Post by Deleted on Oct 19, 2013 17:35:31 GMT 2
Voikkoja unelmia ja vanhojen muistelua / 19.10.2013
Lumihiutaleet tipahtelivat tiuhaan tahtiin päälaelleni. Avasin Metsälammen tallin pääoven hieman jännittyneenä, ja sisään päästyäni katselin uteliaana ympärilleni. Käytävällä touhuili muutama hoitaja omien hoitohevostensa karsinoilla, mutta jättäen konkarit epätietoisuuteen uudesta tyypistä suuntasin Sinten toimistolle. Hädin tuskin ehdin oveen koputtaa kun kotoisasta huoneesta sipsutti hoikka nainen. Sinteksi arvailemani naikkonen tervehti minua lämpimästi hammashymyn kera, ja pienten esittäytymisten jälkeen hän ohjasi minut sisään toimistoon.
Istuin työpöydän vieressä tönöttävälle tuolille huonetta tutkaillen, Sinte puolestaan istahti asiantuntevasti toiselle puolelle pöytää. Rehtorimaista.
"Eli sä olet siis Teea?" tämä hymyili enemmän toteamuksena kuin kysymyksenä. "Mä olen Sanna Eloranta, sano vaan Sinte."
"Juu, Teea Hansen", vastasin yhtälailla suupielet korvissa. "Alotin tosiaan Tigrun hoitajana."
"Jep, sen muistan. Ei muuta kun vielä kerran tervetuloa Metsiksen porukkaan!"
Hyvillä mielin astelin pois toimistosta ja suuntasin ulos tallin ovesta vielä hetken rupateltuamme. Sinte kertoi Tigrun majailevan yhdessä ulkokarsinoista, joten astelin suoraa päätä viereiselle rakennukselle. Harpoin viimeiset metrit toiselle karsinalle neljästä, ja raotin hieman ovea. Upea voikko ruuna tapitti minua suklaisilla silmillään ja höristeli korviaan. Epäluuloisena se pysyi kauempana minusta hetken, mutta uskaltautui haistelemaan taskujani ja sekoittamaan hiuspehkon pienen maanittelun jälkeen.
Hetken kuluttua saapastelin vielä päätallille ja suunnistin pienen arvuuttelun jälkeen varustehuoneeseen. Tigrun harjapakki oli metsästysoperaation päässä, mutta muistaessani Destinyn kertoneen pakin ulkonäön, osasin ottaa mukaani
"Toivottavasti sä et mua ihan strangeriks meinaa", sanoin huulta purren. No, kyl me tässä ehitään hyvin tutustumaan, ajattelin kaivaessani kumisukaa harjapakista.
Kylmä ilma vaelsi luukusta sisään, ja siinä kumisualla pyöritellessäni alkoi nenäkin vuotamaan. Tigru vaikutti oikein mukavalta hoidokilta, kiltiltä mutta aavistuksen sählältä. Harjasin ponin läpikotaisin myös kovalla harjalla ja ihme ja kumma, sain hieman mutaisessa tarhassa likaantuneet jalatkin puhtaiksi. Kaviot nousivat hieman laiskasti eikä Tigru vaivautunut pitämään koipiaan yhtään itse ilmassa. Parin kylmän hikipisaran kihottua otsalle pystyin huokaisemaan helpotuksesta - nyt oli sekin homma selvitetty. Viimeinen tehtävä olisi tällä erää selvittää herran jouhet. Pengoin harjapakista piikkisuan, jolla setvin Tigrun harjan sileäksi ja siistiksi. Voikko ei tuntunut tykkäävän yhtään, kun siirryin selvittämään sen pitkää häntää ja katsoi minua syyttävästi. Joka tapauksessa ruunan kiukkuilu jäi siihen, ja sain pienet lumikokkareet karsittua irti hännästä.
Tigru oli epäilemättä huomannut taskuntäytteen, joka oli ollut mukanani alusta asti. Kaivoin porkkanan housuntaskustani ja puolitin sen, jonka jälkeen ojensin pätkän innokkaalle poniruunalle. Tigru poimi sen nätisti kämmeneltäni ja rouskutti nopeasti. Hymähtäen annoin sille vielä toisenkin puolikkaan ja rapsutin voikon otsaa.
"Toivottavasti Destinyä ei haittaa ku mä vähän sua lellin, mut pitäähän hyvästä käyttäytymisestä saada palkkio", virnistin. "Ja mun palkkio on päästä lämpimään täältä onnettomasta pakkasesta."
Kun olin saanut sanottua Tigrulle heipat tältä erää, suuntasin päätalliin ja vein ensitöikseni harjapakin takaisin omalle paikalleen. Pari hoitajaa jutteli kuuluvasti karsinasta toiseen, ja Kisun boksin ohi kävellessäni näin siellä nuoren naisen. Tämä hätkähti minut huomattuaan ja tokaisi:
"Ai moi, melkein säikäytit mut! Tarviitko apua tai jotain?"
"Kunhan kattelen", vastasin hymyillen. "Oon Teea Hansen, alotin just Tigrun hoitajana."
Kurkistelin kaltereiden välistä Kisun karsinaan jutellessamme Susaniksi esittäytyneen naisen kanssa niitä näitä. Hän vaikutti oikein mukavalta tapaukselta, Kisu puolestaan upealta hevoselta. Nuori tamma muistutti ulkonäöltään hieman autokolarissa menehtynyttä hevostani. Fellan puolesta minun teki aina mieli vain vuodattaa ulos niin kyyneleet kuin veret, se oli ollut upea hevonen ja tekisin mitä vain peruuttaakseni koko kolarin. Kelatakseni kaikki siihen kohtaan, kun Fellan kotitallilla työskentelevä huolimaton mies meni hakemaan hevosia sisään ennen aikojaan. Silloin olisin voinut vain olla kova, mutta päästin hänet menemään. Kyllähän kaikki sujui ihan hyvin - aina siihen asti kun minulle tuli vakava soitto rekan alle jääneestä puoliveritammasta.
"Ihan hirveetä", Susan hengähti ennen kuin edes tajusin selittäneeni koko jutun ääneen. "Oliks se päästäny Kisun karkuun vai?"
"Se haki yhen Lumita-tamman, samasta tarhasta missä Kisu oli, ekana ja jätti portin varmaa epähuomiossa auki," hymähdin katkerana. "Sen karmeen päivän jälkeen mä itkin suurin piirtein kuukauden yhtä mittaa. En menny kouluun, ei sellaseen ois ollu siinä elämäntilanteessa jaksamista. Söin huonosti ja enimmäkseen nukuin Fellan ja mun yhteinen kuva yöpöydällä."
Jotenkin tilanne alkoi naurattaa minua. Kuinka rempseä tunnelma voi yhtäkkiä muuttua hautajaismaiseksi yhden tarinan takia... Toisaalta olin jo päässyt yli Fellasta, mutta toisaalta en tulisi ikinä pääsemään.
Juttelu Susanin kanssa jatkui hänen kertoessa omia hevoskokemuksiaan, niin hyviä kuin huonoja. Kisun hoitajaksi pääseminen oli hänelle ykkösjuttu, kuten kelle tahansa true hevostytölle - tai miksei pojallekin. Pian jätin naikkosen rauhaan tämän saatua jo varusteet ylle. Seurasin hymyillen, kun Fella, siis Kisu, askelsi rauhallisesti ulos tallista Susanin vierellä.
Tallissa häärätessäni törmäsin vielä pari kertaa myös Sinteen.
"Mites eka hoitokerta Tigrun kanssa meni?" hän naurahti. "Oon kuullu että se on ihan mukava poni."
"Hyvin meni, ei tullu ongelmia", vastasin hymyillen.
"No hyvä, toivottavasti teijän tie tulee olemaan pitkä ja mutkaton", nainen vinkkasi ja lähti kevein ja hiljaisin askelin kävelemään toimistolleen. Itse menin vielä tutustumaan tarhoilla majaileviin hevosiin, jonka jälkeen käväisin tervehtimässä hoitajia tallivintillä.
Teea & Tigru #1
Sannan kommentti
Voi hitsin pimpulat kun en ole ollenkaan huomannut tätä kauan vastaamatta ollutta tarinaasi – ISOT pahoittelut näin pitkästä vastausvälistä, onneksi kuitenkin huomasin edes nyt, eikä tämä jäänyt kokonaan vastaamatta.
Mukavaa että ensimmäiset päiväsi Metsiksellä ovat sujuneet hyvin, ja olet ehtinyt tutustua Tigrun kanssa Metsiksen hoitajiin ja muihin tallilaisiin. Uskon, että teillä lähtee ponin kanssa hyvin käyntiin, ja saat hoitajapestin aikana paljon uusia tuttavuuksia – ja toivottavasti myös läheisempiä ystäviä! Ota tallilaiset vain rohkeasti mukaan tarinoihisi ja hoitokertoihisi, se elävöittää Metsiksen arkea! Kiva että jaksat aloittaa Tigrun kanssa rauhallisesti harjailemalla ja tutustumalla ruunaan perinpohjaisesti. Seuraavalla hoitokerralla voisit vaikkapa irtojuoksuttaa Tigrua!
15v€ + 5v€ anteeksipyyntönä hitaasta vastauksesta