Dodon päiväkirja

[Sinte]

rp-o Fifth Lions in London


Kansikuvan on tehnyt Nelly!

[Ida H]

Tutustuminen uuteen hoitohevoseen

Astun tallinovesta sisään ja kävelen suoraan toimistoon. Sanna tekee illan tuntilistoja.

- Hei! Ihana nähdä! Sanna huudahtaa.

- No moi! Arvaa onko minulla on ollut ikävä tätä kaikkea, naurahdan.

- Pystyisitkö ratsastamaan seitsemän tunnilla ja taluttamaan neljän tunnilla Maraa? Sanna kyselee.

- Totta kai! Huudahdan ja katsahdan kelloa, joka on puoli yksi. Kasper siivoaa karsinoita päätallissa.

- Olisiko apu tarpeen? kysyn ystävällisesti.

- Ilman muuta, Kasper sanoo. Otan kottikärryt ja talikon. Aloitan Myyn karsinasta. Siivoan ahkerasti puolet karsinoista ja lähden sitten ilmoitustaululle, jossa seisoo kuusi tyttöä.

- Kuka teistä menee Maralla? kysyn reippaasti.

- Minä, pieni blondi sanoo.

- Okei, tule mukaani, sanon.

- Mikä nimesi on, minä olen Ida ja autan sinua, sanon.

- Olen Kukka-Maaria, voit sanoa Kukaksi, Kukka naurahtaa.

- Oletko ratsastanut ennen? kysyn.

- En, kerran eloriehassa, Kukka sanoo. Lähdemme hakemaan Maraa.

Tamma tanssii tarhassa, mutta tulee kuitenkin kiltisti luokseni.

Jatkuu. Pakko mennä serkut tuli kylään, koska en ole nähnyt niitä koskaanm, kun asuvat Norjassa

Jatkossa! -Sanna

[Ida H]

Jatkuu.

Kun talutamme Maraa, huomaan tuntilistoissa nimeni kohdalla Dodon. Kuka se on, ajattelen.

Laitamme Maran ketjuihin ja neuvon Kukalle harjausta. Itse harjaan pään, kun lähestyn pääharjan kanssa. Mara luimistelee ja nostelee päätä. Otan riimusta kiinni ja sanon napakasti tammalle ei lopeta heti! Autan Kukkaa putsaamaan kaviot ja lähdemme hakemaan varusteet. Neuvon Kukalle satulan laiton, mutta se jää omaksi hommakseni, koska Mara temppuilee. Kun kiristän vyötä ori luimistelee ja yrittää lytätä seinää. Mitä sinä meinaat, lopeta! Karjaisen ja kiristän vyön. Suitset saamme helposti päähän. Haemme Kukalle lainakypärän ja lähdemme maneesiin.

Maneesissa punttaan Kukan Maran selkään, kiristän vyön ja säädän Kukalle jalustimet. Olemme alkutunnin maneesissa ja lopussa menemme maastoon, Sanna kailottaa. Mara onneksi on tunnilla asiallisella päällä. Kun tulemme maastosta, autan Kukan alas ja anna Locille Maran. Lähden talliin, jossa alussa vain oleskelen, kunnes Kasper hoputtaa minua hakemaan kuuden tunnin hevosia sisälle, sillä kello on 10 yli viisi. Kasper hakee Jätkän, Ellun ja Ellan. Minä taas haen Kisun ja Ronnien. Lähden toimistoon, jossa näen parhaan ystäväni( on irl:ssä bestis).

- Siis mitäh oletko sinäkin täällä? kysyn.

- Joo menen seitsemän tunnilla Myyllä, entä sinä? Riina kysyy.

- Menen jollain Dodolla seiskan tunnilla, sanon.

- Ai onko sinulla epäselvyyksiä kuka Dodo on? Kasper kysyy tullessaan huoneeseen.

- No joo, sanon.

- Se on tuo musta ori tarhassa, Kasper naurahtaa. Menen sanattomaksi ja naurahdan.

- Ihana, huudahdan. Lähdemme Riinan kanssa hakemaan Myyn ja Dodon.

Avaan tarhan portin ja Dodo tulee luokseni kiltisti. Rapsutan oria etujalkojen välistä ja laitan riimun sille päähän.

Tallissa vien Dodon ketjuihin ja haen kaiken tarvittavan. Harjaan Dodoa pitkin rauhallisin vedoin. Ori nautiskelee ja antaa jopa harjata pään kiltisti. Selvitän jouhet, jonka jälkeen nostan oikean etujalan. Alan varustamaan. Dodo pullistaa mahaansa ja saan vyön toiseen reikään. Suitsien kanssa on pieniä ongelmia, muttei kuitenkaan suuria. Kun kello on vähän vaille seitsemän, lähdemme maneesiin.

Talutan Dodon kaartoon ja kiristän vyön loppuun. Asetan jalan jalustimeen ja ponnistan itseni kaikilla voimilla satulaan. Lähden uralle. Dodo kävelee kiltisti uralla. Otan ohjat ja alamme ravaamaan kevyttä ravia. Dodo kiihdyttelee kulmissa, joten yritän pidättää rennolla kädellä, sekä istunnalla. Sanna pyytää meitä tekemään päätyihin isot ympyrät. Dodo taipuu hyvin ja on rento. Siirrymme hetkeksi käyntiin ja teemme yksitellen etuosakäännöksen. Dodo tekee sen aika kehnosti, mutta harjoitus tekee mestarin. Toisessa suunnassa teemme samaa tehtävää. Dodo on oikein mukava. Siirrymme käyntiin ja menemme isolle keskiympyrälle kaikki. Dodo on ympyrällä hieman jäykkä. Kun siirrymme raviin, Dodo alkaa jäykistymään entisestään. Kun laukka nostetaan, tulee pari vaivatonta pukkihyppyä ja ponikin rentoutuu. Vaihdamme suunnan käynnin kautta ja siirrymme raviin. Dodo kaahailee ja minulla täysi työ. Laukassa Dodo nostaa väärän laukan´, mutta saan sen vaihdettua. Loppuraveissa saan pidätellä Dödöä kaikilla voimillani.

Kun tunti loppuu, vien Dodon pesupaikalle, riisun varusteet ja huuhtelen orin haalealla vedellä, jonka jälkeen kuivaan huolella ja vien karsinaan. Lähtiessäni minua pyydetään vielä antamaan iltakaurat Dodolle. Sitten poistun tallin tontilta.

Sannan kommentti

Olipa sulla toiminnantäyteinen tallipäivä! Dodo on tosiaan melko uusi tulokas meillä Metsälammella. Ihastuin siihen valtavasti kun näin myynti-ilmoituksen erään tallin kotisivuilla – Dodo sopi mainiosti tuntihevostemme joukkoon. Se voi olla hieman haastava ainakin ensimmäisillä ratsastuskerroilla, mutta alkaa toimia kerta kerralta paremmin kun vain hoksaa miten se toimii.

Tarinasi oli siisti, mutta jotkut kappaleista jäivät turhan lyhyiksi. Erityisesti tarinan alussa, ensimmäisessä osassa vuoropuhelua oli mielestäni liikaa verrattuna muun tekstin määrään. Lisää siis kuvailevaa tekstiä ja yritä värittää tarinaa kertomalla esimerkiksi maisemista ja sen yksityiskohdista. Kuvailua voit lisätä käyttämällä adjektiiveja, eli kuvailevia sanoja (esim. värikäs, kukkakuvioinen, viileä, rentouttava...). Muista myös jatkossa tarinan otsikointi, sillä otsikko on lukijan ensimmäinen kontakti tarinan sisältöön.

satulan laiton = satulanlaiton
-> "satulanlaitto" hoitotoimenpiteenä mielletään yhdyssanaksi.

Mitä sinä meinaat, lopeta! Karjaisen...
-> Yksittäisissä repliikeissä käytetään lainausmerkkejä. Johtolause (alleviivattu) repliikin jälkeen alkaa pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita erisnimi, kuten henkilön- tai paikannimi.
-> "Mitä sinä meinaat, lopeta!" karjaisen...

15,80v€

[Aava]

lauantai 19.7.

Kun hevoset oli lauantaisena aamupäivänä ruokittu ja tarhattu, karsinat siivottu ja käytävä lakaistu, siirryin hetkeksi aivan muihin puuhiin: luvassa oli nimittäin Metsiksellä vielä verrattain uuden ponioriin, Dodon, koeajo. Pyöreärunkoinen musta, isomerkkinen ratsuponi antoi ilman hippaleikkejä tarhasta kiinni ja tallusti rennosti perässäni hiljaiseen, onneksi viileään talliin. Vasta kuusivuotiaaksi kääntyneeksi oriksi Dodo oli itse tyyneys kaikkien hoitotoimenpiteiden ajan: se oli kiltti ja kohtelias käsitellä eikä säpsähtänyt edes hyttysmyrkyn suihkuttelua. Ainoastaan satuloidessa sain harvinaisen pahansuovan mulkaisun osakseni, mutta kun jätin sen omaan arvoonsa, ei poni jaksanut sen kummemmin protestoida satulavyön kiristystäkään.

Muuten tyhjällä kentällä meitä odotti aiemmin rakentamani kaksi linjaa, yksi kahden esteen linja kummallakin lävistäjällä. Toki alkuun olin ajatellut ratsastaa Dodon läpi sileällä ja etsiä niitä nappeja, joista painelemalla ponin sai toimimaan parhaiten. Sanna oli kuitenkin maininnut esteiden olevan se orin heikompi puoli, joten muutama pieni hyppy voisi tehdä vain hyvää. Maasta käsin kiristin satulavyötä vielä yhdellä reiällä – Dodo tosiaan hallitsi pullistelun jalon taidon – ja pidensin jalustimet lastentunnin jäljiltä itselleni sopivaan mittaan. Sitten ei muuta kuin ponin selkään ja hommiin, paahtavasta helteestä huolimatta!

Alkuun Dodo tuntui todella hitaalta. Herkkyydestä ei juuri voinut puhua ponin kanssa samassa lauseessa: ori käytti häikäilemättä hyväkseen kaikki mahdollisuudet laiskotteluun ja meinasi sitten ottaa itseensä, kun vaadin siltä raipan kanssa nopeampaa reagointia. Muutaman puolihuolimattoman pukin heitettyään Dodo kuitenkin alistui kohtaloonsa ja alkoi liikutella jalkojaan hiukan ripeämmin. Vielä siihen en kuitenkaan voinut olla tyytyväinen, vaan halusin vielä orilta takajalat alle ja ylälinjaa ryhdikkäämmäksi. Mitään liian vaikeaa ei nuorelta ponilta tietenkään voinut käydä vaatimaan, mutta tiesin kyllä Dodon osaavan liikkua varsin korrektisti niin halutessaan. Viime vuosina minuunkin oli iskostunut hieman saksalainen mentaliteetti: huono ei saanut kelvata, eikä mukavuusalueella pysyttely tuottanut hyviä hevosia sen paremmin kuin ratsastajiakaan.

Hiki virtasi niin minulla kuin ponillakin, kun siirryin verryttelyn jälkeen siirtymisten treenaamiseen. Tähtäsin siihen, että Dodo lähtee kevyestäkin pohjemerkistä saman tien eteen mahdollisimman paljon ylämäkeen, ja toisaalta myös tulee pienestä pidätteestä heti takaisin kaatumatta vasten ohjaa. Kovin montaa käynti-laukka-käynti –siirtymistä minun ei tarvinnut tehdä, ennen kuin poni ymmärsi, ettei hommista luistaminen oikeastaan ole vaihtoehto. Sen jälkeen liike paranikin huomattavasti ja pääsin työstämään oria toden teolla. Etenkin ravi ja raviin siirtymiset tuntuivat todella hyviltä jo muutaman toiston jälkeen: Dodo keveni edestä ja työnsi takajaloilla ravia eteen. Ori saikin suuret taputukset ja kunnon välikäynnit nopeasti onnistuneiden siirtymisten jälkeen, ennen kuin siirryimme estetehtäviin.

Huomasin nopeasti Dodon ongelman esteillä, kun poni liukui tyylikkäästi pysähdyksiin heti ensimmäistä estettä lähestyessämme. Mitään järjellistä syytä kiellolle ei ollut: tie oli ollut hyvä, este pieni ja helppo, pohja kunnossa, poni suorana, kuski mukana menossa ja kuu ja tähdet luullakseni oikeassa asennossa. Sanna oli varoittanut sen kieltelevän joskus huvikseenkin, joten ei muuta kuin ori ympäri ja uusintayritys. Nyt pidin pohkeen kunnolla kiinni ja käytin raipan lavalla ennen ponnistusta, mikä sai Dodon nostamaan koipensa puomien ylitse. Välissä ratsastin oria jämäkästi eteen, ja vaikka laukka ennen ponnistusta taas hiipuikin, teki Dodon fiksun valinnan ja hyppäsi. Kehuin ponia, vaihdoin laukan ja jatkoin suoraan seuraavalle linjalle. Kaarteessa polkaisin laukkaan lisää vauhtia, ja kun Dodo kuuliaisesti vastasi lähtemällä eteen, annoin sen suorittaa linjan rauhassa omaa tahtiaan. Seuraavalla kierroksella hain vielä lisää sujuvuutta väleihin ja kaarteisiin, mikä olikin helpompaa nyt, kun poni oli hiukan lämmennyt.

Hyppyjen jälkeen Dodo tuntui energisemmältä kuin alkutunnista ja olisi varmasti jatkanut vielä töitä aivan mielellään, mutta minulla alkoi olla sen verran kuuma, että katsoin parhaaksi jatkaa jo loppuverryttelyihin. Nuorien kanssa olikin tärkeää, ettei niitä vetänyt loppuun saakka, vaan jätti ratsulle hyvän mielen treenin päätteeksi. Rentojen loppuravien jälkeen kävelin vielä kunnolla ja taputtelin Dodoa kädet kipeiksi. Ponista tulisi varmasti ajan myötä varsin opettavainen tuntiratsu: ilmaiseksi se ei kyllä mitään antanut, vaikka kiltti olikin. Hommia sen selässä todellakin sai tehdä, mutta minusta parhaat hevoset ovat juuri niitä, joiden kyydissä ei vahingossakaan pääse vain matkustelemaan.

Käveltyämme vajaan vartin laskeuduin satulasta ja talutin Dodon tallin viileydessä suoraan pesupaikalle huuhtaistakseni hiet pois tuoreeltaan. Suihku ei olisi tehnyt pahaa itsellenikään, mietin kaihoisasti orin auvoisaa ilmettä katsellessani. Onneksi jääkapissa minuakin odotti kylmä pullollinen kokista – ehkä sen hörpittyäni jaksaisi taas painaa töissä iltaan saakka!

Sannan kommentti

Dodoa ostaessani ihastuin ensimmäisenä sen luonteeseen. Onhan sillä tietysti ulkonäköä, kukaan ei voi varmaankaan väittää etteikö tuollainen pikimusta, isomerkkinen ori olisi suloinen. Dodo on yritteliäs, mutta se testaa ratsastajaltaan heti ensimmäisenä johtajuutta. Jos se huomaa että se saa määrätä, sen se myös tekee – ja päinvastoin alistuu kyllä johtajalleen. Orin saa kulkemaan aivan uskomattoman hienosti kunhan sen kanssa tekee töitä ja omistautuu toiminnalleen.

Tarinasi oli siisti ja virheetön, en löytänyt korjattavaa. Tarina oli pääosin kerrontaa, omia ajatuksiasi ja mietteitäsi, eikä se sisältänyt ollenkaan vuoropuhelua. Toisinaan tällaiset tarinat ovat hyvin mielenkiintoisia ja rajaavat tapahtumat terävästi omaan alueeseensa. Lisää vielä ympäristön kuvailua, niin paketti on miltei täydellinen!

17,10v€

[Ida H]

Tallipäivä 17.8-14

On kesän viimeinen hellepäivä 28 astetta, olen kävelemässä tallille. Kun astun sisälle talliin, näen Sannan, Aavan, Stefanin ja Kasperin.

- Moi! Lähdetkö uittaa, meidän kanssa ja jos otettaisiin eväät? Sanna kysyy.

- Voinhan minä, sanon.

- Kiva, sinä otat varmaan Dodon, minä otan Ronin, Stefan ottaa Jätkän, Kasper ottaa Vellin ja Aava Ronnien, Sanna selittää.

- Ok, sanon.

- Lähdetään hakemaan hevoset, Sanna sanoo. Otan Dodon riimun ja lähden.

Ori heittelee komeita pukkeja, kun astun tarhaan. Vihellän ja otan leipää. Laitan Dodolle riimun ja lähden talliin.

Laitan Dodon karsinaan kiinni ja alan harjaamaan sitä. Dodo on onneksi puhdas ja pääsen pian takkujen kanssa tappelemaan. Dodon harja on nimittäin takuilla, samoin häntä. Kavioita Dodo ei meinaisi millään nostaa. Otan suitset ja suitsin orin nopeasti.

Pian löydän itseni Dodon selästä, sillä on vähän kova säkä, mutta ei kuitenkaan liian kova. Ennen rantaa laukkaammekin vähän. Sanna saa pidätellä laukassa Ronia, koska sillä on energiaa. Stefanilla ja Jätkällä taas menee tosi hyvin. Velli äkkäilee Kasperille paljon ja Aava saa Ronnieta tuskin ravaamaankaan. Dodo taas laukkaa ihan hyvin. Lammen rannassa käymme yksitellen uimassa. Sanna menee ensiksi Ronin kanssa. Roni menee hienosti ja Sannalla on täysi työ pysyä kyydissä. Jätkä taas vääntelee ja kääntelee, mutta lopulta menee uimaan.  Ronnie menee taas ihan hyvin uimaan. Dodo yritti piehtaroida, mutta meni kuitenkin uimaan. Sitten syöttelimme hevosia ja aloimme syömään eväitämme. Paluumatka sujui hyvin ja tallilla hoidimme hevoset hyvin. Pesin myös Dodon puhtaalla vedellä ja annoin sille väkirehut. Sitten lähdin.

Sannan kommentti

Kesän viimeiset uittoretket ovat käsillä, sillä ilmat kylmenevät pian näin syksyisin. Enää ei tee mieli mennä pulahtamaan, toisin kuin vähän aikaa sitten korventavilla superhelteillä. Mukavaa että päästiin porukalla lähtemään! Hevosetkin virkistyivät lammen viileässä vedessä.

Tarinasi oli lyhyenpuoleinen. Saisit siihen pituutta lisäämällä ympäristön ja tapahtumien kuvailua: kuvaile käyttämällä enemmän adjektiiveja, eli kuvailevia sanoja (kaunis, värikäs, harmistunut, sumuinen jne...) ja kertomalla enemmän yksityiskohtia. Näin saat tarinaan pituutta ja sisältöä josta lukijat kiinnostuvat. Ota nämä tavoitteeksesi seuraavassa tarinassa!

11,60v€

[Oona]

Ensimmäinen hoitopäivä

”Joo joo äiti.. Kyllä mä pärjään. Oon ihan just perillä. No totta kai oon varovainen! Joo.. Joo.. Moikka”, mutisin kännykkääni ja yritin viestittää katseellani anteeksipyyntöä Sannalle, joka odotti minua Metsälammen tallin ovella. Hieno ensivaikutelma, manailin mielessäni tunkiessani kännykän sadetakkini taskuun. Tässä minä kuitenkin olin: vettävaluvana, hermostuneena ja ainakin vartin myöhässä.
”Hei.. tota moi, me sovittiin, että tulisin katsomaan mahdollisesti hoitohevosta. Ja anteeksi, että mä oon myöhässä”, sopersin Sannalle katsellen kuraisia kengänkärkiäni.
”Tervetuloa Metsälammelle, mennään vaan suoraan katsomaan niitä hevosia”, nainen vastasi. ”Eikä tarvitse yhtään jännittää, täällä on ihan rento meininki”, hän lisäsi loppuun hymyillen rohkaisevasti.
Z
Menimme talliin sisälle ja Sanna ohjasi minut ensin valtavan, muhkean, päistärikkötamman karsinalle.
Z
”Tässä on Finna, meidän tallin jättiläinen. Se on tosi passeli maastohevonen ja sen kanssa voi päästä myös harjoittelemaan ajamista”, Sanna esitteli. Valtavaa tammaa katsellessani tunsin epävarmuuteni vain kasvavan. Varmasti Finna oli aivan ihana, mutta sen jättimäinen koko hieman pelotti minua. Olihan minulle siunaantunut pituutta vain hitusen päälle 160 senttiä.
”Tässä sitten on toinen vaihtoehto, Hurmos, joka on oikein kiva suokkiori, ja jonka kanssa varmasti pärjää oikein hyvin”, Sanna esitteli komean suomenhevosen. En kuitenkaan ollut oikein varma, miten pärjäisin orin kanssa, vaikka Sanna vakuutteli Hurmoksen olevan oikein säyseä hevonen.
”En mä oikein tiedä.. Musta tuntuu, ettei noista kumpikaan – vaikka molemmat ihania olivatkin – ollut ihan mun tyyppinen”, sain lopulta huokaistua Sannan lopetettua esittelynsä. Samalla läheisestä karsinasta oli kurkannut käytävälle musta poni, jota ajatuksissani aloin rapsuttelemaan. Poni puhahteli hiljaa haistellessaan vieraantuoksuisia hihojani ja ummisti sitten silmänsä nautiskelevasti.
Z
”Harmi, että tällä kaverilla taitaa jo olla hoitaja”, sanoin puoliääneen enemmänkin itselleni.
”Odotas hetki!” Sanna kurtisti kulmiaan ja tuijotti hetken kaukaisuuteen kuin käyden näkymätöntä listaa mielessään läpi.
”Tänään taitaa ollakin onnenpäiväsi, sillä olin ihan kokonaan unohtanut Dodon listasta. Sillä ei siis tosiaan ole tällä hetkellä hoitajaa. Tai ehkä nyt on?”, nainen sanoi kysyvällä äänellä. Nyökkäsin, sillä en saanut sanaa suustani hämmennykseltäni. Nyt minulla oli oma hoitoponi!
Z
Siten esiteltyä vielä hieman paikka (”Täältä löytyvät Dodon varusteet ja harjat..” – ”Varo sitä kynnystä” ”Ai mit- auh!” – ”Täällä on hoitajienhuone ja kaappisi”) pääsin vihdoin tutustumaan Dodoon paremmin. Hain Dodon harjat sen karsinalle ja astuin varovasti sisään. Poni tuli uteliaana tutkimaan minua, mutta hetken haisteltuaan se päätyi mieluummin hamuamaan karsinan pohjalta löytyviä heinänkorsia. Harjailin Dodoa kaikessa rauhassa lähes puolisen tuntia niin, että ponin kylkiin kuivunut kura ja häntään sotkeutuneet heinänkorret olivat enää vain muisto ja jätin ruunan sitten omaan rauhaansa. Lopuksi vien tavarat paikoilleen.
Z
”Hei sitten!” huikkasin toimiston ovesta Sannalle, kun olin lähtemässä tallilta.
”Nähdään taas”, Sanna vastasi paperipinonsa takaa ja keskittyi jälleen tuntihevosten jakamiseen ratsastajille. Harmittelin mielessäni, etten ollut tajunnut varata enemmän aikaa ensimmäiseen hoitopäivääni, mutta toivottavasti pääsen tallille taas pian uudestaan.


Sinten kommentti

Pöh, ei pieni myöhästely maata kaada – ainakaan meillä Metsälammella, minä täällä taidan eniten myöhästellä... kiirettä pitää, katsos! Oli tosiaan onnenpäiväsi, sillä minä olin ihan kokonaan unohtanut Dodon hoitajahausta. Tekemistä on niin paljon, että toisinaan unohtaa oleellisiakin asioita. Onneksi rohkenit kysymään, muuten Dodo olisi voinut lainehtia pitkäänkin ilman hoitajaa!

Toivottavasti pääset pian mukaan tallin menoon. Hoitajapoppoo – tai oikeastaan tallipoppoo, jottei yksityisten hevosten omistajia ja tallityöntekijöitä unohdettaisi – ovat mahdottoman mukavia. Hoitajien huoneessa piipahtamalla mukaan voi tarttua paljon iloista maastoseuraa!

Tarinasi oli mukavaa luettavaa! Kuvailit hauskasti ja kerroit elävästi, lukijana pääsin tarinankulkuun helposti mukaan. Näin ensinalkuun kiinnitin kuitenkin huomiota turhan suuriin tai usein tehtyihin kappalejakoihin, joita voisin yrittää selvittää. Oikeisiin kohtiin laitettuina kappalejaot tekevät tekstistä helppolukuista ja siistiä.

Kappalejako (yksi tyhjä rivi kappaleiden väliin) tulee kohtaan, jossa tarinan tapahtumat vaihtuvat kokonaan, eli siirrytään kertomaan toisesta hetkestä tai tilanteesta. Voit ajatella tarinan elokuvana: kun elokuvassa vaihtuu kohtaus, tarinassa vaihtuu kappale. Kappalejakoa ei laiteta repliikkien (lainatut puheenvuorot) väliin. Lainausmerkeissä olevat repliikit voidaan kirjoittaa samalle riville muun tekstin kanssa, ne eivät tarvitse edes rivinvaihtoja, toisin kuin ajatusviivalla (–) aloitetut repliikit, jotka aloittavat aina uudelta riviltä. Merkitsin kappalejaot tekstiin sinisillä Z-kirjaimilla, ylimääräiset rivinvaihdot poistin kokonaan.

"Tai ehkä nyt on?”, nainen sanoi kysyvällä äänellä.
-> Kun lainattu repliikki päättyy huuto-/kysymysmerkkiin/kolmeen pisteeseen, pilkkua ei tarvita ennen johtolausetta.
-> "Tai ehkä nyt on?" nainen sanoi kysyvällä äänellä.

17,70v€

[Ama]

Uskollinen vanha Volvoni kaarsi verkkaisesti Metsälammen pihaan. Päässäni pyöri ties mitä ajatuksia. Hoitohevostani Novaa ei nyt enää ollut, pohdin asiaa perinpohjaisesti seisoen paikallani. Mutta sitten pyyhin mietteet pois päästäni - en jäisi itkemään ja jättäisi elämää tähän. Olin päättänyt aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, vaikka tamma säilyisikin aina muistoissani. No olin heti hommannut uuden hoitohevosen, sillä hevoset ja ratsastus olivat minulle kaikki kaikessa - enkä tahtonut niiden jäävän taka-alalle vaikka isoja, surullisia asioita olikin sattunut. No en tiennyt yhtään mihin olin ryhtynyt: olin alkanut hoitamaan mustanpuhuvaa, valikoivaa ja voimakastahtoista ratsuponiruunaa, Dodoa. 

Hevoset tarhailivat loimet päällä. Huomasin Sinten jakavan päiväheiniä tarhoihin. Riensin hänen luokseen, tervehtimään. "Ai moi, Kuulin mitä on tapahtunut. Olen pahoillani", Olkapäätäni koputti nuorehhko nainen jonka tunnistin Destinyksi. "Moikka. Ja joo, ikäväähän se on. Mutta ei tää talleilu tähän jää - alotan Dodon hoitajana tänään!", Kerroin Destinylle "Ai niin, mä oon Destiny saa kutsua ihan Desiks, me ei olla kai tavattu aiemmin", Desi esittäytyi. "Juu tunnistin kyllä! Mun nimi on Amalia eli Ama", hymyilin. Destiny näytti minulle missä Dodo tarhailee ja kiirehti sitten omiin touhuihinsa. Tallustin riimunnaru selän takana kohti ruunaa. Dodo mulkaisi minua, ja käveli jännittyneesti kauemmas. En lannistunut vaan käänsin katseeni poispäin ruunasta ja lähestyin sitä rauhallisestti niin että se näki minut kokonaan. Tällä kertaa onnistuin napsauttamaan riimunnarun Dodon riimuun ja lähdimme kävelemään kohti tarhan porttia.

Dodon karsinassa päätallissa, alan harjaamaan sitä kevyesti tavallisella pölyharjalla. Tallissa touhuaa myös Alina, hoitoheponsa Jaden kanssa. Minun tekee kovasti mieli käydä kysäisemässä josko tekisimme jotain kivaa yhdessä, mutta ujona nuorena neitosena pysyttelen vain omissa touhuissani. Sisälleni jää kuitenkin painostava tunne joka käskee minua menemään jututtamaan tyttöä. Niinpä kerään rohkeuteni ja uskaltaudun Alinan luo. "Moi huomasin sut täällä ja ajattelin jos me voitais mennä vaikka maneesiin taluttelemaan heppoja voitais vaikka pujotella tötteröitä tai mennä jotain puomeilla", aloitin keskustelun. Alina näytti minua muutaman vuoden nuoremmalta, ja touhusi Jaden kanssa kuin vanha tekijä. "Joo, sopii hyvin jos nähdään maneesissa vaikka vartin päästä", Alina ehdotti. "Okei", hymyilin. Harjasin Dodon pikavauhtia loppuun ja putsasin kaviot. Ruuna pälyili minua epäluuloisesti. "Ei hätää, kohta mennään maneesiin", Rapsutin ruunan kaulaa. Olin ylpeä itsestäni, olin uskaltanut mennä kysymään ventovieraalta henkilöltä josko menisimme yhdessä hevostelemaan. Sitä en ollut varmaan koskaan tenhyt! 

Lähestulkoon viisitoista minuuttia oli kulunut minun ja Alinan keskustelusta. Joten lähdin taluttamaan Dodoa maneesiin, ruuna luimisti ja huiskautti häntäänsä uhkaavasti kun avasin karsinan oven kokonaan. Maiskautin kerran ja lähdin päättäväisesti eteenpäin - ruuna seurasi minua. Maneesissa Alina olikin koonnut meille jo mukavan pienen radan valmiiksi. "Hyvä kun tulit mä haen vielä Jaden nopeeta. Kävele vaan jo vähän alkukäynteja", Alina huikkasi. Hymähdin iloisena. "Onkohan tämä nyt uuden ystävyyden alku", ajattelin taluttaessani Dodoa.

Pienensin maneesia laittamalla puomit sen puoleen väliin, puolikas kenttä riittäisi meille hyvin. Pian Alina tulikin jo Jaden kanssa maneesin suurista ovista sisään. Hän selitti radan minulle. Se meni näin: Ensin pujotellaan kuuden tötterön lomitse käynnissä. Sitten tehdään pysähdys, nostetaan ravi ja ravataan neljän ravipuomin yli. Sitten pysähdys suoraan ravista kahden puomin väliin. Lopuksi vielä iso ympyrä ja hyppy pienen puomikasan yli. Mielestäni rata oli oikein mallikas. Alina aloitti tehtävän. Jade kaatoi yhden tötterön eikä olisi suostunut nostamaan ravia ilman napakkaa patistelua raipan kanssa. Minulla ja Dodolla ei mennyt sen paremmin: kaadoimme kaksi tötteröä, eikä Dodo olisi millään tahtonut ylittää pientä puomikasaa ja lopulta kaatoi senkin! Nauroimme molemmat lopuksi virheillemme ja jutustelimme niitä näitä. Alina vaikutti oikein kivalta tytöltä!

Lopuksi laitoin Dodon vielä tarhailukuntoon ja tarjosin sille muutaman porkkananpalasen. Ruuna otti ne kädestäni ahnaasti ja lähti viilettämään kavereidensa sekaan. Sanoin vielä heipat Destinylle, Alinalle sekä Sintelle joka oli hoitajainhuoneessa Destinyn kanssa.

EKSTRA TEHTÄVÄ: "Taluttele hoitohevostasi kentällä jonkun toisen hevosen ja hänen hoitajansa kanssa.

Voitte tehdä esimerkiksi puomiharjoituksia tai pujotella tötteröitä! Palkaksi saat

riimunnarun sekä irtojuoksutusraipan."

-Ama

Sinten kommentti

Pidä tuo positiivinen asenne! On täysin totta, ettei huonoissa tapahtumissa kannata uida ikuisesti: se vain laskee omaa mielialaa, vaikka olisi mahdollisuus täysin päinvastaiseen asenteeseen. On totta että joskus tapahtuu surullisia asioita, tokihan ne vaikuttavat ihmisiin. Joskus on vain aika päästää irti ja ottaa kiinni uusista onnenhippusista!

Kiva että sait Alinasta ja Jadesta ratsastusseuraa! Tallilla parasta ovat ystävät – siis oman hoitohevosen lisäksi. Kannattaa joskus lähteä seikkailemaan Metsiksen maastoihin jonkun toisen tallilaisen kanssa! Älä kuitenkaan unohda yhteistä aikaa Dodon kanssa, teillä on vielä paljon koettavana – kisakentät, näyttelyt, reissut toisille talleille...

"...alotan Dodon hoitajana tänään!", Kerroin Destinylle
-> Kun lainaus loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei tarvita ennen johtolausetta (johtolause alleviivattu).
-> Johtolause alkaa aina pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita erisnimi (esim. ihmisten, eläinten, paikkojen nimet...)
-> "...aloitan Dodon hoitajana tänään!" kerroin Destinylle.

Jäin kaipaamaan tarinalle otsikkoa!

16,70v€

[Ama]

cd
Väsäsin tässä aikani kuluksi Dodon karsinan eteen tälläisen taulun, kun sillä ei vielä sellaista näyttänyt olevan .

Valitettavasti en onnistunut saamaan sitä värilliseksi :')  - olen vähän tumpelo näiden tälläisten kanssa. No mutta toivottavasti kelpaa

Sinten kommentti

Totta kai kelpaa! Kiva että Dodonkin päiväkirja saa piristystä kansikuvalla! Valiettavasti en enää ole antanut kansikuvista piirrosmerkintöjä, mutta saat tästä kuitenkin hieman virtuaalieuroja. Kiitos kansikuvasta, lisään sen päiväkirjan kanteen!

10v€

[Ama]

Huoh, onnistuin jälleen poistamaan vaivalla väkertämäni tarinanpätkän ennenkuin ehdin lähettää sen... Mutta tässä nyt suurinpiirtein sama:

Hyinen maastolenkki

Lumen ja veden sekaista moskaa tippui taivaalta niskaani taluttaessani likomärkää ruunaa perässäni. Dodo veti korvansa taaksepäin, kun päätallin rännistä tippui iso kasa loskaa suoraan eteemme. Sää oli kerrassaan hirvittävä. Olin suunnitellut lähteväni maastoilemaan, mutta työnnettyäni nokkani ulos ovesta, ei se touhu huvittanut kyllä enää yhtään. Maneesikin oli näin arki-iltaisin pyhitetty ratsastustunneille ja kentälle ei sään vuoksi ollut menemistä. Sinänsä se oli kovin harmittavaa, kuluisiko vaivalla järjestetty ja aikataulutettu vapaailtani tosiaan vain Dodon puunaamiseen ja kuolettavan tylsiin tallitöihin, kuten käytävän lakaisuun ja karsinoiden puhdistamiseen. Olin toivonut tältä illalta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Huokaisin kun aloitin kovemmanpuoleisella harjalla harjaamaan ruunan likomärkää ja kuran peittämää kaulaa.

Sään takia muutkin näyttivät olemaan hiukan alamaissa. Viereisessä karsinassa oikealla puolellani rouskutti vastikään jaettuja heiniään rauhallisesti ja tyytyväisenä muutama päivä sitten Metsikseen muuttanut suokkitamma Enkeli. Hetken kuluttua muutaman metrin päästä Ellun karsinasta kuului Kasperin ääni: "Eiköhän uhmata säätä ja lähdetä koko päätallin porukka yhdessä maastoon!" Tallista kuului hyväksyvää mutinaa. "Ihan lyhyt lenkki sitten vaan ettei ihan kastuta", Jessie sanoi Majurin karsinasta. Tallissa oli minun, Kasperin ja Jessien lisäksi Loci Samin karsinassa. "Ei ei, suunnittelin että mentäis ihan vaan tallipihasta isolle tielle ja sieltä oikopolkua pitkin rantatielle ja sitä käveltäis takasin ihan lyhyt eiku vaan", Kasper intoili. "Joo lähetään vaan!" Uskaltauduin avaamaan suuni.

Ja niin, kun hevoset saatiin satuloitua lähdimme liikkeelle tallipihasta kohti isoa tietä. Kasper ensin, koska hän tiesi reitin parhaiten. Toisena Jessie ja Majuri, Sitten minä ja viimeisenä Loci Samin satulassa. Etenimme verkkaista tahtia ja isolle tielle päästyämme Kasper kannusti Ellun raviin, me muut seurasimme perässä. "Hidasta nyt jo, tuulee liikaa", Loci huusi kiukkuisesti takaani. "Niimpä, mä jäädyn", puolustus Locia kun Kasper ei totellut häntä. Jessie oli hiljaa hän tuntui nauttivan vauhdista. Toisin kuin minun allani juokseva hevonen; Dodo luimisti ja huiski uhkaavasti hännällään. Lopulta Kasper kaikeksi onneksi kuitenkin siirsi Ellun takaisin käyntiin. Oikopolulla tien yli juoksi kettu. Ellu säikähti ilmestystä ja pomppasi äkkiä sivuun. Majuri pysyi rauhallisena, mutta Dodo ja Sam seurasivat Ellun liikkeitä. "Hemskutin hevonen", Kasper kirosi kun ei osannut ennakoida Ellun reaktiota. Muutama painokelvoton sana pääsi ulos minunkin suustani.

Saatuamme hevoset takaisin ruotuun jatkoimme loppumatkan käynnissä. Tallille päästyämme jokainen oli ihan jäässä ja märkä. Raahasin Dodon perässäni päätalliin ja riisuin varusteet sen yltä. Hevosten harjauksen lomassa juttelimme kaikki kovasti säästä ja vähän kaikesta muustakin. Sanoin vielä heipat Dodolle ja lähdin sitten kotia kohti.

Sinten kommentti

Voi vitsi, harmi että tarinasi katosi Kannattaa kirjoittaa ne ensin johonkin kirjoitusohjelmaan (esim. word) ja tallentaa aina välillä, ettei ne pääse hukkumaan. Samalla ohjelma korjaa kirjoitusvirheet jo ennen kuin ne ehtivät syntyä!

Säätilat tosiaan koettelevat! Olen ihmetellyt jo monta viikkoa, kun yhtäkkiä mittari laskee kahteenkymmeneen pakkasasteeseen... ja seuraavana päivänä onkin kaksi astetta plussaa! Suomen säät ovat arvaamattomia, ja se näkyy myös tallielämässä. Yhteinen maastolenkki oli varmasti mukavaa vaihtelua tavalliseen touhuiluun, vaikka sää olikin karmea. Muistan varsin hyvin omilta poniratsastaja-ajoiltani ne maastolenkit, kun alkoikin kesken matkan satamaan kaatamalla – parkkeerasimme shetlanninponin kanssa ison kuusen alle odottamaan sateen rauhoittumista, ennen kuin jatkettiin matkaa kohti tallia. Näitä muistellaan hymyssä suin myöhemmin!

Mukava pikkutarina, jota oli ilo lukea! Tämä herätti paljon muistoja omista kokemuksista. Olet kehittynyt paljon repliikkien kirjoittamisessa, tosi kiva huomata! Tässä vielä pieniä tiedonmurusia:

"Joo lähetään vaan!" Uskaltauduin avaamaan suuni.
-> Johtolause alkaa aina pienellä alkukirjaimella (ellei sitä aloita jokin erisnimi).
-> "Joo lähetään vaan!" uskaltauduin avaamaan suuni.

16,80v€

[Ama]

Pellolla

Liitelen Metsiksen pihaan.

Tämänhetkistä säätä suoraansanottuna vihaan.

Dodo karsinassaan on,

ruuna näyttäisi olevan hiukan onneton.

Ehkä onnistun sitä piristämään,

jos yhdessä lähdemme

pellolle revittelemään.

Luntakin on puolisen metriä,

juokseminen olisi Dodollekkin tosi hyvää treeniä.

Niimpä varusteet ruunan päälle heitän

ja lämpimillä vaatteilla itseni peitän.

Ensin lumessa kävellään,

sitten raviin siirrytään.

Hetken päästä Dodo nostaa pään.

Kettu metsästä esiin pöllähtää.

Ei onneksi ruuna pahemmin säpsähdä.

Minä sen sijaan kovin hätkähdän.

Vielä pienet laukat otettiin,

ja sitten lähdettiin lipettiin.

Ajattelin tästä eteenpäin ihan itseäni ja omaa toimintaani helpottamaan merkitä tänne loppuun monesko hoitomerkinta tämä oli, elikkä siis:

Neljäs hoitomerkintä

Sinten kommentti

Ihanan letkeä runo peltorevittelystä Dodon kanssa! Kettuihin voikin törmätä Metsälammen alueella usein, niitä riittää lähimetsissä luvattoman paljon.  Huomasithan, että nykyään runoista saa hoitomerkinnät vain mikäli niissä on yli 200 sanaa tekstiä? Muistutin, sillä tässä runossa oli tosiaan vain 77 sanaa (otsikkoja yms. ei lasketa mukaan). Saat tästä kuitenkin hieman virtuaalieuroja ja muutaman päivän lisää hoitoaikaa 

suoraansanottuna = suoraan sanottuna

8,20v€ + 10pv lisää hoitoaikaa

[Ama]

Aurinkoinen kevätpäivä

Taapersin Dodon karsinaan ja aloin reippain voimakkain vedoin harjaamaan ruunaa. Harjasin ponin huolella ja puhdistin sen kaviot. Sen tehtyäni lähdin hakemaan varustehuoneesta ruunan suitsia, satulaa ei tällä kertaa tar*, sillä aioin ratsastaa ilman sitä. Pujotin suitset Dodon päähän ja kiristin remmit. Sitten lähdin taluttelemaan ruunaa perässäni kentälle, joka oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että pääsisimme siinäkin ratsastelemaan - näin iltapäivisin kun maneesi oli pyhitetty tunneille.

Levitin kentälle pitkien sivujen sisäpuolelle pari puomia, jonka jälkeen nousin jakkaran avulla Dodon selkään. Aloitin heti taivuttelemaan paljon Dodoa vasemalle sekä oikealle. Kun olin kävellyt hetken ja taivutellut Dodon kevyeksi edestä, aloitin ravityöskentelyn. Ravasin - tein isoja taivutuksia ja ratsastin Dodoa rehellisempään muotoon. Aloin tulemaan puomeille, siten että ratsastin ravissa kohti puomia, tein käyntiin siirtymisen aina pari askelta ennen niitä, ja ravasin puomien välissä muutaman askeleen. Kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että Dodo reagoi apuihini mahdollisimman nopeasti ja toimi hyvin kevyillä avuilla.

Kun Dodo toimi mielestäni oikein hyvin, siirryin käyntiin - vaihdoin suuntaa etuosankäännöksellä. Tein tähänkin suuntaan samanlaista työstöä, mutta edellisestä tehtävästä poiketen ravasin nyt käyntipätkät ja muulloin kävelin. Vastakkaisella pitkälläsivulla tein edelleen suuria taivutuksia. Tehtävä alkoi sujua todella hyvin, mutta loppua kohden Dodo alkoi ennakoida ja reagoi jo ennen minun antamiani apuja. Tästä johtuen tulin tehtävän vielä pari kertaa niin, että ruuna malttoi odottaa käskyäni siirtyä raviin tai minne hyvänsä sen tahdoin siirtyvän.

Lopuksi vaihdoin vielä suunnan ja tein vähän laukkaa isoilla pääty-ympyröillä. Loppuverryttelyn jälkeen päätin lähteä vielä hetkeksi maastoon kävelemään. Sen jälkeen talutin ruunan sen karsinaan, riisuin suitset ja laitoin sen tarhailukuntoon.

Viides hoitomerkintä

Sinten kommentti

Aurinkoinen treenipäivä! Kiva että treenaat Dodon kanssa kunnolla, kunnon ratsastus on paras keino rentoutua ja tyhjentää ajatukset arjesta – ilmeisesti niin hevoselle kuin ihmiselle. On ihanaa kun kevät lähestyy: paksut luminietokset sulavat ja asvaltti alkaa pilkottaa jään alta. Parasta keväässä on tietenkin aurinko, joka hiljalleen toivottaa tulevaa kesää tervetulleeksi. Hevosetkin nauttivat raikkaista kevätilmoista

Lyhyt ja ytimekäs tarinanpätkä treenipäivästä Dodon kanssa. En löytänyt korjattavia virheitä, ja tarina oli siisti myös ulkomuodoltaan. Ei mulla taida ollakaan sen suurempaa kommentoitavaa! Hyvä

16,70v€

[Ama]

Jumppasarjatehtäviä

Istuin Dodon selässä, alkuverryttely oli jo ratsastettu ja aloimme tekemään jumppasarjatehtävää. Esteet oli koottu ympyräuralle ja niitä oli yhteensä kahdeksan. Ensimmäiset viisi olivat pieniä ristikkoja joiden väliin mahtui 1-2 laukka-askelta. Loput kolme olivat pieniä pystyjä tai isompia ristikoita, jokainen hypättiin in and out - etäisyydellä. Ensimmäisellä lähestymisellä Dodo tuli liian lähellä estettä ja niin ollen välit jäivät ahtaiksi. Itse en ratsastanut Dodoa loppuun ennen sarjaa ja jäin hiukan jälkeen hypyissä. Aloin ratsastaa Dodoa reippaammaksi jo heti jumppasarjan jälkeen, ja toisella lähestymisellä ponnistuspaikat löytyivät paremmin. Dodo teki kuitenkin hiukan kummallisia hyppyjä, enkä päässyt mukautumaan niihin täysin. Ratsastin tähän suuntaan sarjan vielä muutamaan kertaan ja keskityin edelleen hyvään esteistuntaan ja Dodon ponnistuspaikkoihin - tärkeintähän tälläisellä sarjalla oli hyvä lähestyminen sarjan A- osalle. Reipas tempo -> parempi tempon säätelymahdollisuus -> parempi lähestyminen -> parempi ponnistuspaikka.

Toiseen suuntaan tehtävä sujui odotettua paremmin. Dodo oli kevyempi kädelle ja taipuisampi oikealle. Ruuna jaksoi paremmin odottaa apujani, eikä jäänyt pohkeen taakse lähestymisissä. Laskeuduin alas satulasta ja korotin kahta viimeistä estettä noin 60-65 senttisiksi. Dodo teki esteille tarpeettoman isot hypyt, enkä itse ollut siihen ihan varautunut. Seuraava kierros sujui todella hyvin ja Dodo käytti ponnistuksissa myös selkäänsä. Päätin, että hyvään suoritukseen on mukava lopettaa, joten aloin loppuverryttelemään ruunaa kevyessä ravissa. Keskityin edelleen isoon taivutteluun ja ruuna alkoi pyöristyä rehelliseen muotoon ja antoi niskastaan hyvin periksi. Ravasin molempiin suuntiin muutamat ympyrät ja pitkät sivut jonka jälkeen siirryin käyntiin, odotin, että ruuna hyväksyy ohjastuntuman ennenkuin annoin sille vapaat ohjat. Kävelin muutaman kierroksen ja tulin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä.

Karsinassa riisuin ruunan varusteet ja vein ne paikoilleen. Putsasin suitset vedellä ja saippualla sekä harjasin satulahuovan ja vyön peruteellisesti. Harjasin Dodoa aluksi piikkisualla, sillä se oli hiukan hionnut kainaloistaan ja satulan kohdalta. Sen jälkeen kävin ponin vielä huolellisesti läpi pehmeämmällä harjalla, sekä otin kaviot. Heitin ulkoloimen Dodon niskaan ja pujotin riimun sen päähän. Poni oli jo kuiva joten päästin sen tarhaan. Dodo juoksi iloisesti syömään päiväheiniään.

Kuudes hoitomerkintä

Sinten kommentti

Kiva että jaksat treenata Dodon kanssa myös esteillä, Dodo tosiaan kaipaakin omaa treenikaveria. Hevosten kanssa kannattaakin aina lopettaa hyvään suoritukseen, jotta kummallekin jää hyvät muistot treenistä mieleen. Joskus hevoset saattavat myös oppia tekemään "huonosti" tai väärin, jos ratsastaja aina luovuttaa kesken kaiken. Olet ahkera kirjoittaja ja tallipäivistä kirjoittamiasi tarinoita on aina mukava lukea!

Lähes virheetön tarina. Otsikkona ollut "jumppasarjatehtäviä" on yhdyssana, korjasin sen tarinaan oikeaan muotoon. Tarinan alussa olit kirjoittanut saman yhdyssanan ihan oikein. Sen kummempaa korjattavaa mulla ei ollutkaan! Mukava lyhyt tarinanpätkä.

15,80v€

[Nelly]

N E L L Y N   A J A T U K S I S S A

Ai kamala, rannetta särkee taas. Hitto, tää skootteri on ehdottomasti nähnyt parhaat päivänsä kun kaasukaan ei enää toimi kunnolla. Pesuakin se kaipaisi. Punainen väri näkyy kuran alta tuskin lainkaan. Vähänkö nolottaa ajella tämmösellä rotiskolla. Ai kappas, tää tiehän on lyhyempi kuin muistinkaan. Kohta oon jo Metsiken pihassa. Mitäköhän porukka ajattelee kun ilmestyn sinne näin pitkän tauon jälkeen… Toivottavasti muistavat mut vielä. Toivottavasti Ruu muistaa mut vielä. Kauhea ikävä sitä hölmöläistä. Mut on varmaan jo erotettu sen hoitajana. Täytyy kattoo josko siellä olis jotain kivoja ponskeja vapaana.

Nyt ajan tähän pihaan mahollisimman huomaamattomasti, ettei kukaan näe tätä likasta skopaa. Tossa on hyvä parkkipaikka. Sitten vaan hivuttautumaan vähäeleisesti tallille. Ai niin, juomapullo vielä penkin alta. Ompas tää paikka ihanan näkönen alkukesästä! Noniin, töppöstä toisen eteen ja tallille päin. Oii, ihana hevosenhaju.. Kappas, Ruu on karsinassaan. Jospa mä ihan vähän käyn moikkaamassa.. Tuntuupa sen turpa tänään pehmeältä! ”Moi jätkä, mitä kuuluu?” Kyllä se mut vielä tuntee ihan selvästi. Mennäänpäs kattoon ilmotustaululta vapaita hoitohevosia. Mara! Sen hevosen selkään meneminen on kyllä mun vika tekoni. Gilda? Mikä ihmeen Gilda? Dodo! Hei sehän on kiva ponski. Sen mä voisinkin ottaa. Joo, otetaan se. Missäs Sinte mahtaa olla? Pitäisi ilmoittaa kai olevansa hengissä. Oii, siihen se tupsahti niinkun tilauksesta. ”Sinte! Moi! Ihan hyvää mulle kuuluu. On ollut niin paljon kouluhommia.. Joo, valitsin mä. Ajattelin kokeilla Dodoa. Sehän on vähän samantapanen Ruun kanssa? Ai haastavampi? No, enköhän mä pärjää. Missäs se Dodon karsina olikaan? Ai niin juu, Ruun vieressä! Kamalaa, nää systeemit on jo ihan päässeet unohtuun.. Joo, moikka ja kattellaan jos mä johonkin valkkuihin taas jaksaisin tulla! Mooi!” Olipas Sinte ilosella tuulella.. Sitä se kevät tekee.

Näin tästä tää karsina auki. ”Heippa, Dodo. Onkos sulla jo riimu päässä?” Näyttää olevan. Ei muuta kun harjaushommiin. Ompa pölynen! Piehtaroinut tietysti justiinsa. ”Paikallas nyt”. Ompas energisen olonen kun tollain kiemurtelee. Noin, tosta kainalon ja mahan alta.

Huh, nyt on harjausoperaatio done. Olipas kova homma. Satula vaan selkään. ”Hei, eipäs näykitä!” Pahansisuinen otus. Täytyy vähän tsekkailla tota pääpuolta. Arghhh, ompas tällä iso maha! Näytän varmaan tomaatilta täällä. Pidetään pieni tauko. Yks, kaks, kolme NYT! Jes, saimpas sen yllätettyä, ekassa reiässä on. Nyt vois olla hyvä sauma laittaa suitset päähän. Noin, tästä nää ristitykset auki… Ohjat kaulalle. ”Avaappas nyt suu”. Piru vie, ei kyllä avaa. Onko täällä liisteriä välissä? Sormi siihen hammaslomaan vaan. Noin nyt aukes! Äkkiä vaan nää nyörit kiinni ja menoks. Kentällä vois olla ihan kiva ratsastaa nyt. Onkohan siellä muita tyyppejä?

Huh, ompa kuuma. Olis pitäny jättää tää huppari pois. Nyt katsotaan näkyykö kentällä muita… Ja kappas, Silja. Ompas kiva nähdä sitäkin. Pujahdetaan hissukseen tästä portista.. portti kiinni. Ainakin tää poni kulkee narunjatkona hyvin. ”Moi Silja! Ei kai me häiritä? Noni, hyvä sitten”. Jos hyvä säkä käy niin se lähtee kun me ruvetaan hommiin. Nyt tästä vaan selkään… Ei, pitää vielä kiristää satulavyötä. On kyllä pullea maha tällä! Noin, ja tosta selkään. Huh, ompas lyhyet jalkkarit! Muutama reikä pidemmäksi.. ei taida riittää tämäkään. Kyllä näitä saa pidentää ihan reilusti. Ja ei muutakun hommiin! Täällä on niin ihanan lämmintä, toivottavasti ei tuu hiki sentään.

*Puolen tunnin huhkimisen, raatamisen ja äheltämisen jälkeen*

Saakeli soikoon, tää poni on toivoton tapaus. Ei taivu, ei reagoi kunnolla pohkeeseen, käy raskaaksi edestä. Nyt sitten. Mitä mää meninkään tekeen kun otin tän hoidokikseni? Tätä mä en kestä. Ratsastan tällä vaikka koko pienen ikäni, että saan tän meneen hyvin. Määhän en luovuta. Jos tää menee kolme askelta hyvin niin lopetan. Pohjetta kramppaa. Pakko päästä johonkin Sinten tehotunnille!! Otetaas vähän keskiympyrällä vaihteeksi. Istun alas, nyt vois olla pieni pulssi pohkeella ja napautus raipalla pohkeen taakse. Pää ylös!!!

*Toisen puolituntisen jälkeen*

En ratsasta enää ikinä.

Sinten kommentti

Dodo on aika haastava ratsastaa. Se vaatii ratsastajalta ihan tosissaan kärsivällisyyttä, eikä oikein kukaan taida onnistua ensimmäisellä kerralla sen kanssa. Hiljalleen etenemällä – ja osallistumalla mun tehotunneille – saat Dodosta varmasti paljon irti. Tsemppiä!

Olipa ihanan persoonallinen tarina, ihan eri tavalla kirjoitettu kun kaikki muut! Tämä jäi kyllä positiivisena vaihteluna mieleen Kuvailit hauskasti fiiliksiäsi uuden hoitohevosen tapaamisesta ja tallille paluusta tauon jälkeen. Persoonallista kuvailua, tätä oli ilo lukea. Tarina nosti hymyn huulille, etenkin tarinan päättävä "en ratsasta enää ikinä" -lausahdus oli hauska

Virheetön tarina!

19,80v€

[Nelly]

väsäsin muuten tuollaisen!

Kiva! Lisään kuvan päiväkirjan kanteen t. Sinte

6,20v€

[Minkki]

Hihii... Näin Nellyn juoksuttamassa Dodoa kentällä ja päätin mennä kuvailemaan! Mä hosun tän kamerani kanssa ihan joka paikassa...