|
Post by Emilie on Dec 22, 2013 18:37:19 GMT 2
Astuessani ovesta sisään vastassa oli ihanan jouluinen tunnelma; tallia oltiin koristeltu ja radiossa soivat joululaulut hiljaa taustalla. Olin tullut tallille vähän myöhempään, joten paikalla ei ollut enää hirveästi porukkaa. Tarkoituksenani oli tänään hieman leikellä Ronin jouhia ja vuohiskarvoja, jotta ruuna olisi sitten aattona siistin näköinen lähtiessämme kynttiläkulkueeseen.
Kävin hakemassa Ronin riimunnarun ja lähdin noutamaan ruunaa tarhasta. Portille tuli vastaan melkein koko lauma, mutta onnistuin puikkelehtimaan Ronin luokse ja napsauttamaan narun kiinni riimuun. - Kyllä tekin kohta pääsette sisälle, sanoin muille hevosille ja hätistelin ylimääräisiä pois portin luota päästäkseni Ronin kanssa ulos tarhasta. Tallissa otin Ronilta sadeloimen pois, kävin viemässä sen kuivumaan ja hain samalla harjapakin satulahuoneesta. Ruunan syödessä heiniään harjailin sen huolellisesti ja selvitin myös harjan, hännän ja vuohiskarvat, jonka jälkeen puhdistin kaviot.
Saatuani harjausurakan loppuun otin esille sakset ja aloitin hännän tasaamisesta. Lyhensin häntää pari senttiä ja varmistin vielä että se oli tasainen. Sitten siirryin vuohiskarvojen kimppuun. Tasasin karvat niin, etteivät ne menisi kavion reunan alapuolelle ja laahaisi maassa. Laitoin sakset takaisin harjapakkiin ja lähdin hakemaan itselleni jakkaraa, sillä seuraavaksi olisi vuorossa harjan nyppiminen. Sidoin Ronin kiinni jotta se ei laskisi päätään alas, ja siirsin heinät toiseen nurkkaan etteivät ne niin paljon houkuttelisi siinä turvan alapuolella. Nousin jakkaralle ja kampasin jouhet selväksi. En halunnut lyhentää harjaa paljoa, joten siistin sitä vain hieman tasaisemmaksi. Roni seisoi rauhassa paikoillaan silmät puoliummessa ja antoi minun hoitaa työni.
Kun olin tyytyväinen harjaan huomasin, että ehkä Ronin korvakarvatkin kaipaisivat pientä lyhennystä. Otin siis uudelleen sakset käteeni ja siistin korvakarvat lyhyemmäksi niin etteivät ne sojottaneet korvan ulkopuolella mihin sattuu. Ollessani vihdoin valmis päästin Ronin irti ja siirsin heinät takaisin paikoilleen. Rapsuttelin ruunaa vielä hetken palkinnoksi hyvästä käytöksestä, jonka jälkeen lähdin viemään harjapakkia takaisin satulahuoneeseen. Kun nyt tässä kerta oltiin päästy siistimisen makuun, niin miksei samantien voisi putsata myös varusteita? Niinpä kävin hakemassa sankoon lämmintä vettä, pienen sienen ja satulasaippuaa, ja menin satulahuoneeseen putsaamaan Ronin suitset ja satulan. Varusteiden ollessa taas puhtaan näköiset mietin hetken pitäisikö suitset rasvata, mutta päätin kuitenkin tyytyä vain saippuointiin, sillä suitset eivät olleet niin kovat.
Tullessani ulos satulahuoneesta huomasin, että melkein kaikki hevoset oli jo haettu sisälle. Kävin vielä laittamassa Ronille lisää heiniä kun se oli kuitenkin kerennyt syödä niistä jo osan tullessaan muita aikaisemmin sisälle. Sanoin ruunalle ja tallityöntekijöille heipat ja lähdin kotia kohti. Aattona sitten nähtäisiin taas, tiedossa olisi varmasti mukava maastoretki. Sannan kommentti
Ihan näin aluksi, pahoittelut myöhästyneestä kommentista. Mulla on ollut kamalasti joulukiireitä, ja huomaat varmaan, että foorumille nousee tarinoita kun sieniä sateella. Noh, eiköhän tästäkin selvitä niinkuin aina ennenkin! Roni saikin joulusiistinnän: kyllä nyt kelpaa lähteä kynttiläkulkueeseen! Metsiksen muitakin hevosia pitäisi hiukan leikellä, pitäisiköhän mun pistää tallityöntekijät (kerrankin) hommiin? Sä olet ainakin ollut ahkera näin joulun alla
18,40v€
|
|
|
Post by Emilie on Jan 28, 2014 16:24:25 GMT 2
If you love somebody Better tell them while they're here 'cause They just may run away from you
Olin viimein ottanut itseäni niskasta kiinni ja kertonut eräälle ihmiselle tunteistani. Tunteet eivät kuitenkaan olleet molemminpuolisia ja olin hieman masentuneella tuulella, jonka vuoksi päätin lähteä etsimään piristystä tallilta. En jaksanut nyt keskittyä mihinkään kouluvääntöön, joten luvassa olisi todennäköisesti maastolenkki Ronin kanssa. Tulin tallille jo melko aikaisin, että ehtisimme käydä maastossa ennen pimeän tuloa. Aloitin siivoamalla Ronin karsinan, jonka jälkeen pesin ruoka- ja juomakupin. Kävin hakemassa satulahuoneesta varusteet ja harjapakin Ronin karsinan eteen, nappasin riimunnarun käteeni ja lähdin hakemaan ruunaa tarhasta.
I've had the highest mountains I've had the deepest rivers You can have it all but life keeps moving
Päästyämme takaisin talliin riisuin Ronilta loimen, viikkasin sen telineeseen ja otin harjapakin karsinan sisäpuolelle. Roni varmasti vaistosi etten ollut kovin iloisella tuulella, sillä se katseli minua ihmeissään harjatessani sitä. Huomasin itsekin olevani vaisu kun en harjauksen lomassa jutellut ruunalle mitään. Keskityin hetken harjaamiseen ja paijailuun, jonka jälkeen putsasin kaviot ja aloin satuloida Ronia. Laitettuani kypärän päähän suitsin ruunan, otin hanskat mukaan ja lähdin taluttamaan Ronia pihalle. Kiristin vielä satulavyötä, laskin jalustimet alas ja nousin selkään jakkaran avulla.
Take it in but don't look down 'Cause I'm on top of the world, hey I'm on top of the world, hey Waiting on this for a while now Paying my dues to the dirt
Lähdimme tallipihalta kohti isoa tietä, ja käännyimme risteyksestä oikealle. Kuljettuamme jonkun matkaa käännyimme jälleen oikealle Jokipolulle, jossa annoin Ronin ravata vähän aikaa. Päädyimme Rajapolun kautta Harjunlenkille, jota kiersimme myötäpäivään. Tultuamme Rantatielle käänsin Ronin vasemmalle Rantapolulle, jossa nostin laukan. Polun päättyessä hidastin Ronin käyntiin ja päädyimme taas takaisin isolle tielle, ja kävelimme loppumatkan tallille. Maastolenkki oli ollut oikein virkistävä kun ei ollut tarvinnut ajatella mitään ja sai vain katsella maisemia. Huomasinkin olevani paljon paremmalla tuulella hypätessäni Ronin selästä alas tallipihassa.
I've been waiting to smile, hey Been holding it in for a while, hey Take you with me if I can I've been dreaming of this since a child I'm on top of the world
Tallissa riisuin Ronilta varusteet ja annoin ruunalle ison halin; ihanaa kun on tuollainen nallekarhu piristämässä päivää! Loimitin Ronin ja kävin viemässä sen takaisin tarhaansa viettämään päivää kavereiden kanssa. Siivosin jälkeni tallissa ja helpotin vielä tallityöntekijöiden hommaa laittamalla Ronin heinät ja ruuat jo valmiiksi, jonka jälkeen lähdin kotia kohti.
Tässä siis ekstratehtävän suoritus. Nyt muuten kun nuo hoitotasot uudistui niin saanko siis tämän tarinan myötä +10v€, kun olen päässyt tasolle 6? Ja onko tuosta valmennuspäivästä milloin tulossa rahat ja merkit? Sannan kommentti
Ihanan leppoisa tarina maastoretkestä Ronin kanssa! Tunteet eivät voi aina mennä tasan, mutta olit rohkea, kun uskalsit kertoa tunteistasi. Tunteista kertominen voi olla hankalaa, mun on todella vaikea pukea mun tunteita edes ajatuksiksi. Hevosilla on hieno taito piristää ja parantaa huonojakin päiviä! Hyvin toteutettu tarina, valitsemasi biisi sopi siihen hyvin.
Saat 10v€. Valmennuspäivää ei todennäköisesti pidetä ollenkaan, mulla ei ole ainakaan tällä hetkellä ollenkaan aikaa eikä inspiraatiota toteuttaa sitä, olen pahoillani. Katsotaan nyt kuitenkin mitä tuleman pitää, toivottavasti saan jotakin aikaiseksi sen suhteen.
20,40v€ + extra
|
|
niina ja tutustumis päivä
Guest
|
Post by niina ja tutustumis päivä on Mar 15, 2014 11:13:41 GMT 2
tulin tutumis päivälle tallille joka oli aivan ihana! menin tarhan portille kattoo ronia joka oli aivan mahtava. Sitten portin viereen tuli kaksi tyttöä jotka esittelivät itsensä toinen oli claudia ja toinen oli nina. Nina kysyi:- haluatko et esittelen paikkoja ennen kun alat hoitaa hoidokkiasi? minä nyökkäsin ja lähdin ninan mukaan eka käytiin tallissa ja sen jälkeen toimistossa missä pomo joi teetä ja luki hevos lehtiä. sitten tarhat ja näytti mulle lantalan sekä maneesin. Sitten pääsin hakee tallista ronin päitset ja menin tarhaan missä etsin käsiini ronin jonka löysin syömässä heiniä. ja annoin eka nuuskuttaa mun kättä ja roni puhalsi käteeni laitoin ronille päitset päähän ja lähdin tallille päin ja laitoin ronin pesupaikalle missä ei ollut ristin sielua.Sitten kävin hakemassa ronin harja varusteet ja rupesin harjamaan oikein pitkin vedoin. Roni oli ihan rentona ja lörpötti alahuulta, josta tykkäsin ja sitten nostin jalan ja puhdistin jalatkin ja katsoin et oliko kengät kunnossa ja hokit, no nekin oli kunnossa. sitten hain riimunnarun ja vein takaisin tarhaan ja otin päitset pois ja laitoin tarhan kiinni. Menin tarhan penkille syömään eväitä ja sen jälkeen lähdin kävelemään kotia päin ja mietin aivan ihana talli. Sannan kommentti
Mukavaa että sulle jäi tutustumisesta hyvä fiilis, ja päätit aloittaa Ronin hoitajana! Seuraavalla kerralla voisit talutella Ronia vaikka maneesissa – kysy vaikka mukaasi joku pidempään Metsälammella pyörinyt tallilainen: saat häneltä varmasti varteenotettavia neuvoja.
Tarinassa tärkeintä on se, että se kiinnostaa lukijaa. Tarinasta kannattaa siis pyrkiä kirjoittamaan sellainen, että lukija on kiinnostunut sen tapahtumista ja haluaa jatkaa sen lukemista. Kiireellä kirjoitetuilla tarinoilla hukkaa usein vain omaa aikaansa. Virkkeet aloitetaan myös aina isolla alkukirjaimella, eli pisteen tai muun lauseen päättävän välimerkin (esim. huuto- ja kysymysmerkki) jälkeen aloitetaan aina isolla kirjaimella. Tämän lisäksi myös henkilöiden ja paikkojen nimet (esim. Metsälampi, Roni, Claudia, Nina, Niina) aloitetaan isolla alkukirjaimella, sillä ne ovat erisnimiä. Kirjoita seuraava tarina hiukan huolellisemmin, ja tarkkaile siinä isoja alkukirjaimia!
5v€
|
|
|
Post by charlotta on May 6, 2014 19:33:21 GMT 2
"Khipihhhipijhh" taisi olla yleisin ääni mitä pidin koko aamun. Ei ollut nimittäin mikään tavallinen aamu vaan olin lähdössä tallille katsomaan OMAA HOITOHEVOSTANI! En ole ikinä ollut yhtä innoissaan kuin nyt. Olin pakannut reppuuni kaiken oleellisen. Olin pakannut ratsastusvarusteeni jotka aijoin jättää tallille, eväät, omenan Ronille ja herkkupussin jonka olin käynyt hevoskaupasta eilen ostamassa. Päätin laittaa ratsastushousut jalkaan ja niiden seuraksi tennarit. Heitin kuluneen hevoskuvioisen takin päälleni ja vedin lapaset käteen. Äiti lupasi viedä minut vaikka tallille oli lyhyt matka. Hänkin halusi nimittäin nähdä uuden hoitsuni. Ikinä eläessäni 10 minuutin automatka ei ole tuntunut näin pitkältä. Tuntuu että olisin istunut autossa miljoona tuntia. Kun vihdoin kaarsimme tallipihaan jännitys oli kasvanut yltiömäiseksi ja tuntui että räjähdän kohta! Nousin autosta ulos ja pian ilmestyi monen monta katsetta eripuolilta pihaa. Entä jos minua ei hyväksyttäisikään tänne. Otin reppuni takapenkiltä ja jäin odottelemaan äitiäni joka juuri oli nousemassa autosta. Hetken päästä tallin ovesta harppoi meitä kohti nuori nainen. -Hei minä olen Sanna! Sinä olet varmastikin se Ronin uusi hoitaja Charlotta!? Hän sanoi iloisesti ja ojensi kättään. -Juu, olen Charlotta, sanoin mahdollisimman rempseästi ja ojensin kättäni. Siinä jutellessa unohdin koko jännityksen ja olo oli kotoisa. Sanna lähti näyttämään minulle paikkoja tallista. Katsahdin aina välillä selkäni taakse että äitini varmasti seuraa perässä. Hetken päästä pysähdyimme erään karsinan kohdalle. - Miks me pysähdyttiin tähän? Kysyin ihmeissäni. - Aivan niin, täällä asustaa Roni. Se sinun hoitopollesi! Roni kuulosti nimensä puolesta pieneltä ja kivalta ponilta, mutta kun astuin karsinaan en ollut uskoa silmiäni! Edessäni seisoi 180cm korkea shire. - Voi elämä kuinka ihana! Sanoin ja tuntui että olisin vaan voinut juosta ja hypätä hevosen kaulaan. Niin paljon pidin isoista hevosista. - Jos haluat voit viedä tavarasi kaappiin ja vaikka harjata Ronia karsinassaan. Nyökkäsin ja lähdin Sannan perään. Hän näytti minulle kaappini jonka oveen saisin itse koristella jonkin kivan nimilapun. Heitin reppuni kaappiin, mutta otin omenan taskuuni. Lähdin takaisin karsinalle jossa näin Ronin uteliaat silmät. -Hei poitsu katsoppas mitä mulla on sulle. Sanoin ja heiluttelin omenaa kaltereiden takana. Roni hörähti ja yritti ängetä turpaansa kalterien välistä. Naurahdin ja hain harjat. Tunsin koko ajan veikeään katseen selkäni takana, kun kävelin pois päin. Hain Ronin harjakopan ja menin karsinaan. Annoin Ronin olla vapaana, koska se oli niin lempeä, että en uskonut sen tekevän pahuuksia. Harjasin Ronia pölyharjalla ja tuntui kuin olisin tukehtunut pölyyn ja karvoihin. Juuri kun pahin karvanlähtökausi on menossa... Kun aloitin puhdistamaan kavioita tarvitsin molemmat kädet että saisin edes jalkaa hieman irti lattiasta. Voin vain kuvitella kun minun kokoinen pieni ja heiveröinen tyttö yrittää nostaa jättiläisen jalkaa ilmaan.. Roni kuitenkin hieman 'avusti' ja sain joten kuten kaviot puhtaaksi. Kampasin harjaa ja häntää varmaan 10 minuuttia, koska Roni nosti päätään ilmaan ja en ylettänyt niin korkealle. Hetken päästä Sanna ilmestyi ovelle ja kysyi kuinka sujuu. Hän sanoi että voin viedä Ronin tarhaan heti kun olen valmis. Sanna myöskin neuvoi mihin tarhaan kukakin tulee. Äitini joutui auttamaan kun yritin saada riimua päähän pojulle. Taluttaessa koko maa tärisi kun Ronijätti tulee Odotan jo innolla seuraavaa tallipäivää //Sori lyhkäisyys, mutta en viittinyt tehdä mitään ihmeellistä heti ekana kertana Sannan kommentti
Voi, oli varmasti – kirjaimellisesti – iso yllätys kun näit Ronin ensimmäistä kertaa! Se ei todellakaan ole mikään pikkuponi, vaan suurensuuri jättiläinen, vähintään yhtä suurella sydämellä varustettuna. Ruuna on luonteeltaan mahdottoman lempeä, ja se onkin monen tuntiratsastajan suosikki. Nyt on tosiaan karvanlähtöajat meneillään, sillä hevoset vaihtavat paksut talviturkit kesäisempiin versioihin. Irtokarvaa tuntuu riittävän loputtomiin: sitä vain irtoaa ja irtoaa, irtoaa ja irtoaa... Mukavaa että ensitutustumisesi Metsikseen ja Roniin sujui odotusten mukaisesti! Seuraavalla kerralla voisit tutustua muutamaan tallilaiseen, ettei tallilla olo tuntuisi yksinäiseltä myöhemmin. Uskon, että sinut otetaan heti mukaan menoon ja meininkiin.
Mielestäni tämä tarina ei ollut ollenkaan lyhyt, vaan päin vastoin oikein mukavan pituinen! Hyvän tarinan ei tarvitse aina olla pitkä: minäkin kirjoitan usein vain lyhyitä pätkiä jotta ne olisivat loppuun asti mielenkiintoisia. Minulla on ollut tapana korjata tarinoissa olleet virheet tässä alla, jotta kirjoittaja pystyisi parantamaan tekstejään seuraavilla kerroilla. Kommenttini kaikkinee korjauksineen ja arvosteluineen saattavat tuntua välillä tylyiltä ja pilkkua viilaavilta, mutta se ei todellakaan ole niiden tarkoitus! Kukaan ei nimittäin ole seppä syntyessään.
aijoin = aioin (aikoa, minä aion, sinä aiot...)
-Hei minä olen Sanna! -> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti: -> – Hei, minä olen Sanna!
- Miks me pysähdyttiin tähän? Kysyin ihmeissäni. -> Repliikin jälkeen tuleva johtolause (kursivoitu) alkaa aina pienellä alkukirjaimella, ellei sitä aloita jokin erisnimi, kuten henkilön- tai kaupunginnimi. -> – Miks me pysähdyttiin tähän? kysyin ihmeissäni.
180cm = 180 cm -> Yksikköä (cm, kg, min...) ennen tulee välilyönti.
16,80v€
|
|
|
Post by Theadora on Jun 23, 2014 17:05:15 GMT 2
Nousen moponi selästä innoissani ja otan kypärän pois päästäni. Päälläni on kuitenkin kulahtaneet ratsastushousuni ja huppari, vaikka onkin kesä ei silti ole lämmin. Tummansininen reppu selässäni lähden astelemaan kohti Metsälammen ratsutallia, joka hämmästyksekseni koostuukin kahdesta tallista ja kolmesta erikseen olevasta karsinasta. Minulla ei ole mitään hajua, missä olisi mitäkin. Seisonkin tallipihalla varmaan todella eksyneen näköisenä, kypärä toisessa kädessä. - Hei! Mitä etsit? minua pidempi mies tulee iloisesti kysymään. - Olen Nerita ja uusi täällä. Minun olisi tarkoitus alkaa hoitamaan Ronia, kerron. - Minä olen Kasper, voin näyttää missä Ronin karsina on. Ruuna itse taitaapi olla laitumella, mutta sen voi hakea sieltä kyllä, mies selittää. Seuraan Kasperia hiukan pienempään talliin. - Tämä on sivutalli, toinen talli on päätalli josta löytyy sitten wc, rehut, tallivintti ja Sannan toimisto. Varusteet löytyvät kyllä täältäkin, Kasper kertoo. Nyökkäilen ja pian pysähdymme. Talliin tultaessa tästä ovesta, on Ronin karsina ilmeisesti rivin viimeinen. - Jos tulee jotain kysyttävää, täältä pitäisi löytyä jostain monia joilta voit kysyä. Ainakin Loci ja Vilja osaavat auttaa melkein kaikessa tästä tallista, Kasper toteaa vielä ennen kuin lähtee. Jätän tavarani karsinan oven eteen. Päätän sitten lähteä hakemaan ruunaa laitumelta, jonne Kasper oli neuvonut reitin. Kun astuisin vain tallista ulos ja kääntyisin oikealle, lopulta löytäisin laitumille. Ja Ronista ei voisi kuulemma erehtyä, suuri hiukan kirjava ruuna. Pian laitumetkin näkyvät ja huomaan samantien suuren ruunan muiden joukossa. Etsin portilta Ronin nimellä varustetun riimun ja narun, tai siis nappaan isoimman ja tarkistan että siinä on oikea nimi. - Roni, hihkaisen vaikka en uskokaan että ruuna tulisi luokseni. Uskomuksistani huolimatta suuri ruuna nostaa päänsä ja lähtee tallustelemaan isoin askelin portille päin. Yllätyn iloisesti, kun Roni tulee loppuun asti luokseni ja antaa laittaa riimun päähänsä. Se jopa laskee päätänsä hiukan, vaikka olenkin pitkä en sen päähän yltäisi kunnolla. Lähden taluttamaan shireä sisälle, tarkistettuani että laitumen portti on kunnolla kiinni. Ei olisi kiva jos heti ensimmäisellä kerralla päästäisin hevoset vapaiksi, vaikka tuskin nuo tuolta minnekkään lähtisi. Vien Ronin karsinaansa, joka tuntuu yhtäkkiä pieneltä suuren ruunan kanssa. Olin Sannan kanssa jo jutellut aikaisemmin, koska minun oli ollut pakko kysyä onko yhtään isompaa hevosta vapaana hoitohevoseksi. En voisi vain ottaa jotain hoitsuksi, jos se olisikin pieni shetlanninponi. Itse tykkään juuri Ronin kaltaisista isoista muhkuista. Sanna oli myös kertonut ruunan luonteesta. Jätän Ronin hetkeksi karsinaan ja menen satulahuoneeseen. Satulahuone on melko suuri, jossa kaikki tavarat ovat siististi paikoillaan. Ronin harjapakki onkin helppo löytää, joka on merkitty hyvin. Nappaan pakin mukaani ja menen takaisin tallin puolelle. - Heippa, oletko uusi täällä? iloinen ääni takaani kysyy. - Hei, joo. Olen Nerita ja aloitin tänään hoitamaan Ronia, sanon käännähtäessäni ympäri. - Okei, tervetuloa mukaan. Minä olen Loci ja hoidan Maraa. Ja tuo on Vilja joka hoitaa Ronnieta, nainen esittäytyy. - Onko kukaan näyttänyt sulle vielä paikkoja? Vilja kysyy. - Kasper näytti Ronin karsinan ja kertoi laitumen sijainnin, hymyilen. - Olis pitäny arvata että se livistää heti paikalta, Loci naurahtaa. Tytöt pyytävät minut mukaan päätalliin, kunhan olen vienyt harjapakin Ronin karsinan edustalle. He esittelevät minut vastaan tuleville hoitajille ja tallityöntekijöille. He myös kertovat joistakin karsinoiden asukeista jotain, vaikka karsinat ovatkin nyt suurimmaksi osaksi tyhjillään. Minulla riittäisikin opeteltavaa uusissa kasvoissa ja turvissa. Esittelykierroksen loputtua, pääsen jatkamaan taas Ronin kanssa. Nappaan harjapakista harjan, jolla olisi mukava vain harjailla. Ruuna ei ole edes likainen, joten harjaustuokio olisi enempi tutustumista. Juttelen jotain epämääräistä nukkuvalle jättiläiselle, samalla kun harjailen suurimmat pölyt pois. - Moikka taas, haluisitko lähtee talutusköpöttelylenkille mun ja Ronnien kanssa? Vilja tulee kysymään. - Joo, ehkä toikin heräis, sanon ja osoitan Ronia naurahtaen. - Se on vähän tommonen, Viljakin naurahtaa. Vien harjapakin ripeästi pois ja palaan laittamaan heränneelle ruunalle riimun. Talutan sitten muhkun pihalle, jossa Vilja odottaakin Ronnien kanssa. Vuonohevosruuna näyttää kovin pieneltä Roniin verrattuna, kun astelemme kaksikon viereen. - Voin näytellä sinulle pihalta paikkoja ja kertoa kaikkea Metsiksesta, Vilja toteaa. Kiertelemme pihaa aikamme ja kuulen kivoja juttuja tallista. Roni tallustelee isoin askelein vieressäni, eikä hätkähdä mitään. - Paljon täällä on hoitajia ja tallityöntekijöitä yhteensä? kysyn. - Öh, odotas. Minun täytyy miettiä, olisikohan meitä 27 sinut mukaan lukien, Vilja toteaa hetken miettimisen jälkeen. - Oho, lausahdan. Reissumme lopulla alan suurin piirtein olemaan kartalla, missä on mitäkin. Se on sitten asia erikseen, muistanko huomenna mitään. Sama asia ihmisten ja hevosten kanssa. Viemme sitten ruunat laitumelle, jonne ne varmaan jäisivät tunteihin asti. En kyllä ole varma, onko tänään tunteja. Palailen talliin ja siistin jälkeni, jonka jälkeen nappaan reppuni ja kypärän ja lähden tallustelemaan kohti mopoani. /Lasketaanko toi ekaksi ekstraksi? Ja oliko ekstroista tarkoitus saada jotain, ainakin katselin että muilla oli laitettu jotain palkaksi Sannan kommentti
Pahoittelut kommentin viivästymisestä, juhannuskiireet ovat painaneet niskan päälle.
Tosi hienoa että ensitutustumisesi Metsikseen sujui hyvin ja tallilaiset auttoivat sinua alkuun. Metsälammella pyörii yleensä niin paljon tallilaisia, että voit pyytää heiltä neuvoja jos en ehdi kiireiltäni. Opit varmasti ajan kanssa tuntemaan Metsiksen hevosen ja tallilaiset – ei kannata ottaa siitä stressiä! Kiva että tutustuit Roniin ensin taluttaen, näin saat rakennettua välillenne vahvan ystävyys- ja luottamussuhteen. Seuraavalla kerralla voit kokeilla nousta selkään, jos siltä tuntuu. Kannattaa kuitenkin pyytää joku tallilainen mukaan varmistamaan ettei mitää satu.
Tarinasi oli siisti ja omaan silmääni virheetön. Mulla on ollut tapana korjata tarinoista kielioppivirheet, jotta kirjoittaja pystyisi parantamaan tekstejään. Kirjoitusvirheillä ei ole ollut niin suurta merkitystä: ne kun eivät kommentoimalla parane. Jos joskus et ymmärrä mitä tarkoitan korjauksillani, kannattaa rohkeasti kysyä esimerkiksi foorumin postilaatikon kautta! Pyrin kirjoittamaan niistä mahdollisimman selkeitä.
Kyllä, tämä lasketaan ensimmäiseksi ekstratehtäväksesi. Ekstroista saa aina palkintoja sekä ekstramerkintöjä ("suoritettu 1"), joilla puolestaan ansaitsee ekstramerkkejä ja pieniä virtuaalieurosummia (näistä voit lukea lisää tallivintiltä). Ekstrat uusiutuvat aina kun niitä suorittaa. Jokaiselle ekstralle on oma palkintonsa jonka sen suorittamisesta ansaitsee.
16,80v€
|
|
|
Post by Cella on Jul 13, 2014 13:46:48 GMT 2
Me saatiin tallilla Locin ja Kasperin kanssa aikaan keskustelua siitä, pääsisikö hyvällä tekniikalla paljaaseen hevosen selkään ilman mitään jakkaraa tai koroketta. Sitähän lähdettiin sitten testaamaan, Kasper kun oli kovasti sitä mieltä että se onnistuu, ja koska ei haluttu päästää jätkää helpolla niin koehevoseksi valittiin ruunalaitumen korkein hevonen - Roni. Kasper lopulta sai kuin saikin heilautettua itsensä jättimuhkun selkään, vähän liiankin hyvin, sillä vauhti ei pysähtynytkään tavoitteen saavutettua. Toisin sanoen Kasper-parka tuli samaa vauhtia alas kun oli mennyt ylös. Me oltiin Locin kanssa huonoja ja vahingoniloisia ihmisiä ja naurettiin toisen kohtalolle, eikä Roni tainnut koko episoodin aikana tajuta että mitä me kaksjalkaiset oikein taas kohelletaan, mutta saatiimpa testattua että selkään pomppaaminen on mahdollista! Sitä ei vaan suositella kokeiltavaksi kotona...
** Hih, ekstrausta! Anteeksi vähän huonosta laadusta, linet oli vääristyneet ihan pertsiilleen ja muhkuraisiksi.. Sannan kommentti
Tämän kuvan tarinaa olisi hankalaa yrittää keksiä jos ei näkisi kuvan yhteydessä olevaa tekstiä. Roni nimittäin on Metsälammen rauhallisin ja kiltein hevonen, ja sen selästä tipahtaminen onkin jo melkoinen saavutus! Onneksi tämä tragikoominen tilanne saatiin ikuistettua kuvaan, eikä ketään sattunut (ainakaan fyysisesti; Kasperille tämä saattoi olla kova kolaus henkisellä puolella).
Kuva on melko hankalasta kulmasta piirretty, ja uskon sen piirtämisen vaatineen melko paljon aikaa ja sitäkin enemmän kärsivällisyyttä. Väritys on toteutettu jälleen upeasti, se on selvästi sinun heiniäsi! Kuvassa Roni vaikuttaa ehkä hieman isommalta mitä se oikeasti on – tämän vaikutelman saa taustalle piirtämistäsi katselijoista, jotka on piirretty ehkä hiukan liian pieniksi kuvan mittasuhteisiin nähden.
Kiva että jaksat piirrellä! Valokuvallisena tallina Metsis on jäänyt vähemmille piirroksille. Piirrosgalleriaan kootut toteutukset elävöittävät kyllä tallin toimintaa entisestään.
17,60v€ + kuvamerkintä
|
|
|
Post by Theadora on Jul 25, 2014 8:46:21 GMT 2
Ratsaille ! Hyräilen jotain epämääräistä kappaletta ja siitä yhtä lyhyttä kohtaa. En millään saa päähäni, mikä biisi edes on. Kypärä kädessäni ja reppu selässäni kuljen kohti sivutallia. Aurinko porottaa melkein pilvettömältä taivaalta, joten mieli tekisi olla shortseissa ratsastushousujen sijaan. Ajattelin tänään kokeilla Ronia selästä käsin, joten vaatetus on sen mukainen. Jos viitsisin mennä ilman satulaa, olisin voinut lähteä shortseilla. Mutta en kuitenkaan kehtaa mennä heti ilman satulaa, Roni on myös niin iso että sen selkään pääseminen olisi hankalaa. Astun sisään hiukan hämärään, mutta ihanan viileään talliin. Sisällä ei ole kuin Finna, jota joku harjailee. Lasken tavarani Ronin karsinan eteen ja moikkaan Finnan harjaajaa. Kurkkaan karsinaan, joka näyttää siltä ettei siellä ole hirveästi käyty. Sitä ei myöskään tarvitsisi puhdistaa. Lähden sitten astelemaan laitumille päin, koska sieltä löytäisin jättiruunan. Pieni tuulenvire viskelee hiuksiani vähän sinne sun tänne, mutta se tuntuu kuitenkin mukavalta paahtavassa kuumuudessa. Samalla kun kuljen eteenpäin, katselen ympärilleni. Kolmella eri laitumella on monta hevosta, joilla kaikilla on turpa maassa. Ne kuitenkin liikkuvat pikkuhiljaa eteenpäin, kun ruoho loppuu siltä läntiltä. Jotkut nirsot etsivät hyvää kohtaa, vaikka samaa tavaraahan koko laidun on. Jotkut menevät häätämään toisen joltain ruohotupsulta, kun se on muka parempi kuin oma. Ruunalaitumella erottuu yksi iso möhkäle, Roni. - Ronii, hihkaisen samalla kun nappaan maasta riimun narun kera. Ruuna nostaa päätänsä ja ehkä tunnistaa minut. Roni lähtee lampsimaan portille päin, samalla kun minä avaan sen ja pujahdan raosta sisään. Muut vain mulkoilevat minua ja syövät. Melkein voisi jättää portin sepposen selälleen, ilman että yksikään lähtisi karkuun. Mutta jotkut lähtisivät kuitenkin, vaikka ruohoa olisi turvan edessä ihan kylliksi. - Hei poika, sanon Ronille tämän tullessa luokseni. Ruuna tuhisee ja laskee päätänsä, jotta saan sille riimun päähän. Napsautan hihnan kiinni ja avaan portin. Suljen sen sitten perässä, kun Roni odottaa kärsivällisesti narun päässä. Noh, kyllähän se syö, mutta noilla voimilla se voisi päättää ja lähteä vetämään minua jonnekin. Samaan aikaan toiselta puolelta polkua tulee Destiny, uuden asukkaan Hurmoksen kanssa. - Hei, sanon naiselle. - Heippa, oletteko Ronin kanssa menossa jonnekin? tämä kysyy. - Ajattelin kavuta sen selkään, kerron. - Kelpaako seura? Destiny kysäisee. - Kelpaahan se, saat vahtia ettei mikään mene pieleen, naurahdan. Kävelemme talleille ja päätämme laittaa hevoset valmiiksi puomilla. Kun olen sitonut ruunan kiinni, niin että se ylettää syömään, lähden hakemaan tallista tavaroita. Palaankin pian kahden hevosen luokse harjapakin kanssa. Roni on vain hiukan pölyinen, joten harjailen sen vain pehmeällä harjalla läpi. Ruuna nauttii harjauksesta, joten käyn jättiläisen läpi huolellisesti harjalla. Kun olen harjannut Ronin ja putsannut kaviot, vien harjapakin takaisin sisälle. Palaan sitten satulan, suitsien ja omien varusteideni kanssa, samaan aikaan kun Destinyn kanssa. Juttelemme samalla sitä sun tätä, kun varustamme hevoset. - Herran jumala, kun tällä on pitkä satulavyö, ihmettelen nauraen. - Pitäähän sillä olla, muuten voisi tehdä aika tiukkaa sen kanssa, Destiny nauraa. Heilautan, oikeasti sen saa heilauttaa sinne, satulan ruunan selkään. Enää ei satulavyö olekaan niin pitkä, vaan se menee sopivasti kiinni. Laitan tässä välissä kypärän päähän ja tungen hanskat taskuihin. Sitten nappaan puomin päästä roikkuvista suitsista kiinni ja rupean asettelemaan niitä, jotta saisin ne fiksusti Ronin päähän. Kun hihnat on jotenkin selvitetty, laitan ruunan riimun tämän kaulalle. Kuolaimet sujahtavat helposti tämän suuhun ja niskahihna menee näppärästi paikoilleen. Kiinnitän vielä turparemmin ja leukahihnan, jonka jälkeen ilmoitan Destinylle olevani valmis. Kun Destinykin valmistuu, otan riimun pois Ronin kaulalta. Lähden sitten Destinyn ja Hurmoksen perässä kentälle, jossa ei ainakaan toistaiseksi ole ketään. Talutan ruunan keskelle kenttää ja kiristän satulavyötä. Katselen hiukan jalustimia, jotta ne olisivat edes suurinpiirtein sopivan pituiset. Sitten totean, että en pääse ilman jakkaraa tuon selkään. Ainakaan hallitusti. Joten paikallistan kentän nurkasta jakkaran, jonka luokse sitten talutan ratsuni. Asettelen penkin rauhassa seisovan Ronin viereen, jonka päältä sitten pomppaan ruunan selkään. Roni antaa minun rauhassa säätää jalustimet ja kiristää vielä satulavyötä, jonka jälkeen pohkeilla kehoitan tätä eteenpäin. Ruuna lähtee suurin askelin eteenpäin, kun annan tämän mennä pitkillä ohjilla. Yritän totutella askeliin, joka tapahtuukin aika nopeasti. Mietin että miltä tuntuisi olla lyhyt ja mennä Ronilla. Sitä en saa koskaan selvitettyä, ellen sitten kutistu paljon. Kun olemme kävelleet tarpeeksi, kerään vähän ohjia käteen. Pelkällä pohkeen kosketuksella saan ruunan siirtymään näppärästi raviin. Kevennyksestä ei meinaa tulla yhtään mitään, näyttää varmaan hupsulta kun yritän mukautua Ronin suurin askeleisiin. Lopulta päätän istua alas, että saan rytmistä kiinni. Se sujuukin paljon helpommin, vaikka aluksi hiukan pompin. Kun alan sitten keventämään, se sujuu heti paljon paremmin. Kerään sitten ohjat tuntumalle ja alan kääntelemään ruunaa volteille ja ympyröille. Roni menee oikein nätisti, en olisi koskaan uskonut että tämmöinen muhku vosi kuitenkin mennä niin sulavasti. Ja vielä tykätä menosta. Vaihtelen suuntaa sopivin väliajoin ja nautin täysillä ratsastuksesta. En muista koska olen viimeksi nauttinut näin paljon, se oli silloin joskus ennen. Ennen onnettomuutta, ennen kuin menetin innon ratsastukseen ja ylipäätänsä hevosiin. Karistan ajatusen mielestäni ja keskityn Roniin, joka kulkee upeasti. Se on hakeutunut muotoon, olenko koskaan ratsastanut loppujen lopuksi näin helpolla hevosella? Otan kohta Ronin käyntiin ja annan hetkeksi pitkät ohjat. - Miltä Roni tuntuu? Destiny kysyy. - Hyvältä, en muista koska olisin nauttinut viimeksi näin paljon ratsastuksesta, toistan tälle ajatukseni. - Roni on semmonen ihana, joka tekee mitä vain ratsastajaa miellyttääkseen, Destiny hymyilee. - Siltä se vaikuuttaakin, vastaan iloisesti. Kun ruuna on hetken saanut kävellä, kerään ohjat taas tuntumalle. Nostan ensiksi ravin ja istun alas. Pian nostan laukan, joka nousee todella helposti. En kerkeä antaa edes kunnon laukkapohkeita. Minun tarvitsee vain ajatella laukkan nostamista, kun huomaan jo istuvani ihanan keinuttavassa laukassa. Ensimmäisen kierroksen vain istun ihmetellen, kunnes alan tekemään jotain fiksuakin täällä selässä. Menen ympyröillä, jotta suuntaakin tulee vaihdettua. Laukanvaihdot teen ravin kautta, koska olen niin innoissani helposta nostosta. Sekä askellajin vaihtuminen on kivan tuntuista ruunan selässä. En malttaisi lopettaa ollenkaan, mutta annan ruunan kävellä hetken taas. Sitten alan ravailemaan ja päästämään ohjia pidemmiksi pikkuhiljaa. - Käydäänkö kävelemässä maastossa loppukäynnit? Destiny kysyy Hurmoksen selästä. - Käydään vaan, saat esitellä mulle vähän reittejä, iloitsen. Lähdemme kulkemaan Metsälampea kiertavaa reittiä, jota kävelemme ihan rauhassa. Destiny kertoo missä menee mikäkin polku ja kertoo muutenkin Metsiksestä. Roni kävelee reippaasti ja varmasti eteenpäin, eikä minun tarvitse sitä sen enempää ohjailla. Juttelemme siinä kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunnes lenkki jo loppuukin. Pysäköimme tallipihalla puomin viereen ja hyppäämme alas. Unohdan hetkeksi ruunan korkeuden, joten tömähdän maahan kunnolla. Talutan sitten Ronin samaan paikkaan jossa sen hoidin. Vaihdan suitset riimuun, jonka olin jättänyt puomille odottamaan. Suitset päätyvät puomit päähän roikkumaan. Nappaan sitten satulan pois, joka on huomattavasti helpompaa kuin sen sinne saaminen. Kaivan sitten taskustani Ronille muutaman namin. Namit katoavat sen sileän tien. Ruuna rouskuttelee niitä samalla kun irroitan sen puomista. Lähden sitten taluttamaan tätä laitumelle. Roni astelee vieressäni kiltisti ja ei edes ajattele rynnivänsä jollekin ruohotupsulle. Matka taittuu melko reippaasti, koska Roni ottaa niin pitkiä askelia että minäkin saan harppoa perässä. Laitumella avaan porttia sen verran, että ruuna mahtuu siitä. Suljen portin ja päästän vasta sitten muhkun vapaaksi. Tuskin se olisi mihinkään lähtenyt, mutta parempi silti tehdä näin päin. Jään katselemaan hetkeksi, kun ruuna tallustelee kavereidensa luokse. Välillä se nappaa matkaevääksi ruohoa suuhunsa, mutta seisahtuu vasta muiden luona. Ruunaporukka on selvästi hyvää pataa keskenään, myöskin aasi on päästetty porukkaan mukaan. Sitten lähden astelemaan tallille päin. Sannan kommentti
Roni onkin melkoisen ihana tapaus: se toimii kuin ajatus, ja sillä on yllättävän sulavat liikkeet vaikka se saattaakin välillä kompuroida suuren kokonsa vuoksi. Roni on suorastaan taivaallinen maastoilukaveri, se on varma ja rohkea ja kuljettaa vaikka maailman ääriin turvallisesti. Sen kanssa on kyllä kiva toimia! Mukavaa että sait Destinystä ratsastusseuraa, sait nähdä hieman Metsiksen maastojakin.
Tarinasi oli pitkähkö ja täysin virheetön. Mulle ei jäänyt mitään korjattavaa, teksti oli sujuvaa ja sulavasti kertovaa. Vuoropuhelua oli sopivasti. Lisää seuraavaan tarinaasi enemmän kuvailua, jotta saat elävöitettyä tekstiä entisestään! Voit kuvailla ympäristön tapahtumia yksityiskohtaisesti käyttämällä näkö-, kuulo- ja makuaisteja apunasi.
18,45v€
|
|
|
Post by Matias on Aug 21, 2014 15:15:24 GMT 2
JätkäpäiväTaisi olla vähän jännittynyt olo kun kaarsin ensimmäistä kertaa Metsälammen ratsutallille vievälle tielle. Olin tulossa kaupungilta päin ja pikkusiskoni oli jäänyt katkerana potemaan kuumetta sänkyyn. Hän olisi muutoin tunkenut väen väkisin mukaan ensimmäiselle tallikäynnille Metsälampeen, eikä se ehkä ollut minusta hyvä ajatus. Siskoni olisi parhaimmillaankin vain estänyt minua olemasta omatoiminen ja pahimmillaan hän olisi nolannut minut täysin. Pääsin kuitenkin tallin pihalle ja hiljensin autoni vauhtia katsellen ympärilleni. Vau. Laitoin autoni parkkiin toisen auton viereen ja nousin ulos. Nostin silmalasejani paremmin nenälleni jatkaen sitten ympäristön katselua. Olin saanut tallin enttisivuilta aika laajan käsityksen kaikesta. Tuossa oli päätalli ja tuolla sivutalli. Tiesin, että yhtä tietä pitkin pääsi varsinaisen lammen luokse. Ja siinä paikkoja katsellessani huomasin minua kohti kävelevän, vaaleatukkaisen naisen. Hän hymyili minulle ystävällisesti ja käveli suoraan kohti. Nyökkäsin hänelle takaisin ja ennen kuin tajusinkaan, toinen oli alkanut rupatella minulle jo aika lailla. "Ai moi sä taidat olla uusi täällä? Joo, mä oon Cella kiva tavata. Mä tosiaan hoidan tota Samia ja niin hetkinen, mikä sun nimi olikaan?" tuo höpötti ja katsoin vähän hämmentyneenä häneen. "Olen Matias", ehdein vastata ennen kuin Cella jatkoi höpöttämistään. Hän oli niin puheliaan oloinen, että ei tainnut oikein juttuseuraa tarvitakaan. "Juttelin Sannan kanssa ja sain ilmeisesti hoitaa Ronia", vastasin Cellalle hänen vetäessään välissä henkeä. Nainen nyökkäsi ja kertoi minulle Ronin olevan kiva heppa. Höpötellessään siinä hän lupautui näyttämään minulle paikkoja ja kierrätti minut ympäri tallialuetta. Hän esitteli minulle sivutallissa olevan Ronin karsinan (se oli kätevästi varustehuoneen vieressä) sekä näytti ruunalaitumen, jolla Roni vietti aikaa melkein kaima Ronnien ja parin muun ruunan kanssa. Lopulta olimme kiertäneet kaiken ja minä olin ihan pyörällä päästäni. "Taidat siis olla vähän tuoreempi ratsastajan verso", Cella päätteli ja minä kerroin hänelle kuinka pikkusiskoni oli saanut minut kiinnostumaan muustakin kuin koulunkäynnistä. Cella tuntui olevan hu*nut ja hän ehdotti minulle, että hakisin Ronin karsinaansa ja harjaisin sen ihan harjoituksen vuoksi. Pieni tihkusade oli kastellut sen turkkia päivän mittaan, mutta se ei sentään ollut käynyt piehtaroimassa. Pikkusiskoni hoitohevonen oli tykännyt piehtaroida märässä kurassa ylikaiken. Olimme päässeet tallille ongelmitta ja Cella opetti minulle tallisolmun. Tehtyäni sen pari ekrtaa ymmärsin konstin. Kävimme hakemassa Ronin harjapakin ja Cella lähti tarkistamaan jotakin jättäen minut Ronin kanssa kahden. Taisin tosin olla suurimman osan ajasta ainoa hereillä oleva, mutta eipä se tahtia haitannut. Tarkistin Ronin kaviotkin (yllätyin kuinka painavat ne olivat) ja harjattuani sen siistiksi päästin ruunan takaisin toisten luokse. Siinä vaiheessa Cella ehti jälleen liittyä seuraani. Katselimme ruunia laitumellaan kun tallinomistaja Sanna ilmestyi paikalle. Esittäydyin hänelle ja kerroin, että olin harjannut Ronin systemaattisesti ja tarkistanut, että kaikki akviot olivat yhtä siistin ja puhtaat. Raporttini päätteeksi sain puhelinsoiton pikkusiskoltani. Hänen vointinsa oli pahentunut ja äitimme oli lähdettävä töihin. Lupasin palata pian kotiin katsomaan pikkusiskoni perään. Hyvästelin Cellan ja Sannan palaten autolleni jättäen Ronin ja Metsälammen taakseni. Sannan kommentti
Tosi kiva että päädyit tänne Metsikseen! Täällä ollaan tosiaan melko tiimihenkisiä, joten uusilta kavereilta ja rupatteluilta et voi todennäköisesti välttyä ollenkaan. Roni on aivan ihana ilmestys, sen kanssa voi tosiaan ottaa aivan lunkisti. Huonoina päivinä se pistää hymyn huulille rauhallisuudellaan ja pehmeällä luonteellaan. Ota tavoitteeksesi tutustua Metsiksen maastoihin! Niistä ei nimittäin kannata luopua mistään hinnasta. Kannattaa kysellä tallilaisista seuraa, etenkin pidempään täällä hoitaneet ovat ehtineet kääntää kivet sekä kannot ja he osaavat varmasti neuvoa ja esitellä sulle alueen upeimmat paikat. Vielä kerran tervetuloa, toivottavasti viihdyt!
Tarinasi oli mielestäni juuri sopivan pituinen. En löytänyt juurikaan virheitä joita voisin tässä alla korjata. Kerron jo tässä vaiheessa, että minulla on tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet tässä kommentin yhteydessä; kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, sillä ne eivät korjaamalla parane. Pyrin viemään kirjoittajaa pala kerrallaan parempaan suuntaan. Kommenteista saa ja pitää aina kysyä, jos joku asia jää epäselväksi.
Ei korjattavaa! Mukavaa että olit kirjoittanut myös otsikon, mielestäni sellainen kuuluu jokaiseen tekstiin. Valitettavan usein tarinoilta on jäänyt uupumaan otsikoita.
16,90v€
|
|