Hurmoksen päiväkirja

[Loci]

Totuusko tarua ihmeellisempää 3

-

Jouluihme

Selvittyäni ahdistuskohtauksesta avaan hopeanharmaan Corollan etuoven. Olin Sinten kanssa sopinut aiemmin, että tänään pääsisin maastoon tuulettamaan ajatuksiani Hurmoksen selässä. Pirunmetsän synkät ja kiemurtelevat polut ovat aina olleet mieleeni, mutta suosikkini kaikista on maastoesterata.

Ajatukset päässäni pyörien kävelen loskaisen tallipihan lävitse päätalliin. Hiljainen talli on mieleeni, nyt en kaipaa ihmisvilinää tai kyseleviä tallitonttuja. Kaivan kaapistani kypärän ja talvikengät. Matkaan nappaan myös Hurmoksen satulan ja suitset.

Hurmaavaakin hurmaavampi ori löytyy lumen peittämästä tarhasta, mutta suojakelit ovat sulattaneet osan puhtaanvalkeasta lumesta. Ei minun oria tarvitse houkutella luokseni, se ja muutkin haistavat kaukaa taskuissani lymyävät porkkananpalat. Ongelmaksi lähinnä koituu muiden hätistely portilta, etteivät kaikki hevoset olisi vapaalla jalalla.

Harjaan kaikessa rauhassa Hurmoksen, samalla välissä palkkioksi sen suuhun sujauttaen palan porkkanaa. Satulointi ja suitsiminen tulevat tuttuna rutiinina, eikä aikaakaan, kun ratsuni on valmis lähtemään lenkille.

Kävelemme pitkän matkan Isoa tietä pitkin, ja loppuun otan pienen pätkän ravia. Hurmos ei ole moksiskaan ja annan orin kulkea kevyttä hölkyttelyvauhtia. Käännymme Jokipolulle, missä nostan laukan. Pirunmetsä vilisee oikealla ohitseni, enkä kuule kuin tuulen suhinan korvissani ja Hurmoksen rytmikkäät askeleet siinä vähäisessä lumessa, mikä on jäänyt jäljelle.

Hidastan kohti tuttua risteystä, jossa käännymme oikealle. Rajapolkua pitkin ravaamme aina Harjupolulle saakka. Harjupolun alussa annan Hurmokselle pitkät ohjat. Ori pärskii rentoutuneena ja kävelee pitkin askelin polkua pitkin kohti kotia. Harjulenkin alussa entinen hoitohevoseni empii ja on jo kääntymässä oikealle, mutta jatkaakin matkaa vasemmalle.

Suljen silmäni ja luotan täysin ratsuuni. Kuuntelen hiljaisuutta, tunnen kehossani jokaisen askeleen ja hevosen henkäyksen. Havahdun vasta hetken sen jälkeen, kun Hurmos on kävellyt pois polulta. Vaikka päivän valoa on jo riittämiin, on metsä hämärä. Muutaman askeleen jälkeen puun takaa ilmestyy kirkas valo. Valon alla seisoo valkea hevonen.

Ei, se ei ole hevonen, eikä se seiso valon alla. Valo hohtaa tappavan terävän sarven kärjestä. Yksisarvinen kääntyy, kuin johdattaakseen meidät mukaansa seikkailuihinsa. Ja Hurmos seuraa tuota taivaan olentoa. Sydämenmuotoiset kavionjäljet sotkeentuvat Hurmoksen astellessa niitä pitkin.

Valoa hohtava aukio on täynnä rauhaa ja lämpöä. Valkoiset olennot ovat kerääntyneet piiriin. Hurmos pysähtyy aukion laidalle ja yksisarvinen kävelee lajitovereidensa luo. Pysähtyessään lähimmän luokse niiden turvat kohtaavat. Pian piiristä lähtee yksisarvisia kävelemään pois. Viimeisenä väistää meidät tänne johdattanut olento.

Piirin keskellä on ollut yksi yksisarvisista. Hangessa on verta ja yksisarvinen katsoo lunta vierellään. En edes tajua maasta törröttävää valotikkua, ennen kuin se alkaa hitaasti kohota. Pienen pieni vaalea, märkä mytty nousee honteloille jaloille. Vastasyntynyt yksisarvinen nousee ensimmäistä kertaa ylös. Se vasta onkin Jouluihme.

Aikamme katseltuamme näiden ilmeellisten olentojen elämää, palaamme takaisin polulle. Päässäni pyörivien ajatusten saattelemana saavumme takaisin tallipihaan. Ei minua kukaan vieläkään voisi uskoa, joten pidän tämän salaisuuden itselläni edelleen. Ken tietää, milloin taas nämä taivaan olennot näyttäytyvät meille taas?

Lue myös: Osa 1, Osa 2

Sinten kommentti

Kiva saada jälleen jatkoa "Totuusko tarua ihmeellisempää" tarinoillesi! Näiden lukeminen on niin mukavaa vaihtelua perinteisiin tallipäivästä kertoviin tarinoihin verrattuna Osaat kertoa upeasti tilanteista havainnoimalla niitä hiljaa. Näihin tarinoihin ei mielestäni ylimääräisiä vuoropuheluita tarvita!

Olipa kaunis tarina! Upeat piirrokset toivat tekstiin lisää tunnelmaa ja auttoivat samaistumaan tarinan tapahtumiin. Ensimmäisessä piirroksessa taustana käytetty metsäkuva sopi loistavasti talviseen, ehkä hieman jännittyneeseenkin tunnelmaan! Sen sijaan yksisarvispiirroksesta huokuu jollakin tavalla lämpöä ja turvallisuutta, ehkä sitä on yksisarvisen katseessa? Vaikka tarina kuvasikin erikoista ja omituista kohtaamista yksisarvisten kanssa, se ei tuntunut millään lailla pelottavalta, pikemminkin ehkä turvalliselta!

30,00v€