Brunon päiväkirja

[Sinte]

Katinas Bruno

SWB-o, 170 cm
om. Sinte


Rosan 6.7.2015

[Sinte]

Miila H:n päiväkirjamerkintä Brunon edellisestä kodista

Kirpeä pakkanen paukutteli tallin peltikattoa ja vedin pipoa yhä syvemmälle päähän. Nappasin Brunon samalla tarhasta ja vein sen omaan karsinaansa. Lumikirsikka oli klipannut orin, joten sillä oli reippaasti loimia niskassa. Sain hevosen riisuttua ja harjailin sen pikaisesti läpi. Brunolla oli ihan hyvä päivä, vaikkakin se välillä mulkaisikin minua hyöriessäni sen ympärillä. Sain varustettua sen ja sekin näytti olevan ihan valmis lähtemään ulos liikkumaan. Nousin pihalla selkään ja ohjasin orin tallitielle. Päätin tehdä lyhyen lenkin maastossa ja sen jälkeen suuntaisin läheiselle pellolle irrottelemaan. Lenkillä Bruno käyttäytyi mallikkaasti, vaikka pari kertaa tuli isompi ajoneuvo vastaan. Loppua kohden vauhti kiihtyi ja luulen, että Bruno arvasi mihin olemme matkalla. Pääsimme pian pellolle ja siirsin Brunon reippaaseen raviin. Ori ponkaisi avut annettuani liikkeelle heti ja siinähän sitä mentiin. Ratsastajalla nenä aivan jäässä, mutta hevonen senkun hurjasteli. Otimme parit laukkapyrähdyksetkin, ennenkuin palasimme tallille. Tallilla Lumikirsikka autteli minua Brunon kanssa. Ori sai jäädä hetkeksi sisälle, koska oli jonkin verran hionnut. Lähdettiin Kirsikan kanssa juomaan kupposet kuumaa taukohuoneeseen, ennen päiväheinien jakoa.

[Suski]

"Äh, unohdin ottaa aurinkolasit!", murahdin itselleni kun aurinko ilmestyi häikäisevästi pilviverhon keskeltä. Olin juuri polkemassa hevostallille, olin innoissani. On ihanaa palata taas samalle tallille, jossa olin joskus ratsastanut. Talli oli varmasti muuttunut vuosien aikana, mutta osa hevosista ovat ainakin minulle tuttuja. Bruno on uutuuksista, hieno kouluhevonen joka mielytti ulkönäöltään ja luonteeltaan minua.
Minua jännitti. Pysähdyn tien haaraan, mistä pitäisi kääntyä tallille. Huokaisin syvään ja hypähdin takaisin pyörän satulaan. Poljin rauhallisesti tallin pihaan katsellen hevosia, jotka oli suurin osa jo loimitettu. Parkeerasin pyöräni muiden pyörien viereen ja menin talliin.

Sinte oli sattumoisin tekemässä tallitöitä. "Mooi!", sanoin ja hymyilin. Sinte hätkähti ja huokaisi "Ai! Moi Suski!" "Ei ollut tarkoitus säikäyttää. Minä tulin tänään liikuttamaan ensimmäistä kertaa Brunon", sanoin ja jatkoin hymyilemistä. "Jooh. Ei se mitään. Sinä osaat aina hiipparoida tosi hiljaisesti!", Sinte naurahti ja jatkoi " Hyvä, että tulit tutustumaan jo Bruunoon! Se on tuolla karsinassa". Sinte osoitti sormellaan tallin perälle. Kiittin häntä ja marssin innostuneesti kohti Brunon karsinaa.

Brunolla oli iso karsina. Se kääntyi ympäri minut nähdäkseen, sympaattisen näköinen hevonen tuijotti minua kiinnostuneesti. "Heei Bruno! Olen sinun tuleva hoitajasi", kuiskasin sille ja avasin karsinan. Nappasin rauhallisesti orin riimusta kiinni ja etsin karsinan ovesta riimunnarua. Taputin sitä hellästi kaulalle ja avasin kunnolla karsinan oven, jotta pääsisimme helposti käytävälle.

Bruno oli valloittavan suuren näköinen, niinkuin olikin. "Miten sä aina valitset nää isoimmat yksilöt?" Loci nauroi ja yllätti minut. "Mooi Loci! Mitä kuuluu?", kysyin iloisena vanhan tutun näkemisestä. "Mooi ! Ihan hyvää luulisin. Entä sinulle?" "Ihan jees. Pääsin taas tänne hoitamaan, ketäs sä nykyään hoidat? Loci kertoi hoitavansa myös oria, Maraa. Juttelimme hetken ja päätin alkaa harjaus hommiin.

Kävin hakemassa satulahuoneesta Brunon harjalootan, joka oli täynä pehmeitä harjoja. Hämmennyin siitä hieman kunnes muistin, oriin olevan todella herkkä. Puhdistin ensin kaviot, koska vihasin sitä hommaa eniten ja halusin saada sen pois alta. Bruno ei ollut kovin likainen, joten puhdistin sen nopeasti valmiiksi. Lähdin taas harhailmaan satulahuoneeseen etsimään Brunon juoksutusvermeitä. En löytänyt niitä, mutta huomasin erään tytön siivoamassa karsinoita. Joten kysyin häneltä. "Anteeksi. Tiedätkö yhtään missä on Brunon juoksutus- varusteet?", tein vienon hymyn ja odotin vastausta. "Ööh, Joo. Ootas!", hän lähti näyttämään satulahuoneeseen missä ne sijaitsevat. "Tässä hän sanoo ja avasi kaapin oven ja hyllyn reunassa luki Bruno. Varusteet olivat nätisti laitettuna hyllylle. "Kiitos. Mun nimi on Suski ja aloin juuri vuokraamaan Brunoa", sanoin hänelle. "Kiva, minun nimeni on Taru. Omistan Myyn. Oli hauska auttaa, mutta nyt minun pitää siivota karsina loppuun",hän sanoi ja lähti siivoamaan karsinaa.

Nappasin juoksutusvermeet hyllyltä ja menin Brunon luokse käytävälle. Aloin ensiksi laittamaan juoksutusvyötä paikoilleen. Ori yritti napsaista hampaillaan minua käsivarresta. Bruno väisti kuitenkin kättäni, kun huiskaisin sitä hellästä turpaan. Se ei tykännyt kun kiristin sopivaksi. Kun Bruno oli kiltisti kun kiristi toiseltakin puolelta se sai silitykset kaulalle ja kehuja. Ajattelin laittaa myös Brunolle pintelit ihan varmuuden vuoksi. Etsin hyllystä pintelipussin, jossa luki isoilla kirjaimilla "Bruno".
Käärin mustat pintelit kaikkiin jalkoihin ja enään suitset päähän niin pääsisin juoksuttamaan oria. Bruno antoi hienosti laittaa suitset päähän. Välttelin korvien koskemista, koska tiesin ettei ori kovinkaan nauttisi siitä.

Talutin Brunoa maneesiin toivoen ettei siellä olisi ketään. Ei ollutkaan. Maneesin reunalta löytyi juoksutusliina. Laitoin Orille liinan kiinni ja vielä pistin maneesin oven vielä kiinni ja talutin hevosen maneesin keskelle ympyrälle.

Annoin Brunon kävellä aluksi, mutta katsoin, että se kävelee kunnolla. Kävelytin sitä molempiin suuntiin kunnolla. Pyysin Brunoa raville maiskauttamalla ja sanomalla "ravi". Pikkuisen piti tsempata äänellä Brunoa, että ravi lähtisi kunnolla pyörimään. Brunolla oli tosi hieno kouluhevosen ravi. Kevyt ja tomera. "Miltäköhän tuntuisi olla ensikerralla tuon selässä" , minä mietin. Pyysin laukkaa ja Bruno nosti heti pyydettyäni laukan. Laukka oli pitkää. Takajalat liikkuivat tosi hyvin. Tein saman homman kumpaankin suuntaan. Päätin jo lopetella, koska en halunnut ensimmäistä kertaa Brunolle kunnon hikitreeniä. Kävelytin sitä vielä vähän aikaa. Taputin sitä kaulalle ja kehuin. "Olet kyllä tosi upea hevonen", tokaisin Brunolle.
Maneesin ovi aukesi ja kaksi nuorempaa tyttöä tuli pienen ponin kanssa maneesiin. "Moi!", tervehdin heitä. Tytöt tuijottivat minua hetken ja sanoivat kuorossa hiljaa "Moi!" Tytöt jatkoivat ponin taluttamista maneesiin ja väistin heitä, jonka jälkeen itse menin maneesin oven eteen. Laitoin Liinan siihen mistä sen otinkin . Tytöt juttelivat hiljaa keskenään esteistä ja siitä kun he olivat olleet katsomassa estekilpailuja. "Näitkö sä miten hienosti se Prince hyppäs sianselän?" "Joo!" Tyttöjen kihinä sai minut hymyilemään. Talutin Brunon ulos maneesista ja suljin oven.
Ulkona oli tosi kylmä. Kylmä tuuli kävi ikävästi kaulaan. "Huivi olisi ollut hyvä", tokaisin kuiskaten Brunolle. Mietin miten hassua se onkaan, kun puhun aina hevosten kanssa ihan kuin ne ymmärtäisivät minua.
Astuin sisälle talliin ja useat kimeät hirnahdukset kuuluivat karsinoista. Bruno höristi korviaan ja olin valmistautunut orin kuuluvaan huutoon. Joka sitten tulikin vähän ajan päästä. "Bruno! Tärykalvoni melkein puhkesivat!", naurahdan oriille joka yrittää rynniä ylitseni. Vein Brunon suoraan karsinaan, jossa sitä odottikin ruokakipossa ruoka ja tuore heinä. Otin suitset pois, jotta ori pääsisi syömään. Ripustin suitset vähäksi aikaa karsinan ovessa olevaan koukkuun ja sitten irroitin nopeasti juoksutusvyön ja pintelit. Suljin karsinan.
Käärin pintelit nätisti takaisin pikku pussukkaan ja vein ne hyllylle, mistä olin ne ottanutkin. Pesin kuolaimet suitsista ja niputin suitset. Ripustin ne Bruno- nimi kyltin alla olevaan koukkuun. Siinä oli muitakin Brunon suitsia, ainakin hienot kankisuitset. Huokaisin ja sanoin: " Ehkä pääsen joskus käyttämään noita". Siivosin vielä käytävää ja laitoin Brunon harjat paikoilleen ja niin edespäin.
Nuoret tytöt tulivat ponin kanssa takaisin talliin. "Mites meni ratsastus?", kysyin heiltä. "Ihan hyvin, kiitos. Hyppäsimme vähän esteitä. ", ponia taluttava tytö hymyili ylpeänä. " Okei, mä en osaa oikein hypätä itse. Joskus olen ehkä jonkun 90cm okserin hypännyt, mutta siitä on jo aikaa!", tokaisin heille. Tytöt pysyivät hiljaisina ja jatkoivat ponin hoitamista.

Ajattelin niitä aikoja, kun olin "true" estehyppääjä, mutta sen jälkeen tajusin kouluratsastuksen mahtavuuden. Olin ennen kouluratsastusaikoja hypännyt vaikka minkänäistä okseria ja pystyä. Kasasin kamani kasaan ja ajattelin pistää vielä Brunon kuppiin pari porkkanaa. Lähdin sen jälkeen polkemaan kotiin.

Sinten kommentti

Onpa mukavaa lukea pitkästä aikaa tarinoitasi. Metsälammella on tosiaan ehtinyt moni asia muuttua – onko täällä enää mitään samaa, kuin silloin ennen? Bruno on aivan uusi hankinta, se sattui olemaan tuttavallani myynnissä ja ihastuin orin olemukseen jo ensisilmäyksellä. Sillä on uskomattoman kauniit ja avoimet liikkeet, eikä luonteessakaan ole paljoa moittimista. Toivottavasti yhteinen taipaleenne lähtee hyvin käyntiin!

Mielestäni oli hyvä idea aloittaa juoksuttamalla. Kestävälle ystävyyssuhteelle pitääkin rakentaa tukeva pohja. Seuraavalla kerralla voisit kokeilla selkäännousua – voithan toki pyytää jotakin tallilaista mukaasi varmistamaan, että kaikki sujuu hyvin. Aina kun on tekemisissä uuden hevosen kanssa, kannattaa pelata hieman varman päälle, vaikka olisikin hyvä ratsastaja. Ikinä ei voi nimittäin tietää, miten hevonen todellisuudessa suhtautuu uuteen ratsastajaan selässään.

Tarinasi oli erittäin pitkä. Kuvailit ja pohdit paljon asioita, mikä on hyvä asia: kuvailu elävöittää tekstiä ja tekee siitä mielenkiintoista luettavaa. Tarinaan oli helppo päästä mukaan lukijana! Tekstistä löytyi muutamia kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Korjaan kielioppivirheet tässä alla, mutta sinun tulee itse kiinnittää huomiota kirjoitusvirheisiin – ne kun eivät korjauksillani yleensä parane. Suosittelen kirjoittamaan tarinan ensin jonnekin tekstinkäsittelyohjelmaan (esim. Word) joka huomauttaa sinulle virheistä, jotta voisit korjata ne. Tämä on hyvä tapa senkin kannalta, että tarinaa voi ajoittain tallennella, eikä se pääse sen ansiosta katoamaan niin helposti.

"Äh, unohdin ottaa aurinkolasit!", murahdin itselleni kun...
-> Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus.fi) uusien ohjeiden mukaan pilkkua ei tarvita lainauksen ja johtolauseen (alleviivattu) välissä, mikäli lainaus päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin.
-> "Äh, unohdin ottaa aurinkolasit!" murahdin itselleni kun...

"Kiitos. Mun nimi on Suski ja aloin juuri vuokraamaan Brunoa", sanoin hänelle.
-> Tämä on oikein kirjoitettu! Jos lainaus loppuu pisteeseen, piste korvataan viimeisten lainausmerkkien ja johtolauseen väliin merkittävällä pilkulla.

tien haaraan = tienhaaraan

"Tässä hän sanoo ja avasi kaapin oven ja hyllyn reunassa luki Bruno.
-> Normaalisti et voi yhdistää samaan virkkeeseen montaa eri aikamuotoa. 'Sanoo' on kirjoitettu preesensissä eli nykyhetkessä, kun taas 'avasi' ja 'luki' imperfektissä, eli menneessä aikamuodossa. Jos aloitat lainauksen, se on myös lopetettava ennen johtolausetta. Virke tuntui myös hieman liian pitkältä, suosittelisin katkaisemaan sen kahteen osaan.
-> "Tässä", hän sanoo ja avaa kaapin oven. Hyllyn reunassa lukee Bruno.
TAI -> "Tässä", hän sanoi ja avasi kaapin oven. Hyllyn reunassa luki Bruno.

18,30v€

[Suski]

Oli kylmä syksyinen ilma ja maa peittyi lumiharsolla. "Tuo kuitenkin sulaa huomenna pois", harmittelin. Talliin oli enää 200 metriä matkaa, tsemppasin itseäni hölkkäämään lopun matkan. Kun käännyin tallin pihalle jarrutin vauhtini etanatasolle. Lyllersin tallin sisään ja tervehdin tietämättä oliko siellä ketään. Talli kaikui tyhjyyttään pitkään, kunnes jostain karsinan nurkasta kuului "Moooi!". Lähdin selvittämään asiaa, että kuka siellä oli. Ayla oli harjaamassa hoitohevostaan Dapperia, joka oli kuulemma rauhallinen kuin lammas. En kummemmin jäänyt haastelemaan Aylaa, nimittäin hän näytti haluavansa keskittyä tekemäänsä 100 prosenttisesti.
Z
Pyöritin päätäni joka suuntaan, mutten löytänyt "pikku" oria tallin sisäpuolelta. Siirryin siis katsomaan pihatot läpi, josta Bruno löytyikin hyvin nopeasti. Ori tuli korvat hörössä luokseni hörisien vaimeasti. Upotin käteni housujeni taskuun, kunnes tunsin porkkanan. Ujuttauduin lankkujen alta tarhaan ja naksautin riimun kiinni salakavalasti sillä aikaa kun Bruno hullaantui porkkanan mässytykseen. Muut hevoset olivat tarhan perällä, eivätkä onneksi vaivautuneet tulemaan luokseni. Sain Brunon kätevästi tarhasta ulos ja matka jatkui Brunon orivoimalla kohti tallia.
Z
Vartin päästä olin jo puhdistamisessa loppusilauksissa. Bruno todella energisellä tuulella. Pintelöin Brunon jalat kaksinkertaisella nopeudella, yllätyin kuitenkin siihen, miten siistiä jälkeä sain aikaan. Valitsin Brunon huopavalikoimasta punaisen huovan, joka rimmasi kauniisti takkini väriin. Huovan kävin asettelmassa oriin selkään ja sen jälkeen otin satulan ja suitset satulahuoneesta. Laitoin satulan selkään ja suitset roikkuvat olkapäälläni. Laitoin suitset lähimpään suitsitelineeseen. Laitoin satulavyön kiinni, mutten kiristänyt vyötä kovin kireälle vielä. Suitset pujoitin päähän nopeasti, koska ori ei malttanut enään odottaa. Kävin vielä laittamassa nopeasti kypärän päähäni ja saappaat jalkaani satulahuoneessa. Olin lähdössä juuri, kunnes muistin raipan unohtuneen. Käännyin u-käänöksellä takaisin ja otin kouluraipan messiin.
Z
Maneesissa ei ollut ketään. Iloitsin siitä ja talutin oriin keskelle kenttää. Kiristin vyötä kummaltakin puolelta ja nousin selkään. Kello näytti viittä, olin juuri aikataulussa. Olin sopinut, että Sinte tulisi seuraamaan ratsastustani. Kävelin Brunon kanssa viisi minuuttia, kunnes Sinte tuli. "Mooi! Anteeks ku oon vähä myöhässä" Katsoin Sinteä ja hän oli aivan tuli punainen ja hiki valui otsalla. "Ei se mitään!", sanoin ystävällisellä äänellä ja jatkoin, "Oon jo kävellyt viisi minuuttia. Voinko alkaa jo ravaamaan?" Sinte nyökkäsi ja riisui takin pois päältään. Kieltämättä maneesissa oli aika lämmin. Aloin ravaamaan maneesin keskellä ympyrällä kevyttä ravia. Säikähdin millainen liikettä Brunolta löytyi. Sinte siirtyi ympyrän keskelle ja alkoi latelemaan ohjeita. Pidätyksiä piti tehdä kauheasti sormia liikuttelemalla. Siirryin hetken päästä harjoitusraviin ja voin vaikka vannoa, että näytin superpallolta Brunon selässä!
jatkuu..

Sinten kommentti

Kommentoin tarinan kokonaisuudessaan sen viimeisessä osassa. Muistathan, että virtuaalieurot, kuukauden lisää hoitoaikaa ja tarinamerkinnän saa vain kokonaisesta hoitotarinasta (eli vasta tämän tarinan viimeisessä osassa)!

Muista seuraavaan osaan kunnolliset kappalejakot (yksi tyhjä rivinvaihto) merkitsemieni sinisten Z-kirjainten kohdalle, niin tarinasta tulee heti paljon siistimpi. Tässä vielä muutamia korjauksia tästä osasta:

karsinan nurkasta = karsinannurkasta
100 prosenttisesti = 100-prosenttisesti tai sataprosenttisesti

"Lähdin selvittämään asiaa, että kuka siellä oli."
-> Tästä virkkeestä saisi yksinkertaisemman poistamalla tarpeettomia sanoja:
-> "Lähdin selvittämään, kuka siellä oli."

"Bruno todella energisellä tuulella."
-> Tästä puuttuu predikaatti – virkkeen ydin, persoonamuotoinen verbi.
-> "Bruno oli todella energisellä tuulella."

Virtuaalieurot ja lopullinen kommentti viimeisessä osassa!

[Jossu]

Kävelen tallille nopeaa vauhtia. Pakkasta on viisi astetta ja lunta tulla tupruttaa, talvi on tulossa. En ole siitä yhtään innoissani.

Avaan narisevan tallinoven. Kävelen kaapilleni ja isken avaimen lukkoon. Käyn hakemassa talikon ja kottikärryt. Aloitan Brunon karsinan siivoamisen. Se on likainen. Kun ihailen työtäni, Sanna tulee.

- Moi! Kun haet Brunon sisälle niin voit laittaa sille ruuan, Sanna sanoo.

- Kiva, huudahdan. Käyn tyhjäämässä kottikärryt lantalaan.

Otan riimun ja haen Brunon sisälle. Avaan portin, vihellän Brunolle ja se lähtee lontostelemaan luokseni.

Kun olen tallissa sidon Brunon käytävälle ja haen harjat. Puunan oria kunnolla. Leikkaan hännästäkin huonot jouhet pois. Bruno testaa välillä. Pesen myös Brunon letkulla, sekä letitän jouhet. Pian Bruno näyttää upealta. Laitan orille vielä loimen ja laitan sille juoksutustarvikkeet päälle. Lähdemme maastoon kävelylle.

Bruno tanssahtelee ympärilläni, mutta olen rauhallinen ja saan sen kuriin. Kävelemme pienen lenkin. Pian menemme Pirunmetsään ja hypytän sitä juoksutusliinan kanssa. Se innostuu, mutta on kuitenkin kiltti. Hölkkäämme vähän matkaa ja sitten kävelemme loppumatkan.

Tallissa laitan Brunon karsinaan ja riisun loimen. Käyn tekemässä sille ruuan ja annan sen sitten syödä. Kun Bruno syö istun karsinan lattialla ja puhun sille kaikkea puuta ja nakkia. Kun Bruno on syönyt se tunkee päänsä syliini ja naurahdan hiljaa. Pian lähden.

Tuli lyhyt I`M SORRY

Sinten kommentti

Minun mielestäni olisi ihanaa, jos lunta sataisi! Joulumieltä on vaikea saada, jos maa on aivan musta ja ulkona on synkkää ja sateista. Pieni lumimatto toisi valoa synkkiin iltoihin! Oletpa keksinyt Brunon kanssa mukavaa tekemistä Monelle ei tulisi mieleen hypyttää hevosta maastolenkillä!

Tarinasi jäi kaipaamaan otsikkoa: se on kuitenkin lukijan ensimmäinen vihje tarinan sisällöstä. Virheitä en löytänyt, mutta tarina olisi kaivannut lisää kuvailua.

PS: muistathan, että tarinamerkinnän saa vain jos tarinassa on vähintään 20 virkettä tekstiä! Muistutan, ettei tämä tule yllätyksenä myöhemmin.

12,20v€

[gemmma]

Maastoilemassa

Hyppäsin ulos äitini ohjaamasta autosta, joka oli pysäköitynä Metsälammen Ratsutallin pihaan. Äitini ojensi minulle vielä puhelimeni, joka oli tipahtanut oletettavasti taskustani penkille. Hymyilin äidilleni tämän kaartaessa tielle ja käännähdin kohti tallia. Hymy haihtui nopeasti huuliltani, sillä edessä oli taas uuden hoitohevosen tapaaminen. Samin karsinapaikka oli irtisanottu vuokran myöhästymisen takia, joten minulla oli ollut edessä jälleen uuden hoitoponin etsintä. Hetken etsiskelyn ja tutkailun jälkeen olin päätynyt Brunoon, joka oli tehnyt ulkonäöllään minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Olin päässyt Brunon karsinalle ja katselin karsinassa olevaa hevosta. Nappasin riimun ja -narun käteeni, avaten samaan aikaan karsinan oven. Pujahdin sisään karsinaan nopeasti ja suljin oven lähes kokonaan kiinni, jättäen sen kuitenkin sen verran auki että pääsisin ulos tarpeen tullen. Bruno kuitenkin seisoi rauhallisena karsinassa ja katseli minua uteliaana. "Voi että sä oot komee poika", huokaisin ja ihastelin Brunon olemusta. Sain helposti riimun hevosen päähän, vaikka pää meinasikin kohota hiukan turhan korkealle minun makuuni. Sidoin orin kiinni ja lähdin etsimään hevosen harjoja.

Satulahuoneessa oliessani törmäsin vanhaan tuttavaani, Destinyyn, joka oli tullut tutuksi niiltä ajoilta kun Kisu oli ollut vielä hoitohevoseni. Vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä maastoon käppäilemään hoitsujemme kanssa. Tarkoituksenamme oli kiertää lyhyehkö reitti, joka kulkisi ensin Isoa tietä pitkin, jonka jälkeen kurvaisimme Niittypolulle. Niittypolulta tarkoituksena oli jatkaa Rantapolulle, josta koukkaisimme rannan kautta takaisin Metsälammelle. Desi oli kuulemma mennyt useamman kerran samaista reittiä, mutta enhän tietenkään voinut vannoa että hän puhui totta.

Löysin kuin löysinkin Desin avustuksella Brunon harjat, jonka jälkeen erkanimme omille teillemme hoitamaan hevoset valmiiksi. Muistelin Brunon oleva herkkä harjaamiselle, joten en yllättynyt löytäessäni pehmeitä luonnonharjoja harjapakista. Pujahdin takaisin orin karsinaan ja aloin harjaamaan hevosta hellästi, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Bruno näytti nauttivan huomiosta, mutta en selvästikkään osannut olla hevosen mielestä tarpeeksi herkkä, joten Bruno hiukan väisteli harjakättäni.

Desi huhuili meitä jo käytävältä, mutta ilmoitin meidän olevan vielä hiukan puolitiessä. Etsin nopeasti käsiini kaviokoukun ja puhdistin kaviot tottunein liikkein. Kaviot tosin olivat suhteellisen painavat, mutta olihan hevonen kooltaankin todella suuri.

Desi oli tullut kyttäämään meitä karsinan ovelle, josta hän häipyi hakemaan Enkeliä huomatessaan meidän olevan valmiina. Talutin Brunon tallipihaan, jossa ori katseli kiinnostuneena ympärilleen. Olin suoraan sanottuna hermona, sillä Desi joutuisi todennäköisesti pelastamaan Brunon jostain pusikosta, mutta ulkoilu olisi varmasti kaikille hyväksi. Pian Desi jo saapuikin hoidokkinsa kanssa luoksemme ja lähdimme taluttamaan peräkkäin hevosia kohti Isoa tietä Desi joukon johtajana.

Desi tarpoi kovaa vauhtia pitkin tietä, joten minulla ja Brunolla, tai oikeammin vain minulla, oli ongelmia pysyä edellä kulkevan parivaljakon vauhdissa. Bruno olisi oikein mielellään päästellyt höyryjä, mutta lyhytjalkaisen hoitajan kanssa se ei olisi mahdollista. Pian edessämme häämötti jo ensimmäinen polku, jonka Desi kertoi olevan Niittypolku. Muutenkin Desi esitelmöi suurimman osan ajasta Metsälammen maastoista ja muutenkin tallista, joten matka taittui mukavasti rupatellen. Bruno oli selvästi rentoutuneempi maastossa kuin karsinassa, mutta aika ajoin herralle tuli kauhea kiire Desin ja Enkelin perään, jolloin jouduin tietysti melkein juoksemaan suuren hevosen rinnalla.

Vaihdoimme pian kulkemamme polun Rantapoluksi, jonka päässä olisi järvi ja niinollen myös ranta. Ulkoilu teki kaikille kyllä enemmänkin kuin hyvää, ja ainakin minä meinasin hikoilla itseni aivan kuivaksi. Desi jatkoi edessä puhettaan, jota kuuntelin puolella korvalla seuratessani naista ja tuon hoitohevosta.

Pian olimmekin jo rannassa, jossa pidimme pienen lepotauon, sillä jalkani huusivat jo siinä vaiheessa Hoosiannaa. Desi sen sijaan näytti raikkaalta, samoin hevoset. Kaipa minä sitten olen porukan huonokuntoisin jäsen, mitä en kyllä kauheasti ihmettele. Muutaman minuutin jälkeen jatkoimme matkaa ja otimme suunnaksemme tallin, jolle ei Desin mukaan ollut enään pitkä matka.

Desi johti taas joukkoamme Enkelin kanssa, kun taas minä raahauduin Brunon kanssa rättiväsyneenä perässä. Desi naureskeli matkan aikana enemmän kuin laki sallii minun huonolle kunnolleni, mutta tiesin tietysti hänen heittävän läppää, joten en antanut sen häiritä menoamme.

Saavuimme takaisin lähtöpisteeseemme, eli Metsälammen pihalle. Desi lähti viemään Enkeliä omaan karsinaansa, joten me suuntasimme Brunon kanssa kohti orin karsinaa. Bruno ei ollut lainkaan hikinen, joten tarkistin vain kaviot, jotka jouduin sitten putsaamaan kaiken maailman kivistä ja jääkökkäreistä. Bruno ei enään vierastanut minua niin paljoa kuin ennen kävelylenkkiä, joten sin hiukan toivoa siihen, että meidän välillemme syntyisi edes jonkinasteinen luottamus. Bruno ei ollut likaantunut laisinkaan, joten en ajatellut kiusata hevosta enempää harjaamalla hänet vielä uudestaan. Tähän päätökseen päädyttyäni otin orilta pois riimun päästä ja annoin Brunolle omaa rauhaa.

Menin etsimään Desiä sanoakseni tälle heipat, mutta en löytänyt häntä mistään. Päätin sitten lähteä ulos odottelemaan äitiäni, joka oli luvannut saapua viiden minuutin sisään. Yllätyin iloisesti nähdessäni äitini jo pihalla, joten syöksyin lämpimään autoon, sillä varsinkin varpaani olivat aivan kohmeessa lenkin jäljiltä. Äitiäni nauratti ulkomuotoni, varsinkin hiukseni näyttivät kuulemma siltä kuin niissä olisi räjähtänyt ydinpommi.

//tämä oli siis ekstratehtäväsuoritus

Sinten kommentti

Olipa kiva idea lähteä Destinyn mukana maastoilemaan! Samalla sulle tulevat tutuksi uudet maastoreitit ja ennen kaikkea uudi hoitohevonen. Oli hyvä idea lähteä taluttaen, sillä tutustut Brunoon vasta ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen ratsastus kannattaa aina tehdä tutulla paikalla, kentällä tai maneesissa.

Tarinasi oli pitkä ja virheetön! Löysin vain yhden kielioppivirheen, jonka korjaan tässä alla. Loistavaa Kuvailet mielenkiintoisesti tapahtumia ja tilanteita, lukijana tarinaan pääsee helposti mukaan. Jatka samaan malliin!

selvästikkään = selvästikään
-> selvästi + kään (älä lisää ylimääräisiä kirjaimia)

18,00v€

[gemmma]

Hyppäsin ulos äitini ohjaamasta autosta ja heilautin ponnarilla olevat hiukset pois naamaltani. Äiti ilmoitti jatkavansa matkaa autokauppaan ja hakevansa minut kahden tunnin päästä. Nappasin vielä mukaani kypärän ja hanskat, jonka jälkeen lähdin kävelemään tallia kohti.

Tänään oli suunnitelmissa selkään nouseminen ja ajattelin keskittyä pysähdyksiin ja peruutuksiin. Hiukan selkäännousu jännitti, mutta jos löytäisin Desin jostain pakottaisin hänet valvomaan ratsastustani.

Saavuin Brunon karsinalle nopeasti ja huomasin pojan olevan ulkona. Nappasin riimun ja-narun matkaani ja lähdin kohti tarhoja. Omat tavarani jätin hevosen karsinan eteen, jotta hommani helpottuisi huomattavasti.

Saavuin oikean tarhan eteen ja Bruno ravaili minua vastaan tarhan toisesta päästä. Hymy levisi huulilleni ja rapsuttelin hetken poikaa tarhan toiselta puolelta, ennen kun menin tarhan toiselle puolelle ja nappasin hevosen kiinni. Mara yritti ängetä myös meidän mukaan, mutta pääsimme Brunon kanssa kahdestaan toiselle puolelle ja tarhan portti lukittua. Lähdin taluttamaan poikaa tallia kohti ja jouduin melkein juoksemaan herran perässä pysyäkseni mukana tuon huimassa vauhdissa.

Selvisimme talliin kunnialla ja sidoin Brunon karsinassa kiinni. Olin napannut harjat mukaani jo aiemmin, joten pystyin aloittamaan harjauksen heti. Harjailin herraa pehmeällä harjalla, mutta otteeni olivat Brunon mielestä liian kovakouraiset, joten sain muutaman irvistyksen osakseni. Höllensin harjausotettani ja irvistelykin loppui kuin taikaiskusta. Brunon silmät alkoivat lupsua kiinni ja pian herra alkoikin melkein nukkua. Hymy kareili huulillani ja harjailin hevosta ihanassa hiljaisuudessa.

Kun sain hevosen harjattua, aloin puhdistamaan pojan kavioita. Kaviot painoivat suhteellisen paljon, joten sain tehdä kunnolla töitä saadakseni homman hoidettua. Bruno kuitenkin nosti jalkojaan ihan nätisti, vaikka välillä kavio laskeutuikin vahingossa varpailleni. Säästyimme kuitenkin sen suuremmilta vammoilta, mitä nyt muutama kynsi nyt multa katkesi.

Kävin viemässä harjat pois ja hakemassa herran satulan ja suitset, aloittaen hevosen varustuksen. Satulan laittamisessa oli aika suuria vaikeuksia, sillä hevosen säkä oli selkeästi korkeammalla kuin minä. Sain kuitenkin taiteiltua satulan Brunon selkään lyhyessä ajassa ja kiristettyä satulavyön. Tässä välissä kävin laittamassa itselleni kypärän ja hanskat, joiden jälkeen oli suitsien vuoro. Sain nopeasti suitset herran päähän ja matkamme kohti kenttää oli valmis alkamaan.

Päädyin kentälle hyvän ilman voimalla, sillä auringon paisteessa oli turha mennä maneesiin. Vaikka kentällä oli toki viileämpi tuulen takia, olin pukeutunut tarpeeksi lämpimästi pärjätäkseni.

Pysäytin Brunon kentällä jakkaran viereen ja nousin itse jakkaralle seisomaan. Heilautin toisella kädellä vielä kultakoruni riipuksen niskan puolelle ja kipusin vaivalloisesti selkään. Lyhensin jalustimia reilusti ja kiristin vielä vyötä ennen uralle lähtöä. Yllätyin herran suurista liikkeistä, mutta entisten hoitohevosteni kanssa olin jo tottunut siihen. Kyllä pienempi poni estepainotuksella olisi aina parempi, mutta kyllä isot hevosetkin koulupainotuksella lähes poikkeuksetta varastavat sydämeni.

Pian kokosin ohjat tuntumalle ja lyhensin hiukan Brunon askelia tehdäkseni oloni mukavammaksi satulassa. Tein pysähdyksen jokaiselle sivulle saadakseni hevosen avuilleni. Bruno liikkui eteenpäin kuin saimaannorppa, hitaasti löntystellen.

Homma ei sujunut yhtään, joten aloin jo turhautua. Bruno alkoi temppuilla ja kiskoa ohjia käsistäni ja steppailla pysähdyksissä paikoillaan. Turhautuminen alkoi ottaa vallan ja hetken mielijohteesta siirryin raviin ja annoin Brunon ravata ylimääräistä energiaansa pois. Menimme muutaman vauhdikkaan ravikierroksen ennen käyntiin siirtymistä ja homma alkoi heti sujua huomattavasti helpommin.

Vaihdoin suunnan ja homma sujui heti suhteellisen helposti. Bruno karkasi silti hiukan käsistä ja lähinnä ravaili vaikka käyntiä olisi pitänyt mennä. Ei siitä sitten taaskaan mitään tullut joten päätin vaihtaa aihetta.

Päätin sitten ruveta tasapainoilemaan ja nostin jalustimet kaulalle. Menin hetken käyntiä ja totuttelin isoihin liikkeisiin ennen raviin siirtymistä. Ravissa homma oli aikamoista säätöä, mutta pysyin kuitenkin kyydissä.

Kokeilin vielä yhdellä kädellä ratsastusta ravissa, joka menikin sitten sellaisen sirkustaiteilun puolelle ettei mitään rajaa.

Naureskellen siirsin Brunon takaisin käyntiin ja vaihdoin vielä suuntaa. Katsahdin ranteessani olevaa kelloa ja tajusin viettäneeni hevosen selässä puoli tuntia. Annoin herralle pitkät ohjat ja pyörittelin käsiäni ja muutenkin venyttelin käsiäni.

Muutaman minuutin jälkeen kokosin ohjat tuntumalle ja jatkoin ravissa työskentelyä. Ratsastukseni oli mennyt vähän pelleilyn puolelle, mutta Brunokin selvästi nautti vähän tälläisestä helpommasta tunnista.

Hetken ravailtuani siirsin Brunon käyntiin ja valmistelin laukkaa. Herra nostikin nätisti laukan ja muutaman ensimmäisen askeleen jälkeen löysin itseni Brunon kaulalta. Siirsin herran ravin kautta käyntiin ja siirryin takaisin satulaan laskien samalla jalkkarit alas. Jalustimien kanssa homma oli hassun tuntuista, mutta sain kuitenkin onnistuneet laukat kumpaankin suuntaan.

Ravailin vielä muutaman kierroksen ennen käyntiin siirtymistä ja vapaiden ohjien antamista. Päästin jalkani pois jalustimista ja venytin jalkojani sivulle. Muutenkin jumppasin vähän selästä käsin Brunon kävellessä loppukäyntejä.

Käänsin herran kaartoon ja tiputtauduin alas hevosen selästä tömähdyksen saattelemana. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin hiukan vyötä. Kävin hakemassa kentän laidalta talikon Brunon seuratessa nätisti perässä. Siivoilin siinä aikani Brunon kakkoja eri puolilta kenttää.

Vihdoin pääsimme talliin Brunon kanssa talliin ja herran karsinalle. Otin samoin tein suitset ja satulan pois. Hipsin ulos karsinasta ja suljin oven perässäni, ennen kun lähdin viemään hevosen kamoja satulahuoneeseen.

Bruno oli hiukan hikinen, joten laitoin sisäloimen päälle, jonka jälkeen herra sai osakseen vielä paljon hellyyttä ja rapsuttelua. Pystyin olemaan jo luottavammin hevosen seurassa, vaikka tämä onkin vasta toinen kerta kun olen hoitamassa kyseistä herraa. Jotenkin luottamus on rakentunut kauhean nopeasti ja maastoretki maasta käsin kasvatti myös omaa luottamistani siihen, että pärjään Brunon kanssa. Räpläilin hiukan rannekoruni amulettia, joka esitti hevosta. Jotenkin aluksi olin ollut kamalan epävarma kuinka pärjäisin herran kanssa, mutta kokemukseni Kisun ja Samin kanssa auttoivat ihan älyttömästi. Silittelin ponia vielä hetken ennen lähtöäni.

Lähdin kohti tallipihaa niin ajatuksissani, että unohdin melkein sulkea Brunon karsinan oven. Ehkä olin aamulla unohtanut juoda päivittäisen espressoni kun olen näin sekaisin. Kävin nolona sulkemassa karsinan oven ja riensin ulos.

Sinten kommentti

Joskus onkin ihan sallittua ottaa vähän rennommin: aina ei tarvitse puskea treeniä hiki hatussa! Hevoselle ei saa kuitenkaan antaa vapautta päättää siitä mitä tehdään ja miten tehdään: ratsastusta kannattaa hieman suunnitella ja ideoida, jottei homma pääse luistamaan kokonaan käsistä.

Pääosin virheetön ja mukavan pituinen tarina. Kappalejakoja oli mielestäni liikaa, sillä ne jäivät todella lyhyiksi etenkin loppua kohden. Muutamia hassuja lauserakenteita löytyi, joita on vaikea lähteä korjaamaan. Pyri seuraavalla kerralla yhdistämään kappaleita siten, ettei niistä tule liian lyhyitä

auringon paisteessa = auringonpaisteessa

16,50v€

[gemmma]

Saavuin tallille kepeästi hypähdellen kypärä toisessa kädessäni. Olin aikaisemmin päättänyt lähteä maastoilemaan Brunon kanssa. Viimekertaisen ratsastuksen jälkeen vaihtelu tekisi hyvää. Olin kuitenkin enemmän sellainen maastoköpöttelijä kuin kentällä säätäjä. Laskin tavarani Brunon karsinan eteen, jonne olin ajatuksissani päätynyt. Herra oli jo valmiiksi sisällä, joten lähdin etsimään hänen harjoja.

Löysin harjat ja palasin Brunon karsinalle, jossa nappasin herran riimun käteeni. Sukelsin karsinaan pyydystämään hevosta, joka nosti päätänsä kapinallisen elkein ylöspäin, juuri käsieni ulottumattomiin. Meillä oli siis pattitilanne. Yritin kuitenkin pysyä kärsivällisenä, joka tuottikin halutun tuloksen reilun minuutin kuluttua, jolloin Bruno laski päänsä alas ja sain kuin sainkin herran kiinni ja sidottua seinään.

Kuopaisin hiukan etujalallani maata kun hoitajani aloitti harjaamisen. Protestoin hiukan, sillä harja tuntui todella ikävältä. Tyttö helläsi hiukan harjakättään ja harjaaminen muuttui kevyeksi kuin heinänkorsien kutittelu. Laskin päätäni tyytyväisenä ja rauhoituin muutenkin vain seisoskelemaan aloilleni.

Sain herran nopeasti hoidettua, sillä alun temppuilun jälkeen nokkimisjärjestys oli tullut Brunolle selväksi. Kävin viemässä hevosen harjat pois ja palasin mukanani ainoastaan suitset, sillä päätin kehittää omaa tasapainoani menemällä ilman satulaa. Muutenkaan en olisi kuitenkaan pystynyt mitään vaikeaa kentällä tekemään, joten homma ei olisi edistänyt meitä kumpaakaan, joten tämäkin oli parempi vaihtoehto. Ainakin minä oppisin jotain ja pääsisimme molemmat raittiiseen ulkoilmaan.

Nostin pääni heti ylös kun hoitajani tuli takaisin suitsien kanssa. Tyttö saisi taas vähän kestää temppuilujani, sillä en jaksaisi millään lähteä vääntämään koulua tai mitään muutakaan kentälle tai maneesiin. Tyttö näytti ärtyneeltä, joten laskin pääni alas jotten saisi toruja. Hoitajani kehui minua vuolaasti ja laskin päätäni vielä vähän alemmaksi helpottaakseni hoitajani hommaa.

Sain nopeasti suitset Brunon päähän ja laitoin remmit verkkaisesti kiinni. Kun Bruno on valmis, varustan itseni kypärällä ja hanskoilla. Arvon hetken turvaliivin kanssa, ja loppujen lopuksi päädyn laittamaan sen vielä hupparini päälle. Menin takaisin karsinaan ja lähdin Brunon kanssa kentälle.

Olin innoissani marssiessamme kentälle hoitajani kanssa. Tyttö kipusi jakkaralta selkääni ja asettautui istumaan mukavasti. Hän antoi pienet pohkeet, joista lähdin marssimaan käynnissä eteenpäin. Sain venyttää kaulaani alas, joten hyödynsin tilaisuuden. Menin muutaman kierroksen kenttää ympäri käynnissä, jonka jälkeen tyttö kerasi ohjat tuntumalle ja nostin pääni ylös.

Ohjasin Brunon pois kentältä ja lähdin kohti Isoa tietä, jolta kiertäisin saman lenkin jonka taannoin kävelin Desin kanssa. Pidin ohjat hyvin tuntumalla ja pidin Brunon kuulolla lyhentämällä ja pidentämällä vuorotellen herran askeleita. Brunolla oli selvästi menohaluja, joten siirryin pian raviin. Pidin herran ravin suhteellisen pienenä, jotta pystyisin itse istumaan vakaava paikallani. Tietenkään se ei onnistunut kovinkaan hehkeästi, mutta Bruno ei jännity. Tein siis edes jotai oikein. Ennen Niittypolulle kääntymistä siirryin takaisin käyntiin, josta Bruno ei selvästikään tykännyt.

Minulla olisi ollut kamalasti menohaluja, mutta ratsastajani piti minut määrätietoisesti käynnissä. Olisin halunnut ravata lisää, mutta kyllä köpöttely maastossa oli mukavampaa kuin kentällä vääntäminen. Hakeuduin hiukan parempaan muotoon, ja sain kehuksi taputuksia ratsastajaltani. Pyrin pitämään takapääni mukana ja kaulan kaarella, mutta ratsastajalla oli hiukan liian kova käsi, joten en päässyt kovinkaan hyvään muotoon.

Ajoittain Bruno kulki todella hyvässä muodossa, joten siirryin takaisin raviin. Herralla oli kamalasti menohaluja, mutta tein päättäväisesti pidätteitä ja pidin hevosen rauhallisessa ravissa. Käännyin Rantapolulle, jolla siirryin takaisin käyntiin ja aloin valmistelemaan laukkaa. Tein ensin puolipidätteen, jonka jälkeen annoin kevyet laukkapohkeet, joista Bruno ampaisi eteenpäin.

Ratsastajani pidätti minua, joten hidastin hiukan, mutta menimme silti todella reipasta vauhtia. Saavuimme jo lammelle, jossa ratsastajani siirsi minut ravin kautta käyntiin. Join hiukan lammesta ja kastoin etukavioni viileään veteen. Lammelta jatkoimme kohti Metsälampea.

Annoin Brunon ravailla suurimman osan loppumatkasta, mutta ennen Metsälammen pihaa siirsin hevosen käyntiin ja menin takaisin kentälle, jossa ajattelin tehdä hiukan kouluradan juttuja, kuten alku-ja lopputervehdystä, siirtymisiä ja teitä. Maastolenkkimme oli kuitenkin ollut sen verran raskas, että päätin jättää laukat pois. Siirsin Brunon raviin ja ravasin keskihalkaisijalle.

Pysähdyin tasajalan pidätteestä. Ehdin hiukan nukahtaa siinä seisoessani, enkä päässyt suoraan pysähdyksestä raviin. Hiihdin hiukan eteenpäin, jonka jälkeen pääsin takaisin raviin. Ratsastajani käänsi oikealle, jonne tiemme sitten veikin. Käännyimme kokorataleikkaalle, jolla tein nätisti askeleenpidennystä.

Tein muutaman alkutervehdyksen ja askeleenpidennyksen, jonka jälkeen annoin Brunolle vapaat ohjat ja päästin herran laskemaan päätään alaspäin. Kävelin muutaman kierroksen, jonka jälkeen tiputtauduin alas hevosen selästä. Otin ohjat pois Brunon kaulalta ja lähdimme tallustamaan kohti tallia, jossa vein herran karsinaan. Otin suitset herralta pois ja laitoin ne roikkumaan karsinan oveen. Kävin Brunon kaviot nopeasti läpi ja totesin ne terveiksi. Suljin karsinan oven ja menin pesemään kuolaimet.

Takaisin karsinalle tullessani harjasin Brunon pikaisesti ja putsasin kaviot. Bruno selvästi nautti huomiosta, jota hän minulta sai. Taputtelin herran kaulaa ja muutenkin hellin hevosta kiitoksena hyvästä treenistä.

Sinten kommentti

Nyt kun on ollut kauniin aurinkoisia päiviä, kannattaakin lähteä pölyisen kentän sijasta maastoilemaan. Pieni lenkki tutuissa maastoissa piristi varmasti myös Brunoa. Hevosia voi myös kahluuttaa metsälammen rannassa! Vesi taitaa kuitenkin olla vielä liian kylmää uittamiseen.

Tarinaan toi mukavan piristyksen, kun joka toinen kappale oli kuvailtu Brunon näkökulmasta. Mielestäni Brunon näkökulmasta kuvaillut kappaleet olisi voinut kursivoida, jottei lukija menisi niin helposti sekaisin tarinan tapahtumista. Muuten virheetön ja siisti tarina. Jäin kaipaamaan otsikkoa!

16,40v€

[Rosa]

Orin fiiliksiä kun olin tulossa hakemaan sitä laitumelta. Ensitutustuminen sujui ikimuistoisesti juoksutuksen ja harjailun merkeissä. (Mua ei tosiaan oo kyllä piirtäjänlahjoilla siunattu, mut menkööt nyt tän kerran :’D) + tässä tuli suoritettua myös ekstra eli 2 piirrustusmerkintää !



(en saa jostain syystä kuvaa toimimaan, joten tässä linkki kuvaan: aijaa.com/CRo11h )

Sinten kommentti

Jostain syystä aijaa.com -sivulle ladatut kuvat eivät näy foorumiviesteissä Latasin kuvan Metsälammen photobucketiin, saan sen sitä kautta näkymään viestissäsikin! Suoritit ekstratehtävän jo ensimmäisellä piirustuksellasi!

Hauska piirustus joka tiivisti Brunon mietteet laitumeltahaussa.   Sait ilmeisesti orin kuitenkin kiinni ja vietyä talliin...?

Voit käyttää vielä rohkeammin varjostuksia!


13,50v€

[Rosa]

Tuli hirveä inspiraatio tehdä tämmönen samantapainen minkä Minkki teki, joten tässä tulee! Kursivoidut pätkät on kirjoitettu Brunon näkökulmasta. 

Brunon kesähitti 2015
Anna Abreu - Bandana

Ötökkäloimi ja pari sataa kärpästä  

on 35 varjossa 

Kunnon heinämaha  

on pakko saada 

se on mun kesäduunia 

Ötökät kiusaa  

ja mä vaan lojun nurtsilla 

Sit laukataan vaan  

ympäri tarhaa  

ja huomenna uudestaan 

Huu uu uu uu uu Bruno kiukkuilee 

Huu uu uu huudetaan 

Vedetään päähän kypärä  

Koko kesän kovaa duunia  

Tsot tsot ei vielä mitään heiniä 

Käytä niitä sun aivoja 

Heiniä hei heiniä 

Haluun jo niitä heiniä 

Heiniä hei heiniä 

joka päivä heiniä 

Ruisrockissa 

porukka hilluu 

mut mä koko kesän tallilla 

Ja kaviolla  

jengii kalloon 

hepat koputtelee harva se päivä 

Onneks kypärä suojaa 

ja polvisukat on aina ihan muodissa 

Kentän laita ku Kalifornia 

tai kesäyö Kluuvissa  

Huu uu uu uu uu Bruno kiukkuilee 

Huu uu uu huudetaan 

Vedetään päähän kypärä  

Koko kesän kovaa duunia  

Tsot tsot ei vielä mitään heiniä 

Käytä niitä sun aivoja 

Heiniä hei heiniä 

Haluun jo niitä heiniä 

Heiniä hei heiniä 

joka päivä heiniä 

Joo mä tiedän et tiedät  

et vielä ei oo aika  

lopettaa tän päiväistä tuntia 

Joo mä tiedän et tiedät  

et vielä on ainakin pari pohkeenväistöä 

Heeeeeeeuuuu 

Vedetään päähän kypärä  

Koko kesän kovaa duunia  

Tsot tsot ei vielä mitään heiniä 

Käytä niitä sun aivoja 

Heiniä hei heiniä 

Haluun jo niitä heiniä 

Heiniä hei heiniä 

joka päivä heiniä 

Sinten kommentti

No nyt on Metsis täynnä uudelleen anoitettuja kesähittejä! Brunon kesähitti kertoo ihan loistavasti Brunon mietteistä ja hellepäivien huumasta. Olet onnistunut sanoittamaan biisin hyvin uudelleen! Tämä kertoi hyvin tavallisesta tallipäivästä ja Brunon liikutuksesta.

Harmi kyllä en voi antaa näistä kovin paljoa virtuaalieuroja, kun teksti ei ole kokonaan itse kirjoitettu.

10,50v€

[Rosa]

(Melkein) yksi kuukausi yhdessä ♥ 
En jaksanut oottaa tuohon 11.7, joten laitoin tän kuvan nyt jo tänne Mutta juu, kuukausi on kulunut tosi nopeesti yhdessä, ja toivottavasti meillä on monta samanlaista vielä edessä! ♥



linkki kuvaan

Sinten kommentti

Ihana piirros susta ja Brunosta! Olet onnistunut hyvin piirtämään tuuheat hiukset ja Brunon harjan. Kuva kaipaisi vielä lisää varjostuksia (etenkin tummempia varjoja), vaikka oletkin niitä jo piirtänyt joihinkin kohtiin. Varjostukset luovat kuvaan kolmiulotteisen vaikutelman Suloinen kuva teistä!

13,40v€

[Minkki]

Tyttöjen iltaratsastus sai yllättävän käänteen, kun Brunon päässä kilahti... (edessä: Bruno, maassa: Rosan, takana: Joanna & Sela)

Ps. Huomasin vasta värityksessä, kuinka lyhyet ja pienet noi jalustimet onkaan...




Sinten kommentti

No johan on vauhdikas kuva Rosanin tipahtamisesta! Toivottavasti kehenkään ei sattunut, vaikka Bruno on jo ehtinyt laukata aika kauas Virtaa sillä ilmeisesti on riittänyt! Varjostukset paranevat joka kerta

17,50v€

[Rosa]

Älypuhelinriippuvuutta ja ähkintää

Huokaisin syvään, ja kaivoin Brunon likaisensinisestä harjapakista luonnonharjaksisen pölyharjan ja sivelin sillä suurimmat pölyt pois. Taputin oria kaulalle ja ojensin sille porkkananpalasen jonka se hotkaisi alta aikayksikön.

Saatuani harjattua orin hain sen varusteet, pitkästä aikaa aikoisin mennä koulupenkillä ja hioa hieman omia ja Brunon kouluratsastustaitoja. Saatuani potan orin läskeistä muodottomaan selkään pujotin kuolaimet suuhun ja säätelin remmit jo tietäen, mihin reikään mikäkin kuuluisi laittaa. Pujotin saappaat jalkaani ja kiristin ratsastushanskojeni tarrat samalla kuumeisesti etsien raippaani. En löytänyt sitä mistään, joten taluttaessani oria kentälle katkaisin puskasta vihdan taikasauvaksi. Bruno vaikutti melko laiskalta, ja ehdinkin jo pelkäämään pahinta.

Puolessa välissä tuntia Bruno oli jo moneen kertaan osoittanut pelkoni turhiksi esittelemällä hienoimpia pukkisarjojaan ja komeimpia ilmapotkujaan. Olinpahan ehtinyt tippuakin jo kerran. Yritin vaivihkaa kuin majakka valomerkkejään lähettää avunhuutoja kentän laidalla seisoskelevalle Minkille. Tyttö oli kuitenkin täysin keskittynyt Instagramin päivittämiseen ja rumien kaksoisleukakuvien jakamiseen Snapchatissa, että eihän tuo ottanut puheita kuuleviin korviinsakaan. Vasta siinä vaiheessa, kun ori kiidätti minua kentällä minne sattuu, vilkaisi Minkki touhujamme kauhuissaan. Virnistin tytölle lentäessäni mahalleni kuivaan hiekkaan. Syydin hiekkaa suusta minkä kerkesin, ja ihmettelinkin miten paljon olinkaan ehtinyt vetämään sitä myös henkeen. Minkki lähinnä nauroi, ja taisi se kuvata myös jonkun muka-hauskan videonkin, jonka uhkasi näyttä koko tallipoppoolle. Huomasin hyvin maatessani siellä hiekassa, kuinka suuri Brunon kesämaha oli. Se näytti enemmän rantapallolta kuin hienolta kouluratsulta, jota se vielä ennen laidunkauden alkamista olikin. Voivottelin siinä yksinäni hitaasti nousten Minkin päivitellessä kuulumisia WhatsAppiin.

Tallissa harjatessani hikistä ratsuani juttelimme Minkin kanssa niitä näitä. Minkki oli ehtinyt näyttämään kuvaamansa videon jo puolelle tallilla olleista, mutta en voinut olla vihainen, koska itseänikin tilanne huvitti suunnattoman paljon. Olin kuitenkin melko väsynyt kellon näyttäessä puolta kahdeksaa, joten ajattelin lähteä kotiin. En ollut kuitenkaan kovin innoissani, sillä äitini oli innostunut kokeilemaan uutta reseptiä; Peruna-purjosipulikeittoa. Ennen lähtöäni huikkasin Minkille ja parille muulle tallissa olleille heipat ja lähdin kävelemään bussipysäkille.

//ekstra (en tiennyt, saako sanoja taivuttaa, mutta taivutin kummiskin  (tök) )

Sinten kommentti

Aivan ihana, ytimekäs tarina Brunon koulutreenistä! Tämän vauhdikkaan tarinanpätkän aikana ehti sattua ja tapahtua vaikka mitä. Olit onnistunut todella luovasti yhdistämään ekstratehtävän vaatimat sanat tekstiin! Yksikään sanoista ei hypännyt silmille, vaikka osa niistä oli todella hankalia yhdistää tavallisesta tallipäivästä kertovaan tarinaan. Onnistuit lisättyjen sanojen avulla luomaan tekstistä humoristisen ja mielenkiintoisen, tätä sai lukea hymy korvissa!

Aivan loistava suoritus Tämä on papukaijamerkin arvoinen! Paljon onnea! Tässä on loistava esimerkki siitä, että lyhytkin tarina voi olla todella persoonallinen ja mielenkiintoinen.

20,00v€

[Maisa L]

Kävelen jännittyneenä kohti Metsälammen ratsutallia. On ensimmäinen hoitopäivä uuden hoitohevoseni Brunon kanssa. Kun pääsen tallipihalle, menen päätalliin ja etsin Brunon karsinan. Ori katsoo minua hiukan ylimielisesti ja alkaa syömään jäljelle jääneitä heiniään. Haen Brunon harjat ja menen karsinaan. Ojennan kädeltäni porkkananpalan orille joka ottaa sen hiukan epäilevästi kädeltäni. Silitän sen kaulaa ja alan harjaamaan. Bruno luimistaa hieman mahan alta harjatessa mutta yllätyn sen kiltteydestä sillä olen kuullut Brunon olevan hiukan hankala. Melko pian olen valmis harjaamisen suhteen, sillä Burno oli todella puhdas. Rapsuttelen oria rauhassa muutaman minuutin kunnes menin hakemaan satulaa ja suitsia. Laitan Brunon kiinni riimulla varusteiden laiton ajaksi sillä en tiedä kuinka se silloin käyttäytyy.
Z
Nostan satulan korkean hevosen selkään varovasti. Se seisoo rauhallisesti ja näyttää odottavan töihin pääsyä. Kiristän vielä satulavyön ennen kuin irrotan riimun ja laitan suitset. Bruno ottaa kuolaimet kuuliaisesti vastaan. Laitan vielä itse kypärän päähän ja sitten olemmekin valmiina lähtemään kohti maneesia.
Z
Bruno kävelee maneesille reippaasti vierelläni korvat hörössä. Sisällä maneesissa haen jakkaran ja nousen orin selkään. Selkään päästyäni se alkaa pyöriä ja haluaa selvästi jo kovasti liikkeelle. Kiristän vyön ja säädän jalustimet oikean pituisiksi jonka jälkeen annan Brunolle pitkät ohjat ja lähdemme kävelemään maneesin uraa pitkin. Huomaan Brunon olevan erittäin reipas ja eteenpäinpyrkivä, mikä on mielestäni vain hyvä juttu. 
Z
Noin kymmenen minuutin kuluttua otan ohjat tuntumalle ja lähden tekemään erikokoisia ympyröitä ravissa. Aluksi se menee vähän liian kovaa mutta rauhoittelun avulla saan sen menemään tarpeeksi hidasta vauhtia. 
Z
Noin tunnin kuluttua molemmat ovat kuumissaan mutta tyytyväisiä joten päätän lopettaa ratsastuksen siihen. Tulen alas selästä, taputan Brunoa ja lähden taluttamaan sitä tallia kohti. 
Z
Tallissa otan siltä varusteet pois ja palkitsen sen porkkananpalalla hienosta työskentelystä. Huuhtelen Brunon viileällä vedellä ja laitan sille kuivatusloimen. Kun Bruno on kuiva, otan siltä kuivatusloimen pois. Sitten harjaan orin vielä pehmeällä harjalla läpi sekä puhdistan kaviot. 
Z
Kotiin kävellessäni ajatukset ovat positiivisia. Mielestäni minulla ja Brunolla menee aika hyvin yhdessä ja odotan innolla jatkoa, jolloin meistä voi tulla vielä hyvät ystävät! 

Sinten kommentti

Tosi kiva kuulla että ensimmäinen tallipäiväsi ja Brunoon tutustuminen sujui hyvin! Kannattaa edetä rauhallisesti, jotta välillenne pääsee rakentumaan hyvä ja kestävä ystävyyssuhde Suosittelen myös osallistumaan ratsastustunneille, jotta pääsette kehittymään yhdessä. Seuraavalla kerralla voisit vaikka lähteä tutustumaan Metsiksen maastoihin talutellen! Ota joku toinen tallilainen mukaasi ettet pääse eksymään

Tarinastasi puuttui kappalejaot, jotka lisäsin siihen oransseilla Z-kirjaimilla. Kappalejakojen tarkoituksena on nimensä mukaisesti jakaa tarina kappaleisiin, jotka helpottavat tekstin lukemista. Kappaleet jaetaan yleensä tapahtumien mukaisesti - eli kappalejako tulee aina sellaiseen kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat uusiin. Muista lisätä kappalejaot seuraavaan tarinaan!

11,30v€

[Maisa L]

On kaunis alkusyksyn päivä. Hevoset ovat ulkona tarhoissa. Haen Brunoa katseellani ja pian näenkin sen leikkimässä rasavillisti tarhakaveridensa kanssa. Huomaan sen hankkineen kunnon mutakuorrutuksen tarhan mutaisessa kohdassa. Tänään menisimme tutustumaan kävellen Metsiksen maastoihin. Jätän Brunon vielä hetkeksi tarhaan ja menen etsimään jotain mukavaa tallilaista joka voisi tulla näyttämään maastoreittejä. Näen tallin käytävällä tytön, jonka nimen muistelen olevan Vilja. 
-Moi, oliko sun nimi Vilja? kysyn tytöltä
-Joo, mikä sun nimi olikaan? Vilja vastaa minulle hymyillen
-Mun nimi on Maisa. Onko sulla nyt jotain tekemistä? kysyn Viljalta
-No ei oikeastaan, miten niin? Vilja kysyy ystävällisesti
-Ehtisitkö tulla kävellen näyttämään mulle maastoja kun ajattelin mennä tutustumaan niihin jalkaisin Brunon kanssa ja tarvitsisin ehkä jotain opastamaan, kysyn Viljalta toiveikkaana
-Joo tottakai mä tuun! Sano vaan kun oot valmis niin voidaan lähteä! Otan kamerankin mukaan, ulkoa saa näin syksyllä mahtavia kuvia, Vilja sanoo innokkaana
-Kiva, joo tuun sanomaan sitten. Meen nyt harjaamaan Brunoa, se on aika mutanen! Heilautan Viljalle kättä ja lähden hakemaan Brunoa tarhasta.

Kun Burno on sisällä omassa karsinassaan, aloitan mutakasan harjaamisen. Se osoittaa mieltään kumisualla harjaamisesta ja huiskii hiukan ärtyneenä hännällään. Pyöritellessäni kumisualla sään päältä haistan pahan hajun, ihan kuin haisunäädän leimautus. Huomaan että Bruno on päättänyt piehtaroida kakassaan. Haen pyyhkeen ja hinkkaan kohtaa sillä. Kakka ja sen haju lähtevät onneksi melko helposti pois joten pian pystyn jatkamaan harjaamista normaalisti. 

Kun Bruno on hinkattu mudattomaksi ja pölyttömäksi, haen sen suitset ja laitan ne orille. Irrotan ohjat kuolaimista ja otan juoksutusliinan. Laitan sen kiinni kuolainten läpi. Huudan Viljaa ja pian hän saapuukin Brunon karsinalle.

Lähdemme yhdessä kävelemään ulos. Vilja ehdottaa että menisimme Mansikkaniitylle ja se sopii minulle mainiosti. Juttelemme matkalla kaikenlaista ja samalla Vilja kertoo minulle paikkojen nimiä ja muuta. Maastot ovat mielestäni upeat. Pudonneet lehdet maassa rahisevat mukavasti jaloissa. Bruno kävelee reippaasti mutta rentona vierelläni.
-Hei, tuolla puussa istuu pöllö! Vilja huudahtaa yhtäkkiä innoissaan.
Katson Viljan osoittamaan suuntaan ja näen pöllön tarkkailevan meitä ylhäältä puun oksalta. Vilja ottaa pöllöstä muutaman kuvan jonka jälkeen jatkamme matkaa. 

Hetken kuluttua olemme Mansikkaniityllä. Vilja ehdottaa voivansa ottaa kuvia minusta ja Brunosta. Mielestäni se on hyvä idea joten etsimme hyvän kuvauspaikan. Viljan otettua muutaman kuvan Bruno säihkähtää vähän jotain ja ottaa pienen sivuhypyn.
-Haha, sain hienon kuvan tosta Brunon hypystä, Vilja sanoo ja menen katsomaan kuvaa Bruno jo rauhoittuneena vierelläni. 
-Näyttää siltä että se olis nähny tuolla puskassa jonkun menninkäisen, huomautan nauraen.
-Hei, otetaanko sellanen intiaanikuva kun noi lehdet näyttää vähän sellaisilta intiaanien sulilta? Vilja kysyy innostuneena ideastaan.
-Joo, hyvä idea! sanon ja etsin maasta katseellani hienon värisiä lehtiä.
Sopivat lehdet löydettyämme laitamme yhden Brunon otsaharjaan. Bruno sietää sitä hetken kunnes heiluttaa päätään ja pudottaa lehden maahan. Onneksi Vilja sanoo saaneensa muutaman hyvän kuvan sen aikana kun Bruno antoi sen olla päässään. 

Huomaamme kellon olevan jo paljon ja lähdemme kävelemään takaisin tallille.
Tallilla vien Brunon karsinaansa. Vilja sanoo menevänsä harjaamaan hoitohevostaan joten sanomme moikat. Harjaan Brunon vielä nopeasti puhtaaksi ja katson kelloa. Kello on jo sen verran että hevoset haetaan pian tarhoista sisälle joten en viitsi enää viedä Brunoa ulos. Koska yöt ovat vielä kylmiä laitan ohuen loimen Brunon päälle ennen kuin annan sille porkkanan. Sitten sanon heipat orille ja jätän sen karsinaansa. 


Suoritin tossa tarinassa ekstratehtävän:)


Sinten kommentti

Pahoittelut viivästyneestä kommentista! Jos kommentti viivästyy runsaasti yli viikon, sinun pitää muistaa tulla ilmoittamaan siitä minulle: todennäköisesti en ole silloin huomannut tarinan saapumista. Uudet tarinat päiväkirjassa jättävät vanhat taakseen.

Kiva että lähdit taluttelemaan Brunoa maastoon! Samalla sait tutustua Brunon luonteeseen ja Metsiksen lähimaastoihin. Oli oikein hyvä idea ottaa Vilja mukaan näyttämään reittejä. Samalla sait uuden kaverin tallilta Seuraavalla kerralla voit kokeilla myös nosta Brunon selkään, jos siltä tuntuu! Kannattaa kuitenkin ottaa joku tallilainen mukaan varmistamaan, että kaikki sujuu hyvin eikä tule yllätyksiä uuden ratsun kanssa.

Sopivan pituinen tarina! Kuvasit hyvin uudelle tallille tuloa. Kaipaisin tekstiin hieman lisää kuvailua: voit kuvailla esimerkiksi erilaisia aisteja käyttäen, miltä joku tuntui, tuoksui, näytti tai kuulosti. Kuvailu elävöittää tarinaa ja auttaa lukijaa hyppäämään mukaan sen pyörteisiin.

-Moi, oliko sun nimi Vilja? kysyn tytöltä.
-> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti
-> – Moi, oliko sun nimi Vilja? kysyn tytöltä.

"Laitan sen kiinni kuolainten läpi."
-> Tämä oli ihan ymmärrettävä lause Jos haluat vielä selventää sitä, voit kirjoittaa esim.
-> "Laitan sen kiinni kuolainrenkaiden läpi."

15,30v€