Majurin päiväkirja

[Minkki]

Vikellystä
ekstratehtävä

» Mihin mä olen taas ryhtynyt? » kysyin itseltäni istuessani Majurin selässä ympyrällä. Sinte oli liinan toisessa päässä ohjastamassa ja katsoi minuun hymyillen.
» Älä suotta hermoile, Minkki! En minä sinua laita volttia hevosen selässä tekemään. » hän nauroi. Nielaisin ja nyökkäsin epävarmasti. Majuri oli rauhallinen kuin mikä, koska olimme juoksuttaneet siitä ylimääräisen energian pois. Taputin oriin kaulaa hellästi ja katsahdin Sinteen.
» Kokeillaan ensin perusistuntaa ravissa ja laukassa eli levitä käsivartesi täysin suoriksi sivuille! » Sinte huudahti kannustaen Majuria raviin. Istuin selässä jäntevänä ja ryhdikkäänä vikellysvyön takana. Jalat ojennettuna alas ja kiinni hevosen kyljissä, hartiat, lantio ja kantapäät samassa linjassa... Rintamasuunta koko liikkeen ajan eteenpäin. Varovasti ojensin käteni suoriksi sivuilleni, sormet noin silmien kohdalla. Majurin ravi oli onneksi suht pehmeää ja sain säilytettyä tasapainoni hyvin. Sinte käski nostaa käsiäni hieman alemmas vaihtaessamme laukkaan.

Laukassa tasapainoni horjahti hieman, mutta pääsin takaisin rytmiin ja hymyillen kiidin kädet levälläni Majurin juostessa rauhallisesti ympyrällä. Lopulta Sinte käski sitä hidastamaan käyntiin.
» Oikein hienoa! Tämä on samalla hyvää harjoitusta normaaliin ratsastukseenkin! Seuraavaksi voidaan kokeilla polvivaakaa ensin hevosen paikalla ollessa ja sitten käynnissä. »
Varovasti heilautin jalkojani taaksepäin niin, että olin lopulta polvillani Majurin selässä. Otin kiinni vikellyssatulan tukirenkaasta ja tärisin hieman. Nostin oikean jalkani ja vasemman käsivarteni ylös suoraksi ja sanoin Sintelle olevani valmis liikkellelähtöön.
Sinte maiskautti Majurin raviin ja horjahdin samantien liikkeelle lähtiessä. Kuitenkin pääsin takaisin polvivaakaan ja pian pysyin pari kierrosta kyydissä.
» Oikein hienoa! Sinusta voisi tulla todella hyvä vikeltäjä! Mitäs seuraavaksi? Tuota en uskalla sinulle vielä ravissa kokeilla. »
» En ole koskaan seissyt hevosen selässä. » sanoin epäröiden ja kumarruin Majurin kaulaa vasten. 
» Se on ihan helppoa vaikkakin se voi tuntua alussa pelottavalta. Minä pidän Majuria paikallaan, niin voit tehdä sen rauhassa. » Sinte sanoi hymyillen. 

Hetken päästä olin kyykyssä oriin selässä ja tunsin, kuinka jalkani tärisivät hirmuisesti. Hitaasti aloin nousemaan ylös, irrotin käteni tukirenkaasta ja eipä aikaakaan, kun seisoin tikkusuorana Majurin selässä. Hevonen ei onneksi liikkunut minnekään vaan hörisi ja pärski. 
» Oikein hienoa! Nyt tule varovasti takaisin istuallesi, ettei Majuri säikähdä. »

Vikellystunti jäi lyhyeen, koska Sintellä oli tunti pidettävänä, mutta sitäkin enemmän tunti auttoi tasapainoni ja uskallukseni kanssa!

Sinten kommentti

Vikellys on ihan loistavaa treeniä tasapainoon, ja siitä on todella paljon apua ihan perusratsastuksessakin. Etenkin kädet sivuilla ratsastaminen korjaa ryhdin "automaattisesti" sellaiseksi, millainen sen kuuluisi olla silloinkin kun kädet on "normaalisti" ohjastuntumalla. Haastavampia temppuja kannattaa harjoitella vain silloin, kun joku on pitämässä hevosesta kiinni.

Oot suorittanut tosi ahkerasti ekstratehtäviä, ja sulla taitaakin olla nyt kymmenes ekstatehtävä suoritettuna Siitä ansaitset ensimmäisen ekstratmerkin! Virheetön tarina jossa kuvailit hyvin vikellysharjotuksia ja omaa jännitystäsi.

15,80v€

[Minkki]

Aamujumppaa!
ekstratehtävä

Viheltelin Majuria laitumelta luokseni. Se ei tulisi olemaan helppoa, koska hevoset olivat saaneet olla aika kauan nyt vihreää syömässä ja tuskin olisivat kiinnostuneet työnteosta. Aamuinen usvapeite alkoi haalistua laitumen päältä. Kello oli vasta 6:25.

Yllätyksekseni Majuri tuli samantien kuullessaan ääneni ja hörisi laittaessani sille riimun päähän. Sen ainakin huomasi, että hevonen oli paisunut kuin hiivapulla, joka tarkoitti siis taistelua satulavyön kiinnittämisessä. Majuri puolestaan ravisti päätään ja lähti rauhallisena kävelemään portista ulos kohti tallia.
Taputin sen kaulaa ja sidoin hevosen pesukarsinaan. Hain harjapakin ja muut varusteet, ensimmäisenä tietysti tarkastin mahdolliset haavaumat ja muut. Majuri hirnui kovaäänisesti, ainoastaan yksi hevonen oli tallissa ja vastasi. Ori laski päänsä ja rapsutti jalkaansa turvallaan harjatessani sen pehmeää karvapeitettä.
» Et olekaan vielä keksinyt piehtaroida mudassa kuten muut hevoset... Luojan kiitos. » kuiskasin hymyillen ja suukotin Majurin turpaa. Sen otsatukka oli veikeästi silmillä ja jouhien seasta pilkahteli heinänkorsia.
Kavioita puhdistaessani käytävältä suhahti esiin Arttu ja Mooses. Koira jahtasi kissan Majurin jalkoihin ja syntyi yleinen sekasorto Artun juostessa karvahännän perään. Majuri alkoi hirnua hulluna ja vetäisi jalkansa samantien alas steppaillen hermostuneena. Hetken ajan se näytti purkautuvalta tulivuorelta.
» Mitä ihmettä... » miltei huusin ja rauhoittelin Majuria. Se korskui kuin vesihiisin nähnyt ja peruutti niin, että ketjut kolisivat. Hätistin Artun pois ja nostin pelästyneen Mooseksen syliini. Voi pientä raukkaa, kuiskasin ja silitin kissan silkinpehmeää turkkia. Majuri tunki turpansa lähelle Moosesta ja hörähti. Mooses puski hevosen päätä kehräten ja maukaisi päästäessäni sen lattialle. Arttu juoksenteli pihalla ja paini Rolliksen kanssa.

Jatkoin Majurin harjaamista kunnes se oli puhdas ja sain laitettua satulan oriin selkään. Vaikka kuinka ähkin ja puhisin, ei satulavyö mennyt millään kiinni. Onnekseni tallin käytävältä kuului askelia ja Sinten pää ilmestyi kulman takaa.
» Mitäs täällä ähkitään? Eikö vyö mene kiinni? » hän kysyi hymyillen. Osoitin Majurin vatsan alla roikkuvaa satulavyötä ja huokaisin syvään.
» Majuri on paisunut kuin muumipeikko eikä se varmasti jaksa kävellä askeltakaan tuon mahansa kanssa. »
» Eiköhän se kiinni mene, kun koitetaan yhdessä. » 
Otimme molemmat vyöstä kiinni ja aloimme vetää sitä ylös. Majuri ähkäisi kovaäänisesti, mutta vihdoin saimme vyön vielä reikää kireämmälle. 
» Huh... Paisunut se kyllä on. » Sinte sanoi nauraen ja taputti Majurin kaulaa. Ori puhalsi lämmintä ilmaa hänen kasvoilleen ja hörisi. » Ei sille voi kyllä millään olla vihainen! »

Suitset päässä, satula selässä - valmis ratsastamiseen! Majuri seisoi rauhallisena tallin pihassa minun noustessani selkään ja pureskeli kuolaimiaan hamuten tallin seinän viereistä ruohotukkoa.
» Sä olet syönyt jo ihan tarpeeksi tänään, nyt liikutaan! » karjaisin ja vedin oriin pään pois pusikosta. Tyrmistyneenä Majuri kääntyi ratsastuskentälle ja siirtyi itsekseen uralle. Kaviot kopisivat hiekkaa vasten ja häntä huiski laiskasti. Oli viileä kesäaamu eikä tallipihalla näkynyt ristin sielua, lukuunottamatta kottikärryjä työntävää Sinteä. Annoin Majurille pohkeita ja hevonen siirtyi vielä laiskempaan raviin. Työnteko ei varmasti miellyttänyt kesken kesäloman!
Raipalla sain hieman vauhtia peliin ja Majuri aktivoitui hieman. Laukkaosiolla se innostui ja juoksi kuin katujyrä pärskien ja vaahdon roiskuessa ryntäille. Kaviot kilahtivat välillä pikkukiviin ja valjaat helisivät laukan nelitahtisessa rytmissä. Pitkällä sivulla laukatessamme Majuri päästi pierupukin, mutta ei saanut tasapainoani horjumaan. Siirryimme takaisin raviin ja teimme ympyröitä ja voltteja saadakseni Majurin vetreäksi.
» Nyt kesäkuntoon, hyvä mies! Sä tarvitset hyvän pepun kesäksi. » nauroin ja tein pieniä väistöjä Majurilla.

Ori potkaisi ilmaa ja viskeli päätään kunnes pysähtyi yhtäkkisesti. Kentän viereisellä tiellä kävelivät Vilja, Aida ja Destiny kantaen päänsä päällä valtavaa puista kapistusta. 
» Mikä ihme tuo on? » kysyin hölmistyneenä ja ohjasin Majurin lähemmäs aitaa. Tytöt pysähtyivät ähkäisten.
» Tää on meidän soutuvene! Ajateltiin mennä Metsälampeen soutelemaan myöhemmin tänään, kun Viljan isä suostui lainaamaan paattiaan. » Aida selitti. Tirskahdin ääneen.
» Destiny ei ainakaan saa soutaa! Muistatko, miten viimeksi kävi? » Vilja huusi kauhistuneena.
» Voi kyllä! Mä soudin meiän porukan vahingossa karille ja pohjassa oleva reikä sai veneen uppoamaan me mukanaan. Onneksi ehdittiin kaikki turvaan, mutta paatille kävi vähän hullusti... » Loppulause oli pelkkää muminaa ja Destiny alkoi punehtua kasvoiltaan.
» En tule ikinä unohtamaan sitä! Mutta hei, katsokaa, Mara on taas ihan erakko tuolla laitumella! » Aida huokaisi osoittaen laitumelle. Mara oli kauimpaisessa nurkassa pää ylväästi ylhäällä ja ravasi ympyrää kiihkona eikä välittänyt muusta laumasta. Musta ori oli kaunis haalean sumun keskellä, ja hirnui kuuluvasti meidän suuntaamme.
» Voi sitä raukkaa, joka joutuu sen tuolta hakemaan... » Vilja huokaisi. Tytöt ottivat soutuveneensä ja lähtivat tallille päin. Majuri oli keskustelumme aikana eksynyt aidan takana olevalle ruohomättäälle ja jouduin kiskomaan sitä toden teolla takaisin kentälle.

Aamu alkoi valjeta ja aurinkokin pyrki paistamaan viileälle tallipihalle. Lopulta Majuri oli kuin olikin tullut vetreäksi ja pirteämmäksi ratsastuksen loppupuolella ja pääsin tekemään sen kanssa paljon laukkatyöskentelyä. Pohkeenväistökin oli mukavaa jumppaa näin aamutuimaan ja sujautin oriille namipalan palkkioksi. Sidoin sen tallin pihassa olevaan hoitopuomiin ja löysäsin satulavyön vetäen sen alas. Majuri huokaisi syvään ja helpottuneena ja lepuutti takajalkaansa laskien päänsä alas. Harjailin sitä pehmeästi auringonsäteiden leikitellessä Majurin jouhilla. Kaviot puhdistettuani setvin harjan sekä hännän ennen kuin irrotin ohjat puomista ja lähdin taluttamaan oria takaisin laidunta kohti. Tajutessaan päämäärän Majuri steppaili innokkaana ja hörisi nykien ohjista. Avasin portin ja suljin sen tukevasti ennen kuin vapautin Majurin suitsista ja päästin sen juoksemaan ikivihreän keskelle. Kävellessäni takaisin tallille saatoin kuulla sen kimeän hirnunnan kaikuvan tallipihan yli.

Sinten kommentti

Majuri kesäkuntoon -kampanja! Treeniä, treeniä, treeniä - ja vielä lisää treeniä! Katsotaan saadaankohan me hepalle heinäkuuksi sixpäkki? Mitäköhän orin omistaja tuumaisi... (wtf) Viljan, Aidan ja Destinyn veneretki päättyikin sitten vähän köpelösti - vesi oli varmaan aika viileää!

Mukavan kesäinen tarina Majuri kesäkuntoon -treenistä! Onnistuit todella hyvin sulauttamaan ekstratehtävässä vaaditut sanat tarinan sisältöön, eikä erikoisemmatkaan sanat näyttäneet siinä mitenkään omituisilta. Hyvä suoritus!

17,40v€

[Minkki]

Tallikaapin siivous
ekstratehtävä

» Miten tänne on voinut kertyä viiden kuukauden aikana näin kamalasti tavaraa! » sanoin itsekseni nostaessani sinisen pesusienen kaapistani. Olin päättänyt tulla tallille nyt sadepäivänä, ja siivota tallikaappini. Oli aika järjestellä kaikki uuteen uskoon!

Ensimmäisenä riuhtaisin kaapista ulos loimet. Heijastinloimi, fleeceloimi, ruskearuudullinen talliloimi, kevyt ötökkäloimi... kaikki viikkasin yhteen kasaan lattian nurkaan. Ötökkäloimi tulisi hyvin pian tarpeeseen, joten jätin sen päällimmäiseksi. Talliloimi oli likaantunut Majurin yllä, joten viskasin sen suosiolla pesukoppaan ja pyyhin käsiäni housuntakamukseen.

Seuraavaksi katsottaisiin harjat sekä harjaboksit. Violetti sekä beige harjapakki, luonnonharjaksinen pölyharja ja dandy, harjakampa, kumisuka... Otin beigen harjapakin ja tungin harjat sun muut sinne. Violetin pakin päätin ottaa varalle, jos Majuri keksisi talloa boksin tuhansiksi palasiksi. Sitä en kyllä ihmettelisi oriin puolelta!

Nostin kaapista likaantuneet valkoiset kisahousut. Milloinkohan olin niitäkin käyttänyt? Ehkä viimeksi jossakin kaksi kuukautta sitten... Pesuun! Tungin housut reppuuni, jotta voisin pestä ne sitten kotona.
Turvakypärä, nahkachapsit, harmaa kevättakki, jockeyn kisapaita Nidavellirin viikonloppureissusta, turvaliivi, ratsastussaappaat, villasukat, mokkanahkachapsit, vaaleanvihreä Metsis-huppari... Vaatteita oli harvinaisen paljon, minä kun normaalisti olen se vähäisimmän vaatemäärän omistaja perheessä! Ainakin saappaat pitäisi kiillottaa ja chapsit imuroida villakoirista. Metsis-hupparikin kaipasi kipeästi pesua, sen hihansuut näyttivät olevan yltäpäältä kurassa ja hevosen kuolassa... Yäk! Pesuun sekin!

Kaapista tipahti muutama pullo kolahtaen, ja poimin ne ylös epäröiden. Kääntelin ja pyörittelin pulloja, kunnes löysin tuotemerkit. Shine-hevosshampoo, Shine-harjanselvityssuihke ja Fly Away -hyönteiskarkote. Haistoin pulloja varovasti ja tarkastin päiväyksen. Hymyillen laitoin ne riviin lattialle. Hyviä vielä olivat! Varsinkin hyönteiskarkote tulisi keskikesällä kovaan tarpeeseen.

Kaapin perällä olevasta korista löysin fleecepintelit, timanttiotsapannan ja kuljetussuojat. Fleecepintelit olivat pölyn peitossa, joten päätin käydä imuroimassa nekin kotona ja tungin reppuuni. Otsapannan kiinnitin Majurin tummanruskeisiin meksikolaisiin suitsiin, jotka olin löytänyt korin ja kaapin takaseinän välistä. Kaikkea sitä voi omasta kaapistaan löytää!

Löysin kaapin pohjalta vielä epämääräisen pinon tavaraa. Satulahuopa ja pinkki-oranssiruudullinen satulahuopa, karvasatula, violetti riimu, juoksutusvyö, martingaalit... Kyllä oli aikamoinen selvitys saada vyö ja martingaalit eroon toisistaan! Hihnat olivat sotkeentuneet täysin ja jouduin pyytämään ohikulkevaa Destinyä auttamaan. Yhteisvoimin saatiin remmit irti ja koottua ne nätisti. Kiitin hymyillen ja katsoin uudestaan keräämääni tavarapinoon. Hain pesusienen ja saippuavesivadin alkaen hangata kaapin seiniä, kattoa ja pohjaa iloisena hyräillen.

Puhdasta tuli ja tyytyväisenä katsoin aikaansaannostani. Katsahdin uudestaan varustepinoon ja huokaisin syvään.
» Nyt Minkki, ajattele loogisesti! » huusin mielessäni ja otin ensimmäisenä loimet. Viikkasin ne nätisti kaapin pohjalle ja laskin satulahuovat taiteltuina niiden päälle. Suitset ja riimun ripustin kaapin ovessa olevaan naulakkoon, samoin kuten kaikki ratsastustakkini ja -hupparini. Laitoin suojat ja shampoo- sekä suihkepullot omaan koriinsa, jonka laskin kaapin perälle. Chapsit, ratsastussaappaat sekä loput ratsastusvaatteistani tungin nätisti - tai vähemmän nätisti - nojaamaan kaapin seinää vasten. Violetti harjapakki pääsi korin seuraksi perälle ja beige harjoineen taas kaapin eteen. Martingaalit sekä juoksutusvyön ripustin kaapin takaseinällä olevaan naulakkoon. Karvasatulan laitoin koriin suojien kanssa.

Katsoin lopputulosta tyytyväisesti hymyillen ja nostin peukkua itselleni. Kyllä tuli siistiä!

Sakun kommentti

Kaappia on aina hyvä silloin tällöin putsailla! Sieltä saatta löytyä mitä tahansa, joskus jotain aivan arvaamatonta. Mutta parasta on kun sen on saanut tyhjentää, niin tavarat saa laittaa juuri niille paikoille mille haluaa. Ja kaappikin näyttää päällepäin hienolta - ainakin parin päivän ajan!

12,30v€

[Minkki]

JVG ft. Pete Parkkonen - Etenee

Majurin kesäbiisi

Majurin haku laitumelta

Poispäin. Me juostaan poispäin.

En oo menos töihin vaan omii hommii taas laitumelle tekee jäin.

Majurin liikutus noin viikon loman jälkeen

Nyt on hetki huilattu, edelliset kuitattu
Voin lähtee ytimeen. Minkki, miten niin meil ei nyt hyvin mee?

Kun kesät on kuumempii, laitumet on suurempii.
Meni miten meni, kuhan seison suoras Minkilleni
Harjotellaan vaan tempoi, nostettu laukkoi
Haluunko pyörii kentil vai köllinkö laitumil?

Ei jääty pitkään päätyyn laiskotteleen
Hommat etenee, mut ei pysty silti vieläkään totteleen


Majuri karkaa kentältä [kertosäe]

Kun lähden laitsoille tallaamaan
on mulla varusteita keho pullollaan

Hirnumisesta ei saa selvää sanaakaan

mut mul on hei varusteita keho pullollaan!

Taas homma etenee, kun taakka kevenee (Minkki putoaa). Lähetään vetelee.
(Majuri karkaa)

Moottori pärisee. (Majuri pärskii kiitolaukassansa)

On ohjia, satuloita, semmosia härpäkkeitä, ei ne tunne enää mun selkäpiitä

Majurin ajatuksia karkumatkan jatkuessa

Välil liian nopee edenny, tammasuhteet menny
Mun nykynen homie (laus. houmi) ei oo ainakaan Metsiksen Helmi

Migidi-vigidi-MajuriPeluri. En vie juttui aidan alle
Vaik on paljo voimaa, ei oo viel yhtään voittoa

Teil oli harjas geelii, mul oli estetreenit
Pitäis painaa puuta, mut meil oli aina jotain muuta
Kaks tuntii unta yös, en vedä kärryi työks
Hei, ruoho on viisaiden luomaa. Aikataulu on viisarin suomaa.

Pois oritaisteluista en enää jää, siks ei ehkä ihan okei ole pää
Pois oritaisteluista en enää jää, siks ei ehkä ihan okei ole pää!


[ kertosäe tulee tähän ]

Mä huudan, joo-oo.
On mulla varusteita keho pullollaan!

Majuri liikutuksen jälkeen karsinassa

Timanttinen kaksikko. Minkki, mis ne mun kaurat on?

Heinää tai melassia, mun ruokakuppiin suli tilaa.

Toivottavasti pääsen täält viel laiduntamaan

Nostettu liikunnan määrää. Kaikki tähän laitettu, ruokintaohjeetkin vaihettu.
Mut muistot pysyvät. Ne kysyvät, et mihin hävis ne jyvät
Vaik vatsa pullottais, ei se vältsyy ookaa nii syvä 


[ kertosäe ]

Mä huudan, joo-oo.

On mulla varusteita keho pullollaan!
Mä huudan, joo-oo.

On mulla varusteita keho pullollaan!



Sinten kommentti

Ihan loistava kuvaus Majurin peruspäivästä! Olet onnistunut hyvin sanoittamaan biisin uudelleen, ihan Majurille sopivin sanoin. Tämä nosti hymyn huulille. Tätähän voisi alkaa laulamaan näillä sanoilla 

Poistin tekstistä vähän ylimääräisiä välilyöntejä jotta se näyttäisi siistimmältä. Olet onnistuntu ekstratehtävän suorituksessa hyvin!

10,10v€ (määrä alempi koska koko teksti ei ole itse kirjoitettu) + ekstra

[Minkki]

Kävin vähän kuvailemassa Majuria ja Leeviä laitumella! Taisi ruuna näytellä vähän kaapin paikkaa kokemattomalle nuorukaiselle.




Kommentoitu Leevin päiväkirjaan. /Sinte

[Minkki]

Kesän ensimmäinen uinti

Suitsin Majurin valmiiksi hymyillen samalla, kun aurinko porotti kuumana pilvettömältä taivaalta. Ei ollut satanut moneen päivään ja tukahduttava kuumuus oli läkähdyttää hevosetkin. Majuri roikotti päätään laiskana taluttaessani sen ulos ja nousin selkään korokkeelta. Yritin turhaan herätellä oria koomasta, se ei vain piristynyt vaan pärskähti ja lähti löntystämään kohti Metsälammelle vievää maastopolkua. Linnut lauloivat ja sirkuttivat huojuvien puiden oksilla, hennon tuulen kahisuttaessa puiden lehtiä. 
» Oletko sä herra enää edes valveilla? » naureskelin ja taputin Majurin kaulaa päästessämme viileän metsän suojiin. Puut peittivät auringon ja sai ilman raikkaaksi hengittää. Majurikin sai enemmän virtaa ja innostui ravaamaankin. Nauroin ja ohjasin hevosen Metsälammen rantaan.

Majuri pärskähti innokkaana ja hypähti rantaveteen hiljaa loiskahtaen. Kaviot roiskuttivat vettä tuhansina pisaroina ilmaan ja säikäytti vesilinnutkin kaislikosta. Hymyillen ohjasin Majurin syvemmälle lampeen. Olin laittanut bikinit jo valmiiksi vaatteideni alle, joten heilautin minishortsit ja topin hietikolle. Aurinko porotti armotta, joten halusin mahdollisimman pian uimaan. Majuri ei turhaan aikaillut vaan asteli vielä syvemmälle. Pian vettä oli sen vatsaan asti ja totuttelimme hieman siinä kevyesti kävellen. Vesi oli ihanan viileää eikä lainkaan kylmää! Majuri innostui polskimaan ja roiski vettä ympäriinsä - sillä oli todellakin hauskaa! 
» Hophop, jänishousu! » kikatin. Pian Majurin jalat eivät enää yltäneet maahan ja laskeuduin pois selästä sen vierelle pitäen kiinni suitsista. Ori pärski innoissaan ja lähti uimaan hurjalla vauhdilla. Kehuin sitä roimasti ja nautin viileästä vedestä. Majurin jalat saivat samalla hyvää treeniä!

Uituamme hetken huomasin rannalla hevosen ja ratsastajan. Olimme melko syvällä, joten ohjasin Majuria lähemmäs rantaa kunnes sen jalat yltivät taas pohjaan. Rannalla olivat Silja ja Helmi!
» Moi! Tulitko säkin uimaan? » kysyin hiukset märkänä ja ohjasin Majurin rantaan. Ori ravisteli kehoaan ja pärski.
» Ei ollut suunnitelmissa, mutta... Täällä on niin himputin kuuma, että ei me varmaan muuta voidakaan! » Silja huokaisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Helmi huomasi läpimärän Majurin ja alkoi niskuroida. Sekin halusi uimaan!
» Eiköhän Majuri jaksa vielä. Virtaa ainakin riittää. » sanoin hymyillen ja ohjasin Majurin takaisin veteen. Helmi lähti itsekseen peräämme ja loiskutti vettä iloisesti hirnuen. Majuri katsahti taakseen ja meinasi lähteä heti tammaa tapaamaan. Ohjasin kuitenkin päättäväisesti sen pään toiseen suuntaan ja pääsimme jälleen uimaan. Helmi ja Silja seurasivat perässä hieman hitaampaa vauhtia, Helmi kun tykkäsi kovin työnnellä päätänsä veden alle!

Kymmenen minuutin uinnin jälkeen päätimme nousta maihin. Hevoset pärskivät kavutessamme rannalle ja ravistelivat päitänsä. Majuri hirnahti tammalle ja nuuhki sitä uteliaana.
» Kai sä nyt Helmin tunnet, hupsu! » nauroin ja ohjasin sen takaisin polulle. Ori ei tykännyt, että se erotettiin nätistä tytöstä vaan niskuroi ja viskoi päätään. Painoin pohkeeni sen kylkiä vasten ja annoin sen laukata suoraa tietä pitkin. Helmi kiljahti peräämme ja steppaili paikallaan.
» Hei! Oottakaa meitä! » Silja huusi ja kannusti tammansa laukkaan. Ei mennyt kauaa, kun hevoset olivat rinnakkain ja kilpailivat keskenään. Majuri potkaisi taakseen innokkaana ja kiihdytti vauhtia niin, ettei Helmiä enää näkynyt. Hetken päästä hidastin raviin ja siitä käyntiin odottamaan toista ratsukkoa.
» Se oli kyllä nopeaa! Ei Helmi jaksa kyllä millään. » Silja nauroi ja taputti tamman hikistä kaulaa. Majuri puhalsi syvään eikä enää välittänyt vierellään kävelevästä Helmistä. 

Tallin pihaan saapuessamme hevoset olivat vielä kosteita, mutta auringon porotus sai ne jälleen hikisiksi. Nousin selästä ja huikkasin Siljalle kiitokset seurasta. Jäin suihkuttelemaan Majuria pihalle ja annoin sille porkkananpalan palkkioksi. Ori nautti selvästi saamastaan huomiosta ja haukotteli suihkuttaessani sen kaulaa.
» Onko kuuma? Niin on, niin on, rakas. » kuiskin harjatessani Majuria. Saatuani vielä kaviot putsattua laitoin kuivausloimen päälle ja laitoin oriin kotoisaan karsinaansa. Sinte pyysi minua viemään sille ruuat, joten heitin muonat turvan eteen ja jäin Majurin karsinan eteen. Syötyään otin Majurin loimen pois ja vein sen kuivumaan ennen kuin pujotin riimun hevosen päähän. Talutin Majurin takaisin laitumelle ja voi että miten onnellinen se oli! Tietty heti piehtaroimaan oli päästävä ja turkki oli mudan peitossa alta aikayksikön. Naureskellen kävelin takaisin tallille ja menin auttamaan Sinteä siivoamaan karsinoita.

Sinten kommentti

Kappas vaan, monet hevoset eivät tykkää ollenkaan uimisesta! Majuri yllätti kyllä pulahduksellaan! Viileä lampi piristää mukavasti niin ratsua kuin ratsastajaa, eikä se ole ollenkaan pahitteeksi esimerkiksi rankan treenin jälkeen lihasten rentouttamiseksi. Ihana nähdä että teillä oli hauskaa, hevosetkin nauttivat uittomaastosta!

Löysin tarinasta yhden lauseen, mikä kuullosti vähän epäselvältä. Periaatteessa siinä ei ollut mitään väärää, mutta sitä voisi yksinkertaistaa seuraavasti:

"Puut peittivät auringon ja sai ilman raikkaaksi hengittää."
-> "Puut peittivät auringon ja se teki ilmasta raikkaan hengittää."
-> (tai) "Puut peittivät auringon ja se sai ilman raikkaaksi hengittää."

18,90v€

[Minkki]

Jäätelöreissu
ekstratehtävä

» Ääääh... Miten täällä voi olla näin kuuma? » Vilja valitti. Kiristin Majurin satulavyötä ja nyökyttelin.
» Hevoset ovat ihan puolikuolleita, kun paarmatkin kiusaavat. » huokaisin ja taputin Majuria kaulalle. 
Olin lähdössä Majurin kanssa Viitaniemen jäätelökioskille - jotain viilennystä oli saatava! Sinte oli kertonut, missä kyseinen kioski oli, mutta otin silti puhelimen varmuuden vuoksi mukaan, jos en muistaisikaan. Vilja oli lupautunut tulemaan mukaani, hän tunsi kaikki maastot kuin omat taskunsa.

Talutin Majurin tallin pihaan ja tarkistin satulavyön vielä kertaalleen ennen kuin nousin selkään. Ori ravisteli päätään ja odotti lähtömerkkiä. Vilja asteli ulos tallista kirkkaanpunaisissa shortseissaan ja beigessä t-paidassaan. Hymyillen nostin jalustimia vähän ylemmäksi ja keräsin ohjat.
» Ootko valmis lähtemään? » huikkasin. Vilja nyökkäsi nauraen.
» Jätskille! » huudahdimme yhteen ääneen antaessani Majurille pohkeita.

Oriilla oli virtaa jäljellä edellispäivästä, joten annoin sen ravata ison tien reunaa pitkin. Vilja ajoi vierellämme Sinten lainaamalla polkupyörällä, joka rytisi ja ryskyi kuoppaisella hiekkatiellä. Pystyin jotenkuten kuulemaan Viljan tuskanhuudot tuulen huminan ja kavioiden kopinan keskeltä, joten hidastin takaisin käyntiin ja odotin, että pyörä kiri meidät kiinni.
» Minkä ihmeen rotiskon Sinte omistaa? Tämä romahtaa varmasti ihan kohta! » Vilja sanoi tuskaisella äänellä ja lähti polkemaan edellämme.
Samassa tietä pitkin käveli kaksi, arviolta noin 10-vuotiasta poikaa, jotka tuijottivat ensin Majuria ja sitten minua.
» Öö... Saako noilla edes mennä täällä? » kuulin toisen, ruskeatukkaisen pojan kuiskaavan blondille ystävälleen.
» En mä tiedä... Mut noihan on ruokaa! » blondi poika tiuskaisi sen verran kovaa, että myös Vilja kuuli sen.
» Anteeksi mitä? Hevosetko ruokaa? Pötypuhetta! Näkisittepä, mihin kaikkeen ne pystyvät! Yhtä hyödyllisiä kuin teidän metallikasanne - moottoripyöriksi niitä kai kutsutaan? » Vilja äyskäisi. Se veti pojat hiljaisiksi, ja pian ipanat pinkoivat karkuun.
» Ärsyttää tuollaiset ääliöt. » Vilja kuiskasi. Nyökkäsin ja kannustin Majurin raviin. Jäätelökioski näkyi jo mutkan takana pienen lähikaupan vieressä.

Oli kaunis kesäilma, joten kaupan edessä olevalla jäätelökioskilla oli porukkaa. Majurin kaviot kilahtelivat pikkukiviin keräten katseita. Jotkut katsoivat paheksuvasti, jotkut eivät kiinnitäneet huomiota lainkaan ja jotkut taas vilkuilivat uteliaina. Olikohan hevosia nähty täällä ennenkin?
Pysäytin Majurin tienreunaan, kun Vilja kävi kysymässä kaupasta, minne hevosen voisi sitoa kiinni. Pian kaupasta astui ulos pulleahko, mutta ystävällisen näköinen nainen. Hän käveli Majurin viereen ja taputti sen kaulaa hymyillen.
» On se vaan niin ihanaa nähdä hevosia välillä täälläkin! Täällä on eräs paalu, jonka varasin läheisille ratsastajille, mutta se on ollut käyttämättömänä vuosia. » nainen kertoi ja ohjasti meidät kaupan nurkalle, jonne oli pystytetty kiinnityspaalu. Kiitin kohteliaasti ja hypähdin alas selästä. Sitoessani Majuria kiinni puupölkkyyn havahduin pieneen tyttöön vierelläni, joka tuijotti Majuria silmät suurina.
» Onko tuo heppa? » hän kuiskasi ujona ja punastui. Hymyilin ja nyökkäsin. » Saako sitä taputtaa? »
Ojensin tytölle käteni ja hän tarttui siihen varovasti. Talutin hänet Majurin viereen ja nostin sen verran korkealle, että tytön käsi ylettyi koskettamaan Majurin lämmintä kaulaa. Laskettuani hänet alas tyttö juoksi hymysuin äitinsä luo ja osoitteli Majuria kohti. Äiti loi minuun lämpimän hymyn.

Vilja oli sillä aikaa käynyt ostamassa meille pehmikset runsaalla suklaakastikkeella ja nonparelleilla. 
» Kiitti. Yksi tyttö tuli taputtamaan Majuria ja oli ihan intopinkeänä. » sanoin hymyillen ja nuolaisin jäätelöäni. Istahdimme kiinnityspaalun juurelle syömään jätskejä ja nauttimaan kesästä. Vanha, harvahampainen mies käveli meitä kohti ja taputti Majurin lapaa varovasti.
» On tytöillä hieno hevonen. Saakos herran nimeä kysyä? » mies kysyi käheällä äänellä. 
» Kiitos, se ei kuitenkaan ole mun oma vaan se asuu Metsälammen ratsutallilla. Ja sen nimi on Majuri. » sanoin ujosti ja puraisin jäätelöni vohvelia.
» Hieno nimi hienolle hevoselle... Saatte tulla tänne vaikka joka päivä tätä vanhaa reppanaa viihdyttämään. » mies hymyili ja käveli pois. 
Tuijotin miehen perään, ja havahduin siihen, että joku tai jokin sieppasi tötterön kädestäni.
» MAJURI! » huudahdin ja katsoin pöyristyneenä hevoseeni. Ori rouskutti herkkuaan tyytyväisenä vohvelinpalojen tipahdellessa ruoholle sen suupielistä. Vilja tirskui vieressäni ja loin häneen muka-vihaisen katseen.

Kotimatka sujui rennosti. Annoin Majurin kävellä pitkillä ohjilla rauhallisesti tepastellen, Vilja päätti suosiolla taluttaa pyörää koko matkan. Majuri pärski ja huiski hännällänsä kärpäsiä pois kimpustamme. Kävelimme hiljaisuudessa kunnes saavuimme tallin pihaan ja laskeuduin alas oriin selästä. Moikkasimme ohikulkevaa Sinteä ja talutimme Majurin talliin.
» Se oli kiva reissu ja jätskikin maistui erityisen hyvältä näin helteellä. » sanoin löysätessäni Majurin satulavyötä. Vilja nyökkäsi ja haukotteli.
» Pärjäätkö sä Majurin kanssa yksin? Leevi täytyis hakea laitumelta, kun sillä on tunti tänään. » 
» Kyllä mä pärjään! Kiitti seurasta. » sanoin hymyillen nostaessani satulan alas hevosen selästä. Vilja nappasi mukaansa riimun ja lähti tyytyväisesti hyräillen ulos.
Saatuani kaikki varusteet paikalleen kuivaushuoneeseen suihkuttelin Majurin jalat sekä kaulan ja harjailin sen tummaa turkkia. Ori nautti viilennyksestä ja haukotteli makeasti laittaessani sille kuivausloimea ylle. Huikkasin tallityöntekijälle, Locille, että Majurilta voisi ottaa loimen pois vaikka puolen tunnin päästä, koska minun oli pakko lähteä kauppaan äidin kanssa. Hän nyökkäsi ja kiitin hymyillen. Mikä päivä!

Sinten kommentti

Hevoset jätskikiskalla jakavat varmasti monien mielipiteitä. Toiset ihastelevat ja toiset – pahanpäivänlinnut – varmasti myös vihastelevat. Onneksi osasitte käyttäytyä niiden kanssa asiallisesti ja kävitte sitomassa ne paaluun. Majurillakin taisi olla kesäfiilikset korkealla, kun se nappasi tötterön kädestäsi!

Ihanan kesäinen tarina jätskikioskireissusta hevosten kanssa. Tästä tuli sellainen mökkitie-fiilis ja mieleen tuli aurinkoiset hellepäivät mökkilaiturilla. Ihana tarina!

18,90v€

[Minkki]

Majurille tuli kiire syödä, kun tajusi että talliin on tultava...



Sinten kommentti

Voi ei! Majuri ajatteli että joku muu ehtii syömään laitumen tyhjäksi sillä välin kun se itse on toisaalla Onneksi se ehti ottamaan suun täyteen mehevää ruohoa ennen portille hilppaisua. Voi voi, onhan se hevosen elämä niin rankkaa! Vauhdikas piirros Majurin hausta

16,50v€

[Minkki]

Sinten kommentti

Kaunis, taulumainen piiirros! Mustat kehykset saavat tämän näyttämään ihan erilaiselta kuin jos kehykset puuttuisivat. Lainaus on kiva lisä. Jos inspiraatiosi tai mielikuvituksesi riittää, voisit vaikka avata sitä kirjoittamalla aiheesta tarinan!

13,70v€

[Minkki]

Huh! Tästäkin ne lehtijutun sitten teki. Majuri on aika epeli, ja huolestutti minut toden teolla karatessaan sillä lailla. Onneksi saatiin ori takaisin kotiin - ehjänä!



Sinten kommentti

Eikä! Majurihan repäisi ja päätti lähteä seikkailemaan! Onneksi ei sattunut vahinkoa ja Majuri pääsi pian takaisin kotitallilleen. Kyllähän sitä ehti jo huolestua ja käydä kaikki pahimmat vaihtoehdot mielessään läpi. Luojan kiitos, ori palasi ehjin nahoin takaisin kotiin!

Aivan loistava idea hoitomerkinnälle Toteutus on todella aidon oloinen, siinä yhdistyy hauskalla tavalla piirros sekä hoitotarina. Värikäs tarina sai ympärilleen lehtileikken raamit! Todella onnistunut hoitomerkintä, ihanaa vaihtelua tavallisiin tarinoihin ja piirroksiin!

20,00v€ + papukaijamerkki!

Saat tästä piirros- sekä tarinamerkinnän samalla kerralla.

[Minkki]

Peltolaukkaa Majurilla. Alunperin kuvaan piti liittyä tarina, mutta teknisten ongelmien vuoksi piirros meni mönkään eikä innostusta jäänyt.




Sinten kommentti

Onpa todella kaunis kuva susta ja Majurista! Onko tämä otettu lammen lähettyvillä? Ihan kuin taustalla kimmeltelisi metsälampi Ihanan kesäinen ja aurinkoinen piirros, tätä katsellessa voi oikein tuntea auringon lämmön olkapäillään. Olet onnistunut hyvin värityksessä, värit ovat selkeät ja yksinikertaiset. Tausta on piirretty riittävän yksityiskohtaisesti, mutta se on jätetty sumeammaksi kuin etualalla oleva ratsukko. Tämä juuri luo kuvaan kolmiulotteisuutta!

20,30v€

[Minkki]

Ja tässä vielä päivitys Majurin päiväkirjan kansikuvalle.




6v€ t. Sinte

[Minkki]

Kurkistus Majurin harjapakkiin.




Sinten kommentti

Oi että, olisipa muutkin harjapakit noin siistissä kunnossa! Pitäisi urakoida ja siivota ne syksyn kunniaksi. Hyvin piirrettyjä hoitotarvikkeita!

13,20v€

[Minkki]

Pyramidilaskuja ja kavionjälkiä
ekstratehtävä

» Seuraavalla tunnilla muistakaa ottaa mukaanne Pyramidi -sarjan kirja! opettaja huusi ennen kuin koko luokka pinkaisi ulos matikan luokasta vapauteen. Oli toinen lukioviikko meneillään, ja olin jo valmis heittäytymään sohvalle enkä ikinä nousemaan sieltä. Onneksi lukioni pihasta lähti kätevästi bussi Metsälammen ratsutallille!

Näköjään myös toinen ykkösten luokka oli päässyt jo kotiin, sillä bussipysäkki oli täynnä tuttuja opiskelijoita keskustelemassa - mistä muustakaan kuin jalkapallosta. Laitoin nappikuulokkeet korviini ja kuuntelin kestosuosikkiani: The Chain Gang of 1974 - Sleepwalking. Kauaa en ehtinyt humppailla, sillä bussini kaarsi jo kulman takaa ja jarrutti renkaat kirskuen pysäkin eteen. Jonoa oli varmasti kilometrejä, mutta onneksi olin ehtinyt ensimmäisenä ja varasin rauhallisen paikan aivan bussin perältä.

Bussi nytkähti käyntiin ja hyvin nopeasti kaupunkimaisemat muuttuivat enemmälti pelloiksi - samalla myös väki väheni. Ei mennyt aikaakaan, kun istuin jo yksin bussissa. 

» Seuraavaksi Viitaniementie! » kuski huusi ja pysäytti bussin tienvarteen. Hymyillen sanoin heipat ja lähdin täyttä juoksua kohti Metsälampea.

Tallipihassa oli aikamoinen vilinä, olihan kello jo 16. Tallityttöjä satuloimassa ratsujaan, Arttu ja Rollis leikkimässä... ja taisinpa nähdä vilauksen Sintestäkin lantakärryjen kera. Olisin moikannut, mutta hän katosi näkyvistäni yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Päätin vain kävellä talliin ja tervehtiä Majuria.

» No hei poika! » huudahdin hymyillen. Ori nosti päätään ja hörähti hyväntuulisena tunkien päätään syliini. Rapsuttelin sitä korvan takaa ja tarjosin pienen makupalan, jonka olin siepannut lukioruokalasta. Majuri rouskutti sen tyytyväisenä ja odotteli kiltisti, että hain harjapakin ja muut kamat sen karsinan eteen.

Harjailin Majurin turkin niin hyvin kuin vain kykenin ja putsasin kaviot huolellisesti. Heilautin satulan selkään ja kiristin vyötä pari reikää. Suitsia laittaessani karsinan ohitse käveli, tai suorastaan juoksi Silja, joka kantoi jotakin kädessään.

» Mihin sinulla tuollainen kiire on? Eihän nyt ole edes tunteja. » kysyin ja tulin karsinan ovelle katsomaan. Sittemmin huomasin Siljan kädessä olevan pienen puulaudan, joka oli koristeltu muovisilla pääsiäismunilla ja pörröisillä tipuilla.

» Sinte haluaa meidän hoitajien auttavan Metsiksen ensi vuoden pääsiäistapahtumassa, joten päätin tehdä tällaisen pääsiäiskoristeen jo valmiiksi! Siinä lukee "Hyvää pääsiäistä!" » Silja sepitti innoissaan. Majuri tunki päänsä ulos karsinasta ja nuuhkaisi koristetta epäuskoisena. 

» Älä syö, höpsö. » sanoin ja työnsin Majurin turvan pois. » Onnea vaan siihen! Pitääkin kysellä siitä tapahtumasta vähän enemmän... »

» Joo, kiitos. Heippa! » Silja hihkaisi ennen kuin juoksi pää kolmantena jalkana Sinten toimistoon.

Satuloin Majurin loppuun ja painoin ratsastuskypärän päähäni. 

Tallipiha oli tyhjentynyt, mutta ainoastaan Loci näytti istuvan laidunaidalla puhuen puhelimessa. Hänen pölötyksensä kuului varmasti Saturnukseen asti.

» Siis joo... Olin mä Mustallamerellä uimassa... Se oli kyllä ihan himokylmää vettä, en suosittele! Se oli silti paras lomamatka ikinä, äiti ja isä olivat saaneet sen jostain kilpailusta... » 

Päätin olla kohtelias ja nousin samantien selkään, ettei minua luultaisi salakuuntelijaksi. Keräsin ohjat käsiini ja kannustin Majuria liikkeelle. Ori kulki korvat hörössä kohti kenttää ja taisi vetää pari pukkiakin silkasta ilosta. Loci lopetti puhelunsa ja pian tyhjää tallipihaa koristivat vain hiekkaan painuneet tuoreet kavionjäljet.

» Enää puuttuisi hiekkadyynit, niin Metsälampi olisi oikea autiomaa... Ei vaan, ei niin saa käydä! Eihän? Olethan sinä aina vierelläni? » kuiskin Majurin korvaan. Ori pärskähti ja siirtyi kaviouralle.

Treenasin ensin kevyesti temponvaihteluilla ja taivutuksilla sekä väistöillä käynnissä ja ravissa. Majuri taipui hyvin ja totteli jokaista apua kuuliaisesti. Oli melko kuuma päivä, ja hiki nousi pintaan molemmilla. Kokeilin myös kiemuroita sekä kahdeksikkoja, jotta sain Majurin vetreäksi.

Lopulta sallin oriin laukata pari kierrosta ja voi että se tuntui ihanalta! Viileä tuuli vinkui korvissa ja tunkeutui vaatteiden alle ihanan viilentävänä. Majuri pärski innoissaan ja pukitteli, minkä kerkesi. Pariin kertaan meinasin jo lennähtää alas selästä, mutta onnistuin aina viime hetkellä takertumaan harjaan. Parin minuutin laukkatauon jälkeen siirryimme takaisin raviin ja hyppelimme parit kentälle jätetyt, noin 40cm korkuiset pystyesteet. Majuri hyppäsi suurella ilmavaralla - mikä ei tosin ole ihme, kun olivat sellaisia shettisesteitä - ja meni esteet kiltisti ravissakin. Treeni teki hyvää sen lihaksille pitkän kesätauon jälkeen ja samalla myös pidettäisiin sen mieli korkealla harjoitusten aikana. Hyppäsimme esteet vielä pariin kertaan, kunnes ravasin pari kierrosta kentän ympäri ja käänsin Majurin kohti maastopolkua.

Luonto oli selvästi valmistautumassa syksyyn. Puut alkoivat jo varistaa muutamia lehtiänsä ja lintujen sirkuttelu oli loppunut. Kello oli ehkä kuusi illalla; luonto oli rauhoittunut ja aurinko paistoi kauniisti puiden lomasta. Ilma täyttyi Majurin kavionkopseesta ja hiekan rahinasta, satula narisi silloin tällöin. Taputin oria kaulalle ja annoin pitkät ohjat. 

Noin 10 minuutin käyntimaastoilun jälkeen palasimme tallin pihaan ja hypähdin alas satulasta. Majuri pärskähti taluttaessani sen takaisin talliin. Ori lepuutti päätään olkapäälläni ja meni kiltisti karsinaan odottamaan.

Kiiruhdin hakemaan harjapakin ja riisuin satulan sekä suitset Majurilta. Harjasin Majuria hieman pitempään, koska se selvästi nautti harjan hieroessa sen kehoa. Puhdistin kaviot ja tarkastin vielä koko hevosen naarmujen ja haavaumien varalta. Sujautin Majurille porkkananpalan ennen kuin kävin pesaisemassa kuolaimet ja viemässä tavarat paikalleen. Matkalla poimin mukaan Majurin ulkoloimen - illan tullessa myös hyttyset aktivoituivat. 

Sinte oli sanonut, että hakee oriin sisälle kahdeksan aikoihin syömään. Heilautin Majurille loimen selkään, kiinnitin soljet ja pujotin riimun päähän. Astuimme takaisin lämpimään elokuuiltaan, joka saattaisi olla viimeinen kaunis ilta. Tarhan portti natisi sen sulkeutuessa ja jätin Majurin riimun sekä riimunarun roikkumaan tolppaan. Majuri hirnahti minulle ystävällisesti ennen kuin turpa painui heinäkasaan. Lähdin iloisin mielin bussipysäkille ja katselin nättiä auringonlaskua.

Sinten kommentti

Syksy on kyllä todella kaunista aikaa. Minä ainakin odotan todella innolla sitä, kun puut värjääntyvät punaisiksi. Maastoreitit saavat ihan uuden ilmeen! Enkä pistä ollenkaan pahakseni sitäkään, että saa vihdoin sytytellä kynttilöitä ja pukea villasukat jalkaan illan hämärtyessä! Kiva että jaksat treenata niin ahkerasti Majurin kanssa Mielestäni olette kehittyneet huikean paljon siitä lähtien kun aloitit Majurin hoitajana. Kuinkas kauan siitä nyt onkaan...?

Lähes virheetön tarina. Yhden yhdyssanavirheen sentään löysin, jotta mulle jäisi edes jotakin korjattavaa! Onnistuit hyvin ekstratehtäväsanojen ujuttamisessa, hankalimmatkin sanat löysivät oman paikkansa tarinan sisältä!

Pyramidi -sarjan
-> Pyramidi-sarjan
-> Ennen yhdysmerkkiä ei tule välilyöntiä, sillä yhdyssanan ensimmäinen sana on yksiosainen. Esim. Tuntematon sotilas -kirja tai Afrikan tähti -peli (välilyönti tulee ennen yhdysmerkkiä, sillä yhdyssanan ensimmäinen osa on kaksiosainen.)

18,40v€

[Minkki]

Connemaraponin arvoitus 

» Hophop Majuri, jaksaa jaksaa! » kannustin oria. Laukkasimme Metsälammen lähellä olevalla pellolla ja otimme kaiken irti. Majuri pukitti ja nosti päätään innokkaana juosten ja pärskien. Nauroin ja annoin vähän enemmän ohjaa. Ratsuni ampaisi vielä nopeampaan vauhtiin ja teimme käännöksen oikealle, ettemme olisi syöksyneet keskelle isoa tietä. Ilma täyttyi naurunpyrskäyksistäni ja Majurin hirnunnasta.

Lopulta päätin hidastaa raviin ja ravasimme hetken peltoreunaa pitkin ennen käyntiin hidastamista. Majuri oli hionnut kuin pesusieni ja se laski päänsä alas puhaltaen. Annoin oriille pitkät ohjat ja taputin sen kaulaa.» Hieno poika! Tosi hienosti laukattu. » kuiskasin samalla tasaten hengitystäni. Päivä oli ollut sateinen ja pellon heinät tiputtelivat vesipisaroita kosteaan maaperään. Luonto pysyi hiljaa, ainoastaan puut humisivat pehmeässä tuulessa.Parin minuutin päästä ohjasin Majurin takaisin tielle. Hyppäsimme pienen ojan yli ja lähdimme hitaasti käppäilemään kohti Metsälampea.

Tallipihalla oli todella tyhjää - missäköhän kaikki olivat? Sinteäkään ei näkynyt. Hyppäsin alas selästä ja kurotin nostamaan ohjat Majurin pään yli. Talutin hikisen oriin karsinaansa ja aloin riisumaan sitä varusteista. Viedessäni kamat näin Rosanin järjestelemässä Brunon varustekaappia touhukkaana.
» Moikka! Oliko kiva ratsastus? » Rosan kysyi hymyillen nostaessaan päätänsä pois kaapista.
» Olihan se! Laukattiin pellolla oikein kunnolla. » 
» Heh, kiva! Mä tästä jatkan siivoamista, Brunon harjat ja satulahuovat pitäisi kaikki pestä... » Rosan huokaisi. Pompin tavaroiden yli viemään satulan telineeseensä ja kumarruin vesiämpärille pesemään kuolaimet. Pakkasin suitset kasaan ja asetin ne siististi Majurin naulakkoon. Samalla nappasin mukaani harjapakin.

Majuri pysyi kiltisti paikallaan koko hoitotuokion ajan ja antoi minun puhdistaa kaviotkin huoletta. Pujottelin riimun sen päähän ja napsautin narun paikalleen aikeissa viedä ori tarhaan ennen kuin alkaisi taas sataa.
Majuri käveli vierelläni pää alhaalla ja nyki vähän väliä. Se ei ollut sille tavallista, joten aloin jo hieman huolestua. Kurotin avaamaan tarhan porttia enemmän, ja Majuri käytti hetkeä hyväkseen. Ori riuhtaisi narun pois kädestäni ja lähti ravaamaan kovaa vauhtia kohti tallipihaa.
» Majuri, takaisin! Minne sä luulet meneväsi? » huusin ja lähdin perään. Majuri kääntyi tallin taakse ja kuulin sieltä raikuvaa hirnuntaa. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan. Kuulinko väärin vai oliko mukana myös toisen hevosen hiljainen hörinä?

Kävelin varovasti tallin taakse ja leukani loksahti maahan. Majuri nuuhki parhaillaan kärpäskimoa, ehkä noin 135cm korkuista connemaranponia. Myöhemmin tunnistin sen tammaksi, harvinaisen kauniiksi tammaksi.
» Hei, tyttö... Mitä sinä teet täällä? » kuiskin hiljaa kävellen hevosia kohti. Poni ei ollut arka, vaan suorastaan tunki Majuria vasten ja nuuhki tätä uteliaana. Seisahduin Majurin viereen ja pitelin kättäni sen selällä. Riimunaru roikkui oriin jaloissa, turvat pöykkivät toisiaan ahkerasti. Varovasti kurotuin ottamaan narun käteeni. Olisi hyvä, jos edes toinen hevosista olisi kiinni. 
Siinä sitten seisoin pitkän tovin katsomassa tuota ihmeellistä, tuntematonta tammaa. Se ei voinut olla Metsälammessa asusteleva Aidan Zara, sillä näin sen juuri lähtevän maastoon Viljan kanssa. Eikä ponilla ollut minkäänlaisia varusteita. Olisikohan se voinut karata jostakin? Villihevonen se ei voinut olla, sillä 1) Suomessa ei ole villihevoslaumoja ja 2) tamma oli sen verran kesy ja sosiaalinen, ettei se yksinkertaisesti voinut olla villi. Kaivoin puhelimeni taskustani ja laitoin Sintelle tekstiviestiä. Laitoin puhelimen äänettömälle, jotta poni ei säikähtäisi. Vastausta odottaessani pyysin Majuria jäämään ponin luokse ja lähdin hakemaan tallista riimua.

Minun onnistui löytää yksi Majurin käyttämättömistä varariimuista. Tärisevin käsin nostin riimua kohti connemaran päätä, peläten sen juoksevan pois. Yllätyksekseni tamma antoi ottaa itsensä kiinni, vielä riimunarun napsahtaessakin se pysyi rauhallisena kuin viilipytty. Hymyillen silitin ponin poskea ja rapsutin sitä korvan takaa. 
» Hieno tyttö... Tule, tule... Viedään sut aitaukseen, sitten katotaan, mitä tehdään sun kanssa... » kuiskin ja otin varovasti kiinni narun toisesta päästä. Heilautin Majurin riimunarun sen kaulalle, jotta ori voisi seurata perässämme. Se oli kovin iloinen uudesta ystävästään eikä päästänyt sitä hetkeksikään silmistään.
Tunsin kännykän värisevän taskustani ja otin sen varovasti esiin. " Mitähän ihmettä?! Tulen sinne heti. T. Sinte "
Talutin ponin Majurin viereiseen tyhjään tarhaan ja irrotin narun varovasti sen riimusta. Majuri olisi halunnut päästä mukaan, mutta laitoin sen turvallisuussyistä omaan tarhaansa. Hevoset tekivät enemmän tuttavuutta aidan läpi ja ilma täyttyi pehmeästä hörinästä ja pärskähdyksistä.

Hetken päästä Sinte saapui tallin pihaan ja suorastaan juoksi aitauksille. 
» Voi, kun on nätti tamma! Ihan kuin meidän Zara. » Sinte huokaisi.
» Nimenomaan! Mutta näin juuri Zaran menevän maastoon Viljan kanssa. Ja tämä on vähän liiankin rauhallinen Zaraksi. » 
» Totta... Onkohan sillä omistajaa? Voisimme laittaa ilmoituksen lehteen tai ilmoittaa poliisille, ellei sitä tulla kyselemään parin päivän päästä.
» Kuulostaa hyvältä! Mutta mitä me teemme sille? Onko Metsälammessa ylimääräisiä tallipaikkoja? » kysyin hätääntyneenä. Onneksi oli vielä kesää jäljellä, jotta tamma voisi tarvittaessa yöpyä myös aitauksessa - loimella tietenkin.
» Eiköhän siellä ole. Näköjään poni oli helppo saada kiinni? » Sinte kysyi. Nyökkäsin ja osoitin riimunarua, jonka olin siististi asettanut aidalle. 
» Menen soittamaan ensiksi poliisille, katso ettei poni pääse karkaamaan. »

Kävin loimittamassa Majurin illalla ennen kotiinlähtöä. Tuntematon tamma selvästi viihtyi oriin seurassa, joten päätimme Sinten kanssa pitää sen nyt ulkona yön. En meinannut saada yöllä lainkaan unta; kenen tamma oli? Miten se oli joutunut Metsälampeen? Liittyikö sen tarinaan jotakin erikoista?

Seuraavana päivänä...

Onneksi oli lauantai! Nousin samantien ylös sängystä ja laitoin itseni valmiiksi ennen kuin kello oli edes 7 aamulla. Loikkasin alas bussista ja juoksin Metsiksen tallin pihaan. Sinte oli aitauksen luona puhumassa puhelimeen ja näytti myös ottavan siitä kuvia ilmoitusta varten.
» Sinte! Sinte! Onko selvinnyt mitään? » puuskutin ja syöksyin aidalle. Majuri makoili tyytyväisenä tarhassaan ja haukotteli makeasti. Pieni tamma seisoi kylmänrauhallisena tarhan nurkassa lepuuttaen takastaan. Sinte lopetti puhelun ja huokaisi.
» Poliisi ei ole saanut mitään selville. Kukaan ei ole vielä kysellyt kadonneen ponin perään. Mutta tarkastin ponin tänä aamuna, ja löysin siltä pienen polttomerkin vasemmalta puolelta kehoa. Pienellä säätämisellä sain sen rekisterinumeron ja tiedot selville. Ponin nimi on La Primavera, se on 7-vuotias connemara. Kasvattajaksi oli merkitty yhdysvaltalainen nimi, mutta nykyisestä kotipaikasta tai omistajasta ei ollut minkäänlaista tietoa. » Sinte selitti. Nyökkäsin ja vilkaisin tammaa uudelleen. Eikö se tosiaan ollut kenenkään oma? Ei kai hevonen voinut villinäkään keskellä Viitaniemeä kuljeskella ilman minkäänlaista huomiota?
» Onkohan se hylätty? » kuiskasin epäröiden.
» En usko, tamma on harjattu kunnolla ja hyvin se on syönytkin. Eiköhän asia ala selkenemään päivemmällä.

Iltapäivällä...

Vietin tallilla koko päivän miettien ponin kohtaloa. Kävin ratsastamassa Majuria kentällä, jotta aika edes jotenkin kuluisi ja vein sen takaisin tarhaan kaverinsa luokse. Muut tallilaiset olivat huomanneet uuden ponin ja sen aitaus alkoi täyttyä uteliaista tallilaisista. Rapsuttelin Majuria tarhassa ja välillä annoin huomiota ponitammallekin, joka kurotteli aidan ylitse. 
» Minkki, mistä sinä oikein löysit sen? »
» Onko sillä jo nimi? »
» Entä jos se onkin Metsikseen tuleva uusi poni, mutta Sinte luulee voivansa salata sen sanomalla sitä löytöhevoseksi! »
Nauroin muiden ehdotteluille ja tarjosin ponille makupalaa. Se rouskutti sen tyytyväisenä ja käänsi päätään pälättävää tyttöjoukkoa kohti. 

Parin minuutin päästä Sinte juoksi aitauksia kohti hymysuin ja heilutteli puhelinta kädessään.
» Tamman omistaja on löytynyt! » hän huusi ja juoksi luoksemme. Tytöt haukkoivat henkeään ja kerääntyivät Sinten ympärille. Menin itsekin lähemmäs Majuri perässäni.
» La Primavera kuuluu Soilen Ratsastuskoulu -nimiselle tallille, sen vuoksi se on niin rauhallinen ja kiltti. Näköjään joku oppilaista oli unohtanut sulkea laitumen portin kunnolla, ja poni oli livahtanut karkuun. Myös muutama muu hevonen oli karannut, mutta kukaan ei ollut tiennyt myös Primaveran olevan kyseisellä laitumella. Se on melko uusi poni tallilla eikä tämän vuoksi sen kotipaikkaa oltu vielä saatu tietoon. » Sinte selitti. Hymyilin helpottuneesti ja vilkaisin tammaan. La Primavera.

Noin ilta kahdeksan aikoihin tallipihaan ajoi traileria vetävä, kirkkaanpunainen Toyota. Autosta nousi lyhyttukkainen, brunette nuori nainen, joka hymyili ystävällisesti.
» Tännekö se meidän karkulainen sitten tupsahtikin? Minä olen muuten Mira. » nainen esitteli itsensä Sintelle. Esittelin itsenikin kohteliaasti ja kättelin Miraa.
» Tallini hoitaja Minkki löysi Primaveran tallimme takaa. Se on täällä näin. »

Mira huokaisi helpottuneena nähdessään tamman aitauksessa. Majuri hörisi sille yhä ja kuopi maata.
» Minkki, hakisitko Primaveran Miralle? » Sinte kysyi. Nyökkäsin ja juoksin ottamaan riimunarun aidalta. Naksautin kieltäni ja otin ponin kiinni taluttaen sen Miran luokse.
» Viitsisitkö taluttaa sen vielä traileriin? Pelkään sen karkaavan, kun vaihdan varusteet. » Mira kysyi hymyillen vaivaantuneesti. 
» Toki! Ihana poni muuten. » sanoin hymyillen ja autoin lastaamaan Primaveran kuljetuskoppiin. 
Kun kamat saatiin viimein kasaan ja poni oli kärryssä, Mira antoi meille löytöpalkkioksi 80 v€. Kiitin kohteliaasti ja toivotin hyvää matkaa.
» Heippa, Primavera! Olet tosi kaunis poni! » huusin ennen kuin auto kaarsi puiden taakse.

» Jaa-a... Oli muuten hienosti toimittu, Minkki! Mutta olisikohan jo aika valmistautua tunnille? » Sinte kysyi ja osoitti kelloaan.
» Oho, me ollaan todella myöhässä! » sanoin hätääntyneenä ja kiiruhdin hakemaan Majuria tarhasta. Arki oli taas palannut.

Sinten kommentti

Onneksi La Primavera löysi turvallisesti takaisin kotiinsa! Siinä riitti kyllä ihmettelemistä, kun pihalla toljotti ihan tuntematon tamma. Onneksi tarina päättyi onnellisesti. Hienosti toimittu, onneksi saatiin hevonen kiinni ja turvaan siksi aikaa kun omistaja löytyi.

Pitkä tarina eksyneestä ponista! Kirjoitit taitavasti, ja tarina oli kokonaisuutena ehjä ja virheetön. Tarinalla oli hyvä alku ja loppu, sisältö oli mielenkiintoista luettavaa. Hieman poikkeuksellisempi aihe piristi Majurin päiväkirjaa! Pohdin tässä, olisiko tämä tarina sopinut paremmin Majurin päiväkirjaan vai tallipäiväkirjaan, mutta se saa nyt jäädä joka tapauksessa tänne.

Papukaijamerkin arvoinen suoritus, loistava kokonaisuus! Paljon onnea Minkki

32,50v€