Majurin päiväkirja

[Minkki]

Piirtelinpä Majurista tällaisen vaikka ei edes kesässä vielä olla! :3 Ja otsikkona siis Majuri kesäiltana.


Linkki kuvaan

Sinten kommentti

Onpa todella kaunis siluettikuva Majurista! Ilta-auringon lämmön voi miltei tuntea iholla, kun tätä kuvaa katselee Todella nätti kuva, Majurin siluetti on piirretty tarkasti ja aidonoloisesti. Yksinkertaisuus on tämän piirroksen valttikortti, taustalla leijailee muutamia pilvenhattaroita. Olet valinnut taivaan värit keskikesän ilta-aurinkoon sopiviksi!

Ps. Huomasithan, että piirrosgalleriassa on 100 kuvan haaste!

18,30v€

[Minkki]

Majuri 8 - Vuosisadan kauhutarina
Ekstratehtävä

" En tiedä, pitäisikö minun kertoa tätä, mutta nyt on tosi kyseessä. Olen hengenvaarassa. Ei, apua! Kavioni tärisevät kuin tehosekoitin ja pääni on täynnä sahanpurua. Ei, tuolta se taas tulee sen hirveän köytensä kanssa... Yrittääkö se hirttää minut? Minä en kyllä antaudu tuolle hirviölle! En niin kauan kuin Majuri on nimeni!
Äkkiä, juokse. Juokse! Huhhuh. Täällä nurkassa tuntuu olevan turvallista. Mutta... ei! Se vain jatkaa seuraamistani! Nyt se alkaa heiluttaa sitä kamalaa ruoskaansa niin että ilma humisee. Itsesuojeluvaistoni käskee pakenemaan. Mutta ei pakeneminen auta mitään. Apua! Nyt olen ansassa. Takanani on pelkkä kova putkiaita, sama juttu molemmilla puolillani. Ja edessäni on tuo kamala olento, joka tulee metri metriltä lähemmäksi... Lähemmäksi... APUA! SE ON ALLE KAVIOMETRIN PÄÄSSÄ MINUSTA! Voi ei, nyt se ojentaa kättänsä minua kohti... 
Kiikissä. Hirviö on nyt napannut minut kiinni ja syöttää minut varmasti susille tarhani vieressä olevassa metsässä. Älä luule, ettenkö olisi huomannut niitä. Siellä on myös paljon muita kamalia otuksia, jotka varmasti himoitsevat lämmintä lihaani. Apua, nyt se hirviö riuhtoo minua siitä köydestä! Vaikka laitan jalkani haralleen ja jarruttelen parhaani mukaan, se ei luovuta. Se yrittää puhua minulle jotakin, varmasti valheita! Valheita siitä, että pääsen vain talliin, lämpimään, valheita siitä, että siellä muka olisi ruokaa... Ei, voimani eivät riitä enää vastaan hangoitteluun. Minun on pakko alistua hirviön tahtoon.
Yhtäkkiä havahdun kirskahdukseen ja tajuan, että hirviö aikoo viedä minut pois. Pois omasta aitauksestani! Katsahdan hätääntyneenä ympärilleni ja kavahdan niin, että nousen takajaloilleni. Edessämmehän on ilmiselvä hevosenlihaa himoitseva susi! Tuonne en tasan tarkkaan mene! Hevossyöjäsusi, tuo sekavärinen, hampaitaan paljasteleva kamala hirviö!! Hypin ylös ja alas, en osaa enää ajatella, en osaa kontrolloida itseäni, tuo kamala susi vain tuijottaa minuun kuin odottaen kuolevani omaan paniikkiini. Nyt se alkaa pitämään kamalaa meteliä. Korviani särkee ja pakitan epätoivoisena takaisin aitaukseeni. Lihansyöjäsusi vain jatkaa meluamistaan kunnes se lopettaa ja istahtaa toisen olennon viereen. Olento silittää hirviötä hymyillen ja puhelee sille. Häh?... "

» Majuri, näetkö? Se on vain Arttu! »

Sinten kommentti

Olipa hauskasti kerrottu tarina Majurin ja Artun kohtaamisesta! Tarinan alussa sai ihan erilaisen kuvan tilanteesta, loppuratkaisu yllätti positiivisella tavalla Mielenkiintoista ja vauhdikasta tekstiä, jossa on käytetty ronskisti huumoria. Tilanteet näyttävät niin erilaisilta eläinten näkökulmasta katseltuina!

Tarina oli lyhyehkö, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan siihen kappalejakoja. Virheetöntä tekstiä!

12,40v€

[Minkki]

Majuri 9 - Aurinkoinen maastoretki
Ekstratehtävä

Satuloin Majuria karsinassa hyräillen. Auringonvalo tunki sisään ikkunoista ja tallin ovista saaden talliin miltei hiostavan ilman. Majuri hörisi lempeästi kiristäessäni satulavyötä ja hamusi ohikulkijoiden takkeja. Hymyilin ja taputin oria kaulalle napsauttaen ratsastuskypärän hihnan kiinni tarttuen kiinni ohjista. Talutin hevosen tallipihaan ja nostin ohjat kaulalle. Ponnistin selkään puhisten ja satulaan päästessäni pyyhin hikeä otsaltani.
» On kyllä ihmeen kuuma iltapäivä, tiedätkös. » sanoin ja asetin jalkani jalustimiin. Tarkistin vielä, että minulla oli ensiapulaukku satulalaukussani ja eväitä minulle sekä muutama porkkana Majurille. Ori oli tänään pirteä ja iloinen eikä tuntunut välittävän kuumuudesta yhtään. Olin etukäteen ilmoittanut Sintelle, minne olimme menossa, jotta meistä ei huolestuttaisi.

Köpöttelimme reippaasti Harjunlenkkiä pitkin kohti Rajapolkua, josta jatkaisimme jokipolulle. Siitä jatkaisimme isolle tielle ja sieltä Mansikkapolulle, sitten menisimme Mansikkaniitylle syömään ja sieltä Metsälammelle ison tien ylitse. Majuri pureskeli kuolaimiaan ja kuunteli ympäristön ääniä kiinnostuneena. Nojasin taaksepäin satulassa ja rentouduin kuunnellen kavioiden kopinaa tuulenvireen leikitellessä hiuksillani. Metsälampi vierellämme kiilsi kauniisti auringossa ja sai luonnon näyttämään upealta.
» Tiedätkös poika, tällaisia iltoja minä rakastan yli kaiken. » kuiskasin kumartuessani oriin kaulalle. Majuri pärskähti ja ravisti päätään.
Ohjasin Majurin Jokipolulle veden liplatuksen kantautuessa korviimme. Huomasin polun vieressä tyhjän muovipullon ja pullonkorkin.  Että joku kehtasikin roskata kauniita maastopolkuja, ajattelin ja päätin nousta selästä ottaakseni pullon panttia varten. Majuri odotti kiltisti, kun nousin takaisin selkään ja ohjasin sen hitaasti virtaavan joen vierelle. Oriin korvat kääntyivät eteenpäin veden solistessa vierellämme. En ollut käynyt tällä alueella vielä kertaakaan ja se sai minut jo nyt haukkomaan henkeäni. Auringonvalo tulvi puiden välistä ratsuni vaaleilla jouhille ja hiki alkoi virrata ratsastuskypärän alta. Pyyhkäisin otsaani ja annoin Majurille pohkeita ravia varten. Pian keinahtelin sen pehmeän tasaisessa hölkkäravissa ja ilmavirta viilensi kasvojani puhaltaen hiukseni pois silmiltäni. Majuri otti pari laukka-askelta ennen kuin pysähdyimme ja annoin sille pitkät ohjat. Kumarruin oriin kaulalle  ja suljin silmäni hymyillen. Rakastin Majuria niin hirveästi!
Isolle tielle saapuessamme keräsin ohjat jälleen ja maiskutin Majuria laukkaan. Ori ei pistänyt pahakseen ja siirtyi keinuvaan juoksuun. Hiekka pöllysi ja tuuli humisi korvissani Majurin korskuessa ja kiihdyttävän yhä nopeampaan vauhtiin. Aloimme lähestyä Mansikkapolkua, joten keräsin ohjat ja pidätin ratsuani. Yhtäkkiä silmiini osuin osui valkoinen pallero horisontissa. Se oli lammas. Pian sen vierelle ilmestyi toinen, sitten kolmas ja lopulta niiden perässä juoksi paimenkoira. Majuri heilutteli päätään ja pärskähti uteliaana. Hetken ihmettelyn jälkeen käännyimme Mansikkaniitylle ja nousin oriin selästä pehmeälle nurmikolle.

Riisuin Majurilta suitset päästä ja istahdin sen vierelle kaivaen satulalaukusta eväsleipäni sekä mehua ja Majurin porkkanat. Ei mennyt kauaakaan, kun oriin pää oli jo sylissäni hamuillen herkkuja.
» Odotas nyt, hassu, kyllä minulla on sinullekin eväitä. » nauroin ja ojensin porkkanaa. Majuri puraisi palan ja rouskutteli sitä tyytyväisenä katsellen niityn ylitse. Tarjotessani loput porkkanasta se hätkähti. Parin metrin päässä meistä nurmikolla kipitti pesukarhu, kadoten viereiseen metsään yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Haukkasin voileipääni ja katsoin pilvettömälle taivaalle. Ilma oli kaiken kaikkiaan ihana.
Hörppäsin loput mehustani ja annoin Majurin rouskutella toisenkin porkkanansa ennen kuin pakkasin tavaramme takaisin laukkuun ja valjastin suitset takaisin oriin päähän. Nousin selkään ja katsahdin ympärillemme. Niityllä ei näkynyt ristin sielua, joten kumarruin Majurin korvan ääreen.
» Tekisikö mieli juosta lisää? » kuiskasin ja hymyilin. Majuri kuopi maata ja pärskähti. Annoin sille paljon ohjaa ja painoin pohkeeni sen kylkiä vasten. Majuri pinkaisi kiitolaukkaan saaden minut nauramaan onnesta. Vauhtia meiltä ei varmasti puuttunut kiitäessämme Mansikkaniityltä laukkapellolle.
Pitkän laukkapätkän jälkeen pysähdyimme linnunpelättimen kohdalla ja annoin Majurille pitkät ohjat ylittäessämme ison tien. Saavuimme maneesin takaa takaisin Metsälammen tallin pihaan ja hypähdin alas selästä vetäen ohjat Majurin kaulan ylitse.

Silja saapui tallista taluttaen Helmiä maneesia kohti kunnes hän äkkäsi minut ja talutti tamman luoksemme.
» Moi! Olitteko te maastossa? » hän kysyi hymyillen.
» Juu, oltiin! Uskomattoman ihana ilma täällä, ehkä se kesä sittenkin tulee tänne Suomeenkin. » vastasin. Silja nyökkäsi.
» Mutta mä menen nyt treenaamaan Helmiä, se on ihan rapakunnossa! » Silja puuskahti. Hymyilin ja heilautin kättä hyvästiksi taluttaessani Majurin talliin. Vein sen karsinaan ja löysäsin satulavyötä riisuen varusteet oriin päältä. Majuri puhalsi pitkään ja lepuutti takajalkaansa, kun lähdin viemään sen varusteita kuivaushuoneeseen. Huuhtaisin kuolaimet matkalla ja saavuin takaisin oriin karsinalle harjapakki kainalossani. Harjasin Majurin läpi kumisualla ja hikiviilalla sekä pehmeällä harjalla. Ori ei ollut juuri hionnut, joten päätin olla pesemättä sitä. Puhdistin kaviot huolellisesti ja setvin harjan sekä hännän sormin.
» Hieno poika! » kehuin ja sujautin oriille viimeisen porkkanan. Majuri painoi päätään syliini ja sulki silmänsä höristen. Painoin pääni sen kaulaa vasten ja ummistin silmäni. Kunpa se olisi tällaista aina. ♥



Sinten kommentti

Tällaisilla ilmoilla kannattaakin lähteä maastoilemaan! Eväsretkenne kuulosti oikein rennolta ja mukavalta. Sen olisi varmaan kruunannut parin tallikaverin seura Majurikin varmasti rentoutui päästessään irrottelemaan maastoihin ilman stressiä.

Aurinkoinen tarina jota oli mukava lukea! En löytänyt korjattavia virheitä, teksti oli siistiä ja kuvailit paljon ympäristöäsi. Onnistuit hyvin sisällyttämään ekstratehtävän vaatimat sanat tekstin sekaan. Hyvä suoritus!

17,30v€

[Minkki]

Majuri 10 - Rento iltaratsastus

Aurinko paistoi lämpimästi ratsastustakkini selkämykseen nostaessani ohjia Majurin pään yli. Taivas oli pilvetön kuin luotu pieneen iltaratsastukseen ilman satulaa. Majuri ravisteli päätään ja hörisi noustessani sen selkään. Nappasin ohjat käteeni ja ohjasin oriin kohti ratsastuskenttää. Siellä oli iltatunti meneillään, mutta toinen puoli kentästä oli tyhjänä, joten päätimme mennä sinne. Varovasti ohitimme tuntilaiset ja siirryimme puomien toiselle puolelle. Moikkasin Sinteä hymyillen, joka yritti tuskaisena neuvoa aloittelijaryhmää. Majuri pysähtyi rapsuttamaan lapaansa aidan vierelle ja pärskähti. Kevään ensimmäiset ötökät tekivät jo tuloaan.

» Jokos aloitetaan, poika? » kuiskasin ja annoin pohkeita. Majuri lähti liikkeelle samantien, hieman laiskasti askeltaen oikeaan kierrokseen. Pari tuntsaria laukkasivat vierestä, mutta Majuri ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Taputin sen kaulaa tyytyväisenä ja parin käyntikierroksen jälkeen annoin sille luvan ravata hieman. Pehmeään raviin siirtyessämme minulla meni hetki ennen kuin pääsin mukaan rytmiin ilman satulaa ja jalustinten tukea. Majuri pärskähti kentän takalaidalla ja korskahti hieman toisen hevosen ravatessa ohi. Se halusi selvästi jo juosta. Jatkoin kuitenkin oriin pitämistä ravissa ja parin kierroksen jälkeen annoin sen hiljentyä käyntiin. Nyt Majuri oli jälleen hieman laiskahko allani kunnes se kuuli kuiskaukseni »laukkaa». 
Majurin siirtyessä pehmeään laukkaan otin hieman tukea sen harjasta. Ohjasin oriin keskemmälle kenttää tehdäkseni suurehkon voltin. Ori korskui, mutta pysyi kiltisti rauhallisessa tempossa mennessämme koko rata leikkaa. Lopulta siirryimme raviin ja sitten käyntiin. Kuulin parin aloittelijan kuiskuttelevan ohi kulkiessaan ja näin heidän haikeat katseensa tarkkailevan Majuria.

Hetken siinä käveltyämme Majuri alkoi pureskella kuolaimiaan. Annoin sille pohkeita ja siirryimme jälleen pompahtelevaan raviin, tällä kertaa kunnolla keventäen. Meitä ohittamassa ollut tuntihevonen - ulkonäöltä epäilisin Dodoa - riehaantui, kun toinen ratsukko tuli liian lähelle ja potkaisi taaksepäin kimakasti hirnuen. Takana ollut harmaa connemaratamma säikähti toden teolla ja nousi pystyyn. Ketjureaktion tavoin Majuri pelästyi sählinkiä hypähtäen pystyyn ja pinkaisten pikajuoksuun. Yritin pysyä selässä mahdollisimman hyvin ja juuri, kun ajattelin sen rauhoittuvan, ori päättikin tehdä pari pukkia viskaisten takajalkansa niin korkealle ilmaan kuin suinkaan pystyi. Ehdin vain inahtaa kunnes lensinkin jo alas Majurin tukevasta selästä - suoraan jaloilleni. Irrotin ohjista ennen putoamistani ja nyt minulla oli kiire saada  Majuri kiinni, ettei se kompastuisi ohjiinsa. Onnekseni ori oli pysähtynyt viiden metrin päähän hamuten aidan takana olevaa ruohoa. Nappasin ohjat kiinni ja hymyilin.
» Ella, muista välimatkat! Dodo ei tykkää siitä, kun takapuoleen tullaan kiinni. » Sinte torui pientä vaaleatukkaista tyttöä. Tyttö näytti nololta ja tuijotti maahan. » Sattuiko sinuun, Minkki? » 
» Ei sattunut! Putosin jaloilleni. » huusin pudistellen hiekkaa vaatteistani ja nousin takaisin Majurin selkään puiselta aidalta. Ori potkaisi mahaansa ja peruutti pari askelta kunnes sain sen taas menemään eteenpäin. Tällä kertaa tyydyin pelkkiin temponvaihteluihin ravissa ja käynnissä.

Kentän tyhjetessä ratsastajista Majuri alkoi korskua ja katsoi huolestuneena portille. Kaikki kaverithan olivat lähdössä! Hymyilin ja kumarruin rapsuttamaan sitä korvan takaa.
» Kyllä sä olet ollut hieno tänään! Mun oma muruseni, pus pus. » lässytin ja ohjasin oriin kentän pitkälle sivulle. Majurin askeltaessa ihanaa käyntiänsä varovasti nojasin taaksepäin kunnes makasin sen selällä kasvot taivasta kohti. Majuri ei pistänyt pahakseen vaan laski päänsä alas ja hörisi. Katselin pilvetöntä taivasta hetken ja suljin sitten silmäni. Kevyt tuulenpuuska tarttui hiuksiini ja toi mukanaan kevään tuoksun.
Pian tuulen mukaan lausuttu kuiskaus kaikui haikeana Metsiksen pihalla.

» Sinäkö siellä, Catnip? »

Sinten kommentti

Etenkin alkeistunneilla saattaa tulla vastaan tilanteita, joissa ratsastajat eivät osaa tai ymmärrä ottaa välimatkaa edellä menevään ratsukkoon. Näistä voi tulla nopeasti vaaratilanteita, jos edellä menevä hevonen hermostuu tai sattuu jotain muuta yllättävää. Onneksi ei sattunut pahemmin, ja tipahdit jaloillesi!

Tarinassasi oli jälleen paljon hyvää kuvailua. Kerrot elävästi tarinan tapahtumista ja ympäristöstäsi kuvailemalla paljon. Tämä tarina toi mukanaan kesäisen fiiliksen, loppuun kirjoitettu kysymys loi tarinaan ihan uudenlaisen - yllättävänkin - tunnelman.

Virheetöntä tekstiä

17,10v€

[Minkki]

Majuri 11 - Maastakäsittelyä ja omituisuuksia

Majuri tervehti minua tutulla tavallaan työntäen pään salamana syliini, kun seisahdin sen karsinan eteen. Rapsutin oria korvan takaa ja suukotin sen otsaa ennen kuin sujautin sille riimun päähän ja narun kiinni. Majuri katsoi minuun uteliaana ja astui ulos karsinasta oven avatessani. Se hörisi viereisessä olevalle hevoselle, mutta suostui viimein kävelemään ulos tallista.
Aurinko oli mennyt pilveen ja pieni vilu alkoi työntyä takkini sisään. Vedin hanskat käteeni ja otin riimunarun takaisin käteeni. Talutin Majurin tyhjälle ratsastuskentälle ja rykäisin.
» Tänään ei sitten mitään temppuja, me kokeillaan vähän maastakäsittelyharjoituksia! » sanoin hymyillen. Majurin ilme oli näkemisen arvoinen. Huuli lerpahti, pää painui alas ja korvat painuivat laiskasti sivuille. Nauroin ja taputin oriin kaulua lohdutukseksi.
» Mokoma höpsöläinen. »

Aloin taluttaa Majuria oikeaan kierrokseen käynnissä ja hyräilin itsekseni. Majuri taas askelsi laiskasti perässäni ja laahasi jalkojaan. Pitelin naurua ja pitelin kättäni sen selällä hetken. Ori hörisi ja nykäisi riimunarusta. Lähdin juoksemaan eteenpäin yllyttäen Majuria raviin ja siitäkös poika tykkäsi! Juoksimme ainakin kaksi kierrosta kunnes minun oli pakko pysähtyä hengittämään. Istahdin kentän aidalle levähtämään ja hymyilin Majurin tunkiessa päätään jälleen syliini. Silitin sitä hellästi kunnes se kyllästyi ja alkoi hamuamaan ruohoa aidan toiselta puolen. 
Haukottelin ja hypähdin alas aidalta tömähtäen. Majuri tajusi, että nyt tapahtuisi jotain jännää, kun sidoin sen kiinni aitaan ja kävin hakemassa maapuomeja varastolta. Ori hirnui perääni huolestuneena ja nyki naruaan kunnes tulin takaisin sen näkökenttään. Asettelin kentän keskelle puomeja tasaisin välein ja hain Majurin aidalta. Ori ravisti päätään ja oli päästä käsistä riehaantuessaan puomeista. Vedin riimunarusta kunnolla sanoen » ei » ja se rauhoitti pojun.

Kävelimme puomien yli pariin kertaan kunnes käänsin Majurin puomeihin päin ja lähdin hölkkäämään. Ori siirsi kiltisti raviin ja lähestyessämme puomeja meinasin jo kompastuakin, kun en muistanut katsoa jalkoihini. Majuri heitti päätään ilmaan ja pärskähti. Hymyilin ja siirsin puomeja niin, että niiden väliin muodostui hieman sokkeloinen "reitti". Maiskutin Majurin takaisin liikkeelle ja jouduin toden teolla ohjaamaan sitä. Monessa mutkassa ori astui takajaloillaan puomien ulkopuolelle katsoen minua tyhmästi, että mitä tämä puuha oli olevinaan. Sokkelon lopussa taputin Majurin kaulaa ja nauroin.
» Sun kanssa on vaan niin kivaa tehdä kaikkea! » huudahdin ja halasin Majuria. Se laski vuorostaan päänsä olkapäälleni ja hörisi. 
Kokosin puomit takaisin yhteen pinoon ja kävin sulkemassa portin ennen kuin irrotin narun Majurin riimusta. Oriilla kesti hetken tajuta, että se oli vapaa ja siitäkös meno alkoi! Majuri heitteli jalkojaan hulluna ilmaan kentän toisessa päässä ja teki äkkipysäyksiä joka reunan tullessa vastaan. Ehtipä se käydä piehtaroimassakin parissa kohdassa kunnes poika vihdoin rauhoittui. Se käveli luokseni uteliaana ja pian tunsin pehmeän turvan töykkivän kylkeäni. Nauroin ja kiipesin aidalle istumaan. Ori jäi kentän keskelle seisomaan kunnes se lähti taas liikkeelle, tällä kertaa nättiä ravia pää maata viistoen. Minusta tuntui ihanalta nähdä sen juoksevan elämäniloisena tuolla tavalla!

Hetken juostuaan vapaana huhuilin Majuria takaisin ja nappasin riimunarun aidalta. Ori suorastaan juoksi luokseni ja hörähti kiinnittäessäni narun. Sidoin Majurin aitaan viedäkseni puomit takaisin varastoon ja sitten olikin aika palata talliin. Tallipiha ammotti vieläkin tyhjänä ja hevosetkin olivat hiirenhiljaa tarhoissaan. Majuri hermostui hiljaisuudesta ja päästi ilmoille kimeän hirnahduksen. Pian ilma täyttyi ympäri tallipihaa tulevista vastauksista ja ori rauhoittui sen verran, että kykeni astumaan takaisin karsinaansa. Tallissakaan ei ollut ristinsielua.
» Taitaapa olla kuule niin, että tunnin päästä täällä on aivan täyttä. » hymyilin harjaillessani Majuria hiekasta. Puhdistin kaviot ja syötin Majurille näkkärinpalan, jonka olin napannut mukaani keittiön pöydältä ja taputin sen kaulaa. Päätin vielä istahtaa oriin karsinaan sen seuraksi ja sydämeni oli pakahtua, kun Majuri meni makuulle viereeni ja hörisi laskien päänsä syliini. En ollut ikinä ennen kokenut tällaista hevosen kanssa! Halusin olla siinä ikuisuuden, kuitenkin talliin saapui ratsukko ja kiinnitti Majurin huomion. Ori nousi ylös ja hörisi tulijalle. ♥

Sinten kommentti

Sun ja Majurin ystävyys on vain syventynyt, olet onnistunut luomaan välillenne aikamoisen luottamuksen. Se vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä, voit olla itsestäsi ylpeä! Minusta on kiva, että jaksat harjoitella majurin kanssa myös maastakäsin, se jos mikä kasvattaa luottamusta hevoseen.

Olet tosi ahkera kirjoittaja! Majurin päiväkirja on pullollaan tarinoita, sun inspiraatio on ihan loputonta! Pointsit ahkerasta kirjoittelusta, olet yksi Metsiksen vakiokasvoista

Tämä tarina oli virheetön ja mukavaa luettavaa. Kuvailit hyvin fiiliksiäsi ja tarinaa lukiessa tuli mukavan rento olo: lukijana ehti hyvin mukaan tarinan kulkuun.

17,10v€

[Minkki]

Estekilpailut Metsälammella 10.5.
(luokka 50cm)

Jännittyneenä istuin Majurin selässä kentän portilla. Meidän lähtömme lähestyi ja meitä edellä oleva ratsukko oli jo radan puolivälissä. Olin herännyt aikaisin aamulla tullakseni tallille valmistelemaan Majuria kisoja varten. Ori oli oikein nättinä nyt, karva oikein kiilsi puhtautta ja uusi satulahuopa hehkui valkoisena. Olin laittanut päälle uuden kisatakkini ja kiillottanut ratsastussaappaani. Äiti oli mukana katsomassa, ja se rauhoitti minua hieman. Kun aplodit räjähtivät ilmaan, Majuri kavahti taaksepäin ja taisi hypähtää ilmaankin. Mutta tilanteen rauhoittuessa ori suostui kävelemään radalle ja rauhoittelin itseäni mielessäni. Hyvin se menee!
» Seuraavaksi lähtövuorossa ovat Minkki ja Mörkövaaran Majuri. Valmistautuu Aida ja Makrahoan. » kajahti ilmoille. Majuri venytti kaulaansa yleisöä kohti ja hörisi pikkutytöille aidan vierellä. Tytöt punastuivat ja riensivät äitiensä luokse kertomaan, miten iso hevonen oli hörissyt heille. Annoin Majurin mennä hieman ravia. 
» Minkki on MerTan ratsastajista, joka toimii Mörkövaaran Majurin hoitajana. Yhteistä taivalta heillä on nyt takana 4 kuukautta ja tämä on heidän toinen lähtönsä Metsälammen kisoissa! Itse hevonen on 8-vuotias suomenhevosori, joka saapui Metsiksen Sinten omistukseen Mörkövaaran suomenhevostallilta pari vuotta sitten. » kuului kaiuttimista ylittäessämme lämmittelyestettä. Majuri meni sen oikein mukavasti ja heitteli päätään innostuneena. Pian pilli vihelsi lähtömerkiksi ja aloin ohjata Majuria ensimmäiselle esteelle. 

Lähtö oli ollut hyvä, mutta ensimmäiselle esteelle saapuessamme jouduin pidättämään oria kunnolla, ettei se olisi rynnännyt esteen lävitse. Esteet olivat 50 cm luokkaa eivätkä ne olleet meille kahdelle mikään uusi juttu. Ori ponnisti kunnolla alkuesteen ja laskeuduimme pehmeästi esteen toiselle puolelle. Yhteensä rataan kuului 12 estettä; yksi 3 esteen sarja, 3 okseria, 3 pystyestettä, yksi hankalannäköinen, matala trippeli sekä kaksi okseria. Nyt edessämme oli yksi oksereista, jonka Majuri ylitti oikein kiltisti. Rata meni yllättävän hyvin verraten siihen, mitä odotin, mutta sarjalla Majuri sekosi askeleissaan ja kavio kolahti puomiin saaden sen keikkumaan vaarallisesti. Puomi kuitenkin pysyi kannattimillaan ja jatkoimme viimeiselle esteelle; vaikealle trippelille. Majuri pärskähti vaahdon valuessa ryntäille ja ajoin sitä hieman eteenpäin. Majuri ponnisti parhaansa mukaan, mutta meidän harmiksemme ylin puomi mätkähti maahan kumahtaen. 
Aplodit kuitenkin täyttivät ilman Majurin innostuessa. Ori ei meinannut millään lähteä pois estradilta vaan olisi mielellään jäänyt esiintymään ihmisten keskuuteen. Äiti etsi minut samantien käsiini ja onnitteli hyvästä suorituksesta.
» Minun oma tyttöni! Se oli aivan mahtava suoritus! Olette te sitten hieno pari. » hän kehui. Punastuin ja kiitin kääntäessäni Majurin maastoa kohden.
» Me käydään tuossa jäähdyttelemässä hieman! » huusin ohikulkevalle Sintelle. Hän nyökkäsi ja hymyili.
» Se oli muuten todella hyvä suoritus teiltä kahdelta! » Sinte huusi peräämme. Hymyilin ja huusin kiitokset takaisin kunnes halasin Majurin kaulaa ja annoin sille pitkät ohjat.
» Hieno poika! Todella hieno! » nauroin rapsuttaen Majuria korvan takaa.

// Teen varmaan 80cm luokastakin tarinan myöhemmin.  En  nyt sitten tiedä onko 50cm luokka ollenkaan näin haastava... \\

Sinten kommentti

Hyvä että kilpailet Majurilla! Sillä riittää kyllä taitoja kisakentille, ja yhteistyönne on ajanmyötä vain parantunut. Pienellä treenillä kehitytte varmasti myös kisakentillä Sijoituitte kilpailuissa 12. ratsukoksi 30:stä osallistujasta - se on hyvä oikein hyvä sijoitus, kun osallistujia oli niin paljon! Josko seuraavissa kilpailuissa yltäisitte vieläkin korkeammalle...?

Kiva kun kuittasit estekilpailut Voit lähettää tämän tarinan myös estekisojen viestiketjuun muidenkin osallistujien nähtäväksi.

"...yksi 3 esteen sarja, 3 okseria, 3 pystyestettä, yksi hankalannäköinen, matala trippeli sekä kaksi okseria."
-> Kursivoin kohdan, johon ei mielestäni kannata laittaa pilkkua selvyyden vuoksi.
-> "...yksi 3 esteen sarja, 3 okseria, 3 pystyestettä, yksi hankalannäköinen matala trippeli sekä kaksi okseria."

16,70v€

Pst, Majurin omistaa Tuire N., en minä Ori vuokraa Metsälammelta tallipaikkaa.

[Minkki]

Kokeilin nyt piirtää tämän ekstratehtävän. : D 



Sinten kommentti

Onneksi Metsälammelta löytyy harjauspuomi! Se on ihan loistava keksintö kesähelteillä. Harjauspuomilla voi myös pestä hevosia siellä olevalla puutarhaletkulla.

Hyvin suoritettu ekstratehtäväpiirros! Itsesi olisit voinut piirtää hieman pidemmäksi, nyt vaikuttaa siltä että olisit todella lyhyt Majurin rinnalla - ori on kuitenkin säkäkorkeudeltaan vain 151 cm. Tausta olisi myös tuonut kuvaan ihan uutta ulottuvuutta

15,20v€

[Minkki]

Tässä sitten ihan oma tuotos jälleen Otsikkona Majurin huono päivä. Ori oli suurinpiirtein tämän näköinen hakiessani sitä ratsastukseen!



Sinten kommentti

On niitä huonoja päiviä hevosillakin Majuri taisi näyttää melkoisen hauskalta ilmestykseltä murjottaessaan. Hauskasti toteutettu piirros, joka jäi mielestäni kaipaamaan vain väritystä.

10,00v€

[Minkki]

Majuri 12 - Spurtteja ja muuta hullua

Aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja lämmin tuuli hulmutti hiuksiani satuloidessani Majuria tallin pihalla. Oli ihmeen lämmin - toisaalta olihan kesä jo aivan ovella! Kesälomakin alkaisi ja syntyisi entistä enemmän aikaa olla oman kullanmuruni kanssa. Kaikenkaikkiaan siitä tulisi aivan ihanaa!
Puhdistin oriin kaviot ja hymyilin halaten Majurin kaulaa. Se ravisti päätään niin, että valjaat helisivät ja päästi ilmoille innostuneen pärskähdyksen. Irrotin sen puomista ja talutin muovijakkaran viereen. Tänään mentäisiin maastoretkelle ilman satulaa.
» Ei sitten mitään temppuja - ainakaan nyt selkäännoustessani, jooko? » kysyin Majurilta ja hypähdin istumaan sen selkään. Tallipiha alkoi täyttyä jo tuntilaisista ja äkkäsin Siljan heidän joukossaan. Hän oli juuri nousemassa satulattoman Helmin selkään kunnes huomasi minut.
» Moikka! Ootteko te menossa maastoon? Aivan ihana ilma! » hän huokaisi. Nauroin ja nyökkäsin ohjaten Majurin tamman viereen. Hevoset nuuhkivat toisiaan ja pärskivät.
» Joo, kyllä mä vähän sellaista ajattelin... Haluaisitko liittyä mukaan? » kysyin hymyillen.
Silja pudisti päätän hieman apaattisena.
» En valitettavasti pääse... Helmillä on ollut ontumista jo vähän aikaa ratsastuksen aikana ja Sinte haluaa nähdä, missä ongelma mahdollisesti on. »
» Voi ei! Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Onnea sen kanssa! » sanoin ja kurotin rapsuttamaan Helmiä korvan takaa. Majuri närkästyi ja heilautti päänsä ylös niin lujaa, että sai riuhdottua minut pois tamman luota.
» Rauhassa poika! » huudahdin ja kokosin itseni takaisin selkään. Silja hymyili heikosti ja nyökkäsi hyvästiksi. Heilautin kättäni ennen kuin käänsin Majurin maastopolulle.

Kesän ensimmäiset ötökät pörräsivät Majurin ympärillä saaden orin ravistelemaan päätään inhotuksen vallassa. Kumarruin silittämään sen kaulaa lohdutukseksi ja ison tien vierellä annoin Majurille pohkeita. Enemmän kuin mielellään ori lähti reippaaseen raviin ja taisi pari laukka-askeltakin ottaa. Hiekka rahisi kavioiden alla ja tuuli humisi korvissa heilauttaen hiukseni taakse kypärän alla. 
Hidastimme käyntiin ja annoin Majurin levähtää hetken. Ilma oli  yli +15 astetta enkä halunnut hiostaa oria henkihieveriin. Majuri laski päänsä alas ja pysähtyi haistelemaan ojanpenkassa kasvavia heinänkorsia. Nauraen vetäisin Majurin pois sieltä ja sainkin nykiä aikalailla. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme ja aurinko meni hetkeksi pilveen. Majuri katsahti taakse ja hörähti. Vilkaisin ja huomasinkin Rolliksen kipittävän kannoillamme saaden minut hymyilemään. Koira juoksi meidät kiinni ja läähättäen lähti kävelemään vierellämme. Majuri vilkaisi koiraa kohti jatkuvasti, mutta pysyi onneksi rauhallisena.

Sopivan suoran osuessa kohdallemme painoin pohkeeni vasten Majurin kylkiä kannustaen sitä laukkaan. Se kävi oriille paremmin kuin mainiosti! Pikkukivet lentelivät ja puut vilisivät silmissä uppoutuessani Majurin pehmeään ja rytmikkääseen laukkaan, joka oli kuin pilvien päällä olisi juossut. Rollis pysyi ihmeen hyvin perässämme ja alkoi pienille kilpasille Majurin kanssa - tästä syntyikin sitten kova ja tiukka kisa, jonka Majuri lopulta voitti. Rollis puuskutti ja meni makuulle vierellemme. Taputin Majurin kaulaa hymyillen.
» Se oli hieno kilpailu! Eiköhän nyt sitten mennä kotiin päin. » sanoin hymyillen. Annoin Rolliksen levätä hetken ennen kuin käänsin Majurin takaisin Metsikseen päin. Enempää emme sitten ravailleet ja laukanneet!

Tallin pihassa nousin alas satulasta rapsuttamaan Rollista. Koira nautti saamastaan huomiosta ja kierähti selälleen lämpimään hiekkaan. Vein Majurin takaisin talliin ja riisuin varusteet sen päältä. Suihkuttelin Majurin vielä pihalla, koska se oli kovin hikinen ja näytti tarvitsevan viilennystä. Lopuksi vielä loimi selkään ja sitten ori tarhaan köllöttelemään aurinkoon!

Sinten kommentti

Joskus on hyvä vähän irrotella! Rollis oli varmaan onnessaan päästessään vauhdikkaalle maastolenkille mukaanne. Onneksi se on niin kiltti koira, että sitä voi pitää vapaana myös maastolenkeillä ilman että tarvitsee pelätä karkaamista. Rollis on ollut joskus mukana myös pitkilläkin vaelluksilla.

Tarinasi ovat virheettömiä ja mukavaa luettavaa. En ollut ihan varma olisiko tämä sopinut paremmin Rollisen vai Majurin päiväkirjaan, mutta kyllä tässä enemmän Majurista kerrotaan. Mulle ei jäänyt mitään korjattavaa. Ahkeraa kirjoittamista kertakaikkiaan!

16,80v€

[Minkki]

Tässä on nyt jälleen vapaasti kopioitavalla lineartilla tehty piirros [kaikki muu on omatekemää, paitsi hevonen] joka piti vähän hutaista lopussa, koska olen tulossa kipeäksi ja äkillinen päänsärky pakotti...  Hevosen lineart kuuluu AppleHunterille.

Muttah, otsikkona Majuri polskii Metsälammessa.




Sinten kommentti

Onpa onnistuneesti väritetty kuva! Lammen vesi on ihan elävän näköistä varjostusten ansiosta. On kiva idea käyttää valmiita linejä, mun täytyy vain miettiä miten tekijänoikeudet merkitään piirrosgalleriassa... no, eiköhän me jotakin keksitä!

14,80v€

[Minkki]

Yhdessäoloa

Oli todella kaunis toukokuuilta, kun saavuin hieman iltamyöhään tallille Majuria katsomaan. En ollut keksinyt muutakaan tekemistä lauantaille, joten olin päättänyt mennä tervehtimään kullanmuruani.

Astelin Majurin karsinalle ja silitin sen turpaa hellästi. Ori oli yhtä ilahtunut kuin aina eikä näyttänyt häiriintyneen ollenkaan vaikka olikin jo iltaruuan aika. Sinte kiersi tallissa jakamassa muonat ja hymyili nähdessään minut.
» No hei Minkki! Mikä sinut näin myöhään tallille tuo? » hän kysyi viskatessaan heinät Majurille. Ori syöksyi samantien heinäkasalle ja alkoi rouskuttaa niitä tyytyväisenä.
» En oikeastaan tiedä. Teki vaan mieli tulla tänne hevosten keskelle, kun on näin kaunis iltakin. » sanoin. Sinte nyökkäsi.
» Minäkin tulen joskus talliin iltaisin, se rauhoittaa niin kummasti. Ovat nuo vain niin mystisiä eläimiä. »

Katselin Majurin syömistä niin kauan kunnes ori oli tyytyväinen ja kurotti kaulaansa oiikein pitkäksi nuuhkaisten hihaani. Se puhalsi lämmintä ilmaa ja sai minut kikattamaan. Kävelin karsinaan pikkuisen seuraksi ja halasin sen kaulaa tiukkaan Majurin haukotellessa ja pärskähtäessä äänekkäästi. Rapsutin sen säkää hymyillen ja sujautin sille pienen porkkananpalan kädestäni. Majuri taisi tykätä siitä paljonkin, koska se jatkoi käteni nuolemista vielä namupalan syönninkin jälkeen. Kikatin ja vedin oriin päätä vähän lähemmäs suukottaen sitä hellästi poskelle. Majuri irvisti ja kuopsautti karsinan pahnoja etukaviollaan pehmeästi tömähtäen. Viereisissä karsinoissa olevat Sela ja Dapper kurkkivat uteliaana kaltereiden välistä ja taisi pikkuista mustasukkaisuuttakin olla ilmassa, kun vain yksi sai huomiota. Sela hirnui kimakasti ja hypähti hieman pystyyn samassa, kun Dapper potkaisi karsinan ovea kolahtaen. Istahdin Majurin karsinan puhtaaseen nurkkaan pehmeille heinille ja kuuntelin hevosten rauhoittavaa rouskutusta. Karsinanaapuritkin rauhoittuivat pikkuhiljaa ja keskittyivät taas syömään rehujaan.
Majuri asteli varovasti lähemmäs ja töykki hiuksiani turvallaan. Nauraen työnsin oria kauemmaksi, mutta sekunnissa se oli jälleen kimpussani - tällä kertaa kirkkaanoranssi takkini oli mielenkiintoinen juttu. Turpakarvat kutittelivat naamaani ja kurotin silittämään Majurin tummanruskeaa päätä. Se tuijotti minuun pähkinänruskeilla silmillään ja hörähti suoraan naamaani päin. Hymyilin ja suljin silmäni, mutta havahduin pian hentoon tömähdykseen.

Majuri pisti maate vierelleni ja haukotteli jälleen. Ori puhalsi ja töykki jalkaani. Kumarruin rapsuttamaan sen silkkistä turpaa ja otin Majurin pään syleilyyni. Olisin halunnut nukahtaa siihen paikkaan!
Hetken siinä makoiltuamme katsahdin kelloon ja tajusin sen olevan jo paljon. Nousin ylös varovasti ja katsahdin vielä kerran Majuriin ennen kuin suljin karsinan oven. Ori oli liian väsynyt noustakseen pystyyn, mutta kuulin sen hyvästelyn tallipihalle saakka.

Sinten kommentti

Tallilla on yleensä rauhallista iltamyöhään, kun tunnit ovat päättyneet ja tuntilaiset lähteneet koteihinsa. Muutamiin hoitajiin olen törmännyt vielä myöhään illalla, mutta pääasiassa talli on ihan hiljainen. Iltamyöhään tallilla on kyllä ihmeellisen rentouttavaa!

Ihan loistavaa kuvailua! Tästä tekstistä huokui rauhallisuus ja rentous, onnistuit erittäin hyvin sun ja Majurin yhteisen hetken kuvailussa. Vaikka tarina oli hieman lyhyenpuoleinen, se sisälsi juuri sopivan ytimekkäästi kerrontaa. Kaikista teksteistä ei aina kannatakaan tehdä pitkiä. Wau!

20,10v€ + papukaijamerkki, paljon onnea!

[Minkki]

Irtohypytystä

Olin saapunut aikaisin aamusta tallille ja pujotin samantien riimun Majurin päähän. Ori oli selvästi innoissaan, koska ulkona paistoi aurinko ja oli muutenkin aivan mahtava ilma. Kurkkasin ratsastuskentälle tarkastaakseni sen olevan tyhjä ja hymyilin taluttaen Majurin sinne. Tukin kentän aikon muutamalla laudalla ja irrotin riimunarun Majurin riimusta. Ori olisi voinut juosta vapaana ympäri kenttää, mutta sen mielestä oli kivempaa katsoa mitä oikein aioin tehdä näin aamusta. Se näki Sinten tallipihalla ja hirnui tervehdykseksi.

Hain kentän laidalta esteitä ja aitasin niillä myös pienen estekujan. Majuri seurasi jokikistä liikettäni ja nuuhki esteitä kuin ne olisivat olleet aivan uusia sille. Päätin aloittaa pienistä korkeuksista näin lämmittelyksi ja kokosin kujalle noin 20 cm ristikon kepeistä sekä yksittäisen puomin estepylväiden varaan noin 30 cm korkeuteen. Lopussa oli kavaletti ja muutama maapuomi. 
» Nonni, nyt aletaan sitten kuntoilemaan! » sanoin hymyillen. Majuri pärskähti ja katsoi minuun kummastuneena. Päätin auttaa sitä hieman ja tartuin riimusta taluttaen sen estekujan sisäänkäyntiä kohti. Vaihdoin juoksuun ja päästin irti. Majuri pysähtyi ensimmäisen esteen eteen ja tuijotti sitä hetken ennen kuin käänsi päänsä minua kohti. Hetken mietittyään ori ravasi pois kujalta ja kiiruhti luokseni tökkien taskujani turvallaan. Nauroin ja talutin Majurin takaisin kujalle.
» Sun täytyy hypätä hassu! Et sä voi tulla mun luokse. » sanoin lempeästi ja tällä kertaa ori tajusi jutun jujun. Ensin pikkuhyppy ristikon yli, sitten vähän liioiteltu laamahyppy pystyesteen yllä, sitten vähän kolistellaan maapuomeja ja oikaistaan kavaletin yli pois kujalta.

Pudistin päätäni ja korotin kaikkia esteitä 40 senttiin.
» Sä et sitten ota mitään vakavasti! » tuhahdin ja talutin Majurin takaisin kujalle. Ori pärskähti ja tällä kertaa se oli paljon vakavammalla tuulella. Ori hyppäsi innoissaan ristikon ja heitteli päätään kunnes pystyeste tuli taas vastaan. Sehän oli aivan kamala mörkö joten ori kielsi ja pelästyi jäädessään kahden esteen väliin. Niinpä... Majuri päättikin, että olisi fiksua oikaista tuosta ja tumps - pian aitana toiminut este oli pylväitä myöden maassa. No, ainakin hevonen oli nyt tyytyväinen ja katsoi minuun kummastuneena, että teinkö jotakin nyt väärin...
Kävin korjaamassa esteen ja talutin Majurin vielä kerran kujalle. Kolmas kerta toden sanoo, ajattelin ja pidin hieman ääntäkin pystyesteen kohdalla. Hetken epäröinnin jälkeen Majuri päätti hypätä sen ja ravasi puomit ja kavaletin nätisti luokseni. Hymyilin ja kiiruhdin halaamaan sen kaulaa. Tähän oli hyvä lopettaa!

Kerättyäni esteet vein Majurin talliin ja suihkuttelin sen jalat pesukarsinassa. Talli ammotti vieläkin melko tyhjänä, mutta Juliah ja Vilja olivat jo tallissa puuhastelemassa hevosten kanssa. Majurin vein tarhaan, jossa Leevi jo odottelikin kaveriaan. Majuri hörisi kaverilleen ja pian alkoikin leikkimielinen oritaistelu. Se oli melko hurjan näköistä! Pian molemmat kuitenkin hajaantuivat ja näykkivät maassa olevia heiniä.

Sinten kommentti

Majuri selvästi ajatteli, että "pyh, eihän näin matalilla esteillä tarvitse edes jalkojaan nostaa!" Onneksi esteiden korottaminen auttoi, ettei ori toista samaa temppua seuraavalla kerralla. Toisinaan juoksutus on hankalaa, jos hevonen ei menekään sinne minne ihminen toivoo. Se vaatii vähän päänvaivaa molemmilta!

Virheetön, lyhyehkö tarina Majurin juoksutuksesta. Kuvailet hauskasti ja usein tarinat saavatkin hymyn nousemaan huulille. Oikein hyvä

16,50v€

[Minkki]

Jälleen uutta piirrosta kehiin. Otsikkona Majuri maastoesteradalla.




Sinten kommentti

Onpa onnistunut kuva maastoesteradalta! Rata on ollut useana vuonna vähän vähemmällä käytöllä eikä kaikki tallilaiset ole edes tienneet sen olemassaolosta. Ehkä me nyt saataisiin radallekin enemmän käyttöä? Miltä kuulostaisi, jos järjestäisin kesällä maastoestekilpailut?

Onnistunut, yksinkertainen kuva ja kaunis väritys. Olisit saanut kuvaan enemmän eläväisyyttä varjostuksilla ja kirkkaammilla kohdilla. Pirteän värinen kuva!

Jaoin tästä piirrosmerkinnän jo aiemmin.

16,80v€

[Minkki]

Grilliruokaa ja kesäfiilistä
ekstratehtävä

Musta pallogrilli ritisi houkuttelevasti päärakennuksen etupihalla. Sinte oli päättänyt grillata kaikille yhteisen päivällisen kesäloman alkamisen kunniaksi. Hevoslaitumet olivat parin kymmenen metrin päässä rakennuksesta ja näinkin Majurin hörisevän aidan toisella puolen. Kiiruhdin pois hulinasta ja istahdin puuaidalle vislaten Majurille. Ori tepasteli kiinnostuneena luokseni ja pöykki taskujani päällään.
» Mulla ei nyt oikein ole mitään... » sanoin nauraen, mutta en kyennyt puijaamaan Majuria, joten vedin taskustani omenanpuolikkaan ja syötin sen Majurille. Se näykki siitä ensin paloja, mutta hotkaisi loput suuhunsa. Nauroin ja suukotin sen päätä hellästi. 
» Minkki, syömään! » kuului huuto pihalta. Havahduin ja hymyilin laskeutuessani aidalta.
» Heippa, poika! Nähdään taas! » huudahdin ja lähdin juoksemaan. Majuri hirnui perääni ja pärskähti.

Pöytä oli katettu nätisti. Tarjolla oli ties mitä; mehua, grillattua maissia ja grillitassuja, makkaraa, mehua, limsaa ja jälkiruoaksi mansikoita ja kermavaahtoa. Istahdin pöytään muiden kanssa ja aloin kerätä taivaallisia herkkuja lautaselleni. Alkaessani syödä kuuntelin puolella korvalla tyttöjen keskustelua.
» ... se sanoi, että tänä yönä putoaa meteoriitti taivaalta! Mä oikeesti uskoin sen! Joojoo, olin sillon 5-vuotias, mutta se oli ihan kamalaa istua lakanoitten alla kuolemanpeloissaan! 
» Hahahah Stefan! Mä en uskois tollasiin, ellei niistä oikeesti tehtäis ennustusta televisiossa tai lehdissä! »
» Silja, paraskin sanoja! Kun sä olit ihan pieni ja olin teillä kylässä, sanoin että näin saapasjalkakissan teiän pihassa yöllä! Etkä sä edes epäröinyt vaan uskoit heti ja nukuit taskulamppu ja paistinpannu kädessä koko yön! »
» Mulla onkin ihan oma raketti, joka tuli markkinoille vasta äskettäin! Sen malli on Majurnator XX-632! » huudahdin ja sain koko pöydän räjähtämään nauruun. Sinte hymyili ja toi meille lisää ruokaa.
» Rauhoittukaas syömään, ettei ruoka jäähdy! » hän kehotti. Pieni, valkoinen perhonen leijaili hetken pöytämme yllä ennen kuin laskeutui mehukannun reunalle. Hymyilin ja hörppäsin limsaa lasistani. Aurinko paistoi kuumasti ja hevosetkin joutuivat nyt hätistelemään paarmoja ympäriltään. Näin Majurin jo kaukaa, kun se nuuhki toista hevosta ja taisi pientä kärhämääkin syntyä orilaitumelle. Majuri kiljahti ja sai kaikkien päät kääntymään.
» Vautsi! Siellä on kunnon mittelö menossa! » Aida huudahti muiden nyökytellessä. Vähän ajan päästä oriit rauhoittuivat ja pysähtyivät napsimaan ruohoa maasta.
» Laitumellelaskussa Majuri oli kyllä ihan sekaisin! Se ei halunnut ollenkaan odottaa, että ottaisin riimun pois. » sanoin. Muut nauroivat ja siitä alkoikin uusi keskustelunaihe.


Vielä tarinaan liittyvä kuva Majurnator XX-632!

Sinten kommentti

Kesään kuuluu pallogrilli ja hyvä ruoka! Oli kiva huomata että grillin ääressä juttu luisti ja nauru raikasi, pitää järjestää tällaisia useamminkin! Hevoset olivat ihan onnessaan päästessään vapaiksi laitumille, melkein hirvitti katsoa koska ne juoksee aidasta läpi epähuomiossaan

Iloinen ja vauhdikas tarina, tätä oli mukava lukea! Kuvailu oli elävää ja onnistut sulauttamaan hanalatkin ekstratehtävän sanat hyvin tekstin sekaan. Piirros rakettimajurista oli superkiva lisä hauskaan tarinaan!

19,20v€

[Minkki]

Jälleen piirtelyä Majurista... Sori, jos näillekin oli joku kommentointiraja niin kuin tarinoilla   
Majuri päätti tulla tervehtimään laitumella, kun näki minun tulleen hakemaan oria. Eli otsikkona Majuri söpöilemässä. 



Sinten kommentti

Näyttääpä Majuri suloiselta! Ihan kun se olisi laitumille päästessään nuortunut ihan varsaksi! Kuva jäi mun mielestä kaipaamaan varjostuksia, jotka olisivat loihtineet siihen lisää kolmiulotteisuutta. Varjostuksia kannattaa käyttää piirroksissa, niillä saa ihmeitä aikaan!

12,30v€