Foggyn päiväkirja

[Sinte]

A Foggy Day

rp-t, 154 cm
Omistaja: Jenna S.

Hevoskohtaiset ohjeet

* Foggylla on oltava aina suojat jalassa sen liikkuessa karsinan ulkopuolella!
* Kesäisin nisät rasvataan päivittäin Tummelilla
* Rankkojen hikitreenien jälkeen iltamössöön lisätään elektrolyyttijauhetta sekä 2 rkl vitamiinijauhetta

[Jenna S.]

Tänään olisi Foggylle suuri päivä! 9-vuotias tamma on ollut varsasta asti minun omistuksessani, joten hieman jännitin sen sopeutumista uuteen talliin. Uskon kuitenkin, että tämä on hyvä vaihtoehto Foggylle päästä ns. toteuttamaan itseään ja opettamaan pieniä ratsastajan alkuja harrastuksen saloihin! Ja pääsisihän se kuitenkin yhä edelleen kanssani kisaamaan ja treenaamaan.

Kuten arvata saattaa, lastaus meni tamman kanssa hienosti, joten pääsimme pian matkaan! Mielessäni stressasin Foggyn jalkojen kestämistä kuljetuksen aikana, mutta soitettuani miehelleni, rauhoituin. Reilun puolen tunnin päästä kurvasin Metsiksen pihaan ja sainkin heti Sannan avukseni purkamaan Foggya kopista. Tamma tuli aika hurjalla vauhdilla trailerista pihalle, mutta pysähtyi kuin seinään saadessaan maata kavioidensa alle. Taputin Foggya ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Tallissa talutin tamman sille varattuun karsinaan ja aloin purkamaan kuljetus suojia ja loimea. Sydän kurkussa tarkistin Foggyn jalat vain todetakseni niiden olevan vahingoittumat, jee! Aloin paasaamaan pahaa-aavistamattomalle Sannalle Foggyn jalkojen huollon tärkeydestä, mutta tämä rauhoitteli minut alta aikayksikön lupaamalla Foggyn jalkojen hoidon olevan ensiluokkaista. Harjailin hieman levottoman oloista Foggya hetken aikaa, kunnes pistin sille suojat jalkoihin ja lähdin taluttelemaan sitä pihalle.

Pihamaalla Foggy vaikutti rauhoittuvan silmin nähden. Se nuuhki ilmaa ja hörisi vaimeasti tarhoissa oleville hevosille. Kävelin sen kanssa mukavan mittaisen lenkin, joka kulki ensin tallipolulta oikopolulle ja siitä metsälammenviertä takaisin tallille. Matkalla pysähtelin ja peruutin tamman kanssa useaan otteeseen, se kun meinasi vähän hätiköidä edelleni koko ajan.

Tallilla hieroin tammaa vielä hetken leperrellen sille hellästi ennenkuin menin jättämään Sannalle kilometrin mittaisen hoito-ohje lapun. Sanna nauroi minulle päin naamaa, mutta jätin lapun kuitenkin "ihan vain varmuuden vuoksi". Autossa ajellessani takaisin kotiinpäin tunteeni vaihtelivat surusta innostukseen ja jännitykseen, toisaalta kamalaa viedä rakas ystävä toiseen talliin mutta toisaalta taas en malta odottaa näkeväni Foggyn työn touhussa tunneilla ja pikkutyttöjen rapsuteltavana!

Sannan kommentti

Ihanaa että pääsitte Foggyn kanssa turvallisesti perille, vaikka Foggyn jalat jännittivätkin matkan varrella. Toivottavasti Foggy kotiutuu nopeasti Metsikseen: hän onkin jo ehtinyt tutustua tarhakavereihinsa Tigruun ja Cheriin. Tallissa Foggy sijoitettiin toistaiseksi ulkokarsinoihin, päätallissa ei ole ainuttakaan vapaata karsinaa. Mikäli karsinoita vapautuu, niin Foggy pääsee päätalliin tutustumaan tallikäytävän vilskeeseen! Foggy vaikuttaa luonteeltaan sen verran monipuoliselta, että hän tulee todennäköisesti käymään kaikentasoisilla tunneilla - ja sinä saat ilman muuta käydä liikuttamassa hevostasi ihan milloin tykkäät! Foggy aloittaa tänään myös hoitajahaussa. Toivottavasti viihdytte Foggyn kanssa Metsiksessä!

Tarina oli lyhkäinen, siisti ja kieliopillisesti melko virheetön! En löytänyt pätkästä sellaisia virheitä, joita minun pitäisi erikseen ruveta selvittämään. Muutamia yhdyssanavirheitä kuitenkin löytyi: korjaan ne tässä alla.

ratsastajan alkuja = ratsastajanalkuja
kuljetus suojia = kuljetussuojia (konsonantit (s) voi laittaa yhdyssanassa peräkkäin, toisin kuin vokaalit)
silmin nähden = silminnähden (-||-)

12,20v€

[Ayla]

Usva oli peittänyt Metsälammen ratsastustallin pihan täysin suojiinsa, eikä eteensä nähnyt kuin metrin verran. Tunkaisin pipoani syvemmälle päähäni ja katselin sen verran ympärille mitä nyt satuin näkemään. Hevoset olivat luultavammin sisällä, olihan kello jo, vaikka miten paljon. Aikani ei olisi riittänyt käydä päivällä, joten päätin käväistä edes vilkaisemassa Metsistä, sekä hoitsuani Foggya!

Astuin päätalliin sisälle ja tunsin lämmön kietoutuvan nytten ympärilleni. Kylmä talvi olisi ilmiselvästi lähestymässä, enkä pystyisi estämään sitä mitenkään. Onneksi mieltäni lämmitti ajatus lämpimästä kaakaosta kädessäni mukavan maaston jälkeen, niitä odotellessa. Hymähdin ajatukselle ja astelin peremmälle talliin, jossa hommissa olikin luultavammin itse tallin omistaja, Sanna Eloranta.
"Ai moi! Toivottovasti et hirveän pitkään siinä seissyt, kun minä painelen vain töitä", nainen sanoo.
"Een, juuri tähän tuli etsiskelemää Foggya", vastaan "Ajattelin, että sä varmaa olet Sinte?"
"Olen, olen! Foggy onkin tuossa viereisessä rakennuksessa ulkokarsinnoissa. Sinne olen just viemässä heinät. Jos viitsit niin voisitko auttaa kantamaan nämä paalit sinne?", Sinte sanoo hymyillen ja nyökkään vastaukseksi. Otan pari paalia ja lähden takaisin ulos, jossa oli alkanut hämärtämään entistä enemmän. Onneksi valot valaisivat tietäni ja näin jopa lukea "A Foggy Day" nimisen hevosen kylttin. Pudotin paalit maahan ja avasin oven katsoakseni tammaa vähän lähempää. Foggyn ilme kirkaistui ja se katsahti minua uteliaan näköisesti. Sen lempeät silmät, eivät kertoneet tarinaa mistään suremisen aiheesta ja pystyin jopa hymyilemään pitkästä aikaa leveästi ollessani hevosten seurassa. Tamma osoittautui myös herkkupepuksi, sillä sen täytyi katsahtaa taskuni varmuuden vuoksi. Tämän jälkeen se hapuili takissa olevan heinän korren.

Siinä hetken rapsutellen ja leperrellen kaikkea mahollista Foggylle myös itse Sinte pääsi vihdoin perille asti. Olin ehtinyt tutstua tähän poniin vähäisen lyhyessä ajassa ja kaikki tuntui ihanalta.
"Voit antaa tuosta paalista Foggylle evästä. Varo ettei tamma pääse livahtamaan karsinnasta ulos. Se on vähän vekkuli tapaus, vaikka siitä ei uskoisi!", Sinte sanoo naurahtaen. Otin paalista ne siivut mitkä siinä oli ja heitin ne sitten tammalle, joka alkoi heti popsimaan heiniään tyytyväisenä.
"Ompas Foggy kyllä todella mukava tapaus", sanon Sintelle, joka ei työnsä tohinoissa kuullut yhtikäs mitään.
"Foggy on muuten yksityinen, Jenna omistaa sen. Todella huolehtivainen omistaja, joten kannattaa varautua, että saat kasan hoito-ohje lappuja", Sinte naurahtaa taas huolettomasti.
"Kuulostaa pahalta", sanon naurahtaen.
"Ei se ole paha. Huolehtii vain ponistaan ehkä vähän liian tarkkaan. Todella mukava hän on ja varmasti tykästyy sinuun, kun tammaa hoidat", Sinte lepyyttää minua. Itseäni vähän karmi se, että saisin hoito-ohje lappuja vinon pinon, vaikka olenkin hyvin vastuullinen hoitaja ja uskallan sanoa, jos jokin on pielessä. Olenhan sentään omistanut omankin hevosen. Kuitenkin osaan olla hyvin avoin kaikelle ja eihän sitä ikinä tiedä miten mukava tämä Jenna olisikaan. Odotin ainakin hänen näkemistään kovasti, sekä yhteistä taivalta hänen ponin kanssa!

Suljin oven kiinni ja kuulin vain hevosten kolinaa enää ympäriltäni. Hiippailin maneesille päin ja katsoin vähän missä mitäkin on. Kyytini oli vähän myöhässä, joten mikäpä siinä, jos vähän ennestään paikkoja tsekkaisi. Paikka näytti todella mukavalta ja viihtyisältäkin, vaikka hämärässä ei välttämättä tallin kokonaista hohtoa huomaisikaan. Kyllä se silti hohti jopa hämärässä minun silmissä. Vähän ajan kuluttua pihaan heijastui valoa, joten hölkäsin sinne. Niin kuin arvelinkin kyytini odotteli siinä. Kipusin äkkiä auton kyytiin ja katselin vielä aavemaisen kaunista tallia usvan seasta, jossa valot heijastivat enää usvan seasta. Täydellinen, se kuvasi tämän hetkistä tallia loistavasti. Enää puuttui se minkälaisia muut tallilaiset ovat. Susan varmastikkin kertoisi tallista ja tallilaisista minulle lisää seuraavalla kerralla, odottin sitä jo nytten innoissani.

/Kirjoitin tämän ekan tarinan, kun innostusta riitti ja suoritin sen edellisen henkilö esittely jutun Toivottovasti tämä kelpaa!

Sannan kommentti

Kyllä minulle kelpaa ihan millaiset hoitomerkinnät vain, kokeilemalla oppii aina uutta! Ihanaa että löysit perille ja tykästyit Metsikseen – vaikka näinä pimeinä syysiltoina onkin hiukan vaikea hahmottaa ympäristöään. Minusta oli hyvä idea, että aloitit uuden hoitohevosen kanssa rauhallisesti tutustumalla: hyvä ja kestävä ystävyyssuhde pitää rakentaa tukevalle pohjalle! Seuraavalla kerralla voisit vaikka käydä taluttelemassa Foggya, tai pyytää jotakuta neuvomaan ja ohjaamaan maneesinlaidalle – jos siis aiot kokeilla Foggylla ratsastamista. Toivottavasti pääset pian tutustumaan Jennaan ja muihin tallilaisiin – päivä taitaa olla siihen otollisin ajankohta vuorokaudesta!

Ensimmäinen hoitotarinasi oli mukavan pituinen, ja hallitset selvästi kappalejaot (olen saanut tolkuttaa niitä monelle) ja repliikit. Suosittelisin kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota tekstin aikamuotoon: tarinassa ajankohdat hyppelivät menneisyyden (imperfekti) ja nykyhetken (preesens) välillä. Teksti kannattaa selkeyden vuoksi kirjoittaa kokonaan yhdessä valitussa aikamuodossa, lukuun ottamatta joitain tarkoin valittuja ja harkittuja kohtia. Teksti oli melko siistiä, ja yllätyin erityisesti siitä, kuinka hyvin olit onnistunut repliikkin lainauksissa! Muutamia hassuja lauserakenteita löytyi.

"...olihan kello jo, vaikka miten paljon."
-> tässä "vaikka" ei olekaan konjunktio, minkä vuoksi sen eteen ei tule pilkkua:
-> "...olihan kello jo vaikka mitä."

"...tunsin lämmön kietoutuvan nytten ympärilleni."
-> "nytten" on puhekieltä. Lauseen rakennetta voisi myös hiukan korjailla:
-> "...tunsin lämmön nyt kietoutuvan ympärilleni."

heinän korren
-> kun kaksi sanaa muodostavat yhteisen käsitteen, syntyy yhdyssana:
-> heinänkorsi, heinänkorren

ompas = onpas
hoito-ohje lappuja = hoito-ohjelappuja
varmastikkin = varmasti + kin = varmastikin

17,80v€

[Ayla]

Viimeisetkin lehdet tippuvat puista ja huokaan syvään. Aurinko paistaa kauniisti taivaalta ja pilvet etenevät pitkin sinistä taivasta tehden erinlaisia kuvioita samalla. Siniharmaat silmäni loistivat kuin timantit, ainakin ihmiset ovat näin sanoneet. Haroin vaaleitahiuksiani pois silmiltä ja lähdin kävelemään kohti Foggyn karsinnaa. Siellä minua odotti Jenna, jonka tapaamista olin jännittänyt. Nainen kuitenkin hymyili niin iloisen näköisenä minulle, että jännitys laantui. Nainen oli minua lyhyempi ja hänellä oli vaaleathiukset niin kuin minullakin.
"Hei! Olet varmaan Jenna? Minä olen Ayla Rieger" sanon naiselle reippaasti.
"Juu olen. Kiva tavata Foggyn hoitaja", nainen sanoo vähän ujosti "Oletko asunut jossain muualla kuin suomessa, kun noin erikoinen nimi"
"Australiassa", vastaan lyhyesti. "Kuulin Sinteltä, että minua saattaisi odottaa kunnon hoito-ohje nippu"
"Itse asiassa ei odota. Unohdin ne kotiin, voi rähmä!" Jenna naurahtaa. Pieni ujous alkoi vähän jo kadota ja pienikokoisen naisen äänikin pääsi pikku hiljaa valloilleen meidän jutellessamme niitä näitä. Jennan pelottava perfektionistisuus hieman karmi minua ja taisin siitä hänelle sanoa, mutta Jenna tyytyi vain nauramaan asialle ja myönsikin olevansa vähän yli perfektionisti.

Rupatteluiden jälkeen aloitimme Foggyn harjaamisen. Laitoimme tammalle suojat jalkaan ja kaikki muut varusteet päälle, jotta pääsisin kokeilemaan Foggya selästä käsin. Tamma puhkui intoa, kun talutin sitä kohti kenttää, mutta turha hötkyily hävisi aika äkkiä minun hypätessä selkään.
"Voit verrytellä itse ihan miten vain, ja ei tarvitse pelätä mua en yleensä syö ketään, vaikka homma ei heti toimisi", Jenna sanoo kentän laidalta. Aloin ottamaan tuntumaa parin kierroksen päästä ja Foggy kantoi minua kuin pienintäkin aloittelijaa selässä, mutta pian se älysi ettei tarvitse olla niin varovainen. Annoin Foggylle pohkeita ja se lähti reippaasti raviin heti, kun käskin. Tein paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Tamma kuunteli oikein hyvin minua kokoajan, joten ratsastin Foggylla täyskaaron. Vaihdettua suuntaa jatkoin samoja hommia, mutta homma vähän vaikeutui sillä itse en osannut ratsastaa vasempaan kierrokseen.

Taluttelin Foggya lopuksi maastakäsin. Poni aivan hikinen ratsastksen jälkeen, sillä Jenna rupesi loppuvaiheilla hakemaan minusta minun taidot esiin, joita en ilmeisesti hänelle näyttänytkään kokonaan.
"Sinusta on potentiaalia, vaikka mihin!" Jenna hehkuttaa vieressäni.
"En taida olla ihan samaa mieltä" sanon naurahtaen.
"Minun mielestä teidän kannattas mennä ihan suoraan huomisiin koulukisoihin, vaikka helppo c:n" Jenna sanoo "En sitten vitsaile. Itse asiassa voisinkin ilmoittaa teidät siihen luokkaan. Siinä sitten voidaan vähän katsoa missä olisi hiomista seuraaviin kisoihin"
"Selvä on, mutta tää oli sit sun idea" vastaan hänelle ja virnistän taluttaessani ponia sen omaan karsinnaansa. Otimme varusteet yhdessä pois ja suuntasimme sen jälkeen omille teillemme. Itse menin tutustumaan lisää Metsiksen päätalliin.

Yllätyksekseni Susan oli hoitsunsa kanssa päätallissa. Moikkasimme toisiamme ja rupattelimme vähän niitä näitä. Ihastelin siinä samalla Kisua, joka oli oikein kaunis! Susanin lähdettyä ratsastamaan siirryin katsomaan muita hevosia läpi. Vaaleahiuksinen tyttö aherti omissa mietteissään karsinnan edessä, josta kurkisteli valkean ponin pää.
"Hei olen Ayla", esittöydyn ja ilmestyen hänen eteensä.
"Ai hei. Tarvitsetko apua vai?", hän kysyy.
"Een. Ajattelin vain tutustua talliporukkaan"
"Niin joo.. Olen Vilja, tässä on mun hoitsu Cheri", Vilja sanoo esitellen itsensä ja hoitsunsa. Cheri omisti ainakin mahan ja kympin luonteen. Kaiken huipuksi poni oli oikein söpökin.
"Se on kyllä söpö", Vilja myöntää naurahtaen samalla, kun aloitti sen harjaamisen. Itse vain tyydyin rapsuttelemaan Cheriä, joka selvästikkin nautti saamastaan huomiosta.

//En osaa yhtään noita aikamuoto hommia. En tiedä miksi mulla menee vaan totaalisesti hermot kun en vain osaa. Tiedostan kyllä, että kirjoitan vaikka miten mutta en jaksa korjata asiaa mitenkään (koska en jotenkin hahmota niitä?). Äikkä ei ole mun vahvinta alaa. Tämän lopetin nyt töksähtäen, sillä itselläni ei riittänyt mielikuvitus

Sannan kommentti

Ihanaa että pääsit tutustumaan Jennaan, ja ratsastus Foggylla sujui odotusten mukaisesti. Jenna puhui ihan totta suostutellessaan sinua harjoituskisoihin: huomasitko jo, että sijoituitte Foggyn kanssa ensimmäiseksi ratsukoksi Helppo C -luokassa? Paljon onnea ansaitusta voitosta! Minusta on myös mukavaa, että tutustuit muutamaan Metsiksen tallilaiseen – tuttuja kasvoja uskaltaa helposti pyytää maastoon seuraksi, eikä epäselvistä asioista kysyminen olekaan välttämättä enää niin hankalaa.

Ei haittaa ollenkaan, vaikka et heti sisäistäisikään neuvomiani asioita – kyllä ne sieltä tulevat ajan myötä. Sano rohkeasti, jos et ymmärrä jotakin neuvoistani: tarkennan mielelläni! Aikamuodot saattavat olla hiukan hankalia, eikä kannata stressaantua, vaikka ne eivät sujuisikaan heti.

Aikamuodot tarkoittavat siis ajanmäärettä, jossa teksti on kirjoitettu. Milloin tapahtumat tapahtuvat; nyt, eilen vai kenties viime vuonna? Tekstin aikamuodon huomaa verbeistä, eli tekemistä ilmaisevista sanoista. "Syön aamupalaa ja radiosta kuuluu musiikkia. Syötyäni lähden tallille." Alleviivasin edeltävästä lauseesta verbit: niistä näkee, että tapahtumat tapahtuvat nykyhetkessä (eli preesens-aikamuodossa). Jos sama lause kirjoitettaisiin menneessä aikamuodossa (eli imperfektissä), se kävisi muuttamalla pelkkiä alleviivattuja verbejä: söin, kuului, lähdin.

erinlaisia = erilaisia

vaaleathiukset
-> tämä ei ole yhdyssana, sillä siinä on kuvattu hiuksien väriä vaalea-adjektiivilla.
-> vaaleat (adjektiivi = kuvaava sana) hiukset.

"En taida olla ihan samaa mieltä" sanon naurahtaen.
-> Repliikin jälkeen tulee aina pilkku (ellei repliikki lopu kokonaan pisteeseen):
-> "En taida olla ihan samaa mieltä", sanon naurahtaen.
-> "En taida olla ihan samaa mieltä."

16,50v€

[Ayla]

On se vain harmi, että Foggy ajattelee minun olevan kuin porkkana. Ehkä jätän herkkujen syöttämisen vähemmälle, vaikka suuri syy minulla olikin. Syy ja syy.. kisoissa voittajaksi tuleminen oli silti hienoa!

Ja kuvan laittaminen isommaksi on todella vaikeaa.. : D

Sannan kommentti

Ei hätää, en minäkään osaa kuvia suurentaa – saatika sitten pienentää! Välillä se on ollut ongelmana ja päänvaivana, pitäisiköhän mun tutkailla asiaa tarkemmin... hmm. Voi ei, toivottavasti se ei sentään yritä syödä sua! Aivan ihana kuva, himmennykset sopivat kuvan tyyliin. Erityisen hyvin olet onnistunut yksinkertaisuudessa ja värityksessä; tästä voisi aloittaa vaikka sarjakuvan!

8,70v€

[Ayla]

Ensilumen ilo!

Foggy paljasti lumen tullessa alas taivaalta sen villimmän puolensa. Se pomppi ja poikkoili sinne tänne ja tammaa sai käskeä oikein kunnolla. Näköjään ensi lumi antoi Foggylle kunnon tujauksen energiaa, joka ei tosissaan olisi ollut tarpeen. Vein suosiolla Foggyn laitettavaksi talliin, jossa oli jopa lämpimämpää kuin ulkona. Laitoin tamman kiinni käytävälle molemmilta puolilta, jonka jälkeen hain harjapakin ja muut varusteet ulottuvilleni. Harjailin Foggyn pikaisesti ja viskasin varusteet sen niskaan.
"Ayla, oletko jo valmis? Sä oot tosi hidas", Vilja huudahti oven pielestä minun kiirehtiessäni laittaa kypärän solki kiinni, sekä kiristää satulavyötä vielä hieman.
"Tulossa ollaan", huudahdin vastaukseksi ja kipitin poni perässäni ulos.

Lähdimme kävelemään pitkin valkoisia peittyneitä teitä ohi Metsälammen, josta matkamme jatkui Harjupolulle asti ja siitä vielä eteenpäin.
"Eikö olekkin kivat maastot, vaikka et olekkaan vielä puoliakaan koko maastoista nähnyt", Vilja kysyi ja katselin vähän ympärilleni ennen vastaustani.
"Onhan nämä kivat tältä katsomiselta. Eikö tuolla ole Raven?"
"Juu on. Kohta ollaan Kylätiellä, josta aattelin, että mentäisiin laukkapellolle. Katsotaan missä kunnossa se on" Vilja selitti minulle, jonka jälkeen leperteli Cherille jotain ja Foggy tuijotteli välillä pusikoiden ihmeellistä maailmaa, joista loppujen lopuksi ei löytynyt mitään ja tamma lopetti heti hätiköinnit. Matkamme sujui mainiosti laukkapellolle asti ja se vaikutti ratsastus kelpoiselta.

Ravailimme pari kertaa päästä päähän. Foggy oli erittäin innoissaan, eikä se meinannut pysyä housuissaan meidän mentyä Cherin viereen valmiina ottamaan pari laukkaspurttia.
"Än.. yy.. tee.. nyt!", Vilja hihkaisi ja lähti ennen aikoja edellemme laukkaamaan. Foggy ponkaisi laukkaan ja laukkasi sen mitä jaloistaan pääsi, eli ohitse pullamaha Cherin, joka oli yllättävän vikkelä. Tamma oli oikein pörheänä ja pukki lensi aivan yllätyksenä minulle, jolloin tasapainoni heitti.
"Älä putoa!", Vilja huusi takaani naurun ja järkytyksen sekaisella huudollaan. Kampesin loppujen lopuksi takaisin satulaan ja pystyimme välttämään hevosen nappaus operaation, jota en tosiaan kaivannut. Onneksi hoitsuni oli niin viisas, että jopa vähän auttoi minua nousemaan takaisin satulaan.
"En mä koskaa tipu. Mitä sä oikee siellä ees tommosia voit huuella" sanoin Viljalle, joka laukkasi vierelläni.
"Se näytti kuule pahalle!" Vilja sanoi hymyssä suin. Jarruttelimme ennen päätyä ja otimme toiseen suuntaan vähän rauhallisemman laukkaspurtin. Foggy selvästi nautti virkistävästä pikku pakkasesta ja valkeastamaasta, joka oli peittänyt Metsiksen suojiinsa. Cherikin näytti tyytyväiseltä.

"Olipa reissu!", sanoin Viljalle, joka sitten kääntyi minua päin.
"Niin oli. Miten sä pystyit ees siitä asennosta pääsemään ylös", Vilja hämmästeli "sä olit ku lepakko nukkumassa väärinpäin"
"Mä oon painovoiman uhmaaja. Ei siinä muuta selitystä voi olla"
"Ei voi, ei. Mutta minä menen nyt tuonne toisee tallii Cherin kanssa. Yritähä sinä pärjätä tuon höyrypään kanssa. Ei kyllä uskois, että tuo on Foggy! Annoitka sä sille energiajuomaa vai mistä ihmeestä se sai tommoset kiksit" Vilja sanoi naureskellen samalla.
"Ensilumi, pakkanen ei se muuta tarvitse. Moni muuki hevone näytti oleva vähän vauhdikkaalla päällä" vastasin Viljalle, jolle huikkasin lopuksi moikat. Hypähdin alas satulasta ja lähdin talliin pistämään Foggylle hauteet, vain varmuuden vuoksi, ettei seuraavalla kerralla minua odottaisi yllätyksenä kolmijalkainen poni. Siinä samalla taitaisi tulla Jenna saarnaamaan minulle jalkojenhoidon tärkeydestä. Hyvän hengen saarna, jota ei harmikseni ole olemassa.

//Toivottovasti tämä kelpaa Foggyn ajatuksesta ensilumesta uudessa paikassa vauhdikkaan maastonkin saattelemana

Sannan kommentti

Olipa mukava tarina Metsiksen ensilumesta! Kun syksyn synkät sävyt peittyvät ensimmäisen kerran valkoisen lumiharvon alle, on mitä mahtavin idea lähteä kaverin kanssa maastoilemaan. Toiset Metsiksen hevosista olivat innoissaan hetkeksi sataneesta lumesta, mutta vanhemmat ratsut olivat nähneet sen jo niin monta kertaa, ettei niitä jaksanut kiinnostaa ollenkaan – "pyh, se tulee ja menee!". Onneksi et tippunut Foggyn pukeista! On varmasti ollut hankalaa nousta sellaisesta asennosta takaisin satulaan; sussa voisi olla ainesta vikeltäjäksi!

"Foggy paljasti lumen tullessa alas taivaalta sen villimmän puolensa."
-> vaihdetaan sanajärjestystä selkeämmäksi:
-> "Foggy paljasti sen villimmän puolensa lumen tullessa alas taivaalta."

ensi lumi = ensilumi
ratsastus kelpoiselta = ratsastuskelpoiselta
hevosen nappaus operaation = hevosennappausoperaation

Kun kaksi eri sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. kirja ja hylly, kirjahylly), syntyy yhdyssana.

pullamaha Cherin
-> tähän väliin tulee yhdysmerkki, sillä toisena osana on erisnimi (Cheri)
-> pullamaha-Cherin

15,40v€ + extra

[Ayla]

Se tunne, kun rämmit pitkin metsiä etsimässä koiraa. Koirasta ei näy jälkeäkään, ei edes pientä tassun jälkeäkään. Kaiken kukkuraksi etsijä partiomme oli aikamoisen heikko. Minun lisäkseni etsijöinä oli Stefan, jonka puolet tarinoista meni ohi korvien.

"Mä en voi muuta sanoo, kuin että tää on ihan jostain mistä lie", vikisen kävellessäni Stefanin perässä. Pujotellen puita ja hyppien kivien yli.
"Ei tää nyt niin ankeeta voi olla", Stefan sanoo hypätessään kiveltä alas.
"Voi olla!", vastaan, jonka jälkeen katselen ympärilleni "Hei katos tuolla se karkuri näyttää hiippailevan. Arttu tänne, tule tule!"
Petrattavaa taitaa olla kuuntelemisen lisäksi myös koiran kutsumisesta luokse, sillä Arttu vain juoksi päinvastaiseen suuntaan heti, kun edes yritin kutsua sitä luokseni. Stefan nauroi vain vieressäni ja saimme vihdoin hänen ansiostaan Artun kiinni (ja mä sitten tietty autoin parhaani mukaan, eli seisoin vain vieressä).

"Oon ehkä onnellisin ikinä, kun pääsen pois täältä metiköstä", sanon helpottuneesti päästessäni kävelemään hiekkatietä pitkin, joka tuntui oikein tasaiselta kuopista huolimatta.
"Minä oon onnellinen, kun minulla on yhtä positiivista seuraa. Kerrohan mikä oli tämän reissun positiivisin asia?", Stefan kysyy.
"Hmm.. Tää on kyllä paha. Ehkäpä se seura on se kaikista positiivisin asia, vaikka puolet jutuistas menikin ohi. Emmä mikää kävelevä negatiivisuuden tuoja oo", vastaan naurahtaen siihen perään. Ehkä sittenkin taisin olla tällä kertaa se negatiivisin ihminen koskaan. Retki ei nimittäin ollut mikään loistavin, jos ottaa huomioon, että kävelin koko loppu päivän märillä kengillä.
"Odotas hetkinen". Stefan sanoo ja kävelee luokseni, jonka jälkeen kiskaisee pipoani.
"Mitä ihmettä sä teet?", kysyn kummastuneena pitäen samalla pipostani kovasti kiinni.
"Puunoksa", Stefan vastaa heittäen samalla risun takaisin pusikkoon.

Tallille päästyäni päätin harjailla Foggyn oikein kunnolla. Aloitin harjauksen ensiksi kovemmalla harjalla ja vaihtelin harjaa aina välillä kyllästyessäni pitämään yhtä ja samaa harjaa. Ihme tavat, joista ei yksinkertaisesti vain pääse eroon. Onneksi kukaan ei ollut kyyläämässä harjan vaihto sessioitani. Vaihdoin harjoja nimittäin aika tiuhaan tahtiin ja poni tuli puunattua nenänpäästä häntään asti. Hännän selvitys ei ollut niinkään helppo suoritus ja sain käyttää apunani myös selvitysainetta, jonka teho oli mitään sanomaton.
"Johan poni kiiltää. Tässähän tulee jo sokeaksi!", Sinte sanoo kävellessään Foggyn karsinnan ohitse, mutta kääntyi kuitenkin kannoillaan viime hetkellä katsomaan touhujani.
"Oiskoha aika hankkia ne lasit? Ajattelin vain, että näet varmasti nämä kuraiset jala, joita vielä harjaant", vastaan Sintelle, joka remahti nauruun.
"Ei kai sitä huomaa, että oon vähän väsynyt? Okei, erittäin tyhmä kysymys. Kaikkihan sen huomaa", Sinte sanoo vastaten samalla omaan kysymykseeni ja en voinut muuta, kuin naurahtaa naiselle.
"Eiköhä täällä aikamoni siinä tapauksessa kärsi pahasta väsymyksestä"
"Totta.. Kieltämättä porukka täällä tuntuu olevan vähän väsynytttä tai sitten se johtuu vain musta. Olenhan niin esimerkki omistaja"
"Älähä nyt! Oot oikein mukava tallinomistaja. Pitäähän sitä nyt vähän tyhmäki olla. Ei siis, sillä että sä tyhmä olisit, mut juu mitä mä oikeen selitän?", sanon nauraen samalla selittäessäni kaikkea epäoleellista.
"Jospa minä tyhmä lähden tästä ja jätän teidät tyhmät tähän", Sinte sanoo painottaen sanoja tyhmä ja tyhmät. Vilkuttelin vain Sinten perään, joka ei enää ilmiselvästi kestänyt seuraani.

Kävin hakemassa lopulta kuitenkin Foggyn varusteet. Ajatuksenahan oli ensin etten kävisi ratsastamassa ollenkaan, mutta päätin kuitenkin lähteä ratsastamaan. Ratsastaisin vain kaikki askellajit läpi ja tekisin myös samalla jotain hyödyllistä. Kiristelin satulavyön kireämmälle ja nappasin maasta kypäräni ja heitin sen tilalle tummansinisen piponi. Olimme nytten hoitsuni kanssa valmiita lähtemään maneesiin, joten nappasin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa kohti koulurääkkiä.

Otin aika äkkiä jo kevyttä ravia pitkin kenttää löysin ohjin molempiin suuntiin, jonka jälkeen laukkasimme myös rennosti. Aloin tämä jälkeen vasta ottamaan ohjia tuntumalle pikku hiljaa ja lisäsin voltteja ja siirtymisiä mukaan. Vaihtelin suuntaa mielivaltaisesti ja asettelin aluksi Foggya varovaisesti. En vaatinut siltä heti hirveästi mitään, vaan hölkyttelin perusasioita läpi, jotta tamma kuuntelisi varmasti minua, vaikka Foggy oli ehkä maailman miellytyshaluisin hevonen minkä tähän mennessä olin edes ratsastanut. Se yritti parhaansa ja kuunteli minua oikein tarkasti ja tuntui kuinka se ihan miettisi tarkkaan mitä siltä pyydetään.

Hölkyteltyäni tarpeeksi aloin tekemään käynnissä väistöjä. Foggy meni oikein mallikkaasti molempiin suuntiin väistöt käynnissä, joten siirryin tekemään ravissa samaa. Vaikeutin tehtävää kuitenkin vielä niin, että tein siksakkia. Foggyn vauhti alkoi vähän kiihtyä ja väistön suunnan vaihtaminen oli yhtä säheltämistä. Kaikki levisi suoraansanoen käsiin, mutta lopulta homma alkoi jälleen pelittämään, sillä tavalla kuin tahdoin.

Kyllästyin piakkoin väistöihin ja päätin nostaa laukan. Foggy laukkasi uraa pitkin reippaasti, mutta samalla kuitenkin kuunnellen pieniä pidätteitäni. Hidastin laukkaa niin pieneksi, kuin mahdollista. Parisen kertaa laukka putosi raviin, mutta ollessani paljon tarkempi pitämään pohkeet kiinni niin hommahan toimi vähän liiankin hyvin. Suuni oikein loksahti auki miten hyvin kaikki sujuikaan. Laukkasin vielä vähän reippaampaa laukkaa, jonka jälkeen siirryin takaisin raviin. Foggylta lähti oikein lennokasta ravia, jossa oli hitusen vaikeampi istua mitä yleensä. Sinnikkäästi pidin kuitenkin itseni kiinni satulassa.

Laitettuani jo Foggyn karsinnaan jalat paketoituna uskaltauduin hetkeksi istuskelemaan tallivintille, joka kuhisi hoitajista ja yksäreiden omistajista.
"Mikä cd-levy pistetään soimaa?", Iida kysäisee ja kaikki tuntuivat olevan yhtämieltä, joten musiikki alkoi soimaan heti. "Ottaako joku teetä?"
"Minä voisin ite asiassa ottaa" sanon astellessano Iidan luokse, joka sitten ojentaa minulle teemukin. Kaadoin siihen höyryävää vettä. Nappasin teepussin pöydältä ja avasin pakkauksen, jonka jälkeen upotin pussin veteen.
"Mites meni Foggyn kanssa? Ainakin mitä näin niin en voi sanoa muuta kuin vau", Stefan sanoo.
"No arvaa loksahtiko multa suu auki ku poni vetää ihan tosissaan", vastaan naurahtaen samalla. Hörppäisen vähän kuumaa teetä ja olen polttaa suuni. Siinä sitten huidon käsilläni, kuin lentoon yrittävä kana.
"Ayla iha rauhassa. Tuolla tyylillä et ikinä pääse lentoon", Vilja sanoo ja kuulen vain sen jälkeen muiden naurun.

Sakun kommentti

Artusta on tulossa melkoinen karkuri, onneksi kuitenkin löysitte koiran ennenkuin se ehti eksymään tai satuttamaan itseään. Tosin ei se mukavaa ole mennä märkään metsään huhuilemaan nelijalkaista karkulaista. Onneksi pääsit kuivattelemaan Foggya harjatessa. Mukava että päätit kuitenkin ratsastella hieman, se kuulemma piristää mukavasti etenkin pimeyden tullessa. Foggy on yleensä kuuliainen, mutta välillä homma voi hajota käsiin erittäinkin pahasti. Silloin meno ei ole kovinkaan kaunista. Tallivintillä on aina hyvä meininki päällä, siellä kannattaa käydä aina kun ehdit!

Tarina oli hyvä ja mukavan pituinen, mutta yhydssanavirheitä sekä ylimääräisiä sanoja lauseissa oli hieman liikaa. Alla esimerkkejä sekä korjauksia. Etenkin "kuitenkin" sanaa kannattaa välttää lauseiden täytteenä. Se on usein turha sana, joka turhaan pitkittää lauseita ja tekee niistä vaikeasti ymmärrettäviä.

etsijä partiomme -> etsijäpartiomme
"Petrattavaa taitaa olla kuuntelemisen lisäksi myös koiran kutsumisesta luokse, sillä Arttu vain juoksi päinvastaiseen suuntaan heti,..."
-> ensimmäinen osa on erittäin vaikeaselkoinen, tässä hieman selkeämpi vaihtoehto:
"Kuuntelemisen lisäksi petrattaavaa on koiran kutsumisessa, sillä..."
-> hieman sanajärjestystä muuttamalla ja turhia sanoja pois jättämällä tulee lauseesta ymmärrettävämpi
harjan vaihto sessioitani-> harjanvaihtosessioitani
mitään sanomaton-> mitäänsanomaton

16,80v€ + ekstratehtävän palkinto

[Ayla]

Tässä olisi tämä Metsälammen jouluinen maisema (mikä nyt sitten maisemaksi edes luetellaan)! Foggyn karsinnojen läheiseltä ovelta kuva :)


Sannan kommentti

Ihanan jouluinen ja tunnelmallinen kuva Metsiksestä! Olet onnistunut erityisen hyvin lumen piirtämisessä ja värittämisessä, sekä valoissa (ikkunan takana tallin valot, kynttilän valon heijastuminen hankeen). Kuvaa katsoessa tulee jouluinen ja lämmin fiilis :) Kranssi olisi saanut erottua ovesta hiukan paremmin, esim. varjostamalla tummalla olisi saanut ihmeitä aikaan. Oven ja ikkunan reunat olisivat voineet olla terävämmät, lumeen ja valoon sopivat puolestaan tekemäsi sumuiset rajat.

11,70v€ + extra

[jennas]

Huoh, vihdoin ja viimein taas matkalla kohti Metsistä! Olen viime aikoina ollut aivan liian kiireinen juostessani sinne sun tänne ja hoitaessani erilaisia asioita. Kaikki liikenevä aika onkin sitten mennyt omalla tallilla touhutessa. Onneksi olen ajoittanut kaukaa viisaana hevosten vuosilomat juuri tälle sateiselle, mutaiselle ja inhottavan pimeälle syksylle, joten en ole joutunut hiki hatussa treenaamaan. Noh, siihenkin tulee kuitenkin muutos, sillä lumi on satanut maahan ja joulua kohden aletaan taas valmentautuman jotta ollaan ensi vuoden kisahuumassa mukana.

Ensin kuitenkin pitkästä aikaa Foggya morjestamaan. Täytyyhän senkin kanssa muistaa treenata, olen kaavaillut astuttavani Foggyn piakkoin, joten ennen sitä täytyy senkin kanssa vierailla ainakin muutamalla kouluradalla. Metsiksen pihaan kurvattuani ja tallille astellessani näinkin Foggyn tarhassa mutustamassa heiniään. Kävin moikkaamassa tammaa ja sujautin sille porkkanan taskustani. Varmistettuani ettei kukaan huomaa, muiskautin suukon sen turvalle ja lässytin ikävästäni ja jälleen näkemisen riemusta hiljaisella äänellä. Sen jälkeen menin talliin aikeissani käydä Foggyn loimet ja riimut läpi, jotta tiedän mitä otan kotiin pesuun.

Kuinka ollakaan, ihana Ayla olikin laittanut jo kaiken valmiiksi! Hämmennykseni oli suuri, kun Foggylla olikin jo käytössään puhdas satulahuopa, loimet, riimu ja naru! Mielessäni ropisi pisteet Aylalle, kun kaikki oli sävy sävyä suojia myöten. Ihanaa, kerrankin minulla on hoitaja joka lukee ajatukseni. Likaiset tavarat olivat Foggyn kaapissa siististi viikattuna muovikassiin. Hymy korvissa nappasin kassin kainaloon ja pudotin sen auton takakonttiin samalla, kun hain Foggyn tarhasta.

Tamma tuli kiltisti, joskin hieman säpäkän oloisesti tarhasta talliin. Ilmeisesti kiristyvä ilma ja pari peräkkäistä vapaapäivää ovat huono yhdistelmä. Harjasin Foggyn huolellisesti ja varustin sen. Nousin tallin pihassa jo selkään ja satulavyötä rassatessani kuulin takaani kavion kopsetta. Tunnistin tytön pullean connemaratamman selässä Viljaksi ja kiirehdin esittelemään itseni. Olen pitkään halunnut tutustua muihin tallilaisiin hieman paremmin kuin aikaisemmin! Suostuttelin Viljan lähtemään lyhyelle käyntimaastolle, joka toimittaisi meille alkukäyntien virkaa ja heille loppukäyntien virkaa. Rupattelimme Viljan kanssa niitä näitä ja huomasin heti meidän huumorintajumme kohtaavan toisensa. Pitkästä aikaa uuden ihmisen kanssa rentouduin heti!

Pitkien alkukäyntien jälkeen maastoon lähtemisen houkutus oli suuri, mutta sain itseäni niskasta kiinni ja ohjasin Foggyn kohti maneesia. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä saimme olla ihan rauhassa. Aloitin hommat heti käyntityöskentelystä. Asetin Foggya ulos ja sisään sekä tein temponvaihteluja. Foggy tuntui purevan hieman sisäkuolaimeen kiinni, mutta saatuani sisäpohkeen ratsastettua läpi, hävisi tämäkin ongelma. Lisäsin työskentelyyn mukaan käynti-ravi -siirtymiset sekä voltit ja kiemuraurat. Vaihdoin suuntaa tiuhaan ja pidin Foggyn työnteossa. Pian tamma alkoi jäystää kuolaimiaan ja kierros kierrokselta tuli enemmän ja enemmän käden ja pohkeen väliin. Se tuntui oikeaan kierrokseen hieman enemmän jäykältä, mutta oli kuitenkin vastaanottavainen avuille. Pian jatkoin kokonaan kevyessä ravissa tehden väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia. Kun taivutuksen alkoivat sujumaan, vaikeutin tehtävää sik sak -taivutuksiin. Tämä tehtävä menee jo hieman yli Foggyn koulutustason, mutta tamma yritti kovasti miellyttää minua. Siinä onkin piirre, mistä tykkään eniten Foggyssa, aina se yrittää kaikkensa! Seuraavaksi nostin laukan ja laukkasin kevyessä istunnassa reipasta ja rentoa laukkaa pari kierrosta molempiin suuntiin. Kun laukka tuntui pyörivältä ja takajalat toimivat kunnolla moottorina, hiljensin vauhdin käyntiin ja annoin Foggylle pienen hengähdystauon.

Välikäyntejä kävellessäni huomasin maneesiin jääneen pari estettä pystyyn. Koska Foggy tuntui alusta alkaen aika hyvältä, päätin ottaa mielenvirkistykseksi pari hyppyä. Toinen este oli pieni ristikko, josta jatkui tie diagonaalilla olevalle pysty-okseri -sarjalle. Pysty oli ehkä 70cm korkea ja okseri 80cm, veikkaisin. Aloitin laukaaalla pariin kertaan molemmista suunnista ristikon yli. Foggy hyppäsi täydellisiä, pyöreitä ja rauhallisia hyppyjä. Hieman se alkoi kuitenkin pärskyä laukatessaan ja kaikista parhain kuuliaisuus katosi. Otin välissä parit väistötehtävät, jotta saisin tamman taas kuulolle. Foggy pörhenteli häntä korkealla mutta kuunteli kuitenkin. Tulin ristikon uudestaan ja jatkoin sarjalle. Lähestyimme pystylle hyvin, mutta esteiden väliin Foggy ottikin kolmen askeleen sijasta kaksi askelta. Puomi kolahti mutta ei tippunut. Eniten minua harmitti se, että en itse päässyt hyvin hyppyyn mukaan vaan taisin nypätä tammaa suusta epämiellyttävästi. Ei auta muu kuin yrittää uudelleen! Tein parit siirtymiset ja lähestyin jälleen ristikon kautta sarjaa. Tällä kertaa pidin tamman kunnolla ohjan ja pohkeen välissä sekä rytmitin laukkaa ääneen hokemalla "laukka, laukka, laukka.." esteiden välissä. Nyt sujui hienosti, jee! Päätin jättää hypyt tähän. Taputin Foggya ja keskityin ratsastamaan sitä rennosti eteen ja alas taivutellen sitä molempiin suuntiin sekä tekemällä siirtymisiä ravin sisällä. Erityisesti lisätty ravi tuntui erittäin hyvältä tänään!

En saanut itseäni aisoihin, joten lähdin vielä lopuksi kävelemään saman käyntilenkin näin treenin lopuksikin. Löysäsin Foggyn satulavyötä sekä avasin sen alaturparemmin (joo, tosi turvallista!), irroitin jalustimet jaloista ja hölkytin menemään. Foggy käveli rennosti kaula pitkällä ja minä nautin maisemista. Vaikka aina itseäni kesä-ihmiseksi väitänkin, niin kyllä pitkän ja pimeän syksyn jäljiltä nämä ensimmäiset pakkaset ja hienoinen lumikerros on vaan ihanaa! Veikkaampa, että ääni tässäkin kellossa muuttuu, kun tammikuussa mennään kylmästä hytisten -30 asteen pakkasessa ilman satulaa, että edes hevonen lämmittäisi.. Kello oli jo yli neljä, joten ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä ja laskeva aurinko värjäsi taivaanrannan hennon vaalean punaiseksi. Foggyn karva höyrysi kun se kulki reippaasti kohti tallia, silmät kuitenkin puoliummessa. Näinä hetkinä ei voi olla kuin onnellinen, ajattelin.

Tallilla vein Foggyn vesikarsinaan ja laitoin sen jalkohin suojat, joihin saa letkut jokaiseen jalkaan kiinnitettyä niin, että viileä vesi virtaa jalkojen läpi ilman, että tarvitsee itse seistä vieressä koko ajan. Samalla tarkastelin jalat läpi erittäin huolellisesti ja taas Ayla, kuten Sintekin, sai mielessäni pisteitä kun ovat niin hyvin hoitaneet hevostani. On se vaan onni, että maailmasta löytyy vielä ihmisiä joille tällainen besserwisserikin uskaltaa kaakkinsa jättää! Vesisuojien tekiessä tehtäväänsä pidin Foggylle oikein kauneustuokion. Leikkasin sen korvakarvat ja vuohiskarvat. Pyyhin sienellä sen pään ja silmät. Nypin ja tasoittelin sen harjaa sekä vähän hännän setvimisen ohessa lyhensin sitäkin. Huuhtelin aika paljon hionneen tamman vielä haalealla vedellä läpi, ennenkuin otin vesisuojat pois. Innostuin vielä öljyämään kaviotervalla kaviotkin ennenkuin vedin hikiviilalla enimmät vedet pois. Heitin tamman selkään verkkoloimen ja sen päälle kevyen talliloimen. Kieritin loimen ja riimun kanssa sävy sävyä olevat tallipintelit tamman jalkoihin ja vein sen karsinaansa. Hevoset otettaisiin kohta kuitenkin sisälle, joten turhaan minä enään sitä pihalle vien.

Menin toimistolle vielä kirjoittamaan Sintelle ja Aylalle kiitokset Foggyn hyvästä hoidosta ja ilmoitin tulevani huomenna vielä juoksuttamaan sen, jotta maitohapoille tänään joutuneet lihakset eivät jumiutuisi huomenna. Sen jälkeen seuraavan kerran ehdinkin Metsikseen vasta sunnuntaina, harmi. Muistutin viestin lopussa vielä tilsakumien puuttumisesta, joten nyt on oltava erityisen varovainen viedessään Foggya tarhaan ja pois, saati sitten ratsastaessaan! Onneksi kengittäjä lupasi tulla laittamaan kumit ensi viikolla samalla kun Foggy täytyy vuolla muutenkin. Kävin vielä tarkistamassa, että Foggyn iltaruoat olivat turpoamassa ja vein sille mennessäni vielä siivun heinää ja ämpärillisen lämmintä melassivettä. Foggy joikin ahnaasti samalla kun vielä halailin sitä, en millään olisi viitsinyt taas lähteä pois tallilta.

Sannan kommentti

Ihanaa että ehdit näin joulukiireidenkin alla moikkaamaan Metsiksen porukkaa ja Foggya. Ollaan jo sua kaivattukin! Kyllä me ilman muuta Foggysta huolta pidetään parhain mahdollisin tavoin, ja tamma onkin onnistunut saamaan itselleen aktiivisen ja pitkäaikaisen hoitajan. Toivottavasti pääset moikkaamaan tammaa pian uudelleen, aina se omistajansa läheisyyttä kaipaa ♥

Tarinasi oli pitkä, siisti ja kokolailla virheetön. Kappalejakojen väliin tuli sopivan "muhkeasti" tekstiä. Ainoat virheet mitä bongasin, olivat yhdyssanavirheitä. Jos kaksi sanaa muodostavat yhteisen käsitteen (esim. kaappi ja kello = kaappikello), syntyy yhdyssana.

jälleen näkemisen = jälleennäkemisen
kavion kopsetta = kavionkopsetta
sik sak -taivutuksiin = siksak-taivutuksiin
70cm = 70 cm
Veikkaampa = veikkaan + pa = veikkaanpa
vaalean punaiseksi = vaaleanpunaiseksi (värit aina yhteen)
ennenkuin = ennen kuin

18,70v€

[Ayla]

Astelemme kohti harjua, kohti kaunista auringonlaskua. Pikku pakkanen nipisteli jo vähän poskiani baanailujen jälkeen ja molempien hengitys näkyi huuruisena pilvenä. Foggy seisoi katsellen ympäristöään hyvin kiinnostuneena ja minäkin katsoin jokaisen kiven, puun, pusikon, kaiken sen minkä satuin ympärilläni näkemään lumen alta. Katseeni kiinnittyi katsomaan auringonlaskua, joka valui alemmaksi ja alemmaksi. Taivas oli täynnä kauniita värejä sekä itse kaunis poni katsomassa sitä kanssani. Pian pienet lumihiutaleet leivailivat ympärillämme. Se vaikutti jotenkin taianomaiselta hetkeltä. Rapsutan Foggya, joka vilkaisi pikaisesti minua jonka jälkeen jatkoi auringonlaskun tuijottamista. Naurahdin yksikseni tammalle. Tätä minä rakastin tässä harrastuksessa. Täysin siemauksin nauttimista, jokaisesta ihanasta hetkestä, vaikka taianomainen hetki kesti vähän aikaan sain siitä ikuisesti itselleni muistikuvan mieleeni. Heräsin ajatuksista Foggyn steppailessa jo hermostuneena paikoillaan ja päätin jättää auringonlaskun taaksemme. Käänsin Foggyn takaisin Metsikseen päin, jossa meitä odottaisi lämpöisä talli ja ihanat talli- ja heppakaverit. Vilkaisin olkani yli vielä taakse jäävää auringonlaskua miten se oli valunut jo melekin pois meidän näkyviltä. Poni allani pysähtyi yht'äkkiä ja käännähti katsomaan taakseen, sitten se jatkoi matkaansa ihan kuin olisi kokoajan ollut kävelemässä kiirehtien tallille. Pyörittelin itsekseni päätä ja en voinut muuta kuin hymyillä.

//Toivottovasti tää kelpaa extra tehtäväksi. Ei ihan tullut sellainen millaisen olisin siitä tahtonut. Kiittäkää näitä kokeita, jotka syövyttävät mun aivot lopullisesti pois!

Sannan kommentti

Olipa ihanan tunnelmallinen ja kaunis, lyhkäinen pätkä auringonlaskusta. Harjulla on parhaat mahdolliset paikat katsella sitä – ja kuten todettua, hevosen selästä maailma näyttää aina kauniimmalta. Tilanteesta tuli hidas ja hiljainen, rauhallinen tunnelma.

Teksti ei ollut aivan sitä mitä hain, mutta hyväksyn sen siitä huolimatta hyvänä yrityksenä! Tilannekuvauksessa on siis yleensä tarkoitus kuvata vain ja ainoastaan yhtä tilannetta, niin pitkästi ja monipuolisesti kuin ikinä on mahdollista. Esimerkiksi. "Auringonlasku värjäsi taivaan punaiseksi. Se heitti punertavia valojuovia kimmeltävään hankeen Foggyn eteen. Tulipunainen aurinko oli painumassa horisontin taakse, ja tummat puut sen edustalla huojuivat hiljaisessa tuulessa..." Kuvataan siis pelkästään meneillään olevaa tilannetta, eikä jatketa seuraavaan tilanteeseen. Kirjoita tarinasi samassa aikamuodossa, niin teksti pysyy selkeänä

12,30v€ + extra

[Ayla]

Kiskaisen tallivintin oven auki, astun sisään ja suljen oven samalla perässäni. Tallivintille tuli heti perään Vilja, joka ryntää heti teekupin äärelle. Huomaamme pöydällä suuren paketin, jossa luki sotkuisella käsialalla "älä koske, älä katso, äläkä edes harkitse sen avaamista".
"Mitähä tuoki meinaa", sanon naurahtaen ja astelin paketin luokse.
"Mitä sä teet? Ei toisten paketteja saa avata", Vilja sanoo yrittäen kiskoa minua epätoivoisesti pois paketin luota. Ravistan sitä vähän ja paketti tuntui todella kevyeksi huomioon ottaen sen, että se oli erittäin suuri. Lopulta Viljankin uteliaisuus voitti ja hän kipittää viereeni hiljaisin askelin.
"Mitähä tuolla on?", Vilja kysyy katsoen samalla pakettia. Alan avaamaan pakettia hitaasti auki. "Mä en sitte ollut mkana tässä, okei?"
"Juu sopii. Otan täyden vastuun kaikesta", vastaan nyökytellen ja kurkkaan sisälle pakettiin. Pettymys oli suuri, kun paketista löytyy kasa pipoja Metsiksen nimellä varustettuna. Pian kuulemme naurahduksia ja iloisia kiljahduksia lähestyen tallivintin ovea.
"Laita se äkkiä kiinni!", Vilja kuiskaa paniikissa ja alan pikaisesti kasaamaan sitä uudelleen kiinni. Työnnän äkkiä Viljaa selästä kohti kaappeja, josta löytäisimme itsellemme kupit. Nappaan kaapista kaksi kuppia ja annan toisen Viljalle, joka esittää ottavansa raanasta vettä. Silloin Stefan, Loci, Claudia ja Vivika tulee ovesta sisään.
"Mooi", huudan tulijoille. He vastaavat iloisesti tervehdykseeni. "Mitäs te ootte puuhannu?"
"Eipä mitää kummoista. Loci yrittää ainakin minun tietojen mukaan poimia mustikoita ja hedelmiä. Vilja varmaan älyääkin mitä tarkoitan, mutta Aylasta en nyt ole niin varma", Stefan sanoo katsoen minun suuntaani.
"Mä käyn JOSKUS hitaalla mutta kyllä minä tuon nyt ymmärsin", puolustaudun ja nauran samalla ja alan yskimään tukehtuessani juomaani veteen. Loci ryntää hakkaamaan selkääni kuin viimeistä päivää ja nostan käteni ilmaan sanoakseni jotain. "Riittää, riittää. En mä kuole"
"Varmuuden vuoksi", Loci vastaa harmittomasti ja nappaa itselleenkin kupin kaapista. Itse liityn muiden mukaan istumaan pöytään.

Siinä istuessamme juttelimme kaikki asiat läpi mitä ikinä keksimmekään maan ja taivaan väliltä. Claudia huomaa ensimmäiseksi pöydällä olevan paketin.
"Joku on näköjään käynyt penkomassa Sannan tuomaa laatikkoa", hän sanoo katsoen kummastuneena meitä kaikkia, kunnes katsoo minua ja Viljaa "Hei oliko tuo jo noin ku tulitte?"
"Juu oli", vastaan Claudialle katsoen häntä. Stefan kuitenkin katsoo minua jotenkin epäilevästi ja lopulta kaikki muutkin pöydässä olevat katsovat minun suuntaan kuin olisin ollut maailman pahin rikollinen.
"En mä sitä avannu. Miks kaikki epäilee mua?"
"Koska sä oot koko pöydän epäilyttävin henkilö", Loci sanoo hymyillen. "Ja sun naama on just sen näköne, että sä oisit tehny jotai"
"Okei se olin mä, mutta Viljaki oli mukana. Aijai näitä takoja ku eivät osaa edes säännöistä pitää kiinni", sanon heilutellen syyttävästi etusormeani Viljaa kohti, jonka hymyn näki varmaan kilometrien päähän.
"Mitä siellä oli?", Claudia kysyy.
"Pipoja", Vilja vastaa.

Hetkeä myöhemmin minä ja kaikki muutkin istumme ihka uudet pipot päässä tallivintillä hymyssä suin, kunnes Sanna päättää tulla. Kaikki muut olivat piilottaneet jo piponsa, kunnes itse älyän ottaa sen pois päästäni.
"Heei", vastaan hymyillen ja Sanna vain hymyilee tavalliseen tapaansa.
"Eikö kukaan täällä osaa lukea lappua vai sattuiko nämä pipot vain juoksemaan teidän päähänne?", Sanna kysyy katsoen meitä niin vihaisesti kuin pystyi.
"Niin siinä taisi käydä", myönnämme kaikki yhtää aikaa nyökytellen samalla.
"No olisin ne kuitenkin teille antaneet. Mitäs aattelitte nyt tehdä?"
"Haluuko joku lähtee pulkkaratsastamaa mun mukaa? Foggylla voitas hetkinen sitäki kokeilla nyt, kn en ole sitä vielä ehtinyt ratsastaa", kysyn kaikilta ja pienen harkinnan jälkeen moni vastaa myöntävästi. Stefan, Loci ja Claudia menivät etsimään pulkkaa ja muita tarvittavia välineitä, kun me loput menimme laittamaan Foggyn kuntoon.

Olin verrytellyt Foggyn valmiiksi muita odotellessa ja pystyimme lähtemään Rantatielle ja Harjulenkille, jossa vetäisin tai tässä tapauksessa Foggy vetää perässään rohkeita tallityttöjä. Stefan ei halunnut kuin katsella meidän touhujamme hu*neena sivusta ja pitäen seuraa odottaville.
"Ootko Loci valmis?", huudahdan ja hän näyttää minulle vain peukkua. Otan aluksi Foggyn raviin ja katson mitä se sanoo perässä olevasta lastista. Tamma ei välittänyt ylimääräisestä painosta mitään, josta syystä nostan laukan. Foggy nostaa laukan oikein ponnekkaasti ja laukkaamme Loci perässämme niin pitkää kunnes hän pöllähtää lumihankeen. Jarrutan Foggyn ravin kautta käyntiin, jonka jälkeen käännämme suuntamme takaisinpäin.
"Voit mennä", Loci hutaa perästä ja nostan jälleen laukan. Tällä kertaa laukkaamme kovempaa kuin edellisellä kerralla ja saan jarrutella sitä oikein kunnolla vilkuillen smaalla olkani yli, että varmasti kyytiläisemme on vielä mukana.

Pulkkaratsastusta kävi kokeilemassa myös Vivika, Vilja ja Claudia. Loci innostui käymään useammankin kerran ja kaikilta saimme nähdä mitä upeimmat lennot.
"Aylan vuoro tulla pulkan kyytiin", Loci sanoo. "Hopi, hopi nyt! Alas sieltä"
"Hyvä on!", vastaan ja hyppään Foggyn selästä alas. Avitan Locin Foggyn selkään, minkä jälkeen kävelen pulkan kanssa ratsukon perään. Saan kuulla samalla myös valituksia miten pieneltä hoitsuni tuntuikaan Esan jälkeen enkä voinut kuin nauraa Locille. Tosin hän saa nauraa pian tyylikkäille naama laskuille.
"Valmista?"
"Jees", huudahdan ja tiukennan otettani kapulasta. Pulkka nytkähtää eteenpäin ja se oli sitten menoa. Tunnen jokaisen lumen pahkuran naamassani jotka sattuivat lentämään suoraan naamaani. Pulkka tökkää jonkun ajan päästä lumen alla olevaan kiveen ja lennän komeassa kaaressa naama edellä penkkaan.
"Tää on iha helvetin kylmää", huudan samalla puhdistaen naamaa lumikerroksesta ja kaikki nauravat jälleen kerran minulle. Hyppään uudelleen pulkan kyytiin ja näytän Locille peukkua hymyillen leveästi. Tiukennan jälleen otettani ja valmistaudun taas törmäämään yllättäviin kiviin, oksiin tai ihan ikinä mitä lumen alta saattoi löytyä. En voi kun nauraa Locin hymyilemässä Foggyn selässä. Pystyn kuvittelemaan myös Foggylla pienen hymyn veroisen virnistyksen sen laukatessa täysiä.

Taputan Foggya laitelttuani sille suojat, missä virtasi letkua pitkin viileä vettä rankan pulkkaratsastuksen jälkeen. Tarkastan vielä varmuuden vuoksi jalat joissa näytti olevan vain yksi pieni naarmu, jonka puhdistaisin heti. Lähden hakemaan tarvittavat aineet ja puhdistan haavan vanulla huolellisesti. Sen jälkeen muistelen vähän päivän tapahtumia. Kaikilla oli ehdottomasti hauskaa koko päivän ja Stefanikin saatiin lopulta pulkan kyytiin sekä ikuistimme minun järkkärillä pari kuvaa reissulta ja pystymme nytten ihailemaan tyylikkäitä suorituksiamme videoilta ja kuvilta. Ehdoton suosikki kuva oli missä minä ja Foggy laukkaamme täyttä päätä molemmat iloisena. Se saa varmasti kaikki ajattelemaan, että meillä ei ollut tylsää!

Tässä olisi myös kuvaa päivästä. Minä olen kuskina turvallisissa Ugg:ssa ja pulkan kyydissä taitaa olla Vilja! :D



Sannan kommentti

Voi hemmetti sentään, tämä kommentti oli kyllä Metsiksen historian myöhästynein! Mun piti kommentoida tää tarina jo muutaman päivän sen saavuttua, mutta sitten iskikin yllättävä kiire, ja ehdin vain katsomaan millaisen kuvan olitte saaneet reissusta. Sen jälkeen päiväkirja ei enää ilmoittanut uudesta viestistä, ja kommentoimaton tarina huomattiin vasta äskettäin. Kamalaa, isot pahoittelut!

Teillä oli varmasti kivaa pulkkaratsastamassa. :) Foggygin sai laukkailla sydämensä kyllyydestä - ainakaan ei pitäisi jäädä ylimääräisiä energioita tällaisen liikutuksen jälkeen! Metsälammen tallivintiltä taitaa löytyä myös hiihtoratsastusvälineitä, kaivakaa ihmeessä jos satutte ne löytämään. Tällaisista kuvista on aina mukava muistella tapahtuneita: etenkin silloin kun ne tipahtavat aikojen kuluttua Foggyn päiväkirjan välistä. Kuvasta ainakin huomasi, että lunta oli reippaasti Foggyn polviin saakka - olisipa vieläkin!

ihka uudet = ihkauudet (korostussana)
naama laskuille = naamalaskuille
lumen pahkuran = lumenpahkuran
suosikki kuva = suosikkikuva

30,50v€ + taiteilijamerkki ja talvimerkki (anteeksipyyntönä viivästyksestä)

[Ayla]

Joulukuva minusta ja Foggysta olisi tässä (en jaksanut värittää). Joululahjaksi tamma sai itselleen kunnon rapsustukset sekä paljon herkkuja. Toivottovasti Jenna ei huomaa Foggyn yht äkkistä lihomista.. Heh, taisi saada pari ylimääräistä porkkanaa! Teimme myös pieniä maastakäsittely juttuja toisin sanoen kokeilimme parellin leikkejä mm. Friendly games ja Porcupine game. Pitihän sitä vielä vähän kumarrusta kokeilla ja kyllä neidiltä onnistui tämäkin :)

Sannan kommentti

Ihana joulukuva! Värityksen puuttuminen ei oikeastaan haittaa, koska olet osannut piirtää ääriviivat, lihaksien ja luiden sekä jänteiden rajat melko hyvin. Oikein nätti ja jouluisen rauhallinen kuva. :) Ainoa mikä kuvassa jäi häiritsemään, oli Foggyn silmä: siitä puuttuu mustuainen. Jatka samaan malliin!

13,20v€

[Ayla]

Minä taas kuuntelemassa musiikkia napit korvilla tallilla ei ollut uutta. Yritin keksiä itselleni epätoivoisesti tekemistä. Pudistin päätäni ja mietiskelin mitä tekisin itse Foggyn kanssa.
"A!", Ria huutaa korvaani repäisten kuulokkeen samalla. Säpsähdän ja lyön leikillään siskoani mahaan hymyillen leveästi.
"Keskeytit mun mietiskelyt!"
"Eipä tuo minun menoa haittaa. Foggy oottaa ulkona puunattuna ratsastaja vaan puuttuu. Aluksi sun pitää laittaa nää varusteet päälle. Odotetaa ulkona", Ria sanoo astellen sitten pois. Katson sylissä olevaa nippua tavaraa. Kiilotetut ratsastussaappaat ja kypäräni, joka näytti kuin uudelta sekä myös siisti tummansinen takki. Jälleen kerran sisko jaksoi yllättää minut, vaikka olemme tunteneet koko ikämme. Voisin sanoa häntä parhaaksi ystäväkseni, vaikka riitelimme vähän väliä mitä turhemmista aiheista. Aloin varustamaan itseni nopeasti aloittaen siitä, että vaihdoin mustan horze merkkisen takin pois vaihtaen sen tummansiniseen takkiin. Kietaisin lisäksi kaulaani huivin saatuani saappaat ja kypärän päähän. Astun talliovesta ulos aurinkoiseen, mutta kylmään talvimaisemaan.

Kävelemme Foggyn kanssa Destinyn ja Novan takana suuntana laukkapelto. Siskoni päätti ottaa kameransa mukaan ja jälleen pääsimme ikuistamaan hienoja hetkiä (tai sitten mahdollisia tilannekuvia). Rupattelemme matkan varrella kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lopulta pääsemme verryttelemään hevosemme pellolle. Destiny teki omia juttujaan vähän kauempana, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä, että Ria sai otettua heistäkin jonkinmoisia kuvia. Käsken Foggyn raviin ja yritän sen saada keskittymään työntekoon, kuin pöllöily energian aiheuttamaan hötkyilyyn. Onnistun lopulta käännytettyä tuon energian hyödyksi ja saamme kivoja pätkiä ravissa. Otin vielä parit rauhalliset pätkät laukkaa ympyrällä.
"Laukataanko nyt?", Destiny kysyy.
"Sopii", vastaan ja Ria menee etsimään itselleen sopivaa paikkaa kuvata, kun me menemme toiseen päähän peltoa. Foggy arvasi heti mistä on kyse ja se pomppi paikoillaan kärsimättömänä. Pelkällä ajatuksella sain tamman laukkamaan kunnon kiitoa kohti pellon toista päätyä. Istun kevyessäistunnassa antean sen laukata vähän vapaammin samalla pitäen hallinnan vielä itselläni. Destiny ja Nova menevät edellämme ja hymyilen iloisena siitä huolimatta, vaikka pakkanen nipisteli kasvoja ilkeästi.

"Te pyyhelsitte aikamoista kyytiä!", Ria huudahtaa meidän tullessa lopulta hänen luokseen. Olimme ottaneet takaisin päin vielä vähän rauhallisemman laukkapätkän, jonka jälkeen ravailimme hiukan.
"Tää homma on aina tosi kivaa ja Novakin sai päästellä vähän ylimääräsiä energioita ulos", Destiny sanoo rapsutellessaan Novaa samalla.
"Otetaan teistä yhessä vielä kuva", Ria kehottaa ja pääsemme asettelemaan itsemme vierekkäin. Lopulta pääsemme rauhattomien hevosten kanssa vieri vieren ja hymymme saattoi yltää korvasta korvaan. Laskeudun sitten alas.
"Ria sun vuoro. Ottakee vielä yksi kisa, kun tää laiskimus on jääny kahella edellisellä kerralla jälkeen", sanon naurahtaen ja pienen suostuttelun jälkeen Ria oli päässyt minun ratsastusvarusteiden kanssa laukkaamaan kovaa kyytiä. Katson koko tapahtumaa kameran linsin takaa, mutta huomion arvoinen asia olikin se, että Foggy pysyy koko matkan ajan Novan rinnalla. He ravasivat takaisin päin, mutta jäävät sitten loppu verryttelemään hevoset miten itse parhaaksi näkivät. Minä menen loppuksi vähän neuvomaan Riaa, miten Foggyn saa rauhoitettua ylikierroksilta jota sille on sattunut pakkasten aikaa kertyä.

Rapsuttelin Foggya ja näin sivusilmällä voimakastahtoisen ponitamman pomppimassa jonkun ympärillä. Sanna ottikin siinä samalla ponin itselleen ja talutti sen sisälle talliin.
"Huhuh tuota ponia voisin sanoa tammaksi isolla T:llä!", Ria sanoo ja samalla näpräillen kameraa. "Täältä pitäs löytyä jotain hyviä kuvia. Ainaki omaan silmääni"
"No sitten niiden pitää olla hyviä", vastaan ja katsastan Foggyn jalat vielä. Ne näyttivät olevat nytten hyvin hoidettu. Sivu silmällä näin Cindy ponin, joka omasi erittäin voimaakkaan omantahdon. Jotenkin se tuntui niin omanlaiselta.

/Kuvaa tulee ehkä joskus tai sitten ei koskaan. Katsotaan!

Sannan kommentti

Foggyn päiväkirja oli vahingossa joutunut väärään laatikkoon. Onneksi sille ei sattunut sen kummempaa ja asia oli pienellä vaivalla korjattu. Maastoreissunne laukkapellolle kuulostaa oikein mukavalta ajankululta! Talvisäässä laukkaaminen on upeaa, etenkin kun pakkasta ei ole liiaksi. Saitteko laukoista hyviä kuvia? Niitä saa mielellään liimata myös hevosten päiväkirjoihin, ihania muistoja matkojen varrelta!

"A!", Ria huutaa korvaani...
-> Kotuksen uusien ohjeiden mukaan pilkkua ei käytetä repliikin jälkeen, mikäli se on lopetettu huuto- tai kysymysmerkillä. Pilkkua käytetään kuitenkin pisteen sijasta, esimerkiksi tässä tilanteessa pilkkua on käytetty täysin oikein: "No sitten niiden pitää olla hyviä", vastaan...
-> "A!" Ria huutaa korvaani...

horze merkkisen
-> Sanaan tulee väliviiva, koska toisena osana on tuotemerkin nimi. Tuotemerkit isolla alkukirjaimella!
-> Horze-merkkisen

"...ja saamme kivoja pätkiä ravissa. Otin vielä parit rauhalliset pätkät laukkaa ympyrällä."
-> Pyri aina kirjoittamaan koko tarina samassa aikamuodossa. Kursivoitu sana on kirjoitettu preesensissä eli nykyhetken aikamuodossa, kun taas alleviivattu sana on kirjoitettu imperfektissä, eli menneessä aikamuodossa.

takaisin päin = takaisinpäin
-> -päin kirjoitetaan yhteen silloin kun sitä edeltää jokin epätarkka suunnan- tai paikanilmaisu. Esimerkiksi alaspäin, ulospäin, taaksepäin ja eteenpäin.

18,70v€

[Olga]

Istuin linja-autossa ja kuuntelin musiikkia korvanapeistani. Katsahdin ulos ja hätkähdin. Ulkona, sinne tänne satavien rakeiden seassa vilahti jotain ruskeaa. Hevonen, tajusin. Painoin nappia sydämeni takoessa säikähdyksestä. Irrallaan juokseva hevonen voisi jäädä auton alle! Kuski pysäytti auton lähimmälle pysäkille minun hypätessäni ulos. Linja-auto ajoi matkoihinsa ja minä jäin tiirailemaan ympärilleni. Yhtäkkiä hevonen osui silmiini ja lähdin kulkemaan sitä kohti. Valkoiset jäähileet, jotka tunnettiin yleisemmin rakeina, putoilivat taivaalta niskaani pyydystäessäni hevosta.

Hetken päästä pitelin kiinni ruskean hevosen riimusta. Katselin sitä kummissani. Mistä hevonen oli tullut? Hevonen oli pienikokoinen tamma, rautias väriltään. Tässä minä seisoin keskellä kävelytietä, yhdessä tuntemattoman hevosen kanssa. Tamma vaikutti rauhalliselta joten lähdin taluttamaan sitä eteenpäin, tietämättä itsekään minne olin matkalla. Yhtäkkiä huomasin vastaantulevan ohikulkijan. Viitoin hänelle kysyäkseni tiesikö hän mitään tästä hevosesta. Mies kertoi minulle lähimmän tallin olevan kahden kilometrin päässä ja osoitti minulle suunnan. Huokaisin kiittäessäni miestä. Lähdin kävelemään hänen osoittamaansa suuntaan taluttaen rautiasta tammaa.

Tuli pikainen IRL-kiire joten joudun pätkäisemään tarinan tähän. Kirjoitan jatko-osan myöhemmin!

Onpa jännittävä aloitus! Jään odottamaan jatko-osaa! -Sanna

[jennas]

Oih, pitkästä aikaa pääsin istahtamaan koneelle ajan kanssa ja ehdimpä jopa Metsikseenkin vierailulle. Aivan upean ihanan piristäväksi ulkoasu muuttunut, tuo vihreä koristeväri on todella hyvä!

Me käytiin Foggyn kanssa 30.03. Mellonissa laukkavaelluksella, tosin tämä tarina tulee nyt vähän myöhässä!

---

Kevät tuli tänä vuonna aikaisemmin kuin yleensä ja jo maaliskuun lopussa ilmassa tuoksui kevät. Tästä syystä odotin innoissani tulevaa päivää, sillä olin ilmoittanut itseni ja Foggyn ihanan maastoilutallin Mellonin laukkavaellukselle.

Saavuin Metsikseen jo aamuruokien annon aikaan eikä varmasti ole ihanampaa aamuäreyden poistajaa kuin rauhallinen talli, jossa hevoset mutustelevat tyytyväisinä aamuruokiaan. Kävin morjestamassa Foggya ja sujauttamassa sille taskustani porkkanan, mutta tammaa tuntui kiinnostavan enemmän ruokien imurointi kitusiinsa kuin minun huomioimiseni. Niimpä jätin Foggyn syömään rauhassa ja menin satulahuoneeseen pakkaamaan tavaroita. Tein pikaputsauksen satulalle ja suitsille sekä valikoin mukaani Foggyn kisasuojat. Otin varmuuden vuoksi vielä ylimääräiset suitset ja satulavyön matkaani, koskaan ei tiedä mitä haavereita tapahtuu.

Rupattelin aamukahveilla tallityttöjen kanssa rauhassa, kunnes heille tuli hoppu viedä hevosia pihalle. Menin Foggyn karsinaan ja harjailin sitä rauhassa. Puunasin tamman oikein viimeisen päälle kuntoon, letitin harjankin! Tosin tein pitkiä ja paksuja lettejä, täytyyhän mulla olla joku kauhukahva maastossa jos tilanne tulee. Tarkistin Foggyn jalat ja kun totesin kaiken olevan kunnossa, menin hakemaan satulahuoneesta kuljetussuojat ja kevyen talliloimen. Puin ne tammalle ja vaihdoin riimun meidän "vierailuriimuun". Vierailuriimu on varjelemani nahkainen riimu, jossa on molemmilla puolilla poskiremmeissä kultaiset laatat, joihin on kaiverrettu Foggyn nimi. Vierailuriimuun olen teettänyt myös nahkaisen ketjunarun, joten kyllä meidän kelpaa käydä itseämme esittelemässä!

Talutin Foggyn traileriin ja matka voi alkaa. Melloniin ei onneksi ollut kuin puolen tunnin matka Metsiksestä ja Foggy käyttäytyi koko matkan ajan hienosti. Olimme perillä juuri sopivasti, sillä muitakin trailereita alkoi valua paikalle pikkuhiljaa. Foggy oli hieman säpsyilevä ja normaalia häsläävämpi, mutta kuunteli minua suhteellisen hyvin kuitenkin. Sain tamman varustettua ja kapusin selkään, vaellus voi alkaa!

Laukkavaellus suoritettiin kysymys-vastaus -muodossa. Tässä kysymykset:
1. Ennen laukkaan karauttamista on aika verryttelyn! Ratsastamme noin puoli tuntia aavalla pellolla, joka on kulmista kurainen mutta muutoin kelpo. Miten verkkaat hevosesi kovempaa vauhtia varten?
2. Sitten jatkamme varsin kapealle polulle. Etenemme mahdollisimman hitaassa harjoituslaukassa, jotta ehtisit kumartua suojaan mahdollisesti matalalla riippuvilta kuusenoksilta. Suhtautuuko hevosesi suopeasti rauhalliseen tahtiin?
3. Eteemme avautuu piitkä loiva ylämäki, jonka aikana tuuli saa suhista korvissa, vesi kihota silmiin ja kaviot takoa maata huimasti! Kuinka hevosesi antaa taas kiinni ja kunnolla vanttuisiin kummun laella?
4. Lyhyt lepokävely tuo kosolti voimia koivikkoon, jossa vekkuli tie mutkittelee koivujen lomassa. Tarkoitus on ohjata hevosen laukan nopeutta ja suuntaa etenkin painoavuilla. Kumahtaako kallosi puunrunkoon kertaakaan?
5. Matkamme viimeinen etappi on nelistys poikki niityn ja yli virtaavan puron! Kammoksuuko hevosesi puron solinaa, vai ampaiseeko se urheasti uoman toiselle puolelle hyinen vesi roiskuen?

Ja tässä vastaukset sekä kommentit:
1. Verryttelin Foggya isolla pellolla tarkkaillen koko ajan sivusilmällä muita hevosia. Valitsin pellolta vähän syrjemmän kohdan, jotta saisin matkasta vielä täpinöissään olevan tamman hiukan rauhoittumaan. Aloitin pitkillä alkukäynneillä ja siirryin kevyeeseen raviin. Taivuttelin Foggya isoilla ympyröillä ja suunnanvaihdoilla, kunnes se tuli pehmeäksi edestä ja tarmokkaaksi takaa. Sitten otin vain yhdet nostot laukkaa per suunta, saataisiinhan tällä vaelluksella muutenkin jo laukata. Sen jälkeen annoin Foggylle pitkät ohjat ja ratsastin käyntiä rennosti, joskin reippaasti jotta lihakset pysyisi lämpiminä. Tässä vaiheessa siirryin jo lähemmäs muita rupattelemaan muiden kanssa, ihania ihmisiä ja hienoja hevosia!
- Sinun ratsastamasi verryttely oli minusta erityisen toimiva! Annoit Foggyn ensin vain kävellä rauhassa ja sitten vasta otit ravia, ja tuo miten taivuttelit ja teit suunnanvaihtoja ja halusit verkata hevosen sekä takaa että edestä oli minusta hienosti ajateltu. Viisasta oli varmasti ottaa vain yhdet laukannostot suuntaansa, koska totta puhut - laukkaa oli luvassa vaelluksella muutoin niin kosolti. Lopuksi käyskentely pitkien ohjien kera piti lihakset lämpöisinä samalla, kun sait tutustuttua muihin vaeltaviin hevosiin ja ratsastajiin. Matkan aiheuttama tohkeisuuskin oli kohta poissa, ja Foggy ihanan rauhallinen.

2. Onneksi ratsunani on iki-ihana Foggy, joka ei juurikaan jaksa kyseenalaistaa ratsastajan käskyjä. Olimme kuitenkin jonon viimeisiä joten kilpailuhalukkuutta tammalta olisi löytynyt. Sain sen kuitenkin suhteellisen helposti rauhoittettua rauhalliseen laukkaan ja pääsin nauttimaan laukan pehmeydestä. Joskin kuusenoksat läpsyivät säännöllisesti naamaani ja ehdinkin jo maalailla mielessäni kauhukuvia naamaani tulleista jäljistä.
- Kultainen Foggy Se todella kuunteli sinua kiltisti, vaikka oli jonon viimeinen hevonen ja askellajina laukka ja joka puolella kuusenoksia. Hallitsit tamman kilpailunhalua ovelasti ja sait suunnattua ponin energian raukeaan harjoituslaukkaan, jonka siivin selvisitte kapeasta polusta komeasti. Toivottavasti neulaset eivät silti iskeneet naamaasi naarmuja!

3. Ylämäen alla Foggy, kuten muutkin hevoset, selvästi älysivät mitä tuleman pitää. Kaikilla nousi selkeästi kierrokset ja Foggyssäkin oli jo pitelemistä. Se ampaisi hurjaan laukkaan heti kun vähän hölläsin ohjista. Aluksi sievä jonomuodostelmamme säilyi siistinä, mutta jo puolessa välissä mäkeä alkoi hevoset jo vähän ehkä viedäkin. Ohjasin Foggya aivan tien oikeaan reunaan ja annoin mennä. Poni pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja nautin tunteesta, kun vahvat takajalat oikein ponkaisevat vauhtia.. Mäen päällä mieleeni hiipikin ongelma, millä saan tämän tamman hiljentämään! Istuin niin syvälle ja painavana satulaan kun ikinä pääsin ja tein miljoonia pidätteitä. Aina pidättäessä Foggy kyllä hiljensi, mutta tuntui allani kuin ruutitynnyriltä joka vain odottaa mahdollista pääsyään taas pinkomaan minkä jaloistaan pääsee. Vihdoin ja viimein sain tamman rauhoittumaan köpöttävään raviin ja pikkuhiljaa muutkin hevoset rauhoittuivat.
- Hihi tuo on niin hurja ja perhosparven mahanpohjassa lepattamaan saava tunne, kun hevoset aistivat tulevan laukkabaanan ja niitten askel lyhenee ja korvat liikkuvat eloisasti eteen taa ja ahh! Sitten kun Foggy sai luvan ampaista vauhtiin, poni tosiaan kiihtyi nollasta sataan kuin formula! Kun meno alkoi muuttua villiksi, oli varmasti oikein ohjata Foggy tien reunaan ja sitten antaa tamman paahtaa. Mutta vaikka mäki alhaalta katsottuna vaikutti niin suurelta, olimmekin jo aivan pian kummun laella ja yksi jos toinenkin sai taistella hidastus hankaluuksien kanssa Minun piti myös tehdä Sharkun satulassa kaiken maailman loitsuja, jotta tuo ruuti-tunnelma leppyisi, mutta lopulta Foggykin sitten rentoutui ja kiireisen ravin kautta muuttui olemukseltaan lunkiksi.

4. Tätä me olemme harjoitelleet! Kiitin mielessäni niitä lukuisia mukamas "lännenratsastus" -harjoituksiamme joissa pujoteltiin ties minkä tötsien lomasta painoapujen avulla. Ohjaus siis kyllä pelasi, tosin laukka meinasi koko ajan olla liian ripeää kun ei ohjia saanut käyttää. Pistinkin mieleeni että tätä täytyy harjoitella kotona! Luojan kiitos kalloni ei kumahtanut kertaakaan puunrunkoon, läheltä-piti-tilanteita kylläkin oli!
- Oijoi western-reeni oli takuulla avuksi pujotteluetapilla! Ja sen huomasi, että olitte harjoitelleet. Foggy seurasi apujasi tarkkaavaisesti, vaikka vauhti toisinaan yltyikin hurjaksi. Ja puun rungotkaan eivät tehneet tuttavuutta sen kummemmin

5. Ja taas! Kaikki hevoset olivat jälleen aivan pörheänä kun niitty avautui edessämmme. JES! Annoin Foggylle löysää ja päätin, että nyt kisataan! Emme tosin kauhean hyvin pärjänneet, olihan kaikki muut hevoset ihan hevoskokoisia otuksia. Onneksi Foggy on poniksi kevyt ja ripeä, joten voin hyvällä omatunnolla rintalasta ylpeydestä paisuen kertoa, että emme kyllä paljoa hävinneetkään! Puron solinan lähestyessä Foggy selkeästi epäröi, mutta vain parin askeleen verran. Olin hereillä, otin tamman vähän enemmän käden ja pohkeen väliin tasapainoon ja rohkaisin sitä menemään. Tosin Foggy ei mennyt puron yli vesi roiskuen, vaan otti hirveän norsuloikan sen ylitse! Itse jäin tässä varmaankin kamalan näköisessä hypyssä täysin jälkeen ja hyvä etten selästä alas tullut, varsinkin, kun Foggy ampaisi innoissaan ylityksen aiheuttamasta etumatkastaan vielä kovempaan laukkaan! Nauraen annoin sen laukata vielä hetken ennenkuin hiljensin sen käyntiin odottamaan ryhmänohjaajan ohjeita.
- Viimeinkin niityn poikki laukaaa! Luin, että Foggy tapaa nauttia erityisesti laukkaspurteista maastoissa ja varsinkin, jos on kavereita mukana kilvoittelemassa ja minusta koko pikku tamman olemus hehkuikin iloisuutta, kun se sai sinulta luvan pinkaista vauhtiin. Olen samaa mieltä, että hyvällä omallatunnolla voit kertoa ponin selvinneen isojen hevosten joukossa! Niin vauhdikkaasti rautias viiletti eteen. Ja niin huisilla pompulla se loikkasi yli puron! Haha, onneksi kuitenkin istuit lujasti kyydissä vaikka ymmärrän, kuinka mutkikasta tasapainossa pysyminen on tuollaisessa odottamattomassa ponkaisussa. Puron tuolla puolen Foggy vielä niin suloisesti kiri aiempaakin kovempaan kyytiin Ihastuttava tamma! Kiitos paljon osallistumisesta, toivon tapaavamme taas toistekin vaelluksella!

Saavuimme takaisin Mellonin pihaan yhtenä isona nauravana joukkiona. Hevoset olivat rauhallisia, hikisiä ja hengästyneitä eivätkä ratsastajatkaan kovin hehkeinä enää olleet. Kampesin itseni Foggyn selästä alas ja taputtelin tammaa, kyllä oli mukava reissu! Sidoin sen trailerin renkaaseen kiinni ja annoin vähän heinää nenän eteen. Enää ei Foggyakaan kiinnostanut ympärillä oleva hälinä, vaan se rauhallisesti huokaisten alkoi tyhjentää heinäkasaa edestään. Riisuin tammalta varusteet ja pakkasin ne suoraan autoon. Ponin jalat olivat ehjät ja naarmuttomat, ihanaa! Naamastani tosin ei voi sanoa samaa... Harjasin tamman ensin hikiviilalla ja sen jälkeen kumisualla. Foggy oli aivan hiessä ja vähän vaahdossakin, joten laitoin sille ensin verkkoloimen ja vasta sen jälkeen talliloimen selkään. Vielä kuljetussuojat ja hyvästelin muun vaellusporukan ennenkuin huristelin matkaani!

Metsiksellä pääsin heti kertomaan Destinylle ja Locille ihanasta reissustamme ja sain kuin sainkin ylipuhuttua heidät tulemaan ensi kerralla mukaan! Talutin Foggyn trailerista suoraan pesukarsinaan ja huuhtelin sen haalealla vedellä kauttaaltaan. Laitoin vesisuojat sille jalkaan ja viileän veden valumaan jalkoja pitkin. Purin letit ja kuivasin ja puunasin tamman ennenkuin otin vesisuojat pois. Hieroin jalkoihin kaksiteholinimenttiä ja selkään arnikavoidetta sekä kieritin jokaiseen jalkaan pintelit. Heitin loimen tamman selkään ja vein sen loppupäiväksi tarhaan rentoutumaan ja syömään. Huomenna täytyy tulla ratsastamaan neiti rennoksi, ettei se jäykisty!

Jäin vielä talliporukan kanssa suustani kiinni, pääsin kertomaan hieman ehkä väritettyä tarinaa hurrrjasta laukkavaelluksestamme ja miettimään hoitajien kesken vastaavanlaista tempausta. Tosin me päätettiin olla vielä hurjempia ja tehdä oma vaelluksemme keskellä yötä!

Sannan kommentti

Onpa mukava kuulla vaihteeksi myös omistajan ajatuksia! Teillä oli varmasti kokemisen arvoinen maastovaellus Mellonissa. Suoritustapa oli mielestäni mielenkiintoinen, koitan kovasti pohtia kuinka soveltaisin sitä Metsälammen tapahtumiin. Foggy on päässyt Metsälammella vetämään tuntiratsun virkaa oikein urakalla: se on monen tallilaisen lemppari opetusmestariluonteensa vuoksi. "Tylsien kenttähommien" lisäksi Foggy on päässyt nauttimaan myös Metsälammen monipuolisista maastoista hoitajiensa kanssa. Tällä hetkellä Foggyn tuoreena hoitajana toimii Olga, joka onkin aloitellut hoitajanuraansa jatkotarinan ensimmäisellä osalla. Toivottavasti olette pitäneet karsinapaikasta!

18,50v€