Hurmoksen päiväkirja

[Sinte]

Vinlannin Äärihurmaava

sh-o, 157 cm
om. Sanna E.

[Destiny]

26.07.2014 ~ When i met you in the summer
D & H 1HM

Lukitsin sinisen pyöräni kiinni telineeseen ja kävelin kohti Sannan taloa. Avasin oven ja riisuin kuluneet converset jaloistani. Kävelin kaapilleni ja avasin sen. Heitin sinisen tallikassini sinne ja lukitsin sen.
- Moro.
- Hui hitto Stefan, älä säikyttele!
- Mitä elämä olis ilman pientä jännitystä? poika virnisti.
- Pöh! Jos suat anteeksi, niin mä tästä lähdenkin tekee tuttavuutta suokkipojan kanssa.

Ori olikin jo odottamassa karsinassaan. Katselin sitä kalterien takaa ja vain ihailin. Avasin karsinan oven ja astuin sisälle.
- Moi poitsu! tervehdin ja ojensin käteni sen nuuhkittavaksi.
Ori haisteli sitä hetken ja pärskähti.
- Mä olen kuule nyt sun uus hoivaajas, kerroin hymyillen.
Nappasin karsinan ovesta riimun ja puin sen pojalle. Talutin sen käytävälle ja kiinnitin ketjut riimun molemmille puolille. Hain harjat ja aloitin harjaamaan Hurmosta.

Ori ei ollut likainen, joten sain sen nopeasti putsattua. Nappasin karsinan ovesta riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun. Irroitin ketjut ja talutin Hurmoksen ulos. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja asteitakin oli yli kolmekymmentä. Vihellellen kävelimme kohti maneesia. Se oli tyhjillään, joten talutin suomenhevosen sisäpuolelle ja suljin oven.

Talutin Hurmosta muutaman kierroksen käynnissä kunnes päästin sen vapaaksi. Ori lähti innosta puhkuen laukkailemaan pitkin maneesia ja heitti muutaman ilopukinkin. Nauraen seurasin pojan menoa.

Puolen tunnin päästä ori oli jo rauhoittunut ja otin sen kiinni. Taputin sen hikistä kaulaa ja avasin maneesin oven. Talutin suokin ulos ja laitoin oven kiinni. Hurmos pääsi suoraan vilvoittavalle pesulle. Se selvästikkin nautti viilennyksestä ja ummisti silmiään. Laitoin hanan kiinni ja etsin käsiini hikiviilan. Kuivasin sillä kaiken mikä lähti irti ja palautin sen paikoilleen. Ulkona oli paistoi vieläkin aurinko ja veinkin herran sinne.

Annoin orin syödä ruohoa samalla kun itse istuin maassa. Lämpö oli tippunut ja asteita oli noin 20. Olimme varjoisassa kohdassa, joten ilma oli juuri täydellinen. Hurmos oli jo kuivunut, joten nousin ylös ja pudistelin irtoruohon pois housuistani. Talutin hevosen laitumelle, jossa se juoksikin kavereidensa luokse. Tämän jälkeen lähdin kotiin.

Sannan kommentti

Vinlannin Äärihurmaava onkin nimensä veroinen: sen lisäksi että se on upea luonteeltaan, sen ulkokuori on samalla komea kuin mikä. Uskon että teillä tulette kokemaan vielä paljon upeita hetkiä yhdessä! Oli hyvä idea irtojuoksuttaa oria kun teitte vasta ensituttavuutta.

Tarinasi oli sopivan pituinen ja siisti, mutta kappaleet jäivät välillä hieman liiankin lyhkäisiksi. Teksti olisi saanut sisältää myös enemmän kuvailua, näin olisit saanut sitä elävöitettyä. Kuvaile seuraavissa tarinoissa enemmän käyttämällä adjektiiveja eli – no – kuvailevia sanoja. Näin saat pituutta myös lyhyeksi jääneisiin kappaleisiin! Teksti oli virheetöntä, ei korjattavaa. Hienoa!

16,85v€

[Destiny]

27.07.2014 - Kaatosadetta ja aavehevosia
D & H 2HM

Viikkoihin ei ollut satanut eikä edes tihuttanut. Mutta nyt se tapahtui. Olin päättänyt pyöräillä tallille, mutta kesken matkan alkoi tihuttamaan. Poljin koko loppumatkan nopeasti enkä edes kastunut paljon. Lukittuani pyöräni, juoksin nopeasti sisälle päätalliin. Hevoset oli tuotu sisälle, koska tunnit alkaisivat pian. Kävin tarkistamassa tuntilistasta menisikö Hurmos tunneille. Kaikeksi onneksi ei, joten päätin lähteä sen kanssa maastoon kävelylle.

Tihkusade oli lakannut, joten kävin vaihtamassa ratsastuskenkien tilalle kuluneen keltaiset tennarini. Tämän jälkeen menin takaisin talliin, tällä kertaa laittamaan hevosta kuntoon.

Harjasin Hurmosta sen karsinassa ja ori söi rauhallisesti heiniään. Laitoin pölyharjan takaisin pakkiin ja otin sieltä kaviokoukun. Sain kaviot helposti putsattua ja taputin suomenhevosta. Vein harjat paikoilleen ja hain satulahuoneesta Hurmoksen suitset. Irroitin niistä ohjat ja puin ne pojalle. Vaikka Hurmos olisi pysynyt käsissä pelkällä riimullakin, mutta menimme maastoon enkä tahtonut ottaa riskejä.

Päätin tehdä pitkän lenkin ja suunnitelmissa oli mennä Jokipolulle ja sieltä Ison tien kautta takaisin Metsikseen. Hurmos oli virkeällä päällä ja steppaili vieressäni. Ärähdin orille ja se lopettikin steppailun siihen. Rajapolulla ollessamme alkoi satamaan. Eikä se ollut pientä tihkua, vaan kunnon kaatosadetta.
- Arvasin tän! Niin mun tuuriani, tuhahdin.
Taivas oli mustana ja tummien pilvien peittämä. Kaiken lisäksi kaukana ärähteli ukkonen. Hurmos alkoi hieman hermostua, mutta koitin rauhoitella sitä puhumalla rauhallisesti. Äkkiä se iski kaikki neljä jalkaansa maahan ja tuijotti eteensä. Yritin maanitella sitä eteenpäin, mutta ori piti pintansa eikä liikahtanutkaan. Seurasin pojan katsetta ja nähtyäni mitä se pelkäsi, selkäpiitäni alkoi karmia. Aivan Rajajoen toisella puolella oli iso valkoinen hevonen, joka katseli meitä. Sen valkoinen karvapeite oli läpikuultava. Hevosen silmistä kuulsi suru ja epätietoisuus. Silmänräpäys ja hevonen oli poissa. Jyrähdys kuului aivan päältämme ja Hurmos nousi takajaloilleen. Rauhoittelin sitä ja päätin kääntyä ympäri. Juoksimme koko matkan takaisin ja hidastin Hurmoksen käyntiin vasta Harjunlenkillä.

Heitin suomenhevosen selkään fleeceloimen ja kiinitin hihnat. Olimme päässeet turvallisesti perille Metsälammelle ja nyt olimme Hurmoksen karsinassa. Etsin taskustani puolikkaan porkkanan ja annoin sen hevoselle, joka rouskutti sen tyytyväisenä. Katsahdin kelloon ja tajusin että minun pitäisi lähteä. Silitin Hurmoksen kaulaa vielä kerran ennen kuin lähdin pyöräni luokse. Ilma oli selkiytynyt ja ainoa merkki, mikä sateesta oli jäänyt, oli muutama lammikko tallin pihassa.


^{// extran suorittelua:)}

Sannan kommentti

Metsälammen alueella tuntuu tapahtuvan toinen toistaan kummempia asioita, joita voi olla hankala selittää järkevästi. Rajajoellakin kerrotaan tapahtuvan vaikka mitä, tarinoita nauravista naisista vilkuttelevien mummojen kautta läpikuultaviin hevoseen. Huhhei sentään! Uskon että reissu jäi niin sinun kuin Hurmoksenkin mieleen, oli se sen verran pelottava kokemus. Voittaako rohkeus vai jätätkö seuraavalla kerralla Rajajoen väliin?

Tarinasi oli poikkeuksellisen säväyttävä, ytimekäs! Kuvailit tekstissä paljon ja tiivistit tapahtumat vain olennaiseen. Nämä ovat hyvän tekstin tunnusmerkkejä, käytä niitä myös seuraavissa tarinoissasi! Jännitys säilyi tarinassa vaikka "hektiset tapahtumat" ohitettiin puolivälin paikkeilla. Aloitit ytimekkäästi keskeltä tapahtumia: tämä koukuttaa jo lukijan tekstiin. Lopetus puolestaan oli ajatuksellinen, mikä jättää lukijan usein pieneen jännitykseen ja antaa loppusilauksen tekstille. Kerrassaan upeaa! Tarinasi oli lähestulkoon virheetön.

"Poljin koko loppumatkan nopeasti enkä edes kastunut paljon."
-> ""Poljin koko loppumatkan nopeasti enkä edes kastunut paljoa."

18,90v€

[Destiny]

31.07.2014 - Öistä kahlailua rantavedessä

D & H 3HM

Kello näytti kahdeksaa illalla. Olin saanut Sannalta luvan yöpyä tallilla. Olin päivemmällä käynyt juoksuttamassa Hurmoksen, joten sitä ei tarvinnut enää liikuttaa. Me yövyimme tallivintillä ja meillä tarkoitan minua, Cellaa ja Viljaa. Olin pyytänyt tytöt kaverikseni ja he olivat suostuneet. Vein makuupussini ja muut tavarani tallivintille.

- Moikka! Me etittiinkin Viljan kanssa sua, Cella sanoi.
- Ai moi! Mä ihmettelinkin kun täällä oli teidän tavarat, mutta teitä ei näkynyt.
- Lähdetäänkö tekemään nyt se iltatalli? Vilja kysyi ja me Cellan kanssa nyökkäsimme.

Annoimme jokaiselle hevoselle iltaruuan ja -heinät. Tämän jälkeen Sanna kutsui meidät iltapalalle taloonsa. Söimme mahamme täyteen ja kiitimme ruuasta.

- Lähdettäiskö pienelle iltauinnille? Vilja kysyi virnistellen.
- Ai häh?
- Niin, tai no ei ihan uinnille, mutta mentäis kahluuttamaan hevosia.

Päätimme siis lähteä kahluureissulle. Hurmos taisi ihmetellä miksi puoli kymmeneltä joku tuli herran karsinaan. Harjasin ori nopeasti läpi ja laitoin sille suitset päähän. Irroitin taas ohjat ja kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaaseen.

Kymmeneltä pääsimme lähtemään tallinpihasta. Kaikki olivat kävellen, sillä jokainen oli jo liikuttanut hoitohevosensa. Matka taittui nopeasti rupatellen ja pian olimme Metsälammella. Potkaisin kengät jalastani ja houkuttelin Hurmoksen veteen. Ori käveli kiltisti perässäni syvämmälle ja syvemmälle.

Kävelin Hurmoksen kanssa takaisin rantaan.
- Hei kattokaa, tähdenlento! huudahdin.
- Se on lentokone tyhmä, Vilja naurahti ja lähdimme kohti Metsistä.

Olimme saaneet hoidettua jo hevoset ja veimme ne vielä laitumelle yöksi.
- Hei Desi, tuutko sä jo?
- Menkää te jo edeltä, mä sanon Hurmokselle vielä hyvää yötä.
- Okei!

- Moro poju! Oliko sulla tänään yhtä kivaa kun mulla?
Hurmos heilautti päätään ja naurahdin.
- Mä oletan että toi oli kyllä. No, hyvää yötä Hurmos. Hei katoppa, tähdenlento! Mä toivon että saan hoitaa sua vielä pitkään.

Can we pretend that airplanes
In the night sky are like shooting stars?
I could really use a wish right now
Wish right now, wish right now.

Sannan kommentti

Olipa mieleenpainuva tallipäivä – tai oikeastaan talliyö! Hevoset, ja ehkä myös Metsiksen lähinaapurit, olivat varmasti hieman hämillään talutusreissusta kymmenen aikaan illalla. Pilvettömällä säällä taivas on kauneimmillaan ja voi siellä tähdenlentojakin nähdä jos on onnekas ja sattuu katsomaan ylös oikeaan aikaan. Kyllä minä ainakin uskon, että toiveesi Hurmoksen pitkäaikaisesta hoitajuudesta toteutuu.

Tarinasi oli mukavan lyhkäinen ja ytimekäs. Tunnelmallinen kuva tähtitaivaasta ja hevosista piristi ihanasti tekstiä! Mielestäni saisit kuitenkin lisätä enemmän kuvailua tekstin sekaan: sillä saisit pidennettyä lyhyeksi jääneitä kappaleita ja elävöitettyä tekstiä entisestään.

tallinpihasta = tallin pihasta
(TAI yhdyssanana: tallipihasta)

15,20v€, TM PM

Attachments:

[Elias L.]

Epämääräistä haahuilua ja uusia tuttavuuksia

Astelin parkkipaikalta kohti Metsälammen tallia hieman jännittyneenä. Olin menossa hoitamaan Hurmosta, ensimmäistä hoitohevostani sitten lapsuusaikojen, enkä oikeastaan ollut edes aivan varma, mitä kaikkea hoitajan velvollisuuksiin kuuluisi. Ilmeisesti ainakin hevosen hoito ja liikutus. Eiköhän loputkin hommat kuitenkin pian selviäisi, jos ei muuten niin kysymällä Sinteltä. Avasin sivutallin oven ja katselin hieman eksyneen näköisenä ympärilleni. Ensimmäinen hommani täällä olisi tietysti löytää Hurmos, eikä minulla ollut aavistustakaan keneltä kysyä asiasta. Tallin käytävillä pyöri kyllä muutama tyttö, mutta esimmäisenä katseeni kiinnittyi tummatukkaiseen mieheen, joka nojaili rennosti talikkoon. Olin aina ollut epävarma ja ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta keräsin kaiken rohkeuteni ja lähestyin tuntematonta miestä.
- Tota, hei, aloitin varovasti kiinnittäen miehen huomion. Mies käänsi ruskeat silmänsä minuun hymyillen ystävällisesti. - Oon Elias ja etin tota Hurmosta..
- No sitten sä käännyit oikean henkilön puoleen, mä voin näyttää sulle missä Hurmos asustaa ja tarhailee, mies tarjoutui ja lähti johdattamaan mua syvemmälle talliin. - Mun nimi on muuten Kasper. Jos oot uus hevosenhoitaja, niin me varmaan törmäillään tallilla useamminkin.

Kasper osoittautui oikein mukavaksi tuttavuudeksi esitellessään minulle vähän paikkoja. Hurmoksen karsina oli tyhjä, joten nappasimme riimunnarun mukaan ja suuntasimme tarhoille. Ori nuokkui portilla ja vaikutti tyytyväiseltä siihen, että joku tuli sitä katsomaan. Pujahdin sisään tarhaan ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun.
- Mun täytyy nyt mennä, mutta sä varmaan pärjäätkin kahdestaan Hurmoksen kanssa, Kasper tokaisi sulkiessaan tarhan portin meidän takaa.
- Joo, enköhän mä, nyökkäsin ja ohjasin Hurmoksen kohti tallia.
- Törmäillään taas, Kasper huikkasi ja heilautti kättään, kadoten sitten muualle.
Jatkoin hevosen kanssa karsinalle. Hurmos vaikutti säyseältä ja mukavalta tapaukselta, enkä nähnyt syytä sitoa sitä kiinni harjauksen ajaksi. Harjat ja muut varusteet löytyivätkin satulahuoneesta, joskaan ratsastusvarusteita en ottanut mukaani. Ensimmäisenä hoitopäivänä olisi varmaan hyvä vain tutustua harjailemalla ja taluttelemalla hevosta, kyllä sitä selkään ehtisi myöhemminkin.

Palasin harjojen kera takaisin karsinalle ja astuin sisään kumisuan ja pölyharjan kanssa. Eilisen sadesään vuoksi maa oli vielä hieman kosteaa ja piehtaroinut hevonen oli tavallista likaisempi, joten koin aiheelliseksi käydä koko hevosen läpi ensin kumisualla. Myös Hurmos näytti nauttivan hierovasta käsittelystä ja venytti kaulaansa pitkälle.
- Ai sä oletkin jo löytänyt Hurmoksen, ääni karsinan ulkopuolelta yllätti minut niin, että olin vähällä tiputtaa harjat kädestäni. Kääntyessäni katsomaan huomasin Sinten hymyilevän minulle karsinan toiselta puolen.
- Joo niin, nyökkäsin. - Sain mä vähän apua, en mä muuten varmaan olis löytänyt.
- No hyvä, Sinte hymähti ja kääntyi lähteäkseen. - Tuu vaan ihmeessä kysymään jos tarviit apua jossain, mut löytää todennäköisesti päätallista.

Hurmoksen harjailu sujui rauhallisissa merkeissä. Ori lähinnä seisoskeli paikallaan ja kääntyi välillä tutkiakseen taskuni herkkujen varalta. Taputin tummaa hevosta lavalle ja astuin ulos karsinasta. Vein harjat takaisin paikalleen varustehuoneeseen ja jäin sitten ihmettelemään, mitä seuraavaksi tekisin. En oikeastaan tuntenut vielä ketään Metsälammelta, enkä viitsinyt lähteä vielä ratsastamaankaan, joten jäljelle jäisi epämääräinen haahuilu tiluksilla. Lähdin siis kävelemään ulos toivoen, etten näyttäisi kovinkaan typerältä ja eksyneeltä.

Päädyin kävelemään kentän laidalle, jossa tuntematon ratsukko ravasi keskittyneesti. En viitsinyt häiritä, joten kiipesin hiljaisesti katsomoon. Ruunikko hevonen kulki todella kivannäköisesti vaaleahiuksisen naisen ratsastamana. Pian kentälle saapui toinenkin tyttö taluttaen suurehkoa kimoa hevosta.
- Haittaako jos tuun? kuulin uuden tytön kysyvän.
- Ei tietenkään, tuu vaan, ruunikon ratsastaja sanoi. Kumpikaan ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun, liekö edes huomanut, että istuin katsomossa. Oranssihiuksinenkin tyttö oli päässyt nyt ratsunsa selkään, ja molemmat ratsukot kiersivät kenttää.

- Tuliko Hurmos harjattua? kuului ääni vierestäni. Säpsähdin hieman yllättyneenä. Olin ollut niin syvällä ajatuksissani, etten edes huomannut jonkun istuvan viereeni.
- Täh? Aa joo, tulihan se, sain sanottua hieman epävarmasti.
- Ei ollut tarkotus säikäyttää, taisit olla vähän ajatuksissas, Kasper virnisti. Nyökkäsin miehelle hymyillen. Päätin hetken kuluttua tiedustella, keitä kentällä ratsastavat henkilöt ja hevoset olivat, Kasper kun tuntui tuntevan Metsälammen aika hyvin.
- Ruunikko on Sam ja ratsastaja Cella, kimo taas on Dabber ja selässä Loci. Molemmat tosi mukavia tyyppejä, kannattaa tutustua, Kasper kertoi ja hyppäsi alas katsomosta. - Tuutko sä?
Laskeuduin alas kentän laidalle Kasperin perässä. Mies johdatti minut kentän portille, jonka läpi Cella oli juuri taluttamassa ratsuaan.
- Moikka Cella, Kasper huikkasi naiselle ja osoitti sitten minua. - Tässä on Elias, se on se Hurmoksen uus hoitaja.
Cella vilkaisi minua uteliaasti ja hymyili sitten. - Moi Elias, mä oon Cella ja tää on mun hoitohevonen Sam.
Nyökkäsin hymyillen. - Komee hevonen.
- Eikö ookkin, Cella nyökkäili ja jatkoi sitten, suunnaten sanansa enemmän Kasperille kuin minulle. - Se meni tänään tosi hyvin, näitkö ne viimeiset laukkapätkät?
Kasper virnisti ja jatkoi keskustelua kävellessämme samalla kohti tallia. Kuuntelin kaksikon juttua hyvillä mielin. Ensimmäinen päivä hoitajana Metsiksessä ja olin löytänyt jo kaksi uutta tuttavuutta, vaikken tavallisesti uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään tuntemattomalle. Kaiketi uusi harrastukseni teki hyvää myös sosiaalisille taidoilleni ja kuka tietää, montako uutta kaveria vielä saisin Metsälammelta.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Upeaa että löysit Hurmoksen (ja Metsälammen ylipäätään) ilman sen suurempia ongelmia. Uskon että pääset pian mukaan tallin menoon, Metsälammen porukka on tosi lämminhenkistä ja vastaanottavaista. Minut löytää usein toimistosta tai kentänlaidalta, mutta jos en kiireiltäni ehdi apuun, niin voit huoletta nykäistä jonkun tallilaisen hihasta. Metsälammelle on nimitetty myös muutamia tallikonkareita (kaappilistassa alleviivatut nimet), jotka osaavat aivan takuulla auttaa tilanteessa jos toisessa, ja tekevät sen mielellään. Toivottavasti pääset pian mukaan porukkaan!

Hoitajan tehtäviin Metsälammella kuuluu ainakin hoitohevosen harjaus sekä tarpeen mukaan myös liikutus. Tuntilistoja (kuvitteellisia, niitä ei ole julkaistu missään) vilkaisemalla hoitaja voi itse määritellä tarvitseeko hevosta liikuttaa, ja jos kyllä, niin kuinka rankasti. Hoitsun kanssa voi maastoilla tai työskennellä sileällä, Pirunmetsästä löytyy myös maastoesterata. Kesällä kannattaa lähteä uittamaan, ja talvella voi seikkailla myös lammen jäällä. Kaarossaden raviradan vieressä oleva laukkapelto on tarjolla vauhdin huumasta nauttiville! Rajoituksia hoitohevosten kanssa toimimiseen meillä ei oikeastaan olekaan, hoitajat saavat osallistua myös tallin ulkopuolisiin tapahtumiin, kunhan niistä ilmoitetaan minulle.

Oli hyvä idea lähteä tutustumaan Hurmokseen ensin ihan vain hoitamalla. Kestävä ystävyyssuhde tulee rakentaa aina tukevalle pohjalle, eikä ole ollenkaan pahitteeksi edetä lyhyin askelin. Seuraavalla kerralla voit halutessasi vaikka talutella oria Metsälammen tallialueella tai lähimaastoissa! Ota ihmeessä joku tallilainen mukaasi, niin et pääse eksymään.

Tarinasi oli siisti ja kieliopillisesti täysin virheetön. Teksti oli mukavaa luettavaa ja kerrontatyylisi oli mukavan omalaatuinen: tekstistä tulee hyvin esille oma persoonasi. Lisäämällä tekstiin yksityiskohtia ja tapahtumaympäristöjen kuvailua saisit siitä vieläkin mielenkiintoisemman. Yksityiskohdat ja kuvailu auttavat lukijaa samaistumaan tarinaan. Mulle ei jäänyt tästä tarinasta korjattavaa, huikeaa!

17,90v€

[Elias L.]

Metsäreissu miesten kesken

Seisoin likaisenkeltainen riimunnaru kädessä pitkästä aikaa Hurmoksen tarhan portilla. Ori nuokkui hieman kauempana, kiinnittämättä minkäänlaista huomiota portilla seisoskelevaan ihmiseen. Olin ajatellut tehdä tänään Hurmoksen kanssa jotain maasta käsin, ehkä lähteä talutusretkelle maastoon. Hetken siinä ihmeteltyäni pujahdin sisään tarhaan ja lähestyin Hurmosta. Se näytti heräävän vasta kun olin saanut riimunnarun kiinnitettyä ja nosti päätään näyttäen yhtäkkiä hyvinkin ryhdikkäältä. Ori seurasi narun perässä kiltisti eikä edes ohittamassamme tarhassa käyskennellyt tamma saanut sitä lotkauttamaan korvaansakaan. Päästin orin karsinaansa ja jätin riimunnarun roikkumaan käytävän puolelle. Hurmos varmaan seisoisi kiltisti karsinassaan kiinni sitomattakin.

Harjasin tummaa karvapeitettä päättäväisin vedoin. Hurmos oli säästynyt pahimmilta kuralammikoilta ja näytti jo valmiiksi melko puhtaalta. Kävin silti hevosen läpikotaisin harjalla ja putsasin kaviot. Hurmos puhalteli lämmintä ilmaa niskaani ja kutitteli minua viiksillään. Ori innostui jopa hamuilemaan harmaata pipoani ja onnistui nykäisemään löysästi roikkuvan hatun päästäni.
- Hei, vinkaisin ja ongin piponi kuivikkeiden seasta. Eihän se puhtaana säilynyt, vaan harmaata neulosta koristi haaleanruskea läikkä. Pudistelin päätäni, mutta en voinut olla hymyilemättä Hurmokselle, se oli vain niin vastustamattoman söpö. Hetken mielijohteesta päätin myös yrittää letittää orin harjan, joskin tuotos ei vastannut aivan kuvittelemaani ja päädyin purkamaan surkean letitysyrityksen. Miten ne tytöt osasivat?

Kiinnitin riimunnarun uudestaan kiinni riimuun ja lähdin ohjaamaan hevosta tallista ulos. Samalla ovenavauksella talliin asteli minulle vielä tuntematon tyttö, joka moikkasi iloisesti. Tervehdin takaisin, mutta hieman jäljessä, sillä tyttö oli jo ehtinyt mennä menojaan. Hurmos katseli ympärilleen päättäväisen näköisenä ja kiristin hieman otetta riimunnarusta. Epäilin, että herra ei varmaan lähtisi käsistä, mutta koskaan ei voinut olla varma. Suuntasin rakennusten välistä johtavaa hiekkatietä pitkin kohti maastoja, tietämättä varmasti, mihin olin menossa. Tuskin minä kuitenkaan eksyisin, voisinhan aina palata samaa reittiä takaisin.

Päästyämme muutaman kymmenen metriä eteenpäin alkoi Hurmos kulkea rennommin ja vilkuili vähemmän ympärilleen. Silloin uskalsin itsekin hieman katsella maisemia ja nauttia ainakin minun makuuni hyvästä ilmasta. Taivas oli tumma ja pilvinen, ilma kirpakan viileä. Olin pukeutunut lämpimästi, joten saatoin vain nauttia virkistävästä lenkistä. Pienoinen sateen mahdollisuuskin taisi olla, mutta eihän me sokerista oltu. Hurmos kulki nätisti vierelläni ja päätin kokeilla juosta hetken aikaa orin rinnalla. Maiskautin Hurmoksen reippaampaan askellukseen ja se lähti laiskasti ravaamaan. Onneksi niin, sillä kovin paljon reippaammassa tahdissa en olisi pysynytkään perässä. Ensi kerralla lähtisin kyllä ratsain, jos vaikka saisin seuraakin.

Reissu sujui kaikinpuolin hyvin ja palasimme ehjinä takaisin tallille. Oli alkanut hämärtää ja tunnit alkaisivat pian. En ollut tarkistanut menisikö Hurmos tänään tunneilla, mutta parempi viedä se karsinaan ennen kuin mahdollinen ratsastaja lähtisi etsimään ratsuaan. Karsinalla olikin jo nuori tyttö pukemassa ratsastussaappaitaan.
- Ootko menossa tunnille Hurmoksella? kysyin laskiessani orin karsinaan. Tyttö nyökkäsi.
- Mä kävin vähän taluttelemassa sitä, se on tänään ihan kivalla päällä, kerroin. - Tarviitko apua kuntoonlaitossa.
Tyttö kuitenkin sanoi pärjäävänsä itse, vaikka olin salaa toivonut pääseväni varustamaan Hurmoksen. Nöyränä tarjouduin kuitenkin hakemaan orin varusteet karsinalle, mihin tyttö suostui mielissään.

Ratsastaja jäi laittamaan Hurmosta kuntoon ja minä päätin lähteä etsimään tuttuja naamoja. Kasperia ei ollut ainakaan näkynyt, mutta Cellan olin nähnyt vilaukselta. Nyt tyttöä ei näkynyt misään, enkä kyllä varmaan olisi kehdannut mennä juttelemaan, vaikka olisinkin hänet löytänyt. Hetken aikaa päämäärättömästi pyörittyäni luovutin kavereiden etsimisen kanssa ja päätin lähteä kotiin. Ehkä rohkenisin ensi kerralla jopa jutella jollekin.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Hurmos on kyllä tosi kiva kaveri, uskon että pärjäisit sen kanssa loistavasti myös ratsain. Maastoon kannattaa toki kysyä seuraa mukaan: etenkin pitkään Metsälammella hoitaneista voi löytyä monia innokkaita maastoilijoita, jotka tuntevat alueen kuin omat taskunsa. Metsälammen porukka on lämminhenkistä ja rentoa, joten tallilaisille juttelua ei kannata jännittää ollenkaan. Maastoihin on kyllä hyvä tutustua myös talutellen. Harjulla kulkee upeita maastoreittejä, joihin suosittelisin lämpimästi tutustumaan Hurmoksen kanssa! Huurrekukkien reunustama näköala lammelle on uskomattoman kaunis talvisin. Toivottavasti jännityksesi hellittää

Tarinasi oli siisti, ja sitä oli mukavaa lukea. Kielioppivirheitä – tai muitakaan sellaisia – en löytänyt, loistavaa työtä! Tarina alkoi napakasti ja siihen oli lukijana helppo tarttua. Olisin kaivannut tekstiin enemmän ympäristön kuvailua. Mulle ei jäänyt korjattavia virheitä, hienoa! Sillä kielioppiasiat sujuvat sulta hyvin, voisit seuraavissa tarinoissa keskittyä sisällön hiontaan.

17,60v€

[Elias L.]

Irtojuoksutuksen ihmeet
ekstratehtävä

Aamu valkeni kirkkaana ja pakkasta näytti olevan pari astetta. Olin suunnitellut lähteväni tallille tänään vapaapäivän kunniaksi tavallista aikaisemmin. Tein mukaan muutaman voileivän ennen lähtöä ja nappasin takkini naulakosta. Ratsastushousuni roikkuivat pyykkinarulla vielä hieman kosteina, joten vedin jalkaani niiden sijasta vanhat vaaleansiniset farkut. Tuskinpa muutenkaan ratsastaisin tänään. Hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan tutuksi käynyttä tietä tallille päin. Porukkaa ei ollut liikenteessä nimeksikään ja sain ajaa aivan rauhassa.

Metsiksessä oli tavallista rauhallisempaa. Tunnit alkaisivat myöhemmin ja moni hoitaja olisi varmaan tähän aikaan opiskelemassa tai töissä, niinkuin minäkin yleensä. Talsin tallipihan halki kohti tallia ja Hurmoksen karsinaa, jonka eteen kävin tipauttamassa tavarani. Talli oli melko autio, hevoset olivat tarhoissa kahta karsinasta kurkkivaa päätä lukuunottamatta ja riimunnaru kädesaä suuntasin itsekin Hurmoksen tarhalle. Yöpakkasten seurauksena maa tarhoissa oli jo hyvän aikaa ollut kovaa ja kohmeista, onneksi ei sentään mutavelliä. Ori käyskenteli rennosti portin tuntumassa ja nosti päätään huomatessaan minut portilla. Se ei kuitenkaan tehnyt elettäkään tullakseen lähemmäksi, päin vastoin, se hiipi vaivihkaa vähän kauemmaksi. Sen kummempia odottelematta astuin tarhaan ja otin hoitohevoseni kiinni.

Talutin Hurmoksen karsinaan ja harjasin sen pikaisesti läpi. Orin jo hyvällä mallilla oleva talvikarva tuntui mukavan pehmoiselta, ja hetkeksi jäin vain silittelemään hevosta.
- Katos moi, huikkasi satulaa kantava Kasper iloisesti. - Suakin näkee.
Naurahdin ja vastasin tervehdykseen. - Eihän täältä malta olla pois.
- Et lähtis seuraksi maastoon tai kentälle? Kasper kysyi yllättäen.
- En mä taida näillä viitsiä ratsastaa, sanoin vilkaisten farkkujani. Saumoista saattaisi jäädä ikävät hiertymät. Kasper nyökkäsi ja oli lähdössä jatkamaan matkaansa.
- Hei oota, pysäytin miehen kysymyksen tullessa mieleeni. - Olisko sulla jotain ideaa mitä mä voisin tehdä Hurmoksen kanssa maastakäsin?
Kasper näytti miettivän hetken. - Jaa.. Sä voisit vaikka irtojuoksuttaa sitä, mies keksi sitten. - Maneesissa, nyt kun ei ole vielä tuntejakaan.
- Okei, nyökkäsin. - Mä en ole kyllä koskaan irtojuoksuttanut, tai muutenkaan juoksuttanut, myönsin sitten.
- Mä voin tulla auttamaan vaikka sitten kun olen ratsastanut, jos sä viitsit odottaa sen aikaa, Kasper tarjoutui.
Lupasin odottaessani tulla katsomaan Kasperin ratsastusta ja seurasin miestä Brunon karsinalle.

Kasper laittoi ratsunsa nopeasti kuntoon ja talutti sen maneesiin minun seuratessa perässä. Maneesista löytyi erikokoisia esteitä ristikoista pystyihin. Kasper nousi Brunon selkään ja ryhty tottuneesti lämmittelemään. Mies oli hyvä ratsastamaan ja virkeä hevonen kulki kuuliaisesti, joskin näytti siltä, että olisi halunnut sännätä laukkaan. Lämmiteltyään tarpeeksi kaksikko alkoi ylittää esteitä. Katselin kateellisena, kuinka helpon oloisesti hevonen liiteli okserin yli. Itseäni jännitti hieman esteiden hyppääminen enkä näyttäny ollenkaan niin varmalta hevosen selässä kuin Kasper. Pikkuhiljaa mies siirsi Brunon käyntiin ja antoi sille pidempää ohjaa taputtaen hevosta kaulalle.
- Mä voin purkaa esteet sillävälin kun sä hoidat Brunon, tarjouduin astellen kentälle. Kasper nyökkäsi innoissaan ja laskeutui selästä.

Olin saanut esteradan viimeistä puomia myöten purettua, kun Kasper asteli takaisin maneesiin Hurmosta taluttaen.
- Ajattelin tuoda tän samalla, mies tokaisi. Toisessa kädessä miehellä oli pitkä juoksutusraippa ja liina. - Jos sä haluat kokeilla perinteistä juoksutusta, Kasper selvensi arvaten ajatukseni.
Päätimme kiinnittää ensin liinan Hurmoksen riimuun ja juoksuttaa sitä ympyrällä hetken. Kehotin hevosen liikkeelle ja se lähti tottuneesti kiertämään ympärini ravissa. Kasper neuvoi hetken, mutta homma ei ollutkaan kovin hankalaa ja sain juonen päästä kiinni nopeasti. Vaihdoimme vielä suuntaa ja katselin Hurmoksen komeita liikkeitä.
- Sitten sä voit päästää sen irti, Kasper päätti.

- Mitä mä nyt teen? kysyin hämmentyneenä, kun liina oli irroitettu ja Hurmos seisoskeli vapaana meidän vieressä. Hevonen ei lähtenyt juoksemaan mihinkään, liekö huomannut olevansa vapaana.
- Heiluttelet ja huidot vähän raipalla jos se vaikka innostus juoksemaan, Kasper sanoi. - Tai jos sä haluat, niin voit juosta sen kanssa, se yleensä innostuu siitä, mies virnisti. Pyöräytin silmiäni, en ajatellut lähteä kirmaamaan hevosen kanssa ympäri maneesia. Heilautin raippaa ja Hurmos hyppäsi kauemmas. Samalla se tajusi, ettei ollut enää narun päässä ja lähti ravaamaan ympäri kenttää ottaen muutaman laukka-askeleenkin.

Hetken siinä katseltuamme päätin sittenkin kokeilla juoksemista. Kiinnitin Hurmoksen huomion hihkaisemalla sille ja lähdin juoksemaan vastakaiseen suuntaan. Ori ampaisi perääni pukittaen ja pysähtyessäni maneesin päähän se teki äkkikäännöksen ja vaihtoi suuntaa kohti maneesin toista päätyä. Kasper virnisteli ja väistyi pois laukkaavan hevosen tieltä.
- Eiköhän tää ala kohta riittää, Hurmoksella on tuntejakin illalla, Kasper totesi järkevästi.
- Joo, vastasin ja kävelin rauhallisesti Hurmoksen luokse. Se antoi ottaa itsensä kiinni, ja kolmistaan lähdimme kohti tallia.
- Eikö ollutkin ihan hauskaa? Kasper kysyi orin karsinalla. - Nyt sä osaat sitten seuraavalla kerralla yksinkin.
- No oli se kieltämättä ihan kivaa, myönsin ja rapsutin Hurmosta sään kohdalta.
- Mä taidan nyt hipsiä kotiin päin, nähdään taas, Kasper sanoi ja heilautti kättään.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Maastakäsittely on hyvä taito oppia, sillä se kehittää yhteistyötä hevosen ja ihmisen välillä, joskus pitää osata katsoa maailmaa "toisen silmin". Maastakäsittely kehittää myös luottamusta: hevonen oppii luottamaan käsittelijäänsä, ja johtajuusasiat tulevat hiljalleen selviksi. On tärkeää, että hevonen kuuntelee – ja ennen kaikkea kunnoittaa – ihmistä. Kun tutustus Hurmokseen enemmän, voit kokeilla sen kanssa erilaisia agilityharjoituksia: esteiden hyppäämistä taluttaen, laudan päältä kävelyä, pujottelua...

Juuri sopivan pituinen tarina, mukavaa ja kevyttä luettavaa! Tarinaan pääsi hyvin mukaan. Tarina oli pääosin virheetön, kuten tarinasi yleensä, mutta löysin myös muutaman yhdyssanavirheen jotka korjaan tässä alla (jes, kerrankin jotain korjattavaa)!

päin vastoin = päinvastoin
sillävälin = sillä välin

18,00v€

[Elias L.]

Valmiina tunnille

Tarjosin Hurmokselle kuolaimia, jotka se otti kiltisti suuhunsa. Hevonen oli menossa seuraavalle ratsastustunnille, mutta ratsastajaa ei näkynyt missään. Varmuuden vuoksi olin alkanut laittaa oria kuntoon, jos vaikka ratsastaja olisi myöhässä. Eikä tässä vielä mikään kiirekään ollut, tunnin alkuun olisi vielä ainakin vartti. Rautias pureskeli kuolaimiaan tyynesti laittaessani hihnoja kiinni. Viittä vaille viisi saapui karsinan ovelle poskistaan punoittava tyttö.
- Kiitos, tyttö nyökkäsi minulle hengittäessään syvään. Hän oli ilmeisesti juossut ainakin jonkin aikaa ja yritti tasata hengitystään.
- Eipä mitään, hymyilin ja vedin ohjat hevosen korvien yli käteeni. - Sä voitkin varmaan kohta lähteä maneesille päin, sanoin ojentaen ohjia ratsastajalle. Tyttö puki kypärän päähänsä ja otti kiitollisena hevosen haltuunsa.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Kiva että autoit Hurmoksen kuntoonlaitossa. Jos tuntuu siltä että myöhästyy, tallin numeroon voi soittaa tai laittaa tekstiviestin ja pyytää, että joku tallilainen laittaisi hevosen kuntoon. Toisaalta yllättävissä tapauksissa ei aina ehdi ilmoittaa, minkä vuoksi on loistavaa, että Metsikseltä löytyy innokkaita apukäsiä!

Ihana kuva sinusta ja Hurmoksesta! Piirros on rauhallinen ja selkeä, yksinkertaisuus tekee siitä siistin. Varjostukset ovat onnistuneet loistavasti! Piirroksessa kiinnitin huomiota siihen, että kädet on piirretty melko pieniksi muuhun ruumiiseen nähden. Hurmoksen taka-alalle jäävä runko olisi kaivannut hieman tummempaa varjostusta kuvan syvyyden lisäämiseksi. Lisään tämän Metsiksen piirrosgalleriaan, tosi kiva saada piirroksia myös tarinoiden ohella!

18,80v€

[Elias L.]

Viimeinkin ratsaille

Valkea lumipeite narskui jalkojeni alla kävellessäni tallipihan poikki. Joulukuu oli jo hyvässä vauhdissa ja ainakin tämänhetkinen maisema lupaili valkeaa joulua. Olin pukeutunut vielä toistaiseksi tavallisiin tallikenkiini, mutta toisessa kädessäni kannoin ratsastussaappaita. Hurmokseen tutustuminen oli sujunut tähän asti ainoastaan maastakäsin, joten oli jo aikakin kokeilla, millaista Hurmoksella oli ratsastaa. Laskin kantamukseni orin tyhjän karsinan eteen. Hevoset olivat tähän aikaan päivästä tarhoissaan, joten nappasin sen riimunnarun - joka oli ehkä joskus ollut keltainen - ja lähdin harppomaan tarhan suuntaan.

Pieni pakkanen oli saanut hevoset virkeälle tuulelle ja osa niistä ravailikin pää pystyssä ympäriinsä kisaillen toisiaan vastaan. Hurmos seisoskeli tuttuun tapaansa tyynenä portin lähistöllä ja antoi ottaa itsensä kiinni sen kummempia epäröimättä. Talutin orin talliin ja harjasin sen pikaisesti. Tiesin Hurmoksen olevan ratsastettaessa mukava ja kiltti, mutta siitä huolimatta selkään nouseminen jännitti - hyvällä tavalla. Nostin satulan orin selkään. Laiskasti Hurmos käänsi korviaan hieman luimuun, muttei osoittanut mieltään muulla tavalla. Kiinnittämättä luimimiseen juurikaan huomiota suoristin huovan ja kiristin satulavyön.

Hurmos seurasi minua kentälle tyynen rauhallisesti. Kenttä oli vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa lumesta ja pakkasesta huolimatta ja sää oli mukavan aurinkoinen, joten päätin ratsastaa ulkona. Nousin päättäväisesti orin selkään ja säädin jalustimet. Hurmos odotti kuuliaisesti paikallaan kunnes pyysin sitä lähtemään liikkeelle varovaisella pohkeiden puristuksella. En aluksi oikein tiennyt, kuinka voimakkaita tai pieniä apuja tämän hevosen kanssa kuului käyttää, joten aloitin mahdollisimman pienillä avuilla. Hurmos kuitenkin tuntui reagoivan jo pieniin pohkeiden puristukseen - ainakin se liikkui.

Parin kierroksen alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja puristin pohkeitani hieman enemmän orin kylkiä vasten. Hurmos tuntui ryhdistyvän, joskin vielä hieman laahaavasti. Tein muutamia voltteja ja pysähdyksiä, mutta yhtäkkiä en tiennyt ollenkaan, mitä minun pitäisi tehdä. Olin tottunut siihen, että ratsastustunneilla opettaja kertoi ja huolehti siitä, mitä harjoituksia tekisimme. Itsenäisesti ratsastaminen tuntui päätyvän vain siihen, että kiersin Hurmoksen kanssa kehää välillä suuntaa vaihtaen. Yritin saada hevosta paremmin kuulolle tekemällä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä sekä raviin siirtymisiä. Pidätteitä ori kuunteli aika hyvin, ja hitaampaan askellajiin siirtyminen tapahtui suunnilleen sillä hetkellä, kuin olin ajatellutkin. Raviin siirtyminen sen sijaan tapahtui muutaman askeleen viiveellä, ja jouduin käyttämään voimakkaampia pohjeapuja saadakseni hevosen reippaaseen raviin.

Yritin kokeilla myös hieman pohkeenväistöä, mikä epäonnistui surkeasti. Kun kukaan ei ollut neuvomassa tai korjaamassa viheitäni, en kertakaikkiaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä toisin saadakseni Hurmoksen väistämään. Luovutin pohkeenväistön kanssa pian ja jatkoin volttien ja siirtymisten harjoittelua. Noin kahdenkymmenen minuutin ratsastelun jälkeen päätin kokeilla laukkaamista. Annoin Hurmokselle laukka-avut, mutta ori vain kiihdytti hieman raviaan, eikä nostanut laukkaa. Muutaman yrityksen jälkeen tajusin hyvin nopeasti, että olin antanut liian epäselvän puoli-pidätteen, sillä selkeyttäessäni apuja Hurmos nosti kuuliaisesti oikean laukan. Laukkasin kierroksen ja siirsin hevosen sitten raviin taputtaen sitä kaulalle.

Päädyin lähtemään loppuravien ja käyntien ajaksi maastoon, sillä en kertakaikkiaan keksinyt enempää mielekästä tekemistä kentällä, ja Hurmoskin tuntui tylsistyvän ja alkavan hankalaksi. Päätin kiertää tutun maastolenkin, minkä olimme monesti kävelleet taluttaen. Seuraavan kerran ottaisin tosin jonkun mukaan maastoon, niin voisin lähteä turvallisesti tutkimaan vähän laajempiakin lenkkejä. Lyhyt vartin kierros riitti kuitenkin tälle kerralle ja palasin käynnissä takaisin tallipihaan. Hurmos oli ollut ratsastettaessa oikein mukava ja olin supertyytyväinen hoitohevosvalintaani. Päätin kuitenkin miettiä seuraavaa kertaa varten jo valmiiksi harjoituksia, mitä tehdä ratsastaessa.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Talvisina päivinä ehdottomasti paras liikutusmuoto hevosille (ja miksei myös ratsastajille) on pitkät, lumiset maastoretket ilman satulaa – mahdollisesti hyvien ystävien kanssa! Jouluaatoksi tuprutti paljon lunta, vaikka moni pelkäsikin synkkää joulua... samanlaista kuin viime vuonna. Jo aattoaamuna satoi taivaan täydeltä, eikä se meinannut ottaa ollenkaan loppuakseen! Nyt Metsälammen upeita tienoita koristaa vajaan puolen metrin kimmeltävät hanget.

Kirjoitat hyviä tarinoita! Näitä on oikein mukava lukea fleecehuopa jaloilla ja kuuma teemuki kädessä On hienoa huomata, kuinka edistyt Hurmoksen kanssa. Ori alkaa päivä päivältä tulla tutummaksi sinulle. Osallistu vain ahkerasti ratsastustunneille, niin saat paljon uusia vinkkejä myös itsenäiseen työskentelyyn!

Jälleen lähes virheetön tarina – wautsi!

kertakaikkiaan => kerta kaikkiaan

18,90v€

[Elias L.]

Onnen avulla puhtaat varusteet
tarhakuvaus-extratehtävä sisällytetty tarinaan

Tulin tänään tallille tavallista myöhemmin ja tunnit olivat jo käynnissä. Kävelin tallin sijasta suoraan maneesiin, sillä epäilin Hurmoksen olevan tunnilla. Epäilykseni osoittautuivat ainakin puoliksi oikeiksi, sillä ratsatajat olivat juuri laskeutuneet hevostensa selästä ja uudet tuntilaiset taluttivat hevosiaan avoimesta maneesin ovesta sisään. Hurmoksen ratsastaja nosti jalustimet ylös ja lähti taluttamaan hevostaan takaisin talliin. Päätin seurata ratsukkoa, jos he vaikka tarvitsisivat apua.

Kävi ilmi, että ratsastaja halusi purkaa ja hoitaa hevosen kokonaan itse, joten tyydyin seisoskelemaan turhanpanttina käytävällä ja rapsuttelemaan karsinoista kurkkivia hevosia. Puolivälissä harjailua ratsastajalle tuli kuitenkin kiire johonkin, ja tämä tyrkkäsi tylysti harjan käteeni ja ilmoitti Hurmoksen olevan nyt vapaa. Naurahdin kuivasti, sillä ilmoitus kuulosti huvittavalta. Jatkoin kuitenkin siitä, mihin tyttö oli jäänyt ja selvitin vielä orin harjan ja hännän. Hurmos tökki minua turvallaan ja silitin sitä otsasta. Tuntui mukavalta, kun ori tuntui muistavan minunkin olemassaolon, eikä vain seisonut lahnana paikallaan. Todetessani olevani täysin valmis harjauksen kanssa päätin viedä hevosen tarhaan.

Avasin tarhan portin ja talutin Hurmoksen siitä sisälle. Hevonen pyörähti ympäri tyynesti, pysyen paikallaan odottaen, että sain portin suljettua. Käännyin irroittaakseni riimunnarun riimusta ja päästääkseni hevosen vapaaksi.
- Noniin, menehän siitä, hymähdin ja taputin suomenhevosta kaulalle. Ori jäi hetkeksi seisomaan paikalleen, kuin ymmärtämättä, että oli päässyt vapaaksi. Sitten se lähti hitaasti askeltamaan eteenpäin, kohti tarhakavereitaan. Jäin hetkeksi katsomaan portille, kuinka Hurmoksen kaviot upposivat kevyeeseen lumipeitteeseen. Lumi tarhassa oli tallautuntut pääosin ruskeaksi sohjoksi, mutta paikoittain vaaleitakin länttejä näkyi vielä. Hurmos oli päässyt jo muiden luokse ja laski sitten päänsä maahan, jossa oli vielä muutamia heinänkorsia jäljellä.

Viime kerrasta oli jo aikaa, kun olin puhdistanut Hurmoksen varusteet. Siispä suuntasin satulahuoneeseen ja etsin käsiini orin nahkaiset suitset. Ne eivät olleet varsinaisesti likaiset, mutta muutamia kurajälkiä ja kulumia näkyi, joten ehkä pyyhkiminen ja rasvaus eivät olisi pahitteeksi. Istahdin satulahuoneen penkille ja purin suitstet ensin osiin, jonka jälkeen kävin ne läpi kostealla sienellä ja satulasaippualla. Olin niin keskittynyt hommaan, etten huomannut, kun satulahuoneen ovi avautui.
- Mitäs puuhaat? kuului varovainen ääni. Alina katseli minua uteliaasti, kurottautuen samalla ottamaan satulaa toiselta seinustalta. Nostin suitsia varovasti ilmaan toisella kädelläni.
- Nää kaipas vähän putsausta.
Alina näytti mietteliäältä. - Kai sä muistit painaa mieleen, missä reijissä noi soljet oli? nainen kysyi ystävälliseen sävyyn. Suitsia pyyhkivä käteni pysähtyi. En tosiaan ollut ollenkaan miettinyt sitä. Tarkastelin suitsia vähän lähempää.
- Näistä näkyy aika hyvin, missä kohtaa soljet on olleet, totesin huojentuneena. Ensi kerralla varmasti muistaisin ensin pitää huolen siitä, osaisinko myös kasata suitsista oikean kokoiset.

Alina lähti varustamaan hoitohevostaan ja minä jäin rasvailemaan Hurmoksen varusteita. Hommaan ei mennyt enää montaakaan minuuttia, ja pian ripustin puhtaat suitset takaisin omalle paikalleen. Sen jälkeen totesin, ettei minulla ollut oikeastaan enää mitään tehtävää tallilla, joten päätin lähteä kotiin. Matkalla parkkipaikalle törmäsin Sinteen.
- Hei, putsasin muuten Hurmoksen varusteet, koin tarpeelliseksi ilmoittaa naiselle, vaikka heti sanottuani sen tajusin, että se oli varmaan vain ihan tavallinen hevosenhoitajan velvollisuus. Punastuin kevyesti. Sinte kuitenkin näytti ilahtuneelta ja hymyili ystävällisesti.
- Hieno homma, nainen tokaisi ja kertoi Hurmoksen uudesta riimusta, joka löytyisi sen harjapakista, jos ja kun vanha ei enää kestäisi. Hymyilin tyytyväisenä, Hurmoksen riimu olikin jo parhaat päivänsä nähnyt. Jatkoin matkaani autolleni ja ajoin pois Metsälammelta.

Elias Liekoinen

Sinten kommentti

Ihan loistavaa, että jaksat pitää myös Hurmoksen varusteista huolta! Tokihan se olisi myös tuntiratsastajien velvollisuus, mutta tiedäthän - niillä on aina kiire pois tallilta tunnin päätyttyä. Varsinkin talvisilla pakkassäillä varusteet kaipaavat erityishuoltoa ja rasvausta. Älä huoli, minäkin vanhana tekijänä unohdan aina tarkastaa missä rei´issä suitsien remmit olivatkaan...

Tarinoistasi tulee hyvin esille persoonasi: se tekee tekstistä mielenkiintoista luettavaa. On kiva, että tarinoiltasi löytyy myös otsikot. Rauhalliset tarinasi kaipaisivat toisinaan hieman maustamista vaikka huumorilla tai jännityksellä: kokeile joskus, ihan mielenkiinnosta!

18,50v€

[tessa]

Tutustumisleikki?

Bussista noustessani katsoin heti ympärilleni. Kun käännyin toisin päin, näin tallin. Lähdin painavan reppuni kanssa kävelemään maantietä tallia kohti. En ollut tottunut tällaisiin teihin. Entinen kotitallini oli kaupungin hienoin talli. Myös kaupunki oli uudenaikainen. Muuton yhteydessä oli ollut pakko valita uusi talli, ja metsälammen talli vaikutti sivujensa perusteella laadukkaalta ja mukavalta. Erityisesti suokkiori Hurmos teki minuun heti suuren vaikutuksen. Ja ajatella, olin jo tuon tallin pihatiellä!
Z
Tallipihaan päästyäni vilkaisin tarhoille, ja Hurmos seisoi yhdessä niistä suloisesti korvat hörössä. Kipitin sisälle hakemaan riimunnarua.
Naru kädessäni kävelin reippaasti mutta rauhassa tarhalle. Huomasin,että rikkinäinen riimu lojui maassa. Kävelin siis takaisin sisälle etsimään uutta, ja löysin Sinten, joten päätin kysyä.
- Moikka. Mä olen Tessa, Hurmoksen uusi hoitaja. Sanoin arasti. Sinte nyökkäsi
- Moi, tervetuloa porukkaan! Hymyilin hänelle vastaukseksi. Hyvä, kun oli alusta asti lämmin vastaanotto uusille!
-Hurmoksen riimu oli pudonnut, kun oli rikki. Mistä voisin löytää sille uuden? Naurahdin, ja hypistelin paidanreunaani. Olin hirvittävän ujo, etenkin aikuisten kanssa. Sinte naurahti. Katsoin häntä kysyvästi.
- Anteeksi. Se on ollut kauan hajoamispisteessä, harjapakissa on uusi, Sinte hymyili minulle, ja hymyilin takaisin. Kipitin nopeasti hakemaan riimun harjapakista.
Z
Avasin tarhan portin rauhallisesti. Kummallista kyllä, jännitin enemmän mukavien ihmisten kuin arvaamattomien hevosten kanssa.
Naksuttelin kieltäni lähestyessäni Hurmosta. Pian ori vilkaisi minua, ja otti pari askelta lähemmäs. Loppumatkan sain kävellä sen luo. Hurmos antoi kiltisti laittaa uuden riimun päähänsä. Taputin hevosta. Hurmos näykkäisi taskuani, ikään kuin pyytäen namia. Törkkäsin hevosen pään kauemmas itsestäni.
Z
Tallissa sidoin Hurmoksen kiinni. Hain myös äkkiä harjapakin. Aloitin pyörittelemällä kumisualla. Taas vaihteeksi kaunis talvisää oli muuttunut loska- ja kuraparatiisiksi.
Kun Hurmos alkoi taas näyttää hevoselta eikä pelkältä kasalta mutaa, siirryin pölyharjaan. Vanhalla ratsastuskoulullani oli opetettu harjaamaan kaikilla mahdollisilla harjoilla.
Siirryin juuriharjan kautta pehmeään harjaan. Lopulta melkein ihmettelin, kun en nähnyt peilikuvaani hevosen karvasta.
Karvan lisäksi jäljellä olivat harja ja häntä. Molemmat olivat täynnä takkuja, joten huokaisin, ja aloin taas puunaushommiin.
Z
Melko pitkän ajan kuluttua astuin askeleen kauemmas hevosesta. Valmis! Karsinan ovelle ilmestyi aran oloinen tyttö.
- Moikka, tervehdin hymy huulilla. Olin ehkä ujo, mutta tallihengen ylläpitäminen on mielestäni jokaisen hoitajan tehtävä.
- Moi.. mä menen eka kertaa Hurmoksella, tyttö lähes kuiskasi, ja nyökkäsin tälle.
- Hoidin sen kyllä jo, mutta tule ihmeessä moikkaamaan sitä, hymyilin aika pienen oloiselle tytölle. Hän nyökkäsi, ja pystyin kuulemaan nielaisun äänen. Hän käveli ihan hissun kissun Hurmoksen luo, ja taputti tätä kaulalle. Hurmos hamuili tytön taskuja, ja tyttö kavahti salamana taaemmas.
- Mikä sun nimesi on? Hymyilin.
- Lita, hän vastasi lyhyesti. Nyökkäsin.
- Ota rauhassa Hurmoksen kanssa. Ei se pure, se vain tutki onko sulla nameja. Se on ihan tavallista, kerroin tytölle. Hän nyökkäsi.
- Kuinka vanha sä muuten olet? Kysäisin setviessäni takkua omista hiuksistani sormin.
- Yksitoista. Entäs itse? Lita kertoi.
- Neljätoista. Mutta hei, kello alkaa olla jo paljon, sun pitäisi varmaan varustaa Hurmos jo. Tyttö nyökkäsi. Hän oli ilmeisesti jostain hakenut Hurmoksen varusteeet. En vielä itsekään tiennyt, missä niitä säilytettiin.
Varustimme Litan kanssa Hurmoksen, ja juuri ajoissa opettaja tuli antamaan käskyn tulla maneesille. Lita heitti ohjat salamana minun käsiini. Tarjosin niitä takaisin, mutta Lita puisti kiireesti päätään. Siispä lähdin taluttamaan Hurmosta ulos karsinasta. Yht äkkiä hevonen hypähti sivulle, ja laukkasi ulos.
- Voi ei.. kuiskasin. Olin tohinassa tuiskahtanut vatsalleni. Kiipesin nopeasti ylös, ja hölkkäsin Lita kannoillani ulos. Onneksi Hurmos pysähtyi ulos melkein oven viereen.
Z
Menin auttamaan Litan ratsunsa kyytiin, ja menin sitten puhdistamaan Hurmoksen harjat. Tajusin, etten ollut katsonutkaan kelloa. Se oli jo seitsemän. Mitä ihmettä? Harjasin Hevosta lähes kolme tuntia! Mitäs ihmettä. Kyytini olisi puolen tunnin kuluttua. Söin eväät, heitin roskat pois, vein Hurmoksen harjapakin paikalleen, ja siivosin kiireisesti karsinan. Hain myös tarhasta rikkinäisen riimun nyt kun muistin, ja vein sen roskikseen. Juuri ajoissa. Kello oli 19.29, ja hölkkäsin ulos, jossa äitini auto odotteli. Aika moinen päivä, ajattelin. Mitäköhän huomenna?

Sinten kommentti

No jopas oli päivä, kerta kaikkiaan! Hevosten kanssa saa olla tarkkana joka tilanteessa; onneksi ei sattunut pahemmin ja Hurmos ei päässyt pötkimään pitkälle. Oli hyvä idea aloittaa Hurmokseen tutustuminen ihan vain harjailemalla, se kehittää ystävyyssuhdettanne! Monet ovat ujoja, eikä se ole yhtään huono asia. Opit varmasti tuntemaan Metsälammen tallin ja porukan, ujoutesi rapisee varmasti pian pois ja saat varmuutta.

Tarinasi oli muuten mukavaa luettavaa, mutta siitä puuttui kaikki kappalejaot. Rivinvaihto ei riitä kappalejaoksi, vaan kappaleiden väliin on jätettävä yksi tyhjä rivi. Kappale vaihtuu aina, kun tarinan tapahtumat vaihtuvat. Merkitsin kappalejaot tarinaan sinisillä Z-kirjaimilla.

metsälammen talli
-> erisnimet (esim. ihmisten, eläinten, paikkojen nimet) aloitetaan aina isolla alkukirjaimella
-> Metsälammen talli
-> Metsälammen Ratsutallilla on vakiintunut kirjoitusasu, eli virallisesti molemmat alkukirjaimet tulevat isolla.

Yht äkkiä
-> Yhtäkkiä tai yht´äkkiä (alleviivattu yleisempi)

14,50v€

[mokkamasiina]

21.03.2015 - Irtojuoksutusta

Oli hieman kylmä, mutta aurinkoinen aamu, kun kävelin Metsikseen. Tarkoituksena oli tutustua Hurmokseen ja ehkäpä juoksuttaakin sitä maneesissa Aman kanssa.

Kun saavuin tallille, oli Ama jo odottamassa minua tallin ovella.
-Moi! huudahti Ama.
-Moi! vastasin hänelle innokkaasti.
-Eiks niin, et meillä oli tarkotus irtojuoksuttaa Hurmos?
-Joo, oli. Jos samalla hyppyytetäänki vähän sitä?
-Käy, voin mennä kasaamaan esteitä.

Kävelin talliin ja huomasin Hurmoksen pään sen karsinasta pilkottamassa. Astelin karsinan luo, avasin salvan ja astuin karsinaan. Hurmoksen lämmin turpa henkäisi niskaani lämmintä ilmaa.
-Voi, sä oot sulonen! puhelin orille lempeästi.
-Voi kun olisit mun oma, jatkoin lepertelyäni, kunnes Sanna tuli karsinan ovelle.
-Moi! Sanna moikkasi-
Moikkasin takaisin ja Sanna kysyi:
-Mitäs aattelit tehä Hurmoksen kanssa tänään?
-Ajattelin mennä maneesiin sen kanssa, vastasin.

Pienen hetken kuluttua myös Ama tuli ovelle:
-Esteet ois kasattu, jos nyt siis mentäs.
-Ok, mä tuun hetken päästä.
Hain riimunnarun, kiinnitin orin siihen ja astelin ovesta ulos.
-Onnea Hurmoksen kanssa! Sanna huikkasi perääni.

Kävelin tietä pitkin maneesiin. Kylmä viima puhalsi niskaani ja palelin hieman. Eipä tuo matka kuitenkaan ollut pitkä.

Kun saavuimme maneesille, Ama odotti meitä. Ama sulki oven ja päästin Hurmoksen vapaaksi. Ori laukkaili iloisesti. Otin raipan, joka seisoi seinää vasten ja ohjasin Hurmoksen sillä esteitä kohti. Herra nautti hyppäämisestä vaikka kouluputte onkin. Hetken hyppyytettiin, jonka jälkeen Ama lähti varustamaan Dodoa sillä lähdimme yhdessä vielä maastoon käpöttelemään.

Pian Ama tulikin Dodon kanssa ja lähdimme maastoilemaan, minä jalan Hurmoksen kanssa ja Ama Dodon selässä. Hurmos tiesikin minne oltiin menossa, kun käppäilimme hetkisen metsään.

Lyhyen maastolenkin jälkeen Hurmos oli väsynyt, joten jätin sen karsinaan ja lähdin kotia päin. Hyvästelin vielä rakkaan Hurmokseni ja menin pois.

/bonustehtävä

Sinten kommentti

Kiva että aloitit ihan vain juoksuttamalla ja harjaamalla Hurmosta Hyvä ystävyyssuhde pitääkin rakentaa tukevalle pohjalle, eikä kannata edetä kiireellä. Hurmos on tosi mukava hevonen niin ratsastettaessa kuin hoidettaessakin, sen kanssa on mukava työskennellä lajissa kuin lajissa. Seuraavalla kerralla voisit vaikka kokeilla nousta selkään! Nappaa kuitenkin joku tallilainen mukaasi.

Tarina oli hieman lyhyehkö, mutta se ei haitannut. Voit pidentää sitä lisäämällä ympäristön ja tapahtumien kuvailua, joka samalla elävöittää tekstiä ja auttaa lukijaa pääsemään mukaan sen vietäväksi. Mulla on ollut tapana korjata tarinoiden alapuolelle niiden kielioppivirheet; kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, ellei ne häiritse tarinan lukemista.

Muistutan vielä, että tarinamerkinnän saa vain tarinasta, jossa on yli 200 sanaa. Otsikkoja tms. ei lasketa mukaan. Tässä oli 270, se riittää tarinamerkintään.

-Moi! huudahti Ama.
-> Ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
-> – Moi! huudahti Ama.

12,50v€

[Deleted]

Ai säkin oot täällä?

Pari viimme kuukautta olivat olleet, niin kiireiset että olin kerennyt vain íkkunasta ulos tuijottaen haaveilemaan ratsastuksesta. Hoitsustanikin jouduin luopumaan, sillä töiden, harjottelun ja koulutehtävien keskellä en vain kerennyt tallille. Mutta tänään viimmeinkin kalenterini näytti tyhjää. Auton keula osoitti Metsistä kohti jo ennen aamu kymmentä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi.

En ollut ainoa, jonka lupaavan aurinkoinen sää oli saanut liikkeelle. Talli kuhisi elämää. Parin kuukauden poissaollessani tallille oli tullut hurjamäärä uusia tyttöjä. Tervehdin väkeä matkalla toimistoon, jossa Sinte istui hyvin rentoutuneen näköisenä sohvalla, Mooses vieressä kehräten. "Mmmoi Sinte?" kysyin, epäröiden tohkenenko häiritä harvinaista rentoa hetkeä. "mmhh" Sinte vastasi, heilauttaen kättään, avaamatta silmiään. "Olisko ketään kenet saisin maastoon? Tai voin mä kouluakin pakertaa? Tai hypätä? Siis kunhan saan ratsastaa?" "Kato tuolta joku" Sinte sanoi ja viittasi pöydällä olevaa paperia kohden, jossa luki hoitajat ja hoitsut ja tuntilistat. "Sela... Myy... Ruu... Zara... Mara... HURMOS! Hurmoksella ei oo ollu eilen eikä tänään mitään, mä otan sen." Sinte muodosti sormillaan O.K. merkin. Suuntasin ulos toimistosta hakemaan Hurmoksen varusteita.

Ihanasta kelistä johtuen, kiikutin suokkiorin pihalle ja solmin sen kiinni harjauspuomiin. Nyt puunataan. Liekö johtuen epävakaasta keväästä, vai mistä, mutta Hurmoksesta lähti edelleen paljon karvaa. Kumisukaan irtosi ihan muutamalla pyörityksellä tupoittain karvoja.
  Ratsukkoja tuli ja meni, mutta minä vain sitkeästi pölytin Hurmoksesta karvoja pois. "Niin siis, olitko sä maastoon lähdössä?" Sinte kysyi takaani, taluttaen Armaa puomille. "Joo, mut jäin vähän niinkuin koukkuun tähän karvojen irrotukseen" Vastasin jatkaen pakkomielistä harjaustani. "Seelvä. No mä oon Arman kanssa lähössä, että yritähän saada irrottautua tosta täysin terveen näköisestä pakkomielteestäsi ja saada hevonen kuntoon, niin mun ei tarvii yksin maastoilla. Muutenkin, mulla on uus, ihan loistava lenkki näyttää sulle" Sinte vastasi ja aloitti harjaamaan Armaa. "Selvä peli." Sanoin, mutta jatkoin kuitenkin pölyttämistä. "AIDA! TOIMI!" Sinte komesi nauraen. Ravistin päätäni muutaman kerran herättääkseni itseni transsista. Siirryin putsaamaan kavioita ja tämän jälkeen selvittämään häntää ja harjaa suurimmista takuista.

Ei aikaakaan, kun olimme jo saaneet ratsumme kuntoon ja suuntasimme Sinten johdolla Harjulenkkiä ja sieltä Pirunpolkua. 
  Siinä vaiheessa, kun edes Pirunpolun pitkä ylämäki ei saanut herrasmiehiä Armaa ja Hurmosta innostumaan vauhdikaampaan laukkaan päädyimme Sinten kanssa yksissätuumin katkaisemaan läheisestä koivusta luonnonraipat itsellemme. Tämän jälkeen herroihin tuli kyllä vauhtia, mutta ei tullut kysymykseenkään että jompi kumpi olisi pilke silmäkulmassa ampaissut hieman eläväisempää kyytiä eteenpäin. Molemmat herrat pitivät kyllä huolen siitä, että tätiratsastajat Sinte ja Aida pysyvät hyvin kyydissä. Mistä näitä herrasmiesoreja oikein löytyy?

Pirunpolulta jatkoimme suoraan Jokipolun ja Rajajoen välissä olevan metsän halki Rajajoelle. Hetkisen joenreunaa kuljettuamme löysimme Sinten löytämään matalampaan kohtaan josta pystyi kahlaamaan hevosten kanssa joen toiselle puolelle. Sekä Armaa että Hurmosta kahlaaminen ei meinannut millään kiinnostaa, karvathan siinä kastuu. Aikamme maaniteltua pojat kuitenkin rohkaisivat mielensä ja astelivat vilpoiseen veteen. Veteen päästyään Hurmos huomasi, että tämähän viilentää kivasti ja oikoi kaulaansa pitkin vedenpintaa.

Jatkoimme Rajajoen reunaa pitkin rajasillalle, jonka ylitettyämme käännyimme Viitapolun ja Harjupolun väliseen metsään. Sinte oli löytänyt metsästä loistavan pitkän mäen, jonka pohja oli täydellistä purun ja hiekan sekoitusta. Mäki oli myös pituudeltaan ja jyrkkyydeltään aivan täydellinen laukkamäki. Varsinkin jos olisi hieman villimpi hevonen käsittelyssä. Vaikka kyllähän Arma ja Hurmos hieman jo innostuivat ehkä jopa kisailemaan mäessä. Mutta vain hetkeksi, sitten herrat muistivat olevansa fiksuja, GP -tason kouluratsuja, joille ei moinen pelleily sovi.
  Mäen päältä aukenivat upeat maisemat. Mäki tippui melko jyrkästi alas laaksoon, jossa loisti eriväreissä erikukkia. Oli liiloja horsmia ja keltaisia voikukkia. Muita kukkia en sitten tunnistanutkaan, mutta kaikissa sateenkaaren väreissä kukat siellä kukkivat. Ja kun laaksoon osuva hento tuulenvire sai kukkameren aaltoilemaan niin kutsuvasti, että melkein olisin halunnut hypätä sen syleilyyn. Laakson yli katsoessa avautui silmän kantamattomiin metsää. Suopöllön ja Revanence Studin rakennukset pilkottivat metsän keskellä. Oikealle katsottaessa näkyi Metsälampi sinisenä välkkyen auringon valossa ja lammen takaa, mäen päällä nousivat kauniina Metsälammen Ratsutallin punaiset rakennukset.

Kuljimme loppumatkan letkeästi käynnissä, mukavia jutellen.
Harjulenkillä seuraamme liittyi Antsu ja Foggy ja Ama ja Hali. Sekä ratsastajien että ratsujen hikisyydestä päätellen, heidän maastolenkkinsä oli ollut hieman vauhdikkaampi kuin meidän.



---
Hullunkiire kevät, mutta nyt se alkaa olla voiton puolella. Lisäksi näillä näkymin saan tehdä pitkälti yövuoroja läpi kesän ja paikka jossa valvon on aika rauhallinen. Eli aikaa on kirjoitella öisin. Nyt mun pitäisi kyllä lukea sisätautien tenttiin... Noooooooo.

Sinten kommentti

Heei, onpa pitkästä aikaa mukava lukea sun kirjoittamia tarinoita! Kevät on ollut kiireistä itse kullakin, mä tässä juuri pähkäilen miten ihmeessä saan luettua nämä 20 hoitotarinaa ajallaan Kyllä, vastaus on - en mitenkään!

Arma ja Hurmos olivat varmasti onnessaan kun pääsivät maastoilemaan kenttätyöskentelyn lomassa, vaikkeivät sitä näyttäneetkään. Kesä vie varmasti hevosiltakin mehut, eikä pöllyävä kenttä auta asiaan.

Ihana tarina maastolenkistä. Kerrot elävästi ja kuvailusi on värikästä, teksti nostaa hymyn huulille moneen kertaan. Muutamia virheitä löysin, erityisesti - tai siis enimmäkseen - vain lainatuista repliikeistä. Tästä tarinasta jäi hyvä fiilis, tosi rentoa luettavaa!

"mmhh" Sinte vastasi...
-> Jos lainaus loppuu pisteeseen, piste korvataan ennen johtolausetta merkittävällä pilkulla. Alleviivasin johtolauseen
-> "mmhh", Sinte vastasi...
-> Jos lainaus loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei käytetä.

GP -tason
-> GP-tason
-> Yhdyssanassa on vain yksi osa, joten välilyöntiä ei tarvita.

20,20v€ + papukaijamerkki, paljon onnea!

[Nelly]

H U R M O K S E N   H U R M A U S

Harjailin Dodoa käytävällä kaikessa rauhassa, kun havaitsin Sinten harppovan minua kohti tallin toisesta päästä.
- Hei Nelly! Et ehtisi tänään käydä nopeasti läpiratsastamassa Hurmoksen? nainen pysähtyi kysymään. Minulta putosi harja lattialle. Tuijotin Sinteä hetken hämmentyneenä, mumisin sitten vastaukseksi jotain tällaista:
- Aai siis minä vai?
- Joo.
Kesti hetken ennen kuin vastasin.
- Okei, kai mä voisin mennä.
- Hyvä, kiitos! Tsemppiä! Kerro sitten miten meni, jos nähdään vielä tänään, Sinte vinkkasi silmää jatkaen matkaansa toimistoon.

Harjasin Dodon pikaisesti loppuun ja talutin sen sitten takaisin karsinaan pahoitellen. Ehkä ehtisin myöhemmin tällä viikolla treenaamaan Dodonkin kanssa! Vaihdoin tallia, otin Hurmoksen harjat hollille ja pujahdin orin karsinaan.
- Moikka Hurmos. Mun nimi on Nelly. Meillä on duunia tänään, tervehdin pirteän oloista oria ja annoin sen tutkia kämmenselkääni.

Pikaisen harjauksen ja varustamisen seurauksena Hurmoksen tuuhea harja oli kauniisti letitetty ja kaikki pakolliset piuhat olivat nätisti paikallaan. Laitoin kypärän päähäni ja hiukset nopeasti ojennukseen ja lähdin taluttamaan Hurmosta maneesiin. Ama oli siellä reenaamassa Halin kanssa ja puikahdin kaartoon säätämään kaikki tarvittavat remmit.
- Sä olet vaihtanut ratsua, Ama totesi ykskantaan siirrettyään puuskuttavan Halin laukasta käyntiin.
- Jep, Sinte pyysi ratsastamaan tämän tänään, vastasin hymyillen, kiristin vielä viimeisen kerran satulavyötä ja annoin Hurmokselle kevyen merkin lähteä kävelemään.
- Sovit sä suokinkin selkään, Ama naurahti ja antoi Halille pitkät ohjat.

Mitä pidemmälle sain Hurmosta ratsastettua, sitä enemmän rupesin tykkäämään siitä. Aloitettuani käynnissä keskiympyrällä ratsastamisen ori tuntui tekevän tehtävät vähän niin ja näin. Asetin oria menosuuntaan ja huolehdin sen etu- ja takaosan kulkevan samaa uraa. Käynti tuppasi helposti jäämään vähän töpöttelyksi, joten jouduin käyttämään runsaasti pohjetta. Ori oli myös jäädä hieman raskaaksi kädelle, mutta napakoiden pohjeapujen ja käyntitemponmuutosten seurauksena se rupesi kantamaan itseään paremmin. Väistätin takapuolta kevyesti ympyrän ulkopuolelle, mistä Hurmos tuntui tykkäävän erityisen paljon. Tein käyntiharjoitukset pikaisesti molempiin suuntaan ja nostin ravin, jossa tehtävät alkoivatkin sitten mennä jo paremmin ja ensimmäinen kipinä oriin pääsi syttymään.

Ravityöskentelyssä tarkistelin aika-ajoin, että Hurmos taipui ympyrän kehän suuntaisesti rehellisesti, ei vain kaulastaan. Pyysin oria ravaamaan suurilla askelilla ja vahdin koko ajan kuolaintuntuman keveyttä. Hurmos alkoi ravityöskentelyn aikana pyöristyä mukavasti ylälinjasta ja selkään ainakin tuntui takajalkojen olevan ihan hyvin alla. Työstin oria kokoamisilla ja lisäyksillä ja alkukankeuden ravistettuaan Hurmos alkoi jo liikkua paljon energisemmin. Testailin aika-ajoin pidätteiden kokonaisvaltaista läpimenoa ja orin reaktiota pohjeapuun. Halusin sen reagoivat pohkeisiin riittävän nopeasti, joten herkistelin sitä tekemällä hieman askellajimuutoksiakin. Tein samaan aikaan temponmuutoksia sekä käynnissä, ravissa, että laukassakin.

Ratsastin tasaisesti molemmat suunnat ja postuin välillä ympyrältä. Tein laajoja kaaria, kaarevia uria ja välillä toisaalta äkkinäisempiäkin käännöksiä. Hurmos alkoi hiljalleen rentoutua ja kulkea kuolaimella.

Nostin keskiympyrällä huolitellun laukannoston ja ori nosti hallitun, pyöreän laukan. Tein nopeita ja tehokkaita laukkapätkiä muutellen tempoa sopivasti. Venyttelin laukassa molempia kylkiä asettamalla liioitellusti vuoroin sisään ja vuoroin ulos huolehtien samalla, että hevonen pysyi paketissa. Laukassa Hurmos tuppasi omaan makuuni painautumaan liikaa kuolainta vasten.

Loppuverkassa annoin Hurmokselle ohjaa ja se venytti kaulaansa tyytyväisen oloisena. Käytin ohjauksessa valtaosin painoapuja ja lopulta siirsin sen käyntiin istumalla painavasti alas satulaan. Hieno ja mukavaluontoinen hevonen, ei voi muuta sanoa!

Sinten kommentti

Hurmos on tosi mukava ratsastaa, mutta tietysti jokainen hevonen on ihan omanlaisensa - vaatii hetken aikaa totuttelua, ennen kuin sen kanssa oppii toimimaan. Kiitos kun jaksoit läpiratsastaa Hurmoksenkin, se on jäänyt nyt vähän vähemmälle liikunnalle.

Virheetön tarina ja siistit kappalejaot! Teksti oli helppolukuista ja tarina eteni omalla painollaan. Hyvää kuvailua ja kerrontaa Hurmoksen ratsastuksesta, mulle ei jäänyt korjattavia virheitä

18,90v€

[Minkki]

Hurmos uteliaana aidalla ihmettelemässä, minne minä ja Majuri oltiin tänään matkalla! 




Sinten kommentti

Laiduntavilla hevosilla riittääkin ihmeteltävää, kun ohitse ravaa niin paljon ihmisiä ja toisia hevosia. Ihme että Hurmoskin raaski hetkeksi aikaa irroittaa turpansa vihreästä ruohosta tullakseen aidalle kurkkimaan! Komea ori näyttää ihan siltä, että se olisi juuri harjattu ja puunattu puhtaaksi

Siisti kuva jossa Hurmoksen tumma väri tulee loistavasti esille keltaisten varusteiden kanssa. Olet onnistunut hyvin piirtämään orin rakennetta. Kuva kaipaa mielestäni vieläkin enemmän varjostuksia

17,20v€