Ronin päiväkirja

[Eikka]

Suunnitelma muutoksia

Olin ajatellut tänään käydä kunnon maastolenkillä Ronin kanssa, mutta päädyinkin tekemään kevyen treenin maneesissa aivan hirvittävän sään vuoksi! Lunta tulla tuprutti niin, ettei eteensä nähnyt. Ronikin oli jo innokkaana odottamassa portilla, että pääsee talliin.

Jätin siis satulan pois ja humputtelin aika kevyen kaavan mukaan maneesissa perustyöskentelyä. Onneksi Ronilla oli ollut muutes loimi päällä ulkona, ettei ollut aivan märkä! Ronikin näytti tykkäävän, kun sai ilman satulaa humputella menemään aika rennonlaisesti.

:llä, Eikka (Tälläisiä minimini tiivistelmiä siis meinasin(: Eihän nämä tarinoita ole nähnytkään, mutta silloin tällöin tälläinen on kiva tuhrustaa, että tiedät minun käyneen Ronia hoitelemassa, vaikka pitkää tarinaa et saa luettavaksesi.. Pääpaino siis tarinoille edelleen!)


Sinten kommentti

Hauska pikkutarina. Sait maastoilun ja talvipäivän tiivistettyä selkeästi ja siististi! Mielestäni tarinoiden ei tarvitse olla aina pitkiä, eihän monikaan jaksa kirjoittaa pelkästään pitkästi. Lyhyet tarinat virkistävät, mutta niissä on huonona puolena se, että minun on vaikea keksiä kommentoitavaa, ja virtuaalieurot jäävät hiukan vähemmälle.

7,50v€

[Eikka]

Ensimmäinen valmennus!

Oli minun ja Ronin ensimmäisen yhteisen valmennuksen vuoro! Lähdin tallille ajoissa, jotta ehtisin valmistautua ilman kiirettä. Eihän yksi valmennus –vielä köpöttelyryhmässä- sinänsä iso juttu ollut, mutta minulle se puskaratsastajana oli.

Tallilla hain Ronin ensimmäiseksi sisälle ja aloitin harjaamalla ison pojan oikein kunnolla. Roni oli jo alkanut tiputtaa turrukkaista talvikarvaansa hyvää vauhtia ja kävinkin sen karvapeitteen ensin kunnolla läpi kumisualla pyöritellen. Roni näytti nautiskelevan harjailusta ja huomiosta ja ökötti nautiskellen paikoillaan, alahuuli lerpattaen. Kun olin harjannut Ronin kumisualla, kävin sen karvat läpi vielä pölyharjalla huolellisesti. Sitten aloin setviä ruunan jouhia. Siinä poitsulle hyräillessäni ja kammatessani sen tukkaa Sinte oli ilmaantunut talliin. ”Jaaha, sinä täällä jo reippaana?” Säpsähdin Sinten ääntä ja purskahdin sitten nauruun hieman häpeissäni.
”A-p-u-v-a! En yhtään kuullut tuloasi!” Sanoin naurahtaen ja jatkoin taas Ronin puunausta. Jutustelimme siinä hetken Sinten kanssa, ennen kuin hän lähti hoitamaan omia hommiaan. Minä setvin vielä Ronin hännän ja harjan kuosiin ja sitten puhdistin kaviot sekä harjasinpa oikein kaviot kavioharjallakin, mitä en yleensä koskaan tee. Sitten harjasin Ronin pään pehmeällä pääharjalla ja unohduinpa siinä hetkeksi poikaa pusuttelemaan..!

Tallille alkoi kertyä elämää, kun aloin varustaa Ronia. Pitäisi varmaan ostaa jotain sävysävyyn –kamppeita, mietin tulevia valmennuksia ja ehkä kisojakin ajatellen. Minusta on mukavaa olla edustava ja Ronilla oli vain hieman nuhjaantunut satulahuopa.. Ja pintelitkin olisi kivat kouluvalmennuksiin.. Lista alkoi kehkeytyä hyvää vauhtia mielessäni.
Sain Ronin varustettua sutjakasti ja juuri ajoissa ja hain vain omat kamppeeni päälle kaapistani ja olimme valmiit ensimmäiseen valmennukseen!

Lähdimme maneesille Jensban kanssa yhtä aikaa. Juttelimme innoissamme mitä tuleman pitää, kun talutimme ratsujamme peräkanaa maneesiin. Siellä Meiju olikin meitä vastassa. ”Huomenta tytöt! Ollaanko sitä valmiina aloittamaan työt? Tänään aloitamme niin perusasioista kuin melkein vain voi! Nouskaahan ratsujenne selkään niin päästään aloittamaan.”
Noudatin käskyä ja kipusin rauhallisen Ronin selkään ja aloin kävellä vapain ohjin uraa pitkin. Alkukävelyitten aikana kerroimme Meijulle hieman itsestämme ja hevosistamme. ”Oon siis Eikka, ratsastanu 8 vuotta ja noin helppo B –tasoinen puskailija. Allani on Roni 8-vuotias Shire ruuna, joka on helppo A –tasoinen, rauhallinen kaveri”

Esittelyjen jälkeen aloitimme työt! Aluksi teimme pääty-ympyrät kartioiden avulla ja hyvät kulmat myöskin kartioiden avulla. Lisäksi pitkille sivuille tuli voltit E ja B kirjaimiin. Kaikki tiet ratsastettiin aluksi käynnissä.
Roni oli heti todella pehmeän tuntuinen kädelle ja kulki oikein miellyttävästi oikeinpäin ja oli vastaanottavainen avuille. Välillä se tosin jäi hieman laahustamaan, joten pohkeilla piti pitää tahti yllä. ”Eikka, nyrkit pystyyn ja energisempi käynti!” Meiju joutui muistuttamaan minua turhan monesti.

Kun käynti tehtävää oli hinkattu kumpaankin suuntaan, aloimme tehdä ravissa keskiympyröitä ja päätyvoltteja. Keskiympyrällä piti olla reipas ravi ja volteilla kootumpi. Ympyröillä kevyttä ravia ja volteilla harjoitusravia.
Ronin kanssa reipas ravi oli oikein helppo saavuttaa, mutta volteilla ravaamisen tahti meinasi kadota ja itsehän pompin siellä ison ratsuni selässä kuin pahainen aloittelija.. ”Vaikka lyhennät ja kokoat ravia, älä anna sen laahustaa. Polvet rennoiksi, kyllä se rytmi alkaa kohta löytyä!” Meiju kannusti, kun ähräsin siellä selässä. Ravailujen jälkeen oli välikäynnit, jotka olivat oikein tervetulleet.
”Vai että köpöttelyryhmä!” Nauroin hymyillen Meijulle, kun hän keräili kartioita pois. Vain kulmiin jäi kartiot, jotta emme luistaisi niitten ratsastuksesta. ”Ei täällä kuitenkaan ilmaiseksi päästetä, mutta helpommat harjoitukset” Meiju kuittasi takaisin. ”No, eikun oikeesti tosi hyvä, että päästään Roninkin kanssa ihan oikeasti töihin!”

Kävelyitten jälkeen jatkoimme käyntivolteilla ja ravi ympyröillä. Ravin tuli aina olla harjoitusravia ja käynnin energistä. Oikein hyvä harjoitus meille siis! Vaikka kaikki ei mennyt minun ja Ronin osalta –okei, minun osalta- ihan putkeen, niin sain Meijulta tosi hyvää ja rakentavaa palautetta, joilla on hyvä jatkaa reenailuja Ronin kanssa.
Lopuksi ravasimme loppuverryttelyn itsenäisesti Meijun huudellessa sieltä täältä ohjeita ja vinkkejä. Oikein kiva valmennus kaikkiaan!

Tallissa purin Ronin varusteista ja vein sen kamat paikoilleen. Sitten harjasin sen hyvin ja puhdistin kaviot. Ronikin oli joutunut ihan kunnolla töihin ja oli kaiken talvivillansa ansiosta hieman hikinen, joten se pääsi kuivattelemaan fleeceloimen alle karsinaansa.
Tarjosin sille haaleaa vettä sankosta, ettei sen tarvinnut juoda ihan jääkylmää vettä automaatista heti liikunnan jälkeen. Juottamisen jälkeen annoin vielä Ronille päiväheinät karsinaan purtavaksi ja monia suukkoja ja rapsutuksia!

//Meijun arvioitavana, kyseisen valmennuksen topassa(://


5v€ (: t. Sinte

[Eikka]

Tunti 20.3.

Olin juuri saanut Ronin varustettua ja lähdin taluttamaan sitä maneesille muitten tuntilaisten vana vedessä.
Maneesissa otin itselleni pitkän kouluraipan ja jakkaran, jonka päältä olisi hyvä kiivetä korkean ratsuni selkään. Talutin Ronin keskelle maneesia kaartoon ja se seurasi minua laiskasti tsiikaillen muita hevosia. ”Olet ihan höpsö, laiska lammas, ystäväni” puhelin sille ja silitin kaulaa. ”Mutta nyt ollaan tunnilla ja joudut kuule töihin!” virkuin virnistäen ja laskin jalustimet alas ja kiristin satula vyön. Nousin jakkaralta Ronin selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä uralle vapain ohjin. Käveltyämme otimme ohjat tuntumalle ja aloitimme siirtymisillä ravin ja käynnin välillä ihan uraa pitkin. Paino oli istunnan käytössä ja pehmeällä kädellä ratsastuksessa, sekä terävistä liikkeille raviin siirtymisissä.
Roni oli todella kuuliainen istunnalle, mutta aluksi sai käyttää vahvaa pohjetta raviin lähdössä ja silloin Roni veti itsensä pitkäksi, mutta sain sen korjattua nopeasti takaisin oikeinpäin.

Siirtymisten jälkeen aloimme tehdä ympyröitä pitkille sivuille ja pysähdykset päätyihin. Roni toimi oikein kivasti, vaikka välillä jäin itse ylitaivuttamaan/asettamaan sitä liiaksi. Pitää vain muistaa paremmin ne ulkoavut! Tuota tehtävää hangattuamme molempiin suuntiin vaihdoimme suunnan ja teimme taas hetken uralla käynnistä raviin, ravista käyntiin siirtymisiä. Roni oli jo vissiin vertynyt paremmaksi ja se toimi tähän suuntaan heti aluksi paremmin ja oli todella hyvin kuulolla ja pohje meni heti läpi.
Siirtymisten jälkeen jatkoimme laukka tehtävällä. Päädystä nostettiin laukka, tehtiin pääty-ympyrä laukassa, laukkaa jatkettiin uraa pitkin ja heti kulman jälkeen *loivakiemura-ura (*APUA! Miten toi sana oikein kirjotetaan?) ja sen kaarre tuli ratsastaa vastalaukassa. Uralle tultuaan hyvä kulman ratsastus ja päätykirjaimesta raviin. Aluksi loivankiemuran tuli olla loiva ja onnistumisten siivittämänä sitä täytyi jyrkentää.
Roni laukkasi oikein pyörivästi ja nätisti, ja tehtävä sujui hyvin. Mutta, kun minun täytyi ruveta tekemään loivastakiemura-urasta jyrkempää, jotenkin en vain osannut tehdä siitä tarpeeksi jyrkkää ja tie oli jotenkin sen vuoksi ihan hukassa. Ronikin meni hieman hämilleen ja alkoi vaihdella ties mitä ristilaukkoja, kun ratsastaja oli ihan hukassa, eikä antanut selkeitä apuja. Lopulta Sinten täytyi käydä hakemassa avukseni kartio ja sitten asiat helpottui ja tehtävä alkoi taas luistamaa.

Kun laukkatehtävää oli väännetty kumpaankin suuntaan, teimme itsenäisen loppuverryttelyn kevennellen. Siinä annoin Ronin venyttää itseään ihan kunnolla eteen ja alas.
Ravailujen jälkeen annoin sille kunnon kehut ja loppukäynnit lähdimme kävelemään muutaman muun ratsukon kanssa lyhyelle maastopolulle.

//Tein nyt vaihteeksi tällaisen tarinan, jossa kerroin vain ratsastuksesta(: [glow=red,2,300]Odottaa kommenttia kyseisen tunnin topassa[/glow]!//


Sinte kuittaa!

[Eikka]

Maasto 28.3.

Keväinen aurinko paistoi vielä pilvettömältä taivaalta, kun olimme koko joukko tallipihalla kiipeämässä ratsujemme kyytiin.
Roni katseli korvat tötteröllä ympärilleen, mutta pysyi ihan kiltisti paikallaan, kun nousin pojan selkään jakkaralta. ”Hyvä poika! Nyt pääset maastoilemaan oikein kavereitten kanssa, otetaan tästä kaikki irti!” Höpisin hepalle ja taputin ruskeaa, lihaksikasta kaulaa. Kiristin satulavyön ja otin jalustimet jalkaan ja sitten vain odottelin Ronin kanssa, että muutkin suoriutuvat ratsujensa selkään.

Kun kaikki olivat valmiita, siirryimme jonoon omille paikoillemme Sinten taakse. Minä tulin Ronin kanssa heti Sinten perässä, että voisin jättiläiselläni laukata mukavammin, eikä menisi ihan nypläykseksi.
Lähdimme siis matkaan käynnissä, mutta saatuamme itsemme ja hevoset vetreiksi käynnissä otimme pitkän ja reippaan ravipätkän. Roni ravasi korkein ja liidokkain askelin ja minä paistattelin sen selässä naama kuin naantalin aurinko! Hangen päällä leikkivät auringon säteet tuikkivat silmiin ja jonossa ravaavien hevosten askeleet hakkasivat rytmikkäästi tien pintaa.
Kaikilla oli mukavaa, juttelimme niitä näitä ja heitimme nauraen huulta.

Ruususeen johtavalla tiellä ehdimme verrytellä ratsumme hyvin ja Jokipolulle kääntyessämme nostimme laukan, koska polun alkupätkä oli todella hyvässä kunnossa. Laukkasimme mukavan, reippaan pätkän ja hevoset innostuivat oikein kisamielelle ja koittivat ohitella toisiaan. Ratsastajilla oli kova työ pitää jekuttajat kurissa! Ronikin olisi muutaman kerran halunnut lähteä viemään ja kurvata Sinten hevosen rinnalle, mutta uskoi kuitenkin jämäköitä pidätteitä hyvin ja säästyttiin ongelmitta.

Laukan jälkeen ravailimme polkua eteenpäin ja sitten otimme käyntiin. Useimmille hevosille oli jo tullut hieman hiki, samoin Ronille. Annoin sille kävellessämme pidempää ohjaa, jotta se sai venyttää itseään ja rentoutua. Roni pärskähti tyytyväisenä ja ravisteli kaulaansa.

Kävelimme Harjupolun kautta Harjunlenkille ja otimme siinä rempseää kevyttä ravia. Roni oli heti ihan innoissaan, että ”Joko mennään!?” ja sain toppuutella sitä aluksi. Kun se sitten huomasi, että kovempaa ei pääse, Roni rentoutui ja tyytyi ravaamaan kiltisti.
Ravattuamme siirryimme käyntiin ja kävelimme loppukäynnit rennosti pitkin ohjin ja kunnon pitkän matkan.
Todella kiva lenkki, hyvässä seurassa!

//Odottaa kommenttia kyseisen maaston topassa(://


Kuitti! -S

[Milla]

Ensitapaaminen

Kävelin pitkästä aikaa Metsälammelle. Olin ennen hoitanut siellä Della nimistä shettistä mutta minut erotettiin. En voinut olla eneen poissa metsälammelta joten päätin hankkia sieltä uuden hoitoponin. Olin jo sopinut Sinten kanssa puhelimitse että tulen katsomaan poneja jos vaikka saisin uuden hoitoponin ja tässä sitä nyt ollaan, tallille kävelemässä.'

Avasin natisevan ja nirisevän tallin oven ja astuin sislle suureen tallirakennukseen. Olimme Sinten kanssa sopineet että tapaamme satulahuoneessa, joten kävelin satulahuoneeseen.
-Hei taas pitkästä aikaa, sanoin Sintelle joka istui jo juomassa teetä.
-Hei, hän vastasi.
-Mitä tänne nyt kuuluu? Kysyin.
-Hyvää. Samaa kuin ennen. Hoitajia on tullut ja mennyt, Sinte vastasi.
-Talli ei ole paljoa muuttunut viime näkemästä, sanoin.
-Ei niin, Sinte vastasi.
-No sitten asiaan. Ketkä ponit ovat nyt vapaita? Kysuin.
-Meillä ei ole yhtään ponia vapaana tällähetkellä, mutta vapaita ovat nyt Riona ja Roni, Sinte vastasi.
-No mennään sitten katsomaan niitä, sanoin minä olin jo seisomassa.
-Oletpa sinä innokas, mutta mennään vaan, Sinte vastasi
-Tietenkin olen! Minulla on ollut ikävä Metsistä, minä vastasin vähän leikillään kuikkuiselle äänensävyllä.
-Mennään eka katsomaan Ronia, Sinte sanoi.

Ja niin me kävelimme tarhan luo jossa seisoi suuri hevonen.
-Minkä rotuinen tuo on? Kysyin.
-Se on shire mutta silti se on todella kiltein vaikkakin suuri.
-Tuon minä halua, sanoin ennen kuin Sinte edes ehti kertoa siitä mitään.
-Selvä. Tervetuloa hoitamaan, Sinte vastasi ja jätti minut tutustumaan Roniin.
-Roni, minä kutsuin ja hevonen lähti kävelemään minua kohti. Otin sen kiinni ja lähdin kävelemään talliin. Pelkäsin vähän että se tallaa kantapäät mutta se käveli kiltisti vierellä. Vein roni sen karsinaan ja laitin karsinan oven kiinni.

Lähdin hakemaan harjoja satulahuoneesta. Otin sen hyllyltä ja palasin Ronin luo. Otin harjapakista kumisuan ja avasin karsinaan. Menin Ronin luo ja aloin pyöritellä kumisualla sen karvan suuntaan. Kun olin harjannut koko hevosen kumisualla otin pölyharjan ja harjasin Ronin sillä. Sitten otin pään pääharjalla ja jalat dandyharjalla. Sitten hain satulan ja suitset satula huoneesta. Laitin satulan Ronin selkään ja kiristin satulavyön. Sitten lämmittelin kuolaimia kädessäni ja suitsin Ronin. Sitten laitin kypärän päähäni ja talutin Ronin ulos. Ulkona mittäsin jalustimet sopivan pituisiksi ja nousin selkään. Sitten kiristin viellä satulavyön.

Kävelin maastossa hiekkatietä puiden lomassa ja nostin ravin yhdellä tasaisella suoralla. Ronilla oli tasaiset askeleen tosin minun oli aluksi vähän vaikea istua niissä mutta sekin ongelma hävisi lopulta. Sitten siirsin Ronin käyntiin ja kävelin tallille. Siellä otin Ronilta varusteet pois ja harjasin sen oikein hyvin. Otin vuohistupsut ja ne karvat mitkä olivat siinä kavion päällä harjakammalla. Harjan ja hännän selvitin sormin ja viimeistelin harjakammalla. Kun Roni oli puhdas vein sen tarhaan ja siivosin hyvin likaisen karsinan ja huolsin varusteet. Sitten siivosin jälkeni ja lähdin kotiin.

Loppu! Loppuosa oli vöähän huono kun en enään keksinyt kunnolla mutta halusin kuitenkin ekasta tarinasta kokonaisen.

Sinten kommentti

Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa tallilla! Tosiaan, Della asuaa nykyään toisella omistajalla, ja Metsiksen toiminta pyörii samalla vauhdilla kuin aina ennenkin. Hoitajia tulee ja menee, tällä hetkellä meillä on paljon kappeja käytössä – eli porukkaa riittää!

Della nimistä
-> Della-nimistä

metsälammelta
-> erisnimi isolla alkukirjaimella:
-> Metsälammelta

-Hei, hän vastasi.
-> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
-> – Hei, hän vastasi.

"Ronilla oli tasaiset askeleen tosin minun oli aluksi vähän vaikea istua niissä mutta sekin ongelma hävisi lopulta."
-> Tätä virkettä voisi hiukan katkoa pilkuilla ja pisteillä:
-> "Ronilla oli tasaiset askeleet. Minun oli aluksi vähän vaikea istua niissä, mutta sekin ongelma hävisi lopulta."

16,80v€

[milla]

Pika tarina
Kävelin Metsälammelle päin. Otin Ronin ja harjasin sen. Otin eka kumisuan ja pyörittelin pölyn pintaan. Sitten vain harjasin sen pois. varustin Ronin, mutta jätin satulan pois. Laitoin kypärän päähäni ja talutin Ronin ulos, ja siellä ponnistin ratsuni selkään. Menin kentälle, ja noin 10minsan jälkeen nostin ravin. Roni kuunteli apuja hyvin ja totteli jokaista apua. Sen jälkeen nostin laukan. Roni laukkasi mielellään ja minä putosin kerran. Sitten Otin ravia ja putosin toisen kerran. Sinte oli tullut kentän laidalle ja nähnyt putoamiseni. "Sinun pitää viellä vähän treenata tuota tasapainoa." Sinte sanoi. "Apua! Hui hitsi mä säikähdin! Mut juup, niin pitää." Sitten Sinte lähti nauraen pois kentän laidalta ja minä menin takaisin Ronin selkään ja otin loppu ravit ja käynnit. Sitten harjasin Ronin ja lähdin kotiin.

Tällänen lyhyt rustaus, ettei minua poistettaisi. kunnon tarina tulee sitten kun olen saanut nsen valmiiksi.

Sinten kommentti

Kiva, että hoidit Ronia, vaikka "hoida viimeistään" päivämäärä ylittyikin hieman. Yleensä en poista tuttua hoitajaa, jos kuukausi hoitamatta ylittyy hieman. Lyhyt ja ytimekäs, tiivistetty tarina. Onneksi suhun ei sattunut, vaikka tipuitkin Ronilta pari kertaa. Hyviä tasapainoharjoituksia voi tehdä ilman satulaa, ja esimerkiksi jalustimet hevosen kaulalla. Kun olet kehittynyt tarpeeksi, voin pitää sulle myös "ilman satulaa estetunteja"!

10minsan = 10 minuutin

"Roni kuunteli apuja hyvin ja totteli jokaista apua."
-> "apu" sanan toistaminen tekee lauseesta vähän hassun:
-> "Roni kuunteli apuja hyvin ja totteli (esim) jokaista liikettäni."

"Sinun pitää vielä vähän treenata tuota tasapainoa." Sinte sanoi.
-> Kun lainattu repliikki loppuisi pisteeseen, piste korvataan pilkulla lainauksen ulkopuolelle:
-> "Sinun pitää vielä vähän treenata tuota tasapainoa", Sinte sanoi.
-> Jos lainattu lause loppuu huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, pilkkua ei ole pakko laittaa:
-> "Sinun pitää vielä vähän treenata tuota tasapainoa!" Sinte sanoi.

loppu ravit ja käynnit
-> loppuravit, loppukäynnit
-> kun "loppukäynnit" sanasta poistetaan "loppu" osa, se korvataan viivalla:
-> loppuravit ja -käynnit.

Pika tarina = pikatarina

8v€

[Ida]

Maastossa

En ole varma, laskeeko Sinte Rikun isoihin hevosiin, mutta olin nyt kuitenkin
kiipeämässä ruunan selkään. Vieressämme seisoi iso Roni, ja sen selässä istui
pieni hieman epävarman näköinen tyttö, Miia. Säädin nopeasti jalustimeni kuntoon
ja kiristin vyön vielä, etten keikkaisi satulasta tunnin aikana. Komensin käskyn
lähteä eteenpäin. Riku näytti pieneltä Roniin verrattuna, mutta pidin silti hevostani
isona omalla tavallaan. Olinhan sen nuorempana jo saanut, ja silloin se ainakin oli
vielä iso. Lähdimme tallin pihalta rauhallisessa käynnissä. Kaarsimme loivasti oikealle.
Riku köpötteli ison hevosen edessä, katsellen sivulle missä oli hevosia laitumella.
Millalla meni hyvin perässämme ja oli selvästi rentoutunut huomatessaan Ronin rauhallisuuden
ja lempeyden. Kysyin kävisikö jos nostaisimme ravin ja se kävi. Pamautin pohkeeni paksun
hevosen kylkiin ja se lähti etenemään reippaassa ravissa eteenpäin.

Rikusta tuntui varmasti hienolta ollessaan Ronin edellä, sillä olihan se suuri kunnia olla
isompaa ennen ’jonossa’. Ja se piti koko ajan huolen, että Roni tuli sen perässä eikä liian
lähellä, muutoin se kiihdytteli välimatkan. Miia kevensi varmasti isoon raviin ja piti
ison hevosen koko ajan liikkeellä.

- Laukkaa? kysäisin kovaäänisesti, jotta tyttö kuulisi.
- Vaikka, Miia vastasi.

Annoin Rikulle reippaat laukka-avut ja ruuna kipaisi vauhtiin, parin pikku pukin saattelemana.
Hymy lukkiutui kasvoilleni, nauttiessani vastaan tulevasta viileästä kesäilmasta. Säähän ei
ollut kaikista kesäisin. Taivas oli harmaa ja näytti siltä, että sade voisi yllättää millä
hetkellä tahansa.
Ruunan kaviot kopisivat kuivaan hiekkatiehen ja takaani kuului ison Ronin laukka-askeleet.

- Raviiiinn… huusin puhaltaen samalla ulos pitkään ja hidastin Rikun laukan raviin.

Ravailimme vielä vähän ennen kuin palasimme kohti Metsälampea. Milla kiitti minua maastosta
ja lähti kohti tallia. Olipa kohteliasta, ajattelin. Lähdin taluttamaan Rikua kohti sen karsinaa,
kun olin saanut nostettua jalustimet ylös.

~tredje; Ida ja Riku~

Sinten kommentti

Kiitos paljon Miian maastoiluttamisesta! Kyllä se Riku keskisuuriin hevosiin voi lukeutua, jos minulta kysytään. Itse olen tottunut niin jättiläiskokoisiin, että normaalikokoiset tuntuvat huimasti pikkuriikkisemmiltä. Maastonne sujui ilmeisesti hyvin, eikä suurempia kommelluksia sattunut tällä(kään) kertaa! Tarina oli lyhyt ja ytimekäs, mutta puolivälissä vaihdoit Miia-nimen Millaan.

"Millalla meni hyvin perässämme ja oli selvästi rentoutunut..."
-> tästä puuttuu tekijää ilmaiseva pronomini, sillä tekijä ei käy automaattisesti selväksi:
-> "(Miialla) meni hyvin perässämme ja hän oli selvästi rentoutunut..."

"Rikusta tuntui varmasti hienolta ollessa(an) Ronin edellä..."
-> tästäkin puuttuu persoonapronomini. Toisaalta lause voidaan muotoilla monella tavalla:
-> "Rikusta tuntui varmasti hienolta hänen ollessa Ronin edellä..."
-> "Rikusta oli varmasti hienoa olla Ronin edellä..."

12v€

[Emilie]

Muutto Ranskaan ja uuteen kotiin tutustumista

Saatuani yht'äkkisen päähänpiston ja otettuani Sinteen yhteyttä, saimme so*a, että Roni tulisi minulle ylläpitoon alustavasti kahdeksi kuukaudeksi. Ronin uusi koti tulisi sijaitsemaan Ranskassa, mutta koska virtuaalimaailmassa itsensä ja hevosensa voi helposti vaikkapa teleportata toiseen maahan, aioimme ruunan kanssa jatkossakin osallistua Metsiksessä järjestettävään toimintaan. Roni pääsee nyt siis kaveeraamaan ihan samanrotuisten yksilöiden kanssa, sillä tallista löytyy kahdeksan muutakin tupsujalkaa. Ruuna olisi tarkoitus ottaa ylläpitoaikana kisareissuillekin mukaan muutaman muun shiren seuraksi.

Koska en ollut käynyt katsomassa Ronia kuin kerran aikaisemmin, se oli hieman ihmeissään kun ventovieras ihminen tulee sitä hakemaan. Olin informoinut Sinteä hieman Etelä-Ranskan olosuhteista ja ilmastosta, joten hän oli pakannut jo tarvittavat tavarat valmiiksi. Kirjoittelimme ylläpitosopimukset loppuun ja Sinte toivotteli vielä hyvät matkat ennen lähtöämme.
- Tuntuu niin oudolta ajatella, että Roni on lähdössä. Moni hoitajakin varmasti ihmettelee kun tallin jättiläinen on päässyt ihan Ranskaan asti! Sinte naurahti.
- No, tullaanhan me kuitenkin tapahtumissa käymään ja kirjoitellaan päiväkirjaan kuulumisia, sanoin.
- Hyvä niin. No mutta, pitäkäähän hauskaa ja toivottavasti matka sujuu hyvin!
- Kiitos, ollaan yhteyksissä! huudahdin ennen kuin aloitimme matkamme tallipihasta kohti Selle de Royalia.

Saavuttuamme vihdoin kotitallin pihaan, ajoimme parkkipaikalle jossa talutin Ronin ulos trailerista. Muut hevoset olivat vielä ulkona, joten ne hirnahtelivat innoissaan uudelle tuttavuudelle. Roni hörisi niille takaisin ja katseli uteliaana ympärilleen.
- No niin poika, täällä sitä nyt ollaan. Uusi kotisi, ainakin kahden kuukauden ajan, juttelin Ronille silitellen sitä samalla. - Pitäisiköhän meidän käydä vähän jaloittelemassa matkan jäljiltä? kysyin ruunalta ja lähdin taluttamaan sitä ympäri tallipihaa. Esittelin Ronille kaikki mahdolliset paikat: pyöröaitauksen, kävelytyskoneen, molemmat maneesit ja estekentän. Ruuna käveli kiltisti perässä ja kulki aika ajoin turpa maata viistäen kuin koira konsanaan. Muut hevoset kulkivat aidanvieruksia pitkin seuraten koko ajan silmä tarkkana tulokasta.

Esittelykierroksen jälkeen vein Ronin talliin, jossa kävelytin sen myös tallin läpi antaen katsella ja haistella uutta ympäristöä.
- Juoksumattoja ja solariumeja et ole tainnut ennen nähdäkään missään, sanoin ruunalle joka ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän härpäkkeisiin erityistä huomiota. Vietyäni Ronin karsinaansa se pyöri hetken ympäriinsä, hörppäsi juoma-automaatista vettä ja asettui sitten katselemaan ikkunasta tallin viereisellä laitumella olevia hevosia. Moikkasin tallityöntekijällemme joka oli juuri tulossa aloittamaan yöheinien jakamista karsinoihin ja lähdin sitten hakemaan Ronin tavaroita.

Saatuani kaiken paikoilleen Roni oli jo syömässä heiniään. Menin ruunan karsinaan, jolloin se lopetti välittömästi syömisen ja tuli luokseni rapsutuksien toivossa.
- Voi sinua höppänää, olet kyllä aika söötti, lässytin Ronille silitellen sitä. - Meistä tulee varmasti vielä hyvät ystävät. Hellittelytuokion jälkeen taputin ruunaa lavalle ja jätin sen jatkamaan syömistään. Nyt olisi aika lähteä hakemaan muutkin hevoset sisälle. Orikäytävällä ei tällä hetkellä asustellutkaan kuin vain omat shireni, ja Roni pääsi heti tekemään tuttavuutta vieruskaverinsa kanssa. Ruunan naapurissa majaileva Neo oli oikein innoissaan uudesta jätistä, joka oli sitä itseäänkin seitsämän senttiä isompi. Neo on sellainen joskus hieman ADHD-taipuvainen, seurasta riippuvainen tupsujalka. Toivon mukaan ori kuitenkin iän myötä rauhoittuu hieman.

Saatuamme kaikki hevoset sisälle ja tarkastettuamme jalat ruhjeiden/turvotusten varalta oli aika jakaa hevosille iltarehut. Päästin työntekijämme jo lähtemään kotiin ja jaoin ruuat itse ensin tammakäytävän puolelle ja sitten orikäytävään. Huuhdeltuani ruokasankot ja vietyäni ne takaisin paikoilleen katselin Ronia vielä vähän aikaa sen syödessä. Juttelin hepoille niitä näitä, kunnes oli aika jättää ne rauhoittumaan yöunille. Sammuttelin tallista valot ja laitoin ovet kiinni. En varmastikaan saisi yöllä kovin hyvin unta miettiessäni Ronia. Onneksi ruuna oli kuitenkin melko rauhallinen persoona, joten eiköhän sen ensimmäinen yö sujuisi ihan hyvin.

Sinten kommentti

Mukavaa että Roni sopeutui niinkin nopeasti uuteen kotiinsa, vaikka välimatkaa vanhan kotitallin kanssa olikin niin hurjan paljon. Onneksi kuitenkin lupasit piipahtaa meillä ajoittain – ja päiväkirja; se on ihana keksintö! Toivottavasti pärjäätte Ronin kanssa siellä Selle de Royalissa. Ruuna varmasti tykkää päästä kisakentille tutustumaan, sillä ei ole kovin paljoa täällä Suomessa kilpailtu.

ruhjeiden/turvotusten
-> käytetään matemaattisten merkkien sijasta mieluummin kieliopillisia ilmaisuja:
-> ruhjeiden tai turvotusten

17,30v€

[Emilie]

Aamutalli ja ratsastusta

Kuten olin illalla arvellutkin, en ollut saanut yöllä nukuttua kuin viitisen tuntia, mutta pomppasin kuitenkin pirteänä kuudelta ylös. Puin päälleni ja kävin syömässä aamiaisen, jonka jälkeen lähdin kävelemään tallia kohti. Sää oli pilvinen ja lämpötila hieman alle kahdenkymmenen, mutta päivästä oli tulossa kuuma ja sateinen.

Menin talliin yksäreiden omistajien huoneen kautta jättäen ulko-oven samalla auki-asentoon. Astuessani tallin puolelle kuulin molemmilta käytäviltä hörähdyksiä; hevoset odottivat jo aamuruokiaan. Juuri kun olin aloittamassa ruokien jaon, tallityöntekijämme Sabrina tuli aloittelemaan työpäiväänsä. Ohjeistin hänet vaihtamaan laitumien vedet ja aloittamaan heinien kärräämisen pihalle. Jaettuani hevosille ruuat ja vietyäni sankot paikoilleen lähdin itsekin viemään aamuheiniä laitumille.

Sabrinan lähtiessä viemään yksäritammoja ulos, vein itse omat tammani pareittain, jonka jälkeen Sabrina pääsi aloittamaan tammojen karsinoiden siivousta. Lähdin viemään vielä pojatkin pihalle. Ensimmäisenä vein Daren ja Ronin kakkoslaitumelle. Jäin katselemaan hevosten tutustumista vähäksi aikaa varmistaen, että ne tulevat varmasti toimeen keskenään. Roni lähti innoissaan kiertämään laidunta ympäri tutkien jokaisen nurkan, kunnes päätti ravata laitumen toisesta päästä luokseni portille.
- Höpsö, menehän syömään aamuheiniäsi, höpötin Ronille rapsuttaen sitä otsasta. Seuraavaksi kävin hakemassa viereiselle laitumelle tallimme nuorikon, 2-vuotiaan Nemo-varsan, jonka jälkeen hain pojan seuraksi vielä isänsä Neon ja uusimman ostokseni Baron. Tämän jälkeen menin siivoamaan orikäytävän karsinoita.

Kun kaikki juoma- ja ruokakupitkin oli pesty ja talli lakaistu, lähdin käymään sisällä lounaalla. Vähän ennen puoltapäivää palasin takaisin talliin ja kävin hakemassa Ronin harjapakin ja varusteet pesupaikan eteen, jonka jälkeen lähdin hakemaan ruunaa sisälle.
- No niin poju, tulehan tänne niin pääset talliin puunattavaksi, huhuilin Ronille avatessani laitumen porttia. Kumpikaan hevosista ei astunut askeltakaan poispäin heinäkasojensa luota, joten lähdin hakemaan ruunan itse vajaan kymmenen metrin päästä. Päästyäni Ronin viereen se nosti päätään ja haisteli käsiäni. Napsautin narun kiinni riimuun ja lähdin viemään ruunaa talliin.

Tallikäytävällä vastaan asteli Sabrina, joka meni viemään päivärehuja osalle hevosista. Laitoin Ronin kiinni pesupaikalle ja juttelin sille silloin tällöin harjauksen lomassa. Ruuna tosin ei hirveästi jutuistani välittänyt, se tuntui ennemminkin olevan aivan jossain omassa maailmassaan nauttien huomiosta. Siirtyessäni satulointipuuhiin Roni havahtui, mutta sain varusteet laitettua nopeasti ruunan seisoessa kiltisti paikoillaan.
- Onkohan sinua kiltimpää hevosta olemassakaan, ihmettelin ääneen kiinnittäessäni suitsien leukahihnaa. Sujautin vielä kypärän päähän ja hanskat käteen ennenkuin irrotin Ronin pesupaikalta. Ulkona oli alkanut sataa, joten kävelin ripeästi ruuna vierelläni tallustaen avomaneesiin.

Laskin jalustimet alas ja säädin ne itselleni sopivaksi, jonka jälkeen nousin jakkaralta selkään. Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun ratsastin Ronilla, en aikonut ottaa kovin vaativia liikkeitä. Alkukäynneissä tein paljon voltteja ja kiemuroita asetellen ja taivutellen ruunaa. Muutamien käynti-ravi siirtymisien jälkeen aloin taivutella Ronia myös ravissa. Sitten nostin laukan ja tein muutamat laukkapääty-ympyrät, kunnes annoin ruunan kävellä vähän aikaa. Ronilla oli oikein mukavat askeleet, eikä niissä ollut ollenkaan vaikea istua. Tosin tämä johtuu ehkä siitä, että olen tottunut shirejen suuriin askeleisiin. Roni myös kuunteli erinomaisesti apuja, olin ruunaan oikein tyytyväinen. Seuraavaksi otin pohkeenväistöjä käynnissä, jonka jälkeen siirryin harjoitusraviin. Tein joka pitkän sivun alussa koko rata leikkaan, jossa kehotin Ronia nopeuttamaan ravin tempoa. Muutamien temmonvaihteluiden jälkeen annoin ruunan taas kävellä hetken ennen kuin nostin laukan. Laukkasin pituushalkaisijalle jossa hidastin käyntiin ja vaihdoin laukan käynnin kautta vaihtaen samalla suunnan. Viimeisenä tehtävänä annoin Ronin pidentää askeltaan lisättyyn käyntiin pitkillä sivuilla, ja kierroksen jälkeen annoin ruunalle pitkät ohjat ja otin jalat pois jalustimista. Muutaman kävelykierroksen jälkeen laskeuduin alas selästä ja kehuin Ronia oikein vuolaasti rapsutellen ja halien ruunaa samalla. On se kyllä niin ihana hevonen! Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.

Tallissa vein Ronin takaisin pesupaikalle ja purin varusteet pois. Koska ruuna ei ollut tottunut Avignonin läkähdyttäviin helteisiin, se oli hikoillut aika lailla. Huuhtelin Ronin viileällä vedellä ja vein sen karsinaansa kuivattelemaan. Vein ruunan varusteet satulahuoneeseen, mutta hikisen satulahuovan kävin heittämässä telineeseen kuivaushuoneeseen. Siivosin pesupaikan ja lähdin viemään yksäreille päiväheiniä, jonka jälkeen kuskasin niille myös päivärehut. Kippasin Roninkin kuppiin herran päiväaterian ja jatkoin heinien viemistä.

Ronin syötyä ruokansa loppuun lähdin viemään sitä takaisin ulos. Laitumella annoin vielä suukon ruunan turvalle ennen kuin päästin sen irti. Ennen heiniensä luo löntystelyä Roni kävi moikkaamassa laidunkaveriaan Darea, sekä aidan yli kurkkivia naapureita. Hymähdin hevosille sulkiessani laitumen porttia. Vein Ronin riimunnarun talliin ja lähdin itsekin sisälle syömään.

Sinten kommentti

Mukavaa että Roni on kotiutunut teille Selle de Royaliin! Tosiaan siellä Ranskassa on niin erilainen ilmasto kuin täällä kylmässä Suomessa, että Ronilla varmasti kestää oma aikansa totutella siihen. Roni saa tutustua teillä oikeisiin lajitovereihinsa, tosi kiva että hän pääsee laumaan mukaan.

18v€

[Emilie]

Maastoretki

Tänään päätin lähteä Ronin kanssa maastoon jo aikaisin aamulla, ennen lämpötilan nousua hellelukemiin. Menin talliin puoli kahdeksan maissa kun hevoset olivat jo syöneet aamuruokansa. Tallityöntekijän lähtiessä viemään hevosia ulos kävin hakemassa satulahuoneesta Ronin varusteet ja vein ne ruunan karsinan eteen.
- Huomenta poika, tervehdin ruunaa avatessani karsinan ovea. Roni tuli luokseni haistellen kädessäni olevaa harjaa. Aloittaessani sukimisen ruuna rauhoittui ja näytti jopa nukahtavan. Ehkä aamu-unet olivat jääneet siltä kesken. Kun vieruskavereita lähdettiin viemään ulos Roni hirnahti pari kertaa niiden perään, mutta rauhoittui sitten jutellessani ruunalle niitä näitä.

Talutin Ronin ulos tallista ja nousin selkään pihalla. Lähdimme kävelemään laitumien ja talon välistä alkavaa maastopolkua kohti. Muut hevoset seurasivat meitä katseellaan kunnes katosimme puiden taakse. Ajattelin tehdä noin parin tunnin maastolenkin, joten kävelimme aluksi melko pitkään. Puolisen tuntia käveltyämme aloin ottaa myös ravipätkiä. Maasto oli tässä vaiheessa vielä melko tasaista, muutamia loivia mäkiä tuli vastaan. Hetken kuluttua käänsin Ronin pienelle, laukkapellolle johtavalle polulle. Saavuttuamme pellon reunaan Roni selvästi tajusi, että nyt päästään irrottelemaan. Annoin ruunalle luvan lähteä ja nousin kevyeeseen istuntaan. Vaikka Roni ei ihan täyttä laukkaa mennytkään, vauhtimme oli silti melko kova ruunan isojen askelten ansiosta. Laukkasimme pellon toiseen päähän ja sieltä vielä takaisin, kunnes hidastin Ronin käyntiin ja käännyimme pois pellolta.

Annoin ruunan kävellä rauhallisesti ja tasata hengitystään. Polku jolle olimme kääntyneet alkoi vähitellen muuttua mäkisemmäksi, ja pääsimmekin kiipeilemään muutamat oikein hyvät ylämäet. Huomenna Roni saisi pitää vapaapäivän ja venyttelisin sen lihakset, jotta ne eivät jumiutuisi maastolenkin jäljiltä. Suoriuduttuamme mäistä jatkoimme ravilla, kunnes kävelimme loppumatkan tallille. Roni oli ollut koko lenkin ajan oikein kiltisti, mitään pelottavaa ei matkan varrella ollut. Tosin kyllähän ruuna katseli ympärilleen hieman ihmeissään; Ranskan metsät kun olivat niin erinäköisiä Suomeen verrattuna.

Tallissa vein Ronin pesupaikalle. Tällä kertaa se ei ollut niin hikinen kuin viimeksi, mutta satulan kohdalta ja ryntäistä ruuna oli hieman hionnut. Huuhtaisin kosteat kohdat, jonka jälkeen kävin hakemassa Ronille rehuhuoneesta porkkanan palkaksi. Tarkistettuani ruunan jalat ja kaviot kävin viemässä sen laitumelle. Tallissa siivosin jälkeni ja järjestelin paikkoja. Päätin ottaa Ronin satulahuovan sisälle pestäväksi ja keräilin muutaman muunkin pesua kaipaavan huovan kainalooni, jotta saisin laitettua pyykkikoneen samantien pyörimään. Puoli yhdeltätoista pääsin lähtemään sisälle syömään ja suunnittelemaan omien hevosteni liikutusta.

Sinten kommentti

Teidän arki kuullostaa mukavan leppoisalta siellä Ranskassa. Mukavaa että Roni pääsi pitkälle maastolenkille tutustumaan paikallisiin maastoihin ja metsikköihin, se varmasti nautti maastoilusta, joka oli myös meillä Metsälammella arkipäivää. Uudessa tallissa pitää olla myös jotakin tuttua ja turvallista, muistoja omasta kotitallista Suomessa. Suurimmaksi osakseen todella virheetöntä tekstiä, jees!

16,20v€

[Emilie]

Estetunti 12.8.2013

Olimme tulleet Ronin kanssa käymään Metsiksessä estetunnilla. Alkukäyntien jälkeen aloitimme puomitehtävän, jossa oli tarkoitus mennä kolmikaarista kiemurauraa. Puomit olivat kentän keskellä keskimmäisen kaaren molemmin puolin. Kiemurauran päätyttyä piti ravata tehtävän alkuun. Roni suoriutui tästä hyvin, ja kaikkien mentyä kiemurauran muutaman kerran vaihdettiin ravitehtävään. Nyt vuorossa oli kahdeksikko, jossa kentän keskellä olevat puomit piti ylittää ennen suunnanvaihtoa. Roni alkoi vertyä mukavasti, joten tehtävää oli kiva mennä.

Ratsukoiden kävellessä Sinte pystytti molempien pitkien sivujen keskelle ristikot, jotka mentäisiin laukassa. Minua jännitti hieman, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun hyppäsin Ronilla, mutta ristikot näyttivät loppujen lopuksi aika minikokoisilta ruunan selästä katsottuna. Ensimmäisen ristikon kohdalla Roni ponnisti hieman liian aikaisin ja tasapainoni horjahti, mutta sain kuitenkin tilanteen korjattua nopeasti ja toisen esteen ylitimme ongelmitta. Kaikkien mentyä ristikot kahdesti molempiin suuntiin Sinte teki meille vielä neljästä 50cm:n pystyesteestä koostuvan radan. Pitkillä sivuilla olevien esteiden lisäksi Sinte laittoi esteet koko rata leikkaalle ja pääty-ympyrälle. Rata sujui meiltä oikein hyvin, tosin jouduin hidastamaan Ronin laukkaa hieman mutkissa.

Olin itse erittäin tyytyväinen tuntiin, Roni oli tapansa mukaan kuuliainen ja ylitti esteet hienosti.

Sinten kommentti

Mukavaa että piipahditte Metsiksessä estetunnilla. Tosin sanon nyt tässä aiheeseen liittymättä, että estetunnit kannattaa suorittaa foorumin erilliseen ratsastustuntiosioon, jossa tunneille on omat vakioryhmänsä. Ryhmissä saa toki myös käydä kertatunneilla ilman velvoitetta jäädä vakioratsastajaksi. Otan tämän kuitenkin tuntisuorituksena, joten tästä ei saa virtuaalieuroja.

Ronilta löytyi tänään reippautta ja intoa radalla hyppäämiseen! Ylititte esteet hienosti muutamia pudotuksia lukuun ottamatta, ja pelot osoittautuivat onneksi täysin turhiksi. Roni oli koko tunnin kuulolla, ja istuntasi laukassa oli mielestäni oikein kiitettävä! Esteistunnassa nojasit hieman liikaa takakenoon, minkä vuoksi huomaamattasi nykäisit välillä Ronia ohjista. Ratsastusteistä olisi tullut siistimpiä ja selvempiä, jos vauhtia olisi ollut inasen vähemmän. Mukavaa työskentelyä!

[Emilie]

Vesijuoksumaton testausta

Tänään Roni saisi pitää hieman kevyemmän päivän, sillä huomenna meillä olisi edessä Metsiksen Mustikkamaasto. Ajattelin siis kokeilla mitä mieltä ruuna olisi vesijuoksumatosta. Roni oli saanut olla ulkona koko päivän, ja hain sen sisälle vasta puoli yhdeksän maissa. Olin itse jo hieman väsynyt, sillä koko päivä oli mennyt omia hevosia liikuttaessa, joten vesijuoksumatto oli ainakin minulle ihan mukava vaihtoehto. Olin halunnut Selleen tavallisen juoksumaton lisäksi myös tämän vesijuoksumaton, sillä meilläpäin ei ollut järviä joissa hevoset pääsisivät uimaan tai kahlailemaan.

Vein Ronin karsinaansa, jossa harjasin sen ja tarkistin, että kaikki on ok.
- Kuuleppas herraseni, nyt pääsetkin kokeilemaan jotain ihan uutta, höpöttelin ruunalle selvittäessäni sen harjaa. Hoitotoimenpiteiden jälkeen lähdin taluttamaan Ronia kuivaushuoneen vieressä sijaitsevaa vesijuoksumattoa kohti. Annoin ruunan ensin haistella laitetta, kunnes talutin sen juoksumaton taakse. Olin onneksi laittanut porkkananpaloja taskuuni, joten sain Ronin houkuteltu maton päälle. Ruuna ei vaikuttanut pelokkaalta, vaan ennemminkin epävarmalta. Laitoin ketjut kiinni Ronin riimuun ja suljin etu- ja takaluukut. Tein kaiken hitaasti ja rauhallisesti, jottei ruuna säikkyisi. Annoin vielä pari porkkananpalaa ja odotin, että Roni alkaisi tottua laitteeseen.

Käynnistin maton ja laitoin sen kaikista hitaimmalle vaihteelle. Roni hätkähti, mutta tajusi että sen täytyisi liikuttaa jalkojaan. Pikkuhiljaa aloin nostaa vauhtia, kun näytti että ruuna olisi sinut tilanteen kanssa. Nyt Roni käveli jo hieman nopeammin, ei kuitenkaan hirveän reipasta vauhtia vielä. Tässä vaiheessa avasin vesihanan, jolloin juoksumatolle alkoi virrata vettä. Roni ei näyttänyt säikähtäneen veden tuloa, mutta vaikutti hieman kummastuneelta huomatessaan joutuvansa tekemään enemmän töitä veden vastuksen takia. Suljin hanan vedenpinnan ollessa metrin korkeudella. Vesi ylsi Ronia nyt melkein kainaloihin asti keventäen ruunan painoa, jolloin sen oli helppo liikkua.

Lähdin taas vähitellen kasvattamaan vauhtia, kunnes Roni joutui nostamaan ravin ja hölkkäämään matolla rauhalliseen tahtiin. Hetken hölkkäilyn jälkeen hidastin vauhdin takaisin käyntiin, joka vastasi loppukäyntejä ratsastuksessa. Jätin Ronin kävelemään itsekseen ja menin käytävän toisella puolella olevaan rehuhuoneeseen laittamaan illan ja seuraavan päivän ruokia valmiiksi. En sulkenut rehuhuoneen ovea, jotta kuulisin jos Roni alkaisi hermostua. Saatuani ruuat valmiiksi palasin juoksumaton luo ja avasin putken, josta vedet valuivat viemäriin. Taputtelin ja kehuin Ronia, se oli ollut yllättävän tyyni. Lopulta sammutin juoksumaton, avasin luukut ja talutin ruunan karsinaansa. Yöheinät oli juuri jaettu, joten Roni pääsi samantien syömään. Kävin hakemassa pyyhkeen jolla kuivailin ruunan jalkoja, jonka jälkeen jätin sen omaan rauhaansa ja lähdin hakemaan muitakin hevosia sisälle.

Sinten kommentti

Wautsi, vai pääsi Roni kokeilemaan oikein hienoja laitteistoja, vesijuoksumattoa! Saa nähdä mitä herra jää kaipaamaan täällä Suomessa Metsälammella, missä tuollaisista hienouksista ei olla kuulutukaan. Toivottavasti huominen Mustikkamaasto sujuu hyvin ja säät suosivat, tällä hetkellä vaikuttaa hieman sateiselta. :/ Pitää toivoa tilanteen parantumista, että kaikilla olisi mukavaa.

14v€

[Emilie]

Mustikkamaasto

Tänään koitti vihdoin odotettu päivä: lähtisimme Ronin kanssa mustikkamaastoilemaan muun Metsiksen porukan kanssa. Vatsanpohjaa kutitti mukavalla tavalla, sillä tämä oli ensimmäinen tapahtuma johon Ronin kanssa osallistuin.

Kun kaikki olivat saaneet hevosensa suitsittua ja siirtyneet pihalle, Sinte alkoi jakaa meille jakkaroita joilta pääsisimme hevosten selkään. Meidän kohdallamme hän pysähtyi ja naurahti:
- Sinä taidatkin tarvita vähän isomman jakkaran!
- Luultavasti. Tuonne ylös ei ihan niin helposti päästäkään! vastasin hymyillen. Sinte lähti hakemaan jostakin isompaa jakkaraa, ja kaikkien kavuttua vihdoin selkään pääsimme lähtemään. Koska Roni oli porukan isoin hevonen, menimme jonossa heti toiseksi Sinten perään. Pikkuponit Aksu ja Myy sijoitettiin letkan viimeiseksi.

Jonosta kuului iloinen puheensorina kävellessämme tallipihalta pois päin. Kääntyessämme Rantatieltä Harjunlenkille kysyin Sinteltä:
- Mennäänhän me vain käyntiä?
- Joo, tehdään tällä kertaa vain käyntilenkki niin ei ainakaan satu kenellekään mitään, Sinte vastasi.
- Hyvä, koska en menisi ihan varmaksi sanomaan että pysyisin täällä selässä jos ravaisimme, naurahdin.
- Ronilla tosiaan tuppaa olemaan vähän hankalat liikkeet istua ilman satulaa.
Käveltyämme lammen toiseen päähän käännyimme Rajapolulle, jota jatkoimme vain lyhyen matkaa eteenpäin, kunnes käännyimme Harjupolulle. Roni löntysteli rennosti eteenpäin, se taisi nauttia päästessään tuttuihin maastoihin vanhojen heppakavereidensa kanssa.

Pian Sinte nosti toisen kätensä ylös ja huusi:
- Pysähdytään!
Kaikki pysäyttivät hevosensa, ja Sinten johdolla laskeuduimme alas. Jalkani osuessa maahan tajusin, että mitenköhän aioin saada itseni takaisin selkään täällä metsän keskellä. Sinte keskeytti pohdintani alkaessaan kertoa mitä seuraavaksi tehtäisiin.
- Nyt on aika kerätä mustikat! Voitte syödä ne heti, tai sitten pistää johonkin talteen. Älkää kuitenkaan laittako niitä taskuunne ellette ole varmoja niiden pysyvän ehjänä siellä, mustikka värjää vaatteet todella helposti!
Ratsukot levittäytyivät polun molemmin puolin etsimään marjoja. Itse koitin kerätä niitä polun vierestä, sillä jos olisin lähtenyt Ronin kanssa pidemmälle metsään, se olisi varmasti tallonut puolet mustikoista.

Saatuamme marjoista tarpeeksemme Sinte ilmoitti:
- Tuossa vähän matkan päässä on se viikko sitten myrskyn kaatama puu joka on nyt siirretty polun viereen. Puunrungon päältä pääsette kiipeämään takaisin selkään.
Lähdimme taluttamaan hevosia eteenpäin, ja pian näimmekin puun polun vasemmalla puolella. Yksitellen jokainen meistä pääsi jotenkuten punnertamaan selkään. Oman vuoroni tultua koitin etsiä puunrungon korkeimman kohdan. Oksat tuskin kestäisivät, joten taiteilin itseni puun juurien päälle ja pääsin kuin pääsinkin Ronin selkään. Ruuna katsoi menoani ihmeissään nauraessani muiden hoitajien kanssa touhulleni. Kaikkeen sitä näiden jättiläisten kanssa joutuukin!

Päästyämme vihdoin jatkamaan matkaa käännyimme pian oikealle, ja sitten vasemmalle takaisin Harjunlenkille. Hevoset huomasivat välittömästi olevamme matkalla takaisin tallille, ja lähtivät kävelemään reippaammin. Pian jonon perältä alkoi kuulua hysteeristä huutonaurua. Kaikkien katsoessa taakse huomasimme poneillakin olevan kiire kotiin; ne olivat lähteneet ravaamaan päästäkseen nopeammin eteenpäin. Muutkin purskahtivat nauruun, ja loppumatka menikin hilpeästi ponien koittaessa vähän väliä lähteä kiihdyttämään.

Tallipihassa laskeuduimme alas selästä ja talutimme hevoset karsinoihinsa. Otin Ronilta suitset pois ja taputin sitä kaulalle. Putsasin kuolaimet ja jätin suitset karsinan oveen. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme porukalla Sinten taloa kohti. Sisällä meitä odottivat kupilliset kuumaa kaakaota, ja Sinte oli näköjään laittanut tarjolle myös jotain pientä naposteltavaa. Pari tuntia meillä sitten menikin jutellessa ja kaakaota hörppiessä, ennen kuin porukka alkoi pikku hiljaa lähteä kotia kohti.

Sinten kommentti

Mukavaa että kirjoitit tarinan mustikkamaastosta! Toivottavasti sinua ei haittaa, että lisään sen mustikkamaaston kutsuun muidenkin nähtäväksi... Kaikkea sitä joutuukin tekemään päästäkseen megaluokan hevosen selkään! Onneksi polun vieressä oli kuitenkin puunrunko, ilman sitä meidän olisi luultavasti tarvinnut tehdä ratsukoista pyramidi...

13,40v€

[Emilie]

Anteeksi vielä kun en ole saanut tarinaa aikaiseksi, on ollut niin paljon kiireitä koulujuttujen kanssa (tälläkin hetkellä pitäisi lukea kokeisiin, mutta ei sitä koulukirjaa vaan mitenkään saa aukaistua ). Kiitos kuitenkin että olen saanut pitää Ronin hoidokkinani!

Kuuntelin tallissa hevosten rauhallista aamuruokien rouskutusta. Ranskassakin alkoi pikkuhiljaa jo syksy saapua, aamulämpötila oli "vain" vajaat viisitoista astetta. Tuntui omituiselta ajatella, että Suomessa alkaisivat jo ensimmäiset lumisateet.

Roni sai viettää tänään vapaapäivää, joten ajattelin hieman puunata ruunaa ennen ulosvientiä. Odotellessani Ronin ruokailun päättymistä kävin hakemassa satulahuoneesta ruunan harjapakin. Avasin karsinan oven ja otin harjapakin mukaani karsinaan. Roni tuli minua vastaan haistellen käsiäni herkkujen toivossa. Ruuna oli ollut Sellessä nyt kaksi kuukautta, ja se oli sopeutunut tänne todella hyvin. Myös minun ja Ronin välinen ystävyys alkoi syventyä, ja ruunasta huomasi että se luotti minuun.

Harjasin Ronin oikein huolellisesti: ensin kumisualla, sitten pölyharjalla ja vielä lopuksi pehmeällä harjalla. Selvitin myös harjan ja hännän sekä putsasin kaviot. Roni nautti huomiosta rentoutuneena, ja katseli rauhallisena ympärilleen tallikavereiden lähtiessä yksitellen ulkoilemaan. Touhutessani suunnittelin samalla mitä yhteistä tekemistä ruunan kanssa keksisin. Ainakin ratsastustunnilla voitaisiin taas pitkästä aikaa lähteä käymään. Kisoihinkin voitaisiin Ronin kanssa lähteä sitten, kun aloittaisin taas kisakauden myös omien hevosteni kanssa.

Saatuani harjausurakan päätökseen halusin vielä hieman venytellä ruunan jalkoja. Olimme tässä parin kuukauden aikana harjoitelleet Ronin kanssa ahkerasti jalkojen venyttelyä, ja nyt ruuna osasi homman jo melko hyvin. Halusin opettaa Ronille venyttelyn, sillä harrastin sitä myös kaikkien omien hevosteni kanssa. Sellessä viikottain käyvältä hevoshierojalta saa aina hyviä vinkkejä lihashuoltoon, eikä meidän hevosilla erityisemmin jumeja ole ollut.

Venytettyäni jokaisen jalan olin valmis, ja nappasin karsinan ovesta Ronin päitset ja riimunnarun. Vietyäni ruunan pihalle kävin heittämässä harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja siirryin siivoamaan karsinoita.

Mitenkäs muuten tuon Ronin ylläpidon kanssa? Vieläkö saan jatkaa sitä vai haluatko ruunan jo takaisin Metsikseen?

Sannan kommentti

Vapaapäiviä saakin pitää välillä ihan ansaitusti! Kuulostaa siltä, että Roni on todella sopeutunut oleiluunsa ranskassa – millainenkohan mahtaa olla paluu suomen arkeen? Tuo venyttelytaito voisi olla ihan mahtava käytettäväksi myös Metsälammen hevosille, täytyyköhän mun uhrata hiukan aikaa sen opettelulle, hmm...

Sopisiko jos Roni muuttaisi Metsikseen lokakuun ja marraskuun vaihteessa, vaikka 1.11.?

14,30v€

[Emilie]

Tällä kertaa en ajatellut kirjoittaa ihan perinteistä hoitotarinaa, vaan hieman tällaisen lyhyemmän kuulumistenkertomis-merkinnän.

Eli tosiaan reilu pari viikkoa sitten Roni kotiutui takaisin tänne Metsikseen. Muutto sujui hienosti ja ruuna oli selvästi iloinen nähdessään taas tutun ympäristön ja kaverit. Tarhassakin se innostui pieneen pukkilaukkaan iloitessaan tarhakavereiden jälleennäkemistä. Veikkaan kyllä että Ronia täytyy tässä aluksi loimittaa hieman enemmän kuin normaalisti ennen kuin se tottuu taas tähän Suomen viileään ilmastoon... Moni tuli aluksi kyselemäänkin että missä Roni on ollut, mitä me ollaan tässä parin kuukauden aikana tehty ja miten reissu meni. Vastailin kaikille mielelläni, ja moni ihasteli ihmeissään kertoessani Etelä-Ranskan shiretallistani. Tästä tulikin mieleeni ajatus, että mitenkäs jos Metsiksen porukka tulisi joku kerta käymään Sellessä, kun muillekin talleille on noita reissuja järjestetty? Pääsisitte tutustumaan luksustallin arkeen, shirenhevosiin ja kauniisiin maisemiin. Matkalla ei kuitenkaan mikään kiire ole jos olet jo loppuvuodeksi suunnitellut toimintaa, ensi vuoden puolellakin onnistuu ihan hyvin.

Ronin kanssa olen myös pitänyt tässä pienen kisakauden, ja sijoituksia kerääntyi 15 kappaletta kouluratsastuksesta. Laitan sijoitukset sinulle sähköpostilla lähipäivinä. Enempää en varmaan ruunan kanssa aio kisakentillä pyöriä, mutta parissa valmennuksessa olisi sen kanssa kiva päästä käymään. Pääasiassa Roni saa nyt keskittyä tuntiratsun hommiin kun kerta ollaan taas takaisin Metsiksessä.

Omien laskelmieni mukaan olen osallistunut kuuteen tapahtumaan, mutta kaapissani on merkattu kuitenkin vain viisi. Paitsi jos noita merkkikursseja ei lasketa niin sittenhän määrä on ihan oikea. Ja jos tämä nyt hoitotarinaksi lasketaan niin pääsen ilmeisesti tasolle 5?

Sannan kommentti

Tosi kiva kuulla kuulumisia sinultakin, viimeisimmästä hoitotarinasta onkin jo aikaa. Lyhyt kuulumistenkertominen kelpasi oikein hyvin: omien opiskelujeni kanssa aikaa on mennyt sen verran runsaasti, ettei mulla todellakaan ole ollut aikaa vastailla tallilaisten tarinoihin (ainakaan järin syvällisesti)... Toivotaan kuitenkin että kiireet helpottavat ensi viikolla – ja onneksi parin viikon päästä jakso vaihtuu hiukan helpompaan.

Metsiksen porukka lähtisi oikein mielellään teille vierailulle sinne Etelä-Ranskaan! Joulukuu on jo melko lähellä, ja tällaiset suuret reissut vaativat hiukan suunnittelua ja sulatteluaikaa. Sopisiko sulle jos reissu päästäisiin järjestämään tammikuun aikana? Laitellaan lisää vaikka sähköpostilla

13,40v€