|
Post by Maisu on Nov 16, 2014 16:14:13 GMT 2
Maisu & Arma Tehtävä 2 Ensimmäistä kertaa pääsisin Arman selkään! Minulle oli annettu tehtäväksi ratsastaa koulua ja Sanna olikin suunnitellut jo tehtävät valmiiksi - tekisimme tempon vaihteluita ja keskittyisimme perusasioihin. Mielestäni Sanna oli laatinut tehtävän hyvin, sillä uuteen hevoseen oli hyvä tustutua rauhassa, eikä kiirehtiä turhaan! Hain Arman tarhasta, riisuin siltä loimen ja aloin sukimaan sitä harjalla. Harjasin varsinkin satulan kohdan ja jalat erityisen tarkasti, sitten otin kaviot. Hain orin varusteet odottamaan ja sujautin suojat Arman jalkoihin. Varustin Arman loppuun sekä laitoin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Lähdimme maneesiin. Maneesissa kiristin satulavyötä ja säädin jalustimet itselleni sopiviksi - kiipesin selkään. Kävelin hetken pitkin ohjin, jonka jäkeen Sanna otti "ohjat" käsiinsä. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi siihen, että varpaani sojottivat sivuille. Kiinnitin siihen siis huomiotani, samalla pysähdyksiä tehden. Alkuun Arma ei oikein olisi halunnut pysähdellä, joten jouduin pidättämään istunnallani hyvinkin paljon, ennenkuin pidätteet menivät läpi.Oma jännitykseni vakutti myös osaltaan Arman kiireisyyteen. Lopulta, kun sain itseni rennoksi ja Arma alkoi jo olla rauhallinen, ehkä jopa vähän pohkeentakana - otin raviin. Ravissa oriin palautui taas sama vieterimäisyys ja aloin taas itse jännittää kroppaani. Jatkoin temponvaihteluiden parissa, enimmäkseen tein hidastuksia, sillä Arma oli ihan riittävän virkeä ilman patisteluitakin. Kekityin tarkasti joka lihaksen rentouttamiseen ja Arma reagoi siihen heti. Hidastusten lisäksi tein aina joka kulmaan voltin ja asetin reilusti sisään. Kun olin saanut Arman toiseen suuntaan jo mukavan vetreäksi vaihdoin suunnan kokorataleikkaalla. Toiseen suuntaan Arma vaikutti heti paremmalta ja pääsimmekin pian laukka tehtävään. Sanna sanoi, että jalkanikin oli jo paremmassa asennossa, ja se oli varmasti vaikuttanut osaltaan Armaan - olin samaa mieltä. Jäin pääty-ympyrälle ja annoin Arman kävellä siinä hetken vapain ohjin. Kun olin kävellyt jonkin aikaa, otin ohjat takaisin tuntumalle ja nostin laukan käynnistä. Laukka nousi heti ja laukkasin seuraavan kierroksen ympyrällä. Sitten jäin laukasta käyntiin ja kävelin puoli kierrosta, sitten taas uusi nosto - tälläistä tehtävää me teimme. Laukan kanssa ei ollut ongelmia, joten keskityin enemmänkin vain Arman sopivaan taivutteluun. Sisäpohje pitkänä alhaalla, ulkopohje aavistuksen takana ja Arma alkoi jo mukavasti laukassakin pyöristyä muotoon. Kun olin saanut taivutuksen läpi, vaihdoin suuntaa. Tein samaa tehtävää ja keskityin jälleen tavutuksen läpi viemiseen. Arma oli jälleen tähän kierrokseen hieman hankalampi, joten sain työstää asetusta oikein tosissani. Johtuen siitä, että Arma oli hiukan jäykkä - se vain kiersi turpaansa sisälle, eikä kääntänyt koko päätään niskasta. Pidin kuitenkin ulkoavut tiukkoina ja Arma alkoikin vastata siihen hyvin. Lopulta saatiin laukka työstettyä valmiiksi - annoin orin kävellä hetken pitkin ohjin. Lopuksi otin vielä loppu ravit, ennen kuin laskeuduin selästä ja kävelytin Armaa maasta käsin. Olin ottanut Armalle fleece-loimen mukaan ja heitin sen nyt orin selän päälle lämmittämään. Kun kävelyt oli kävelty, menimme talliin. Karsinassa riisuin Armalta varusteet pois ja harjasin sen kevyesti, sekä tarkistin kaviot. Ulkona oli jo painnunut miinuksen puolelle, joten jätin Armalle loimen päälle karsinaan. Kävin huoltamassa varusteet ja viemässä ne paikoilleen. Sitten annoin Armalle taas pienen herkkupalan ja lähdin iloisena kotiin. - Maisu Muistathan, ettei seuraavaa tehtävää saa lähteä suorittamaan, ennen kuin olen hyväksynyt edellisen tehtävän suorituksen! Hyväksyn tämän poikkeuksellisesti, mutta kiinnitä asiaan huomiota jatkossa, ettei tule tarpeettomia hylkäyksiä.
Jalkojen asentoon kannattaakin kiinnittää huomiota! Usein ratsastusta – tai tarkemmin, hevoseen vaikuttamista – hankaloittavat pienet virheet ratsastajan asennossa. Pienet virheet vaikuttavat puolestaan isoihin asioihin: jalkojen asento vaikuttaa koko istuntaasi. Kun käännät varpaat ja polvet osoittamaan samaan suuntaan, eteenpäin, pohkeet toimivat paremmin ja pystyt istumaan paremmin satulaan.
Tunti sujui osaltanne hyvin! Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hyvää yhteistyötä teitte laukkatyöskentelyn aikana! Voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää.
Sinte
|
|
Katriina Iso-Pyökkäri
Guest
|
Post by Katriina Iso-Pyökkäri on Nov 21, 2014 12:11:06 GMT 2
Katriina & Hilppa (http://ruurikki.webs.com/katriinantalli/hevostentiedot/hilppa.htm) Tehtävä 3 - esteet Pidimme Hilpan kanssa pari viikkoa taukoa ratsastuskurssista ja kertasimme perusjuttuja kotikentällä. Tänään ajelimme taas poni perässä Metsälammelle ja valmistauduimme estetuntiin. Todella kylmä ja tuulinen sää sai Hilpan perillä suorastaan sinkoamaan sinne tänne, kun talutin sen trailerista pihaan. Laitoinkin siis tamman tallin pesarissa kuntoon ja siirryin sukkelasti maneesiin. Siellä meitä odotti 5 esteen rata, joka sisälsi kaksi pystyestettä, yhden ristikon ja kaksi okseria. Alkuverryttelyt menivät kivasti: opettajalta tuli hyvää palautetta tamman ravista ja laukkaakin saatiin pyöritettyä ympyrätolkulla rytmikkäästi ja hallitusti. Ensimmäiset verkkahypyt jännittivät pikkuneitiä ja sen kyllä huomasi: esteille lähestyttiin venkoillen ja pompattiin kauhistuneena yli niin nopeasti kuin vain päästiin. Aikamme siinä höylättiin samoja pikkuesteitä, kunnes siirryttiin radan ratsastamiseen. Ongelmaksi itse radassa ilmaantui tiukan kaarteen jälkeen hypättävä okseri. Minulla oli vaikeuksia saada jo ensimmäisellä kierroksella hevonen lähestymään esteen keskelle ja suorastaan sähläsin selässä yrittäessäni samalla saada hevosta kääntymään ja laukkaamaan reippaasti, minkä lisäksi ehkä hieman jännitin tulevaa hyppyä joka kerta. Näki kyllä, että kotona ollaan lähinnä puskailtu metsässä. Esteily oli fiaskomaista. Kun Hilppa kerran kielsi tällä okserilla oman osaamattomuuteni vuoksi, tulikin okserista muurinkokoinen mörkö myös seuraavilla kierroksilla. Rata sujui aina ongelmitta okseriin saakka; jopa sarjaeste loikittiin rytmikkäästi. Okserille kääntäminen sujui välillä paremmin, välillä kehnommin, mutta yli ei päästy, ei millään. Hilppa selkeästi veti herneen nenäänsä jo alussa, kun en antanut sen hypätä vaan keskityin liikaa kääntämiseen ja suorastaan vastustin sitä hyppäämästä. Hevonen tarvitsi tilaa hyppyyn ja ennenkaikkea rauhaa lähestymiseen, mitä en nyt sille osannut tarpeeksi tarjota. Pääsimme lopputunnista yli pariin kertaan, mikä riitti opettajalle. Halusimme jättää treenin onnistumiseen, jotta sekä minulle että tammalle jäisi edes jotenkuten hyvä mieli treenistä. Opettaja kehotti ottamaan lisää yksityistunteja esteharjoitusten osalta, mikäli esteratsastus kiinnostaa. Oli kuitenkin todettava opettajalle, että taidamme valitettavasti olla kantojen ja kivien täyttämien metsien höntsyratsukko, joka silloin tällöin yrittää olla wannabekoulu- tai esteratsukko. Ei meistä sellaista leivota, mutta hyötyä näistä tunneista kyllä yhteistyön tasolla on hurjasti. Alkutunnista Hilppa kulki tosi nätisti, ja ihailin yhteistyötänne etenkin ravissa! Tamma taisi kuitenkin hieman jännittää esteitä – jännitys siirtyi sinuun, mikä sai Hilpan jännittämään entistä enemmän. Ratsastajan rentous ja varmuus on tärkeää etenkin esteratsastuksessa, jossa tarvitaan hyvää yhteistyökykyä nopeissakin tilanteissa. Lisäksi hevonen tarvitsee luotettavan johtajan selkäänsä. Hyppäsimme alussa yksinkertaisia linjoja, jotta itsevarmuutesi paranisi ja pystyisit rentotumaan Hilpan selässä. "Se Tietty Okseri" tarvitsi erityisen paljon treenaamista, ja suorituksenne kyllä paranivat tunnin loppua kohden. Kehityksenne huomaa etenkin yhteistyön suhteen – pieniä askelia, pieniä askelia! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä viimeiseen -Sinte
|
|
Maisu
Tutustuja
Posts: 1
Hoitohevonen: Arma
|
Post by Maisu on Nov 22, 2014 16:46:02 GMT 2
Maisu & Arma Tehtävä 3 Sää oli tuulinen ja Arma säikky. Ei paras mahdollinen päivä hypätä esteitä! Kävelimme maneesiin ja nousin selkään. Istahdettuani satulaan, tuntui, kuin Arman läpi olisi virrannut sähkövirta - se jännittyi ja niin jännityin minäkin. Yritin rauhoitella Armaa, mutta miten se nyt voisi onnistua kun olin itsekin ihan kauhusta kankeana. Lähdin kuitenkin kävelemään rauhallisesti puolipitkin ohjin. Arman käynti oli jäykkää ja vauhdikasta, keskityinkin aluksi orin taivuttelemiseen ja käynnin työstöön. Sain kuin sainkin orista hiukan rennomman ja pääsin aloittaamaan kevyen ravailun. Ravissa tein paljon voltteja ja ympyröitä, sekä tempon vaihteluita. Olin saanut itsenikin jo hieman rauhoittumaan ja päätin alkaa hyppäämään pientä ristikkoa - ensin ravissa sitten laukassa, saadakseni taas pitkästä aikaa tuntumaa hyppäämiseen. Alkuun tuntui että kippaan koko ajan kaulalle makoilemaan ja sen seurauksena aloin kiinnittää huomiota jalkoihini. Pikkuhiljaa kevytistuntani alkoi olla parempi ja Armakin hyppsi tämän vuoksi rennommin. Otin tässä välissä pienet välikäynnit ennen kuin alkaisimme työstämään hiukan korkeampia esteitä. Kouluratsastajana varsinkin okserit tuntuivat pelottavilta "Mitähän tästäkin tulee" , ajattelin. Otin ohjat taas käsiini ja kokosin Arman alleni. Nostin laukan suoraan käynnistä, tai no oikeastaan yritin. Laukkapohkeista Arma vain nakkeli niskojaan ja siirtyi raviin. "Emme varmaan pääsisi koko esteelle, saati sen yli", pohdin mielessäni. Otin Arman takaisin käyntiin ja annoin uudet laukkapohkeet entistäkin napakammin. Tällä kertaa laukka nousi työstin laukkaa pyöriväksi pitkän sivun ajan tämän jälkeen ratsastin lävistäjällä sijaitsevalle esteelle. Esteen päällä suljin varmaan silmäni, sillä minusta tuntui että esteen jälkeen suuntasimme ihan jonnekkin muualle kuin haluttuun suuntaan. Onneksi este pysty eikä okseri sillä ylitys meni vähän nin ja näin. Laukka jatkui ja pääsin kuin pääsinkin takaisin tasapainoon. Jatkoin laukkaamista ja päätin ottaa tähän väliin ristikon ja suunta siltä äsköiselle esteelle. Ristikon ylitys meni ihan hyvin ja pysyin kevyessä istunnassa koko hypyn ajan. Seuraavakin este sujui paremmin kuin aikaisemmin - parannettavaa jäi silti runsaasti. Maneesiin oli koottu äskeisten esteiden lisäksi kaksi okseria ja toinen pysty joka oli vähän edellistä korkeampi, päätin että tästä yli eikä ympäri ja niin mentiinkin. Ei mikään huippusuoritus mutta kuitenkin. Sitten ne okserit - siitä oli oikeasti varmaan kymmenen vuotta kun olin viimeksi hypännyt oksereita. Nyt se oli kuitenkin sitten hypättävä. Lähdin suuntamaan hevosta kohti matalampaa okseria. Nousin kevyeeseen istuntaan järjettömän aikaisin josta Arma hermostui ja päätti sitten pysähtyä esteen eteen. Oli todella lähellä tippumista. Mutta onnistun säilyttäämään tasapainoni. Yritin samaista estettä heti uudestaan mutta kielto tuli taas. Tällä kertaa lensin komeassa kaaressa esteen päälle onneksi Sanna oli ottamassa Armaa kiinni muuten olisin ollut nimittäin vähän pulassa - ori nimittäin säntäsi täyteen laukkaan ja ohjat roikkuivat sen jaloissa. Möngin puomien seasta ylös ja kokosin itseni takaisin Arman selkään. Nyt olin hieman kiukkuinen ja halusin päästä esteestä yli - vaikka se tuntuikin loputtomalta muurilta edessämme. Kieltäytymiset olivat tulleet omista virheistäni johtuen, jotne tiesin että pystyisimme ylittämään esteen. Mietin mitä olin tehnyt väärin ja yritin parhaani mukaan korjata nuo asiat. Nousin kevyeeseen istuntaan vain vähän ennen estettä nyt siitä mentiin sitten yli annoin orille esteen päällä kunnolla ohjaa ja venyttäydyin itsekin pitkäksi kaulan ylle. Keräsin ohjat käsiini heti kun hevosen etujalat osuivat maahan. Olo oli kuin lottovoittajalla - pääsimme yli! Sanna sanoi että voisin jättää hyppäämiset tällä kertaa tähän - saimme kuitenkin loppuun onnistuneen suorituksen. Loppuverkkasin Arman kevyesti ja annoin lopuksi vapaat ohjat. Lähdimme talliin. Oma stressisi siirtyi Armaan jo tunnin alussa. Alkuverryttelyjen aikana rentouduit hieman, mutta herkkä hevonen allasi aisti myös sen pienen jännityksen, mikä sinulla oli päällä. Pyysin sinua kiinnittämään huomiota turhiin lihasjännityksiin, ja rentouttamaan kaikki ylimääräiset jännitykset kropastasi. Erityistä ongelmaa tuottivat jännittyneet hartiasi, jotka ovat suorassa yhteydessä ohjastuntumaasi. Kiukku saattoi parantaa tilannetta, sillä se "pudotti stressiä pois harteiltasi" ja teki suorituksista itsevarmempia. Yhteistyönne kehittyi tunnin aikana! Muista kiinnittää huomiota lihasjännityksiin erityisesti hartioissa. Voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää -Sinte
|
|
|
Post by Ama on Nov 25, 2014 14:48:37 GMT 2
Ama & Nova Tehtävä 1: Köpöttelin reipasta tahtia Metsälammen tallin pihaan. Hevoset seisoivat rauhallisina tarhoissa sadeloimet yllään. Kävelin suoraan erään tietyn tarhan luo jossa käyskenteli ja otti välillä pieniä raviaskeita kaunis ruunikko tamma, huomattuaan minut tuo samainen hevonen juoksi portille työnsi päänsä aidan raosta ja nuuhkaisi minua ystävällisesti - silitin pientä siroa turpaa. Lähdin kohti tallia, minulle oli annettu tehtäväksi hoitaa Nova huolellisesti ja tutustua tammaan. Se olikin hyvä tehtävä, sillä rauhallinen ja perinpohjainen tutustuminen on pitkän ystävyyden alku varsinkin hevosten kanssa. Tallissa oli paljon ihmisiä hääräilemässä ja huoltamassa hevosia. Maneesissa oli joku ratsastamassa ja varustehuoneessa paljon tyttöjä puhdistamassa varusteita. Talli tuntui heti oikein kotoisalta ja minusta tuntui kuin olisin ollut osana porukkaa. Tervehdin jokaista vastaantulijaa iloisesti matkallani Novan karsinalle jonka edessä olevesta koukusta nappasin tamman tummanvihreän rimun ja riimunnarun. Käväisin vielä hoitajien oleskelutilassa etsimässä oman nimikoidun kaappini jonne jätin reppuni. Astuin takaisin ulos syksyiseen sateeseen ja hain Novan tarhasta. Kävelimme rauhallisesti talliin, jossa sama kotoisa hälinä jatkui yhä. Etsin Novan karsinan ja jätin tamman hetkeksi sinne odottelemaan, kun menin itse hakemaan sen hoitopakkia. Riisuin aluksi sadeloimen pois ja sen jälkeen etsin pakista tavallisen pölyharjan käsiini ja aloin harjata tammaa pitkin, rauhallisin vedoin. Nova näytti rennolta sen pää roikkui alhaalla ja silmät olivat lähes painuneet kiinni. Hetken päästä kun olin päässyt Novan mahan alle harjailemaan tamma havahtui - sen korvat painuivat pään myötäisesti ja silmät aukesivat lautasen kokoisiksi häntä huiski uhkaavasti. Lopetin harjaamisen kuin seinään ja yritin rauhoitella tyttöä silitin sen kaulaa ja juttelin sille rauhoittavasti: " Shh, ei hätää ei hätää. Rauha" Aloin pohtimaan mitä tein väärin oliko maha Novalle jotenkin arka paikka vai mitä? Aloin tutkimaan mahanalustaa ja huomasin pienen hiertymän kainalossa se ei ollut pahan näköinen, mutta uskon kyllä että jos harjakset siihen riittävän napakasti koskettavat niin tunne on kaikkea muuta kuin mukava. Kerroin Sintelle hiertymästä mutta hän kertoi huomanneensa sen jo ja tehneensä tarvittavat hoitotoimenpiteet hiertymälle. "Hyvä että asia selvisi", ajattelin ja harjasin tamman loppuun. Puhdistin kaviot vielä huolellisesti ja lähdin palauttamaan Novan hoitopakkia. Huomasin satulahuopahyllykön päällä purkin jossa luki "HERKKUJA HEPOILLE" hymyilin ja nappasin purkista pari porkkananpalasta Novalle. Tamma hotkaisi herkut hyvällä ruokahalulla ja puski päätän minua vasten ikään kuin kiittääkseen taputin tammaa kaulalle. Kello oli sen verran että tarhailu jatkuisi vielä muutaman tunnin joten heitin sadeloimen Novan selkään ja lähdin taluttamaan sitä takaisin ulos. Irrotin riimun tamman päästä ja taputin sitä vielä kerran. Nova lähti intoa puhkuen laukkaamaan tarhaa ympäri katselin sitä vielä hetken mutta tamma rauhoittui hyvin äkkiä. Ensimmäinen kohtaamisemme meni mielestäni hyvin ja odotan innolla koska pääsen tamman selkään! Hienoa että huomasit Novan mahan alla olleen hiertymän, ja ilmoitit siitä minulle. Tällä kertaa olin huomannut sen jo aiemmin, mutta haavoista ja muista "ongelmista" olisi aina hyvä ilmoittaa, ettei ne vain jää huomaamatta. Haavoja ei kannata ehdoin tahdoin harjata, ellei se ole aivan välttämätöntä: parempi idea on huuhdella ne huolellisesti lämpimällä vedellä. Moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! Sitten pääsetkin jo ratsaille -Sinte
|
|
|
Post by Alina on Nov 25, 2014 15:44:45 GMT 2
TEHTÄVÄ 1Alina & JadeOli kylmä, tuuli puhalsi ja satoi kaatamalla, vaikka tähän aikaan vuodesta olisi pitänyt olla jo kaunis lumikerros maassa. Hevoset käyskentelivät tarhoissa levottoman oloisena, suurin osa odotteli porteilla pääsevänsä sisään lämpimään. Jade ei ollut yksi niistä, vaan tamma seisoi ikävystyneen näköisenä tarhan aivan toisessa nurkassa korvat visusti luimussa. Olihan siellä puu jonka suojassa tamma oli, ainakin puoliksi. Pujahdin tarhaan sisään jolloin Zara ja Foggy käyskentelivät toiveikkaasti ympärilläni toivoen sisäänpääsyä. Minä rämmin kuitenkin mutaisen tarhan läpi kohti Jadea, vaikka mutainen ja sohjoinen maa veti minua upoksiin joka lätäkön kohdalla. Sain kuitenkin pujotettua riimunnarun kiinni riimuun ja maiskautin Jaden liikkeelle. Tamma seurasi minua kovin vastahakoisesti ja hidasteli koko matkan, mutta pääsimme sisään asti rauhallisissa tunnelmissa, jolloin käytin tilaisuuden hyväkseni ja riisuin vielä mukana roikkuneen sadeloimen tammalta. Jade oli niitä tyyppejä, joka katseli minua jo valmiiksi epäilevästi, kun kaivoi harjapakista ensimmäiseksi kumisuan. Kaulasta aloittaen pyörivin liikkein lähdin harjaamaan tammaa niin voimakkaasti kun Jade vain minun salli tehdä. Se oli herkkä ja esitteli hampaitaan jos otin liian voimakkaasti. Sään kohdalla pyöräyttäessäni tamma painoi korvansa kuitenkin visusti luimuun, huiskautteli häntäänsä ja pamautti vihaisesti jalkansa maahan. Hämillään kurottauduin katsomaan mikä siellä oli ja löysin sään vierestä tuoreen ja pienen haavan. Ilmeisesti Jade oli ottanut yhteen tarhakaverinsa kanssa, sellaisia sattui toisinaan, mutta mahtoi tuntui kipeältä ja inhottavalta tamman mielestä, joka muutenkaan ei pitänyt kauheasti kenenkään kanssa sosialisoimisesta. Ei ihmekään, että Jade huusi minulle kipeää, joten kiireesti kävin noutamassa rasvan ja kevyesti levitin rasvaa haavan kohdalle, kun ensin olin puhdistanut pehmeällä harjalla haavan ympäryksen. Jatkoin kumisualla pyörittämisen loppuun aina ylhäältä alas polviin asti ja pahimmat mudat jaloista yritin rapsuttaa pois, että muilla harjoilla niihin pääsisi käsiksi. Kumisuan vaihdoin pölyharjaan ja toiseen käteen nappasin piikkisuan. Symmetrisesti aloitin taas kaulalta ja muutaman suihkasun jälkeen puhdistin pölyharjan piikkisukaan. Aina ylhäältä alas, tasaisesti. Sama toimenpide tehtiin pehmeällä harjalla, puhdistus mahdollisimman usein piikkisukaan ja varsinkin mutaiset jalat vaativat erityistä taitoa, johon sisältyi pehmeäharja ja käsin työskentely ettei pienet mutapallerot kiusaisi mahdollisien suojien alla. Kaviot Jade antoi todella nätisti ja tuntui olevan jo rauhoittunut kipeästä haavasta, nyt se edelleen katseli minua epäilevästi korvat puoliluimussa, mutta antoi minun hoitaa hommani. Päälle oli oma pieni pehmeä harjansa ja kevyesti harjasin tamman pään, ja nopeasti, sillä Jade ei näyttänyt ilahtuvan sen omaan tilaan tunkeutumisesta. Se oli sillä ohi, harjat takaisin paikoilleen ja valmistauduimme kiiltävän ja tyytyväisemmän hevosen kanssa lähtemään ulos. Katsoi vielä, ettei sadeloimi jäänyt hankaamaan sään vieressä olevaa haavaa. Sitten irrotin Jaden taas kaltereista ja suuntasimme takaisin tarhoille. Satoi edelleen ja ilma oli kovin masentava, mutta se ei Jadea haitannut kun se innokkaasti puuskutti kohti omaa tarhaansa. Päästin Jaden takaisin tarhaan ja suljin portin huolellisesti. Joka ikävyydellä oli kuitenkin hyvä seuraus. Haava parantuisi pian jättäen jälkeensä vain muiston. Sade lakkaisi pian ja jäisi historiaan, kun aurinko pilkahti jo pienesti pilvien takaa. (Yritin tiivistää.. (Onneksi satuit huomaamaan haavan! Kaikista nirhaumista ja haavoista, "epäkohdista", olisi hyvä ilmoittaa minulle tai jollekin tallityöntekijälle, vaikka ne vaikuttaisivatkin mitättömiltä. Pienikin haava voi pahentua tai jopa tulehtua, jos sitä ei tarkkailla. Ensiavuksi haavat tulisi aina huuhdella puhtaalla, kädenlämpöisellä vedellä: niihin voi laittaa myös tallin ensiapukaapista löytyvää Betadinea. Ensimmäisen tehtävän suoritus sujui hyvin, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! -Sinte
|
|
|
Post by Maisu on Nov 30, 2014 13:28:31 GMT 2
Tehtävä 4 Maisu & Arma Pitkästä aikaa aurinko paistoi, sää oli kerrassaan upea lukuun ottamatta pientä tuulisuutta. Tänään hyppäisin taas Arman selkään kouluratsastuksen merkeissä. Minulle oli annettu tehtäväksi ratsastaa ratsastusradan teitä eri askellajeissa, sekä koettaa vähän pohkeenväistöjä käynnissä. Arma oli maneesissa jo valmiina kun tulin talliin, se oli ollut juuri tunnilla onneksi vain kevyellä sellaisella. Pääsisin heti toimimaan kun ori oli jo vähän lämmennyt edellisellä tunnilla. Tuntilaisten lähdettyä hevosten kanssa. Hyppäsin Arman selkään. Sanna jäi katsomoon seuraamaan työskentelyämme. Aloitin heti ohjat tuntumalla ja tekemällä voltteja ja ympyräkahdeksikkoja. Arma tuntui hiukan jäykältä joten taivutin sitä reilusti aina välillä. Ori oli paljon rennompi eikä ollenkaan varuillaan toisin kuin viime kerralla - se odotti kiltisti seuraavaa käskyäni ja tuntui nauttivan työskentelystä. Päätin ottaa tähän väliin hiukan ravityöskentelyä. Tein yhden pienen puristuksen pohkeilla ja ori lähti heti lennokkaaseen raviin. Sitä kesti kuitenkin vain hetken - noin puolikierrosta ravattuani Arma alkoi kenkkuilla se lähti haahuilemaan sinne tänne eikä oikein tuntunut tietävän mitä tehdä seuraavaksi, ori oli kovin epävarma. Ihan kuin se ei olisi saanut tukea istunnastani. Aloin korjailla istuntaani siis kaikin mahdollisin keinoin ja huomasinkin että polveni ja reiteni olivat ihan irti hevosesta, korjasin asian ja ravi alkoi sujua taas paremmin. Vaihdoin suunnan koko rata leikkaalla ravissa, sen jälkeen aloin tehdä myös tässä suunnassa ja askellajissa ympyröitä. Siirsin orin käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Käynnin aikana mietin mitä Sanna oli käskenyt meidän tehdä ja tulin siihen tulokseen että seuraavaksi kokeilisimme pohkeenväistöjä. Keräsin ohjat taas käsiini ja vaihdoin suunnan täyskaarrolla. Seuraavan pitkänsivun alussa käännyin uran sisäpuolelle ja aloin siitä väistättää oria uralle. Aluksi Arma ei ymmärtänyt ollenkaan mitä siltä pyysin se vain kaahotti uralle eikä reagoinut pohkeeseeni ollenkaan. Ongelmana oli sama istuntavirhe kuin aikaisemmin - reidet ja polvet. Korjasin virheen ja toisella pitkälläsivulla väistö sujui jo paremmin. Tein samaa vielä pari kertaa ja annoin taas hiukan pidemmät ohjat. Seuraavaksi lähtisimme työstämään vähän laukkaa ympyröillä ja sitten voitaisiin lopettaa. Keräsin ohjat jälleen tuntumalle ja lähdin hakemaan Armasta peräänantoa nyt muistin reidet ja polvet - ori pyöristyi saman tien. Nostin laukan suoraan käynnistä ensimmäisellä puristuksella laukka ei noussut joten huomautin asiasta kopauttamalla vähän kantapäillä. Sitten laukka nousi ja peräänantokin säilyi noston aikana. Työstin laukkaa hetken sopivaksi ja pidin kokoajan mielessäni ne reidet ja polvet. Laukkatyöskentely sujui mielestäni oikein hyvin ja olin loppujen lopuki ihan tyytyväinen itseeni On tärkeää, että reidet ja pohkeet ovat kiinni hevosen kyljissä. Näin ratsastajan on helpompi pysyä tasapainossa, pohkeet ovat lähellä eivätkä "paukuta turhaan" hevosen kylkiin. Oli upeaa nähdä, että huomasit itsekin korjata virheesi lopputunnista! Moitteettomasti suoritettu kurssi, paljon onnea! Terveisin, Sinte
|
|
|
Post by Ama on Dec 1, 2014 14:52:56 GMT 2
Ama & Nova Tehtävä 2: Olin haljeta innostuksesta ensimmäistä kertaa pääsisin ihanan uteliaan kuvankauniin ruunikon selkään! Sääkin oli mitä mainioin tänään joskin hiukan kolea, mutta aurinko paistoi kuitenkin. Mukavaa vaihtelua päiviä kestäneen sadekauden jälkeen. Hevosetkin näyttivät tyytyväisemmiltä ja reippaammilta sitten viimekerran. Minulle oli annettu tehtäväksi tutustua hevoseen ja tehdä temponvaihteluita ja siirtymisiä sekä keskittää huomiota selkeiden ja ymmärrettävien apujen käyttöön. Hoidettuani Novan ratsastuskuntoon lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Pysäytin tamman keskihalkaisijalle - säädin jalustimet sopivaksi ja kiristin vyötä. Hyppäsin virkeän oloisen neidin selkään ja annoin sille pohkeilla merkin lähteä käyntiin. Nova lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja jouduin pidättelemään sitä hiukan ettei meno yltyisi liian hurjaksi. Novan askeleet olivat pitkiä ja lennokkaita, käynnissä oli helppo istua. Hetkisen kestäneiden alkukäyntien jälkeen Sanna saapui maneesiin kiireisen näköisenä kahvikuppi kädessään. "Moi! Sä ehditkin jo aloittaa. Mulla on nyt vähän kiireitä mutta käyn täällä maneesissa aina välillä katsomassa että miten sulla sujuu" Hän sanoi. "Joo sopii" vastasin ja keräsin ohjat tuntumalle. Sanna raaputti vielä Novan turpaa ja lähti sen jälkeen tukka hulmuten viilettämään talliin. "Noniin tyttö eiköhän me aloiteta sitten kahdestaan" kuiskasin Novalle. Aloin haeskelemaan tammasta aluksi peräänantoa - pidätin sitkeästi ja puristin reidet ja polvet kiinni satulaan kiinnitäen vahvasti huomiota istuntaani. Tamma yritti alkuun vähän niskuroida, se vain nakkeli niskojaan eikä osoittanut elettäkään peräänantoon siirtymisestä. Hetken sinnikkään yrittämisen jälkeen tamma kuitenkin kulki kaula kaarella kuuliaisena odottaen seuraavaa käskyäni. Aloin tehdä temmonlisäyksiä aina pitkilläsivuilla ja paljon ympyröitä sekä pysähdyksiä, lyhyet sivut ratsastin hiukan hitaammassa käynnissä. Tein samaa harjoitusta muutaman kerran - niin kauan että se alkoi sujua mallikkaasti. Sen jälkeen nostin ravin ja tein vielä samaa tehtävää ravissa. Novan ravi oli todella pehmeä ja tasaista oikein mukavaa istuttavaa. Ravissa sama tehtävä sujui huomattavasti paremmin kuin käynnissä huomasin kyseisen askellajin olevan Novalla melko hyvin hallussa. Vaihdoin suunnan ja ratsastin saman harjoituksen vielä toiseen suuntaan. Sen jälkeen siirryin käyntiin ja annoin niin itselleni kuin hevosellekiin pienen hengähdystauon. Seuraavaksi siirtyisimme laukkatyöskentelyyn oli Sinte huikannut minulle. Välikäyntien jälkeen keräsin taas ohjat käsiini ja kokosin Novan jotenkuten alleni. Edellisen tehtävän perusteella minusta alkoi tuntua että pitäisi antaa Novalle enemmän tukea kuolaimista olihan ratsastuksessani paljon muutakin parannettavaa mutta se asia nyt tuli päällimmäisenä mieleen. Aloitin uuden tehtävän nostamalla aluksi ravin ja hakemalla tammaa kuulolle. Päätin ryhtyä tekemään oikeanpuoleisen pitkänivun laukassa vasemmapuoleisen sellaisen ravissa ja kummankin lyhyensivun käynnissä sekä tietysti ympyröitä ja temmonmuutoksia tarpeen mukaan. Tehtävä meni mielestäni odotettua paremmin Nova oli rauhallinen eikä ollenkaan liian kiihkeä tai reipas edes laukassa. Ehkä joissain kohdin se ei oikein malttanut odottaa varsinkaan käyntipätkien aikana mutta muuten oikein hyvä. Ulko-ohjan tuki on tärkeä osa ratsastusta, eikä sitä saa unohtaa. On tärkeää myös kiinnittää sen voimakkuuteen huomiota: liian kireä ulko-ohja ei ole hyväksi, eikä myöskään liian löysä tuki. Mukava kuulla, että Nova oli rauhallinen ja kuunteli apujasi! Teillä sujui hyvin ainakin niinä hetkinä kun olin suoritusta katselemassa. Hyväksytty, voit siirtyä seuraavaan! Terkuin, Sinte
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 2, 2014 17:01:22 GMT 2
Aida & Myy, tehtävä 3, Esteet Myyllä oli äärimmäisen hyvä päivä meneillään. Se oli ollut kuin hellyydenkipein koiranpentu ikinä harjatessani sitä. Työntänyt päätä syliini ja rapsutellut minua milloin mistäkin. Satulavyö ei kiukuttanut ja kuolaimet oikein haukattiin suuhun. Maneesiin kävely oli oikein leppoisaa. Eikä meillä mitään ongelmia täällä maneesissakaan vielä ole ollut. Vettä sataa, niin kovin ettei Sinten ääni aina erotu ja tuuli ulvoo nurkissa, mutta Myytä ei häiritse mikään. Heppakaverina tämän päiväisellä estetunnilla on Kisu, joka ei vaikuta myöskään järin kiinnostuneelta ulkona riehuvasta taifuunista. Teemme alkulämmittelyjä itsenäisesti ravissa ja laukassa molempiin suuntiin sillävälin, kun Sinte rakentaa meille esterataa. Saatuaan ensimmäisen esteen paikalleen, Sinte tekee siitä matalan ristikon jota saamme käyttää verryttelyesteenä. Koska Kisu ei ihan perusta hyppäämisestä tai vain hallitse sitä, ja Myy taas on todella pikkuruinen estekorkeus pysyy tänään vaatimattomasti viidessäkymmenessä senttimetrissä. Rata on valmiina ja aika lähteä hyppäämään. Sinte on asettanut esteet seuraavasti: tallinpuoleisella pitkällä sivulla on pysty ja okseri sarjana, lävistäjällä on ristikko, toisella pitkällä sivulla on pysty ja okseri linjana. Aloitamme hyppäämällä linjasarjalta, vain pystyä. Myy on erittäin virkeä ja innokas, mutta pysyy hanskassa. Myyn hyppyyn on yllättävän helppoa päästä mukaan, vaikka se onkin niin pieni. Seuraavaksi hyppäämme saman pystyn, kierrämme okserin ulkokautta uralle ja ratsastamme lävistäjälle jossa hyppäämme ristikon. Ristikon päällä laukan vaihto ja suunnan muutos. Homma sujuu muuten oikein hienosti, mutta en saa Myytä vaihtamaan esteen päällä, enkä lennosta esteen jälkeen, vaan joudumme vaihtamaan laukkaa aina ravin kautta. Sen Myy tosin tekee erittäin nopeasti. Tehtyämme tämän tehtävän muutaman kerran otamme okserin mukaan. Pysty, okseri ja ristikko lävistäjältä. Myy on aivan innoissaan. Se hyppää edelleen hienosti, mutta ei malta mennä kunnon teitä, vaan pyrkii oikomaan joka kohdassa. Seuraavaksi on vuorossa pysty-okseri sarja. Myy kieltää heti pystylle. Ja uudestaan. Annan Myylle kunnolla pohkeita ja maiskutan ja saan sen hyppäämään pystyn, mutta okserin se kieltää taas niin että lennän tamman kaulan yli okserin päälle. Pölyt pois vaatteista ja takaisin selkään. Sinte laskee helpotukseksi takapuomin okserista puoliksi maahan. Myy ei tosin vieläkään suostu hyppäämään okseria. Sinte laskee takapuomin kokonaan maahan, niin että okseri on enää vain pysty. Myy hyppää sekä molemmat pystyt hyvällä fiiliksellä. Taaempi pysty takaisin okseriksi ja uusi yritys. Myy hyppää jälleen pystyn, mutta epäröi okserille. Päättää kuitenkin hypätä okserinkin, jokseenkin kummallisella kenguruloikalla. Toteamme Sinten kanssa olevani ehkä hieman liian iso hyppäämään Myyllä, eikä se uskalla hypätä okseria. Lopputunniksi Sinte jättää okserista takapuomin aina pois meidän vuorollamme, jottei Myyn tarvitse turhaa väsyttää itseään ja jalkojaan. Tunnin päätyttyä harjaan Myytä karsinassa ja se on jälleen äärimmäisen hellyydenkipeällä fiiliksellä. Syötän tammalle reilun määrän leipiä ja porkkanoita, koska tuntihan meni aivan loistavasti ja pikkukaveri oli super reipas, kun jaksoi hyppiä niin hienosti minä selässään. -- Olin ihan unohtanut, että mulla oli tän suoritus kesken :'D Hei, suuret pahoittelut! Mä jostain syystä hyppäsin sun suorituksen yli.
Joskus innokkuus tekee hallaa suorituksille, vaikka yleensä se on vain hyvä asia että hevosella on menohaluja. Jos tuntuu siltä, että hevonen vain kiitää esteeltä toiselle ja kunnollisia teitä on siitä syystä hankala ratsastaa, kannattaa siirtää esteiden välillä raviin tai rauhoittaa laukkaa sen verran että pystyy ratsastamaan laajemman tien. Usein se on hankalaa, mutta ensimmäisen onnistumisen jälkeen homma alkaa rullaamaan ihan eri tavalla. Ratsastat Myyllä hyvin, mutta voi hyvin olla, että Myy on sinulle hieman turhan pieni esteratsuksi. Olet kehittynyt hurjasti istuntasi kanssa, pisteet siitä! Moitteettomasti hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! T. Sinte
|
|
|
Post by Rosa on Dec 21, 2014 22:02:09 GMT 2
Tehtävä 1. Rosa & BellaHelppotasoinen ratsastuskurssi houkutteli minua kovasti, eikä aikaakaan kun jo olin siihen ilmoittautunut. Ratsastuskurssi olisi oikein sopiva tapa aloitella tunneilla käyminen Metsiksessä, eikä perusasioiden kertaaminen olisi koskaan pahitteeksi. Ratsuksi neljäosaiselle kurssille halusin ehdottomasti Bellan, sillä halusin kovasti saada hyvää tuntumaa hoitoponiini ennen kuin alkaisin sillä itsenäisesti ratsastelemaan. Ensimmäisen kurssitehtävän aiheena oli hakea poni tarhasta, hoitaa se huolellisesti ja palauttaa takaisin tarhaan. Bella on onneksi todella kiltti, joten luulisin tämän tehtävän onnistuvan hyvin. Ei muutakuin tuumasta toimeen ja kohta olin jo läksimässä naru kourassani kohti tarhaa, jossa Bella majaili. Sadetta tuppasi tulemaan taivaalta vähän liiankin kovaan tahtiin, mutta onnekseni olin varustautunut sadetakilla ja kunnon vedenpitävillä kumisaappailla. Bella näytti melko masentuneen näköiseltä jalat kurassa ja vetinen sadeloimi päällä. Ei silläkään kovin kivaa tainnut olla. Bellan tarhakamut Kisu ja Hali sen sijaan olivat innokkaita ja tulivat minua portilla vastaan korvat eteenpäin osoittaen. Rapsutin molempia tammoja turvasta, mutta astelin niiden ohi yhä syvemmälle mudan peittämään tarhaan. Saappaanikin meinasivat jo muutamaan otteeseen jäädä jumiin tummaan kuraan, mutta pian saavutin karvaisen ja likomärän ponin, jota tuloni ei voisi vähempää kiinnostaa. Napsaisin narun kiinni riimuun ja kannustin Bellan liikkeelle. Se käveli perässäni varsin vastahakoisesti, mutta selvisimme sentään tarhan portille asti. Portista päästyämme talutin laiskasti kävelevää ponitammaa tallipihan yli sivutalliin, jossa kuskasin sen suoraan Bellan omaan boksiin, ulkokarsinaan. Laitoin Bellan kiinni karsinassa ponin hinkatessa päätään housunlahkeisiini. - Hei lopeta! käskin ponia lopettamaan samalla kun nykäisin riimusta. Bella lopetti saman tien ja jäi rauhallisena seisomaan boksiin siksi aikaa, kunnen sain harjat haettua. Tämän jälkeen riisuin ponilta märän painavan loimen, jonka kiikutin satulahuoneeseen loimenkuivaustelineelle kuivumaan. Aloitin Bellan huolellisen hoidon harjaamalla sen kaikkialta muualta paitsi pään ja jalkojen kohdalta puolikovalla harjalla. Näin märistäkin kohdista mihin loimi ei yllä lähti hyvin enin vesi pois. Huomasin kuitenkin Bellan jossain kohtaa harjauksen aikana luimistelevan ja huiskivan hännällään ärtyneesti. Mietin kotvan, kunnes tajusin että ehkäpä tällainen riuska harjaustyyli ei vain sovi Bellalle, vaan minun pitäisi harjata hieman pehmeämmin ja rauhallisemmin. Harjattuani pehmeämmin ja rauhallisemmin Bella ei enää luimistellut tai huiskinut hännällään, pikemminkin alkoi nauttia hoitohetkestä ja rentoutua. Voi olla että se on sen verran herkkä, ettei siedä nopeaa harjaustyyliä, tai että harjasin liian kovaa? Voi nimittäin hyvin olla että harjasin liian riuskasti saadakseni veden pois Bellan turkista. Saatuani Bellan vähän kuivemmaksi ja puhtaammaksi oli aika putsata sen kaviot. Otin kaviokoukun toiseen käteeni ja toisella kädellä nostin mutaisen kavion ylös. Puhdistin kavion huolellisesti katsoen, ettei kavioon jäänyt ainuttakaan kiveä tai suurempaa mutaklönttiä. Sen jälkeen laskin hallitusti kavion alas, tehden kaikille muille kolmelle jalalle saman jutun. Kavioiden tarkistuksen jälkeen oli aika ottaa käsittelyyn Bellan pää ja jalat, joita en vielä ollut putsannut. Pään harjasin pienellä ja pehmeällä pääharjalla, eikä Bella esittänyt sen suurempia vasta-lauseita pään kohdilta harjaamiseen. Mutta nuo jalat voi hyvä tavaton! Ne olivat aivan kuran peitossa, eikä harjaaminenkaan kannattaisi, sillä muuten märkä kura vain pääsisi iholle. Kylmän ilman takia en haluaisi myöskään pestä Bellan jalkoja, meneehän se heti hoitotuokion jälkeen takaisin tarhaan. Siispä jätin ponin jalat tällä kertaa putsaamatta. Bella nyhti karsinansa pohjalta heinänkorsia, samalla kun heitin sille kuivan sadeloimen selkään. Tamma ei reagoinut loimen laittoon mitenkään ihmeellisemmin, sen mielestä se on varmaan maailman tutuin asia. Kiinnitin loimen etusoljet, ristikkäiset mahavyöt sekä jalkaremmit paikoilleen ja talutin Bellan karsinasta suoraan tallipihalle. Hymyilin rauhallisesti vierelläni kulkevalle ponille, joka ei sattumoisin tunnu olevan kiinnostunut lähellä olevista märistä ruohomättäistä. Bella seurasi minua kiltisti narussa kävellen melkein tarhan portille asti, kunnes läheisestä pensaasta lehahti muutama musta lintu lentoon. Aivan äkkiarvaamatta Bella nousi pystyyn ja kiljaisi kuuluvasti. Roikuin yhä narussa kiinni yrittäen väistää ilmaa sohivia ponin etujalkoja. Lopulta jalat laskeutuivat maahan mutta Bella ei rauhoittunut. Se steppasi paikoillaan yrittäen sännätä joka suuntaan. Roikuin narussa kiinni ja yritin saada ponin rauhoittumaan, kylläkin epätoivoisin yrityksin. Käänsin Bellan tallipihaa kohti ja maiskautin varovasti. Sekin oli silti liikaa ja Bella syöksähti eteenpäin. Kuin ihmeenkaupalla sain paremman otteen narusta ja kiskoin tammaa hidastamaan. Lopulta Bellan askeleet rauhoittuivat ja se laski tahtinsakin käyntiin. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta ja käänsin Bellan jälleen kohti tarhaa. Sain ponin onnistuneesti portista sisään ja vielä suljettuakin portin takanani. Bella lompsi tarhakavereittensa luo hitaassa tempossa pitkin mutaista tarhaa, samalla kun katselin sen menoa aidan toiselta puolelta. En voinut muutakuin hymyillä sille, niin yllätyksellinen pikku poni se on! Kiva että osallistut Bellan kanssa ratsastuskurssille! Tämä onkin hyvää tutustumista hoitohevoseen. Joskus hevoset ovat niin mahdottomassa kurakuorrutuksessa, että tuntuu mahdottomalta saada ne puhtaaksi! Jos tuntuu, ettei muta meinaa millään irrota, kannattaa suosiolla odottaa sen kuivumista tai sitten kylmänviileästi pestä pois. Pesun jälkeen hevoset on tosin jätettävä sisään kuivattelemaan kylmillä ilmoilla. Moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! -Sinte
|
|
|
Post by Silja on Dec 22, 2014 18:12:24 GMT 2
Ratsastuskurssi I Tehtävä 1 - hoito, Silja & HelmiHelmi käyskenteli tarhassaan maata toisella etujalallaan kuopien. Räntää satoi melko reippaasti. Lumi oli osittain sulanut joistain kohdin, ja maa oli kurainen. Myös Helmi oli likainen ja märkä, mutta sillä oli onneksi sadeloimi päällään. Loimi tosin taisi olla pesun tarpeessa. Olin pyytänyt Sinteltä lupaa suorittaa ratsastuksen peruskurssin, ja tänään aloitin hoitamalla Helmin huolellisesti. - Helmii, viheltelin tarhan portilta. Tamma kohotti päätään ja heilautti häntäänsä. Yritin väistää pahimmat mutakuopat, vaikka minulla olikin keliin sopivat kirkkaanpunaiset kumpparit jalassa. Helmi antoi kiltisti kiinni, ja lähti hieman laiskasti kävelemään perässäni talliin. Kiepautin tamman tarhan portin toiselle puolelle ja jätin portin hieman raolleen. Helmi käveli talliin mutkitta, mutta välillä se tuntui jäävän katselemaan maisemia. Päästin Helmin karsinaansa ja jätin riimunarun sekä hanskani karsinan ulkopuolelle. Aukaisin ryntäiden edessä, vatsan alla ja takajaloissa olevat loimen kiinnitykset, jonka jälkeen vedin loimen rauhallisesti pois Helmin selästä. - Hyihyi, ihan likainen, mutisin ja ripustin märän, kuraisen loimen karsinan alaoven päälle. Helmin jalat olivat mudan ja likaisen lumen peitossa, ja kaulassakin oli pari mutaista tahraa. Päätin viedä Helmin loimen pesuun ja hakea samalla ämpärillisen vettä, jonka avulla saisin mutaa helpommin irrotettua tamman turkista. Sinte olikin varustehuoneessa täydentämässä jotain papereita. - Mitä mä teen tälle Helmin loimelle, varmaan pesua kaipaa? Ja onko jotain loimea, minkä voisin laittaa sille, kun se menee vielä ulos? kysäisin naiselta. Sinte opetti minut käyttämään takaseinustalta löytyvää pesukonetta, ja antoi toisen sadeloimen, jonka voisin pukea Helmille vielä iltapäiväksi. Teippasimme likaisen loimen soljet ilmastointiteipillä, jotta ne eivät pesussa rikkoisi kangasosia. Pesukone oli aivan erilainen, kuin meillä kotona, mutta yritin painaa mieleeni pesuohjeen, jotta voisin tarvittaessa pestä jatkossakin Helmin varusteita. - Okei, kiitos, pitää yrittää harjotella vielä tuota pesua, mutta eiköhän se kohta jo luonnistu! huikkasin ja lähdin vesisanko käsivarrellani ja puhdas sadeloimi sylissäni Helmin karsinalle. Kaivoin Helmin harjapakista lyhytjouhisen, punaisen harjan, jota kostutin hieman vedessä. Suin tamman kaulaa reippain vedoin ja yritin saada karvan puhtaaksi. Monesti varsinkin hiekka jäi pyörimään turkin tyveen, jossa se sitten hankasi ikävästi. Helmi seisoi asiallisesti paikoillaan sillä välin, kun harjasin kuraa pois kaulasta ja jaloista. Kävin samalla harjatessani kaikki jalat läpi tarkastaen, ettei niissä ollut esimerkiksi haavoja tai turvotusta. Enimmät kurat harjattuani, vaihdoin harjan kumisukaan, jolla lähdin pyörittelemään kevyesti aloittaen Helmin kaulalta. Helmi piti kumisukahieronnasta monien muiden ponien tavoin, ja tamma nautti hoidosta täysin siemauksin. Tamma kurotti kaulaansa eteenpäin ja nosti tyytyväisenä ylähuultaan. Naurahtaen taputin Helmin kaulaa ja siirryin toiselle puolelle. Selkää harjatessani, huomasin Helmin hieman luimistelevan ja huiskivan hermostuneesti hännällään. Kokeilin kädelläni selkärangan molemmin puolin, ja tunnustelin oliko poni arka. Helmi nakkeli niskojaan korvat taaksepäin suuntautuneina. Sillä taisi olla selkä kipeä, josta pitäisikin huomauttaa Sintelle. Ensimmäisenä minulle tuli meleen satula, mutta Sinte tunsi ponin todennäköisesti parhaiten, joten hän varmaan tiesi, onko Helmillä taipumusta jumeihin tai muihin vastaaviin. Viimeistelin harjausoperaationi vielä pehmeällä, ja setvin myös läpi harjan ja hännän. Helmin etukavioihin, ja vasempaan takakavioon oli tarttunut paljon lunta ja jäätä, ja tilsojen poistaminen vei hetken. Takakavion kanssa meinasikin tulla hieman ongelmia, sillä Helmi ei malttanut pitää jalkaansa ylhäällä. Yritin parhaani mukaan pitää kaviosta kiinni ja estää ponia vetämästä sitä otteestani, mutta loppujen lopuksi vetokisassa hevonen voitti aina ylivoimaisesti. Sinnikkäästi ja aina uudelleen yritettyäni sain kuin sainkin tilsat kuitenkin irti ja kaviot puhdistettua. Toivottavasti Helmikin oli epämiellyttävästä kavioiden puhdistamisesta huolimatta tyytyväinen, sillä tilsoilla ei takuulla ollut kiva kävellä. Laitoin Helmille fleeceloimen päälle hetkeksi, ja kaulalle käärin punaisen viltin. Annoin erityisesti ponin kaulan kuivua kunnolla, ennenkuin Helmin voisi viedä takaisin ulos. Istuskelin hetken varustehuoneessa jutellen muiden tallityttöjen kanssa, ja huomautin myös Sintelle Helmin hieman reagoineen selän tunnusteluun. Sinte lupasi seurata tilannetta, ja kyseli myös hieman miten ensimmäinen kurssipäivä oli mennyt. Kerroin harjanneeni Helmin huolellisesti, puhdistaneeni kaviot ja selvittäneeni hännän ja harjan. Pienet perhoset lentelivät vatsassani, kun mietin, sujuiko kurssin ensimmäinen päivä tarpeeksi hyvin, jotta pystyin jatkamaan seuraavalle. Helmin puhdas loimi roikkui karsinan oven päällä, ja poni haisteli sitä hieman kummaksuen. - Uusi loimi, sanoin levittäen vihertävän sadeloimen Helmin selkään. Asettelin loimen sopivalle kohdalle ja kiinnitin remmit. Helmi sai vielä taputukset kaulalle, jonka jälkeen kliksautin riimunarun kiinni ponin päitsiin, ja lähdin viemään sitä takaisin tarhaan. Helmi lähtikin intoa puhkuen ravaamaan tarhan toiseen päätyyn. Se näytti nyt paljon iloisemmalta ja tietenkin puhtaammalta nätti loimi päällään ja karvat suorina ja kuivina. Mielestäni ensimmäinen kurssipäivä oli todella hyödyllinen meille. Enimmäkseen aikani Helmin kanssa on ollut ratsastuspainotteista, joten tänään olikin aikaa hoidella sitä ihan kunnolla! Kiva että osallistut Helmin kanssa ratsastuskurssille! Kurssin aikana oppii tuntemaan hevosta ja saa ohjausta yhteistyön kehittämiseen Olipa hyvä, että huomasit Helmin selän olevan kipeä. Katsoin sitä illalla ja otin yhteyttä hevoshierojaan, joka lupasi tulla katsomaan Helmiä seuraavalla viikolla. Toivottavasti selkäkipuihin saadaan syy, jotta ne voidaan hoitaa pois! Täysin moitteettomasti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan harjoitukseen! t. Sinte
|
|
|
Post by Ama on Dec 25, 2014 21:07:27 GMT 2
Tehtävä 3: Ama & Dodo Ulkona myrskysi ja ilma oli jäätävän kylmä, mutta ei auttanut: olin sopinut suorittavani kolmannen tehtäväni ratsastuskurssilta. pukeuduin lämpimästi ja astuin ulos pakkaseen. Jäätävä tuuli toivotti minut tervettulleeksi. Onneksi auto oli lämmennyt. Tallin pihassa oli jo täysi tohina päällä. Nappasin Dodon mukaani ja suuntasin päätallia kohti. Ruuna näytti olevan kovin tyytyväinen päästyään pois viiltävän kylmästä ja tuulisesta ulkoilmasta sisälle lämpimään. Aloin samantein harjaamaan ruunaa sillä minulla oli enää vartti aikaa kurssin alkuun, olimme sopineet Sinten kanssa aloittavamme kello neljältä. Harjauksen ja kavioidenputsauksen suoritettuani hain Dodon varusteet. Suitset sujahtivat päähän kuin rasvatut, mutta satulaa ruuna ei kerta kaikkiaan vain nyt olisi halunnut selkäänsä. "Ei ei ja vielä kerran ei!" Se tuntui sanovan. Lopulta kaikista vaikeuksista oli selvitty ja Dodo täysissä varusteissa. Kello tosin näytti jo kymmentä yli neljää. Astelin kuitenkin reippaasti maneesiin jossa Sinte jo odottelikin esteradan näköisen kyhäelmän kanssa. "Kamala ilma", hän voihki asetellessaan viimeistä puomia okseriin. "Jep, sori kun ollaan vähän myöhässä", pyysin anteeksi. "Eipä mitään. Ei täällä olla niin tarkkoja noista aikatauluista", Sinte naurahti. Hymyilin vastaukseksi ja kapusin kerrospukeutumiseni ansiosta jokseenkin kömpelösti Dodon satulaan. "Noniin elikkä tänään sitten olis tarkotus hypätä näitä pieniä ristikkoja ja pystyjä... Ja onhan tuolla pari okseriakin, helppo juttu eikö?" Sanna jatkoi. En ollut ollenkaan samaa mieltä hänen kanssaan tämä oli ensimmäinen kertani Dodon selässä ja kouluratsastajana esteet hirvittävät aina vähän. Alkukäyntien jälkeen Sinte selosti meille alkuverryttelyohjelman jota aloimme heti suorittaa. Dodo tuntui todella jännittyneeltä maneesin rapistessa ja tuulen puhaltaessa ulkona. Yritin kovasti rauhoitella sitä ja yrittää saada sen vertymään. Molempiin suuntiin hölkättyämme poika olikin paljon rennompi ja hakeutui jo peräänantoonkin lähes itsestään. Pientä jännittyneisyyttä oli kuitenkin vielä ilmassa, niin minussa kuin ratsussanikin. Sinte käski muínun tulla aluksi pari puomia: ensin ravissa, sitten laukassa. Ne sujuivat oikein hyvin Dodo alkoi rentoutua entisestään, ehkä se hiukan jopa innostui. Sinte kehui kevyttä istuntaani ja ohjasi meidät viipymättä pitkällä sivulla sijaitsevalle ristikolle. Dodo loikkasi yli vaivattomasti ja tunutui nauttivan, vaikka itse tulinkin hyppyyn mukaan hiukan myöhässä. "Jatka laukkaa tuu toi lävistäjällä tököttävä pysty seuraavaks!" Sinte huusi kentän laidalta. Käänsin katseeni kohti pystyä ja ohjasin Dodon lävistäjälle. "Ihan liian aikanen käännös ota raviin ja tuu uudestaan", Sinte ilmoitti. Tein työtä käskettyä ja toisella yrityksellä saimmekin kehuja osaksemme. Omastakin mielestäni se meni oikein hyvin. "Laukka säilyy, seuraava on sitten tää lyhyellä sivulla seisova okseri", Sinte kertoi. Nyt hirvitti. Yritin parhaani mukaan unohtaa jännityksen ja ajatela okserin vain pienen pienenä ristikkona, mutta ei se auttanut - vaikka silmäni olivat varmaan kiinni koko hypyn ajan Dodo pelasti minut ja hoiti hypyn moitteetta. "Okei käänn seuraavassa päädyssä ympyrälle ja tuu toi pinkki pysty", Sanna opasti. Käänsin Dodon ympyrälle, mutta liian pienelle sellaiselle - ruuna kieltäytyi. "Uudestaan, koita tehdä tällä kertaa isompi ympyrä", Sintekin huomasi virheeni.Toisella kierroksella hyppy onnistui mallikaasti. Vielä viimeinen keskimypyrällä oleva okseri. Keskityin kovasti ja yritin muistaa kaiken, mutta ruuna pysähtyi taasen esteen eteen. "Se keksi nyt, että se voikin tehdä noin etkä sinä rankaise sitä siittä. ota nyt kuitenkin pieni välikäynti niin jateketaan sitten", Sinte sanoi ja katosi maneesista. Jatkoimme heti samaiselta okserilta koetin olla todella päättäväinen ja varmuuden vuoksi läimäytin ruunaa lavalle juuri ennen estettä. Siitäkös ryuna hermostui. Dodo hyppäsi pystyyn tiputten minut samalla selstään. Onneksi sain ohjat pidettyä kädessäni ja hyppäsin heti uudelleen selkään. "Miksi sinä noin teit eihän se voi hypätä jos paukutat sitä raipalla ennen estettä se luulee että sitä rankaistaan jostain, vaikka Dodo teki nyt kaiken oikein", Sinte ihmetteli. "Ajattelin vaan varmistaa että se hyppää", vastasin "Jaa no ensi kerralla sitten muistat tuleppa heti uudestaan taas tämä okseri. Yritin taa kerran kaikin voimin muistaa kaiken mitä piti tehdä: "Ei raippaa, kevyt istunta, myötäys... HYPPYY", silmäni painuivat kiinni, mutta yli mentiin. "Hyvä hienosti meni" Sinte hurrasi. "Tulkaa tuo risikko vielä ettei jää hirvittämään tämä hyppäys", hän lisäsi. Hypättyämme sen otimme pari kierrosta kevyttä ravia ja sitten loppukäynnit. Loppujen lopuksi olin jälleen ihan tyytyväinen itseeni. Ratsastajan jännitys johtaa monesti huonoihin tai virheellisiin suorituksiin ratsastuksessa. Vaikka se onkin hankalaa, pitäisi oppia aivan ensimmäiseksi rentouttamaan oma mieli; sen jälkeen voi keskittyä vaikuttamaan omaan toimintaansa. Jännitys voi saada ratsastajan hätäilemään myös huomaamattomasti. Jos jännität esteitä, suosittelen sinua aloittamaan matalista hypyistä: toista samaa hyppyä samalla kaavalla useasti, niin kauan, ettei se enää jännitä sinua. Sen jälkeen korota estettä ja etene sitä kautta vaativampiin harjoituksiin. Teillä sujui Dodon kanssa hyvin, vaikka välillä tulikin huonoja lähestymisiä. Virheistä oppii parhaiten, onnistumiset eivät opeta yhtään mitään! Moitteeton suoritus, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! Terkuin, Sinte
|
|
Hilppa
Uutukainen
Posts: 8
Hoitohevonen: Aidan Zara ❤
|
Post by Hilppa on Dec 26, 2014 17:58:01 GMT 2
Hilppa & Zara tehtävä 1 Sateisena päivinä puin päälleni usein sadetakin, tänään minulla tosin oli normaali oranssi takki - epäilin pitääkö se vettä. Olin osallistunut kurssille, jonka ensimmäistä tehtävää olin suorittamassa. Poniksi olin valinnut jälleen Zaran. Tehtäväksi kuului tarhasta hakeminen, perusteellinen hoito ja tarhaan palautus. Kävelin tarhoille päin Zaran riimu ja riimunnaru kädessäni. Tamma oli tarhassa kaverin kanssa, joka myös olisi halunnut tulla. Menin tarhaan reippaasti ja nappasin Zaran riimuun. Hätistelin sen kaverin pois ennen porttien avaamista. Tultuani ulos, suljin portin ja lähdin taluttamaan tammaa sen karsinalle. Onneksi sillä oli sadeloimi - ei tarvinnut harjata litimärkää ponia. Aloitin ottamalla loimen pois. Liutin kättäni tamman kehoa pitkin kävellessäni avaamaan takaklipsuja. Sen jälkeen oli mahavyöt. Etuosa oli tiukka. Sen avaaminen oli hankalaa. Jouduin puremaan hampaita yhteen ja käyttämään paljon voimia. Lopulta nekin aukesivat ja saatoin laittaa loimen roikkumaan oveen. Harjaamisen aloitin kumisualla. Minulle oli kerrottu, että kumisualla saisi parhaiten veren kiertämään. Pyörittelin sillä kehoa molemmilta puolilta. Sen jälkeen otin pölyharjan, jolla oikaisin kumisuan taiuttamat karvat ja irroitin pölyä. Zara nuokkui kuten normaalisti. Ottaessani kovan harjan ja vedellessäni sillä pölyä jaloista, Zara huiski hännällään vähän, mutta ei reagoinut enempää. Ilmeisesti se reagoi vain toiseen etujalkaan, annoin jutun olla. Vaihdoin jalkojen jälkeen pehmeään harjaan. Harjasin sillä vielä Zaran lävitse. Se nuokkui jälleen tyytyväisen näköisenä. Likaa ei enää irronnut joten otin kaviokoukun pakista. Liutin jälleen kättäni etujalkaa pitkin. Töhnä irtosi helposti. Takajalan kanssa jouduin vähän työntämään sitä, jotta saisin kavion ylös. Harjasin vielä pään. Ensin otin riimun kaulalle. Sitten harjasin pään ja laitoin riimun takaisin. Loimen nostaminen selkään oli helppoa, samoin vöiden kiinni laittaminen. Zara vähän luimi laittaessani loimea. Ymmärsin sen käytöksen - en itsekkään tykkäisi jos kangaspala laitettaisiin päälle. Tamma käveli hitaasti vierelläni tarhaan. Se meni helposti sisälle. Taputin sitä kaulalle ja päästin vapaaksi. Hyvä että osallistut Zaran kanssa ratsastuskurssille! Kurssi auttaa kehittämään sinun ja hoitohevosesi yhteistyötä, ja pääset ohjatusti etenemään tamman kanssa myös ratsastuksessa Ensimmäisen tehtävän suoritus sujui onnistuneesti, tulkitsit tammaa hyvin ja mietit mistä ponin reaktiot saattoivat johtua. Suoritus hyväksytty, voit alkaa suorittamaan seuraavaa tehtävää! -Sinte
|
|
|
Post by Sinte on Jan 5, 2015 20:48:52 GMT 2
Kurssia uudistettu!* Hoito-tehtävä poistettu kurssirungosta (erillinen hoitokurssi löytyy ratsastustunnit-alueelta) -> kurssin suorituksesta tienaa 5 tuntimerkintää -> kurssin suorituksesta ei enää tienaa C-hoitomerkkiä * Jos tehtävän suoritustarina on yli 200 sanaa pitkä, siitä tienaa myös hoitomerkinnän * Kurssille voi osallistua myös Metsälammen ulkopuolisilla hevosilla Kurssin suorittamisen perusidea ei muutu!HUOM! Jos olet aloittanut tämän kurssin suorituksen ennen 6.1.15, uudistus ei koske sinua (tienaat kokonaisesta suorituksesta 6 tarinamerkintää sekä myös D-hoitomerkin). Kurssin uudistus koskee vain 6.1.15 suorituksen aloittavia kurssilaisia!
|
|
|
Post by Katriina on Jan 8, 2015 12:04:32 GMT 2
Tehtävä 3 (ennen uudistusta tämä olisi ollut se tehtävä nor 4) Katriina I. - Hilppa (http://ruurikki.webs.com/katriinantalli/hevostentiedot/hilppa.htm) Tulimme suorittamaan viimeistä ratsastuskurssin tuntia hyvillä mielin. Hilppa on alle kuukaudessa aikuistunut valtavasti ja se on alkanut muuttua paljon tasaisemmaksi. Hyvä niin. Tunnilla ratsastettiin kolmikaarista kiemurauraa ja muita ratsastusradan teitä kaikissa askellajeissa. Käynnissä tehtiin myös pohkeenväistöä ja lopputunnista laukattiin ympyrällä. Kolmikaarinen sujui ihan hyvin kaikissa askellajeissa, mitä nyt laukassa oli vähän huolimatonta. Väistöjä tehdessämme opettaja huomautti vinosta istunnastani, jonka seurauksena Hilppa väisti epäpuhtaasti. Kun istuin keskelle satulaa tuntien molemmat istuinluut ja löysin jalalle oikean paikan, väisti meidän pikkuneiti oikein sievästi. Ihan hävetti miten usein se vika onkin siellä selässä eikä hevosessa. Laukatessa ympyrällä pyöri laukka hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan laukatessa opettaja huomautti hevosen kaatumisesta sisäpuolelle. Jälleen syynä oli istuntani, joka valahti kallistumaan sisäpuolelle. Opettajan hyvien neuvojen avulla sain tämänkin ongelman ainakin toistaiseksi pois päiväjärjestyksestä. Hilppa yllätti miellyttävyydellään, mikä tuli tänään tarpeeseen jotta sain keskittyä istuntani korjaamiseen. Kiitos oikein hyvästä ratsastuskurssista. Opimme paljon toisistamme. Saisiko käytössänne olevat merkit lisätä Hilpan sivulle? Tosi kiva että tykkäsitte Hilpan kanssa kurssista! Olette tervetulleita myös hieman vaativamman tason II-kurssille, joka löytyy myös ratsastustunnit-alueelta Ilman muuta merkit saa lisätä Hilpan sivulle (älä kuitenkaan suoralinkitä)!
Mielestäni olette kurssin aikana edenneet huimasti! Etenkin istunnassasi on tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan, minkä lisäksi yhteistyönne Hilpan kanssa sujuu paljon paremmin. Suosittelisin ratsastamaan ilman satulaa: se saattaa auttaa korjaamaan istuntaasi! Hyväksytty suoritus, paljon onnea
-Sinte
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 9, 2015 16:11:26 GMT 2
Aida & Myy, tehtävä 4, koulu (uudistuksen jälkeen: tehtävä 3) Jos meillä edellisellä kerralla sujui Myyn kanssa loistavasti, niin tänään ei. Myy sai tuulesta virtaa ja pukitteli ja pyrähteli laukkaan vähän väliä, mikä taas johti siihen, etten itse pystynyt yhtään rentoutumaan. Aloitimme tunnin pohkeenväistöllä. Käänsimme lyhyensivun keskeltä halkaisijalle ja kun hevonen oli suorassa väistätimme vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Pohkeenväistön Myy teki pääaisassa ihan nätisti, jos olisin itse rentoutunut enemmän olisi väistö varmasti sujunut paremmin. Pohkeenväistötehtävän jälkeen siirryimme harjotusraviin ja teimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tietysti taivuttaa hevosta edes hieman kaaren suuntaan. Oma jännitykseni säteili Myyhyn ja Myy muuttui kuin rautakangeksi eikä taipunut mihinkään suuntaan. Välillä pyrähti laukkaan tai pukitti. Sinte ohjeisti minus keventämään harjoitusravin sijasta ja keskittymään enemminkin siihen että itse rentoudun. Kevyessäravissa pääsinkin jotenkin paremmin Myyn liikkeiden mukaan ja onnistuin hieman rentoutumaan. Myy vastasi rentoutumiseeni heti taipumalls hieman menosuuntaan. Kolmikaarisen kiemurauran jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle. Aluksi teimme ravissa myötä- ja vastataivutuksia, jotka Myy teki ihan nätisti. Näiden jälkeen kävelimme hetken pitkin ohjin pääty-ympyrällä. Seuraavana oli vuorossa laukka. Myy nosti laukan todella kauniisti käynnista, mutta ampaisi täysin päistikkään keskelle kenttää pukkilaukassa. Jollain ihmeen kaupalla pysyin selässä. Ohjasin Myyn takaisin pääty-ympyrälle ja nostin uudellen laukan. Jälleen sama juttu. Tälläkertaa nostin laukan siitä missä olimme ja ohjasin Myyn omaan päätyymme. Myy yritti kokoajan karata altani ja pukitteli jatkuvasti. Pidin ohjaa melko tiukalla, mikä kyllä esti Myyn karkaamisen, mutta ei toisaalta tuonut meille mitään hyvää. Ja olin itse taas kuin puupökkelö Myyn selässä. Kaksi jännittynyttä, joten eihän siitä ainakaan mitään hyvää tule. Sinte yritti aikansa auttaa minua rentoutumaan ja päästämään enemmän ohjaa, mutta kun kerran turvaudun ohjaan, niin siitä on vaikea päästä irti. Sinte siis luovutti siitä, että onnistuisin täysin ominavuin ratkaisemaan ongelmani ja haki juoksutusliinan. Sinte otti minulta sekä ohjat että jalustimet pois ja käski pitää kauhukahvasta kiinni. Tein työtä käskettyä. Myy lähti laukkaan Sinten käskystä ja yritti heti ensiksi karata pukkilaukalla. Sinte oli valmiina ja sai Myyn pysymään hallinnassa. Nyt kun ainoa asia mihin minun täytyi keskittyä oli oma istunta ryhdyin rentoutumaan. Kun lakkasin jännittymästä joka tuulenpuuskasta ja Myyn epämääräisestä liikkeestä Myykin lakkasi pelleilemästä. Lopputunti sujui melko rauhallisissa merkeissä. Hyväksi tunniksi en tätä kutsuisi, mutta oppia ikä kaikki. Huh sentään, kun Myy olikin tällä kertaa jekkutuulella! Onneksi et kertaakaan tipahtanut, vaikka Myy olisi totisesti ansainnut kunniamerkin loistavasta yrityksestä... Lopputuntia kohden aloit rentoutumaan, etenkin juoksutusliinassa löysit haetun fiilisen, mikä edesauttoi myös Myyn rauhoittumiseen. Muista rentoutua, ja päästää irti kaikista tarpeettomista lihasjännityksistä – ne ovat suurin syy siihen, miksi hevonen ei toimi niinkuin ratsastaja pyytää. Istunnassasi tapahtui kehitystä parempaan suuntaan, loistavaa! Hyväksytty kurssisuoritus, paljon onnea! Jos haluat, voit alkaa suorittamaan II-kurssia -Sinte
|
|