Hurmoksen päiväkirja

[Loci]

Hurmaava kouluratsu

Huokaisen ja nostan satulan telineestä. Tarkastan lampaankarvan alta, että satulassa on kaikki tarpeellinen: jalustimet ja satulavyö. Kävelen hoitohevoseni, Hurmoksen, karsinalle ja lasken satulan taitettavaan satulatelineeseen. Ori on saanut tulla sisälle pois päivän kuumuudesta ja kiusaavien paarmojen kynsistä. Heinäkasa on kadonnut jo aikaa sitten ja tallista on jo muut hevoset päästetty takaisin viettämään viimeisiä laidunpäiviä. Nappaan harjan käteeni ja astun sisälle karsinaan.

Sujautan orille muutaman sokerinpalan ja alan selvittelemään harmahtavia jouhia. Suihkautan lopuksi vielä hieman showshinea jouhiin ja tarkastan työni soljuttelemalla sormiani harjan lävitse. Vaihdan pullon kumisukaan ja huolellisesti hieron sillä ratsuni karvaa saaden pintaverenkierron vilkastumaan ja lian irtoamaan karvan juuresta. Pyyhin irtoavat karvat ja lian kovalla harjalla pois ja lopulta käyn koko hevosen vielä lävitse pehmeällä harjalla. Saavissa kastelen pesusienen ja pyyhkäisen sillä Hurmoksen silmäkulmat ja sieraimet. Huuhdon sienen ja toisella pyyhin hännänaluksen puhtaaksi.

Puhdistan kavioista ylimääräisen maa-aineksen pois ja tarkastan kenkien kiinnityksen, oikea etukenkä on hieman löysällä, mutta uskon sen kestävän tämänpäiväisen treenin. Kuitenkin käyn kirjoittamassa siitä ilmoitustaululle. Palaan orin karsinalle ja otan satulan toiselle käsivarrelleni ja lampaankarvan toiselle. Kevyellä liikkeellä heilautan satualan alusen paikoilleen ja kierrän toiselle puolen tarkastamaan sen olevan hyvin. Suoristeltuani muutamat rypyt, nostan nahkaisen koulusatulan orin selkään ja kiinnitän vyön löysästi. Kierrän orin ympäri ja tarkistan vielä koko paketin. Kiinnitettyäni satulavyön molemminpuolin laitan kypäräni päähän ja hanskat käsiini.

Nappaan kassistani vielä pari sokeripalaa ja tiputan avaimeni kassiini: hevosenpään muotoinen avaimenenperä jää pilkistämään kassin reunan ulkopuolelle, joten työnnän senkin kassin sisälle. Otan Hurmoksen suitset ja puran niputuksen. Lämmitän hetken kuolaimia kämmesessäni ja pujotan ohjat orin kaulan ylitse. Tarjoan kuolainta sokerinpalojen kanssa ja Hurmos avaa suunsa kiltisti saaden sinne kuolaimet ja makupalat. Nostan niskahihnan korvien taakse ja tarkistan kaikki jouhet ojennukseen. Kiinnitän leuka- ja turparemmit oikeisiin kireyksiinsä ja nappaan vielä juomapulloni matkaan mukaan. Minun kai pitäisi hankkia uusi juomapullo, Mara pääsi aikaisemmin maistelemaan sitä ja onnistui melkein tuhoamaan sen.

Talutan Hurmoksen kentälle ja suljen portin perässämme. Asetan juomapullon koriin ja ohjaan ratsuni keskelle kenttää. Tarkistan jalustinhihnojen pituuden ja kiristän satulavyön sopivaan kireyteen. Ponnistan itseni orin selkään ja asettelen jalustimet paikoilleen. Joudun säätämään jalustimia reiän verran lyhyemmiksi, minkä jälkeen päästän jalkani vapaiksi ja annan Hurmokselle merkin lähteä kävelemään eteenpäin.

Hurmoksen kävellessä alkukäyntejä ravistelen käsiäni ja jalkojani. Säädän vielä kännykästäni musiikkia soimaan ja etsin itseni orin askelten rytmiin. Lopulta asetan jalkani takaisin jalustimille ja otan ohjat käsiini. Aloitan työskentelen kahdeksikolla: jokaisen kirjaimen kohdalla pysäytän Hurmoksen. Muutaman kierroksen jälkeen muutan tehtävää sen verran, että pysähdyksen jälkeen saan suoraan ravia muutaman askeleen. Lopulta jätän enää muutaman askeleen käyntiä ravipätkien väliin ja teen pysähdykset suoraan ravista. Hurmos asettaa itseään nätisti ja kuuntelee apuni tarkasti. Lopetan pysähdysten tekemisen ja keventäen teen muutaman kahdeksikon niin, että L-päädyssä väistätän Hurmosta sisäänpäin ja C-päädyssä ulospäin. Hurmos alkuun miettii apujani, mutta pian teemme sulavasti liikkeitä tasaisessa rytmissä. Tämän pätkän lopetan vielä nostamalla molemmat laukat aina ympyröiden kohtauspisteessä.

Pidämme molemmat hengähdystauon ja itse juon vaurioituneesta juomapullostani. Muutaman kävelykierroksen jälkeen otan ohjat takaisin ja rupean työskentelemään lisää siirtymien kanssa. Ratsastan pitkät sivut uran sisäpuolella tarkkaillen suoruutta ja pyrin venyttämään askelta pitkänsivun aikana mahdollisimman pian. Kuitenkin lyhyelle sivulle nostan laukan, jonka tipautan ennen käännöstä taas raviksi ja työstän ravin suuntautumaan ylös ja eteen. Hurmos tottelee pienimpiäkin apujani, mutta huomaan sen tylsistyvän pian yksitoikkoiseen ravaamiseen, joten vaihdan suorat ravipätkät avotaivutuksiin. Orin mielenkiinto palaa välittömästi työpaikalle. Teen vielä suunnanmuutoksen ja otan koko uran käyttööni. Pitkällä sivulla teetän Hurmoksella sulkutaivutuksia ja voltteja. Kuuliainen ori tekee työnsä hienosti, joten pian siirrymme taas tauon pariin.



Tauon jälkeen käyn ravilisäyksiä lävitse lävistäjällä ja loppuun otan vielä laukkaharjoitteita: kokorataleikkaan jälkeen teen päätyyn puoliympyrän vastalaukassa ja vaihdan laukan. Lopuksi otan vielä suoralla uralla laukanvaihtoja. Joka kolmannella askeleella vaihdot onnistuvat heti, joten siirrymme vielä treenaamaan muutamaan otteeseen joka toisella vaihtamista. Hurmos tajuaa pian hakemani rytmin ja pian pystymme esittämään komean laukanvaihtosarjan.

Pyydän hurmoksen käyntiin ja kävelen portille. Saan taituroitua portin auki ilman, että minun tarvitsee laskeutua satulasta alas ja suuntaan kohti Rantatietä. Maneesin kulmalla havaitsen jonkun hevosesityksen lavasteen, josta roikkuu talvisin niin tutuksi tullut myrskylyhty. Naurahdan ääneen ja ohjaan Hurmoksen metsän varjoihin. Pian olemme rannassa ja suuntaan uittopaikalle. Annan Hurmoksen hetken polskia viilentävässä vedessä ja ennen kuin huomaakaan, ori on jo loiskuttamassa vettä etujaloillaan. Ohjaan leikkisän ratsuni takaisin kuivalle maalle ja kävellemme vielä Rantatietä pitkin lammen ympäri.

Tallin pihassa laskeudun orin selästä ja päästän sen viileään talliin. Riisun Hurmoksen varusteet ja talutan hoidokkini pesukarsinaan nautiskelemaan viilentävästä vedestä. Suihkuttelen huolellisesti kaikki hikikohdat puhtaiksi ja tarjoan vielä muutaman sokerinpalan palkaksi hienosta käytöksestä. Huomaamattani alan myös laulaa kuulokkeistani kuuluvan musiikin tahdissa, kun talutan oria ulos laiduntamaan:
– On timanttinen taito mulla pistää tunteet piirongin alle. Mä elän täällä pohjois-Suomessa, en tunne lapseni isää. Aikuinen on aamunkoitto, ilta vanhapiika. Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin...
Hurmos hirnuu matkalla tammoille, joten joudun hieman ojentamaan sitä, mistä ori innostuu steppailemaan hetken aikaa. Lopulta pääsemme laitumen portille ja pääsen vapauttamaan Hurmoksen takaisin kavereiden luokse. Irroittaessani otteeni Hurmos kääntyy ja hirnuen lähtee ilmoittamaan muille paluustaan. Pojat päästävät kunniakierroksen laukaten laidunta ympäri, mutten harmikseni voi jäädä katsomaan, työt vielä odottavat.

Tallissa laitan hikisen lampaankarvan kuivumaan ja pesen Hurmoksen varusteet. Hikisiä tahroja on jäänyt niihin, joten joudun tekemään hieman suuremman työn kuin normaalisti. Rasvaan vielä nahkaosat, jotta ne kestäisivät pidempään kunnossa. Tarkastan Hurmoksen harjapakin ja suuntaan likaisten harjojen kanssa pesupaikalle. Pesen harjat huolellisesti ja kippaan irtokarvat pois laatikosta. Jätän harjat penkille tallin eteen kuivumaan, sateita ei sentään ole hetkeksi luvattu!

Tarkistettuani kaikki kakat pois karsinoista, suuntaan Sinten toimistoon ja istahdan Mossen viereen. Punainen karvakasa alkaa välittömästi kehrätä käteni osuessa sen takkuiseen karvaan. Katseeni harhailee ympäri huonetta sormieni haroessa auki kissan turkin takkuja: kirjahyllykin on saanut uutta täytettä: kovakantinen kirja, jonka selkämystä koristaa hevosenpääsiluetti ja kaunokirjallinen teksti Elämänlanka. Sinte laskee paperin kädestään ja katsastaa minua. Hetken kuluttua nainen avaa suunsa:
– Noh, millaiselta Hurmos vaikutti?
– Se oli todella mahtava. En olisi uskonut, että kesämiehestä löytyy noin paljon, luultavasti talvella sen kanssa voisi harkita vaativalle tasolle siirtymistä, kerron iloisesti...

/ Ekstra.

Sinten kommentti

Tosi hyvä juttu, että Hurmoskin sai kunnon treenin pitkästä aikaa! Se on taitava ori, mutta liian usein se päästetään turhan helpolla sen suloisen luonteen vuoksi... Rankan koulutreenin päätteeksi oli aivan loistava idea käydä lammella kahlailemassa! Se rauhoittaa ja rentouttaa hevosen lihaksia. Saas nähdä, yltäisikö Hurmos korkeammallekin tasolle! Täytyy vain edetä riittävän hitaasti.

Todella pitkä tarina! Piirros sen lomassa elävöitti tekstiä mukavasti. Olit onnistunut sisällyttämään ekstratehtävässä vaaditut sanat hyvin tekstin joukkoon, eikä ne hypänneet ollenkaan silmille. Olit ratkaissut ongelmallisetkin sanat taitavasti tekstin joukkoon.

Piirros olisi mielestäni kaivannut vieläkin lisää värejä ja varjostuksia! Olet kuitenkin onnistunut hyvin rakenteen piirtämisessä. Upea kokonaisuus tekstiin liitettynä

32,50v€

[Loci]

Sinten kommentti

Ihana kuva Hurmoksesta Orilla on hauska ilme alaviistosta piirretyssä kuvassa. Tosi tarkkaan piirretty kuva, olet onnistunut todella hyvin Hurmoksen värityksessä ja varjostuksessa sekä ympäröivässä maisemassa. Sammaloitunut kivi oikealla on ihan aidon näköinen, samoin Hurmoksen tuuhea otsatukka!

20,00v€

[Minkki]

Tässä hoitsujenvaihtoviikolta vähän matskua! Hurmos oli ihana ratsastettava, jotenkin sellainen kuuliainen, mutta silti omaa tahtoa omaava ratsu. Kuvan on ottanut Loci. Itse tietysti piirsin





Sinten kommentti

Hyvä kuva susta ja Hurmoksesta! Hurmos onkin kivaa vaihtelua Majurille, vaikka molemmat ovatkin suomenhevosoreja Olet kehittynyt tosi paljon varjostuksissa, ja uskon että voit kehittää niitä vieläkin enemmän. Varjostat kuvia pehmeän sulavasti ja osaat hahmotella ne oikeisiin kohtiin. Varjostuksia voisit kehittää esimerkiksi varjostamalla isompia alueita: jotkut varjoista voivat olla todella suuria! Tässä piirroksessa sierainten ääriviivat olisivat kaivanneet selkeyttä, nyt nenä vaikuttaa hieman sumuiselta! Takin värityksessä ja varjostuksessa olet onnistunut erinomaisen hyvin.

17,40v€

[Minkki]

Hurmoksen heinähetki
ekstratehtävä

Että voi olla hyvää heinää... nomnom... omnomnom... vähän kauraakin mukaan...
Ai, terve! Öö, sinä tulitkin jo. Tuotaah... Ei! En tietenkään ollut syömässä niitä herkkuja, jotka oli tarkoitettu vierailleni!

Joo, tervetuloa tänne, ööh, matalaan majaani. Karsina voi olla pienehkö, mutta toivottavasti löydät kivan istumapaikan. Mulla on paljon herkkuja tarjolla, ota toki! *kahmaisee suun täyteen heinää ja pudottaa nenäsi eteen*
Mitä? Eikö maistu? Selvä, tuossa on vettäkin tarjolla, jos tarve tulee. Aloitetaan.

*kröhöm* Joo. Ensinnäkin olen silminnähden.. sisäisesti... siis... HYVIN ilahtunut, että tulit tänne Hurmoksen heinähetkeen. Mulla on pieni ramppikuume aina näin aamutuimaan, mutta älä anna sen häiritä. 

Kulunut viikko on ollut aikamoista rumbaa. Mun hoitajakin vaihtui ihan randomiin tyyppiin, joka ei varmasti edes pidä minusta. No joo, ehkä vähän liioittelen, kyllä se musta hyvää huolta pitää. Mutta Loci on varmaan kokonaan hylännyt mut, se vaan säätää tuon Majurin kanssa, joka aina niin ilkeästi kieltään näytteleekin. Se ei tajua, kuinka paljon mua sattuu nähdä mun oma ihminen jonkun muun kanssa! Kunhan taas päästään laitumelle, mä sille retaleelle näytän. Siis ihan oikeasti.

Eilen tää randomihminen laitto mut menemään kenttää ympäri ja tekemään kaikenlaisia vääntöjä ja taivutuksia. Olin aika känkkäränkkä, sillä mä halusin mun OMAN ihmisen selkääni enkä ketään muuta! Vaikka mä kuinka hangoittelin vastaan ja yritin karata pois kentältä, ei se nainen vaan luovuttanu. Se jatko ja jatko ja jatko ja jatko. Mutta sit mä näin sen. Loci oli aidalla! Mun oma Locini! 
Olihan sitä pakko käydä tervehtimässä, sanoi kuski mitä tahansa. Olisin hypänny Locin syliin ja meinasin jo huutaakin hänelle helpottuneena. Mutta Loci torjuikin mut... Sanoi jotain, että sen pitäis nyt kestää. En halunnu kestää. Mut pikkuhiljaa mua alko väsyttää se kaikki vikurointi, joten mun oli pakko alistua tän hirviön tahtoon. Onneksi sain sentään palkaksi vähän namuja, joista tuli parempi mieli :-)

Joo, siinä oli eka päivä. Toisena päivänä olin vieläkin ärtyisä enkä kamalasti innostunu lähtemään sisälle sen naisen kanssa. Locikaan ei ollut maisemissa, joten mitään menemisen arvoista siellä ei varmasti ollut. Onneks tallissa oli sentään lämmin, ulkona oli tosi kylmä ja musta tuntui, ettei mun takki pitänyt mua edes lämpimänä. Sain syödä heiniä, kun tää ihminen taas tunki mulle niitä varusteita. Kuolaimet maistu pahalle, mutta lopulta oli pakko avata suu niillekin, kun sormi painoi ikävää hammaslovea. Näin mä sitten jouduin taas tän hirvityksen vallan alle.
Hetken ajattelin tekeväni vallankumouksen ja heittäväni hänet alas selästä - kerran melkein onnistuinkin, mutta se ninja onnistui vetämään ittensä takasin ylös. Että mua suututti! Se sanoi, etten saisi mitään herkkuja jos jatkaisin tätä temppuilua. Mua ärsytti suunnattomasti ja olin vieläkin kiukkusempi. Mutta en vaan saanut sitä ihmistä alas sieltä, vaikka mikä oli. Onneks mentiin kuitenki esteitä, ettei ihan suunnattoman tylsä päivä ollu. Ja harjailun aikana sain taas syödä niitä ihania kauroja ja pääsin lämmin loimi päällä talliin!

Siitä meni vielä pari päivää ennen kun lepyin uudelle hoitajalleni. Hän oli itse asiassa tosi kiva, jos mäkin olin kiva sille. Sain paljon rapsutuksia ja aloin jo ajatella, että tähän voisi tottua. Majurin solvailut ei enää sattunu, vaan itse asiassa mä olin todella onnellinen siitä, että sain silti huomiota ja herkkuja vaikka Loci ei ollu paikalla! 
Treenitkin meni tosi hyvin koko loppuviikon, sillä mä olin ihan fiiliksissä. Ihan ku mua olis näpäytetty taikasauvalla ja mun känkkäränkkäolo oli pois pyyhitty. Koulukiemuratkin tuntu kivemmilta, kun ei vängänny vastaan. 

Tuli tosi haikee olo, kun sitte tuli tämä sunnuntai ja Loci tuli takasin mun hoitajaks. Onhan se todella kiva nähdä sitä taas, mutta jäi jotenki ikävä sitä randomihmistä. Majuriki hiljenty, kun sai hoitajansa takas eikä enää naljaile mulle.
Mut hei, Loci tulee tuolta taas kädet täynnä herkkuja! MOIKKA!


T. Hurmos

Sinten kommentti

Onhan se kova paikka kun hoitaja vaihtuu! Yleensä hoitajalla ja hevosella on ihan samat fiilikset: siis mitä – pitäiskö mun muka tottua tähän? Pikkuhiljaa yhteisymmärrys alkaa kuitenkin löytyä, niin kuin nytkin kävi Vaihtelu virkistää, eikös niin! Hoitsujenvaihtoviikot on ollut sen vuoksi suosittuja, että hoitajat saavat ihan luvan kanssa tutustua toisten hoitohevosiin.

Ihana tarina Hurmoksen heinähetkestä! Hauskaa kuvailua, tarinaa elävöitti kevyt huumori jota olit ripotellut tekstin sekaan tasaisesti. Kerroit hyvin Hurmoksen näkökulmasta: asiat näyttävät hevosen silmin katsottuna ihan erilaisilta kuin ihmisen näkökulmasta. Virheetön tarina!

17,50v€

[Emmy]

                                                          Emmy ja Hurmos #1

Kylmä pakkastuuli puraisee poskeani, kun astun ulos autosta tallin pihaan. Silmäilen ympärilleni. Metsälampi on minulle aivan uusi paikka ja olen innoissani. Tänään pääsen tutustumaan uuteen hoitohevoseeni, Hurmokseen.
- Tästä se lähtee, kuiskaan itselleni hymyillen.

Kävelen kohti tallia ja yhtäkkiä meinaan törmätä ripeästi kävelevään naiseen, joka harppoo kovaa vauhtia kulman takaa keltainen riimunnaru kädessään. Hän esittelee itsensä Sinteksi.
- Olet siis Hurmoksen uusi hoitaja ja ensi kertaa täällä? hän kysyy.
- Juu, ihan uusi paikka minulle, vastaan hieman naurahtaen.
- Okei, sitten voinkin esitellä sinulle vähän paikkoja ennen päivän ensimmäisiä tunteja! hän lähtee kävelemään ulos päin ja viittoo minut peräänsä.

Sinte esittelee minulle tarhat, kentän, maneesin sekä tallirakennukset ja kaiken muun tarpeellisen. Yritän pysyä hänen perässään tämän astellessa reippaita harppovia askeliaan tallin pihalla.
Satulahuoneessa vilkaisen kelloa, joka näyttää kahtatoista. Ketään muuta ei vielä näy tallilla, olen ainut hoitaja näin aikaisin. Toivon, että muut tulevat pian, haluaisin saada Metsiksen porukoista uusia ystäviä.
Kierroksen päätteeksi saavumme Hurmoksen karsinalle.
- Toinkin Hurmoksen jo sisälle. Mutta hei, oli kiva tavata ja oon sitten tuolla meillä sisällä, jos tarvitset apua, Sinte sanoo.
- Okei, vastaan.

Hän lähtee kävelemään ulos päin, mutta kääntyy vielä: - Ai niin, kaappisi on sitten numero 30!
Sinten kadottua tallista avaan rauhallisesti Hurmoksen karsinan oven.
- Hei kamu, sanon ja annan tämän haistaa kättäni. Ori hörähtää hiljaa, kun rapsutan sen kaulaa.

Hurmoksen pakin lukko napsahtaa, kun avaan sen varovasti. Kaivelen sisältöä hieman ja löydän käsiini kumisuan. Puikahdan sisään karsinaan ja alan harjaamaan oria. Hurmos venyttää kaulaansa pitkäksi, kun harjaan sitä. Kuulen puhetta ja käännän katseeni käytävään. Pari tyttöä kävelee käytävää pitkin ja pysähtyvät Hurmoksen karsinan kohdalle. Hymyilen heille.
- Moi! Ootko sä Hurmoksen uusi hoitaja? Toinen tytöistä kysyy iloisesti.
- Joo, oon ekaa päivää täällä, vastaan samalla, kun rapsutan tyytyväistä Hurmosta.
- Okei, oon Silja ja oon Helmin hoitaja ja Kamilla on Kassun hoitaja, hän kertoo.
- Mä oon Emmy, jatkan: - Yyllä
- Okei, Silja naurahtaa.
Tytöt lähtevät ja jättävät minut jatkamaan Hurmoksen hoitamista.

Lasken vielä viimeisenkin harjan pakkiin ja kaappaan toppaloimen syliini. Nostan sen korkealta hurmoksen selkään, asettelen hyvin ja kiinnitän vyöt ja hihnat. Irrotan narun karsinan kaltereista ja lähden taluttamaan hoitohevostani ulos.
Tarhassa irrotan narun Hurmoksen riimusta ja taputan sitä kaulalle. Ori lähtee tallustamaan päiväheiniensä luo ja minä kumarrun aidan ali ulos tarhasta sen jälkeen vielä sulkien alimmaisen portin. Kävelen takaisin talliin.

Nappaan Hurmoksen pakin ja kiikutan sen varustehuoneeseen. Tapaan Siljan siellä.
- Hei, haluisitko sä tulla siivoomaan Helmin karsinan mun kanssa? hän kysyy.
- Joo, tietty, vastaan.
Silja kärrää kottikärryt karsinan eteen ja ojentaa minulle talikon. Astumme sisään karsinaan ja aloitamme homman. Juttelemme samalla niitänäitä, Metsälammesta ja meistä itsestämmekin. Tunnen itseni hyvin tervetulleeksi.

Karsinan siivouksen jälkeen soitan isälleni, että olen valmis ja hän voi tulla hakemaan. Menen isän tuloon asti katsomaan ratsastustuntia maneesiin.
- Ja kevyessä ravissa voltit kulmiin, kaikuu Sinten rauhallinen ääni maneesissa.


Sinten kommentti

Ihana kuulla että ensitutustumisesi Hurmokseen ja Metsikseen sujui hyvin! Toivottavasti yhteistyönne lähtee hyvin käyntiin ja välillenne syntyy pitkä ystävyyssuhde. Kiva että pääsit tutustumaan myös Siljaan ja Kamillaan! Metsiksellä pyörii niin paljon tallilaisia, että löydät varmasti myös uusia tallikavereita ja ystäviä

Tarinasi oli oikein mukavaa luettavaa! Teksti oli pääosin virheetöntä, ja kuvailit hyvin ensimmäistä tallipäivääsi Metsälammella. Muutamia kielioppivirheitä löysin. Mulla on ollut tapana korjata ne tässä alla, älä säikähdä

ulos päin
-> tämä on näinkin ihan oikein, mutta omaan suuhuni paremmalta kuulostaa yhdyssanamuoto "ulospäin" Kumpaakin kirjoitusasua voi käyttää ihan yhtä hyvin.

- Moi! Ootko sä Hurmoksen uusi hoitaja? Toinen tytöistä kysyy iloisesti.
-> Repliikin jälkeen alkava johtolause (alleviivattu osa) aloitetaan aina pienellä alkukirjaimella.

18,50v€

[Rosa]

Ihan kiva maastoreissu

Luistelin pitkin eilisistä plussakeleistä muodostunutta peilijäärataa pitkin kohti Metsistä samalla kiroten kenkävalintani alimpaan helvettiin. Vaaleanpunaiset saappaani vihreäkeltaisilla pilkuilla olivat toki söpöt, mutta viisisataaviisikymmentäseitsemän sydänkohtauksen siivittämää kaatumista ne jalassa oli liikaa, ja olin jo valmis luovuttamaan. Luistimethan tässä pitäis hankkia että edes johonkin suuntaan pääsis, manasin mielessäni.

Kun kolmisensataa kaatumista ja monta itkupotkuraivokohtausta myöhemmin pääsin vihdoin ja viimein Metsiksen pihaan, kipitin suorinta tietä tallivintille. Lysähdin sohvalle istumaan ja olisin voinut vaikka vannoa nukahtavani siihen paikkaan, ellen olisi kuullut kun Kasper tulla rymisteli paikalle jotain epämääräistä rääkyen. Pomppasin pystyyn unihiekat hyvin äkkiä silmistä karisten, ja seisoin varmaan viisi minuuttia siinä vain toljottaen poikaa.

”Niin että tuutko mun, Sinin ja Viljan kans maastoon?” Kasper kysyi joku minulle tuntematon tyttö vieressään, ja katsoi mua kummaksuen. Mahtavaa, sai toikin tyttö musta ihan tosi täysjärkisen kuvan, ajattelin facepalmaten mielessäni.

”Ööhh, no tota voimmä tulla, mut hei kuka toi tyyppi on?” sanoin katuen saman tien sanomaani. Eihän tuntemattomille noin voi sanoa, helvetti soikoon.

”Tää on Sini, Dapperin uus hoitaja” Kasper esitteli hiukan ujommanpuoleisen tytön. Hymyilin tytölle ja kerroin tärkeimmät itsestäni. Lähdimme kaikki yhtä matkaa alas talliin, jonka jälkeen kukin meistä lähti omiin suuntiinsa. Halilla maastoon lähteminen ensimmäisenä ratsastuksena ikinä ei napannut, joten hetken mielijohteesta nappasin Hurmoksen pakin kasasta ja painuin orin karsinalle.

Tervehdin turvallaan ilmeisesti herkkupaloja hamuavaa Hurmosta ja silitin sen sametinpehmeää turpaa. Koska tunsin itseni juuri sillä hetkellä ylitsepääsemättömän laiskaksi, nappasin harjalaatikosta pölyharjan ja etsin jonkun – sellaisen siis joka ei näyttänyt siltä että sillä saattais olla muutakin tekemistä kuin toimia mun orjana – vastaantulevan tallilaisen ja lykkäsin harjan sen käteen.

”Hei viititkö harjata tän ku mun pitäis olla ihan kohta valmis enkä oo laittanu kamojakaan vielä” selitin muka kiireisenä nokkani eteen astelleelle Emmylle. En jättänyt tytölle paljoa vaihtoehtoja, vaan lähdin suorinta tietä tallivintille ja lysähdin sohvalle selaamaan Instagramia. Kohta olin valmis menemään tarkistamaan tilanteen, ja onnekseni Emmy seisoi karsinan vierellä kuin odotellen mua. Kiitin tyttöä vuolaasti, vaikka ilmeisesti Emmylle olikin enemmän kuin mukava tehtävä saada hoitohevosensa harjattavakseen.

Kun olimme jokainen valmiita, lähdimme Metsiksen pihasta Hurmos kärjessä kohti Harjunlenkkiä. Koska olimme kaikki kaavoihimme kangistuneita tylsimyksiä, talsimme joka päivä samaa reittiä, ja olinkin kuukausien mittaan oppinut tuntemaan valehtelematta jokaisen pikkukiven polun varrelta. Lenkki itsessään oli kuitenkin nauruntäyteinen ja kaikin puolin sellanen friendship goals -tyyppinen, joten ei, en valita.

Päästyämme turvallisesti takaisin tallin pihaan, rantauduimme taas jokainen eri paikkoihin. Minä Hurmoksen luokse, Sini ja Kasper ehkä samoihin hommiin. Kasperista nyt ei kuitenkaan ikinä voi tietää, en ihmettelis vaikka olis sortunut samanlaiseen orjakauppaan kuin mäkin. Hymyillen mielikuvalle Kasperista kinuamassa helppiä muilta vedin suitset pois orin päästä. Matkalla satulahuoneeseen törmäsin toistamiseen – tosin tällä kertaa ihan muut jutut kuin orjakauppa ja muu sellainen - mielessä, tajusin palkanmaksun tästä minulle aiemmin niin ylitsepääsemättömästä tehtävästä ehkä olevan nyt paikallaan. Kaivoin mua hieman kummissaan katsovalle tytölle taskustani evääksi ajatellun suklaapatukkani. Emmy hymyili ja kiitti minua, jonka jälkeen juttelimme siinä vielä parisen sanaa, kunnes Hurmoksen kolistelun tallissa pystyi varmaan kuulemaan jo naapuritallin kissat ja koiratkin. Juoksujalkaa vein orin suitset paikalleen, ja palasin takaisin palavasti päiväheiniään odottavan Hurmoksen luo. Nauroin orin kärsimättömyydelle ja nakkasin tuon eteen sylillisen heinää – joita se tietysti alkoi heti ahmimaan kuin mikäkin syöppö. Vähin äänin kannoin vielä satulankin muualle orin selästä, tuskin se oli edes siinä hurmiossaan huomannut ylimääräisen vyön vielä puristavan sen auttamattoman isoa mahaa. Koska olin jo armottoman väsynyt kaikkeen siltä erää, painuin hyvin äkkiä kaiken pakollisen duunin jälkeen tallivintin pehmoisen sohvan ihanan syleilyyn, ja tällä kertaa ihan oikeesti nukahdin siihen.

Sinten kommentti

Pahoittelut viivästyneestä kommentista. Metsiksen hepat viettivät talvilomaa (ja mä pientä taukoa siinä ohessa) 10-19.2. Nyt palaillaan taas normiarkeen hoitsujen kanssa

Kuulostipa mukavalta maastolenkiltä! Pääsit tutustumaan myös Siniin Jes, uusia maastoilukavereita! Kirjoitat todella mukavalla tavalla, ja tarinoisi on helppo päästä mukaan jo alussa. Loistavaa kuvailua ja pientä huumorinripausta siellä sun täällä!

”Tää on Sini, Dapperin uus hoitaja” Kasper esitteli hiukan ujommanpuoleisen tytön.
-> Lainatun repliikin ja johtolauseen väliin tulee pilkku (vikojen lainausmerkkien ulkopuolelle), jos repliikki loppuu pisteeseen. Jos repliikki loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei tarvita.
-> ”Tää on Sini, Dapperin uus hoitaja”, Kasper esitteli hiukan ujommanpuoleisen tytön.

17,80v€

[Deleted]

#1 - Hurmiossa Hurmoksesta

Mun valkoinen iPhone tärähtää viestin saapumisen merkiksi. Kännykkä on vielä äänettömällä, koska kello suunnilleen kahdeksan aamulla. Yleensä mä herään vasta pari tuntia myöhemmin, mut nyt toi tärähdys saa mut havahtumaan. Unenpöppyrässä näppäilen viestin auki. Se on Sinteltä, mä innostun heti. Nimittäin, olin kysynyt, saisinko Metsiksestä hoitsukseni Hurmos-nimisen hevosen. Viestissä lukee: Saat ilomielin alkaa hoitamaan Hurmosta! Nähdään tallilla. Ps. Sori jos herätin, oisin muuten unohtanu tän viestin ellen lähetä sitä muistin aikana.

Mun sisäinen viisivuotias ottaa vallan. Mä pomppaan heti sängystä ylös ja hyvä etten kilju samalla, kun puen tallivaatteita päälle. Roki makaa sängyn jalkopäässä ihmetellen. Kyllä, koira nukkuu mun kanssa samassa sängyssä, sehän on ihan normaalia. Se kallistaa päätään ja napittaa mua vastustamattomilla ruskeilla silmillään.
"Ai nii, sutki pitäis lenkittää", tokaisen etsien sekasorron vallassa olevalta pöydältä kännykkääni. Huokaisen ja huomaan sitten kännykän olevan sängyssä.
"Sun omistajas on välillä aika hajamielinen", naurahdan Rokille, joka olisi nähtävästi halunnut vielä jatkaa tirsojaan. Haen eteisestä nahkaisen kaulapannan sekä hihnan ja varustan koiran lenkkiä varten. Kyllä siihen yhtäkkiä virtaa tulee, kun saa ulkoilutamineet päälle.

Kun Roki on saanut aamulenkkinsä, lähden ajamaan Metsikseen. Mun auto on ikivanha, valkoinen Nissan, joka on mun äidin entinen auto. Se toimii onneks vielä ilman sen suurempia ongelmia. Mä hyräilen radiosta kuuluvia biisejä. Samalla mä mietin, minkälainen tapaus Hurmos on. Oon jo ajaa Metsiksen risteyksen ohi, kun oon niin keskittyny mun ajatuksiin. Saan mun auton käännettyy Metsikseen vievälle hiekkatielle ja pian mä oonkin tallin pihassa. Hevoset on ulkona, joten mä veikkaan Hurmoksenkin olevan siellä. Mun pitää vaan ettii Sinte ja kysyy, missä tarhassa Hurmos mahtaa olla ja missä sen karsina on. 

Aattelin Sinten olevan toimistossaan ja siellähän naikkonen olikin.
"Ai moi!" nainen hihkaisee. Sinte on aina niin positiivinen ja sen ylipirteys melkein jopa naurattaa.
"Terve vaan", naurahdan. "Hurmosta tulin ettimään!"
"Se löytyy pihattotallin viereisistä tarhoista ja karsina on ihan tässä toimiston vieressä", Sinte sanoo. Kiitän naista ja käyn nappaamassa Hurmoksen riimun mukaan. Perhoset lepattelee mun vatsassa, ihan kuin oisin ekaa kertaa hevosta tarhasta hakemassa. 

Tummanpuhuva suokki mutustelee heinää tarhassaan. Se on Hurmos, mun ihana hoitsu. Mä astelen nopeesti tarhan portille, mut hidastan sitten tahtia ja harpon rauhallisin askelin suokkiherran luo. Hevonen on kerrassaan upea, oon heti ihan myyty. Hurmos kattoo mua suloisesti ja haluaa selvästi herkkuja. Mä tyydyn vaan pujauttamaan riimun sen päähän, koska mun taskuissa ei oo mitään syömiseksi kelpaavaa. Hurmos lähtee seuramaan mua nätisti, kun lähen taluttaan sitä talliin. Kaviot narskuu kevyesti pienessä helmikuisessa pakkasessa ja Hurmos tuhahtelee välillä lämmintä ilmaa mun käsivarteen. Voiko hevostyttö enempää toivoa?

Mä laitan Hurmoksen kiinni, ihan varmuuden vuoksi, vaikka mä tiedän ettei se mitään tekis vapaana karsinassa ollessaan. Nytkin se vaan seisoo käytävällä kaikki neljä jalkaa tukevasti maassa ja korvat hörössä. Se vilkuilee mua kun lähden hakemaan harjoja varustehuoneesta. Kun palaan, alan harjaamaan oria ensin kumisualla hieroen. Tallissa on melko hiljaista näin aamutuimaan, tietenkin ahkerat tallityöntekijät ovat haukkana paikalla. Moikkailen muutamaa työntekijää, tarkempaa tuttavuutta en kuitenkaan vielä ehdi tekemään. Uskon kuitenkin, että Metsiksen porukka tulee mulle hyvinkin tutuksi, koska mä aion pysyä tällä tallilla kauan. Jo ensivaikutelman perusteella talli on ihan täydellinen mulle.

Eksyin taas aiheesta, mutta siis oon hoitamassa Hurmosta. Oon saanu pahimmat liat pois kumisuan avustuksella ja nyt oon harjaamassa oria pölyharjalla. Ruskea karva oikein pölisee kun vetelen sitä pitkin harjalla. Hurmos näyttää selvästi nauttivan kun saa kutisevan pölyn pois karvapeitteestään. Välillä kehun oria ja rapsutan sitä korvan takaa. Vaihdan harjan pehmeään harjaan ja harjaan oria huolellisesti. Etenen toiselle puolelle ja teen huolellisen harjauksen uudemman kerran. Hurmoksen karva on vetäisy vetäisyltä kiiltävämpi. Kun Hurmos on jynssätty jo niin kiiltäväksi, että melkein silmiä häikäisee, on aika puhdistaa kaviot. Ori nostaa kaviot ilman mitään kommelluksia.
"Oot kyl mahtava koni!" tokaisen Hurmokselle ja halaan sitä kunnolla. Mä oon jo nyt ihan hurmiossa, Hurmos on kyllä nimensä veroinen. Mä päästän Hurmoksen karsinaansa odottelemaan päivän tunteja.
"Heippa vaan, nähdään taas joskus", hyvästelen Hurmoksen tältä erää. Mun pitää kiirehtiä kaupunkiin hoitamaan asioita, ens kerralla mä ehkä meen irtojuoksuttamaan Hurmosta. Siihen asti mä tyydyn vaan miettimään sitä, kuinka onnellinen mä oon kun löysin Metsiksen ja niinkin mahtavan hoitsun kuin Hurmos.

Sinten kommentti

Tosi kiva kuulla että ensitutustumisesi Hurmokseen ja Metsikseen sujui hyvin Ehdit varmasti tutustua muihin tallilaisiin Hurmosta hoidellessa – kannattaa hankkia itselleen maastoseuraa, vanhat Metsisläiset osaavat näyttää sulle upeita maastoreittejä! Tallityöntekijät ja pitkäaikaiset tallilaiset osaavat myös kertoa Metsiksestä vaikka mitä jänniä tarinoita Ihanaa että tallilta löytyy ainakin yksi yhtä hajamielinen persoona kuin minä olen! Mähän olen ihan hajamielisyyden huippu, aika paljon pitää yrittää jos haluaa pistää paremmaksi

Tarinasi oli oikein mukavaa luettavaa! Teksti oli suhteellisen virheetöntä ja todella helppolukuista. Kuvailit hyvin ensimmäistä tallipäivää, ja lukijalle tutuksi tuli myös hoitajahahmosi Inga. Jatka samaan malliin, oikein hyvä aloitustarina!

18,20v€

[Emmy]

Emmy ja Hurmos #2

- Moikka! Päätin tänään kuvata teille vähän videopostausta tallilta, sanon Sonyn järjestelmäkameralleni seistessäni tallin pihassa.
- Tänään ratsastan ekaa kertaa mun uudella hoitohepalla, Hurmoksella, jatkan.
Suljen kamerani ja pujotan kameran nauhan kaulalleni. Istun lähimmälle penkille odottamaan Lilliä, jonka pyysin kuvaajakseni.

- Moii! kuulen Lillin sanovan ja nostan katseeni kännykästä ja peppuni penkistä.
- Moi! Täs on tämä kamera, osaatko sä muuten käyttää sitä? kysyn.
- Öh, luulisin, Lilli naurahtaa silmäillen kameraa.

Kaivan tallikassistani omenaherkun ja nappaan Hurmoksen narun mukaani. Liukastellen matkaamme kohti tarhaa.
Tarhassa huomaamme kauniin auringonvalon ja nappaamme parit kuvat minusta ja Hurmoksesta. Tämän jälkeen lähdemme suorittamaan suurta selviytymisrataa jäisellä pihalla.

Karsinassa irroitan narun Hurmoksen riimusta ja taputan tätä kaulalle. Ori hörähtää hiljaa kun astun ulos karsinasta ja lähden hakemaan harjoja.
Harjatessani Hurmosta ori pökkii minua turvallaan.
- Et sä saa niitä heiniä vielä, naurahdan.
Rapsutan tämän säkää hetkisen, jonka jälkeen siirryn kavioiden pariin.

- Ota se kuva jo, sanon Lillille irvistäen.
Lilli saa vihdoin kameran tarkentamaan oikeaan kohtaan ja nappaa kuvan. Hurmos on varustettuna ja lähden taluttamaan sitä kohti maneesia, Lilli perässämme.

Jännitys kouraisee nopeasti vatsaani kun asetan jalkani jalustimeen. Penkkiin istuessani perhoset vatsastani kuitenkin haihtuvat ja tuntuu, että olisin voinut istua jo monta vuotta tämän hevosen selässä. Maiskautan Hurmoksen liikkeelle ja samalla hymy kaareutuu kasvoilleni.

Ohjat kerättyäni kokeilen jos jonkinmoisia käyntitehtäviä ja ori toimii hienosti. Maiskautan Hurmoksen raviin ja tunnustelen askelia. Alkuun pompin satulassa kuin vieteriukko, mutta surkeat vatsalihakseni jostain esiin kaivettuani saan menoon jonkinmoista tolkkua ja Hurmoskin alkaa rentoutua. Kamera filmaa minua kokoajan Lillin käsissä ja yritän ratsastaa niin hyvin kuin voin. Teen siirtymisiä ja Hurmos alkaa olla hyvin hallinnassani, joten nostan laukan. Laukkaan ympyröitä ja kahdeksikkoa, sillä palan halusta kokeilla laukanvaihtoa kun kerrankin saan kokeneemman kouluratsun alleni. Ensimmäiset laukanvaihtoyritykset menevät päin puuta, saan aikaiseksi vain jotain ristilaukkasörsseleitä, josta ei ota selvää Erkkikään. Epäselvistä avuistani huolimatta Hurmos onnistuu vaihtamaan laukan kiitettävästi ja lopetan poikaparan rasittamisen siihen.

- No mitkä fiilikset? Lilli kysyy kamerallaan minuun zoomaten loppukäynneissä.
- Onhan tää nyt ihan mahtava, vastaan hymyillen ja nojaudun taputtamaan Hurmosta kaulalle.
Orin lopetettua puuskuttamisen, käännän sen kaartoon ja heittäydyn alas selästä. Väsyneenä ratsastajana väsynyttä hevosta taluttaen lähdemme kohti tallia, käsistään väsynyt kamerankantaja vanavedessämme.

Karsinassa heitän Hurmoksen eteen oivan kasan heinää ja tyytyväisenä ori alkaa syöpöttelemään niitä minun hinkatessani sitä harjalla. Heitän loimen Hurmoksen selkään ja istahdan orin viereen karsinaan kännykkää näpyttelemään odottelemaan heinien loppumista.

Lopulta Hurmoksen syötyä, vien sen tarhaan. Järjestän Hurmoksen tavarat oikeille paikoilleen ja putsaan vielä sen karsinan.

- No niin, ensimmäinen ratsastastus Hurmoksella suoritettu. Poika oli hieno ja tykkäsin paljon vaikka itsellä oli alussa hieman ongelmia tasapainon kanssa, selitän kameralle.
- Tässä oli nyt tämä tallivideopostaus. Jos tykkäsit, paina peukkua ja kommentoi. Katsotaan koska seuraavaksi kuvaan videon, mutta varmasti tuutte kuulemaan meistä vielä lisää myöhemmin. Moikka!

Sinten kommentti

Olipa mukava tarina! Videopostauksesta tuli varmasti upea! Se onkin vähän erilaisempi tapa pitää blogia Tarina oli pääasiassa virheetön ja erittäin helppolukuinen. Tekstiä elävöittääksesi voisit lisätä ympäristön kuvailua tekstin sekaan.

Harmi, että jouduit vaihtamaan hoitohevosta näin nopeasti hoitajana aloittamisen jälkeen - päivämäärien kanssa tulee olla tarkkana, ettei vahingossakaan pääse käymään tällä tavalla :/

16,80v€

[Nanna]

10.6.2016 - Ensimmäinen tapaaminen

Tänään oli ensimmäinen kerta uudella tallilla uuden hoitohevosen kanssa. Perhosia lenteli mahassa, jännitti mutta olin silti todella innoissani. Olin kuullut Hurmoksesta paljon ja käynyt tutustumassa pintapuolin jo aikaisemmin hoitohevosta etsiessäni, mutta tänään olisi ensimmäinen kerta selkäänmenon suhteen. Ajoin tallin pihaan, otin auton peräkontista saappaat ja kypärän jonka jälkeen kävin etsimässä oman kaappini. Kaappi löytyi nopeasti ja ennen Hurmoksen tarhasta hakua, kävin esittäytymässä Sintelle hänen toimistossa ja vaihdettiin myös pikaiset kuulumiset. Ja ei muutakuin riimunnaru mukaan ja hakemaan Hurmos tarhasta. Pienen etsiskelyn jälkeen oikea tarha löytyi ja siellä tarhan perällä seisoi mitä upein hevonen. Olin kotoa ottanut pussillisen porkkanoita mukaan, joten ei paljon tarvinnut herraa huudella kun kaveri jo kirmasi upealla ravilla portille minua vastaan. Rapsuttelin, juttelin ja syötin porkkanoita hetken jonka jälkeen lähdin taluttamaan tallia kohti. Hurmoksella tuntui olevan virtaa kuin pienessä kylässä, pysähteli ja kun pyysi liikkeelle, herra antoi sellaisia kevätjuhlaliikkeitä ettei tosikaan. Jatkoin vain kävelyä ja Hurmos päätti tulla stepaten vierellä. Naureskelin itsekseni, että eihän siinä - ei monikaan hevonen ole tarjonnut passagea tarhasta taluttamisen aikana.

Päätin varustaa näin ensimmäisellä kerralla Hurmoksen karsinassa. Heitin pienen tukon heinää karsinaan ja lähdin hakemaan varusteita sekä harjapakkia varustehuoneesta. Satula ja suitset telineeseen odottamaan, vihdoin pääsen tutustumaan kunnolla Hurmoksen kanssa. Herra osasi käyttäytyä harjauksen ajan todella hyvin, kavioiden putsauksessa meinasi tulla pientä keskustelemista jalkojen nostamisen suhteen, mutta kunhan ensimmäisen kavion olin saanut putsattua, palkitsin herran porkkanalla jonka jälkeen kintut nousi aivan automaattisesti. Fiksu kaveri, kun tietää saavansa herkkuja hyvästä työstä. Pintelit jalkaan, satula selkään ja päänharjauksen jälkeen suitset. Käväisin nopeasti hakemassa vielä kypärän päähän ja vaihtamassa tallitennarit saappaisiin ja kenttää kohti.

Oli todella kaunis ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pieni viilentävä tuulenvire kävi. Käveltiin hetki kenttää ympäri maastakäsin. Hurmos penkoi taskujani jatkuvasti, olin nimittäin unohtanut porkkanan taskun pohjalle. Totesin Hurmokselle, että treenin jälken saat palkinnon jos menet hyvin. Kaarrettiin keskelle kenttää, kiristin vyön ja pidensin jalustimet sopivan mittaisiksi ja nousin selkään. Apua, kuinka suurelta Hurmos tuntui! Lähdettiin pitkin ohjin lompsimaan alkuun, jotta Hurmos vertyisi hyvin. Alkukäyntien jälkeen pysäytin herran, kiristin hieman vyötä ja aloin keräämään ohjia jotta päästäisiin kunnolla verkkaamaan. 
Alkutehtävinä tehtiin väistöjä molempiin suuntiin, siirtymisiä askellajin sisällä sekä peruutuksia ja pysähdyksiä, jotta saisin herran kunnolla kuulolle. Ensimmäiset raviaskeleet tuntui hankalilta istua alas, kun Hurmos jännittyi yhtäkkiä ihan mahdottomasti ja alkoi kyttäilemään kentän lähettyvillä olevaan pusikkoon. Pysähdyttiin ja jäätiin ihmettelemään, että mikä kumma siellä on - jänishän se siellä. Naureskelin hetken Hurmoksen säikkyilylle, kun jumittui kyttäämään jänistä kuin hullua eikä mukamas uskaltanut mennä eteenpäin ollenkaan. Kerran napakampi pyyntö jalalla ja johan lähti. Nostin uudelleen ravin ja keventelin kahdeksikolla kunnes Hurmos rentoutui ja istuin alas. Tehtiin tässä paljon ravi-käynti-ravi siirtymisiä, jotta takaosa aktivoituisi kunnolla. Mikä upea ravi sieltä lopulta irtosikaan, kun oli rehellisesti avuilla. Kokeiltiin ravissa sulku- ja avotaivutuksia ja voi vitsi! Aivan ihana Hurmos! 

Välikäynneissä väistettiin lisää ja tehtiin parit takaosakäännökset, jotka eivät ihan nappiin menneet mutta yritys oli hyvä. Laukka Hurmoksella oli upea - iso ja etenevä, älyttömän helppo koota ja temputkin onnistui. Kuskilla meinasi vain nappulat hetkellisesti loppua kesken, mutta kyllä se tästä alkaa luonnistumaan kun tänään oli tarkoitus muutenkin vain kokeilla miltä Hurmos tuntuu ja miten toimii. Vasen laukka tuntui vähän jäykältä alkuun, mutta vertyi siinäkin hyvin loppua kohden. Ravailtiin laukkapätkien jälkeen hetki pitkin ohjin ennen loppukäyntejä. Hurmokselle tuli treenissä ihan hiki - kuskilla vielä enemmän ja lopeteltiin molempien hyvään mieleen. Selästä alas, paljon taputuksia ja luvattu porkkana palkinnoksi. Taputin Hurmosta kaulalle ja kehuin kuinka hieno se oli ja nostin jalustimet ylös sekä löysäsin satulavyötä ennen talliin menoa.

Tallissa otin varusteet pois ja harjasin huolella pojan läpi. Kello oli vasta 10 yli 4, joten harjauksen jälkeen talutin Hurmoksen takaisin tarhaan, heitin päiväheinät ja lähdin takaisin talliin putsaamaan karsinaa sekä Hurmoksen varusteita. Satula ja suitset varustehuoneeseen, pintelit käärittynä harjapakkiin ja iltaheinät karsinaan valmiiksi sekä lisärehut omassa astiassaan odottamaan iltaruokintaa. Kävin viemässä vielä kaappiini kypärän ja vaihdoin saappaat takaisin tennareihin. Ennen lähtöä kävin huikkaamassa Sintelle heipat ja ei muutakuin autolla kotia kohti. Oli ihana päivä, vaikka Hurmos kokeilikin onneaan pariin otteeseen, niin on se siitä huolimatta vain paras!

Sinten kommentti

Hurmos on kyllä nimensä mukaisesti äärettömän hurmaava! Se on taitava ja nöyrä, ja tekee kaikkensa ratsastajan eteen. Joskus tietysti täytyy kokeilla rajojaan, etenkin uusien ratsastajien kanssa... Musta on tosi mukava kuulla, että olet jo nyt löytänyt orin kanssa yhteisen sävelen, ja yhteistyönne sujuu! Sun kannattaa osallistua Hurmoksen kanssa myös ohjatuille ratsastustunneille, jotta pääsette kehittymään. Ootko miettinyt, aiotteko tulevaisuudessa käydä myös kisakentillä? Hurmoksessa on kyllä siihenkin potentiaalia!

Tarina oli mukavaa luettavaa. Teksti oli rennosti kirjoitettua ja siistiä! Kuvailit paljon koulutreeniä Hurmoksen kanssa, mikä elävöitti tekstiä. Lisää vielä ympäristön kuvailua, niin saat tarinaan enemmän sisältöä ja väriä!

18,70v€

[Sinte]

Elänklinikkakäynti 5.7.16, Eläinklinikka Pisku, Malla Saari

Huomasimme Hurmoksen lavoissa aristusta ja kosketusherkkyyttä sekä liikkeessä poikkeuksellista jäykkyyttä, minkä takia varasin Hurmokselle eläinlääkärikäynnin eläinklinikka Piskuun. Samalla kun lapojen aristus tutkittiin, Hurmokselle tehtiin perustarkastus mistä saimmekin moitteettomat paperit.

Eläinlääkäri suositteli vaihtamaan satulaa, joten nyt olisi ostoslistalla uusi, sopivampi satula. Ilman satulaa ratsastaminen ei olisi pahitteeksi ennen uuden satulan saamista!

Vinlannin Äärihurmaavan sydän- ja keuhkoäänet ovat normaalit. Silmissäkään, korvissa tai suussakaan ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Karvapeite on kiiltävä ja hyvin hoidettu. Siinäkään ei ongelmaa. Tutkimme myös Vinlannin Äärihurmaavan lapoja ja tulimme siihen tulokseen, että hevosen satula voi aiheuttaa tällaista arkuutta. Mikäli käytätte kovarunkosatulaa, suosittelemme vaihtamaan sen mahdollisimman pian. Liikkeen jäykkyys johtuu luultavasti huonoksi menneestä satulasta. Kovarunkosatulan toppaukset ovat usein liian kovat ja toppaukset litistyvät pikkuhiljaa, jonka seurauksena satula muuttuu huomaamatta epäsopivaksi. Suosittelemme siis, että vaihtaisitte satulaa ja mikäli ongelma ei poistu, varaatte uuden ajan klinikalle.

Terveisin
Malla Saari, eläinklinikka Pisku

[Mikael Nieminen]

Tiikeriiiiiii, huusin hyiseen ulkoilmaan. Kuului vain pehmeitä tassun painalluksia kun vanhaakin vanhempi koirani, siis nimeltään Tiikeri löntysteli tupaan. Katsoin koiraa kiintyneesti ja annoin sille ruokaa linnunpesän malliseen ruokakippoon. Tiikeri söi antaumuksella ja kävi pitkälleen jalkoihin, minun juodessani aamukahviani.

Moponi nojasi tallin nurkalla ja katselin hetken tarkkaavaisena ylös milteipä tihrustaen haukansilmilläni avaruuteen asti. Keskittymiseni herpaantui sen verran että tuikkasin sormeni seinustalla kasvaviin ruusuihin, saaden sormeeni komean ruusunpiikin. Ähkäisten nyppäisin vihelyksen irti ja polkaisin moponi käyntiin.

Ajaessani rauhallisen varmoin ottein tallia kohden jossa sijaitsi hoitohevoseni nimeltä Vinlannin äärihurmaava, nimi kutkutti sisintäni jo valmiiksi. Edetessäni vastaani tuli suuri laadukas kyltti jossa luki Metsälammen ratsutalli. Olin jo haistavinani hevosten lempeän tuoksun. Sitten vastaani tuli Laitumia ja vihdoin näin tallin, se oli vieläkin upeampi mitä uskoinkaan. Jätin moponi hiukan syrjemmälle tallista. Kävelin pihassa ja katselin uteliaana ympärilleni, oli valkoista aitaa ja isoa kenttää sekä maneesia, tallejakin taisi olla usempaa sorttia. Oli sopivasti hiukan rauhallinen hetki, eikä tallialueella tai ymäristössä näkynyt kuin muutama hassu henkilö jotka kaikki puuhailivat jotain omiaan. Päätin kävellä suoraapäätä siis talliin, jospa löytäisin Sinten!

Tallissa oli valoisaa ja ihanan lämmintä kylmän ulkoilman jälkeen. Laitoin puhelimeni äänettömälle ja kävelin yhden tallien karsinoita läpi kunnes löysin Hurmoksen karsinan, se olikin jo puhdas ja näkyipä muutenkin kaikki olevan valmiina. Käännyin lähteäkseni kun kuulin pirteän tervehdyksen, nostin katseeni ja näin edessäni Sinten. Vastasin tervehdykseen milteinpä äänettömästi, mutta hymyilin leveästi. Kysyin Sinteltä että voisiko tämä Hurmoksen uudelle hoitajalle esitellä paikat ja kertoa miten homma toimii täällä. Sain siihen reippaan vastauksen, että totta kai! Niinpä kiertelimme ja kävimme hyvää tahtia tilaa läpi, kunnes olimme tulleet takaisin sivutalliin, jossa siis hevosen karsina sijaitsi. Tiemme erosi, kun Sinten täytyi rientää kaupunkiin ja minä taas olin lähdössä kotiin pää täynä uutta ja huikeaa tietoa tallin menosta. Olimme sopineet, että kun seuraavan kerran tulen niin saan hoitaa hevosen kuin omani. Lähtöä tehdessäni tuli vastaani muutamia tallilaisia joille moikkasin hymyillen leveästi ja sain heidät katsomaan kiinnostuneina jälkeeni!

Sinten kommentti

Olipa mukava aloitustarina! Ensitutustumisesi talliin sujui hyvin, vaikket vielä päässytkään hoitamaan Hurmosta. Ensisilmäyksellä Metsälammen tallialue voi näyttää melko suurelta ja monimutkaiselta, mutta muutaman tallikerran jälkeen tunnet paikan jo kuin omat taskusi. Vaikka itse viipotan usein muualla menojeni takia, tallikonkarit ja tallityöntekijät auttavat ja neuvovat sinua mielellään!

Tarinassa toit esille myös omaa persoonaasi, mikä toi kivan säväyksen tarinaan! Tekstit aina kertovat hieman kirjoittajastaan, ja tarinoiden myötä myös Mikael-hahmosi tulee lukijoille tutummaksi. Tekstistä löysin jonkin verran kirjoitusvirheitä, kuten kirjaimien puuttumisia tai ns. "hutilyöntejä". Korjasin sellaiset virheet tarinaan.

Vinlannin äärihurmaava
-> Vinlannin Äärihurmaava on erisnimi, minkä takia molemmat alkukirjaimet tulevat isolla. Voit ajatella tämän vähän niinkuin etu- ja sukunimenä, kuten esimerkiksi Mikael Nieminen kirjoitetaan isoilla kirjaimilla.

Metsälammen ratsutalli
-> Metsälammen Ratsutallin nimi on vakiintunut kirjoitettavaksi isoilla alkukirjaimilla, sillä kyseessä on tallin nimi, ei esimerkiksi paikan nimi (kuten vaikkapa "Tammelan silta").

suoraapäätä = suoraa päätä

15,30v€

[mikael]

Luonnollisen hevosmiestaidon päiväkirjamerkintä

Alku oli hiukan tahmeaa sillä en ole viettänyt vielä kuin muutaman hassun hetken Hurmoksen kanssa, mutta tämäpä hyvä tapa onkin herraan tutustua.Tosiaan Hurmos on hyvä hevonen tällaiseen sillä se oli alusta asti täysillä mukana ja yhtä innokkaasti teki mitä pyydettiin ja reagoi juuri niinkuin pitikin. Tehtävät olivat aivan uusia minulle mutta muutaman harjoittelukerran jälkeen useimmat mm Luottamus, seuraaminen ja johtaminen onnistuivat kuin olisimme olleet kauan jo kavereita oriin kanssa. Tosin Hurmos on kyllä oiva hevonen tällaiseen! Haastavaa oli oman tilan ottaminen, en oikein saanut hyvää fiilistä siitä ja se vaan ei jolain tapaa kohdannut minua lainkaan käytännössä.. ja samoin varoituspotku ei oikein ottanut siipiensä alle ilmaa mutta kaiken kaikkiaan oli todella avartavaa ja innostavaa !

Sinten kommentti

Maastakäsittelymerkki suoritettu! Ajattelinkin, että luonnollisen hevosmiestaidon harjoitukset voisivat sopia sulle ja Hurmokselle kuin nenä päähän juuri sen takia, että olet vasta aloittelemassa Hurmoksen hoitajana. Hurmos on tosi kiltti ja fiksu hevonen, ja oivalsi varmasti pian "mikä oli homman juju". Hurmos ei ollut osallistunut kurssille, joten sillekin nämä asiat olivat aivan uusia - on siis aivan ymmärrettävää että ensiyrityksellä harjoituksissa oli varmasti tekemistä, eivätkä ne välttämättä sujuneet ensiyrittämällä!

Tiesithän että Metsälammella voi saada hoitomerkinnän vain tarinasta, jossa on yli 200 sanaa? Tämä sääntö on otettu sen takia, ettei hoitomerkintöjä voisi kerätä satoja muutaman lauseen tarinoilla. Sanat voi laskea helposti merkkilaskurilla, jonne valmis teksti kopioidaan. Se ilmoittaa suoraan sanamäärän. Tässä oli vain 115 sanaa, joten valitettavasti se ei aivan riitä hoitomerkintään

10v€ + maastakäsittelymerkki

[mikael]

Brennan Heart - Never Break Me


You can beat me till I'm bleeding on the floor
You can call me names to bring me down so more
But you will never break me
You will never break me
Why do you try to erase all that I am
Trying to weaken me cause you don't understand
But you will never break me
You will never break me


Taas kerran huuto kaikui talossamme, kun vanhempani riitelivät. Äidilläni oli lukuisia ongelmia mm. alkoholin kanssa, eikä se helpottanut tilannettamme laisinkaan että isä oli kokoajan poissa sysäten kaiken vastuun niskoilleni sanoen lähtiessään, että pidä heistä huolta. Olin vanhin meistä, joten tietenkin pidin, laitoin kaikki kuusi sisarustani aamuisin kouluun pitäen huolen siitä että he olivat vatsat täynnä ja puhtaat vaatteet päällä. Kun aamuinen sekasorto oli ohitse, poltin tupakan ja siivosin parhaan kykyni mukaan talon, odottamaan seuraavaa sekasortoa. Yläkerrassa kuulin äidin oksentavan ja kurkistin vaivihkaa vessan, hän painoi päänsä kylmää marmoripintaa vasten ja itki. Kävelin hänen luokseen ja nostin ylös, hellästi mutta päättäväisesti käytin hänet suihkussa, puin puhtaisiin vaatteisiin ennen peittelyä hänet oksennuksesta siivoamaani sänkyyn. Onnekseni kun hän sammui saatoin vaikka järjestää talossamme vuosisadan pippalot eikä hän tietäisi asiasta mitään, niinpä sulkeuduin kolmikerroksisen talomme ullakolle, jossa huoneeni sijaitsi ja laitoin musiikin soimaan. Saatoin vain musiikin soidessa purjehtia pois tästä huolen ja vihan taakasta. Tiesin että jonain päivänä tapahtuisi vääjäämätön. Kuunneltuani musiikkia hiukan laitoin tallikamppeet päälleni ja otin kypärän mukaani portaiden päästä. Huojentuneena polkaisin moponi käyntiin ja lähdin pois mielessäni vain yksi ja se oli Hurmos!

Ajoin alta aikayksikön polkuja pitkin tallille ja jätin moponi tuttuun paikkaan. Sammutin musiikit korviltani ja laitoin kuulokkeet reppuuni sekä puhelimeni äänettömänä taskuuni. Suuntasin suoraan hurmoksen karsinalle ja rupesin sitä siistimään. Tottuneesti mätin kaiken ylimääräisen kärriin ja nakkasin lannat lantalaan, palaten kukkurallinen kuorma uutta kuiviketta. Siivosin myös vesi ja ruokakipot, laittaen Hurmokselle porkkanan odottamaan kuppiinsa kun sen olisi aika tulla sisälle.

Ilma oli aika kireän syksyinen ja siitä tunsi talven olevan tulollaan. Hain Hurmoksen tarhastaan ja se sai minut totaalisesti unohtamaan kodin ja sen vaikeudet. Hurmos kieputti kiinnostuneena tukkaani ja nappaisi vähän väliä hupustani ja nykäisi niin että hyvä ette lennähtänyt pyrstölleni. Kielsin hevosta napakasti ja se lopetti heti. Hymähdin kun katseemme kohtasi ja näin sen silmissä hiukan ilkikurisuutta. Tallissa harjasin orin nopeasti, sillä se oli ollut ulkona loimi päällä eikä siten ollut kuin hiukan pölyinen. Hurmos on ollut hiukan jumissa lavoistaan ja huomasin sen myös kun käskin oria siirtymään, niin se oikein värähti kun työnsin sitä hiukan kauemmas itsestäni. Siitä huolimatta aioin mennä sen kanssa maastoon jospa uusi satulakin helpottaisi. Varustin hevosen tottunein ottein ja pian olimmekin jo kävelemässä ulkoilmaan.

Ulkona kiristin vyön ja mittasin jalustimet, jonka jälkeen ponnistin helposti oriin selkään sen odottaessa kuuliaisesti lupaa lähteä etenemään. Moikkasin ohi meneviä tallilaisia ja kannustin hevosin kohti rantatietä, ajattelin käydä vain tutun ja turvallisen Harjunlenkin.
Maastossa olimme kuin yhtä orin kanssa, miltein jopa hengitimmekin samaan tahtiin. Koimme hiukan jännitystäkin kun kamalalla ryskeellä lähti muutamia hirviä läheisestä puskasta juoksemaan pitkin rantatietä edellemme. Henkäisten jatkoimme kulkuamme harjunlenkille vievään haaraan. Kannustin oriin raviin ja kevensin pienesti. Annoin hevosen mennä aikailla omanmielensä mukaan sillä Hurmos käyttäytyisi kuitenkin hyvin. Juuri kun ajattelin nostaa laukan, tunsin kuinka puhelimeni värisi taskussa. Pysähdyin ja laskeuduin nopeasti selästä vastaten puhelimeeni, se näkyi olevan äitini.

- Mikael, tule heti kotiin, äitini käski sammaltaen.

- En voi, olen tallilla, mikä nyt on hätänä, vastasin epäröiden

- Talo voi vaikka syttyä tuleen kun olet ollut huolimaton, äitini sanoi pahaenteinen värinä äänessään.

Tungin hätäisesti puhelimen taskuun ja hyppäsin loikalla Hurmoksen selkään, joka hiukan yllättyi tavastani tulla selkään, mutta lähti laukka-apujeni käskemänä hurjaan laukkaan. Päässäni takoi kotiin, kotiin, kotiin. Onnekseni olin liikkunut ennen tallille tuloani paljon lähimaastoissa ja tiesin kaikki pienetkin kinttupolut. Hurmos tuntui nauttivan laukkaspurtistamme ja laitoin parhaansa peliin. Kiidimme pitkin pieniä polkuja ja olimme pian kotitaloni pihassa.

Jäin avuttomana katsomaan kun huomasin oranssien liekkien lepattaen huoneidemme ikkunoista. Äitini istui pihan keskellä olevassa keinussa ja nauroi silitellen vanhaa koiraamme. Pudistin päätäni ja ohjasin hevosen kauemmas talon liekeistä ja tukahduttavasta savusta. Soitin pikaisesti hätänumeroon ja kerroin samalla äitini tilanteesta ja pyysin saada hänet hoitoon. Soitoin sen jälkeen Sintelle ja kerroin päälisin puolin mitä oli tapahtunut. Kuulin kuinka paloautojen sireeni kuului kauan ennen kuin ne olivat pihassamme ja tekivät taitavasti työnsä, Hurmos vain seisoi vieressäni edes hätkähtämättä tätä kaikkea hälinää. Katsoin murtumispisteessä äitini toivotonta kamppailua henkilökunnan kanssa, vihdoin hänet saatiin autoon ja he veivät hänet turvaan. Tiesin saavani pian soiton heiltä, ei tämä ollut ensimmäinen kerta.

Sinte saapui kauhuissaan vierelleni ja puristi lohduttavasti olkapäätäni, mitäpä muuta hän olisikaan voinut tehdä. Kerroin hänelle murtuneena häviämäni tappion ja kaiken vuosia kestäneet ongelmat. Nainen kuunteli hiljaa ja halasi minua äidillisesti. Laitoimme hikisen Hurmoksen autoon, jonka kanssa Sinte oli tullut luokseni. Palomiehet vaihtoivat kanssani muutaman sanan ja onnekseni koko talo ei ollut palanut, mutta asuin kelvoton se kyllä oli märkineen ja savuin hajuisine sisuksineen.

Hiljaisuuden vallitessa saavuimme uteliaiden katseiden alle tallin pihaan. En viitsinyt sanoa yhtään mitään vaan suojauduin kuoreeni ja otin Hurmoksen ripeästi ulos. Hevonen sai minut heti uudestaan aukeamaan kuorestani ja jopa hymyilemään. Näytin sintelle elekielellä vieväni orin sisälle, tulisin talolle kun olisin valmis. Hoidin Hurmoksen kuntoon ja laitoin sen karsinaansa loimipäällä. Laitoin varusteemme paikoilleen ja suuntasin kulkuni Sinten luokse.

Sinten kommentti

Voi Mikael... Olen todella pahoillani tilanteesta Palaneessa talossa et voi kyllä toistaiseksi asua, mutta voit majoittautua talon vierastiloissa niin kauan kuin tarvitsee. Olet kokenut paljon murhetta ja surua, mutta talli on kuitenkin paikka, jossa voit päästää irti koti-elämän murheista ja ottaa vastaan ihan uutta energiaa hevosilta.

Tarina oli todella liikuttava, ja avasi hahmosi elämään ihan uudenlaisen oven! Teksti soljui eteenpäin pehmeästi, ja toit upeasti esiin todella hankalia ja raskaita tunteita - niiden kuvaaminen vaatii taitoa. Tarinan alussa ollut lainaus pohjusti hyvin tarinaa. Tekstin sisältö oli kertakaikkiaan upea, mutta kieliopissa on vielä ripaus hiottavaa: ota se haasteena Muutamia yhdyssanavirheitä huomasin. Lisäsin tekstin loppuosaan myös kappalejakoja, joita se kaipasi.

vesi ja ruokakipot
-> vesi- ja ruokakipot (viivalla korvataan sanasta lyhennetty osa)

asuin kelvoton = asuinkelvoton

märkineen ja savuin hajuisine sisuksineen
-> märkine ja savunhajuisine sisuksineen

25v€

[mikael]

Ajatukseni vaelsivat hurjasti ajaessani tallille hoitamaan Hurmosta. Kaikki sisarukseni oli huostaan otettu viimeaikaisten tapahtumien takia. Äitini joutui suljetulle ja on siellä nyt hoidossa lie miten kauan. Itse olevinani majailen tätini luona, mutta asun kotona. Talo on kamalassa kunnossa palon jäljiltä ja olen yrittänyt parhaani mukaan siivota sitä. Havahduin ajatuksistani kun tuttu hevosten tuoksu kantautui tallilta nenääni. Päätin hetkeksi unohtaa kaiken ja keskittyä Hurmokseen.

Tallilla oli hiljaista, olin oppinut hakemaan hetket tallilla jotka ovat rauhallisia kaiken hälinän keskellä. Huomasin ilokseni että Hurmos olikin ulkoilemassa. Jätin moponi tuttuun paikkaan ja suuntasin kulkuni ripeästi hevosen luokse, joka tuli minua vastaan portille. Silitin orin turpaa ja taputin ystävällisesti sen kaulaa ennen kuin otin sen riimunnaruun ja lähdimme kävelemään rinnatusten kuin parhaat ystävykset konsanaan.
Tallissa laitoin hevosen käytävälle kiinni, noudin harjat sekä suitset ja suojat. Hurmos seisoi harjauksen ajan kuin herrasmies, kuunnellen samalla kun hiljaa sille kerroin kaikki huoleni. Varustaessa ori hamusi jatkuvasti takkini lievettä ja loppujen lopuksi se oli läpimärkä sen kuolasta. Naurahtaen yritin sitä kuivailla pyyhkeellä, joka roikkui karsinan edessä. Suurimmat saatuani pois, laitoin orin valmiiksi. Laitoin kypärän päähäni ja talutin energiseltä tuntuvan hevosen lumiseen ulkoilmaan.

Nousin Hurmoksen paljaaseen selkään ja käänsin sen rantareitille. Onnekseni se oli valaistu, sillä hämärä laskeutui näin talviaikaan yllättävän nopeasti. Päätin jo aikaisin aamusta että kävisin tänään vain rennon lenkin Hurmoksen kanssa ilman satulaa. Orin lämmin selkä tuntui allani, kun se käveli rennoin askelin kehottamaani suuntaan. Reitin hiekkapohja oli valkean lumen peitossa ja se hiljensi hevosen askeleet entistä vaimeimmiksi. Järven pintaa peitti ohut kerros jäätä ja ylitsemme lensi pari joutsenia. Olin iloinen ja rento, niin tuntui myös Hurmoksen olo olevan. Kävelimme kokolenkin reippain askelin takaisin tallille. Pihassa taputin leppoisasti hevosen kaulaa ja se puhalsi jalkaani vasten lämpimän hönkäyksen. Laskeuduin selästä rauhallisena ja talutin ratsuni talliin hoidettavaksi.

Sinten kommentti

Upeaa huomata, miten tärkeää sinulle on Hurmoksen kanssa oleminen. Hevoselle voi kertoa kaikki huolet ja murheet, eivätkä ne arvostele tai naureskele. Kuvauksesi ilman satulaa ratsastamisesta Rantareitillä oli upea, ja toi rennon fiiliksen myös lukijalle! Yksityiskohtien kuvailu oli todella onnistunutta ja aidontuntuista – mielestäni tällainen kuvaileva kappale päätti loistavasti hieman surumielisen tarinan!

Teksti oli oikein mukavaa luettavaa. Mielestäni olet kehittynyt kirjoittajana, vaikkei ensimmäisestä tarinastasi ole vielä kovin kauaa aikaa. Muutamia korjauksia vielä

huostaan otettu
-> huostaanotettu (yhdyssana), tai otettu huostaan

"Itse olevinani majailen tätini luona"
-> "Itse olevinani majailen tätini luona"

15,20v€

[mikael]

Patistin Hurmoksen reippaaseen raviin. Olin jo aamulla varannut hetken minulle ja Hurmokselle maneesiin, jotta voisin juoksuttaa sitä irtona. Onnekseni ori oli täynnä intoa ja sen askel oli kevyt. Maiskutin hiukan lisää tahtia hevoselle ja sainkin nähdä ensimmäiset riemupukit herralta, niin innoissaan se oli. Vaihdoin suuntaa ja ohjasin sitä liikkeilläni viistoittain sekä teimme myös muutamia ympyröitä, Hurmoksen kanssa oli helppo tehdä oikeastaan mitä vain. Olimme ystävystyneet ja luotin oriin kuin kallion, vaikka olimme tunteneet vasta hetken. Seurasin hevosen työskentelyä silmä kovana, kun etsin siitä virheitä mutta ei niitä pinnistämälläkään näkynyt. Laukkakin pyöri upeasti ja hevonen kantoi itsensä uljaasti. Lopulta toppuuttelin hionneen hevosen käyntiin ja menin sen rinnalle. Taputin sen kaulaa kiitoksesi ja laitoin sen kiinni. Hurmos mutusteli huppuani koko loppukäyntien ajan ja voi vain arvata että niskassani oli litratolkulla kuolaa, ah ihanaa!

Tallilla oli taas kerran rauhallista ja sain hääriä hevosen ympärillä vapaasti muutamaa tervehdystä luukuunottamatta. Kuulin kun viimeinenkin hevostelija lähti, joten tosiaan olin yksin. Kävin tarkistamassa, oliko tallissa muita kuin minä ja muutama hevonen karsinassaan. Vaikka olin varma ettei muita ollut tunsin katseen seuraavan minua, minua puistatti ja laitoin kiireellä sävähtävän Hurmoksen sen puhtaaseen karsinaan nauttimaan ansaittuja heiniään. Sulkiessani karsinan ovea, tunsin hänet aivan takanani ja henkäisin järkyttyneenä kun kääntyessäni kukaan ei ollutkaan siinä. Kävelin kireänä edemmäs tallin käytävälle aistit tarkkana, ei kuulunut pihahdustakaan jopa hevoset olivat lopettaneet syömisen ja seisoivat päät ylhäällä hiljaisuudessa. Ovi kolahti ja tunsin hänen häviävän ulottumiini, pudistin epäuskoisena päätäni. Suljin karsinan oven ja lähdin ripein askelin sydän pamppaillen kohti pimenevää iltaa.

Sinten kommentti

Irtojuoksuttaminen tekee oikein hyvää hevoselle ja on loistava idea vähän kevyemmälle liikutuspäivälle! Vapaana juostessaan se pääsee kulkemaan täysin rennosti ja "pitkänä", mikä on hyväksi esimerkiksi selälle. Irtojuoksuttaminen vahvistaa myös sinun ja Hurmoksen välistä sidettä ja johtajuussuhdetta. On upeaa nähdä miten hyvin tulet toimeen Hurmoksen kanssa – se selvästi jo luottaa sinuun!

Kuulostaa hyytävältä! Talli tuntuu ihan erilaiselta hiljaisena, kun päivisin on tottunut tuntilaisten ja hoitajien hälinään käytävillä. Metsälammella ovat monet kokeneet kummallisia asioita, joita on vaikea selittää. Onhan tallialue vanha ja täynnä historiaa. Edes minä en tiedä, mitä kaikkea tallialue onkaan kokenut historian saatossa! Mitä kaikkea se meille kertoisikaan, jos osaisi puhua?

14,80v€