös pudistellen enimmän lumet vaatteistani. - Kuka oli fiksu ja puki talvikamppeet? No minä tietysti! Jupisin itsekseni. Ronnie käveli aidalle ja hörisi minulle, kun kävelin nelostarhan ohi. Sori poitsu, sulle etitään nyt uusi hoitaja, sepitin ruunalle. Avasin kolmosen portin, astuin sisälle ja suljin sen. Tammat puhisivat ihmeissään katsoen minua, mutta Salli tuli uteliaaksi ja astui askeleen lähemmäs. Lopulta kaikki tammat haistelivat minua ja laitoin Nassulle riimun. Klipsasin punaisen riimunnarun riimuun ja talutin suomiputen ulos tarhasta. Nassu asui ulkokarsinassa, mutta vein sen päätalliin hoidettavaksi. Aloitin rapsuttelemalla ja juttelemalla rautiaalle samalla kun kiinnitin sen käytävälle kiinni. Tammalla ei ollut loimea, joten hain harjat seinän viereen. Nassu ei ollut enää moksiskaan tuntemattomasta häärääjästä, vaan pysyi paikallaan rauhallisena. Otin kumisuan ja pyörittelin sitä ruskealla karvalla. Kävin koko hevosen läpi, jonka jälkeen harjasin irtokarvat ja pölyt pois pehmeällä harjalla. Irtokarvaa oli paljon ja lattia oli ruskean karvan peitossa. Putsasin kaviot, jonka jälkeen vein harjat pois. Vein Nassun Ronnien karsinaan siksi aikaa kun lakaisin lattian. Laitoin Nassulle enkkuloimen, jonka kiinnitin loimivyöllä. Lähdin taluttamaan Nassua kohti Harjun lenkkiä. Kävelimme rauhallisesti lenkin läpi ja matkalla törmäsimme Sannaan sekä Sakuun. Sanna talutti Aksua ja Saku talutti Myytä. Tallilla vein Nassun karsinaansa ja otin loimen pois. Harjasin tamman ja vein sen takaisin tarhaan. Hain kottikärryt talikoineen ja menin putsaamaan Nassun sekä Tigrun karsinan. Kun oli valmis, katsoin kelloa. Se näytti kahtatoista ja tekemisen puutteessa menin pesemään tuntihevosten varusteita. Kun olin valmis, soitin äitini hakemaan minut. Vartin päästä auto kaarsi pihaan ja hyppäsin kyytiin. Desi & Nassu #1 Sannan kommentti
Älä huoli, minäkin olen vetänyt tallipihassa nenälleni – ainakin viisi kertaa joulukuun aikana. Pihaa on yritetty kyllä hiekottaa, mutta sora pyörii jäisen maan ja kenkien välissä... Kiva että tulette Nassun kanssa hyvin toimeen. (: Jos haluat, voin tulla joku päivä katselemaan ja neuvomaan, jos meinaat ratsastaa.
11,20v€
|
|
|
Post by aWa on Dec 8, 2013 17:54:56 GMT 2
Tänään vähän kokeilisin agilityä ja pesisin varusteita, koska Hessun satulaa ei oltu varmastikkaan pesty viikkoihin, luulisin. Avasin Hessun karsinan oven ja sivelin Hessun pehmeää silkkistä harjaa. Hessu höristi korviaan ja sen sieraimista levisi höyryä. Hain sen harjat ja aloin harjaamaan sitä. Kun siirryin takapuolen päälle, näin pienen kaljun pläntin. Oliko Hessua purtu? - Voi sua! No, kyllä siihen kasvaa vielä karvoja, sanoin sille. Näin käytävällä jonkun pienen tytön. Hän näytti hämmentyneeltä ja päätin hiukan auttaa häntä. - Anteeksi, voinko olla avuksi? kysyin tytöltä. Tyttö nyökkäsi ja sanoi: - Kyllä, etsisin tuntilistaa, tyttö vastasi häkeltyneellllä äänellä. Näytin hänelle missä lista on, ja matkasin takaisin Hessun luokse. Jatkoin sen harjaamista ja suljin karsinan oven kun olin harjannut Hessun. Menin satulahuoneeseen ja otin Hessun satulan alas. Hain saippuan ja vettä ja aloin hinkkaamaan satulaa pyyhkeellä. Pyyhkeeseen tarttui harmaata sävyä ja minä näytin varmaan hauskalta virnistävän naamani kanssa. Kun vyökin oli harjattu, nostin satulan paikoilleen ja otin suitset esiin. Pesin nekin ja otin Hessun suojat. Otin harjan ja menin harjaamaan niitä ulos. Kun tallihommia oli tehty, otin Hessun riimuun ja talutin sen maneesiin. Siellä olin viritellyt pienen radan. Talutin Hessun maneesin katsomon viereen ja nappasin raipan maasta. Otin makupalan taskustani ja johdatin Hessun kahden puomin väliin. Siinä piti nostaa kaviota. Pullea hevonen seistä möllötti paikoillaan. Näytin sille makupalaa ja näpäytin raipalla sen oikeaa jalkaa. Samassa Hessu nosti sen ja palkitsin sen, ihan kuin koiran. Ravasimme seuraavalle pisteelle ja siinä piti laittaa pää jalkojen välistä. Laitoin herkun Hessun jalkojen väliin ja Hessu nappasi sen siitä. Kaheuin sitä ja halasin. Ravasimme maneesin ympäri, ja pysäytin Hessun pitkällä sivulla ja tein käyntivoltin. Kävelin seuraavan pisteen luo, ja siinä mun piti ravata Hessun kanssa pienen ristikon yli. Hoputin Hessun raviin ja se lensi ristikon yli komealla ilmavaralla. Kehuin sitä suunnattomasti. Löysin maneesin seinästä pienen ympyräkoukun ja solmin Hessun hetkeksi siihen kiinni. Keräsin agilityvermeet pois, ja päästin Hessun vapaaksi maneesiin. Hessu haisteli maata, ja sitten se meni piehtaroimaan. Huutelin sille, maiskutin sille katsomossa ja löin riimunnarulla polveeni. Hessu lähti kiitolaukkaan. Se laukkasi niin lujaa että harja vain hulmusi. Otin kameran taskustani ja videoin koko jutun. Sitten kun se vähän rauhoittui, niin menin ottamaan sen kiinni. Kun huusin sitä nimeltä, niin se ravasi luoksebni. annoin sille pusun, ennenkuin laitoin sen riimuun. Talutin sen talliin ja jutteolin sille mukavia. Välillä Hessu pärski ja heilutti päätään, mutta minäpä vain pälpätin. Sitten tietämättäni aloin laulamaan:" Oi Hessu, rakas hoitsuniiii, oot niin paaraas!..." Maamme laulun melodialla.
Vein Hessun karsinaansa ja harjasin sen. Menin pihalle ja iskä tulikin juuri hakemaan minua.
KYSYMYS: Kun olit laittanut edelliseen kommenttiin, jotain: Kaikilla kannattaa olla oma tapa hakea hevonen tarhasta, tai jotain tuonne päin, niin mitä tarkoitit sillä? Sannan kommentti
Huomasithan muuten, että hoitotarina kannattaa lähettää klikkaamalla päiväkirjan oikeassa ylänurkassa lukevasta "reply" napista? Siitä klikkaamalla tarinan alkuun ei tule Hessun tietoja, jotka olen kirjoittanut aloitusviestiin. Toki voit kirjoittaa tarinan päiväkirjan alareunan "quick reply" laatikkoon ja lähettää sieltä, mutta itse olen kannattanut sitä toista mainitsemaani tapaa (isossa vastauslomakkeessa on se hyvä puoli, tekstiä pystyy muotoilemaan ja esim. värittämään helpommin). Edellisessä kommentissani tarkoitin sitä, että hevoset haluaisivat usein jäädä mieluummin tarhaan kuin tulla hakijan mukana pois sieltä – sen vuoksi niiden hakemisessa saattaa aina välillä ilmetä kaikenlaisia ongelmia. Omalla tavalla tarkoitin, että kannattaa napata mukaan esimerkiksi jokin pieni herkku, jolla hevosen saa sitten houkuteltua mukaansa.
Kiva että kokeilet Hessun kanssa myös muitakin yhteistyömuotoja kuin vain ratsastuksen. Agility piristää kummankin mieltä, ja kehittää samalla maasta käsin -ohjauksen taitoja ja luottamusta! Hessu voi olla hiukan isokokoinen pienelle agilityradalle, mutta saat radasta varmasti tehtyä sellaisen, että Hessu pystyy siellä liikkumaan ja leikkimään.
Tarina oli siisti, eikä siitä löytynyt paljoa korjattavaa. Muutamia kirjoitusvirheitä oli, mutta ne eivät juurikaan haittaa siellä. Suosittelen kirjoittamaan tarinan yhteen pötköön kappalejakoja lukuun ottamatta: pienenpienet kappalejaot tekevät tarinasta epäsiistin ja sekavan näköisen.
12,90v€
|
|
|
Post by aWa on Dec 12, 2013 20:26:48 GMT 2
Maastoilua Juoksin talliin. Tiesin näkeväni taas oman raksuni. Katsahdin tarhoille päin ja näin Hessun käyskentelemässä muiden kanssa. Hain Hessun riimun tallista ja lähdin hakemaan sitä. Minulla oli taas taskussani porkkana. - Hessuu! Hei kulta! huudahdin sille. Se kääntyi katsomaan minua, ja höristi korviaan. Lähdin tarpomaan sitä kohti. Kun olin noin kahden metrin päästä siitä, niin se lähti loimi liehuen juoksemaan karkuun. Huokaisin syvään. - Jaahas, taas sä meet mua karkuun, sanoin sille. Yritin ottaa sen kiinni, mutta vaikka olin yrittänyt kuinka monta kertaa, niin se ei antanut kiinni. Otin porkkanan taskustani ja näytin sitä Hessulle. Hessu vain seisoi paikoillaan. Kävelin sen luo, jolloin se ahmaisi ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja pyydystin Hessun.
Talutin Hessun talliin ja jutustelin sille matkalla. Pian vastaani käveli joku noin minun ikäiseni tyttö. - Moi, mä oon Awa ja mun pitäis mennä jonkun opastuksella maastoon, nii haluisitko sä auttaa? kysyin tytöltä toiveikkaasti. - Juu, toki! Mä olen Noora ja käyn täällä. Voin ilomielin näyttää sulle maastoreittejä! Onko sulla hoitsuu vai oma heppa? Noora kysyi. - Mulla on vain hoitsu, Hessu, vastasin. Noora nyökkäsi ja kävelimme Hessun ja Nooran kanssa talliin. Ensin veimme Hessuliinin karsinaansa. Sitten haimme harjat ja harjasimme Hessun huolella. Kun Noora harjasi Hessun kylkeä, niin minä otin Hessun harjojen seasta sienen ja pyhdistin Hessun rähmät. Varustimme Hessun yhdessä. Minä laitoin satulan ja Noora suitset. Kun kiristin satulavyötä, niin varoitin Nooraa, että Hessu saattaa puraista. Ja samassa Hessu venyttää kaulansa ja kloksauttaa hampaillaan yhteen. Noora harmittelee kättään, ja minä yritän auttaa parhaani mukaan.
Talutimme Nooran kanssa Hessun ulos ja Noora punttasi mut Hessun selkään. Kävelimme hiekkatielle ja käännyimme toiselle tielle. Noora kulki mun vieressä, ja sanoi aina minne mennä. Joskus pyysin häntä korjaamaan jotain minussa ja muuta. - Tätä me tallilaiset sanomme ravipoluksi, hän kertoi. Ymmärsin heti vihjeen, eli nyt ravataan. Painoin pohkeet kiinni Hessun kylkiin ja aloin keventää. Kun pikkupolku päättyi, niin hidastin Hessua käyntiin. Käännyimme taas uudelle polulle. - Oltaisiinko tallikavereita? kysyin Nooralta. Noora nyökkäsi minulle ja hymyili. Hänen pisamat erottuivat helposti hänen vaaleilta poskiltaan.
Käännyimme pian ympäri ja kävelimme tasan tarkkaan samoja polkuja takaisin tallipihalle. Siellä joku koira juoksi vapaana ja haukkui välillä. Hessu luimisteli koiralle ja näytti hampaitaan. Liu`uin alas Hessun selästä ja taputin sitä. Kävelimme varovasti takaisin talliin ja riisuin Hessulta varusteet. Kiitin Nooraa reittien näyttämisestä ja harjasin Hessun. Näin kun Noora toi talliin jonkun hevosen ja sanoi että se on hänen hotoponinsa. Hymyilin, ikäänkuin vastaukseksi.
Tarkistin Hessun jalat ja sen ilmeet. Kunnossa oli koko poni. Suukotin sitä otsaan ja lähdin kävelemään kohti kotia.
Sannan kommentti
Mukavaa että sait Nooran mukaasi maastoon! Hän ei taida olla Metsiksen vakiokävijä, mutta toivottavasti pääsette vielä viettämään aikaa yhdessä. Yhteiset maastolenkit yleensä luovat yleensä uusia ystävyyssuhteita Nyt olet tutustunut myös muutamiin Metsiksen maastoreitteihin: maastoja voit "ottaa haltuusi" ihan niin paljon kuin vain tykkäät!
Mun piti kertoa sulle näin varoittavasti, että Hessun karsinavuokra on loppunut. Tämän vuoksi ori muuttaa Metsälammelta pois muutaman päivän sisällä. Haluaisitko ottaa uuden hoitsun? Kirjoittele viekussa ajatuksiasi!
12,20v€
|
|
|
Post by Loci on Dec 13, 2013 17:16:50 GMT 2
13.12.2013 - 13. Perjantai.
Painoin herätyskellon pois päältä. Kello oli puoli seitsemän ja tänään oli tarkoitus suunnata tallille. Olimme eilen Stefanin kanssa sopineet, että hän tulisi hakemaan minua puoli kahdeksalta ja menisin hänen kyydillään tallille. Viikonloppuna kuume oli noussut, enkä siksi ollut käynyt tallilla tai koulussa. Eilen kuitenkin olo oli jo parempi ja kun tämä päivä oli merkitty vapaaksi, voisin viettää päivän tallilla.
Nousin tahmeasti sängystä ylös ja puin päälleni. Ulkona oli kamala tuuli, joten pääti pukea vielä toppahousut tänään farkkujeni päälle. Kävelin alakertaan syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen vessassa katsoin peiliin. Harjasin hiukseni kokonaan vasemmalle puolelle, joten vasta leikattu sivusiilini jäi selvästi nähtäväksi. Kun olin valmis pakkasin vielä reppuun evästä.
Istuin hetkeksi pöydän ääreen tekemään tehtäviä, jotka muut olivat tehneet koulussa. Tein tehtäviä vajaat puolituntia, kunnes Stefan soitti, että olisi kymmenen minuutin sisään pihallamme. Otin reppuni ja pakkasin sinne eteisessä vielä kypäräni. Vedin villapaitani päälle takin ja kiedoin kaulahuivin kaulaani. Asettelin vielä pipon päähäni ja vedin kengät jalkaani. Otin lapaset ja repun ja menin ulos. Pihassa suuntasin koiramme tarhalle ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan sitä.
Hetken kuluttua Stefan kurvasi autollaan pihaan ja laitoin repun takapenkille. Itse istahdin etupenkille Stefanin seuraksi. - Sinua ei olekaan pariin päivään näkynyt, mies tervehti. - No, varmaan kun olen maannut kotona kuumeessa, vastasin. Stefan lisäsi vähän radion äänenvoimakkuutta, mutta itse en pitänyt soivasta biisistä, joten kaivoin taskustani kuulokkeet ja kännykkän ja laitoin korviini pauhaamaan lempibändini, Black Veil Bridesin, musiikkia.
Noin puolessavälissä matkaa havahduin haavemaailmastani kun kuulin Stefanin lähes huutavan: - Peruna! Vedin toisen kuulokkeen pois ja kuuntelin mitä sanottavaa Stefanilla oli. - Mitä olet aikonut tehdä tänään? - Mietin että voisin pyörähtää maastossa. Kui? - Ajattelin ehdottaa juuri maastoreissua. Katsotaanko päästääkö Sanna meitä, poika sanoi naurahtaen. - Juu, vastasin ja upposin taas ajatuksiini.
Tallilla kävin viemässä reppuni kaappiini ja päätin auttaa Stefania ja Roopea karsinoiden siivouksessa, hevoset oli jo viety tarhailemaan.
- jatkuu
Sannan kommentti
Harmi että sulla oli kuumetta, sitä on kyllä liikkeellä. Toivottavasti perjantai 13. päivä ei tuo mukanaan hankaluuksia: minä ainakin olen hiukan taikauskoinen. Jään odottelemaan jatko-osaa!
"Aamupalan jälkeen vessassa katsoin peiliin." -> sanajärjestyksen muuttaminen tekisi lauseesta selkeämmän: -> "Aamupalan jälkeen katsoin peiliin vessassa." TAI: -> "Aamupalan jälkeen katsoin vessassa peiliin."
puolituntia = puoli tuntia, puolta tuntia, puolessa tunnissa jne.
puolessavälissä -> mieluummin: puolivälissä
|
|
|
Post by Emma on Dec 15, 2013 22:02:08 GMT 2
Buster, Buster, Buster! ♥
Lähdin tallille heti, kun sain Sannalta viestin. Pääsin Busterin hoitajaksi ja päätin lähteä vielä tallille. Astelin ensimmäisenä oritalliin, mutta kun Buster ei ollut siellä, lähdin etsimään sitä tarhasta. Siellä se möllötti syömässä heinää. "Olen pahoillani, mutta joudun keskeyttämään syömisesi." Sanoin ponille ottaessani sen kiinni. Poni luimisti hetkellisesti korviaan ja lähti sen jälkeen laiskasti kulkemaan perässäni talliin. Tallissa kiinnitin Busterin käytävälle ja hain sen harjat. Aloin hajaamaan Busteria ensin kumisualla ja sen jälkeen bodyharjalla ja pölyharjalla. Putsasin ponin kaviot ja suin sen harjan ja hännän. Häntä oli hieman pitkä ja epäilin, että se saattaisi häiritä ponin liikkumista, joten sidoin sen letille. Buster ei selvästikkään tykännyt, kun roikuin sen hännässä. Kävin hakemassa Busterin satulan ja suitset satulahuoneesta ja asettelin satulan Busterin selkään. Ajattelin mennä aluksi vain vähän aikaan, jotta poni saisi tutustua minuun. Muutenkin oli jo myöhä, niin en viitsinyt ratsastaa kovinkaan kauaa. Satulavyötä kiristäessä Buster painoi korvat luimuun ja kuopaisi maata, mutta kielsin kuopimisen heti. Satulavyön laitettua laitoin suitset ja niitä laittaessa poni nosti päänsä pilviin, mutta eipä se paljoa haitannut, kun poni oli niin pieni. Talliin asteli poika, joka esittäytyi Stefaniksi ja tarjoitui seurakseni kentän laidalle. Poika kyllä epäili, ettei hänestä hirveän hauskaa seuraa saa kuivine läppineen, mutta päätin kuitenkin, että enenmmän se on kuin ei mitään. Kentälle päästyä poika osoittautuikin oikein mukavaksi ja hauskaksi, vaikka väittikin olevan epähauska. Säädin jalustimet kentällä ja kiristin satulavyön ja nousin selkään. Stefan ojenti minulle kentän laidalta raipan ja aloin menemään alkukäyntejä. Buster tuntui todella reippaalta allani. Käveltyäni noin viisi kierrosta käynnissä tehden voltteja ja pysähdyksiä, siirryin raviin ja työstin ravia ympyröillä. Tein paljon temmon muutoksia molempiin suuntiin ja ne meni ihan hyvin. Poni oli allani vähän jännittynyt ja pyrin siihen, että loppupelissä poni kulkisi rennosti. Sitä en kuitenkaan tavoittanut ja olin mennyt jo 20 minuuttia, joten annoin ponin kävellä pitkin ohjin. Eihän sitä aina voi onnistua. Stefan oli ohjeistanut minua tosi hyvin, mutta alas tullessani poika oli hävinnyt. Vein Busterin talliiin ja otin varusteet siltä pois. Harjasin ponin läpikotaisin ja laitoin sille fleese viltin päälle ja vein oriin karsinaan. Pyyhkäisin suitsien nahkaosat kostealla sienellä ja pakkasin ne siististi. Satulan ja harjat vein paikoilleen, jonka jälkeen lakaisin vielä käytävän lattian. Annoin Busterille taskustani porkkanan, jonka olin ottanut kotoa ja lähdin pihalle odottamaan kyytiäni. Sakun kommentti
Hienoa että sait Busterista hoidokin itsellesi! Hyvä että pääsit vielä samana päivänä hieman "koeajamaan" Busteria. Ori taisi kulkea varsin nätisti, mutta varmasti työtä vielä riittää. Uskon kuitenkin että saat Busterista kelpo ratsun itsellesi hoidettavaksi. Mukavaa että tutustuit Stefaniin, hän on rentoa seuraa ratsastajille ja osaa keventää tunnelmaa vitseillään. Jäämme odottamaan tulevaa kehitystä, sekä sinun että Busterin!
10,70v€
|
|