Talvimerkin suoritus (joulu-helmi)

[Sinte]

Talvimerkin suoritus 

suoritusmahdollisuus joka vuosi joulukuun alusta helmikuun loppuun

Täällä voit suorittaa merkkivalikoimaamme kuuluvan talvimerkin! Merkin voi suorittaa joka vuosi joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen, suoritusmahdollisuus loppuu helmikuun viimeisenä päivänä. Merkki suoritetaan kirjallisella tehtävällä, ja kukin tekee sen omalla tyylillään. Suoritus hyväksytään, jos se on tehty suoritusohjeita noudattaen. Lue huolellisesti alla olevat suoritusohjeet, ja lähetä suorituksesi tähän alle niiden mukaisesti. Tervetuloa kirjoittamaan!

Suoritusohjeet

1. Lue alla oleva kertomus maastoretkestä.
- Kertomuksen sisälle on jätetty tyhjiä viivoja: sinun tehtävänäsi on täyttää ne.
- Joidenkin viivojen yhteyteen on merkitty suluissa apukysymyksiä, jotka auttavat sinua.

2. Täytä kaikki tyhjät kohdat.
- Pyri tekemään tekstistä mahdollisimman sujuvaa, käytä tarpeen mukaan apukysymyksiä.
- Voit poistaa apukysymykset ennen valmiin kertomuksen lähettämistä.

3. Lähetä valmis kertomus tähän alle! Sinte kommentoi tekstiä muutamalla sanalla.

HUOM! Voit itse määrittää, kuinka pitkiä lauseita kirjoitat tyhjiin kohtiin. Voit kirjoittaa myös useamman lauseen, ja käyttää kuvailevia sanoja valintasi mukaan. 

Talvinen tallipäivä

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin - - - kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan - - - astetta. Lukema oli - - - (noussut/laskenut) eilisestä, mikä oli mielestäni - - - (esim. hyvä/huono) asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille - - - (keksi lauseelle loppu). Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin - - - (minkälaisen?) pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui - - - maisema.

Tallipihassa oli - - -, mikä sai minut - - - (tekemään jotakin). Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin - - - ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen - - -. Saavuttuani - - - näin Sinten - - -.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään - - -, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs - - - (kuvaile henkilöä) tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko - - -?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Jatka tätä tarinaa/tätä kappaletta muutamalla lauseella!

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla - - - ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli - - -. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin - - - (kirjoita muutamalla sanalla omasta mielialastasi) tallilta kohti kotia.

[Sinte]

Talvimerkin suoritus avoinna!

[Elias L.]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin lumihiutalekuvioinen kahvikuppi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan viisi astetta. Lukema oli noussut hieman eilisestä, mikä oli mielestäni vain mukava asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille moikkaamaan Hurmosta. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin tuttuun tapaan harmaan pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui aurinkoinen talvimaisema.

Tallipihassa oli melko hiljaista, mikä sai minut hetkeksi pysähtymään ja vain katselemaan ympärilleni valkoista hankimaisemaa. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin eteenpäin kohti Hurmoksen karsinaa ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen pienet, ehkä pakkasen nousun johdosta. Saavuttuani hoitohevoseni karsinalle näin Sinten taputtelemassa vastapäisessä karsinassa asuvan hevosen kaulaa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään putsailla Hurmoksen varusteita, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs nuori tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua satuloimaan Leevin? Se on hirveän korkea ja satula painaa kamalasti." Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Seurasin tyttöä Leevin karsinalle ja nostin satulan ruunan selkään. "Noin", sanoin hymyillen. "Tarvitsetko apua suitsien kanssa?" Tyttö nyökkäsi varovasti ja pujotin vielä suitsetkin Leevin päähän. Satulavyön ja suitsien soljet tyttö sai itse kiristää, mutta seisoskelin karsinan ovella varmistamassa että kaikki sujuisi hyvin. Ja niin kaikki sujuikin, eikä aikaakaan, kun tyttö lähti taluttamaan Leeviä kohti maneesia.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi muutama himmeä tähti pilvipeitteen lomasta ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli nenänä puoliksi syöty porkkana ja päässään ratsastuskypärä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin tyytyväisenä, mutta hieman väsyneenä tallilta kohti kotia.

Talvinen tallipiha näytti varmasti lumoavalta hiljaisuuden ympäröimänä! Hyväksytty suoritus, onnittelut talvimerkistä! -Sinte

[Deleted]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin karvainen aasi unileluni, Donne, kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan viisitoista astetta. Lukema oli huomattavasti noussut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan mukava asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille koirani Pumban kanssa. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin Lidlistä ostetun, harmaan, superhalvan ja todella hyvän pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema, joka teki minut erittäin onnelliseksi.

Tallipihassa oli Kasperin ja Locin kolaama valtava lumikasa, mikä sai minut kakarakohtauksen valtaan. Säntäsin Pumba perässäni lumikasaa kohti ja pomppasin pehmeään lumeen. Muutaman lumienkelin jälkeen jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin WCtä ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen vähäiset. Saavuttuani WCn ovelle näin Sinten kiillottamassa pyttyä. WC, joka oli koko syksyn kerännyt kuraa, loisti puhtauttaan. Oveen oli teipattu lappu "Pyyhi jalkasi".
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään lähteä maastoon Pumban ja muiden tallikoirien kanssa, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vanhempi, tyylikäs rouva tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua Hurmoksen kanssa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Autoin rouvaa kantamaan Hurmoksen varusteet sen paikalle ja harjaamaan orin. Rouva kertoi haaveilleensa ratsastuksesta jo pikkutyttönä, mutta vasta tänä syksynä hän oli uskaltautunut kokeilemaan. Hurmos-herra olikin ainoa jolla rouva oli ratsastanut ja myöskin ainoa jolla rouva tahtoi ratsastaa. Ja mikäs minä olen kieltämään, Hurmoshan on oikein mukava kaveri.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla loisti erittäin kirkas kuun sirppi ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli perinteinen kaulahuivi ja silinterihattu päässä. Kaivoin laukustani porkkanan sille nenäksi ja nostin lähellä olleen luudan lumiukon kättä vasten. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin rentoutuneena ja hyväntuulisena tallilta kohti kotia.

Lidlistä löytyykin vaikka mitä, vaikka pipoja! Onneksi tuli pakkasta – Metsiksen vessakin kaipasi puhdistusta syksyn kurakelejen jälkeen. Hyväksytty suoritus, onnittelut talvimerkistä! -Sinte

[Ama]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kaakaomuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan neljä astetta. Lukema oli laskenut paljon eilisestä, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille heti aamusta, ettei päivää menisi suotta turhanpäiväiseen loikoiluun. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin vielä eilisen lumisodan jälkeen hiukan kostean pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui raikas luminen talvimaisema.

Tallipihassa lumihiutaleet alkoivat hiljalleen leijailla maahan, mikä sai minut pysähtymään ja katselemaan kaunista, lumen peittämää, talvista Metsälammen pihapiiriä. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin peremmälle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuret. Saavuttuani hoitajainhuoneelle näin Sinten työn touhussa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään siivota vähän karsinoita ja putsata Dodon varusteet, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs kivan näköinen pieni tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa Myyn satuloinnissa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Kävelimme Myyn karsinalle ja tyttö antoi minulle ponin satulan. Asettelin sen Myyn selkään huolellisesti. Minä kiristin satulavyön ja Myyn ratsastaja laittoi häntäremmin kiinni. "Kiitos paljon", hän sanoi. "Eipä mitään", vastasin ja hymyilin hänelle. Nuoret lupaavat ratsastajanalut ovat ehkä parasta talleilla hevosten jälkeen tietty. Ratsastus on parasta aloittaa nuorena, toisin kuin minä tein...

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla tähdet tuikkivat ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla ei ollut nenää, sen sijaan tallikoira Rollis rouskutti jotakin oranssia vähän matkan päässä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin tyytyväisenä ja rentona tallilta kohti kotia.

Kiva että ehdit auttamaan Myyn satuloinnissa! Kiirepäivinä tuntuu, että työtä on ihan liikaa, eikä kukaan ehdi huolehtimaan alkeistunneille saapuneista ratsastajista. Olipa hauskasti toteutettu viimeinen kappale! Onnea talvimerkin suorituksesta! -Sinte

[Nelly]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin hammasharja kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan viitisen astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille pikimmiten. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin oranssin tupsupipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui valkea maisema.

Tallipihassa oli punanuttuinen tonttu, mikä sai minut käyttäytymään kiltisti koko päivän. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin satulahuoneeseen ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuria. Saavuttuani satulahuoneeseen näin Sinten järjestelevän vimmatusti isoja paperinippuja.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään puunata Ruuta oikein kunnolla, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vaaleatukkainen nainen tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko pitää Dapperia hetken silmällä?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Suuntasin naisen osoittamaan suuntaan ja löysin suurehkosta karsinasta suurehkon orin. Tämä vaikutti innokkaalta lähtemään hommiin ja puhalsi kämmenelleni lämmintä ilmaa.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla oli muutamia haituvia ohuita pilviä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli varmasti joskus ollut porkkananenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin joulutunnelmissa hyräillen tallilta kohti kotia.

Kiirettä pitää, tuntilaisia tulvii ovista ja ikkunoista – hyvänhän se vaan on, kun löytyy tällaisia ihania avustajia jotka pitävät tallin järjestyksessä! Rollis ilmeisesti pitää porkkanoista, kun ne tuntuu aina katoavan... joku mainitsikin sen järsimässä tallipihassa jotain oranssia... Onnea talvimerkin suorituksesta! -Sinte

[Silja]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kännykkä kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 5 astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni mahtava asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille moikkaamaan Helmiä. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin harmaatupsuisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui ihanan luminen maisema.

Tallipihassa oli täysi tohina, mikä sai minut tarttumaan heti tallihommiin. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin varustehuoneeseen ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuret. Saavuttuani kaappini eteen näin Sinten laittelevan puhtaita harjoja ponien harjapakkeihin.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään vaan harjailla Helmin ja ehkä käydä kävelyttämässä sitä vähän, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pieni tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa, kun tää puree?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Tyttö käveli hieman hermostuneesti Kisun karsinan luo. Tamma tosiaan näytteli hapanta naamaa ovelle päin. Otin kiinni Kisun päitsistä ja opastin tyttöä laittamaan satulavyön kiinni. Kun satula oli miellyttävästi saatu selkään, myös puoliveritamman ilme hieman kirkastui. Tyttö kiitteli kovasti, ja sanoi jo pärjäävänsä. Taputin nyökäten Kisun lihaksikasta kaulaa, ja lähdin harjaamaan Helmiä.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi muutamia harmaita pilviä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli hattu ja kaikki. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hieman väsyneenä tallilta kohti kotia.

Olipa sulla työntäyteinen tallipäivä, puh ja huh! Mikäköhän Kisua riivasi, ei se yleensä noin paljoa murjota! Hyväksytty suoritus, paljon onnea talvimerkistä! -Sinte

[Rosa]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin valkoinen hiusharja kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan -5 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni huippuhyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille hoitelemaan pientä karvakasaa, siis omaa hoitoponiani Bellaa. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin lämpimän tupsullisen harmaan pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kaunis talvinen maisema.

Tallipihassa oli pienehkö joulukuusi, mikä sai minut katselemaan ja ihastelemaan sen värikkäitä koristeita. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen jac heinien dtuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin satulahuoneeseen ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuret. Saavuttuani Bellan varusteiden kohdalle näin Sinten siivoilemassa toimistopöytäänsä.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään ihan vain harjailla Bellan perusteellisesti, poni varmasti nauttisi siitä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vaaleahiuksinen pieni tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa mua puhdistamaan Helmin kaviot, kun se potkii?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Kävelimme yhdessä Helmin karsinaan, ja annoin tytölle kaviokoukun käteen. Kävimme kaikki neljä jalkaa läpi sillä taktiikalla, että minä pidin aina jalasta kiinni mutta tyttö sai itse puhdistaa sen kaviokoukulla. Tämä toimi hyvin ja taputin Helmiä kiittäen sitä fiksusta käytöksestä, ja auttelin tyttöä saamaan Helmin valmiiksi tunnille.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla liikkui hitaasti mutta varmasti harmaita pilviä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli suuri oranssi porkkananenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin tyytyväisenä mutta hitusen väsähtäneenä tallilta kohti kotia.

Kiva kun ehdit auttamaan Helmin ratsastajaa tamman kuntoonlaitossa! Helmi saattaa toisinaan vähän huitoa kavioillaan, mutta sille pitää vain näyttää kuka määrää! Hyväksytty suoritus, paljon onnea talvimerkistä -Sinte

[Hilppa]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin puhelin kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 15 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni kohtalaisen mukava asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille hoitamaan Zaraa. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin Vihreän "You are bad girl" pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kaunis luminen maisema.
c
Tallipihdassa oli suuri traktori, mikä sai minut hyppäämään säikähtyneenä sivulle. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin Zaran luokse ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen pienet. Saavuttuani sivutallista päätalliin näin Sinten keskellä käytävää.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään tulla tänne auttelemaan, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs hyvin muotilehdestä repäistyn näköinen äiti tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko tulla satuloimaan Myyn, se kiukuttelee tuolla?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Lähdin Myyn karsinalle. Ratsastaja ojensi satulan minulle. Työnsin karsinan oven auki. Vastassa oli kiukutteleva poni. Jäin auttelemaan tyttöä satuloinnin jälkeenkin.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla loisti kuu ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli iso maha ja punainen kaulahuivi. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin iloisena, mutta uupuneena tallilta kohti kotia.

Et ole ensimmäinen joka pelästyi traktoria! Ainakin puolet hevosista on mulkoillut sitä ohimenomatkalla, pari ei ole suostunut ollenkaan ohittamaan sitä. Pitääkin muistaa viedä se seuraavalla kerralla kauemmaksi tallipihasta! Hyväksytty suoritus, paljon onnea talvimerkistä -Sinte

[Ayla]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin puhelin ja laturi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan jopa 10 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille viettämään aikaa ja muutenkin näkemään ihmisiä. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin harmaan pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema.

Tallipihassa oli paljon autoja ja ihmisiä, mikä sai minut hieman hämilleen. En ollut pitkään aikaan nähnyt tallia näin vilkkaana. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin talliin sisälle reippaasti ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen täynnä. Saavuttuani varustehuoneeseen näin Sinten penkomassa laatikkoa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään vain autella tallissa ja viettellä aikaa, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vaaleahiuksinen nuori tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua saamaan suitset Dodolle? Se ei millään tahdo avata suutaan" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Lähdinkin saman tien Dodon luokse, tytön antamat suitset kädessä. Valmistauduin kunnon sotaan, mutta pieni kutittelu suupielestä riittikin saamaan ponille kuolaimet suuhun ja suitset päähän. Tyttö kiitti avusta ja alkoi pistämään remmejä kiinni vikkelästi, ettei myöhästyisi tunniltaan.


Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla loisti tähdet ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli suu mutrussa ja porkkananenä puoliksi syöty. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin tyytyväisenä tallilta kohti kotia.

Talli on loistava paikka ajankulutukseen! Apua tarvitaan aina, eikä toimettomaksi jää kukaan (ellei piiloudu tallivintille). Hyväksytty suoritus, paljon onnea talvimerkistä (meinasin kirjoittaa "paljon onnea tallivintistä")!

[Antsu]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin pyyhe kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan jopa 20 astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan kiva asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille, sillä muuten joutuisin viettämään päiväni yksin kotona. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin pörröisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui talvinen maisema.

Tallipihassa oli kaksi iloista koiraa irti, mikä sai minut hymyilemään leveästi. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin kohti toimistoa ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuret, vaikka pakkasta oli paljon. Saavuttuani toimiston näin Sinten näppäilemässä puhelimellaan.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään olla tuntilaisten apuna ja käydä köpöttelemässä Foggylla, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs lyhyt, sinisilmäinen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko tulla auttamaan Finnan satuloinnissa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Satuloin Finnan ja autoin tyttöä laittamaan suitset Finnan päähän. Tamma piti onneksi päätään alhaalla ja ei hermostunut, vaikka suitset eivät ihan heti oikein päin menneetkään. Jatkoin Finnan ja parin muun ratsastajan auttamista myös maneesissa ja tunnin päätteeksi.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla oli vähän pilviä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli puoliksi syöty porkkana nenänä. Lumi narskui jalkojeni alla, kun lähdin väsyneenä mutta silti hymyillen tallilta kohti kotia.

Mä en tiedä kuka sen lumiukon nenän syö aina! Ensiksi epäilykseni herää hevosia kohtaan, mutta toisaalta Rolliksesta on näköhavaintoja järsimässä jotakin oranssia... hmm... joka tapauksessa hyväksytty suoritus, paljon onnea ansaitusta talvimerkistä! -Sinte

[Vilja]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin teemuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan kymmenisen astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni erinomainen asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille jo aamupäivästä, jotta ehtisin maastoilemaan valoisalla. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin tummansinisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kirkkaan valkoinen maisema.

Tallipihassa oli auraus meneillään, mikä sai minut odottamaan ison tien reunassa, jotta saisin autoni parkkeerattua pihamaalle. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin varustehuoneen suuntaan ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen vähäinen. Saavuttuani varustehuoneeseen näin Sinten sovittamassa lainakypäriä alkeistuntilaisten pieniin päihin.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään lähteä maastoon, kun on niin kaunis sääkin, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs varovaisen näköinen täti-ihminen tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko tulla auttamaan ratsuni kanssa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Seurasin naista Dodon karsinan luokse, missä ruuna seisoi suitset päässä, mutta ilman satulaa. "Se ei anna laittaa satulaa selkään", nainen selitti ja osoitti lattialle asetettua satulaa huopineen. Nostin satulan maasta ja astelin hevosen luokse. Viskasin penkin ruunan selkään ja autoin vielä kiristämään vyön. Dodo luimisteli ja katsoi minua pahasti, mutta ei kuitenkaan uhkaillut sen enempää. "Se ei tykkää satuloinnista, ei se mitään kuitenkaan tee", kerroin naiselle, joka kiitteli vuolaasti avusta ja taputti ponin kaulaa.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla paistoi miltei täysikuu ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli heinänkorsista muotoiltu hiuskuontalo ja jäätynyt kakkakikkare nenänä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin rennon maaston ja hevosten parissa vietetyn illan jäljiltä tyytyväisenä tallilta kohti kotia.

Olipa monipuolisesti täytetty tarina! Maastolenkit, ja maastot ylipäätään, ovatkin parhaimmillaan kirpeällä pakkassäällä – kunhan osaa pukeutua lämpimästi. Paljon onnea ansaitusta talvimerkistä, ehdottomasti hyväksytty suoritus!

[Kristina]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kahvikuppi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 10 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni parempi asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille tänään varhain. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin raidallisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema.

Tallipihassa oli kova vilske meneillään, mikä sai minut seisahtumaan hetkeksi ja katsomaan mitä oli meneillään. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin vessoja kohti ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen täyteen tupatut. Saavuttuani vessan ovelle näin Sinten tulevan sieltä ulos.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään käydä ratsastamssa Martalla, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs tummatukkainen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko neuvoa minulle missä on Catnip niminen hevonen?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" ja lähdin kohti kyseisen hevosen karsinaa. Huikkasinkin tytölle "Tässäpä tämä on, tunnillekko menossa?" Tyttö hymähti ja nyökkäsi minulle. Hymyilin takaisin ja toivotin tytölle onnea.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla paistoi tähdet ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli vanha ruhjuinen ratsastuskypärä päässä ja raipat käsinä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin päivän päätteeksi hyvillä mielillä kävelemään tallilta kohti kotia.

Toivottavasti ensimmäinen maastolenkkisi Metsälammella sujui hyvin Martan kanssa! Välillä tuntuu, ettei ehdi poistumaan tallialueelta ollenkaan, kun aina lykätään hoidettavaksi jotakin tekemistä Hyväksytty suoritus, onnittelut talvimerkistä! -Sinte

[Alina]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin tyhjä kahvikuppi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan yli viisitoista astetta. Lukema oli noussut huomattavasti eilisestä, mikä oli mielestäni hirveä ja surullinen asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille jo eilen ja keksiväni jotain yhteistä tekemistä Jaden kanssa, mutta näytti siltä että ulkoiluhommat jätettiin tänään tekemättä. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin vaalean tupsupipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kaunis, mutta lumisateinen maisema.

Tallipihassa oli hevosia ratsastajineen, mikä sai minut hetkeksi harmittelemaan etten itse pitänyt kylmästä säästä. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin kohti Jaden karsinaa ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen vähäiset. Saavuttuani ensin satulahuoneeseen näin Sinten merkkailemassa vihkoonsa ilmeisesti mitkä varusteet olivat jo huonossa kunnossa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään vaan tallissa hemmotella Jadea, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vasta alakouluikäinen vaaleahiuksinen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa satulan kanssa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" hymyilin ystävälisesti ja suuntasimme hänen tuntiratsunsa karsinaan. Tyttö näytti hieman turhautuneelta, kun yritti kurotella satulaa Leevi nimisen hevosen selkään. Salavihkaisesti ojensin käteni lyhyen tytön takaa ja autoin häntä nostamaan satulan Leevin selkään.
"Kiitos", tyttö hymyilin tyytyväisen näköisenä.
"Kyllä se satula kohta sulla jo selkään asti nousee", vinkkasin silmää ja suuntasin sitten oman hoidokkini luokse, joka näytti yhtä tympeältä karsinassaan kun yleensä.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla ei enää näkynyt aurinkoa, vaan vaaleanpunainen auringonlasku ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli nenänä porkkanan sijasta raippa. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin leppoisalla ja hyvällä mielellä tallilta kohti kotia.

Toiset eivät tykkää pakkasesta ollenkaan, niinkuin minä: mun mielestä on ihanaa, kun kirpeä ilma nipistelee poskia ja saa puiden oksat kimaltelemaan jääkiteistä! Jade saikin tänään oikein hemmotteluhetken! Ihanaa, sellainen kelpaisi minullekin! Paljon onnea talvimerkin suorituksesta! -Sinte

[Minkki]

Talvinen tallipäivä 

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin keittiöön. Tein itselleni muutaman voileivän sekä kupin kaakaota ja piskuinen älypuhelin kädessäni menin lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan vain -8 *C astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia tallipäivän kannalta. Olin suunnitellut lähteväni tallille auttamaan tallitöissä ja moikkaamassa Majuria. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin beigen värisen, paljeteilla koristellun pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui harmaa, lumentäyteinen maisema.

Tallipihassa oli kuolemanhiljaista, mikä sai minut hieman huolestuneeksi. Jatkoin matkaani päätalliin, jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin kohti Majurin karsinaa ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen isot ja tajusin samantien, ettei minulle olisi paikkaa. Saavuttuani Majurin karsinan eteen näin Sinten ahkerasti siivoamassa Dapperin karsinaa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään siivota Majurin karsinaa muistellakseni, miten se tehdään, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!
Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vaaleahiuksinen, minua selvästi vanhempi tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua Maran kiinniotossa tarhassa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!".
Lähdimme kävelemään tarhaa kohti ja sen, kun Mara huomasi, ori siirtyi tarhan kauimpaiseen nurkkaan. Tyttö esitteli itsensä Aidaksi ja avasi tarhan portin. Autoin häntä saartamaan Maran tarhan nurkkaan, jotta hän sai hevosen kiinni. Aida kiitti minua ja hymyili. Hymyilin takaisin ja lähdin takaisin talliin siivoamaan Majurin karsinaa.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla oli harmaita pilviä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli laitettu porkkana nenäksi ja hevosen nameja silmiksi sekä suuksi. Kädessään lumiukolla oli vanha riimu. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin iloisin ja pirtein mielin tallilta kohti kotia.


Kuulostipa ihanalta tallipäivältä! Maran kanssa saakin aina temppuilla, yleensä sen saalistamiseen tarvitaan useampikin ihminen – ja silti menee aikaa... hyväksytty suoritus, paljon onnea talvimerkistä! -Sinte