|
|
Post by Sinte on Jun 22, 2014 16:38:34 GMT 2
|
|
|
|
Post by Nadja on Jun 24, 2014 15:27:03 GMT 2
Tutustuminen
Sannaksi esittäytynyt nainen johdatti minut Majurin karsinalle. Ruskea suokkiori katsoi minua lempeästi suurilla ruskeilla silmillään ja rouskutti innoissaan tuomani porkkanan. Majurin harjalaatikko oli hyvin jätetty sen karsinan vierustalle, joten otin sieltä sinisen upouuden kumisuan. Aloin pyöritellä sukaa Majurin jo valmiiksi kiiltävällä karvapeitteellä. Kunnon harjauksen jälkeen aloin selvittää sen takkuista häntää. Majuri oli hyvin seisonut koko harjauksen ajan kiltisti paikoillaan. Samoin Sanna, hän seisoi vieläkin karsinanovella. Hyvä poika Majuri, hyvä poika, eikun siis tyttö Sanna! Vaikka Majuri luotettavalta tuntuikin, en viitsinyt mennä sen taakse selvittämään häntää, vaan pysyin mieluummin sen takajalan vieressä. Häntä alkoi vähitellen selvittyä.
-Minkälainen Majuri on ratsastaessa? kysyin rikkoen hiljaisuuden.
-Tosi kiltti. Koulussa se on todella innokas! Esteillä se kaipaa pikkuisen treenausta, Sanna kertoi.
-Okei. Onko sillä tasaiset askellajit? Kysyin, koska pomputtavat raviaskeleet eivät ole mieleeni.
-Juu on, Sanna naurahti.
Olin jo harjannut Majurin kokonaan ja olin rapsuttelemassa sitä, kun karsinan luokse käveli Majurin omistaja, Tuire.
-Onko pahasti kesken? Ajattelin lähteä ratsastamaan Majurilla, Tuire sanoi.
-Eei, vastasin.
-Selvä! Voisitko laittaa Majurille suitset ja mennä sillä alkukäynnit? Käyn itse vaihtamassa vaatteet, Tuire kysyi.
-Voin, vastasin innoissani.
-Tulen noin vartin päästä, Tuire huikkasi ja lähti vaihtamaan vaatteita.
Laitoin Majurin karsinanoven kiinni ja lähdin hakemaan suitsia. Löysin ne helposti satulahuoneesta ja palasin Majurin luokse. Majurille ei ollut hankala laittaa suitsia, vaikka niin olin kuvitellut. Kiristin suitsista remmit ja laitoin itselleni kypärän. Sitten lähdin taluttamaan Majuria kentälle. Pakko myöntää, että jännitti. Kentällä talutin Majurin kaartoon. Hyppäsin jakkaran avulla sen selkään. Majuri peruutti askeleen, kun nousin selkään.
- Ptruu, sanoin ja annoin sille pohkeita.
Alkukäyntien ajan Majuri meni reippaasti eteenpäin. Nautin toden teolla, vaikka käyntiä vain menimmekin.
Pian Tuire saapuikin jo kentälle ja tulin alas selästä.
-Oliko kivaa? Tuire kysyi.
-Oli! vastasin naureskellen.
Tuire hyppäsi selkään, ja minun oli aika lähteä linja-autolle.
Sannan kommentti
Aivan ensimmäiseksi pahoittelen viivästyneestä kommentista, juhannuskiireet ovat painaneet niskan päälle – enkä oikeastaan ole vieläkään päässyt kotiutumaan.
Ihanaa huomata että ensitutustumisesi Majuriin sujui hyvin ja odotusten mukaisesti. Se on tosiaan äärettömän kiltti ja mukava oriksi. Majuri on Metsälammella aivan uusi tulokas, ja on mukavaa että se sai hoitajan näinkin nopeasti meille saapumisestaan. Sinun kannattaa edetä orin kanssa hitaasti, jotta välillenne rakentuisi kestävä ja luottamuksellinen ystävyyssuhde. Seuraavalla kerralla voisit pyytää jotakin tallilaista mukaasi, jos aiot mennä ratsastamaan, ihan vain jos jotain yllättävää sattuu tapahtumaan. Tervetuloa talliporukkaamme!
Tarinasi oli siisti ja sopivan mittainen. Löysin kuitenkin muutamia virheitä. Minulla on ollut tapana korjata tarinassa olleet kielioppivirheet tässä alla, jotta kirjoittaja pystyisi kehittymään parempaan suuntaan seuraavassa tarinassa. Kirjoitusvirheet eivät merkitse niin paljoa, sillä niitä ei voi korjata kokonaan kommentoimalla.
-Juu on, Sanna naurahti.
-> Ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
– – Juu on, Sanna naurahti.
13,70v€
|
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 14, 2014 22:30:49 GMT 2
Tunsin olevani hiukan eksyksissä kun vaelsin tallipihan poikki talliin. Sinte käveli minua vastaan tallikäytävällä. "Huomenta."Sinte tervehti minua. "Oletkin varmaan Majurin uusi hoitaja?" Sinte kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi. "Eihän Majuri ole kovin hankala käsitellä?" Kysyin. "Hankala käsitellä? Majuriko?" Sinte naurahti. "Majuri on kunnon herras mies se ei tekisi pahaa kärpäsellekkään." Sinte jatkoi. Huokaisin helpotuksesta ja työnsin painajaiset pukittelusta ja potkivista kavioista. vihdoin saavuimme Majurin karsinan ovelle. "Oletkin sen verran ajoissa että voit viedä Majurin ulos." Sinte ehdotti. Nyökkäsin epävarmasti. Sinte kääntyi ympäri ja meni jatkamaan omia hommiaan. Tartuin epävarmasti riimuun ja riimun naruun. Ori hörähti kysyvästi ja katsoi suoraan minuun. Majuri haisteli taskujani herkku palojen toivossa. Päätin kaivaa sinisen tuulitakin taskusta porkkanan palan. Epävarmasti ojensin sen kämmenelläni Majurille. Ori nappasi herkkupalan siististi ja söi sen. Keräsin kaiken rohkeuteni ja pujotin riimun Majurin päähän. Jälleen kerran Majuri osoitti että jännitin turhaan. Se seisoi kiltisti aloillaan minun laittaessa riimua. napsautin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan suomenhevos oria ulos tallista. Hymyilon kun Majuri käveli siististi vierelläni. Sinten kommentti
Majuri on tosiaan oikein mukava hevonen, uskon että tulet sen kanssa hyvin toimeen. Vaikka en kiireiltäni aina ehtisi auttamaan, talli on täynnä mukavaa porukkaa, jolta voit kysyä neuvoja tarvittaessa. Erityisen hyvin osaavat auttaa tallikonkarit (kaappilistan alleviivatut nimet), joilla on monen vuoden kokemus Metsälammella hoitamisesta. Tallikonkareiden puoleen voi aina kääntyä, oli murhe tai ajatus mikä hyvänsä! 
Jokaista lausetta ei normaalisti tarvitse aloittaa uudelta riviltä, eikä myöskään lainausmerkeissä kirjoitettuja puheenvuoroja. Jos puheenvuoro alkaa ajatusviivalla (–), se aloitetaan usein uudelta riviltä. Kun tarinassa alkaa uusi kappale, sitä ennen jätetään yksi rivi tyhjäksi. Kun tarinassa vaihtuu tapahtumat, aloitetaan uusi kappale.
Huomasithan muuten, että Metsälammella tarinamerkinnän saa vain tarinasta, jossa on vähintään 20 virkettä (virke alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin; se voi sisältää myös pilkkuja). Muistutan tästä jo tässä vaiheessa, ettei se tule myöhemmin yllätyksenä.
Kiinnitä seuraavassa tarinassa huomiota yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen! Kun kaksi eri sanaa muodostaa yhden käsitteen (esim. tee + pussi = teepussi), syntyy yhdyssana.
herras mies = herrasmies
riimun naruun = riimunnaruun
herkku palojen = herkkupalojen
porkkanan palan = porkkananpalan
suomenhevos oria = suomenhevosoria
kärpäsellekkään = kärpäselle + kään (älä lisää ylimääräisiä kirjaimia)
8v€ |
|
|
|
Post by Sinte on Dec 15, 2014 18:48:04 GMT 2
Aida ja Majuri kouluvalmennuksessa 1.11. ( valmennuskutsu) "Valmennuksen tehtävät olivat tosiaan helppoja, mutta kun niitä lähdetään hiomaan ja ratsastusta tutkailemaan tarkemmalla silmällä, niiden suorittamisesta tulee paljon hankalampaa. Majuri oli valmennuksen alussa reipas ja eteenpäinpyrkivä. Valmennuksen aikana saimme jonkin verran korjattua vinoa istuntaasi – on tärkeää, että ratsukko on tasapainossa. Alkutunnista huomauttelin sinulle paljon istunnan suoristamisesta, mutta lopputuntia kohden huomasit suoristua omatoimisesti, mikä on suurta kehitystä. Istuntaongelmiin pitää puuttua heti, etteivät ne pääse salakavalasti pahentumaan. Majuri toimi valmennuksen aikana loistavasti, ja kuunteli apujasi tarkkaavaisesti. Toisinaan huomasin pieniä ymmärrysvaikeuksia sinun ja ratsusi välillä. Muista keskittyä ja olla tarkkaavainen myös apujenkäytössä. Valmennus sujui osaltanne hyvin, ja saimme nähdä upeita suorituksia niin laukkatyöskentelyssä kuin pohkeenväistöissäkin!" -Sinte
|
|
|
|
Post by jessie on Jan 3, 2015 20:44:19 GMT 2
~Heti ratsaille~
Äiti jätti minut tallipihaan. Katsoin uteliaana ympärilleni, kun nousin autosta. Kello oli 12 ja oli kaunis lauantaipäivä. Hevoset söivät heinää tarhoissaan kauempana ja vieressäni oli pihattotallin karsinat.
"Haluatko, että tulen mukaasi katsomaan mitä sinun täytyy tehdä?" äiti kysyi ystävällisesti.
"Ei tarvitse. Kyllä minä löydän Majurin ja varmaan jonkun tallityöntekijän tai itse Sinten", vastasin hymyillen.
"No, selvä. Tulen hakemaan neljältä. Pidä hauskaa!" äiti huikkasi.
"Juu, heippa!" sanoin ja läimäytin oven kiinni.
Äiti huristeli tiehensä. Minä taas itse kävelin päätalliin.
Päätallissa oli hulinaa ja vilskettä. Joku varustoi rautiasta suokkitammaa, karsinoita siivosi toinen ja kolmas putsasi peremmällä mustan ponin kavioita. Kun suljin oven kaikki vilkaisivat minua. Toimistosta astui sillä hetkellä nainen.
-Hei! Oletko joku uusi hoitaja? nainen kysyi.
-Minä olen Sinte, tallinomistaja, hän jatkoi.
-Moi! Mä olen Majurin uus hoitaja, Jessie, vastasin hymyillen.
-Ainiin, melkein unohdin, että Majuri on saanut hoitajan. Hienoa, että tulit. Mitä haluaisit tänään tehdä sen kanssa? Sinte kysyi ja nojasi tallinseinään.
-Itse asiassa, vaikka olenkin ekaa kertaa, tapani on aina talleilla ensimmäisenä hoitopäivänä ratsastaa hevosella ilman satulaa. En tiedä miksi ja en tiedä käykö se sinulle, sanoin.
-Okei, täytyyhän tapoja noudattaa, Sinte hymyili. -Mene vain. Majuri on ihan tuossa lähikarsinassa.
Kun Sinte oli vienyt minut Majurin luokse ja selittänyt kaikkea, aloin harjata sitä.
Jatkuu. Sinten kommentti
Moi! Muistutan jo tässä vaiheessa, että Metsälammella jatkotarinan osista ei saa mitään merkintöjä eikä lisää hoitoaikaa. Vain kokonaisesta tarinasta saa tarinamerkinnän, virtuaalieurot sekä kuukauden lisää hoitoaikaa. Et varmaankaan tiennyt käytännöstä, joten annan sulle poikkeuksellisesti 4 päivää lisää hoitoaikaa, jotta ehdit jatkamaan tarinaa ennen sen umpeutumista.
Kommentoin tarinat aina viimeiseen osaan. |
|
|
|
Post by Minkki on Jan 31, 2015 18:20:07 GMT 2
Majuri 1 - rakkautta ensi silmäyksellä Istuin pienessä hytissäni junassa, joka puuskutteli täyttä vauhtia kohti Metsälampea. Olin täynnä intoa enkä olisi malttanut odottaa perille tulemista. Vaikkakin matka oli ensimmäinen junamatkani yksin, en ehtinyt ajatella sitä, sillä päähäni tupsahteli kerta toisensa jälkeen Mörkövaaran Majuri, tuo uljas, sydämeni valloittanut suomenhevosori Metsälammen ratsutallilla.
Olin jo pitkään etsinyt minun kokoiselleni sopivaa hoitohevosta, jonka kanssa voisi tehdä muutakin kuin vain taapertaa tunneilla loppuunläkähtyneenä - no, Majuri taisikin olla sitten se unelmien täyttymykseni. Olin löytänyt Metsiksen sivun ystäväni suosituksesta ja mitäs pahaa siinä olisi, jos vain katsoo. Katsomiseen se ei tietenkään sitten jäänyt, luinkin kaiken mahdollisen tiedon tallista. Tarkastin myös mahdolliset vapaat hevoset ja iskin silmäni tummaan suomenhevosoriin, joka vaikutti olevan todella hilpeä polle. Siitä lähdinkin soittamaan Sintelle ja - eilisiltana olin saanut tekstiviestin, jossa minut hyväksyttiin kyseisen hevosen hoitajaksi! En olisi uskonut korviani - tai pikemminkin silmiäni - katsoessani Majurin kuvaa vielä uudestaan. Se oli niin upea!
Katselin ohi viliseviä maisemia junan ikkunasta ja hymyilin kuin Hangon keksi. Olimme näköjään melko lähellä Metsälampea, sillä teollisuutta tursuava kaupunkimaisema oli hävinnyt ja tilalle olivat tulleet avarat, vihreät nummet ja ruskeat täplät horisontissa - hevosia. Siitä oli niin pitkä aika, kun olin viimeksi niiden kanssa puuhaillut ja syvä kaipaus täytti kehoni.
Junan kuulutusradio räsähteli ilmoittaen monotonisella naisäänellä saapuvamme pian määränpäähän. Nappasin laukkuni ja hyppelehdin uloskäynnin eteen. Juna pysähtyi pehmeästi ja ovet avautuivat mekaanisesti kolahtaen. Hypähdin varovasti asemalaiturille ja katselin hieman ympärilleni. Asemalaituri oli melko pieni eikä se selvästi ollut missään Helsingin tai muun pääkaupunkiseudun lähistöllä. Lunta pyrytti heikosti eikä pakkastakaan ollut varmasti kuin vaivaiset -5 *C. Kävelin asemalaiturin rappusia alas ja sieltä suoraan ulos.
Rautatieaseman pihalla nousin bussiin numero 5, joka kulkisi miltei Metsälammen vierestä. Lysähdin penkille ja hymyilin.
Vajaa 10 minuutin päästä bussi pysähtyi puhahtaen ja hypähdin hiekkatien reunaan. Tunsin jo hevosen tuoksun kantautuvan sinne asti ja vedin itseni täyteen sitä aromia. Lähdin kävelemään tien reunaa pitkin ja pian näinkin hevoslaitumet tien vieressä. Laitumet olivat yli 10 cm lumikerroksen alla, mutta silti siellä taapersi muutama hevonen ja yksi lähti jopa kahlaamaan minua kohti ja käveli aidan vierellä hitaasti löntystäen. Tarkkailimme salaa toisiamme sivusilmällä ja nauroin hiljaa. Kyseinen hevonen pärskähti ja aidan loppuessa se jäi tuijottamaan perääni.
Käännyin Metsälammen tallipihalle ja katselin ympärilleni. Alue oli minulle jo ennestään tuttu, joten minun ei ollut vaikeaa löytää tallia. Tallin ovet tulvivat lämmintä, hempeää valoa - aivan kuin se olisi kutsunut minua sisälle. Astuin varovasti sisään ja pari metriä käveltyäni takaani kuului lämmin hörähdys. Sydämeni sykähti ja käännyin katsomaan äänen aiheuttajaa. Se ei kuitenkaan ollut Majuri vaan karsinassa luki Dapper REB. Hallakonkimo ori tervehti minua ystävällisesti ja tarjosi turpaansa rapsutettavaksi. Silitin sen turpaa hellästi kunnes kuulin toisen hörähdyksen - vasemmalta puoleltani. Hengitykseni salpautui kääntyessäni katsomaan. Tunnistin nuo ruskeat silmät, tuon valloittavan, uljaan pään...
Se oli Majuri!
Käännyin suomenhevosen puoleen ja ihailin sen olemusta. Mörkövaaran Majuri s. 12.6.2012. Se oli minun orini! Silitin sen turpaa varovasti kuin peläten, että se särkyisi miljooniksi palasiksi kosketuksestani. Ori työntyi lähemmäs nuuhkimaan minua ja hörähti uudestaan. Tunsin sen lämpimän hengityksen käsivarttani vasten ja katsoin Majuria lumoutuneena. Vein käteni sen kaulalle ja hyväilin sitä hellästi. Ori nautti siitä suunnattomasti eikä liikahtanutkaan. Se oli meidän maaginen hetkemme.
Kuitenkin tämän taianomaisen hetken keskeytti pehmeä, ystävällinen naisääni.
» No mutta, siinähän sinä olet! Olenkin odottanut sinua jo innolla. On niin ihana saada vanhoja hoitajia takaisin! » Sinten ääni sanoi pirteästi ja halasi minua. Halasin takaisin ja hymyilin aurinkoisesti.
» Ihana nähdä sinuakin taas, Sinte! En olisi voinut pysyä kauempaa erossa täältä. » virnistin ja katsahdin Majuriin. Ori heilautti päätään ylös ja alas kuin nyökäten, että oli samaa mieltä.
» Majurikin on taitanut tykästyä sinuun. Mitäs sanoisit, jos kävisit lenkillä sen kanssa? Selkään ei vielä tarvitse nousta, mutta tiedäthän, sellainen pieni kävelylenkki. » Sinte ehdotti ja minulta loksahti suu auki. Saisin taluttaa tuota upeaa eläintä! » Samalla saisitte vähän tutustua toisiinne. Tuossa on riimu ja riimunaru. Majurin pitäisi olla ihan kiltti käsitellä, ihmeellisen kiltti oriiksi. »
Katsahdin Majuriin ja se katsoi minuun takaisin tummanruskeilla silmillään. Kävelin lähemmäksi ja avasin karsinan oven narahtaen. Ori väistyi automaattisesti pois edestä ja liikautteli korviaan kiinnostuneena. Se nuuhki riimua kuin se olisi täysin uusi asia ja pärskähti. Pujotin riimun todella varovasti Majurin päähän ja kiinnitin soljet. Klipsautin riimunarun kiinni riimussa olevaan renkaaseen ja otin varman otteen narusta. Sujautin toisen käteni aivan riimunarun juureen ja naksautin Majurin liikkeelle. Se seurasi kuuliaisesti ja sai minut täyttymään onnesta.
Talutin oriin tallin käytävää pitkin jalat kivilattiaan kolahdellen kunnes astuimme ulos pikkuiseen lumipyryyn. Lähdimme taas liikkeelle kuunnellen Majurin hiljaista hengitystä. Se pärskähteli välillä ja lopulta uskalsin irrottaa toisen käteni otteen riimunarusta. Ori ei tehnyt mitään, se seurasi minua kuuliaisesti kuin olisin ollut sen vierellä sen koko elämän ajan. Lähdin taluttamaan sitä tallin lähellä olevaa Metsälampea kohti. Lunta pyrytti vielä heikommin, mutta taivas oli harmaa kuin mikä. Majuri taapersi vierelläni ja painoi yhtäkkiä päänsä olkapäälleni. Säikähdin sitä hieman, mutta hymyilin sitten ja ohjasin oriin lammen rannalle. Lampi oli paksun jään peitossa - ainoastaan rannassa oli heikompaa jäätä - ja siitäkös Majuri innostui. Talutin sen hieman lähemmäksi ja hymyilin.
Kauaa ei hymy kestänyt, sillä sitten kuului räsähdys ja tunsin jääkylmän vesipisarasuihkun naamallani. Majuri oli alkanut polkea jalkaansa jäätä vasten ja roiskutti nyt sen alla olevaa jäävettä kaikkialle. Nauroin ja kiskoin sen takaisin kuivalle maalle. Lopulta se itsekin kyllästyi leikkiin ja hörähti tullen luokseni varovasti. Silitin oriin kaulaa ja rapsutin sitä korvan takaa. Majuri ei pistänyt sitä pahakseen ja sulki silmänsä nauttien huomiosta.
» Olet sinä vaan niin ihana! » kuiskasin ja suukotin sen turpaa varovasti. Lähdimme kävelemään lammen rantaa pitkin ja katselimme ympärillä olevia kauniita talvimaisemia. Majuria ei kuitenkaan maisemat kiinnostaneet - kivempaa oli sen mielestä ravistella pienten puiden oksista lumet minun niskaani. Nauroin sen hulluuksille ja yritin saada sen pysymään tiellä. Kuitenkaan ori ei antanut periksi ja yhdessä kohtaa meinasin jopa liukastua lumihankeen.
Lopulta kuitenkin aloin jo hytistä kylmästä, joten päätin, että nyt olisi kotimatkan aika. Majuri katsoi minuun korvat lerpallaan ja siitäkin huomasi jo, että nyt oli leikit leikitty. Naksautin kieltäni ja käänsin Majurin ympäri. Se seurasi minua hitaasti löntystellen - se oli hassua, koska yleensä kaikki hevoset ryntäilivät tietäessään, että pääsevät kotiin. Majuri kuitenkin seurasi minua kuin omistajalleen uskollinen koira.
Tallipihaan ei ollut pitkä matka, joten olimme siellä vajaassa kymmenessä minuutissa. Majuri hirnahti kuuluvasti kuin merkiksi, että oli kotona ja pari tallissa olevaa hevosta vastasikin sen tervehdykseen. Sinteä en nähnyt enää missään, joten talutin Majurin tallin ovesta sisään.
Sidoin Majurin kiinni käytävälle ja taputin sen kaulaa hellästi. Lähdin toimistoon metsästämään sen harjapakkia, jonka löysin pienen etsinnän jälkeen. Nappasin pakin mukaani ja palasin Majurin luo. Se oli laskenut päänsä ja lepuutti takajalkaansa. Otin pakista kumisuan ja aloin harjata sitä pyörivin liikkein. Ori sulki silmänsä nautiskellen, kun käännyin toiselle puolelle. Vaihdoin harjaa jalkoja ja päätä puhdistaessani kunnes se oli täysin puhdas. Lopuksi puhdistin kaviot koukulla ottaen kaikki säteen ympärille kerääntyneet lumipaakut pois.
» Hieno poika. Nyt taidatkin päästä takaisin lämpimään karsinaasi. » sanoin ja irrotin ketjut sen riimusta. Napsautin riimunarun takaisin riimun renkaaseen ja maiskautin oriin liikkeelle.
Karsinan ovi oli jätetty auki ja talutin Majurin suoraan sisään. Otin riimun pois sen päästä ja taputin oriin kaulaa vielä kerran. Sujautin sille pienen porkkananpalan taskustani ja suutelin sen turpaa.
» Minun täytyy nyt kyllä lähteä kotiin, poika hyvä. Pitää lukea kokeisiin. Oli ihanaa tavata sinut vihdoin! Nähdään keskiviikkona muru! » lässytin ja halasin sen kaulaa tiukasti. Majuri hörähti ja painoi päänsä selkääni vasten.
Taisin halata sitä pitkän aikaa, sillä pian kuulin vieraan äänen takaani.
» No mutta, hei Minkki! Minä taidan muistaakin sinut. »
Katsahdin taakseni ja näin Destinyn takanani. Hän hymyili ystävällisesti ja tuli Majurin karsinalle.
» Destiny! Moi! Miten menee? » kysyin innostuneena rapsuttaen Majurin säkää.
» Hyvinhän tässä, on aika matalat fiilikset, kun Kisu lähti pois, mutta onneksi on taas toinen, jota hoitaa. Oletkos palaillut nyt Metsälampeen? »
» Jooh, äkkäsin Majurin nettisivuilta. Ja olen pahoillani Kisun puolesta. Hoidin sitä itsekin hetken. »
Rupattelimme pienen hetken, kunnes katsoin kelloa ja vedin henkeä.
» Voi ei! Kello on jo noin paljon! Myöhästyn pian junasta. » sanoin pahoitellen ja kiirehdin ulos Majurin karsinasta. Lukitsin karsinan oven ja lähetin lentosuukon oriille.
» Moikka! Nähdään! » Destiny huusi perääni ja vilkutti. Vilkutin takaisin kiiruhtaessani bussipysäkille ja hymyilin kuin aurinko.Sinten kommentti
Pahoittelut kommentin viivästymisestä – hyvä että tulit huomauttamaan, en olisi muuten huomannut näitä tarinoita ollenkaan. Samaan päiväkirjaan kirjoitetut uudet tarinat "piilottivat" vanhat.
Kiva että löysit takaisin Metsälammelle! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olit hoitajana. Surullisena uutisena joudun kuitenkin kertomaan, että Kisu menehtyi tammikuussa ähkyyn.  Huomasin myös muistoniitylle kirjoittamasi kauniin runon tamman muistolle, kiitos siitä!
Oli hyvä idea aloittaa Majuriin tutustuminen pelkällä harjailulla. Seuraavalla kerralla voit hypätä selkään vaikkapa maneesissa, tai käydä taluttelemassa oria lähimaastoissa. Ota ihmeessä joku tallilainen mukaasi!
Tarinasi oli lähes virheetön. Oli yllättävä valinta käyttää kulmalainausmerkkejä: ne ovat hieman harvinaisempia suomen kielessä. Ei korjattavia virheitä, tosi hyvä!
16,90v€ |
|
|
|
Post by Minkki on Jan 31, 2015 21:19:21 GMT 2
Majuri 2 - Laama-agilityä!
Astuin normaaliin tapaan ulos bussistani ja miltei juoksin tallin pihaan. Olin ikävöinyt Majuria niin kovasti ensi näkemämme jälkeen ja tänään olin ajatellut, että kokeilisin oriilla hieman agilityä. Selkään en vielä uskaltautunut, meidän piti tuntea toisemme vielä vähän paremmin.
Tallin piha kuhisi ratsastajia, varmaankin jonkinmoinen tunti oli alkamassa. Puikkelehdin hevosten välistä päätalliin ja sieltä Majurin karsinalle. Ori hörisi minulle jo kaukaa ja innostui selvästi näkemisestäni. Pysähdyin hengittämään karsinan eteen ja hymyilin hakiessani riimun toimistosta. Majuri työntyi niin ulos karsinasta kuin ovi antoi ja käänsi korvansa minua kohti. Pujottelin riimun hevosen päähän ja klipsautin riimunarun kiinni riimussa olleeseen renkaaseen. Avasin karsinan oven loksahtaen eikä minun tarvinnut edes maiskuttaa, kun Majuri oli jo kävellyt ulos karsinastaan. Taputin sen kaulaa ja talutin sen ulos.
Juuri äsken pihassa ollut ruuhka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Majuri käänsi päänsä kentän suuntaan ja siellähän ne kadonneet ratsukot olivat! Sinte huuteli kentän keskeltä ohjeita ja ratsastajat hyppivät ja pomppivat hevosten selässä toppatakit päällä. Maiskautin, jotta saisin Majurin huomion pois sieltä ja talutin sen varovasti maneesin ovesta sisään. Kurkistin sisätiloihin ja helpotuksekseni huomasin maneesin olevan tyhjä.
Majuri innostui nähdessään suuren, aution tilan ja alkoi jo stepata paikallaan ja nykimään riimunarua. Nauroin sille ja pitelin siitä tiukemmin kiinni.
» Rauhoituhan nyt poika, kohta pääset juoksemaan. » rauhoittelin ja suljin maneesin oven lukiten sen tiukasti. En halunnut oriin karkaavan heti ensikerroilla.
Kiersin maneesin Majurin kanssa siltä varalta, että jokin olisi vialla tai mahdollisesti vaarana vapaana juoksevalle hevoselle ja sitten napsautin riimunarun pois Majurin riimusta. Aluksi ori ei tainnut tajuta mitään, mutta kun käänsin selkäni kootakseni estekujan, se innostui ja hyppelehti samantien maneesin toiseen päähän. Sieltä kuulin tyytyväistä korahtelua ja pian kuului vain TÖMS. Katsahdin Majurin suuntaan ja mitä minä näinkään - ori oli mennyt maate maneesin hiekkaan ja piehtaroi nyt tyytyväisenä kuin virtahepo mudassa.
Nauroin makeasti sen iloittelulle ja kyhäsin pienen esteen kolmesta maapuomista sekä kahdesta estetolpasta. Majuri hivuttautui lähemmäs joka kerta, kun käänsin selkäni. Sitä selvästi kiinnosti, mitä kummaa oli tekeillä. Kun vihdoin sain muutaman esteen toiselle pitkälle sivulle ja vedin henkeä, Majuri huomasi ne ennen kuin ehdin estääkään. Ori innostui kovasti ja hyppelehti esteitä itsekseen kuin kenguru. Jotkut hypyt näyttivät kuin laaman loikilta - ja jotkut näyttivät taas aivan pupun pompuilta. Majuri kiljahti raikuvasti ja näin, kuinka se esitti kieltävänsä viimeiselle esteelle.
» Hei Majuri! Ne esteet kuuluisi hypätä mun kanssa! Tuupas nyt tänne sieltä! » huutelin ja näyttelin riimunarua oriille.
Kymmenen minuutin tahtojen taiston jälkeen Majuri suostui kuin suostuikin tulemaan luokseni ja painoi päänsä syliini. Tartuin sen riimuun ja kiinnitin narun riimun renkaaseen. Ori yritti kaikin keinoin päästä rapsuteltavaksi, mutta pysyin lujana.
» Nyt ei ole hellimisaika. Me kokeillaan nyt agilityä. » sanoin päättäväisesti ja talutin oriin pitkän sivun alkuun. Majuri ei tajunnut, mitä me oikein aioimme tehdä ja sen vuoksi se pakitti vinosti - suoraan minun varpailleni!
» Majuri! Tuo sattui! » huudahdin ja pompin hetken yhdellä jalalla. Ori katsoi minuun korvat lerpallaan ja ihmetteli, mitä minä siinä oikein hypin. Varpaaseeni sattui vietävästi, mutta päätin, että nyt kun kerta leikkiin alettiin, niin sitä kestäköön. Kannustin Majuria raviin juosten sen vierellä - tosin linkuttaen varpaastani johtuen - ja ajattelin mielessäni, miltä näytimme nyt. Majuri sekosi ensimmäisen esteen ylityksessä ja tästä johtuen se onnistui tönäisemään minut maahan. Otteeni riimunarusta kirposi ja kuulin syvän hengenvetoni ennen kuin olin selälläni maassa. Nousin ylös ja pyyhin takalistostani hiekkaa. Majuri seisoi parin metrin päässä pää alhaalla ja maata kuopien kuin pahoitellen.
» Olipas siinä suoritus. Ajattelitkos vielä potkaista minut seinästä läpi? » sanoin yrittäen pysyä tiukkana, mutta sitten repesin nauramaan ja kävin nappaisemassa kiinni oriin riimunarusta. Talutin sen takaisin aloituskohdalle ja naksautin kieltäni. Varvas oli jotenkuten kivuton ja pystyin juoksemaankin jo paremmin. Majurikin taisi tajuta idean ja hypähti siistissä ravissa pikkuesteen yli.
» Hieno poika! Se oli mahtavaa! » kehuin ja pysäytin Majurin taputtaakseni sitä. Ori taisi tajuta tehneensä oikein, sillä se hirnahti innokkaana ja halusi selvästi juosta lisää.
Paloin itsekin halusta kokeilla uudestaan ja käänsin oriin tällä kertaa toiselle puolelle estesarjaa. Maiskutin sen raviin ja lähdin ohjaamaan keskelle estettä. Hopsan! Ensimmäinen pomppu meni hyvin. Tumps! Toinenkin meni hyvin! Hop! Kolmaskin meni hyv --
TÖMS.
Kolmannen hypyn jälkeen löysin itseni jälleen maasta, tällä kertaa olin törmännyt estetolppaan ja kaatanut sen mukanani tutkimaan maneesin pohjahiekan saloja. Majuri oli pysähtynyt viereeni ja nuuhki maata kuin ei olisi huomannut mitään. Ähkäisin itseni ylös ja puhdistin jälleen vaatteitani. Majuri oli ilmeisesti kompastellut viimeisellä esteellä ja täten tönäissyt minutkin vahingossa kumoon. Nauroin ja kävin ottamassa oriin kiinni.
» Johan sinun kanssasi joutuu kokemaan kaikenlaista. » kuiskasin ja rapsutin oria korvan takaa. Majuri hörisi ja painoi päätänsä syliini. Halasin sen kaulaa ja taputtelin lempeästi.
» Eiköhän riitä tältä päivältä, muru. Nyt pääset tarhaan, kunhan ensin putsaan sinut totaalisesti. »
Siivosin esteet pois maneesista jotenkuten samalla Majuria pidellen ja avasin maneesin oven antaen päivänvalon tavoittaa suljetun tilan. Majuri oli hieman väsähtänyt agilitysessionistamme, joten se vain löntysteli pää alhaalla vieressäni. Lumi narisi jalkojen alla ja pieni, hento lumipyry puhalsi lumihileitä sen harjaan. Ilta oli jo pimennyt ja tallin sisältä tuleva valo näytti kodikkaalta ja turvalliselta.
Tallissa ei ollut vielä ketään, joten sain sidottua Majurin käytävälle ja hain sen harjapakin. Ori sulki silmänsä ja jäi odottamaan. Pakissa oli kaikki tarvittaja, joten en aikaillut vaan tartuin samantien kumisukaan ja aloin sukia Majurin turkkia pyörivin liikkein saadakseni hiekan pois sen turkista. Vaihdoin pääharjaan ja aloin lempeästi pyyhkiä Majurin päätä. Ori työnteli kieltään ulos kuin irvistäen ja sai minut nauramaan. Nappasin kamman ja aloin setviä Majurin harjaa. Se ei pitänyt siitä erityisemmin ja yritti välillä näykkäistäkin, mutta oli lopulta niin väsynyt, ettei jaksanut enää nostaa päätään. Säälin oria niin, että suukotin sen poskea ja käsittelin hännänkin kammalla. Lopuksi otin kaviokoukun ja nojasin Majurin takajalkaan. Laiskasti ori nosti jalkansa ylös ja puhdistin kaviot. Kiltisti se antoi minun putsata kaikki neljä kaviota, kunnes irrotin sen ketjuista ja lähdin taluttamaan oria kohti sen karsinaa.
» Ehkä vien sinut vain karsinaan, senkin nukkumatti. » kuiskasin ja silitin oriin turpaa. Talutin sen karsinaansa ja otin riimun varovasti pois. Suukotin Majuria vielä kerran ja lukitsin karsinan oven.
» Heippa raksu, nähdään taas! » sanoin ja kävelin ulos tallista. Muut ratsukot olivat juuri tulossa kentältä ja iloinen puheensorina tavoitti korvani. Hymyilin ja lähdin kävelemään bussipysäkkiäni kohti.
// En voinut vastustaa toista hoitotarinaa tänään. :3 \\
Sinten kommentti
Kuulostaapa hauskalta tallipäivältä! Agility on kivaa vaihtelua tavalliseen puuhailuun, ja kehittää samalla myös ratsukon välistä yhteistyötä. Majurikin oli siitä varmasti tyytyväinen. Tallilla kannattaa pitää turvakärjellisiä kenkiä, ettei satu varpaisiin  Ties kuinka monta kertaa minäkin olen jäänyt kavioiden alle hevosia hoitaessa...
Tarinasi ovat siistejä, mielestäni olet kehittynyt kirjoittajana siitä kun viimeksi luin hoitotarinoitasi. Teksti on kieliopillisesti virheetöntä, enkä löytänyt tästäkään tarinasta ollenkaan korjattavaa. Kuten edellisessä tarinassa mainitsin, on hauska valinta käyttää kulmalainausmerkkejä.
17v€
Ps. ekstratehtävän palkinto oli kirjoitettu joulun alla, vaihdoin tonttulakin tilalle satulahuovan. |
|
|
|
Post by Minkki on Feb 3, 2015 18:31:35 GMT 2
Majuri 3 - Ensimmäinen ratsastus
Olin viettänyt tallilla jo jonkin aikaa ennen kuin kävin hakemassa Majuria tarhasta. Riimu roikkui käsivarrellani ja etsin haukankatseellani oria tarhoista. Pian äkkäsin sen päätallin ovea vastapäätä olevassa tarhassa laiduntamassa toisen, hieman tummemman suomenhevosoriin kanssa. Vihelsin hiljaa ja Majuri käänsi päänsä samantien minua kohti ja lähti löntystelemään tarhan porttia kohti. Ihmettelin hetken, mutta sitten menin portille vastaan ja avasin sen varovasti. Majuri hörähti, kun pujottelin riimun sen päähän ja napsautin riimunarun renkaaseen. Sen tarhakaveri jäi tuijottamaan peräämme ja meinasi lähteä mukaan. Talutin Majurin ulos tarhasta ja työnsin oria takaisin tarhaan sulkiessani portin.
» Sori kaveri, et pääse nyt mukaan. » sanoin pahoitellen ja lähdin viemään Majuria sisään.
Talutin oriin karsinaan ja sidoin riimunarun kiinni kaltereihin, sillä käytävälle sitä ei voinut tällä kertaa laittaa ja kaikki pesukarsinatkin olivat täynnä. Tallissa kävi hälinä ja vilske, kun kaikki olivat menossa iltaratsastukselle. Majuri haukotteli makeasti ja seurasi tallin käytävän menoa korvat höröllä. Riensin toimistoon ja nappasin harjaboksin mukaani. Hyllyt olivat miltei tyhjät, joten sen löytäminen ei ollut vaikeaa.
Kiiruhdin takaisin hevoseni karsinalle ja otin esiin kumisuan. Majuri katsoi minuun hetkisen, jonka jälkeen painoi päänsä alas ja nuuhki heiniään. Laitoin kumisuan lenksun käteeni ja aloin voimakkain, pyörivin liikkein puhdistamaan oriin turkkia. Majuri hörisi hiljaa ja ummisti silmänsä minun vaihtaessani puolta. Suin mahdollisimman perusteellisesti, ja sitten vaihdoin pölyharjaan pyyhkien pölyt sun muut pintaliat pois. Lopulta Majurin turkki kiilsi nätisti ja otin kaviokoukun oikeaan käteeni. Kumarruin Majurin etujalan viereen ja nojasin siihen varovast.
» Nosta. » sanoin ja otin Majurin jalan käteeni. Kavioihin ei onneksi ollut tarttunut hirveästi lumipaakkuja, vain muutama pikkukivi ja soraa. Kaavin ne pois ja vaihdoin jalkaa.
Saatuani päänkin harjattua sekä harjan ja hännän, kävin toimistossa etsimässä Majurin varusteita. Nostin raskaan nahkasatulan syliini ja pujottelin ihmisten välistä takaisin oriin karsinalle. Majuri oli hieman hermostunut koventuneesta melusta ja hälinästä, joten laskin satulan hetkeksi karsinan ovelle ja kävin rapsuttelemassa sitä.
» Rauhallisesti, poika. Ei mitään hätää. Olen tässä. »
Majuri rauhoittui silminnähden ja laski taas päänsä rentona maata kohti. Nostin satulan takaisin syliini ja laskin sen Majurin sää'älle //en tiedä, miten se kirjoitaan  \\ ja vedin sitten varovasti alas selälle. Kurottelin satulavyön käteeni ja laitoin sen varovasti pari reikää kireäksi. Majuri katsoi minuun päin hieman korviaan luimistaen, mutta rauhoittui sitten ja antoi minun taputtaa sitä kaulalle.
» Hieno poika! » sanoin ja kävin sieppaamassa vielä suitset toimistosta. Kuolaimet olivat melko kylmät, joten laitoin ne kämmenieni väliin ja lämmitin vähän aikaa. Sitten menin Majurin pään viereen, otin riimun varovasti pois sen päästä ja laskin kaltereille. Ori huomasi olevansa vapaa ja yritti jo kiiruhtaa käytävälle, mutta ehdin liu'uttaa oven kiinni ennen kuin se ehti karata.
» Odotas nyt, höpsö. » naurahdin ja aloin lempeästi työntää kuolaimia Majurin suuhun. Ori yritti panna hanttiin hetken, mutta huomattuaan niiden olevan hieman lämpimät, se otti ne kiltisti suuhunsa ja antoi minun pujotella suitset korvien yli sen päähän. Säätelin solkia hieman ja testailin, etteivät ne olisi liian kireällä. Majuri pureskeli kuolaimiaan ja katsoi minuun uteliaana, ja laittoi korvansa lerpalleen. Se näytti syötävän suloiselta!
Nostin ohjat Majurin kaulalle ja nappasin riimun sekä riimunarun mukaani. Raotin karsinan ovea ja pujahdin ulos palauttaakseni kamat toimistoon. Toimistossa oli nyt tyhjää, kaikki muut olivat varmaan jo lähteneet. Palautin harjaboksin paikalleen ja kasasin riimun sekä riimunarun siististi yhteen laskien ne naulakkoonsa. Laitoin omat ratsastushanskani käteen ja napsautin kypärän kiinni päähäni. Nappasin varalta myös lainaraipan ja lähdin sydän hulluna sykkien kohti Majurin karsinaa. Ori odotti minua jo kärsimättömänä ja heilautteli päätään ylös ja alas. Avasin karsinan oven, tartuin ohjiin ja naksautin sen liikkeelle. Majuria ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, se lähti mielellään takaisin ulos. Kaviot kolisivat kivilattiaa vasten ja kaikui kovaäänisesti aavemaisen hiljaisessa tallissa.
Hento lumisade oli taas alkanut ja sai pienet jäähileet tarttumaan hiuksiini. Taputin Majuria kaulalle ja pysäytin Majurin tallin etupihalle, pienen harmaan korokkeen eteen. Ori katseli ympärilleen kiinnostuneena ja pureskeli kuolaimiaan. . Kauempana näin ryhmän ratsastajia menossa maastoon. Hymyilin ja nostin ohjat takaisin kaulalle. Ähkyin ja puhisin kiristäessäni satulavyötä vielä muutaman reiän ja nousin korokkeelle varovasti. Asetin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Asetin vielä oikean jalkani toiseen jalustimeen ja tunsin samantien, että toinen jalustin oli liian ylhäällä. Nostin jalkaani sen verran, että ylsin säätämään jalustinhihnan ja lopulta ne tuntuivat saman korkuisilta. Majuri oli jo kärsimätön ja ehti lähteä käyntiin ennen kuin minä ehdin edes saamaan ohjista kiinni.
» Ptruuu poika! » sanoin ja keräsin ohjat käteeni. Ori pysähtyi odottamaan ja alkoi hinkkaamaan päätään jalkaansa vasten niin, että melkein putosin. Sain kuitenkin tasapainoni takaisin ja nousin kunnon istuntaan syvälle satulaan. Annoin oriille varovasti pohkeita ja yllätyin, kun se lähtikin samantien liikkeelle. Otin raipan käteeni ja huokaisin. Nyt olisi ensimmäinen ratsastus unelmaoriillani!
Siinä sitten käppäilimme kohti valkeaa maneesia ja katselin samalla ympärilleni. Majurin askeleet olivat pehmeitä ja keinuttivat minua hellästi. Majuri tuntui tietävän, minne mennä ja kaarsi automaattisesti maneesin eteen. Menimme vihreistä pariovista sisään ja samalla toivoin, ettei siellä olisi ketään. Luultavasti kaikki olivat lähteneet maastoon, sillä maneesi oli typötyhjä. Ohjasin Majurin kaviouralle ja kävelimme muutaman kierroksen käyntiä. Alkukäynneillä Majuri yritti pari kertaa ryöstää laukkaan, mutta sain sen jotenkuten pidätettyä ja lopulta se luovutti. Sitten annoin sille vähän lisää pohjetta ja ori siirtyi suoraan raviin. Aloin keventää parhaani mukaan, vaikkakin se kävi aika kehnosti pitkän ratsastustauon jälkeen. Majuri ei siitä kuitenkaan välittänyt, se laittoi töppöstä toisen eteen ja pysyi hienosti ravissa ilman minkäänlaisia pidätyksiä. Teimme muutaman voltin vasemmalla pitkällä sivulla jokaisella kierroksella. Parin kierroksen jälkeen ori alkoi lämmetä ja selvästi se halusi juosta. Annoin laukka-avut ja annoin Majurin siirtyä pehmeään laukkaan. Laukka oli mukavampaa kuin osasin odottaa ja suorastaan nautin sen tasaisesta, pehmeästä rytmistä. Kaarroksissa se meinasi kiihdyttää vähän liikaa, joten pidätin hellästi ohjilla. Teimme pari pientä volttia molemmilla pitkillä sivuilla ja hain hieman tuntumaa Majuriin. Teimme myös kokorata leikkaa sekä pari kahdeksikkoa. Majuri oli hyvin avuilla eikä painanut kädelle tai yrittänyt oikoa kulmissa. Taputin sen kaulaa siirtäessäni oriin raviin, sitten käyntiin. Majurin suu vaahtosi ja se ravisteli päätänsä venyttäen kaulaansa pitkäksi. Silitin sen kaulaa hellästi ja hymyilin.
» Hieno poika! Sinun kanssasi voisi todella päästä edistymään. Teit hienoa työtä, muru. » kehuin ja halasin sen lämmintä kaulaa.
Päätin, että tältä kertaa riittää ja ohjasin oriin ulos maneesista. Vastaamme tiellä tuli Destiny ratsastaen suomenhevostammaa ja vilkutimme toisille.
» Moi taas! Olitko ratsastamassa Majurilla? » hän kysyi ja pysäytti hevosensa Majurin viereen. Hevoset haistelivat toisiaan ja Majuri yritti ehkä vähän flirttaillakin, mutta tamma ei näyttänyt olevan niin kiinnostunut.
» Jep, ja se oli aivan mahtavaa! Majuri oli hyvin avuilla ja kuunteli kuin uskollinen koira. » kehuin ja vedin oria hieman kauemmaksi tammasta.
» Hehe, uskon sen. Mutta nyt pitää mennä, Enkeli odottaa jo kovasti liikkeelle pääsyä. » Destiny sanoi pahoitellen. Hymyilin ja sanoin, että ei se mitään.
Pysäytin Majurin tallin pihaan ja irrotin jalkani jalustimista. Hypähdin alas selästä ja vedin ohjat pään yli. Majuri hörisi ja seurasi minua kiltisti talliin. Tällä kertaa pesukarsina oli vapaa ja talutin oriin suoraan sinne kääntäen sen pään käytävää kohti. Kiinnitin ketjut suitsiin ja riisuin hanskani tunkien ne takkini taskuun. Palautin raipan toimistoon ja nappasin mukaani jälleen harjaboksin. Majuri oli painanut päänsä alas ja haukotteli minun palatessani sen luokse. Laskin boksin maahan ja kurottelin varpailleni löysäten satulavyön. Majuri tuntui huokaisevan syvään satulavyön puristuksen kadotessa mahan ympäriltä ja nauroin. Nostin satulan syliini ja laskin sen seinää vasten. Karvapeite satulan alta oli hieman kostea, mutta ei kamalan märkä. Taputin oria kaulalle ja otin pesusienen kastellen sen lämpimällä vedellä, puristaen sen miltei kuivaksi. Pyyhkäisin satulan hikijälkiä sienellä, josta Majuri nautti totaalisesti ja sulki silmänsä. Lopuksi kävin putsaamassa sienen ja otin ison puhdistusharjan käteeni. Aloin puhdistamaan Majuria pitkin vedoin ja välillä puhdistin harjan kumisukaa vasten. Harjatessani myös jalat ja toisen puolen, löysäsin suitsien hihnoja sen verran, että sain laitettua ne kaulalle. Otin pehmeän harjan ja aloin hellästi ja varovasti puhdistamaan oriin päätä. Majuri nautti siitä ja antoi minun harjata kaikessa rauhassa. Lopuksi otin vielä toisen pesusienen ja kastelin sen varovasti lämpimän veden alla. Pyyhin Majurin sieraimet sillä hellästi ja kävin putsaamassa sienen. Setvitin harjan varovasti sormin ja puhdistin kaviot.
Ihailin Majurin siisteyttä ja havahduin Sinten ääneen.
» No sehän näyttää nätiltä! Kävitkö jo ratsastamassa?»
Hymyilin ja kiitin kehuista.
» Kyllä kävin, ja mahtavaa oli! En malttaisi odottaa, että pääsen taas sen selkään. Se oli ihanaa. Majuri on tosi kuuliainen ja kiva ratsu. »
» Sen uskon. » Sinte nauroi. » Voit viedä sen karsinaan harjaamisen jälkeen, ettei se likaa taas itseään. »
Nyökkäsin ja kävin viemässä satulan sekä harjaboksin takaisin toimistoon. Irrotin ketjut suitsista ja kiersin kaulahuivini Majurin niskan ympärilleni saadakseni sen talutettua takaisin karsinaan. Varovasti sain sen karsinaan ja otin huivin pois. Majuri oli muutenkin liian väsynyt lähteäkseen karkuun, joten otin suitset pois sen päästä ja taputin oria kaulalle kehuen sitä. Suljin karsinan oven lukiten sen ja pakkasin suitset siististi vieden ne takaisin toimistoon naulakkoonsa. Kävin nopeasti vielä hyvästelemässä Majurin ja kiirehdin takaisin kotiin. Sinten kommentti
Jes, vihdoin pääsit kokeilemaan miltä Majuri tuntuu ratsastaa! Se on kyllä aivan ihana treenikaveri: innokas oppimaan uutta ja kova yrittämään. Osallistukaa vain paljon ratsastustunneille niin yhteistyönne pääsee kehittymään Seuraavalla kerralla voitte lähteä vaikka tutustumaan tallin lähimaastoihin, vai mitä?
Tarinasi ovat mukavaa ja pääosin virheetöntä luettavaa. Tästä tarinasta löysin muutaman kielioppivirheen, ja niistä toista sain itsekin pähkäillä jonkin aikaa! Tässä korjaukset:
"Saatuani päänkin harjattua sekä harjan ja hännän, kävin toimistossa etsimässä Majurin varusteita."
-> "Saatuani harjan, hännän ja päänkin harjattua, kävin toimistossa etsimässä Majurin varusteita."
sää'älle
-> sä'älle tai säälle.
-> Tavallisesti käytetään ylläolevista alleviivattua: heittomerkki osoittaa sanassa tavunrajaa, jotta se ei menisi niin helposti sekaisin 'sää' sanan taivutuksen kanssa.
-> samaan sarjaan kuuluu myös esim. hä'än (taivutus sanasta 'häkä').
18,20v€
|
|
|
|
Post by Minkki on Feb 24, 2015 20:28:29 GMT 2
Majuri 4 - Hengailua
Hyppelin tallille tuttua tietä bussipysäkiltä. Olin täysin innoissani, sillä pääsisin jälleen katsomaan Majuria. Olin ollut siitä erossa melko kauan suuren ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt vihdoin pääsisin taas katsomaan sitä.
Katselin ympärilleni tallipihaan haukansilmät Majuria etsien. Pian kuulin tutun hirnahduksen tarhasta ja tumma hevonen lähestyi aitaa höristen minua kohti.
» Majuri! » hihkaisin ja juoksin aidalle oriin luokse. Se tervehti minua iloisesti työntäen päänsä syliini. Rapsuttelin sen päätä hellästi ja suukotin sen pehmeää turpaa.
Otin riimunarun tarhan portilta ja kävelin tarhaan. Pohja oli melkoista loskaa eikä Majurikaan pitänyt siellä kömpimisestä.
Yhtäkkiä tunsin pisaran päässäni. Sitten toisen. Sitten miljoona. Alkoi kauhean kylmä vesisade ja kuulin, kuinka hoitajat huutelivat toisilleen pihalla. Majuri luimisti korviaan ja käänsi takamuksensa tuulta vasten.
» Tule poika, mennään sisälle. Ei täällä tänään voi tehdä mitään. » huokaisin ja napsautin riimunarun nopsakasti Majurin riimuun. Sitä ei tarvinnut edes maiskauttaa liikkeelle, se lähti mielellään pois kaatosateesta. Piponi oli litimärkä ja vesi alkoi tulla kenkieni läpi, joten halusin nopeasti sisälle.
Päästessämme vihdoin talliin Majuri ravisteli päätään komeasti kastellen minuakin vielä enemmän. Nauroin ja taputin oria kaulalle riisuen piponi. Pudistelin sitä samalla, kun lähdin taluttamaan Majuria kohti sen karsinaa. Kaviot kopsahtelivat vaimeasti kivilattiaa vasten vaimeten karsinan pahnoihin. Majuri ilahtui heti ja miltei veti minut karsinaan. Sidoin riimunarun kiinni kaltereihin ja hymyilin.
» Odota täällä kiltisti, poika. Tulen kohta takaisin. »
Kipaisin toimistossa hakemassa Majurin harjapakin sekä pyyhkeen. Ori oli litimärkä eikä selvästikään nauttinut olostaan. Palatessani karsinalle poika katsoi minuun surkeana, pää alas painuneena ja minut valtasi heti kamala myötätunto. Ei varmasti ole kivaa seistä loskassa, kaatosateessa litimärkänä. Otin hikiviilan käteeni ja aloin hellästi vetelemään sillä karvansuuntaisesti. Ori hörähteli minulle helpottuneena ja hamusi kenkiäni. Hihitin hiljaa ja vaihdoin puolta. Saadessani suurimman osan vedestä pois otin pyyhkeen käteeni ja aloin kuivailla oria. Se laski päätään alemmas sulkien silmänsä ja lepuutti takajalkaansa.
Ori ei ollut juuri ollenkaan likainen, vain märkä. Pyyhin sen päätä varovasti pyyhkeellä ja rapsutin sitä korvan takaa. Sen jälkeen hain toimistosta kevyen verkkoloimen Majurille ja kiirehdin takaisin karsinalle. Se katsoi minuun korvat lerpallaan ja haukotteli makeasti. Laskin loimen hetkeksi karsinan ulkopuolelle ja otin pehmeän harjan pakista. Harjailin Majurin vielä kertaalleen ennen kuin kumarruin ottamaan loimen ja asetin sen oriin selälle. Kiinnittelin klipsut ja soljet muutamassa minuutissa tarkistaen, ettei nahkaa jäänyt väliin.
Irrotin riimunarun kaltereista ja löysäsin riimun solkia pujotellen sen pois Majurin päästä. Suljin karsinan oven ja kävin viemässä Majurin kamat takaisin toimistoon.
Palasin oriin karsinalle ja avasin oven kolahtaen. Menin sisään lukiten oven perässäni ja istahdin puhtaaseen nurkkaan oljille. Majuri hörisi hamuten käsiäni ja tönien minua hellästi olkapäähän.
» Okei, okei, on minulla sulle namia muru. » nauroin ja kaivoin taskustani pienen porkkanan palan. Avasin kämmeneni ja tarjosin sitä sille. Majuri nappasi sen ilomielin suihinsa ja hetkessä porkkana oli jo matkalla mahalaukkuun. Silittelin oriin niskaa hellästi sen työntäessä päätään syliini. Nojasin karsinan seinämään ja suljin silmäni.
En tiedä, kauanko olin Majurin luona ollut, mutta havahduin Sinten ääneen.
» Ai täälläkö sitä nykyään nukutaan? » hän sanoi nauraen ja nojasi Majurin karsinan oveen. Silmäni aukesivat hitaasti ja haukottelin.
» Mitäh? Nukahdinko minä? » kysyin pöllämystyneenä ja näytin puulla päähän lyödyltä.
» Katselin tässä hetken, että pitääkö soittaa ambulanssi. » Sinte vitsaili jälleen ja sai minutkin nauraamaan.
» Aijaa. Majuri, miksi et herättänyt minua? » kysyin muka suuttuneena. Ori vain hamuili heiniä vieressäni ja katsoi minua syvästi silmiin. Nousin ylös venytellen ja katsahdin kelloa. Sade ropisi ulkona, en ehkä kastuisi, jos juoksisin bussipysäkille.
»Kuule poika, minun bussini tulee kymmenen minuutin päästä. Täytyy kertoa Sintelle, että ottaa loimen sitten pois sinulta. Hei hei rakas! » sanoin halaten Majuria kaulalle ja lähdin ulos karsinasta. Sanoin moikat Sintelle ja lähdin täyttä höyryä bussipysäkkiä kohti.
Sinten kommentti
Talviset sateet ovat tosi inhottavia, kylmä vesi ei tunnu kivalta valuessaan niskaa pitkin. Onneksi tallissa on kuivaa ja lämmintä, siellä voi rauhassa unohtua halailemaan hevosia! Mun puolesta saisi tulla jo kevät, aurinko ja kuivat kelit!
Ihanan arkinen tarina tallipäivästä! Kuvailet paljon ja tarinoistasi löytyy ripaus iloista mieltä ja tunnelmaa. Tarinasi ovat sopivan pituisia ja mukavaa luettavaa. En löytänyt korjattavaksi kuin yhden yhdyssanavirheen. Mielestäni olet kehittynyt kirjoittajana!
porkkanan palan = porkkananpalan
16,40v€ |
|
|
|
Post by Minkki on Feb 27, 2015 11:15:33 GMT 2
Majuri 5 - Yömaasto Olin innosta pinkeänä saapuessani iltamyöhään tallille. Olimme sopineet Enkelin hoitajan, Destinyn, kanssa mennä yömaastoon tänään. Sinten luvalla tietenkin ja olimme varanneet mukaan paljon heijastimia. Päätimme pukea hevosille vielä heijastinsuojatkin. Niitä saimme lainata tallilta, koska turvallisuus kaiken edelle tietenkin!
Destiny oli tallilla jo satuloimassa Enkeliä, kun saavuin.
» Moi! Jännittääkö sinua? Mä olen ihan hermona, entä, jos Enkeli villiintyy! » Destiny sanoi kauhistuneena kiristäessään satulavyötä. Hymyilin hieman ja nyökkäsin.
» Minäkin olen ihan hermona. En ole ikinä ennen mennyt yömaastoon, varsinkaan talviaikaan! »
Hoidin Majurin huolellisesti sukien ja tarkistin satulavyön kohdalla olleen haavauman. Siitä oli jäljellä vain pieni karvaton kohta eikä Majuri enää aristanut sitä. Asetin satulan oriin sä'älle ja liu'utin varovasti selkään. Majuri hamusi heiniä ja oli ihmeissään, minne sitä oltiin tähän aikaan menossa. Nähdessään kuitenkin Enkelin lähtevän pihalle ori piristyi ihmeellisesti ja alkoi steppailla.
» Joo joo, tiedän, siellä on sun tyttökaveri. Odotas nyt ihan vaan rauhassa. »
Saadessani satulavyön kiristettyä otin suitset ja asetin kuolaimet Majurin suuhun. Pujottelin suitset oriin päähän ja säätelin solkia tarkistaen, etteivät ne olleet liian tiukalla. Lopulta puin ratsastuskypärän ja napsautin hihnan kiinni pukien ratsastushanskat käteeni. Otin ohjista tiukasti kiinni ja lähdin taluttamaan oria ulos. Se hirnahti hiljaa tervehdykseksi Enkelille ja tamma kohotti päätään hieman kiinnostuneena. Puimme hevosille vielä heijastinsuojat sekä omat heijastimet kypäriimme ja suitsiin.
» Majurin ekat treffit. » Destiny sanoi tirskuen ja nauroimme hiljaa. Ori yritti kovasti tutustua tammaan, mutta Enkeli ei ollut samaa mieltä. Se miltei potkaisi Majuria tämän tullessa liian lähelle.
» Ptruu, poika. » rauhoittelin ja talutin orin hieman kauemmaksi Enkelistä. Kiristin satulavyötä vielä pari reikää ja säädin jalustimet sekä vetäisin ohjat kaulalle. Otin korokkeen ja nousin sen päälle asettaen vasemman jalkani jalustimeen. Ponnistin selkään ja keräsin ohjat käsiini. Majuri meinasi jo lähteä liikkeelle, joten jouduin hieman pidättämään sitä.
» Tarvitsetteko apua? » kuulin jonkun sanovan pimeydestä. Tunnistin hahmon tallin ovella seisovaksi Sinteksi, joka hymyili meille tallin hennossa valossa.
» Kyllä me varmaan tästä selvitään. Jos meistä ei kuulu mitään tunnissa, lähettäkää etsintäpartio. » Destiny nauroi. » Minulla on kuitenkin puhelin ja tallin puhelinnumero eli mitään pahaa ei pitäisi tapahtua. »
» Selvä, pitäkäähän hauskaa sitten! Ja olkaa varovaisia liikenteessä. »
Hevoset lähtivät peräkkäin astelemaan kohti maastoreittiä. Asetimme Majurin eteen, ettei se villiintyisi tammasta vaan pysyisi mahdollisimman rauhallisena. Pidin tuntumaa oriin suuhun ja olin valmistautunut kaikkeen - ihan vain varmuuden vuoksi. Katselin taivaalle, jossa tuikkivat pienet tähdet.
» Kuu on peittynyt tuon ison pilven alle. » Destiny sanoi hiljaa tuijottaen lumoutuneena tummaa taivasta.
» Niin on. Mutta silti on niin kaunista... Lumikin kiiltää niin ihanasti. » kuiskasin ja käänsin katseeni Destinyyn. » Mahtaakohan täällä olla taruolentoja? Kuten yksisarvisia tai pegasoksia näin kauniina yönä? »
» Senkin hupsu! Ei vaan, kyllä minäkin vähän uskon niihin. En kuitenkaan usko, että ne näyttäytyvät tavallisille ihmisille. Ihmiset ovat ahneita, he saattaisivat tehdä pahojaan taruolennoille. »
Sitten ympärillemme laskeutui hiljaisuus. Vain hevosten askeleet rahisivat hieman loskassa ja välillä hevoset pärskähtelivät.
» Oh na na, what's my name, oh na na what's my name, what's my naaaame... » kuulin Destinyn laulavan hiljaa takanani. Hymyilin ja käännyin Majurin lavan ylitse.
» Uskalletaanko ravata ihan vähän? » kysyin virnistäen.
» Okei, pieni pätkä. Täällä on niin kirotun pimeää, että hädin tuskin näen Enkelin korvia! »
Nauroimme ja annoimme hevosille pohkeita. Ne pyrähtivät mielellään vauhdikkaaseen raviin ja aloimme samantien keventää kuunnellen tarkasti hevosten kavioiden kilahduksia pikkukiviin ja puiden hentoa havinaa tuulessa.
Polun kaventuessa hidastimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat hetkeksi.
» Se oli aikamoista menoa. Enkeli olisi varmasti pyrähtänyt kiitolaukkaan, jos Majuri ei olisi ollut sen tiellä. » Destiny sanoi puuskuttaen ja taputti tammaa kaulalle.
» Majuri olisi varmasti juossut vaikka kuuhun asti, jos en olisi pidättänyt sitä. »
Kiersimme vielä Pirunmetsän poikki Metsälammelle. Lammen vesi kiilsi yön mustassa verhossa ja liplatti heikosti rantaa vasten. Se oli sula useammasta kohtaa ja sai Majurin innostumaan.
» Hyi, ajatteletko sinä mennä uimaan tuonne jääveteen? » kuiskasin kauhistuneena, kun ori alkoi kävellä uhmakkaasti kohti rantaa. Ei mennyt aikaakaan, kun Majuri oli jo vuohisia myöten jäätävässä vedessä ja nuuhki vedenpintaa uteliaana.
» On sillä kyllä aikamoinen kylmänsietokyky. » Destinyn ääni kuului takaani. Enkeli hörisi hiljaa pysytellen kuitenkin kaukana pelottavasta, kimmeltävästä vedestä.
Majuri tunki turpansa veteen ja kiljaisi vetäisten sen samantien ylös. Ori ravisteli päätään niin, että vettä roiskui kaikkialle. Vesipisarat iskeytyivät suoraan vieressä seisseen Enkelin naamalle, joka puolestaan kiljaisi säikähtäneenä, hypähti ylös ja steppasi sivulle niin, että Destiny tipahti satulasta kuin kumipallo. Nousin samantien pois Majurin selästä ja kiiruhdin hänen luokseen. Oli niin pimeää, että melkein astuin hänen päällensä.
» Oletko kunnossa? » kysyin huolestuneena ja ojensin kättäni. Destiny hapoi hetken ilmassa, kunnes tarttui käteeni ja nostin hänet ylös.
» Juu, olen. Mitähän nyt vähän säikähdin. » Destiny nauroi ja pudisteli vaatteitaan. Autoin pitämään Enkeliä paikoillaan, kun hän nousi selkään rantakiveltä ja nousin itsekin takaisin Majurin selkään.
Juuri, kun olimme lähdössä rannalta, pusikosta alkoi kuulua outoa rapinaa ja heikko ääni, kuin pieni valitus. Majuri ja Enkeli jähmettyivät paikoilleen korvat luimussa ja päät ylhäällä. Näimme jonkin varjon astuvan pois puskasta ja sydämeni oli pysähtyä. Destiny oli jähmettynyt paikoilleen aivan kuin hevosetkin ja niin me kaikki neljä silmäparia tuijotimme pusikkoon. Kuulin Destinyn katkonaisen hengityksen ja jähmetyin itsekin.
Yhtäkkiä varjo hypähti hevosten eteen, joka oli niille viimeinen pisara. Hevoset kiljahtivat peloissaan ja nousivat pystyyn kääntyen ympäri. Lensin Majurin kaulalle ja pitelin harjasta tiukasti kiinni, kun ori lähti uskomatonta kiitolaukkaa metsätielle. Sivusilmällä näin varjon seuraavan meitä ja katsoin sitä kauhistuneena. Se näytti ihan koiralta... Ehkä se oli susi! Se popsisi meidät iltapalaksi! Suljin silmäni ja kumarruin oriin kaulan ympärille. Annoin sen juosta, koska minuakin pelotti aivan hirvittävästi. Destiny-raukka edellämme roikkui puoliksi tamman kaulalla Enkelin kiitäessä kuin hornetti.
Kun saavuimme isolle tielle, hevoset rauhoittuivat ja pysähtyivät tien reunaan. Ne puuskuttivat hiestä märkinä ja vaahto valui ryntäille. Destiny oli aivan uuvuksissa eikä jaksanut enää pidellä kiinni vaan mätkähti maahan. Olisin mennyt auttamaan häntä, mutta olin vieläkin pelosta jäykkänä ja huohotin niin, että hädin tuskin pystyin puhumaan.
» Mikhä... se o... oli... » kysyin hiljaa älähtäen ja kokosin ohjat käteeni rauhoittuessani hieman. Varjo ei enää seurannut meitä, mutta olin näkeväni pienet, kiiluvat silmät metsäpolun reunassa katsomassa meitä ilkeästi. Hytisin ja tunsin kylmien väreiden virtaavan selkäpiissäni. Ratsastin lähemmäs Destinyä.
» Sattuiko sinuun? » kysyin varovasti ja kumarruin hänen ylleen.
» Hengissä ollaan... Mutta kuolemansäikähtäneinä. Mikä ihme se oli? » Destiny kuiskasi väristen. Nousin Majurin selästä, vedin hänet ylös ja pudistin päätäni.
» En tiedä, mutta ei mitään kivaa ainakaan. Se näytti vähän koiralta... Se juoksi Majurin vierellä hetken ja säikäytti minut kuoliaaksi. Onkohan joltakin karannut koira lähistöltä? » kysyin.
» Ehkä se oli Arttu tai Rollis. »
Loppumatkan talutimme hevosia löysäten satulavöitä. Ei ollut hyvä ratsastaa niitä hiestä märkinä ja olimme muutenkin uuvuksissa äskeisestä rallista, ettemme enää jaksaneet nousta satulaan. Tallille saapuessamme näimme Sinten yllättyneen ilmeen.
» Mitäs teille on käynyt? Laukkakisaako te olette menneet vai miksi hevoset ovat noin hikisiä? »
Katsoimme toisiimme ja huokaisimme syvään.
» Hevoset säikähtivät toden teolla jotain metsässä. Se lähti jahtaamaan meitä, näytti vähän koiralta. » Destiny selitti lyhyesti ja taputti Enkelin märkää kaulaa.
» Jaahas. Onkohan joku vastuuton taas juoksuttanut koiraansa vapaana. Arttu ja Rollis ovat olleet koko ajan täällä enkä usko, että Mooseskaan on niin iso teitä pelottamaan. »
Samassa tallikissa Mooses tuli kehräten jalkojemme juureen ja maukaisi. Sen pienet tappisilmät katsoivat meihin ja sai meidät unohtamaan äskeisen pelkomme.
Riisuimme hevosilta varusteet ja kävimme viemässä satulahuovat pesuun ja palauttamassa heijastimet toimistoon. Puhdistimme hiet pois hikiviilalla ja annoimme hevosille makupalat. Puhdistimme märällä sienellä satulan jättämän hikijäljen ja suihkutimme jalkoja varovasti viileällä vedellä. Harjasimme hevoset vielä lopuksi ja puhdistimme kaviot.
» Ehkä niitä taikaolentoja on sittenkin olemassa. » Destiny kuiskasi, kun olimme vieneet hevoset karsinoihin ja kannoimme niille kauroja.
» Nyt on syytä uskoa niihin. » hihitin ja kaadoin ruuat Majurin astiaan. Lähdimme yhtä matkaa tallilta emmekä huomanneet, kuinka tienvarressa olevat samat kiiluvat silmät katsoivat meihin uteliaina.
Sinten kommentti
Hui, miten pelottava yömaasto! Talviöinä on niin pimeeä, ettei juurikaan näe eteensä ellei ota mukaan hyvää ja tehokasta otsalamppua. Onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä eikä kehenkään sattunut sen suuremmin – vaikka ette taidakaan enään hetkeen lähteä yömaastoon...! Mikäköhän se olento mahtoi oikeasti olla? Toivottavasti metsän salaisuus selviää vielä!
Todella mielikuvituksellinen ja mielenkiintoinen tarina, jota oli mukava lukea. Tapahtumat etenivät reippaasti omalla painollaan, ja kuvailit elävästi tilanteita. Vaikka tarina olikin aika jännittävä, mukaan mahtui myös ripaus huumoria ja loistavia tilannekuvauksia. Erittäin onnistunut kokonaisuus, jonka kruunasi tarinan viimeinen toteamus tienvarressa kiiluvista silmistä! Ei korjattavaa, upea suoritus
19,80v€ + papukaijamerkki, isot onnittelut!
|
|
|
|
Post by Minkki on Feb 28, 2015 10:14:55 GMT 2
Majuri 6 - Estehyppyjä
Nojasin kentän aitaan katsellen aloittelijoiden ratsastustuntia. Majurin ratsastajana näytti toimivan vaalea, lettipäinen tyttö, joka nyt haki kevennyksen asentoa. Sinte huomautteli hänelle vähän väliä käsien asennosta ja pohkeiden käytöstä, koska Majuri ei selvästikään pitänyt siitä, että sen kylkiä potkittiin jatkuvasti. Aloin todella huolestua, kun tyttö alkoi riuhtomaan ohjista ja potki Majurin kylkiä jatkuvasti.
» Nyt rauhallisesti Majurilla! » Sinte huusi, mutta oli liian myöhäistä. Tyttö alkoi retuuttamaan sitä suusta yhä enemmän, joka oli oriille viimeinen pisara. Majuri veti päänsä etujalkojen väliin ja pukitti oikein kunnolla. Tyttö-rukka ei ollut varautunut ja lensi komeassa kaaressa kentän loskaan.
» Iiiiik! » tyttö kiljaisi lentäessään lumimoskaan. Muut ratsastajat pysäyttivät ratsunsa ja katsoivat maassa istuvaa ratsastajaa.
Juoksin kentälle ottamaan Majurin kiinni ja Sinte loi minuun kiitollisen katseen. Talutin Majurin takaisin tytön luokse, mutta tämä ravisti päätään itsepäisesti.
» En koske tuohon enää ikinä! » tyttö kiljui ja pudisteli vaatteitaan.
» Jos et olisi repinyt sitä suusta jatkuvasti etkä paukuttanut pohkeita, se ei olisi pukittanut. » Sinte sanoi toruen ja taputti Majuria kaulalle. » Parempi, että lopetat tältä päivältä. Minkki, kiinnostaisiko sinua liikuttaa Majuri? Se sai juosta vain alle vartin. Esteet löytyvät maneesista. » Sinte kysyi vihjaillen ja sai kasvoni loistamaan.
» Tietenkin! Pidä sinä vain tuntisi, minä huolehdin pojastani. » sanoin hymyillen ja halasin Majuria. Ori painoi päänsä olkapäälleni ja hörähti.
» Se tykkää sinust vain, koska annat sille kiloittain makupaloja... » tyttö tuhahti ja lähti kiivain askelin kohti tallia.
» Hänellä on hieman hankalaa sopeutua ratsastuskoululle, tottunut kuulema talliin naapurustossa, jossa ollut modernit kalusteet ja "paremmat hevoset". » Sinte sanoi päätään pudistellen, mutta hymyili sitten. » Voit nostaa esteet reilusti 80 cm asti, jos olet siihen itse valmis. Majurille ne ovat tuttua hommaa. »
Nyökkäsin ja lähdin taluttamaan Majuria kohti maneesia.
Suljin maneesin ovet perässämme ja päästin oriin hetkeksi vapaaksi. Se ei riehuisi, kun tietäisi, että pian päästään hyppäämään. Löysin estekalusteet maneesin toiselta pitkältä sivulta ja otin raskaan estetolpan syliini. Majuri seurasi minua uteliaana ja hörisi ystävällisesti. Kokosin ensin pienet lämmittelyesteet pitkälle sivulle - pari kavalettia, sekä maapuomeja niiden välissä. Keskelle kenttää asetin noin 50 cm pystyesteen sekä pienen ristikon. Majuri seisoi kiltisti paikallaan, kun nousin korokkeelta satulaan. Lyhensin jalustimia hieman ja annoin oriille pohkeita. Sen pehmeä, keinahteleva käynti ehti tuudittaa minua muutaman minuutin kunnes Majuri alkoi jo hieman steppailla.
» Hyvä on, ravataan sitten. » naurahdin oriin vaihtaessa itse raviin. Kevensin parhaani mukaan vaikka lihaksiini kihelmöi vieläkin viime ratsastuksesta. Muutaman kierroksen jälkeen käänsin orin pois kaviouralta kohti pikkuesteitä. Menimme kavaletit ja maapuomit ensin ravissa. Ori tuntui pirteältä ja erittäin yhteistyöhaluiselta, se pisti jalkoja hyvin alle eikä kompuroinut. Annoin Majurille laukka-avut ja siirryin sen pehmeän laukan rytmiin. Ohjasin oriin kavaleteille, joista se innostui toden teolla. Kaviot rummuttivat tasaiseen tahtiin hiekkapohjaa ja hetkessä olimme päässeet pikkuesteet kompuroimatta. Hidastin oriin käyntiin ja taputin sitä kaulalle.
» Hieno poika! Se oli hieno suoritus! » kehuin ja nauroin Majurin ravistaessa päätään ja pärskähtävän.
Vaihdoimme raviin ja takaisin laukkaan lähestyen ristikkoa ja pystyestettä. Majuri innostui yhä enemmän vaahdon räiskyessä ryntäille. Pidätin hellästi ja ohjasin oriin pystyestettä kohti. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuuuuus ja hop! Majuri ponnisti kovaa ja korkealta ylittäen esteen virheettömästi, mutta hieman liian korkealta. Nauroin ja ohjasin oriin ristikolle. Yy kaa koo nee vii kuuuuuuuu...! Majuri pysähtyikin yllättäen esteen edessä niin, että itse lensin istualleni ristikon päälle kaataen puomit maahan. Olin niin yllättynyt, etten hetkeen tajunnut yhtään mitään kunnes purskahdin nauruun. Majuri katsoi minuun ihmeissään ja pärskähti epävarmasti. Nousin ylös ja kokosin ristikon kasaan.
» Mikä ihme sinulle tuli, hassu? » kysyin ja taputin oria kaulalle. » Pelkäätkö sinä ristikoita? »
Nousin takaisin satulaan ja keräsin ohjat käsiini. Majuri pureskeli kuolaimiaan katsoen ristikkoa kohti ja kuopi maata. Käänsin orin takaisin kaviouralle, ensin raviin ja sitten laukkaan. Hyppäsimme ensin pystyesteen ja sitten käänsin oriin takaisin ristikolle. Kuitenkin juuri ponnistusvaiheessa Majuri painoi takajalkansa maahan ja kieltäytyi. Tällä kertaa en pudonnut, mutta käänsin orin takaisin ja ohjasin sen jälleen pystyesteelle. Ristikkoa lähestyessämme pidin ihmeellistä älämölöä, joka sai kuin saikin Majurin hyppäämään ristikon yli. Olin loistaa ylpeydestä.
» Hienoa poika! Hienoa! Se oli mahtavaa! » kehuin ja halasin Majuria. Taputin sen kaulaa ja sujautin sille porkkananpalan, jonka se rouskutti iloisesti. » Nyt on hyvä lopettaa, kun menee vielä hyvin. » sanoin hymyillen ja hypähdin alas Majurin selästä. Ori tökki minua turvallaan lisäherkkujen toivossa, kun kannoin esteitä takaisin paikoilleen.
Saadessani esteet raivattua nousin takaisin Majurin selkään tekemään loppukäynnit. Annoin oriille pitkät ohjat sen venyttäessä kaulaansa oooikein pitkäksi. Viiden minuutin päästä käänsin orin ulos maneesista ja sieltä tallipihaan. Pihalla oli melko hiljaista, ei kuulunut kuin vain vaimeaa hevosten hirnuntaa tallista ja lintujen sirkutusta. Majuri haukotteli makeasti noustessani alas sen selästä. Löysäsin satulavyötä ja vetäisin ohjat kaulalta. Talutin Majurin talliin karsinaa kohden, kun samassa Sinte ilmestyi nurkan takaa.
» No sieltä sitä tullaankin! Miten sujui? » hän kysyi hymyillen.
Vastasin hymyyn ja sivelin Majurin päätä.
» Mahtavasti! Jouduin kyllä tekemään aikamoisen työn, että sain sen ristikon yli, mutta lopulta onnistuinkin siinä. Poju oli kyllä todella pirteä ja yhteistyöhaluinen muuten. »
» Sepä mukava kuulla. Kun olet hoitanut Majurin, voit viedä sen tarhaan. Majurin tarha on päätallin ovea vastapäätä, Hurmoksen kanssa. » Sinte sanoi ja nyökkäsin. Sinte kiiruhti toimistoon ja minä talutin Majurin pesukarsinaan. Kiinnitin ketjut suitsiin ja suukotin oria turvalle.
Hain toimistosta Majurin harjaboksin ja verkkoloimen ennen kuin palasin oriin luokse.
» Hieno poika. » kuiskasin ja laskin boksin maahan. Löysäsin satulavyön ja nostin satulan syliini. Notkahdin hieman sen painosta ja vein sen omalle paikalleen telineeseen. Satula oli jättänyt tumman hikijäljen oriin selkään. Majuri näytti haluavan jo päivälliselle ja sai minut nauramaan "kärsivällä" katseellaan. Otin esiin kumisuan ja aloin harjaamaan Majurin karvapeitettä pyörivin, voimakkain liikkein. Ori nautti olostaan laskien päätänsä ja lepuuttaen takastaan. Vaihdoin puolta ja yskin välillä karvojen pöllytessä joka suuntaan. Sen jälkeen vetäisin oriin läpi hikiviilalla ja putsasin pään varovasti pehmeällä harjalla. Löysäsin suitsien solkia ja asetin ne Majurin kaulalle nappaisten käteeni kaviokoukun. Putsasin kaviot huolellisesti kaapien pois kaiken loskan ja pikkukivet, mitä niihin oli kertynyt.
Lopuksi suihkuttelin jalkoja viileällä vedellä ja asetin verkkoloimen Majurin selkään. Ori katsoi minuun päin ensin ihmetellen, mutta haukotteli sitten ja katseli ympärilleen. Viereisessä karsinassa oleva hevonen työnsi päänsä uteliaana ulos ja minua nauratti, kun ne yrittivät koskettaa toistensa turpia pitkästä välimatkasta huolimatta. Majuri hermostui ja hirnahti kopauttaen jalkaansa lattiaan.
» Ptruuu poika, rauhassa. » rauhoittelin ja kiinnitin loput klipsit ja soljet loimesta. Vein harjaboksin pois ja löysäsin suitsien solkia laittaen ne kaulalle. Kipaisin hakemaan Majurin riimun sekä riimunvarren ja pujottelin sille riimun päähän. Majuri alkoi olla jo kärsimätön, sillä ulkona odottivat kaverit ja heinät. Pujotin suitset pois oriin päästä ja asetin ne käsivarrelleni klipsauttaen riimunvarren Majurin riimun renkaaseen. Ori lähti mielellään tepastelemaan perässäni ulos. Sen kaveri hirnui karsinastaan kaipaavana ja Majuri vastasi kimeällä kiljahduksella. Talutin oriin tarhan eteen, avasin portin ja napsautin riimunvarren irti. Majuri syöksyi heti heinille Hurmoksen seuraksi ja pian kuului tyytyväistä mussutusta tarhan nurkasta. Suljin ja lukitsin portin katsellen hevosia hetken kunnes kiiruhdin talliin pesemään kuolaimet. Pakkasin suitset ja vein ne paikalleen telineeseen. Olin ajatellut siivota Majurin karsinan, mutta se ei ollut lainkaan sotkuinen, luultavasti Sinte oli käynyt puhdistamassa sen. Lähdin tyytyväisin mielin bussipysäkille tuntien mahaani kutkuttavan ensi kertaa varten.
Sinten kommentti
Toisinaan tunneilla voi tulla vastaan hankaliakin tilanteita, jotka usein johtuvat ratsastajan kärsimättömyydestä tai hermostumisesta. Sellaisissa tilanteissa on vain opittava toimimaan, jottei sattuisi isompia vahinkoja. Onneksi Majuri ei päässyt karkuun, eikä ketään sattunut! Kiitokset orin liikutuksesta.
Totta kai on ihan ok käyttää keksittyjä henkilöitä tarinoissa. Esimerkiksi Loci on kirjoittanut kokonaisia tarinoita keksityn Helmi-nimisen henkilön näkökulmasta. Keksityt henkilöt elävöittävät tarinoita ja tekevät niistä rikkaampia.
Pääosin virheetön tarina, josta mulle ei jäänyt sen suurempaa korjattavaa. Löysin muutamia hassuja lauserakenteita, mutta ne ovat niin hankalia korjata, että jätän ne suosiolla huomiotta.
17,10v€ |
|
|
|
Post by Minkki on Mar 8, 2015 9:42:39 GMT 2
Loihdin Majurille tällaisen kannen. :3  Onpa nätti kansi! Lisään sen päiväkirjan aloitussivulle. Tosiaan kuten shoutboxissa kirjoittelinkin, en enää jaa kansista piirrosmerkintöjä ellei ne ole kokonaan piirrettyjä.
7,50v€ |
|
|
|
Post by Minkki on Mar 10, 2015 18:05:56 GMT 2
Minkki & Majuri - Estevalmennus Cielossa 05.03.2015.Hymysuin kävelevä ratsastaja talutti komean suomenhevosorin kentän keskelle kaartoon. Käskin Minkin kiristää satulavyön ja tehdä kaikki tarvittava, jonka jälkeen hän saikin mennä jo selkään. ”Satulaan päästyäsi voit alkaa käyntäämään kenttää ympäti pitkin ohjin ja tehdä voltteja,” sanoin Minkille, joka lähes samantien pyysi oria liikkumaan. Ihastelin orin taipuvuutta ja muutenkin ratsukon rentoa menoa. Käynnin jälkeen käskin Minkkiä nostamaan raviin ja kirentämään ohjasotetta.
Lämmittelyn jälkeen pyysin Minkkiä ohjaamaan Majurin 50cm pystylle ja katsoin sen avulla molempien hyppytyyliä. Minkki myötäsi hyvin ja Majuri ravasi kiltisti kohti estettä ja sen yli, jonka jälkeen nosti automaattisesti laukan. ”Anna vain pitää laukka,” sanoin Minkille joka ehti jo hidastaa raviin, mutta nosti laukan taas. Pyysin häntä laukkaamaan pari kierrosta pääty-ympyrällä, jolloin itse korotin pystyn 60cm korkeuteen. Annoin luvan hypätä ja Majurin ponnistus näytti hieman laiskalta. ”Anna vain enemmän pohjetta ennen estettä ja maiskuta,” käskin Minkkiä, joka ohjasi Majurin uudestaan pystylle. Hyppy meni jo paremmin ja päätin antaa ratsukolle luvan hypätä toisella laidalla oleva 70cm okseri. Yksi puomi putosi, joten kävin laittamassa sen takaisin ja pyysin toistamaan saman, mutta enemmällä pohjeavuilla ja äänellä. ”Hyvä, parempi,” kehuin. Korotin pystyn 80cm ja pyysin Minkkiä ratsastamaan sen. Ratsukko meni puhtaasti yli ja annoin Minkille luvan siirtyä hetkeksi harjoitusraviin kenttää ympäri. Korotin okserin 80cm ja pystyn 90cm. ”Nyt sitten annat paljon pohjetta ja maiskutat, niin eiköhän nämäkin mene pari kertaa,” sanoin ja annoin luvan mennä molemmat esteet. Pystyllä Minkin asento näytti hieman huonolta joten annoin hänelle apuja sen parantamiseen ja toisella kerralla näytti jo paremmalta. ”Noniin ja sitten okseri”. Minkki antoi paljon pohjetta ja Majuri laukkasi hyvällä laukalla kohti okseria ”HOP!” huusin kentän keskeltä ja ratsukko liisi kauniissa kaaressa okserin yli. ”Hienoa!” Kehuin. Ratsukko ratsasti vielä kerran molemmat esteet hyvällä tyylillä. Sen jälkee annoin luvan loppuverryttelyyn.
Linkki valmennuskutsuun Teillä oli varmasti antoisa valmennuspäivä Cielossa! Sait tällä suoritettua ekstratehtävän. Valitettavasti en voi jakaa tästä tarinamerkintää, sillä tämä ei ole itse kirjoittamasti teksti. Saat kuitenkin muutaman virtuaalieuron lähetetystä hoitomerkinnästä.
7,20v€ |
|
|
|
Post by Minkki on Mar 11, 2015 15:12:47 GMT 2
|
|
|
|
Post by Minkki on Mar 29, 2015 16:18:48 GMT 2
Majuri 7 - Ilman satulaa
» Ptruuu, poika. » rauhoittelin Majuria ja otin tiukemman otteen ohjista. Ori oli aivan kummallinen tänään, se ei meinannut ollenkaan haluta totella minua. Olin jo vartin ajan taistellut sen kanssa päästäkseni ratsaille, näyttäen varmasti täysin puupäältä. Majuri steppasi paikallaan ja veti päätänsä ylös jatkuvasti.
» Majuri, ei! » karjaisin turhautuneena. Se taisi tepsiä oriin, sillä Majuri laski päänsä ja katsoi minuun tummanruskeilla silmillään kuin anteeksipyytäen. Hymyilin ja rapsutin sen otsaa.
» Osaathan sinä käyttäytyä, kun vain yrität. »
Heilautin ohjat Majurin kaulalle ja talutin sen puisen korokkeen viereen. Noustessani puukorokkeen päälle Majuri oli jo täysin rauhoittunut, pureskeli nyt kuolaimiaan ja tähyili ympärilleen odottaen, että pääsen selkään.
Pienen vaivalloisen punnerruksen jälkeen kapusin hevosen selkään ja keräsin ohjat käsiini. Sinte oli ehdottanut minulle ilman satulaa hyppäämistä, mikä kuulosti mielestäni enemmän kuin hauskalta. En ollutkaan vielä kokeillut sitä Majurin kanssa ja mikäs sen kivempaa kuin kokeilla asioita yhdessä kaverin kanssa!
Kentälle saapuessamme Majuri nykäisi ohjista esteiden suuntaan ja sai minut nauramaan.
» Ehei, ensin lämmitellään kultapieni. » sanoin lempeästi ja käänsin oriin kaviouralle. Hetken ajan se näytti myrtyneeltä, mutta parin käyntikierroksen jälkeen Majuri alkoi selvästi virkistymään. Sen pehmeä, lämmin selkä veti minut mukaan pehmeään keinutukseensa ja aurinko syöksi säteitään Majurin tumman harjan ylle saaden sen kiiltämään. Taputin oria kaulalle ja kumarruin sen kaulalle.
» Tekisikö mieli ravata? » kuiskasin Majurin korvien kääntyessä taaksepäin. Majuri korskui innosta ja päätin antaa sille samantien raviavut.
Hetken ajan minusta tuntui kuin olisin hypännyt trampoliinille, joka pompauttaa aina vain korkeammaksi ja korkeammaksi kunnes löysin rytmin ja kykenin keventämään. Majuri korskui yhä enemmän ja minua alkoi hieman jännittää, alkaisiko se pukitella. Ja valitettavasti niin kävi. Yrittäessäni pysäyttää Majuria se puuskahti, veti päänsä alas ja veti kunnon pierupukit. Lensin selästä kuin leppäkeihäs ja pamahdin suoraan kentän hiekkaan. Hetken ajan aika tuntui pysähtyneen kunnes nousin istumaan ja syljin hiekkaa suustani. Katsahdin Majuria ja suuni suli hymyyn. Ori tönäisi minua päällään kuin kannustaen nousemaan ja hörähti.
» Olet sinä sitten hupsu. Ensin käyttäydytään rumasti ja sitten ollaankin yhtä enkeliä. »
Lämmittelyn jälkeen laskeuduin oriin selästä ja kiinnitin sen aitaan. Ensin Majuri hätääntyi minun kadotessani sen näköpiiristä, mutta rauhoittui sitten pureksimaan aidan toisella puolella olevia ruohonkorsia. Asetin kaksi kavalettia ja viisi maapuomia toiselle pitkälle sivulle ja keskelle kenttää laitoin noin 30 cm korkean ristikon. Irrotin Majurin ja kiipesin sen selkään aidan päältä. Ori innostui nähdessään esteet ja alkoi pureskella kuolaimiaan. Käänsin Majurin takaisin kaviouralle ja annoin laukka-avut suoraan. Se suorastaan pyyhälsi laukkaan, mutta kuitenkin totteli jokaista apua, jonka annoin. Käänsin Majurin maapuomeille ja päätin olla tarkka, että askeleet menisivät oikein. Nätisti ori ne laukkasikin ja pompahti kavaletin yli kuin minkäkin risun. Hymyilin ja taputin sen kaulaa kääntäen hevosen kohti ristikkoa. Yhtäkkiä Majuri kiihdytti vauhtia ja repäisi ohjat käsistäni. Säikähdin toden teolla ja tarrauduin kiinni sen harjaan. Sen sijaan, että ori olisi kieltänyt, se hyppäsi ristikon minä mukana ja pukitti miltei saman tien. Heilahdin oriin kaulalle ja olin niin lähellä tippumista, että suljin jo silmäni. Majuri juoksi ympäri ratsastuskenttää kuin pillastunut lehmä. Minua pelotti, koska tällainen meno ei voisi päättyä hyvin.
Yllätyksekseni Majuri pysähtyi äkkiseltään ja minä lensin aidan päälle istumaan. Olin aivan pöllämystynyt enkä oikein tiennyt, mitä juuri tapahtui. Orini oli pysähtynyt noin metrin päähän minusta, hikisenä ja maata kuopien. Pyyhin hikeä otsaltani ja huokaisin helpotuksesta.
» Olipas se lähellä! Kuule, poika, tuossa olisi voinut käydä todella pahasti. » sanoin toruen. Majuri katsoi minuun ja alkoi sitten nuuhkimaan maata.
» Oli se aikamoinen ilmalento! » kuulin viereltäni. Ääni kuului hämmästyneelle Siljalle.
» Jep! Se oli todella lähellä. Olisin voinut vaikka lyödä pääni ja menettää tajuni... Mutta tällaista en kyllä odottanut. » nauroin ja kävin ottamassa Majurin kiinni. Ori näytti häpeävältä minun kiinnittäessäni sen aitaan Siljan luokse. Silja silitti sen poskea ja hymyili. Juttelimme niitä näitä minun purkaessani esteitä kentältä ja lopulta tasoitin hiekan.
» Hyppäsitte kyllä ihan hienosti. » Silja sanoi minun ottaessani Majurin ja lähtiessäni taluttamaan sitä takaisin talliin.
» Parannettavaahan on aina, mutta kiitos. » vastasin.
Silja oli luvannut auttaa minua Majurin kanssa, koska Helmi oli juuri viety tunnille eikä hänellä ollut mitään tekemistä. Harjailimme oria yhdessä jutellen Metsälammen tulevasta viikonloppuleiristä. En ollut itse vielä kuullutkaan siitä, joten Silja sai kertoa minulle suunsa puhtaaksi.
Saadessamme Majurin kuntoon talutimme sen yhdessä tarhaan. Hurmos odottikin jo tarhakaveriaan levottomana ja hirnui ystävälleen. Avasin tarhan portin ja irrotin riimunvarren päästäen Majurin vapaaksi. Ori syöksyi samantien Hurmoksen luokse - ei vaan vesiämpärin luokse! Majuri tunki turpaansa ämpärin taakse ja hörisi.
» Mitä ihmettä tuonne on oikein piilotettu? » Silja kuiskasi ja tarkkailimme yhdessä, mitä tapahtuisi. Pian ämpärin takaa suhahti sisilisko saaden Majurin kiljaisemaan säikähdyksestä ja nousemaan pystyyn. Hurmos korahti ja pian molemmat suomenhevoset alkoivat stepata levottomina. Minä ja Silja räjähdimme nauramaan.
» On meillä siinä urheat miehet! Buahahahahahaha! » Silja pärski niin, että vedet vuotivat ulos silmistä.
» Eivät taida olla näitä huuliaan lipovia liskomiehiä! »
Sinten kommentti
No jopas oli estetunti! Ilman satulaa hyppääminen on mukavaa ja kehittää todella tehokkaasti tasapainoa sekä istuntaa: sitä kannattaa harrastaa välillä, kunhan hevonen pysyy käsissä ja on "juonessa mukana". Onneksi ei sattunut pahemmin ja Silja sattui samaan aikaan maneesiin: olisi ollut ainakin joku hälyttämässä apua, jos olisit mennyt tajuttomaksi.
Kappas vaan, ihme että sisiliskoja on jo nyt liikkeellä! Sehän on ihan selvä kevään merkki Yleensä niitä näkee köllöttelemässä auringonpaisteisilla kivillä ja kallioilla. Virheetön ja siisti tarina, jota oli mukava lukea. Tarina yllätti käänteillään, mikä piti mielenkiintoa yllä alusta loppuun. Hyvä!
16,80v€ |
|
Ei kyllä tuu ikinä olemaan yhtä ihanaa yhteisöä kuin tämä paikka, ikävä tulee kyllä näitäkin aikoja.
Sept 19, 2021 14:48:12 GMT 2
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
Aug 3, 2017 16:34:07 GMT 2
Jun 8, 2017 20:14:45 GMT 2
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mar 20, 2017 18:23:48 GMT 2
Mar 2, 2017 13:33:58 GMT 2
Feb 28, 2017 21:00:28 GMT 2
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/
Feb 27, 2017 22:17:02 GMT 2
