Foggyn päiväkirja

[Destiny]

Uusi hoivattava

Extratehtävän suorittelua

Polkaisin maata saadakseni lisää vauhtia. Hetki sitten aurinko oli paistanut kirkkaasti ja asteita oli varmaan viisitoista. Nyt sää oli lähinnä pilvinen eikä auringosta näkynyt vilaustakaan. Pysäytin, jo pinnasta kuluneen, rullalautani risteykseen. Missään ei näkynyt ainuttakaan autoa. Yhtäkkiä tunsin jotain märkää olkapäälläni ja katsahdin taivaalle, josta pikkuhiljaa alkoi tippumaan vesipisaroita. Kotiin oli vielä matkaa ja seuraava bussi ei tulisi moneen tuntiin. Kaiken lisäksi en ollut aivan varma missä tarkalleen olin. Tuhahdin ja päätin jatkaa suoraan. Asfaltti vaihtui hiekkatieksi, joten jouduin kantamaan rullalautaa, sillä en tahtonut pilata sitä lisää rullaamalla väkisin hiekalla. Hiekkatie kapeni ja kapeni ja lopulta muuttui metsäpoluksi.
- Oliko niin hyvä idea jättää se riivatun puhelin kotiin, tuhahdin.

Tihkusade oli muuttunut kaatosateeksi eikä metsässä ollut mitään suojaa. Kirosin ääneen huonoa säätä ja sitä etten ollut älynnyt laittaa pitkähihaista, vaan olin laittanut topin ja minishortsit.
- Destiny, mitä sä puuhaat? kuului ääni takanani.
Pysähdyin ja käännyin hämmentyneenä ympäri. Suoraan edessäni oli kermanvaalea turpa. Mitä ilmeisimmin, hevosen turpa. Katsahdin satulaan jossa istui blondi, kysyvä ilme kasvoillaan.
- Vilja! Mitä sä täällä teet? Mä oon eksyny ja ollu ties kuinka kauan täällä metsässä! huudahdin.
- Rauhotu, äläkä huuda! Me päätettiin Ronnien kanssa tehdä maastolenkki Pirunmetsään, jossa sä siis nyt olet. Sä olet todennäköisesti kiertäny ympyrää, koska näin sut hetki sitten tässä samassa kohdassa, tyttö naurahti.
- Mikset sä sitten tullut heti pysäyttämään mua?
- Sun toimintas näytti niin hauskalta etten kehdannu tulla.

Kävelin Viljan ja Ronnien perässä Metsikseen. Kävelin päätalliin ja katsahdin ympärilleni. Kaikki hevoset olivat jo sisällä. Yksi karsina oli tyhjillään, sillä Pipsa oli lähtenyt Noitamäkeen. Olin kysynyt Sannalta uutta hoitohevosta ja tämä oli vastannut että katsoisi ensin keitä oli vapaana ja soittaisi minulle sitten. Tähän asti puhelin oli pysynyt hiljaisena, lukuun ottamatta muutamia viestejä kavereilta. Avasin toimiston oven ja astui sisälle. Pöydän takana istuva Sanna kohotti katseensa.
- Ai moikka, mun onkin pitänyt soittaa sulle, mutten ole kerennyt. Niistä vapaista hevosista.
- Niin?
- Tällä hetkellä Merli ja Foggy ovat ilman hoitajaa. Elikkäs jompi kumpi niistä voisi olla uusi hoitohevosesi.
Mietin hetken ja vastasin sitten innokkaasti:
- Mä voisin alkaa hoitamaan Foggya.
- Tämä selvä, Sanna sanoi ja jatkoi työskentelyään.

Astuin sisälle karsinaan ja Foggy kääntyi katsomaan minua uteliaasti karsinan nurkasta.
- Moikka tyttö, mä olen sun uusi hoitajasi! hihkaisin ja ojensin käteni kohti ruskeaa turpaa. Tamma nuuhkaisi vähän ja katsoi minua kuin arvioiden olisinko tarpeeksi pätevä sen uudeksi puunaajaksi. Silittelin ja rapsuttelin tammaa jonkin aikaa. Ulkona alkoi olemaan pimeää ja kellokin oli varmasti paljon. Hyvästelin Foggyn ja tarkistin että olin laittanut karsinan oven kunnolla kiinni. Tämän jälkeen lähdin juoksemaan kohti kotia.

Desi ja Foggy 1 HM

// kamalan kökkö ja jaaritteleva tarina, jossa ei oikeestaan kamalasti kerrottu hoitamisesta

Sannan kommentti

Onneksi Vilja sattui Ronnien kanssa samaan aikaan maastoilemaan, etkä joutunut jäämään pidemmäksi aikaa "sateen armoille"! Joskus tuntuu että säät kiusaavat aivan tahallaan: jätäpä kerran sateenvarjosi kotiin, niin voit olla varma että tulee vettä niskaan ihan urakalla! Pipsan poismuutto herätti harmia monessa tallilaisessa – onhan se ymmärrettävää kun tuttu hevonen poistuu laumasta. Ymmärrän kuitenkin päätöksesi! Toivottavasti teillä lähtee Foggyn kanssa hyvin käyntiin.

Tämän tarinan luettuani pohdin, kuuluisiko se enemmän Foggyn päiväkirjaan vai tallipäiväkirjaan. Toisaalta se käsitteli osittain myös Foggyn hoitoa, joten en siirtänyt sitä tallipäiväkirjan puolelle. Alussa tarina kaarteli hiukan ja tallimatkasta kerrottiin yli puolet enemmän kuin itse aiheesta eli uudesta hoitohevosesta. Siitä huolimatta tarinaa oli mielenkiintoista lukea, eikä eksymiskohtaus haitannut alussa: se loi lukijaan kiinnostusta siitä, kuinka tarina jatkuu. En löytänyt korjattavia virheitä, hieno homma!

15,80v€

[Loci]

Sannan kommentti

Kappas, sä oletkin innostunut piirtämään! Piirustuksesi ovat kyllä myös upeita, katselin juuri piirrosgalleriaa tehdessäni kuinka paljon värikkäitä kuvia olit jaksanut raapustaa Esasta. Tässä laukkakuvassa Foggyn rakenne on kohdallaan ja ääriviivat ovat selkeitä. Myös väritys on kohdallaan, upeaa jälkeä jonka eteen on selkeästi nähty vaivaa. Kädenjälki näkyy työstä.

15,25v€

[Destiny]

Esteitä ja vesileikkejä

Olin saanut so*a että Sanna pitäisi minulle estetunnin jollain hevosella. Ratsukseni olin saanut Foggyn.
- Tee sinne päätyyn Jupiterin kokoinen ympyrä. Hyyvä! Sitten tuut sen okserin siitä. Nooin, sehän meni hyvin, eiks vaan?
- Joo, tälle pitäis vaan ostaa jarrusukat, naurahdin ja taputin tammaa kaulalle.
- Jep, anna sille vapaat ohjat ja vie se pesun kautta laitumelle.

Talutin Foggyn vesiboksiin ja sidoin sen kiinni. Avasin hanan ja aloin suihkuttelemaan ponia. Kun se oli pesty, otin hikiviilan ja vedin ylimääräiset vedet pois ruskeasta karvapeitteestä.

Talutin Foggya laitumelle ja koko ajan sai olla tappamassa itikoita.
- Äh, näillä laitumilla sais olla automaattiset vesikupit ettei tarvitsis koko ajan laittaa näille vettä, Kasper murahti täyttäessään vesiastioita.
Naurahdin ja päästin Foggyn vapaaksi nauttimaan laitumen tarjoilusta.
- Hyvä sun on nauraa kun sä pääset kuin koira veräjästä, eikä sun tarvitse säätää näiden vesien kanssa.
- Huoju sinä talliin, niin mä voin täyttää nää loput.

Täyttämisessä ei loppujen lopuksi kestänyt edes kauaa. Ehdin ihastella maisemia ja kuunnella viereisen puun linnunpöntöstä kantautuvaa sirkutusta. Kun homma oli saatu päätökseen, huusin Foggylle sekä muille hevosille heipat ja lähdin kohti kotia.

Sannan kommentti

Lyhyt, erittäin ytimekäs ja yksinkertainen tarina! Teksti oli virheetöntä, mutta se näytti hieman epäsiistiltä sillä kappaleista tuli tarinan pituuden vuoksi väkisinkin melko lyhyitä. Onnistuit sijoittamaan ekstratehtävässä vaaditut sanat sujuvasti tarinan sisältöön, eivätkä ne hypänneet sieltä silmille. Hienoa, jatka samaan malliin! Ympäristöä kuvailemalla olisit voinut saada tarinaan enemmän sisältöä ja pituutta. Ei korjattavaa!

13,20v€

[Larppa]

1. ”Uutta kaikki on”

-Vau mikä paikka.., henkäisen jopa melkein ääneen, kun ensimmäisen kerran todellisuudessa näen Metsälammen ratsutallin hienot tilukset kauniine maisemineen ja rakennuksineen. Korkea metsäinen harjanne kohoaa ylväänä pilvistä taivasta vasten salaperäisesti, siellä olisi varmasti mukavaa käydä ratsastelemassa. Silmääni pistäytyy myös suuri kirkasvetinen lampi, josta Metsälampi mitä ilmeisimmin on saanut nimensä. Kohta katselen kuitenkin ihan jotain muuta kuin maisemia, nimittäin hieman kauempana olevilla laitumilla käyskenteleviä eri näköisiä ja –kokoisia hevosia ja poneja.
-Hei! Oletkos sinä Larppa?, hätkähdän ystävällisen kuuloista naisen ääntä, ja käännähdän äänen suuntaan.
-Juu, olen Larppa, vastaan hymyillen ujosti ruskeatukkaiselle naiselle.
-Selvä, no ensinnäkin lämpimästi tervetuloa tänne Metsälampeen, ja minä olen muuten Sanna, tallinomistaja, Sanna esittelee itsensä ja jatkaa; ”Haluat varmaankin heti käydä tutustumassa talliin ja hevosiin, eikös niin?”, hän kysyy hymyillen.
-Kiitos paljon, tottahan toki haluaisin tutustua Metsälammen paikkoihin ihan ensiksi!, totean Sannalle.
-Niinpä tietenkin! Voisin samalla esitellessäni paikkoja kertoilla sinulle hieman tallin tavoista ja Foggyn hoitamisesta niin että pääset alkuun, Sanna virkkoo, ja lähtee kanssani kiertelemään talliympäristöä.


Tallikierroksen jälkeen Sanna haluaa esitellä minulle Metsiksen hevoskatraan, joten suuntaamme seuraavaksi vähän matkan päässä talleilta sijaitseville laitumille. Kävelemme pitkää pehmeäpohjaista hiekkatietä siihen asti, kunnes päädymme ensimmäisen laitumen portin kohdalle. Se on erittäin suuri nurmilaidun, jossa laiduntaa tammoja pienistä pulleista shetlanninponeista suuriin jykeviin kylmäverisiin. Näky on kieltämättä upea, ja odotan jo innolla päästä tutustumaan Foggy-tammaan, joka tulisi olemaan hoitohevoseni täällä Metsälammella.
-Tuo raudikko tamma tuolla aidan vieressä on Foggy, Sanna paljastaa ja osoittaa sormellaan tarkoittamaansa hevosta. Katson sormen suuntaan, ja nyt minäkin näen sen, isokokoisen ponin joka nyhtää ahneesti vihertävää ruohoa suuhunsa.
-Oi onpa se hieno!, totean Sannalle leveästi hymyillen.
-Hih, niinhän se onkin, ja itse kiltteys hoidettaessa ja ratsastaessa, vaikkakin esteillä innostuu yleensä vähän liikaakin..Sanna kertoilee ja jatkaa; ”Voisimme nyt viedäkkin Foggyn tallille, jotta saisit hieman tutustua hoitsuusi näin aluksi”,hän sanoo, nappaa ilmeisesti Foggyn riimun aidan tolpasta ja ojentaa sen minulle.
-Kiitti. Menenkö nyt hakemaan Foggyn?,kysäisen Sannalta.
-Juu hae vain, Foggy yleensä antaa melko helposti itsensä kiinni, joten siinä ei pitäisi olla vaikeuksia, Sanna kertoo.
- Selvä!, vastaan Sannalle, ennen kuin jo suljen laitumen portin takanani, lähtien kävelemään Foggya kohti.
- Hei tyttö!, huudahdan raudikolle tammalle ilmoittaakseni tulostani. Foggy nostaa päätään uteliaana kävellessäni sen luokse, ja tottuneesti sujautan riimun tamman päähän. Poni katselee haikailevasti ruohotupsujen perään, kun lähdemme liikkeelle laitumen portin suuntaan.


Harjaan pyörivin liikkein Foggyn karvaa mustalla kumisualla tarkoituksenani saada poni erittäin puhtaaksi tarhassa piehtaroimisen jäljiltä. Siinä minulla riittääkin paljon tekemistä, ja samalla saan tutustua hoitohevoseeni paremmin. Olin sitonut Foggyn hoitopuomiin, sillä ulkona on näin hienolla ilmalla kivempi olla, kuin sisällä. Tamma näyttää selvästikkin nauttivan puunaamisesta, sillä se on todella rennon oloinen ja tyytyväinen. Foggyn karvapeite rupeaa jo olemaan hieman siistimmän näköinen, joten vaihdan kumisuan pölyharjaan tutustua hoitohevoseeni paremmin. Olen kiinnittänyt Foggyn tallin ulkopuolella olevaan puiseen jolla viimeistelen tamman puhdistuksen.
Samalla kuulen lähestyvää kavionkopsetta, ja hetken kuluttua näen Sannan taluttamassa kimoa puoliveri-oria.
-Onpas Foggy puhdas!, Sanna ihastelee tamman puhdasta karvapeitettä.
-Heh, niinhän siitä tuli, sanon Sannalle.
-Minkä niminen tuo ori on?, kysyn uteliaana tallinomistajan pitelemää hevosta.
-Tämä on uusin hankintani Dapper REB, tutummin vain Dapper. Se on holstein-ori, Sanna vastaa ja samalla sitoo oriin kiinni hoitopuomiin.
-Okei, se on kyllä hieno, sanon, ja kaivelen kännykän taskustani.
-Oho, kello on jo yhdeksän! Minun pitäisi varmaankin pian jo suunnitella kotiin menoa…,kerron hivenen harmistuneena Sannalle.
-Selvä, no hyvä että kuitenkin pääsit tutustumaan Foggyyn, mitä muuten pidit tammuskasta?, Sanna kysyy.
-Foggy vaikuttaa oikein kivalta tapaukselta, ja on tosi kiltti hoitaa, joten haluaisin ehdottomasti aloittaa tamman hoitajana!, kerron iloisesti.
- No sepä kiva kuulla, Foggy onkin jo pidemmän aikaa ollut ilman hoitajaa, ja totta tosiaan tamma on todella kiltti, vaikka onhan tietty silläkin joitain huonojakin tapoja.., Sanna selittää pieni virne naamallaan.
-Hihih, no ei se minua todellakaan haittaa, ponit on aina poneja, eikä mikään poni ole koskaan täydellinen!, virkon hymyillen.
-Niimpä..., Sanna toteaa.
-Mutta taidan tästä jo viedä Foggyn laitumelle, että ehdin kotiin ajoissa, sanon Sannalle.
- Okei, heippa sitten!, Sanna huudahtaa ja jatkaa Dapperin hoitamista.
-Moikka!, vastaan Sannalle, ennen kuin lähden viemään Foggya laitumen suuntaan.

Sannan kommentti

Ensimmäisenä pahoittelen viivästyneestä kommentista, kiireet ovat painaneet niskan päälle enkä ole ehtinyt perehtymään tarinoihin kunnolla ajan kanssa. Kommentit vaativat aina oman aikansa, enkä pidä siitä että joudun kirjoittamaan niitä hätiköiden – silloin niistä ei tule yhtä kattavia ja monipuolisia!

Ihanaa että löysit perille ja pääsit tutustumaan Foggyyn ilman sen suurempia ongelmia! Minusta on mukava kuulla, että Metsälampi vastasi odotuksiasi; toivottavasti viihdyt meillä pitkään! Foggy on aivan upealuontoinen tamma, sen kanssa pääsee varmasti kokemaan paljon onnistumisia harrastuksen eri osa-alueilla. Sinun kannattaa lähteä tutustumaan tammaan rauhallisesti, kiirettä pitämättä, sillä hyvälle ystävyyssuhteelle pitää luoda aina tukeva pohja. Seuraavalla kerralla voisit vaikka käydä taluttelemassa sitä kentällä, tai pyytää jotakin tallilaisista mukaan näyttämään sinulle tallin lähimaastoja!

Tarinasi oli sopivan pituinen. Tarina alkoi hienosti ympäristöä kuvailevalla kappaleella: tämä auttoi lukijaa eläytymään tekstiin ja pääsemään mukaan tarinan tapahtumiin. Teksti saa sisältää samankaltaista kuvailua enemmänkin! Mitä enemmän kerrot tapahtumien ja tapahtumapaikkojen yksityiskohdista erilaisia aisteja käyttäen (esim. "ilmassa tuoksui viilenevä syksy ja puiden värikkäät lehdet kimmeltelivät aamukasteessa"), sitä enemmän saat tarinaan elävyyttä.

-Hei! Oletkos sinä Larppa?, hätkähdän ystävällisen kuuloista naisen ääntä...
-> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti. Uusien ohjeiden mukaan, repliikin loppuessa kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin, ei tarvita ylimääräistä pilkkua ennen johtolausetta (kursivoitu osuus). Sen sijaan pisteeseen loppuva virke päätetäänkin pelkkään pilkkuun.
-> – Hei! Oletkos sinä Larppa? hätkähdän ystävällisen kuuloista naisen ääntä...

”Haluat varmaankin heti käydä tutustumassa talliin ja hevosiin, eikös niin?”, hän kysyy hymyillen.
-> Sama virhe kuin edellisessä: pilkkua ei tarvita ennen johtolausetta, jos virke loppuu kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin.
-> "Haluat varmaankin heti käydä tutustumassa talliin ja hevosiin, eikös niin?" hän kysyy hymyillen.

eri näköisiä ja -kokoisia
-> erinäköisiä ja -kokoisia

17,00v€

[Ayla]

Pitkän ajan jälkeen on vaikea palata takaisin tapaamaan vanhoja tuttuja, sekä entistä hoitohevosta, Foggya. Olin tottunut jättämään kaiken taakseni, mutta palaaminen takaisin tuo aina tullessaan perhosia niin kuin ensimmäisellä kerralla. Tuleeko kaikki tapaamaan iloisesti, vai kaihertaako jotain minun yllättävä lähtöni. Enhän minä nyt ollut jäämässä, mutta silti asia mietitty minua. Ayla Rieger - minä kokosin viimeisetkin palaset kasaan ja astelin tutulle tallipihalle.

Kauniit ruskanvärit olivat koristaneet tallin maisemaa, että päätin vetää raikasta syysilmaa keuhkot täyteen. Puhalsin kaiken ilman rauhassa ulos. Mietin samalla missä Foggy mahtaisi tällä hetkellä majailla. Tarhatkin olivat tyhjillään ja tallipiha vaikutti autiolta, vaikkakin pihassa oli autoja mukavassa rivissä. Päätin käydä vilkaisemalla ulkokarsinat, missä tamma ennen majaili. Pieni toivon kipinä sydämessäni musertui, sillä karsinassa majaili pieni shetlanninponi, Myy, mutustellen tyytyväisen näköisesti rehuja. Olin valmis heittämään hanskat tiskiin, ettei tamma todellakaan täällä enää majailisi. Hymähdin itsekseni ja pysähdyin hetkeksi miettimään. Tarkkailin Metsiksen rakennuksia. Foggy ei ainakaan olisi kauniin punaisessa päätallissa, joka sulautui hyvin syksyn sävyihin. Pihatto, siellä poni olisi! Ajatus välähti yht äkkiä mieleeni. En ollut hirveästi kiinnittänyt huomiota pieneen tönöön keskellä pihaa, mutta se oli oikein siistin ja uuden näköinen. Kirosin mielessäni itselleni, että olin kävellyt luultavasti tuosta vain Foggyn ohitse.

Riemua, onnea ja helpotusta, siltä minusta juuri sillä hetkellä tuntui. Foggyn silkkinen turpa uppoutui käsiini. Tamma haisteli minua uteliaana korvat hörössä, puhallellen lämmintä ilmaa sieraimistaan. Hipsin lähemmäksi ponin kaulaa ja liu’utin käteni sen pehmeää karvaa vasten. Lopulta kietaisin käteni sen ympärille. Haistoin Foggya ja sain keuhkoni tällä kertaa täyteen pölyä. Tirskahdin muutaman kerran ja naureskelin itsekseni. Kirjoissa aina haistellaan hevosia, mutta ikinä niissä ei ole mainittu, että se aiheuttaisi hirveän tirkauskohtauksen. Tamma katsoi minua epäuskoisen näköisesti.
”Höpsö F. Sua on ollut ikävä”, höpötin Foggylle. ”Sähän näytät oikein näyttävältä leidiltä. Ainakaan et oo nähny nälkää!”
Tamma mulkaisi vain minua vähän, ja nappasi kuin tarkoituksellisesti lisää rehuja suuhunsa. Katsoin ulos rapsutellen samalla ponin säkää. Näky toi mieleen monia muistoja, mutta silti en osannut kaivata niitä samalla tavalla kuin ennen. Halusin tehdä jotain uutta, loistavaa kenties jopa mahtavaa. Foggy rouskutuksen lisäksi kuului vain lehtien havinaa. Koin mieleni rauhoittuvan, ja hengitin syvään. Katseeni siirtyi takaisin Foggyyn.
”Tiesitkö et joskus haaveilee saavansa kaiken, mutta se ei vain ole mahollista. Mulla oli kaikki, mutta menin luopumaan niistä asioista. En ajatellut tarpeeksi ja nytten sitten ollaan tässä, höpöttelemässä ponille”, puhuin ääneen ja katselin jälleen tallipihaa. Sinte juoksi meitä kohti ihan kuin hänellä olisi hirveä hätä. Lopuksi hänen ilmeensä rauhoittui.
”Minä jo luulin, että Foggy on ovet auki itsekseen”, Sinte sanoi naurahtaen samalla käsi otsallaan. ”Teki kyllä tiukkaa tuon matkan juokseminen.”
”Mä luulin, että sulta ei lopu kunto ikinä”
”No eihän multa lopukkaan. Mun salaisuus on kahvi”, Sinte vastasi iskien silmää. ”Oletko sä uusi? Näytät nimittäin tutulta.”
”Ayla, jos muistat.”
”Ai niin! Anteeksi etten muistanut. Niin paljon uusia kasvoja muistettavana, että vanhat unohtuu”, Sinte sanoi ja piti tauon. ”Ajattelitko palata takaisin? Foggylla ei ole tällä hetkellä hoitajaa”
”Emmä taia. En koe olevani tarpeeksi hyvä hoitaja tällä hetkellä. Halusin vain tulla moikkaamaan”, vastasin hymyillen.
”No ilmoittele, jos muutat mielen. Tiedät kyllä mistä minut löytää”, Sinte sanoi huiskauttaen kättään leveä hymy kasvoillaan. Hymyilin itsekseni ja mietin miten mukava Sinte onkaan. Hänen seurassaan lähes aina viihtyi!

Rapsuteltuani ja impattuani vähän lisää pölyä keuhkoihini oli aika sanoa ponille näkemiin, ei hyvästi. En halua tehdä siitä lopullista, sillä ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Mistä sitä tiesi, jos intoutuisin jälleen hoitamaan tätä mahtavaa ratsuponia.
”Pysyhän terveenä ja syö paljon porkkanoita”, kuiskasin Foggyn korvaan. ”Ai niin”
Aloin kaivamaan oikealla kädellä taskuani. Otin taskusta porkkanan, jolloin Foggyn ilme kirkastui ja rehut eivät enää maistuneetkaan. Foggy otti ison palan porkkanasta ja hotki sen heti. Lopulta astuin ulos karsinnasta ja suljin ovet.

♥ Ayla

//Tulin vähän moikkaamaan teitä tänne, kun sain jonkunmoista kirjoitusintoa! :)

Sinten kommentti

Ihan mahtavaa, että päätit tulla moikkaamaan – ja näin myöhäisen kommentin jälkeen voin myös todeta, että ilo kuulla sinun jatkavan talliporukassa! Tottahan toki minä vanhat hoitajat muistan, mutta toisinaan aivot käyvät nopeilla kierroksilla kun pitäisi ajatella, tehdä ja ehtiä vaikka mitä samaan aikaan; nimien muistaminen vaatii aina parin minuutin ajattelutauon. Foggy on pysynyt ennallaan, vaikka karsinapaikka onkin muutamaan otteeseen ehtinyt vaihtumaan.

Tarinasi oli pitkä ja sitä oli mukava lukea. Jäin kuitenkin kaipaamaan otsikkoa, joka on kuitenkin lukijan ensikontakti tarinan sisältöön. Tarinasta löytyi muutamia hassuja lauserakenteita, joita koitan parhaani mukaan selkeyttää tässä alla.

"Kauniit ruskanvärit olivat koristaneet tallin maisemaa, että päätin vetää raikasta syysilmaa keuhkot täyteen."
-> Jos tämän virkkeen toinen lause on seurausta ensimmäisestä lauseesta (päätit vetää syysilmaa keuhkot täyteen, koska ruskanvärit koristivat tallin maisemaa), kuuluisi että-konjunktion kanssa käyttää myös niin-konjunktiota. Jos lauseet eivät virkkeessä liity toisiinsa niin tiiviisti, että-konjunktion tilalla tulisi käyttää ja-konjunktiota:

Vaihtoehto 1: "Kauniit ruskanvärit olivat koristaneet tallin maisemaa niin, että päätin vetää raikasta syysilmaa keuhkot täyteen."
Vaihtoehto 2: "Kauniit ruskanvärit olivat koristaneet tallin maisemaa, ja päätin vetää raikasta syysilmaa keuhkot täyteen."

17,60v€

[Antsu]

Ajelin innoissani Metsälammen ratsutallille. Ilma oli viileä ja vettä tihuutti vähäsen. Kurvasin rauhallisesti tallin pihaan ja parkkeerasin autoni. Otin reppuni mukaan ja kävelin päätalliin. Olimme Sinten kanssa sopineet tapaavamme päätallissa kello kahdelta. Katselen hetken ympärilleni ja käyn tervehtimässä suloista knapstrupperia, joka syö loimitettuna karsinassa heiniä.
- Hei! Sinä olet varmaankin Antsu? Sinivihreät silmät tuijottivat minua kysyvästi.
- Umm.. Joo se olen mä, vastaan pienen tauon jälkeen.
- Hienoa, ja tervetuloa tänne Metsälammen ratsutallille! Ihanaa saada uusia hoitajia! Mä olen tosiaan Sinte, tallin omistaja, se pääjehu, jos on jotain kysyttävää nii nykäise rohkeasti hihasta, autan mielelläni! Sinte kertoo.
Ruskeatukkainen nainen oli todella rento. Oma jännitykseni väheni kokoajan ja aloin jo hymyilemään enemmän.
- Kivaa, sanon ja hymyilen.
- Mutta mites olisi pieni esittelykierros? Sen jälkeen voit tutustua Foggyyn ihan rauhassa, Sinte kysyi ja alkoi jo esittelemään tallia.

- Me ollaan nyt siis päätallissa. Tämä on tällainen kahdeksan karsinan talli, tuolta nurkasta löydät wc:n, sen vieressä on rehuvarasto. Toisessa nurkassa on sitten varustehuone, myös Foggyn varusteet löytyy sieltä, ja samassa tilassa on minun toimistoni. Vastakkaisessa nurkassa onkin portaat tallivintille, Sinte selittää ja minä kuuntelen tarkasti ja yritän painaa mieleen tietoja.
- Mennääs tästä ovesta ulos. Näin, nyt ollaan pihassa ja tuossa vieressä on heti kaivo ja siellä näkyykin tarhoja.
Kävelemme kaivon ohi tarhoille. Kulmatarhasta tuijottaa kolme silmäparia uteliaina, yksi heistä näyttää erittäin paljon Foggyltä. Pääsemme toisen tallin ovelle ja Sinte osoittaa kolmea karsinaa.
- Tuossa on ulkokarsinat ja tästä voi mennä sisälle sivutalliin. Tämä on vähän pienemmän tuntuinen talli kuin päätalli, mutta itse asiassa karsinoita löytyy täältä myös kahdeksan. Ja tuolla nurkassa on varustehuone.
Kävelemme nopeasti tallin läpi ja astumme toisesta ovesta ulos. Jykevä, vaalea ja suloinen hevonen tervehtii meitä hirnunnalla.


- Tuo on Finna, belgiantyöhevonen, erittäin mukava tamma, Sinte kertoo.
- Todella suloinen, vastaan ja käyn silittämässä tamman päätä.
- Tuossa edessä on sitten pihattotalli. Siinä on kolme karsinaa, Foggyn karsina on täältä katsottuna kaikista kaukaisin, ja kuten taisin jo mainitakin, Foggyn varusteet löytyvät päätallin varustehuoneesta, Sinte kertoo vielä.
Nyökyttelen ja katselin samalla ympärilleni.
- Noh, esittely kierros taisi olla tässä, jäikö kysyttävää?
- Ööö.. Ei varmaan, kentän näin jo tuossa tulomatkalla ja tuo on varmaankin maneesi? Totean ja osoitan sormella viistosti tarhojen taakse.
- Kyllä, aivan, se on maneesi, hyvä kun kysyit! Sinte vastasi.
- Selvä, enköhän minä nyt pärjää, Foggy taitaakin olla tuolla tarhassa, sanon ja katselen suloista tammaa, joka vieläkin katselee meitä kaverinsa kanssa.
- Kyllä vain, sieltä sinä sen löydät! Mutta hei, jos ei ole muuta kysyttävää nyt niin mä palaan toimistoon, tuu sit vaa rohkeesti kysymään jos tulee kysymyksiä! Sinte sanoo ja lähtee päätalliin.

Kävelen rauhassa tarhoille. Tunnen kuinka monet silmäparit tarkkailevat minun jokaista liikettä. Saavun Foggyn tarhan portille. Foggy tallustelee uteliaana portille ja jättää kimon kaverinsa taakseen. Ojennan käteni tamman haistettavaksi ja pujahdan tarhaan. Silitän tamman ruskeaa kaulaa ja otan riimunnarun maasta. Tarkistan, että Foggyn tarhakaveri on tarpeeksi kaukana portista, ja talutan Foggyn ulos tarhasta. Tamma odottaa kiltisti sen aikaa, kun laitan porttia kiinni. Kävelemme karsinalle, jonka ovessa lukee A Foggy Day, ja päästän tamman sinne. Laitan oven vielä kiinni ja jätän riimunnarun roikkumaan oven viereen.
Kävelen reippain askelin päätallin varustehuoneeseen ja napaan sieltä tamman harjapakin ja palaan karsinalle. Menen karsinaan harja kädessä ja alan sukia Foggyn karvapeitettä, joka ei ollut kovin likainen. Ainoastaan jalkojen harjaamisessa meni kauan, sillä ne oli kuivaneen mudan peittämät. Foggy oli erittäin kiltti ja seisoi koko ajan paikallaan sekä antoi minun harjata itseään. Hännän selvittämisessä meni tovi mutta harja ja otsaharja oli nopeasti selvitettynä. Kehuin tammaa paljon, kun se jaksoi seistä pitkän aikaa harjattavana.

Laitoin narun Foggyn riimuun kiinni ja talutin tamman ulos karsinasta. Lähdemme kävelemään kenttää kohti vievää tietä pitkin. Kentän kohdalla käännymme polulle, jonka päässä on kyltti ”Tallipolku”. Matkalla muistelin karttaa, jonka näin tallialueesta. Kuva piirtyi hämärästi mieleeni mutta muistin, että seuraavasta on käännyttävä vasemmalle. Saavuimme Foggyn kanssa risteykseen ja pysähdyimme. Tamma seurasi minun eleitäni hyvin ja pysähtyi heti kun minäkin pysähdyin. Edessämme oli kyltti, jossa oli vasemmalle nuoli ja siinä luki ”tallille”, sen alapuolella luki ”Oikopolku”.

Saavuimme siis oikopolulle ja lähdimme kävelemään tallia kohti. Teimme matkalla paljon pysähdyksiä sekä liikkeelle lähtöjä. Otimme myös pari ravipätkää. Foggy kuunteli hyvin minun kehonkieltä ja pääsimme melko nopeasti Metsälammen rantaan. Jatkoimme Rantatietä tallille päin kävellen. Meidän kanssa samaan aikaan risteykseen, sen joka kääntyy tallin pihaan, tuli vaaleahiuksinen tyttö taluttaen tiikerinkirjavaa appaloosaa.
”Hei! Minä olen Vilja, mikä sinun nimesi on? Ja oletko Foggyn hoitaja?” tyttö kysyi kun kävelimme kohti tallipihaa.
”Heippa! Olen Antsu ja kyllä, hoidan Foggya. Aloitin ihan juuri” vastaan.
”Kiva homma! Foggy onkin erittäin mukava tamma? Aiotteko osallistua halloween -juhliin?” Vilja kysyi hymyillen.
”Ai mihin? En ole kuullutkaan, että täällä on sellaista? Mitä siellä on?” kyselen uteliaana ja pysäytämme hevoset kaivon kohtaan.

”Hyvä kun sattui puheeksi! Halloween -juhlat ovat lokakuun vipana päivänä ja ovat ihan huippu kivat. Kannattaa käydä lukemassa ilmoitustaululta lisää, mutta siellä järjestetään muun muassa. Kurpitsan leikkuu kisa, pukukisa ja sitten on paljon syötävää sekä hämähäkin etsintä kisa!” Vilja selittää innoissaan.
”Vau! Aika paljon äksöniä! Täytyy tarkistaa taulu, tiedä vaikka osallistutaankin! Pukukilpailu kiinnostaa varmasti!” vastaan innokkaana.
”Ai niin muuten, on myös sellainen vauhdikas yömaasto! Siellä mennään lujaa ja kestää noin tunnin verran...” Vilja pitää pienen tauon ja jatkaa sitten: ” mutta Foggy taisi mennä jo jollekin... Mutta voit aina valita jonkun toisen hepan”
”Hmm... En tiedä, vauhdikas maasto kuulostaa jännältä. Ehkä jätän sen väliin, en ole nimittäin hetkeen ollut maastossa tai saatika sitten mennyt täysiä” kerron ja naurahdan vähän.
”No ei se mitään, toivottavasti kuitenkin osallistut muihin kisoihin ja olet mukana syömässä ja nauramassa! Ja muistathan stiikata ilmoitustaulun tietyn väliajoin! Täällä järjestetään paljon kaikenlaista puuhaa!” Vilja kertoo samalla kun lähdemme kävelemään keskemmälle pihaa.
”Ehdottomasti osallistun ja todellakin tulen seuraamaan ilmoitustaulua! Kiitos paljon vinkistä, ilman sinua en olisi välttämättä tiennyt koko asiasta!” sanon ja huikkaamme vielä heipat ennen kuin palaamme Foggyn kanssa karsinalle.

Harjaan tamman vielä nopeasti lävitse ja päästän sen sitten tarhaan. Foggy kävelee kauemmas portista tarhakaveriensa luokse. Palaan karsinalle ja kerään harjat laatikkoon ja palautan ne varustehuoneeseen jonka jälkeen lähden ajelemaan kotiin.


Sinten kommentti

Hyvä että satuit törmäämään Viljaan! Halloweenjuhlia ei tosiaan kannata jättää väliin. Metsälammella järjestetään tosiaan paljon toimintaa ympäri vuoden, tallikalenteria kannattaa pitää silmällä. Toivottavasti taipaleesi lähtee Foggyn kanssa hyvin käyntiin! On hyvä aloittaa rauhallisesti: näin ystävyyssuhteelle rakentuu tukeva pohja! Seuraavalla kerralla voisit kokeilla hypätä selkään, jos siltä tuntuu!

Tarinasi oli sopivan pituinen ja siisti, löysin ainoastaan muutamia yhdyssanavirheitä, jotka korjaan tässä alla. Kannattaa pitää mielessä tällainen muistisääntö: kun kaksi eri sanaa muodostaa yhteisen käsitteen, syntyy yhdyssana (esim. tee + pussi = teepussi).

esittely kierros = esittelykierros
huippu kivat = huippukivat
kurpitsan leikkuu kisa = kurpitsanleikkuukisa
hämähäkin etsintä kisa = hämähäkinetsintäkisa

halloween -juhliin = halloweenjuhliin
-> tähän ei periaatteessa tarvita väliviivaa, mutta siitä ei ole tässä tapauksessa myöskään haittaa.
-> ennen väliviivaa tulee väli vain silloin, kun sanan aloitusosa on kaksi- tai useampiosainen (esim. Kolme Veljestä -kirja). Jos aloitusosa on vain yksi sana, välilyöntiä ei tule (esim. halloween-juhlat).

17,20v€

[Antsu]

Ajaessani kohti Metsälammen ratsutilaa mietin jo valmiiksi, mitä tekisin Foggyn kanssa. Parkkeeratessani autoa, löin suunnitelmat lukkoon. Kävelin tallin kautta tarhoille ja nappasin Foggyn mukaani. Tamma tuli reippaasti perässäni karsinaansa. Vikkelästi kävin hakemassa Foggyn harjat, suitset sekä satulan.

Harjailin Foggyn kaikessa rauhassa. Tamma ei ollut järin likainen, edes jalat eivät olleet pahasti mudassa. Foggy seisoi paikoillaan ja nautti huomiosta, jota sai. Laittaessani suojia jalkoihin, Foggy vähän nosteli jalkojaan. Pidin kuitenkin suojaa kiinni jalassa niin kauan, kunnes jalka oli maassa ja pysyi siinä. Satuloinnissa Foggy vähän luimi, ja olinkin kuullut, että tämä neiti ei oikein pidä vyön kiristämisestä. Suitsiminen sujui helposti. Ennen kuin lähdimme maneesille, laitoin vielä kypärän päähän sekä hanskat käteen.

Foggy käveli aika laiskasti maneesille ja odotti kiltisti kun avasin ja suljin maneesin oven. Kävelimme jakkaran vierelle ja kiristin vyön sekä laskin jalustimet. Mahassani lenteli pieni määrä vilkkaita perhosia, kun laitoin jalkani jalustimeen ja ponkaisin satulaan. Kiristin vyön vielä selästä käsin ja pyysin tammaa liikkeelle. Foggy lähti madellen kävelemään ja sain pariin kertaan käskeä sitä reippaammin eteenpäin.

Kävelimme maneesin ympäri pariin kertaan molempiin suuntiin. En ollut kuitenkaan ihan tyytyväinen jalustimiin, joten pysäytin ratsuni ja pidensin jalustimia parilla reiällä. Sen jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja aloin ratsastamaan. Teimme alkuun isoja ympyröitä ja loivia kiemurauria. Foggy alkoi pikku hiljaa lämmetä ja taipua enemmän. Alkuun sitä sai myös ratsastaa aika paljon eteenpäin. Rupesimme ravaamaan, kun käynti sujui hyvin. Taaskin sain kehottaa Foggya pari kertaa voimakkaammin eteenpäin. Kun molempien lihakset alkoivat olla lämpimät ja vetreät, ravissa taivuttelu alkoi sujua hyvin. Foggy alkoi rentoutua enemmän ja sain sen myös aina hetkellisesti laskemaan päätään ja hakemaan muotoa.

Ravattuamme molempiin suuntiin, otimme lyhyet välikäynnit. Foggy käveli jo paljon reippaammin ja omin jaloin eteenpäin. Nostimme sitten uudelleen raville ja aloimme tekemään pienempiä ympyröitä. Yritin huomautella itselleni koko ajan, että hellittäisin enemmän sisäkädestä. Välillä muistin sen automaattisesti, mutta välillä unohdin. Foggy muistutteli minun ulkoavuista karkaamalla ympyröiltä. Vaihdoimme välillä suuntaa ja jatkoimme kevyellä ravilla eteenpäin. Uuteen suuntaan oli taas samoja ongelmia mutta ne korjaantui paljon nopeammin. Foggy alkoi asettuman paremmin, ja se kulki myös rentona.

Ravattuamme hetken otimme laukat. Istuin syvälle satulaan ja annoin Foggyn laukata aluksi koko maneesia ympäri. Sitten teimme pari pääty-ympyrää ja vaihdoimme suunnan ravissa. Foggy oli kiva laukassa, ei ollut liian hätäinen ja antoi paljon minulle virheitä anteeksi. Vielä joku päivä se ulko-ohja oikeasti pysyy hyvänä molempiin suuntiin!

Laukkojen jälkeen ravailimme vielä hetken. Ravissa annoin vähän pidempää ohjaa ja käynnissä Foggy sai kävellä ihan vapain ohjin. Tamma käveli loppuun asti letkeästi ja pärskähtelikin välillä. Kävelimme maneesin keskihalkaisijalle ja taputin ratsuani oikein kunnolla. Tulin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Kävelimme Foggyn karsinalle ja riisuin varusteet tamman päältä. Foggy ravisteli itseään kovasti kun sain viimeisenkin suojan pois jalasta. Vein varusteet takaisin varustehuoneeseen ja kun palasin karsinalle, Foggy oli ehtinyt jo piehtaroida. Höpötin Foggylle niitä näitä samalla, kun aloin harjaamaan tätä. Kun tamma oli harjattu, taputin sitä kaulalle ja keräsin harjat laatikkoon. Palautin harjatkin satulahuoneeseen ja lähdin sitten ajelemaan kotia kohti.

Sinten kommentti

Teillä olikin Foggyn kanssa mukava treenipäivä! Olen sitä mieltä, että hevosten kanssa pitäisi tehdä pitkiä harjoituksia, jotta molemminpuoleinen ymmärrys ja yhteinen rytmi alkaisi löytyä. Kun ratsastaa samaa harjoitusta pitkään, ratsastaja voi löytää virheitä omasta istunnastaan ja saa loistavaa aikaa lähteä korjaamaan niitä – esimerkiksi ihan tavallisella laukkaympyrällä. Foggy onkin oikea opetusmestari, sen kanssa on mukava treenata lajissa jos toisessa. Kenttä onkin nyt toistaiseksi pois käytöstä, pohja on nimittäin kovasti jäässä eikä pinnalla ole pehmentävää lumikerrosta. Tunnit ja treenit siirretään maneesiin ja maastoihin.

Tarinasi oli mukavan pituinen ja virheetön! Kappalejaot sijoittuivat juuri oikeille kohdille, ja kuvasit treenipäiväänne intensiivisesti. Jäin kuitenkin kaipaamaan tarinalle otsikkoa – se on nimittäin lukijan ensimmäinen virhe tarinan sisällöstä!

17,60v€

[Sinte]

Pirje Nordströmin kouluvalmennus, Antsu & Foggy

"Foggy oli valmennuksen alussa rauhallinen, ja tamma kuunteli hyvin pyyntöjäsi. Huomautin sinulle kuitenkin käsistäsi, jotka eivät meinanneet pysyä paikoillaan, vaan liikkuivat kaulan yli väärille puolille. Pyysin sinua pitämään kädet paikoillaan ja nyrkit pystyssä. Muutaman huomautuksen jälkeen opit korjaamaan asiaa omatoimisesti. Rauhallisuudestaan huolimatta Foggy oli aktiivinen. Laukannostoissa istuntasi kallistui aivan liikaa eteen – se oli ongelma, jonka halusin pois päiväjärjestyksestä. Se tarkoitti sitä, että nostaisimme laukkaa niin kauan kuin se olisi karsittu. Muutaman noston jälkeen istuntasi oli jo huomattavasti parempi! Muistathan kiinnittää siihen jatkossakin huomiota. Pohkeenväistöissä teitte tasaisia, hyviä suorituksia. Loistavaa! Se on asia, jota tuomarit varmasti tarkkailevat kouluradoilla. Valmennus sujui osaltanne hyvin, opit huomioimaan käsiesi asentoa sekä istuntaasi erityisesti laukannostojen yhteydessä."

Kommentin kirjoittanut Sinte

[Antsu]

Tuuppailua pellolla – vaiko sittenkään? ^{(ekstratehtävän suoritusta)}


Löntystelin riimunnarun kanssa tarhoille. Pihalla oli pari astetta pakkasta ja paljon lunta. Foggy seisoi jo portilla ja sain sen helposti mukaani. Kävelimme karsinalle ja yritin samalla pohtia mitä puuhaisimme tänään, itselläni oli laiska fiilis ja parin asteen pakkanenkin tuntui jo kylmältä. Riisuin Foggylta loimia pois, kun muistin mitä olin matkallani tallille nähnyt. Joku oli ollut ratsastamassa hevosten laitumella! Voisimme Foggyn kanssa mennä itsekin kokeilemaan pientä lumihanki treeniä. Hymy huulessa kävin viemässä loimen kuivumaan ja hain harjat sekä suitset.

Olin päättänyt, että menen ilman satulaa: Foggyn lämmin selkä lämmittäisi mukavasti myös minun jalkoja! Harjailin tammaa innokkaasti ja myös Foggy näytti energiseltä. Samalla yritin miettiä, mitä tekisimme pellolla. Suoran tien kulkeminen on tylsää ja en ole kuullut kenenkään suosittelevan sitä, joten mietin monia tehtävävaihtoehtoja ja ajattelin, että päätän tehtävän vasta sitten, kun olemme pellolla. Sillä, jos minä nyt sen päättäisin, joutuisin kuitenkin vaihtamaan sitä jostain syystä.

Harjattuani Foggyn laitoin suojat takaisin jalkoihin, sillä Foggyhan pitää suojia myös tarhaillessaan, ja suitsin tamman. Foggy otti kuolaimet hyvin vastaan, mutta oli hieman malttamaton, kun laitoin solkia kiinni. ”Soo soo tyttö. Rauhallisesti vain.” Laitoin vielä kypärän päähän, hanskat käteen ja olimme valmiit siirtymään ulos karsinasta. Kävelimme läheisen jakkaran luokse ja pysäytin Foggyn. Tamma katsoi minua ihmetellen ja alkoi steppailemaan paikoillaan. Hetkeksi Foggyn huomio kiinnittyi kuitenkin tarhoissa oleviin hevosiin ja pääsin kiipeämään selkään. Hevoset juoksivat tarhoissa ja ihmettelin kovasti, mikä on saanut ne liikkeelle. Foggyyn tarttui muiden hevosten villiys ja, kun lähdimme kävelemään kohti peltoja, tamma yritti kovasti ravata ja laukata.

Vaikka muut hevoset rauhoittuivat nopeasti, kun saivat päiväheinät, Foggylle jäi energinen vaihde päälle. Tamma yritti tunkea laukkaa joka väliin ja oli muutenkin hyvin huonosti ratsastettavissa. Tulin alas selästä ja talutin Foggyn pois pellolta. Itselläni ei riittänyt rohkeus eikä tasapaino ruveta ratsastamaan Foggya kunnolla. Sillä oli selvästikin paljon energiaa ja pellolle meno oli liikaa.
”Joko sä tipuit?” melko lyhyt ja tummahiuksinen nainen kysyi maneesin ovella.
”Mitäh? Ai minä vai? Miten niin joko?” kyselin ja naurahtelin aina väliin.
”Katsoin tallin ikkunasta, kun menitte peltoa kohden ja Foggy näytti niin energiseltä” nainen sanoi hymyillen.
”Joo, kyllähän tää oli aika tosi hyvin paljon energinen, ja sai lisäenergiaa tarhoissa olevista hevosista, kun ne alko juoksentelemaan” selitin.
”Joo, mä kuulin et jonkun koira oli täs lähistöllä karannut ja se oli tullu sit kiusaamaan heppoja. Mut ei se ollu uskaltanu lähelle mennä, mutta oli kuitenki hetken aikaa pyöriny täällä. Tyhmä koira” nainen selitti pyöritellen silmiään.
”Ai jaa, noh toivottavasti ei tule toisten vierailulle” vastasin.
”Joo, ei oo oikein tervetullut! Mut nii kerro ny! Tipuikko?” nainen kysyi ja alkoi tuijottamaan. En oikein tykkää olla ihmisten silmien edessä ja huomion keskipisteenä. Yleensä hermostun ja sählään jotain noloa, eikä tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Halusin tilanteesta nopeasti pois, joten vastasin melko epäselvästi ja hätäillen ”en”.

”Noh, mitäs sitten tapahtui? Ajattelitko vaihtaa maisemaa, niin Foggy rauhoittuisi?”
”Niin, no ajattelin, että ratsastan maneesissa sittenkin” vastasin hieman nolona. Roskiin vain kaikki mielikuvat pellolla ratsastamisesta ilman satulaa.
”Ehkä Foggy on vain energinen, ja rauhoittuu kun pääsee juoksemaan” nainen ehdotti.
”No joo, mutta en todellakaan aio päästää tätä juoksemaan ku ei oo satulaa” vastasin jyrkästi.
”Niin, noh silloinhan voit vaikka juoksuttaa? Maneesissa ei ole ketään, niin mene sinne ja päästä ratsusi irti” hän ehdotti.
”Niin... Niin voisinkin tehdä ja sitten voitaisiin päästä vielä pellolle!” aloin jo innostumaan.
”Hienoa! Mikäs sinun nimesi olikaan? Minä olen Aava”
”Olen Antsu, ja kiitos todella todella todella paljon tästä ideasta!”
”Hahhah, eipä kestä! Pitäkää hauskaa!” Aava toivotti ja lähti sitten tallia kohti.

Kävelimme Foggyn kanssa maneesiin. Irrotin ohjat ja talutin tammaa puoli kierrosta maneesia ympäri. Sitten pysähdyttiin ja päästin Foggyn irti. Aluksi tamma ei edes tajunnut olevansa irti. Se hiljalleen hivuttautui kauemmas minusta ja, kun se tajusi, että en ole pidättelemässä sitä, se otti kunnolla painon takajaloilleen ja ponkaisi eteenpäin. Takapää lensi aika vikkelään, kun Foggy pinkoi maneesia ympäri. Istahdin tuolille maneesin päätyyn ja jäin seuraamaan Foggyn menoa. Välillä tamma rauhoittui ja kävi haistelemassa kakkakasoja mutta sitten taas alkoi hyppiä ja pian pinkoi jo täysiä maneesia ympäri. Foggyn lyhyt harja hulmusi vauhdin mukana ja jalat tömistelivät maata. Välillä, kun tamma oikein pukitteli ja hyppeli, kuului vinkumista ja ähkintää. Itse en voinut kuin hymyillä.

Kun Foggy sai juoksemisesta tarpeeksi, se alkoi kävellä minua kohti. Nousin seisomaan ja odotin paikoillani. Tamma lähestyi ja lähestyi, kunnes se pysähtyi maneesin keskelle. Kutsuin tammaa nimeltä. Foggy kuopaisi maata, laskeutui maahan ja pyörähti ympäri. ”Voi eih!” huokaisin. Juuri harjattu puhdas ratsuni piehtaroi oikein antoisasti ja pitkän kaavan kautta. Kun piehtarointi oli vihdoin ohi, ja kaikki hiekka tarttunut tamman hikisiin kohtiin, päätin, että tämä sai riittää Foggyn liikunnaksi tänään. Otin tamman kiinni ja taluttelin sitä pari kierrosta maneesin ympäri.

Vein Foggyn karsinaan, otin suitset pois ja harjasin tammaa kunnes se oli täysin puhdas. Foggy nautti huomiosta paljon ja oli kiltisti koko harjauksen ajan. Koska Foggy oli hikinen, hain sille fleeceloimen päälle ja jätin karsinaan. Vein Foggyn harjat ja suojat satulahuoneeseen ja jätin samalla rehuhuoneeseen lapun, että Foggylle saa laittaa iltaruuan sekaan elektrolyyttijauhetta sekä vitamiinijauhetta. Sen verran kovaan hikeen tyttö itsenä veti tänään.
”Noh, miten meni?” Aava kysyi, kun tapasimme tallikäytävällä.
”No tuota, Foggylla oli niin paljon energiaa, että se juoksi tosi innoissaan maneesissa. Enkä sitten raaskinut hidastaa tamman menoa, joten se juoksi niin kauan, kun jaksoi. Ja sen jälkeen piehtaroi itsensä ihan likaiseksi..” yritin sanoa muka vihaisena, ”mutta joo, ei päästy pellolle asti.”
”No voi harmi! Ehkä ensikerralla pääsette” Aava harmitteli myötätuntoisesti, ”mutta Foggylle teki varmasti hyvää juosta irtona pitkästä aikaa.”
”Oli kyllä tosi rento ja letkeä tamma sen kaiken riehumisen jälkeen!” naurahdin, ”ja todellakin toivon, että päästään pellolle seuraavalla kertaa! Olisi se niin kivaa!”
”Etteköhän te pääse! Mutta minä menen nyt siivoamaan varustehuonetta, törmäillään taas!” Aava sanoi ja katosi sitten varustehuoneeseen.

Foggy oli karsinassa tyytyväisen näköisenä. Annoin sille pari porkkanaa ja silittelin sitä hetken, kunnes oli aika lähteä kotiin. Sanoin heipat tammalle ja lähdin sitten ajelemaan kohti kotia.

Sinten kommentti

Lumitreeni on parasta treeniä hevosille! Paksussa lumessa tarpominen kuluttaa energiaa ihan eri tavalla kun normaali "tuuppailu" kentän tai maneesin tasaisella pohjalla. Jotkut hevoset saavat hirmuisesti energiaa päästessään "lumitöihin" – onneksi tippuminen ei satu niin paljoa, kun alla on monta senttiä muhkeaa hattaraa! Kiva että keksit Foggyn kanssa tekemistä, jossa tamma sai purkaa virtaansa.

Tarinasi oli siisti ja melko virheetön. Löysin muutamia virheitä lainatuista repliikeistä. Suosittelisin kirjoittamaan pitkät vuoropuhelut ajatusviivoja (–) apuna käyttäen: yksittäisissä repliikeissä voi käyttää lainausmerkkejä. Lainausmerkit voit laittaa tekstin sekaan, eikä niillä aloitettuja puheenvuoroja tarvitse laittaa omille riveille. Ajatusviivalla aloitetaan yleensä uudelta riviltä.

”Ai jaa, noh toivottavasti ei tule toisten vierailulle” vastasin.
-> Kun lainaus loppuu pisteeseen, piste korvataan ennen johtolausetta (alleviivattu) merkittävällä pilkulla.
-> ”Ai jaa, noh toivottavasti ei tule toisten vierailulle”, vastasin.
-> Jos lainaus loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin tai sitä ei jatketa johtolauseella, pilkkua ei merkitä:
-> "Moi!" huudahdin.
-> "Mitä?" kysyin.

18,50v€

[Antsu]

Vihdoin lumihangessa! ^{Ekstra tehtävä}
Tehtävään kuuluvat sanat on lihavoitu.

Tultuani sisälle aamunavetasta, rojahdin laiskasti sohvalle pikkusiskoni viereen. ”Pakko tulla siihen haisemaan?” kuusivuotias sisareni Annie tokaisi mutta ei kääntänyt katsettaan televisiosta. En jaksanut vastata hänelle mitään, istuin vain ja katsoin kuinka Arien ja Sebastian lauloivat TV:ssä.
”Noniin laiskimukset! Tulkaapas syömään vähän aamupalaa” isä huusi pian keittiöstä. ”Mutta pieni merenneito on kesken!” Annie intti vastaan. ”Noniin tules nyt jo, oot nähny tän jo monta kertaa” sanoin ja kävelin keittiöön.

Aamupalalla kyselin varovasti päivän suunnitelmista ja siitä, olisiko minulla mahdollisuutta mennä tallille. Onnekseni sain luvan ja myös auton käyttööni. Lähdin heti vaihtamaan vaatteita. Hetkessä olin jo ryntäämässä ovesta ulos. Energiaa oli yllättäen valtavasti. Tallilla parkkeerasin autoni ja vastasin Arttu -koiran iloiseen tervehdykseen rapsuttamalla sitä. Nappasin tallista riimunnarun ja lähdin kävelemään Foggyn tarhalle Arttu perässä. ”Hei Antsu! Karsinajärjestys on sitten vähän muuttunut, Foggy asuu nykyään tuolla ulkokarsinoilla” Sinte huuteli minulle samalla, kun talutti Hurmosta maneesia kohden. Näytin Sintelle peukkua merkiksi, että ymmärsin, sillä en jaksanut huutaa takaisin.

Tarhalla Foggy tuli suoraan portille ja sain tamman helposti mukaani. Oikea karsina löytyi helposti, ja päästin Foggyn sinne. Tamman varusteiden hakuun vierähti tovi, sillä varustehuonetta oli siivottu ja uudelleenjärjestelty, joten jouduin seilaamaan edestakaisin etsiessäni Foggyn varusteita. Palatessani karsinalle kaikkien varusteiden kanssa, Arttu makoili Foggyn karsinan edessä. Jouduin pyytämään Arttua väistämään, sillä koira tukki reittini Foggyn karsinaan. Harjatessani tamman sileää karvapeitettä, tunnelma oli rauhallinen: linnut lauloivat lähistöllä, hevoset nuokkuivat tyytyväisinä tarhoissaan ja jostain kuului rentoa pärskintää. Heitin Foggylle satulan selkään ja laitoin vyön kiinni. Kuolaimet se otti helposti vastaan, ja kun sain kaikki remmit kiinni, painoin kypärän omaan päähäni ja hanskat käteeni.

Kävelimme ulos karsinasta ja aloin kiristämään vyötä. Foggy ei pitänyt siitä laisinkaan ja mulkaisi minua aika pahasti. Taputin tammaa kuitenkin kaulalle ja kehuin sitä ääneen. Laskin jalustimet ja säädin ne sopivan mittaisiksi. Foggyn seistessä rauhallisesti paikoillaan, nousin satulaan ja lähdimme kävelemään laitumia kohti. Kun kävelimme maneesin ohitse, Foggy tajusi, että tänään ei olekaan tuuppailupäivä maneesissa. Sen askel piteni heti ja tamma jopa hörisi hieman. Päästyämme lumiselle pellolle pysäytin Foggyn, joka yllättäen malttoi seistä paikoillaan hetken, sillä halusin ihailla maisemaa hetken. Lunta oli Foggya ainakin polviin asti, aurinko oli noussut ja valaisi taivaanrantaa ja pakkastakin oli melkein 10 astetta. Talvinen maisema toi mieleeni viime syksyn, kun hevoset olivat vielä laitumilla, samea usva kerros peitti maata ja kaikkialla oli hiljaista. Parhaita hetkiä!

Rauhallisuus sikseen, Foggy näytti sanovan ja heitteli päätään. Annoin tammalle luvan lähteä kävelemään. Alkuun Foggy ei malttanut kävellä, vaan ravaili pientä ravia. Käveltyämme kierroksen pellon ympäri, lähdimme ravaamaan. Foggy tarpoi eteenpäin melko lujaa vauhtia ja nautti täysin rinnoin. Minulla itselläni kesti hetki, ennen kuin totuin noin pomputtavaan raviin. Alkumetrit roikuin tamman harjassa kiinni ja yritin kovasti päästä ravin rytmiin mukaan. Foggy ei onnekseni kuitenkaan lähtenyt painelemaan ihan täysiä, vaikka saikin juosta aika vapaasti. Otimme hetken kuluttua käyntiin, vaikka Foggy ei olisi sitä tahtonutkaan. Hetken kuluttua en jaksanut enää pidätellä Foggya ja sen menohaluja, joten pyysin sitä laukkaamaan. Laukka oli isoa ja Foggy kirjaimellisesti hyppi eteenpäin. Pidin harjasta kiinni ja yritin päästä tasapainoon. Tammalla oli niin paljon energiaa, että se ei enää välittänyt minun pidätteistä ja päästeli ihan täysiä eteenpäin. Kohdassa, jossa oli vain vähän lunta, Foggy päätti heittää ilopukin. ”Voi eii!!”. * pufff *
Lumi tuntui erittäin kylmältä naamalla ja selässä. Nousin varovasti seisomaan ja puristelin lumet päältäni. Foggy laukkaili villinä ja vapaana ottaen irti olemisesta kaiken ilon irti. Kutsuin tammaa nimeltä, ja jäin odottamaan. Foggy ravaili uljaan näköisenä lähemmäs minua. En voinut muuta kuin nauraa tammalle, joka oli ihan innoissaan juoksentelusta. Otin Foggyn kiinni ja kiipesin takaisin selkään. Laukkasimme vielä pienen pätkän, jonka aikana Foggy vähän yritti viskoa päätään, mutta ei tamma onneksi halunnut minua uudelleen tiputtaa. Kävelimme pois pellolta ja ravasimme tallin pihan läpi kentälle. Kentällä ei ollut niin paljon lunta, joten se sopi hyvin loppukäyntien suoritus paikaksi. Foggy pärski paljon ja piti päätään alhaalla venyttäen selkäänsä.

Käyntien jälkeen kävelimme vielä tamman karsinan eteen ja tulin alas selästä. Päästin Foggyn karsinaan ja otin heti satulan ja suitset pois. Suljin karsinan oven ja lähdin viemään varusteita suoraan satulahuoneeseen. Siellä Destiny istui tuolilla syöden suklaata.
- Moikka! hän tervehti iloisesti.
- Hei, voi vitsi sulla on suklaata! Saanko mäki vähäse? anelin.
- Onko jotain makua, mitä et missään nimessä halua?
- Karpalo! Ehdottomasti karpalo! vastaan hyvin nopeasti samalla, kun laitoin satulaa telineeseen.
- Hmm.. katsotaas..., Destiny mumisi tutkaillessaan suklaarasiaa.
- noh? Onko siellä kaikki karpalon makuisia? Ei mulla täs kokopäivää oo aikaa odottaa! Sanoin Desille ”vihaisena”.
- Tässä olkaatte hyvät, hän sanoo ja lähtee kohti satulahuoneen ovea.
- Hehe, kiitos! Sanon tyytyväisenä ja nakkaan suklaan suuhuni.
Naamani menee hyvin nopeasti kurttuun, kun maistan ällöttävän karpalon maun. Sylkäisen karkin nopeasti roskiin ja lähden Destinyn perään.
- Desi perhana! sanoin hyvin vihaisella äänellä ja kävelin pitkin askelin naista kohti.
Destiny lähti juoksemaan ulko-ovea kohti, minä tietenkin perässä. Tallipihassa molemmat kuitenkin pysähtyivät hyvin nopeasti.

- Mitäs tytöt juoksentelee? Sinte kysyi tullessaan talolta talleja kohti.
- Pitkä juttu, mutta mitä.. mitäh.., ääneni alkoi hiipua.
- Mitä Foggy tekee tuolla? Destiny sanoi puolestani.
- Mä vannon, että laitoin karsinanoven kiinni! Ihan oikeesti! Aikusten oikeesti! Niin oikeesti ku Desi anto mulle karpalosuklaata! Btw. mur siitä hyvästä! tuskastelin ja lähdin kävelemään Foggya kohden, joka niin viattoman näköisenä söi pihaan pudonneita heinänkorsia.
Tamma antoi onneksi kiinni erittäin helposti. Vein Foggyn karsinaan ja Sinte tuli vielä muistuttamaan Foggyn karkaamistavasta.
- Joo, enköhän mä ensikerralla muista sulkea oven tarpeeks hyvin! vastasin naiselle naurahtaen.
Otin tammalta suojat pois ja harjasin kertaalleen lävitse. Foggy sai päälleen villaloimen ja nenän eteen laitoin kasan heiniä, ettei raukan tarvitse niitä lähteä pihasta etsimään. Tällä kertaa suljin karsinan oven erityisen huolellisesti, laitoin vielä ketjunkin kiinni, ja vein sitten harjat ja suojat satulahuoneeseen. Destiny oli jälleen tuolillaan istumassa ja tarjosi minulle uudelleen suklaata. Tällä kertaa sain onneksi toffeeta karpalon sijaan! Suklaan ja toffeenmaku suussa lähdin ajelemaan kotiin.


Yritin myös piirtää jonkinlaista kuvaa Foggyn villistä matkasta lumihangessa Ihan hirveästihän tuo heppa ei Foggylta näytä, on vähän raskaampi, mutta kun tuli inspiraatio piirtää, niin pitihän sitä nyt jotain yrittää




Sinten kommentti

Voi ei, onneksi suhun ei sattunut ja pehmeä lumi otti vastaan – pitää huokaista helpotuksesta, että olit ratsastamassa lumisella pellolla etkä kentällä tai maneesissa! Saipahan tamma ainakin purkaa ylimääräisiä energioitaan pois Kappas kun Foggy pääsi livahtamaan: yleensä hevoset ovat niin hölmöjä, etteivät ne tajua lähteä vaikka karsinanovi olisi sepposen selällään.

Aivan ihana tarina! Kuvailit monipuolisesti ja hauskasti, tarinaa lukiessa suu kääntyi monta kertaa hymyyn. Ihanaa kuvailua ja mielenkiintoista kerrontaa! Kuva oli kiva lisä tarinaan, vauhdikas kuva Foggysta kertoo loistavasti tamman pienestä karkumatkasta. *Tykkään*!

”Noniin laiskimukset! Tulkaapas syömään vähän aamupalaa” isä huusi pian keittiöstä.
-> Jos lainattu repliikki loppuu pisteeseen, piste korvataan lainauksen ja johtolauseen (johtolause alleviivattu) väliin merkittävällä pilkulla:
-> "Noniin laiskimuksen! Tulkaapas syömään vähän aamupalaa", isä huusi pian keittiöstä.
-> Jos lainattu repliikki loppuu huuto-/kysymysmerkkiin, pilkkua ei tarvita.

Arttu -koiran
-> Arttu-koiran (vain yksi sana ennen väliviivaa; ei tarvita välilyöntiä)

usva kerros = usvakerros

25,50v€ + papukaijamerkki, paljon onnea!

Attachments:

[Antsu]

Vilinää vilskettä, helinää helskettä

Kauniina lauantaipäivänä hetken mielijohteesta päätin lähteä käymään tallilla. En ollut mitenkään suunnitellut viettäväni päivää tallilla, mutta kun kaverini joutui perumaan meidän elokuvaillan, olin vailla tekemistä. Yritin kyllä kovasti ajatella jotain muuta tekemistä, esimerkiksi oman huoneen siivousta, mutta jonkin ihmeen takia se ei oikein kiinnostanut. Olin myös aikeissani soittaa muille kavereilleni ja pyytää heitä viettämään elokuvailtaa kanssani, mutta jotenkin ajatukseni ajautui kuitenkin hevosiin ja etenkin Foggyyn.

Nousin autosta laiskasti ja katsahdin tallipihaan; tallikoirat Arttu ja Rollis makoilivat tallin oven edessä, tarhoissa oli pari hevosta ja maneesista kuului hirnuntaa. Astelin koirien ohitse talliin. Pysähdyin heti, kun näin, millainen vilinä tallissa oli. Lapsia meni sinne ja tänne, osa hevosista hirnahteli ja pyöri karsinassa, lasten vanhemmat seisoivat pelokkaina käytävillä kaikkien edessä.
”En saa satulavyötä kiinni!” ”Mä tarvin apua!” ”Joko mennään?” ”Apua tännekin!” ”Miten tää toimii?” ”Kellä mä ratsastan?” ”Missä on Ruu?”

Näin Cellan juoksevan lasten perässä ja yrittävän samalla auttaa kaikkia parhaansa mukaan. Menin ilmoitustaululle ja otin selvää, mitkä hevoset olisivat seuraavalla tunnilla.
- Täälä on kauhee tungos! Destiny huokaisee vieressäni.
- haha, joo niin on, ja se tungos pitää saada loppumaan! En kestä tätä vilinää, vastaan Destinylle.
- Cella näyttää olevan jo ihan puhki, Destiny huomaa.
- Joo, mennään auttamaan sitä. Tässä on lista seuraavalle tunnille menevistä hevosista, ojennan listan Desille ja lähdemme hevosten karsinoille.
Pääsin Ruun karsinalle, mutta siellä ei ollut ketään. Ruuta ei oltu edes harjattu. Katsoin listasta ruunan ratsastajan nimen ja aloin huikkimaan hänelle. Pian luokseni tuli pieni ruskeasilmäinen poika, joka pelokkaasti katsoi minua. Esittelin hänelle itseni ja neuvoin häntä harjaamaan Ruuta. Luotin Ruuhun sen verran, että uskalsin jättää sen aran pojan kanssa kahdestaan. Siirryin seuraavan hevosen, Bellan luokse. Vaalea tyttö oli jo harjaamassa ponia ja jännittyneet vanhemmat katsoivat vierestä. Esittelin itseni vanhemmille ja menin sitten tytön seuraksi karsinaan. Hän kertoi itsevarmasti, että oli ratsastanut jo pari kertaa, ja että osasi jo itse harjata hevosen. Hymyilin tytölle ja jätin hänet harjaamaan Bellaa. Hain Ruun ja Bellan varusteet ja aloin auttamaan lapsia varustamisessa.

Ruun ratsastaja, Mikael, oli hyvin arka hevosten kanssa. Ilmeisestikään poika ei ole usein ratsastanut tai hoitanut hevosia. Satuloin ruunan pojan puolesta, sillä ei hän itse olisi millään ylettänyt nostamaan satulaa Ruun selkään. Mikael silitti Ruuta päästä sillä aikaa ja ruuna nautti siitä todella paljon. Pyysin poikaa auttamaan suitsien laittamisessa. Ruu oli ystävällinen eikä välittänyt vaikka Mikael vähän kovaa vetäisikin korvasta. Kun Ruu oli valmis, pyysin Mikaelia laittamaan kypärän päähän ja odottamaan uusia ohjeita karsinalla. Menin auttamaan Bellan ratsastajaa, joka vaikutti todella kaikkitietävältä. Nostin satulan tamman selkään, mutta ratsastaja, myös Anniksi kutsuttu, halusi välttämättä itse kiristää vyön, eikä halunnut ottaa vastaan minkäänlaista neuvoa. Annoin tytön kiristää vyötä niin paljon kuin hän pystyi. Suitsien laitossa Anni joutui kuitenkin pyytämään apua, sillä hän joutui melkein solmuun niiden kanssa. Opastin erityisen ystävällisesti sekä varovasti hänelle suitsien laiton ja tyttö ihan sädehti iloa ja ylpeyttä, kun Bellalla oli suitset päässä. Hän kertoi asiasta heti vanhemmilleen ja oli pelkkää hymyä.
- Laitappa kypärä päähän niin pian mennään maneesiin, opastin vielä ja menin katsomaan, jos joku tarvitsisi vielä apua.

Kun kaikki ratsukot olivat valmiita ja edellisen tunnin ratsukot tallissa, lähdimme maneesiin. Menin Mikaelin turvaksi kävelemään Ruun vierelle, Cella talutti Annin kanssa Bellaa ja Destiny vahti Myytä ja Jannia. Maneesissa veimme hevoset kaartoon ja valmistelimme selkään nousua.
- Antsu, ehtisitkö millään taluttaa Ruuta tämän tunnin ajan? Sinte tuli kysymään minulta.
- Toki ehdin, vastasin ja pyysin Mikaelia odottamaan rauhallisesti Ruun selässä sen aikaa, kun kävin hakemassa riimunnarun.
Tullessani maneesiin takaisin kaikki muut olivat jo kävelemässä maneesia ympäri, paitsi Mikael, joka vieläkin seisoi Ruun kanssa keskellä maneesia. Astelin pojan luokse ja laitoin narun kiinni Ruun kuolaimeen.
- Lähdetäänkö kävelemään? Kysyin Mikaelilta.
Mikael nyökkäsi ja pian olimmekin jo kävelemässä muiden kanssa. Tunnilla tehtiin kaikenlaisia pysähtymis ja kääntymis harjoituksia. Mikael vaikutti saavan kokoajan lisää itsevarmuutta ja hän myös oppi asiat nopeasti. Kaikki ratsukot pärjäsivät ravissakin hyvin ja loppukäyntien ajan jokainen taluttaja sai levähtää hetken.
- Voi kun oppisi itsekin asioita noin nopeesti, Destiny huokaisee vieressäni.
- No sanos muuta! Ois ihanaa ku joskus osais ihan oikeesti vaikḱa vaan istua oikein siellä satulassa, yhdyin Destinyn huokaisuun.

Tallissa autoimme ratsastajia riisumaan hevoset varusteista. Suurin osa hevosista vietiin tarhoihin ja lapset olivat innoissaan, kun pääsivät auttamaan.
- Olipas siinä päivä! Sinte haukottelee ja katselee, kun lapset lähtevät vanhempiensa kanssa.
- No oli, olisit nähnyt millainen vilske täälä oli ennen kuin Antsu ja Destiny tulivat apuun, Cella nauraa.
- Haha, teki mieli lähteä samaa tietä takaisin kotia, kun näin, miten paljon täällä oli vilskettä, naurahdin.
- Noh, se oli hyvä ettet lähtenyt! Onkos teillä jotain suunnitelmia vielä iltapäivälle? Sinte kysyi.
- Mä aattelin lähtee maastoon! Haluuko joku tulla kaveriksi? Destiny ilmoittaa hyvin pirteästi.
- Onpas sulla energiaa, totean hymyillen Destinylle.
- Joo totta kai mulla on energiaa, Destiny nauraa.
- Hei, kuulin maastokutsun ja voisinkohan mä lähteä teidän mukaan? mustahiuksinen tyttö kysyi varovasti.
- Ööö.. siis joo totta kai! Destiny vastaa hieman hämmentyneenä.
- Moi! Mä en sua tainnut ennen tavatakaan, mä oon Antsu. Oon ton Foggyn hoitaja, esittäydyn tytölle.
- Joo hei! Oon Zucka, melko uusi täällä. Niin ja hoidan Solea, tyttö kertoi hymyillen ja ojentaa kätensä.
Tartun käteen ja hymyilen tytölle takaisin.
- Noniin siis maastoon on nyt lähdössä minä, Zucka, Cella ja Antsu, eiköhän mennä laittamaan hepat kuntoon! Destiny ilmoittaa innoissaan.

Hajaannumme kukin laittamaan ratsujamme valmiiksi. Hain Foggyn tarhasta ja riisuin tamman loimista. Foggy seisoi rauhallisena karsinassa, kuten aina sitä harjatessa. Laitoin suojat tamman jalkoihin ja satulan selkään. Kiristäessäni vyötä Cella tuli huikkimaan karsinan ovelle. ”Me ollaan jo valmiita, tuutko pian?”
- Ei mee enää kauaa!
Laitoin suitset nopeasti Foggyn päähän ja kypärän omaan päähäni. Hetkessä olimme kaikki jo satulassa ja iloisesti rupattelemassa hevosista. Oli ihana päästä luonnon helmaan, kauas vilinästä ja vilskeestä. Hevoset kulkivat rauhallisesti jonossa ja aina joku yritti kurkotella kuusen oksiin. Lunta ei ollut enää kovin paljoa jäljellä ja tiet olivat melko jäisiä, joten emme ottaneet laukkaa ollenkaan. Ravasimme rauhalliseen tahtiin pieniä pätkiä ja kiitimme kengittäjiä, jotka olivat laittaneet hokilliset kengät hevosille. Foggy oli koko maaston ajan hyvin maltillinen eikä muutkaan hevoset vaikuttaneet liian energisiltä ja vauhkoilta. Olo oli hyvin rento. Juttelimme koko matkan kaikenlaisista asioista ja samalla tutustuimme toisiimme syvemmin. Olimme kaikki hyvin uteliaita kuulemaan Solesta, tallin uusimmasta hevosesta, juttuja ja Zucka kertoi niitä miellellään.

Saavuimme tallipihaan nauraen ja iloisesti rupatellen. Laskeuduimme satuloista ja sovimme tapaavamme tallivintillä, kun hevoset olisivat hoidettu. Foggy vaikutti myös hyvin rennolta ja tyytyväiseltä, kun katselin sitä karsinassa. Se ei hionnut yhtään joten, kun olin harjannut sen, tamma pääsi takaisin tarhaan. Foggy huokaisi oikein syvään päästessään tarhaan ja alkoi heti piehtaroida. Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja kiiruhdin sitten tallivintille. Muut olivat jo siellä ja he ihmettelivät kovasti miksi minulla kestää aina kauemmin kuin muilla.
- Ehkä minä vain hoidan hevoseni paremmin, vastasin ja iskin tytöille silmää.
- Tehtäisiinkö jotain yhdessä tänään tuossa illemmalla? Zucka kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
- Joo tehään vain! Mun piti pitää kaverin kanssa elokuvailta, mutta se peruuntui, joten oon vapaa tekemään ihan mitä vain! vastaan ja huomaan ihan innostuvani.
- Ai ihan mitä tahansa? Destiny kysyy, painottaen sanaa ihan.
- No okei, en ihan mitä tahansa, nauran.
- Mitä jos pidettäisiin oma elokuvailta? Cella ehdottaa.
- Mutta huomennakin katotaan elokuvaa saunaillassa, Destiny huomauttaa.
- No eikai se haittaa? Ei katota samaa elokuvaa! Zucka sanoo.
Pitkän keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että menemme illemmalla Cellan luokse katsomaan joku elokuva, josta kaikki pitää. Ajaessani tallilta kotiin tunsin itseni hyvin energiseksi ja innostuneeksi. Oli kiva saada uusia kavereita ja varsinkin, kun hekin pitävät hevosista!

Sinten kommentti

Toisinaan, etenkin alkeistuntien aikaan tallilla on melkoista ruuhkaa: uudet, kokemattomat ratsastajat vanhempineen ja tallilaiset auttamassa heitä parhaansa mukaan. On tosi ihanaa, että Metsälammella on niin paljon avuliaita hoitajia – enhän minä selvisi tällaisista päivistä ollenkaan yksin! Kiva että keksitte yhteistä tekemistä myös tallin ulkopuolella!

Pitkä ja siisti tarina, josta löysin vain muutamia virheitä. Kuvailit mukavasti ihan tavallista tallipäivää ja alkeistuntilaisten auttamista. Löysin tarinasta virkkeitä, joissa oli turhia pilkkuja tai pilkut olivat väärillä paikoilla. Yleensä kun tekstiä lausutaan ääneen, pilkun kohdalla pidetään peni tauko: kannattaa siis mutustella tekstiä mielessään ja pohtia, sopiiko pilkku kyseiseen paikkaan vai kannattaako se jättää pois.

"Se ei hionnut yhtään joten, kun olin harjannut sen, tamma pääsi takaisin tarhaan."
-> Olit ilmeisesti tarkoittanut "kun olin harjannut sen" lausetta ylimääräiseksi lisäykseksi virkkeeseen. Tällöin kannattaa pilkkujen sijaan käyttää ajatusviivoja (–).
-> "Se ei hionnut yhtään joten – kun olin harjannut sen – tamma pääsi takaisin tarhaan."
-> Itse olisin siirtänyt kun-konjunktiota edeltävän pilkun joten-sanaa edeltäväksi:
-> "Se ei hionnut yhtään, joten kun olin harjannut sen, tamma pääsi takaisin tarhaan."

18,80v€

[Antsu]

Kisapäivä

- Äiti joko oot valmis? Mua jännittää niin kamalasti! En tiiä ees muistanko sitä rataa, tai siis niitä ratoja. Joko sä oot valmis? puhelin hermostuneena äidille.
Aamu oli lähtenyt käyntiin jo hyvin aikaisin, sillä en saanut enää unta kello kuuden jälkeen. Ruokaa en oikein saanut alas ja perhoset mahassani saivat hullutuskohtauksen, kun äiti kertoi tulevansa mukaan kisoihin. Yritin kyllä kertoa hänelle, että kyseessä oli vain tavalliset tallikisat, joissa ei olisi paljoa näkemistä mutta eihän äiti tuota halunnut kuulla. ”Haluan nähdä miten olet edistynyt sen Foggyn kanssa!”

Saavuimme tallille jo ennen kello yhdeksää. Kisat alkaisivat kymmeneltä, joten meillä oli noin tunti aikaa laittaa Foggy kuntoon sekä verrytellä. Kun äiti lähti juttelemaan Sintelle, minä kävelin suoraan talliin ja keräsin Foggyn varusteet syliini.
- Voou, mikäs varustemörkö sieltä tulee? Stefan kysyi nauraen, kun kävelin hänen ohitseen tallikäytävällä.
- Haha, ei millään jaksais tehdä useampaa reissua! vastasin hänelle nauraen ja jatkoin matkaani Foggyn karsinalle.
Tamma oli jo valmiiksi karsinassaan, joten aloin heti harjaamaan sitä. Foggy oli kokonaan ohuen turvepeiton alla, joka pölisi ihanasti harjatessa.
- Noniin, voisinko mä olla jotenkin avuksi? äitini kysyi, kun hän saapui karsinalle.
Opastin häntä selvittämään Foggyn hännän sekä harjan.
- Eiköhän se onnistu. Olenhan minä usein selvittänyt sinun ja siskosikin hiuksia, äiti sanoi ja iski silmää.
Hoidimme Foggya hiljaisuuden vallitessa. Kävin tamman läpi monella eri harjalla ja putsasin myös kaviot. Foggy oli kiltisti kokoajan; seisoi nätisti paikoillaan eikä heilutellut häntäänsä tai kakkinut, kun äiti oli hännän kimpussa. Kun häntä oli selvitetty, tein siihen pienen letin.
- Sinä ja sinun onnenlettisi, äiti huokaisi.
- Se on tuonut paljon onnea minulle sekä hevoselle, kun ollaan oltu kisoissa. Ja sinä kyllä tiedät sen! yritin puolustautua.
- No joo, ehkä sitten niin.

Puoli kymmeneltä Foggylla oli jo suojat jalassa. Heitin satulan tamman silkkiseen selkään ja asettelin satulahuovan hyvin tarkasti molemmilta puolilta. Aloitin kiristämään satulavyötä useasti, sillä satulahuopa meni aina huonosti, kun laittoi vyön kunnolla kiinni.
- Älä huoli, hänestä tulee aina tuollainen perfektionisti, kun ollaan menossa kisoihin, kuulin äidin sanovan.
Käänsin katseeni ja näin Kasperin ja äidin juttelevan karsinan ulkopuolella.
- Haha, ei se mitään, eikös me kaikki olla joskus perfektionisteja. Mutta niin, Antsu, sä starttaat toisena siinä raviohjelmassa, joten saat mennä maneesiin verkkaamaan heti ku oot valmis, Kasper ilmoitti ja jatkoi sitten matkaansa.
- Täälähän on mukavan näköisiä poikia, äiti sanoi hymyillen ja iskien silmää.
Pyöräytän silmiäni ja jatkan satulavyön kiristämistä. Kun olen viimein tyytyväinen lopputulokseen, laitan suitset Foggyn päähä. Pyydän äitiä sulkemaan remmit sillä aikaa, kun laitan kypärän päähän ja hanskat käteeni. Talutin Foggyn ulos karsinasta, ja nousin heti selkään. Kävelimme maneesiin, missä oli jo pari ratsukkoa verryttelemässä.

Kävelimme pienen tovin ja aloin sitten keventelemään. Foggy tuntui reippaalta ja sain tehdä paljon puolipidätteitä pitääkseni tamman hyvässä vauhdissa. Tein paljon taivutuksia ja siirtymisiä, jotta saisin Foggyn hyvin kuulolle. Jatkoin vielä hetken harjoitusravissa, kunnes oli aika aloittaa ensimmäinen luokka. Olisin luokan toinen lähtijä, joten kävelin Foggyn kanssa odotusajan. Kun meidät kutsuttiin radalle, perhoset villiintyivät mahassani. Suorituksemme alkoi vähän mutkittelevalla tiellä mutta alkutervehdyksen jälkeen laitoin jalat hyvin kiinni ja ratsastin tarkasti. Foggy liikkui onneksi omin jaloin eteenpäin, eikä minun tarvinnut keskittyä hirveästi eteenpäin ratsastamiseen. Jännityksen takia en kuitenkaan ollut ihan rentona joten pompin aika paljon satulassa ja samalla käteni häiritsi Foggyä. Tamma protestoi epätasaiseen käteen heittelemällä päätään ja kerran rikkoi ravin käyntiin asti. Loppuradasta pystyin jo kuitenki itse rentoutumaan enemmän, joka vaikutti myös Foggyyn positiivisesti. Lopputervehdyksen jälkeen taputin tammaa kaulalle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin pois radalta. Kävelimme rennosti sen aikaa, kun muut ratsukot olivat suorittamassa rataa. Sijoituimme luokassa viimeiseksi, mikä ei tullut yllätyksenä, sillä olihan ratamme kaukana tasaisesta ja hyvästä.

Toisessa luokassa (helppossa C:ssä) olimme ensimmäisessä verryttelyryhmässä. Otimme vähän ravia, jonka aikana teimme vähän väistöjä ja erilaisia kiemurauria. Yritin saada istuttua satulassa tasaisesti ja rentouduttua enemmän. Koska tähän rataan kuului myös laukka, otimme sitä pari pätkää pääty-ympyrällä. Laukassa yritin parhaani mukaan ratsastaa Foggya taipuisaksi ja paremmin kuulolle. Verryttelyn jälkeen odottelimme omaa vuoroamme kävellen ja kun meidän vuoro tuli, minua ei jännittänyt enää niin paljoa. Pysähdys ravista käyntiin ei onnistunut ihan suoraan, mutta muuten alkurata tuntui hyvältä. Foggy ei ollut ihan tasaisesti tuntumalla ja tamma tuntui kiihdyttävän askeliaan kokoajan, mikä sai minut hieman hermostumaan. Yritin ajatella hitaita asioita ja istua syvällä satulassa, jotta saisin tamman kulkemaan rauhallisemmin. Ennen laukkaa Foggy tuntui todella hyvältä, mutta laukassa tammalla oli kiire ja laukkaympyrästä tuli todella vauhdikas. Ravipätkä laukkojen välissä oli hyvän pituinen ja sain Foggyn takaisin avuille. Toinen laukkapätkä onnistuikin jo paremmin. Lopputervehdykseen saavuimme tasaisella ravilla ja pysähdys onnistui nyt paljon paremmin. Taputin tammaa paljon ja kävelimme pois radalta.

Kävelin Foggyn kanssa tallipihaan ja tulin alas selästä. Löysäsin satulavyötä ja talutin tamman karsinaan. Aloin riisumaan varusteita, kun äitini tuli katsomaan meitä.
- Noh, mikä fiilis? hän kysyi.
- Noin niin kuin omasta mielestä meni ihan ookoosti. Alkuradasta olisi saanut olla enemmän tasaisuutta, mutta minkäs sille voi kun piti itse niin jännittää, vastasin virnistäen.
- Niin, aina ei voi kaikki onnistua!
- Mutta menihän meillä siellä Noitamäessä hyvin, kun sijoituttiin toisiksi! huomautin samalla, kun annoin satulan äidin pidettäväksi.
Otin Foggylta suojat sekä suitset pois ja kasasin kaiken äidin syliin. Laitoin kevyen loimen tammalle ja lähdin sitten auttamaan äitiä varustehuoneeseen. Sillä aikaa kun äitini jutteli vielä Sinten kanssa, kävin laittamassa Foggylle suojat jalkaan ja vein sen tarhaan. Tullessani tarhoilta, äiti oli jo auton luona valmiina, joten lähdimme kotiin.

Sinten kommentti

Musta on kiva, että osallistut Foggyn kanssa kisoihin. Olette edistyneet paljon tunneilla, ja yhteistyönne on todella hyvää. Vielä vähän harjaannusta ja kisakokemusta, niin tulee tosi hyvä! Kannattaakin osallistua paljon kisoihin, jotta kisajännitys pääsee laskemaan ja kisatilanteista tulee turvallisemman tuntuisia. Kisajännitys on nimittäin todella yleinen syy siihen, miksei suoritus yleensä mene aivan nappiin - toisin kuin omalla kotikentällä.

Olipa mukava kisatarina luettavaksi! Kuvailit hyvin jännitystä ennen radalle ratsastusta ja äitisi mukana olemista. Tosi hyvää kuvailua ja pohdintaa. Löysin muutamia virheitä:

Täälähän = täällähän

helppossa C:ssä
-> helpossa C:ssä

17,50v€

[Loci]

Suojat, tuo katoava luonnonvara!

Säiden valtias oli hetkeksi hellittänyt, vaikka päivä olikin vilpoinen. Sinte oli toki käskyttänyt minut ainoana tallityöntekijänä aamuvuoroon ja lisäksi laittanut vielä To Do -listalle Foggyn läpiratsastuksen. Vaikka suosittu tamma olikin ahkerasti käynyt tunneilla, oli se viikon aikana saanut tavallista enemmän lepäillä. Laskettuani heinäkärryt paikoilleen suuntasin sisälle talliin ja etsin kaiken tarpeellisen, mitä käsiini sain. Foggyn suojat olivat aivan hukassa, itseasiassa en löytänyt yksiäkään sopivia suojia tai pinteleitä.

Hetken pähkäiltyäni kävelin toimistoon, missä Sinte siristeli laskuja tai muita tärkeitä papereita. Koputin ovenkarmiin ja sain naisen huomion itselleni. Kerroin tilanteen ja nainen naurahti, lähinnä itselleen:
– Voi minua höpsöä, taisin ajattelemattomana juuri laittaa kaikki sopivat suojat ja pintelit pesuun. Olivat aivan kuraiset ahkeran käytön jäljiltä.
– Mitäs sitten teen, suojilla kestää kuitenkin kuivia jonkin aikaa ja minulla olisi oikeastaan vain nyt aikaa ratsastukselle.
– Sovitaan, että tämän kerran voit ratsastaa ilman suojia, tarkasta kuitenkin kaikki jalat kolhujen varalta.
– Selvä, sanoin ja poistuin takaisin Foggyn karsinalle.

Foggy lampsi mukavasti perässä ja antoi minun hoitaa itsensä tyynen rauhallisesti. Vilkaistessani tarhasuojia ymmärsin hyvin Sinten suojienpesuvimman: pikkukivet ja muta olivat kuorruttaneet suojat ulkoa ja sisältä. Kentällä Foggy oli oma kohtelias itsensä ja sain säädellä kaikki turhitta mukinoitta, vaikka korvat kääntyivätkin niskaa vasten satulavyötä kiristäessäni. Alkuun tamma pohdiskeli, mutta jo toisen pyynnön jälkeen lähti kiltisti kävelemään uralle.

Sää oli vielä parempi tällä hetkellä ja alkukäyntien aikana kerkesin jopa hieman ihastella maisemia: kentänlaidan pajunkissat olivat vielä harmaita, mutta eivät enää kauan, osasta vielä hieman näkyi valkeaa. Viereinen metsä oli saanut sulatettua suurimmat lumet ja ihan kuin jossain aurinkoisen paikan tietämillä koivu olisi puskenut hiirenkorvaa. Kesä olisi pian täällä.

Tarkastin kaiken olleellisen ratsastuksen aikana: pysähdyksen käynnistä ja ravista, siirtymät kaikkiin askellajeihin ja taivuttelut ja kokoamiset. Foggy teki kaiken tämän kuin ammattilainen konsanaan, eikä uusi tehtävä parin kerran jälkeen tuntunut vaikealta. Toki aloittelijoilla oli hankalampaa yleensä ollut tamman kanssa, mitä nyt olin sivusta päässyt tunteja seuraamaan, mutta luulen viisaan tamman sopeutuvan hyvin uusiin ratsastajiin ja ymmärtävän, milloin mietiskelyt eivät auta.

Erityisen tyytyväinen olin tamman laukkaan: pyörivä, energinen laukka, jonka kanssa sain tehdä melkein mitä tahansa. En kuintenkaan jäänyt kentälle pyörimään havaittuani kaiken toimivan, vaan noin 30 minuutin jälkeen annoin tamman huokaista rauhassa loppukäyntien merkeissä.

Jo satulasta laskeuduttuani tarkastin jalat, ainakaan mitään näkyvää ei ollut, vaikka selkeästi huomasi tamman hieman hivuttaneen. Onnekseni rauhallisessa tempossa eivät takakaviot olleet etusääriin kolahdelleet. Tästä selvittäisiin varmasti linimentillä ja jalkojen tarkkailulla.

Foggy sai päiväruokansa karsinaan, kun itse lähdin jynssäämään vielä tarhasuojia puhtaiksi. Mutakuorrute ei sitten millään meinannut pelkän harjan kanssa lähteä, joten turvauduin vesisuihkuun. Märät suojat toki myös viilentäisivät vielä jalkoja ja tiesin tässä kevään mittaan heittäneeni useamman kuin yhden tarhasuojan roskikseen kulumien takia. Syötyään Foggy pääsi takasin Jaden ja Zaran luokse. Lupasin tammoille, että päiväheinien kanssa en turhaan viipyilisi.

Sinten etsin vielä käsiini ja ilmoitin pahaenteisesti uhkaavasta suojakadosta. Nainen selaili hetken papereitaan ja ilmeisesti löysi etsimänsä.
– Mitäs kaikkia suojia tarvittaisiin siis lisää? Ainakin poni- ja cob-koon jänne ja hivutussuojia? Sinte kysyi ja hörppäsi kahviaan.
– No ainakin niitä, lisäksi tarhasuojia on lennellyt roskiin ihan urakalla, kun ovat polkeneet tarhoissa korjauskelvottomiksi. Muistaakseni myös kaikenkokoisia butseja on saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa, jos et ole tunneilla huomannut noita värikkäitä yhdistelmiä, huokaisin ja painuin vielä hetkeksi mietteisiini: – Niin, ja useammat heijaistinsuojat ovat kanssa ahkeran maastoilutalven myötä päätyneet vähintään korjauskasaan, niitä taisi nyt olla alennuksessa, jos en väärin muista.
– Selvä, laitan nämä ylös. Kiitos, kun ilmoitit, pitänee varmaan tässä pian tehdä ihan inventaario näistä varusteista, Sinte sanoi hymyillen.
Poistuin vielä täyttämään taas kerran heinäkärriä ja ruokkimaan noita kevätpöhinöissä olevia pohjattomia vatsoja.

Sinten kommentti

Onpa kiva päästä pitkästä aikaa lukemaan sun kirjoittamia tarinoita Kevät on selvästi suojakadon aikaa, melkein joka vuosi saa olla tilaamassa uusia suojia ja pinteleitä. Kura on sitten se toinen vihoviimeinen asia! Pitää seurata niitä Foggyn jalkoja, ettei ilmene mitään yllättävää. Kiva että ehdit kuitenkin treenata ja käydä tamman läpi kaikissa askellajeissa.

Perus Locia: siisti, persoonallinen ja lähes virheetön tarina. Näitä on aina yhtä kiva lukea! Piirros oli loistava lisä, se on tosi tarkasti piirretty ja väritetty. Sen eteen on ihan selvästi nähty paljon vaivaa, todella upea piirros! Sun kehityksen huomaa myös piirroksista

poni- ja cob-koon jänne ja hivutussuojia
-> poni- ja cob-koon jänne- ja hivutussuojia

PS: hyväksyn tämän myös ekstratehtävän suorituksena ("Valitse yksi Metsälammen hevosten kuvista ja kirjoita sen pohjalta tarina.")

26,50v€

[Antsu]

Tallipäiväkirja

13.5.2015 – sää aurinkoinen, lähes pilvetön taivas.
Tänään kävin ratsastamassa Foggylla. Menin tallille päivällä ja hain tamman heti sisälle. Harjasin Foggyn huolellisesti läpi sekä selvitin hännän sekä harjan. Tamma seisoi hyvin paikoillaan ja antoi minun harjata. Putsasin kaviot hyvin kavikoukun sekä -harjan kanssa, sillä huomasin, että yhteen jalkaan oli jäänyt kiviä. Varustaessa Foggy ei tehnyt mitään kummempia – kuten ei yleensäkään.

Menimme kentälle, joka oli hyvässä kunnossa ja sinne oli jätetty eilisen tunnin esteet. Kävin nostelemassa pari ristikkoa ja pystyä n. 60cm korkeudelle ja laitoin myös pari ravipuomia. Foggy kulki rauhallisena mukana kokoajan eikä se välittänyt vaikka siirtelin puomeja. Aloitimme tamman kanssa alkukäyntien jälkeen ravipuomeilla. Foggy oli melko reipas mutta silti hyvin kuulolla. Menimme puomit pari kertaa ja otimme sitten pari estettä mukaan. Menimme puomit ja jatkoimme ravissa ristikolle. Foggy hyppäsi pienesti ja jatkoi laukalla eteenpäin. Laukassa jouduin jarruttelemaan tammaa enemmän kuin ravissa, sillä vauhti meinasi kasvaa liian suureksi. Tulimme ravipuomit sekä pari ristikkoa pariin otteeseen ja pidimme sitten pienen hengähdystauon. Foggy käveli reippaasti eteenpäin ja oli jo lähdössä raviin, kun keräilin ohjia takaisin. Nostin käynnistä laukan ja teimme ympyrän, jonka jälkeen ohjasin ristikoille. Esteiden jälkeen siirrin Foggyn raviin ja tulimme ravipuomit. Sain tehdä pidätteitä todella paljon, varsinkin lähestyessämme ravipuomeja. Foggy muistutteli minua hyvin ulkoavuista, jotka meinasivat unohtua välillä. Loppuun saimme kuitenkin hyvin onnistuneita hyppyjä sekä teitä. Teimme rennon eteen-alas verryttelyn loppuun.

Tallissa riisuin tammalta varusteet ja harjasin sen vielä kertaalleen läpi. Foggylla oli jo mieli mennä ulos, sillä päiväheiniä jaettiin, joten tällä kertaa tamma ei ollut ihan rauhallisemmasta päästä. Ulos kävellessä tamma ei kuitenkaan yrittänyt karata eikä tehdä tuhmuuksia. Kun Foggy oli tarhassa, kävin laittamassa varusteet ja harjat omille paikoilleen ja lähdin sitten kotiin.

Sinten kommentti

Foggylla taisi olla virtaa! Kiva että se pääsi vähän hyppäämään. Foggy on viime aikana osallistunut melko paljon koulutunneille, voi olla että se jo kaipasi puomeja kavioidensa alle! Saisit hypätä Foggylla enemmän myös estetunneilla! Ootko viimeaikoina harkinnut estekisoihin osallistumista?

Olipa hauska, hieman erilaisempi tarina tallipäivästä! Tämä oli kirjoitettu pienen päiväkirjamerkinnän näköiseksi Ytimekästä kerrontaa, lähes virheetöntä tekstiä.

10,30v€

[Minkki]

Foggy lähdössä tunnille.




Sinten kommentti

Ihana kuva Foggysta! Punainen verho tuo kuvaan mielenkiintoisen tunnelman ja taustalla oleva satula kertoo tulevista tapahtumista. Oikein nätti kuva! Olet onnistunut erityisen hyvin suitsien remmien ja solkien piirtämisessä.

18,70v€