Aamumaasto 14.11.
Ponnistin itseni Gildan paljaaseen selkään. Tamma tuntui lämpimältä allani, ja sain kiedottua jalkani ihanasti sen pyöreän vatsan ympärille. Huolellisesti harjattu, pörröinen turkki päällysti mattapintaisena Gildan kaulaa. Rapsutin ponia harjan juuresta. Sen pystyharjas alkoi taipumaan hiukan niskaa kohti, pian hoitajalle olisi tiedossa leikkaushommia. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta horisontista, metsän takaa näkyi haalea punaoranssi kajastus. Päätallin kulmalla olevaa pihakaivoa peitti utuinen kuurakerros, ja sen tiilireuna näytti jäätävän kylmältä. Jo kellertäväksi muuttunut heinä kimalsi pihalampuista hehkuvassa hämärässä valossa ja tallipiha oli täynnä vuorokaudenajasta hämmentyneitä hevosia ja silmät sirrillään selkään kiipeäviä ratsastajia.
- Kyllä te kohta virkistytte, kunhan vähän pääsette vauhtiin, Sinte virnisti leikkisästi kottareidensa takaa. Rehellisesti sanoen minuakin väsytti, eikä pistävän kylmä ilma yhtään motivoinut kampeamaan aamulla lämpimän peiton alta. Silti ajatus letkeästä maastosta tasaisen Gildan kanssa oli saanut minut raapustamaan nimeni aamumaaston osallistujalistaan.
- Olisit säkin lähtenyt mukaan, hymyilin Sintelle, mutta tämä huikkasi olkansa yli ja painui kottikärryjen kanssa sivutallille.
Maisema seisoi järkähtämättömänä paikoillaan. Edes tuulenvire ei heiluttanut puita, vaikka tavallisesti syksyiset päivät saatiin nauttia sateesta ja tuulesta. Hevosten kaviot kopisivat soratietä vasten, mutta ratsastajat olivat liian väsyneitä ylläpitämään keskustelua. Gilda käveli puolipitkällä ohjalla ja venytteli kaulaansa. Painoin pohkeeni kiinni tamman lämpimiin kylkiin ja laskin nyrkkini sen säkään kiinni. Lämpömittari oli aamulla lähtiessä näyttänyt vain paria astetta, ja järjestelmällisestä kerrospukeutumisestani huolimatta kylmä ilma puri luihin ja ytimiin.
- Ravataankos, jotta tekin vähän heräisitte? vilkaisin olkani yli. Keräsin ohjat reippaasti käsiini ja käskin Gildaa raviin. Etsin tasapainoni Gildan pehmeästä ravista nopeasti, jonka jälkeen työkseni jäi vain nauttia kyydistä. Gilda ravasi reippasti eteenpäin. Ponin korvat olivat kääntyneet eteenpäin ja se alkoi piristyä. Sieraimista höyrystyi läpikuultavat usvapilvet ja etupolvet nousivat korkealle saaden ravin tuntumaan ajoittain hassulta.
Gildan kaviot upposivat sileään harjupolun hiekkaan. Kevensin istuntaani sen minkä pystyin ja annoin tammalle tilaa venyttää kaulaansa. Gilda puski jyrkkää hiekkamäkeä ylös puhisten. Otin tukon harjasta käsiini, sillä tunsin välillä valuvani taaksepäin selässä.
- Apua, hei!
Drapper syöksähti jonon ohi parin reilun pukin saattelemana. Hevosten kavioiden kopina takanani yltyi äkkiä, ja jono sekoittui epämääräiseksi kasaksi. Gilda heitti takapäänsä pelästyneenä vasemmalle, mutta tilanne ei onneksi saanut sen mielentilaa horjumaan. Drapper potkaisi selkä mutkalla takajalkansa ilmaan, ja lennätti Nellyn pyöreässä kaaressa tienpientareelle.
- Kaikki seis! sanoin napakasti.
Parin kierähdyksen jälkeen Nelly selvitteli hetken päätään, kunnes pääsi joten kuten kömpimään ylös.
- Kuinka kävi? hyppäsin alas Gildan selästä. Nelly kyykistyi takaisin maahan kaksinkerroin ja sanoi satuttaneensa kätensä.
- Pystyksä liikuttaa sitä? kysyin ja vilkaisin käsivartta, joka alkoi turvota ja näyttää vähän värittömältä. Siirsin katseeni pusikossa käyskentelevään Drapperiin. Ori harppoi pitkin askelin puiden seassa. Se pysähtyi satunnaisesti haistelemaan kuuran peittämiä varpukasveja, mutta ei vaivautunut syömään niitä. Mittailin hevosta katseellani. Se tuntui käyvän vähän ylikierroksilla tänään.
Drapper otti muutamia spurtteja pusikossa, ja pelkäsin jo sen kaatuvan tai jäävän kiinni johonkin. Ori oli pysähtynyt suuren kannon viereen, jossa se seisoi järkähtämättömänä paikoillaan. Drapper näytti jännittyneeltä. Se seisoi pää korkealla, jalat tiukasti maata vasten painettuina. Kyljet kohoilivat satulan alla ja häntä piiskasi tasaisin väliajoin.
- Seeeis, ei oo mitään hätää, juttelin matalalla äänellä ja lähestyin Drapperia rauhallisesti. Ori näytti siltä, että saattaisi ottaa jalat alleen minä hetkenä hyvänsä. Sain kuitenkin napattua uhkaavasti maassa roikkuvat ohjat käsiini. Nostin käteni rennosti Drapperin kaulalle ja katsoin sitä hymyillen.
En uskaltanut päästää Nellyä enää hevosen selkään. Selasin takana seisovia ratsukoita vuorotellen katseelleni ja yritin hiukan saada selkoa tilanteeseen.
- Mitäs nyt? Kamilla kysyi suu tiukkana viivana. Hän oli laskeutunut Ruun selästä ja piti nyt kiinni myös Gildasta.
- Mä luulen, että me soitetaan Sintelle. Pärjäätkö niiden kanssa vielä vähän aikaa? vilkaisin Kamillaa ja kaivoin kännykkäni esiin. Gilda ja Ruu tosin seisoskelivat molemmat kiltisti, lähes puoliunessa paikoillaan tytön molemmilla puolilla.
- Joo, nää on tosi symppiksiä.
Keltasävyiset auton valot välkkyivät puiden takana. Sinten tumma Hyundai mutkitteli ketterästi juuri yhden auton levyisellä hiekkatiellä. Hän pysäytti kivenheiton päähän, sillä ei mahtunut kääntymään enää Harjupolulle. Auton etuovista nousi esiin Sinte, ja pelkääjän paikalta punatukkainen Loci. Hän painoi määrätietoisesti kypärän päähänsä ja oli suunnannut tuiman katseensa paikallaan steppaavaan Drapperiin.
Sinte kartoitti hieman tilannetta sillä välin, kun autoin Locin Drapperin selkään. Tämä keräsi ohjat käsiinsä ja asetteli jalkansa jalustimille.
- Sä tuut sit heti mun perään, ja pidä pää ylhäällä, neuvoin. Sinte punttasi minut takaisin Gildan selkään.
- Te jatkatte siis tonne isolle tielle päin? Sinte kysyi vilkaisten metsään.
- Jep, toivottavasti ei tule enempää sairaalareissuja, pudistin päätäni ja painoin pohkeeni Gildan kylkiin.
Ryhmä pysähtyi Metsiksen tallipihalle. Olimme jopa selvinneet ilman uusia ruumiita, ja ottaneet jopa yhden onnistuneen laukkapätkän Harjupolulle. Taputin Gildaa kaulalle ja liu'uin alas sen selästä.
- Huh, jopas oli reissu, huokaisin. Gilda pärskähti päätään ravistellen, kuin olisi ollut samaa mieltä kassani. Ehkä tamma oli tasaisesta ulkomuodostaan huolimatta saanut kokea reissulla muutamia sydämentykytyksiä.
- Kiitti, ja hoitakaahan hepat sitte hyvin.
Aamumaastosta tulikin vähän vauhdikkaampi, vaikka me kaikki taidettiin odottaa mukavaa herätystä kukonlaulun aikaan! Onneksi ei sattunut vakavampaa ja Nelly saatiin pian sairaalahoitoon. Kiitos ihanasta kuittauksesta, elävää kuvailua! Palkinnoksi: 1x tarinamerkintä, 20v€, kuolaimettomat suitset, mahavyön pehmuste. T. Sinte