Ratsastuskurssi I –peruskurssi

[Cella]

Cella & Sam, toinen tehtävä

Tämä olisi mun ensimmäinen kunnollinen ratsastus Samilla, tuumailin kun kiristelin alkukäyntien aikana satulavyötä yhdellä reiällä. Meidän ilman satulaa vedetty maastolenkki muutaman päivän takaa oli ollut valtavan mukava, mutta nyt testattaisiin miten me todella pelataan yhteen. Onneksi Sannan valvova silmä olisi apuna, ainakin suurimmat virheet saataisiin kitkettyä pois.

Hiljalleen aloin ratsastaa Samia volteille ja lyhennellä ohjaa vähän kerrallaan. Huomasin että mua jännitti aika paljon, joten pyörittelin hartiat ja venyttelin jalat pitkäksi pois jalustimista ennen kuin päästin ne valumaan rentoina omille paikoilleen. Käden pidin niin pehmeänä kuin voin, herkän orin suupieli tuntui ohjan päässä vain höyhenenkevyenä vastapaineena, ja pienen puolipidätteen saattelemana kehotin ruunikon raviin.

Siirtymiset sujuivat meiltä todella hienosti, eikä temponvaihteluissakaan ollut suurempia ongelmia. Samin ravi oli melko suurta, joten mulla kesti hetki ennen kuin sain mukauduttua kunnolla harjoitusraviin. Käden pyrin pitämään edelleen elastisena ja tarkistelin istuntani varmaan kahden askelen välein, etten vaan häiritsisi Samin työskentelyä.

Laukkaa nostaessamme tein kulmassa jälleen puolipidätteen ja vain pieni sisälonkan asennon avaaminen riitti kauniin myötälaukan nousuun. Sam alkoi kevetä edestä jo mukavasti, ja mä olin selässä aivan stressissä etten vaan möhlisi tätä hienoa hetkeä. Ori oli aivan erilainen kuin hevoset joilla olin ennen ratsastanut, se reagoi kaikkiin apuihini niin kevyesti että se sai musta vähän varovaisen.

Siirtelin hiljalleen puoliverisen takaisin raviin, otimme viimeiset pienet temponlisäykset pitkällä sivulla, ja sitten pyysin hevosen käyntiin. Taputtelin orin lämmennyttä kaulaa molemmin puolin niin että ohjat vaan hölskyivät: Sam oli selvästi ollut tämän tunnin stara, enkä ollut yhtään harmistunut omaan suoritukseenikaan. Olisin varmaan voinut vaatia orilta vielä rohkeammin lisää, ja kyllä tässä vielä aikaa menisi että löydettäisiin täysin yhteinen aaltopituus, mutta tästä oli hyvä jatkaa!

Kurssin ensimmäinen ratsastustunti sujui osaltanne hienosti, etenkin verrattuna siihen että olit Samin selässä "työn merkeissä" ensimmäistä kertaa. Ratsastit oria kevyesti ja minusta oli hienoa että tutkailit toimintaasi niinkin monipuolisesti. Istuntasi pysyi tunnin aikana siistinä, mutta siirtymisissä se tuppasi vahingossa kallistumaan liikaa etukenoon. Kiinnitä seuraavalla tunnilla huomiota myös satunnaisen etukenon korjaamiseen. Muista pitää katseesi suorana ja tarkkailla ratsastusteitä "hevosen silmin" katsomalla korvien välistä. Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään! -Sanna

[Cella]

Cella & Sam, kolmas tehtävä

Sam oli useiden hevosten tapaan ollut normaalia paljon kireämpi koko päivän johtuen tuulisesta kelistä. Kuitenkin maneesiin päästyämme ja aloitettuamme alkulämmittelyt se keskittyi vain ja ainoastaan työntekoon, ja alkoi rentoutua ja vetreytyä omaksi mukavaksi itsekseen.

Ratsastaessani oria kevyessä ravissa eteen-alas silmäilin samalla pientä rataa jota Sanna kokoili meidän tämän kerran kurssitunnille. Esteet oli aina olleet musta kutkuttavan jännittäviä, ja vaikka olin treenannut niitä huomattavasti vähemmän kuin koulua, olin ainakin omasta mielestä jo aika mukiinmenevä hyppääjä. Ja Sam… no, sanotaanko vaikka että olin meinannut lentää pyrstölleni kun olin kuullut kuinka kova kapasiteetti sillä todella olikaan. Nämä esteet olisi sille kuin jokapäiväinen välipala.

Hetken päästä sileällä lämmettyämme aloimme hypätä yksittäistä pientä pystyä lämmittelyesteenä. Harjoittelin vähän samalla orin askelen arviointia ja hain jarruja läpi ratatehtävää varten, olihan alla kuitenkin aivan uusi hevonen. Lämppähypyt onnistuivat meiltä vallan hienosti, vaikka Samin hyppytyyli olikin aika paljon enemmän ”räjähtävästi ylöspäin” kuin olin tottunut.

Radan harjoittelu alkoi pari estettä kerrallaan, ensin pysty, sitten ristikko ja toinen pysty. Radan viimeiset kaksi pientä okseria jätimme vielä toistaiseksi rauhaan. Sanna ohjeisti mua hyvin etenkin lähestymisissä: mulla oli pasmat vähän sekaisin, kun Samin suuren koon ja laukan pituuden takia mun silmämääräinen arviointi oli pistettävä täysin uusiksi. Hiljalleen askelmerkki alkoi kuitenkin osua, ja me otettiin kaikki viisi estettä mukaan rataan. Vihoviimeiselle esteelle lähestyminen tapahtui kaarevalta uralta, ja se tuotti mulle ensimmäisellä yrityskerralla ongelmia. Mun tasapaino oli hieman heilunut toiseksiviimeisellä okserilla, mutta sain orin ohjattua hyvin kohti viimeistä estettä. Kaarteessa juuri kriittisellä hetkellä kuitenkin horjuin, herkkä Sam vaistosi sen heti ja häiriinnyttyään kaarrahti esteen edessä kieltoon.

Katsoimme Sannan kanssa parhaaksi koittaa vain kaksi viimeistä kunnialla läpi ennen kuin lähtisimme tahkomaan koko rataa uudelleen. Ravailin Samin kanssa maneesin päätyyn ja nostin siellä laukan, ja tällä kertaa keskityin kunnolla ensimmäisellä okserilla. Nyt hyppy ja laskeutuminen onnistuivat nappiin, ohjasin orin ulkopohkeella kohti viimeisen esteen kaarretta – mutta jostain syystä esteen edessä suuri ruunikko veti korvansa taakse ja kielsi jälleen. Sanna kurtisteli kulmiaan yhtä kummissaan kuin mäkin ja kapusi maneesin katsomosta kentän keskelle. Ravuutin Samia hetken rennoksi sileällä ja hyppäsimme sen yhden pystyn joka ei aiemmin ollut tuottanut ongelmia – eikä se tuottanut nytkään. Yhdistettyämme Sannan kanssa viisaat päämme saimme jonkinlaisen teorian siitä mikä tässä mätti. Nimittäin kaarevalla lähestyessä tasapaino oli hevosellekin tärkeä, ja luonnollisesti mun järkyttäessä sitä tuli ensimmäinen kielto. Heti perään hypätessä Samilla saattoi vaivata muisto äsköisestä häiriöstä esteellä, ja samalla mä jännitin edellisen epäonnistumisen takia ja siirsin sitä aivan huomaamattani ratsuuni.
Siinäpä se.

Kun me oltiin saatu järkeenkäypä selitys Samin muuten rennon hyppyotteen katoamiselle, me lähdettiin hiomaan sitä pala kerrallaan. Aivan ensimmäisenä me laskettiin tämä ongelmaeste aivan matalaksi ja otettiin sille suora lähestyminen ravissa. Pidin käden ja istunnan niin rentoina kuin voin, ja nyt Sam askelsi pienen esteen yli korvat iloisessa hörössä. Aloimme nostaa estettä hiljalleen ja ottaa lähstymistä, yhä ravissa, hieman kaarevammaksi. Aikaisempi jännitys oli kuin pois pyyhkäisty, ori hyppäsi estettä innoissaan ja sujuvasti jopa laukassa. Lopulta otimme edeltävän esteen mukaan: nyt reitti oli täysin sama kuin aiemmin ongelman syntyessä, ja mun oli hankala pitää jännitys poissa jäsenistäni. Nostin laukan ja ohjasin Samin keskelle ensimmäistä kahdesta esteestä, tein pieniä puolipidätteitä ja myötäsin mukaan hyppyyn. Ohjasin sen kaarteeseen, kannustin oria istunnallani kunnolla eteen ja annoin ohjaa – nyt Sammy ei epäröinyt sekuntiakaan vaan hyppäsi okserin kuin vettä vaan.

Kieltopulman poistuessa päiväjärjestyksestä otimme koko radan jälleen treenaukseen. Lopputunti meni valtavan hyvin, Sanna jopa antoi meidän nostaa esteiden korkeuksia korkeammiksi kuin tarkoitus oli ollut tuntisuunnitelmassa, ja me suoritimme ne puhtaasti ja innolla. Loppuraveja painellessamme hymyilin suu korvissa – hyvin sujuneesta estetreenistä jäi kyllä aivan erityislaatuisen hieno fiilis!

Hevosilla on hurjan hyvä muisti, mutta joskus se ilmenee ei-niin-hyvissä tilanteissa. Samin muisto epäonnistuneesta hypystä sekä oma, huomaamatonkin, jännityksesi olivat huono yhdistelmä. Joskus tällaisia jatkumoja syntyy pitkäksikin aikaa, hyvänä esimerkkinä vaikkapa hevosten oikutteluista johtuva ratsastuspelko: herkkä hevonen reagoi ratsastajan jännitykseen oikkuilemalla, ja ratsastajan jännitys kasvaa entisestään. Joskus sellaiset tilanteet muodostuvat niin mutkikkaiksi, että vyyhtiä on lopulta erittäin hankala purkaa. Pääsääntöisesti muutokset kuitenkin lähtevät ratsastajasta itsestään, kuten tälläkin estetunnilla huomasit. Hienosti pohdittu ja selvitetty, hyväksytty suoritus! -Sanna

[Kasper]

Tehtävä 4 - Kasper & Jätkä

Alkukäyntien aikaan Jätkä tuntui hivenen tahmealta. Ratsastin oria napakasti eteen ja teimme lämmittelyksi pysähdyksiä ja peruutuksia sekä liikkeelle lähtemisiä. Vähän ajan päästä teimme samoja juttuja ravissa, ja ori alkoikin tuntua jo paremmalta. Itsenäisten alkulämppien jälkeen tunti alkoi Sannan antamien ohjeiden mukaisesti.

Harjoittelimme erilaisten teiden ratsastamista aina volteista ja ympyröistä kiemurauriin sekä lävistäjiin. Kävimme kaikki tiet läpi ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Istuntaongelmakseni paljastui etenkin raviharjoituksissa se, että nojasin liikaa eteen jolloin Jätkä joutui kiihdyttelemään vauhtia säilyttääkseen tasapainonsa. Sanna neuvoi kohottamaan leukaa ja tähtäämään katseen ylös eteen hevosen korvien välistä, sekä sijoittamaan istuntani painopisteen istuinluiden päälle jolloin lantio pysyisi paremmin suorassa. Ravailimme tunnin aikana pitkään erilaisia kuvioita keskittyen täsmällisyyteen, ja aina toisinaan Sanna muistutteli minua suoruudesta. Pikkuhiljaa ryhti alkoi säilymään paremmin, vaikka yhdellä ratsastuskerralla virhettä ei voisi mitenkään poistaa kokonaan.

Laukkaympyrällä teimme temmon ja kokoamisasteen vaihteluita. Meinasin toisinaan kallistua satulassa hieman sisäänpäin, mutta korjasin asian itse suoristautumalla. Tehtävänä oli laukata yksi ympyrä reipasta laukkaa, ja toinen kootumpaa. Jätkältä tämä sujui leikiten, joten saimme tehtävää haastavemmaksi laukkaamalla reipasta laukkaa vain puoli kierrosta, samoin kuin koottuakin. Laukannostoissa etukumara tuli jälleen esiin, mutta nyt osasin jo korjata asiaa itse. Lopuksi ratsastimme yksittäisiä laukanvaihtoja kahdeksikolla. Jätkä vaihtoi laukan ilman pyyntöäkin oikein hienosti itse, vaikka välillä jouduinkin hieman avittamaan.

Jätkä kulki tosissaan hienosti omista töppäilyistäni huolimatta. Ori haki nättiä muotoa kun siirryimme käyntiin ja otimme vielä tunnin loppuun hieman pohkeenväistötreeniä. Ensimmäinen yritys levisi vähän käsiin, sillä istuntaan keskittyminen ja lämmin ilma olivat saaneet minut väsähtämään ja keskittymiskykyni hölleni sen hetken ajaksi. Sanna komensi meidät samointein uudelleen tehtävälle painottaen minua keskittymään. Terästäydyin satulassa ja annoin Jätkälle parhaani mukaan mahdollisimman selkeät avut sisäpohkeella väistättäen, ja ori väänsi nähtäville oikein komeat väistöt.

Kurssista jäi hyvä fiilis, oli mukava oppia paljon uusia juttuja!

Istuntaongelmat ovatkin yleensä sellaisia, että ne pinttyvät huomaamattomasti ja tiukasti ratsastajaan, mikäli niitä ei saada nopeasti korjattua. Eteenpäinnojautuva istuntasi tosiaan vaikutti Jätkään ja hankaloitti suorituksia monella eri tavalla, joista päällimmäisenä huomasimme Jätkän vauhdin kasvamisen. Ratsastuksen ongelmia ja virheitä ei tosiaan korjata yhdellä ratsastuskerralla, mutta tältä tunnilta sait paljon lähtökohtia niiden tiedostamiseen. Keskity istuntaasi lähiaikoina erityisen paljon! Kiitos kurssisuorituksesta, voit halutessasi jatkaa suorittamaan II-kurssia. T. Sanna

[Cella]

Cella & Sam, neljäs tehtävä

Kurssin viimeinen koulutunti alkoi mukavissa ja rennoissa merkeissä aurinkoisella kentällä. Sam oli tavanomaisen iloinen ja toimiva itsensä ravaillessamme alkuverryttelynä kahdeksikkoa koko kentän matkalla – kuitenkin jokin pieni juttu orin liikkumisessa mua vaivasi. Se kulki näennäisesti todella hyvin, irtonaisesti ja rennosti, mutta jostain syystä ei pistänyt parastaan eikä taipunut sisäpohkeeni ympärille kunnolla kahdeksikon kaarteissa. Se oli kummallista, sillä Sam oli jokaisella ratsastuskerralla toiminut kuin ajatus.

Lähdin syynäämään mahdollista vikaa itsestäni ennen kuin alkaisin etsiä syytä kauempaa. Samin tapainen herkkä hevonen reagoi toimiini ja pieneenkin istunnan muutokseeni niin auliisti, että oli hyvin mahdollista että mä tässä piilin pääongelmana. Istunta ja etenkin paino on hevoselle se tärkein apu, sitä se kuuntelee luonnostaan ensimmäisenä vaikka pohje tai ohja olisi ristiriidassa.
Käsistäni olin ratsastaessa aina tarkka, enkä nytkään uskonut tuntumani mitenkään Samia häiritsevän. Tarkistin painoni kunnolla tasaiseksi, rentouttelin selkäni ja hartiani sekä venyttelin jalkojani, mutta pientä keventymistä lukuun ottamatta en huomannut Sammyssa muutosta. Kun Sanna kehotteli meitä lopettamaan alkuverkat ja ryhtymään tositoimiin – ratsastusteihin ja väistöihin – alkoi ongelman lähde selkeytyä. Ori oli hidas etenkin mun pohkeelleni, sen huomasi väistöä aloitellessa tai kaareville urille ohjatessa saman tien.

Aloin haeskella työskentelyn lomassa oikeaa pohkeen paikkaa. Ensin vein jalkaa hiukka hiukalta enemmän eteen, mutta muutosta ei näkynyt, ja sitten hieman taemmas satulavyön paikalta. Pohkeen osuessa satulavyön taakse Sam kyllä aktivoi takaosaansa, mutta läpi pohje ei vieläkään mennyt kunnolla. Mä olin ihmeissäni, enhän mä nyt ollut ennenkään mitenkään aivan eriskummallisissa asennoissa ratsastanut?
Siirsin Samin käyntiin ja pidensin jalustimia reiän verran. Ori oli loppujenlopuksi mulle melko suuri, joten saattoi hyvin olla että kun pohje pääsisi vaikuttamaan pidemmällä matkalla, avutkin purisivat paremmin. Se todella toimi, Sam alkoi tuntua kyljistään taas ihanan muovattavalta ja se alkoi tarjota lähes saman tien uusilla jalustimilla vauhtiin päästyämme kauniimpaa muotoa. Kaartelimme ympyröille ja volteille molempiin suuntiin, keskityin oikein kunnolla istuntaani sekä jalkojeni pitkänä pitämiseen, ja lopputunnista laukannostotkin irtosivat näppärästi ympyrällä. Kaikki alkoi sujua jälleen totutun sutjakasti, vähän myöhemmin kuin oli tarkoitus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tähän oli mukava lopettaa kaikin puolin positiivisesti yllättänyt kurssi.

Sannan kommentti

Sam on niin herkkä hevonen, että pieni ja huomaamatonkin virhe saattaa vaikuttaa suuresti sen toimintaan. Joskus ajattelee hevosilla olevan "huonoja päiviä" jolloin ne eivät "halua toimia" oikein ja kunnolla – toki tämäkin on ainakin osittain totta, mutta on kuitenkin hyvin yleistä että virhe piilee ratsastajassa itsessään. Vika on niin helppo sulkea itsestään pois ja olettaa sen olevan hevosessa. Samin herkkyydestä kertoo myös sen reagointi jalustimiesi pidennykseen. Loistava oivallus, minäkään en olisi sitä heti keksinyt! Suoritit kurssin kunnialla läpi, kiitokset osallistumisesta. Jos haluat, voit siirtyä suorittamaan II-kurssia! T. Sanna

[Lumi]

Tehtävä 1: Hoito         Lumi - Rede's Ronnie


Kävelen sateessa kohti tarhoja Ronnien kulunut riimu olkapäälläni. Sateeseen olen tottunut, en ole sokerista tehty en. Kun saavun tarhan portille, huokaisen helpotuksesta, ei tarvitse rämpiä kurassa Ronnien perässä kun ruuna itse tulee reippaasti luokseni.
"Heippa vaan. Voi, jalkasi ovat ihan kurassa", voihkaisen Ronnielle. 
Ronnie vain katsoo minua suloisesti ja minun on vain pakko antaa sille rapsutuksia. Ei se mitään. Laitan Ronnielle riimun päähän ja avaan portit. Sanna kertoi tallissa, ettei Ronnielle tarvitse turhaan ottaa narua. Lähden taluttamaan Ronnieta kohti tallia. Pian saavumme tallinovelle. Avaan sen ja talutan Ronnien käytävälle kiinni.

Käyn hakemassa pikaisesti Ronnien harjat ja palaan takaisin. Jätän harjapakin maahan ja alan riisumaan vuonohevosen sadeloimea. Saan sen vikkelästi pois ja rupean harjaamaan Ronnieta kumisualla pyöritellen. Sen jälkeen viimeistelen Ronnien karvan pölyharjalla. Jalat harjaan tarkasti kovemmalla harjalla. Sitten on kavioiden vuoro. Kavioiden putsaus sujuu hyvin. 
"No, Ronnie, olet harjattu ja puunattu viimeisen päälle", totean hymyillen ruunalle.

Lähden taluttamaan Ronnieta takaisin tarhaan puettuani sille sadeloimen. Minulla on vähän kiire ja lähden vetämään sitä perässäni tallinkäytävää pitkin. Ronnie huitaisee hännällään ja luimistaa korviaan. 
"Mitä nyt?" kysyn ääneen tältä. 
Mietin hetken, ennenkuin tajuan, että olin vetänyt Ronnieta. Taputan sitä ja talutan sen rauhallisesti tarhaan.

Ronnie onkin kiva valinta kurssihevoseksi! Se on oikein mukava ja eteenpäinpyrkivä ratsastettaessa. Ensimmäinen tehtävä sujui hyvin, eikä vastaan tullut sen suurempia ongelmia. Syksyn kurakelit lähestyvät uhkaavaa vauhtia, ja iso osa Metsiksen hevosista on kuorrutettu paksulla mutapeitteellä tarhasta palatessaan... Hyväksytty suoritus, voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! -Sanna

[Siru]

Siru - Ethernal Fiasco                                                                                                           
Tehtävä 1. Hoito

Päätin suorittaa kurssin tallin toisella shettiksellä, Ellalla. Otin tamman riimun ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Siellä Ella näkyikin. Satoi vettä, joten hevosilla oli sadeloimet. 

Avasin tarhan portin ja huusin Ellan nimeä.
"Ellaaaa!" Huudahdin. Ella vain nosti päänsä mutta muuta ei tehnyt. Kävelin kuraisen tarhan läpi ja otin Ellan kiinni.
"No niin, mennäämpäs talliin", sanoin.
Talutin Ellan talliin ja päästin sen karsinaansa. Vein riimun paikoilleen ja kävin hakemassa harjat.

Otin ensin sadeloimen pois. Se onnistui hyvin ilman ongelmia. Viikkasin loimen ja vein loimitelineeseen. Sitten oli aika aloittaa muut hoitotoimenpiteet. Otin pölyharjan ja aloin harjaamaan Ellaa pitkin ja rauhallisin vedoin. Ella nauttii harjaamisesta ja lepuuttaa takajalkaansa. Harjaamisen jälkeen otan kaviot. Siinä Ella yhtäkkiä luimistaa ja heilauttaa häntäänsä.
"Noh, mitäs nyt?" Mietin ääneen.
Sitten hoksaan osuneeni säteeseen. Tästedes olisin varovaisempi. Puhdistin muut kaviot ja sitten vein Ellan taas tarhaansa. Sanoin sille moikat ja lähdin kotiin.

Pahoittelut viivästyneestä kommentista, en huomannut tuntisuoritusta ollenkaan! Kaikki tuntui sujuvan hyvin, ja selvisit ensimmäisestä tehtävästä moitteettomasti. Seuraavalla kerralla muista olla varovaisempi kavioita puhdistaessa! Voit siirtyä seuraavaan tehtävään. Tästä saat myös tarinamerkinnän. -Sanna

[Deleted]

Aida & Myy, tehtävä 1, hoito

Nojailin sivutallin ulko-oven karmiin kopitellen omenaa kädessäni samalla, kun tiirailin sateen läpi tarhoille päin. Pieni ruunikko poni mutusti heinää, vilkuillen välillä minua harjansa ali. Se tietää, että menen kohta hakemaan sitä. Jo viikkoja on satanut päivittäin koko kesän edestä ja tarhat ovat yhtä kuravelliä. Pienen ponitamman jalat ja mahan ovatkin varmasti aivan kuranpeitossa. Luojan kiitos sillä on sadeloimi päällä. Jostain koordinaatio virheestä johtuen en saakaan omenaa kiinni, vaan se lentää lähimmän karsinan ovelle joka sattumalta on auki. Ruskea silkkiturpa poimii omenan suuhunsa ja rouskuttaa sen tyytyväisenä ennen, kuin minä tai hevosta harjannut poika kerkeää väliin.
- Täällä sitä vaan heitellään omenoilla toisten ratsuja. Yritätkö saada Kisun hakemaan oman heppasesi tarhasta lahjomalla sen ompuilla? Voin paljastaa salaisuuden, uskon vakaasti, että Kisu kykenisi hakemaan kenet tahansa tarhasta ja tuomaan sen luoksesi, mutta arvon rouva ei sateeseen lähde. Ja muutenkin, muiden hevosten paimentaminen on hänestä rahvaanomaista ja palvelijoiden hommaa, poika sanoo ja taputtaa naureskellen Kisua ja syöttää tammalle vielä taskustaan kaivamansa leivän.
- Ketä sä olet menossa hakemaan?
- Mmmmm... Myytä, vastaan. Poika vetää henkeä hampaidensa välistä ja naksauttaa kieltään.
- Se oli oikea paholainen tänä aamuna. Lyöttäytyi sen toisen shettiksen, Ellan kanssa minua vastaan, kun vein niitä tarhaan yhtä aikaa. Ne näki vihreät laitumet ja yksissä mielin säntäsivät niitä kohti. Mä en ollut valmis, mutta en aikonut päästää niitä vapaaksi, joten ne tavallaan vetivät mut välissään sinne laitumelle. Olin ihan läpimärkä, poika sanoo naureskelleen aamuiselle. Uskallaudun itsekin naurahtamaan.
- Mikä sun nimi olikaan? Kysyn kävellen lähemmäs karsinaa. Kaivan taskustani porkkanan ja annan sen Kisulle.
- Stefan, poika vastaa ja ojentaa kätensä.
- Aida, vastaan ja kättelen Stefania.
- Ei kai auta muu, kuin mennä sateeseen, sanon työntäen vielä yhden porkkanan palan Kisun suuhun.

Pujahdan portin lankkujen välistä tarhaan ja jään seisomaan paikalleni. Myy hipsii kauemmas ja jää sitten siihen tuijottamaan minua harjansa alta.
- Myy, tuu kattoo mitä mulla on, lepertelen ponille ja rapistelen taskussani olevaa paperin palaa. Poni nostaa päätään ja höristää korviaan uteliaana.
- Tuu kattoo, maanittelen ottaen askeleen lähemmäs ponia. Tarha on yhtä suurta kuralätäkköä ja äidiltäni pöllityt, kahta kokoa liian suuret punaiset kumpparit uppoavat kuraan. Tämähän lasketaan jalkatreenistä, kun kiskon näitä kumppareita irti tästä kurasta, eikö niin? Rapistelen edelleen paperinpalaa taskussani maanitellen Myytä tulemaan lähemmäs. Tamma ei hievahdakaan, mikä on puolivoitto, koska voisihan se kirmata pakoonkin. Pääsen tamman vierelle ja tarjoan sille porkkanaa. Myy ottaa sen mielellään ja saan sujautettua riimun helposti ponille päähän. Ellakin on tullut luoksemme ja annan sillekkin porkkanan. Käännyn ympäri ja lähden taluttamaan Myytä talliin.

Karsinassa riisun Myyltä sadeloimen ja laitan sen kuivumaan karsinan edessä olevaan satulatelineeseen. Hetken kumisualla ponia harjattuani totean, että jalat ja mahan alunen puhdistuu parhaiten pesemällä ja lähden ponin kanssa pesupaikalle.

Pesarille päästyäni kiinnitän Myyn ja avaan hanan. Aloitan jalkojen huuhtelun etujaloista. Heti, kun vesi koskettaa Myyn jalkaa poni väistää sivulle ja heilauttaa häntäänsä ärtyneenä.
- Äläs nyt, sanon ja silitän ponin kaulaa. Jatkan saman etujalan huuhtelua. Taas sama juttu. Kokeilen sormillani vettä ja huomaan sen olevan jääkylmää.
- Ilmankos taisi olla liian kylmää tälle kelille, totean tammalle ja käännän vettä lämpivämmälle. Saatuani veden sopivan lämpöiseksi aloitan alusta. Tällä kertaa saan huuhdella tamman jalat ja mahan alusen kokonaan. Pyyhin hikiviilalla suurimmat vedet pois ja kuivaan Myyn jalat ja mahan alusen vielä pyyhkeellä. Vedän lastalla lattialta vedet lattiakaivoon ja lähden Myyn kanssa takaisin sen karsinaan.

Karsinassa harjaan Myyn perusteellisesti kumisuan ja pitkänharjan avulla. Siirryn seuraavaksi ponin päähän. Tamma sulkee silmänsä harjatessani sen otsaa ja lepuuttaa turpaansa sylissäni. Annan sille viimmeisen porkkanan palaseni taskusta ja otan kaviokoukun. Myy nostaa kaikki jalat ongelmitta ja pitää niitä ylhäällä melko hyvin. Harjaan ponin vielä kertaallen pehmeällä harjalla ja laitan sitten sadeloimen takaisin sen päälle.

Matka takaisin tarhaan sujuu huomattavasti rivakammin, kuin matka talliin. Jo pitkän matkan päästä Myy hörisee kaverilleen Ellalle ja ottaa muutaman raviaskeleen vierelläni, mutta jaksaa kuitenkin odottaa, että pääsemme tarhaan ja saan riimun pois sen päästä. Myy menee heti tervehtimään Ellaa ja yhdessä parivaljakko jää nököttämään sateeseen melko tyytyväisen oloisena. Minä sen sijaan menen takaisin sisälle talliin, niin vikkelään, kuin vain kuraisesta ansastani pääsen kulkemaan.

Voihan ponit! Ne vaan päivästä toiseen jaksavat keksiä uusia temppuja Ella on melkoinen kahlekuningas, ja välillä tuntuu että se innostaa tallin muita hevosia samoihin operaatioihin. Oli hyvä idea pestä Myy, etenkin tällaisilla kurailmoilla tuntuu ettei karvaa saa millään muulla keinolla puhtaaksi. Hyväksytysti suoritettu tehtävä, voit halutessasi siirtyä seuraavaan. Tästä saat myös tarinamerkinnän. -Sanna

[Lumi]

Tehtävä 2 - koulu Lumi - Ronnie

Ratsastin käyntiä pitkin ohjin Ronniella kentällä. Ronnie kulki turpa maassa. Sinte katsoi meitä arvoivan näköisenä.
"Voit ottaa nyt ohjat ja reippaampaa käyntiä!" Sinte komensi.
Tottelin käskyä ja lyhensin ohjat sopiviksi. Sitten annoin Ronnielle hieman pohkeita. Ronnie siirtyi reippaampaan käyntiin. Taivutin vähän aikaa Ronnieta, ennenkuin tottelin uutta käskyä siirtyä "siististi" raviin. Siirtyminen sujui hyvin. Koko puolentunnin harjoittelimme siirtymisiä. Vasta puolessa välissä vaihdoimme harjoitusta. Hyvää istuntaa ravissa. Mutta tehtävää vaikeutti Ronnie, joka yritti koko ajan kääntyä vasemmalle, eli kentän sisäpuolelle. Pohdin kauan, mutta pian keksin ongelman. Minussa itsessäni. Nojasin liikaa vasemmalle ja vasen ohja oli tiukemmalla kuin oikea. Korjasin asentoni ja lopputunti sujui oikein hyvin.

On tosi hyvä että havaitsit oman virheesi ajoissa. Kannattaa kiinnittää ratsastuksessa paljon huomiota siihen, ettei käänny ohjasta vetämällä vaan käyttää enemmän istuntaa: kun siirrät painopistettä hieman oikealle ja painat vastakkaisen (tällöin vasemman) puolen pohkeella, hevonen kääntyy oikealle. Kun haluat kääntyä vasemmalle, painopiste siirretään hieman vasemmalle ja vastakkaisen puolen (tällöin oikean) pohkeella painetaan. Hyväksytysti suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! Valitettavasti en voi kuitenkaan antaa tästä tarinamerkintää, sillä siihen vaaditaan että tekstissä on vähintään 20 virkettä (tässä oli 16). -Sanna

[Elias L.]

Tehtävä 3 - Elias & Jade

Sadepisarat ropisivat auton konepeltiä vasten, kun parkkeerasin pitkästä aikaa Metsälammen pihaan. Olin päättänyt palata taas rakkaan hevosharrastukseni pariin ja suorittaa aloittamani ratsastuskurssin loppuun. Hämmennyksekseni entistä ratsuani Pipsaa ei näyttänyt Metsälammelta enää löytyvän, joten saisin alleni tällä kertaa Jade. Yritin kävellä mahdollisimman ripeästi tallin suojaan, mutta jouduin silti toteamaan olevani lähes läpimärkä. Löysin Jaden odottamasta karsinastaan ja jäin hetkeksi ihastelemaan tamman upeaa väritystä. En kuitenkaan pääsisi ratsastamaan jos jäisin liiaksi haaveilemaan, joten ripeään tahtiin harjasin ja varustin hevosen.

Talutin Jaden maneesiin, jossa meitä odottikin jo esterata. Nousin selkään ja aloitin alkulämmittelyt. Jade kulki aktiivisesti mutta kuitenkin minua kuunnellen, mistä olin erittäin mielissäni. Alkutunti sujui muutenkin mukavasti, ja pian pääsimmekin hyppäämään. En ollut hypännyt ennen paljoakaan ja minua hieman jännitti. Jännitys ja epävarmuus näkyi etenkin ensimmäisellä okserilla, johon oli hieman haastavampi lähestyminen. Jade tuntui kieltävän lähes joka kerta kyseiselle esteelle, eikä ongelma ratkennut vaikka yritin lähestymistä uudelleen.
"Yritä rentoutua ja ratsasta mahdollisimman keskelle estettä", Sanna neuvoi.
Hengitin syvään ja yritin rentoutua, mutta nostaessani laukan hypätäkseni uudelleen alkoi jännitys taas.

"Voit tulla esteen ensiksi ravissa, jos se tuntuu helpommalta", Sanna ehdotti, ja ohjasin Jaden ravissa esteelle. Tällä kertaa hevonen ylitti esteen, joskin hieman kömpelösti hitaammasta askellajista johtuen. Kyseisen esteen hyppääminen ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää niin pelottavalta.
"Se meni hyvin, tule laukassa sitten kun siltä tuntuu".
Päättäväisesti siirsin Jaden laukkaan ja ohjasin sen esteelle. Jade ylitti esteen sulavasti ja helpon oloisesti, eikä epäröinyt lainkaan.
"Huomasitkos, heti kun itse olit rentona ja varmana, Jadekin hyppäsi esteen yli."

Taputin ratsuani ja annoin sen siirtyä raviin. Hyppäsimme rataa vielä muutaman kerran ja tunsin onnistumisen ilon nousevan pintaan. Kun olimme tyytyväisiä suoritukseen jatkoimme loppuraveihin ja sen jälkeen loppukäynteihin. Kunhan alkujännityksestä päästiin alkoi esteiden ylityskin sujua. Ensi kerralla minua ei varmastikaan jännittäisi yhtä paljon.

Elias Liekoinen

(En ole varma, voinko jatkaa enää tätä kurssia, kun niin paljon aikaa on kulunut, mutta päätin kokeilla onneani. Huomasin myös, ettei vanha ratsu ollut enää tallissa, joten valitsin uuden, toivottavasti ei haittaa.)

Heippa taas pitkästä aikaa! Kyllä ilman muuta voit jatkaa kurssin suoritusta, tosi kiva että päätit jatkaa! Kurssin suorittaminen olisi jäänyt vain kahdesta tekstistä kiinni. Pipsa tosiaan on muuttanut Metsikseltä pois, joten voit vaihtaa ratsusi Jadeen. (Pst.., oletko muuten harkinnut hoitajan pestiä täällä Metsiksessä? Laita korvan taakse!)

Estejännitys – tai ylipäätään ratsastajan jännitys – on usein ongelmana, jonka ratkaiseminen vaatii paljon päättäväisyyttä ja asialle omistautumista. Usein jännityksestä syntyy sykli, jota on vaikea katkaista: ratsastaja jännittää esteelle lähestymistä -> hevonen reagoi kieltämällä -> ratsastaja jännittää lisää -> hevonen reagoi... Jotta sykliä ei pääsisi syntymään, on tärkeää, että ratsastaja voi edetä rauhallisesti ja omien tunteidensa mukaisesti. Jos esteelle lähestyminen jännittää, kannattaa aloittaa hitaassa askellajissa ja matalilla esteillä. Pikkuhiljaa voi alkaa myös nostamaan omia tavoitteitaan, jolloin pelkoa ei pääse syntymään niin helposti. On myös tärkeää kiinnittää huomiota omiin tuntemuksiinsa: jos jännittää, niin asiasta kannattaa puhua avoimesti.

Kun ihminen jännittää, kehoon saattaa tulla helposti huomaamattomia lihasjännityksiä, jotka vaikuttavat suoraan hevoseen. Kannattaa tunteidensa lisäksi tarkkailla myös kehoaan ja rentouttaa tarpeettomat jännitykset. Syvähengitys auttaa kehon rentouttamisessa.

Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan tehtävään!

[Elias L.]

Tehtävä 4 - Elias & Jade

Harjasin Jaden huolellisesti ja varustin sen tuttuun tapaan. Tänään olisi ratsastuskurssin viimeinen suoritustunti ja lähtötunnelmat olivat hyvät. Taputin tammaa lavalle ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Jade seisoskeli rauhallisesti paikallaan, kun nousin sen selkään ja säädin jalustimet. Maiskautin tamman sitten liikkeelle ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Jade kulki reippaassa tahdissa ja tuntui rennolta.

Ensimmäinen varsinainen harjoitus oli pohkeenväistö käynnissä. Olin muutamia kertoja aikaisemminkin tehnyt pohkeenväistöä, mutta aivan tuoreimpana mielessä se ei ollut. Hyvällä ohjeistuksella sain kuitenkin juonesta kiinni, ja pian me Jaden kanssa mentiin siksakkia kentällä. Ei se ollutkaan niin vaikeaa, kun miltä näytti.
"Hienosti sujui, sitten siirrytään raviin", Sanna ohjeisti. "Ravissa ratsastetaan kolmikaarista kiemurauraa."

Annoin tammalle pohkeita ja siirryimme lennokkaaseen raviin. Ravissa Jade tuntui hieman tyytymättömältä ja viskeli päätään muutamaan otteeseen. Ihmettelin mistä tämä johtui, olikohan istunnassani jotain vikaa?
"Nyt sä Elias jännität hartioitas vähän liikaa ja siitä syystä myös sun kädet jännittyvät", Sanna selosti ja pyysi minua siirtymään hetkeksi käyntiin. "Jos jännität liikaa käsiä ja puristat kämmeniä nyrkkiin, tulee ohjastuntuma suuhun tosi kovaksi, mikä ei hevosesta tunnu kivalta. Yritä rentouttaa kädet, työntää hartiat taakse ja ottaa kulma kyynerpäähän."

Yritin muistaa kaikki Sannan ohjeet ja pyöräytin hartioita taaksepäin. Lähes automaattisesti sain oikeanlaisen kulman käsivarteen ja olo tuntui heti rennommalta. Kannustin Jaden raviin ja myös tamma kulki nyt nätimmin ja innokkaammin.
"Näetkös, nyt Jadenkin on mukavampi ravata kun sulla on pehmeämpi käsi."
Jatkoimme ravissa kolmikaarisen kiemurauran suorittamista molempiin suuntiin.

Sitten siirryimme laukkatyöskentelyyn. Laukkaa nostettiin tänään suurella keskiympyrällä. Keskityimme oman istuntani hiomiseen laukassa ja laukan tahdin säätämiseen sopivaksi. Kiinnitin kokoajan huomiota käsieni rentouteen ja siihen, että en nykisi Jadea tarpeettomasti suusta. Laukat sujuivatkin mukavasti ja koko tunnista jäi päälimmäiseksi mieleen hyvä fiilis.

Elias Liekoinen

(Kiva että sain jatkaa kurssin suorittamista! Olen harkinnut myös hoitohevosen ottamista, pitääkin tutkailla tarkemmin vapaita hoitohevosia ja odotella jos sopiva sattuisi kohdalle. Edit// Ja kyllähän sieltä kivoja heposia löytyi, en vain osaisi päättää Hurmoksen ja Luukaksen välillä. :-D)

Ihanaa kuulla! Hurmos ja Luukas on kyllä tosi kivoja molemmat. Annan vinkin, että Luukas asuu meillä yksityisenä hevosena alustavasti vain kaksi kuukautta (sopimus päättyy muistaakseni 16.11.), eikä vielä tiedetä jatketaanko sopimusta sen jälkeen. Jos siis haluat pelata varman päälle ja pysyä saman hevosen hoitajana, suosittelen valitsemaan Hurmoksen. Jos mahdollisesti edessä oleva hevosenvaihto ei pelota tai tiedät haluavasi jossakin vaiheessa vaihtelua, voit hyvin valita myös Luukaksen – tällöin tosin en osaa sanoa varmaksi, onko Hurmos enää marraskuussa vapaana hoitahaussa. Jos aloitat hoitajana, niin lisään tämän kurssin suorituksen toki hoitajakaappiisi.

Kurssin viimeinen tunti sujui hyvin teidän molempien osalta. Todella moni ratsastaja tunnistaa saman ongelman työskennellessä: lihasjännitykset ilmestyvät aivan huomaamatta, eikä niihin kiinnitetä paljoa huomiota. Olisi tärkeää tietyin väliajoin tarkastaa oma asentonsa ja kehonsa, suoristaa istuntansa ja poistaa ylimääräiset jännitykset. Tavoitteena on aina rento, mutta jäntevä istunta sekä oman kehon kannattelu. Pyri kiinnittämään istuntaan huomiota ratsastustuntien aikana, ettei se pääse unohtumaan. Hyväksytty suoritus jälleen kerran! Paljon onnea kurssin suorituksesta! Jos haluat, voit alkaa suorittamaan myös vaativamman tason ratsastuskurssia.

[Deleted]

Aida & Myy, tehtävä 2, Koulu

Pikkuruinen ponitamma kävelee reippaasti käyntiä kentän uraapitkin. Pyörittelen hartioitani ja heiluttelen jalkojani. En ole ratsastanut pitkään aikaan. Sinte rykäisee pari kertaa ja otan sen merkkinä tunnin alkamisesta. Sujautan jalustimet jalkaan ja kerään ohija. Myy terävöityy heti ja saa jännityksen nipistelemään vatsanpohjassani. Ponin pienessä koossa on hyvät ja huonot puolensa; se saa helpommin pudotettua minut selästään, mutta ainakaan en putoa korkealta.

- Alotetaan ihan kevyellä ravilla. Kun löydätte hyvän rytmin aletaan verryttelee hevosia tekemällä tolle ison tien puoleiselle pitkälle sivulle pari volttia ravissa, joilla vähän taivutatte sisäänpäin ja tallin puoleisella pitkällä sivulla teette vastataivutusta. Myy tikittää ravia nopeassa rytmissä eteenpäin. Teen puolipidätteitä ja yritän hidastaa ponia, mutta se kiihdyttää muutaman askeleen jälkeen aina takaisin nopeampaan rytmiin. Tehtävä sujuu muuten ongelmitta. Myy taipuu kauniisti sekä sisäänpäin, että ulos. Teemme samaa tehtävää toiseen suuntaan.

- No niin, sitten istutaan harjotusraviin ja jäädään kahdelle isolle pääty-ympyrälle. Myyn ravissa on vaikeaa istua, kun tamma kipittää niin kovaa alta pois. Yritän eri pidätyksillä saada tammaa hidastamaan tuloksetta. Ympyrän avonaisen puolikkaan väistätämme takaosaa ulospäin käynnissä ja aidan puoleisen puolikkaan haemme vuoroin koottua ravia, vuoroin lisättyä ravia. Väistöt Myy tekee, kuin ihmisen mieli, mutta jo muutakan kierroksen jälkeen se alkaa odottamaan raviosuutta. Lisätty ravi sujuu meillä siis erinomaisesti, mutta koottu ravi menee lähinnä vetokilpailuksi.

- Aida, muistathan että sulla on muitakin ruumiinosia, kuin kädet, Sinte huomauttaa minulle. Niin totta, olen koko tunnin yrittänyt hidastaa Myyn vauhtia kädellä, enkä ollenkaan loppuruumiillani. Vaihdamme suuntaa ja teemme samaa tehtävää toiseen kierrokseen. Tällä kertaa osaan laittaa Myyn eteenpäin menevälle raville hanttiin omalla kropallani ja saan, kuin saankin ponin hidastamaan vauhtiaan. Muutaman harjoittelukerran jälkeen koottu ravimme ei ole vielä lähelläkään koottua ravia, mutta ainakin liike suuntautuu vähän enemmän ylöspäin. Myy myös malttaa paremmin odottaa lupaani lähteä raviin. 

Pienen kävelytauon jälkeen palaamme pääty-ympyröille ja lähdemme työstämään laukkoja. Tehtävänä on löytää hillitty ja hallittu laukka, hyvän kokoisella ympyrällä. Myy nostaa oikean laukan tyylikkäästi pukkien säestämänä. Näpäytän ponia raipalla huomautukseksi ja poni pukittaa uudelleen. Jätän raippa-pukkisodan sikseen ja lähden työstämään voltiksi pienentynyttä kiitolaukkaympyräämme isommaksi. Samalla vähän ulko-ohjalla jarruttelen pikkutamman vauhtia. Myy nöyrtyy melko nätisti, tai ei jaksa sotia isoa ratsastajaa vastaan, ja laukkaa rauhallista laukkaa. Seuraavaksi lähdemme hidastamaan laukkaa, niin hidasta laukkaa kuin hevonen vain pystyy laukkaamaan. Teen paljon monta peräkkäistä puolipidätettä ja koitan saada Myytä hidastamaan, mutta muutos ei ole suurta. Lopulta hoksaan taas käyttää painoani. Istun syvään satulaan ja hengitän syvään samalla, kun kevyesti kokoan tammaa. Myy hidastaa ja laukkaa melkein paikallaan. Lähdemme venyttämään askelta. Kevennän otetta ohjista ja avaan lantiota mikä riittää merkiksi Myylle ja tamma lähtee reippaampaan laukkaan. Teemme saman tehtävän toiseen suuntaan ja tehtävä menee tyydyttävästi. Laukkojen jälkeen teemme kevyessä ravissa voltteja ja ympyröitä. Annan Myyn vetää ohjia pikkuhiljaa kädestä pois, jotta se saisi venyttää kaulaansa. 

Tuuli lennättelee koivunlehtiä ilmassa mitkä aurinko värjää kultaisiksi. Myy kävelee rennosti ja reippaasti eteenpäin loppukäynti maastoilullamme. Pyörittelen taas hartioitani ja päätän, että on alettava taas ratsastaa enemmän. Ja ensikerralla muistaa kiinnittä huomiota painoapujen käyttöön.

Painoapujen käyttö on erittäin tärkeää ratsastuksessa. Jos kaiken tekee ohjilla, hevonen turtuu ja kieltäytyy yhteistyöstä. On myös tärkeää, ettei ohjiin jää missään tilanteessa roikkumaan: hidastettaessa pitää tehdä lyhyitä puolipidätteitä, hidastaa jokaista askelta yksitellen. Jos ei muista myödätä, hevonen alkaa "puskea eteenpäin" kovasta tuntumasta huolimatta. Myy on niin pieni ja sen vuoksi matalatasoinen poni, ettei siltä voi odottaa kovin suuria saavutuksia. Siispä suosittelisin keskittymään ensisijaisesti ihan perusratsastukseen – näin saatte yhteistyönne toimimaan parhaiten! Hyvin suoritettu tehtävä, voit siirtyä seuraavaan. Terkuin, Sinte.

[Katriina Iso-Pyökkäri]

Tehtävä 1, Katriina Iso-Pyökkäri & Heijan Hilppa (http://ruurikki.webs.com/katriinantalli/hevostentiedot/hilppa.htm)

Tehtävä 1 - hoito

Ilmoittauduin Hilpan kanssa Metsälammen Ratsutilalla järjestettävälle ratsastuksen peruskurssille, jotta saisin neuvoja nuoren hevosen ratsastamiseen. Ensimmäisenä kurssipäivänä oli älyttömän sateinen keli ja meidän oma kenttämme huokui litinää ja liukkautta. Kiitin siis onneani, että tämä ensimmäinen kerta tuli kuitata teoriatunnin tapaan hoitotoimenpide-esseellä. Hilppa seisoi tarhassa surkeana kun tulin sitä tarhasta noutamaan. Sadeloimi repsotti hieman hassusti ja harja oli pieni tuuhea takkukasa.

Aivan ensimmäisenä talliin päästyämme heitin märän loimen kuivumaan ja siirsin Hilpan hoitokarsinaan. Draamatamma oli tuttuun tapaansa hieman närkästynyt kaikesta siitä vedestä ja liasta, mitä sen jalkoihin oli kasautunut päivän aikana. Aivan aluksi suihkutin jalat vedellä ja irrottelin suurimmat mudat näin. Hilpan naama oli täynnä pieniä kuivuneita kurapaakkuja, jotka rapsuttelin varovasti sormin irti. Käytin myös hyvin hellästi kumisukaa, jolla sain pyöriteltyä isoimmat kurat. Jalat kuivasin huuhtelun jälkeen ja harjasin pehmoisella harjalla läpi. Vedin pölyharjalla ja pehmeällä harjalla koko tamman läpi, etenkin mahanalusessa oli työtä kurakelin takia. Tässä kohtaa Hilppa teki luimien ja hännällä vinhasti huiskien selväksi, että nyt ollaan vaaravyöhykkeellä ja tämä tuntuu inhottavalta. Hilpan mahanalunen on ollut aina hyvin herkkä, enkä ole aivan varma vieläkään mistä turha ärtyminen johtuu. Ehkä satulavyö on joskus entisessä kodissa painanut hevosta ja hiertänyt niin, että nyt koskeminen etenkin vyön kohdalle tuntuu ikävältä. Muuten Hilppa käyttäytyi suht asiallisesti, mitä nyt sellaista pientä ylimääräistä kyttäilyä ja tuhinaa harrastettiin. Myös kavioita puhdistaessa Hilppa yritti hieman huitoa jaloillaan. Jatkoin puhdistamista kuitenkin huomioimatta Hilpan touhuja, jotta se oppii rutiinit ja tietää, että tietyt asiat nyt vain täytyy tehdä.

Ennen takaisin tarhaan vientiä setvin tamman harjan ja hännän käsin. Tähän meni yllättävän paljon aikaa, mutta lopputulos oli todella onnistunut. Tälläisinä nuoren hevosen vapaapäivinä on mielestäni tärkeää puuhastella kuitenkin jotakin. Pitkä hoitohetki on erittäin hyvää kärsivällisyys- ja arkitreeniä niin käsittelijälle kuin hevosellekin. Lopuksi Hilppa sai kaksi porkkananpalaa palkaksi, kun jaksoi loppuvaiheessa seistä jopa ihan kiltisti paikoillaan ilman kiirettä ja tohinaa. Puin tammalle kuivan sadeloimen ja taluttelin sitten hepan takaisin tarhaan. Sadekin oli luojan kiitos jo lakannut, joten tamma ehkä pysyisi hieman siistimpänä iltaan saakka. Näin siis meillä tänään Hilpan kanssa.

Kommentoin tässäkin, että ei haittaa vaikka osallistuisitkin omalla hevosella. Mukavaa että ratsastuskurssille on myös ulkopuolisia osallistujia! Toivottavasti saatte paljon irti kurssista, minäkin yritän sen aikana opetella tuntemaan Hilpan hevosena ja sinut ratsastajana. Tervetuloa! Ensimmäisen tehtävän suoritus sujui hyvin, eikä mitään moitittavaa ollut. Voit siirtyä seuraavaan tehtävään! Terkuin, Sinte

[Katriina Iso-Pyökkäri]

Tehtävä 2, Katriina Iso-Pyökkäri & Heijan Hilppa (http://ruurikki.webs.com/katriinantalli/hevostentiedot/hilppa.htm)

Ratsastuskurssin ensimmäisellä varsinaisella tunnilla työskenneltiin siirtymien ja temponvaihteluiden parissa. Kaikki askellajit käytiin läpi ja ratsastajien istunta tarkistettiin tarkasti läpi. Meillä meni Hilpan kanssa ällistyttävän hyvin. Olin edellisenä päivänä ratsastanut sillä puolentoistatunnin maastolenkin, joka sisälsi runsaasti ylämäkiä ja vauhtia. Hilppa oli selkeästi rauhallisempi kuin yleensä ja ajatuksenjuoksultaankin miellyttävän tasainen. Siirtymät sujuivat omasta mielestäni hyvin tänään. Etenkin laukannostot olivat sujuvia, pysähdykset olisivat saaneet olla tarkempia. Temponmuutoksia suorittaessa huomasin ratsastavani hyvin jännittyneenä, mikä osin selittyi Hilpan hetkittäisellä jukuripäisyydellä. Opettajalta sain kyllä aivan loistavia vinkkejä esimerkiksi istuntaan liittyen. En ole pitkään aikaan ratsastanut ohjatulla tunnilla ja minulle tuli täysin yllätyksenä, että nojaan etenkin laukatessa liikaa eteenpäin. Istuntatreenit ilman jalustimia, täältä tullaan..

(Ihanan inspiroiva kurssi, aion suorittaa nämä intensiivikurssina ja jatkan kakkoskurssiin ehdottomasti. Tässä samalla nousi myös aivan valtava ratsastuskoulu-inspis, Metsiksessä on niin ihanan paljon tekemistä ja toimintaa että tälläisiä tahtoisi itsekin kehitellä!)

Hilppa oli tunnin alkupuoliskolla hieman hitaanpuoleinen, mutta temmonvaihteluiden ja siirtymisten ansiosta tamman takajalkoihin saatiin enemmän virtaa. Pientä oikomista ilmeni, mutta se saatiin onneksi karsittua pian pois. Kuten itsekin huomasit, istuntasi oli tunnin aikan hieman jännittynyt. Pyysin sinua kiinnittämään huomiota kaikkiin lihaksiin yksitellen ja rentouttamaan tarpeettomat lihasjännitykset. Jännitykset haittaavat istuntaasi, mikä taas on suorassa vaikutuksessa ratsastamaasi hevoseen. Olkapäiden jännitys vaikuttaa puolestaan ohjastuntumaan, jota sait kevennettyä hurjan paljon rentoutusharjoitusten aikana. Teillä sujui hyvin! Suosittelen tekemään paljon istuntaharjoituksia ja ratsastamaan ilman satulaa. Kiinnitä huomiota myös tarpeettomiin lihasjännityksiin! Hyväksytty suoritus, voit siirtyä seuraavaan.

Tosi kiva kuulla, ja mukavaa että suorittajia riittää! Oot (Hilpankin kanssa) oikein tervetullut kakkoskurssille! Kannattaa pitää Metsiksen ratsastustunnit-aluetta silmällä, sieltä voi välillä bongata myös irtotunteja joille voi osallistua

[Antsu]

Tehtävä 1 – Antsu & Foggy

Kävelen kumisaappaat jalassa tallipihalla kohti tarhoja. Vesi piiskaa maata rajusti ja vedän sadetakin hupun paremmin pääni ylle. Saapuessani Foggyn tarhan portille, yksikään hevonen ei kiinnitä minuun huomiota. Menen lankojen välistä mutaiseen tarhaan ja alan puhella Foggylle. Tamma alkaa pikku hiljaa kuuntelemaan minua mutta ei tee elettäkään liikkuakseen minua kohti. Sade on kastellut hevosten päät ja kukaan ei näytä erityisemmin nauttivan säästä. Foggy höristää korviaan enemmän, kun saavuin tamman luokse ja laitoin narun kiinni riimuun. Vastentahtoisesti tamma lähtee kävelemään kanssani kohti porttia.
” Tule nyt Foggy! Ei tämä minunkaan mielestä ihanaa ole” suostuttelen tammaa.

Päästyämme portille matka helpottui. Jätimme tarhan taaksemme ja myös Foggyn asken piteni – tallipihalla ei ollut läheskään niin kurainen kuin tarha. Tamma meni tyytyväisenä karsinaansa ja kävi ensimmäisenä tarkistamassa, onko ruokakuppiin tullut jotain. Riisuin märän loimen Foggyn päältä ja kävin viemässä sen kuivumaan. Samalla nappasin harjalaatikon mukaani.

Foggy näytti erittäin tyytyväiseltä karsinassaan. Lempeästi höristen tamma toivotti minut tervetulleeksi karsinaan. Aloitin harjaamisen kaulasta. Foggy nautti, kun harjasin tamman kaulan sekä ryntäät. Alahuuli lerpattaen se ummisti silmiään. Foggy seurasi minua korvillaan koko sen ajan, kun harjasin sitä. Karvapeite ei ollut kovin likainen, sillä loimi oli suojannut sitä. Siirsin tamman pesupaikalle ja huuhtelin jalat vedellä. Muta irtosi hyvin ja kastelun jälkeen harjasin jalat vielä. Foggy aluksi steppaili paikoillaan, kun aloin pesemään jalkoja, mutta totuttuaan siihen, ei tamma enää jaksanut väistellä sitä.

Selvitin myös harjan. Lyhyen harjan selvittämiseen ei mennyt kauaa, mutta Foggy nautti siitä, joten harjasin sitä tovin. Siirryin otsatukkaan Foggyn mielestä liian yllättäen, sillä tamma astui pari askelta taaksepäin ja nosti päänsä ylös sekä räväytti silmät auki. Silittelin päätä hetken ja puhuin samalla rauhallisella äänellä, kunnes Foggy rentoutui ja laski päänsä. Saatuani otsatukan ja pään harjattua, kävin hakemassa loimen. Nostin loimen Foggyn selkään. Tamma nosti päätänsä ja kuunteli tarkasti. Rauhallisin liikkein suljin loimen soljet ja kehuin sitten tammaa.

Tarhaan kävellessä Foggy hieman hidasteli, ei tainnut haluta takaisin mutaiseen tarhaan. Tamma kuitenkin kiltisti meni tarhaan, eikä muista hevosista ollut ongelmia.

Foggy taisi säikähtää, kun teit nopean liikkeen harjatessasi tammaa. Hevosen kanssa pitää aina muistaa työskennellä rauhallisesti. Toisinaan lähestymisestään on kannattavaa ilmoittaa hevoselle, esimerkiksi karsinaan saapuessa on tärkeää herättää hevosen huomio: säikähtänyt hevonen voi olla vaaraksi itselleen tai hoitajalleen. Ensimmäinen tehtävä sujui osaltanne kuitenkin hyvin, ilman sen suurempia ongelmia. Voit siirtyä suorittamaan seuraavaa tehtävää! -Sinte

[Maisu]

Maisu & Arma
Tehtävä 1

Huristelin pikku fiatillani tallin pihaan, sää syksyisen sateinen. Avasin auton oven ja harpoin talliin. Nappasin Arman karsinan edestä sen riimun ja -narun. Sitten avasin tallin oven ja astuin takaisin sateeseen. Kävelin Arman tarhalle - avasin portin ja kutsuin oria samalla, kun kävelin sen eteen. Arma antoi itsensä nätisti kiinni ja lähti kävelemään perässäni ilman ongelmia. Kuka nyt olisi halunnut seistä santeessa? Kävelin talliin rennon reippain askelin. Tallissa ori alkoi tanssahdella tammoille, mutta puutuin asiaan nopesti - vetäisin riimunnarusta ja pysähdyin, katsoin oria syyttävästi. Arma tajusi mitä oli tehnyt ja lopetti pelleilyn samantien.

Jätin Arman karsinaansa ja hain nopeasti pojan harjat satulahuoneesta. Aloitin ottamalla Armalta loimen pois ja jatkoin harjauksella. Vedin pitkiä reippaita vetoja - aloittaen korvien takaa jä päätyen takajakojen vuohisiin. Jaloissa oli jonkin verran kuraa, joten otin ne astetta kovemmalla harjalla. Hetken päästä kyllästyin harjalla rapsuttamiseen, kun lika ei meinannut lähteä jaloista kunnolla! Päätinkin, että huuhtelisin Arman jalat ja tein työtä käskettyä. Puhdistin tässä välissä nopeasti kaviot ja napsautin narun kiinni riimuun. Talutin Arman tallin toisessa päässä sijaitsevaan pesariin.

Aluksi ori kummasteli vähän paikkaa, mutta en huomioinut "pelkoa" vaan jatkoin itsevarmoin ottein pesukarsinaan - Armakin ymmärsi ettei ollut pelättävää. Kiinnitin pesukarsinan ketjut Arman riimun ja otin letkun käteeni, avasin hanan ja kokeilin että vesi on tarpeeksi lämmintä. Tähtäsin letkulla Arman jalkaan, ja päästin vettä tulemaan. Ori säpsähti hiukan ja rauhoittelin sitä äänellä. "Ei hätää poika, ei hätää" - Arma rauhoittui. Huuhdoin kaikki jalat ja kun ne olivat puhtaat, sammutin vedentulon. Otin pyyhkeen ja kuivasin sillä Arman jaloista suurimmat vedet pois. Sitten irrotin Arman ketjuista ja talutin sen takaisin omaan karsinaansa. Matkalla Arma taas vähän pöyhisteli karsinoissaan seisoville tammoille, minä kuitenkin tulin jälleen väliin - mulkaisin Armaa ja nykäisin samalla narusta. Karsinaan päästiin ja irrotin Arman narusta.

Sinte oli tuonut hevosille päivä heinät, ja jätin Arman mutustelemaan niitä hetkeksi, kun menin siivoamaan pesariin jääneet sotkut. Pesukarsinan viereen oli jätetty nojaamaan lapio ja luuta, joten nappasin ne mukaani ja keräsin lannat lapioon. Lakaisin joltain jääneet kavion putsausjätteet myös lapioon ja heitin ne pihalla olevaan lantalaan. Sää oli jo mukavasti alkanut kirkastua. Laitoin itseeni vauhtia, jotta Arma pääsisi ulkoilemaan mahdollisimman nopeasti. Menin takaisin Arman karsinalle ja harjasin orin vielä kauttaaltaan pehmeällä harjalla. Sitten otin Arman ulkoloimen ja nostin sen varovasti Arman selän päälle - kiinnitin remmit. Lähdimme kohti tarhoja. Arma käveli koko matkan kiltisti vierelläni, ja kun olimme päässeet portista tarhan sisäpuolelle, kaivoin taskustani puolikkaan omenan ja annoin sen Armalle. Orin mutustellessa omenaansa irrotin riimun Arman päästä ja taputin sitä kaulalle. Arma jäi seisomaan niille sijoilleen, kun pujahdin aidan läpi ja jatkoin matkaani talliin.

Olin tyytväinen itseeni. Ensi kohtaamisemme oli Arman kanssa mennyt hyvin ja olin saanut asiani hoidettua kunnialla loppuun. Jäin innolla odottamaan seuraavaa kohtaamistamme - siihen ei menisi kauaa!

- Maisu

Kuten edellisen kirjoittajan suorituksessakin kommentoin, hevosen kanssa tulee aina työskennellä rauhallisesti mutta määrätietoisesti. Hevonen on saaliseläin, ja sen luonnolliset vaistot voivat saada sen säikkymään myös aivan kummallisia asioita – kuten juuri letkusta suihkuavaa vettä. Onneksi sait Arman rauhoittumaan, eikä pesuoperaatio loppujen lopuksi ollutkaan niin hirmuinen kuin ori kuvitteli. Hienosti suoritettu ensimmäinen tehtävä, voit siirtyä seuraavaan! t. Sinte