|
Post by Emma on Dec 16, 2013 13:58:52 GMT 2
Puomeja ja koominen tippuminen
Astelin tallin pihaan ja kiitin äitini kaveria kyydistä. Menin ensin päätalliin, jossa oli jo jonkin verran porukkaa. Pari pientä tuntilaista hoitelivat ponejaan. Joku nykäisi hihastani. Takanani seisoi minua vähän lyhyempi tyttö, joka tarvitsi selvästi apua satulan kanssa. Otin satulan tytöltä. "Mihin tämä pitää viedä?" kysyin tytöltä. "Myyn karsinalle." Tyttö vastasi. Kävelin Myyn karsinalle, jossa tamma söi heinää. Laitoin satulan satulatelineeseen ja käännyin tytön puoleen. "Tarvitsetko apua vielä?" kysyin. "No jos voit näyttää kavioiden putsauksen." tyttö sanoi ujosti. "Okei. Katso, niin näytän sinulle." vastasin ystävällisesti. OTin Myyn harjapakista kaviokoukun ja menin toisen etujalan viereen. Putsasin kavion ja kehotin tyttöä kokeilemaan itse. Kavioiden putsaus sujui tytöltä hyvin, lukuun ottamatta yhtä kavion pudotusta, joten tytön kiitettyä lähdin kävelemään toimistoon.
"Moi." huikkasin Sannalle ja Iidalle, jotka majailivat toimistossa. "Moi!" he vastasivat yhteen ääneen. "Ideoita mitä teen tänään Busterin kanssa?" kysyin. "Mee puomeja mun kanssa. mäkin voin tulla Aksun kanssa. "Okei. Voitas mennä ilman satulaa." ehdotin. "Juu." Iida vastasi ja lähdimme yhdessä oritallia kohti. Buster oli karsinassaan, mutta Aksu oli tarhassa, joten Iida lähti hakemaan Aksua ja minä aloin hoitamaan Busteria.
Hain Busterin harjapakin, satulan ja suitset ja vein ne karsinan luo. Aloitin harjaamaan Busteria ja jossain vaiheessa ori taisi nukahtaa. Buster havahtui kuitenkin siihen, kun harjasin sitä mahanalta ja se käänsi korvat luimuun. "Pahoittelen, mutta minun on tehtävä tämä." sanoin pojalle. "Mitä?" Iida kysyi tullessaan talliin Aksun kanssa. "Eiku puhuin Busterille." sanoin Iidalle nolostuneena. "Okei." Iida vastasi ja vei Aksun karsinaansa.
Pian Buster ja Aksu oli harjattu ja kaviot olivat putsattu. Aloimme laittaa poneille varusteita. Laitoimme molemmat vain suitset, sillä menimme ilman satulaa, niin kuin olin ehdottanut. Pian lähdimme maneesille päin, koska ulkona oli alkanut sataa lunta. Maneesissa vänkäsin itseni selkään ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Buster tuntui hieman laiskalta, mutta sain sen vähän ajan kuluessa kulkemaan reippaammin.
Sanna tuli sopivasti maneesiin laittamaan meille puomit. Alkukäyntien jälkeen tulimme puomit käynissä ja teimme päätyyn ympyrän ravissa. Tätä teimme molempiin suuntiin, kunnes tulimme koko ajan ravissa ja lopulta teimme päätyympyrän laukassa. Busterin ravi oli todella tikittävää ja keikuin selässä puolelle ja toiselle. Tulimme puomit vielä kerran ravissa ja silloin Buster teki sen. Ori hyppäsi kenguruloikalla puomin yli ja minä olin vähän aikaan polvilleni selässä, josta liu'uin kaulalle ja siinä sitten hetken roikuin. Loppupelissä olin sellain, että poni kuolasi naamani, joten minun oli pakko luovuttaa. Nauroin maassa ja poni katsoi minua ilmeellä "mitä hauskaa tuossa oli". Sanna katsoi minua ja nauroi. Samoin Iida. Nousin takaisin selkään ja ravailimme vielä hetken, jonka jälkeen annoimme ponien kävellä pitkin ohjin...
JATKUU! Pitää lähtee tunnille! Kommentit koko tarinan lopussa! -Saku
|
|
|
Post by aWa on Dec 16, 2013 20:35:18 GMT 2
Kävelin tallipihalla ja puhalsin ilmaan huurua. Sydäntäni raastoi ajatus että Hessu ei enää ole täällä, luonani. Väänsin itkua kun katsahdin laitumille. Kun tiirasin pitemmälle, niin näin Merlin portilla. Kun joku poni tuli sen luo, niin näin kun Merli korvat luimussa ajoi sen pois. Sillä oli päällään loimi ja riimu oli jätetty sille. Lähdin tallustamaan tarhausta kohti, ja tervehdin Merliä. Merli höristi korviaan. Yritin totuttaa sitä ääneeni. Otin riimunnarun käteeni ja sujahdin tarhaan. Klipsautin narun riimuun ja talutin Merlin pois. Mielessäni mietin että ompas Merli helppo tapaus, mutta huonoimmat puolet tulivat esiin hoitaessa. Kun piikkisuan kärky tökkäsi sitä kylkeen niin se näytteli hampaitaan, kun satulavyötä kiristi, niin se näytti tuskistuneelta. Kun sille yritti työntää kuolaimia suuhun, niin se sylkäisi ne pois. Huokailin silloin tällöin. Kun Merli oli valmiina, niin suukotin sitä. Avasin karsinan oven ja talutin Merlin sieltä ulos. Talutin sen maneesiin ja nousin siellä sen selkään. Lyhensin jalustimia ja kiristin satulavyön. Otin käyntiä. Merli käveli todella sirosti ja kauniisti muodossa. Taputin sitä. Laitoin ohjat kaulalle ja laitoin kädet sivuille, treenaamaan tasapainoa. Hymyilin itsekseni, ja luulin että Merlikin tunsi hymyni. Laitoin kädet takaisin paikoilleen ja ravistelin niitä. Otin ohjat ja tavutin Merliä kulmissa. Otin askelien pidennystä ja lyhennystä. Sitten kun tunsin kunnolla Merlin suun kuolaimessa, niin otin ravia. Kevensin ja yritin lyhentää askelia. Kovan yrityksen jälkeen Merli lyhenteli askeliaan. Merli meni niin kaunista ravia! Se oli niin kaunista tepsutusta. - Hyvä Merli! kehuin sitä. Merli pärskähti. Otin tehtäväksi että pitkällä sivulla pitkät raviaskeleet, ja lyhyellä lyhyet. Kun toistin harjoitusta, niin Merli näytti osaavansa sen. Pysäytin sen pitkän sivun alussa ja nostin pysähdyksestä laukan. Merli laukkasi lyhyin askelin ihanaa tasaista laukkaa, ja minä istuin satulassa myötäillen. Pysähdyin pitkän sivun alussa ja taputin Merliä. Otin jalustimet jalasta ja laitoin ne kaulalle. Ravasin hetken ilman jalkkareita. Pian hiljensin käyntiin ja laitoin jalustimet takaisin jalkoihini. Pidensin ohjat ja menin kaartoon. Tiputtauduin alas ja menin talliin. Merli oli ihana! Tallissa riisuin Merliltä varusteet ja harjasin sen. Laitoin sille loimen sen selän päälle, mutta en laittanut klipsejä kiinni. Sivelin sen talvikarvaa ja halasin sitä. Annoin sille pari porkkanaa ja lähdin kotiin päin. Sakun kommentti
Niin, Hessu on valitettavasti poistunut Metsikseltä. :/ Toivottavasti saat Merlistä yhtä hyvän ratsun itsellesi. Merli ei tosiaan ole mikään ihan kaikista helpoin tapaus, mutta tulette varmasti hyvin toimeen tulevaisuudessa. Sait jo heti ensimmäisellä kerralla hyvän tuntuman hevoseen, se on hyvä merkki. Siitä on helppo aloittaa hyvän suhteen rakentaminen. Tulette molemmat varmasti kehittymään nopeasti.
10,30v€
|
|
|
Post by Emma on Dec 17, 2013 12:49:08 GMT 2
~Missähän, sut tehtiin?~
Koulun kellot soivat tunnin päättymisen merkiksi. Pakkasin koulukirjat laukkuun ja kirjani välistä putosi piirrustus minusta ja Busterista lattialle. Nostin piirroksen ylös ja katsoin sitä hetken. Sen jälkeen laitoin sen laukkuuni ja lähdin pihalle odottamaan äitiäni. En joutunut odottamaan kuin 10 minuuttia, kun äitini auto tuli koulun pihalle. "Voitko viiä mut tallille?" kysyin äidiltäni. "Taasko?" kysyi äitini yllättyneenä. "Sähän olet aina siellä. Mikä siinä ponissa on niin kiehtovaa?" tokaisi äiti painottaen "aina" sanaa. "No eiks oo parempi, et mä majailen tallilla ku koneen ääressä?" kysyin äitiltä. Oli siinä vähän tiuskauksen makua, mutta ei häirinnyt minua. "No saat sitten tulla bussilla kotiin." äiti myöntyi. Olin koko loppumatkan hiljaa, kunnes olimme tallin pihassa. "Kiitti kyydistä." sanoin äidille sävyttömästi ja paiskasin oven kiinni. En tykännyt riidellä äitini kanssa, mutta hän osasi olla joskus raivostuttava.
Vein reppuni kaappiini ja vaihdoin ratsastussaappaat jalkaani. Tämän jälkeen menin suoraan hakemaan orhia tarhasta. Buster söi tyytyväisen näköisenä heiniään kun lähestyin sitä, se katsoi minua anovasti. Se hetki oli kuin suoraan siitä kuvasta, jonka piirsin tänään. "Pahoitteluni, herra. Minulla ei ole porkkanaa teille." sanoin ylväästi Busterille ja Buster katsoi minua oudoksuen. Naurahdin ja otin pojan riimunarun päähän. Talutin Busterin käytävälle ja aloin harjaamaan sitä. Ajattelin mennä kävelemään maastoon. Katsoin ikkunasta ulos ja siellä pastoi aurinko melkein täydeltä taivaalta, eikä ulkona ollut kovin kylmä.
Puunasin Busteria noin puolituntia, kunnes sen karvasta pystyi melkein näkemään peilikuvan. Buster oli tainnut nukahtaa välillä ja heräsi, kun aloin putsaamaan sen kavioita. Laitoin suitset pojan päähän ja irroitin ohjat. Ohjien tilalle laitoin deltan, jonka löysin yhdestä laatikosta satulahuoneesta ja deltaan kiinnitin juoksutusliinan. Lähdin taluttamaan oria pihalle. Pihalla suuntasin saunalle päin, mutta käännyin oikealle, rantatielle. Rantatieltä menimme harjulenkille ja siitä menimme lumen täyttämälle niitylle. Juoksin hetken aikaa niityllä Busterin kanssa, jonka jälkeen annoin sen ravata itsenäisesti liinan päässä. Pian patistin orin laukkaan ja laukkuutin sitä molempiin suuntiin. Buster näytti nauttivan siitä hetkestä täysin siemauksin, joten annoin pojan juosta ja laukata oman mielensä mukaan. Jonkin ajan kuluttua hidastin laukan raviin ja annoin Busterin ravata rauhallisesti kaula kaarella. Otin ravit vielä toiseen suuntaan, jonka jälkeen lähdin kävelemään Busterin kanssa tallille päin.
Kiersimme harjulenkin loppuun ja menimme talliin. Purin hikiseltä ponilta suitset ja harjasin sen pikaisesti. Laitoin sille fleeceloimen ja päästin sen karsinaansa syömään ja kuivattelemaan. Sillä välin, kun Buster kuivatteli, minä menin satulahuoneeseen ja pesin pojan suitset pikaisesti. Siivosin Busterin karsinan sen syödessä ja annoin pojalle porkkanaa taskustani. Olin hetken aikaa Busterin karsinassa, jonka jälkeen lähdin odottamaan bussia.
//Laitan sen piirrustuksen, kunhan pääsen kotiin
~ Emma ja Buster 3hm Sakun kommentti
Hienoa että viihdyt tallillamme! Vanhemmat eivät aina ymmärrä kiinnostusta jotain kohtaan, mutta kyllä he pian huomaavat kuinka tärkeää ratsastus on sinulle. Metsiksen maastot ovat erinomaiset pientä ulkoilulenkkiä varten. Lähes joka päivä voi löytää jonkun uuden reitin tai uuden paikan, jossa ei ole vielä käynyt. Buster taisi olla innoissaan kun pääsi juoksentelemaan lähes vapaasti. Jäämme odottamaan piirrustustasi!
11,20v€
|
|
|
Post by Emma on Dec 17, 2013 12:54:58 GMT 2
Puomeja ja koominen tippuminen
Astelin tallin pihaan ja kiitin äitini kaveria kyydistä. Menin ensin päätalliin, jossa oli jo jonkin verran porukkaa. Pari pientä tuntilaista hoitelivat ponejaan. Joku nykäisi hihastani. Takanani seisoi minua vähän lyhyempi tyttö, joka tarvitsi selvästi apua satulan kanssa. Otin satulan tytöltä. "Mihin tämä pitää viedä?" kysyin tytöltä. "Myyn karsinalle." Tyttö vastasi. Kävelin Myyn karsinalle, jossa tamma söi heinää. Laitoin satulan satulatelineeseen ja käännyin tytön puoleen. "Tarvitsetko apua vielä?" kysyin. "No jos voit näyttää kavioiden putsauksen." tyttö sanoi ujosti. "Okei. Katso, niin näytän sinulle." vastasin ystävällisesti. OTin Myyn harjapakista kaviokoukun ja menin toisen etujalan viereen. Putsasin kavion ja kehotin tyttöä kokeilemaan itse. Kavioiden putsaus sujui tytöltä hyvin, lukuun ottamatta yhtä kavion pudotusta, joten tytön kiitettyä lähdin kävelemään toimistoon.
"Moi." huikkasin Sannalle ja Iidalle, jotka majailivat toimistossa. "Moi!" he vastasivat yhteen ääneen. "Ideoita mitä teen tänään Busterin kanssa?" kysyin. "Mee puomeja mun kanssa. Mäkin voin tulla Aksun kanssa. "Okei. Voitas mennä ilman satulaa." ehdotin. "Juu." Iida vastasi ja lähdimme yhdessä oritallia kohti. Buster oli karsinassaan, mutta Aksu oli tarhassa, joten Iida lähti hakemaan Aksua ja minä aloin hoitamaan Busteria.
Hain Busterin harjapakin, satulan ja suitset ja vein ne karsinan luo. Aloitin harjaamaan Busteria ja jossain vaiheessa ori taisi nukahtaa. Buster havahtui kuitenkin siihen, kun harjasin sitä mahanalta ja se käänsi korvat luimuun. "Pahoittelen, mutta minun on tehtävä tämä." sanoin pojalle. "Mitä?" Iida kysyi tullessaan talliin Aksun kanssa. "Eiku puhuin Busterille." sanoin Iidalle nolostuneena. "Okei." Iida vastasi ja vei Aksun karsinaansa.
Pian Buster ja Aksu oli harjattu ja kaviot olivat putsattu. Aloimme laittaa poneille varusteita. Laitoimme molemmat vain suitset, sillä menimme ilman satulaa, niin kuin olin ehdottanut. Pian lähdimme maneesille päin, koska ulkona oli alkanut sataa lunta. Maneesissa vänkäsin itseni selkään ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Buster tuntui hieman laiskalta, mutta sain sen vähän ajan kuluessa kulkemaan reippaammin.
Sanna tuli sopivasti maneesiin laittamaan meille puomit. Alkukäyntien jälkeen tulimme puomit käynissä ja teimme päätyyn ympyrän ravissa. Tätä teimme molempiin suuntiin, kunnes tulimme koko ajan ravissa ja lopulta teimme päätyympyrän laukassa. Busterin ravi oli todella tikittävää ja keikuin selässä puolelle ja toiselle. Tulimme puomit vielä kerran ravissa ja silloin Buster teki sen. Ori hyppäsi kenguruloikalla puomin yli ja minä olin vähän aikaan polvilleni selässä, josta liu'uin kaulalle ja siinä sitten hetken roikuin. Loppupelissä olin sellain, että poni kuolasi naamani, joten minun oli pakko luovuttaa. Nauroin maassa ja poni katsoi minua ilmeellä "mitä hauskaa tuossa oli". Sanna katsoi minua ja nauroi. Samoin Iida. Nousin takaisin selkään ja ravailimme vielä hetken, jonka jälkeen annoimme ponien kävellä pitkin ohjin...
Kun lopulta pääsimme alas selästä, olimme niin jäässä, että jalkoihin sattui. Talutimme ponit karsinoihin ja purimme suitset pois. Loimitin Busterin ja vein sen tarhaan. Sillä välin kun ori tarhaili, minä siivosin sen karsinan ja putsasin sen juoma- ja ruokakupit. Tämän jälkeen menin Sannan talolle juomaan kahvia, jonka jälkeen menin kotiin.
//Täs piti olla pidempi jatko-osa, mut menin poistamaan sen :// Nyt sitte tälläne hutastu versio viies minuutis. Ärsyttää!!!!!!!!
~ Emma ja Buster 2hm.
//Ja sori nää tarinat tulee vääräs jäjestykses, eli tän pitäs olla enne tota lilaa tekstii!!
Sakun kommentti
Hienoa että autoit nuoria aloittelevia ratsastajia, he kaipaavat usein esimerkkiä ja vanhempien neuvoja. Hyvä että sait tilaisuuden tutustua Iidaan, hänestä saat varmasti mieluisan ystävän mukaan ratsastamaan! Buster voi aina aluksi tuntua hieman laiskalta, mutta ori vetristyy kuitenkin pian. Orin ravi on tosiaan varsin pomputtavaa, mutta siinä onkin erinomainen tilaisuus harjoittaa tasapainoa. Onneksi ei käynyt pahemmin, joskus ratsut tosiaan inostuvat loikkimaan arvaamattomasti.
Tarina oli hyvä, tosin jatko-osa jäi hieman lyhyeksi, mutta syyn siihen selititkin. Osaat käyttää oikein lainausmerkkejä, mikä on hyvä, mutta suosittelemme silti ajatusviivan käyttöä, sillä se on hieman nopeampi sekä helpompi. Mutta saat toki kirjoittaa sillä tyylillä mikä itsellesi sopii!
Tarinassa oli muutamia virheitä, tässä ne sekä korjausehdotukset:
Aloimme laittaa -> Aloimme laittamaan päätyympyrän -> pääty-ympyrän (kun kaksi samaa vokaalia ovat peräkkäin, niiden väliin tulee viiva) Loppupelissä olin sellain, että poni kuolasi... -> Loppupelissä olin niin, että poni kuolasi...
15,80v€
|
|
|
Post by Loci on Dec 18, 2013 22:13:56 GMT 2
Jatkoa, Perjantai 13.Parin tunnin urakan jälkeen istahdin alas. Stefan oli karannut muihin hommiin ja Roope kengitti Rionaa. Stefan oli tuntunut jotenkin etäisemmältä tänään, en tiedä kuvittelinko vain pienen talleilutauon jälkeen vai olivatko omat tunteeni sitten muuttuneet herraa kohtaan? Kävin hakemassa kamerani ja menin tarhoille kuvaamaan hevosia. Ponit etsivät viimeisiä heinänkorsia maasta, hevoset rapsuttelivat toisiaan tai kävelivät lämpimikseen. Sain otettua muutaman kauniin talvisen kuvan hevosista, mutta parhaat kuvat taisivat onnistua Esasta. Lopulta kävelin Esan, Ronnien ja Rikun tarhalle ja otin Esan riimun ja narun. Laitoin kameran takkini sisään ja vedin vetoketjun kiinni, ennen kuin avasin tarhan portin. Ruunat seisoivat rykelmänä keskellä tarhaa, joten kävelin niiden luokse ja tervehdin uteliaita hevosia parilla rapsutuksella. Esan jätin tietentahtoen viimeiseksi ja rapsutusten jälkeen laitoin hoidokilleni riimun päähän. Talutettuani ruunan talliin riisuin siltä ulkoloimen ja heitin vähän heinää eteeen. Kävelin toimistolle katsomaan, oliko Sanna siellä, ja olihan hän. - Hei, tervehdin tallin omistajaa. - No hei! Sinua ei olekaan näkynyt, kuului vastaus. - No, olin alkuviikon kipeänä ja nyt vasta olen siinä kunnossa, että uskallan nokkaani tunkea ovesta ulos, kerroin. - No voihan, mutta hyvä kun olet parantunut. - Niin. Tulin vain kysymään, että onko Esa menossa tänään milläkään tunnilla, vai voinko käydä ratsastamassa sen? - Esa valitettavasti menee tänään tunnilla, mutta Buster kaipaisi liikuntaa, voisit juoksuttaa sen tai ratsastaa ilman satulaa. - Hmm.. Haluaisin kovasti käydä maastossa, voinko mennä yksin vai tarvitsenko seuraa? Vai onko keli esteenä? - Busterin kanssa pärjäät yksinkin, mutta voit toki kysäistä Stefanilta, haluaisiko hän tulla kanssasi ja ratsastaa Silavalla, Sanna sanoi hetken mietittyään. - Selvä. Käyn vain harjaamassa Esan ja pesemässä sen suitset, ne näyttivät aika järkyttäviltä, ja etsin Stefanin käsiini, sanoin ja lähdin toimistolta taikaisin oritalliin. Harjasin Esan huolellisesti ja kaviot putsattuani kiristin vielä hokit. Pari takajalkojen hokkia oli kuluneet, joten vaihdoin ne. Laitoin vielä Esalle loimen takaisin päälle ja suukorin ruunaa. Kävelin rehuhuoneeseen ja katselin ympärilleni etsien Esan ruokinta- astiaa. Vihdoin kun löysin sen, näin kuluneet reunat, joissa oli yli puolenvälin ylittävä halkeama. Mieleeni juolahti, että olin nähnyt jossain punaisen ämpärin, johon oli kirjoitettu hevosen nimi ja maalattu kuvia. Esalle sopisi ruskea ämpäri, jossa olisi valkoisin kirjaimin "As You Were" sekä estepuomeja ja koulukirjaimia. Naurahdin ajatukselleni ja katsoin listasta hevosten päiväruokia. Laitoin Esalle ja muille oritallin asukkaille ruuat valmiiksi omiin ämpäreihin, tosin jouduin ottamaan Esalle yhden nimettömän ämpärin. Rehuhuoneen oven laitettuani säppiin kävelin satulahuoneeseen. Puhdistin Esan suitset huolella ja rasvasin ne ennen paikoilleen laittamista. Astuessani ulos satulahuoneesta näin Stefanin nojailevan seinään, selkä minuun päin, katsellen ehkä minun täyttä vastakohtaani, Destinyä, ajatukset selvästi jossain muualla, kuin tallitöissä. Kävelin mahdollisimman hiljaa tallin ovesta ulos ja päätalliin. Otin kaapista ratsastustarvikkeeni ja lähdin vessaan vaihtamaan housuja. Palattuani jätin toppahousut ja farkut kaappiini ja otin kypärän, raipan, toppahanskat ja vaihdoin vielä saappaat jalkaani. Naulakosta nappasin matkaani vielä heijastinliivin, vasta alkanut lumisade heikensi tosiaan näkyvyyttä. Palatessani oritalliin, olin jo lähes unohtanut Stefanin olemassaolon, mutta ovea avatessani törmäsin miestä päin. - Öh, hei, mies tervehti. Mumisin itse epämääräisen tervehdyksen vastaukseksi ja tungin miehen ohi kohti satulahuonetta. Satulahuoneesta otin Busterin suitset ja harjat viedäkseni ne ponin karsinalle, mutta kääntyessäni ovelle näin Stefanin tieni tukkeena, mietteliäs ilme kasvoillaan. Seisoimme siinä hetken katsellen toisiamme, kunnes Stefan avasi suunsa: - Busterilla ilman satulaa? Maneesiin vai maastoon? - Maastoon... vastasin ja hetken kuluttua jatkoin - Sanna sanoi, että voisit ottaa Silavan, jos haluat lähteä mukaan. - Voisinhan minä tulla, jos käyt hakemassa molemmat sisälle, sillä aikaa, kun vaihdan vaatteet. Nostin katseeni lattiasta ja nyökkäsin. Stefan teki minulle tilaa ja vein poniorin tavarat sen karsinalle. Kävin ensiksi hakemassa Busterin ja sitten Silavan. Stefan tuli sopivasti Silavan varusteiden kanssa karsinalle samaan aikaan, joten minun ei tarvinnut ottaa hevoselta loimea pois. Palasin Busterin karsinalle ja harjasin ponin rivakoin ottein. Puhdistin kaviot ja kiristin hokit. Laitettuani vielä ponille suitset kiinnitin kypäräni leukahihnan ja vedin heijastinliivin päälleni. Kun Stefan oli valmis Silavan kanssa, suuntasimme ulos. Stefan nousi satulaan ja minä pienen ponin selkään. - Minne mennään? Stefan kysyi. - Päätä sinä, tokaisin tylysti. Yksikseni olisin varmaan lähtenyt kävelemään polkuja pitkin Busterin kanssa, mutta nyt Stefan saisi päättää. - Okei, seuraa minua. Komensimme ratsumme liikkeelle. Stefan kääntyi rantielle kohti Oikopolkua, mutta ohitimme sen. Käännyimme seuraavasta risteyksestä Rantapolulle ja Stefan huusi: - Ravi! Buster tuntui innostuvan nopeammasta askellajista ja hirnahti iloisesti. Ravasimme aina niittypolun Ravenille asti, missä kävelimme rauhallisesti pihan lävitse, kääntyen Harjupolulle. Harjupolulla jatkoimme ravia ja käännyimme Viherpolulle. Viherpolulle päästyämme Stefan huusi yllättäen: "Laukka", mistä Buster innostui ja pukitti. Seuraava asia mitä näin oli pöllyävä lumi edessäni ja ponin vilkkuvat takakaviot. - STEFAN, huusin. Pian kuulin kavioiden töminän rauhoittuvan kauempana, kunnes ne vaimenivat. Nousin ja lähdin kävelemään polkua pitkin eteenpäin. Hetken kuluttua Stafan tuli minua vastaan taluttaen Silavaa ja Busteria. - Buster tais vähän innostua, vai? Stefan kysäisi naurahtaen. - Niin, sanoin kylmästi ja otin ponin ohjat. - Hei, mikä on? Stefan kysyi vilpittömästi ja laski kätensä olkapäälleni. - Ei mikään, mutisin ja painoin katseeni maahan. - Jatketaanko matkaa? kysyin hieman reippaammin, en halunnut jäädä tähän tilanteeseen. - jatkuu Sannan kommentti
Voi, toivottavasti asiat välillänne selkeytyvät. Jään odottelemaan jatkoa! Tässä ei ollut korjattavia virheitä
|
|
|
Post by Emma on Dec 19, 2013 18:59:11 GMT 2
19.12.2013Maastoilua uuden ystävän kanssa!
Ja niin se joulu vaan lähenee. Ja sen mukana joulukiireet. Jouluostoksilla pitäisi käydä ja pitäisi se isompi pöytä hakea sieltä varastosta, jotta mahdutaan äidin ystävän perheen kanssa syömään. Jotenki tuntuu, että vihaan joulua kaiken hälinän takia. Tällä kertaa se on kylläkin iha kiva tapahtuma, koska porukat lupas ostaa mulle oman kämpän joululahjaks. Se tuleekin tarpeen. Eihän 17-vuotias enää voi asua porkoitten kaa. Tai mistäs sitä tietää. Uusi skannerikin tulisi tarpeen, koska tuo rakas pikku piru otti lopputilin juuri silloin, kun olisin saanut yhden kuva merkinnän. Joten pahoittelut, että ette saa sitä kuvää tätä hoitopäivistä koristamaan, mutta kyllä niitä töherryksiä ehtii tekemään.
Mutta asiaan: Lähdin tallille iltapäivällä noin kolmen aikaan. Bussi oli etuajassa, joten olin tallilla noin 20 yli kolme. Kiiruhdin nopeasti moikkamaan Sannaa, joka istui tapansa mukaan toimistossa, pohtimassa huomisen tuntilistoja. Samalla tuli moikattua Destinyä, joka oli lähdössä maastoon. Ajattelin mennä mukaan, joten heitin laukkuni toimiston nurkkaan ja kipitin vaihtamaan ratsastussaappaat jalkaani. Ratsastushousuja en jaksanut vaihtaa, joten ratsastin kollareissa.
Kävelimme Destinyn kanssa samaa matkaa ori talliin, josta Destiny otti vain Nassun kamat ja häipyi ulkokarsinoille. Minä puolestani menin ensimmäisenä Busterin karsinaan, jossa tämä makasi. Istuuduin pojan viereen ja silittelin hetken sen kaulaan. Vasta viiden minuutin päästä pääsin hakemaan Busterin harjoja ja satulaa sekä suitsia. Satulan ja suitset asettelin odottamaan ja aloitin harjaamaan ponia huolellisesti.
Olin vasta putsaamassa Busterin kavioita, kun Destiny asteli talliin kyselemään, milloin olen valmis. Sanoin pikaisesti, että laitan vielä vain suitset. Satulaa en viitsinyt laittaa, sillä en halunnut Destinyn joutuvan odottamaan minua. Pian suitset olivat Busterin päässä ja olimme kaikki lähtövalmiit. Talutin pojan pihalle ja kapusin selkään. Destiny istuutui Nassun selkään ja otimme suunnan kohti harjulenkkiä. Käännyimme harjulenkin risteyksessä vasemmalle ja kävelimme harjulenkkiä niin pitkään, kunnes saavuimme harjulenkin ja harjupolun risteykseen. Harjupolulla nostimme ravin ja ravasimme aika reipasta tahtia. Buster oli reippaan tuntuinen, mutta silti jotenkin jäykkä. Yritin vetristää Busteria lyhentämällä ja pidentämällä sen askelta ja tein koko ajan kevyitä puolipidätyksiä, jotta poni keskittyisi apuihini. Ravattuamme noin 200 metriä hidastimme käyntiin ja jatkoimme harjupolkua käynnissä isolle tielle asti. Käynti pätkällä kuitenkin Buster otti pienen pyrähdyksen eteenpäin, mutta Nassun ollessa edessä, Busterin oli tyydyttävä kävelemään. Kylätien risteyksessä käännyimme oikealle ja ravasimme jonkin matkaa Ravenin ohi. Kylätieltä poikkesimme kutalan reitille ja kävelimme kaarossaden tallille. Kysyimme, voisimmeko ottaa pienet laukka pätkät raviradalla, kun metsässä ei uskallettu laukata liukkauden vuoksi. Saimme luvan, joten menimme raviradalle ja otimme pienen laukkakisan. Minä tietenkin hävisin pienemmän ponin kanssa, mutta eihän tuo kisa ollut mikään maailman mestaruus, joten myönnyin tappioon helposti. Ravasimme vielä loppupätkän ravirataa ja lähdimme kävelemään kohti Metsistä.
Tallille päästyämme vein Busterin karsinaan ja purin siltä suitset pois. Huomasin, että kollareitteni takamus oli ihan valkoisten karvojen peitossa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt vaihtaa ne ratsastus housut. Harjasin Busterin pikaisesti. Loimea en viitsinyt laittaa, kun poni ei ollu kauhean hikinen. Vähän oli ryntäistä kostea, mutta ei pahemmin. Heti päästyäni pois karsinasta, poika kävi piehtaroimaan. Naurahdin ponille ja lähdin viemää ponin kamppeita paikoilleen. Putsasin kuolaimet ja pakkasin suitset naulakkoon. Tämän jälkeen menin tallivintille muiden hoitajien kanssa, mutta eipä siellä ketään ollut. Sannan talolle en jaksanut lähteä, joten kävin hakemassa laukkuni toimistosta, vaihdoin saappaat tennareihin ja lähdin kotiin. Sannan kommentti
Jee, vihdoin pääsen korjaamaan edes yhden sun tarinoista! Mulla on ollut yleensä tapana aloittaa korjaaminen vanhimmasta (eli foorumilla uusien ilmoitusten alimmaisesta) tarinasta. Oot kuitenkin kirjoittanut uuden pätkän niin usein, että Busterin päiväkirja hyppää aina listan yläosaan. Saku on kuitenkin jaksanut ystävällisesti auttaa mua ja korjata tarinoita parhaansa mukaan. Näissä tarinoissa kyllä riittää väriä, Busterin päiväkirja on ihanan kirjava!
Kiva että sait Destinystä seuraa maastoon! Metsiksen maastot on kyllä oikeasti kokemisen arvoisia – vaikka sähän taidatkin jo tuntea ne kuin omat taskusi, kun olet täällä Metsiksellä pyörinyt jo aiemmin! No, aina sieltä löytyy jotakin uutta ja kokematonta.
Tarina oli siisti, ja siinä olevat kappalejaot olivat oikeilla kohdillaan, upeeta! Löysin kuitenkin muutamia yhdyssanavirheitä jotka korjaan tässä alla. Kun kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. joulu + kuusi = joulukuusi), syntyy yhdyssana. Voit verrata tätä tarinassa olleisiin yhdyssanavirheisiin:
kuva merkinnän = kuvamerkinnän käynti pätkällä = käyntipätkällä laukka pätkät = laukkapätkät ratsastus housut = ratsastushousut
"Mutta asiaan: Lähdin tallille..." -> kaksoispisteen jälkeen jatketaan pienellä alkukirjaimella (poikkeuksena erisnimet) -> "Mutta asiaan: lähdin tallille..."
18,90v€
|
|
|
Post by Minkki on Dec 20, 2013 12:41:42 GMT 2
oi41.tinypic.com/282ex3s.jpgSannan kommentti
Onpa nätti kuva! Mielestäni hevosia on erityisen hankala piirtää etuviistosta, mutta voi olla että se on vain mulle hankalaa. Olet kuitenkin onnistunut tavoitteessa hyvin! Kuvassa oli melko laimeat värit: tämä vaikuttaa myös siihen, miten kolmiulotteiselta kuva näyttää valmiina. Kuvan nykyinen väritys olisi toiminut hyvin pohjana varjostuksia varten! Varjostuksen avulla saadaan kuvatun esineen/asian (tässä tapahuksessa tietenkin hevosen) muodot esille. Varjojen vastakohtana voi käyttää vaaleampaa väriä valaisemaan kuvan korkeampia kohtia. Varjostin kuvaa hiukan Gimpillä, voit verrata tässä alla kuinka tummemmat värisävyt vaikuttavat lopputulokseen.
15v€ ja kuvamerkintä
|
|
|
Post by Emma on Dec 20, 2013 12:47:00 GMT 2
|
|
|
Post by Ana on Dec 20, 2013 17:57:16 GMT 2
Astuin talliin. Huumaava heinän tuoksu kantautui nenääni. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! hoin mielessäni. Olimme muuttaneet uuteen kotiin toiselle paikkakunnalle ja oma rakas hoitsuni Dennis jäi Nurmilaaksoon. Onneksi olin löytänyt uudelta paikkakunnalta tallin, ja saanut sieltä hoitohevosenkin, Kuiskauksen. Nyt olin menossa hoitamaan Kuiskausta ensimmäistä kertaa. ZEtsin Kuiskauksen karsinan. Karsinan edessä katselin hevosta. Se oli kaunis. Musta, ja yhtä kauniimpi kuin muistin. Kesäheinän Kuiskaus. Niin luki karsinanoveen naulatussa nimikyltissä. ZOtin bodyharjan pussista ja menin karsinaan. Kuiskaus kääntyi uteliaana katsomaan. -Hei tyttö, minä olen uusi hoitajasi, sanoin hevoselle. Taputin Kuiskausta ja aloin harjaamaan sitä. Harjasin Kuiskauksen kiiltäväksi, ja tamma seisoi koko toimituksen ajan tyytyväisenä paikoillaan ja katseli ympärilleen. Kun Kuiskaus oli putipuhdas, selvitin sen harjan. Sen jälkeen puhdistin kaviot, ja Kuiskaus käyttäytyi oikein mallikkaasti. Rapsutin tammaa ja lähdin hakemaan suojia. ZPalasin karsinaan suojat sylissäni. Laittaessani jännesuojia etusiin Kuiskaus nosteli jalkojaan tauotta. Komensin sitä tiukasti, ja tamma lopetti kuin lopettikin. Hain satulan ja suitset ja jätin suitset karsinanovessa olevaan koukkuun odottamaan. ZMenin Kuiskauksen luo satula sylissäni. Kuiskaus tönäisi minua lempeästi, ja sydämessäni tuntui pistos. Kuiskaus muistutti kuonteeltaan niin kovasti Dennistä, ja ikävä valtasi minut täysin. Kuiskaus hörähti kuin sanoakseen: Hei, elämää jatkuu, piristy nyt! Halasin hevosta ja nostin sitten satulan sen selkään. Suoristin huovan ja kiristin satulavyötä, ja sitten oli suitsien vuoro. ZHain suitset ja laitoin ne Kuiskaukselle. Tamma otti kuolaimet halukkaasti suuhunsa, ja kehuin sitä. JATKUU! Sanna kommentti
Mukavaa että löysit perille Metsikseen, ja ensitutustumisesi Kuiskauksen kanssa sujui hyvin. Hoitohevosen menettäminen tuntuu aina pahalta: toivottavasti ehdit Kuiskauksen kanssa pitkälle, vaikka se vanha alkaakin olemaan. Etene vain rauhallisesti ja tarpeeksi hitaasti, niin välillenne muodostuu tukeva ja kestävä ystävyyssuhde.
Arvioin tarinan kokonaisuudessaan vasta viimeisessä osassa, kun olen saanut lukea sen ihan kokonaan. Yleensä teen kuitenkin tällaisia väliarviointeja, että pystyisin korjaamaan tarinan sisällä olleet virheet paremmin ja selkeämin. Virtuaalieurot saat sitten viimeisessä osassa, kun tiedän, miten pitkä tarina tulee olemaan.
Lisäsin tähän puuttuneet kappalejaot vaaleanpunaisilla Z-kirjaimilla! Kappalejakojen (yksi tyhjä rivi kappaleiden välissä) tarkoituksena on erottaa tarinan tapahtumat toisistaan ja tehdä tarinasta siistimpi ja helpompi lukea. Kappalejako tulee yleensä kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Jos ajattelua helpottaa, kannattaa ajatella tarina elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa toiseen, tarinaan tulisi kappalejaot.
Jatkoa odotellessa!
|
|
|
Post by Emma on Dec 20, 2013 21:52:39 GMT 2
20.12.2013
Rakenne kuvia.Tänään en ehtinyt muuta tekemään, kuin harjaamaan ponin putipuhtaaksi ja räpsittiin sitten Destinyn kanssa rakenne kuvia Busterista. Buster pysyi oikein nätisti paikoillaan, vaikka en pitänyt kiinni. Lopuksi palkitsimme ponin kunnon rapsutuksilla ja porkkanalla. Kiitos Destiny avusta! Tässä vielä yksi hyvä rakenne kuva lempi pojustani :3 // Huomaa, että on paljon parempi, kuin se Rionan kuva. Se Rionan kuva oli pikemminkin sarjakuva luonnos ~ Emma ja Buster 6 HM Sannan kommentti
Onnistunut rakennepiirros! Erityisen hyvin olet onnistunut Busterin rungon piirtämisessä. Oikea takajalka jäi kuitenkin hiukan laihaksi, siitä puuttuu kokonaan kinner. Olet aloittanut hyvin luonnostelemaan lihaksia ja jänteitä, erityisesti kaula ja ryntäät ovat onnistuneet siinä tavoitteessa. Luonnostelu puuttuu kuitenkin kokonaan jaloista, johon olisin myös jäänyt sellaista kaipaamaan. Etujalkojen vuohiset olisivat saaneet olla vähän ylempänä, erityisesti taaemmassa jalassa. Rakenne on shetlanninponimainen, jykevä ja vankka! Turvasta tuli hiukan welshponimainen, se olisi voinut olla hiukan muhkeampi. Kiva nähdä myös sulta piirroksia!
15,80v€
|
|
|
Post by Destiny on Dec 20, 2013 22:34:26 GMT 2
20.12.2013 ~ Eräänä synkkänä päivänä ~
Ulkona satoi ja ratsuponiruuna odotteli sisälle pääsyä. Pian se jo haettiinkin sisälle syömään heinää. Nam, sitä poniruuna totisesti rakastikin!
Synnyin pieneen brittiläiseen talliin, talvena 2004. Emästäni muistan vain sen että hän oli väriltään kauniin maksanrautias. Meitä oli kaksi, minä ja siskoni Tiipa. Tiipa oli säälittävän pieni ja hyvin laiha. Hän oli sisukas, mutta kuoli kahden päivän päästä syntymästämme. Äitini kuoli kuukausi Tiipan jälkeen. Ihmiset sanoivat sen olevan ähky, eikä häntä pystytty pelastamaan. Sen jälkeen minut siirrettiin Stina - nimisen puoliveritamman karsinaan. Siellä vietin lapsuusvuoteni, kunnes oli vieroituksen aika.
Omistaja harjaa voikkoa pitkin vedoin, samalla kun poni mussuttaa ruokiaan. Tyttö lähtee, mutta palaa pian takaisin satulan ja suitsien kanssa.
Kolmevuotiaana minut totutettiin satuloihin ja muihin vempaimiin. Hyväksyin uudet asiat lähes heti ja ne tuntuivat mukavilta. Eräänä päivänä selkääni noustiin yllättäin. Säikähdin sitä ja lähdin kiitolaukkaa pukitellen jonnekkin suuntaan. Näin tarkemmin ajateltuna se ei ollut kovin fiksua, mutta mitä nyt poni vaistoilleen voi?
Destiny, poniruunan omistaja, taluttaa ratsunsa maneesiin ja nousee selkään. Voikko pysyy rauhallisena ja lähtee liikkeelle kun tyttö pyytää.
Nelivuotiaana aloitin kisaamisen pienissä este- ja koulukisoissa. Esteillä olin innoissani! Kisasin koko ajan korkeammissa ja korkeammissa luokissa, aina 110 senttiin asti. Lempiesteeni oli ehdottomasti okseri! Myös vesihauta oli miellyttävä. Eräissä kisoissa aloitimme radan hienosti. Viidennelle esteelle tuli huono tie, josta seurasi pudotus. Jyrkkä käännös ja humps? Liukastuin ja kaaduin. Tunsin kuinka nuoren ratsastajani kylkiluut pettivät allani. Säikähdin ja nousin ylös nopeasti. Tyttö jäi makaamaan elottomana maahan, kun pinkaisin juoksuun. Annoin ottaa itseni kiinni ja äkkiä jokapuolella oli ambulansseja.
Loppukäyntien aika koittaa ja Destiny liukuu alas satulasta. Tigru kävelee rennosti omistajansa perässä talliin.
Seitsenvuotiaana muutin Saksaan lastenponiksi. Elämä hymyili ja rakastin perhettäni. Eräänä päivänä minut haettiin tarhasta normaalia aikaisemmin. Minut varustettiin ja talutettiin kentälle. Tuntematon ihminen kiipesi kyytiini ja ratsasti minulla vähän. Hoidettuaan minut, hän lähti. Seuraavana päivänä minut talutettiin traileriin ja matkasin nykyisen omistajani luokse. Hän on mukava ja rakastan häntä. Hän antaa minulle kaiken tarvitsemani. Asun myös todella kivalla tallilla, jossa nään joka päivä paljon ihmisiä. Lempihoivaajani Destinyn lisäksi on tallinomistaja Sanna. Myös muut tallilaiset ovat super kivoja! Voiko ponin elämä olla parempaa?
Sannan kommentti
Olipa hauskasti tiivistetty ja kahden kertomana kirjoitettu elämäkerta Tigrusta. Tästä sai paljon selville! Miten monipuolista pienen ponin elämä voikaan olla – etenkin tämän omasta näkökulmastaan kuvailtuna! Ihminen näkee hevosen helposti tunteettomana; eiväthän ne meille ajatuksiaan pulputa, ainakaan puhumalla. Toiset osaavat tulkita elekieltä sitten paremmin kuin toiset. Mielestäni oli hyvä, että olit kursivoinut "välitapahtumat"!
Stina - nimisen -> Stina–nimisen
nään (puhekieltä) -> näen
super kivoja = superkivoja
16,70v€
|
|
|
Post by Emma on Dec 21, 2013 12:49:26 GMT 2
21.12.2013Kouluvääntöä rakkaan kanssa ♥
Heti, kun pääsin sängystä ylös, puin tallivaatteet päälle ja lähdin tallille. Mukaan otin pari porkkanaa mussukalle ja itselleni tein evääksi leipäpalasen ja muille tallilaisille vein korillisen pipareita. Lähdin bussipysäkille harmaassa säässä. Taitaa tulla musta joulu, ajattelin, kun astuin bussiin, joka oli vähän myöhässä.
Tallille päästyäni menin ensimmäisenä Sannan talolle kinuamaan kahvia ja tallin lempi orja keitti minulle ja Claudialle kahvit. Joimme kahvit Claudian ja Sannan kanssa ja mietimme samalla miten voisimme liikuttaa ponit tänään. Sanna ehdotti, että voisimme mennä jotain kouluvääntöä. "Minäkin voisin ratsastaa jollakin hevosella!" Sanna ehdotti siinä lomassa. Molemmilta - minulta ja Claudialta - tuli myöntävä vastaus.
Kahvikupit juotuamme lähdimme laittamaan poneja kuntoon - Caludia Novaa ja minä Busteria. Sanna valitsi itselleen kimo-tamman, Rionan ja meni laittamaan sitä kuntoon. ensimmäiseksi suuntasin hakemaan Busterin tarhasta ja vein sen tallinkäytävälle odottamaan. Hain harjapakin sekä satulan ja suitset ja vein ne hoitopaikan viereen. Aloitin tavalliset rutiini harjaukset, jonka jälkeen suin harjan siististi yhdelle puolelle ja letitin hännän. Kaviot putsattuani käärin jalkoihin valkoiset pintelit, jotka lainasin yhdestä korista, jossa oletettavasti oli yhteisessä käytössä olevia tavaroita. Satulan ja suitset laitettuani kimolle, ihastelin lopputulosta hieman kauempaa. Ajattelin sitoa hiukseni ponnarille, mutta minulla ei ollut ponnaria mukana, joten jätin hiukseni auki. Asettelin kypärän päähäni ja laitoin hanskat käteen, minkä jälkeen olin valmis menemään maneesiin.
Claudia ja Sanna olivat jo maneesissa. "Ei me olla GP-tason koulukisoissa, Emma." Sanna naurahti. Naurahdin itsekkin. "Ajattelin vähän panostaa ponin ulkonäköön." vastasin. Nousin Busterin selkään ja kiristin satulavyön. Aloitin kävelemään alkukäyntejä samaan suuntaan kuin Claudia ja Sanna. Tunsin itseni aloittelijaksi, vaikka tasoni olikin Helppo A. Riona kulki Sannan alla pyöreästi ja näytti kauniilta. Novakin käveli kiltisti, apuja kuunnellen. Sen sijaan Buster kiemurteli ihan ihme teitä, vaikka minä tekisin mitä. Onneksi raviin siirryttyämme Buster alkoi kuunnella apujani ja keskittyi siihen, mitä tehtiin.
Aloitettiin tekemällä C-päätyyn ympyrä kahdeksikko. Kaikilla meni hyvin, lukuunottamatta Busterin pientä ympyrältä poikkeamista. Teimme tätä molempiin suuntiin ja sen jälkeen teimme kahdeksikon laukassa, vaihtaen välillä laukkaa. Kun Buster ei kyennyt tekemään laukanvaihtoa, pysähdyin aina suoraan laukasta ja nostin laukan suoraan pysähdyksestä. Aluksi siirtymiset eivät onnistuneet minulla kovinkaan hyvin, vaan Buster saattoi ravata pitkään, ennen kuin nosti laukan. Loppua kohden parani ja lopussa kaikilla meni todella hyvin.
Loppu verkkojen jälkeen ohjasimme ratsut kaartoon ja kiitimme hevosia hyvästä työstä. Laskeuduimme alas selästä ja talutimme ponit talliin - Claudia ja Sanna päätalliin, minä oritalliin. Otin hikiseltä orilta suitset ja satulan pois ja laitoin ne odottamaan kohtaloaan seinustalle. Otin siinä välissä kypärän ja hanskat pois ja aloin käärimään pinteleitä pois Busterilta, sekä purin letin hännästä. Harjasin ponin kiiltäväksi ja vein sen takisin tarhaan, loimeen käärittynä. Talliin päästyäni vein harjat paikoilleen, käärin pintelit takaisin laatikkoonsa, vein satulan pois ja asettelin satulahuovan kuivamaan sekä pesin kuolaimet ja pakkasin suitset naulakkoon. Siivosin vielä Busterin karsinan ja siinä meni joku 20 min.
Menin tallivintille muiden hoitajien luo ja asetin piparikorin pöydälle, jotta kaikki saisivat syödä mahansa täyteen. Juttelimme hetken, kunnes Iida kertoi, että oli saanut minusta ja Busterista kuvan ja antoi sen minulle.
~ Emma ja Buster 7HM
P.S Tässä se kuva
Edit// Ois ehkä voinu rajata ton kuvan, mut en jaksa alkaa enää muokkamaan sitä. Ja taas tälläne sarjakuva piirros
Sannan kommentti
Valitettavasti vastassa taitaa olla musta joulu – tosi harmi juttu, mutta sille ei oikein voi mitään. Joulumieltä kuitenkin on riittänyt keleistä huolimatta! ♥ Olit laittanut Busterin oikein koulukuosiin, välillä saa laittautua! Iida oli saanut susta ja Busterista hyvän kuvan, harmi että siitä oli sutattu kasvot. Tarinasta sen verran, että mielestäni paransit yhdyssanavirheitä edelliseen tarinaan verrattuna huikeasti! Enää en löytänyt kuin muutaman.
lempi orja = lempiorja loppu verkkojen = loppuverkkojen (loppuverryttelyjen)
"Ajattelin vähän panostaa ponin ulkonäköön." vastasin.
-> Lainauksen sisällä oleva piste muuttuu lainauksen ulkopuolelle laitettavaan pilkkuun, kun sitä jatketaan: -> "Ajattelin vähän panostaa ponin ulkonäköön", vastasin. -> Jos virkkeen jälkeen ei jatketa, käytetään pistettä käyttämälläsi tavalla: -> "Ajattelin vähän panostaa ponin ulkonäköön."
20,80v€
|
|
|
Post by Emma on Dec 22, 2013 10:29:16 GMT 2
22.12.2013 Irtojuoksutusta
Loman toinen päivä, ja minä heräsin seitsemältä. Yritin vielä nukahtaa, mutta ei siitä tullut mitään. Hipsin alakertaan, perheeni vielä nukkuessa. Etsin jääkaapista jogurtin ja hotkaisin sen nopeasti. Tallille pakkasin evääksi einespizzan ja kokispullon. Kävin vaihtamassa tallivaatteet ylleni (kollarit ja liilan hupparin), jonka jälkeen lähdin tallille.
Ulkona satoi inhottavasti räntää. Astelin asvalttitietä kohti bussipysäkkiä. Olin noin 100 metriä kaukan bussipysäkistä, kun näin bussin tulevan. Juoksin loppumatkan bussipysäkille ja ehdin juuri ajoissa. Leimautin bussikorttini semmoisessa jännässä laitteessa ja asetuin istumaan bussin etuosaan. Laitoin musiikin soimaan kuulokkeistani ja mietin samalla mitä tekisin Busterin kanssa tänään. Lopulta päädyin siihen tulokseen, että irtojuoksutan ponia.
Bussi saapui määränpäähäni ja jatkoin kävellen tallille. Tallilla heitin tavanomaisesti laukkuni hoitajien vintin nurkkaan ja lähdin hakemaan Busteria tarhasta. Harjasin poniin nopeasti ja jätin sille päitset päähän. Talutin oriin päitsistä kentälle ja suljin kentän oven. Tein käynnissä seuraamis harjoituksia, ja kun poni totteli, palkitsin sen rapsutuksilla ja leipäpalalla. Käyntiharjoitusten jälkeen tein harjoituksia ravissa ja lopuksi annoin ponin kirmata yksistään. Ravuutin ja kävelytin ponia loppuverkoiksi, jonka jälkeen vein ponin karsinaansa. Harjasin Busterin ja vein sen tarhaan.
Kävin syömässä muiden hoitajien kanssa, joka jälkeen siivosin karsinan, järjestelin kaappini ja lähdin kotiin.
~ Emma ja Buster 9HM
Edit// Noin huono tarina kun oli, nii väsäsin siihe sitte kuvanki. En osaa piirtää jalkoja tosta kuvakulmasta hyvin, joten piirsin toho kuvaa pintelit pojalle
Sannan kommentti
Busseissa on se huono puoli, että ne eivät yleensä jää odottelemaan – se on ilkeä tunne, kun bussi karauttaa ohitse ihan nenän edestä. Kiva että irtojuoksutit Busteria! Maasta käsin työskentely kehittää luottamussuhdetta ihmisen ja hevosen välille. Tarina oli mukavan lyhyt, ja piirtämäsi irtojuoksutuskuva viimeisteli sen. Hevosia on hankala piirtää etuviistosta (ainakin omasta mielestäni), mutta onnistuit oikein hyvin siinä. Etujalat ovat oikein hyvässä asennossa, mutta takajalat hiukan harittavat. Hevosen laukka on niin monitahtinen, että kuvan piirtäminen voi olla hankalaa. Etsin sulle muutaman kuvan, mistä voit ottaa mallia takajalkojen suhteen: kuva 1, kuva 2 ja kuva 3.
18,70v€
|
|
|
Post by Emma on Dec 23, 2013 9:48:51 GMT 2
23.12.2013 (Extratehtävä) Sä olet ainutlaatuinen ♥
Sä olet ainutlaatuinen, kotona sua kaivaten, istun illat ikävöiden.
Kunnes sinut jälleen tapaan, sun häntäsi maata laahaa. Sakset käteen, siistimään, Sanna tulee työtäni kiittämään.
Vapaa päivän sulle suon, lannat karsinastasi luon. Ystävä sä ikuinen, sä olet ainutlaatuinen ♥
Niinkuin tarinasta käy ilmi, ponilla oli vapaapäivä. siivosin karsinan ja siistin hännän (joka oli ylipitkä!) ja sen jälkeen istuin karsinassa ponin syödessä. ~ Emma ja Buster 12 HM (jos se eka tarina tallipäivikseen otetaan mukaan )
Sakun kommentti
Mukavan runon teit ystävyydestäsi Busterin kanssa. Siitä suorastaan huokuu molemminpuolinen ystävyys sekä lähimmäisyys. Teit varsin perinteisen, loppusointuisen runon. Se on tyyleistä suosituin, muttei ainoa. Ensi kerralla voit halutessasi koitta muuta tyyliä, esim kalevalamittaa, alkusointuja ja niin edelleen. Ne saavat runoon mukavaa vaihtelua.
9,50v€ + ekstra
vapaa päivä = vapaapäivä (t. Sanna)
|
|
|
Post by Loci on Dec 23, 2013 17:53:01 GMT 2
- Jatkoa, 13. Perjantai.Nousin takaisin Busterin selkään ja jatkoimme matkaa käynnissä. Stefan vilkuili minua välillä. Kääntyessämme viitapolulle Stefan huusi taas ravi. Buster ei meinannut pysyä mukana, joten nostin laukan. Tällä kertaa poni vaikka pukittikin, pysyin selässä. Saavutimme Stefanin ja Silavan hetkessä. Koska polku oli leveä, päätin kiusallani jatkaa polun toista laitaa. Pian olimme Stefanin ja Silavan rinnalla. Stefan vilkaisi kerran meihin, hymy kasvoillaan. Leikkimielinen kisa oli siis selvästi miehen mieleen. Stefan nosti hillityn laukan ja itse komensin ratsuani kulkemaan kovempaa. Buster pääsi Silavan edelle ja Stefan antoi selvästi minulle etumatkaa. Stefan antoi meidän mennä edeltä aina Rajasillan risteykselle asti, missä ohitti meidät ja käski takaisin raviin. Sain hetken hillitä innokasta ponia, mutta lopulta sain siirrettyä Busterin pomputtavaan raviin. Jokipolulle käännyettäessä hiljensimme käyntiin. - Loci, Stefan sanoi. - Stefan, vastasin kylmästi. - Tule tähän vierelle niin jutellaan, sopiiko? Ravasin Busterin kanssa Silavan vierelle. - Sanna sanoi tarvitsevansa tänään tunneilla apua, Stefan kertoi. - Aha, töksäytin. - Hän kysyi, voisimmeko me, minä ja sinä, käydä laittamassa maneesiin esteet valmiiksi. - No.. Kai me sitten käydään laittamassa ne, vastasin vähemmän ilkeään sävyyn. - Kiva, Stefan sanoi aidosti iloisena. Jatkoimme matkaa pirunpolulle, jossa ravasimme, vain kavionden töminän kuuluessa hangella. Harjulenkkiä pitkin palasimme rauhallisesti tallin pihaan. Päästyämme alas ratsujemme selästä, talutimme ne talliin ja hoidimme. Molemmat saivat fleece-loimet ja lämmintä melassivettä. Lopuksi vielä pesin kuolaimet ja niputin Busterin suitset paikoilleen. Kävelin eväideni kanssa päärakennukselle. Destiny istui ruokapöydässä omien eväidensä kanssa, ja tervehti minua. Painoin katseeni maahan ja istahdin mahdollisimman kauaksi tytöstä. Stefan tästä vielä puuttuisi, ajattelin ja avasin eväslaatikkoni. En kerennyt montaa haukkausta eväsleivästä ottamaan, kun Stefan asteli sisälle. Ei ole todellista, manasin mielessäni ja hotkin loppuleivän. Nousin ripeästi seisomaan ja lähes juoksin takaisin oritallille. En kuitenkaan päässyt ovesta pitkälle. Silmäni olivat kyynelten sumentamat ja kompastuin täyteen vesiämpäriin. Kaaduin nenälleni maahan, vedet valuivät päälleni ja eväsrasiani lensi käytävän toiseen päähän. Nousin kyyneleet silmissä ja mietin, en voisi olla täällä, en haluaisi, että kukaan näkee minua. Kävelin hitaasti pois oritallista, en kykenisi nyt siivoamaan aiheuttamaani sotkua. Suuntasin päätallin heinävintille. Onnekseni kukaan ei kiinnittänyt minuun huomiota. Vedin yhden fleece-loimen mukanani tuoleilta heinäpaalien taakse ja kietouduin siihen. - Loci! tuttu miesääni melkein huusi vieressäni. En muistanut missä olin. Avasin silmäni varovaisesti ja näin Stefanin kasvot. Salamana kaikki palautui mieleeni. Kaikki se, miksi halusin vain olla yksin. Suljin silmäni ja käänsin pääni pois. - Loci, onko kaikki hyvin? Stefan kysyi, mutten osannut sanoa, kysyikö hän sitä tosissaan. Vastaukseksi Stefan sai poskelleni vierähtävän kyyneleen. Kuulin kuinka hän liikkui ja istahti viereeni. Tunsin hänen kietovan kätensä minun ympärilleni ja vetävän hieman lähemmäksi. En antanut periksi senttiäkään. - Hei, mikä nyt on? Stefan kysyi - Haluan olla yksin, sanoin niin voimakkaalla äänellä kuin pystyin. En kuitenkaan aivan tarkoittanut sitä, halusin olla kaukana Stefanista ja Destinystä juuri nyt. - Hmm.. Olisiko parempi jos tässä olisi joku muu? Vaikka Roope? Stefan osui arvauksellaan oikeaan. Nyökkäsin kevyesti vastaukseksi. Pienen hetken hiljaisuuden kuluttua tunsin Stefanin vetävän hiussuortuvan pois kasvoiltani ja jättävän syliini jotain. Mies käveli takaisin alas ja avasin silmäni. Sylissäni oli nenäliina. Pyyhin sillä silmäni ja nenäni. Pian portaista kuului askelia. Tulija ei selvästikään ollut mies. Lopulta heinäpaalien takaa ilmestyi Iida. - Mikä on? Iida kysyi kyykistyessään viereeni. - ka-kaikki tuntuu menevän niin huonosti... sain vaivoin sanottua niiskutuksieni lomasta. - Ai aivan kaikki? Vai tuntuuko minusta että tähän on joku yksittäinen syy? - Noh... koulu stressi ja... Stefan... myönsin viimeisen asian lähes kuiskaten. - Stefan? Iida sanoi kulmat kurtussa, - Luulin, että teillä on hyvät välit. - Emh... Yksipuolisia tunteita... jos niin voin sanoa, myönsin. - Aa. Sinä tahtoisit enemmän, mutta hän ei? Iida kysyi. - Niin kai. Iida sanoi vielä rauhoittavia, lohduttavia sanoja ja auttoi minut ylös. Kävin vaihtamassa farkut ja toppahousut märkien, kylmien ratsastushousujen tilalle. Sanna tuli varovaisesti kutsumaan minut kahville ja suostuin. Kävelimme talolle ja Sanna sanoi, että Stefanin mielestä olin pärjännyt hyvin Busterin kanssa, vaikka poni oli vähän temppuillutkin. Sain taiottua pienen hymynpoikasen kasvoilleni vastaukseksi. Sisällä Iida, Stefan ja Saku olivat kattamassa kahvipöytää. Kävin vessassa ja vessasta tultuani Saku tuli luokseni laskien toisen käteni olalleni. - Kaikki hyvin? Hän kysyi hymyillen. - Juu, vastasin vaimeasti, mutta sain taas hymyiltyä. - Hyvä. Otatko kahvia vai teetä? kuului seuraava kysymys. - Teetä, kiitos. Istuin pöytään, mahdollisimman kauaksi Stefanista ja varmistin etten katsonutkaan häneen. Saku kaatoi kuppiini teetä ja kiitin. Sokerit lisättyäni ja sekoitettuani katsoin, mitä oli tarjolla. Huomioni kiinnittyi joulutorttuihin, joihin en ylettänyt. Pyysin kauniisti ja tietenkin Stefan ojensi lautasen minua kohti. Sydämeni jätti yhden tai kaksi lyöntiä välistä ennen kuin sain otettua tortun lautaselta. Loppu aika pöydän ääressä sujui minun puolestani hiljaisesti, en ollut nyt rupattelutuulella. Lopulta lopetimme ja korjattuani omat astiani jäin sohvalle istumaan ja lukemaan hevoslehteä. Tarvitsin hetken aikaa ja muuta ajateltavaa. muut hääräsivät keittiössä ja lopulta vain yksi henkilö jäi seurakseni. Stefan. - Jatkuu! Sakun kommentti
Toivottavasti asiat selkenevät! Mielenkiinnolla jatkoa jo odottaen.
|
|