Bellan päiväkirja

[Roosa]

Elomaasto

Bellan satulaton selkä oli lämmin ja pehmeä. Tamma talsi innokkaasti eteenpäin Sintin perässä, joten mä saatoin keskittyä Siljan kanssa rupatteluun. Muustakin populasta kuului innokasta puheensorinaa ja ihastuneita huokauksia. Pellon yli kulki kaunis auringonsäde laskevasta auringosta. Taivaanrannassa lipuvat pilvenhattarat värjäytyivät punertavan oransseiksi. Ilta-auringon lämpö kulki viljapellon lävitse ratsukoihin.

Bella tiesi, että olimme laukkapellon ympärillä. Se viskeli välistä päätään ja yritti heinätuppoja napaten ohittaa Sinttiä, jota se oli hetki sitten kiltisti seurannut. Kun Sinte huudahti jonon etunokasta "ravi", Bella lähti pelkästä sanasta ravaamaan sitä omaa, tasaista ravia, jossa tuntui pieni ponimainen pompotus. Tamma yritti kiihdytellä, luullen, että laukkaisimme heti alkumatkasta. Jouduin siis olemaan ilonpilaaja ja hidastelemaan Bellaa oikein kunnolla.

Metsän reunalla sirryimme pikkuhiljaa käyntiin. Bella teki siirtymän pienesti protestoiden. Sillä oli selvästi menohaluja enemmän maastossa kuin kentällä! Harvakseltaan kasvavat puut ympäröivät meitä. Ja täytyi myöntää, että inhottavasti inisevät itikat imivät jokaista armotta, jotka olivat laittaneen erehdyksissään T-paidan päälle. Olin onneksi itse tajunnut hyttysvaaran, joten olin vetäissyt topin päälle ohuen pitkähihaisen.

"Arvaatte varmaan mistä Mansikkametsä on saanut nimensä?" Sinte tirskahti, mun päästäessä huokauksen. Mä olisin periaatteessa voinut ottaa poimurin mukaan ja sohia sillä marjat parempiin suihin. Sitä mä en kuitenkaan ollut ottanut mukaan, eikä Sinte olisi varmasti edes antanut käyttää koko kapinetta.
"Oi että, tonne kun pääsisi keräilemään!" mä purin ajatuksiani.
"Pokemon Go'n syötävä versio", joku nauroi ja sai muutkin hihittämään.

Pääsimme metsän läpi kuljettuamme Mansikkaniitylle, jolle auringonsäteet pääsivät siivilöitymään hyvin. Pian kaasupallo painuisi mailleen ja nousisi sitten taas aamulla (herättämään meidät, murh).

Ravasimme taas pienen pätkän. Bella pärski ja venytti kaulaansa alaspäin. Sen ravi oli muuttunut matkan mittaan kiireisestä sähellyksestä verkkaiseksi ja rennoksi hölkäksi. En voinut olla ihastumatta tammaan koko ajan enemmän. Sen leveä selkä ja pyöreä kesämasu helpottivat istumista. Kovasta selkärangasta ei ollut tietoakaan! Onneksi, koska mun pakarat eivät kestä kovia selkiä.

"Kohta tullaan joelle. Se on melko kapea, voidaan hypätä yksi kerrallaan sen yli!" Sinte kailotti ja antoi Ellun hypätä joen yli. Sitten meni Helmi, sitten Kira... Lopulta joen ylitti Sintti, joten aloin valmistella Bellaa ylitykseen. Meinasin liukua hypyssä pois kyydistä - pyöreässä selässä ei olekaan aina niin helppo istua könöttää...

Sinte kertoili matkalla Rajasillalle jonon etunokalle hauskoja hevosjuttuja, mutta takanatulijat juttelivat omiaan. Sillalle päästyämme kaikki muut tömistelivät onton sillan ylitse kuin vanhat tekijät, mutta yksi hevosista jäi jumittamaan sillan toiselle puolelle, kunnes jokaisen ongelman apu (omena!) astui peliin!

Bella nyhti ruohoa maasta. Nuotio hohkasi lämpöä ja kotoista tulen loimuamisen ääntä. Juttelin Siljan ja Iinan kanssa omiamme, lämmittäen syömisenkin lomassa käsiämme nuotiolla. Haalea savu kohosi korkeuksiin, kun taas tuli sai sen alla nokeentuvat puut hajoamaan hiljalleen. Koska mun eväät olivat hyvin ravitsevat - toisin sanoen omena ja suklaapatukka - olin ensimmäinen, joka oli ahminut ruokansa. Odottelin nuotion lämmöstä nauttien muita ja menin sitten irrottamaan Bellaa puusta.

Viitapolulla Bellan toivoma asia toteutui vihdoin. Ja itse asiassa mäkin olin toivonut sitä asiaa salaa. Vauhdikas laukkaspurtti. Bella kiihdytti polulla nollasta sataan sekunnin sadasosassa, eikä se jäänyt isommasta Sintistä turvanmittaakaan jälkeen. Tamma paineli menemään häntä soihtuna, mun nauttiessa tuulenviimasta, silmistä valuvista vesitipoista. Olin onnellinen.

Bella ei olisi halunnut mennä rauhallista ravia enää laukkapätkän jälkeen, mutta iisisti hölkkäilevä Sintti pakotti Bellankin pysymään pöksyissään. Tai no, olisi voinut sanoa, että Bella ei pysy pöksyissään, koska hänellä ei ole pöksyjä. Ei edes villapöksyjä. Onneksi kenenkään ei edes tarvinnut pysyä pöksyissään, kun toinen laukkasuora tuli jo eteen.
   "Otetaanko laukkakisa?" Sinte kysyi virnistäen, saaden vastaukseksi monia iloisia huudahduksia.
Vauhdin hurmos oli kaapannut sekä mut että Bellan. Tamman häntä liehui voitonlippuna ilmassa, sen mielen oli vallannut voitontahto. Vauhti kiristyi entisestään, saaden tuulen humisemaan mun, ja ehkä Bellankin korvissa. Se intoutui heittämään muutaman ilopukin, mutta pysyin kyydissä satulattomallakin selällä.

"Voittaja julistetaan tallilla!" Sinte ilmoitti ja nauroi, kun loimme häneen murhaavan katseen.
"En mä malta oottaa niin kauaa!" hihkaisin, muka niin masentuneena.
"No mut hei, otetaanpa pari ravikierrosta niityn ympäri, että saadaan tehtyä kunnolliset loppuverryttelyt. Sen jälkeen voidaan sitten kävellä tallille", Sinte jakeli ohjeita, siirtäessäni Bellan rauhallisuutta tavoittelevaan loppuraviin.

Kommentoitu elomaaston tapahtumassa, jolloin siitä jaettiin palkinnot ja tarinamerkintä t. Sinte

[Roosa]

"Nomutku emmä osaa"

"Onks tää nyt niinku hyvä?"
"Ei."
"Mitä mitää parantaa?"
"Rajaat sen kuvan paremmin."
"Nomutku emmä osaa!"
"Osaatpa."
"Miten kuvan voi rajata sit paremmin?"
"En kerro."
"Sä oot joskus tylsä."
"Jep, niin oonki, ainakin sillon, kun pitää herätä viideltä talitöihin ja unohtaa juoda kahvit."




Jee, Bellan päiväkirjakiin sai pitkästä aikaa piristystä! Lisään tämän päiväkirjan kanteen Vanhassa kansikuvassa olleeseen hoitajan nimeen tulikin yksi "O" lisää Tästä saat 8,20v€! T. Sinte

[Roosa]

Uuden aika

Hätkähdin taaksepäin ja otin tukea tuolin selkänojasta.
"E-että... Lopettaisin?" kivahdin äidille.
"En voi mitään. Rahaa ei ole sun ratsastustunteihin, ja onhan se hevosharrastus aikamoista hömppää..", äiti totesi sillä äänensävyllä, mitä se käyttää aina, kun puhe on edes mistään hevosiin liittyvästä.
"Ei. Mä en voi lopettaa", kyyneleet polttelivat silmieni takana. Vastahan olin päässyt alkuun Bellan kanssa ja... Kaikki oli vielä edessä. "Teen mitä vaan sen edestä, että mun ei tarvitse lopettaa. Vaikka mun pitäiskin syödä kuivia makarooneja koko lopun ikäni", yritin saada ääneeni päättäväisyyttä.
"No, jos rahaa alkaisi sataa taivaalta, ei tässä olisi mitään, mutta tallijuttusi vievät huomattavasti eniten rahaa. Se on siis karsittava pois, yritä ymmärtää", mutsi onnistui kuulostamaan yllättävän lempeältä ja pörrötti hiuksiani. Epänormaalia. Mulla ja äidillä oli omituisen kireän kylmät välit.

Yritin tallia kohti pyöräillessäni kaikin voimin olla uskomatta sitä tosiseikkaa, että jos mun pitää lopettaa, en voisi kääntää äitini päätä. Silloin nimestäni katoaisi se sana, mikä siihen parhaiten sopi. Roosa Fehst, hevosenhoitaja. Sen jälkeen, kuin sana rapisisi kirjain kirjaimelta pois, voisin enää moikkailla Bellaa silloin tällöin. Pyörä kiisi huimaa vauhtia kohti tallia. Kylmä ilmavirta sai poskia pitkin valuvat kyyneleeni jäätymään kiteiksi. Itku sai oloni turraksi. Itku, joka tunki jäätävällä voimalla ylös, saaden suolaiset pisarat liukumaan hitaasti kohti maata. Kehossani ei ollut mitään muuta, kuin kyynelvirta, joka kasvoi kasvamistaan, mitä lähemmäs Metsistä pääsin. Jos... Jos tätä ei enää huomenna olisi? Bellalla olisi joku muu. Joku muu, joka hoitaisi sitä yhtä hyvin, mitä se ansaitsi. Teki mieli käpertyä vilttiin ja olla tulematta enää ikinä ulos, vaikka mutsi huutaisi naama punaisena vieressäni. En välittänyt mistään muusta kuin siitä, että saisin pitää sen, mikä oli elämässäni tärkeintä.

Jätin pyörän lojumaan tallin seinustaa vasten. Saatoin kuulla korvissani, miten Sinte antaisi nuhteita tallilla juoksemisesta, mutta kai hän ymmärtäisi. Halusin rynnätä Bellan tukevan kaulan turviin, rutistaa lyhyessä ajassa tärkeäksi tullutta ponia niin kovaa kuin kehosta lähti.
Tamman karsinan ovi narahti, kun se aukesi kovalla voimalla. Hidastin vauhtiani ja lahnustin nenä punaisena kellertävän ponin luo. Bella höristi korviaan ja kuikuili mua tutulla tavalla otsaharjansa alta.
"Rakas..." niiskutin ja annoin kyyneleiden tuhria Bellan harjan. Se yritti lohduttaa. Mitä mun pitäisi tehdä, jotta vuodatetut kyyneleeni olisivat olleet turhia?

Kuulin Sinten lämpimän, ystävällisen äänen Bellan asuinboksin ovelta.
"Mm?" katsahdin varovasti naista kohti, mutta yritin pitää itkusta turvonneiden, punottavien silmieni katseen maassa.
"Tota... Anteeksi jos häiritsen, mutta haluut varmaan nähdä, kun tallille tulee uusi poni? Suloinen nyffiruuna", Sinte hymyili lempeästi ja laski hyytävästä tuulesta kylmän kätensä olkapäälleni.
Kuivasin kämmenselälläni kyynelpisarat pois ja nyökkäsin varovasti.
"Mulla onkin sulle vähän asiaa.." mutisin ja selitin tiivistetyn version mun elämäntilanteestani, joka saattaisi mullistaa mun maailman. Sen maailman, minne voisin jäädä vaikka sitten asumaan - tallimaailman.
"Voi ei! Oon pahoillani", tallin omistaja parahti, mutta sanoi, että hänellä olisi mulle toistakin asiaa.

Mielessäni heräsi uteliaisuus. Taputin Bellan kaulaa ja kipitin kuuliaisesti Sinten selän takana parkkipaikalle, jonne huristeli juuri sopivaan aikaan pienikokoinen traileri, jota veti tumma maasturi. Luultavasti bemari.
"Omistaja lupasi onnekseni hakea ponin, ettei tarvitse alkaa pumpata tuota puhjennutta rengasta", iloisesti hymyilevä naikkonen naurahti ja kietaisi hiuksensa napakalle ponnarille. Hän yritti selvästi keventää raskasta tunnelmaa, joka oli painunut päällemme märän viltin tavoin sen jälkeen, kun kerroin rahahuolistani.

Sinte käveli ripeästi siististi pysäköityneen traikun luokse, mun jäädessä etäämmälle katsomaan, miten kaksi naista kättelivät toisiaan ja alkoivat purkamaan ponia ulos. En voinut estää sitä. Sitä, että mun suusta pääsi ihastunut henkäys. Kimo poni viskaisi päätään ja hirnahti niin kimeästi, että korvissa soi, mutta pakitti pimeästä trailerista kiltisti pois. Aurinko siivilöityi leikkimään ruunaksi osoittautuneen newforestin harjalla, joka oli suloisesti pörrössä. Sinte oli oikeassa. Poni oli söpö, järjettömän söpö. Lämpö helahti sisimpääni - aivan kuin olisi rakastunut johonkin ihmiseen. Mutta mä ihastuin hevoseen, joka onnistui varastamaan jotain, mitä ei voisi palauttaa. Se varasti mun sydämen. Sinä kiitävänä hetkenä kaikki muu unohtui. Rahahuolet, äitihuolet, ponihuolet... Oli vain poni, jonka hörähdys kuului korvissani kuin hidastetussa filmissä.

"No, mitäs sanot?" Sinten innostunut ääni palautti mut maanpinnalle paratiisistani.
Havahduin ja tajusin, että mun unelmaponi seisoi mun edessä, ja pöristeli isoja sieraimiaan.
"Ja jos rahasta on pulaa, saat tietysti aloittaa työt tallikioskissa. Ja jos vain haluat, saat alkaa myös Paukun hoitajaksi!"

4 & viimeinen hoitomerkintä

Sinten kommentti

Ratsastus on tosi kallis harrastus, mutta onneksi hoitaminen ei maksa yhtä paljoa kuin oman hevosen omistaminen. Tokihan tallilta aina löytyy pientä tekemistä, josta saa korvausta ratsastuskulujen maksamiseen. Musta tuntuu, että sut olikin tarkoitettu Paukun hoitajaksi! Toivottavasti teidän välillenne rakentuu yhtä hyvä ja kestävä ystävyyssuhde kuin Bellan kanssa.

Ihana tarina! Tässä riitti tunteita, joita osasit kuvailla elävästi. Tarinassa kuvailemasi suru tuntui omassakin rinnassa, samoin kuin se onnellisuus Paukun saapumisesta! Teksti oli mun silmään virheetöntä ja hyvin huolellisesti kirjoitettua. Tätä oli kiva lukea!

20,20v€

Ps. Anteeksi viivästyneistä kommenteista

[Luna]

❥ 4.1.2017 Tiistai ❥

Kävelin reippaasti hiekkatietä pitkin. Olin samaan aikaan erittäin innoissani ja peloissani, koska oli ensimmäinen päiväni Metsiksellä. En ollut edes käynyt siellä ennen, mutta kiinnostukseni oli herännyt kun ohitin tallin yksi päivä. Asun noin 3 kilometrin päässä metsikseltä, joten sain hyvän lenkin kävelemällä sinne.
z
 Oli pakkaspäivä, ja aurinko oli juuri laskemassa. Onneks äiti hakee mut, ajattelin katsellessani hämärevää taivasta. Pian ohitin jo Metsiksen tyhjät laitumet ja käännyin pienemmälle tielle. Ohitin tyhjän pihattotalin ja sitten olinkin tallipihan keskellä. Mitäköhän minä teen nyt? mietin ja katselin hieman ympärilleni. Aloin etsiä katseellani Bellaa kaikkien, loimitettujen hevosten keskeltä jotka söivät heinää tarhoissaan. Pian näinkin voikon hoitoponini syömässä heinää jonkun kimon hevosen vierellä.
z
 Kiiruhdin innoissani tarhan portille ja ojensin käteni kohti hevosia. Kummatkin katsoivat kättäni hetken ihmeissään, kunnes jatkoivat heinän syöntiä. Katselin hetken niitä, kunnes muistin että takkini taskussa on pari porkkanaa. Heitin lapaseni maahan ja kaivoin ne esiin. Sitten menin varovasti aitojen välistä tarhaan ja näytin porkkanoita Bellalle ja tuntemattomalle hevoselle. Niiden kiinnostus heräsi heti ja pian he olivat luonani, molemmat omaa porkkanaa syömässä. En ollut varma, saisiko hevosille edes antaa makupaloja, mutta ei kai yksi porkkana tapa. Kun Bella oli syönyt porkkanansa ja töni minua muiden makupalojen toivossa, uskaltauduin silittämään sen otsaa varovasti. Se toinen hevonen tuli myös viereeni ja rapsutin sitäkin.
z
Yhtäkkiä kuulin takaani lumessa narskuvia askelia ja käännyin nopeasti ympäri. Tarhaa kohti oli kävelemässä joku nainen, joka hymyili minulle lämpimästi. Kun nainen oli tarhan portilla, hän tervehti minua iloisesti. "Hei", vastasin hieman hiljaa ja hymyilin. "Olen Sinte, tallinomistaja ja niin edelleen, sinä olet varmaan Luna?", Sinteksi esittäytynyt nainen sanoi samalla kun rapsutti Bellaa harjan alta. "Mm, juu olen Luna", vastasin ja siirsin sitten katseeni Bellaan. "Haluaisitko lähteä kanssani pienelle lenkille, minä ratsastaisin tällä Sintillä", Sinte sanoi ja rapsutti nyt Sinttiä. "Vaikka", vastasin innokkaasti. "Noh, tässä riimunnaru, voit hoitaa ja varustaa Bellan sen karsinassa, joka on ulkokarsinoista keskimmäinen. Varustehuone löytyy samasta tallista. Nähdään tallipihalla varttitunnin päästä", Sinte selosti ja kiinnitti turkoosin riimunnarun Sintin riimuun. Nyökkäsin ja seurasin tämän esimerkkiä laittamalla Bellalle riimunnarun ja taluttamalla sen ulos tarhasta. 
z
 Karsinassa harjasin tamman perusteellisesti, samalla puhuen sille. Bella seisoi koko ajan rauhallisesti paikallaan ja näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Pian nostin satulan sen selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Olen aina inhonnut satulavyön kiinnittämistä, eikä asiaa auta olemattomat käsivoimani. Sain kuin sainkin sen vihdoin kiinni ja pyyhin hikeä otsaltani. Vielä suitset, ajattelin ja otin ne käsiini. Kuolaimet meni hyvin suuhun, joka oli hyvä asia sillä suitsien laitto ei ole myöskään mitään lempipuuhaani. Poni oli onnekseni nyt varustettu, joten laitoin sinisen ratsastuskypäräni päähän ja olimme valmiita. Näin Sinten taluttamassa Sinttiä tallipihalle, joten talutin itsekin Bellan nopeasti Sintin vierelle. 
z
 "Teemme vain rauhallisen kävelylenkin Metsälampea ympäröivää rantalenkkiä pitkin", Sinte kertoi noustessaan Sintin selkään. "Saat samalla tuntumaa Bellalla ratsastuksesta." Nousin Bellan selkään ja pujotin jalkani jalustimiin. Sitten ohjasin Bellan Sintin perään ja lähdimme liikkeelle. Pidin ohjissa hyvän tuntuman Bellan suuhun ja keskityin pitelemään hieman liian innokasta tammaa. Se varmasti oli innoissaan maastosta. Onneks jätin raipan pois, ajattelin helpottuneena. 
z
 Ohitimme rantasaunan, ja pystyin jo rentoutumaan paremmin Bellan selässä. Ulkona oli jo pilkkopimeää, mutta reitti oli onneksi hyvin valaistu. Vilkaisin lampea, joka oli jäässä ja sen päällä oli ohut lumikerros. 
z
 Puolessa välissä reittiä Sinte kääntyi minun puoleeni. "Otetaanko hieman ravia?" Nyökkäsin vastaukseksi ja otin ohjat paremmin käsiini. Kun Sintti alkoi ravata, Bellakin aloitti ja kevensin sen selässä. Sintin askeleet olivat niin suuret, että jäimme hieman jälkeen. Annoin Bellalle hieman pohkeita ja se innostui siitä kovin. Se aloitti pukkilaukkansa niin yllättäen, että huomasin pian istuvani lumikinoksessa. Bella seisoi vieressäni ja katsoi minua ilkikurisesti. Sinte taas oli ohjannut Sintin luokseni ja kysyi, olenko kunnossa. "Olen", totesin naurahtaen ja nousin ylös puistellen lumia housuistani. "Haluatko ratsastaa loppuun asti?" Sinte kysyi pidellen kiinni Bellan ohjista. "Tottakai", vastasin hymyillen ja otin ohjat Sinteltä. 
z
Pian saavuimme takaisin tallille. Ratsastimme tallipihalle ja tulimme molemmat alas selästä. "Voit jättää sen sitten karsinaan ja jos haluat, voit auttaa hevosten sisälle hakemisessa ja ruokkimisessa", Sinte sanoi. "Tietysti haluan auttaa", kerroin ja talutin sitten Bellan karsinaan.
 Otin tamman varusteet pois ja harjasin taas tämän perusteellisesti. Putsasin myös kaviot ja sitten vein tavarat paikoilleen. Palasin Bellan karsinalle ja rapsuttelin sitä hetken. Sinte tuli karsinalle ja alkoi antaa ohjeita. "Voisit hakea Paukun sisälle, tuohon reunimmaiseen ulkokarsinaan ja muutenkin antaa ruuat ja vaihtaa vedet ulkokarsinoissa asuville hevosille eli Bellalle, Sintille ja Paukulle. Rehut löytyvät päätallista ja siellä on ohjeet mitä hevosille tulee antaa. "Selvä", sanoin ja kävin vielä ohjeita päässäni läpi.
z
 Suuntasin kohti Paukun tarhaa kädessäni harmaa riimunnaru. Vaalea ruuna oli portilla odottamassa ja varmasti tiesi saavansa pian iltaruokansa. Sen tarhakaveri oli jo haettu, joten avasin portin ja tervehdin hevosta. Se hörisi minulle, kun kiinnitin riimunnarun sen riimuun. "Saat ihan juuri ruokasi", sanoin Paukulle ja lähdin taluttamaan sitä sitten sen karsinalle. Päästin sen vapaaksi karsinassa, taputin hieman ja laitoin sitten oven kiinni. Oli aika hakea ruuat. 
z
 Olin pian ruokkinut hevoset ja vaihtanut vedet. Huomasin äitini ajavan tallipihaan, joten kävin vielä sanomassa hyvät yöt Bellalle ennenkuin kiiruhdin autoon.
 

Sinten kommentti

Voi että, onpa harmi että satuit tipahtamaan selästä heti ensimmäisellä ratsastuskerralla! Onneksi suhun ei sattunut ja päästiin jatkamaan lenkki loppuun. Bellalla taisi tosiaan olla aika paljon virtaa! Toivottavasti seuraavat ratsastuskerrat sujuvat paremmin ja pääset Bellan kanssa hyvin alkuun

Kiinnitin tarinaa lukiessani huomiota kappalejakoihin, joita tarina jäi selvästi kaipaamaan. Merkitsin ne tekstiin sinisillä z-kirjaimilla: niiden kohdille tulisi siis tyhjät rivit merkkaamaan kappaleen vaihtumista. Kappalejakojen tarkoituksena on jakaa teksti osioihin sen mukaan, mitä milloinkin tapahtuu. Kappalejaot selkeyttävät tekstiä ja helpottavat sen lukemista. Kokeile lisätä kappalejaot seuraavaan tarinaan!

14,30v€