Talvimerkin suoritus (joulu-helmi)

[Sede]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin uusin Hippos-lehti kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan seitsemän astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan kiva asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille aikaisin, jotta ehtisin illalla lukea huomiseen kokeeseen. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin tylsän, sinisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui houkuttelevan luminen maisema.

Tallipihassa oli paljon väkeä tekemässä lumiukkoarmeijaa, mikä sai minut nauramaan hämmästyksestä. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin hakemaan Halin harjoja ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen valtavat. Saavuttuani varustehuoneeseen näin Sinten tarkistamassa, että kaikki oli oikeassa järjestyksessä.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään vähän tutustua Haliin, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs vaaleahiuksinen pikkutyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko neuvoa miten saan Leeville satulan?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!"
Ruuna seisoskeli käytävällä ystävällisen oloisena. Yritin selittää mahdollisimman selkeästi satuloinnin vaiheet. Kun näytin havainnollistavan esimerkin, Leevi päätti hiukan velmuilla. Herran maha paisui hetkessä. Ähkin satulavyön kanssa, se kun ei mennyt edes ensimmäiseen reikään. Siinä vaiheessa tyttö halusi tulla kokeilemaan onneaan, ja kuin ihmeen kaupalla hän sai pienellä väännöllä vyötä tiukemmalle. Hymyillen ratsastajan alku siirtyi sovittelemaan suitsia appaloosan päähän.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla pilvet alkoivat kasaantua ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli raippairokeesi sekä pureskellun näköinen porkkananenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin väsyneenä päivän tapahtumat päässä pyörien tallilta kohti kotia.

Kuulostipa mukavalta tallipäivältä! Pirteä pakkanen piristää mukavasti, etenkin nyt kun aurinko paistaa pitkästä aikaa Paljon onnea talvimerkistä! Terkuin, Sinte

[Alexandra]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kaakaokuppi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 12 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille heti aamupalan jälkeen. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin viininpunaisen Vansin pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema.

Tallipihassa oli Rollis järsimässä porkkanaa, mikä sai minut nauramaan. Jatkoin matkaani sivutalliin, jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin varustehuoneeseen ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen Pienet, liekö johtunut pakkasesta ja vapaaviikosta. Saavuttuani varustehuoneeseen näin Sinten häärimässä työntouhussa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään ihan vain putsailla kamoja ja moikata Velliä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs tuntilaisista tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko neuvoa missä vessa on?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Neuvoin vessan sijainnin parhaani mukaan, mutta saatoin toki myös ohjata hänet Dapperin karsinaan. Noh, virheitä sattuu, joten kohautin olkiani ja jatkoin toimiani.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalle alkoi syttyä jo ensimmäisiä tähtiä, jotka pilkottivat pilvien lomasta ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli päässään musta ja luminen ratsastuskypärä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hyvillä mielin tallilta kohti kotia.

Juuri ja juuri ehdit suorittaa talvimerkin - suoritusmahdollisuus päättyy nimittäin aivan pian! Seuraavan kerran sen suoritus avautuukin vasta vuoden päästä. Tosi upeaa kuvailua! Onnittelut talvimerkin suorituksesta. -Sinte

[Mia]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin ratsastusvaatteet kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan kaksi astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni oletettavaa. Olin suunnitellut lähteväni tallille jo heti aamusta. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin minun päähäni hiukan suuremmanpuoleisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui uninen maisema. Luontokin näytti vielä nukkuvan.

Tallipihassa oli kovin hiljaista, mikä sai minut hieman varuilleni. Kunnes tajusin kellon olevan vasta yhdeksän. Aamutalli oli saatettu päätökseen, eikä tallissa ketään liikkuisi tähän aikaan. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin pari askelta eteenpäin ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen alhaiset. Saivatko lumikinokset ihmiset jäämään koteihinsa kaakaomukien seuraan? Kuka tietää. Saavuttuani määränpäähäni, Bellan karsinalle näin Sinten tarpomassa taloltaan kohti sivutallia.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään käydä lyhkäisen maastolenkin, laukkapellolle ja takaisin. Lumihangessa on niin kiva ratsastaa! vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pikkiriikkinen, mutta reippaanoloinen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko tulla käväisemään tuolla Kassun karsinalla?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" "Niin, kun mä en oo varma missä kohti ton satulan pitäis olla?", tyttö selitti kysyvään äänensävyyn. "Se on siinä nyt ihan oikeella paikallaan! Ethän sää apua olis tarvinnutkaan", hymähdin. "Ai! No hyvä, kiitti!" tyttö tuijotti minua ystävällisesti. Nyökkäsin, ja palasin ulkokarsinoille, Bellan luo.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla pörhelteli paljolti epämääräisiä pilvenkappaleita ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla ei kumma kyllä näyttänyt olevan porkkanaa nenänä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin tyytyväisin ja onnistunein fiiliksin tallilta kohti kotia.

Suoritettu! t. Sinte

[Rosa]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kaakaomuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan yhdeksän astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille Locin kyydissä. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin lämpimän karvatupsuisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema.

Tallipihassa oli jäätä, mikä sai minut varomaan askeliani. Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin Andyn karsinalle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen vähäisiä. Saavuttuani orin karsinalle näin Sinten putsaamassa sitä.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään mennä hyppimään Andyllä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs ujon näköinen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko näyttää minulle missä Enkelin karsina on?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Astelin pikkutyttö perässäni Enkelin karsinalle, jonka eteen tyttö jäi rautiasta suokkia ihailemaan. Itse suuntasin takaisin Andyn luo, jolle olin hakenut jo varusteet valmiiksi.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla loisti himmeä ilta-aurinko ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli hiilisilmät ja porkkanasta tehty nenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hyvin, muta väsynein mielin tallilta kohti kotia.

Suoritettu! t. Sinte

[Kamilla C.]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin muistivihko kyninee kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 10 celsius astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan kiva asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille tallitöihin. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin Kingslandin tupsulla varustetun pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen maisema.

Tallipihassa oli jäätä, mikä sai minut luistelemaan nauraen. Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin Kassun karsinalle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen pienet. Saavuttuani Kaasun luo näin Sinten tallipuuhissa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään tehdä tallitöitä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pienikokoinen tuntilainen tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa muassa hoitamaan Enkelin?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!"
Kävelimme Enkelin karsinalle ja voisimme sen. Kiimainen tamma äksyili meille, mutta komensin sitä rohkeasti.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi laskeva aurinko ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli porkkananokka. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hyvällä tuulella tallilta kohti kotia.

Suoritettu! t. Sinte

[Cindy]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin jouluinen tonttumuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 11 astetta. Lukema oli laskenut huomattavasta eilisestä, mikä oli mielestäni erittäin hieno asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille vasta iltapäivällä, mutta kauniin kelin vuoksi innostuinkin lähtemään heti. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin paksun, lämpöisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kaunis maisema.

Tallipihassa oli kaataneet kottikärryt ja heinät levällään, mikä sai minut siivoamaan pihan. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin toimistolle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuria. Saavuttuani toimistoon näin Sinten näpyttelemässä tietokonettaan.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään hoitaa Ruun huolellisesti, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs keski-ikäinen, lyhyt nainen tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua satuloimaan ratsuni, kun se on niin iso enkä itse ylety?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Seurasin naista hänen ratsunsa karsinalle. Tamma tutki uteliaana minua, kun menin karsinaan. Silitin kädelläni muutaman kerran selän päältä ja nostin satulan selkään. Suoristun huovan ja kiinnitin vyön. Nainen kiitti minua hymyillen ja lähdin omien touhujeni pariin.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi muutamia tähtiä ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli porkkana nenä, punainen kaulahuivi ja päässään musta lakki. Naurahdin itsekseni, ”kauankohan porkkana mahtaa pysyä paikoillaan, ennen kuin joku hevosista sieppaa sen mukaan”. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin iloisena ja reippaasti kävellen tallilta kohti kotia.

Suoritettu! t. Sinte (joulupukki)

[Janella]

Talvinen tallipäivä


Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin puhelin kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan viisi astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille heti aamusta. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin maastonvihreän pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui ihana talvimaisema.

Tallipihassa oli täysi kaaos, mikä sai minut hämilleni. Jatkoin matkaani sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin varustehuoneeseen ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuri. Saavuttuani varustehuoneeseen näin Sinten tutkimassa hevosten varusteita mahdollisten rikkinäisten varalta.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään juoksuttaa Foggya kentällä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs ruskeatukkainen nainen tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa tytärtäni laittamaan hevoselleen suitset?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!", tokaisin reippaasti ja lähdin naisen perässä. Kyseessä oli pieni tyttö, joka yritti taistella Leeville suitsia päähän. Auton tyttöä ja jatkoin Foggyn luokse.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla aurinko alkoi jo laskea ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli puolitettu porkkana nenänään. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hieman kylmissäni, mutta hymy huulillani tallilta kohti kotia.


Suoritettu! T. Sinte (haamu)

[Sini]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin Polle - kuoseilla koristeltu kaakaomuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan pelkästään - 3 astetta. Lukema oli laskenut paljon eilisestä, mikä oli mielestäni huono asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille Dapperia moikkaamaan. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin seepraraidoin koristellun pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui kaunis, talvinen maisema.

Tallipihassa oli söpö lumiukko, mikä sai minut naureskelemaan, siltä puuttui porkkananenä. Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin Dapperin karsinaa kohti ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen isot. Saavuttuani Dapperin luokse näin Sinten lattiaa lakaisemassa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään vain hoidella Dapperia, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs huippukalliisiin vaatteisiin pukeutunut, minua paljon nuorempi tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua Hurmoksen kuntoonlaitossa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Kävelin Emiliaksi esittäytyneen tytön mukana Hurmoksen karsinalle. Hän oli oikein mukava tyttö, vaikka merkkivaatteisiin pukeutuminen hämäsi!

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi kaunis auringonlasku ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen (toisen) lumiukon, jolla oli tällä kerralla nenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin iloisena tallilta kohti kotia.

Talvimerkki suoritettu! t. Sinte

[Deleted]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin nahkainen koiran talutusremmi kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan vain kaksi astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni hyvä asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille, koska tarvitsin hevosten seuraa sekä raitista ilmaa. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin mustan Vans-pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui keväisen aurinkoinen maisema.

Tallipihassa oli yksinäinen lapanen, mikä sai minut viemään sen löytötavaroihin. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin suoraa päätä Ruun karsinalle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen suuria. Saavuttuani karsinalle näin Sinten viereisessä karsinassa.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään käydä taluttelemassa Ruuta lähimaastoissa, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs tomeran oloinen, hyvin lyhyt punatukkainen tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko tulla nostamaan Ellun satulan ylähyllyltä?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Harpoin tytön perässä satulahuoneeseen ja kurottauduin nostamaan satulan. En minä mikään pilvenpiirtäjä ollut, mutta onnistuin saamaan satulan käsivarsilleni ja annettua tytölle. Tyttö kiitti minua ja lähdin jatkamaan hommiani Ruun kanssa.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla lenteli pirteästi sirkutteleva lintuparvi ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli mielestäni aika pelottava kuusenoksakulmakarvoineen. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin onnellisena ja reippaan taluttelulenkin seurauksena piristyneenä tallilta kohti kotia.

Talvimerkki suoritettu! t. Sinte

[Inkeri]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kaakaomuki kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan 10 astetta. Lukema oli laskenut eilisestä, mikä oli mielestäni aika huono asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille liikuttamaan Leevin. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin tupsullisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui aika talvinen maisema.

Tallipihassa oli lumihevonen, mikä sai minut naurahtamaan ihastuneena. Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin Leevin karsinalle ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen isot. Saavuttuani Leevin luo näin Sinten lakaisemassa käytävää.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään ratsastaa Leevillä, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pikkutyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua hoitamaan Bellaa?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Niinpä avustin Eveliinaksi osoittautuneen jatkokurssilaisen hoitamaan Bellan. Eveliina harjasi Bellan melkein itse, mutta autoin varusteiden ja takakavioiden putsauksen kanssa.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla näkyi upea auringonlasku ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli päässään silinterin sijaan ratsastuskypärä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin väsyneenä mutta iloisena tallilta kohti kotia.


Suoritettu talvimerkki! Terkuin Sinte

[Alina]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin kännykkä kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan viisitoista astetta. Lukema oli noussut aivan liikaa eilisestä, mikä oli mielestäni erittäin huono asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille niinkuin normaalistikin ja minulla olisi siis taas duunipäivä. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin valkoisen tupsupipon pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui jäätävän kylmä ja valkoinen maisema.

Tallipihassa oli liikaa lunta, mikä sai minut raivostumaan, vaikkahan olisin ne siitä itse voinut kolata, mutta kun en jaksanut. Jatkoin matkaani pää-/sivutalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin toimistoon ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen pienet, varmasti kovan pakkasen takia. Saavuttuani toimistoon näin Sinten paperihommissa .
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään ihan perustöitä tehdä eli mennä tuonne tallin puolelle jeesimään ratsastajia, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pieni tyttö tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua Cocon kanssa, kun se yrittää purra minua?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Coco oli tosiaan äkäisellä tuulella ja jouduin ärähtämään pollelle ihan kunnolla. Jäin lisäksi auttamaan tyttöä vielä varustamisessa, sillä Coco oli tosiaan äkäisellä päällä. 

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla  oli pimeää ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli porkkananenä. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin väsyneenä, mutta onnellisena tallilta kohti kotia.

[laura]

Herätessäni hyvin nukutun yön jälkeen vedin villasukat jalkaani ja laahustin puhelin kädessäni lämpömittarin luokse. Pakkasta näytti tänään olevan -17 astetta. Lukema oli noussut eilisestä, mikä oli mielestäni ihan kiva asia. Olin suunnitellut lähteväni tallille puolen päivän aikoihin. Aamutoimien jälkeen eteisessä vetäisin mummuni kutoman, musta-valkoisen pipon päähäni ja olin valmis lähtöön. Raotin ulko-ovea ja eteeni avautui luminen talvimaisema.

Tallipihassa oli hirmuisesti väkeä, mikä sai minut tervehtimään kaikkia iloisesti. Jatkoin matkaani päätalliin jonka ovella lämmin ilmavirta otti minut vastaan. Vastajaettujen kaurojen ja heinien tuoksu sai oloni tuntumaan kotoisalta. Kävelin toimistoa ja vilkaisin samalla ohimennen ilmoitustaulua. Päivän tuntilistat oli julkaistu, osallistujamäärät olivat tänään poikkeuksellisen matala - olikohan kasvanut pakkaslukema pelottanut tuntilaiset. Saavuttuani toimistolle näin Sinten istuskelemassa sohvalla, tutkaillen keskittyneesti jotain papereita, kunnes käänsi katseeni minuun.
– Moikka! nainen tervehti ja hymyili leveästi. Mitäs tänään on suunnitelmissa?
– Moi! Ajattelin tänään käydä Jätkällä maastossa, vastasin samalla kun laskin tallikassini maahan.
– Kuulostaa hyvältä! Ei muuta kun tuumasta toimeen!

Käytävällä kävi vilske: päivä oli selvästi lähtenyt käyntiin. Hoitajia ja tuntilaisia ravasi ohitseni, jokainen omaan suuntaansa. Harjapakkeja puhdistettiin, hevosia satuloitiin, joku kirjoitti karsinanoveen uutta nimilaattaa. Eräs pienempi - ehkä noin 9-vuotias tyttö - tuli luokseni ja pyysi: "Anteeksi, voisitko auttaa minua puhdistamaan Bellan takakaviot?" Hymyilin ja nyökkäsin. "Ilman muuta!" Siirryin siis auttamaan tuota pikkutyttöä - joka myöhemmässä keskustelumme vaiheessa esittäytyi Hildaksi. Bella selkeästi oli tajunnut, että tuo pieni tyttö ei niin helposti nostaisikaan tämän jalkoja. Hetken poni koitti minuakin vastaan taistella, mutta lopulta luovutti. Hilda sai lopulta nostettua toisen takajalan itsekseen - vaikka Bella koittikin ensin hieman kiusata tyttöä.

Tallipäiväni alkoi olla ohitse. Kaikki työt oli hoidettu loppuun, ja iltapäivä alkoi hiljalleen hämärtyä illaksi. Taivaalla aikaisemmin loistava aurinko alkoi jo laskea ja puhtaanvalkoisia lumihiutaleita leijui hiljalleen maahan. Joku oli rakentanut pääoven viereen lumiukon, jolla oli kaulassaan paksu kaulahuivi. Lumi narskui jalkojeni alla kun lähdin hymyillen ja hyvillä mielin tallilta kohti kotia.