Alinan estevalmennus 20.11.Pakkanen paukkui maneesin nurkissa ja tuuli pyöräytti välillä lumituiskua sisään liukuoeven alta. Ponnistin jakkaralta kevyesti Sintin satulaan ja satulavyön tarkastuksen jälkeen päästin tamman kävelemään uralle. Se tuntui lönköttelevän hieman haluttoman tuntuisena, ja olisin helposti voinut kuvitella kitinän sen lonkissa käynnin töksähdellessä uralla. Alina mittaili katseellaan maneesiin pystytettyjä esteitä. Toisella pitkällä sivulla seisoi viiden esteen innari, toisella pitkällä sivulla kahden pystyesteen linja, ja maneesin keskellä pituushalkaisijalla okseri.
- Okei, me voitais ruveta aloittelemaan, Alina tokaisi ja istahti maneesin keskellä olevalle tuolille toppavaatteisiinsa vaaleanharmaaseen vilttiin kietoutuneena. - Käynti kuntoon ja miettikää omaa istuntaa. Selkä suorana, jalat rentona ja painavana jalustinta vasten ja kädet siististi siinä sään yläpuolella ja kyynärpäät kylkeä vasten. Silja, älä jännitä reittä ja käännä varpaita liikaa ulos, Alina aloitti napakasti. Kerin ohjan sopivan mittaiseksi ja yritin saada Sinttiä ottamaan takajalkojaan alleen. Tästä taitaisikin tulla melkoinen rääkki, sillä tamman oma moottorikin tuntui olevan jäässä.
Aloitimme ensin tulemalla kevyessä ravissa toisella pitkällä sivulla olevan estetolppien reunustaman maapuomilinjan. Sintti ponnahti tahmeasti trampoliiniraviinsa. Yritin patistaa sitä pohkeella hieman reippaammin eteenpäin, sillä tiestä oli tulla hieman mutkikas, sillä Sintti ei tuntunut olevan oikein hyppytuulella juuri nyt.
- Muualle voitte tehdä siirtymisiä ja ympyröitä, katsokaa, että ne on nopeita teidän avuille. Silja, älä purista pohkeella vaan päästä jalka rennoksi alas, jos se ei kuuntele sun pohjetta, käytä raippaa!
Sintti asteli kaula pitkällä puomien yli. Puristin harjatukkoa kädessäni ja yritin joustaa polvilla vaivattoman näköisesti, vaikka puomit saivat tamman jo valmiiksi pompottavan ravin tuntumaan vielä kahta kamalammalta. Onneksi puomien ylittäminen ravissa sai Sinttiin kuitenkin hieman enemmän virtaa, ja se alkoi heräillä. Hevonen humputteli jo paljon reippaammin, mutta sitä vastoin, ei ollut tullut edestä yhtään kevyemmäksi.
- Silja, rento käsi. Älä jää ottamaan tukea ohjasta! Alina sanoi. Yritin rentoutua Sintin selässä, mutta minusta tuntui, että se juoksi aivan holtittomasti.
Kunhan olimme verrytelleet, Alina käski meidän tulla seuraavaksi toisella pitkällä sivulla olevan linjan, jolla oli kaksi pientä ristikkoa.
- Ristikkojen väliin tehdään kolmen askeleen käyntiin siirtyminen, ja takaisin laukkaan pitäis päästä ennen seuraavaa estettä, Alina tarkensi. Minun teki mieli huokaista syvään, sillä olin jo melko varma, että Sintti ei tulisi pysähtymään ennen seuraavaa ristikkoa, ainakaan ajoissa.
- Aloita vaan, Silja, Alina sanoi. Ohjasin Sintin laukassa kohti ensimmäistä ristikkoa. Sintti alkoi koota askeltaan ja korvat höristäen se ponnisti pyöreällä loikalla esteen yli.
- Prrr, seeeeis, mutisin hiljaa Sintin selässä, yrittäen saada sitä hidastamaan. Tamma nakkeli niskojaan, mutta muutamien ravi- ja käyntiaskeleiden kautta, sain sen kuitenkin pysähtymään, vaikkakaan paikallaan Sintti ei turhaan malttanut seistä.
- Okei, sitten tullaan uudelleen, ilman pysähdystä, mutta tällä kertaa pysäytätte hevosenne tonne kulmaan, Alina sanoi osoittaen pitkän sivun loppua kohti. Hän nosti esteet pieniksi pystyiksi ja viittoi minua tulemaan. Sintti oli kovasti kättä vasten ja tuntui vyöryvän esteelle pitkästi keinuvassa laukassa. Yritin saada sitä hieman lyhenemään, mutta apuni menivät kuuroille korville.
- Rento käsi Silja, käske sitä pohkeesta eteen! Alina sanoi napakasti. Sintillä tosiaan oli voimaa isommillekin esteille, ja jo 50 sentin pystyt tuntuivat selässä melkoisilta loikilta.
- Ja seis sinne! Sintti vastusteli jäykkänä pidätteitäni, eikä voima tuntunut auttavan. - Istu satulaan ja tee yksi reilumpi pidäte, mutta älä jää vetämään! Alina paasasi.
Valmennuksen lopussa tulimme vielä lyhyttä rataa, joka alkoi linjalla, siitä suoraan toisella pitkällä sivulla olevalle innarille, ja sitten pituushalkaisijan okserille.
- Okserin jälkeen teette taas pysähdyksen ennen toista päätyä, Alina lisäsi vielä hetken mietittyään. - Silja, aloitas.
Sormeni tuntuivat jo aivan voimattomilta, vaikka Sintti ei varsinaisesti meinannut kuumua, niin ohjalta se silti oli kamalan kova, eikä tuntunut olevan avuilla rehellisesti ollenkaan. Linja meillä sujui ongelmitta: kaksi pyöreää hyppyä, ja sen jälkeen reippaammassa laukassa päädyn läpi, kohti innaria.
- Rento käsi! Alina muistutti. Otin tukon harjaa käsiini ja annoin Sintin asetella askeleensa itse, vaikka minusta laukka tuntuikin aivan liian pitkältä lyhyisiin innariväleihin. Otin jo muutaman viimeisen esteen aikana asetuksen oikealle, sillä innarin jälkeen tulisi tiukka käännös pituushalkaisijalle.
- Muista ulkoavut ja istu satulaan! Älä seiso jalustimilla ja muista hengittää.
Sintti lähtikin innarin jälkeen hieman reippaammin, ja käännös oli venähtää hieman pitkäksi, seuraavan pitkän sivun puolelle. Pienen mutkan kautta, sain okserille kuitenkin ihan hyvän lähestymisen, vaikka hyppy tulikin vähän lähelle. Okserin jälkeen, yritin istua syvälle satulaan ja pysäyttää Sintin. Tunsin alkavat rakot sormieni välissä, kun pyysin tamman viimeiseen pysähdykseen.
- Hyvä pysähdys, taputa!
Alina kiskoi meistä, tai ainakin minusta, totisesti irti vielä viimeisetkin voimavarat, kun hän käski meidän nostaa jalustimet kaulalle ja keventää vielä loppuverryttelyt ilman jalustimia. Pieni puristus reisillä taisi hieman hidastaa Sinttiä, sillä loppuraveissa se tuntui liikkuvan omasta mielestäni ihan kivasti, vaikka Alina totesikin, että hevonen oli kuin hidastetussa elokuvassa. Oma tasapainoni, ja sen myötä myös Sintin rentous kärsivät kuitenkin pahasti, kun pyysin tammaa ravaamaan hieman enemmän eteen.
- Muista asettaa pehmeästi kulmassa, Silja, sisäpohkeen ympärille!
Vatsalihaksia, reisiä ja käsiä hapotti, kun Alina antoi meidän viimeinkin siirtyä käyntiin. Leväytin ohjat vapaaksi Sintin kaulalle ja pujotin jalustimet jalkaani.
- Hienoa työskentelyä tytöt, molempien teidän pitäisi ratsastaa vähän kevyemmällä kädellä, esteillä saa kuitenkin olla vähän enemmän tempoa kuin tavallisella kouluradalla. Sintti ei todellakaan juossut liian kovaa, sillä vaan on hieman pidempi laukka poneihin verrattuna. Veetiä pitäisi puolestaan saada vähän pidemmälle askeleelle, nyt se on vähän kiireinen ja juoksee selkä lyhyenä, mihin ohjista ottaminen ei puolestaan auta, Alina kertasi. - Mutta eiköhän teidät ja hevoset päästetä lepäämään jo tältä päivältä, käykää rentoutumassa vaikka maastossa loppukäyntien ajan!
1 tarina- ja tuntimerkintä + 20v€ tarinasta päivitetty kaappiisi t. Sinte