Tallipäiväkirja (kaikille)

[Sinte]

Raskaan työn raatajat – ja yksi Sanna

Istuin päätallin toimistossa kolme heinänkortta päässäni ja ruisleipä hampaissani. Kirjoitin oikealla kädellä torstain tuntilistaa, kun samalla lämmitin vasenta kättäni kuuman teemukin kyljestä kiinni pitäen. Toimiston ovi narahti raolleen ja mumisin ystävällisen tervehdyksen ruisleivän välistä, ehtimättä vilkaista tulijaan.

– Hei Sanna! Tuota, mä tulin kyselemään työpaikkaa. Puraisin ruisleivästä palan ja laskin loput teemukini päälle pöydälle, minkä jälkeen rullasin tuolillani ovelle hymy korvissa.
– Työpaikkaa? Kiinnostaako tallityöntekijän hommat? Tulija nyökkäsi ja ojensin kättäni tervehtiäkseni häntä.
– Sanna Eloranta. Tulija nyökkäsi ja kertoi saaneensa tiedon jo siskoltaan.
– Mä olen tosiaan Emman sisko, Jasmine. Jasu tosin riittää. Nyökyttelin ja kurotin teemukini pöydältä tulijaa samalla tuijottaen. “Sanna lopeta toi kyylääminen!” Stefan rääkäisi oviaukosta ja ilmoitin mulkaisun lomasta tekeväni syvää ajattelutyötä.
– Kuule, Metsälammelle hakee niin paljon tallityöntekijöitä, että toivoisin että aloitat työt vasta harjoittelujakson jälkeen. Harjoittelujakso tarkoittaa käytännössä sitä, että teet muutaman kerran tallihommia valvovan silmän alla, ja käyt liikuttamassa muutamaa Metsälammen hevosta. Jätän pienen muistilapun kaappiisi, että tiedät mitä tehdä. Kuulostaako hyvältä? kysyin hymyillen.
– Joo, sopii hyvin, Jasu kommentoi ja kiitti ajastani.
– Eipä mitään, ei mulla muuta olekaan kuin aikaa, huijasin muodon vuoksi ja rullasin takasin työpöytäni ääreen jatkamaan ruisleipäni loppuun.

Meiju sattui lakaisemaan oritallin käytävää kun tupsahdin ovesta sisään aikeenani heinittää hevoset. Nainen huitaisi kädellään ilmaa niin, että näin kun puruhiutaleet leijailivat maahan hänen räjähtäneistä lapasistaan. Moikkasin Meijulle takaisin ja tuuppasin täpötäydet heinäkärryt ensimmäisten karsinoiden kohdalle.
– Metsiksellä aloittaa uusi tallityöntekijä, Jasmine. Hän on nyt harjoittelujaksolla, ja toivoisin että katsoisit vähän hänen peräänsä. Kyllä mä sen taitoihin luotan, mutta aina pitää väijyä jos joku sattuu tarvitsemaan apua, vinkkasin Meijulle silmää ja informoin hiukan harjoittelujaksosta.
– Okei, no meitähän riittääkin täällä, Meiju nauroi.
– Niin riittää ja lisää pukkaa. Huh, Metsiksen hoitajat korvaantuu kohta tallityöntekijöillä, pysähdyin ajattelemaan ja pyöritin päätäni hu*neena.
– Sun pitää oppia kieltäytymään, Meiju vinkkasi. Nauroin. Ehkä myöhemmin.

[Sinte]

Onnea on perjantai

Perjantaipäivä taittui iltaan kun makasin silmät ummessa alakerran sohvalla savinaamio kasvoillani – tällä kertaa savinaamio oli ostettu kaupasta. Joskus tuppaa nimittäin käymään niin, että tallilla ahkeroinnin jälkeen sellainen on jostakin syystä ilmestynyt kasvoilleni ilman että olisin ollenkaan käyttänyt rahaa sellaiseen. Takkatuli loimutti oranssia lämpöä sohvannurkkaan siitä huolimatta, että olin jo vuorannut itseni kolmen lämpimän viltin alle. Ah, perjantai, ah, vapaa.

Takan edustalla makoileva Arttu röhkäisi venyttelyn lomasta samaan aikaan kun ulko-ovi avautui ja sisään tamppasi muutamat lumiset askeleet. “Moi Sanna!” kolme ääntä hihkaisi samaan aikaan, ja yritin tulkita ketä ovella tällä kertaa oli. “Moikka! No, onko tallissa vielä porukkaa?” kyselin. “On siellä vielä muutamia tuntilaisia ja Stefan joka yrittää iskeä niitä kaikkia”, Aylan ääni kertoi ja nauroin savinaamioni alta. Itse herra pelimies oli jälleen asialla. “Destiny voi lainata halutessaan kaulinta”, sanoin ja tulijat hihittivät. “Keittiössä on pannullinen tuoretta kahvia”, vinkkasin ja hörppäsin omasta kupistani.

Kasper ja Roope kävelivät kädet taskuissa olohuoneeseen ja Roope edellä istahtivat viereiselle sohvalle kurottamaan pöydällä olevaa kaukosäädintä.
– Valitkaakin kanavanne huolella, murisin vilttikasan pohjalta.
– Joo joo, me katotaan jääkiekkoo, Roope totesi ja laittoi teeveen oikealle kanavalle. Hymähdin; minulla ei ainakaan ollut sen suurempaa jääkiekkoa vastaan.
– Ayla mikrota meille poppareita! Roope huusi ja Kasper tarkensi: – Niitä voinmakusia! Ayla murahti keittiöstä ja kuuntelin kuinka tuittuiset askeleet tömistelivät kaapille.
– Kuten herrat haluavat! kuului tytön muka-vihainen ääni.
– Ootte te kyllä kamalia, nauroin pojille jotka olivat jo syventyneet katselemaan jääkiekkoaan. Samaan aikaan Ayla laahusti keittöstä sylissään suuri kulhollinen popcorneja. Minä puolestani venyttelin ja tallustin tyytyväisenä kohti kylpyhuonetta.
– Mä lämmitin alakerran saunan, sinne saa mennä jos haluaa – siis sitten kun mä olen käynyt.

[Jasu]

Jatkoa edelliseen...

Sanna hyppäsi vielä muutaman kerran tehtävän puhtaasti ja minulle jäi työkseni vain purkaa esteet lopuksi. Vein puomit ja tolpat paikoilleen ja lähdin jatkamaan karsinan siivous urakkaani. Pipsa ja Myy olivat tarhoissa, joten siivosin heidän karsinat seuraavaksi. Totesin molemmat pienen siivouksen jälkeen puhtaaksi ja siinä vaiheessa Kasper tuli auttamaan minua. Lopulta kaikki karsinat oli päätallissa siivottuja ja päätimme Kasperin kanssa jättää oritallin jonkun muun harteille. Me puolestamme lähdimme Sannan talolle juomaan kahvia.

Keittiössä Kasper keitti oikein vahvaa kahvia ja minä istuuduin keittiönpöydän ääreen kohmeisena. Pakkanen vain kiristyi koko ajan ja yöksi oli luvattu jopa -18 astetta pakkasta. Ajatuskin siitä värisytti. Kasper asetti eteeni höyryävän kahvikupin ja istuutui minua vastapäätä.
- Mitäs tehdään seuraavaksi? mies kysyi.
- Minä ajattelin mennä kahvini juotua tallivintille ja ryöstää joltakin viltin ja kääriytyä siihen, vastasin.
- Vai niin. Voin tulla pitämään seuraa, jos haluat.
- Juu. Voithan sä tulla. Tosin musta ei varmaa hirveesti juttu seuraa löydy, naurahdin ja hörppäsin kuumaa kahvia. Joimme kahvimme löppuun sanaakaan sanomatta ja hiljaisuuden rikkoi vain pattereiden kohina. Arttu ilmestyi jossain vaiheessa kerjäämään ruokaa, mutta en aluksi edes huomannut sitä.
- Sanna tulee antamaan sinulle kohta ruokaa, lupasin koiralle rapsuttaen sitä, ja samassa Sanna tupsahtikin keittiöön.
- Mitä te täällä pimeässä teette? hän kysyi ja räpsäytti valot päälle.
Jätin vastaamatta Sannan kysymyksseen ja kysyin saisinko antaa Artulle ruuan. Sanna vastasi myönteisesti ja pian koira mässytti haisevaa ruokaa.
- Mennäänkö jo tallivintille? Kasper kysyi.
Juu mennään vain, vastasin ja lähdin kulkemaan kohti tallia. Löysin tallivintiltä vihreän viltin ja istuuduin sohvalle vilttiin kääriytyneenä. Kasper puhkesi nauramaan ja minä kysyin, mikä noin nauratti.
-Sinä näytät ihan toukalta! Kasper sai sanotuksi naurunsa keskeltä.
- Vai niin, vastasin muka loukkaantuneena, mutta loin hymyn kasvoilleni. Seuraamme liittyi myös Iida, Ayla ja Loci, jotka ihmettelivät, mille Kasper nauroi. Selitin heille kaikille tilanteen ja he katsoivat Kasperia kummaksuen. Lopulta Kasperkin rauhoittui ja kaikki istuimme sohvilla. 

Yht'äkkiä istuin tallin kaivon päällä. Oli kesä ja ihanan lämmin. Näin kaukaa horisontista juoksevan pojan minua kohti ja seuraavassa hetkessä halasin häntä lujaa. Kaipuu häntä kohtaan puristi rintaani, vaikka hän oli siinä vieressäni. Samalla hetkellä hän katosi, ja maailma muuttui mustavalkoiseksi.

Heräsin hätkähtäen tähän kylmään todellisuuten. Vaikka hän oli tullut uneni mukana luokseni, hän oli nyt poissa, eikä sitä tosiasiaa muuta mikään. Kyyneleet tulvahtivat silmiini ja Kasper istuutui viereeni.
- Mikä on? poika kysyi. Minä vain pudistin päätäni ja lähdin kotia - halusin olla yksin.

Onnittelut harjoittelujakson suorituksesta ja tervetuloa tallityöntekijäksi! 19,70v€ + tarinamerkintä. -Sanna

[Emppu]

PABLO AASI

Ehdin juuri ja juuri bussiin, koska se tuli etuajassa. Sanna seisoo pihalla ja katselee jonnekin selkä minuun päin. Hän ilmeisesti kuulee minun tulevan koska sanoo:
"Pablo aasi karkasi"
"Minne päin se juoksi?" kysyin.
"Tuonne metsään" Sanna sanoi kulmat kurtussa.
"En olisi ikinä uskonut sellaista" hän lisäsi.
"Voin etsiä sen" tarjouduin, mutta Sanna pudisti päätään. Olin kuitenkin jo juoksemassa. Huutelin aasin nimeä, mutta en nähnyt sitä missään.

Oli mennyt varmaan tunti kunnes löysin Pablon. Sen riimunnaru oli takertunut puuhun ja irrotin sen. Talutin aasin talliin ja luovutin sen Sannalle.
"Kiitti, mutta olisin voinut pyydystää sen itsekin" Sanna kiitti.


LOPPU

Tässä olisi extratehtävän 100 sanainen tarina (jos laskin oikein) ja se lause löytyy (:

Sannan kommentti

Pablo on päässyt livahtamaan jo muutaman kerran edellisen viikon aikana. Se on niin vikkelä jaloistan, että sitä on todella hankala saada kiinni – sitten kun se keksii lähteä. Onneksi ruuna ei kuitenkaan ollut ehtinyt kauas, eikä mitään suurempaa päässyt sattumaan. Kiitos vielä avusta, se ei ole ikinä pahitteeksi!

En laskenut sanoja, mutta luotan siihen, että tässä oli tasan sata. Ensimmäiseksi voisin neuvoa, että lainausmerkeissä olevat repliikit eivät aloita uusia rivejä, lukuun ottamatta normaaleja kappalejakoja. Kirjoita ne siis "yhteen pötköön" muun tarinan kanssa, niin tekstistä tulee siistimpää ja helpommin luettavaa. Ajatusviivoilla (–) aloitetut repliikit puolestaan alkavat aina uudelta riviltä.

Pablo aasi = Pablo-aasi

"En olisi ikinä uskonut sellaista" hän lisäsi.
-> kun lainaus loppuisi pisteeseen (esim. "En olisi ikinä uskonut sellaista."), piste korvataan lainausmerkkien ja johtolauseen väliin tulevalla pilkulla. Jos lainaus loppuu huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei käytetä:
-> "En olisi ikinä uskonut sellaista", hän lisäsi.
-> "En olisi ikinä uskonut sellaista!" hän huusi.
-> "Olisitko ikinä uskonut sellaista?" hän kysyi.

8,20v€ + extra

[Jasu]

Kello näytti puolta kolmea ja lämpötilamittari 2 astetta. Vihdoinkin sain auton ovet auki ja köröttelin nyt tallille kohti. Emma oli mennyt jo aamulla tallille, joten olin yksin. Radiosta soi NRJ ja volumet oli aika kovalla. Tie oli älyttömän liukas ja huokaisin syvään, kun pääsin ehjin nahoin tallin pihaan.

Arttu juoksi minua vastaan parkkipaikalle ja Artun perässä käveli pirteän näköinen Ayla.
-Moi! Mikä sulle tuli eilen? Tyttö kysyi.
-Huono olo, valehtelin. -Mutta nyt on jo parempi olo, lisäsin pikaisesti. Kävelimme päätallin toimistoon, jossa Sanna oli juomassa kahvia.
-Hei, tervehdin.
-Hei vaan! Lähdit eilen aika pikaisesti, Sanna sanoi kysyen.
-Joo. Mulle tuli huono olo, minua inhotti valehdella Sannalle ja muille tallilaisille, mutta en voinut muutakaan.
-Hei lähtisitkö kanssani maastoon? Ayla kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta.
-Juu. Mä oon tainnut ihastua Kuiskaukseen, joten voin ottaa sen.
-Mä otan Cindyn, Ayla sanoi ja loi hymyn kasvoilleen. Vastasin hymyyn ja kuin sanomattomasta sopimuksesta lähdimme valjastamaan ratsujamme.

Taas pitkän harjailun, letityksien ja valjastamisen jälkeen seisoimme ratsujemme kanssa tallin pihassa. Otimme suunnan kohti harjulenkkiä, mutta käveltyämme Pirunpolulle asti käännyimmekin sinne. Emme olleet sanoneet lähes sanaakaan, kunnes Ayla avasi suunsa: -Onko kaikki okei? hän kysyi.
-Juu. Toki, vastasin ja loin vaivautuneen hymyn kasvoilleni. -Ravataanko? Kysyin vaihtaakseni puheenaihetta, mutta Ayla näki esitykseni läpi.
-Paha olo ei tainnut olla syy eiliselle häipymiselle, hän totesi kysyvästi.
-No tuota... Ei, vastasin vähän ujostellen.
-Haluatko puhua siitä? Ayla kysyi ystävälliseen sävyyn.
-Josko ravataan ensin? Pyysin ja odottamatta vastausta painoin pohkeeni Kuiskauksen kylkiin. Ayla seurasi esimerkkiäni ja ravasimme pitkin Pirunpolkua rauhallisessa ravissa. Samalla mietin, pitäisikö minun kertoa hänestä. Hänen nimensä kuuleminen saatikka ajatteleminenkin tuotti minulle vaikeuksia pidätellä kyyneleitä. Käyntiin siirtyminen tapahtui kuitenkin liian nopeasti ja tajusin joutuvani kertomaan Aylalle kaiken. Pysähdyin, sillä en nähnyt kyynelieni takaa mitään.
-Puhuminen voi auttaa, Ayla sanoi ja ratsasti Cindyn kanssa vierelleni.
-Seurustelin viime kesän yhden pojan kanssa, aloitin. Ayla loi minuun kysyvän katseen. -Hän oli minua vuoden nuorempi ja hän ajoi edessäni omalla autolla. Oli ihan sairaan rankka vesisade ja eteen ei tahtonut nähdä millään. Mutkan takaa tuli rekka ja... en voinut jatkaa enempää vaan itku pääsi valloilleen. Kumarruin itkemään Kuiskauksen karvaa vasten ja annoin kyyneleiden tulvia silmistäni.
-Voin arvata jo loput, Ayla sanoi lohduttavasti. -Olen pahoillani. Päätimme kääntyä Pirunpolun ja Jokipolun risteyksessä takaisin ja kyyneleistä ei meinannut tulla loppua.

Pian olimmekin tallilla ja hevosten varusteet oli riisuttu niiltä. En edes pystynyt purkamaan Kuiskauksen lettejä, kun kyyneleet peittivät näköni. Astelin portaat ylös tallivintille ja kääriydyin siihen samaan vihreeseen vilttiin kuin aiemminkin. Stefan ja Ayla tuli ylös ja juuri kun Stefan oli avaamassa suunsa, Ayla loi häneen varoittavan katseen. En siis tiennyt, mitä Stefan oli aikonut sanoa. Lopulta kiitin Aylaa juttuseurasta ja lähdin haikein mielin kohti kotia.

#3

Huh. Toivottavasti tallipäivä piristää edes hiukan. ♥ 17,50v€ & tarinamerkintä! -Sanna

[Claudia]

16.2: Asiaa kahvikupeista ja muuta sen sellaista

Raahasin Novan perässäni talliin. Olin rättiväsynyt pitkän koulupäivän jälkeen, ja samalta tuntui varmasti myös Novasta, joka oli ollut koko päivän tunneilla. Varmasti oli ihan ymmärrettävää, etten olisi jaksanut taistella sen draamakuningattaren kanssa, mutta hoitohevonen mikä hoitohevonen - kultamussukka mikä kultamussukka, eihän sitä heitteille saanut jättää.
- Ei sua sit yhtään lujempaa huvittais kävellä? marisin Novalle.
Nova ei paljoa välittänyt, mitä nyt vähän pärskähti turhaantuneena.
- On siinä meillä he... aloitin.
Lauseeni katkesi, kun tallin kaikkivaltijatar oli ilmestynyt talliin kahvikuppi kädessään ja viltti olkapäillään.
- Hei, olisko joku kiltti ja tulis vähän auttamaan mua? Sanna kysyi.
Kallistin päätäni epäluuloisesti. Mitäs tällä kertaa? Muistin kyllä, mitä viimeksi "jouduimme" tekemään... hauskaa se silti oli.
- Ei jääpuikkoja, Sanna heitti nähdessään ilmeeni.
- No mä tulen. Ei sit mitään hullua kun mä en...
Enempää en ehtinyt sanoa, kun Sanna jo raahasi minut perässään tallivintille.
- Oottakaa mua..! Meiju huuteli peräämme.
Sanna mumisi "joo joo" vastaukseksi lösähtäessään lähimmälle heinäpaalille.
- Nyt olis semmonen juttu, että noi pounit tarttis iltaruuat, joten pitäis heittää pari paalia alas, Sanna selitti.
- Siinäkö kaikki? kysyin epäluuloisesti silmiäni pyöritellen.
- No ei, voittehan te Meijun kans vaikka ruokkia koko sakin, Sanna virnisti kahvikuppinsa takaa.
- Eiku oikeesti... paikalle saapunut Meiju kommentoi. - ... mistä saa noin isoja kuppeja?
Yhtäkkiä oloni ei tuntunut tippaakaan väsyneeltä, vaan liityin "kiinnostuneena" keskusteluun:
- Tollanen jättimuki olis kyllä aika kiva! Kuvitelkaa kylmä talvipäivä, ootte just tullu maastosta ja jokapaikka jäässä ja sit meette tallitupaan ja siel on kymmenen noita jättimukeja ja lämmintä kahvia keitettynä... oioi!
- Mä meen muuten keittään lisää kahvia, Sanna vilautti tyhjää mukiaan.
- Meille kans...

Pian the queen saapui kolmen kahvimukin kanssa. Hetken hörpittyämme Meiju heitti tarvittavat 3 heinäpaalia alas, ja saatoimme jatkaa keskustelua.
- No Ikeasta tää ainaki on, varmaan siellä on vielä muutama, Sanna sanoi.
- Tehään seuraavaks reissu Ikeaan, jooko? Meiju heitti.
- Mielenkiintoista. Miks me sinne mentäis? vastasin.
- Okei, ei mennä talliporukkana vaan niinku mennään sinne täyttämään tallituvan kuppivarasto, Meiju keksi.
- Talliporukalla, hehee.
- Mitä tohonkin sanois... sanoin.
- Mennään vaikka ruokkiin ne pollet, Meiju päätti. - Ja Claudia ei livistä yhtään minnekään, ei täällä muita tallityöntekijöitäkään ole!
Vedin sormella kaulani poikki, mutta kipitin silti portaat alas Sannan ja Meijun perässä.

Kun olin päässyt Novan kohdalle, raaputin tammaa otsasta ja kaivoin taskustani porkkanan.
- Ole hyvä, pikku draamakuningatarsieni, sössötin tammalle.
Nova popsi porkkanansa tyytyväisenä. 
- Hyvää yötä, Nova. Olet maailman paras hoitsu! toivotin Novalle.
Vastaukseksi Nova tökkäisi minua turvallaan ja kurotti turpansa ruokakupin kautta käteeni. En voinut kuin hymyillä, niin hellyyttävä tuo pieni, diivamainen, säikky, hullu, nopea, uskomaton, taitava, uskolliseksi pikkuhiljaa muuttuva - listaa voisi jatkaa loputtomiin - hoitohevoseni oli.



18,70v€ + tarinamerkintä! Jatkossa kommentoin myös tallipäiväkirjan tarinoihin. -S

[Jossu]

Rankkaa elämä on, ei voi muuta sanoa.

Juoksen tallille suoraan koulusta, tänään oli ollut rankka koe ja en jaksa ajatella koulua. Avaan tallinoven ja näen heti Emman ja Aylan.

- Pistä äkkiä nimi tuohon listaan Sanna pitää kuudelle tallilaiselle tunnin ja kannattaa ilmoittautua nopeasti, Ayla ja Emma hihkuttavat.

- Ok, sanon ja kirjoitan nimeni Emman alapuolelle. Pian tunti näyttää olevan täynnä ja listassa lukee. Minun, Emman, Aylan, Iidan, Destinyn ja Jasun nimet. Tunti alkaa vasta seitsemältä, joten ehdin hyvin hoidella Pipsan, koska kello on vasta viisi. Heilautan tamman narun olkapäälleni ja lähden hakemaan Pipsaa.

Tamma seisoo portilla, kun tulen. Avaan portin ja naksautan riimunnarun kiinni päitsiin. Kukaan muu ei ole tarhassa, joten jätän portin auki.

Päästän Pipsan karsinaansa vapaaksi, koska Sanna on laittanut sille vähän heinää. Haen harjat ja alan hoitaa Pipsaa. Tamma rouskuttaa heiniä rauhallisesti ja ei välitä harjaamisestani. Kun heiniä ei ole paljoa, Pipsa alkaa heilua. Päätän sitoa tamman kiinni. Putsaan kaviot ja selvitän harjan. Lähden taluttelemaan Pipsaa.

Pipsa kävelee kiltisti vierelläni, kun kierrämme harjulenkkiä. Menemme koko ajan käyntiä ja huomaan, että kello on jo kuusi. Minulle tulee kiire, sillä ratsu pitää kuntoonkin laittaa.

Laitan Pipsan nopeasti karsinaansa ja lähden katsomaan listaa.

Sanna kirjoittaa parhaillaan.

Emma - Foggy

Iida - Cranni

Destiny - Silava

Jasu - Buster

Jossu- Roni

Ayla - Kisu

Lähden laittamaan Ronia kuntoon.

Jatkuu

Sannan kommentti

Metsälammella kannattaa olla haukkana ensimmäisten joukossa, jos mielii ehtiä hyvissä ajoin tapahtumiin mukaan: erityisen nopeasti täyttyvät tallilaisille suunnatut ilmaistunnit! Kommentoin tarinan kokonaisuudessaan viimeiseen osaan. Tässä osassa kappaleet olisivat voineet olla pidempiä, sillä teksti näytti rikkonaiselta lyhyiden kappaleiden ja vuoropuheluiden vuoksi. Kun saat tarinan runkoon vähän "lihaa luiden ympärille", tarinoista tulee heti mielenkiintoisempia ja siistimpiä. Voisit kuvailla enemmän ympäristöä ja tapahtumia virkkeiden yhteydessä: ne tuovat tekstiin elävyyttä ja värittävät sitä lukijalle mielenkiintoisempaan suuntaan. Aina ei tarvitse pyrkiä yksinkertaisuuteen. Suora lainaus (tässä tapauksessa tekstissä ollut tuntilista) laitetaan aina lainausmerkkeihin, ja tässä tilanteessa olisit voinut myös kursivoida sen.

"Sanna kirjoittaa parhaillaan.
Emma - Foggy..."
-> Tässä selvensit, mitä kirjoitin. Kun edellistä virkettä selvennetään, käytetään kaksoispistettä.
-> "Sanna kirjoittaa parhaillaan: Emma - Foggy..."

"Pian tunti näyttää olevan täynnä ja listassa lukee. Minun, Emman, Aylan, Iidan, Destinyn ja Jasun nimet."
-> Laitoit pisteen keskelle virkettä, mikä rikkoi kokonaisuuden. Näiden lauseiden väliin ei tule minkäänlaista merkkiä:
-> "Pian tunti näyttää olevan täynnä ja listassa lukee oman nimeni lisäksi Emman, Aylan, Iidan, Destinyn ja Jasun nimet."

alan hoitaa
-> "hoitaa" on tässä tapauksessa puhekieltä.
-> alan hoitamaan / ryhdyn hoitamaan


Jatkossa.

[Ella]

On päiviä jolloin on kuin tulisilla hiilillä, ahdistuneena ja erittäin masentuneena, mutta tänään ei todellakaan ollut sellainen päivä. Kesken koulupäivän - ja Suomen miesten parisprintin loppuhetkillä - minulle soitti Lychee kennelin omistaja ja arvatkaapa mitä? Minulle tulee seitsemän viikon päästä ihana piene, Luag Lackswag, tutummin Luka. Se on aivan ällösöpö karvapallo, mutta ehkäpä nyt kerron jopa siitä, mitä teinkin sen sijaan että vain hehkutan.

Pää pilvissä, vaikka loska lensikin kaikkialle ajaessani ihanalla pyörälläni, ajelin Metsälammelle, hyräillen itsekseni ja taisin meinata jopa jäädä jonkun auton alle, mutta minuapa tuo ei nyt niin haitannut! Jätin pyörän tallin seinää vasten ja hyppelehdin sisälle. Kello oli jo paljon, kuusi, ja ilta oli jo hämärtynyt masentavan mustaksi, mutta minä olin edelleen kuin itse aurinko löytäessäni tieni Busterin karsinalle. Kimo ori olikin jo sisällä mussuttamassa pientä heinätuppoa, joten minun tehtäväksi jäi hakea tämän harjat ja tavarat käytävälle ja alkaa puunaamaan tuo pieni ori valkoiseksi. Jonkin aikaa puunasinkin, ennen kuin Iida ilmaantui juttelemaan mukavia karsinan ovelle ja siinä vierähtikin pieni tovi ja pian olimmekin suuntaamassa pienten oriemme kanssa maastoon. Sinne menisi sekin puunaaminen, mutta ehkäpä tuon nyt kestää!

Ilman satulaa kimon orin selässä oli varsin hauskaa, varsinkin kun oltiin varustettu Buster ja Aksu molemmat moninaisilla heijastimilla, ja naurettiinkin näkyvämme ainakin seuraavaan pitäjään asti kun lähdimme koluamaan maastoja. Jännitystä toi pimeä, pilvinen yö, mutta ainakin meillä oli hauskaa laukatessa ja ravaillessa pitkin loskaisia teitä. Talliin päästessä olikin erittäin selvää, että olimme rymynneet vaikka missä, sillä Buster näytti enemmän mustalta kuin kimolta ja erittäin syvään huokaisten aloitin orin puunaamisen. Kun hän vihdoin oli suurin piirtein puhdas, jätin orin syömään ja lähdin Iidan seurana kohta taloa.

Ei kestänyt kauaakaan kun jo näyttelin kasvattajan lähettämiä kuvia minun säälittävästä pikku marsusta, jatkuvasti kertoen tulevaisuuden suunnitelmista ja kaikesta muusta. Katso nyt vaikka, eikö olekin söpö?

Copyt: Nice Of You to Come Bye, luvat on!

Sannan kommentti

Voi kamaluus kuinka ihanan poitsun oletkaan itsellesi kaivanut! Nyt pitää pitää peukut pystyssä sen suhteen, että uusi pentusi tulisi myös meidän Artun kanssa toimeen – minä nimittäin elättelen toiveita, että saisin nähdä Lukaa vähän useamminkin Metsiksellä! Ilma on tosiaan ollut ihan kamala, loskaa tulee joka rännistä, eikä Buster tosiaan pysy valkoisena, ei sitten millään.

Siisti ja ytimekäs tarina, jossa oli mielestäni sopivan pituiset kappaleet. Et selittele maita ja mantuja, vaan valikoit taitavasti ne asiat, jotka ovat tärkeitä tarinan sisällön suhteen. Kuva oli hauska lisä tarinaan ja sen sisältöön, joksikaan en valitettavasti voi antaa siitä kuvamerkintää, sillä kuva ei ole itse ottamasi.

"Kesken koulupäivän - ja Suomen miesten parisprintin loppuhetkillä - minulle soitti..."
-> Ja-rinnastuskonjunktiota ei tarvita, sillä ajatusviivat ajavat jo sen asian.
-> "Kesken koulupäivän – Suomen miesten parisprintin loppuhetkillä – minulle soitti..."

Lychee kennelin = Lychee-kennelin
-> Yhdysmerkkiä käytetään, jos sanan toinen osa on erisnimi (Lychee).

redtricolor poika = redricolor-poika
-> Yhdysmerkkiä käytetään myös silloin, kun sanan toinen osa on vieraskielinen.

17,60v€

[Roope K.]

22.2.2014

Koska näppäimistö on "kabut!" joidenkin kirjainten osalta, ei tarinaa tässä kuussa tule.
Mutta kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa tämän päivän osalta.

((ppssst, sivuilla pablon kuva vie Ellan sivuille))

Sannan kommentti

Aivan ihana kuva Pablosta – vaikka tilanne olikin varmasti hanurista. Pablo on väritetty elävästi ja karvaisesti. Kasvoihisi jäin kaipaamaan hiukan väriä, ne näyttävät jäätyneiltä. Muuta kritiikkiä tästä ei ole antaa, piirrät hyvin!

16,80v€

[Jasu]

Hiihtoloman aikana olin käynyt todella vähän tallilla, sillä olin isosena yhdellä rippileirillä. Nyt kuitenkin astelin iloisena päätallin toimistoon ja tervehdin uusia, sekä vanhoja kasvoja. Uudet kasvot esittäytyivät Tassuksi ja Noreeniksi ja esittelin itseni heille. Tämän jälkeen kävin kurkkaamassa uusia kaviokkaita, Rinjaa ja Maraa. Siinä sivussa kävin moikkaamassa Sannaa ja sainkin heti tehtävän: Meidän piti Meijun kanssa viedä heinäpaalit vintille.

Yksi tyhjä karsina oli täynnä heinäpaaleja, joten aloitimme urakan. Puolentunnin uurastuksen jälkeen pidimme kahvitauon ja menimme Sannan talolle heiniin vuorattuna. Kasperkin istui Sannan keittiössä ja siemaili kahviaan. Joimme kahvit nopeasti, jonka jälkeen menimme jatkamaan urakkaa.

Tunnin päästä kaikki paalit olivat vintillä ja puistelimme Meijun kanssa heinän oksia vaatteistamme. Mittasimme vielä heinät valmiiksi iltaruokintaa varten ja lähdin kotia.

#5

//Sori tälläne lyhkänen, kun ei ole aikaa kirjoittaa pitempää.

Sannan kommentti

Me ihmeteltiinkin jo Metsiksellä, että minne oikein hävisit harjoittelujakson jälkeen: tämä selittää! Metsälammelle tosiaan saapui iso pinollinen uusia heinäpaaleja, edelliset kun alkoivat uhkaavasti hupenemaan tallivintiltä. Niiden kantamiseen tarvittiin apukäsiä, sillä en halunnut laittaa ketään roudaamaan niitä sinne yksin. Kiitos paljon avustanne, näillä pärjätään taas – toivottavasti – pitkään!

Kaksoispisteen jälkeen jatketaan aina pienellä alkukirjaimella, ellei sen jälkeen tule erisnimeä.

"...sainkin heti tehtävän: Meidän piti..."
-> "...sainkin heti tehtävän: meidän piti..."

puolentunnin = puolen tunnin

11,50v€

[Ella]

Mitä parempaakaan tekemistä nuorella olisi lauantaiaamuna, kuin sohlata pyörällä hieman kirpeässä ulkoilmassa kohti tallia. Kello oli varmaankin vasta kuusi aamulla, mutta siinähän minä pyöräilin, heijastinliivi päällä ja otsalamppu päässä. Olin luvannut auttaa Sannaa aamutallissa - tai no, hän oli enemmänkin pakottanut - ja tiesin jo nyt unenpöpperöisenä pyöräillessäni katuvani tätä päätöstä myöhemmin päivällä. Saavuin kuitenkin tallinpihaan hyvissä ajoin ja näinkin Sannan kävelemässä talolta vähinään yhtä hereillä olevana kuin minä. Hänellä olikin kädessä kahvikuppi, enkä voinut kuin huokaista. Minä siis tekisin suurimman osan tänä aamuna, mutta eipä tuolle kai mitään voi.

"Huomenta", huikkasin Sannan ollessa tarpeeksi lähellä, saaden epämääräistä muminaa vastaukseksi ja olankohautuksen kera siirryin talliin hänen perässään.

Sanna alkoi heitellä heiniä, jonka jälkeen minä tulin ruokakärryn kera perässä, jakaen hevosille niiden vaatimat rehut. Hevosten keskittyessä syömään siirryin loimittamaan otuksia, hyräillen itsekseni samalla kun Sanna meni touhuilemaan jotain aivan jonnekin muualle, toivoin ainakin, että hän vain meni hakemaan kahvia. Kun olin saanut loimitettua sitä tarvitsevat, lähdin heittämään tarhoihin heinät valmiiksi ja pian Sanna toikin hevosia tallista tarhoihinsa. Autoin häntä jahka sain karkearehut jaettua ja pian meillä olikin koko tallin väki pihalla, mutustelemassa heiniä tyytyväisenä. Aloin siivoamaan karsinoita Sannan kadotessa jälleen kerran, mutta eipä tuo minua sinällään haitannut. Ripeästi työskennellen sain karsinat pian puhdistettua ja lakaistessani käytävää Sanna tuli käskemään minut aamupalalle. Lakaisin loppuun ja suuntasin talolle, jossa suorastaan rojahdin tuolille mussuttamaan Sannan valmiiksi tekemää voileipää.

"Kiitos avusta, mä en varmaan itse ois tänään jaksanu pistää näitä kopukoita ulos", nainen mutisi pöydän toiselta puolelta enkä voinut kuin hymähtää.
"Mä nukahan ihan varmasti tossa iltapäivällä, eikä ne päikkärit jää kovin lyhyiks", naurahdan virnistyksen kera.

"Muuten hei! Sain taas uuden kuvan tosta mun pienestä urposta, se on jo ihan tosi iso. Tai siis.. kohta kahen viikon ikäinen mutta kuitenkin! Saan sen kotio viiden viikon päästä, aattele!" En saanut innostusta pysymään pois äänestäni, mutta miten saisinkaan, mun ihana pieni Luka tulisi kotiin kovin pian! Ja mitä olin kuvista nähnyt ja kasvattajan puheista ymmärtänyt, vaikutti hän nyt jo erttäin aktiiviselta pikkuherralta, jota kiinnosti aivan kaikki mahdollinen ja mahdoton.



Sannan kommentti

Iso kiitos avustasi aamutallin kanssa! Vain harva tallilainen jaksaa nousta ennen kuutta ihan vain sen vuoksi, että pääsee Metsälammelle raatamaan... heh! Tallihommat ovat katoamaton luonnonvara, ne eivät lopu vaikka raataisi 24/7 taukoamatta. Aivan ihana tuo Luka! ♥

Tarinasi oli virheetön, enkä löytänyt ainuttakaan korjattavaa kohtaa. Yhden kirjoitusvirheen noukin tekstin seasta, siihen se sitten jäikin. Keep going!

17,40v€

[Iida]

Kävelin reippaasti kohti tallia. Kevät oli jo tuloillaan ja lumet olivat alkaneet jo sulaa. Talli tulikin pian näkyviin. Suurin osa hevosista oli tarhassa nauttimassa keväästä. Tallin piha oli kyllä aika kurainen ja kenkäni olivat aivan mutaiset. Päätin mennä toimistoon katsomaan, olisiko siellä muita. Ennen kun astuin sisään, yritin putsata hieman kenkiäni. Sain kyllä suurimman osan mudasta pois. Avasin oven joka narahti hieman ja astuin sisään. Ripustin takkini naulakkoon ja kävelin peremmälle. Sannaa ei näkynyt missään, mutta olihan toimistossa joitain tallilaisia. He istuivat sohvalla ja juttelivat.
- Moi Iida! he tervehtivät, kun huomasivat minut.
Nyökkäsin tervehdykseksi ja istuin myös sohvalle. Pöydällä oli dominokeksejä ja päätin ottaa yhden. Ajatuksissani päädyin tuijottamaan Claudiaa.
- Mitä tuijotat? Claudia kysyi kummastuneena.
Olin juuri kääntämässä katseeni pois, kun huomasin Claudian ripsissä jotain uutta.
- Onko sulla irtoripset? kysäisin.
Claudia avasi suunsa ikäänkuin sanoakseen jotain, mutta nyökkäsi vain. Sitten Sannakin tuli sisään. Hänen takkinsa oli aivan kurassa, niin myös housutkin. Sanna mutisi hieman kiukkuisen oloisena:
- Maastoutuminen... se taito jonka varmaan jokainen hevonen osaa.
Stefan avasi ensimmäisenä suunsa ja kysyi:
- Sanna, mitä sulle on käynyt?
Tirskahdin ja yritin pidätellä nauruani. Claudia tuijotti pöydällä olevaa kaktusta ja yritti hänkin pidätellä nauruaan.
- No, mä olin hakemassa Ellaa tarhasta. Nyt kun on niin kuraista, se oli tietenkin pyörinyt varmaan jokaikisessä kuralätäkössä. Oli siinä siivoamista..., Sanna sanoi kiukkuisena.
Nyökyttelimme ymmärtäväisinä.
- Hei Sanna, ei saa nyt olla noin kiukkusena nytkun viikonloppukin alko just, niin mä voisin..., Stefan alotti.
Ella katsoi Stefania kyllästyneenä ja huokaisi syvään.
- ...kertoa vitsin? Ella täydensi.
Stefan katsoi Ellaa mistätiesit-ilmeellä, mutta kohautti sitten hartioitaan ja alkoi kertomaan vitsiä, jonka kaikki olivat kuulleet monet kerrat:
- Mitä filosofi sanoi toiselle? - Skeptikoilta puuttuu henkistä voimaa. - Mutta minä en käytä kaulahuivia, vastasi hänelle toinen filosofi. - Uskonto ja tiede täydentävät toisiaan, jatkoi ensimmäinen. Silloin tuulenpuuska lennätti kirjavan villahuivin kengättömän filosofin kasvoille. Eikä hän tahtonut sitä, vaan heitti pois.
Sanna piristyi hieman, mutta me muut vain katsoimme Stefania tylsistyneinä. Uudet vitsit olisivat ihan hyvä juttu.

Hetken päästä alkaisivat talutustunnit ja Sanna oli pyytänyt meitä taluttajiksi. Olimme suostuneet ja lähdimme laittamaan hevosia kuntoon. Itse menin oritalliin. Aksun ratsastaja ei ollut vielä tullut. Olin juuri lähdössä hakemaan Aksun harjoja, kun kuulin Busterin karsinasta mutinaa. Kävelin Busterin karsinalle ja kurkkasin sisään. Siellähän Buster oli - ja myöskin Snuffe.
- Refleksi on liike joka tapahtuu ilman aivojen ohjausta..., Snuffe luki.
- Moi..? sanoin.
Snuffe hätkähti ja kääntyi katsomaan minua.
- Ai moi! Mä tässä luen bilsan kokeisiin, ne on maanantaina, Snuffe vastasi.
Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Aksun harjoja.

Kun tulin harjojen kanssa takaisin Aksun karsinan luo, sen luona olikin jo tyttö. Varmaankin Aksun ratsastaja. Tyttö kääntyi katsomaan minua ja ennen kun hän ehti sanoa mitään, aloin puhumaan:
- Mä olen Aksun hoitaja, Iida. Sä varmaan ratsastat sillä tänään?
Tyttö nyökkäsi ja sanoi:
- Joo ratsastan. Mä olen Eerika.
Avasin karsinan oven ja sanoin Eerikalle:
- Ota tästä harja, niin harjataan Aksu.
Eerika totteli minua ja otti harjan käteensä. Sitten hän alkoi harjaamaan Aksua reippaasti. Hän oli varmaan ratsastanut aikaisemminkin. Avustin Eerikaa harjaamisessa. Sitten aloimme laittamaan Aksulle varusteita. Eerika osasi laittaa itse varusteet, mutta tarkistin lopuksi että ne olivat laitettu oikein. Sitten talutimme Aksun maneesiin.

- Eerika ei tarvitsekaan taluttajaa, hän on kehittynyt paljon, Sanna sanoi minulle maneesissa.
Nyökkäsin ja menin katsomoon Ellan viereen. Juttelimme Ellan kanssa kaikenlaista, kunnes tunti alkoi. Vähän ennen tunnin loppua kuulimme ääniä pihalta.
- Hei, jättäkää mullekkin niitä pullia! joku huusi.
Vilkaisin Ellaa joka nyökkäsi. Livahdimme pois maneesista ja menimme äkkiä toimistoon, jotte mekin saisimme edes yhden pullan!

//Tässä tän extra-tehtävän suoritus

Sannan kommentti

Kyllä me kaikki Stefanin vitsit tiedetään! Ei vaineskaan, paljastan, etten edelleenkään ole ymmärtänyt tuota mainitsemaasi yksilöä. Siis sitä vitsiä, Stefania kyllä pyrin ymmärtämään. Edes hiukan. Noniin, pulinat sikseen! Mukavaa että mulla on tällanen vapaaehtoinen taluttaja-armeija valmiina taistoon. Mihin mä joutuisinkaan ilman teitä tallilaisia! Varmaan hommiin.

Tarinasi oli siisti ja virheetön, mutta mielestäni se jäi kaipaamaan enemmän "lihaa" eli tekstiä repliikkien ympärille. Seuraavassa tarinassa vähemmän repliikkejä ja enemmän muuta tekstiä! Kirjoitat hyvin ja tekstejäsi on mukava lukea, niinkuin aina ennenkin.

17,60v€ + extra

[Destiny]

Merli on mukava ruunikko,
Cindy voikko, Ronnie hallakko.
Aksu, Myy sekä Ella, kuka puuttuu?
No Buster-herra!
Silava, Kisu ja Terranova, ihania kaikki, ilman muuta!
Grandi-neiti taitava, Roni on valtava.
Lude ja Jätkä suomipoijjaat, vahvat ja komiat, tytöt hurmaa!
Foggy on poni, monien unelma,
Pipsa ja Mara, hevoset mukavat!
Jäljelle jäävät Jade ja Rinja, prinsessaponit upeat!

Kaikki ovat ihania, metsisläisten aarteita, oikeita kultamuruja!

Sannan kommentti

Hauska runonpätkä Metsiksen hevosista. Joissakin kohdissa riimit eivät oikein luistaneet, mutta kokonaisuudessaan runossa oli letkeä meinkinki ja kaikki Metsiksen hevosetkin taisi tulla mainittua – mä en jaksa laskea!

6,20v€

[Stefan]

Emmiina Krysanthe Jade Mustonen

Serkkutytön pikkusiskon kastejuhlan jälkeen leijuin pilvissä. Tytön nimi oli Emmiina. Emmiina Krysanthe Jade. Pieni 2 kuukautta vanha tuhiseva nyytti nukkui vaunun vällyjen välissä ja käänsi välillä kylkeään tai ynähti. Maailman suloisen näky se oli, sulatti tällaisen miehen sydämen välittömästi. Työntelin tyttöä auringossa tallin edessä ja kuuntelin hevosten rouskutusta, joka kuului tallin avonaisesta ovesta. Samassa tallista kuului hirvittävää meteliä, joku hevosista kiljaisi inhottavasti ja toinen potki karsinansa ovea. Ihan kuin olisin kuullut muksahduksenkin. Emmiina tietenkin heräsi ja alkoi itkeä. Joku hahmo lähestyi tallista, ojensi kättään ja vasta auringonvalossa tunnistin Destinyn lakatut kynnet.

- Hei, sanoin puolivakavana. Mieleeni muistuu hetkessä eräs suudelma, ja se sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin.
- Hei. Millon sä olet lapsenkin ehtinyt saada? Kenen kanssa? Destiny naurahti ja silitteli Emmiinan päälakea, jossa oli haituvaista vauvahiusta. Emmiina hiljeni.
- Hahaha. Tää on mun serkku vaan, kerroin ja nostin tytön syliini.
- Mikä hänen nimensä sitten on? kysyi Sannan ääni takaapäin, ja käännyin säikähdyksissäni ympäri.
- Emmiina Krysanthe Jade. Mustonen, esittelin ylpeänä ja naiset tietenkin kiemurtelivat edessäni kun kannoin maapallon suloisinta otusta käsivarsillani. - Hyvää naistenpäivää vaan!

Kun oli aikaa ratsastaa, lykkäsin Emmiinan vaunut Sannalle.
- Onko meillä muuten yhtään kärryjä? kysyin.
- Kottikärryjä on kyllä, tuolla kulmalla.
- Tarkoitan niin kuin ajokärryjä? tarkensin.
- On tuolla varmaan jotkut vanhat, nuo ihan pienet kuin penkki. Täällä on niin liukasta etten sinuna ajaisi ulkona. Maneesissa voi vaikka pujotella töt-, Sanna yritti, mutta keskeytin:
- Joo, mä menen ratsastamaan. Otan Jaden ja Maran tänään, ehdotin ja ennen kuin Sanna ehti laittaa Emmiinaa riesakseni, sujahdin satulahuoneeseen. Kunhan olin saanut upean Maran satuloitua, talutin orin maneesiin ja lähdin tekemään pohkeenväistöjä.

Kun sain Marasta tarpeekseni koulukentällä hoidin orin pois ja seuraavana oli tiedossa Jaden Hexen. Jaden kanssa hyppäsin kavaletteja ja ristikoita. Ihanan tamman jälkeen oli tiedossa lannan lapiointia, ja kun viimein matkasin hoitajien huoneeseen, Emmiina itki ja minun oli pakko mennä lohduttamaan. Monta tyttöä oli kerääntynyt lapsen ympärille, mutta Loci tarkkaili turvallisesti kauempaa.
- Kiitos kun vahditte Emmiinaa, mutta nyt mun pitää viedä tyttö oikeaan osoitteeseen, ilmoitin. Kun astuin ovesta ulos, joku vielä kysyi:
- Mikä hänen nimensä on?
- Emmiina Chrysanthe Mustonen, kerroin ja sitten lähdin kohti tädin omakotitaloa.

Sannan kommentti

Herranjestas sentään kun olikin suloinen ilmestys! Kappas vaan kun sun kontillesi on sellainen uskottu – ei siis sillä, etten luottaisi taitoihisi. Emmiin Chrysanthe Jade Mustosessa onkin muisteltavaa, mahdottoman pitkä ja hieno nimi! Näillä keleillä ei tosiaan kannata lähteä ajelemaan maanteille, mutta hyvin pian, hyvin pian keli sallii senkin liikutusmuodon. Aksun kanssa kannattaa lähteä ajelulle, samoin Ellan kanssa ja Pabloakin voit yrittää... Jätkä haltsaa myös kärryhommat, samoin Roni ja...

Tarina oli ihanan ytimekäs: ei liian pitkä, eikä liian lyhyt. Vuoropuhelua oli sopivasti, ja tarinan aloitus ja lopetus olivat sopivan ytimekkäitä. En harmi kyllä tälläkään kerralla napannut yhtään korjattavaa virhettä!

16,80v€

[Meiju]

"Arvatkaas mitä?" Kysyn astuessani taukotupaan, virne naamallani. Sanna, Stefan, Kasper, Loci ja Iida kääntävät huomionsa minuun, samalla kun minä melkein hypin paikallani. Toki se, että karvapallot ympärilläni innostuivat samaa tahtia minun kanssani ei auttanut uutisten kertomista.

"Ensinnäkin. Mulle tulee kahdeksan viikon päästä bortsuvauva! Ihana mustavalkoinen narttu, Dina. Ja samoihin aikaan varmaan kotiutuu toinen mustavalkoinen, Yossu! Että siinähän sitten rämmitte mun koiralauman läpi aina kun tullaan tallille", hihitän, pystymättä pitämään virnettä pois naamaltani. Ariel onnistuu vihdoin hypähtämään Stefanin syliin, samalla kun Riimi hyppää Sannan syliin ja Aida sen sijaan kyhnää itseään jokaisen jalkoja vasten, vinkuen matalasti. Hölmöt koirat. Hetken mietin näitä hölmöjä, keitä tulisi tunkea vielä lisää kokeisiin, josko vaikka saataisiin edistystä, mutta sitten muistan sen itse asian mitä tulin kertomaan.

"Ja siis se pääpointti koko hommassa on, että jos vain orinpitäjälle sopii, niin Crandi astutetaan tässä kohta puoliin. Kyllä sitä nyt tunneilla voi käyttää hyvinkin, toki kevyemmin mitä lähempänä poksahtamista se on, mutta niin. Miettikää! Lisää pieniä! Sellainen ihana pieni hannovervarsa täällä!" Innostusta pursuaa jokaisesta ihohuokosesta, enkä todellakaan yritä olla virnuilematta.

Sanna tuijottaa minua hieman lasittunut katse silmissään, silittäen Riimiä samalla, kun taas Kasper, Stefan, Loci ja Iida näyttävät erittäin yllättyneeltä minun puheripulistani. Hymähdän, ristin käteni rintakehäni päällä ennen kuin käännähdän kannoillani. "Meen ratsastaan Silavan. Pitäkää te koirat", sanon ennen kuin tepastelen ulos vilpoisaan, jättäen koirat jälkeensä. Pureskelkoot sanomaani sitten keskenään, jos eivät kestä tuollaista infotulvaa! Tai sitten iloinen Meiju on vain jotenkin harvinainen näky. Pyh, sanon minä.

Sannan kommentti

Kaikilla Metsälammella taitaa olla vauvakuume! Stefanilla ja sulla ainakin – jos siis Stefania oikein tulkitsin edellisistä kirjoituksista. Mikäs siinä, ovathan ne hurjan söpöjä. Mä tosin keskityn vain shettisvarsoihin, niitä kun tupsahtelee Aksulta ja Ellalta vuoron perään. Aww! Pakko muuten myöntää, että sulla on harvoin tuollaisia puheripuleita!

Tarinasi oli sopivan pituinen ja ytimekäs (sanoo Sanna, joka pitää erityisen paljon lyhyistä ja ytimekkäistä teksteistä), mutta siitä jäi uupumaan otsikko ja kielioppivirheet.

15,30v€