Zaran päiväkirja

[Sinte]

Aidan Zara

conn-t, 143 cm
om. Sanna E.

[Deleted]

Tutustumisia

- Ajokortittomat pyöräilee, eiks niin? kysyn koiraltani Pumbalta lukitessani pyörääni Metsälammen tallin pihaan. Kyse ei niinkään ole siitä, ettenkö osaisi ajaa autoa tai etteikö minulla olisi autoa, vaan kyse on enneminkin siitä, etten aina ihan täysin osaa noudattaa nopeusrajoituksia ja siitä syystä kortti on hyllyllä lokakuun alkuun. 
Z
Tallipihassa on melkoinen vilinä käynnissä. Sudin kiharaa tukkaani ponnarille ja kävelen sinne minne suurin osa muistakin on menossa, Pumba tiukasti mukanani. Keskellä toimistoa, joka toimii myös varustehuoneena, seisoo oranssipuna hiuksinen tyttö, joka ohjeistaa lapsia ja hoitajia mitä heidän pitää tehdä ja minne mennä.  Puren huultani ja mietin mistä sain sen kuningasidean, että uuteen talliin kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan juuri ennen kuin lasten alkeiskurssi alkaa. Noh, ei auta muu, kuin tarjota apua.
Z
- Hei, mun nimi on Aida ja olen täällä ekaa kertaa, mutta voisin auttaa vaikka hevosten satuloinnissa, sanon reippaasti tytölle.
- Mun nimi on Loci, sä taidat olla Zaran uusi hoitaja. Hyvä, tässä on Julia, sä voit auttaa Juliaa laittamaan Zaran kuntoon tunnille, Zara on toistaiseksi pikkutallin ulkokarsinassa, Lociksi esittäytynyt tyttö sanoo ja työntää pientä, noin seitsemän vuotiasta ruskeahiuksista tyttöä, Juliaa minua kohti. Nyökkään Julian seuraamaan minua ja lähden suunnistamaan pikkutalliin. Matkalla yritän tiedustella Julialta onko tämä ratsastanut ennen Zaralla, mutta tyttö on ujo kuin peltohiiri eikä päästä sanaakaan. Siitä huolimatta jatkan itse juttelua. Kerron Julialle omasta ratsastusurastani, muunmuassa siitä, kuinka itse olin kuusi vuotias, kun aloitin ratsastuksen. Ratsastin silloin naapurin tytön pienellä laikukkaalla shetlanninponi Jujulla, jokao oli kuin pirunhännästä leikattu. Ratsastukseni alkutaipaleella vietin enemmän aikaa tekemässä lähempää tuttavuutta kentän pohjan kanssa, kuin hevosen selässä, mutta ei se intoa lannistanut. 
Z
Meillä oli aikaa melko vähän, joten tutustuminen Zaraan jäi aika vähäiselle. Ehdin kuitenkin huomata tamman olevan todella juuri niin rauhallinen, kuin minulle oli kerrottukin, Zaraa ei paljoa kiinnostanut mitä teimme. 
ZAutoin Juliaa taluttamaan Zaran maneesiin ja menin sitten katsomoon istumaan Pumban viereen, joka hevosiin tottuneena tiesi ettei kentälle ole mitään asiaa.
Z
Lasten tunnin aikana sain paremmin keskityttyä analysoimaan Zaraa. Tamma vaikutti tosin aika luotettavalta tuntiratsulta. Ei tehnyt yhtään mitään jos ei ollut pakko, mutta ei myöskään hölmöillyt mitään, toisin kuin pikkuruinen ruunikko Myy, joka ei ottanut asettuakseen, vaikka taluttaja oli taitavan oloinen, eikä ratsastajakaan ihan toivoton tapaus ollut. Sanomattakin selvää, että sormeni syyhyävät ratsastamaan Myytä. Lasten alkeiskurssin jälkeen oli vielä helppo C ryhmä, johon Zara osallistui. Pumba alkoi tosin osoittaa tylsistymisen merkkejä, joten lähdin koiran kanssa tutustumaan tallialueeseen. Kiertelin tarhoja ja talleja, kunnes huomasin, jonkun ratsastavan kentällä. Menin siis kentän laidalle katsomaan ratsastusta.
Z
Urheilullinen, pitkä tyttö ratsasti säpsyn ja herkän oloista arabia pääty-ympyrällä. Hevosesta näki heti, että nyt ei ollut sen päivä tehdä töitä, vaikka tyttö saikin sen ajoittain kulkemaan rauhallisesti ja rennosti. 
- Hei, voisiksä lähteä kävelee meijän vierellä lyhyen maastolenkin, kun ei tää ratsastus nyt ota onnistuakseen, tyttö kysyi.
- Juu, ilman muuta. Tuota, mikä tän hevosen nimi on?
- Tää on Hali. Ja mun nimi on Emma.
- Mä oon Aida.
Z
Lähdin kävelemään Halin vierellä kentän perältä lähtevää polkua pitkin metsään.
- Meillä menee yleensä paremmin, mut mulla on ollu vähä kiireitä ja stressiä ja Halillakin on nyt varmaan vähän huono päivä, niin ajattelin ettei väkisin nyt väännetä, Emma kertoi. Juttelimme Emman kanssa juuri alkaneesta lukiosta ja Emman mallihommista, jotka ovat paljon rankempia, kuin mitä olin ikinä kuvitellut. Kierrettyämme pienen lenkin palasimme tallin pihaan. Emma lähti laittamaan Halia yökuntoon ja minä menin etsimään Sannaa, pitäähän sitä nyt tallin omistajallekin käydä esittäytymässä.
Z
Löysin Sannan jakamasta heiniä hevosille pihatossa.
-Hei Sanna. Me ollaan kyl tavattu, mut sä tapaat varmaan viiskyt ihmistä päivässä, joten mun nimi on Aida ja mä hoidan Zaraa. Ja tässä on Pumba, tervehdin Sannaa.
- Kyllä mä sut muistin Aida, mulla on tosi hyvä nimi muisti, Sanna sanoi hymyillen ja esitteli minulle pihatossa asuvat hevoset Ruun, Ronnien ja Dapperin.


Huh, olipas jotenkin hankalaa. Mut kyl tää tästä. 

Sannan kommentti

Zara muutti meille vastikään kasvattajaltaan. Ihastuin täysin sen rauhalliseen opetusmestariluonteeseen, ja ajattelin sen olevan täydellinen lisä Metsälammen hevoslaumaan. Pitäähän sitä joskus päästä rentoutumaan ja kokemaan onnistumisentunteita, eikö? Toivottavasti viihdyt täällä pitkään! Zaran ensimmäisenä hoitajana pesti on kyllä uniikki, toivottavasti teidän välillenne kehittyy vankka ja kestävä ystävyyssuhde. Ystävyyssuhdetta kannattaakin lähteä rakentamaan rauhallisesti ja kiirehtimättä: lopputulos kyllä palkitsee!

En osaa sanoa uusien hoitajien kirjoitustaustoista juuri mitään, mutta toisinaan inspiraatio ja tarinankertominen luistaa paremmin kuin toisinaan. Etenkin kirjoitustauon jälkeen ensimmäiset tekstit tuntuvat tökkivän ja päkivän, tuntuu siltä ettei teksti luista jouhevasti eteenpäin – ja se on ihan normaalia, eikä omia kirjoitustaitojaan kannata hävetä. Tarina tarinalta kirjoittaja oppii vapauttamaan ajatuksensa tekstiin yhä paremmin. Toivottavasti kommenteistani on apua ja pääset kehittymään kirjoittajana! Jos joku kommentti tai korjaus tuntuu epäselvältä, niin kysy rohkeasti vieraskirjassa, chatissa tai vaikka foorumin postilaatikossa, selitän ja neuvon kyllä mielelläni.

Tarinasta puuttui kappalejaot (ylimääräinen tyhjä rivi kahden tekstikappaleen välissä), jotka jakavat tekstin tapahtumat osiin. Kappalejaot ovat tärkeitä, sillä ne selkiyttävät tekstiä ja helpottavat lukijan työtä. Kappalejako tulee aina sellaiseen kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Voit ajatella tarinan elokuvana: kun elokuvassa vaihtuu kohtaus, niin tarinassa vaihtuu kappale. Lisäsin kappalejaot vaaleanpunaisilla Z-merkinnöillä! Niiden kohdalle tulisi siis rivinvaihdot.

Kun kaksi eri käsitettä (esim. tee + pussi) muodostaa uuden sanan (teepussi), on se yleensä yhdyssana:

oranssipuna hiuksinen = oranssi(n)punahiuksinen
seitsemän vuotiasta = seitsemänvuotiasta (7-vuotiasta)
nimi muisti = nimimuisti
muunmuassa = muun muassa

Moniosainen yhdyssana:
helppo C ryhmä
-> Helppo C -ryhmä

15,40v€

[Aida(ei jaksa kirjautua)]

Voisinko saada hoitoaikaa 12.10. asti? Koitan hoitaa nyt vkl jos ehdin, mutta ensi viikolla ainakin on aikaa jos mitään mystistä ei tapahdu.

Onnistuu. Jatkossa suosittelisin laittamaan tällaiset kysymykset viekkuun/postilaatikkoon, jotta huomaan ne ajoissa. t. Sinte

[Deleted]

Naputan ärtyneenä pöytää ja tuijotan läppärin ruutua. "Määrityksessä pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/98/EY täytäntöönpanosta veren ja sen komponenttien tiettyjen teknisten vaatimusten osalta annettu komission direktiivi 2004/33/EY, komission täytäntöönpanodirektiivi 2011/38/EU..." Juu, ei. Viskaan lähimmän esineen, joka sattuu olemaan pehmomursu, seinään. Pumba ja Vikko juoksevat sen perään ja alkavat nahistelemaan lelusta.
- Hei, hei, hei! Pojat, pojat, pojat! Torun koiria vaikka itsehän sen lelun sinne seinään viskasin. Otan mursun ja nostan sen takaisin pöydälle. Minun unimursuani eivät syö.
- Hei vissiin toi opiskelu nappaa nyt? Kämppikseni Eve nauraa sohvalta.
- Joo ei. Mä en käsitä näitä lakeja, miksei niitä voida kirjottaa, niin että normaalitikin ymmärtää?
- Onneks mä en opiskele enää, Eve huokaa tyytyväisenä.
- Joo, oon mäki miettiny, että menisin tonne apteekin kulmalle duuniin, sanon keräillen tallikamoja.
- Eeei toi kerjääminen kyl Suomessa taida olla kovin kannattavaa, Eve sanoo epäilevästi.
- Niin no, mulla olikin vähän toisenlainen ammattimuoto mielessä, katson Eveen ja kohotan toista kulmaani. Eve nyökkää ymmärryksen merkiksi.
- Mut et sä oo niin ihmisystävällinen. Mitä jos ryhtyisit vaikka majakanvartijaksi? 
- En usko. Mä meen nyt tallille. Jätän Pumban kotiin, ku tuolla on niin märkää enkä jaksais pestä sitä tänään.
- Haha, joo ymmärrän. Saas vaan nähä miten ite pääset kotiin, ku näyttää siltä et kohta sataa ja kovin. 
- No mä rakennan arkin tallilla. Tai pöllin jostain sukellusveneen jos se olis vähän nykyaikaisempi matkustusväline.

Zara murmeltaa karsinassaan tyytyväisenä heiniä paksun kurakerroksen peitossa. Tartun piikkiharjaan ja alan harjaamaan Zaraa. Viikkojen ankara opiskelu ja luennoilla istuminen on jumiuttanut hartiani täysin ja harjausliike tekee todella hyvää. Pitäisi kai aloittaa taukojumppien vetäminen. Näyttäisin varmasti superjärkevältä hyppiessäni X-hyppyjä luentosalin reunoilla. Toisaalta, ei hoitohenkilökunta mitään suunnattoman normaalia porukkaa olekaan. Saatuani Zaran oikean kyljen puhdistettua suurimmasta osasta kuraa otan pitkänharjan ja harjaan sillä vielä syvimmälle karvapeitteeseen menneet kurahiukkaset pois. Tämän tehtyäni vilkaisen itseäni. Normaalisti kalkkilaivan kapteenilta peritty iho on muuttunut kauttaaltaan harmaaksi. Taidankin olla, öh, pölylaivan kapteeni. Ammattihan sekin toisaalta. Teen saman toimenpiteen vielä toiselle kyljelle ja putsaan sitten Zaran kaviot ja tarkistan, että kengät ovat kunnolla jaloissa. Selvitän harjasta ja hännästä suurimmat takut ja manaan sitä, etten vieläkään ole muistanut ostaa sitä selvityssuihketta. Laitan Zaralle suitset ja itselleni hanskat käteen ja lähden taluttelemaan Zaraa ympäri Metsistä.

-Jassoo, minnekkäs tämä polku vie? kysyn Zaralta, joka hamuaa viimmeisiä vihreitä lehtiä läheisestä pensaasta.
-Pirunpolku, luen kyltistä. Pirunpolku joka vie Pirunmetsä. Hyvä juttu. Voin kuvitella sen tilanteen, kun joskus kauan kauan sitten, aikojen alussa näitä paikkoja on nimetty. Likainen mies, jolla on sotkuinen tukka, ajamaton parta, reikäinen paita, haalari päällä, kumpparit jalassa (=Uuno Turhapuro?) on lömpsinyt edellä tyytymättömänä, erittäin siistytyn suomenruotsalaisen pukumiehen loikkien perässä, vältellen kaikkea mikä näyttää sellaiselta mikä voisi liata pukumiehen kalliit, kiiltävät kengät. Likainen, supisuomalainen mies on kiukkuisena huitassut aina minne mihinkin suuntaan ja kertonut miksi sitä paikkaa on aina kutsuttu ja suomenruotsalainen pukumies on kirjustanut sen siistillä käsialalla siistiin lehtiöönsä. Tämän Pirunpolun kohalla suomalainen mies on sanonut:
- Ja tällä Pirunpolulla minun Mansikkini pääsi karkuun ja tuonne Pirunmetsään se Mansikki juoksi ja siellä se pirun naaprui oli vaanimassa ja nappasi minun Mansikkini eikä enää antanut sitä takaisin. Minun Mansikki oli maailman paras lehmä, eikä se ollut koskaan ennen karannut. Se kulki minun mukana aina majakalle asti ja tuli perässä kotiin. Koskaan ei karannut. Suomenruotsalainen on varmasti huomauttanut suomalaiselle, ettei mailla eikä halmeilla ole majakoita, mutta suomalainen pysyy tarinassaan ja ruotsalainen haaveilee vaimonsa lihapadasta.

Takaisin tallille päästyä harjaan Zaran ja puhdistan sen kaviot. Vien tamman tahraan, missä sen kaveri Hali odotteleekin jo. Tarhaan päästyään Zara talsii ensimmäisen mutalammikon kohdalle ja heittäytyy ketarat ojassa siihen. On se aikamoinen leidi.

Pestyäni kuolaimet ja siistyttyäni harjoja vien ne varustehuoneeseen jossa on seuraavalle tunnille meneviä yläaste ikäisiä tyttöjä.
- Me lähetään joululomalla Karibialle! Äiti lupas, että voidaan mennä sukeltelee ja kattoo koralliriuttoja! Yksi tytöistä iloitsee. Ajattelen omaa vielä ainakin kolmea vuotta kestävää koulutustani ja totean, että oma Karibian matka taitaa saada odottaa ainakin sen verran. Ja varmaan vielä enemmänkin, koska pitää saada töitä, maksaa opintolainaa pois, kuka ties millainen asumismuoto itselläni silloin on, mitä jos olen naimisissa? Tai jos minulla onkin lapsia? Ei varmasti riitä rahat viemään niitä Karibialle. Joo, kyllä taidan mennä töihin sinne apteekinkulmalle. Suottakos sitä maailman vanhimmaksi ammatiksi kutsutaan. Saisin varmaan parempaa ruokaakin syödä kuin tonnikalaa ja raejuustoa.


--------
Nappasin tässä aikani kuluksi itselleni kuumeen ja järkevästi koko päivän nukuttua, nyt ei enää väsytä. Lisäksi ajatus lentää niin vauhdilla ettei sormet pysy ihan mukana. Ja tuota. Anteeksi jo valmiiksi siitä, ettei tällä tarinalla pahemmin ole tekemistä hoitamisen kanssa. Eikä tässä oikeastaan muutenkaan ole päätä eikä häntää.

Sinten kommentti

Pahoittelut viivästyneestä kommentistani, kiireet ovat painaneet (taas :')) niskan päälle.

Mielestäni tämä oli oikein onnistunut tarina! Olet käyttänyt sopivasti huumoria mielenkiintoisen ja tarhan kuvailun ohella. Se on kombo jonka toteuttamisesta seuraa yleensä mielenkiintoista ja ennen kaikkea mieleenpainuvaa tekstiä, jota on ilo lukea. Tarina nappaa lukijan mukaansa huumorilla.

Tarina oli ekstratehtävän saattelemana hieman merihenkinen, se on teema jota voi olla hankala yhdistää tarinaan tavallisesta tallipäivästä. Suoriuduit tehtävästä kiitettävästi, hankalat sanat on yhdistetty mielenkiintoisesti tekstin sisältämään pohdintaan! Oikein onnistunut tarina, vaikka tällä kertaa se ei kertonutkaan kovin paljoa tallivisiitistä – eikä aina tarvitsekaan.

Kirjoitat kieliopillisesti lähes virheetöntä sekä selkeää tekstiä. Tarinasta löytyi muutamia epäselviä lauserakenteita, tai pitkiä, esimerkiksi ja-konjunktiota toistavia virkkeitä. Pyri kiinnittämään huomiota, ja sitä kautta myös vähentämään sanojen turhaa toistoa.

-Jassoo, minnekkäs tämä polku vie?
-> Ajatusviivan (–) ja sen jälkeen aloitetun repliikin väliin tulee aina välilyönti.

19,90v€

[Deleted]

Koiranpentuja ja siivoilua

Lauma Metsisläisiä oli kerääntynyt suljettuun toimistoon hössöttämään. Hössötyksen syynä oli kämppikseni Even Naomi -koiran viisi viikkoiset pennut. Pentuja syntyi neljä kappaletta, kolme poikaa ja yksi tyttö. Ääni toimistossa oli melkoisen kimeää ja lässyttävää.
- Mitä, mitä, mitä täällä tapahtuu? Kasper kysyi rynnätessään toimistoon.
- Sulje ovi! Tytöt huusivat yhteen ääneen. Kasper teki työtä käskettyä ja käveli lähemmäs tyttölaumaa. Nähdessän pennut Kasper huokasi dramaattisesti ja pyöritteli silmiään.
- Mä luulin, että täällä tapetaan jotain, mutta tehän lässytätte näitä pentuja, Kasper sanoi ilkikurisesti ilkkuen.
- Älä pilkkaa! Kato tätä naamaa! Cella sanoi ja nosti ainoan ruskean pojan Kasperin syliin. Kasper napitti pentua ja pentu Kasperia.
- Voi itku. Onhan tää aika ihana... Kasper leppyi ja silitti pennun mahaa. Pentu heittäytyi pitkäkseen Kasperin syliin eikä aikaakaan, kun pentu oli jo syvässä unessa. Myös muut pennut olivat nukahtaneet Metsisläisten syleihin. 
- Voi, kunpa mun kämppään sais tuoda koiria, Loci huokasi silittäen sylissään nukkuvaa pentua.
- Saaks sinne viedä marsuja? Ostat marsuhäkin ja laitat pennun sinne, noiha kuulostaaki iha marsuilta vielä. Sitte ku se kasvaa koiraksi oot ihan aidosti yllättynyt, että "marsuna tää mulle myytiin", Cella heitti.

Aikamme toimistossa pentuja ihailtuamme, Eve pakkasi koirat mukaansa ja lähti tallilta. Vilkutin Even pikku-Citikalle ja suuntasin harjakorin kanssa Zaran karsinaa kohti. 
- Tervehdys rouva, tänään suoritetaankin sitten kunnon puunaus, sanoin Zaralle ja taputin sitä kaulasta. Aloitin harjaamaan Zaraa kumisualla, vetäen välillä kovalla harjalla karvaa suoraksi. Zarasta lähti karvaa todella paljon ja saatuani toisen puolen harjatuksi Zaran harmaa karva oli melko tehokkaasti takertunut mustaan huppariini kiinni ja musta hupparini olikin harmaa. Harjasin samalla yhdistelmällä vielä toisenkin kyljen ja otin sitten pitkän harjan. Zaran jalkoja harjatessa huomasin vasemmassa takajalassa pienen, vähän verestävän haavauman. En löytänyt Sinteä mistään, mutta kirjoitin hänelle lapun toimiston pöydälle. Haava oli melko puhdas, joten puhdistin haavaa veteen kostutetulla pumpulitupolla ja laitoin haavan päälle kevyelti lääkekaapista löytämääni perusvoidetta. Haava oli sen verran pieni, että jätin sen sitomatta.
Zaraa ei pahemmin harjaamiseni tai haavanhoito-operaationo häirinnyt, vaan se torkkui suurimman osan ajasta. Torkkumiseltaan Zarakaan ei pahemmin väistellyt minua, vaan jouduin usein liiskautumaan seinää vasten vaihtaessani puolta. Zaran harjan oli joku ihanaakin ihanampi jo selvittänyt, tai sitten se vain on luonnostaan melko takuton, mutta häntää sain selvittää pitkän tovin.

Zaran huollettuani siirryin sen varusteiden pariin. Pesin satulan ja hinkkasin jalustimet ja jalustimien kumipohjatkin puhtaiksi. Toivottavasti eivät jääneet liukkaiksi seuraavalle ratsastajalle. Purin suitset, hinkkasin jokaisen soljen alle jäävänkin kohdan puhtaaksi ja kokosin osuitset uudelleen. Pesin satulahuovan mäntysuovalla ja siinä jo valmiiksi vedellä läträtessäni pesin muutaman muunkin huovan puhtaaksi. Vein märät huovat kuivumaan tallivintille ja otin samalla tilalle puhtaat ja vaihdoin ne satuloihin paikoilleen. Pesin alkeiskurssilaisten jäljiltä vähän likaisiksi jääneet kuolaimet ja ristitin suitset uudellen. Järjestelin suitset muutenkin siistimmin paikoilleen. Lakaisin satulahuoneen ja tallikäytävän lattiat ja hipsin sitten tallivintille. Avasin kaappini oven vaihtaakseni tallikengät tennareihin. Vilkaisin itseäni ovessani olevasta peilistä.
- Joku on kynsinyt mun naamaa, totesin tarkastellessani poskeni läpi kulkevaa pitkää punaista viirua. - Toisaalta saattaahan se olla, että neiti Schavoy on ihan itse ollut asialla.
- Mmhhmm, kannattaa olla sen neiti Schavoyn kanssa varuillaan, se on aika epeli, Vilja virnisti


---
juuuuu, tiedän ettei viisiviikkoisia koiranpentuja kuskailla paljoa mihinkään, mutta tarinan alun vuoksi sivuutetaan se.

Sinten kommentti

Oi voi, voin vain kuvitella millaisia nappisilmiä toimistossa tuhisi! Harmi, etten päässyt näkemään niitä muiden töiden vuoksi. Tällaisilla syyskeleillä hevoset näyttävät kuin muitaisista haudoista nousseilta zombieilta, eikä niiden – tai niiden varusteiden – harjailu ole ollenkaan pahitteeksi. Zara oli ilmeisesti kompastunut tarhassa, siltä haava ainakin vaikutti; se oli sen verran pieni, että sen puhtaudesta huolehtimin riittää loistavasti. Oli hyvä että puhdistit haavan ja jätit minulle lapun. Mukavaa että huolehdit myös Zaran varusteiden kunnosta!

Tarina oli siisti ja siitä löytyi vain vähän virheitä. Olet kehittynyt erityisen paljon kappalejakojen merkitsemisessä, sekä yhdyssanojen oikeinkirjoituksessa. Tästä tarinasta löytyi vielä yksi yhdyssanavirhe, mutta korjaan senkin tässä alla. Tarinan sisältö oli mukavan ytimekäs, ja elävöitit sitä hauskoilla sanavalinnoilla!

viisi viikkoiset = viisiviikkoiset
-> Huom: viisiviikkoiset, viisipäiväiset, viisivuotiset,
MUTTA viiden päivän, viiden vuoden, viiden viikon.

16,20v€

[Deleted]

Kisareissu Nuppulaan

Edellinen ratsastaja oli juuri aloittanut esteratansa. Olisimme Zaran kanssa seuraavat. Vatsassa velloi ja polvet tutisi. Ratakävelystä ei ollut jäänyt mitään muistiin, joten seurasin tarkkaavaisesti, kuinka edellinen ratsukko selvisi radasta virhepisteittä. Hyvää kokemusta tultiin hakemaan, muistutin itseäni. Toimitsija antoi minulle merkin siirtyä radalle. Kuuluttaja ilmoitti nimeni ja ratsuni ja antoi lähtöluvan. Pää tuntui samealta. Zara lähti automaattisesti tahmeaan laukkaan, odottaen lisäohjeita. Ravistin kerran päätäni ja etsin katseellani ensimmäisen esteen. Pysty, selvä. Kannustin Zaraa hieman reippaampaan laukkaan merkiksi siitä, että messissä ollaan, hoidetaan homma. Zara totteli välittömästi. Ohjasin Zaran kohti ensimmäistä estettä, joka ei tuottanut ongelmia. Loiva kaare seuraavalle pysty sarjalle. Ei ongelmaa. Zara liikkui melko hitaasti, mutta se ei haitannut. Sijoituksella ei ole väliä, hyvä kokemus on pääasia, hoin itselleni. Ristikko, ristikko, okseri. Kaikki hyvin, ei ongelmaa. Loppurata meni, kuin sumussa ja ennen kuin huomasinkaan ylitimme maaliviivan. "Minuutti, neljäkymmentä sekuntia. Ei virhepisteitä!" kuulin kuuluttajan sanovan. Ehdottomasti hitain aika tähän mennessä, mutta virheetön. Se riittää. Taputin Zaraa vimmatusti kaulalle palatessamme verryttely alueelle. Vielä muutama ratsukko. 
Sijoitumme kolmanneksi, mistä olin äärettömän onnellinen. Luokassamme oli vain viisi osallistujaa, joten kaksi ensimmäistä vain palkittiin. Mutta se ei haitannut, olin ylittänyt itseni ja selvinnyt hengissä kilpailuista. Kauaa en tosin ehtinyt iloita, sillä koulurata odottaa.

Jotenkin aika kului taas kuin siivillä ja olin jälleen Zaran kanssa verryttelyalueella. Samaa kouluohjelmaa oli suorittamassa kymmenen muuta. Metsiksestä mukana oli äärimmäisen taitavat Amelie, Ayla, Destiny, Joanna ja Nelly. Siis koko poppoo, jotka lähtivät kilpailuihin mukaan. Amelie ja Destiny olivat jo suorittaneet oman ratansa. Ameliella ja Brunolla oli mennyt hyvin, muutamia pikkuvirheitä, mutta ihan hyvin. Kisulla ratsastanut Destiny taas ei ollut tyytyväinen. Kisu, joka oli tähän mennessä ollut kaikissa luokissa erittäin mallikelpoinen ratsu, oli päättänyt hermostua yleisössä itkeneestä pienestä lapsesta ja itsepintaisesti kieltäytynyt menemään katsomon lähelle. 

Toimitsija ilmoitti minun olevan seuraavana vuorossa. Siirsin Zaran harjoitusraviin. Zara ravasi Zaralle tyypilliseen rentoon tyyliin radalle. Pysähdys tapahtui vähän valuvasti, samoin liikkeelle lähtiessä pysähdyksen ja harjotusravin väliin tuli muutama käyntiaskel. Kokorataleikkaa(onko yhdyssana vai ei?) jolla olisi kuulunut mennä keskiravia, sujui muuten hienosti. Kuski vain unohti sen keskiravin. Kymmenen metrin voltti lyhyen sivun keskellä taas onnistui muuten ihan hienosti, se ei vain loppunut täydellisesti siihen kohtaan mistä alkoi. Jälleen suunnan muutos kokorataleikkaalla, tälläkertaa kuskikin muisti sen keskiravin. Zara ei vain ollut riittävän terävä, eikä keskiravi ollut ihan keskiravia. Kolmikaarinen kiemuraura meni muuten hienosti, en vain saanut Zaraa taipumaan nimeksikään. Lävistäjällä kolmen askeleen käyntipätkä muuttui viiden askeleen käyntipätkäksi. Laukannosto sen sijaan oli, niin mallikas että tuomari oli oikein piirtänyt hymiön ohjelmalappuuni sen kohdalle. Laukka itsessään taas olisi voinut olla hieman pyörivämpi. Laukassa tehty voltti myös valui melkeimpä ympyräksi. Kokorataleikkaa, joka tehtiin laukassa, sai Zaran muistamaan, että se on loistava kouluhevonen ja sen sijaan, että olisin saanut Zaran siirtymään raviin ennen uraa, Zara päätti tehdä erittäin kauniin lentävän laukanvaihdon. Ravi osuus jäi täten siitä kohdin välistä ja siirryimme suoraan pysähdykseen mikä piti tehdä keskelle lyhyttä sivua. Siirtyminen pysähdyksestä harjoitusraviin, muutaman käyntiaskeleen kera, ja vasen laukka. Laukkavoltti valui jälleen ihan liian suureksi, mutta sainpahan Zaran siirtymään lävistäjällä raviin, laukanvaihdon sijaan. Loppurata, siis harjoitusravissa keskihalkaisijalle, pysähdys, tervehdys ja radalta poistuminen taas sujui melkein hienosti. 
Palkintojen jaossa en ollut erityisen toivokas, mutta ihan tyytyviäinen. Olin selättänyt jännitykseni ja selvinnyt kahdesta kilpaluokasta. Lisäksi olin muistanut molemmat radat ulkoa. Pikkuisia hienosäätöjä lukuunottamatta. Koululuokassa sijoituimme loppujen lopuksi toisiksi viimmeiseksi. Metsiksen Amelie taas sijoittui Brunon kanssa loistavasti kolmanneksi, Ayla heti perässä neljäntenä. 

-------
extra
Kiiiiiitos vielä kerran armahduksesta
Ja voisiko sen toisen extran vaihtaa, en mitenkään saa kirjotettua siitä mitään?

Ainiiin, kouluohjelma oli tämä www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/13813_helppo_b0_2009_1.pdf

Sinten kommentti

Olipa mukavaa lukea sun ja Zaran kisatarina! Kisakentillä jännitys on aina ihan omaa luokkaansa: rataa odottaa pelonsekaisin tuntemuksin – kunnes se yhtäkkiä onkin ohitse! Teillä sujui kisoissa hyvin, etenkin esteradalla tuloksenne oli hyvä. Pääasia on, että kisareissulla oli hauskaa ja suorituksista jäi muistoksi hyvä mieli

Tarina kuvasi loistavasi kisapaikan jännitystä! Etenkin ensimmäisestä kappaleesta aisti sen tunnelman, minkä jokainen varmasti pääsee kokemaan hypätessään esterataa "tuomarien silmien alla". Yhden yhdyssanavirheen huomasin, minkä lisäksi tekstistä löytyi muutamia kirjoitusvirheitä (tai lyöntivirheitä). Mielestäni kappaleet olivat hieman turhan pitkiä, ne olisi voinut jaotella tarkemmin.

Kysyit tekstin lomassa, onko "kokorataleikkaa" yhdyssana. Erittäin hyvä kysymys, ja erittäin hankala vastata! Periaatteessa se kuuluisi kirjoittaa "koko rata leikkaa", eli kaikki erikseen, mutta ainakin omaan suuhuni "kokorataleikkaa" kuulostaa paremmalta. Sana on luultavasti vakiintunut tai vakiintumassa yhdyssanaksi hevosharrastajien keskuudessa. En osaa ottaa kantaa enempää, uskon että molempia käytetään!

pysty sarjalle = pystysarjalle, pystyestesarjalle

17,70v€

[Hilppa]

Ensimmäinen päivä Zaran kanssa ja Seikkailua
(sori toi otsikko, kai se on ok?)

Olin aamulla pakannut kaikki tavarani mukaan ja moneen kertaan varmustanut, että kaikki varmasti oli mukana. Pakkauduimme äitini mustaan Mersuun - siskoni oli isoine kamoinensa menossa jääkiekkoa pelamaan.
- Ensimmäinen pysäkki on talli, äitini kailotti radion pauhatessa. Nojasin oveen toiveikkaana, pääsisin tänään kumminkin tutustumaan Zaraan, uuteen hoitoponiini. Seuraavasta tienhaarasta käännyimme Metsälammelle päin. Pysäköimme toivon mukaan sopivalle paikalle. Avasin oven ja hyppäsin ulos. Nappasin repun ja lähdin tallustamaan päätallille päin.

Pienten lasten alkeiskurssi oli alkamassa. Tarkistin listasta, että Zara oli menossa vasta iltapäivällä tunnille. Päätin lähteä taluttelemalla sen kanssa tutustumaan ympäristöön. Sinte ohjaili pikkulapsia oikeiden ponien luokse - päivän ensimmäinen tunti kun oli. 
- Ilmeisesti täällä ei enää tarvita apua? kysyin varovasti Sinteltä.
- Ai hei! Ei juu, kaikkialla on jo avustajat, tämä vastasi. Lähdin ulos tästä tallista Zaran luokse. Olin ymmärtänyt, että se asuu pihattotallissa. Yhden karsinan ovessa lukikin tamman nimi, ilmeisesti se oli tarhassa. 

Olin lukenut ja tiesin sen, että Zara oli tarhassa 8 ja sen kaverit siellä olivat Jade sekä Foggy. Minulla oli kädessäni Zaran riimu ja siihen kuuluva riimunnaru. 
- Hei tyttö! sanoin tammalle ja taputin sen kaulaa. Avasin portin alakiinnitykset. Pujahdi sisälle. Zara odotti kiltisti tarhan suulla - se antoi ottaa kiltisti kiinni. Saatuani riimun päähän tarjosin sille pienen porkkanan palasen. Hätistelin Jadea ja Foggya pois, en halunnut tuottaa katastrofin alkua. Avasin yläsalvatkin ja pyöräytin Zaran taakseni. Saatuani portin kiinni lähdin taluttamaan tammaa sen karsinalle.

Sidoin Zaran kiinni kaiken varalta. Sillä oli ohut loimi päällä, mutta kuorin sen nopeasti pois sen päältä. Laitoin loimen oven ulkopuolelle roikkumaan. Hain sen suitset ja harjat satulahuoneesta karsinalle. Kaivoin harjapakista kumisuan. Zaran syödessä heiniä harjailin sitä. Se seisoi rauhallisesti paikallaan myös kavioita ottaessani. Harjattuan  tamman läpikotaisin, avasin sen suitset ristityksen jäljeltä. Laitoin suitset päähän ja kiinnitin remmit. Avasin oven ja talutin Zaran ulos karsinasta. Olin tutkiskellut alueen karttaa, ja päättänyt tehdä harjulenkin. Olin kysynyt Destinyksi ilmenneeltä naiselta oikean polun.

Zara käveli kiltisti vieressäni talsiessamme upeita maisemia pitkin. 
- Vau, täällähän on hienoa, sanoin tammalle. Ikään kuin vastaukseksi se pärskähti ja töytäisi minua selkään. Minulla oli muutama porkkana pala taskussani, ojensin Zaralle yhden. Ravautin Zaraa pienellä suoralla pätkällä. Lenkki alkoi lähestyä loppuaan. Taputin Zaraa kaulalle kävelyn päätteeksi. Otin siltä suitset pois ja vaihdoin ne riimuun. Tamma aloitti heti syömisen. Laitoin sille takaisin sen ohuen loimen. Zaran syötyä vein sen takaisin tarhaan. 

Päätallissa kehuin Sintelle Metsälammen kauneutta - tämä kertoi itsekkin nauttivansa kauniista luonnosta. 
- Missä täällä muuten on talikko ja lantakärryt? kysäisin.
- Tuolla seinustalla, lantala on tuolla päin, Sinte vastasi ja osoitti oikealle. Kuskasin kärryt Zaran karsinalle. Keräsin sieltä kaikki lannat, mitkä huomasin. Kuskasin myös vähän lisää purua lattialle. Tyhjensin koko kärryn lantalassa. Päätallissa laitoin kärryt ja talikon paikalleen. Soitin äidilleni, että tämä tulisi hakemaan. Viidentoista minuutin päästä jätin tämän tallipäivän taaksepäin.
--
Sori toi otsikko kun tein tuon ekstra tehtävän

Sinten kommentti

Ei otsikoinnissa ole mitään vikaa! Pääasia on, että se kertoo edes hieman tarinan sisällöstä. On hyvä, että otsikoit tarinan: moni jättää kokonaan otsikoimatta, jolloin lukija ei saa mitään käsitystä siitä mitä tarina tulee pitämään sisällään.

Metsälampi on kaunista aluetta. Kiva että pääsit Zaran kanssa seikkailemaan lähialueille! Etenkin talutellen saa hyvän käsityksen lähimmistä pikkupoluista, joita voi käyttää myös alku- ja loppuverryttelyihin treenatessa kunnolla. Joskus kannattaa nykäistä joku tallilainen mukaan näyttämään Metsälammen maastoja vähän pidemmältäkin! Etenkin vanhat tallilaiset tuntevat alueen kuin omat taskunsa. Täältä löytyy vaikka mitä, ja vaikka mihin tarkoitukseen!

Tarinasi oli sopivan pituinen ja lähes kokonaan virheetön: löysin vain yhden yhdyssanavirheen. Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hyvin hallitsit repliikkien kirjoituksen ja ajatusviivojen käytön! Ne ovat osoittautuneet monelle kirjoittajalle hankalaksi Metsälammen olemassaolon aikana. Minulla on ollut tapana korjata tarinan kielioppivirheet tässä alla - kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, elleivät ne hankaloita huomattavasti tarinan lukemista.

porkkanan pala = porkkananpala

16,70v€

[Liia]

Kävelin kohti Metsälampea. Katselin kaunista maisemaa. Lumi kimmelsi kauniisti. Pian kuitenkin kaikki lumi olisi poissa, sillä tulisi kevät, sitten kesä. Hetken kuluttua Metsälampi tulikin jo näkyviin. Kiihdytin vauhtiani, halusin nähdä Zaran. Hetki, niin olinkin jo tallin pihassa.
"Moi! Sä taidat olla Zaran uus hoitaja? Mä oon Sinte" joku nainen sanoi.
"Joo. Terve vaan! Mä oon Liia. Haenko Zaran tarhasta?" kysyin Sinteltä
"Ei sun tarttee. Mä hain sen jo valmiiks." Sinte vastasi.
"Ai, kiitti! Mulla onkin tänään vähäsen kiire" vastasin.
"Näytän Zaran karsinan, ja voit hoitaa tammaa mielesi mukaan" Sinte sanoi, ja minä nyökkäsin.

Sinte johdatti minut ensin harjojen luo, ja nappasin mukaani Zaran harjat. Hevoset ja ponit hörisivät kävellessämme Zaran karsinalle. Kimo tamma oli erittäin kaunis. Lempeillä silmillään se katseli, ja odotti meidän tuloamme karsinaan.
"Mene vaan. Sano jos tarvitset apua. Mutta Zara on kyllä aika rauhallinen..minä tästä menen!" Sinte sanoi.
Heilutin Sinten perään. Sitten nappasin harjan, ja menin karsinaan. Sidoin Zaran kiinni. Zara vaikutti lempeältä, joten rupesin rohkeasti harjailemaan tammaa. Zara melkeinpä nukahti harjaillessani sitä. Olin kyllä saanut loisto- ponin hoitsukseni! Putsailin Zaran kaviotkin, ja kaikki meni täydellisesti. Annoin Zaralle omenan palkaksi hienosta käytöksestä.

/Tää oli vähän tämmöne..no, aika ei oikeen riittäny enkä oo mikään paras kirjottaa tarinoit xd

Sinten kommentti

Kiva että aloitit Zaran kanssa ihan vain hoitamalla tammaa: se on hyvä pohja ystävyydelle. Seuraavalla kerralla voisit vaikkapa lähteä taluttelemaan tammaa jonkun toisen tallilaisen kanssa. Tosi kiva että ensimmäinen tallipäivä sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia tullut vastaan.

Huomasin, että tässä tarinassa oli vain 186 sanaa (sanalaskurilla laskettu pelkkä tarina, ei otsikkoja tms.) Huomasithan, että Metsälammella tarinamerkinnän saa vain tarinasta, jossa on vähintään 200 sanaa? Kannattaa tarkastaa tarinan sanojen määrä tuolla linkittämälläni laskurilla ettei tule yllätyksiä. Sillä et varmaankaan tiennyt tästä, annan sinulle poikkeuksellisesti yhden tarinamerkinnän. Muista asia seuraavalla kerralla

Kyselit foorumin chatissa, milloin vastaan hoitotarinoihin. Yleensä mulla on niin paljon tarinoita luettavana, etten ehdi vastata jokaiseen samana – enkä välttämättä seuraavanakaan – päivänä niiden saapumisesta. Kannattaa kuitenkin laittaa mulle viestiä, jos korjausta ei ole tullut 5-7 päivän sisällä tarinan saapumisesta: joskus saattaa nimittäin käydä niinkin, että en huomaa tarinan saapumista.

"Moi! Sä taidat olla Zaran uus hoitaja? Mä oon Sinte" joku nainen sanoi.
-> Kun lainattu repliikki loppuu pisteeseen, piste korvataan lainauksen ja johtolauseen väliin merkittävällä pilkulla. Alleviivasin yo. esimerkistä johtolauseen.
-> "Moi! Sä taidat olla Zaran uus hoitaja? Mä oon Sinte", joku nainen sanoi.

loisto- ponin
-> loistoponin

10,60v€

[Loci]

Sinten kommentti

Siis aivan käsittämättömän upea piirros! Olet onnistunut luomaan kuvaan säväyttävän tunnelman käyttämällä lähes kokonaan pelkkiä harmaansävyjä. Upeita varjostuksia ja yksityiskohtia, tämän piirtäminen on varmasti vienyt paljon aikaa. Erityisen paljon mua ihastuttaa harjajouhien väritys, ne ovat tosi aidon näköiset. Eipä mulla tästä mitään negatiivista sanottavaa olekaan! Kultakehykset puuttuu

23,40v€ + papukaijamerkki, onnea jälleen kerran!

[Vilja]

MAASTOILUVIIKKO

Se aurinkoinen ja lämmin kevät, jonka piti saapua heti helmikuun jälkeen? Se ei tullutkaan. Sen sijaan aamuisin maata peitti ruma valkoinen moska, joka suli päivän mittaan pois vain saapuakseen seuraavana aamuna uudestaan. Vaikka lämpötila oli välillä jo plussan puolella, oli ulkona silti kylmä, eikä tuntunut yhtään keväältä.

Tällaisena samanlaisena wannabe-kevätpäivänä päätin hakea tarhasta eri ratsun maastoseurakseni. Olin nähnyt tallikäytävän seinustalla valkoisin irtokarvoin koristellun pölyharjan ja uppoutunut muistelemaan vanhoja hyviä aikoja valkoinen ponitamma ystävänäni, eikä Leevin kaltainen ylisuuri täpläponi saanut kaipausta haihtumaan. Niinpä löysin käteni avaamasta väärän tarhan porttia ruusunpunainen riimunnaru olalla roikkuen, kimoa connemaratammaa uteliaana silmäillen. Sen tarhakaveri Jade siirtyi epäilevänä sivummalle, kun pujahdin tarhan sisäpuolelle. Zara, joka oli valitettavasti päätynyt ratsukseni päähänpinttymäni takia, tuli mielellään minua vastaan ja näytti ymmärtävän, miksi eri ihminen saapui sitä noutamaan.

Harjasin Zaran kaikessa rauhassa päästä häntään. Se sai olla vapaana karsinassaan, sillä mitä olin sivusta ponia seuraillut, se vaikutti yhtä rauhalliselta kuin sitä edeltänyt kimo connemaratamma. Ponilla ollut ulkoloimi oli pitänyt turkin puhtaana, mutta halusin silti ottaa aikani ennen ratsastusta. Vaikea sitä oli uskoa, mutta ainakin tämän ponin karvanlähtö enteili kevättä, vaikkei ulkona siltä vielä juuri tuntunutkaan. Valkoiset karvat leijailivat jokaisen harjanvedon mukana karsinan alusten sekaan. Zara nuokkui puoliunessa.

Varustus sujui rutiinilla, vaikka käsissäni olikin tuntematon hevonen. Zaralla ei ollut mitään satulaa tai suitsia vastaan, joten niiden laittamisessa ei ollut ongelmia. Jännesuojien ja bootsien jälkeen se seisoi lähtövalmiina tarkalleen samassa paikassa, mihin olin sen jättänyt ulkoa tuodessani. Puin asiaankuuluvat varusteet itselleni päälle ennen ponin taluttamista ulos selkään nousua varten. Tamma seisoi yhtä nätisti paikoillaan pihamaallakin, joten saatoin kaikessa rauhassa pidentää jalustinhihnat itselleni sopiviksi selästä käsin.

Koska olin valinnut ratsastusajakseni hieman hiljaisemman aamupäivän, uskalsin ohjata Zaran tallipihasta Isolle tielle. Annoin sen kulkea tien viertä pitkin ohjin, ja tamma venytti kaulaansa pitkälle eteen-alas. Sen käynti tuntui erilaiselta Leeviin verrattuna, mutta jollain tapaa hyvin kotoisalta. Vastaan tullut pakettiauto sai huristella normaalivauhtia ohitsemme, eikä poni tiedostanut sitä lainkaan. Naapuritallien ulkoilevat hevoset kiirehtivät tervehtimään meitä tarhojensa reunamille, ja Zara kohteliaasti vilkaisi hörähtävien lajitovereidensa suuntaan.

”Mitä mieltä oot, jos otettais ravia?” kysyin ääntäni kuuntelevalta tammalta, kun käännyimme Isolta tieltä Rajametsän polulle. Zara odotti kärsivällisesti, että antaisin sille luvan nostaa ravin, ja se hölkkäsi rauhallista vauhtia eteenpäin. Leevin jälkeen Zaran ravi tuntui pienemmältä ja nopeammalta, ja minulla menikin hetki saada kunnolla kiinni kevennyksestä. Zaraa ei alun sekoilut haitanneet, vaan se jatkoi samaa tasaista vauhtia polkua pitkin kuin tietäen, että jossain vaiheessa meno tasoittuisi minunkin osaltani.

Harjupolulla kohtasimme tietä ylittävän rusakon, joka säntäsi hurjaan vauhtiin meidät huomattuaan. Zara höristi hieman korviaan pakoon pinkovan jäniksen suuntaan, muttei näyttänyt huolestuvan pusikosta kantautuvista rusahduksista sen enempää. Silitin tamman harmahtavaa kaulaa ja nostin laukan, kun pääsimme Harjunlenkin tasaiselle pohjalle. Löysälläkin ohjalla tamma pysyi verkkaisessa vauhdissa, eikä minun tarvinnut kuin nauttia kyydistä ja puissa visertävien lintujen heleästä laulusta. Ehkä kevät sittenkin oli tulossa?

Metsälammen pihaan saavuttuamme laskeuduin alas huomattavasti lyhemmän matkan kuin mihin olin Leevin kanssa ehtinyt tottumaan. Löysäsin tapani mukaan satulavyötä ja nostin jalustimet ylös, ennen kuin talutin lempeän maastoratsuni takaisin talliin.

”Sieltähän Vilja ja Cheri jo tulikin!” Sinte tervehti meidän astuessamme sisälle. Naisen seurana seinään nojaileva Kasper kurtisti hämmentyneenä kulmiaan.

”Tuo on kylläkin Zara”, hän huomautti nyökäten perässäni tallustavaan kimoon poniin. Sinte mietti asiaa hetken ja puisti sitten päätään hu*neena.

”Niinhän se on! Tuli oikein déjà-vu -fiilis, kun te kaks tulitte”, Sinte naureskeli. Taputin Zaran kaulaa hymyillen ja nyökkäsin – tuttu fiilis.

Tuntui haikealta riisua Zaran varusteet ja kantaa ne niiden omille paikoilleen, aivan kuin edessä häämöttäisi loppu. Zaraa ei lopullisuus häirinnyt, sillä se oli saanut karsinaansa sylillisen heinää jäätyään pois päiväheiniltä. Päätin, että minunkin tulisi suhtautua asiaan samalla tavalla tyynen rauhallisesti.

”Oliko kiva käydä jollain toisella maastossa?” Sinte hiipi vierelleni niin hiljaa, että säpsähdin yllätyksestä.

”Oli, yhtä aikaa virkistävää mutta kuitenkin tuttua”, kuvailin tuntemuksiani. Sinte nyökytteli ymmärtäväisenä.

”Vaihtelu virkistää”, hän totesi, ennen kuin jatkoi matkaansa käytävää pitkin. Oloni tuntui virkistyneeltä ja kevyeltä, niin kuin jokin raskas olisi noussut harteitani painamasta. Astuessani ulos pilvien takaa ilmestyneen auringon valaisemalle tallipihalle tajusin, että tuntemani kaipuu oli kadonnut. Ohikulkumatkallani pistäydyin Leevin tarhan luona ja suoristettuani sen vinoon valahtaneen riimun tarjosin sille kämmeneltäni pienen sokeripalan, jonka olin unohtanut taskunpohjalle. Ruuna puhalsi lämmintä ilmaa iholleni hamutessaan herkkua, ja saatoin hyvillä mielin jatkaa matkaani pihan poikki autolleni.

Sinten kommentti

Te olitte kyllä Cherin kanssa erottamaton kaksikko! Zara tuo varmasti vanhat muistot mieleen itse kullekin. Lainaa tammaa toki useamminkin maastoilemaan Kiva että osallistuit maastoiluviikolle! Mulla tuli vaan yks päivä mieleen, että eihän Metsälammella ole vielä ollenkaan maastomerkkiä... no, nyt sellainen sitten löytyy!

Kirjoitat tarinoita, jotka herättävät loistavan kuvailun ansiosta paljon erilaisia tunteita. Kuvailit omia fiiliksiäsi paljon, ja mullekin tuli tekstiä lukiessa haikea fiilis. Tämäkin tarina oli siisti ja täysin virheetön, en löytänyt juurikaan korjattavaa. Loistava suoritus jälleen kerran!

19,40v€

[elena]

Zaran hoitopäivä #1

- Voi sinua ressukkaa, mumisen Wili-koiralleni. Wili on aivan märkä lenkkimme jäljiltä, koska ulkona on aivan kauhea kaatosade. Tänään pitäisi vielä käydä tallillakin, koska minulla on ensimmäinen hoitopäivä Zaran kanssa! Kuivaan Wilin sen omalla vaaleanpunaisella pyyhkeellä, nappaan pöydältä leivän ja varmistan että minulla on kaikki tarvittava mukana. Haen autotallista oman Jopo-merkkisen pyöräni ja lähden pyöräilemään kohti tallia. Matka ei suju kauhean mukavasti, johtuen kylmästä ja sateisesta säästä. Pian olen kuitenkin jo tallilla. 

Ensimmäisenä menen toimistoon. Löydän sieltä Locin, joka neuvoo alkeisratsastajia hiki otsalla. Moikkaan Locia ja lähden Zaran tarhaa kohti. Zara tarhaa Foggyn ja Jaden kanssa. Kolmikko syö tarhassaan tyytyväisenä heiniä, joten päätän lähteä ensin putsaamaan Zaran karsinaa. En ole aivan varma, että kuuluuko se hoitajan hommiin, mutta päätän nyt ainakin auttaa talliapulaisia. Zaran karsina on aika puhdas, joten putsaaminen sujuu nopeasti. Käyn tyhjentämässä kottikärryt lantalaan, jonka jälkeen päätän putsata Zaran harjat. Harjat ovatkin aivan täynnä karvoja, kiitos kevään. Putsaan harjat ja lakaisen käytävän. Sitten lähden hakemaan Zaraa. Saan ponin nopeasti kiinni. Suljen portin ja lähden tarhasta Zara perässäni. Z laahustaa kuin mikäkin mato, joten taluttamisessa menee hetki. Lepertelen ponille kaikkea maan ja taivaan väliltä.  

Tallissa harjaan Zaran. Ensimmäisenä otan kumisuan, koska Z:ltä lähtee paljon karvaa. Sitten harjaan hänet pölyharjalla läpikotaisin ja lopuksi puhdistan kaviot sekä selvitän harjan. Haen suitset ja satulan. Sitten varustan Zaran ja se nyt on melko helppoa. Lopuksi laitan vielä kypärän päähäni ja lähden kentälle.  

Tällä ratsastuskerralla yritän vain tutustua Zaraan. Kävelyn jälkeen otan ohjat ja alan taivuttelemaan Zaraa käynnissä. Zara on aika hidas pohkeelle, joten yritän saada avut nopeammin läpi. Teen paljon voltteja ja pysähdyksiä. Saan tamman nopeasti hyväksi. Taidan tänään mennä ensin laukkaa ennen ravia, joten alan tekemään laukannostoja. Laukassa teen pääty-ympyröitä ja taivuttelen Zaraa. Laukan jälkeen kävelen hetken ja sen jälkeen otan ravia. Teen käynti-ravi siirtymisiä ja paljon voltteja. Lopuksi vielä kävelen pitkin ohjin. Ratsastus meni hyvin, mutta minulla oli ollut hetken taukoa ratsastamisesta, joten istuntani ei ollut mikään maailman paras. Keskityin ratsastuksessa ihan vain perusasioihin, koska ratsastin ensimmäistä kertaa Zaralla.  

Vien Zaran talliin, otan siltä varusteet pois ja harjaan sen. Vien Zaran vielä tarhaan ja lähden pyöräilemään kohti kotia. Olipas mukava tallipäivä!  

// Olipas tämä vaikeaa! Sen varmaan huomaa kirjoituksesta, mutta kaipa tämä sitten ajan mittaan muuttuu helpommaksi.. :-D 

Sinten kommentti

Alussa on aina hankalaa, mutta kyllä se kirjoittaminen helpottuu kun pääsee vauhtiin. Yleensä hoitajan tehtäviin kuuluu myös karsinan siivous, mutta jos sitä ei ehdi tekemään, tallityöntekijät hoitavat sen kyllä. Ensimmäinen tutustuminen Zaran kanssa taisi sujua ongelmitta? Se on kiva huomata!

Tarina oli vähän lyhyt, mutta virheetön. Mielestäni se jäi kaipaamaan lisää ympäristön ja tapahtumien kuvailua: voit kuvailla lisäämällä tekstin sekaan adjektiiveja (millainen joku on, esim. punainen, väsynyt...).

11,30v€

[Meg]

Ensimmäinen hoitopäivä (Ekstratehtävä)

MInua jännittää niin kamalasti! Mietin mitä muut sanoisivat suuresta hiuskuontalosta joka on aina takussa, tai lyhyyestäni joka on vain huimat 150cm vaikka olen jo 13. Vanhalta talilta olin vaihtanut pois, koska siellä minua pidettiin pilkkana lyhyydestäni. 
Kello neljä iltapäivällä ajamme isoa tietä pitkin kunnes vihdoin käännymme pikkutielle ja kaarramme Metsälammen pihaan. Äiti kysyy vielä tarvitsenko jotain erityistä, mutta kiitän häntä vain kyydistä ja lähden kävelemään kohti tallirakennusta. Tuttu tuoksu leijuu siraimiini ja perhoset vatsassani helpottavat. Yritän huitaista hiuksiani pois naamalta ja kietaisen ne jonkin laiselle ponnarille niskaani. Silti aina yksi kiehkura on jääräpäinen ja jää otsalleni keikkumaan kävelyni tahdissa. Lähden etsiään uutta hoitoponiani Aidan Zaraa. 

Astun sisään talliin ja näen heti vasemmalla puolellani rivin karsinoita. Niissä seisoo toinen toistaan ihanempia hevosia. Kävelen koko tallin läpi, mutten löydä Zaran karsinaa. Näen tytön joka lakaisee käytävää tuossa vieressä. 
"Hei, anteeks, mutta tietäisitkö missä on Zaran karsina?" kysyn reippaasti. 
"Se on tuolla sivutallissa. Kuka sinä olet? Mä olen Loci." tyttö hymyilee minulle. Esittäydyn kömpelösti ja lähden ulos rakennuksesta. 
Z
Kun menen ulos, huomaan että on alkanut sataa. Voi harmi! No enhän minä sokerista ole tehty, ajattelen ja lähden tarpomaan kohti sivutallia. 
Kuulen hirnahduksen astuessani sisään. Nyt minua alkaa toden teolla jännittää. Mitä jos Zara ei olekkaan sellainene kuin sanotaan? Karistan kaikki huonot ajatukset mielestäni ja rauhoitun.
Kävelen tallia pitkin, kunnes pysähdyn karsinalle numero kaksi. Sieltä minua katsoo kaksi tummaa ja kilttiä silmää. Näen ihanan kimon vaalean hevosen. Sen harja on hieman takussa ja karvassa on pölyä. Joten otan harjakassini ja menen karsinaan sisälle. 
Z
Ojennan käteni Zaralle haisteltavaksi ja alan rapsuttaa sen kaulaa harjan tyvestä. Se näyttää pitävän siitä ja lerputtaa alahuultaan. Tamma hamuaa taskujani herkkupalojen vuoksi, onneksi minulla on aina pari ylimääräistä porkkanaa mukana. 
Kun harjailen, Zara roikottaa päätään alhaalla ja sulkee silmänsä puoliumpeen. Kerrankin rauhallinen hoidettava! Entinen hoitsuni potki ja puri kun sitä hoisi joten tämä on ihanaa vaihtelua. Harjaan Zaran molemmat puolet tarkasti ja otan kaviot. Selvitän vielä harjan ja hännänkin. 
Kun olen valmis, tamma kiiltää puhtaana ja minä taas olen aivan pölyinen. Menen katsomaan ulos ovesta ja ilokseni huomaan sateen lakanneen. Voisin sittenkin lähteä maastokävelylle! Iloisesti hypähdellen kävelen takaisin Zaran karsinalle ja laitan sille riimun päähän. Kiinnitän vielä riimunnarun kiinni. Olemme valmit lähtemään.
Z
Talutan Zaran ulos tallista tallipihalle, josta suuntaan suoraan tielle josta minä ja äiti olimme ajaneet. Käännyn metsäpolulle jonka muistan kartasta tallipoluksi. Polku menee aika avaralla alueella ja maisemat ovat kauniita. Tamma seuraa perässäni kuuliaisesti. Sen katse ja tapa seurata taluttajaa tuovat mieleeni pienen koiranpennun joka seuraa omistajaansa. Naurahdan ja löysän narua niin että Zara pääsee syömään. Anna sen nyhtää ruohoa hetken aikaa, kunnes nykäisen narusta hellästi ja jatkamme matkaa. 
Z
Pääsemme risteykseen ja käännyn vasemmalle tästäkin. Menen oikopolkua pitkin rantatielle ja kävelen tietä pitkin lammen rantaa. Päätän juosta vähän matkaa. Joudun hieman hoputtamaan Zaraa ennen kun se päättää lähteä ravaamaan perässäni. Samassa se näyttää virkistyvän ja nostaa päänsä ylös ja lähtee ravaamaan hienoja korkeita askelia. Hölkkään siinä vähän matkaa kunnes huomaan polun haarautuvan. Pysähdyn ja mietiskelen karttaa. Päätän kääntyä oikealle joka johtaa Harjunlenkille. Sehän olisikin kiva kiertää! 
Z
Nyt ravin jälkeen Zara vaikuttaa paljon virkeämmältä. Annan sen aina välillä nyppäistä ruohoa matkaevääksi. Ravaamme aina pikkupätkiäa matkalla. Juuri kun olimme pääsemässä Harjunlenkin loppuun, lähdin juoksemaan niin kovaa kun pääsin. Zara tulee perässäni, se nostaa kauniin, äänettömän laukan ja juoksemme rintarinnan metsäpolulla. Juoksen, kunnes väsyn ja Harjunlenkki loppuu. Itse puuskutan, mutta tamma näyttää olevan elämänsä kunnossa. Katson kännykästäni kelloa ja huomaan sen olevan jo puoli seitsemän illalla! Harjaamisessa oli mennyt tunti joten olin ollut jo yksi ja puoli tuntia maastossa. Lähden taluttamaan Zaraa takaisin tallille päin. 

Kun pääsemme takaisin tallipihaan, vien Zaran hetkeksi tarhaan. Se ei ole märkä joten loimea en laitakkaan. Kävelen talliin, haen kottikärryt ja talikon ja alan siivota karsinaa. Se ei ole kovin likainen joten sen siivoamisessa ei mene kauaa. Vien välineet paikoilleen ja haen Zaran takaisin talliin. Harjaan sen, otan kaviot ja selvitän taas harjan ja hännän.  
Lähden kohti ulko-ove ja huomaan äidin siellä odottamassa autossa. Kävelen ja istahdan uupuneena autoon. Alan kertoa äidille tämän päivän kertomuksia ja kertoessani sitä, lämmin tunne valtaa koko ruumiini. En edes ollut tajunnut että jännitys oli lauennut itsestään. En edes tiedä missä vaiheessa, mutta sen tidän, että tuo pikku hevonen, varasti sydämmeni!

Eli siis oli erittäin onnistunut ensimmäinen hoitokerta ja yksi kysymys tähän loppuun: Missä kaikkia esim. kottikärryt, talikot, harvat, satulasaippuat....ym. pidetään? Koska se olisi erittäin kiva tietää jo tähän alkuun.  

    

Sinten kommentti

Oikein mukava kuulla että ensitutustumisesi Zaraan sujui hyvin! Metsälammella ei kannata jännittää, meillä jokainen tallilainen tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Lyhyydessäsi on sekin positiivinen puoli, että voit huoletta ratsastaa pienemmilläkin poneilla!

Metsälammen kottikärryjä, talikoita, harjoja yms. siivousvälineitä säilytetään päätallin rehuvarastossa tai lantalassa. Kottikärryt voi löytää usein lantalasta päätallin takaa. Sivutallilla on omat siivousvälineet. Satulasaippuat ja hevosten hoitotarvikkeet sekä varusteet puolestaan löytyvät päätallin toimistosta.

Mulla on ollut aina tapana korjata hoitotarinoissa olleet kielioppivirheet kommenteissa. Älä siis säikähdä pitkiä kommentteja, niiden tarkoituksena on vain auttaa kirjoittajaa kehittymään. Jos et ymmärrä jotakin kommenttiani, voit aina kysyä - yritän selittää selkeämmin

Lisäsin tarinaan puuttuvat kappalejaot vaaleansinisillä Z-kirjaimilla.

150cm = 150 cm
-> Yksikköä ennen tulee välilyönti

olekkaan = olekaan (ole + kaan, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia)
laitakkaan = laitakaan (laita + kaan, älä lisää ylimääräisiä kirjaimia)

pikku hevonen
-> pikkuhevonen

17,40v€

[Meg]

(Kirjaudun sitten kun kerkiän)

Ratsastamaan Zaralla

Kesäloma!!!! Jes!! Saa käydä tallilla niin paljon kun haluaa! Pääsen nyt vihdoin tällä viikolla tulemaan Zaran luokse. En ole kerennyt tässä vähään aikaan, kun ensin oli koeviikot ja sitten kesäsiivoukset meillä kotona.
Z
           Pyöräilen siis tallille tällä kertaa, sillä olin lähtenyt samalla, kun äiti oli lähtenyt johonkin linturetkelle. Matka on aika pitkä, n. 5 kilometriä. Mutta se taittui nopeasti hyräillen ja tuulen kanssa kilpaillen. Tuuli on aika kova, muttei se haittaa, sillä aurinko paistaa kuitenkin täydeltä terältä ja on lämmin. 
Z
          Pääsen vihdoin tallille ja lukitsen pyöräni. Kävelen ripeästi sivutalliin ja menen Zaran karsinalle. Se on vielä tyhjä, joten jätän omat kamani oven viereen, otan riimun olalleni ja lähden tarhoja kohti. Kävellessä kuuntelen linnunlaulua. Se kuuluu jo ihan selvästi. Zara seisoo ja mussuttaa ruohoa portin vieressä. Kun astun sisään, se kohottaa päätään kuuliaisesti ja laitan sille riimun päähän. Avaan portin ja menen reippaasti tamman kansaa ulos, ennen kun muut hevoset päättävät lähteä karkuteille. 
Z
          Talliin päästyäni vien Zaran karsinaan ja alan harjata sitä. Samalla muitakin hevosia haetaan sisään ja Zara aina nostaa päätään ja hörähtää jokaiselle. Harjailen sen reippaasti, mutta huolellisesti. Selvitän hännän ja harjan ja päätän tehdä harjaan ranskalaisenletin ja häntään kalanruodon. Ennen kuin huomaankaan on jo kulunut tunti ja olen valmis.
Z
Haen satulan ja suitset karsinan luo ja laitan ne sille. Zara ei paljoa korviansa lotkauta, vähän vain pullistelee. Laitan oman kypärän päähäni ja lähden taluttamaan tammaa maneesille päin. 
          Maneesiin päästyäni, nousen selkään ja säädän pikaisesti jalustimet. Kiristän vyön ja alan kävellä alkukäyntejä. 
Z
Ratsastelen verkat normaalisti, ravailen pääty-ympyröitä ja kolmi- ja nelikaarista. Teen siirtymisiä ja parit pohkeenväistöt. Kokeilen ihan normaaleja perusasioita. Uudella hevosella aloitan aina niin. Kävelen välissä taas pitkillä ohjilla hetken aikaa. 
Z
Käyntien jälkeen nostan laukat molempiin suuntiin ja laukkailen keskiympyrällä. Lyhennän ja pidennän askelta ja menen rauhassa ihan loppuun saakka. Zara toimii kuin unelma. Pari väärinkäsitystä suunnasta saattoi tulla, mutta muuten meni ihan järkyttävän hyvin! 
           Ratsastuksen jälkeen olen ihan hikinen. Zarakin on hionnut hiukan. Kävelen takaisin talliin ja otan tammalta varusteet pois. Harjailen sitä kaikessa rauhassa, otan kaviot ja puran letit. Kaiken touhuilun aikana Zara on jo kerennyt kuivunut, joten pöätän jättää sen ilman loimea. Annan sille vielä pari porkkanaa ja vien sen takaisin pihalle. 
Z
          Haen lantalasta kottikärryt ja talikon ja alan putsailla Zaran karsinaa. Se ei ole kovin likainen joten siivous sujuu taas reippaissa merkeissä. Käyn kippaamassa kottarit ja haen taas päätallin puolelta satulasaippuan. Menen sivutallin varustehuoneeseen pesemään Zaran satulaa ja suitsia. Samalla myös harjailen sen satulahuovan. 
Z
          Kun olen tyytyväinen tulokseen, laitan varusteet paikolleen ja käyn vielä sanomassa Zaralle heipat. Avaan pyöräni lukon ja laitan kypärän päähäni. Katson vielä kaunista kimo tammaa joka piehtaroi omassa rauhassaa. Sitten lähden polkemaan kohti kotia. Oli taas erittäin onnistunut kerta enkä osaa olla hymyilemättäkun ajattelen, mitä kaikkea kerkeänkään vielä Zaran kanssa tehdä. 

Sori jos oli vähän lyhyempi tänään... Toivottavasti sanamäärä riittä kuitenkin. 

Sinten kommentti

Ensimmäinen selkäännousu sujui hyvin! Zara onkin tosi mukava ratsastaa, se sopii hyvin aloittelijoille rauhallisuutensa vuoksi – ja kaiken lisäksi siitä saa kokeneemmat ratsastajat paljon irti! Voisit kokeilla myöhemmin myös osallistua tallin kisoihin, jos yhteistyönne lähtee sujumaan

Virheetön tarina. Lisäsin tarinaan kappalejaot vaaleansinisillä Z-kirjaimilla. Niiden kohdalle pitäisi siis tulla yksi ylimääräinen rivinvaihto merkitsemään kappaleen vaihtumista.

14,30v€

[Livietta]

~TUTUSTUMINEN~

Oli kauniin kirkas keskiviikko päivä. Kävelin koulureppu selässä pitkin hiekkatietä. Kävelin reipasta tahtia kohti Metsistä.

"Minkälainen heppa tuo Zara on?" Mietin samalla kun kävelin.

Hiukseni olivat kahdella ranskanletillä ja päälläni oli maastokuvioiset tallihousut, violetti pitkähihainen paita ja ihana violetti ruutukuviollinen ratsastusfleece. Se oli lämmittävä kylmillä keleillä, mutta nyt oli vain aika viileä ilma, vaikka aurinko paistoi.

Olin tallin pihalla ja pysähdyin hetkeksi katselemaan tallin pihaa, rakennuksia, kenttää ja tarhauksia.
Kaikki näytti olevan kuin sadusta.

"Upea talli!" Sanoin ääneen ja melkein hypin riemusta. Päätin kuitenkin hillitä itseni, mutta onnellisuus näkyi selvästi todella pirteästä ja korviin asti ylettyvästä hammashymystä.

"Hei! Oletkin varmaan Livietta?" Mukavan kuuloinen naisääni sanoi.
"Kyllä olen. Vastasin hymyillen. Ootko sä sitten Sinte?" Kysäisin
"Kyllä olen. Tervetuloa tallille!" Sinte sanoi ja kättelimme.
"Ööh, tuota en tiedä missä satulahuone, harjat ja Zaran karsina tai tarhaus on.." Sanoin vähän punastuneena ja nolona.
"Ei väliä! Olet vasta uusi. Voinkin ilomielin tulla näyttämään paikkoja sinulle!" Sinte sanoi ja pyysi seuraamaan häntä.
"Kiitos paljon!" Sanoin taas onnellinen hymy kasvoilla ja lähdin Sinten perään.

"Tässä on meidän kotoisa satulahuone." Sinte sanoi ja osoitti myös samalla harjojen paikkaa.
"Onpas siisti ja ihanan kotoisan oloinen." Sanoin kohteliaasti
"Kiitos." Sinte sanoi hymyillen minulle.
"Nyt näytän Zaran karsinan. Tulehan tänne Livietta." Sinte sanoi ja ohjasti minua pitkin käytävää.
"Zara onkin muuten ulkona.." Sinte sanoi ja irvisti.
Naurahdin ja sanoin ettei se haittaa.
"Lähdetäänkin sitten Zaran luo. Ota samalla riimunaru. Muista käyttää aina hanskoja taluttaessa!" Sinte sanoi ja muistutteli.
"Tottakai!" Sanoin ja laitoin pinkit ratsastushanskat käteeni.
Otin riimunarun ja kävelin reippaana Sinten perässä.

Kun olimme Zaran tarhauksen edessä, Sinte kertoi Zarasta ja sen luonteesta. Kiittelin ja hän varmisti, että pärjään.
"Heippa!" Sinte sanoi ja lähti vilkuttaen jonnekin omiin puuhiin.
"Moikka sitten!" Huusin perään ja vilkutin takaisin.

Annoin Zaran haistella kättäni hetkisen ja annoin sen rauhassa tutustua minuun. Hymyilin ja silitin ponin silkkistä turpaa.
Laitoin riimunarun sen riimuun ja talutin hevosen sisään, omaan karsinaansa.
"Odota täällä, mussukka." Sanoin samalla kun otin riimua pois.
Laitoin riimun riippumaan koukkuun ja lähdin hakemaan harjoja.

Harjat haettuani ja palattuani karsinalle avasin oven ja astuin reippaana Zaran karsinan eteen.
Aloin harjata sitä kumisukalla.
Zara oli aika likainen, joten käytin voimakasta otetta satuttamatta Zaraa kuitenkaan.

Laitoin kumisukan pois ja otin laatikosta pölyharjan.
Harjasin sillä kaikki hiekat pois ja sen jälkeen otin kaviot.
Kaikki tämä sujui ongelmitta ja Zara vain aina lepuutti alahuultaan ja kuunteli kun juttelin sille kaikenlaista.
Rapsutin hevosta kaulasta ja pussasin sitä turvalle.

Laitoin karsinan oven kiinni ja vein harjat pois. Palkkioksi hyvästä käyttäytymisestä annoin Zaralle leivän.
Rapsutin ja halailin ponia kauan ennenkuin lähdin taas kotia kohti.

Matkalla mietin kaikenlaisia asioita mielessäni ja samalla unohdin kertoa esittelyssä, että muutin Italiasta ja olen italialainen tyttö. Unohdin kertoa myös, että lempinimeni on Livia, joten minua kutsutaan aina yleisesti Liviaksi.

Naurahdin itselleni kuinka kömpelö joskus olen ja jatkoin matkaani Zara mielessä.

Tällainen tarina nyt ekaa kertaa.
Toivottavasti kelpasi.

Sinten kommentti

Kiva kuulla että ensitutustumisesi Zaran kanssa sujui hyvin! Uskon että Metsis tulee sinulle pian tutuksi, eikä kannata ujostella vaikka jotakin asiaa ei tietäisikään – sitten opetellaan, ja sillä se hoituu! Jos joskus en kiireiltäni ehdi apuun, voit rohkeasti nykäistä hihasta myös muita tallilaisia, erityisesti tallityöntekijöitä ja tallikonkareita (alleviivatut nimet kaappilistassa). Kiva että aloitit Zaraan tutustumisen harjailulla! Kannattaakin edetä rauhaksiin, jotta välillenne ehtii rakentua hyvä ystävyyssuhde Seuraavalla kerralla voisit vaikka käydä taluttelemassa Zaraa, miltä kuulostaisi?

Tarinassa oli aika paljon rivinvaihtoja, ja poistin niistä ylimääräiset. Muista, ettei ylimääräisiä rivinvaihtoja tarvita oikeastaan missään muussa kuin kappalejakojen merkitsemisessä. Lainausmerkeissä olevia puheenvuoroja ei välttämättä tarvitse aloittaa omilta riveiltään. Jos sinulla on pitkä keskustelu, voit selkeyden vuoksi käyttää lainausmerkkejen sijasta ajatusviivoja:

Lainausmerkeillä:
"Hei!" Sinte sanoi. "Hei", vastasin. "Oletko Zaran hoitaja?" Sinte kysyi.

Ajatusviivoilla:
– Hei! Sinte sanoi.
– Hei, vastasin.
– Oletko Zaran hoitaja? Sinte kysyi.

12,10v€

[Livietta]

~Ratsastamaan? Ratsastamaan!~


Katselin kärsimättömänä kelloa.
Vielä 23minuuttia ja koulu loppuu.
Istun penkillä ja kuuntelin opettajan puhetta historiasta. Kiinnostavaa asiaa, mutta juuri nyt halusin vain tallille.

"Livietta, minä vuonna James Watt keksi höyrykoneen?" Opettaja kysyi
Säpsähdin ajatuksistani ja änkytin jotain ylimääräistä.
"Ööh, tota en muista.."
"Vastahan me puhuttiin siitä!"
"Joo, mut olin iha sekasin. Tai siis ajattelin muita juttuja.." Vastasin änkyttäen ja tunsin korvieni kuumottavan. Laitoin kädet naamani eteen kun luokka nauroi ja taputti minulle.
"Ohhoh! Eikös se haiseva hevosenlanta tyttö tienny?" Luokan Rasmus huusi takaa.
"Oo hiljaa idiootti!" Sanoin ärtyneenä
Rasse kääntyi poispäin virnistellen kaverilleen ja teeskenti, että jokin haisee. Tiesin, mitä se tarkoitti.

"Ding dong, ding dong!" Koulun kellot kajahtivat
"Jee!" Luokka huudahti ja kaikki juoksivat ulospäin
Kävelin vähän loukkaantuneena ja ärtyneenä bussipysäkkiä kohti.
"Hähää lyllerö!" Tomi sanoi ja tuuppasi minua kiusallaan.
Raivostuin ja tuuppasin hänet kumoon. Oli pakko myöntää, mutta se teki hyvää!
"Katos katos! Italialainen Hevosenlanta tyttökin osaa ees tehä jotai muuta ku ratsastella meetvursteilla!" Rasmus sanoi ja virnisti ivallisesti
Pistin kädet nyrkkiin ja yritin keksiä jotain sanottavaa, mutta turhaan.

"NYT LOPETTAKAA HETI!" kuului enkelimäinen ääni takaani, oliko se Angelina? Koulun suosituin tyttö, joka oli aika leuhka?
Käännyin ja kyllä! Siinä seisoi se blondi tyttö vihainen katse poikia kohti. Pojat punastuivat ja katsoivat maahan.
"Hm, on siinä seiska luokkalaisia. Nin varmaa! Luulisi, et ootte vast päässy ykköselle! Angelina sanoi ja katsoi minuun kysyen:
"Onks kaikki kunnos Livia?"
"Joo, tota on kai.." Ähersin ja katsoin vaivautuneena maahan.

Olinko nyt untenmailla, vai tapahtuiko kaikki tämä tosiaankin? Pian järkytyin entistä enemmän kun Angelina tuli viereeni, laski kätensä olkapäälleni ja käski poikien pysyä erossa minusta.
"Hei, tota haluutko tulla meille tänää?" Angelina kysyi ja hymyili aidosti eikö ivallisesti niinkuin yleensä. Oliko tässä edessäni oikea Angelinan persoona vai esittikö hän?
Katsoin ympärilleni ja monet koulun tytöistä kerääntyi ympärillemme. Kaikki odottivat vastaustani ja ihmeissään. Ei ihme, sillä olin ensimmäinen jota Angelina pyysi ystäväkseen.
"No mä en pääse." Meen tallille heti tästä näi." Sanoin ja osoitin ratsastuskassiani.
"Voinhan mä tulla mukaan!" Angelina sanoi ja kertoi rakastavansa hevosia.
Suuni loksahti auki. Sanoiki toi suosittu tyttö noin oikeesti?! Olin aika järkyttynyt kaikesta tästä, mutta salaa aika onnellinenkin.

Istun bussissa, Angelina vieressä. Juttelimme kaikenlaista ja kerroimme itsestämme enempi.
"Ainii, mua voi kutsuu Anaksi. Ana on mun lempi nimi" Angelina sanoi hiljaisuuden jälkeen
"Ok, mua voi kutsuu Liviaksi, Livia on mun lempinimi. Niinhän sä kutsuitkin mua Liviaks ku puolustit mua." Sanoin
"Kiitti siitä, tosi paljon!" Sanoin ja loin Analle kiitollisen hymyn
"Ei mitään. Ystävii aina jelpataan!" Ana sanoi ja halasi minua. Hymyilin ja yksi onnenkyynel putosi pitkin poskiani Anan takkiin.

"Köh,Köh!" Yskäisin kun bussi lähti edestämme omia menojaan. Pakokaasut ärsyttävät minua.
Kävelimme Angelinan kansa vierekkäin kohti Metsistä, joka näkyi tien päässä, puiden takana.
"Vihdoinkin tallin pihassa!" Sanoin ja lähdin kulkemaan kohti sivutallia Ana vieressä.
"Vau! Tää on Connemara!" Ana sanoi silitellessään Zaraa.
"Joo, pidätkö säkin connemaroista?" Kysyin Analta
"En, vaan mä rakastan niitä. Ne on mun lemppareita!" Ana sanoi lumoutuneena "Se on nii kaunis!" Ana jatkoi
"Jepulis, sen nimi on Aidan Zara. Tunnetusti pelkkä Zara" selitin Analle

Hain harjat ja yhdessä Angelinan kanssa harjasimme Zaran kiiltäväksi.
Annoin Anan ottaa kaviotja Zara seisoi kiltisti paikoillaan. Se teki Angelinaan vaikutuksen.
"Nyt oot putipuhdas! Sanoin Zaralle ja rapsutin sen kaulaa. Zara hörähti hiljaisesti ja Angelina halasi sitä. Zara vain seisoi, välillä hamusi jotain herkkua ja kerjäsi rapsutuksia. Onneksi pidin aina hevosnameja taskussani.
"Haluutko sä antaa?" Kysyin Analta
"Joo, voin mä!" Ana sanoi riemastuneesti ja antoi kädestään namusen ponille.
Rapsutin sitä ja vein nopeasti harjat pois. Angelina odotti sen aikaa Zaran luona ja antoi Zaralle sen kaipaaman huomion.

"Mä meen vaihtaa vaatteet. Sanoin Analle ja kipaisin vessan suojiin.
Vaihdoin tavalliset ruskeat ratsastushousuni ja tummanruskean ratsastuspaitani. Puin mustan ohkaisen ratsastustakin ja laitoin turvaliivin jo valmiiksi. Nappasin kypärän ja hanskani ja lähdin hakemaan varusteita.

"Voiks sä pitää hetken näit suitsii?" Kysyin Analta
"Tottakai!" Angelina sanoi ja otti suitset
Laitoin satulan ponin selkään ja tarkistin, että se on hyvin siinä ja suorassa. Sitten kiristin satulavyön.
Nappasin suitset Analta ja otin ne kunnolla käteeni. Yritin pujottaa kuolaimet Zaran suuhun, mutta se vähän vain pelleili. Lopulta se avasi turpansa ja sain sujautettua kuolaimet hyvin Zaran suuhun. Sen jälkeen kiristelin kaikki hihnat ja olin valmis.

"Pitäisitkö ohjista hetken kii kun laitan kypärän? Kysyin Analta, joka suostui. Ana katseli kuinka ripeästi, mutta huolellisesti toimin.
Lähdin taluttamaan Zaraa kohti kenttää. Oli mukavan lämmin, ei kylmä. Sellainen sopiva ilma, jossa tarkenee.
Menimme kentän keskelle ja pyysin Angelinan roikkumaan, että voisin kavuta selkään. Kiristimme yhdessä jalustimet sopiviksi Angelinan kanssa ja otin ohjat kunnolla käteeni. Käsissäni olivat suojana pinkit ratsastushanskat.

Kun olin valmis, annoin Zaralle hellästi pohkeita ja se lähti heti käynnissä kohti uraa. Käänsin ponin oikeaan kierrokseen ja menimme käyntiä. Hetken kuluttua, aloin tekemään voltteja joka kulmassa.
Sen jälkeen aloin ravaamaan aina pitkät sivut ja lyhyet sivut menin käyntiä.
Annoin Zaralle muutaman kerran pohkeita ennen kuin se lähti raviin. Zaran ravi oli aika tönkköä alussa, mutta pian se alkoi olla tasaista ja Zara oli vauhdikkaalla päällä. Hidastin Zaran käyntiin ja kokeilin pysähtymisiä. Ne onnistuivat mainiosti ja olin ylpeä Zarasta.

Annoin taas pohkeita Zaralle, ja poni lähti taas ravaamaan. Menin muutaman kierroksen ravissa voltteja aina joka kulmassa.
Zaran suusta valui vaahtoa. Olin todella todella TODELLA ylpeä Zarasta.
Menin käyntiä vielä viimeiset minuutit ennenkuin lopetin ratsastamisen. Käänsin ponin uralta keskelle, kiitin hevosta ja hyppäsin alas satulasta.

Nostin jalustimet ylös, jottei ne kolhi ponia ja otin ohjat käteeni. Lähdimme Angelinan kanssa tallia kohti.
"Vähänkö sä oot upee ratsastaja!" Ana kehui
"Kiitti, aloitin jo 5-vuotiaana." Sanoin Analle ja irvistin iloisesti
"Sen huomaa, te ootte muuten aika hyvännäköinen pari." Ana sanoi hymyillen ja silitti Zaran turpaa.

Laitoin Zaran karsinaansa ja otin siltä suitset pois. Pyysin Angelinan mennä pesemään ne ja hän suostui ilomielin. Otin satulan pois ja suljin karsinan oven. Vein satulan ja suitset satulahuoneeseen, omille paikoilleen ja otin harjat mukaan.

"Saanko harjaa?" Ana kysyi kiltisti
"Tottakai! Ota vaikka kaviotkin jos haluut! Sanoin ja ojensin harjat Analle.
"Jee! Kiitos!" Angelina sanoi ja hymyili korviin asti ylettyvällä hammashymyllä, joka oli niin upean ja aidon näköinen, että melkein tulin kateelliseksi. Mutta olen tyytyväinen siihen mitä olen tällä hetkellä en luopuisi siitä ikinä!
"Noin, valmista tuli! Ana sanoi otettuaan viimeisen kavion ja harjattuaan Zaran.

"Kiitti, susta on täällä apua." Sanoin ja tökkäisin hellästi Anaa.
Ana nauroi ja veimme yhdessä harjat pois. Otin reppuni ja ratsastuskassini ja lähdimme yhdessä hakemaan Zaralle palkkioksi porkkana.
"Puolitetaa, anna sä tää, mä annan tän." Sanoin ja ojensimme Zaralle porkkanat
Silitimme vielä tovin Zaraa ja sen jälkeen soitin isälle, että hän tulisi nyt hakemaan ja valmistautuisi siihen, että minulla oli nyt uusi ystävä, joka oli ihan erilaine mitä hän antoi ymmärtää aina koulussa.

Olin kiitollinen ja hymyilin ikionnellisena!

Sinten kommentti

Kiusaaminen on aina tosi surullinen juttu, mutta valitettavasti sitä näkee lähes jokaisessa koulussa Ihanaa että Angelina tuli puolustamaan sinua – sait samalla uuden ystävän! Huomasit tarinassa hyvin, että ihmisiä ei kannata tuomita ulkonäön tai ensivaikutelman takia. Todellinen kauneus piilee sisällä! Kiva että otit ystäväsi mukaan tallille, yhdessä on hauskempaa Yhteistyönne kehittyy jatkuvasti Zaran kanssa! Suosittelen, että käytte välillä myös ohjatuilla ratsastus tunneilla

Poistin ylimääräiset rivinvaihdot. Tarinassa ei tarvitse olla rivinvaihtoja ollenkaan, paitsi kappalejakojen kohdalla. Ylimääräiset rivinvaihdot tekevät tekstistä sekavaa luettavaa. Kiinnitä erityistä huomiota tähän seikkaan! Tarinassa oli myös muutamia yhdyssanavirheitä, jotka korjaan tässä alla.

hevosenlanta tyttö = hevosenlantatyttö
seiska luokkalaisia = seiskaluokkalaisia (tai 7. luokkalaisia)

Jos kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. tee + pussi) syntyy yhdyssana (= teepussi).

14,30v€