Allun jumppahumppa 28.12

[Alina]

Allun jumppahumppa 28.12 

Jouluna kaikki herkuttelee, joten tuolloin on aika kuluttaa ne ruuat pois ja jumppaamme noin tunnin heppojen kanssa. Tuntiin kuuluu istuntatreeniä ja selästä käsin kevennystreeniä. Maastakäsittelyä jumppaamme myös vatsalihaksia ja teemme punnerruksia. Lisäksi teemme hevosille jumppaestesarjoja. Tunnin jälkeen on myös kilpailu, jossa on palkinto voittajalle ja rangaistus häviäjälle. Kilpailuna on tunnin jälkeen kuntorata, jonka kaikki suorittavat ja voittaja saa yksityistunnin Alinalle ja häviäjäjälle on luvassa koko tallin karsinoiden siivous. Tunnin erikoisuutena on se, että olen valinnut tunnille hevoset, joista osallistujat saavat valita ja nopeat syövät siis hitaat. Jottei tunnista tulisi epäreilu, osallistun myös itse sille ja pidän tunnin selästä käsin. Tunti mennään myös ilman satulaa siis!!!! Tunnille mahtuu kuusi ratsukkkoa ja tunti mennään tallin hevosilla. Jos et jo lukenut tätä alkua, LUE HETI! 

Kuittaus tapahtuu taas sillä, että kirjoitan tuntipohjan ja te kirjoitatte vähintään sadan sanan kuittauksen tarinan muodossa. Tunnista ansaitsette tuntimerkinnän ja jonkinlaisen määrän virtuaalieuroja. Kuittaus arvioidaan siis tarinana. 
Tuntipohja tulee 21.12-23.12 ja kuittauksen täytyisi olla perillä viim. 1.1. 
Osallistu viimeistään 21.12

Tunnille tulevat hevoset: 
Helmi
Leevi 
Ellu 
Bella
Majuri


Osallistujat 5/6 +ope 
Alina - Jätkä
Laura - Ellu
Silja - Helmi
Vilja - Leevi
Eveliina - Majuri

[laura]

Laura ilmottautuu, hepaks vaikka Ellu !

[Silja]

Mä voisin tulla Helmin kanssa !



Haha, jostain syystä mä tiesin, että kenet sinä haluut😂

[Vilja]

Laita mutkin mukaan, ratsuksi (yllätys, yllätys) Leevi

[Eveliina]

Kuulostaapa kivalta, voisin tulla mukaan vaikka Rossolla

Moikka Eve! Rossohan ei siis enää Metsiksellä ole ja vaikka sen saisi tunneille ottaa vielä niin minä en halua! Laitoin sulle Majurin, sano jos haluat vaihtaa Bellaan! 
- Alina

[Alina]

Tuntipohja

Olin just itse verrytellyt Jätkän, kun nää ratsastajat alko valumaan maneesiin.
"Ja sit te ootte sen verran pitkii, että ilman penkkiä pääsette heppojen selkään. Mahollisimman nopeasti sitten uralle käyntiä ja siel voitteki aloittaa sillä, että pyörittelette käsiä. Silja voit vähän hidastaa käyntiä, huom istunnalla! Laura lintsaaminen kielletty ja Vilja kans tulit tänne tekee töitä, etkä matkustamaan. Eve näin juuri, veri kiertämään käsissä". Näytin mallia seuraavasta liikkeestä eli pysähdyksestä tässä välissä.
"Sit pysäyttäkää hepat istunnalla heti. Vilja älä ota ohjia käsiin, rauha! Seis Laura, tottele. Hyvä Silja, Eve käsi eteen ja näin hienosti, sit käyntiä! Seuraavaksi tullaan tää jumppaestesarja, mä tuun eka Jätkän kans". Jätkä hyppi esteet hyvin ja itsekin pysyin kyydissä hyvin, vaikka olihan siitä aikaa, kun minä olin ilman ohjia hyppinyt.

"Laura ekana, näin hyvä! Oot hyvin treenannu tasapainon. Älä tipu sieltä Silja, et tipu ja pysy esteillä, vaikka meinasit tipahtaa! Just okei Eve, korjaa laukka. Sit vielä Vilja tuuhan sen Leevin kans. Paremmin oikee pohje läpi, et se ei valu. Seuraavaks otetaan sit vähän ravia, jossa mennään kevyessä istunnassa kokoajan tai no te meette, nii Mä voin mennä harkkaravii".
"Silja kokoajan kevyt istunta, et pistä persettä satulaan. Muista sä kans Eve, just. Hyvin Laura, sulla on kaunis istunta. Tasainen rytmi täytyy säilyä ravissa kuitenkin Vilja. Sit silleen et aina kaks askelta ylhäällä, yks alhaalla".

"Eve katse pois maasta ja pidätteet läpi, se ei saa rynniä! Vilja eiiiii! (Vilja tippui). Eihän sua sattunu".
"Ei".
"Reippaasti takaisin hepan selkään! Jatkat samaan malliin tosin älä tipu. Just Silja, näin. Laura camoon, jaksaa jaksaa. Jatketaan sit vähän aikaa kävellen ja tehkää maailmanympärysmatkaa. Sitä mäkin suostun tekemään".
"Joo eli sitten, kun ootte sen tehnyt, niin viedään hepat talliin ja 20 minan päästä takas maneesiin".

Kun kello oli sen verran, niin kaikki olivat tulleet maneesiin.
"Jatketaan sit sillä et otetaan ihan lankutuskilpailu. Häviäjä siivoaa karsinat mun työvuoron puolesta ja voittajalle sit luvassa yksityisvalmennusta", selitin.
"Sä saat palkkaa, kun meistä joku tekee sun puolesta työt tänää", Laura nauroi ja näytti kieltä.
"No eli sit vaan lankutatte niin pitkään, kun pystytte ja aika alkaa nyt. Jaksaa jaksaa". Oli kulunut jo kolme minuuttia ja sitten Eve tippui.
"Fuck, fuck ja fuck", Eve ärisi. Voiton vei kahdeksalla minuutilla ja kolmellakymmenellä sekunnilla Vilja.

//Kilpailun tulokset arvottu koneella ja Vilja voit lunastaa valmennuksen tässä alla haluamasi ratsun nimellä ja lajilla, saat kommentin siihen.

[Silja]

Allun jumppahumppa

Minusta oli tuntunut niin kotoisalta napata Helmi riimunarun päähän ja taluttaa se talliin. Ihan kuin vanhoina, hyvinä aikoina! Sen jälkeen laittaa tuttuja jekkuja harrastava tamma kuntoon ja hypätä sen pyöreään, turvalliseen selkään. Katselin Helmin kaulan molemmilla puolilla harottavaa harjaa ja eteenpäin höristäviä korvia.
- Voi, Helmi! Kuinka mä oonkaan ikävöinyt sua! huokaisin nojautuen Helmin kaulaan. Talvikarva oli tehnyt siitä ihanan pörröisen ja pehmeän, eikä minua ollenkaan haitannut, vaikka jouhet pistelivät poskiani, kunhan vain sain vetää keuhkoni täyteen Helmin lämmintä tuoksua ja upottaa sormeni sen paksuun turkkiin.
- Silja, sä et tullut tänne makoilemaan sen ponin selkään! Alina mulkaisi minua Jätkän satulasta. - Kaikki uralle mars, sitten kun ootte valmiita!
    - Aloitetaas ihan ensin antamalla hepoille pitkä ohja, ja me pyöritellään käsillä isoa ympyrää, Alinan ääni kaikui maneesissa, kun hän itse näytti mallia leväyttäen ohjat Jätkän kaulalle ja pyöritellen käsiään ilmassa.
- Silja, hidasta käyntiä. Ei ole kiire mihinkään, Alina sanoi minulle. Helmi tosiaan vilkuili innokkaana toiselle pitkälle sivulle pystytettyä jumppaestesarjaa ja olisi halunnut siirtyä raviin.
- Prr, Helmi.. Ei meidän tarvi mennä mihinkään, hymähdin ja vastustin hieman lantiollani tamman keinuvaa käyntiä. Se tuntui niin ihanalta ja ponimaiselta, toiselta kuin Sintin työläät ja laahaavat askeleet. Olin pakahtua innosta istuessani Helmin selässä - olihan viime kerrasta jo monta kuukautta. Tunsin olevani niin kotonani!

- Sitten jumppaestesarjalle. Sisään saa tulla ravissa, mutta esteet hypitään ilman käsiä! Alina virnisti meille. - Mä voin tulla ekana, eipähän nouse teilläkään rima liian korkealle! nainen nauroi ohjaten Jätkän ravissa jumppasarjaa kohti. Ruuna hyppeli ketterästi esteiden yli Alinan tasapainotellessa selässä. Ratsukolla ei ollut mitään ongelmaa jumppasarjalla, ja seuraavana Alina käskikin jo Lauran lähtemään matkaan.
- Vau! Sulla on hyvä tasapaino! Alina kehaisi Ellun selässä hymyilevälle Lauralle. - Sitten Silja. Keräsin ohjat käsiini ja siirsin Helmin raviin. Helmi höristi korviaan ja yritti oikaista hieman katsomopäätyä, mutta minua ei epäilyttänyt napauttaa hieman ponin kylkeä sisäpohkeella, jolloin tamma tuli toisiin ajatuksiin ja ravasi nätisti uraa pitkin, kunnes annoin luvan kääntyä jumppasarjalle. Helmin pieni ravi pysyi hyvin aisoissa siihen asti, kun heitin ohjat pois, jolloin poni heitti päätään ja siirtyi laukkaan. Ensimmäisessä välissä Helmillä oli vaikeuksia asettaa jalkansa kohdilleen liiasta vauhdista johtuen, joten en voinut välttää tarraamasta käsilläni Helmin harjaan.
- Pysy linjalla, pohkeet kiinni ja kädet irti! Alina naurahti. Myös minua hymyilytti ilman käsiä hyppääminen, etenkin kun saatoin vain uskoa hyppäämisen Helmin hommaksi ja tuntea lentäväni ponitamman pehmeissä hypyissä. Sintillä en kuuna päivänä olisi suostunut tällaiseen!

Seuraavaksi Alina käski jatkamaan uraa pitkin ravissa, koko ajan kevyessä istunnassa. Tämä oli minulle tuttu juttu monilta estetunneilta Helmin kanssa, myöskin maitohapot jaloissa jo puolen kierroksen jälkeen.
- Ei saa fuskata Silja ja Eve!
Yritin pysyä kevyessä istunnassa epämiellyttävästä tunteesta huolimatta, mutta onneksi tehtävä vaihtui pian niin, että satulassa istuttiin kaksi askelta, jonka jälkeen taas kaksi askelta kevyessä istunnassa. Helmiä tuntui hieman harmittavan, ettei tunnilla hypätty sen enempää, joten se yritti koko ajan kiihdyttää vauhtiaan ja oikoa kulmia. Onneksi minun ei tarvinnut kuin pidää ohjat sopivasti käsissäni, ja muutoin Helmin hallinta tuntui tulevan selkäytimestä asti. Leeviä kuitenkin tuntui tympivän tällainen turha kevennysharjoittelu kun jumppasarjaakin oli tarjolla, joten se löi liinat totaalisesti kiinni ja teki pienen pompun vetäisten ohjat Viljan käsistä, jonka seurauksena hän humpsahti tyylikkäästi Leevin kaulan ohi maneesin hiekkaan.
- Vilja eih! Alina voihkaisi. - Sattuiko?
- Ei, Vilja naurahti ja kömpi pystyyn pudistellen hiekkoja vaatteistaan. - Leevi! Mistäs hyvästä toi nyt oli? Vilja kutristi kulmiaan Leeville, joka näytti niin viattomalta.

Pyöräytin vielä viimeisen kerran jalkani Helmin kaulan yli tamman kävellessä pärskien allani.
- Joo, eiköhän tää riitä. Hevosille siis, Alina virnisti. - Käykää heittämässä ponit talliin ja sit takas maneesiin! hän sanoi. Alina oli tietysti jo etukäteen varoitellut leikkimielisestä kilpailusta, jonka voittaja saisi yksityisvalmennuksen ja häviäjä joutuisi puhdistamaan tallin kaikki karsinat. Vatsanpohjassani kutitteli, olinhan melko kilpailuhenkinen, ja tullut tunnille silläkin uhalla, että joutuisin likaisiin töihin.
- Voi kyllä sä oot vaan niin paras, Helmi, huokaisin tyytyväisenä, kun olin vasten tahtoani valunut alas ponin selästä. Helmi katsoi minua lempeästi tummilla silmillään ja höristi korviaan. Tamma hamusi maahan jättämiäni ratsastushanskoja sillä välin kun nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.
- Nostaisiksä ne mulle? minä hymyilin taputtaen Helmin kaulaa. Ei poni niitä nostanut, mutta minä olin myyty jälleen kerran ratsastettuani Helmillä. Olin jo melkein unohtanut, kuinka ihana se olikaan!

Kävin viemässä Helmin reippaasti karsinaansa sivutallin kylkeen. Riisuin siltä varusteet ja heitin lämpimän villaloimen selkään, jonka jälkeen kiiruhdin takaisin maneesiin.
- Noniin, kaikki taitavat vihdoin olla paikalla, Alina aloitti ja näytti innostuneelta. - Seuraavaks otetaankin sitten lankutuskilpailu! Tuntilaisten ilmeet valahtivat pettyneiksi ja ehkä hieman epätoivoisiksikin. Minä toivoin, että ratsastus ja sählyn pelaaminen olivat vahvistaneet perusvoimaani sen verran, etten ainakaan putoaisi ensimmäisenä, sillä salilla käynti tai itsenäinen kuntopiiri eivät olleet koskaan kiinnostaneet minua.
    - Asemiin! Alina komensi. Kaikki painautuivat vatsalleen katsomon eteen Alinan myhäillessä tyytyväisenä seinään nojaillen. Hiekka tuntui raskaalta ja upottavalta, ja minusta tuntui, että jalkani luistivat koko ajan.
- Ja sitten lankutetaan! Kerran voin huomauttaa tekniikan romahtamisesta, mutta sen jälkeen putoaa. Hei ylös nyt, kello käy jo! Alina tivahti. Lihakset olivat onneksi lämmenneet juuri sopivasti ratsastuksen jäljiltä, ja olin jopa tyytyväinen itseeni selvittäessäni kaksi ensimmäistä minuuttia lähes lainkaan tärisemättä.
- Ohoh, tehän ootte mahtavia! Mutta pudotkaa nyt joku, tää katsominen on tylsää, Alina huokaisi virnistäen.
- Tee itsekin! Eveliina sähähti hampaidensa välistä, mutta joutui tuon jälkeen luovuttamaan pelin kolmen minuutin kohdalla.
- Hahaa, ensimmäinen putoaja! Eve sit siivoaa karsinat! Alina julisti pettyneelle Eveliinalle. Ei kuitenkaan kulunut kauaa, kun myös minä ja Laura putosimme väsyneinä makaamaan hieman yli neljän minuutin kohdilla.
- En mä oo varmaan koskaan lankuttanut noin kauaa! parahdin käsiäni ravistellen. Vilja oli kuitenkin tyystin ylivoimainen, ja lankutti lähes puolet pidempään kuin kaikki me muut.
- Kahdeksan minuuttia! Alina kiljahti Viljan lopulta lysähtäessä maahan. - Sä oot vanha tekijä!

Vilja sai palkinnoksi Alinan yksityistunnin, ja Eveliina puolestaan joutui tallitöihin.
- Mä voin siivota Sintin karsinan itse, virnistin Evelle, kun olimme päässee kuuloetäisyyden päähän Alinasta. - Jos se yhtään helpottaa.
- Ei se varmaan tunnu missään noiden kahdentoista karsinan joukossa, mutta mikäs siinä! Eveliina huikkasi. - Mä vaadin kyllä Sinteltä täyden tuntipalkan tästä urakasta!


Alinan kommentti

Tän tunnin tarkoitus oli ainoastaan rääkätä teitä ja se näyttävästi onnistui! Sä kyllä välillä aika onnistuneesti fuskasit Helmin kanssa ja ois tehny mieli pistää sinut siivoamaan niitä karsinoita ja ole onnellinen, etten kuullut sitä lausahdustasi Evelle Sintin karsinan siivoamisen kanssa auttamisessa, olisit nimittäin joutunut putsaamaan tarhoja. Oli ihana nähdä sut pitkästä aikaa Helmin selässä❤️, te vaan ootte ihan Huikee pari edelleen!

Siistiä ja kieliopillista kirjoitusta! Tarina tempaisi lukijan mukaansa ja en olisi ikinä halunnut lopettaa tarinan lukemista.

Saat tosiaan sen tuntimerkinnän+24,70v€

[laura]

Kuittaus; Talutin jännittynein fiiliksin suomenhevostammaa, Ellua kohti maneesia. Tällä kyseisellä tammalla en ollut koskaan mennyt, mutta kun luvassa oli ollut Alinan pitämä jumppailutunti - ja hevosvaihtoehtoja oli rajattu määrä, päätin kyseisen suomenhevosen ratsastukseni valita. Samantien letkamme astuessa sisään maneesin avoimista ovista, laittoi Alina meidät töihin. Normaalisti hyppäsin aina hevosen selkään penkiltä, mutta tänään Alina käski meidän hypätä selkään ilman apuvälineitä. Ellu ei kovin iso ollut - 160 senttimetriä - joten selkään hyppääminen penkittä, ei sinänsä ollut minulle ongelma. 

Aloittaessamme alkukäyntien aikana itsemme verryttelyn, Ellu mateli taasaisin askelin eteenpäin. Tamma ei näyttänyt korvaansa hetkauttavan siitä, vaikka pyörittelin käsiäni ympäriinsä. Pian Alina huusikin keskeltä, että meidän olisi määrä pysäytellä hevosia käynnissä - helpoltahan tuo kuulostaa, mutta kun kyseinen asia on tehtävä pelkästään istunnalla, ei se olekaan niin itsestäänselvyys. Ellu ei meinannut ensin ihan ymmärtää mitä pyysin - tai minä en osannut tammalta asiaa oikein pyytää. Meinasin vaipua epätoivoon, kunnes Ellu yhtäkkiä pysähtyikin ja vielä tasajaloin! Kun pääsin kiinni siitä, miten minun tulisi istunnalla käyntiä hidastaa ja lopulta pysäyttää - alkoi homma pelittämään.

- Jaahas ja sitten jumppasarjalle, Alina huusi kentän keskeltä ja sanoi vielä ensin itse näyttävänsä mallia. Jätkä hyppeli Alinan kanssa esteet helponnäköisesti ja suoraan, vaikkei tosiaan ohjia pidetty käsissä laisinkaan. Mahassani muljahti, kun Alina kertoi minun olevan ensimmäinen. Kannustin tamman laukkaan, sillä tunsin sen olevan helpoin askellaji ratsastaa. Laukatessani kohti linjaa, päästin kädet vapaaksi ja tamma allani hyppäsi jokaisen esteen korvat hörössä.
- Oikein hyvä Laura! Alina huusi maneesin keskeltä ja kehui vielä päätteksi tasapainoani. Olin yllättynyt kuinka helposti linja meni - ilman käsiä ja uusi hevonen allani. Taputin Ellua kaulalle kiitokseksi siitä, että se oli kuunnellut minua, vaikkei minulla niitä naruja käsissäni ollutkaan. Seuraavaksi Alina ohjeisti meidät jatkamaan ravissa uraa pitkin ravia kevyessä istunnassa.  Ellun ravi onneksi oli tasaista, eikä kovin pompottavaa - joten tasapainossa pysyminen ei tuottanut vaikeuksia. Pian Alina ohjeisti meitä pysymään kaksi askelta ylhäällä, yhden alhaalla. Keskittymistä tähän tehtävään tarvittiin, jotten alkanut heti keventämään normaaliin tapaan. Yhtäkkiä Ellu kääntyi katsomaan toiselle puolelle maneesia ja hätkähti hieman. Käänsin katseeni samaiseen suuntaan ja näin Viljan istumassa maassa, Leevi vierellään.
- Eihän sua sattunut? Alina kysyi kävellen Viljan vierelle. Vilja vastasi kieltävästi ja hyppäsi takaisin ratsunsa selkään ja tehtävä jatkui. 

- Ja vielä yksi! Alinan ääni kaikui maneesissa, kun hevoset jo tallustelivat eteenpäin pitkin ohjin. Huokaisin syvään ja heitin jalkani Ellun kaulan ylitse. Minä inhosin maailmanympärysmatkaa - ja olin aina inhonnut. En ymmärrä miksi en pysynyt millään kyseisen 'tempun' aikana tasapainossa. Tarrasin rystyset valkoisina kiinni satulaan, koittaen vääntää itseni mahdollisimman nopeasti takaisin oikein päin istumaan satulaan. Ellua pyörimisenä ja jännittymiseni selässä ei haitannut, tamma näytti lähes nauttivan siitä, että sai rauhassa kävellä loppukäyntejä, vaikka minä selässä pyörinkin.
- Ja sitten hepat talliin. Tulkaa sitten takas maneesiin! Alina huusi ja me lähdimme ratsukko yksi toisensa jälkeen lipumaan kohti maneesin ovea ja tallia. Taputin Ellua kaulalle - tamma oli oikeastaan ollut todella kiva ratsastaa, ehkä joskus pääsisin uudelleenkin tamman selkään?

Kun hevoset oltiin hoidettu, talsimme iloisen puheensorinan saattelemana takaisin maneesiin. Hymyilevät kasvomme muuttuivat pian kuitenkin varsin ilmeettömiksi, kun Alina kertoi lankutuskilpailusta. Minä tunnetusti en ollut kovin innokas lihaskunnon harjoittaja, joten lankutus ei kuulunu rutiineihini. Häviäjä saisi siivota karsinat - eli tehdä Alinan hommat - ja minä tietysti kommentoin asiaa virnistäen. Kun siirryimme maneesin hiekalle lankku-asentoon, rutistin silmäni kiinni. Olin täysin päättänyt, että minä en lopettaisi ensimmäisenä, vaikka vatsalihakseni olivatkin jo täysin liekeissä. Lopulta Eve tipahti maneesin hiekan sekaan - pian minä ja Silja esimerkkiä seuraten. Vilja jaksoi lankuttaa hullun kauan ja lopulta putosi maneesin hiekalle - yli kahdeksan minuutin kohdalla - ja näin ollen voitti yksityisvalmennuksen.

Alinan kommentti

Sulla meni huisin hyvin Ellun kanssa ensimmäiseksi kerraksi. Tamma kun tuppaa välillä olemaan hieman haasteellisempi ratsastettava. Sun tasapaino on myös todella hyvä! Tarkoitukseni olikin, että pääsisin itse löhöilemään kahvikupin kanssa sohvalle, kun joku muu hoitaa hommani . Älkää ikinä tulko kostamaan tätä mulle. Pitäs teillekin alkaa varmaan säännöllisesti pitämään jotain lihaskuntotunteja jos kerta et ole mikään innokkain lihaskunnon harjoittaja! 

Saat tuntimerkinnän+22,50v€