Ruun päiväkirja

[Destiny]

Ruun fiilikset autonrenkaasta Muut tehtävät sujuivat hirmu hyvin, mutta rengasta oli pakko tuijottaa useampikin minuutti.

Desi & Ruu, 3HM

Sinten kommentti

Viljan agilitytunnilla pääsi tutustumaan erilaisiin erikoisesteisiin. Hevosilla oli varmasti mielenkiintoisia reaktioita agilityradan harjoituksista Ihme että Ruu jäi tuijottamaan autonrengasta, vaikka radalla oli varmasti omituisempiakin esteitä - kuten hapsuverho! Hauskasti piirretty tilanne ja Ruun fiilikset

13,10v€

[Minkki]

Destiny ja mä käytiin kuvailemassa hevosia, tässä yksi mun ottama Ruusta!




Sinten kommentti

Onpa todella onnistunut kuva Ruusta! Komea ruuna poseeraa kuin näyttelyissä   Upea sivuprofiilikuva toden teolla. Olet onnistunut erityisen hyvin kuvan värityksessä sekä varjostuksissa, tässä on käytetty tarpeeksi myös tummia varjoja. Varjostuksien ja valaistuksen avulla olet onnistunut saamaan kuvasta kolmiulotteisen. Tarkkaa työtä!

20,00v€

[Peppi]

/Toinen hoitomerkintä, yritän siis runoilla!/


Ihana ponimme Ruu,
Ei mikään muu.
Syliin painaa pään,
Suunta itään.
Haluisin olla kanssas sun,
Ja kaikkien turpakarvojen.

Laukan nosto,
Ei oo kosto.
Keinuttaa vaan,
Kun siel istua saan.
Pienet kaviot,
Ne lennättää,
Sut untenmaailmaan,
Viehättävään.

Sinten kommentti

Onpa kiva runonpätkä Ruusta! Kuvasit hyvin Ruun liikutusta ja keinuvaa laukkaa. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin niin lyhyeksi, etten voi antaa tästä tarinamerkintää (tarinan/runon maksimipituus on 200 sanaa, kuten mainitsin edellisessä hoitotarinassasi) Virtuaalieurot saat joka tapauksessa!

6,80v€

[Kamilla C.]

Ruu, pieni ponipallo,
suuri on Ruun kallo,
söpö ulkonäkö on,
nyt ponilla hoitajakin on,
viehättävä poniherra,
laukkaa Metsiksen laitumella,
tyytyväinen Ruu on,
pomppii iloisesti,
ei vaivaa mikään stressi

Pukki lentää, toinenkin,
kenkä lentää taivaihin,
pian rauta kolisee,
Ruun kavio kevenee,
laukka vie enemmän eteen,
pian kastaa kavionsa veteen

Pian vesi loiskuu,
Ruu iloisesti korskuu,
puun oksat heiluu,
ruohon rapinaa kuuluu,
Ruu kun löysi ruohomättään,
ei se ruoholle ojenna kättään

Pian laukka keinuu taas,
muuttolinnut sirkuttaa "lähetääs"

Ruu juoksee kavereiden luo,
kaviosta tulee tuon tuos,
leikin hurma valtaa Ruun,
pian ystävä löytää puun,
kotitalliksi sopii se,
karkuretkelle mennään je!

Harja liehuu jippijei,
hiljentäkääs ponit heiheihei!
Pienet pukitkin lentää,
ei voi sitä kukaan kiistää,
ei ainakaan sitä,
että Ruun harja hulmuaa,
muut ponit pörisee vaan

Laukan hurma kaikki mukaan vei,
uudestaan huudetaan jippijei!
Hiljentäkääs taas heiheihei!

Ruu, pieni ponipallo,

suuri on Ruun kallo,

söpö ulkonäkö on,

nyt ponilla hoitajakin on,

viehättävä poniherra,

laukkaa Metsiksen laitumella,

tyytyväinen Ruu on,

pomppii iloisesti,

ei vaivaa mikään stressi

Ruu, pieni ponipallo,

suuri on Ruun kallo,

söpö ulkonäkö on,

nyt ponilla hoitajakin on,

viehättävä poniherra,

laukkaa Metsiksen laitumella,

tyytyväinen Ruu on,

pomppii iloisesti,

ei vaivaa mikään stressi

Ruu tässä runoilee,
jekkujaan punoilee,
pian kotitalli kutsuu.
Antaakohan Ruu kiinni,
mysteeriksi se jää,
ja antaa jäädä vaan,
kun Sinteä yllätys odottaa


Sinten kommentti

Voi eikä! Ihana, pitkä runoilu Ruun vauhdikkaasta laidunpäivästä Tähän vauhdikkaaseen runoon mahtui paljon asiaa, ja riimit sopivat hyvin yhteen. Tästähän voisi tehdä vaikka laulun! Runossa kuvailit sulavasti Ruun puuhailuja laitumella, ja jätit runon lopun hauskasti mysteeriksi!  

En olekaan ikinä törmännyt näin pitkään runoon – aivan loistava suoritus! Tässä on yli 200 sanaa, joten saat tästä myös tarinamerkinnän (tarinamerkinnän saa vain yli 200 sanaa pitkistä teksteistä).

13,20v€

[Kamilla C.]

Olin tutustunut parin päivän aikana moneen tallilaiseen, joten kaikki eivät olleet enään niin mysteereitä. 
"Mennäänkö irtohypyttämään Ruuta ja Majuria?" kysyin Minkiltä.
"Okei!" tyttö vastasi ja hypähti ylös taukotuvan pehmeältä, vähän hevosenlannalta haisevalta ja hevosenkarvoilla karvoitetulta sohvalta.
Kävelimme niitä ja näitä rupatellen hoitsujemme luokse.
"Kuinka korkeita pystyesteitä Majuri loikkii?" kysyin ja rapsutin Ruun kaulaa.
"Muistaakseni se on hypännyt metrisen, mutta irtona se on pomppinut vain 70 senttiä..." Minkki sanoi hajamielisenä ja pusutteli Majuria. "Miten korkeita oksereita Ruu on hypännyt?"
"Öö... Mulle taidettiin kertoa jotakin 80cm. Olisin ehkä toivonut parempaa loikkakykyä, mut söpöys ja ihanaihanapikkuparas luonne on tärkeintä", hymyilin tyytyväisenä Ruuhun.
Mulle Ruu oli maailman paras poni maan päällä tassuttelemassa!

Rakentelin maneesiin trippeleitä. Minkki kasasi toiselle puolelle maneesia jonkinlaisen muurin, joka oli tosin tehty joistain puupalikoista, jotka me pihistettiin maneesin nurkilta. Ruu hankasi etujalkaansa päällään.
"Huh, valmista", Minkki puhisi radan valmistuttua.
"Okei, nyt siinä on yks pysty, okseri, trippeli ja puumuuri", nauroin.
"Mitä jos koristeltaisiin esteitä vähän, metsästä saa hyviä oksia havunneulasilla, tehdään halloweenteemaa!" Minkki ideoi.
"Sä tiedät paremmin mitä täällä on, mennään! Samalla hevoset saa sopivasti alkuverryttelyn", hymisin ja kyhnytin Ruun säkää.
Ruun alahuuli lerpsui. Mun tallivaatteet oli häikäisevän rennot, eli todellisuudessa ihan uusi, kaiken kukkuraksi valkoinen, neule, puhtaat (vielä) pillifarkut ja ex-valkoiset converset. Talutin Ruun maneesista ulos. Sitten mun pään ylle leijaili lamppu.
"Kysytään Sinteltä, että saadaanko me maalta esteisiin halloweenkurpitsoja!" Huudahdin niin, että Ruu hämmästyi. Majuri norkoili Ruun vieressä ja vilkuili epäluuloisena muhun päin. Hassu päivä Majurilla, oon nähnyt sen tähän mennessä vain uteliaana ja lempeänä. Minkki antoi Majurin mulle pideltäväksi ja lähti kysymään lupakirjoja Sinteltä. Huisia, erikoisesteitä irtohypytykseen! Mitenköhän hevoset reagoi?

Oranssin ja mustan sävyjen maalipurkit seisoi kiltisti aloillaan vieressämme. Ruu tutkaili männyn antimilla varustettua pystyä. Välillä poni kavahti taaksepäin ja käveli luoksemme nuuskuttamaan maaleja. Majuri tassutteli raukeana maneesia ympäri, kunnes ori alkoi kuopia, ja asettautui makaamaan. Pian Majuri piehtaroi tyytyväisenä toisen lyhyen sivun uran vieressä.
"Yh, kuitenkin se kieriskelee omassa pissassaan...", Minkki sanoi.
Maalailin puomeihin kurpitsoja, ja lähetin ne Minkille koristeltavaksi. Tyttö maalaili niille silmät, suut ja nenät. Kyllä puomeista aika pelottavia tuli, ei voi kiistää! Asettelimme puomit omille tolpilleen, ja hätyytimme ponit turhien juttujen luota pois. Rosa oli kiltti juoksupoika, ja pystytti meille kujat estetolpista ja krhm... äreän vanhan naapurin papan puun kaatomerkeistä.

Ruu laukkasi korvat hörössä kohti pystyä. Ruunan laukka oli lennokasta, mutta liian koottua ja hidasta... Napautin Sinteltä lainaamallani juoksutusraipalla maneesin hiekkaa Ruun epäröidessä. Ruu teki esteen eteen pysähdyksen, mutta hyppäsi lopulta kenguruloikalla esteen yli. Ruu jatkoi villisti pukitellen ja äkkipyrähdyksiä tehden kohti mäntyokseria, joissa oli myös erikoispuomit. Maalien kuivumisesta me ei oltu varmoja, ainakin ne kerkesi kuivua jotenkin... Ruu hyppäsi juuri varmemmin erikoisesteiden yli. Ruu juoksi kujan päätyttyä luokseni. Tarjosin ponille porkkanan ja nappasin sen otsaharjasta kiinni. Minkki puolestaan irrotti otteensa Majurin harjasta, ja antoi oriin ravailla kujalle. Majuri olisi mieluiten jäänyt tölläämään lähtöpisteeseen, mutta Minkki heilautti raippaa sen takamuksen takana, joten enää ei suokilla ollut syytä jäädä talventörröttäjäksi! Kyllä Majuristakin vauhtia lähti... Se juoksi korvat luimussa epämääräisesti suorastaan estettä päin, ja jatkoi hulvatonta menoaan kohti okseria. Minkki huomasi tilanteen, ja ennätti pysäyttämään Majurin ennen okserikuperkeikkaa.
"Mikä Majuria vaivaa?" Minkki ajatteli huolestuneena.
"Mennään hakemaan Sinte", ehdotin Majurin riiputtaessa päätään onnettomana.

"Sen selkä on selvästi kipeä", Sinte huokaisi tunnusteltuaan Majurin jalat ja selän. "Etujalkoihin tuli pari naarmua sinne tänne lentelevistä puomeista, joiden läpi Majuri juoksi, takajalat otti osumaa vain vähän", Sinte jatkoi tutkittuaan Majurin loppuun asti.
Silitin Majuria huojentuneena. Ei sen vakavampaa.
"Majuri on luultavasti loukannut itsensä pahemmin erään tunnin kaatumisesta, mutta veikkaan, että tämä paranee vai levolla", Sinte kertoi.

"Menetkö huomenna Karkki vai Keppostelemaan?" Rosa kysyi taukotuvassa.
Löhösin oleskeluhuoneen ihanalla sohvalla.
"Juu, menen, mutta mahtuu tähän sohvalle muitakin", virnistin muiden pysyessä "pelokkaana" kaukana sohvasta.
"Ei Kamilla miksikään hirmuliskoksi tai noidaksi halloweeninakaan muutu", Minkki heitti takaisin. "Aluksit kyllä ajattelin Kamillasta niin, näin nimittäin varmasti vilauksen torahampaista Kampun suussa!"
Kaikki räjähtivät nauruun, ja mä nauroin kippurassa.
"Täytyykö muhun vai tutustua kunnolla etten vaikuta kauhealta noita-akalta?" nauroin vedet silmissä.

Menin tervehtimään vielä Ruuta. Harjailin sen karvaa ja silitin ruunan kaulaa.

Ekstratehtävän suoritustarina
ps. ihana ulkoasu!!! Mistä nappasit vai teitkö ite? (foorumin tausta)
pps. tässä tais käydä niin, ettei Majuri asu Ruuta vastapäätä, mutta antaa mennä nyt

Sinten kommentti

Ihanaa että olet päässyt tutustumaan muihin tallilaisiin Tallilla käynnistä tulee heti paljon mukavampaa kun on kavereita!

Voi Majuri parkaa! Se taitaa päästä nyt pienelle sairaslomalle - onneksi te huomasitte, että kaikki ei todellakaan ole hyvin. Täytynee soittaa varmuuden vuoksi eläinlääkärille, että saadaan varmuus tilanteeseen! Kiva että kokeilitte irtohypytyksessä kurpitsoita Se oli hevosillekin ihan uusi juttu, aluksi tais vähän ihmetyttää molempia! Onnistuneista hypyistä syntyy juurikin sitä varmuutta ja luottamusta.

Virheetön tarina. Jäin kuitenkin kaipaamaan otsikointia; onhan se lukijalle ensimmäinen vihje tarinan sisällöstä. Olit onnistunut ekstratehtävässä hienosti! Ansaitset tästä suorituksesta myös irtomerkin.

Metsiksen ulkoasu on itse tekemäni (lukuun ottamatta taustakuvaa ja ylägrafiikkaa). Taustakuvan on ottanut Juho Holmi, ja Metsiksen ylägrafiikan on tehnyt meille yhteistyötallimme Lyytikkälän omistaja Asta

18,50v€

[Kamilla C.]

Avasin tallin tutusti narisevan oven. Nenuuni lehahti kotoisa hevosen, nahan ja kuivikkeiden tuoksu.
"Hei, Kamilla!" vastaantuleva Sinte aloitti. Katsahdin naista kohti, joka jatkoi: "Ruu ei ole sen karsinassa, voitko käydä ensiksi katsomassa, jos Leena olisi vienyt sen tarhaan? Ota rehuvarastosta kauraa mukaan."
Nyökkäsin, ja lähdin kohti rehuvarastoa. Pukeutumiseeni oli jo liittynyt toppaliivi, ulkona oli siihen aikaan aamusta kylmä, ja ilman lapasia olisi tullut vilu. Otin rehuvaraston avaimen tutulta paikalta. Tai yritin ottaa. Tunnustelin, olisiko avain liukunut muualle sen säilytyshyllyltä, mutta ei. Katsoin rehuvaraston puuovea tarkemmin, ja huomasin, että avain oli sen reiässä, ja ovi raollaan. Kurkkasin sisään, ja ensimmäiseksi nokkani eteen osui rautiaalla sävyllä peitetty takapuoli.
Z
"Siiiinteee", kailotin. Vastauksena kuului hiljainen "No?".
Huusin, että Ruu on rehuvarastossa, turpa porkkanaämpärissä. Sinte tuli pian paikalle riimu ja riimunnaru käsikourassa riippuen. Ruu nosti päänsä jo hiukan likaantuneesta, mutta silti mustasta ämpäristä. Sen suu jauhoi porkkanaa, ja pieniä porkkanahippuja leijaili lumisateen tavoin rehuvaraston lattialle. Ruu katsoi mua ja Sinteä korvat hörössä. Sinte tarjosi mulle riimua ja riimunnarua. Katsoin Sinteä, joka nyökkäsi. Kävelin Ruuta kohti ja kutsuin sitä nimeltä. Ruu työnsi päänsä takaisin vatiin ja söi porkkanoita kahta ahneemmin. Vihelsin kerran, ja Ruu antautui. Se laski syyllisen näköisenä päänsä alas, ja tuijotti mua kuin alamaisenani. Pujotin riimun ruunan päähän ja talutin ponin sen karsinaan. Sain luvan antaa aamuruoat omalle, pienelle ja söpölle porkkanavarkaalleni. Joka ei tosin edes ole omani - vaan oma ja rakas hoitsuni.

Satuloin innosta poukkoilevaa Ruuta. Sinte oli kehoittanut mua lähtemään maastoon Janellan kanssa, koska tytöllä on ainakin varma hoitoponi, jonka hän voisi ottaa seuraksi Ruulle. Seuraa mä kyllä kaipasinkin - Ruu tuntui jo hoitaessa milloin tahansa räjähtävältä atomipommilta. Kun viimein sain varusteet Ruun päälle, kysäisin Janellalta, onko hän valmis. Janella myhäili pari sekuntia, kunnes huudahti sanan joo. Talutimme hevoset, tapauksessamme ponit, ulos tallista. Janella auttoi ensiksi pitämään Ruusta kiinni, että pääsen ponin selkään. Janella nousi itse erittäin rauhallisen Foggyn selkään. Lähdimme matkaan. Suuntasimme kohti Pirunmetsää. Ajattelimme tehdä melko pitkän lenkin, että yli-innokas Ruu saa purettua energiaansa. Sinte lupasi tulla Pirunmetsään valvojaksi, jos haluaisimme hypätä maastoesteitä. Ja haluttiinhan me! Sinte sanoi, että soittakaa, kun olette maastoesteiden luona. Saimme luvan kuitenkin verkkailla pellolla itsenäisesti, sillä välin kun Sinte ajaa maastoesterataa kohti. Nostimme ravin Metsälammen kohdalla. Keventelin Ruun ravin tahdissa. Sain tehdä jatkuvasti pidätteitä, ettei Ruu olisi lähtenyt käsistä. Metsälammen ja Pirunpolun matkan puolivälissä siirryimme käyntiin. Ravipätkän loppupäässä Ruu oli jo rauhoittunut hiukan. Ajattelimme, että maastoesteillä poni olisi sitten jo aika rauhallinen.

Ruu ponnisti tukkiesteen yli. Myötäilin hypyn mukana. Laskeutuminen tuntui tömähdyksenä selkärangassa. Ruu jatkoi innokkaasti ja korvat hörössä seuraavaa estettä kohti. Sinte katsoi vierestä pitäen kiinni Foggysta, joka oli myös alkanut kuumeta maastoesteillä. Olimme ensiksi hypänneet tukkia yksittäisenä, mutta nyt menimme Sinten ohjaamaa rataa. Seuraavaksi tein johtavan ohjasotteen, jotta saisin täysiveriseltä ja kenttäratsulta samaan aikaan tuntuvan ponin kääntymään rengasestettä kohti. Ruun kavio ei edes hipaissut esteen pintaa.

Loppumatkalla pystyin antamaan Ruulle pitkät ohjat. Taputtelin porkkanavarastani reilusti.

Ruu ja Kamilla, 3hm

Sinten kommentti

Voihan ryökäle! Ovela Ruu oli huomannut tarkoilla silmillään rehuvaraston oven olevan auki. Toivotaan, ettei se saa vatsanpuruja noin isosta määrästä porkkanoita! Taitaa ruuna päästä nyt pienelle laihikselle tuollaisen herkuttelun jälkeen Oikein hyvä idea lähteä maastoesteille! Niitä voikin nyt vielä hypätä, kun maa ei ole vielä jäässä. Hyppäsitte hienosti!

Olipa kiva tarina! Kuvailit hauskasti Ruun porkkanavarkausreissua rehuvarastoon sekä Janellan kanssa tehtyä maastoretkeä Pirunmetsän maastoesteradalle. Tarina oli lähes kokonaan virheetön. Yhden pilkkuvirheen löysin korjattavaksi:

"Se laski syyllisen näköisenä päänsä alas, ja (se) tuijotti mua kuin alamaisenani."
-> Sillä lauseissa on sama tekijä (se laski – se tuijotti), pilkkua ei tarvita ennen ja-konjunktiota.
-> Jos lauseissa olisi eri tekijät (esim. "Ruu laski päänsä, ja minä silitin sitä"), pilkkua käytettäisiin.
-> "Se laski syyllisen näköisenä päänsä alas ja tuijotti mua kuin alamaisenani."

17,80v€

[Cindy]

Ihanaa, viikonloppu! Päätän jättää opiskelut hetkeksi sikseen ja lähteä rakkaan kultaisennoutajani Lilyn kanssa lenkille. Onhan se viimeisen puoli tuntia pyörinyt jaloissani ja riehunut kämpässäni odottaen huomiota. Kävelen eteiseen ja puen ulkovaatteet päälleni. Kiinnitän Lilyn hihnaan ja suuntaamme ulos. Ulkona on vuodenaikaan nähden erittäin lämmin keli ja onneksi aurinko paistaa. Olemme juuri muuttaneet perheeni kanssa kaupungista maalle, joten päätän lähteä tutustumaan lähiympäristöön. Suuntaamme kotitaloltamme läheiseen metsään ja lähdemme kävelemään polkuja pitkin.

Metsässä on ihanan hiljaista. Muutama lintu visertää jossain ja tuuli heiluttelee hiljakseen puiden latvoja. Hiekkatie on aivan sula ja siinä näkyy kavionjälkiä. Jään haaveilemaan hevosista. Ehkä lähellä olisi joku talli, johon pääsisi vaikka vain ihastelemaan hevosia.. Olen ratsastanut pienestä, mutta perheemme viimeaikaisten rahaongelmien takia olen joutunut luopumaan lähes kokonaan rakkaasta harrastuksestani. Haaveenani on kuitenkin vielä jonain päivänä päästä takaisin satulaan ja kehittyä ratsastajana. Lily herättää minut todellisuuteen, kun puskasta ryntää jänis ja koira yrittää lähteä sen perään.

Olemme harhailleet pitkään metsässä, enkä ole ihan varma missä olemme. Horisontissa siintää rakennuksia, joita kohti päätän lähteä kulkemaan kysyäkseni neuvoja olinpaikastamme. Lähestymme kohdetta, ja huomaan rakennusten ympärillä tarhoja. Niissä laiduntaa hevosia. Hymy nousee kasvoilleni. Kävelen tallin pihaan ja jään ihailemaan tarhoissa päiväheiniään rouskuttavia hevosia. Pian tallista tulee henkilö luokseni. Lily on ihan innoissaan uudesta ihmisestä ja yrittää saada kaiken huomion itselleen. Rupattelemme hetken ja selviää, että tämä henkilö on tallin omistaja Sinte. Kerron muuttaneeni juuri näille kulmille ja kerron tilanteeni. Sinte lupaa esitellä tallia ja hevosia minulle. Hän myös lupaa, että löydämme varmasti minulle sopivan hoitohevosen, jonka kanssa pääsen auttelemaan tallille. Meinaan haljeta onnesta.

Kierrämme paikkoja. Voi kuinka täällä on hienoa. Lily seuraa kuuliaisesti vierelläni. Tarhoissa eräs poni kiinnittää heti huomioni. Se on niin komea. Rautias, jolla on päässään valkoinen, pitkä viiva. Ihastun välittömästi tähän kuvankauniiseen otukseen. Kyselen hevosesta Sinteltä lisää. Selviää, että tämä poni etsii itselleen hoitajaa ja on luonteeltaankin vielä mitä mukavin. Sovimme, että saan ruveta hoitamaan kyseistä hevosta. Sinte näyttää vielä pikaisesti, missä Ruun karsina ja varusteet ovat, mutta sitten hänen pitääkin jo rientää muihin töihinsä. Hän toivottelee mukavia hetkiä Ruun kanssa ja tervetulleeksi tallille. Sinten poistuttua kävelen Lilyn kanssa vielä tarhoille. Ihastelen hetken tätä kaunista rautiasta.

Käsken Lilyn istumaan tarhan ulkopuolelle ja odottamaan. Menen itse tarhaan sisälle. Kaikki kolme ponia tulevat uteliaina luokseni. Rapsuttelen niitä hetkisen. Joku hamuaa hiuksiani ja toinen haistelee taskujani herkkujen toivossa. Naurahdan. Tätä olen niin kaivannut. Kerron Ruulle tulevani joku päivä oikein ajan kanssa tutustumaan häneen, sillä nyt en pysty jäämään pidemmäksi aikaa. Poistun tarhasta ja suljen portin huolellisesti. Lily on hieman rauhoittunut alkulenkistä, joten päästän sen kulkemaan irti rinnallani. Kotimatkan se kulkee omiansa hyppien välillä pois polulta ja palaten pian takaisin luokseni. Kävelen koko matkan kotiin hymy korvissa. Haaveeni on toteutumassa.


Kasperin kommentti

Tosi kiva ja virheetön aloitustarina! Kerroit tapahtumista hienosti omalla tavallasi ja kuvailit hyvin, me likes!
        Olipa kertakaikkiaan hauska sattuma, että päädyit tallille juuri hevosista unelmoituasi. Joskus haaveet vaan pääsee toteutuun ihan yllättäen, ja sulle kyl totisesti tais nyt käydä niin! Toivottavasti löysit takaisin kotiin!
        Ruu on kyllä mukava hevonen, tulette varmasti tulevaisuudessa hyvin toimeen kunhan pääsette tutustumaan. Mahtavaa että löysit Metsikseen, etenkin kun oot vasta muuttanut tänne! Metsiksen tallijengi on ihan priimaa, pääset säkin varmasti hyvin messiin jahka törmäilet toisiin hoitajiin ja tallilaisiin ensi kerralla.   Tsemppiä alkuun! Oikein näppärä tarina, saat tästä 18v€!
        

[Cindy]

Edellisestä hyvin menneestä ratsastustunnista innostuneena ajatukseni pyörivät koulun penkillä Ruussa eivätkä ruotsin esseessä. Opettaja huomautti minulle useampaan otteeseen, että voisin keskittyä. Onnekseni kello soi pian ja syöksyin luokasta ulos. Hain tallikamani lokerostani ja kävelin bussipysäkille. Rupesi olemaan jo hieman hämärää. Maa oli onneksi hieman valkoinen, ei ollut ihan niin pimeää. Odottelin bussia ja pieni pakkanen tuntui ihanalta naamallani. Tykkään niin talvesta! Bussi saapui ja hyppäsin kyytiin. Bussissa oli melko hiljaista, muutamaa takapenkillä kovaäänisesti juttelevaa teiniä lukuun ottamatta. Hyppäsin bussista Metsiksen kohdalla ja kävelin tallille.

Kävin vaihtamassa tallikamat päälleni. Hevoset eivät olleet vielä sisällä. Kävelin Ruun karsinalle. Se oli keritty jo siivoamaan ja heinät olivat valmiina. Kävin vilkaisemassa tuntilistaa. Ruu ei ollut menossa tänään tunnille ja minulla olisi puolitoista tuntia aikaa ennen tuntien alkua. Nappasin riimunnarun käteeni ja otin porkkanan mukaani. Kävelin tarhoille ja menin sisälle. Kaikki kolme ponia tulivat välittömästi luokseni ja annoin niille palat porkkanasta. Nappasin Ruun kiinni ja hätyytin muita poneja kauemmaksi. Ne tulivat kuitenkin takaisin aina ennen kuin kerkesin avata edes portin kunnolla. Sinte käveli juuri pihalla, joten huikkasin hänet avukseni. Sinte piti poneja kauempana sen aikaa, että sain vain Ruun portista ja muut saivat jäädä vielä hetkeksi pihalle.

Ruu käveli leppoisasti vierelläni, kun talutin sitä karsinaa kohden. Tallin käytävällä oli jonkun porkkanapussi, jonka ruuna ilmeisesti haistoi. En ollut riittävän hereillä, kun ruuna jo nyppäsi itsensä ja rupesi penkomaan pussia. Onneksi se oli riittävän hyvin kiinni ja kerkisin väliin, ennen kuin ruuna kerkisi syömään mitään. Vedin Ruun mukaani ja vein karsinaansa. Riisuin ulkoloimen pois. Loimi oli kuiva, joten taittelin sen ja ripustin karsinan ovessa olevaan telineeseen. Kävin hakemassa Ruun harjan.

Rupesin harjailemaan ruunaa. Huomasin sen jalassa olevan haavan. Selvästi hokista tullut jälki. Talutin ruunan pesupaikalla, sillä karsinassa putsaaminen oli hyvin haastavaa, kun purut olivat heti kumminkin haavassa. Putsasin haavan ensin vedellä ja sitten desifiointiaineella. Kuivasin jalan ja käärin päälle pintelin suojaamaan haavaa. Päätin, etten ratsastaisi tänään Ruulla vaan kävisimme vain pienellä kävelylenkillä. Hain varustehuoneesta itselleni heijastinliivin ja lampun ja Ruulle heijastimet jalkoihin. Irroitin ruunan pesupaikalta ja lähdimme kävelemään pihalle.

Pihalla oli jo pimeää, mutta onneksi tallilta lähtee myös valaistuja lenkkejä. Suuntasimme kohti lampea. Oli ruvennut satamaan lunta hiljakseen. Tallille rupesi tulemaan jo tuntilaisia ja hoitajia. Oli kiva päästä metsän rauhaan Ruun kanssa. Mistään ei kuulunut mitään ääniä, lumi narskui vain hiljakseen jalkojemme alla. Ruu käveli tyytyväisenä. Etenimme rauhalliseen tahtiin. Lammella pysähdyimme ihailemaan maisemia. Kyllä siellä olikin kaunista. Jäätynyt lampi, lumiset puut! Kohta minulle kuitenkin meinasi tulla hieman kylmä, joten jatkoimme lenkkiä. Täällä ei ollut selvästi viime lumisateen jäljiltä liikkunut ketään. Missään ei näkynyt jälkiäkään. Muutama jänis oli loikkinut polun poikki.

Matka eteni joutuisasti ja meillä oli mukavaa. Kiersimme koko lammen ja suuntasimme takaisin tallille. Ruu käveli hyvin, eikä näyttänyt aristavan jalkaansa mitenkään. Tallilla sidoin ruunan kuitenkin vielä pesupaikalle. Avasin pintelin jalasta ja putsasin haavan uudelleen. Käärin sen takaisin peittoon. Poni seurasi ihmeissään puuhiani. Juttelin sille samalla kun touhusin. Hoidin ruunan loppuun pesupaikalla, jonka jälkeen siirsin sen karsinaan. Kaivoin taskustani namin. Poni hamusi sen kädestäni. Sitten se rupesi kerjäämään lisää. Se pökki minua turvallani ja kaiveli taskujani. Naurahdin. Ruuna puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni. Rapsuttelin ponia vielä hetken. Sitten lähdin viemään harjoja ja muita tavaroita takaisin paikoilleen. Tallissa ei ollut ketään henkilökunnan ihmisiä, joten jätin ruunan oveen lapun haavasta ja pyysin heitä tarkastamaan vielä tilanteen. Sen jälkeen suuntasinkin kotia kohti.

Kasperin kommentti

Ha, joo, mäkin tykkään talvesta ihan älyttömänä, vähän jänskättää millon Liekkijärvellekin saadaan taas pakkaset ja oikee talvi polkastuu käyntiin! Vähän meinaa uhkaavasti nuo lumet sulaa pois ennen kuin ovat kunnolla kerenneet paikoillaan ollakaan, mut pidetään pakkaselle peukkuja - jospa se sieltä vielä uskaltais tulla jäädäkseen! 
       Hitsit, hokkihaaverit on kurjia mut niitä sattuu väistämättä. Tsekkasin Ruun tilanteen eikä onneks mistään isommasta ollut kyse tällä kertaa. Nasta idis käydä kävelemässä Ruun kanssa luonnon helmassa - ja turvallisuudesta huolehtimisesta superiso peukku täältä päin!  On se vaan hienoo kun ei tarvi meidän Sinten kanssa pelätä mitää teitien turvallisuuden puolesta.

Eikait siinä, kiitti kun kävit hoitelees Ruuta ja oikein paljon iloa jouluihin!  18,5v€                         

[Cindy]

Pientä runoilukokeilua

Kaunis talvisää,
ja lumi jo kimmeltää.
Nurkista kuuluu tuulen humina,
päässä kaikkea muuta kuin pelkkää surinaa.
Kohta taas aika ratsastaa,
ruskean ruunan selästä maastoa katsastaa.

Ruu tarhassa odottelee,
saan sen helposti kiinni, kun porkkanalla houkuttelee.
Talliin mennään varusteet pukemaan,
sitten pihalla selkään kavutaan.
On päällä suitset ja satula,
vaan ei unohtunut edes kypärä tai taskuun kapula.

Reippaasti matkaamme kohti metsää,
toivottavasti siellä emme karhua nähdä saa.
Ruunalla askel on reipas ja matkaa voittava,
aivan kuin tämä olisi kilpailu ja pitäisi olla voittaja.

Lampi jo edessämme siintää,
jäätyneeltä pinnalta kauniisti auringonsäteet kiiltää.
Jostain kuuluu kopina toisen hevosen kavioiden,
siinä aika kuluu heidän reittiään arvioiden.
Kohta meidän palattava tallille on,
muuten poni ihan päiväruuaton.

Tallin pihassa reissusta kiittelen,
ruuna rapsuttelen ja silittelen.
Selästä laskeudun ja karsinaan menemme,
varusteet siellä puramme.
Vielä kiitokseksi harjaukset ja porkkanaa,
sitten saakin ruuna mennä tarhaan nauttimaan päivämurkinaa.

Kasperin kommentti

Tosi kiva ja hauska runo, huippua lukee väliin tällasiikin! Tässä oli tosi kiva rytmi ja hienoo kuvailua.
   Huippujuttu et pääsitte lähteen Ruun kanssa maastoon, varmasti niin heppa kuin ratsastajakin sai reissulta mukavaa mielenvirkistystä ja huipun kokemuksen. Maastoilu sillointällöin pitää hevoshommissa mukana mukavan rennon fiiliksen!

Valitettavasti tää oli vähän liian lyhyt tarinamerkintään, mut saat palkaks kuitenkin 10v€! 

[Cindy]

Extratehtävä: irtojuoksutusta

Tänään kerkesin tallille jo aamusta. Ihanaa. Vapaa päivä! Heräsin melko aikaisin, kun auringon säteet osuivat verhojeni välistä sänkyyni. Pomppasin nopeasti sängystä ylös, aivan virkeänä. Koirani Lily seuraa liikkeitäni pedistään huoneeni nurkastaan ja minun suunnatessani alakertaan, lähtee se seuraamaan. Menen keittiöön ja toivotan siellä oleville perheenjäsenille huomenet. Ensimmäiseksi ruokin Lilyn. Se voisi oikeastaan melkein lähteä tänään mukaani tallille. Koira on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle nyt kun hevosteluni on taas aktiivisempaa ja tunnen siitä suurta syyllisyyttä. Suuntaan itse jääkaapille ja nappaan eilen valmiiksi tekemät eväät laukkuuni. Syön pikaisesti lautasellisen puuroa. Käyn pukemassa tallikamat päälleni. Lily odottaa minua jo eteisessä, kun vedän saappaita ja talvitakkia päälleni. Avaan sille oven ja päästän koiran jo edeltä pihalle. Se viuhahtaa ovenraosta pikaisesti ja jää innokkaana pyörimään valkeaan hankeen.

Otan kassini käteen ja painan ulko-oven kiinni perässäni. Lähden kävelemään tietä pitkin kutsuen koiran mukaani. Se lähtee mielellään seuraamaan minua. Kävelemme rintatusten melko ripeään tahtiin. Tallin piha siintää jo, näköjään hevoset on keritty viemään jo pihalle. Kaikki ovat loimitettuina ja saaneet aamuheinät eteensä. Arttu ja Rollis huomaavat kuka on mukanani ja ottavat innolla leikkikaverin vastaansa. Jätän koirat pihalle keskenään touhuamaan ja suuntaan itse talliin. Ruun karsinaa ei ole vielä siivottu, joten päätän auttaa siivouksessa. Haen kottikärryt ja talikon. Ajelen takaisin karsinalle ja siivoan siellä. Juoma- ja vesikupitkin ovat melko likaisia, joten pesen myös ne. Käyn tyhjäämässä kottikärryt lantalaan ja tuon tullessani hieman puhtaita puruja Ruun karsinaan.

Nappaan Ruun riimunnarun ja kävelen tarhoille. Lily tulee matkalla tervehtimään minua, mutta ei viihdy kauempaa. Hymähdän. Sillä on parempaakin tekemistä ja se näyttää nauttivan seurasta. Ehkä koira on myös illalla vähän normaalia rauhallisempi, kun se saa riehua päivän kaveriensa kanssa. Ruu tulee portille kun kutsun sitä. Onnekseni muut ponit jäävät syömään heiniään, joten saan helposti ruunan pois tarhasta. Kävelytän sen karsinaan ja kuorin ulkoloimesta. Haen harjapakin, suitset, liinan ja juoksutusraipan. Ruuna on puhdas valmiiksikin, mutta harjailen sen läpi. Otan suitsista ohjat pois ja puen ne ponin päähän. Kuolaimia se ei haluaisi tänään ottaa suuhunsa, vaan joudumme keskustelemaan hieman asiasta. Kaivan taskustani heppanamin ja juksaan ponia antamalla samalla kuolaimet ja namin. Kiinnitän liinan kuolaimeen ja laitan hanskat käteeni. Otan raipan mukaan ja suuntaamme kohti maneesia.

Annan ruunan kävellä ensin kumpaankin suuntaan. Sitten otamme vähän ravia ja laukkaa. Ruu näyttää hienoa laukkaa ja se kantaa itseään nätisti. Naurahdan sille ”Nyt saisi poikaseni mennä vähän vapaammin”. Kuin ymmärtääkseen mitä sanoin, ruuna kasaa itseään vielä enemmän ja kaula on äärimmäisen nätisti kaarella. Katselen lumoutuneena ponin liikkeitä. Se on niin upea siinä liitäessään.

Kun Ruu on lämmitellyt riittävästi, päästän sen irti liinasta. Patistan ruunan matkoihinsa. Se ei ensin tunnu tajuavan homman ideaa, vaan jää pyörimään ympärilleni edelleen kuin olisi liinassa. Hätyytän ponia vähän kauemmas ja sitten se hoksaa. Poni lähtee pinkomaan ympäri maneesia ja heittelee pyllyä muutaman pukin verran. Annan ponin juoksennella hetken. Se tuntuu nauttivan menosta. Korvat höröllä eteenpäin ja niin ylvään näköisenä.

Kun Ruu hiljentelee hieman vauhtiaan ja malttaa antaa minulle kiinni, otan sen takaisin liinaan. Pyöritän ruunaa liinassa ravissa vielä molempiin suuntiin. Se on ihan hikinen. Olihan siinä juoksemistakin. Käyn viemässä juoksutusraipan talliin ja nappaan Ruulle päälle fleeceloimen. Lähden sen kanssa vielä maastoon kävelemään ja annan jäähdytellä kunnolla. Tallin pihasta lähtiessäni huikkaan koirat mukaamme. Ne säntäävätkin innossa edellemme. Onneksi Ruu on tottunut, eikä ole moksiskaan.

Kävelemme lammen suuntaan. Ruuna käy vielä hieman kierroksilla edellisen juoksemisen jäljistä ja tuntuu olevan vähän tavallista säpsympi. Puskasta kuuluvat rasahdukset saa sen ihan varpailleen. Koirat juoksevat vähän matkaa aina edellemme, jahtaavat toisiaan, leikkivät keskenään ja käyvät välillä metsän puolelle remuamassa. Ne ainakin nauttivat. Käymme lammen reunalla kääntymässä. Onneksi se on paksussa jäässä, sillä Lily ryntää suoraa kohti rantaa. Komennan koiran pois ja huikkaan koko lauman mukaani takaisin kohti tallia.
Tallille saapuessamme kokeilen Ruun karvaa. Se on melko hyvin jo kuivunut. Koirat jäävät pihalle touhuamaan ja me menemme ponin kanssa talliin. Vaihdan sille päälle kuivan loimen ja kuivumista odotellessani pesen ponin suitset ja satulan. Sen jälkeen ruuna onkin riittävän kuiva mennäkseen takaisin tarhaan, joten vaihdan fleeceloimen ulkoloimeen ja vien ponin pihalle. Tarhakaverit odottavatkin jo portilla. Päästän Ruun tarhaan ja se ryntää suoraan piehtaroimaan. Ihailen hetken poneja aidan ulkopuolelta. Lily tupsahtaa jostain viereeni istumaan. Kumarrun koiran puoleen ja silittelen sitä hetken.

Suuntaan talliin koira uskollisesti kannoillani. Käyn kyselemässä, olisiko Sintellä minulle mitään muita hommia missä voisin autella tänään..

Sinten kommentti

Kiva että päätit vähän juoksuttaa Ruuta! Se onkin hyvä tapa purkaa kerääntyneitä energioita. Mukavaa että juoksutus sujui hyvin, eikä vastaan tullut sen suurempia ongelmia Toivottavasti muistit laittaa itsellesi kypärän päähän – se unohtuu monesti kun lähdetään juoksuttamaan hevosta!

Tarinasta löytyi muutamia yhdyssanavirheitä, jotka korjaan tässä alla. Voisit koettaa pidentää joitakin virkkeitä lisäämällä niihin sivulauseita! Kun virkkeitä yhdistetään toisiinsa, tarinasta saadaan pehmeämpi ja sen lukeminen muuttuu sujuvammaksi.

Vapaa päivä = vapaapäivä
auringon säteet = auringonsäteet

"Puskasta kuuluvat rasahdukset saa sen ihan varpailleen."
-> Koska objekti (verbin kohde: "rasahdukset") on monikossa, myös verbin ("saa") tulee olla monikossa.
-> "Puskasta kuuluvat rasahdukset saavat sen ihan varpailleen."

14,10v€

[Cindy]

Jäin koulusta suoraan bussilla tallille. Pakkasta oli varmaan lähemmäs 20 astetta ja ulkona oli jo pimeää. Suuntasin suoraan talliin vaihtamaan ratsastusvaatteet päälleni. Kävin katsomassa tuntilistoja. Ruu menisi tänään tunnilla, oikeastaan tarkemmin katsottuna juuri tällä hetkellä.

Suuntasin maneesiin katsomaan tuntia. He kävelivät vasta alkukäyntejä, joten palasin vielä talliin. Tarkistin Ruun karsinasta, että vesi- ja ruokakupit olivat puhtaat. Kävin tarkistamassa myös muut tallissa olevat Ruun varusteet. Sitten suuntasin takaisin maneesiin. He olivat ruvenneet verryttelemään ravissa. Ruu kulki kiltisti ja pienen tytön silmät aivan loistivat ponin selässä. Tuli aivan itselle hyvä mieli, poni osasi niin nätisti käyttäytyä myös pienten lasten kanssa.

Lastentunti loppui ja autoin tyttöä purkamaan Ruun ja opastin häntä vähän harjailussa. Se into, mikä pienellä ihmisellä voi olla, oli niin ihanaa. Tyttö lähti äitinsä mukaan ja kuulin vielä tallin käytävältä kuinka hän hihkui onnesta tunnin jälkeen. Puin Ruulle loimen päälle ja otin riimunnarun. Lähdemme vielä pienelle kävelylle fiilistelemään talvi-ilmaa.

Kirpeä pakkanen puree naamaan heti, kun astuu tallista pihalle. Vedän pipoa syvemmälle päähän ja nostan huivin naamani suojaksi. Ruu ei ole moksiskaan pakkasesta. Kävelimme hiljaisuuden vangitessa valaistua reittiä. Ponin karvat vetivät ihan kuuraan. Se muuttui valkoiseksi lumihevoseksi. Naurahdin sille. Nautimme hiljaisuudesta ja toistemme seurasta.

Pian olimmekin jo takaisin tallilla. Laitoin Ruun karsinaan ja otin ulkoloimen pois. Kävin juomassa lämmintä kaakaota tallivintillä, ennen kuin tulin vielä hoitelemaan hetkeksi ruunaa. Hoidin sen oikein hyväksi. Tunnit pyörivät vielä maneesissa ja tallissa hevoset jo odottelivat iltaruokiaan. Tallissa pyöri yksittäisiä henkilöitä, mutta suurin osa oli jo lähtenyt kotiin. Minä päätin tehdä samoin ja lähdin kävelemään kotia kohti. Olin löytänyt uuden oikoreitin tallille ja matkakin sujui nykyään todella joutuisasti.

Sinten kommentti

Olipa kiva tarina pakkaspäivästä! Niitä kunnon pakkasia odotellaan täälläkin jo innoissaan – lumeton joulu tuntui niin kovin synkältä. Kirjoitit hyvin pienestä kävelylenkistä talvisessa säässä Ruu onkin suosittu ratsu alkeistunneilla kiltin luonteensa vuoksi.

Tarina oli melko lyhkäinen, mutta täysin virheetön! Jäin kaipaamaan vielä otsikkoa, joka olisi kruunannut sen!

15,30v€

[Cindy]

Pahoittelen jo etukäteen, jos tekstissä on virheitä. Kirjoitan kännykällä ja ennakoiva teksti on välillä hyvin petollinen.

Ihanaa! Joululoma! Heräsin intoa puhkuen jo aikaisin aamulla. Pihalla oli kaunis keli ja lumihanki kimmelsi aamun ensimmäisten säteiden tahdissa. Hyppäsin sängystä ylös ja puin pikaisesti päälleni. Lily kohotti katsettaan ja ryntäsi perääni, kun lähdin alakertaan. Siellä olikin jo täysi tohina menossa. Ensimmäiset piparit olivat jo pellillä ja joulutorttutaikinat valmiina pöydällä. Söin nopeasti aamupalan ja ruokin koiran. Sitten lähdimme koiran kanssa pois jaloista kohti tallia.

Tallilla oli aamutoimet myös menossa. Hevosia loimiteltiin pihalle ja tarhoihin kannettiin heiniä ja vesiä. Tarjouduin auttamaan. Hevoset olivat jo innolla menossa pihalle ja innokkaimmat potkivat karsinoiden oviaan. Kun kaikki olivat pihalla, talliin laskeutui ihana hiljaisuus. Tarkastin, missä Lily menee, mutta se touhusi tyytyväisenä pihalla ja nautti saamastaan huomiosta. Rupesin siis siivoilemaan karsinoita.

Tallissa oli aika monta ihmistä hommissa, joten ei mennyt kauaa, kun kaikki oli valmista. Menimme tallivintille juomaan lämmintä kaakaota ja juttelemaan päivän suunnitelmista. Itse ajattelin lähteä Ruun kanssa pitkälle maastolenkille loman ja kauniin kelin kunniaksi. Voisimme myös käydä jossain kahlaamassa lumihangessa ja jos Lily malttaisi lähteä mukaan, se saisi kunnon lenkin samalla.

Hain ruunan talliin. Se näytti vähän nyrpeää naamaa minulle, kun se ei ollut syönyt ihan kokonaan aamuheiniä vielä. Karsinassa oli kuitenkin heinät jo valmiina, joten poni rupesi tyytyväisenä syömään niitä. Harjasin Ruun huolellisesti ennen varustamista. Tallissa oli edelleen ihanan rauhallista ja kaikki muut olivat kadonneet omille teilleen.

Talutin Ruun pihalle, kun olimme valmiita. Lily tuli pyörimään jalkoihini, joten käskin sen hieman kauemmas odottamaan. Tarkastin ruunan varusteet ja kiipesin selkään. Pyysin sen liikkeelle ja annoin koiralle myös luvan liikkua. Se ampaisi innoissaan edellemme, jääden aina välillä odottelemaan. Annoin Ruun kävellä pitkään pitkin ohjin ja nautin menosta. Ruunalla ei ollut mitenkään hirveästi menohaluja ja me lähinnä vain löntystelimme eteenpäin.

Tulimme pitkälle, hyvälle suoralle. Keräsin ohjat ja rupesimme ravailemaan rauhalliseen tahtiin. Ponilla oli kevyt askel ja se rupesi pääsemään vähän myös hereille. Joiduin vähän pitelemään sitä, että tahtimme pysyi rauhallisena. Ravasimme pitkän pätkän, kunnes saavuimme sopivalle pellolle. Pellolla lunta oli ponia melkein mahaan asti, joten sille oli melko rankkaa kahlata koko pelto ympäri. Koira jäi laiskuuttaan tielle odottamaan ja se olisikin varmaan hukkunut hankeen.

Pellolta lähtiessämme ruuna oli ihan hikinen. Annoin sen kävellä ja hengähtää hetken, ennen kuin otimme pienen laukkapätkän. Sitten ravailimme hetken rauhallisesti ja loppumatkan kävelimme. Kohta olimmekin jo tallilla. Pihaan pysäyttäessäni ruuna vain riiputti päätään. Toinen oli aika väsynyt rankan reissun jälkeen.

Vein ponin karsinaan ja purin siltä kamat. Laitoin kuivatusloimen päälle ja annoin ruunan jäädä karsinaan syömään heiniään. Se jäikin hyvin tyytyväisenä sinne. Tallityöntekijä lupasi viedä ponin ulos muutaman tunnin kuluttua, jahka se on täysin kuiva ja vähän levännyt. Laitoin siis kaikki kamat paikoilleen ja lähdimme Lilyn kanssa kotiin ruokaa katselemaan.

Sinten kommentti

Ruulla olikin tänään virtaa lenkin loppupuoliskolla! Kyllähän raikas talvisää piristää jokaista. Maastolenkkinne kuulosti ihanan rennolta ja leppoisalta – mukavaa että Lilykin pääsi lenkille mukaan!

Ei tätä tekstiä kyllä huomaisi kännykällä kirjoitetuksi, ellet olisi maininnut siitä! Teksti oli virheetöntä ja tarina oli sopivan pituinen luettavaksi. Otsikkoa jäin edelleen kaipailemaan!

14,50v€

[Cindy]

Extratehtävä

Ilta jo pimenee,
tallivintillä hoitajat juttelee.
Kenen hoitsu paras on,
Kenen taas ihan hulvaton?

Kuka mitäkin temppuja osaa,
jokainen kuitenkin kehuja saa.
En olisi ikinä uskonut,
että Ruukin osaa tassua antaa.

Eilen ruuna sen todisti,
kun nätisti kaviotaan tarjosi.
Kun vaan ei paha tapa tule tästä,
se on varomattomalle ikävästä.

Sinten kommentti

Olipa hauska pikkuruno! Taivuttelit säkeisiin hyvät riimit, ja suoritit ovelalla tavalla haastavan ekstratehtävän. Valitettavasti tästä ei kuitenkaan saa tarinamerkintää, sillä pituus jää alle sen 200 sanan.

8,00v€

[Cindy]

Ilta jo hämärsi, kun ehdin tallille. Kaikenmaailman jouluhössötykset vievät nyt niin hirveästi aikaa. Onneksi oli aivan mukava keli. Lumi oli sulanut kokonaan pois ja lämpöä oli ainakin 5 astetta. Ei mitenkään jouluista, mutta ainakin mukava ratsastaa, eikä varpaat palele pihalla.

Hevoset olivat jo sisällä karsinoissaan, kun saavuin. Kävin pikaisesti katsomassa, että kaikilla on kaikki hyvin. Sitten suuntasin Ruun karsinalle. Ponilla oli päällään sisäloimi, jonka otin pois päältä. Rupesin harjaamaan ruunaa. Se pyöri hieman levottomasti karsinassaan, mutta en välittänyt sen menoista sen enempää. Oven kanssa sai olla tänään todella tarkkana, että se on oikeasti kiinni. Poni availi sitä päällään ja yritti useampaan otteeseen livistää käytävälle.

Lumen sulamisen jälkeen myös kaikki tarhat ovat kuralla. Poni oli mahaa myöden aivan ravassa ja sen jalkoja saikin hinkata huolellisesti. Onneksi Ruulla oli ollut pihalla sentään loimi päällä, sillä kaulasta ja päästä näki, että mutakylpyjä oli otettu. Viimein sain ponin puhtaaksi.

Päätin tänään ratsastaa ilman satulaa. Puin ruunalla kuitenkin heijastinlomen päälle ja laitoin varoikse riimunnarun kaulan ympärille kauhukahvaksi. Olihan ulkona melkoinen tuuli ja poni oli seissyt eilisen.. Puin ruunalle suitset päähän. Varustin itseni heijastinliivillä, kypärällä, otsalampulla ja hanskoilla. Sitten talutin Ruun pihalle.

Pihassa tarkistin, että suitset olivat kunnolla kiinni. Hain jakkaran, jonka päältä kiipesin ponin selkään. Suoristelin hieman loimea, joka liikkui kiivetessäni. Poni odotteli kärsivällisesti lupaa lähteä liikkeelle. Säädin vielä otsavalon osottamaan oikeaan asentoon ja napsautin lampun päälle. Se valaisi sopivasti ponin korvat ja ainakin metrin päästä eteenpäinkin.

Suuntasimme käynnissä hiekkatietä kohti. Ruuna tuntui rauhalliselta. Kun rupesin keräämään ohjia, ruuna rupesi kulkemaan automaattisesti oikein päin. Kehuin Ruuta. Se tuntui ihanan pehmeältä ratsastaa. Teimme tiellä pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia. Sitten rupesimme myös ravailemaan.

Tie oli erittäin hyvässä kunnossa ratsastaa. Pohja jousti hieman sateiden jäljiltä, muttei ollut liian märkä tai pehmeä. Ruuna aivan tanssi allani, enkä edes muista, koska se olisi liikkunut näin hyvin. Pimeä ei haitannut kumpaakaan ja tallin valot siinsivät kokoajan näkyvissämme. Olosuhteet saivat ehkä kummankin keskittymään oikeasti siihen, mitä tekee.

Rupesin tekemään siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Aluksi ruuna oli erittäin hidas lähtemään liikkeellä ja hidastamaan vauhtia. Myös pysähdykset olivat vinoja ja peruuttaminen tavallista nihkeämpää. Tein sinnikkäästi siirtymisiä tiheästi eri askellajien välillä, sekä muuttelin askellajin sisällä tempoa. Ponin oli pakko tulla kuulolle entistä paremmin ja lopputreeniä kohden siirtymiset rupesivat olemaankin huomattavasti nopeampia ja napakampia.

Kehuin Ruuta ja annoin sille pitkät ohjat. Nautin vain kyydistä loppumatkan kotiin. Olin kerinnyt ratsastukseen keskittyessäni jo unohtamaan pimeyden ja nyt todellisuus taas palasi. Kun tallin valot valaisivat riittävästi, napsautin otsalampun pois päältä. Pysäytin ruunan tallin eteen ja kehuin sitä valtavasti. Laskeuduin selästä ja vein Ruun karsinaan.

Riisuin ponilta kamat ja harjasin sen vielä huolellisesti. Puin sille sisäloimen päälle. Samalla, kun vein varusteet paikoilleen, hain muutaman palan porkkanaa. Venytin ponia molemmilta puolilta muutamaan kertaan viemällä porkkanan palaa lautasia kohden ruunan seisoessa paikoillaan, jolloin se joutui venyttämään itseään saadakseen herkun. Rapsuttelin vielä hetken Ruuta ja sitten lähdin kotia kohta.

Sinten kommentti

Kuraiset tarhat oikein kutsuvat hevosia piehtaroimaan! Valkoinen Kassu-ponikin oli ihan yltä päältä mudassa, kun loimi oli unohtunut talliin – jouduin harjaamaan sitä ainakin tunnin verran, ennen kuin valkoista karvapeitettä saatiin näkyviin kurakerroksen alta! Onneksi Ruulla oli sentään loimi yllään Valkoista joulua meille ei tänä vuonna saatu, mutta kynttilälyhdyt ja jouluvalot loivat tuttua joulun tunnelmaa.

Oikein mukava tarinanpätkä! Kiva, että käytte välillä myös treenaamassa maastoilun ohella. Yhteistönne on varmasti parantunut huimasti viime aikoina!

15,40v€

[Cindy]

Tulin jouluksi kotinurkille käymään ja tuli täällä hetken oltua mieleen, että voisin toteuttaa yhden hoitotarinan vähän erilaisena. Tämä tulee siis reilusti murteella höystettynä.. (: Toivottavasti ymmärrätte jotain

Nukuun meleko myähälle ja heräälin vasta siihen, ku aurinko rupes paistamahan sänkyhyni. Pläräsin puhelimen lävitte, ennenku nousin ylähälle. Vetääsin keltut niskahan ja kipaasin pois kokista. Olo oli meleko aneetoon, joten heitin pöönit prännärihi. Orotellessani vilikaasin pihalle. Siälä satoo jonkumoosta räpäskää. Markki oli täynnä triivuja. Jouluvalot flataji tuules. Saa vetää hilikun, kunnon rasat ja riittävästi roitia, notta tualla tarkenoo ratsastaa. Ei ainakaa parane lähtiä roikoottelemahan, en haluaas olla jouluna nuuruunen.

Kahavi oli viimeen tippunu. Kriuhnaasin palan leipää ittelleni. Istahrin puan päälle ja hätinä kerkesin hömpsyn siamaasta, ku äiree ryntäs keittiöhön ja rupes lauteeramahan kaikemmoosta. Soli ollu Lilyn kans lenkillä, ja Lily tuli klasajamaan ja vinkumaan sylihi. En ilijenny jäärä enää kattelemahan sitä hälinää, joten tuumasin paremmaks lähtiä tallia kohti.

En kereenny eres kunnolla ovesta pihalle, ku toiskan kersat rupes toimittamaha. Noli kuulemma hakenu julumetun joulukuusen ja oli teheny tiukkaa saara se tupihi. Sit ne kuulemma orottivat jotaa likaprunnia tyhjäämähä, meinas olla täynnä. Toivottelin hyvät joulut ja jatkoon matkaani. Tiän pinnalla oli aika kova iljannes ja sai vähä kattua mihin astoo. Oikaasin juntua pitkin tallille, nii ei tarvinnu liukastella päätiällä. Tallille päästyäni olikin sitte pultut märkinä. Onneks mulloli mosselo mukana ja sain ensimmäisenä käyrä vaihtamas kuivat housut.

Hain Ruun tarhasta. Onneks joku oli teheny luruja, nottei ollu iha nii märkää. Nuoriso konstaali omas tarhasnansa jotaa, ja Ruu rupes vähän kans täräämään, kun siitä ohi piti kävellä. Laitoon sen kuitenkin takaasin jööhön ja loppumatkan ruuna seuras nätisti viärellä tallihin. Päätin, notta hoiran ponin tänää pesupaikalla. Sais samalla pestä kintukki kunnolla, niis oli kaikemmoosta kanahkaa ja rapaa. Laitoon ponin molemmi puali kälijyhy kii, nottei se pääse livistämähä mihinkää.

Otin Ruulta loimen pois. Soli vähän kittanan oloonen, notta miätiin olikaha joku pannu aamulla vahingos väärän loimen ruunan niskahan. Hain porstan ja rupesin porstaamahan ruunaa. Jalat pesin hualellisesti, sillä nei enää harjaamalla puhuristunu. Kraana vähä falskas, joten hain korveen mihin panin pesuveren. Jätin korveen vissihin liia lähelle Ruuta, ku se pöröötti nii notta ylettyy klottaamahan verellä. Hankasin jalakoja siänellä. Vasemmas etuses oli ihimeellinen klumppu. Puhuristin sen hualellisesta ja tutkin sitä tarkemmin. Soli onneks vaa känäänen klaapi, joka oli saanu sen ympäristönki vähän turpuamaha. Ruuna ei ainakaa aristanu sitä ollenkaa.

Ruuna meinas ruveta raimaantumaha. Sei vissihi kauhiasti innostunu mun täyrellisestä puunaamisesta. Hain varusteet ja puin ne ruunalle. Se tramppas paikoollaan satulaa laittaes, joten jouruun vähän soiluuttamahan sitä. Viimeen sain ruunan pukeehi ja panin kypärän päähäni ja vanttuut käsihin. Talutin ponin pihahan. Jouruun ottamahan lavittan, oli sen verran kankia olo, notten maasta viittiny ruveta kaahimaha.

Sitte pääsimmä liikkeelle. Alakumatkan sai kävellä varovasti, sillä oli meleko lipoosta. Onneks pyärtänöt oli vähä paremmas kunnos. Asia kumminki helepotti ku päästihi hiakkatiälle ja sitte pystyy menehämä iha normaalisti. Joku holtti kumminki pitääs matkas olla, ei sitä ikää tiärä, jos johonaki kalaveskohoras olis lipoosta. Keräälin ohojia ja ruvettii hölököttelemähä. Ruu oli aika junttura. Solis halunnu pyärtää ja yritti kaikkia muitaki temppuja. Sai olla skarppina, notta mentihin kuskin haluamahan suuntahan.

Käännyttihin hetkeks matkaa jollekki vähä piänemmälle junnulle. Se johoratti jonku punaasen fiinin kaksfooninkituvan lua. Fooningin karteekien välistä kurkisteli syytinkiläänen. Korsteenista tuprutti savua. Pihas kossi entras vanhaa kaaraansa. Nuareet kersa asuuli markilla ja siällä täällä ajelehti leluja. Mentihin aika haipakkaa ohitte, Ruu tais peliätä sitä kolinaa mikä markilta kuuluu. Kohta saavuttihi pitkälle, oikooselle hiakkapätkällä. Soli iha omialtaane laukkaamiselle.

Annoon Ruulle merkin, notta saa siirtyä laukkahan. Ruuna karahutti matkahan nii, notten meinannu keretä fölijyhy. Yritin pirättää ponia tuloksetta ja jantuuksis vauhti vaa kiihtyy. Eres oli meleko haniitoon lakso. Ruuna ei tiätenkään siihen astunu, vaa hyppäs kovetulla hypyllä ylitte. En ollu varautunu, joten hojaannuun. Muutaman askeleen päästä muksahrin tantereesehe ja vaa pihahrus kuuluu, ku ilmat pakeni keuhkoosta. Ruuna jatkoo vähän matkaa, ennenku se havaatti, notta kuski puuttuu. Sitte se malttoo pysähtyä. Nousin ylähälle. Koko kruppi klepaji. Melkeen teki miäli poraata. Kaluumia hakristi, joten räknäsin tarkistavani tilanteen. Poni roikotti erempänä päätään ja nyppi pyärtänöltä jotaan. Käärin hihoja ylähäppäi. Käret oli täynnä kraapooksia. Sen verra tiäs oli ollu kloperoo. Onneks ei pahempaa näkyny. Muutama musteloo varmaa tuloo.

Hairaasin ponin ohojihi. Rupes vähä piskoottelemaha. Luntioomia vähän porotti, notten eheroontaharoon viittiny enää kaahia kyytihi. Pahkuloottin hetken mihinä mollaha ja tajusin nottei olla kaukana tallista. Muutama pättäre ja valot siintääs eres. Itteasias havaattin, notta rupes pikkuhilijaa hämärtämähänki. Raijasin ponia perässäni. Soli ihan rössööksis sen posoottamisen jäljiltä. Loppumatkasta ruuna hakersi melko lujaa, mutta viimeen päästihin tallille.

Vein ruunan karsinahan ja purin siltä kamat. Silloli aika juakales ilime kasvoollaa. Tais teherä koko homman tahaltee. Harjaalin kuivuneet hikirannut ponin kylyjistä ja kaivoon veskasta palan porkkanaa. Suljin karsinan salavan hualella ja kävin viruttelees kualaamet. Viälä loput kamat paikoolleen ja Ruulle pikaaset hyvät yät. Sen jäläkeen lähärin kotia kohti ja toipumaan tällistä.


Sinten kommentti

Olipa hauska idea kirjoittaa eri murteella! Teksti – tai siis tämä murre – oli kyllä niin kummallista että multa jäi monta sanaa ymmärtämättä [lol] On se kyllä jännää, miten paljon suomen kieli voi muuttua kun vaihdetaan sijaintia kartalla

Sen verran ymmärsin, että olit maastoilemassa Ruun kanssa ja tipahdit hankeen. Toivottavasti tömähdyksestä ei tullut isompia vammoja ja selviät mustelmilla! Oli ihan hyvä idea taluttaa ruuna talliin lennokkaan maaston päätteeksi. Saapahan poni vähän rauhoittua.

17,50v€