Bellan päiväkirja

[Sinte]

Me Skarabee


Kuvan on tehnyt Roosa

[Sinte]

Bella on osallistunut edellisen omistajansa kanssa 12.11.2014 Pikkulinnun tallilla järjestettyihin tarinakoulukisoihin Helppo A -luokkaan. Tehtävänä oli kirjoittaa runo tai tarina kilpailupäivän kulusta. Tästä alta voit lukea ratsukon suorituksen!

Tarinakoulukilpailut Pikkulinnun tallilla 12.11.14, Helppo A (sij. 6/12)

"Aamusta asti jännitin,
tärisevin sormin ponin harjaa letitin.
Pakattiin mukaan sitä sun tätä,
ettei kisapaikalla yllätä hätä.
Matkalla kuitenkin torkahdin,
näin unta: me nappaamme pokaalin!
Kisapaikalla nousin kyydistä reteenä,
saapastelin ympäriinsä voittajan ilmeellä.
Pian kuitenkin hokasin,
matkasta uupuu se oleellisin.
Olin unohtanut kotiin ponin,
paniikissa säntäilin tovin.
Selitin tilanteen tuomarille,
sain vain hilpeän taputuksen harteille:
”Mars, mars radalle!”,
niinpä esiinnyin yksikseni ihmiselle sadalle."

[Rosa]

1. Tutustumista ja joulutunnelmaa

Muutto uuteen kaupunkiin oli ollut itselleni todella rankkaa. Kaikki hyvät ystävät, rakas koti jossa olin ikäni asunut ja tuttu sekä turvallinen talli ja sen ponit jäivät kauas taakse, kolmensadankuudenkymmenen kilometrin päähän! Se oli hirveää, tai siis ainakin aluksi tuntui siltä kuin kaikki olisi menetetty, mitään hyvää ei olisi enää jäljellä. Tämä ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä sain monia uusia kavereita koulun kautta, enkä enää tuntenut niin kovaa surua. Ja ainaisena ponityttönä tulisin suorastaan hulluksi ilman tallille pääsyä mahdollisimman pian, joten oli korkea aika aloittaa operaatio sopivan ratsutallin metsästys!
Googlea apuna käyttäen satuin kerran eksymään Metsälammen ratsutallin kotisivuille, ja se kerta riitti.

- Hei! Olisin Metsälammen ratsutallille menossa, lausun parrakkaalle bussikuskille samalla kun ojennan pienen kasan kolikoita hänelle.
- Jassoo, eihän tämä bussi melkein muita kuin sinne tallille meneviä kuljetakkaan..bussikuski vastaa hekottaen hullunkurisesti ja ottaa antamani rahat vastaan.
- Hyvää matkaa sitten vain! Kuski toivottaa ennen kuin ehdin livistämään paikalta etsimään sopivaa istumapaikkaa. Linjuri on melko pienikokoinen, mutta oikein soma sisustukseltansa. Istahdan vapaalle penkille ikkunan viereen, kunnes joku takanani olevalta penkiltä tökkää minua varovasti sormellaan. Käännähdän henkilön suuntaan uteliaasti.
- Hei kuulinko mä oikein et sä oot menos Metsikseen? ruskeahiuksinen tyttö kysäisee vieno hymy kasvoillaan.
- Juu olen, siis kylläkin vasta ekaa kertaa mutta..vastaan hieman hämilläni.
- Aa okei, katos mäkin oon menossa sinne! Ja muuten mun nimi on Iiris, tyttö kertoo hymyillen.
- Mä oon Rosa, ja tuota..jos kerran oot kanssa menossa Metsälampeen niin viitsisitkö näyttää hieman paikkoja mulle? Ja että mistä löydän ponin, jolle hain hoitajaksi, siis Me Skarabeen, kysyn Iirikseltä.
- Totta kai voin esitellä paikat ja onnee muuten että pääsit Bellan hoitajaksi! Se on mun mielestä tosi mukava, siis niinkun hoitaessa, Iiris vastaa.
- Okei, kiitti kauheesti, vastaan hymyillen Iirikselle ennen kuin jatkan: Hoidaks sä mitään hevosta siellä? kysyn vielä.
- Joo hoidan, Myytä. Se on sellanen ihana palleroshettis, Iiris vastaa naurahtaen.
- Okei, mut tota eikös tuo tie vie Metsikseen ? Osoitan vähän matkan päässä häämöttävää valkoista tienviittaa.
- Joo on se! Iiris vastaa ennen kuin alkaa keräillä ratsastuskamppeitaan kasaan. Minulla ei ole muuta kamaa mukana kuin pienessä tallilla käyttämässäni laukussa oleva kartta ja kännykkä. Muita tavaroita en tällä tallikerralla tarvitse, tai siis ainakaan en usko tarvitsevani.
Bussi hidastaa äänekkäästi sihisten pysäkille, ja minä sekä Iiris nousemme pois kyydistä. Maisema on kaunis ja maata peittää valkoinen viime päivien aikana satanut lumikerros. Kävellessämme tien reunaa lumi narskuu kenkiemme alla, mutta pakkasta taitaa olla vain vaivaiset kaksi astetta. Taivas on täynnä harmaita pilviä, mutta lunta ei sada, ainakaan toistaiseksi. Kaivan kännykän sinertävän takkini taskusta ja huomaan kellon olevan kahden paikkeilla.

- Perillä ollaan! Iiris huudahtaa vierelläni osoittaen sormellaan mitä ilmeisimmin Metsälammen tallipihaa.
- Käydään ensin ettimässä Sinte, luulisin hänen olevan para-aikaa tallissa, Iiris sanoo ennen kuin jatkaa naurahtaen: Tahtoohan Sinte varmaan varmistua siitä että pääsit tallille asti!
- Hih niinpä, vastaan samalla kun Iiris aukaisee suuren punaisen tallin oven. Astumme sisään kotoisen näköiseen talliin ja vedän syvään henkeä; tallin ja hevosten tuoksu päihittää mielestäni jopa maailman parhaat hajuvedetkin! Iiris kulkee tallissa etsien Sinteä minun seuratessani perässä. Ehdin siinä samalla ihastella talliin aseteltuja joulukoristeita, nekun tuovat niin paljon lisää upeaa tunnelmaa!
- Hei Iiris! vaaleahiuksinen nainen huudahtaa tullen läheisestä karsinasta ulos talikko kourassaan ja otsa hiessä.
- Ai moro Cella! Iiris vastaa iloisella äänellään.
- Oletkos sinä Rosa? Satuin kuulemaan Sinteltä että Bellan uusi hoitaja saapuis tänään, Cella kysyy minulta.
- Juu olen Rosa, mahdatko muuten tietää että missä Sinte on? kysyn Cellalta hymyillen.
- Näin Sinten viimeksi toimistossa, luultavasti ahertaa paperien kanssa suunnitellen tän päivän tunteja..Cella vastaa virnistäen.
- Kiitti kauheesti , sanon Cellalle ja käännyn Iiriksen puoleen kysyen häneltä: Totaa..missäs se toimisto oikein on?
- Follow me! Iiris vastaa ja lähdemme tuota pikaa kulkemaan toimiston suuntaan. Pian Iiris aukaisee oven, ja päädymme satulahuoneeseen, jonne on yhdistetty myös toimisto. Ruskeahiuksinen nainen näyttää olevan täysin keskittynyt edessään oleviin papereihin, mutta tohtii pian kääntää katseensa tulokkaisiin.
- No mutta heipä hei Iiris! Ja sinä varmaankin olet Rosa? nainen kysyy minulta iloisesti hymyillen.
- Juu olen, vastaan naiselle kaunnis hymy kasvoillani.
- Hyvä että pääsit tosiaan jo näin aikaisin tulemaan, sillä tunnit alkavat vasta myöhemmin joten sinulla on hyvää rauhallista aikaa käydä tutustumassa paikkoihin ja tietenkin Bellaan! Sinte tokaisee.
- Iiris voisitko sinä esitellä paikat Rosalle? Kun minä nyt en millään ehtisi näiden paperitöiden lomasta..Sinte kysyy Iirikseltä.
- Tottakai! Sen minä olisin muutenkin tehnyt, Iiris vastaa virnistäen.
- Oi kuinka ihanaa, mukavaa kun meillä on täällä noin avuliaita hoitajia! Ja toivottavasti Rosa viihdyt meillä, nykäise minua rohkeasti hihasta jos jokin asia mietityttää kovasti! Sinte kertoo.
- Kyllä mä ainakin epäilen viihtyväni täällä, kun niin kotoisa paikka ja mukavia ihmisiä! vastaan naurahtaen.
- Hehheh, no hyvä sitten ettei ainakaan ensivaikutelma ole karmaiseva..Sinte sanoo virnistäen ja jatkaa; mutta menkäähän siitä että saan nämä paperihommat ajoissa valmiiksi!
- Juu mennään mennään, tuu Rosa! Iiris huikkaa minulle ja lähdemme pois satulahuoneesta.
Kiertelemme pitkin Metsälammen tallialuetta, samalla kun Iiris kertoo minulle niin kovassa tahdissa kaikenlaista että toivottavasti muistan siitä edes puolet. Saan tutustua molempiin tallirakennuksiin, tarhoihin, kenttään, maneesiin ja pihattotalliinkin, ja samalla tavata useita Metsälammen hoitajia, tuntilaisia sekä muita tallilla käyviä ihmisiä. Lopuksi koko esittelykierroksen huipentaa kuitenkin se, kun saan tutustua Me Skarabeehen, Bellaan, joka tästä lähin tulisi olemaan oma hoitsuni…

- Tässä se on, Bella! Iiris kertoo hymyillen ja odottaa selvästi reaktiotani.
- Vvau..onpa se kaunis ja suloinen..sanahdan hiljaisella äänellä ja avaan varovasti ulkokarsinan puisen oven. Tumman turvepeitteen päällä seisoo kullahtavan värinen erittäin karvakas poni, joka tuijottaa minua ruskeilla nappisilmillään. Ojennan käteni sitä kohti ja poni haistelee kättäni uteliaana herkkujen toivossa. Kun herkkuja ei näytä olevan tarjolla, kääntää poni masentuneen näköisesti päänsä poispäin minusta. Naurahdan hu*neesti ponin synkeälle ilmeelle ja rapsutan sitä kaulasta. Kyselen samalla Iirikseltä kaikkea mahdollista Bellasta mitä päähäni ilmaantuu, kuten minkä rotuinen poni on, kuinka korkea se on, minkälainen se on hoitaa ja minkälainen ratsastaa. Iiris vastailee parhaansa mukaan kysymyksiini, niihin joihin itse tietää vastauksen.
- Mun täytyy nyt kyllä jo mennä hoitamaan Myytä, muistathan missä harjat ja varusteet on? Iiris kysyy hymyillen.
- Juu kyl muistan. Mutta kiitti tosi paljon et viittit esitellä mulle paikkoja sun muuta! vastaan Iirikselle hymyillen.
- Hih, ei se mitään! Metsiksellä autetaan aina uusia tulokkaita ja vasta-alkajia pääsemään alkuun, Iiris kertoo ja siirtyy viereiseen karsinaan pienen shettiksen Myyn luokse.
Käyn hakemassa satulahuoneesta Bellan harjalaatikon, ja palaan takaisin ponin luo. Harjailen ilman mitään kiirettä Bellaa, rauhallisin vedoin pehmeällä harjalla. Kaviotkin saavat kunnon peruspuhdistuksen, samoin harja ja häntä. Bella ei näytä olevan moksiskaan hoitotuokiosta, enemmänkin vain näyttää nauttivan siitä alahuuli lörpöllään. Tamma on kieltämättä todella mukava hoidettava, ainakin sen puolesta voisin oikeasti aloittaa Bellan vakirapsuttajana. Tietenkään silti ratsastus ei välttämättä sujukkaan niin hyvin kuin hoitaminen tässä vaiheessa…mutta mistä sitä ikinä tietää!

Sinten kommentti

Oi, kappas kun sattuikin, että törmäsit bussissa Iirikseen! Toivottavasti hoitajanurasi Bellan kanssa lähtee hyvin käyntiin. Kiirettä ei kannata pitää, sulla on aikaa edetä ihan omaan tahtiin. Bella on onneksi superkiva tamma, maastoillessa sillä saattaa vähän aivoissa naksahtaa – kannattaa olla tarkkana, ettei se pääse viipottamaan ihan oman mielensä mukaisesti.

Olipa tämän tarinan lukeminen mukavaa vaihtelua! Olet käyttänyt mielikuvitusta tekstin kirjoittamisessa: ei ole aivan tavallinen tarinanaloitus, että tuleviin tallikavereihin törmää jo bussimatkalla. Muutamia virheitä löysin: osa niistä saattaa olla pelkkiä huolimattomuusvirheitä, jotka voisivat korjaantua kun tarinan kirjoittaisi ensin esim. Microsoft Office Wordiin, joka huomauttaa niistä jo ajoissa.

- Juu olen, siis kylläkin vasta ekaa kertaa mutta..vastaan hieman hämilläni.
-> Kolmen pisteen jälkeen tulee välilyönti samalla tavalla kuin muidenkin välimerkkien kanssa:
-> – Juu olen, siis kylläkin vasta ekaa kertaa mutta... vastaan hieman hämilläni.

viime päivien = viimepäivien
tien reunaa = tienreunaa
para-aikaa = paraikaa
sujukkaan = sujukaan (älä lisää ylimääräisiä kirjaimia: suju + kaan = sujukaan)

16,80v€

[Rosa]

Tässä aikani kuluksi väsäilin tälläisen kansikuvan Bellalle kun katselin että joillekkin muillekkin hepoille oli tehty tälläiset Toivottavasti on sopivan kokoinen

i95.photobucket.com/albums/l129/rosa148/Albumi/kansikuva-bella_zps8a3373ad.png?t=1421002114


Sinten kommentti

Onpa ihana kuva! Kiva että Bellakin sai väriä päiväkirjaansa Uskoisin kuvan koon olevan ihan oikea - ja jos ei ole, niin sitä voi laittaa pienemmäksi. Valitettavasti en jaa näistä enää piirros- tai tarinamerkintöjä, mutta kansikuvien tekijöille annetaan kuitenkin muutama virtuaalieuro kiitoksena päiväkirjan piristämisestä!

9v€

[Amelie]

Maasta käsin Bellailua

Suuntasin vaaleanpunainen riimunnaru kädessäni kohti kullanvärisen tamman tarhaa. Pakkanen nipisteli punertuneita poskiani ja lumi narskui vuorellisten turvakenkien alla. Vihellellen avasin tarhan portin ja työnsin uteliaita turpia syrjään.
”Pöljät, ette te vielä sisään pääse”, naurahdin ja pujottelin tarhakavereiden läpi Bellan luokse. Tamma tervehti minua korvat hörössä.
”Hei neitiseni... ois tiedossa pieni maastakäsin-sessio”, ilmoitin ja pörrötin villatumppuun käärityllä kädelläni tamman otsaharjaa. Bella ei reagoinut mitenkään ilmoitukseeni vaan nautti silmät kiinni kun hieroin tamman otsaa. Tuo oli näin keskellä tammikuuta virallinen karvamoottori, Bellalla oli muihin poneihin verrattuna aivan mahtava talvikarva. Vain Myyn kauralta tuoksuva turkki (tai pikemminkin lasti, jota shettisraukka joutui kuljettamaan mukanaan) oli mahtavampi. Kiinnitin riimunvarren solkeen ja maiskautin Bellan kulkemaan perääni. Enkelitamma seurasi tietysti moitteitta, se oli puhdasta kultaa myös sisältä.

Talutin Bellan vilkkaan tallipihan läpi ja kieltäydyin, kun Destiny pyysi minua seuraksi maastoon. Tietysti sanoin hänelle, että lähtisin ehdottomasti joskus toiste, mutta tämän päivän olin siunannut Bellalle. No, eihän siinä mitään, toinen oli kummallisen itsepintainen ja ehdotti minua tulemaan Bellalla.
”Mitäs sanot, tyttö? Jaksaisitko mennä vähän pidemmälle lenkille?” kysyin ratsu reimaltani ja tamma pärskähti hieman kärsimättömän näköisenä.
”Anteeks Desi, mutta mä olin luvannu Bellalle että me tehtäis tänään ihan vaan maastakäsin-harjoituksia. Ens kerralla sitte!” vastasin Bellan puolesta ja vaikka sainkin hieman tekohappaman katseen osakseni, jatkoin matkaa kentälle. Hieno lumikerros peitti sitä, sillä tunnit pidettiin nyt maneesissa pakkasten vuoksi. Tiedossa olisi siis melko rankkakin harjoitus, sillä olin suunnitellut yhteisen hetkemme sisältävän irtojuoksutusta. Suljin kentän portin ja päästin sitten Bellan irti.

Tamma lähti tyytyväisenä seuraamaan minua, kun kävelin ympäri kenttää. Maiskauttaessani se lähti raviin ja sain juosta vierellä. Kun lopulta pyöräytin riimunnarua, Bella pyrähti laukkaan eikö minulla ollut enää mitään saumaa pysyä kullanvärisen perässä. Siispä tyydyin pitämään vauhtia yllä ääniavuilla ja välillä riimu pyörien lähestymällä. Kohta otin Bellan kiinni, ja vaikka tamma ensin lumikin sitä leikiksi, ei sitä tarvinnut kauaa jahdata. Kaivoin taskustani hevosnameja ja niiden avulla sain Bellan venyttelemään kaulaansa. Tietysti tamma yritti ensin lähteä liikkeelle herkun toivossa, mutta tajusi pian että tarkoitus oli kurottaa paikaltaan. Kun tamma oli napsinut minun silmiini tarpeeksi yrttiherkkuja, piilotin loput taskuuni ja aloin venytellä Bellan etujalkoja nostamalla ne kaviosta ylöspäin suorana.

Tamma ihmetteli tietysti mitä teen, mutta sopeutuvaisena pikku ponina sai asian juuresta kiinni ennen pitkää. Nostin jalkaa varovaisesti ja pidin sitä välillä paikallaan, etten onnistuisi reväyttämään talven jäljeltä viileitä lihaksia. Kun olimme venytelleet tuokion, kapusin käsivoimilla Bellan selkään poikittain. Pyöräytin sitten oikean jalkani selän yli ja venyttelin kurottamalla vasenta kättä oikean jalan varpaisiin sekä toisin päin. Pyysin Bellaa käyntiin ja hieman hämmentyneenä tyylistäni istuskella selässä ilman satulaa ja suitsia tamma lähti liikkeelle. Käännyin naistensatulaan ja sitten väärin päin. Venytin taaksepäin, sitten sormia kohti taivasta, ja lopuksi kohti lumen peittämää maata. Liu'uin selästä alas sivuttain ja tein vielä muutamat seuraamisharjoitukset.

Lopuksi kehuin Bellaa ja syötin sille kourallisen yrtti-kaurakeksejäni. Ne olivat tietysti hyvä eväs niin ratsastajalle kuin ratsullekin. Päätin sitten vielä irtojuoksuttaa tammaa oikein kunnolla, niin että hiki virtasi niin itsellä kuin tammallakin. Sitten kävelimme loppukäynnit ja hilauduimme pois Brunon ja tuon hoitajan tieltä, kun he tulivat hankitreenaamaan. Bella ansaitsi hierontaharjauksen, jonka aikana tamma käyttäytyi todella mallikkaasti. Tarkastin kaviot ja sain kaivaa tilsoja kaviokoukulla useamman tuokion. Jätin Bellan karsinaan, sillä tarhasta oli haettu jo muutkin hevoset. Vielä silkkistä turpaa silitellen hyvästelin tamman ja suuntasin sitten töihin. Tamma taisi todella olla suosikkini, ja toivoin että saisin viettää sen kanssa aikaa jatkossakin. Toivottavasti hoitajakaan ei katkeroituisi siitä...

Sinten kommentti

Sulla ja Bellalla synkkaa hyvin! Onhan se kieltämättä kultainen tamma, sisältä ja ulkoa. Toisinaan on oikein hyvä tehdä maastakäsin-harjoituksia, ne kehittävät luottamusta hevosen ja ihmisen välille, minkä lisäksi niistä on paljon muutakin hyötyä. Teillä sujui ilmeisesti hyvin, ja kummallekin jäi hyvä mieli vähän kevyemmästä treenistä

Tallityöntekijänä sulla on ilman muuta oikeus liikuttaa ja hoitaa kaikkia Metsälammen hevosia, siitä riippumatta oliko niillä hoitaja vai ei. Tietysti kannattaa kunnioittaa myös hoitajaa – kuten olet tehnytkin – eikä kirjoittaa hoitotarinoita pelkästään yhdelle hevoselle

Virheetön tarina, jota oli mukava lukea! Tarinasi ovat persoonallisia ja juuri osavan mittaisia. Näitä lukiessa suunpielet nousevat ylöspäin, oikein loistavaa!

18,60v€

[Rosa]

2. Ei aina tarvitse hiki päässä pinkoa eteenpäin, voidaan olla rennosti vaan

walk together,

we will not be any harm,

when we can be together

Sinten kommentti

Ihan totta, ei aina voikaan mennä täysillä! Joskus on hyvä ottaa iisimmin, että jaksaa mennä eteenpäin. Ihana piirros susta ja Bellasta! Valoisa, talvinen, yksinkertainen ja siisti. Talvinen väritys on onnistunut hyvin ja sininen taivas on eloisa. Tästä kuvasta huokuu rauhallinen tunnelma myös sen katselijalle Bellasta olisi voinut piirtää hieman "järeämmän", tässä kuvassa rakenne on hiukkasen varsamainen.

18,90v€ + piirrosmerkintä!

[Rosa]

3. Syvällistä keskustelua kilpikonnista?

Auringon valo leikitteli kultaisella karvapeitteellä tehden siitä vieläkin kultaisemman. Bella ravasi tyytyväisenä kaula kaarella taipuen vihdoinkin hienosti voltilla, joten päätin lopettaa tähän onnistumiseen. Annoin tamman laskea käyntiin ja venyttää kaulaansa, itse irrottaen jalkani jalustimista. Ilma oli kirkas ja aurinkoinen, sekä maata peitti paksu lumikerros. Olin halunnut tulla ratsastelemaan tällä kertaa kentälle, sillä paksun lumikerroksen ansiosta pohja oli harvinaisen hyvä. Taputin Bellaa tyytyväisenä sen tekemään työhön ennen kuin laskeuduin alas selästä. Lähdin taluttamaan tammaa talleja kohti, se oli ollut kerrankin oikea ilopilleri!

Bellan karsinassa harjailin ponin huolellisesti läpi sualla ja heitin harjan muiden harjojen sekaan harjapakkiin. Tamma tökki minua päällään kuin muistuttaen minua jostain tärkeästä. Niinpä tietysti, ajattelin ja vedin takkini taskusta nahistuneen porkkananpalan. Bellalle se silti näytti varsin hyvin kelpaavan vaikkei priimassa kunnossa ollutkaan. Jäin karsinaan vielä toviksi vain rapsuttelemaan hoidokkiani, eikä se näyttänyt Bellaa haittaavan. Olin aivan muissa maailmoissani, kun Antsu huikkasi minulle karsinan oven takaa: "Ai sä ootki jo tullu, mä luulin et oisit ratsinu viä paljo kauemmi!
Hätkähdin huomattavasti ja käännyin naiseen päin. "Hui kamala Antsu, älä tollee säikyttele!"
"Sori Rosa" Antsu sanoi virnistäen. "Mut hei miten Bellan kaa tänää meni?"
"Ihan okei, en tosiaan menny kauaa, ehkä about noin puol tuntii" vastasin.
"Ihan okei on tosi valaisevaa kyllä.." Antsu sanoi odottaen hieman selvempää diagnoosia.
"Heh no joo meni itte asias ihan hyvin, vähä haluton Bella oli ekaks taipumaan mut ihmeen reipas! Ei tarvinnu kauheest käskee eteenpäin." Selitin Antsulle naurahtaen.
"Okei no hyvä sitten. Tiesiks muuten et mä otan yhen mun kaverin kilpikonnan hoitoon ens viikoks? Antsu kysyi.
"Kilpikonnan? Mä en oo nähny niitä kun eläintarhois.. enkä tosiaankaan tiä niist yhtää mitää. Paitsi että se on hidas matelija.. " virnistin.
"Joo-o, mun kaveri kyllä selitti sen kilpparin hoidosta ja oon nyt tässä lueskellu sellasen hoidosta sun muusta. Ei tässä muu pelota, mutta kun jos se delaa sit sen takii etten osaa huolehtii siitä niin kun pitäs.. " Antsu kertoo.
"No kyl ny uskois et ei se siinä ajassa pysty kuoleen.. kunha vaa saa jotai sapuskaa. Mut en kyl sit yhtää tiä mistään mitää" vastaan naurahtaen.

Antsun lähdettyä kotiin jäin vielä hillumaan talliin järjestellen satulahuoneessa olevan kaappini tavaroita. Ikkunalaudalla oli joulun jäljiltä unohtunut lämpimänpunainen kynttelikkö, jonka vanhan iän huomasi paikoin kuluneesta maalipinnasta. Isäni tulisi hakemaan minua tänään poikkeuksellisesti, mutta hän pääsisi tulemaan vasta puolen tunnin päästä. Istahdin alas harmaan väriseen puiseen tuoliin ja aloin pelaamaan kännykässäni olevaa peliä, jossa jääkarhu jahtasi pingviiniä. Samalla sai pisteitä keräämällä keltaisia tähtiä. Klink Klink Klink Klink MÄTS. Jääkarhu tallasi pingviinin.

Vihdoinkin sain itseni terästettyä ja kävelin päättäväisesti heinäkottareita työntäen ulos kylmään talvi-ilmaan. Sinte oli äsken talliin tullessaan pyytänyt minua viemään iltaheinät pihattolaisille, joten tietenkin minä halusin auttaa kiireistä tallinomistajaa. Pihaton eteen tultuani minut otti vastaan kolme nälkäistä hevosta, joiden silmistä pystyi melkein näkemään heinäpaalia ylistävän kuvan. Tarjoilin jokaiselle hevoselle oman heinä-annoksensa, ja lähdin työntämään tyhjiä kottareita takaisin talliin. Huomasin jonkun rakentaneen valkoisen lumiukon yhden tarhan viereen, lumiukolla oli perinteinen porkkananenä sekä pikkuruiset kivet silminään. Hymyilin näylle ja pian huomasinkin tutun auton kaartavan pihaan. Isäni onneksi tajusi varovaisesti ajamisen tärkeyden tallialueilla.

//Extratehtävän suorittelua Vähän erilaisempi tarina tuli mutta ei se kait ketään haittaakaan

Sinten kommentti

Kiva että Bella oli tänään iloisella tuulella Tulee aina hyvä fiilis, kun onnistuu ratsastuksessa ja hevonen kulkee nätisti. Pääsetköhän säkin kilpikonnanhoitajaksi kaverillesi? Ne näyttävät tosi söpöiltä eläintarhoissa, mutta en kyllä osaisi kuvitellakaan että omistaisin sellaista! Ne ovat kuulemma kaiken lisäksi tosi pitkäikäisiä. Tule sit kertomaan meille miten sellaista hoidetaan

Hyvä aloitus keskeltä toimintaa! Tällaiset aloitukset koukuttavat lukijan mukaansa. Onnistuit sisällyttämään ekstratehtävän hankalatkin sanat luontevasti tarinaan – yksikään niistä ei töksähtänyt esille. Huomasin muutamia virheitä lainatuissa repliikeissä, mutta muuten tarina oli melko virheetöntä luettavaa.

Auringon valo = auringonvalo

"Ihan okei, en tosiaan menny kauaa, ehkä about noin puol tuntii" vastasin.
-> Kun lainaus päättyy pisteeseen ja sitä jatketaan johtolauseella (alleviivasin johtolauseen), piste korvataan lainausmerkkien ulkopuolelle merkittävällä pilkulla:
-> "Ihan okei, en tosiaan menny kauaa, ehkä about noin puol tuntii", vastasin.
-> Jos lainaus loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei tarvita. Esim:
-> "Ihan okei, en tosiaan menny kauaa, ehkä about noin puol tuntii!" vastasin.

17,95v€

[petra]

// suoritan heti saman tien extran
Tupakan ja hampurilaisen hajuinen bussi pysähtyi viimein tien risteykseen ja hyppäsin ulos raittiiseen ilmaan. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin, tarkastettuani Google Mapsista olenko edes kävelemässä oikeaan suuntaan. Pian horisonttiin ilmestyikin talli ja sen tarhat hevosineen. Sää oli mitä mainioin ja aurinko helotti taivaalla. Muuten niin rento päivä sai silti vatsani kuplimaan - minulla oli uusi hoitoponi, Bella. Olimme juuri muuttaneet tänne lähemmäs maaseutua, kaverit ja rakas vuokraponi olivat jääneet taakse. Nyt olin kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä tallille. Vaikka ei se korvannut vanhaa talliamme ja sen mahtavaa porukkaa mitenkään.

Saavuin tallin pihaan. Siristelin hetken ympärilleni tietämättä, mihin mennä. Päätän lähteä ensimmäisenä tutkimusretkelle itse talliin. Vetäisen punaiseksi maalatun oven auki ja hiippailen sisälle. Tallissa on hiljaista, mutta lakaisunääni kuuluu käytävältä. Välillä joku hevonen osuu karsinan seiniin ja kuuluu kolahdus. Hevoset pärskähtelevät tyytyväisinä ja hamuilevat karsinoista viimeisiä päiväheinien rippeitä. Huomaan käytävällä lakaisevan naisen, joka ei ole kuullut tuloani.
"Hei", sanon hiljaa. Nainen ei säpsähdä ääntäni, vaan kääntyy hymyillen minua kohti. "Mä oon Petra, se, joka haki hoitajaksi Bella -nimiselle ponille", jatkan.
"Terve vaan, oon tallin omistaja, Sinte. Muistanki ku puhuin sun kanssa", nainen hymyilee ja ojentaa kätensä. Tartun siihen niin varmasti, kuin on mahdollista. "Minäpä näytän sinulle Bellan. Se on oikein kiva poni, välillä sillä saattaa aivoissa naksahtaa mutta eipä se muuten mitään turhia pöllöile. Ja auta armias sitten ku sen oppii tuntemaan, se seuraa sua kuin koira!" Sinte kertoo.
"Kuulostaa hauskalta", naurahdan ja seuraan tallinomistajaa tallin perälle.
Näen vaalean, pörröisen ponin, joka on tainnut nauttia piehtaroinnista. Hymyilen ja rapsutan sitä otsaharjan alta. Sinte sanoo jättävänsä minut puuhailemaan ponin kanssa kahdestaan. Nyökkäsin, ja lähdin kävelemään ovea kohti, jossa oli maalattu kyltti "satulahuone". Nykäisin sen auki ja katselin ympärilleni. Ponien harjapakit olivat siististi hyllyköissä. Nappasin käteeni orassin pakin, jonka teksti "BELLA" oli jo haalistunut. Hipsin takaisin ponin karsinalle.
"Hei Bella", lepertelin ja annoin ponin nuuhkaista kättäni. Avasin ovessa olevan jäykän lukon ja astuin karsinaan. Liu'utin riimun ponin päähän ja sidoin sen löysälle karsinan kalteriin.
Valitsin pakista kumisuan ja pyörittelin sillä ensin koko ponin läpi. Bella taisi arvostaa kunnon harjaushetkeä, sillä se seisoi täysin lötkönä alahuuli riippuen. Hymähdin ponin olemukselle ja vaihdoin harjan pölyharjaan. Jotenkin kummasti kaikki pöly ja karva mutkittelivat jokaisen vedon jälkeen oikein täsmällisesti juuri minun päälleni, vaikka harjasin ihan eri suuntaan. Hetken harjailun jälkeen näytinkin karvaiselta Isojalalta. Poni puolestaan näytti niin siistiltä kuin talvikarvaansa vaihtava hevonen vaan voi näyttää, ja siitä tyytyväisenä selvitin vielä sen jouhet niin silkkisiksi, että sormia voi liu'uttaa niiden läpi takeltelematta.

Poni oli simahtanut sikeään uneen ja keskityin nyppimään karvatuppoja vaatekerrastani. Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä, kuinka joku olisi tuijottanut minua.. Katsahdin taakseni ja näin vaaleahiuksisen tytön.
"Öö.. Moi. Mä oon Minkki, kuka sä oot? Ootko uus? En oo nähny sua täällä ennen", tyttö sanoi.
"Aa moi, mä oon Petra. Juu tää on mun eka päivä täällä. Muutettiin just, enkä tunne ketään", sanoin ujosti ja hymyilin.
"Ok. Mä olin just lähössä taluttelemaan tota suomenheppaa maastoon, haluisitko tulla seuraks? Tälleen viikonloppusin täällä on tosi vähän porukkaa ja Majuri saattaa yksin olla vähän hermona maastossa."
"Joo voinhan mä tulla! Sain just harjauksen valmiiksi", sanoin ja vilkaisin nolona karvapeitteellä kuorrutettuja vaatteitani. Irrotin Bellan seinästä ja talutin sen käytävälle. Pian kuulinkin jo kavioiden kopinaa takaani, ja Majuriksi kutsuttu suklaanruskea suomenhevonen kopsutteli taaksemme.
"Mennään vaan", Minkki huikkasi, ja Bella lähti kuuliaisesti perääni tallin pihamaalle.
Minkki talutti Majurin vierellemme ja lähdimme kulkemaan leveää hiekkatietä pitkin.
"Aattelin et kierretään toi lampi. Sen ympärillä kulkee ihan tähän tarkotukseen meinattu tie, mutta voitais poiketa vähän kauempanakin. Esim. Rajapolun ja Pirunpolun kautta", Minkki selitti.
"Ok, en tajunnu tosta mitään ku en näitä seutuja tunne, mut seuraan sit vaan sua", nauroin ja Minkki nyökkäsi hymyillen.

Annoin ponin kävellä löysällä narulla. Aina välillä se haukkasi tienposkesta jotain mukaansa, mutta pääasiassa se vain käveli rennosti vierelläni nauttien aurinkoisesta säästä. Se pärski ja käveli pää niin alhaalla, että turpa melkein viisti maata. Majuri ja Bella eivät toisistaan juurikaan välittäneet, ja arvelin niiden olevan jo "vanhoja tuttuja".

Puolen tunnin maastoreissu oli ollut hauska, mutta imenyt mehut sekä meistä että poneista. Laahustin heti ensimmäisenä satulahuoneen vesiautomaatille ja kulautin vedet vatsaani. Tarkoitukseni oli ollut jäädä hetkeksi vielä tallille puuhailemaan, mutta huomasin kellon olevan jo sen verran paljon, että minulle tuli kiire bussiin johon tarkoitukseni oli ehtiä. Pakkasin siis tämän päivän pillit pussiin ja kiiruhdin pysäkille. Uudesta tallista oli jäänyt hyvä vaikutelma!

//hieman kiireinen loppu, kun tajusin että alkaa ihan oikeasti olemaan kiire että ehdin tallille, heh

Sinten kommentti

Tosi kiva kuulla että ensitutustumisesi Metsikseen ja ennen kaikkea Bellaan sujui hyvin. Uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen kaikki tuntuu varmasti kummalliselta, mutta uskon että pääset pian mukaan Metsiksen menoon ja meininkiin. Meidän superlämminhenkinen talliporukka auttaa sut varmasti alkuun! Mielestäni oli hyvä, että aloitit Bellaan tutustumisen harjailulla ja taluttelulla; ei kannatakaan pitää kiirettä, jotta ystävyyssuhde pääsee rakentumaan tukevalle pohjalle.

Mulla on ollut tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet kommenteissa. Kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, elleivät ne oikeasti häiritse tekstin lukemista. Tarinasi oli iloinen ja mukavaa luettavaa, kuvailit hauskasti ja teksti sai hymyn huulille moneen otteeseen! Tosi elävää kuvailua, juurikin se koukuttaa lukijan! Jäin kuitenkin kaipaamaan tarinalle otsikkoa.

"Siristelin hetken ympärilleni tietämättä, mihin mennä. Päätän lähteä ensimmäisenä tutkimusretkelle itse talliin."
-> Yritä pysyä koko tarinan ajan samassa aikamuodossa, ettei lukija tipu kärryiltä. Kursivoitu virke on kirjoitettu imperfektissä (mennyt aikamuoto) ja alleviivattu virke puolestaan preesensissä (nykyhetken aikamuoto).

Bella -nimiselle -> Bella-nimiselle
-> Jos yhdyssanan alkuosa on yksiosainen (esim. Bella-poni) välilyöntiä ei tarvita ennen yhdysmerkkiä. Jos alkuosassa on monta sanaa (esim. Metsälammen Ratsutalli -virtuaalitalli), yhdysmerkkiä ennen tulee välilyönti.

17,00v€

[Rosa]

/Päätin nyt suorittaa tuon ekstran heti tähän ekaan tarinaan
//Ajatelkaa, että tää on tapahtunu maanantaina eli huomenna ! Tuli vaan niin hirvee inspis tän suhteen nii en halunnu antaa tän odottaa huomiseen

1. Jokirapuja ja kaalipeltoja
tutustumista

Aurinko paistoi tummanpuhuvien pilvien takaa ja puut huojuivat kevyesti tuulessa kävellessäni vierasta maantietä päämääränäni bussipysäkki, jonka kurainen merkki saattoi jo pilkottaa puiden välistä. Kaivoin kännykän taskustani ja katsahdin yläreunassa näkyvää kellonaikaa.

- 15:58, lausahdin itsekseni. Seuraava bussi Metsälammelle lähtisi noin kahden minuutin kuluttua.

Vilkaisin ajoittain näkymiä bussin ikkunasta, koska halusin olla varma, että pysähtyisin oikealla pysäkillä. Tunsin puhelimeni värisevän taskussani, joten kaivoin sen ohuen, helmenharmaan hupparini taskusta. Viesti oli äidiltäni, muista pitää kypärä päässä, tai jotain sellaista siinä luki. Niin perus äitiäni. Työnsin puhelimen takaisin taskuun, ja painoin pääni pehmeään selkänojaan.

Bussista noustessani törmäsin ajatuksissani ruskeahiuksiseen, vihreäsilmäiseen pitkään poikaan. Pyytelin kovasti anteeksi, mutta poika ei ollut tapahtuneesta moksiskaan ja hymyili minulle jättäen minut hölmistyneenä tienvarteen. Hämmästykseltäni en ollut edes muistanut kysyä pojan nimeä, saatikka numeroa. Lähdin kuitenkin kävelemään valtatiestä haarautuvaa pientä tietä, jonka päässä Metsälampi sijaitsisi, ainakin Google Mapsin mukaan.

Päästyäni tallin pihalle eteeni aukeni viihtyisä piha ja kotoisat tallirakennukset. Otin muutaman askeleen kohti sivutallia ja avasin ulkokarsinan oven varovasti. Kuulin heinien rouskutusta ja muutaman hevosen hörähdyksen. Näin Bellan nostavan päätään. Se hörähti ja katsoi minua kuin mikäkin jääkarhun pentu. Hymyilin ja astuin sisälle karsinaan. Tervehdin sitä silittämällä sen päätä, johon se vastasi hörähdyksellä. Poni oli aikaisemmin päivällä selvästi nauttinut kesän ensimmäisistä päivistä, ja kierinyt mudassa kuin jalkapallo. Naurahdin ja lähdin hakemaan välineitä, jolla saisin tuon mutapanssarin irtoamaan.

Kunnon harjauksen jälkeen nappasin koukusta riimunarun ja kiinnitin sen Bellan riimuun. Maiskautin kerran, jolloin tamma lähti laiskasti liikkeelle. Nykäisin hieman narusta saadakseni siihen vauhtia, mutta mitään ei tapahtunut. Kuulin puhelimeni piippaavan taskussani ja sillä samalla hetkellä Bella päätti että herkullisen vihreät ruohotupsut kiinnostavat enemmän kuin minä. Kaikki tämä tapahtui parissa sekunnin sadasosassa, ja kohta havahduin tilanteeseen, joka oli tämä: itsensä yhteistyöstä irtisanonut hevonen, hölmistynyt tyttö ja yksi lukematon viesti. Päätin järjestellä asiat tärkeysjärjestykseen. Ensin minun oli täysin ymmärrettävä tilanne, sitten käydä hakemassa Bella ruohotupsun ääreltä todellisuuteen ja viimeiseksi katsottava viesti, jonka sain. Kävin hakemassa tallista ämpärin, jonka täytin kauralla ja menin rapistelemaan sitä minitarhan läheisyyteen, jonka edessä Bella herkutteli. Tamma höristi korviaan ja lähti pää viidentenä jalkana ravaamaan kohti minua. Olin jo varma, että jäisin sen jalkoihin, mutta juuri ennen minua se hidasti vauhtiaan, pysähtyi ja työnsi päänsä kauraämpäriin. Nappasin yhä riimussa roikkuvasta narusta kiinni ja kaivoin esille puhelimen katsoakseni viestin. Se oli isältäni:

”Heippa kulta! Miten sulla menee siellä tallilla? Muista, että veljesi tulee hakemaan puoli yhdeksältä. Minä ja äiti olemme myöhään töissä, mutta voit ottaa jokirapuja, joita söimme tänään, jääkaapista. ”

Vastasin viestiin ”ok”, laitoin puhelimen takaisin taskuuni ja lähdin kävelemään Harjunlenkkiä Bellan naru tiukasti kädessäni.

Lenkin puolivälissä oli alkanut sataa kaatamalla, joten olin tallin pihaan päästessäni litimärkä. Vein Bellan karsinaansa ja kiipesin itseni tallivintille suojaan sateelta. Puhelimeni kello näytti 20:20, joten ehtisin oleskella vintillä kymmenisen minuuttia. Vintille oli kiivennyt myös muutama muu metsisläinen, ja yhdessä juttelimme päivän tapahtumista. Kun lähdin, huomasin, että vintin pöydälle oli joulusta jäänyt kynttelikkö. Ennen kuin kiipesin veljeni kyytiin, huikkasin Sintelle asiasta. Väsyneenä painauduin auton selkänojaan, ja viimeisin muistikuvani matkasta oli ohi vilistävät kaalipellot.

Sinten kommentti

Ihan loistavaa, että ensitutustumisesi Bellaan sujui näin hyvin! Mielestäni oli hyvä juttu, että lähdit ensimmäisellä tutustumiskerralla taluttelemaan tammaa maastoihin: se on hyvä tapa tutustua hevosen käytökseen ja persoonaan. Bella on tosi kiltti hevonen kaikin puolin, sen kanssa on helppo toimia. Maastoon lähtiessä kannattaa kuitenkin muistaa, että siellä tamma on yleensä riehakkaimmillaan. Seuraavalla kerralla voisit vaikka irtojuoksuttaa Bellaa - tai jos tykkäät, voithan kokeilla jo selkäännousuakin

Virheetön tarina, jota oli mukava lukea! Kuvailet tosi elävästi ja mielenkiintoisesti, mikä tekee tekstistä persoonallisen. Jatka samaan malliin, ja lisää kerrontaan erilaisia tunteita (esim. iloa, jännitystä...), jos haluat tekstistä entistä mielenkiintoisempaa! Onnistuit hyvin sisällyttämään tekstiin ekstratehtävässä vaaditut hankalatkin sanat.

18,90v€

[Minkki]

Onnistuin ikuistamaan Bellan ja Gildan ensitapaamisen kameralle. Otsikkona Bella ja Gilda.




Sinten kommentti

Kaunis kuva Bellasta ja Gildasta! Olet onnistunut ikuistamaan hyvin kaksikon seurusteluhetken! Hyvin väritetty kuva, värikkäät riimut tuovat kuvaan pirteyttä. Kaunis ja yksinkertainen piirros!

17,00v€

[Rosa]

Irtojuoksutusta 

”Kiitos!” huikkasin kuskille, ja hyppäsin alas bussista. Kun jalkani tavoittivat maan, olin kiljaista kivusta. Olin unohtanut, että jalkani oli vielä arka kävelylle, johtuen siitä, että päästyäni eilen kotiin kompastuin eteisen mattoon ja nilkkani nyrjähti. Naurahdin itselleni ja pitkäkestoiselle muistilleni kävellessäni pikkuista tietä Metsälammen pihaan. Näin monia jo tutuksi tulleita kasvoja, kuten Minkin, Destinyn ja Cellan. Moikkasin heille, otin muutaman nilkutusaskeleen kohti päätallin ovea ja riuhtaisin sen auki. Monet päät kääntyivät katsomaan uutta tulijaa, niin hevoset kuin ihmisetkin. Huikkasin heillekin heipat ja kipusin itseni vaivalloisesti tallivintille. Kaivoin kaapistani uudet ratsastussukat ja -housut, jotka olin jättänyt kaappiini, koska kotonani kaikki muut olivat allergisia hevosille, ja siksi minun piti säilyttää kaikkea hevosiin liittyvää tallilla. Lysähdin vaatteet kainalossani sohvalle ja jäin tuijottamaan kattoa.

” Ootpas sä taas niin panostanu tohon mudassa kierimiseen, keskittyisit mieluummin johonki oikeesti hyödylliseen”, tuhahdin turhautuneena Bellalle ja pyörittelin kumisukaa mutaisissa kohdissa jo ties kuinka monennen kerran. Tunsin kuinka suolaiset hikikarpalot valuivat pitkin selkääni. Pudotin kumisuan tänään ostamaani oranssi-keltaiseen harjakoppaan, ja vaihdoin sen pölyharjaan jolla kävin läpi koko hevosen päästä takakavioihin. Kun lähdin viemään harjapakkia takaisin satulahuoneeseen, vihlova kipu nilkassani muistutti siitä, että en vielä tänään pääsisi ratsaille. Päätin irtojuoksuttaa Bellaa maneesissa, mutta halusin kuitenkin mukaani jonkun, joka tulisi varmistamaan että kaikki sujuisi hyvin. Tullessani satulahuoneesta kävin tallivintin kautta hakemassa hupparini, jolloin törmäsin sattumalta Minkkiin.

”Hei Minkki, just sua mä vähän etinki, haluisitsä tulla mun kaa irtojuoksuttaa Bellaa maneesiin?” kysyin ja hymyilin varovasti.
”Joo, voisinhan mä vaikka tulla, kun ei muutakaan tekemistä oo” tyttö vastasi hieman ujosti ja seurasi minua satulahuoneeseen, josta kävin nappaamassa Bellan suitset. Kävelimme yhdessä talliin ja varustimme Bellan. Irrotin suitsista ohjat ja kiinnitin riimunarun kuolainrenkaaseen. Kaikki kolme lampsivat maneesiin, ja Minkin laitettua ovet kiinni, päästin Bellan irti. Se pukitteli ja lähti pierupukkilaukkaa maneesin toiseen päähän. Nauroimme Minkin kanssa maha kippuralla ponin show’lle ja nousimme ylös katsomoon seuraamaan tilannetta, ettemme vahingossakaan jäisi sen jalkoihin. Välillä Bella rauhoittui ja pysähtyi puuskuttamaan maneesin keskelle, mutta hetken päästä se kerta toisensa jälkeen sai voimaa jatkaa ja sama pierupukkilaukka- rumba jatkui taas. Kaikilla meillä oli silminnähtävästi hauskaa, ja kyllähän tuo nyt voittaakin 100-0 kentällä hiki hatussa treenaamisen.

Annettuamme Bellan riehua noin 20 minuuttia maneesissa ilman minkäänlaisia väsymisen merkkejä, päätimme ottaa sen kiinni ja mennä maastoon taluttelemaan sitä. Napsautin riimunarun kuolainrenkaaseen ja talutin sen talliin, jossa Minkki jo odottikin, riimun kanssa, iloinen virne naamallaan.

Vartin maastoreissun jälkeen talutimme Bellan suoraan laitumelle, jossa sen kaverit olivatkin jo odotelleet sitä ja hirnuivat innoissaan. Minä ja Minkki lähdimme tallivintille, koska molemmilla oli vielä hyvin aikaa kyydin saapumiseen. Tallivintille oli kokoontunut myös muutama muu tuttu kasvo, ja moikkasimme heitä iloisesti saapuessamme.

”Hei, pelataan semmosta peliä, että jokainen vuorollaan sanoo aina yhden esteen, kunnes kukaan ei enää keksi. Se joka keksi viimisenä, on voittaja. Ymmärsittekö?” Joanna selitti muiden kuunnellessa tarkkaavaisesti. Tytön ideaa seurasi monta myöntävää vastausta, ja niin peli alkoi Minkin aloittaessa:

”Hmm, vaikkapa okseri!”
” Pystyeste!” jatkoin minä.
”Ristikko!” huudahti vastikään huoneeseen tullut Cella. Siitä peli eteni aina siihen asti, kunnes kukaan ei enää keksinyt.
”Minäpä tiedänkin vielä yhden esteen, ja sen nimi on ylitäpelkosi- este. Se onkin aika haastava este se!” Sinte naurahti tullessaan huoneeseen.
”Ootsä salakuunellu meitä?” Cella nauroi ja katsoi naista syttävästi.
” Noo, mitä nyt satuin kuulemaan kulkiessani ohi, mähän oon tunnetusti aika hidas”, Sinte puolusteli ja sai meidät kaikki nauramaan.
”Sä taisit voittaa”, myönsin , ja yritin kuulostaa pettyneeltä. Naurun lomasta se ei ehkä kuulostanut niin kovin uskottavalta, mutta yritys oli hyvä. Jostain kumman syystä kaikki alkoivat nauraa kahta kovemmin ja voisin kuvitella, että naurumme kantautui naapuritallilaistenkin korviin.


Sakun kommentti

Bella ei tosiaan malta olla erossa mudasta! MIssään muualla ei näytä olevan sille yhtä hyvä olla kuin oikein märässä ja suuressa mutakasassa. Irtojuoksutus on aina mukavaa puuhaa, varsinkin jos sitä ei yksin tarvitse tehdä. Bellakin on selvästi piristynyt kun se on päässyt laitumelle tepastelemaan ystäviensä kanssa ja syömään vihreää ruohoa!
    Hyvin sait esteet mukautettua tarinaasi, ja kokonaisuutena se oli virheetön ja helposti luettava!

14,30v€ + ekstrat

[Silja]

Tää oli niin Bellamainen, että ajattelin lisätä sen vielä tänne päiväkirjaankin   Eli Bellaa uittamassa maastoryhmän tunnilla 



Sinten kommentti

Tämä oli aivan ihana piirros Bellasta! Piirroksesta tulee mieleen vanhanaikainen seinätaulu, tausta ja värityksen tyyli tuo mieleen akvarelli- tai öljymaalauksen Kaunis piirros! Olet onnistunut erityisen hyvin veden ja ihon värityksessä sekä varjostuksessa.

25,30v€ + piirrosmerkintä (jaettu jo tuntisuorituksen yhteydessä) Tämä on myös papukaijamerkin arvoinen suoritus, paljon onnea!

[Milja]

cdOli aurinkoinen kesäpäivä linnut lauloivat kauniisti kun pyöräilin tallille. Minua jännitti kamalasti sillä mietin miten ensimmäinen päivä uuden hoitsun kanssa sujuisi.
Z
Kun saavuin tallipihalle näin todella kodikkaan tallin jonka ovesta tuli juuri ulos nainen joka esitteli itsensä Sintenä. Juttelimme hetken aikaa ja minulla selvisi että Bella oli tarhassa. Lähdin tarhaa kohti ja matkalla päätin eteen tällä kertaa ratsastaa.
Z
Saavuin tarhan portille ja näin Bellan laitumen nurkassa. Kun huusin Bella nimeä se tuli minua vastaan antoi ottaa kiinni. Sitten lähdin taluttamaan Bellaa talliin.
Z
Olin taluttanut pari metriä vasta kun yhtäkkiä vetäisi riimunarusta niin äkkiä että otteeni irtosi narusta. Heti kun näin Bellan joka oli mennyt vähän matkan päähän syömään ruohoa menin ottamaan sitä kiinni hieman vihaisena itselleni siitä että olin vain ihaillut maisemia enkä ollut keskittynyt taluttamiseen.
Z
Kun viimein sain Bellan kiinnitettyä karsinaan huomasin vasta miten likainen se oli. Otin kumisuan harjalaatikosta jonka olin hakennut karsinaan ennen kuin hain Bellan tarhasta.
Z
Kun viimein olin saanut Bellan puhtaaksi Olin ollut tallilla jo kaksi tuntia ja oli aika lähteä kotiin vein harjalaatikon paikalleen, hyvästelin Bellan ja jätin sen karsiinaansa ja lähdin pyöräilemään kotiin onnellisena hyvin menneestä päivästä (lukuun ottamatta Bellan karkausta taluttaessa).

Sinten kommentti

Oli ihan hyvä ajatus, ettet ensimmäisellä hoitokerralla lähtenyt ratsastamaan. Hevoseen kannattaa aina tutustua hiljalleen ja edetä pienin askelin: tällä tavoin hevonen tulee jo alkuun tutuksi ja luottamus ehtii rakentua paremmin. Seuraavalla kerralla voisit lähteä vaikka taluttelemaan Bellaa kentälle tai tallin lähimaastoihin jonkun toisen hoitajan kanssa!

Tarinasta puuttui kappalejaot, jotka olisivat helpottaneet tekstin lukemista. Kappalejakojen tarkoitus on jakaa teksti "osioihin" sen mukaan, mitä milloinkin tapahtuu. Kappalejako on siis yksi tyhjä rivi kappaleiden välissä. Aina kun tarinan tapahtumat vaihtuvat, vaihtuu myös kappale! Merkitsin kappalejaot tekstiin Z-kirjaimilla.

Kuten huomaat, kappaleista tuli melko lyhyitä. Tästä voit lähteä pidentämään tarinaa lisäämällä enemmän kuvailua: voit kuvailla ympäristöä tai tapahtumia käyttämällä enemmän kuvailevia adjektiiveja (esim. punainen, lämmin, usvainen, hullunkurinen...)

Huomaathan, että tarinassa tulee olla vähintään 200 sanaa, jotta siitä voidaan lisätä tarinamerkintä kaappiisi! Voit laskea sanat sanalaskurilla (kopioi ja liitä teksti tyhjään laatikkoon, niin se näyttää kuinka monta sanaa siinä on). Tässä tekstissä oli vain 189 sanaa, mutta lisään siitä huolimatta merkinnän kaappiisi. Muista seuraavalla kerralla!

5,80v€

[Minkki]

Hihi, Bella oli tarhassa sen verran yksinäisen näköinen että menin tammaa lohduttamaan




Sinten kommentti

Voi että, oliko Bella jäänyt yksin odottelemaan kavereita? No onneksi tallialue on niin vilkas, että katselemista varmasti riittää ohikulkevissa ihmisissä.

Nätti kuva Bellasta! Taustalla on sininen taivas ja aurinkoinen sää Nätti ja yksinkertainen piirros tarhan aidalta.

15,20v€

[Milja]

Ekstratehtävä


Kävelin kohti jo viime kerralla tutuksi tullutta tallia kohti väsyneenä eilen iltaisen pitkän savusauna reissun takia. Ajattelin että voisin käydä taluttelemassa Bellaa jonku tallilaisen kanssa maastossa.

Tulin Bellan karsinan kohdalle tamma ei ollut karsinassaan joten lähdin tarhaa kohti Bellan riimu ja riimun-naru kädessäni. Bella olikin jo tarhan portilla mistä sain sen helposti kiinni. Harmikseni Bella näytti ihan raidalliselta pesukarhulta sillä se oli piehtaroinut tarhan isoimmassa kuralätäkössä.

Kiinnitin Bellan karsinaansa ja lähdin satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia. Satulahuoneessa Minkki oli putsailemassa varusteita joten kysyin häneltä voisko hän tulla taluttelemaan Bellaa maastoon ja Minkki sanoi että kyllä hän voi läheteä joten sovimme että nähdään puolen tunnin päästä tallipihalla. Sitten otin Bellan harjapakin ja lähdin Bellan karsinalle.

Aloin harjaamaan Bellaa kumisualla jolla pyörittelin kaikki kurat pois. Kun Bella viimein oli puhdas huomasin että minun pitäisi jo olla tallipihalla. lähdin äkkiä Bellan kanssa tallipihaa kohti jossa Minkki jo odottelikin
-Sori kun kesti mutta Bella oli tosi kurainen.
- Ei mitään itekkin tulin vasta äsken.
Niin me sitten lähdimme kulkemaan pientä metsäpolkua pitkin. Kun olimme menneet muutaman metrin niin lintu lähti puusta lentoon.
- Oliko tuo korppikotka... eiku siis harakka.
- Korppikotkaksiko tuota luulit? Minkki hihitteli
- No en mutta ku satuin just aatteleen korppikotkia ku luen semmosta kirjaa missä on korppikotkia. Vastasin hieman nolostuneena
- Okei. Minkki sainoi vielä hieman hihitellen.
Loppumatkamme sujui nopeasti ja pian olimmekin jo tallilla.
- Mun täytyy lähteä kotiin. Minkki sanoi
- Joo. Vastasin.
- Heippa!
- Heippa nähään taas! Huusin vielä Minkin perään.

Kun oli taluttamassa Bellaa karsinaan, niin puhelimeni soi. Soittaja oli äiti joka sanoi tulevansa hakemaan hetken kuluttua joten harjasin Bellan nopeasti ja menin tallipihalle odottamaan. Pian tuttu auto ajoi tallipihalle ja hyppäsin kyytiin. Olimme ajaneet vähän matkaa kun näin ikkunasta maisemia katsoessani lapsia jotka lennättivät leijaa. Sen enempää en muista koska taisin nukahtaa.

Sinten kommentti

Nyt onkin satanut vettä niin paljon, että laitumille on ehtinyt muodostumaan isoja kuralammikoita. Äh, se tietää tuplasti enemmän harjausta ja puunausta Bellan vaaleasta karvapeitteestä on todella hankalaa saada pinttynyt muta irti.

Huima parannus kappalejakojen suhteen! Tähän tarinaan olit merkinnyt kappalejaot selkeästi oikeisiin kohtiin. Jatka samaan malliin!

"Minkki oli putsailemassa varusteita joten kysyin häneltä voisko hän tulla taluttelemaan Bellaa maastoon ja Minkki sanoi että kyllä hän voi läheteä joten sovimme että nähdään puolen tunnin päästä tallipihalla."
-> Varo liian pitkiä yhtenäisiä virkkeitä. Jos virke tuntuu venyvän ja venyvän, se kannattaa katkaista ajoissa pisteellä ja pilkuilla. Liian pitkät virkkeet ovat hankalaa luettavaa.
-> "Minkki oli putsailemassa varusteita, joten kysyin häneltä voisiko hän tulla taluttelemaan Bellaa maastoon. Minkki sanoi että kyllä hän voi lähteä (tai: 'Minkki sanoi voivansa lähteä'), joten sovimme että nähdään puolen tunnin päästä tallipihalla."

"Tulin Bellan karsinan kohdalle tamma ei ollut karsinassaan joten lähdin tarhaa kohti..."
-> Sama kuin edellisessä korjauksessa: älä unohda pilkkujen ja pisteiden käyttöä!
-> "Tulin Bellan karsinan kohdalle. Tamma ei ollut karsinassaan, joten lähdin tarhaa kohti..."

savusauna reissu = savusaunareissu

11,30v€

Ps. Voit alleviivata sanoja näin:
1. "Maalaa" valitsemasi sana/sanat hiirellä
2. Klikkaa kirjoitussivun yläreunasta valitsemaasi muotoilua (esim. B-näppäin = tummennus, u-näppäin = alleviivaus)

Lisää tekstinmuokkausohjeita voit lukea foorumin "apua foorumin kanssa" alueelta!