Ratsastuskurssi I –peruskurssi

[Sinte]

Ratsastuskurssi I – Helppo taso

MMM    

* Mitä ratsastuskurssista hyötyy hoitajana?
Jos omistat Metsälammella hoitajakaapin, saat tämän peruskurssin suorittamisesta 5 tuntimerkintää (eli tuntimerkki 1, minkä päälle vielä 1 ylimääräinen merkintä), B-ratsastusmerkin, sekä este- ja koulumerkin. Lisäksi jokaisesta yli 200 sanan mittaisesta tehtäväsuorituksesta saa hoitomerkinnän (voit käyttää apunasi sanalaskuria).

Ratsastuskurssi I on helppotasoinen kurssi niin tallilaisille kuin ulkopuolisillekin. Kurssille voi osallistua joko omalla tai Metsälammen hevosella (kaikki tallin hevoset ovat käytettävissä)! Kurssin tiimoilla harjoitellaan ratsastuksen perustaitoja ja kehitytään eteenpäin kohti vaativampia osaamisalueita, ja sen saa suorittaa koska tahansa niin halutessaan. Kurssi on kolmeosainen ja sen suorittaminen vaatii osallistujalta erilaisten kirjoitustehtävien tekemistä. Kurssi etenee osallistujan oman aktiivisuuden myötä, eli osallistuja päättää itse, haluaako suorittaa koko kurssin vai jättääkö sen esimerkiksi kesken puolessa välissä. Kurssilla edetään vaihe vaiheelta: seuraavaan tehtävään pääsee suoritettuaan edellisen. Tästä alta näet kurssin suoritukseen pakolliset tehtävät. Tervetuloa!

---

Kurssin eteneminen

Kurssilla suoritetaan erilaisia kirjoitustehtäviä, jotka vievät osallistujaa eteenpäin kurssirungossa. Kurssi on kolmeosainen, eli kurssi sisältää kolme eri tehtävää. Kurssin suoritus hyväksytään, kun osallistuja on suorittanut kaikki kolme tehtävää hyväksytysti. Tehtävissä edetään vaihe vaiheelta: seuraavan tehtävään voi edetän vasta kun on suorittanut edellisen tehtävän. Kurssin kaikki tehtävät suoritetaan samalla, ensimmäisessä tehtävässä valitulla ratsulla.

Metsälammen tallilaiset ansaitsevat kurssin hyväksytystä suorituksesta 5 tuntimerkintää (eli tuntimerkki 1 sekä sen lisäksi 1 irtonainen tuntimerkintä), B-ratsastusmerkin, sekä koulu- ja estemerkin. Myös tallin ulkopuoliset saavat käydä kurssin, joksikaan he eivät hyödy siitä niin paljoa kuin tallilaisemme.

Kurssille ilmoittautuminen ja kurssin aloittaminen

Ilmoittaudu kurssille tässä alla omalla ja ratsusi nimellä, suorittamalla kurssin ensimmäisen tehtävän (tehtävä 1 ao. listasta). Jos osallistut omalla hevosellasi, linkitä sen sivut ensimmäisen tehtävän yhteydessä. Huomioithan, että nyt valitsemasi hevonen pysyy ratsunasi koko kurssin ajan, etkä voi vaihtaa sitä myöhemmässä vaiheessa. Myös ensimmäinen tehtävä suoritetaan valitsemasi hevosen kanssa.

Kurssitehtävien suorittaminen

• Kurssitehtävät suoritetaan aina otsikoituna niiden nimillä (esim. "tehtävä 2") sekä suorittajan nimellä!

Kurssille ilmoittautumisen yhteydessä suoritat ensimmäisen kurssitehtäväsi kolmestä. Kun olet suorittanut ensimmäisen tehtävän, kommentoin siihen joko hyväksytty tai hylätty, ja perustelen mahdollisen hylkäyksen syyt. Kommentoin kaikki suoritukset myös sisällöllisesti! Kun olet saanut tehtävääsi hyväksytyn kommentin, voit suorittaa seuraavan tehtävän. Jos suorituksesi sattuu jostakin syystä hylätyksi, sinun tulee suorittaa se uudelleen ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä.

---

Kurssirungon tehtävät

• Tehtävä 1 - koulu
  

Kirjoita mahdollisimman tiivis (kuitenkin väh. 8 virkettä) kirjoitus, jossa pohdit tunnin kulkua omalta ja hevosesi osalta. Pohdi kirjoituksessa, mitä parannettavaa suorituksissasi oli, ja mihin aiot kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla. Oivalsitko tunnin aikana jotakin uutta, tai huomasitko tekeväsi suoritukseen vaikuttavia virheitä? Kaikkiin kysymyksiin ei ole pakko vastata, ne auttavat osallistujaa pohtimaan tunnin kulkua. Tunnin aikana on tarkoitus tutustua hevoseen erilaisten tehtävien ja harjoitusten kautta: teemme tunnin aikana muun muassa siirtymis- ja temponvaihteluharjoituksia, sekä keskitymme selkeiden ja ymmärrettävien apujen käyttöön. Tutustumme hevoseen eri askellajeissa ja harjoittelemme oikeaoppista istuntaa niissä. 2. Tehtävän suorituspäivä on aurinkoinen ja viileä.
(Yli 200 sanan mittaisesta suorituksesta ansaitset tarinamerkinnän, voit laskea sanat sanalaskurilla)

• Tehtävä 2 - esteet

Maneesiin on koottu 5 esteen rata, joka sisältää kaksi pystyestettä, yhden ristikon sekä kaksi okseria. Ratsusi kieltää aina eräälle tietylle ja samalle esteelle: kirjoita ja pohdi tiiviisti (väh. 8 virkettä), mistä kieltäminen saattaisi johtua. Kuinka saimme ongelman korjattua, mitä sinun piti muuttaa ratsastuksessasi, ja kuinka se vaikutti hevoseesi? Suorituksen hyväksyntään vaaditaan monipuolista pohdintaa ongelmasta ja siitä, kuinka se saatiin lopulta ratkaistua. Tehtävästä pitää löytyä myös kirjoitusta siitä, miten tunti meni muilta osilta, ja millaiset tunnelmat tunnista jäi ratsastajalle. 3. Tehtävän suorituspäivä on myrskyinen, kylmä ja sateinen.
(Yli 200 sanan mittaisesta suorituksesta ansaitset tarinamerkinnän, voit laskea sanat sanalaskurilla)

• Tehtävä 3 - koulu

Istunnassasi on jotakin sellaista, joka vaikuttaa hevoseesi huonolla tavalla. Mikä mättää, ja miten asia saadaan korjattua? Pohdi ongelman syitä ja ratkaisuja, kirjoita mahdollisimman tiiviisti. Millä tavalla oma istuntasi vaikuttaa ratsuusi? Tällä tunnilla harjoittelemme erilaisia ratsastusteitä ja niiden ratsastamista eri askellajeissa. Teemme myös pohkeenväistöjä käynnissä. Laukkatyöskentely hoidetaan pääasiassa ympyröillä. 4. Tehtävän suorituspäivä on aurinkoinen ja lämmin, mutta hiukan tuulinen.
(Yli 200 sanan mittaisesta suorituksesta ansaitset tarinamerkinnän, voit laskea sanat sanalaskurilla)

[Elias L.]

Tehtävä 1 - Elias & Pipsa

Vaikka olin suunnitellut osallistuvani ainoastaan irtotunneille, sai houkutteleva ilmoitus ratsastuskurssista minut toisiin ajatuksiin. Neliosainen kurssi kävisi kaikki perusosa-alueet läpi hoitamisesta esteratsastukseen, joten se olisi juuri minulle sopiva. Ratsuksi kurssille minulle oli valikoitunut suuri puoliveritamma Pipsa, joka vaikutti nuoresta iästään huolimatta oikein kiltiltä ja mukavalta tapaukselta. Ensimmäisellä kerralla tehtävänä oli hakea hevonen tarhasta, hoitaa se ja viedä takaisin ulkoilemaan. Uskoin selviäväni tehtävästä helposti, ja löysin jopa tieni tarhaan riimunnaru kädessä. Kahden pienen shetlanninponin kanssa tarhaileva puoliverinen oli helppo paikantaa ja ottaa kiinni. Lähestyin tammaa rauhallisesti ja se tuli luokseni uteliaana. Niin valitettavasti tulivat myös pikkuponit ja sain hetken aikaa taiteilla ennen kuin sain Pipsan yksinään ulos tarhasta. Toivotin ponikavereille hyvää päivänjatkoa ja lähdin Pipsan kanssa kohti tallia.

Tamma käveli rauhallisesti vieressäni. Välillä se askelsi liian nopeasti enkä meinannut pysyä perässä, mutta kevyt riimunnarun nykäisy muistutti ettei ollut sen tehtävä päättää tahdista. Selvisimme melko nopeasti talliin, jossa alkoikin karsinapaikan metsästys. Olisi ehkä pitänyt ottaa ensin selvää missä tamma asusti, ennen kuin lähdin hakemaan sitä tarhasta. Onneksi Pipsa kuitenkin seisoskeli tyynen rauhallisesti vieressäni, kun kysyin karsinan sijaintia ohi kävelevältä tallitytöltä. Näin sain Pipsan vietyä oikeaan karsinaan. Kurottauduin ottamaan harjakorista kumisuan. Kurakelit olivat alkaneet jo pilkistää sulaneen lumen alta ja harmaa likakerros oli tarttunut myös Pipsan turkkiin. Pyörittelin kumisualla pahimmat kurat pois ja jatkoin sitten pölyharjalla. Tummanruunikko venytti kaulaansa nauttien harjaamisesta. Harjasin tamman kauttaaltaan säästäen pään ja jalat viimeiseksi. Pään harjaamiseen valitsin pienemmän, pehmeän harjan. Kevyesti turvan päätä vetämällä sain Pipsan laskemaan päätään sen verran alemmaksi, että sain vaivattomasti harjattua sen.

Jalkoja harjatessa Pipsa oli hieman varuillaan, ja etenkin takajalkojen kohdalla se ei olisi halunnut pysyä paikoillaan, huiski hännällään ja luimisti kevyesti. Kokeilin vaihtaa harjan kevyempään, jospa Pipsa oli herkkä jaloistaan. Lisäksi yritin suorittaa harjauksen mahdollisimman päättäväisesti ja rauhallisesti huolimatta liikkuvista jaloista. Onnistuneen harjauksen päätteeksi taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä ääneen. Kavioiden putsaus ei koskaan ollut ollut vahvin alani, mutta Pipsa nosti kaviot suhteellisen nätisti ja piti ne myös ylhäällä tarvittavan ajan. Viimeiseksi siistin vielä hieman hevosen ulkonäköä selvittämällä harjaa ja häntää.
"Jospa me sitten lähdettäisiin takaisin tarhaan", tokaisin hevoselle ja kiinnitin riimunnarun takaisin riimuun. Pipsalla taisi olla kiire päästä takaisin, sillä se yritti ohittaa minut monta kertaa matkalla. Päättäväisesti pidin tamman kuitenkin vierelläni, enkä antanut sen määrätä. Tarhaan palauttaminen sujui helpommin kuin sieltä hakeminen, sillä shetlanninponit olivat kauempana ja ehdin portin toiselle puolelle ennen kuin ne tulivat toivottamaan kaverinsa tervetulleeksi takaisin.

Elias Liekoinen

Hei Elias, kiva että päädyit suorittamaan uunituoretta peruskurssiamme! Suoriuduit Pipsan hoidosta moitteettomasti ja hallitsit tamman käsittelyn niin talutuksen kuin muunkin hoidon suhteen. Harjatessa oli fiksua aloittaa kumisualla, etenkin tällaisilla mutakeleillä. Näytit tammalle jo alussa, että sinä päätät mitä tehdään ja miten – hienoa! Hevoset vaativat vierelleen luotettavan johtajan. Moitteettomasti hyväksytty suoritus, voit siirtyä halutessasi seuraavaan tehtävään. –Sanna Eloranta

[Elias L.]

Tehtävä 2 - Elias & Pipsa

Ratsastuskurssin toisen tunnin aiheena oli kouluratsastus. Olin päättänyt ratsastaa Pipsalla niin hyvin kuin kykenin. Harjasin tamman huolellisesti ennen varustamista ja juttelin sille rauhallisella äänellä. Hevonen näytti kiinnittävän enemmän huomiota tallikäytävällä liikkuviin ihmisiin kuin minuun, mutten antanut sen häiritä. Varustettuani Pipsan talutin sen maneesiin ja kipusin selkään. Pipsa oli heti lähdössä matkaan, mutta jouduin pidättelemään sitä kunnes sain jalustimet säädettyä pidemmiksi. Alkuun käynti kaviouralla oli hieman hätäistä ja tammalla taisi olla kova kiire johonkin. Keräsin ohjaa ja tein muutamia pidätteitä rauhoittaakseni tamman menoa. Tein muutaman voltin saadakseni Pipsan paremmin kuulolle ja keskittymään kävelemään huolellista ja tasaista tahtia.

Raviin siirtyessä sain kokea jotain erittäin miellyttävää. Pipsan askelluksessa oli erittäin helppo ja mukava istua - jopa harjoitusravissa. Teimme temponvaihteluita pitkillä sivuilla ja yritin parhaani mukaan koota hevosta. Pipsa lyhensikin askeltaan ihan hyvin ja pidensi pienten pohjeapujen avustamana. Kokoamista olisin voinut tehdä vielä ehkä vähän reippaammin, mutta lisäykset onnistuivat hyvin. Siirtymisharjoituksissa meillä ei sujunut ihan niin hyvin, sillä Pipsa ei olisi millään halunnut siirtyä käyntiin, vaan raviaskelia tuli vielä pidätteenkin jälkeen useita. Raviin siirtyminen taas sujui ongelmitta, Pipsa kun tuntui olevan reippaalla tuulella. Muutaman yrityksen jälkeen myös käyntiinsiirtymiset sujuivat terävämmin, kun ymmärsin antaa tarpeeksi selkeät avut.

Laukannostoissa minulla oli tuntunut olevan aikaisemmin ongelmia, mutta Pipsa nosti laukan lähes itsestään kevyen puolipidätteen ja pohkeiden merkistä. Laukan aikana tamma taisi myös vähän kuumua ja meno olikin aika reipasta, mutta parilla puolipidätteellä sain tamman hillitsemään menoaan. Laukan aikana myös jalkani tuntuivat hukkaavan paikkansa ja kantapäät nousivat ylös. Kun kiinnitin huomiota niihin, siirtyi ylävartaloni nojaamaan liikaa eteen ja Pipsa protestoi siirtymällä raviin. Jotain perää taisi olla siinä myytissä, etteivät miehet kykenisi tekeään kahta asiaa samaan aikaan - ainakin minulle kaikkien ruumiinosien oikeiden asentojen muistaminen ja ylläpitäminen tuotti ongelmia.

Lopputunnista alkoi istuntanikin laukassa parantua ja Pipsa ei enää rikkonut laukkaa. Laukasta raviin siirtyessä olisin saanut tehdä selkeämpiä pidätteitä, sillä puolen kierroksen jarrutusmatka ei ollut aivan tarkoituksenmukainen. Loppujäähdyttelyiden aikana alkoi kuitenkin yhteinen, sopivan rento, tahti löytyä ja sain kokea onnistumisen tunteita. Pipsa jopa kaarsi hieman kaulaansa viimeisten kierrosten aikana, joten jotain minä kai olin tehnyt oikein. Taputin tammaa kaulalle ja käänsin sen kaartoon.

Elias Liekoinen

Pipsalla tosiaan riitti energiaa tunnin alussa, ja jouduit tekemään paljon töitä saadaksesi sen kulkemaan hallitummin. Kun hevonen jaksaa kuunnella ratsastajaansa, suoritukset paranevat ja ratsastajan on helpompi työstää hevostaan. Temponvaihteluiden ja kokoamisen ansiosta sait Pipsan kulkemaan siististi ja hallitusti – hengähtämään hiukan. Myös ratsastajan pidättyvä istunta ja hidas kevennys auttavat hevosta kulkemaan rauhallisemmin. Siirtymisissä ongelmana oli se, ettet huomannut ottaa apuja tarpeeksi terävästi esiin: hevosen on ymmärrettävä, että toimitaan nyt eikä kohta. Seuraavalla kerralla siirtymistä ennen vedä keuhkot täyteen ilmaa ja tee pidäte napakasti ja voimakkaasti, silti suusta repimättä, äläkä jousta ollenkaan istunnallasi. Laukassa keskity painamaan kantapääsi kohti maata, niin jalkasi pysyvät paremmin paikoillaan. Tälläkin tunnilla suorituksenne paranivat loppua kohden. Tehtävä on suosiolla suoritettu, voit siirtyä seuraavaan tehtävään. –Sanna

[katherine]

Tehtävä 1 - Kate & Silava

Heiluttelin riimunnarua kädessäni, kun marssin tarhaa kohti. Pujahdin portista sisään ja piilotin riimun selkäni taakse.
"Silavaaa..." huhuilin ja näytin ruunikolle omenanpuolikasta, jonka olin varta vasten varannut mukaani.
Ori kohotti päätään kuullessaan ääneni, ja lähti sitten ravaamaan laiskasti minua kohti. Ojensin omenaa Silavalle, joka nuuhkaisi herkkua varuillaan. Sen katse tuntui viestivän: "Minua et huijaa, mutta en voi vastustaa..."
Ori poimi omenan varovasti, ja laskin käteni sen kaulalle. Pujotin riimun nopeasti hevosen päähän ja klipsautin riimunnarun lenkkiin.
"Sori, poika, mutta nyt on hoitotuokion aika", pahoittelin ja talutin Silavan talliin hoitopaikalle.

Valitsin käteeni kumisuan, sillä tarhassa oli lievästi sanoen hieman mutaista. Muta oli kuivunut Silavan karvaan mukavasti kiinni, ja aloitin suan pyörittämisen. Karvasta pölähti joka kerta ilmaan ruskea tomupilvi, ja harjasin entistä riuskemmin. Vaikka olin edennyt vasta lautaselle asti, kättäni särki jo hieman. Toisin kuin minä, Silava sen sijaan tuntui nauttivan hoitotoimenpiteistä suuresti. Harjasin kainalot huolellisesti, sillä jos niihin jäisi likaa, se hiertäisi hevosta ikävästi. Kiersin orin toiselle puolelle ja aloitin jälleen kaulasta. Pyörittelin kumisukaa likaisella karvalla, ja lattia peittyi kuivuneista mutapaakuista. Harjasin hevosen läpi, ja kopautin sitten kumisukaa pari kertaa lattiaan. Vaihdoin karkeaan harjaan ja aloin vetelemään sitä pitkin Silavan karvaa. Mutakerros oli jo irronnut, ja sen alta paljastui likaa, likaa ja likaa.
"Missä sä oot oikein möyriny? Hei, oot hevonen etkä myyrä", puhisin.
Kyykistyin orin etujalan viereen ja harjastin sen huolella. Putsasin kavion pinnan sekä vuohiskarvat kunnolla. Jatkoin kyljen sukimista, minkä jälkeen harjasin selän päältä ja lautaselta siirtyen aina takajalkaan asti. Välillä vedin harjan piikkisukaa vasten. Jälleen puolenvaihto, ja sama alusta: kaula, etujalka, kylki, selkä, mahanalus, takajalka... Nyt oli aika puhdistaa kaviot, ja otin pienellä harjalla varustetun kaviokoukun käteeni. Liu'utin kättäni Silavan etujalkaa pitkin alaspäin, ja poika nosti jalkansa hienosti. Vedin kaviokoukun terää kavion kärkeä kohti, mutta yhtäkkiä terä lipsahti ja osui säteeseen. Silava luimisteli ja vispasi häntäänsä puolelta toiselle.
"Anteeksi poitsu", supatin ja jatkoin hieman varovaisemmin.
Ei ihme, että Silava äksyili hieman: se oli seissyt jo kauan paikoillaan, ja kaviokoukun terä osui vielä säteeseen puhdistaessa. Se varmaan ajatteli: "Auts! Hieman varovaisemmin, kiitos!" Varmaan vähän sama, kun itse löisin käteni ja se osuisi hermoon - eli ei kiva juttu. Jatkoin vikkelästi muihin kavioihin, ja poistin niistä lian. Otin vielä pölyharjan, jolla harjasin turkkiin jääneet irtoliat pois. Selvittelin harjan ja hännän takut harjakammalla - onneksi ne eivät olleet kovin pahasti solmussa. Viimeistelin hoidon pehmeällä pääharjalla, jolla putsasin Silavan jalon pään. Valmista tuli! Silava oli koko hoidon ajan seissyt kiltisti paikoillaan, kaviokömmähdystä lukuunottamatta. Ori ei jännittänyt, joten se selvästi luotti minuun jonkin verran. Tyypillistä Silavaa: poika oli aivan muissa maailmoissa, ja näytti nauttivan kaikesta.

Irrotin riimunnarun seinän rautalenkistä ja talutin Silavan ulos. Avasin sukkelasti tarhan portin ja irrotin riimunnarun riimusta. Silava karautti Luden luokse, ja oripojat tervehtivät toisiaan toverillisesti.
"Toivottavasti se ei piehtaroi kovin paljon..." mutisin itsekseni.

Hauska nähdä uusia suorittajia ratsastuskurssillamme! Suoriuduit Silavan hakemisesta kiitettävästi, vaikka orien käsittely saattaakin olla ajoittain hankalaa. Onnistuit kuitenkin tarhoilta suosiolla talliin. Oli fiksua aloittaa Silavan harjaus kumisualla ja siirtyä sen jälkeen karkeaan harjaan: mutakelit eivät yleensä ole hevostenhoitajan kaveri. Suoriuduit ensimmäisestä tehtävästä hienosti, ja voit jatkaa halutessasi seuraavaan tehtävään. Hoitajana saat tästä myös yhden tarinamerkinnän. –Sanna Eloranta

[katherine]

Tehtävä 2 - Kate & Silava

Tänään olisi luvassa koulukiemuroita! Olin innoissani, sillä minulla oli tosiaankin parantamisen varaa ihan perusjutuissakin, ja peruasioitahan me harjoittelisimmekin. Hain Silavan harjapakin ja suin orin puhtaaksi, minkä jälkeen takutin sen käytävälle ja satuloin pojan. Lähdimme maneesia kohti, jossa Sanna jo odottikin meitä.

Menin muutaman kierroksen Sannan komennuksesta käyntiä pitkin ohjin, että Silava saisi venytellä lihaksiaan. Keräsin ohjat ja otin tuntumaa hevoseen. Yritin istua mahdollisimman syvälle satulaan - pitäen kuitenkin selkäni suorana. Tarkistin myös, että kyynärpäistäni oli suora linja orin suuhun. Nostin ravin, mutta en alkanut vielä keventämään. Jaoin painoni tasaisesti kummallekin istuinluulleni, ja pidin tiiviin tuntuman Silavaan. Ratsastin muutaman kierroksen harjoitusravissa, kunnes aloin keventämään. Laskin tahtia mielessäni: yks, kaks, yks, kaks... Nojasin hieman taaksepäin, sillä huomasin kenottavani liikaa edessä. Menin jälleen pari kierrosta, ja nostin sitten oikean laukan. Yritin myötäillä Silavaa mahdollisimman hyvin.

Tempon vaihtoja tein pitkillä sivuilla jokaisessa askellajissa. Silava kuunteli hyvin ja otti avut vastaan reippaasti. Ori oli pirteällä päällä, ja vähän väliä sain hillitä sen menoa. Yritin parhaani mukaan koota hevosen, ja Silava pidensi sekä lyhensi askeleitaan hienosti. Huomasin jälleen nojaavani liikaa eteenpäin, ja paransin istuntaani. Silava vaihtoi innokkaasti käynnistä raviin sekä ravista laukkaan, mutta kun oli aika vaihtaa laukasta raviin, ori antoi palttua pidätteilleni ja laukkasi iloisesti hirnuen maneesin ympäri. Lopulta sain hevosen siirtymään, ja ravista käyntiinkin onnistui ilman suurempia ongelmia.

Ensi kerralla pitäisi kiinnittää huomiota istuntaan laukassa sekä kevyessä ravissa ja antaa napakat avut laukasta raviin siirryttäessä. Kantapäät onnistuin pitämään suhteellisen hyvin alhaalla, ja tuntuma hevoseen säilyi koko ajan. Hypähdin alas Silavan selästä ja lähdin taluttamaan pollea takaisin talliin.

Silava vaikutti tunnin alussa reippaalta ja yhteistyöhaluiselta. Se kuunteli apujasi, ja keskityit kiitettävän paljon istuntaasi. Kaarteissa kuitenkin huomasin, että istuntasi alkoi helposti kallistua sisäuran suuntaan. Pyri pitämään painopiste suorassa ja mukaudu enemmän Silavan askeleisiin. Muista kiinnittää myös huomiota ryhtiisi: jos istut liian ryhdikkäästi, selkään tulee helposti mutka, minkä lisäksi hevosen liikkeisiin on vaikeampi mukautua. Seuraavalla kerralla keskity toimintaasi, kun hidastat askellajia; istu syvälle satulaan ja tee lyhyehköjä pidätesarjoja sen sijaan, että jännityt paikoillesi. Teitte tunnin aikana hienoja suorituksia, ja erityisen hyvin ratsastit laukassa. Hyväksytty tuntisuoritus, voi halutessasi jatkaa seuraavaan tehtävään! Tästä osasta saat myös tarinamerkinnän. -Sanna Eloranta

[katherine]

Tehtävä 3 - Kate & Silava

Voimakas tuuli huojutti puita tallin ympärillä. Taivaalta vihmoi pientä tihkusadetta, ja jossakin jyrähti vaimea ukkonen. Kiiruhdin oritalliin ja hain Silavan harjapakin varustehuoneesta. Harjasin orin puhtaaksi ja satuloin sen estetuntia varten. Nappasin ohjat käteeni ja lähdin taluttamaan hevosta kohti maneesia, jonne Sanna oli koonnut viiden esteen miniradan.

Ponnistin Silavan selkään ja jäin odottamaan Sannan ohjeita. Ensiksi verryttelimme kiertämällä maneesin käynnissä, ravissa ja laukassa. Sitten kaarroimme esteille - ensimmäisenä oli pystyeste, joka oli säädetty Silavan taitotasolle. Nousin kevyeen istuntaan ja kumarruin hieman eteenpäin. Ori ponnisti hyvästä kohdasta ja liitelimme esteen toiselle puolelle. Käänsin katseeni jo seuraavana olevaan okseriin ja ajoin Silavaa esteelle. Valmistauduin loikkaan, mutta juuri ennen estettä Silava teki äkkipysähdyksen, ja tupsahdin orin kaulalle kadottaen jalustimet. Onneksi hevonen pysähtyi - sujautin jalkani takaisin jalustimiin ja keräsin ohjat.
"Mites sä nyt noin?" kurtistin kulmiani Silavalle, joka tuijotti okseria epäluuloisena.
"Ota vaan uudestaan", Sanna kehotti.
Ohjasin orin sivuun ja kaarsin laukassa takaisin ensimmäiselle pystylle, joka meni jälleen hienosti. Painoin pohkeeni kevyesti Silavan kylkiin ja lyhensin ohjia. Suuntasin katseeni kohti okseria ja nojauduin kevyeen istuntaan. Silava laukkasi estettä kohti, mutta jarrutti jälleen juuri ennen ponnistusta ja kaarsi sivulle. Menetin tasapainoni ja mätkähdin selälleni okserin eteen, mutta onneksi minulla oli turvaliivi, ja mitään ei sattunut.
"Kävikö pahasti?" Sanna kiiruhti luokseni huolestuneen näköisenä.
Nousin pystyyn ja pyyhkäisin vaatteistani enimmät liat pois.
"Ei, kiitos turvaliivin... Mikshän Silava kieltää aina ton okserin?" ihmettelin ja otin lähellä pällistelevän orin kiinni.
"Sitäpä minäki", Sannan otsa rypistyi naisen miettiessä tilannetta.
Olin juuri nousemassa takaisin satulaan, mutta Sanna keskeytti aikeeni.
"Oota. Talutappa Silava tuota okseria kohti ja pysähdy aivan sen eteen", hän pyysi.
Nyökkäsin ja vein orin esteelle. Se nuuhkaisi värikkäitä puomeja, mutta käänsi sitten päänsä pois välinpitämättömän näköisenä.
"Ei se ainakaa pelkää", totesin ja talutin Silavan takaisin alkuun.
"Istunnassakaan ei ollut mitään vaikuttavia tekijöitä, ja Silavaan ei satu, sillä se hyppää kyllä ekan esteen..." Sanna pohti.
"Voiko se kieltää ihan tahallaan?" ehdotin.
"Ei hevoset yleensä kiellä ilman mitään syytä. Ja Silavahan on kiltti heppa", hän pudisti päätään.
Nousin selkään ja keräsin ohjat - jälleen kerran.
"Kate! Ratsasta nyt suoraan okserille, äläkä mee tuota ekaa ollenkaan", Sanna huikkasi.
"Ai voisko vika olla lähestymisessä?" ihmettelin.
"Ehkä", nainen nyökkäsi.

Kannustin orin laukkaan ja suuntasin suoraan okserille ohittaen ensimmäisen esteen. Valmistauduin uuteen kieltäytymiseen, mutta Silava yllätti ja tempaisi okserin yli! Jäin hieman jälkeen hypyssä, sillä en ollut totta puhuen edes osannut valmistautua hyppyyn.
"Taitaapi johtua siitä", Sanna vahvisti.
"Miten mä saan suoran lähestymisen myös sillon kun oon hypänny tuon pystyn?" kysyin.
"Käännä katse hyvissä ajoin okserille ja viesti koko kehollasi että haluat sinne. Käännä Silavaa terävämmin, kun laskeudutte", nainen neuvoi.
Nyökkäsin ja lähdin jälleen matkaan. Silava hyppäsi pystyesteen, ja yritin toimia niin selkeästi kuin osasin: pidin katseen okserissa, ohjasin orin selkeästi sekä terävästi estettä kohti ja valmistauduin hyppyyn, joka sieltä tulikin. Silava selvitti okserin puhtaasti - ongelma ratkaistu! Seuraavana oli ristikko, joka oli meille helppo nakki. Sitten hyppäsimme toisen okserin ja lopuksi pystyesteen. Ratsastin sädehtien Sannan luokse.
"Hyvä! Tuo eka mutka olikin aika paha", hän taputti Silavaa kaulalle.

Ratsastin "radan" vielä kerran läpi, ja siirryin loppuverryttelyyn: askellajeja, voltteja ja ympyröitä. Niillä notkistettaisiin hevosta. Tunnin päätyttyä laskeuduin Silavan selästä alas ja talutin sen talliin hoitotoimenpiteitä varten. Mieleeni jäi kareilemaan kutkuttava onnistumisen tunne sekä hyppäämisen riemu.

Alkutunnista riittikin pohtimista, kun kieltäminen sattui aina sille samalle esteelle. Toisinaan tällaiset säät saattavat aiheuttaa hevosille tarpeetonta jännitystä: kova tuuli maneesin rakenteissa, katolle tippuvat oksat ja sadepisarat saavat saaliseläimen vaistot valloilleen. Toisaalta kielto sattui aina samassa kohdassa, eikä Silavassa ollut havaittavissa sen kummempaa stressiä. Liian jyrkät ratsastustiet ovat usein haitaksi hypyn ja sen valmistelun kannalta; kannattaakin yrittää ratsastaa mahdollisimman pitkä tie ja hidastaa tarpeen mukaan. Lähestyitte okserille monta kertaa hiukan vinossa. Onneksi ongelma saatiin ratkaisua, ja pystyimme lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen. Tämäkin tehtävä on moitteettomasi hyväksytty, jatka ihmeessä seuraavaan! Saat tästäkin hoitomerkinnän. -Sanna E.

[katherine]

Tehtävä 4 - Kate & Silava

"Tännäänpä hikoillaan koulukiemuroiden parissa", hymisin Silavalle harjatessani sitä.
Tein kuten joka päivä ennenkin: hoidin ja varustin orin sekä talutin sen, yllätys yllätys, maneesiin. Tarkoituksena olisi ratsastella ratsastusteitä eri askellajeissa sekä treenata pohkeenväistöä - mikä ei todellakaan ollut mikään vahvin puoleni.

Noisin uljaan ratsuni selkään ja ohjasin hevosen kaviouralle. Verryttelimme tekemällä paljon ympyröitä, voltteja ja peruutuksia.
"Ratsastetaan eka käynnissä. Koko rata leikkaa!" Sanna ohjeisti.
Ratsastin pitkän sivun alkupäähän ja käänsin Silavan lävistäjälle. Kopsuttelimme maneesin poikki ja päädyimme vastakkaisen pitkän sivun loppuun.
"Täyskaarto!" Sanna komensi.
Ratsastin "pisaran" mallisen kuvion ja suuntamme vaihtui. Korjasin istuntaani, sillä olin huomaamattani nojannut liikaa eteen ja Silava oli hidastanut vauhtia.
"Hyvä kun huomasit vian. Nyt kolmikaarinen kiemuraura radan poikki!" Sanna huikkasi.
Lähdin mutkittelemaan, ja pyrin kääntämään Silavan notkeasti ja pyöreästi. Käytin pohjeapuja sekä käsiäni kiemurrellessani maneesin päästä päähän.
"Hyvät käännökset, Kate! Rata pituussuuntaan leikkaa!" opettajani kehui.
Käänsin Silavan lyhyeltä sivulta maneesin keskelle. Ratsastin tien loppuun ja taputin Silavaa kaulalle.

"Nyt voidaankin siirtyä raviin", Sanna ilmoitti.
Keräsin ohjat ja painoin kantapäitäni alemmas. Istuuduin mahdollisimman keskelle satulaa, ja pyrin jakamaan painoni tasaisesti. Se oli minun istuntani vika: nojasin helposti eteenpäin, ja kaarroissa saatoin kallistua sisäuran suuntaan.
"Kevennä ja nojaa hieman taaksepäin. Yritä pitää painopiste suorassa ja mukaudu Silavan liikkeisiin. Jos nojaat eteenpäin, Silava luulee että pitää hidastaa, ja jos kallistut sivulle, se kääntyy liikaa. Puoli rataa leikkaa!" Sanna neuvoi.
Kannustin Silavan raviin ja ohjasin sen ratsastusradalle. Pidin Sannan opit mielessäni ja yritin noudattaa niitä parhaani mukaan: paino keskellä, nojaa enemmän taaksepäin, älä kallistu sivulle... Ravasimme puoli rataa leikkaa melko moitteettomasti.
"Hyvä! Huomasitko, nyt Silava meni tasaisaisesti, kun istuntaa korjattiin", Sanna hymyili.
"Joo! Mutta jos laukassa nojaa eteenpäin, niin eikö se vaan kannusta hevosta menemään lujempaa?" ihmettelin.
"Se on kyllä totta, mutta joka askellajissa eri sääntö", nainen naurahti.
Nyökkäsin.
"Ravissa edelleen, loiva kiemura pitkällä sivulla!" hän kehotti.
Painoin pohkeeni kevyesti mutta tiiviisti Silavan kylkiin ja ravasin pitkälle sivulle. Pidin jälleen painoni tasaisena ja vältin eteenpäin nojaamista. Myötäilin orin liikkeiden mukaan - homma tuntui helpommalta kuin aiemmin.
"Tää toimii oikeesti", ilahduin ravattuani ratsastustien.
"Etkö sitte uskonu?" Sanna naurahti
hu*neena.
Hymyilin ja hidastin Silavan käyntiin.

"Nyt otetaan laukassa, mutta vaan ympyröitä. Oikea laukka, ja myötäsuuntaan. Pääty-ympyrä tuonne!" Sanna osoitti vasenta päätyä.
Nyökkäsin ja kannustin Silavan suoraan käynnistä laukkaan, vaikka se ottikin muutaman raviaskeleen siirron välissä. Jälleen kerran kiinnitin huomiota myös istuntaani ja laukkasin pääty-ympyrälle. Käytin kääntymisessä pohjeapuja, ja Silava taipui oikein kauniisti. Nauroin mielessäni, sillä ratsastaminen oli niin ihanaa! Työskentelimme vielä hetken laukassa ympyröiden parissa, minkä jjälkeen oli aika ottaa pohkeenväistöä käynnissä. Ohjasin Silavan kaviouralle ja hidastin käyntiin.
"Elikkä homman nimi on, että pitäis saada Silava kulkemaan kauniisti pohkeenväistöä käynnissä. Sen se kyllä jo osaakin, mutta teidän pitää olla ratsukko, joka suorittaa liikkeen yhdessä. Anna selkeät avut: ekaks puolipidäte, että heppa tietää, mitä on tulossa, sitten johtava ohjasote liikkeen suuntaan. Silavan niska ja pää pitäis asettaa liikkeen suunnasta pois. Ja muista, että etuosa johtaa liikettä koko ajan! Ulko-ohja säätää tempoa, sisä-ohja pitää hepan asetettuna. Painon pitää olla koko ajan keskellä, ja myötäile sisäpohkeella liikettä. Ulkopohje pitää Silavan eessä. Onko okei?" Sanna pälpätti yhteen putkeen.
Nyökkäsin hieman epävarmana. Viime väistöstäni olikin jo aikaa...
"Nou hätä, mä annan ohjeita samalla kun suoritat väistöö. Ekaks siis johtava ohjasote liikkeen suuntaan!" nainen opasti.
Ja niin alkoi hikinen vääntö. Ensimmäisellä kerralla toteutin avut liian epäselvästi, ja Silava ei tajunnut, mitä halusin sen tekevän. Toinen kerta oli jo parempi, mutta etunojainen istuntani rikkoi liikkeen. Kolmas kerta toden sanoo: pohkeenväistö onnistui sulavasti ja toimivasti, ja suoristin hevosen tyytyväisenä.
"Jes! Tää kurssi ois tässä, onneks olokoon! Muistat vaan tarkkailla istuntaa ja treenata aina välillä, niin kaikki kyllä sujuu hyvin", Sanna läimäytti kätensä yhteen ja kiitti minua kurssista, samoin minä häntä.
"Tiesitkö että oot paras", kuiskasin Silavalle taluttaessani sitä talliin.
Tumma ori hörähti ja heilautti päätää myöntyvästi.

Toisinaan istunta alkaa huomaamattomasti muokkaantumaan ei-toivottuun suuntaan. Jos virheitä ei korjata, niistä tulee hyvin nopeasti tapa, mitä on vaikea lähteä purkamaan pois. Toisinaan, oikeastaan hyvinkin usein, hevoset ymmärtävät ratsastajan eteenpäinnojaavan istunnan pyyntönä mennä kovempaa. Tämän vuoksi hidastettaessa pitäisikin nojata hiukan taaksepäin. Ratsastajan istunta vaikuttaa ratsukon tasapainoon. Pyri jatkossa kiinnittämään huomiota istuntaasi, ja siihen, miten se vaikuttaa ratsuusi. Jatka ihmeessä harjoittelua, sulla on jo hyvät pohjatiedot ja -taidot! Kurssi olisi nyt osaltasi suoritettu, mikä tarkoittaa että ansaitset 6 tuntimerkintää, B-merkin, D-merkin sekä este- ja koulumerkin. Näiden lisäksi annan sinulle yhden tarinamerkinnän. Iso kiitos osallistumisesta! -Sanna E.

[Destiny]

Tehtävä 1: hoito

Destiny & Myy

Kurssin ensimmäisenä tehtävänä oli hakea hevonen tarhasta, hoitaa se ja viedä takaisin tarhaan. Olin valinnut kurssiponikseni Myyn, jota lähdin reippain mielin hakemaan. Ilma ei ollut paras mahdollinen, mutta hällä väliä. Myy tarhasi Pipsan ja Ellan kanssa. Piilotin riimun selkäni taakse ja lähdin kävelemään Myyn luokse. Tamma luimisteli, mutta antoi ottaa itsensä kiinni. Sadeloimi oli valahtanut oikealle puolelle, joten suoristin sen vasemmalta puolelta. Lähdin taluttamaan Myytä sisälle, mutta tammapa ei liikahtanut senttiäkään. Jouduin muutaman kerran hoputtamaan ponia, joka lopulta seurasi kiltisti perässä talliin asti.

Tallissa riisuin sadeloimen pois ja etsin käsiini Myyn harjat. Aloitin kumisualla ja sen jälkeen kovalla harjalla, että varmasti kaikki kuivunut kura lähtisi irti. Laitoin molemmat harjat takaisin harjapakkiin ja otin pehmeän harjan. Harjasin kaiken irtolian pois ja harjasin vielä jalat. Päätä varten etsin käsiini pääharjan, joka löytyikin aivan pohjalta, muiden harjojen alta. Myy ei pitänyt pään harjaamisesta, vaan heilutteli päätä minne sattuu. Sain kuitenkin päättäväisesti harjattua pään puhtaaksi. Palautin harjan takaisin ja otin kaviokoukun. Myy nosti jalkansa helposti ilmaan ja sain putsattua kaviot ongelmitta. Taputin ponitammaa kiitokseksi ja laitoin kaviokoukun takaisin harjapakkiin. Selvitin vielä harjan sekä hännän ja puin loimen takaisin ruunikon päälle. Talutus tarhaan sujui hyvin, vaikka Myyllä oli kiire niin totteli kuitenkin hienosti.

Kevään ikävät kurakelit ottavat hevosihmiset aina uhrikseen. Toisaalta raikas kevätilma – niin kuin mikä tahansa muukin ilma – houkuttelee hevosia jäämään ulos tarhatovereidensa seuraan. Myy taisi olla känkkäränkkätuulella, kun ei halunnut lähteä ollenkaan mukaasi. Toiset hevosista eivät pidä pään harjauksesta: tämä on kovin yksilöllistä. Hyvä, että Myyn ilkeilystä huolimatta harjasit pään, etkä antanut Myyn ottaa johtajan roolia. Suoritit ensimmäisen tehtävän moitteettomasti, mutta et kuitenkaan pohtinut ollenkaan tehtävässä vaadittuja asioita ("Hevosesi luimisti ja huitoi hännällään, kun teit jonkin tietyn asian – milloin, miksi? Pohdi ja mieti asiaa hevosen näkökulmasta. Miten hevonen muuten reagoi työskentelyysi?") minkä vuoksi joudun valitettavasti hylkäämään ensimmäisen tehtävän suorituksen. Voit lisätä pohdinnan irtonaisena seuraavaan viestiin, mutta älä suorita seuraavaa tehtävää ennen kuin olen hyväksynyt kokonaisuuden. -Sanna E.

[Enni]

Enni & Terranova

1. Hoito

Oli erittäin kurainen ja mutainen päivä. Vettä satoi kaatamalla. Saavuin tallille, ja menin oitis hakemaan Novan tarhasta. Kaikilla hevosilla oli sadeloimi päällä. Novan loimi oli aivan likainen ja mutainen. Otin tamman rivakasti kiinni, ja vein sen talliin.

Tallissa laitoin sen kiinni pesupaikalle. Pesin sen likaiset jalat, ja kuivasin ne huolellisesti pyyhkeellä. Taluutin Novan omaan karsinaansa, ja otin siltä loimen pois. Hain harjakoriin, ja otin sieltä kumisuan. Aloin pyörittelemään sualla voimakkaasti -ehkä vähän liiankin voimakkaasti, sillä tamma luimisti, ja huiski hännällään. En usko että se tuntui sen mielestä kauhean mukavalta. Suin vielä toisenkin puolen huolellisesti, ennen kuin otin pehmeän harjan, ja piikkisuan. Aloitin aivan niskan tyvestä ja lopetin lautasille. Tamma näytti tyytyväiseltä. Siirryin harjattuani molemmat puolet jatkamaan hevosen harjausta pölyharjalla. Nova suhtautui lempeästi näytti nauttivan puhtaana olemisesta. Otin korista kaviokoukun, ja aloitin vasemmasta etukaviosta. Varoin osumasta säteeseen. Etenin sitten vasempaan takakavioon, siitä oikeaan etukavioon, ja siitä vielä oikeaan takakavioon.

Aivan lopuksi nypin vielä Novan harjan huolellisesti, ja selvitin hännän. Puin sadeloimen takaisin tammalle. Ja taluutin sen tarhaan. Se näytti pitävän tarhassa olosta -myös koiranilmalla!

Kevään myötä tallille saapuu myös armottomat mutavyöryt, joista ei meinaa selvitä hengissä ollenkaan. Kura tarttuu hevosiin kuin liima, mitä saa repiä irti kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla. Selviydyit harjausurakasta kuitenkin hienosti. Vaikka muta onkin sitkeästi kiinni hevosten karvoissa, pitää varoa harjaamasta liian kovakouraisesti: Novan reaktio oli aivan ymmärrettävä varoitus. Ensimmäinen tehtävä on suoritettu, voit halutessasi siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! Tästä saat myös yhden tarinamerkinnän. –Sanna Eloranta

[Kasper]

Tehtävä 1 - Kasper & Jätkä

Taivaalta oli tihkunut vettä koko päivän ajan, eikä loppua näkynyt nytkään poimiessani Jätkän päitset ja narun naulasta ja lompsin ulos askeleeni mutaisella tallipihalla litisten. Jätkä oli linnoittautunut tarhansa perälle, eikä tullut luokseni kutsusta huolimatta. Sen sijaan tarhakavereista Foggy oli heti tunkemassa mukaan. Kiemurtelin itseni aidan ali Jätkän luokse. Ori antoi kiinni nätisti ja seurasi perässä portille. Hätistelin Foggya hieman kauemmas ja talutin Jätkän ulos tarhasta kauhistellen mielessäni orin kuraisia jalkoja ja tulevaa harjausurakkaa.

Tallissa vein Jätkän seisomaan pesuboksiin, johon sidoin sen kiinni vetosolmulla. Kiskoin märät loimet orhin yltä viedäkseni ne kuivumaan, ja palasin sen jälkeen takaisin harjojen kanssa. Säädin hanasta tulevan veden sopivan lämpimäksi ennenkuin aloin huuhdella kuraisia jalkoja. Alkuun ori pyöri paikoillaan vähän rauhattomasti, mutta tottui pian rauhallisiin otteisiini ja rauhoittui itsekin. Jalat huuhdottuani kävin hakemassa pyyhkeitä, joilla kuivasin enimmät vedet.

Siirrettyäni Jätkän karsinaan putsasin orilta kaviot. Jätkä nojasi painollaan minua vasten etujalan kaviota nostaessani, joten nojasin takaisin jottei minun tarvitsisi toimittaa jalan virkaa monta sataa kiloa painavan eläimen alla. Putsasin kaviot koukulla välttäen säteeseen osumista, minkä jälkeen harjasin vielä kavion pohjan koukussa olevalla harjalla. Sama operaatio kaikille jaloille, ja that's it.

Aloitin harjaamisen kumisualla kevyesti pyöritellen ja käyden läpi hevosen karvapeitteen kaulalta lautasille saakka. Suurilta kuraisuuspitoisuuksilta vältyttiin loimen ansiosta, mutta kaulalle ja mahan alle oli törkyä kasaantunut senkin edestä. Irtokarvat ja enimmät kurat irrotettuani otin esille pölyharjan, jolla harjasin huolellisesti myös mahanalusen sekä hevosen muun kropan. Kun talliin tuotiin toisia hevosia, pyöriskeli Jätkä innoissaan karsinassaan, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti niin, ettei minun tarvinnut sitoa sitä kiinni. Harjauksen jälkeen kävin vielä kerran jalat läpi pölärillä, ja nappasin korista pehmeän pääharjan harjatakseni korvantaustat ja pään yleensäkin. Jätkä ei pitänyt siitä että hiplasin sen naamaa vaan heilautteli päätään toisinaan, minkä takia pyrin harjaamaan herkät alueet erityisellä huolellisuudella ja varovaisuudella. Ennen hevosen tarhaan palauttamista selvittelin vielä harjan ja hännän kamman ja selvittelyaineen avulla. Sitten nakkasin Jätkälle kuivan loimen ylle ja lähdin taluttelemaan sitä tarhalle päin.

Jätkä onkin hieno valinta tämän kurssin suoritukseen! Oli hyvä idea käydä pesuboksissa pesaisemassa tarhan tuomat mudat ruunan jaloista pois: harjaamalla niiden irrottamiseen menisi ikuisuus. Jotkin hevoset eivät tosiaan pidä siitä, että niiden turpaa hiplataan, minäkään en tosin osaa sanoa mistä se johtuu. Selvisit tilanteesta kuitenkin hyvin vaikuttamalla omaan toimintaasi. Päätä ei tosin ole välttämätöntä harjata aina ollenkaan, ellei se ole selvästi likainen (kuten esimerkiksi tällaisilla koiranilmoilla). Tehtävän pohdintasi jäi niukaksi, mutta sitä löytyi kuitenkin edes hiukan. Toisin sanoen tehtävän suorituksesi hyväksyttiin, ja voit halutessasi siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! Seuraavassa tehtävässä toivoisin saavani hiukan enemmän selkeää pohdintaa. – Sanna

[Saku]

Saku & Ronnie
1. tehtävä - hoito

Vedän hupun pääni suojaksi ja harpon puolijuoksua talliin. Päivä on ollut aamusta asti sateinen ja kylmä viima tekee muutenkin vilpoisanpuoleisesta ilmasta vielä kylmemmän tuntuisen. Vihdoin pääsen tallin suojiin, mutta tunnen silti olevani kuin uitettu koira märkine vaatteineni. Minua kauhistuttaa ajatus kuraisesta Ronniesta, joka saa toimia kurssihevosenani. Kauhisteluistani huolimatta käyn noutamassa ruunan riimun ja lähden talsimaan tarhoja päin.

Punaiset Converseni eivät ole enää punaiset, kun astelen kuraista polkua pitkin tarhoille. Huokaisen, mutta koitan olla ajattelematta säätä vaan lähinnä kurssin suoritusta. Kävelen viimeiset metrit viitostarhalle, jossa pieni pörröinen Buster-poni ja pystyharjainen Ronnie mutustelevat heinää sulassa sovussa. Kutsun Ronnieta nimellä, ja poni lähtee lönkyttelemään reippaasti luokseni. Rapsutan suloista pystyharjaa korvan takaa, ja ujutan samalla riimun sen päähän. Ronnie hyvästelee tarhakaverinsa pienellä hirnahduksella, mutta lähtee sitten kuuliaisesti seuraamaan minua talliin.

Ronnien karsina löytyy päätallin puolelta, läheltä varustehuonetta. Irrotan riimun Ronnien päästä ja asetan roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun. Pujottaudun karsinasta ulos ja kävelen varustehuoneeseen, josta nappaan mukaani Ronnien harjapakin. Ruuna odottaa karsinassaan korvat hörössä, ja alkaa heti hamuta herkkuja astuessani vuoniksen vierelle. Naurahdan ja kaivan taskunpohjalta leivänpalan, jonka ojennan ruunalle. Kun Ronnie on mutustanut herkkunsa, otan sadeloimen pois ja vien pesuun, sillä se on saanut mukavan kurapeitteen. Vaikka Ronnie olikin ollut loimitettu, sen jalat ja kaula, sekä jonkinverran mahanalusta oli kurassa. Huokaisen taas, mutta alan hommiin.

Pyörittelen kumisualla kovettuneet liat kaulalta, kaikessa rauhassa ilman kiireitä. Ronnie rentoutuu saamastaan hieronnasta, ja roikottaa päätään silmät ummessa nautinnon merkiksi. Kun kovettuneet liat on saatu poistettua, otan pölärin ja suin ponin jalat huolellisesti, sekä mahanalustan. Lopuksi huolittelen harjausoperaation dandylla, jolla harjailen vain rennosti Ronnien läpi. Pian olen saanut Ronnien harjatuksi, joten otan kaviokoukun esiin. Nostan oikean etujalan oikeaoppisesti, ensin liu'uttaen kättäni sen jalkaa pitkin ja sitten kevyesti nostaen. Sitten alan puhdistamaan kaviota. Samassa Ronnie alkaa huiskia hännällään ja luimia. Ihmettelen, mistä ruunan käytös johtuu, mutta sitten hoksaan että olin vahingossa osunut säteeseen. Ronnie lopettaa pian luimistelun ja saan kavion puhdistetuksi. Puhdistan muutkin kaviot samoin, jolloin Ronnie on täysin hoidettu. Laitan kaviokoukun takaisin pakkiin ja kiikutan pakin varustehuoneeseen. Palatessani karsinalle nappaan riimun ja ujutan sen Ronnielle, ja lähden taluttamaan vuonista tarhaan. Ronnie kipittää reipastahtisesti, kuitenkaan rynnimättä vierelläni ja saan ponin päästetyksi tarhaan. Sanon ruunalle heipat ja lähden talsimaan kotiin, sateen edelleenkin jatkuessa.

Jopas Ronnie lähtikin helposti tarhasta matkaasi! Usein tarhaan jäävät kaverit ja ruoka saavat hevoset hankaamaan vastaan, jolloin kiinniotosta muovautuu astetta hankalampi operaatio. Selvisit kuitenkin suosiolla talliin, upeaa! Hevosen käsittelyssä rauhallisuus ja varmuus ovat niitä asioita, mitä kannattaa pitää silmällä omassa työskentelyssään. Hevonen on laumaeläin, ja reagoi ihmisessä jyllääviin tunnetiloihin kuin peili. Kavioita puhdistettaessa pitää olla huolellinen, ettei vahingossa tökkäise hevosta säteeseen – se ei nimittäin ikinä tunnu mukavalta. Tämä on suoritettu moitteettomasti; voit siirtyä halutessasi suorittamaan seuraavaa tehtävää! -Sanna

[Saku]

Saku & Ronnie
2. tehtävä - koulu

Jotta en paleltuisi kuoliaaksi viileässä, joskin aurinkoisessa kevätsäässä, valitsen vaatekaapistani paksun hupparin ja vedän sen päälle tuulenpitävän, alunperin syystakiksi ostetun mustan takkini. Vanhat, kunnon Converseni saavat toimia jälleen kerran jalkiminani. Otan mukaan myös ratsastuskengät, sillä tänään olisi tarkoitus vääntää hieman koulua Ronnien kanssa. Ratsastuskengät ja eväät sisältävä tallikassi mukanani lähden autolle, jolla isä minut tallille kuskaa.

Metsikseen ei kestä kauaa, joten pian olen tallin pihassa. Kiitän isää kyydistä ja astelen talliin kantamuksineni. Tervehdin reippaasti vastaantulevaa Sannaa ja paria tallilaista, ja suuntaan kulkuni kaapeille. Kaapeilla näen Iidan, ja hänen seurassaan Locin. Tervehdittyäni heitä avaan kaappini ja laitan kassin sinne, ja sanon lähteväni Ronnien hoitoon.

Ronnie on tuotu valmiiksi sisälle, hyvä niin. Matkalla karsinalle nappaan Ronnien harjapakin matkaani. Karsinalle päästyäni kajautan ruunalle iloisen tervehdyksen avaten karsinanoven rauhallisella liikkeellä. Ronnie kiinnostuu karsinaan tulijasta ja alkaa nuuhkia minua. Nauran pystyharjan touhuille ja alan samalla, ponin minua nuuskiessa, harjata sitä. Ronnie lopettaa nuuhkimisensa ja alkaa nauttia harjaamisesta. Tällä kertaa Ronnie ei ole sen pahemmin likainen, mutta siitä huolimatta harjaan Ronnien huolellisesti kiireittä. Tuntihan alkaa vasta vajaan puolen tunnin päästä, mikään kiire minulla ei siis ole.

Saan Ronnien pian harjatuksi, joten puhdistan kaviot. Ronnie nostaa kavionsa ilman temppuiluja, ja ruuna ansaitseekin käytöksestään ruhtinaaliset taputukset kaviot putsattuani. Hymyilen pienesti asettaen kaviokoukun takaisin pakkiinsa, ja vien pakin paikalleen. Samalla reissulla nappaan mukaani satulan ja suitset, jotka puen Ronnien ylle.

Varustettuani Ronnien valmistaudun itse tunnille. Haen kaapista ratsastuskenkäni ja vaihdan ne Conversejen tilalle. Otan kaapin hyllyltä ruskean ratsastuskypäräni ja laitan sen päähän napsauttaen leukahihnan kiinni. Sitten kello onkin jo niin paljon, että voin lähteä taluttamaan Ronnieta maneesiin päin. Nappaan ruunan ohjat käsiini, ja ei kun maneesiin vaan!

Maneesin keskihalkaisijalla säädän jalustimet oikean mittaisiksi ja kiristän satulavyön. Nousen satulaan ja Sanna antaa luvan siirtyä uralle. Tunti aloitetaan alkukäynneillä ja -raveilla, jonka jälkeen alamme tehdä siirtymisiä. Ronnie intoilee raviin siirtymisestä hieman liikaakin, ja alkaa muistuttaa enemmän ravuria kuin tuntiratsua - ainakin minun mielestäni. Saan kuitenkin menoa jotenkuten hillityksi, joten tuntia voidaan jatkaa. Teemme erilaisia siirtymiä, niin käynnistä raviin kuin ravista käyntiinkin. Lopuksi kokeilemme laukkasiirtymiä, ilman raviin siirtymistä. Aluksi tulee pari raviaskelta, mutta seuraavalla kerralla onnistun nostamaan laukan ilman ainuttakaan raviaskelta. Olen tyytyväinen itseeni ja Ronnieen. Teemme lisää siirtymiä, sekä temmonmuutoksia, samalla keskittyen selkeisiin ja ymmärrettäviin apuihin. Sanna kertoo huonon istuntani vaikuttavan apujen selkeyteen - ja sen kyllä tiedustan itsekin. Lopputunnista keskitymme istuntaan, ja ratsastan vielä kerran kaikki askellajit läpi Ronniella. Sitten onkin loppukäyntien aika.

Tunnin aikana tuli ainakin oivallettua istunnan tärkeys ja laukannostot onnistuivat hyvin. Olin ihan tyytyväinen tuntiin, mutta vielä kun saa sen istunnan kuntoon niin hyvä tulee - minä kun tuppaan vaan matkustelemaan mukana.

Ronnie on luonteeltaan melko reipas ollakseen vuonohevonen. Oli kuitenkin kiva nähdä, että sait ruunan hallintaasi jo tunnin alkuvaiheilla. Liika reippaus ei ole ikinä hyväksi kouluratsastuksen puolella; sitä paitsi vauhdikkaassa menossa saattaa olla hankalampi keskittyä istuntaan, kun ajatukset siirtyvät pidätteisiin ja hevosen hidastukseen. Istuntasi paranee tunti tunnilta! Tällä tunnilla hoksasit selvästi, että lievä takanoja auttaa istumaan syvemmälle satulaan. Keskity antamaan hevoselle selkeät ja yksinkertaiset avut, niin molemmat ymmärtävät toisiaan paremmin. Tuntinne parani loppua kohden selkeästi, hauska nähdä kun kehityt! Tämä tehtävä on hyväksytysti suoritettu, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää. -Sanna E.

[Saku]

Saku & Ronnie
3. tehtävä - esteet

Seuraavaksi ratsastuskurssista onkin suoritettava esteosuus. Jännitys kihelmöi vatsani pohjalla ratsastaessani Ronniella huolellisia alkuverryttelyjä. Ronnie kulkee sopivan reippaassa tempossa allani tehdessäni kaikenmaailman voltteja ja muita taivuttelevia liikkeitä. Ulkona myrskysi, mutta sisällä maneesissa ei pitänyt huolehtia myrskyisästä ulkoilmasta pätkän vertaa. Alkuverryttelyiden jälkeen siirryimme hyppäämään. Ronniella ei selvästikään ollut kovin hyvä päivä, sillä ruuna kielsi heti ensimmäiselle esteelle. Kokeilin uudemman kerran lähestyä estettä, mutta Ronnie vain kielsi kieltämistään. Pohdin syytä Ronnien outoon käytökseen, mutten saanut päähäni mitään järkevää syytä. Sanna kehotti pitämään pohkeet kiinni hevosessa, kuitenkaan puristamatta, ja ratsastaa määrätietoisesti kohti estettä. Pehmensin istuntaani ja annoin Ronnielle hieman enemmän ohjaa, jotta se saisi tilaa hyppyyn. Ronnie sai heti lisää intoa ja halukkkuutta hyppyyn ratsastustyylinvaihdokseni myötä, ja loikkasikin korvat hörössä esteen yli, ja koko rata meni hyvin. Tajusin, että ratsastaessaan ei saa olla liian "nössö", eikä kovakätinenkään. Ronnien kielloista huolimatta tunnista jäi hyvä maku suuhun, nyt kun tajusin mikä kieltämisen syy loppujenlopuksi oli. Ehkä osasyy oli myös pieni jännittyneisyys - hevosethan aistivat tunnetilat extrahelposti.

Hypyn onnistumiseen vaikuttavat ratsastajan istunnan ja ratsastustaidon lisäksi myös esteelle ratsastettava tie sekä hevosen askeleet. Osatekijöitä onnistuneeseen – tai epäonnistuneeseen – hyppyyn on lukuisia. Kun virheitä alkaa jostakin syystä kerääntyä, ratsastajan tulee kiinnittää huomioo omaan toimintaansa: "voinko tehdä jotakin väärin?". Istuntasi oli hiukan jännittynyt esteelle lähestyttäessä, mutta hypyt alkoivat sujua paremmin kun huomasit rentouttaa olemuksesi. Jännittynyt kroppa vaikuttaa hevoseen, eikä jousta ratsun liikkeiden mukana niin kuin kuuluisi. Tunnin lopussa teiltä näki jo paljon parempia suorituksia, jotka suurin osa johtuivat siitä, että kiinnitit enemmän huomiota kroppaasi ja mukauduit Ronnien liikkeisiin. Tehtävä suoritettu, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa! -Sanna

[Saku]

Saku & Ronnie
4. tehtävä - koulu

Ronnie ei tänään ole yhteistyöhaluisella tuulella. Tehtävät sinäänsä menevät ihan ok, mutta jokin ratsastuksessa mättää. Sanna huomaa minun olevan aivan liian jännittynyt, joka vaikuttaa myös Ronnieen huonolla tavalla. Ronniekin muuttuu jäykäksi, kun minä istun pelkkänä rautakankena sen satulassa. Alamme heti korjata istuntaa rennommaksi, se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ratsastamme erilaisia ratsastusteitä, joista tulee alkuun aikamoisia käärmeitä niiden kiemuruuden vuoksi, mutta sitäkin saadaan korjattua istuntani kautta. Pian kokeilemme pohkeenväistöä. Se onnistuu hyvin, koska menemme vain käyntiä, mutta linjan säilyttäminen on silti yllättävän haastavaa. Tässä tehtävässä onnistun pitämään istuntani syvällä satulassa samalla keskittyen tehtävään ja Ronnien ratsastamiseen. Kun pohkeenväistöt saadaan tehdyksi, siirrytään laukkatyöskentelyyn. Siinä istuntani meinaa paisua liian etupainoiseksi, joka vaikuttaa jälleen Ronnieen. Siitä tulee etupainoinen eikä se ole varsin kaunista katsottavaa. Kokeilen nojata hitusen taaksepäin, jolloin Ronnien etuosa alkaa kulkea kevyemmin, kun istuntani ei ole sitä painamassa. Laukkakin saadaan loppua kohden onnistumaan. Tällä tunnilla onnistuin saamaan Sannalta paljon kehuja, miten onnistuin korjaamaan istuntaani rennommaksi ja pehmeämmäksi hevosen kannalta. Piti vain muistaa istua syvällä satulassa ja yrittää olla mahdollisimman rento.

Istunnan korjaaminen lähtee aina ratsastajan ajatuksista; pitää pystyä rentouttamaan myös ajatuksensa, jolloin vaikutus siirtyy kehoon. Monesti ihminen jännittää vartaloaan aivan huomaamattaan. Toisaalta ratsastettaessa kuuluukin pitää yllä tietynlaista jännitystä – tai oikeastaan jäntevyyttä, ettei kroppa tipahda kuin löysä spagetti. Ratsastajan tulee pystyä kantamaan itsensä rentona, mutta jäntevänä. Kotonaan voi yrittää tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kiinnittää huomiota kropan jännittyneisyyteen, ja rentouttaa kaikki jännitteet. Harjoitusten kautta mestariksi, niinhän se menee! Lopputuntia kohden aloit löytämään itsestäsi rentoutta, ja takanoja edesauttoi oikean asennon löytämistä. Huomasit varmaan itsekin, kuinka Ronnie alkoi heti kulkemaan paremmin, kun muokkasit omaa istuntaasi. Koita olla kaarteissa nojaamatta sisäuralle, ja siirtymisissä vältä etunojaa! Kurssi olisi nyt suoritettu, paljon onnea! Seuraavaksi voit lähteä suorittamaan vaikka ratsastuskurssi II -peruskurssia! -Sanna

[jade]

Pääsenkö mukaan Ellalla ? 

Ilman muuta! Lue ohjeet aloitusviestistä ja aloita suorittamalla ensimmäinen tehtävä kurssirungosta. Muista lukea tarkkaan, mitä tehtävässä pyydetään tekemään. -Sanna