Ruun päiväkirja

[Cindy]

Tekstari Ruulta (extratehtävä)

Moikka hoitajani! Olethan tulossa tänään hoitamaan mua? Otin sua varten kunnon mutakylvyn tarhan likaisimmassa paikassa, että saadaan viettää oikein kauan aikaa tänään yhdessä voidaan suorittaa toimenpide vaikka pihalla, kun on nuon kiva keli. Eikä tukehduta kumpikaan pölyn määrään.

Innolla sinua tallille odottaen: Ruu

P.s. Jos käyt kaupassa, tuo pussi porkkanoita. Joku kavereista on varmaan käynyt mun pussilla, kun ovat kerran päässeet loppumaan.

Sinten kommentti

Eikä! Ruu ajattelikin ihan eri tavalla kuin me mukavuudenhaluiset ihmiset; mitä pidempi mutakylpy, sen kauemmin aikaa saa viettää oman hoitajansa kanssa! Muistahan tuoda oikein iso pussi porkkanoita Hauska toteutus! Kyllä silmiä saisi hieraista, jos tällainen viesti joskus oikeasti tupsahtaisi kännykän näytölle.

Valitettavasti tästä merkinnästä ei pituutensa puolesta saa tarinamerkintää.

7,30v€ + extra

[Cindy]

Extratehtävä

Ihanaa, joulun hässäkkä on viimein takana! Kävelin ajatuksissani tietä tallille päin. Oli vielä loma, mutta tähän asti se oli mennyt lähinnä sukuloidessa ja joka paikassa juostessa. En ollut kerinnyt viettää Ruun kanssa läheskään niin paljon aikaa, kun olisin halunnut. Pakkanen oli kiristynyt ja kotona mittari näyttikin -14 astetta. Vedin pipoa syvemmälle päähän ja yritin siirtää ajatukset pakkasesta muualle. Tosin se oli vaikeaa, sillä jääkarhukin palelisi tässä kelissä. Kohta olisin tallin lämmössä ja saisin hoidella rakasta karvakorvaani.

Hevoset olivat tarhoissaan paksuissa loimissaan, eikä niitä näyttänyt häiritsevän keli. Kävin hakemassa riimunnarun tallista ja palasin tarhoille. Ruu antoi melko helposti kiinni, mutta tarhasta ottaminen teetti vähän vaikeuksia, kun muutama muukin poni yritti samasta portin raosta pihalle. Pääsimme kuitenkin turvallisesti pois tarhasta ja siirryimme tallin lämpöön.
Aloitin Ruun hoitamisen kuorimalla sen loimikerroksista. Alta paljastui ihanan puhdas, kiiltävän ruskea karva. Rapsuttelin ruunaa hetken ja halasin sitä pitkään. Se oli kuitenkin kiinnostuneempi taskustani ja pökki minua turvallaan.
- Taidat tietää, että siellä on sinulle mehukas porkkana, naurahdin ponille. Kaivoin porkkanan taskustani ja annoin sen paloina ponille. Sitten kaivoin harjapakista harjan ja aloitin huolellisen harjaamisen. Olin niin keskittynyt Ruuhun, etten ollut ollenkaan havainnut tallin täyttyvän ihmisistä. Ensimmäisen tunnin alkuun ei ollut enää pitkä ja meno rupesi olemaan vähän niin kuin eläintarhassa. Huokaisin ja pakkasin ponin harjat pakkiin. Ehkä oli parempi lopettaa hoitaminen tältä erää ja mennä katsomaan, tarvitseeko kukaan apuani. Puin sisäloimen pikaisesti ruunan päälle ja taputin sitä hellästi kaulalle, ennen kuin otin harjapakin käteeni ja poistuin karsinasta.

Katselin tuntilistaa, kun muutama pikkutyttö liittyi seuraani. He rupesivat nahistelemaan, kumpi saisi mennä molempien haluamalla ponilla.
- Rauhoittukaas, tytöt! yritin pysyä tyynenä, vaikka minua ärsyttikin pikkutyttöjen kinastelu.
- Sinte on valinnut teille jo ratsut täksi tunniksi ja kummallakin on varmasti paras mahdollinen. Ei tarvitse ruveta nopalla ratkomaan tätä kiistaa. Osoitin listaa ja autoin tyttöjä etsimään oman nimensä. Sen jälkeen kummatkin poistuivat hymy naamallaan karsinoita kohti, eli Sinte oli tainnut onnistua valitsemaan kummallekin mieluisen ratsun.

Seuraavalla tunnilla menevistä hevosista muutama oli vielä pihalla, joten nappasin riimunnarun käteeni ja suuntasin tarhoja kohti. Tallin ovella vastaan tuli hevonen niin, että jouduin pomppaamaan äkisti sivuun. Horjahdin ja kompuroin jalkoihini, jolloin lensin naamalleni oven vieressä kasvavaan puskaan. Tai tällä hetkellä se oli lähinnä muutama kuolleen näköinen risu, kesällä siinä kukkisi taas komea ruusupensas. Nousin ylös ja murahdin itsekseni. Hevosta taluttanut tyttö ei ollut huomannut törmäilyäni, vaan jatkanut matkaansa jo sisälle. Kömmin ylös ja puristelin enimmät lumet vaatteistani, ennen kuin jatkoin tarhoille.

Hevoset tonkivat tarhasta jotain. Lunta ei ollut hirveästi, joten viime kesäisistä kasveista joitain törötti hangen seasta. Muutaman nokkosen ja rikkaruohon ainakin pystyin erottamaan.
- Ei siellä paljon mitään syötävää ole, tulkaas ennemmin talliin syömään kunnon heiniä! huikkasin hevosille kiinnittäen niiden huomion itseensä. Ne lähtivät löntystämään luokseni ja sain ne helposti kiinni. Talutin hevoset talliin ja kuorin niiltä päällimmäiset ulkoloimet pois.

Kiersin hetken tallissa, jos joku sattuisi tarvitsemaan apuani. Kaikilla näytti kuitenkin sujuvan hyvin ja halusin pikaisesti pakoon tallissa vallitsevaa hälinää, joten pakenin paikalta talven pimeyteen ja kotia kohti.

Sinten kommentti

Pahoittelut kommentin viivästymisestä. En ole huomannut näitä vanhempia kommentoimattomia tarinoita, kun Ruun päiväkirja on aina pompannut listan yläpäähän uuden tarinan saapuessa.

Toisinaan – mutta onneksi harvemmin – tuntilaisten hevoskiistoja saa ratkoa. Pitää kuitenkin muistaa, että aina se oma tuntihevostoivomus ei ole paras mahdollinen vaihtoehto ratsastajan tasoon nähden. Kiva kun selitit tilanteen nuoremmille tuntilaisille

Pääosin virheetön tarina ja hyvin suoritettu ekstratehtävä! Onnistuit ujuttamaan hankalatkin sanat ovelasti tekstin sekaan.

16,40v€

[Cindy]

Irtohypytystä

Ruu odotti korvat hörössä karsinassaan saapuessani sen luo ja hörähti pienesti nähdessäni minut. Hymyilin ruunalle ja avasin karsinan oven.
- Moi kulta, mullakin oli ikävä sua, jutustelin ruunalle rapsuttaessani sitä. Ponin pää löysi tiensä taskulleni ja se rupesi hamuamaan ylähuulella vetoketjua.
- Ai sä huomasit, että toin sulle herkkuja, hymisin ruunalle ja kaivoin taskustani palan porkkanaa. Otin ruunalta talliloimen pois ja kaivoin harjapakista pehmeän harjan, jolla rupesin harjaamaan ponin jo valmiiksi kiiltävää karvaa. Selvitin Ruun harjan ja hännän huolellisesti ja innostuin letittämään ponin harjan pienille leteille. Siinä samalla huomasin, että harja oli kasvanut huomattavasti yli pituudestaan ja painoin mieleeni, että pitäisi muistaa nyppiä se joku päivä. Laitoin Ruulle vielä suojat etujalkoihin ja heitin talliloimen takaisin päälle.

Sitten suuntasin maneesia kohti. Minulla oli tänään suunnitelmissa irtohypyttää ruunaa, joten tein radan valmiiksi ennen ponin ottamista mukaani. Kasasin toiselle pitkälle sivulle maneesia kujan, johon laitoin kolme pientä kavalettia ja viimeiseksi pystyesteen, jota saisi sitten korotella. Kujan sivulle kiersin tolppiin pitkän narun, että ruuna pysyisi kujalla eikä karkaisi mihinkä sattuu. Olin tyytyväinen lopputulokseen, joten palasin talliin hakemaan ponia.

Laitoin kypärän päähäni ja avasin karsinan oven. Ruu odottelikin jo innokkaasti ja hieman ihmettelevän näköisesti, miksi olin jättänyt sen karsinaan odottelemaan. Vaihdoin suitset ruunan päähän ja otin niistä ohjat pois, etteivät ne sotkeutuisi mihinkään juostessa. Otin talliloimen pois päältä ja pujotin liinan kuolainrenkaan läpi toiselle puolelle, johon napsautin sen kiinni. Olimme valmiita, joten työnsin karsinan oven auki ja pyysin ponin mukaani. Nappasin ohimennessäni vielä juoksutuspiiskan käteeni.

Maneesissa aloitin lämmittelemällä ponin huolellisesti kumpaankin suuntaan liinassa, ennen kuin päästin sen vapaaksi juoksemaan maneesiin. Häädin ruunan pois luotani, ja se hetken mietiskeli ennen kuin tajusi olevansa vapaa. Sitten se sai pukkilaukkakohtauksen ja juoksi muutaman kierroksen maneesia täysillä ympäri. Annoin ponin hetken päästellä ja pyysin sitä rauhoittumaan. Sitten rupesin ohjaamaan sitä kujalle.

Ruu tiesi homman nimen ja se osasi laukata maneesin ympäri ja uudelleen kujalle paljoa erikseen ohjailematta. Kävin välistä aina korottamassa viimeistä estettä ja viimeisillä hypyillä korkeutta olikin jo reilu 80 senttiä. Sitten pudotin esteen pieneksi ristikoksi ja annoin ponin tulla muutaman kerran matalilla esteillä. Purin hyppykujan samalla, kun ruuna touhuili maneesissa omiaan ja päästeli viimeisiä höyryjään. Minulla oli vaikeuksia saada poni pysähtymään ja tulemaan luokseni, sillä se ei olisi malttunut millään lopettaa vielä. Sain ruunan kuitenkin pyydystettyä liinaan ja pyysin sitä ravaamaan vielä molempiin suuntiin.

Ravien jälkeen pyysin ruunan luokseni. Talutin sen talliin, jossa puin sille paksun villaloimen päälle ja jätin juoksutuspiiskan odottamaan karsinan oven viereen. Pyysin ruunan uudelleen mukaani, ja se hieman ihmetteli, etteikö lenkki ollut vielä tässä. Se seurasi kuitenkin kiltisti mukanani. Suuntasimme pienelle kävelyretkelle polkua pitkin. Ilta rupesi jo hämärtämään ja pakkasessa hengityksemme höyrysi. Lisäksi poni oli ollut melko hikinen, joten siitä nousi loimen läpi aika kova höyry. Taputtelin ruunaa hellästi kaulalle. Emme käyneet pitkällä kävelyllä, sen verran vain, että ponin hengitys tasaantui.

Palattuamme karsinaan, otin ruunalta suitset pois. Se yritti hinkata hiestä kutisevaa päätään minuun, joten jouduin torumaan sitä. Otin suojat pois jaloista ja nyt jo märäksi tulleen villaloimen pois päältä. Harjasin Ruun nopeasti läpi ja puin sille kuivan talliloimen päälle. Pujotin vielä riimun sen päähän. Kävin viemässä tavarat paikoilleen ja palasin karsinalle antamaan Ruulle vielä muutaman herkun, jotka olin napannut mukaani rehuvarastosta. Rapsuttelin ja taputtelin hetken ruunaa, mutta se oli kiinnostuneempi heinistään, kun minusta, joten annoin sen jäädä syömään rauhassa. Työnsin oven perässäni kiinni ja tarkistin vielä, että se meni varmasti lukkoon. Katselin hetken ympärilleni ja kuuntelin, kun hevoset rouskuttelivat heiniään. Sitä ihanampaa ääntä ei varmaan olekaan. Lähdin hymyillen kävelemään kotia kohti, eikä fiilistäni laskenut edes se, että olin unohtanut taskulampun kotiin ja jouduin kävelemään metsän poikki täysin pimeässä.

Sinten kommentti

Oli hyvä idea lähteä irtohypyttämään Ruuta! Yhteistyönne kehittyy varmasti maastakäsittelyharjoituksien kautta. Kovilla pakkasilla pitää muistaa ottaa rauhallisia välikäyntejä reippaan työskentelyn lomassa, että hevonen tottuu hengittämään kylmää ilmaa. Loistavaa että muistit lopettaa harjoittelun riittävän pitkään kävelylenkkiin.

Tarinan kieliopista minulla ei ole sen suurempaa kommentoitavaa.

17,00v€

[Cindy]

Ruu katselee maailman menoa

(Anteeksi kuvan huono laatu, en omista skanneria, joten jouduin nappaamaan kameralla kuvan paperista)

Sinten kommentti

Piirrät hyviä kuvia, mutta mielestäni ne kaipaisivat vielä väritystä tai varjostuksia. Lyijykynäpiirroksiin tuo eloa nimenomaan varjostukset haalealla tai tummemmalla kynänjäljellä. Voit tehdä kuvistasi rutkasti elävempiä lisäämällä niihin värejä tai varjoja - kokeile ihmeessä!

7,30v€

[Cindy]

Ruu laukkaa tarhassa pakoon, kun yritän metsästää sitä töihin. Mihinkä lie hukannut riimunsakin, ei ainakaan helpota pyydystämistä. Pysähdyin sitten kuvailemaan ruunan touhuja, kun ei se kerran antanut kiinni. Se hetken päästeli höyryjä ja antautui sitten suosiolla. Päätökseen taisi vaikuttaa se, että rupesin antamaan Ruun tarhakavereille herkkuja, eikä ruuna tietenkään halunnut jäädä paitsi porkkanoista.

Sinten kommentti

Voi että. Toivottavasti hukkunut riimu löytyy ennen kevättä Olet onnistunut piirtämään hevosen rakenteen erinomaisesti hankalastakin kulmasta. Edelleen painotan värien ja varjostusten lisäämistä. Sinulla on varmasti taitoa saada piirustuksistasi vieläkin hienompia!

9,50v€

[Cindy]

Koulutuuppausta

Pakkanen naamaa kiristää,
kun matkaa Metsikseen askeltaa.
Lumi narskuu jaloissa,
on maailma valkoinen ja valoisa.

Hevoset tarhoissaan oleilee,
jotkut keskenään tappelee ja toisiaan komentelee.
Loimia useampi kaikkien päällä on,
muuten paleltua voi poni suojaton.

Tallissa ihana puhtaan purun ja rehujen tuoksu,
toivottavasti Ruun tarhasta hausta ei tule kilpajuoksu.
Narun mukaani nappaan,
tarhoille kävelen luokse rakkaan.

Portilla viheltelen ja heppoja luokseni houkuttelen,
kohta totean pääseväni helpommalla niiden luokse kävellen.
Ruun antaa kiinni helposti,
sen turpakarvat ovat ihan kuurassa oikeasti.

Talutan ruunan talliin,
ja alkaa pitkä harjailu saadakseni ponin hyvään malliin.
Sitten aika varustaa,
suitset päähän ja satula selkään sovittaa.

Vielä kypärä itselle päähän ja hanskat käsiin,
valmiina olemme nyt tulevaan tuntiin.
Maneesiin suuntaamme,
ja siellä lämmittelyt aloitamme.

Kohta poni lämmin on,
voimme siirtyä saloihin kouluratsukon.
Voltteja, sulkuja, kiemuroita
sekä väistöjä, avoja ja ympyröitä.
Kaikki taittuu vaivatta,
poni toimii melkein pyytämättä.

Aika siivillä lentää,
aika lopettaa ratsastus, jotta kotiin ajoissa entää.
Ratsailta laskeudun ja Ruun talliin kuljetan,
varusteet ponilta puran ja sitä tunnista kiitän.

Varusteet pesen ja paikoilleen palautan,
ruunalle loimia riittävästi niskaan puetan.
Se saa mennä vielä hetkeksi tarhaan,
nauttimaan talvesta ja kavereidensa seuraan.

Kaverit ruunan innolla vastaan ottavat,
eikä aikaakaan, kun ne jo hangella painivat.
Itse tyytyväisenä paikkojen siisteyden vielä tarkistan,
sitten kotia kohti hymyillen askellan.

Sinten kommentti

Olipa pitkä runo! Onnistuit hyvin riimittelemään tallipäivästäsi perinteisen runon malliin. Kiva että tämän päivän koulutreeni sujui hyvin. Sen suurempaa kommentoitavaa mulle ei jäänyt tästä hoitomerkinnästä.

9,70v€

[Cindy]

Kadonneiden tavaroiden jäljillä (extratehtävä)

Ruu seisoi karsinassa odottamassa jo, koska pääsisi lenkille. Olin käyttänyt pitkän aikaa harjatakseni sen karvan oikein kiiltäväksi. Enää varusteet päälle ja olisimme valmiita matkaan. Suuntasin varustehuonetta kohti hakeakseni Ruun satulan ja suitset. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että satulateline sekä suitsien koukku ammottivat kumpikin tyhjyyttään.
- Mihin Ruun tavarat ovat voineet yhtäkkiä kadota? Mutisin itsekseni ja mietin pääni puhki. Palasin mielikuvissani toissapäivän iltaan, jolloin olin ollut tallilla viimeksi. Olin melkein varma, että olin ratsastuksen jälkeen pessyt ja palauttanut tavarat paikoilleen, mutta tyhjät telineet saivat minut epäilemään itseäni.

Palasin Ruun karsinalle tarkistamaan, etten ollut vahingossa jättänyt tavaroita sen oven vieressä olevalle telineelle roikkumaan. Teline ammotti tyhjyyttä, ja vaikka olisinkin kamat siihen unohtanut, joku olisi varmaan eilisen aikana kerinnyt ne siivoamaan pois. Palasin varustehuoneelle, jossa seuraava vaihtoehtoni oli ruveta käymään kaikkia varusteita läpi. Ehkä eilisen tunnin jälkeen joku oli vahingossa laittanut satulan ja suitset väärille paikoilleen? Epäilin itsekin tätä vaihtoehtoa, sillä varusteet olivat erittäin selkeästi merkitty jokaisen hevosen nimellä, samoin kuin telineet. Olisi hyvin vaikeaa laittaa ne vääriin paikkoihin. Kävin varustehuoneen jokaisen satulan ja suitset läpi, mutta en löytänyt Ruun tavaroita. Mihinkä ihmeeseen ne ovat voineet kadota?

Suuntasin Sinten toimistolle. Nainen oli keskittyneenä paperitöihin, mutta rykäisin kevyesti. Silloin Sinte nosti katsettaan ja hymyili minulle.
- Ai hei, en huomannutkaan tuloasi.
- En tiedä, olenko onnistunut hukkaamaan Ruun satulan ja suitset johonkin, mutta en löydä niitä mistään.
- Ainiin, unohdinkin mainita sinulle. Ruun satula lähti eilen korjattavaksi satulasepälle, sillä sen vastinhihnat olivat melko huonossa kunnossa. Satulan pitäisi olla huomenna valmis. Päätin samalla vaihtaa ponin melko kuluneet suitset uusiin, mutta en muistanutkaan viedä niitä Ruun naulaan.

Huokaisin helpotuksesta, etten ollutkaan syypää tähän katoamiseen. Sinte kaivoi samalla pussejaan ja ojensi minulle uutuuttaan kiiltävät suitset. Kiitin ja suuntasin Ruun karsinalle. Avasin ponin oven ja se olikin jo kovalla vauhdilla tulossa pihalle karsinasta. Laitoin suitset ruunan päähän ja säädin ne sopivaksi. Täytyisi muistaa rasvata ne vielä huolella lenkin jälkeen. Lähdimme Ruun kanssa pitkälle maastolenkille ilman satulaa ja sen suitset kimalsivat uutuuttaan kilpaa auringonsäteiden kanssa.

Sinten kommentti

Hämmennyit varmasti kovasti, kun Ruun varusteet eivät löytyneetkään entisiltä paikoiltaan! Onneksi asialle löytyi kuitenkin hyvä selitys. Mielessä kävi varmasti tuhat ja yksi syytä, minne ne olisivat voineet livistää...! Ei muuta kun treenaamaan ilman satulaa siksi aikaa, kun sitä korjataan satulasepän luona

Hauskalla tavalla suoritettu ekstratehtävä! Tarinaan olisit voinut lisätä jännitystä pidentämällä tekstiä ennen loppuratkaisun selviämistä. Esim. varusteiden katoamissyyn pohtiminen olisi voinut lisätä lukijan jännitystä.

16,30v€

[Cindy]

Jalkahoitopäivä

Tänään oli niin kylmä keli, etten millään tarjennut ratsastaa. Ruukin näytti olevan tyytyväinen ratkaisuun ja nautti saamastaan huomiosta ja hoidosta. Päätin keskittyä tänään hoitamaan ruunan jalat erittäin huolellisesti. Aloitin harjaamalla koko ponin päästä hännänpäähän. Se oli ollut loimitettuna, eikä ollut kovin likainen. Sitten talutin ponin pesupaikalle. Siinä jalkojen hoitaminen olisi huomattavasti helpompaa, sillä karsinassa oleva puru haittaisi toimenpiteitä melko paljon.

Aloitin jalkojen hoitamisen tunnustelemalla ne huolellisesti läpi. Jaloissa oli kurakelien jäljiltä joitain klimppejä, muutama ruhje, takkuisia karvoja, epäsiistit vuohiskarvat yms. toimenpiteitä vaativia juttuja. Kaivoin harjapakista harjan, jolla harjasin huolellisesti jokaisen jalan läpi. Sitten putsasin liat kavioista kaviokoukulla ja –harjalla. Otin sakset pesupaikan telineestä ja rupesin käymään jalkoja yksitellen läpi. Tasoittelin vuohiskarvat ja ruununrajat, sekä leikkailin kaikki epämääräiset takut ja mutaklimpit pois. Lopuksi harjasin vielä kaiken irtonaisen lian pois ruunan jaloista.

Ruun sukat eivät olleet enää kovin valkoiset, joten otin pesupaikan hyllystä melko kovan harjan, jonka kastelin lämpimällä vedellä. Harjaisin valkoisilla alueilla olevia likoja kostealla harjalla, ja ei mennyt kauaakaan, kun sukat hohtivat taas valkoisina. Hain pyyhkeen, jolla kuivasin ruunan jalat huolellisesti.

Sitten kävin hakemassa kaviorasvaa, jolla sivelin kaviot kauttaaltaan läpi. Samalla tarkistin kenkien kiinnityksen ja huomasinkin vasemman takakengän heiluvan hieman. Täytyisi muistaa sanoa Sintelle. Kaivoin harjapakista rasvatuubin, josta puristin hieman paksua rasvaa kädelleni. Aloitin levittämällä rasvaa jo melkein parantuneisiin ruhjeisiin, jotka taisivat olla peräisin hokkien polkemista kaikki. Rasvasin myös jaloissa olevat yönsilmät, jos ne vaikka pehmenisivät hieman.

Palautin tavarat paikoilleen ja annoin ponille muutaman palan porkkanaa. Annoin sen seisoskella hetken pesupaikalle sidottuna, että sen jalat ja kaviot kuivuisivat ennen karsinaan menoa. Kun ponin jalat olivat kuivat, palautin sen karsinaan.


Ja loppuun vielä kuva kavioiden rasvauksesta

Sinten kommentti

Kylläpä minullekin kelpaisi tällainen jalkahoitopäivä kylmän talven kunniaksi! Ruukin oli varmasti mielissään kun treeni vaihtui hoitotuokioon oman hoitajan kanssa. Hyvä että pidät huolta Ruun jaloista, on tärkeää että niihin tulleet ruhjeet hoitaa ennen niiden pahentumista. Pitääpä seurata tilannetta ja tilata kengittäjä vasemman takajalan kengän kiinnitykseen.

Hauska piirros Ruun jalkahoitopäivästä! Ihanaa kun olet värittänyt piirroksen – se tuo heti piristystä kuvaan ja Ruun päiväkirjaan

19,20v€

[Cindy]

Autiotalli

Muokkaus Dingon kappaleesta Autiotalo, vähän näin Ruulle sopivimmin sanoin.

Aurinko laskee selkäsi taa
se värjää sun harjasi punaisellaan
ja minä laulan: "Älä mene njet njet
menet tai et silti sydämeni viet."

On silmissäs tilastohevosten yöt
ja pimeessä pääni sun lavoilles lyön
en uskalla edes ääneen hengittää
ja tuoksusi vie tajuntani pimeään

Ja kavio kädessä kuljemme talliin autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun tallin aution kanssasi jaan
ja kavio kädessä kuljemme talliin autioon
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon

Sä satulassas minua viet
mä nauran ja mun nauru tukkii koko tien
ja harjaasi kukista seppeleen teen
olen narkomaani sua hengittäen

Joku hullu on keksinyt ikuisuuden
olin yksi heistä siihen turvautuen
satulassas voisin iäisyyden istuu
mutta sateesta karvapeittees kastuu

Sinten kommentti

Mähän voisin perustaa Metsiksen laulukirjan, kun niin moni hoitaja on tehnyt omia Metsisversioitaan tutuista biiseistä Hauska Ruuhun sopiva toteutus Dingon Autiotalo-biisistä (joka on muuten aika hyvä kappale)! Valitettavasti tämä jää pituutensa puolesta alle 200 sanan, jolloin sen voi antaa tästä tarinamerkintää.

6,50v€

[Cindy]

Pakkasmaasto

Pakkasta oli edelleen melko runsaasti, ja hengitykseni höyrysi istuessani karvaisen ponin selässä, paksun villaloimen päällä. Hevoset olivat pakkasen takia olleet nyt vähän vähemmällä liikunnalla, ja sen huomasi Ruusta. Ruuna ei meinannut pysyä nahoissaan, ja jouduinkin toppuuttelemaan sitä melkein koko lenkin. Tänään mentäisiin vain rauhallinen, melko lyhyt lenkki, mutta tekisi hyvää kummallekin päästä hieman ulkoilemaan metsän siimekseen.


Yöllä oli satanut lunta, joten maailmaa peitti puhtaan valkea hanki. Kävelimme polkua pitkin ihanan hiljaisuuden vallitessa. Jouduin kiskomaan huivia enemmän naamani suojaksi, sillä pieni tuulenvire tuntui ikävältä muutoinkin varsin kylmässä kelissä. Ruuna askelsi korvat hörössä varmoin askelin eteenpäin, vaikka se joutuikin hieman kahlailemaan melko paksussa hangessa.


Sormeni rupesivat tuntumaan melko kylmiltä, joten päätin kääntää ponin takaisin tallia kohti. Ruu otti sen merkkinä mennä kovempaa ja yritti siirtyä raville. Jouduin hetken pidättelemään ruunaa, kunnes se rauhoittui ja saatoin antaa vähän pidempää ohjaa. Otin ohjat toiseen käteen ja pujotin toisen käden lämpöisen loimen alle lämmitelläkseni sormiani Ruun lämpöisessä karvassa. Vaihdoin välillä kättä, ja se hieman helpottikin paleltuneita sormiani.


Huokaisin helpotuksesta, kun pääsimme tallin pihaan ja liu’uin ponin selästä alas. Olisi ollut mukava tehdä pidempikin lenkki, mutta vaikka minulla oli vaatetta päällä niin paljon, että näytin lähinnä Michelin –ukolta, en olisi kyennyt ratsastamaan pidempään. Talutin ponin karsinaansa ja nappasin siltä pikaisesti suitset pois päästä. Koska Ruulla oli ollut loimi ratsastuksen ajan päällä, ajattelin sen pärjäävän hetken ja kävin pikaisesti juomassa kupillisen lämmintä kaakaota ja lämmittelemässä itseäni.


Kohta palasin takaisin karsinalle. Nappasin suitset käteeni karsinan oven naulasta ja kävin pesemässä kuolaimet ja niputin suitset ennen palauttamista paikoilleen. Sitten avasin ponin oven ja sujahdin karsinaan. Riisuin Ruulta loimen päältä ja otin harjan käteeni. Harjasin ruunan huolellisesti läpi, jonka jälkeen puin sille sisäloimen päälle. Rapsuttelin ruunaa hetken ja juttelin sille mukavia. Se katsoi minua pettyneenä, kun en antanutkaan sille mitään herkkuja. Hymähdin ruunalle ja lupasin tuoda sille porkkanaa seuraavalla tallikäynnilläni.

Sinten kommentti

Kovilla maastoilla on hevosten (ja toki myös ratsastajien, kukapa sitä haluaisi näin kovilla pakkasilla treenata) kannalta järkevämpää vaihtaa hikitreenit rauhallisiin maastolenkkeihin. Kova pakkanen onkin saanut Metsiksen maisemat ihan satumaisen kauniiksi, ja niitä kelpaa ihailla maastoillessa

Kiva tarina pakkaspäivästä! Kirjoitat pääosin virheettömiä tarinoita. Voisit elävöittää tekstiä lisäämällä vieläkin enemmän ympäristön ja maisemien kuvailua.

16,70v€

[Cindy]

Puskaratsastaja

Kirpeä pakkaskeli koetteli edelleen kestävyyttämme. Tänään olin varustautunut oikein kunnolla. Minulla oli ylläni pilkkihaalarit ja ”kuukengät”, paksut akulla tarvittaessa lämpenevät tumput, kypärämyssy, pipo, kaulaliina ja monta kerrosta kaiken tämän alla. Näytin taas enemmän Michelin –ukolta, mutta ei se haitannut, sillä tänään menisimme Ruun kanssa maastoilemaan vaikka mikä olisi. Ruuna oli ollut jo riittävän monta päivää vähemmällä liikutuksella, enkä ollut enää varma kauanko se pysyisi nahoissaan.

Seisoin tallin pihassa pitäen kiinni ohjista korvat hörössä liikkeelle lähtöä odottelevaa ponia. Ponilla oli yllään paksu, kaulakappaleellinen villaloimi, joka suojaisi sitä kylmältä. Loimessa oli onneksi hyvät lapalaskokset ja kiinnitykset, ettei loimi häiritsisi liikkumista tai lähtisi pyörimään kesken lenkin ponin selässä. Mietin hetken, millä pääsisin kampeamaan ponin selkään. Katselin ympärilleni etsien jotain pelastavaa, kuten nosturia tai vastaavaa, sillä asuni ei ollut ihan notkeimmasta päästä. Onnekseni Sinte sattui kävelemään juuri tallia kohti ja hän punttasi minut ponin kyytiin. Matkamme pääsi alkamaan.

Kello oli vasta noin 11, joten valoisaa riittäisi vielä useammaksi tunniksi. Ohjasin Ruun isoa tietä kohti. Se köpötteli matkaa voittavin askelein eteenpäin ja askeleet keinuttivat selässä. Olin tyytyväinen valintaani lähteä ilman satulaa, sillä paksut toppakengät olivat huomattavasti houkuttelevampi valinta, kuin kylmät tallikengät ja metalliset jalustimet. Ruu keskeytti ajatukseni hirnahtamalla äänekkäästi. Katselin ympärilleni, mitä se oli nähnyt ja huomasin läheisellä raviradalla liikkuvan hevosen.

Metsään kaarsi ehkä vaimea polku. Siitä ei ollut kuitenkaan kukaan mennyt viime lumisateen jäljiltä, ja hieman epäröin, olisiko se oikea reitti. Käänsin Ruun kuitenkin polulle ja se rupesi kahlaamaan tottelevaisesti eteenpäin. Minusta tuntui, että metsä vain synkkeni. Metsän lomasta saatoin kuitenkin nähdä läheisen tallin rakennuksia, joten ainakin varmistui, että olemme oikealla polulla. Täytyi olla todella tarkkana, ettei eksytty polulta, sillä metsässä ei ollut minkäänlaisia jälkiä tai merkkejä polun kulusta.
- Tämän täytyi olla sitä kuuluisaa puskaratsastusta, keskellä ei mitään ja ilman selkeää määränpäätä, mutisin ruunalle silitellen sen kaulaa.

Hetken kuluttua saavuimme takaisin isolle tielle, jota emme tosin jatkaneet pitkään, ennen kuin suuntasimme takaisin metsäpolulle. Tällä polulla oli ehkä joku liikkunutkin joskus, ja oli huomattavasti helpompaa suunnistaa ja pysyä reitillä. Ruu käveli varmoin askelin eteenpäin. Kohta edessämme siinsi tutut maisemat, sillä Metsälampi loisti puiden välistä. Poni allani huomasi tutun reitin ja sen askel reipastui. Päästyämme lampea kiertävälle isommalle polulle, käänsin ponin oikealle, josta olisi pidempi matka tallille. Otin ruunan kuulolle ja pyysin sen siirtymään raviin.

Ravailimme lammen ympäri saunalle asti, jossa siirsin Ruun takaisin käyntiin. Kehuin ruunaa ja annoin sille hieman pidempää ohjaa. Se pärskähteli tyytyväisenä ja venytti kaulaansa. Kävelimme tallin pihaan asti, jossa halasin ruunaa pitkään selästä. Sitten liu’uin alas ja nappasin ponin ohjista kiinni. Pyysin sitä seuraamaan itseäni ja talutin ponin karsinaansa.

Tällä kertaa varustus oli sopiva. Minulla ei ollut yhtään kylmä, vaikka olimmekin viipyneet lenkillä melko pitkään. Ruu näytti myös hyvin tyytyväiseltä oloonsa, ja se näytti melko hassulta kuuraisine turpakarvoineen. Nappasin ponilta suitset ja villaloimen pois. Vein loimen kuivumaan ja suitset paikoilleen. Palasin ponin karsinalle harjailemaan ponin huolellisesti, pukemaan sille sisäloimen ja antamaan vielä muutaman palan porkkanaa kiitokseksi mahtavasta lenkistä.

Sinten kommentti

Oikein mukavalta kuulostava maastolenkki! Talviset maisemat ja ihanat säät hellivät meitä Ruu onkin tosi mukava maastoilukaveri, varsinainen luottoponi!

TArinasi oli ihanan raikas, kuvailit talvista maastortkeänne elävästi. Pääosin virheetöntä tekstiä, yhden yhdyssanavirheen kuitenkin bongasin:

Michelin –ukolta
-> Michelin-ukolta

16,50v€

[Cindy]

Ruu ravaili tarhasta vastaan hakiessani sitä (ei tullut ehkä kovin todenmukainen kuva, sillä loimi puuttuu ja on tälläiset kelit)

Sinten kommentti

Ihana kuva Ruusta! Kiva että olet tarttunut rohkeasti värikyniin, väritys tuo heti uutta ilmettä piirroksiisi. Tästä piirroksesta mulla ei ole sen suurempaa kommentoitavaa. Hevosen pään rakennetta tutkiskellessa huomaa, että silmät olisivat oikeasti hieman alempana (esim tässä kuvassa hyvä malli)

11,20v€

[Cindy]

Käytiin Ruun kanssa näin pakkapäivän kunniaksi pitkällä kävelylenkillä

Sinten kommentti

Ruu varmasti nautti rennosta kävelylenkistä! Kovilla pakkasilla kannattaakin liikuttaa hevosia aika rauhallisesti, hyvä että otit loimen mukaan lenkillenne. Hyvä kuva Ruusta! Kokeilepa lisätä seuraavaan kuvaan rohkeampia varjostuksia - saatat yllättyä miten paljon ne vaikuttavat piirroksiin!

12,10v€

[Sinte]

Tarinakilpailut Katriinan tallilla 28.2. (Helppo B)

Tehtävänanto HeB-luokkaan
Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.

@metsikseninstagram

"Ei hitto... mun kisa-asusta on varmaan kuva huomisen lööpissä! Kattokaa nyt näitä housuja, ei olis pitänyt syödä sitä paniikkisuklaalevyä automatkalla! #eioojarruraita #suklaapöksy #fazerinsininen #vajoanhäpeään"

[Cindy]

Pitkästä aikaa hoitamassa

Edellisenä yönä oli pyryttänyt ihan hirveästi lunta. Tulin aamulla tallille niin aikaisin, ettei pienempiä teitä ollut vielä keritty auraamaan. Minulla oli hirveä rämpiminen ja tarpominen, että pääsin hangessa edes eteenpäin. Kenkien varsistakin meinasi loppua pituus kesken ja tallille päästessäni sukkani olivat ihan märät sulaneesta lumesta ja paita oli liimautunut selkää vasten hiestä. Mutta tallille oli päästävä, oli keli mikä oli! Ehkä poislähtööni mennessä tiet kerittäisiin aurata.

Istahdin penkille ja kaivoin repustani hieman kuivaa vaatetta. Vilkaistuani aamulla ikkunasta pihalle, olin päättänyt pakata vaihtovaatetta mukaan. Eikä muuten ollut mikään huono idea! Vaihdoin pikaisesti kuivaa vaatetta ylleni, jonka jälkeen suuntasin Ruun karsinaa kohden.

Ruuna rouskutteli aamuheiniään tyytyväisenä, mutta kun kuuli askeleiden lähestyvän karsinaa, ponin pää ilmestyi kurkistelemaan luukusta. Ruu hörähti pienesti nähdessäni minut, ja hymyni nousi korvasta korvaan. Avasin karsinan oven varovasti ja menin sisälle. Poni pökki minua hellästi turvallaan.
-Anteeksi poika, en ole kerinnyt käydä katsomassa sinua hetkeen. Juttelin ponille samalla, kun rapsutin sitä kaulalta hellästi. Toisella kädellä kaivoin taskustani porkkanan, jonka paloittelin Ruulle.

Otin harjan käteeni ja rupesin harjailemaan ponia huolellisesti. Se olikin maannut yön aikana karsinassaan likaisissa turpeissa ja oli melko sotkuisen näköinen. Mahanalusta oli ihan märkä ja takkuisesta hännästä roikkui heiniä. Poni oli päättänyt järjestää minulle kunnon harjausoperaation, ihan vaan varmaan kostoksi käymättömistä tallikerroista.

Harjaisin ponia pitkään ja huolellisesti nauttien samalla ihanasta hevosen tuoksusta ja tyytyväisen ponin seurasta. Talliin rupesi tulemaan muita ihmisiä ja hevosia ruvettiin viemään pihalle. Ruu rupesi täpyyttämään myös ulospääsyn toivossa, joten lopettelin harjailut tältä erää. Laitoin ruunalle ulkoloimen päälle ja riimun päähän. Napsautin narun kiinni riimuun ja avasin oven. Poni pökki minua jo kylkeen ja yritti rynnätä ohitseni. Jouduin komentamaan sitä ja saimme hetken tapella, että poni malttoi kävellä rauhassa kanssani tarhaan asti.

Kun poni oli tarhassa, kävin viemässä riimunnarun vielä sisälle. Jäin hetkeksi norkoilemaan tarhojen edustalle ja katselemaan hevosten leikkejä. Sitten lähdin suuntaamaan kotia kohti. Tällä kertaa onnekseni aurattua tietä pitkin.

Locin Kommentti:
Olitpas aikaiseen liikenteessä, kerta minä tai Kasperkaan ei oltu vielä keretty tulla palvelemaan näitä ihania kauraturpia. Sinua on mukava nähdä tallilla pitkästä aikaa ja Ruukin varmasti nautti osaltaan hyvästä hoitotuokiosta, kun tuntilaiset eivät aina malta hoitaa hevosiaan kunnolla. Vaihtovaatteet ovatkin talvella ehdoton asia, jottei kylmetä itseään hikisten tai kastuneiden vaatteiden takia!

Lauseesi olivat yksinkertaisia ja kaipaisivat kuvailua enemmän. Suurimmat kielioppivirheet olenkin avannut alempana, lisäksi yhden sanan korjasin tekstiin. Jatkossa kannattaa oikolukea teksti aina ennen lähettämistä, esimerkiksi hetken välissä tekemällä jotain muuta.

Kenkien varsistakin meinasi loppua pituus kesken ja tallille päästessäni sukkani olivat ihan märät sulaneesta lumesta ja paita oli liimautunut selkää vasten hiestä.
-> Kenkien varsistakin meinasi loppua pituus kesken ja tallille päästessäni sukkani olivat ihan märät sulaneesta lumesta. Lisäksi paita oli liimautunut selkää vasten hiestä.
Pitkät virkkeet kannattaa pilkkoa pienemmiksi, jotta lukeminen rytmittyy ja helpottuu. 

Vuorosanat voi vaihtoehtoisesti aloittaa ajatusviivalla ja välilyönnillä:
– Anteeksi poika, en ole kerinnyt käydä katsomassa sinua hetkeen.
Tai yksittäiset vuorosanat on helppo jättää kappalaan sisään lainausmerkkeihin:
"Anteeksi poika, en ole kerinnyt käydä katsomassa sinua hetkeen."

t. Loci
14,70 v€