Ratsastuskurssi I –peruskurssi

[Rosa]

Tehtävä 1. (ennen uudistusta ois ollu tehtävä 2)
Rosa & Bella
Auringon väläytellessä säteitään pilvien lomasta Metsälammen kentälle oli kerääntynyt iloinen joukko ratsukoita. Pienehkö voikko poni katseli tyytyväisen oloisena muita hevoskavereitaan minun seistessä tuon vierellä. Laskin jalustimet alas ja tarkistin satulavyön kireyden, Bellan esitellessä nyrpeää naamaansa. Naurahdin tuon ilmeelle ennen kuin hoksasin melkein kaikkien muiden kurssilaisten olevan jo ratsujensa satulassa. Nousin siis itsekin ratsuni selkään ajatusteni harhaillessa ainoastaan ponissa. Oli jotenkin kieltämättä melko hieno tunne istua ensimmäistä kertaa oman hoitoponinsa selässä. Pidensin jalustimia pari reikää jotta ne olisivat minulle sopivat ja tuota pikaa keinuin jo Bellan rauhallisten käyntiaskelien tahdissa.

Kurssitunti alkoi helppojen tehtävien parissa volteilla, ympyröillä ja temponvaihteluilla ensin käynnissä. Myös siirtymiä työstettiin pysähdysten ja peruutusten avulla, näin yritettiin saada hevosta enemmän kuulolle ja astumaan kunnolla alleen. Bella tuntui aluksi hitusen rautakangelta, mutta alkoi silti lukuisien volttien avulla taipumaankin rehellisesti jolloin olin erittäin tyytyväinen poniin. Tamma vaikutti silti hivenen laiskalta joten jouduin herättelemään sitä aika lailla pohkeella ja leikittelemällä kuolaimen kanssa. Sinte kertoi ja opasti selkeiden apujen merkityksestä ja niiden käytöstä, kuuntelin korva tarkkana yrittäen antaa mahdollisimman ymmärrettäviä apuja Bellalle.

Ravissa teimme myös paljon ympyröitä, mutta otimme mukaan tällä kertaa kiemuraurat ja monia ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Minulla oli näissä eniten vaikeuksia saada Bellan ravi näyttämään ravilta eikä mummohölkältä joten käytin raippaa pohkeen apuna. Bella prinsessallehan tämä ei kuulkaas käynyt ja sain kokea komiat pukkisarjat selästä käsin. Tässä vaiheessa kiitin onneani että olin pienestä pitäen ratsastanut pääasiassa poneilla: pysyin jotenkuten selässä. Bellan harmiksi en siis kokenutkaan ilmalentoa tällä kertaa, mutta minusta silti tuntui että tulisin ne varmasti jossain kohdin kokemaan!
Kiemuraurilla sain Bellan taipumaan ihan hyvin, vaikka ainakin itselleni kiemurat ovat jokseenkin haastavia ratsastaa. Koko ajan vaihdetaan asetusta ja täytyy olla tarkkana että antaa oikeat avut, riippuen siitä kumpaan suuntaan sillä hetkellä olisi tarkoitus asettaa. Bellan ravi tuntui melko mukavalta istua, tietenkin se oli silti ponimaisen pomputtava. Siirtymisien ja temponvaihteluiden avulla sain Bellaan enemmän poveria, eikä poni enää hangoitellut niinkään vastaan. Vaikka tiedänkin hyvin että jos olisin lakannut koko aikaisen ratsastamisen Bella olisi takuuvarmasti "lyssähtänyt" siihen muotoon missä liikuttiin alkutunnista. Eli löysä, laiska ja pitkä.

Laukassa minulla oli kaikista eniten pientä probleemaa Bellan kanssa siitä, käännytäänkö me nyt voltille vaiko kaahataan kenttää ympäri niin kuin päättömät kanat. Ponitamma voitti ensimmäiset erät mutta pian Sinteltä saamieni hyvien neuvojen avulla onnistuin voittamaan ponin tahdon ja kääntämään sen sille ympyrälle. Tämän kerran jälkeen alkoi pikkuhiljaa luonnistumaan ja saimme tehtyä kokonaiset kaksi onnistunutta ympyrää kumpaankin päätyyn! Kyllä nyt oli kuskilla suu hymyssä ja poni hukutettu taputuksiin!

Tunti sujui kieltämättä ihan hyvin omasta mielestäni ja opin paljon Bellasta, kuten vaikka sen miten poni saattaa ratsastustyyliltään olla ihan erilainen pikkulapsen kuin jo vähän enemmän ratsastaneen teinitytön käsissä! Olin siiis kuullut ja huomannut kuinka kiltti ja rauhallinen tapaus Bella oli varsinkin alkeistunneilla pienempien lapsien ratsastettavana. Minulla kyllä riittäisi vielä paljon opeteltavaa kyseisestä voikosta ponista!

Teillä sujui Bellan kanssa hyvin, vaikka etenkin alkutunnista poni "hölkötti tasaisen tappavasti eteenpäin". Sait ponia enemmän ruotuun tunnin loppupuolella, mutta kuten sanoitkin, yhteisen sävelen löytymiseen menee varmasti hieman aikaa. Se on aivan normaalia, kun ratsastaa uudella hevosella. Moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! Terveisin, Sinte

[Ama]

Ama & Dodo
Tehtävä 4/3 no siis tämä tehtävä: "Tehtävä 3 - koulu
Istunnassasi on jotakin sellaista, joka vaikuttaa hevoseesi huonolla tavalla. Mikä mättää, ja miten asia saadaan korjattua? Pohdi ongelman syitä ja ratkaisuja, kirjoita mahdollisimman tiiviisti. Millä tavalla oma istuntasi vaikuttaa ratsuusi? Tällä tunnilla harjoittelemme erilaisia ratsastusteitä ja niiden ratsastamista eri askellajeissa. Teemme myös pohkeenväistöjä käynnissä. Laukkatyöskentely hoidetaan pääasiassa ympyröillä. 4. Tehtävän suorituspäivä on aurinkoinen ja lämmin, mutta hiukan tuulinen."


Tallilla taas. Pakkaset olivat pari päivää sitten olleet erittäin kireät kolmenkymmenen asteen paikkeillakin oli käyty. Nyt kuitenkin helpotti, vaikka ilmassa olikin hiukan tuulisuutta se oli kaikinpuolin aurinkoisen kesäinen ja lämmin. Suurin osa hevosistakin tarhaili ilman toppaloimia. Nappasin tarhasta mukaani Dodon ja laitoin ruunan ratsastuskuntoon sivutallissa. Sieltä ohjasin kulkuni maneesille, jossa aivan kohta Sinte aloittaisi ratsastuskurssin viimeisen tehtävän opettamisen.

Ehdimme nipin napin Dodon kanssa maneesiin. Kiristin pikaisesti vyön ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi, sitten hyppäsin tömähtäen Dodon selkään. Ja siitäkös ruuna vasta hermostui:(minkä ymmärrän kyllä hyvin eihän se mukavalta varmasti tuntunut, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa: kun minulla on kiire jonnekkin en ajattele ollenkaan yhtikäs mitään muuta, vaan hutasen vaan kaiken nopeasti valmiiksi)ennenkuin toinen jalkani oli ehtinyt jalustimeen saakka, ruuna heitti järjettömän pukin ilmaan, minkä seurauksina minä lensin maahan mahalleni ja ruuna säntäsi maneesin toiseen päätyyn. Sinte naurahti katsomon suunnalta kiirehti ottamaan Dodon kiinni, sanoen samalla jotain putoamisestani, mutta en kuullut kaikkea Dodon hirnuessa taustalla.

Pyyhkäsin hiekkaa housuistani ja... ihan joka puolelta. Sitten nousin ruunan selkään tällä kertaa rauhallisemmin, ja pääsimme vihdoin aloittamaan. Ensin pikaiset alkukäynnit, sen jälkeen aloin alkuverkkaamaan Dodoa itsenäisesti. Tein paljon pysähdyksiä, jotta ruuna varmasti kuuntelisi pidätteitä. Lisäksi hölkkäsin rennosti vain kaikki askellajit läpi. Dodo tuntui alusta alkaen hiukan jäykältä, ja kiemurteli paljon. Eikä pyöristynyt yhtään vaikka kaikkeni yritin. Myös pidättäminen tuntui haasteelliselta. Sitten tajusin, että polveni eivät olleet kiinni ratsuni satulassa - se selittäisikin paljon. Korjasin asian pikaisesti ja aloin työstämään ravia. Ruuna alkoikin heti vääntämään kaulaansa kaarelle. Sinte pyysi minua ratsastamaan erilaisia ratsastusradan teitä eri askellajeissa. Tein työtä käskettyä. Aluksi ne sujuivat ihan hyvin, mutta hetken päästä olin jälleen onnistunut irroittamaan istuntani Dodosta. Ruuna nosti heti päänsä ylös ja korvat hörössä alkoi epävarmasti kiemurtelemaan ja kiihdyttämään vauhtia. Istunta vaikutti Dodon toimintaan selvästi todella vahvasti. Korjasin asian taas heti tajuttuani sen, pian työskentely alkoikin taas sujumaan.

Tunnin pyörittyämme kentällä Sinte kehui minua huomatuani korjattavat asiat useimmiten itse. Annoin Dodolle hetkeksi pitkät ohjat ja ohjasin sen heti kohta keskihalkaisijalle ja laskeuduin ratsailta.

Voi ei, kamalan vauhdikas tippuminen heti alkajaisiksi - en meinannut uskoa silmiäni katsomosta! Toivottavasti sinuun ei sattunut pahemmin Teillä sujui Dodon kanssa hyvin, ja työstit ruunaa upeasti sen "tahmeasta" luonteesta huolimatta. Jalkojen asentä on tärkeää huomioida ratsastuksessa, sillä pohkeet ovat tärkeä osa ratsastusta. Joku on joskus sanonut, että "pohkeet pitävät hevosen pystyssä". Hyväksytty kurssisuoritus, paljon onnea! Terkuin: Sinte

[Minkki]

Tehtävä 1 - Minkki & Majuri

En ollut aluksi ajatellut meneväni minkäänlaiselle ratsastuskurssille tai vastaavalle Majurin kanssa, sillä ajattelin, että kyllä me sitten omassa tahdissa opitaan. Kuitenkin, kun huomasin, millaista suosiota kurssi oli saanut, päätin, että kai mekin nyt sitten kokeillaan.

Tunnilla teimme melko simppeleitä asioita (luulin niiden olevan simppeleitä meille kahdelle) kuten muunmuassa siirtymis- sekä temponvaihteluharjoituksia ja selkeiden apujen käyttöä. Minulla oli kuitenkin ollut sen verran hevostelutaukoa, että olin miltei unohtanutkin nuo asiat! Majuri työskenteli innokkaasti kuten aina, mutta itse en oikein pysynyt rytmissä mukana. Alkoi jo hieman ärsyttää, kun en tiennyt, mikä ongelma istunnassani tai muussa oli, mutta onneksi Sinten avulla sain tietooni, että istuntani oli melko vino ja lisäksi vielä huomaamattani kiskoin Majuria suusta miltei jokaisella pohjeavulla, jonka vuoksi se ei tiennyt kunnolla, mitä tehdä ja tämän vuoksi menomme siirtymisissä näytti sekavalta. Olin tietenkin pahoillani tästä, koska siitä oli niin pitkä aika, kun olin viimeksi mennyt hevosella. Ja sitä paitsi oli ensimmäinen kerta, kun ratsastin Majurilla. Kuitenkin tunnin edettyä saimme Sinten kanssa yhteistuumin korjattua istuntani suoremmaksi sekä kiskominen loppui, kun opin taas antamaan apuja oikein. Majurikin vaikutti samantien innokkaammalta ja totteli apuja täydellisesti.

Ravissa kevennykseni meni kuitenkin usein sekaisin ja tämän vuoksi Majurikin taisi hieman vikuroida. Se veti päätään alas aina laukka-avuissa ja pysähteli jopa kesken laukan. Tässä vaiheessa huomasin itse, että olin aloittanut jälleen sen suusta kiskomisen ja annoin tällöin sekavia apuja hevoselleni. Sinten apua tarvittiin tässäkin ja se auttoikin jonkun verran. Laukassa istuntoani jopa kehuttiin ja olin todella ihmeissäni, että enkö olekaan unohtanut kaikkea? Majuri ei oikonut kulmissa ja oli avuille kuuliainen. Välillä se yritti painaa kädelle, mutta tunnista selvittiin yhdessä. 

Yritin panostaa parhaani mukaan vinoon istuntaani ja sainkin sitä jonkin verran korjattua, mutta Sinte muistutti, että vinoa istuntaa ei niin vain korjata ja jouduin tajuamaan sen tunnin lopussa. Olin harjoitellut istuntaa koko tunnin ajan ja loppuraveissa kuitenkin luiskahdin taas vinoon istuntaan. Olin hieman pettynyt, mutta onneksi Sinte oli lohduttamassa ja auttamassa ammattitaidoillaan. Viedessäni Majuria takaisin talliin pyörittelin kaikkea tunnilla oppimaani päässäni ja yritin miettiä mahdollisia keinoja, joilla vahvistaa minun ja Majurin välistä yhteyttä, jotta ensi kerralla pystyisin antamaan sille selkeitä, ymmärrettäviä apuja - enkä myöskään häiritsisi sen työskentelyä vinolla istunnallani. 


// En ollut varma, saiko tähän osallistua näin pian, mutta kirjoitinpa nyt kuitenkin! \\

Totta kai saa osallistua. Ensin kannattaa käydä tosiaan tämä I-kurssi ennen kuin osallistuu II-kurssille. Tunti meni osaltanne hyvin, hyvä että huomasit itsekin kiinnittää huomiota istuntaasi. Istuntavirheitä voi olla hankala korjata sitten kun ne pääsevät ilmaantumaan huomaamattomasti. Hyväksytty suoritus, ei muuta kun suorittamaan seuraavaa tehtävää! t. Sinte

[Silja]

Ratsastuskurssi
Tehtävä 2 - esteet, Silja & Helmi

Säädin jalustimia kaksi reikää normaalia lyhyemmäksi ja testasin esteistuntaa viemällä käsiäni Helmin kaulaa pitkin ja siirtämällä painon jalustimille. Istuin kevyesti takaisin satulaan ja ohjasin Helmin kävelemään uralle. Poni käveli katseli korvat höröllään maneesissa olevia esteitä. Keskihalkaisijalla oli ristikko, toisella pitkällä sivulla pysty-okseri-linja ja toisella sarja.
    Käveltyäni hetken keräsin ohjat tuntumalle ja siirryin raviin. Kevensin reippaasti Helmin ravin tahdissa tehden molempiin päätyihin pääty-ympyrät. Helmi olikin aina paljon taipuisamman tuntuinen jo heti alkuun, kun tiesi pääsevänsä hyppäämään. Verryttelin ravissa molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin muutamat laukat. Sinte tuli maneesiin musta toppatakki päällään ja hörppäsi kahvia termosmukistaan. Tuuli vislasi vielä viimeiset nuottinsa oven välistä, ennenkuin Sinte painaisi liukuoven kiinni.

Kurssin tämänpäiväinen tehtävä aloitettiin tulemalla ensin pääty-ympyrälle ravissa, jossa olisi mahdollisuus ylittää ristikko. Siirsin Helmin raviin ja jäin ympyrälle katsomopäätyyn. Ohjasin ponia hiukan kaarevasti ristikolle, mutta pidin ulkopohjeen kiinni ja ulko-ohjan kaulaa vasten, jottei se päässyt kieltämään. Helmi höristi korviaan ja kiihdytti hiukan tahtiaan tullessamme ristikolle. Tein pieniä pidätteitä ja pyrin myös omalla kevennykselläni hidastamaan tahtia. Helmin askeleet eivät ristikolle tulleet aivan kohdalleen, ja hyppy lähti läheltä. Onneksi ristikko oli kuitenkin vielä niin pieni, ettei sen kanssa tullut ongelmia huonosta paikasta huolimatta.
- Vaikka hidastat sitä, niin muista pitää pohkeet kiinni, jotta Helmi tietää, että yli pitää kuitenkin mennä. Älä jää jarruttamaan liikaa ohjasta, Sinte neuvoi. - Voit vaikka antaa hiukan ohjaa pidemmäksi. Jos se tuntuu lähtevän alta niin istu syvällä satulassa ja kevennä läheltä. Annoin ohjan hiukan liukua sormieni välistä ja hidastin kevennystäni parhaani mukaan. Helmi pärski ravin tahtiin ja heilutteli korviaan innokkaana.
    Hetken ravityöskentelyn jälkeen Sinte pyysi nostamaan laukan, ja jatkamaan samaa tehtävää laukassa. Istuin satulaan ja siirsin ulkopohjettani hieman taakse. Helmi otti ensin pienen pyrähdyksen, mutta sain sen kiinni melko pian.
- Prr, rauhassa, Sinte sanoi Helmin hiukan kuumuttua. Pidättelin ponia parhaani mukaan, ja ympyrällä se oli onneksi hiukan helpompi pitää lapasessa. Yritin ratsastaa askeleet ristikolle tarkasti, mutta koko ajan tuntui, että Helmi tuli liian lähelle.

Lämmiteltyämme ristikolla hetken, otimme pienet välikäynnit. Annoin Helmille pitkän ohjan ja taputin sitä kaulalle. Sinte kertoi jo seuraavan tehtävän.
- Tule ensin pääty-ympyrä ravissa ristikon yli, ympyrän jälkeen lyhyen sivun keskeltä nostetaan laukka ja tullaan tuo pysty-okseri sarja. Helmille noin viisi askelta, tai jos se kaahaa niin neljä, mutta yritä kuitenkin saada se tulemaan rauhallisesti viidellä.
    Otin ohjat käteen ja siirryin raviin, Helmi tuli ympyrälle hiukan niskojaan nakellen, sillä se olisi selvästi halunnut laukata. Päädyssä sitä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun se jo nosti laukan. Rauhoittelin tahtia istumalla syvällä satulassa, tekemällä pidätteitä ja hyssyttelemällä äänen avulla. Helmi tuli hiukan sekalaisessa rytmissä ensimmäiselle esteelle, mutta hyppäsi sen ongelmitta. Yritin saada väliin lyhyitä askelia, ja pääsin kuin pääsinkin tulemaan viidellä, vaikka viimeinen askel olikin muita pienempi. Käytin kättäni kevyesti Helmin kaulalla ja siirryin raviin.

Viimeisimpänä lisäsimme lyhyeen rataan vielä pysty-okseri-sarjan, jonka väliin Helmille tulisi kaksi askelta. Raviristikko ja linja sujuivat entiseen malliinsa, mutta sarjalle Helmi pääsi mutkeltamaan. Pystyn se hyppäsi kivasti, mutta tullessaan jotenkin epätasapainoisena sisälle, se kielsi okserin. Lennähdin Helmin kaulalle, mutta sain punnerrettua itseni takaisin satulaan.
- Huomasitsä, että se tuli vähän epäröiden siihen? Vauhti pitää pitää hallinnassa, mutta rytmin pitää olla ihan reilu. Se tulee vähän epätasapainoisena ja nelitahtisena siihen, Sinte sanoi ja käski minun tulla uudelleen sarjan. Nostin uuden laukan ja tein ympyrän toiseen päätyyn, jolta pääsin ohjaamaan sarjalle. Annoin Helmin mennä edestä vähän vapaammin, mutta se tuntui edelleen vinolta. Pidin pohkeet kiinni, mutta Helmi alkoi jostain syystä tottua ajatukseen, että kieltäminen on okei. Sinte käski tulla reippaasti sarjalle ja käskeä pohkeilla jo heti ensimmäisellä pystyllä, jotta Helmi menisi yli. Tulin vielä kertaalleen, mutta oman epäröintini takia Helmi kielsi jälleen.
- Nyt sun pitää jo suuttua sille, ja itsellesi myös! Sinte sanoi napakasti. - Nyt tulet vielä kerran, ja päätät, että menette yli.
    Olin tosi huono nollaamaan tilanteita, oli kyseessä sitten tippuminen, kielto tai muu epäonnistuminen. Ponit aina huomasivat epäröintini, jonka takia uudet yritykset olivat tosi hankalia. Yritin unohtaa edelliset kiellot ja tulin ainakin esittäen päättäväistä sarjalle. Helmi valui taas pohkeitani vasten ja huomasin, että se aikoi kieltää jälleen. Napautin raipalla sen lavalle ja murahdin vihaisesti, jolloin vihdoin sain Helmin yli okserista.

Sinte pyysi tulemaan radan vielä kertaalleen, eikä sarjankaan kanssa enää onneksi ollut ongelmia. Tunnista jäi päällisin puolin ihan hyvä fiilis, mutta kuten sanoin: tilanteiden nollaamista pitäisi vielä harjoitella. Ehkä minun pitäisi epäonnistua useammin? Hahah!

Toisinaan hevoset voivat hyvinkin nopeasti omaksua huonoja tapoja: tämän vuoksi ratsastus olisi aina hyvä lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Saitte melko pitkään taistella okserin kanssa, ja sen ylittäminen vaati kummaltakin päättäväisyyttä! Onneksi selvititte radan lopulta moitteettomasti, hyvä! Hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavaan -Sinte

[Minkki]

Tehtävä 2 - Minkki & Majuri

Olin innokkaana odottanut ratsastuskurssini ensimmäistä tuntia, mutta nyt toisen tunnin lähestyessä olin jo aivan täpinöissäni. Olin satuloinut Majurin varmasti maailman nopeimmassa ajassa ja kiirehtinyt maneesiin. Edes sateinen, kylmä myrskysää ei saanut mieltäni lannistumaan, vaikkakin Majuri vähän hermostui kaatosateessa.
Sinte oli koonnut maneesiin viiden esteen radan, jotka näyttivät olevan noin 40 cm korkeita. Silmäilin ne nopeasti läpi pidellen Majuria paikallaan. Heti alussa oli kaksi puna-valkoista pystyestettä, yksi vihreä-valkoinen ristikko ja kaksi puna-valkoista okseria. Tunsin vatsassani kouraisun ja nielaisin kiristäessäni satulavyötä.
- Nouskaapa selkään sitten! Sinten ääni kaikui, ikään kuin kimpoillen maneesin seinistä. Laitoin jalkani Majurin jalustimeen (joka oli pirun vaikeaa minun kokoiselleni kääpiölle) ja ponnistin minkä jaksoin. Puolet energiastani taisi mennä satulaan pääsyyn, mutta lopulta lysähdin huohottaen satulaan. Majuri oli ihan kummissaan, mutta rauhoittui sitten, kun pääsimme aloittamaan lämmittelyt.

Tunti alkoi heti makealla putoamisella viimeisellä okserilla Majurin kiellettyä. Yritin uudestaan, mutta ori painoi jalat tiukasti maahan eikä edes älämölöääntely auttanut siihen. Sintekin oli kummissaan ja pyysi minua menemään vielä kerran. Majuri painoi korvansa luimuun lähestyessämme estettä, mutta yritin silti ajaa sitä eteenpäin. Epätoivoisesti käänsin sen kentän reunaan ja annoin muiden hypätä.
Sinte näki minut surkeana reunassa ja tuli luokseni.
» Katselin menoanne ja mielestäni sinä vedät liikaa ohjista okserilla. Ensimmäinen kielto oli pelkästään laukka-askelien sekoittumisesta, mutta huomaamattasi aloit jännittää ennen okseria, koska olit varma, että Majuri kieltäisi esteelle. Hevosesi aistii jännityksesi ja tämän vuoksi se kieltää helposti esteellä, jos ratsastaja on epävarma. Kokeilepa uudestaan ja tällä kertaa rentoudu estettä lähestyessäsi. Älä jännitä, luota Majuriin. » Nyökkäsin ja käänsin Majurin takaisin jonoon. Se steppasi hermostuneena ja kun vihdoin pääsimme lähtemään, se laukkasi paljon mukavammin kuin viimeksi. Rentoutin lihakseni ja pidin kevyen tuntuman Majurin suuhun. Hyppelehdimme esteet nätisti ja viimeiselle okserille tullessamme jännityin automaattisesti.
» Rentoudu Minkki! Rentoudu! » kuulin Sinten äänen kaikuvan. Heräsin takaisin tosimaailmaan ja rentoutin lihakseni. Yksi, kaksi, kolme... Hop! Majuri hyppäsi tuon hirvittävän okserin yli!
» Hienoa! Todella hienoa! Se oli mahtavaa! »
Punastuin kehuista ja siirsin Majurin käyntiin. Sinte juoksi luokseni ja taputti minua reidelle.
» Se oli todella hyvin hypätty. Huomaatko eron? Jos rentoudut, hevonenkin rentoutuu ja työskentely sujuu paremmin. » Nyökkäsin ja hymyilin kuin Hangon keksi. 

Majuri innostui minun iloitsemisestani niin, että se steppasi ja pureskeli kuolaimiaan äänekkäästi. Ristikolla se aina kiihdytti aivan kamalasti ja tällöin jouduin pakostakin pidättämään sitä melko vahvasti. Sinte neuvoi minua muissakin esteissä, koska niissäkin jännitin hieman ja sain Majurin epävarmaksi. Onnistuimmepa myös yhden kerran kompuroimaan ensimmäisellä pystyesteellä, kun en huomannut pidättää ajoissa ja Majuri sotki laukka-askeleet. Onneksi oria ei sattunut, katsoi vain kummasti esteeseen, että mitäs nuo maassa tekevät. Loppukäynneillä olin yhtä hymyä ja tiesin tasavarmasti, että minun ja Majurin työ pelaisi. Taputin oria kaulalle ja halasin sitä tiukasti Sinten katsoessa meitä hymysuin. Minulle jäi mahtavat fiilikset, koska olimme jälleen saanut yhden ratsastusvirheeni korjattua ja nyt myös esteet sujuisivat meiltä paremmin. En usko, että hymyni latistui enää tuona päivänä!



Ratsastajan mieli vaikuttaa kovasti myös hevoseen. Jos ratsastaja stressaa, hevonen tuntee sen erilaisina lihasjännityksinä ja yleisenä epävarmuutena. Usein huomaan itsekin, että ratsastus menee huonommin jos on sillä hetkellä muista asioista johtuvaa stressiä. Kun huomasit rentoutua okserilla, hypyt alkoivat onnistua ja rohkaistuit yrittämään uudelleen. Loistavaa Tunti meni osaltanne hyvin, sait varmasti varmuutta ratsastukseesi! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään. -Sinte

[Minkki]

Tehtävä 3 - Minkki & Majuri

Olin satuloimassa Majuria, kun Sinte ilmestyi talliin. Hän rykäisi tuttuun tapaansa ja korotti ääntään hieman.
» Noniin, tänään on sitten ratsastuksen peruskurssi I:n viimeinen osa, johon kuuluu kouluratsastusta. Satuloikaahan hevosenne ja olkaa maneesissa viimeistään kello 14:55 » hänen äänensä kaikui tallissa. Kello oli nyt vähän yli puoli ja olin saanut hoidettua Majurin hyvissä ajoin. Pujottelin vielä suitsien niskahihnan oriin korvien taakse ja tartuin ohjista avaten karsinan oven kunnolla. Majuri hörähti viereiseen karsinaan, jossa toinen hoitaja valmisteli ratsuaan. Talutin hevoseni ulos ja vedin syvään henkeä. Ilma oli selkeä ja taivas kirkas, mutta vielä ei aurinko päässyt tunkeutumaan pilvipeitteen läpi. Lämmin kuitenkin oli ja tallipiha oli täysin loskassa. Majuri oli pirteä ja hempeä tuuli liehutti sen harjaa sekaisin. Lähdin taluttamaan Majuria maneesiin ja kuuntelin lintujen hentoa sirkutusta.
Vartin päästä kaikki olivat päässeet maneesiin. Ilma täyttyi iloisesta rupattelusta ja hevosten tuoksusta. Sinte tarkisti kaikki satuloinnit ja käski meidät ratsaille. Maneesissa ei ollut koroketta, joten joutuin punnertamaan selkään täysin voimin. Lopulta pääsin laskeutumaan kunnolla satulaan ja keräsin ohjat käteeni. Sinte käski hevoset kaviouralle alkukäynneille selittäessään tunnin ohjelmaa.
Majuri tuntui energiseltä ja ehkä hieman liiankin ilopilleriltä. Se hyppeli vähän väliä ja yritti ohittaa edessäni olevan Dapperin. Ori ei tykännyt lainkaan seurata perässä, tuntui kuin se olisi ollut lukittuna talliin vuosikaudet.
» Minkki, vie Majuri voltille, ettei se ohittele niin kamalasti. » Sinte neuvoi. Käänsin Majuria vasemmalle ja tein suurehkon voltin. Majuri rauhoittui hieman, mutta pureskeli kuolaimiaan, kuitenkin siirtyen kuuliaisesti omalle paikalleen kaviouralle.
Saimme siirtyä kevyeeseen raviin ja aloin keventää samantien Majurin askelten tahdissa. Ori selvästi innostui ravista, sillä se otti pari laukka-askeltakin väliin. Pidätin sitä todenteolla ja tein pieniä voltteja pitääkseni sen edes vähän kontrollissa.
» Tänään aiheenamme ovat erilaiset ratsastustiet ja niiden ratsastaminen eri askellajeissa. Pääsette myös kokeilemaan pohkeenväistöä käynnissä ja laukkatyöskentelyä ympyröillä. »

Parin ravikierroksen jälkeen Sinte käski kaikkien pysähtyä ja kuunnella tarkkaan.
» Ensimmäinen tehtävänne on koko rata leikkaa. Se mennään yksitellen ravissa. » Sinte sanoi ja näytti reitin. » Ensin menette pitkän sivun alkupuolelta vinosti toiselle pitkälle sivulle... » 
Pian tuli meidän vuoromme kokeilla. Olin kolmantena jonossa ja pidätin Majuria. Se halusi juosta ja steppaili paikallaan. Kun Dapper edessämme lähti kepeää raviaan, Majuri meinasi syöksyä perään, mutta sain sen jotenkin pidätettyä.
» Hienoa, Dapper! Nyt Majurin vuoro. » 
Annoin oriille pohkeita ja käänsin sen loivasti vinoon kohti toista pitkää sivua. Noin puolessa välissä Majuri puuskahti ja kääntyi sivuttain minun heilahtaessa sen kaulalle. Ori steppaili ympäriinsä ja pärskähti. Sinte käveli luokseni mietteliäänä.
» Hmm... Jokin istunnassasi taitaa olla hullusti. Majuri ei normaalisti käyttäydy tuolla tavalla. Ravaapa loppuun asti istunnassa, jossa normaalisti ratsastat. » 
Punastuin ja annoin Majurille pohkeita. Se lähti raviin hieman vastustellen, mutta ravasi kiltisti radan loppuun. Pysäytin oriin kulmaan ja silitin sen kaulaa.
» Istuntasi on jälleen päässyt hieman vinoon. Se häiritsee hevosen työskentelyä ja tällöin voi olla vaikea pysyä hevosen rytmissä. Pidä istuntasi rentona, mutta jäntevänä. Älä jännitä itseäsi. » Sinte selitti ja asetteli jalkojani hieman paremmin ja tunsin heti olevani miellyttävämmässä asennossa. 
» Otapas uudestaan koko rata leikkaa tänne päin. »
Ajoin Majuria kunnolla eteenpäin pitäen kuitenkin istuntani mahdollisimman suorana ja rentona. Majuri totteli jo paremmin ja ravasi kiltisti radan loppuun asti.
» Hienoa Minkki! Paljon parempi. Istuntasi on voinut vinoutua, jos olet aikaisemmin ratsastanut vinoa hevosta. Sen korjaaminen vaatii aikaa, mutta olet niin yritteliäs ratsastajana, että varmasti opit suoran istunnan pian. » Tulin iloiseksi Sinten kehuista ja hymyilin.

Harjoiteltuamme voltteja, rata pituussuuntaan leikkaa sekä puoli rataa leikkaa, saimme vihdoin harjoitella laukkaympyröitä. Istuntani oli vieläkin loivasti vino, mutta Sinten mielestä olin menossa parempaan päin. Dapperin laukattua ympyrän ikuisuudelta tuntuvan ajan saimme Majurin kanssa luvan lähteä. Ori vaihtoi ensin raviin ja sitten pehmeään laukkaansa. Keinuin rytmissä ja olin pakahtua onnesta. Majuri totteli kuin enkeli ja kun pysäytin sen jonon eteen, Sinte hymyili minulle leveästi.
» Se oli mahtava esitys! Istuntasi on paljon parempi kuin alussa. Majuri kuunteli sinua ja meni täysillä! Olette hieno pari. Mahtavaa työtä! » hän sanoi taputtaen Majuria kaulalle. Ori nosti päätään ylös kuin se olisi ollut ylpeä saamistaan kehuista. Käänsin sen jonon perälle ja halasin oriin kaulaa. Oli se vain niin ihana!
Tunnin lopuksi saimme harjoitella pohkeenväistöä käynnissä.
» Pohkeenväistö on sivuttaisliike, jossa hevonen edestä ja takaa katsottuna astuu jaloillaan ristiin ja etenee samalla haluttua linjaa pitkin eteenpäin. Ratsu tekee kyseisen liikkeen, kun vain toinen pohje vaikuttaa. Se suoritetaan yleensä käynnissä tai harjoitusravissa. Teidän tulisi nähdä ratsunne sisäsilmäkulma ja sieraimen reuna liikettä tehdessänne. » 
En vaikuttanut olevan ainut, joka ei tajunnut selityksestä oikein mitään ja hämmentyneet katseemme saivat Sinten nauramaan.
» Okei, oli ehkä hieman vaikea selitys. Ensin teette hevoselle valmistelevan puolipidätteen parantaaksenne hevosen tasapainoa. Asettakaa se niskan ja pään liittymästä pois liikkeen suunnasta, eli tässä tapauksessa oikealle. Pitäkää painonne keskellä hevosen selkää ja väistättäkää sitä vasemmalle. Ajakaa hevosta sisäpohkeella sivulle ja pitäkää ulkopohje liikettä myötäilevänä. » // oli muuten kamalan vaikea yrittää kirjoittaa selitystä, kun kaikkialla oli niin kovin monimutkaisesti selitetty, etten itsekään ihan ymmärtänyt kaikkea \\ Pitkän selostuksen jälkeen tuli meidän vuoromme yrittää.
Dapperin ratsastajalla oli vaikeuksia saada ori tajuamaan, että nyt ei käännytty vaan käveltiin sivuittain. Sinten pienellä avustuksella kuitenkin siitäkin selvittiin ja Dapperin ratsastaja hymyili säteilevänä. Minun ja Majurin vuorolla olin aivan hermona, joka vaikutti jälleen istuntaani.
» Rentoudu Minkki. Rentoudu! Hyvin se menee, usko pois. » Sinte rauhoitteli ja tuli hieman avustamaan näyttämällä, mitä minun piti tehdä. Painoin varovasti toista pohjettani Majurin kylkeä vasten ja tein puolipidätteen. Majuri tunsi tietävän samantien, mitä tehdä ja haukoin henkeäni, kun se aloitti nätin, kevyen pohkeenväistön. Muutaman askeleen jälkeen pysäytin oriin ja näytin varmasti puulla päähän lyödyltä.
» Hienoa! Se oli mahtavaa! Osasit käyttää hyvin apuja ja osasit parantaa istuntaasikin mahtavasti. Seuraava ratsukko voi yrittää nyt. »

Tunnin jälkeen kaikki pajattivat iloisesti ja kehuivat, kuinka hienosti hevoset menivät. Majurilla oli seuraavaksi jonkun yksityistunti, joten minun ei tarvinnut viedä sitä talliin. Annoin ohjat uudelle ratsastajalle ja kehuin hymyillen, miten mahtava se on ratsuna. Suukotin oria turvalle ja toivotin onnea tytölle. Päätin vielä jäädä siivoilemaan Majurin karsinaa ennen kuin lähtisin kotiin.

Joskus istuntavirheet vaikuttavat paljon ratsastukseen ja hevosen suoritukseen. Toisinaan ne ovat niin huomaamattomia, että tarvitsee miettiä tosi tarkkaan mitä on vialla. Pohdit hyvin omaa ratsastustasi, onneksi istunnan virheeseen huomattiin puuttua hyvissä ajoin ettei se päässyt pahemmaksi. Paljon onnea kurssin suorituksesta! Tienasit tästä tehtävästä tarinamerkinnän, ja koko kurssista aloitusviestissä lukevat palkkiot. Terveisin, Sinte

[Tepa]

Tehtävä 1 - Tepa ja Hurmos

Päästyäni suomenhevosen selkään kiristin vyötä vielä pari reikää, jonka jälkeen painoin pohkeet hellästi orin kylkiin. Hurmos lähti leppoisasti kävelemään uraa pitkin. Olin karannut kauas omalta mukavuusalueeltani valittuani hevosen kurssiratsukseni. Onneksi Hurmos ei ollut kovin iso, tai olisin kuollut jännityksestä. Jännitin silti ratsastusta todella paljon, ratsastusurani aikana en montaakaan kertaa ole hevosella mennyt. ”Koitas Tepa vähän rentoutua siellä selässä, Hurmos on oikein mukava ratsu”, Sinte huikkasi maneesin laidalta. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Hurmos liikkui mukavan tasaisella tuntumalla alusta asti. Alkulämpöjen jälkeen olimme saaneet tehtäväksi ravissa tempojenvaihtelun. Vauhdin hidastaminen sujui kyllä hyvin ja Hurmos totteli hyvin apujani, mutta lisäykset olivatkin sitten asia erikseen. Jännityin suunnattomasti suuresta, lennokkaasta ravista, mikä sai myös orin hermostumaan. Lisäyksistä tuli lähinnä säälittävän näköisiä räpellyksiä minun ollessa kuin ruostunut rautakanki satulassa. ”Nojaa Tepa lisäysten aikana hieman taakse, pidä pohje kiinni ja rentouta käsi!” Sinte ohjeisti. Parhaani yritin, jopa vähän enemmänkin, ja lopulta työ alkoi tuottaa tulosta. Uskalsin antaa Hurmoksen ravata lennokasta raviaan, ja välillä jopa itsekin rentouduin. Sinten huomatessa edistyksen sain pitää pienen kävelytauon.

Laukat tehtiin useiden nostojen kautta ja nostoissa keskityttiin selkeiden apujen antoon. Paljon laukka-ravi-laukka-ravi -tehtäviä sekä ympyröitä. Laukka olikin yllättäen paljon ravia helpompaa ja pystyin todella jopa nauttimaan ajoittain. Hurmos toimi – luojan kiitos – hyvin istunnalla, olin nimittäin aikamoinen kääpiö orin selässä. Hyvä että jalat ylettivät satulan alapuolelle. Laukka oli kuin keinuhevosella, se oli helposti muokattavissa ja helppo istua. Välillä puristin polvillani liikaa, mikä vaikutti heti Hurmoksen rentouteen. Sinten huomautettua asiasta sain puristuksen ainakin melkein loppumaan, ja lopulta alla kulkikin rento, eteenpäinpyrkivä hevonen. Taputin oria kaulalle tyytyväisenä.

Loppuraveissa pystyin itse rentoutumaan todella hyvin Hurmoksen liikkuessa tasaisella tuntumalla rentona. Ravasimme muutamia ympyröitä ja lopussa uraa pitkin lähes pitkin ohjin, ja täytyy sanoa että osasin jopa nauttia ratsastamisesta. ”Hyvä, siirtäkää vaan hepat käyntiin!” Sinte huikkasi. Istuin alas satulaan, jännitin hieman vatsalihaksiani ja suomenhevonen siirtyi välittämömästi allani kävelemään. Kehuin oria taputuksilla. Ei tunti täysi katastrofi ollut, vaikka sellaista olin alkuun hieman uumoillut. Seuraavalla kerralla osaisin ehkä jännittää ratsastusta inasen vähemmän.


Aivan normaaliahan se on, että uutta hevosta jännittää ratsastuksessa. Kannattaa kuitenkin pyrkiä pitämään itsensä rentoutuneena, sillä kropassa olevat lihasjännitykset vaikuttavat ratsastukseen sekä hevosen käyttäytymiseen. Kun ratsastaja on jännittynyt, hevonenkin saattaa jännittyä ja esimerkiksi stressaantua. Ratsastit hyvin ja pääsit alkutunnin jännityksestä nopeasti eroon Loistavaa työtä! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään. Saat tästä myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Minja]

Tehtävä 1 - Minja & Ellu

---

Nousin rautiaan ratsuni selkään ja säädin jalustimet oikean mittaisiksi ja kiristin satulavyötä vielä yhden reiän verran tiukemmaksi. Olin osallistunut ratsastuskurssille Ellun kanssa, tarkoituksenani oli tutustua tammaan paremmin ja hioa yhteistyötämme ihan perusjuttujen merkeissä. Aurinkoinen ilma oli ihanteellinen ratsastustunnille eikä alkukevään pieni viileys haitannut lainkaan. Keinuin Ellun selässä tamman tasaisen käynnin tahtiin, jouduin korjaamaan jalkojeni asentoa aluksi moneen otteeseen kunnes Sinte huomautti että toinen jalustimeni oli liian pitkä. Kurvasin kaartoon kentän keskelle ja fiksasin vasemman jalustimen oikean mittaiseksi. Siirryin takaisin uralle ja nostin ravin kuten muutkin kurssilaiset tekivät. 

Aloitimme helpoilla tehtävillä, voltteja ja erilaisia ratsastusteitä käyttäen harjoittelimme ihan perusapuja ja Sinte kertoi miten tärkeää on antaa selkeät ja helposti ymmärrettävät ohjeet ratsulle. Ellu jyräsi tasapaksusti eteenpäin enkä meinannut saada tammaa työskentelemään kunnolla. Tamma heilutti päätään ylös alas kuin protestiksi kun pyysin sitä vähän reippaampaan raviin. Näpäytin tammaa raipalla ja sain vastaukseksi minimaalisen pukin. Yksi raipan näpäytys kuitenkin sai Ellun työskentelemään intensiivisemmin ja alkoi keskittyä apuihini. 

Seuraavaksi teimme temponvaihteluita jotka sujuivat jo yllätyksekseni todella hyvin. Ellu kuunteli apujani ja oli todella yhteistyöhaluisella päällä. Ravissa temponvaihtelut sujuivat kuin vettä vain mutta käynnissä sain tehdä enemmän töitä. Oma istuntani valui useasti vähän etukenoiseksi kun keskityin liikaa siihen että saan tamman liikkumaan paremmin. Laukkatyöskentely sujui kaikkein helpoiten, luultavimmin siksi että Ellu  itse nautti siitä selvästi eniten. Välillä jouduin muistuttamaan Ellua raipalla mutta hienosti tamma kulki vain pohkeiden avulla. Alkutunnin tahmeus olikin jo unohtunut ja allani ravaili oikea liitokavio. Loppuverkan aikana Ellu laahusti pää melkein maassa ja jouduin muistuttelemaan sitä pohkeilla siitä ettei työnteko ihan vielä ollut ohi.

Sain jo ensimmäisestä tunnista rutkasti irti. Eniten minulle huomauteltiin etukenoisesta istunnastani ja huonosta ryhdistä, tätä täytyy ehdottomasti alkaa korjaamaan ettei huonosta asennosta tule minun perusistuntaani. Tajusin myös että minun tulee antaa jämäkämmät ja selkeämmät ohjeet niin ettei ratsulleni jää mitään tulkinnanvaraa vaan tekee juuri kuin pyydänkin. Oli myös hieno oppia Ellusta lisää. Tamma on ahkera työntekijä eikä sen kanssa saa alkaa neuvottelemaan, muuten tamma kyllä luistaa tehtävistä ja tekee kaiken oman päänsä mukaan. Rehellisempää ratsua saa kuitenkin etsiä, Ellu peilasi virheeni heti ja siihen enemmän tutustumalla pääsen varmasti kehittymään myös ratsastajana.

Teillä sujui tunnilla tosi hyvin, ja teitte toinen toistaan upeampia suorituksia ihan perustehtävissä. Huomauttelin muutamaan otteeseen istunnastasi, ja pyysin korjaamaan sitä aina kun huomaat sen valuvan etukenoon. Lopputunnista istuntasi oli jo suora, ja kehityit erityisesti laukannostoissa: niissä ratsastajan etukeno on todella yleinen "ongelma". Muista tosiaan antaa Ellulle selkeät ja napakat avut, jottei mitään jää tulkinnan varaan. Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Saat tästä myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Silja]

Ratsastuskurssi I
Tehtävä 3, koulu, Silja & Helmi

Helmi käveli rennosti uralla ja pärskähteli silloin tällöin. Satula narisi allani ja Sinte puhui jotain tulevista harjoituskoulukilpailuista. Taputtelin Helmin kaulaa ja puhelin sille hiljaa. Jostain syystä poni oli tänään normaalia väsyneempi.
- Oliko sulla rankka päivä eilen, kysyin huolestuneena.
    Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja käskin Helmin raviin. Muistutin hiukan raipalla, ennenkuin Helmi alkoi ravaamaan kunnolla. Tein paljon ympyröitä ja kaaria saadakseni ponia vertymään. Helmi oli hieman jäykkä, ja tuntui hitaalta pohkeelle. Ravasin seuraavan pitkän sivun enemmän eteen, niin, että Helmi kulki itse reippaasti ilman jatkuvaa punkemista ja änkemistä. Työstin asetuksia ja taivutuksia hetken pääty-ympyrällä, jonka jälkeen ohjasin Helmin kokorataleikkaalle ja vaihdoin suuntaa. Ravailin kevyesti toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen verryttelin Helmiä vielä hetken laukassa. Jäin pääty-ympyrälle maneesin toiseen päätyyn ja asettelin ja taivuttelin Helmiä vuoroin sisälle ja vuoroin ulos. Tarkastin myös, että Helmi oli kuulolla lyhentämällä ja pidentämällä laukka-askelta.

Sinte asetteli tötteröt siistiksi kujaksi kentän keskilinjalle, ja sanoi, että toista päätyä voisi oikaista R:n ja S:n kohdalta.
- Sitten jalustimet kaulalle, ja ruvetaan tulemaan kolmikaarista käynnissä, toisella keskimmäisellä kaarella tulkaa vähän uran sisäpuolelta, ettei tule törmäyksiä. Jos on tilaa niin voi toki mennä ihan uralle asti, Sinte sanoi ja istuutui katsomon ylimmälle riville. Nostin jalustimet ristiin satulan etukaaren päälle ja pyörittelin nilkkojani. Oikaistuani itseni satulassa käänsin Helmin kolmikaarisen ensimmäiselle kaarelle.
- Polkaise Silja vasen jalka alas, äläkä vie sisäkättä kaulan väärälle puolelle, Sinte neuvoi. Korjailin virheitäni parhaani mukaan ja yritin saada itseni suoraksi satulassa.
    Kun käyntityöskentely oli lähtenyt sujumaan, jatkoimme kolmikaarista ravissa. Ongelmakseni oli tiukkaan tarttunut istuntani putoaminen kaarilla ulospäin, jolloin Helmi alkoi helposti liiraamaan, enkä saanut sitä tasapainotettua.
- Toiselle pitkälle sivulle voi tehdä käynnissä muutamia väistöjä uraa pitkin, kunhan ette ole toistenne tiellä, Sinte sanoi. Väistöt olivat koituneet monesti minun ja Helmin kohtaloksi, ja aina omissa treeneissä pyrin välttelemään niitä aina viimeiseen asti, vaikka ongelma tuskin sillä parantuisikaan. Otin ulko-ohjan käteen ja väistätin ulkopohkeella Helmin takaosaa sisälle.
- Napakampi pidäte oikealta, Silja, Sinte neuvoi. - Ja paino keskellä, oikea kylki suoraksi.

Väistöt eivät tänään onnistuneet keskivertaista paremmin, mutta eivät ne onneksi ihan penkin allekaan menneet. Saimme jopa Sinteltä kehuja muutamista hyvistä pätkistä. Kolmikaarinen oli sinänsä hyvää harjoittelua, jotta painoni saataisiin pysymään keskellä.
- Sun pitää mennä ilman satulaa, Silja, mutta varo, jos sä vielä siitä kallistut, niin oot kohta siellä ponin mahan alla, Sinte naurahti.
    Laukkatyöskentely hoitui pääty- ja keskiympyrällä. Istuntavirheeni ei parantunut siitäkään, ja se alkoi jo näkyä Helmin kolmpuroinnissa ja liiraamisessa.
- Helmi lentää kohta kyljelleen, jos et nyt SUORISTU, Sinte painotti. Helmi laukkasi tasaiseen tahtiin, mutta vaikka yritin sinnitellä suorassa, se pääsi aina liiraamaan ympyrän vapailla kaarilla. Siirsin Helmin lopulta käyntiin ja käänsin ympyrän keskelle. Otin painoani reilusti oikealle, jonka jälkeen nostin laukan. Yritin parhaani mukaan pysyä samassa asennossa, jonka olin äsken ottanut, mutta aloin parin ympyrän jälkeen valua jälleen ulos. Sinte käski minun ottaa jalustimet jalkaan ja kokeilla, helpottaisiko se yhtään.
- Paino sisälle, paino sisälle, Sinte jankkasi, ja huomasin sen lopulta itsekin, kun sisäjalustin meinasi irrota jalasta koko ajan. - Mieti oikein pitkä vasen jalka ja yritä vaikka miellumin kallistua tänne sisälle. Yritä hakea sitä suoruutta vähän liiottelemisen kautta, Sinte neuvoi.

Laukkatyöskentelyn jälkeen oli loppukevennysten aika. Tunnista jäi päällisin puolin ihan hyvä fiilis, ja ainakin Helmi tuntui tänään hyvältä niitä liiraamisia lukuunottamatta. Pieni tasapainottomuus ponissa johtui kuitenkin todennäköisesti siitä, että valuin etenkin kaarilla niin paljon ulos. Sisäapuja oli huomattavasti hankalampi käyttää, kun sisäpohje oli jännittyneenä koko ajan. Sen huomasi myös Helmistä, jolta en oikein saanut vartaloon taivutusta tänään.
    Istuntavirheitä minulla on kuitenkin ennenkin ollut, ja niiden korjaamiseen menee tuhottomasti aikaa. Onneksi joka kuussa järjestettävät tuntiryhmien tunnit auttavat käymään opetuksessa säännöllisesti.¨

Huh, tästä tunnista tulikin rankka treeni niin sulle kuin Helmille! Istuntaongelmasi näkyivät tunnin aikana hankaluuksina kolmikaarisella kiemurauralla, joten niiden korjaaminen oli erittäin tärkeää. Teit paljon töitä istuntasi korjaamisessa, ja lopulta oikea asento löytyi. Muista kiinnittää tähän ongelmaan huomiota myös itsenäisessä työskentelyssä! Hyväksytty kurssisuoritus, paljon onnea! Ansaitsit tästä myös tarinamerkinnän. -Sinte

[Minja]

Tehtävä 2 - Minja & Ellu

---

Kävelimme alkukäyntejä maneesissa koska ulkona riehui hirveä kevätmyrsky ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Olin pukeutunut lämpimästi sään vuoksi ja pidin paksun fleecevuorellisen takin päälläni ainakin alkuverkan ajan. Maneesiin oli koottu viiden esteen rata johon sisältyi kaksi pystyä, ristikko sekä kaksi okseria. Esteet oli rakennettu eri puolille maneesia niin, että niitä pystyi helposti myös hyppäämään erikseen. Ellu tuntui olevan täpinöissään ja liikkui tavallista verkkaisemmin eteenpäin. "Shhhshhhshh", koetin rauhoitella tamman menoa äänellä ja Ellu hidasti hieman vauhtiaan.


"Minja! Ota ristikko ja keltanen pysty, perään menee Annika!" kuulin miten Sinte huuteli maneesin laidalta. Nostin Ellun laukkaan ja ohjasin tamman kohti ristikkoa sekä pystyä jotka oli rakennettu peräkkäin toiselle pitkälle sivulle. Ennen estettä keräsin ensin tammaa ja hypyssä annoin tilaa. Ellu suorastaan liisi matalien esteiden yli ja rauhoittelin sen ravin kautta käyntiin ja menin jonon jatkoksi. "Minja, seuraavaksi katse Ellun korvien välistä eteenpäin, ei maahan", Sinte huuteli neuvojaan ja samalla kehui onnistuneista hypyistä. Seuraavaksi oli minun vuoro hypätä koko sarja; pysty-okseri-ristikko-pysty-okseri. Katselin reittiä ja kannustin Ellun laukkaan. Tamma oli näyttänyt itsestään täysin toisen puolen esteratsuna ja tässä neidossa olikin pidättelemistä. Sain nippanappa vauhdin sopivaksi ennen ekaa pystyä jonka yli Ellu loikkasi muitta mutkitta eikä seuraavana ollut okserikaan tuottanut ongelmia. Verkassa hypätyt ristikko ja pysy menivät myös kuin vettä vain mutta viimeiselle okserille Ellu kielsi. Kielto tuli ihan puskista ja meinasinkin lentää esteen sekaan tamman kaulan yli. "Tuu se uudestaan vaan", Sinte huuteli ja keräsin ohjat nopeasti käsiini. Nostin uudestaan laukan ja suuntasin suoraan viimeistä okseria kohti. Annoin oikeat avut ja tilaa hypätä ja hyppy meinasi lähteä mutta Ellu kielsi toistamiseen. "Ota se siihen keskelle, tuut viel vikana ton", Sinte huusi ja tunsin pientä häpeää kun en ollut päässyt ylittämään estettä. Ellu vain korskui ja steppaili paikoillaan ja koetin rauhoitella tammaa.


Ellu tuntui todella levottomalta eikä oikein kuunnellut apujani. Tulimme Sinten kanssa siihen lopputulokseen että ei päästy okserin yli kun Ellu kävi ihan ylikierroksilla eikä siksi saatu sovitettua askeleita siihen linjaan. Ratsastin maneesin tyhjässä päädyssä yksin muutaman kerran ympyrää ja Ellu rauhoittui pikkuhiljaa ja alkoi kuunnella apujani. Tämänlainen kurinpalautus olikin juuri nappivalinta, koska seuraavaksi kun oli meidän vuoro lähteä vielä koittaa sitä okserin painajaista niin Ellu ponnasi sen yli ja vielä komealla ilmavaralla. Taputin pari kertaa tammaa kaulalle ja kehuin onnistuneesta suorituksesta. Ongelmana oli siis ylikuumentunut tamma ja hermostunut ratsastaja - problem solved and case closed. Onneksi ei sen suurempia ongelmia tullutkaan vastaan. Esteet eivät ole oikein muutenkaan minun juttuni ja esteistuntani onkin siitä syystä aivan kamala. Siitä sain useaan otteeseen noottia, samaten liian pitkistä jalustimista. Mutta mihinkä se koulutuuppari tavoistaan pääsisi, lyhyet estejalustimet tuntuivat ihan luonnottomilta! Seuraavalla kerralla minun tulee keskittyä siihen että annan todella tarkat ohjeet Ellulle ja tilanteesta riippumatta en päästä sitä kuumenemaan niin paljoa että se vaikuttaa meidän suoritukseen. Tunnista jäi todella hyvät fiilikset ja täytyykin koittaa hypätä Ellulla joku kerta itseksenikin, mikään treeni ei ole liikaa!

Teitte tunnilla paljon töitä, ja sen huomasi kyllä hypyistänne. Ellulla on tapana välillä kuumentua esteillä, jolloin sitä pitää vain rauhoitella ja pysyä itse tyynenä. Ellun kanssa kannattaakin ratsastaa isoja ympyröitä vauhdin rauhoittamiseksi: usein niitä voi harjoitusmielessä tehdä myös keskellä esterataa. Hermostuit hieman kiellosta, minkä vuoksi esteen hyppääminen ei onnistunut seuraavallakaan kerralla. Muista pitää itsesi rauhallisena ja ratsastaa napakasti esteen keskelle. Hyvää työtä! Hyväksytty suoritus. Tästä saat tarinamerkinnän T. Sinte

[Tepa]

Tehtävä 2 - Tepa ja Hurmos

Hurmos liikkui hyvin pohkeesta eteen ja se pysyi koko ajan mukavassa muodossa. Tein orilla paljon voltteja ja siirtymisiä verryttelyissä ja koitin saada hevosesta mahdollisimman rentoa, kyseessä kun oli vasta alkuravit. Sinte kokosi esteitä maneesissa, ulkona satoi ja tuuli kovasti minkä vuoksi tunti pidettiin suosiolla sisätiloissa.
- Okei, ottakaas sit vähän laukkaa! naisen ääni kuului. Siirsin Hurmoksen käyntiin ja valmistelin noston huolella. Suomenhevonen teki näyttävän noston annettuani sille avut. Rapsutin orin kaulaa hieman ja nousin hetkellisesti kevyeeseen istuntaan. Verrattuna viime tuntiin pystyin olemaan jo paljon rennompi selässä, enkä jännittänyt ratsastusta paljoakaan. Oikeastaan Hurmos tuntui yllättävän turvalliselta ja tutulta.

Kun olimme verrytelleet molempiin suuntiin ja pitäneet pienen lepohetken, pyysi Sinte tulemaan pientä ristikkoa verryttelyksi. ”Ja siitä Tepa ensimmäiseksi”, nainen sanoi topakasti katsoen minuun päin. Pienen pieni möykky ilmestyi mahaani ja päälle iski aikamoinen jännitys. En ollut hypännyt vähään aikaan, varsinkaan hevosella. Nostin Hurmoksella laukan ja hain sitä hyväksi ympyrällä jonkin aikaa, jonka jälkeen ohjasin suomenhevosen pitkällä sivulla olevalle ristikolle. Orin korvat nousivat taivaisiin sen huomatessa esteen, ja vauhti kiihtyi yllättäen. Tein muutaman puolipidätteen ja tiivistin istuntaani. ”Prrrr”, mutisin. Paikka osui kohdalleen ja ristikko ylittyi helposti.
- Hyvä, Sinte tokaisi. - Ensi kerralla koita painaa kantapäät paremmin alas ja kaarteesta asti hakea tasaista tahtia, ettei tempo heittele niin paljon. Nyökkäsin ja taputin Hurmosta kiitokseksi hyvästä hypystä. Tulimme ristikon vielä muutamaan kertaan, kunnes Sinte oli tyytyväinen jokaisen tuntilaisen työhön.

Seuraavaksi tehtäväksi saimme tulla suhteutetun linjan, joka sisälsi pystyn, viisi laukkaa ja okserin. Saimme jälleen kunnian suorittaa tehtävän ensimmäisinä, joten nostin Hurmoksella laukan ja ohjasin orin linjalle. Ensimmäiselle esteelle paikka osui aika pohjaan ja sen seurauksena vauhti hiipui jonkin verran. Tästä syystä okserille tulikin viiden sijasta kuusi laukkaa. Seuraavalla yrittämällä paikat osuivat kohdalleen ja pääsimme tehtävän puhtaasti läpi. Muiden tuntilaisten tehtyä tehtävän Sinte jakeli seuraavat ohjeet.
- Ristikko, linja, tuolla sivulla oleva okseri ja viimeisenä tuo pysty tuolla, nainen ohjeisti. Valmistelin Hurmoksella laukan ja hain hyvän rytmin, jonka jälkeen ohjasin sen ristikolle. Se sujui ongelmitta, samoin linja, sekä siitä seuraava okserikin. Viimeisellä pystyllä oli kuitenkin erikoisen näköiset johteet, ja tunsin jo kaukaa että Hurmos tuijotteli niitä. En kuitenkaan tajunnut reagoida mitenkään, vaan vauhti stoppasi esteen eteen.
- Hurmoksella on tapana aina katsella erikoisempia esteitä, ratsasta vaan rohkeasti se sinne ja rohkaise sitä vähän hyppäämään! Sinte sanoi. Uudellakaan yrittämällä en siltikään päässyt yli, vaan jäädyin kokonaan enkä ratsastanut ollenkaan.

Kun suomenhevonen oli kieltänyt jo neljästi, tajusin ratsastaa reippaammin ja parin napakamman pohkeen avulla Hurmos liisi esteen yli hieman liioitellusti. ”Hyvä poika”, kehuin ja taputin orin kaulaa. Tulimme pystyn vielä kertaalleen onnistuneesti, jonka jälkeen Sinte antoi luvan loppuverryttelyille. Annoin Hurmoksen ravata pitkin ohjin ja se sai venyttää kaulaansa oikein pitkälle alas. Ensi kerralla pitäisi muistaa pitää kantapäät alusta asti alhaalla ja muistaa ratsastaa riittävän napakasti sen sijaan, että vain matkustelisi kyydissä. Siirsin lopulta Hurmoksen käyntiin ja löysäsin vyötä parilla reiällä. ”Hienosti sä töitä teit”, hymyilin orille.

Hurmos tuntui kummastelevan esteen johteita ihan omaksi ilokseen: se huomasi, että se voi kieltää niiden takia. Tässä vaiheessa tarvitaan jo ratsastajan päättäväisyyttä ja napakkaa ratsastusta! Ratsastaja on johtaja, jota hevosen tulee totella. Lopulta kun keräsit kaiken päättäväisyytesi, Hurmos hyppäsi esteen. Aluksi hevosta voi kävelyttää esteen ympärillä ja antaa sen katsella sitä, jolloin tilanne saattaa muuttua. Hyväksytty suoritus, tästä myös tarinamerkintä! -Sinte

[Tepa]

Tehtävä 3 - Tepa ja Hurmos

Tein kaikkeni saadakseni Hurmoksen kulkemaan ravissa suoraan, mutta tuloksetta. Suomenhevonen tuntui vain poikittavan edelleen kun sitä koitin korjata. Tätä oli jatkunut jo jonkin aikaa, enkä tuntunut löytävän minkäänlaista tasapainoa minun ja allani liikkuvan orin kanssa.
- Istuntasi on valahtanut todella vinoon, Sinte neuvoi. - Kun yrität korjata Hurmosta suoraan, huomaamattasi annat sille ristiriitaisia apuja pyytämällä istunnallasi jotain ja samalla ohjalla toista. Se saa sen hämilleen, nainen jatkoi. Olin tiennyt olevani hieman vino, mutta tällä tunnilla se oikein tuntui korostuvan. Neuvoiksi sain pistää toisen jalustimen paria reikää pidemmäksi ja oikein liioitellusti nojata siihen. Suoralla uralla ja erilaisilla ratsastusteillä tämä tuntui auttavan ja Hurmos alkoi liikkua tasaisemmin. Kaarteissa ja ympyröillä valahdin silti aina ihan vinoksi ja nojasin liikaa sisälle.
- Katso Tepa ulospäin välillä, liioittele! Sinte huusi. Rankkaa oli, kieltämättä, mutta pikkuhiljaa muutos rupesi näkymään. Sain edes aavistuksen verran istuntaa suorempaan ja ryhdikkäämmäksi, jonka ansiosta Hurmos kiitti minua kulkemalla paremmin.

Pohkeenväistöt käynnissä sujuivat Hurmokselta melkein rutiinilla, tosin sanomista tuli hieman siitä etten antanut tarpeeksi selkeitä apuja. Toistojen kautta asia saatiin korjattua, joten aloitimme laukkatyöskentelyt ympyröillä. Laukassa ongelmani vinoudesta ei heijastunut yhtä paljon, vaan sain siinä paljon paremman tatsin alusta asti. Hurmoksen laukassa oli helppo istua, joten pystyin keskittymään lähinnä omaan istuntaani ja siihen, että ori liikkui allani rehellisesti.
- Katse ylös ja välillä voit katsoa myös hieman enemmän oikealle, Sinte sanoi. - Ja ne kädet kanna, kuten Myylläkin olen muistuttanut. Virnistin ja toruin mielessäni itseäni käsistä: tiedostin ongelman, mutten tehnyt asialle mitään. Lopulta laukkakin rupesi pyörimään mukavasti ja saimme mukavia pätkiä aikaan, joten Sinte antoi luvan loppuraveille.
- Vinous on monen ratsastajan suuri ongelma, kiinnitä siihen myös itsenäisesti ratsastaessasi huomiota, nainen muistutti. - Ja ne kädet, hän sanoi hymyillen. Vastasin nyökkäyksellä ja taputin Hurmoksen paksua kaulaa kiitokseksi hevosen hyvästä työstä.

Istuntavirheet ovat tosi petollisia! Ne ilmestyvät todella huomaamattomasti, ja ovat erittäin hankalia korjata. Sen vuoksi onkin tosi tärkeää, että käy sännöllisesti ratsastustunneilla jotta joku ulkopuolinen silmä huomaisi ne. Muista katsella hevosen ulkokorvan ylitse, se saattaa usein auttaa istunnan suoristamisessa. Teit paljon sitkeää työtä ongelman korjaamiseksi, ja se alkoi näkymään ratsastuksessa lopputuntia kohden. Loistavaa työskentelyä! Paljon onnea kurssin suorituksesta. Saat tästä tarinasta myös tarinamerkinnän Terkuin, Sinte

[Julia]

Tehtävä 1. Julia - Herring Armageddon

---

Olin päättänyt osallistua helpommalle peruskurssille hioakseni ehkä jo hieman unohdettuja ja ruostuneita ratsastustaitoja. Halusin kokeilla Armaa ihan vain uteliaisuudestani, olin kuullut niin paljon kehuja tämän ratsastettavuudesta. 


Nousin Arman selkään, ja tarkastin vielä satulavyön kireyden sekä säädin jalustinhihnat oikean pituisiksi itselleni. Oripoika onneksi oli sopivan pieni ja tosi näppärän oloinen, enhän itsekään pituudellani huimannut. Lähdimme Arman kanssa kiertämään uraa pitkien ohjien kanssa alkulämmittelyksi, muistin myös taivutella hieman volteilla, sekä testasin ratsuni kuuntelemisen pysähdyksillä. Tämä pysähtyi tosi nätisti ja ei lähtenyt hötkyämään ennen kuin annoin pohkeita käynnin jatkamisen merkiksi. 


"Ottakaa ohjat tuntumalle, otetaan alkuun ravia ilman jalustimia näin lämmittelyksi. Muistakaa myös nyt taivutella ratsujanne ja vaihtaa suuntaa!" Sinte ilmoitti kentän aidalla istuskellen. Nostin jalustimet eteeni ristiin, otin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Olin aina ollut enemmän tai vähän heikompi ilman jalustimia tai ilman satulaa ratsastaessa, joten jännitin tätä aika paljon, minkä huomasi myös Arman ratsastettavuudessa: Arma jännittyi itsekin, ja ei ollut yhtä rento entä alussa. "Rentoudu Julia siellä Arman selässä, sen liikkeet ovat aika helpot istua että kyllä sinä siellä pysyt. Nojaa taaksepäin, se auttaa monia!" Sinte neuvoi minua. Tein mitä käskettiin, ja heti tuntui helpommalta. 


"Ja jalustimet takaisin jalkaan, aletaan hommiin. Ottakaa kierros, pari käyntiä pitkin ohjin, jonka jälkeen siirrytään harjoitusraviin missä suoritetaan temmon vaihteluita", Sinte opasti kentän laidalta. Annoin Armalle pitkät ohjat, ja laitoin jalustimet takaisin jalkoihin. Pari kierrosta käveltyämme Sinten käskystä otimme muiden tuntilaisten kanssa tuntuman ratsuihimme ja nostimme ravin. Sinte aluksi käski lisättyä ravia, joka onnistui Arman kanssa tosi hyvin. Orin liikkeissä oli todella helppo olla, ja kaikki sujui hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa koottu ravi, joka vähän enemmän jo tuotti ongelmia ainakin alkuun. Koitin hidastaa vauhtia puolipidätteillä, ja ajan kanssa Arma alkoi hieman jo kokoamaan itseään. Sinte neuvoi vielä voltille, joka vielä vähän enemmän asettaa hevosta ja vähän hidastaa vauhtiakin. 


Annettiin hevosten vähän rentoutua ennen laukkatyöskentelyä. Sinte käski meidät laukkaan, ja nostin omasta mielestäni onnistuneesti laukan, mutta Sinte löysi siitä korjattavaa: "Nojaat liikaa eteenpäin, nojaa ennemmin vähän taaksepäin. Muista tuki ulko-ohjaan, ennemmin anna sisäohjan olla vaikka löysänä. Lisäksi ulkopohje menee liian taakse, riittää vain pieni siirtäminen, mutta nosta laukka sisäpohkeella." Tuntui alussa hieman oudolta nojata taaksepäin, ilmeisesti koko sen ajan kun olen hevosen selässä ollut olen nojannut liikaa eteenpäin. Etunojan kanssa taatusti on enemmän tekemistä oppia pois, mutta eiköhän se siitä. Lisäys meni taas hyvin, Armahan on luonnonlahjakkuus siinä! Kokoamisessa oli taas ähän ongelmia, mutta onneksi oli niin hyväliikkeinen hevonen alla, että pystyi keskittymään kokoamiseen eikä siihen, että pysyykö selässäkään edes. 


Loppuravit otettiin taas ilman jalustimia, mikä yllättävän paljon auttaa oikeanlaisen istunnan ja tasapainon hakemisessa. Vaihdoimme suuntaa, pari kierrosta taas ravia ennen kuin hidastettiin käyntiin. Annoin pitkät ohjat, ja Arma heti alkoi venyttämään kaulaansa. "Hyvä poika, vielä pari tuntia joudut kestämään minua hytkymässä täällä selässä", höpötin orille joka toista korvaansa käänsi ääntäni kohti. Rapsuttelin samalla Armaa kaulasta kun kävelimme, kunnes Sinte käski meidät kaikki kaartoon. Tulin alas selästä, ja löysäsin satulavyötä. Tunsin kuinka jalat jo pikkuhiljaa alkoivat huutamaan hoosiannaa. "Huomenna ei taatusti kävellä", ajattelin mielessäni kun aloin taluttamaan Armaa tallia kohti.

Teillä meni Arman kanssa hyvin, mutta istunnassasi on vielä hiottavaa. Huomaamattomat istuntavirheet ovat kavalia, ne kehittyvät vaivihkaa ja voi kestää pitkään ennen kuin niihin osataan puuttua. Kiinnitä huomiota istuntaasi erityisesti laukannostoissa ja hitaampaan askellajiin siirtymisissä: nojaat huomaamattasi etukenoon, vaikka pitäisi ennemminkin nojata taaksepäin. Muista nämä myös itsenäisessä treenissä! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään T. Sinte

[Julia]

Tehtävä 2. Julia - Herring Armageddon 

---

"Ottakaahan ohjat käteen ja siirrytään raviin!" Sinte käski maneesin reunalta. "Oli ihan fiksua siirtyä maneesiin, ulkona oli kunnon myrsky käynnissä, jospa hevoset eivät saisi mitään kauheita kohtauksia", ajattelin mielessäni kun siirsin Arman raviin. Sen liikkeissä oli todella mukava istua kun vähän pääsi rentoutumaan. Teimme voltteja Arman kanssa valmiin radan esteiden ympärille, että vähän tottuisi niihin ettei tulisi turhia kieltoja, vaikka ori suhteellisen varma kuulemma esteillä on. Arma heti tuntui innostuneen kun näki esteitä. Sinte laittoi uran vieressä sijainneen ristikon puomit ravipuomeiksi, ja käski siitä mennä kunhan pitkälle sivulle pääsee. Pääsimme Arman kanssa ensimmäisenä siitä menemään, ja se sujui hyvin omasta mielestäni. Jatkoimme tätä pari kierrosta, ennen kuin annettiin hevosten vähän aikaa kävellä pitkin ohjin sillä aikaa kun Sinte valmisteli laukkapuomit. Vaihdettiin suunta, ja nostettiin laukka. 


Kun kaikki olivat tarvittavan määrän mennyt laukkapuomeja, aloimme käymään pienissä pätkissä rataa läpi, aloittaen ristikosta. Kun yksi suoritti, muut odottivat mahdollisimman syrjässä ettei olisi tiellä. Parin ratsukon jälkeen päästiin Arman kanssa hyppäämään. Olin tietysti hieman jännittynyt, vaikka olen ennenkin hypännyt, mutta olihan allani kuitenkin suhteellisen vieras hevonen jonka käyttäytymistä ei aina osaa arvata. Arma lähti kiihdyttämään estettä kohti, ja vähän pidättelin ettei mennä ihan päättömästi. Pääsin hyppyyn hyvin mukaan ja muistin myödätäkin, jopa vähän liikaa: "Älä heitä niitä ohjia ihan kokonaan sinne kaulalle. Tuntuma pitää olla, älä anna ohjien roikkua pyykkinaruina." Hidastin raviin, ja ratsastin jonon jatkoksi. Kehuin Armaa, ja annoin sen ravata pitkien ohjien kanssa muiden luokse.


Tuli toinen ja viimeinen vuoromme pelkkää ristikkoa hypäten. Arma taas lähti vähän kiihdyttämään mutta sain hyvin pidettyä orin käsissä kun vähän pidättelin. Arman hyppy oli sen verran varman tuntoista, että se oli ilmeisesti helppoa kauraa tälle. "Tuo oli jo paremman näkönen myötääminen, ennemmin kuitenkin myötää liikaa kuin liian vähän", Sinte kertoi. Nyökkäsin, ja menimme taas muiden seuraan. Pari ratsukkoa jälkeeni suoritti vielä ristikon, ja Sinte jatkoi rataa. "Seuraavana olisi tarkotus hypätä tämän ristikon lisäksi tuo okseri, ja okserin lisäksi pysty. Ristikolta okserille on hieman haastava tie, mutta luulisin että selviätte siitä", Sinte kertoi. Hän käveli itse vielä radan alun läpi, että varmasti ymmärtäisimme.


Nostin laukan, ja lähdimme laukkaan Arman kanssa. Ristikko meni ihan mukavasti, josta sitten tuli käännös okserille. Käännös itsessään meni tosi hyvin orin ketteryyden takia, ja vähän epävarmana pidättelin ennen estettä kun Arma tuntui vähän kuumuvan. Siirryin esteistuntaan, mutta Arma päättikin tehdä äkkijarrutuksen ja lensin tyylikkäästi kaulan yli. "Eihän sattunut?" Sinte kysyi ottaen Arman kiinni ja tullen minua kohti. "Juu, ei tässä mitään, onneksi laitoin turvaliivin tälle tunnille", sanoin. Sinte uskalsi jo vähän naurahtaa asialle, ja sanoi: "Ota seuraavan kerran Armakin mukaan kun menette esteen yli." Naurahdin, ja nousin maneesin hiekoista ylös. "Mitä sinä siellä oikein teet", tunnosti Arma ajattelevan kun katseli minua korvat hörössä ja silmät pyöreänä. "Ottakaahan Arman kanssa uusiksi tämä okseri", Sinte käski ja nousin takaisin selkään. Kävin hakemassa vähän vauhtia kauempaa, ja nostin laukan. Ratsastin kohti estettä, ja ilmeisesti epävarmuuteni heijastui Armaan, joka taas kielsi. "Kokeilkaa uudestaan ristikon kautta, jos saisit jonkin verran varmuutta takaisin", Sinte opasti. Ratsastin uraa pitkin ristikolle, joka taas ylittyi ihan hyvin, jonka jälkeen aloin kääntämään okserille. Ehkä sain varmuuttani tarpeeksi takaisin, laitoin pohkeet kylkiin kiinni ja se tapahtui: Arma liihotti esteen yli siististi, ja jatkoimme seuraavalle pystylle. Pystykin ylittyi hyvin, jonka jälkeen hidastin ravin kautta käyntiin, menimme uralle ja kävelimme muiden luo. Kehuin Armaa paljon, olin oikeasti tyytyväinen. "Toi oli ihan hyvä, myötäämisen kans on kyllä edelleen tekemistä mut istunta suhteellisen siisti, ja kantapäätkään ei noussut. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin se, että sait itsevarmuutesi, ja Arma ei enää enempää kieltänyt tuossa okserilla. Ratsastetaan koko rata loppuun kerran, ja aloitetaan ottaa loppuraveja", komensit. Kokonainen rata meni ihan hyvin, sen saman okserin kohdilla Arma tarvitsi vain napakat pohkeet ettei se ala epäröimään. Siirsimme raviin, ja annoin orin ravata pitkien ohjien kanssa. Vaihdoimme suuntaa, ja kierroksen jälkeen siirsimme käyntiin. Rapsuttelin samalla Armaa, ja kehuin sitä. Sinte käski meidät kaartoon, tulin selästä alas ja löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös, ja lähdin taluttamaan Armaa talliin.

Tiukat kurvit esteradoilla ovat niitä pahimpia! Mutkassa pidätit Armaa hieman liikaa, minkä vuoksi ori kielsi esteelle. Seuraavilla kerroilla muistit myödätä ja antaa pohkeita juuri esteellä, jolloin hypyt alkoivat sujua myös radan hankalassa kohdassa. Hyväksytty suoritus, voit jatkaa seuraavaan tehtävään! t. Sinte

[Julia]

Tehtävä 3
Julia ja Herring Armegeddon

---

Oli pientä kuumotuksen poikasta ilmassa, kun talutimme hevoset kentälle. Oli viimeinen Ratsastuskurssi I -tehtävä, ja sitten se olisi käyty. Ne ajatukset mielessä nousin Arman selkään. Selässä ollessani kiristin vielä satulavyön ja laitoin jalustinhihnat sopivan pituisiksi. Annoin kevyesti hevoselle pohkeita, ja se lähti reipasta vauhtia kävelemään uraa kohti keskeltä kenttää. 


Nostin Armalla ravin, ja aloin tekemään muutamia voltteja taivuttaakseni. "Ihan kuin tämä ei taipuisi kunnolla vasempaan kierrokseen", ajattelin. "Ehkä se menee ohi kunhan tarpeeksi pyörittelen." Jatkoin volttien tekemistä, mutta siltikään se ei asiaan kummemmin vaikuttanut. Päätin, että jos jäykkyys jatkuu vielä laukankin aikana, sitten kysyisin asiasta Sinteltä. "Vaihdetaan suuntaa täyskaarrolla ravissa", Sinte kailotti kentältä. Käännyimme, ja jatkoimme ravia. "Muistakaa myös vaihtaa kevennys!" Sinte muistutti. Istuin kahden askeleen ajan satulassa, ja aloin keventämään oikein. Pyörittelin oria volteilla nyt oikeassa kierroksessa, ja se oli myös vähän jäykähkön oloista. Huomasin Sinten kävelevän minua kohti, ja ohjasin Arman vähän keskemmäs ettemme olisi uralla haitolla. "Arma kulkee aika jäykän oloisesti, voisitko veikata mistä se johtuu?" Sinte kysyi minulta. Kohotin olkapäitäni, mutta yritin kuitenkin vastata: "Onko sillä ollut raskaita treenejä viime aikoina?" Sinte naurahti, ja vastasi: "No niitäkin on jonkin verran Armalla ollut, mutta luulenpa että kyse on nyt sinusta. Silmääni on pistänyt se, että istut toinen kylki lysyssä", hän kertoi. "Mutta se ei ole isompi ongelma, sinun täytyy nyt vain keskittyä siihen että istut suorana siellä", Sinte neuvoi. Kerroin yrittäväni, ja ohjasin Arman takaisin uralle, ja nostimme ravin. Sinten käskystä hidastimme käyntiin, annoimme pitkät ohjat ja vaihdoimme suuntaa.


"Otetaan ohjat tuntumalle, ja aina sopivan tilaisuuden tullessa käännätte pituushalkaisijalle ja alatte väistättämään oikealle" Sinte komensi. Pääsimme Arman kanssa ensimmäisenä yrittämään. Tein puolipidätteen, asetin Armaa hieman vasemmalla ohjalla, ja oikealla pohkeella ratsastin eteenpäin. Arma heti ymmärsi mistä oli kyse ja alkoi väistättämään. Pääsimme uralle, kehuin oria ja annoin sen mennä pitkien ohjien kanssa takaisin toiseen päähän kenttää. Tämä jatkui muutaman kierroksen ajan, kunnes meidät komennettiin laukkaan. Annoin laukkapohkeet Armalla puolipidätyksen kera, ja se lähti kevyeen laukkaan. "Tehkää pääty-ympyröitä kummassakin päädyssä", Sinte ohjeisti. Teimme Arman kanssa voltin odotellessamme ettemme suoraan laukkaa ympyrältä tulevan ratsukon alle. Kyseessä oli se ah-niin-petollinen vasen kierros, mutta Arma ei enää ollenkaan ollut niin jäykkä kuin alkutunnista. "Hyvä, istut jo suorempana ja kuten huomaat, Armakin taipuu ihan eritavalla!" Sinte kehui. Laukkasimme hillittyä laukkaa ympyrälle, ja se meni hyvin Arman kanssa. Taputin sitä kaulalle, ja jatkoimme seuraavalle ympyrälle. 


"Tosi hyvin teillä mennyt tämä tunti kaikinpuolin", Sinte kehui meitä. Kehuin Armaa, joka pärskähti vastaukseksi. "Nostetaan jalustimet kaulalle ja loppuravit ilman niitä!" Sinte käski. Muillakin tuntilaisilla oli kärsivähkö ilme, mutta kaikki kuitenkin noudattivat käskyä. Onnekseni Armalla oli hyvä ravi istua. Teimme muutamia voltteja ja temmon lisäyksiä. Vaikka sää olikin aurinkoinen ja lämmin, niin äkillinen tuulenpuuska säpsäytti Armaa, jolloin se teki äkkikäännöksen, ja löysin itseni tutustumassa taas vaihteeksi kentän hiekasta. "Ei kait sattunut?" Sinte kysyy kun ottaa Armaa kiinni. Makasin maassa ilmat pihalla, ja koitin haukkoa henkeä. Loppujen lopuksi ilmat palautuivat, ja sanoin ettei pahempaa sattunut. Kiipesin takaisin selkään, ja jatkoimme ravia Arman kanssa. Ori tuntui säikähtäneen hieman tuosta tuulenpuuskasta, joten olin itse enemmän varuillani. Lopulta Sinte käski meidät ravista loppukäyntiin. Annoin Armalle pitkät ohjat, ja kävellä löntystelimme uralla. Jonkin ajan päästä käänsimme kaartoon, ja tulimme alas selästä. Se kurssi oli sitten tässä.

Arma onkin herkkä hevonen, jonka takia pitääkin olla tarkkana, miten siellä selässä istuu. Sintenkin kertoman mukaan sait istuntaasi korjattua hyvin ja loppua kohden Arma olikin oikein rentona. Armalla tosiaan on hienot liikkeet! Ja hyvä ettet satuttanut tippumisessa itseäsi pahemmin.  Hyvin suoritettu tehtävä!
t. Afrodite, ratsastuksenopettaja