Post by Minkki on Dec 21, 2013 14:26:24 GMT 2
Huh! Neljä päivää jouluun! Suorastaan hyppelin talliin, koska olin hyvällä tuulella. Viimeinen koe, matikan koe, oli eilen ja nyt minulla ei ollut huolen häivääkään, kun koulu loppuisi huomenna.
Salli tunki päänsä ulos karsinasta ja hörähti ystävällisesti. Hymyillen kävelin sen karsinan eteen ja rapsutin tammaa korvan takaa.
- Hei taas, kultamurunen, sanoin ja halasin Sallin päätä. Otin riimun sekä riimunarun ja avasin karsinan oven. Salli pakitti hieman, jotta mahtuisin tulemaan sen luokse. Rakas tammani!
Pujottelin riimua Sallin päähän, kun Sanna ilmestyi tonttulakki päässä karsinan ovelle.
- Tässä pikkuinen herkku Sallille, hän sanoi hymyillen ja ojensi kuivatun omenanpuolikkaan Sallille. Polle hamusi heti herkun suuhunsa ja rouskutti sitä tyytyväisenä.
- Taisi olla namia. Mitäs tänään ajattelit tehdä? Sanna kysyi samalla, kun vedin riimun hihnan Sallin korvien ylitse ja kiinnitin riimunarun sen renkaaseen.
- Nojaa, ehkä jotain pientä taluttelua. Olen menossa mummolaan jouluksi, joten en ehdi ratsastaa, sanoin takellellen ja silitin Sallin kaulaa hajamielisesti.
- Eihän se mitään haittaa. Käy vaikka pienellä talutuslenkillä, Sanna ehdotti ja hymyili. Nyökkäsin. Sanna lähti ja talutin Sallin käytävälle. Se pärskähti ja kaviot kopsahtelivat sementtilattiaan. Talutin tamman hoitokarsinaan ja kiinnitin ketjut sen riimuun.
- Ole kiltisti, tyttö, sanoin taputtaen Sallin kaulaa ja lähdin etsiskelemään varusteita.
"Pitäisi omatkin ostaa", huokaisin ja nappasin Sallin harjapakin. Olin ostanut sille punaruskeasävyisiä harjoja ja niihin sopivan pakin. Myös riimun olin ostanut, mutten vielä ollut ottanut sitä tallille käyttöön. Päätin, että annan sen Sallille joululahjaksi.Tammani kopautti väliseinää etujalallaan ja painoi päänsä alas sulkien silmänsä. Olin viime käynnilläni ratsastanut Sallilla, joten tiesin jo, miten menetellä. Kävelin toimistoon ja etsin tutunnäköistä harjapakkia - siellähän se kökötti paikassa, jonne sen olin jättänytkin. Nappasin sen mukaani ja lähdin takaisin tammani luokse. Salli hörähti ja katsoi harjalaatikkoa epäröiden. Annoin sen haistella sitä hetken, eihän se ollut vielä nähnyt sellaista. Luultavasti joutuisin totuttamaan sen uusiin harjoihinkin.
Laitoin harjapakin väliseinän viereen ja otin käsiini pehmeänharjan. Aloin sukia kunnolla vähää likaa Sallin turkilta. Sitten havahduin ajatuksissani.
- Salli, sanopas... Miksi minä harjaan sinua, jos kuitenkin menemme ulos? sanoin hölmönä ja Salli katsoi minua ymmällään kuin olisin juuri laukaissut maailman oudoimman vitsin. Nauroin ja halasin tammani kaulaa. Se osasi aina olla niin ihana.
Kuitenkin hoidin harjaushommani loppuun ja puhdistin kaviot tarkistaen, että jalat olivat normaalin tuntuiset. Sen jälkeen irrotin ketjut riimusta ja otin riimunnarusta kiinni. Maiskutin Sallin liikkeelle ja kuuntelin sen kavioista kuuluvaa rauhoittavaa kopinaa.
Ulkona oli +10 astetta, ja melkein kaikki lumi oli sulanut tallin edustalta. Käänsin Sallin kohti maastopolkua. Se hirnahti vastaantulevalle ratsukolle ja kaveri vastasi.
Salli kiihdytti kävelyvauhtiansa ja lähdin juoksemaan. Salli ravasi nätein askelin vieressäni ja pärskähti. Lopulta pysähdyin, mutta Salli ei halunnut. Se jatkoi ravaamista pari metriä, kunnes tajusi, että minä roikuin perässä. Olin jollakin ihmeen tavalla pysynyt pystyssä ja onnistunut kääntämään Sallin takamus menosuuntaan päin. Salli korskahti ja hamusi hiuksiani.
- Höpsö, sanoin ja taputin pollen kaulaa. Katsoin käsiäni. Pari hiertymää tuli, mutta ei sen pahempaa, onneksi. Käänsin Sallin takaisin metsäpolkua kohti ja jatkoimme käynnissä jäisen maan narskuessa jalkojen alla.
Katselin maisemia ja huokaisin. Täällä Metsälammessa oli niin kaunista!
Sallia ei sen pahemmin maisemat kiinnostuneet, se vain huokaisi ja kiihdytti jälleen vauhtia. Juoksimme pari metriä menosuuntaan, kunnes pysäytin Sallin - tällä kertää pysähtyminen tapahtui nätisti ilman sen kummempia välikohtauksia. Taputin Sallin kaulaa ja käänsin sen takaisin talliin päin.
- Minulla on juuri tunti aikaa hoitaa sinut kuntoon, ennen kuin täytyy lähteä, huokaisin ja painoin pääni tamman lämmintä kaulaa vasten. Se hörähti ja painoi päänsä alas.
Minulla ei ollut rohkeutta ratsastaa ilman varusteita, koska enhän tuntenut Sallia vielä kovin hyvin. Niinpä kävelimme tallin pihaan rauhallisesti ja moikkasin vastaantulevaa Claudiaa, joka oli menossa maneesiin Novan kanssa.
Tallin lämpö puski suoraan naamaan ja vedin syvään henkeä. Tallin tuoksussa sekoittui lanta, heinä ja hevoset. Sitä tuoksua - vai pitäisikö sanoa hajua - rakastin yli kaiken.
Vein Sallin samaan hoitokarsinaan ja käänsin sen. Kiinnitin ketjut riimuun ja rapsutin Sallia korvan takaa. Sujautin kädestäni sille porkkananpalan, jota se nuuhkaisi epävarmasti. Sitten se uskaltautui nappaamaan sen ja rouskutti onnellisena.
Otin pehmeänharjan ja aloin sukia rauhallisin vedoin. En halunnut Sallin kärsivän kiireestäni enkä muutenkaan halunnut olla huolimaton. Harjasin jalat, selän, vatsanalusen, kaulan. Kaulaa harjatessa Salli vältteli harjaa tuttuun tapaansa, ja annoin sen nuuhkaista sitä. Parin minuutin jälkeen tamma "hyväksyi" harjan ja antoi minun tehdä hommani loppuun. Vetäisin pölyharjalla turhat pölyt pois ja harjakammalla setvin takkuista harjaa. Salli piti päätään alhaalla, kun setvin sen häntää.
Hoidon jälkeen Salli näytti upealta ja taputin sen kaulaa kiitokseksi. Keräsin harjat siististi harjapakkiin ja nappasin sen mukaani. Kävelin toimistoon ja laskin pakin siihen, mistä olin sen ottanutkin. Kun palasin Sallin luokse, se oli ihan nuokuksissa ja vaikutti väsyneeltä - kuten aina. Halasin sen kaulaa vielä tiukasti, kunnes irrotin ketjut ja otin kiinni riimunarusta. Salli havahtui, kun maiskautin ja lähti kävelemään perääni. Avasin karsinan oven ja talutin tamman sisään. Käänsin Sallin ja löysäsin riimun hihnoja. Vedin sen pois tamman päästä ja Salli alkoi heti hamuamaan heiniä karsinan nurkassa. Sipaisin Sallin poskea ja kävelin ulos karsinasta. Suljin oven ja tarkistin, että se oli kiinni.
Jäin katselemaan sitä vielä vähäksi aikaa, kunnes oli pakko lähteä. Minulla olisi puoli tuntia aikaa pakata viimeisetkin kamat mukaan.
Sakun kommentti
Heti alkuun pahoittelen kommentin myöhästymistä, joulu sekä vuodenvaihdos veivät aikaa ja siksi tarinasi jäi huomiotta. Mutta nyt sekin asia korjaantuu!
Salli taitaa pitää omenista, sen verran ahnaasti se aina hyökkää niiden kimppuun. Salli varmasti tottuu uusiin varusteihinsa nopeasti. Sallilla taisi olla oikein kunnolla menohaluja, se ei olisi halunnut millään pysähtyä! Hevosten harjaaminen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta, ja välillä on hyvä ostaa uusia harjoja. Silloin hevoset saattavat hieman vierastaa niitä aluksi, mutta pian ne eivät edes muista että jokin olisi muuttunut.
15,20v€
Salli tunki päänsä ulos karsinasta ja hörähti ystävällisesti. Hymyillen kävelin sen karsinan eteen ja rapsutin tammaa korvan takaa.
- Hei taas, kultamurunen, sanoin ja halasin Sallin päätä. Otin riimun sekä riimunarun ja avasin karsinan oven. Salli pakitti hieman, jotta mahtuisin tulemaan sen luokse. Rakas tammani!
Pujottelin riimua Sallin päähän, kun Sanna ilmestyi tonttulakki päässä karsinan ovelle.
- Tässä pikkuinen herkku Sallille, hän sanoi hymyillen ja ojensi kuivatun omenanpuolikkaan Sallille. Polle hamusi heti herkun suuhunsa ja rouskutti sitä tyytyväisenä.
- Taisi olla namia. Mitäs tänään ajattelit tehdä? Sanna kysyi samalla, kun vedin riimun hihnan Sallin korvien ylitse ja kiinnitin riimunarun sen renkaaseen.
- Nojaa, ehkä jotain pientä taluttelua. Olen menossa mummolaan jouluksi, joten en ehdi ratsastaa, sanoin takellellen ja silitin Sallin kaulaa hajamielisesti.
- Eihän se mitään haittaa. Käy vaikka pienellä talutuslenkillä, Sanna ehdotti ja hymyili. Nyökkäsin. Sanna lähti ja talutin Sallin käytävälle. Se pärskähti ja kaviot kopsahtelivat sementtilattiaan. Talutin tamman hoitokarsinaan ja kiinnitin ketjut sen riimuun.
- Ole kiltisti, tyttö, sanoin taputtaen Sallin kaulaa ja lähdin etsiskelemään varusteita.
"Pitäisi omatkin ostaa", huokaisin ja nappasin Sallin harjapakin. Olin ostanut sille punaruskeasävyisiä harjoja ja niihin sopivan pakin. Myös riimun olin ostanut, mutten vielä ollut ottanut sitä tallille käyttöön. Päätin, että annan sen Sallille joululahjaksi.Tammani kopautti väliseinää etujalallaan ja painoi päänsä alas sulkien silmänsä. Olin viime käynnilläni ratsastanut Sallilla, joten tiesin jo, miten menetellä. Kävelin toimistoon ja etsin tutunnäköistä harjapakkia - siellähän se kökötti paikassa, jonne sen olin jättänytkin. Nappasin sen mukaani ja lähdin takaisin tammani luokse. Salli hörähti ja katsoi harjalaatikkoa epäröiden. Annoin sen haistella sitä hetken, eihän se ollut vielä nähnyt sellaista. Luultavasti joutuisin totuttamaan sen uusiin harjoihinkin.
Laitoin harjapakin väliseinän viereen ja otin käsiini pehmeänharjan. Aloin sukia kunnolla vähää likaa Sallin turkilta. Sitten havahduin ajatuksissani.
- Salli, sanopas... Miksi minä harjaan sinua, jos kuitenkin menemme ulos? sanoin hölmönä ja Salli katsoi minua ymmällään kuin olisin juuri laukaissut maailman oudoimman vitsin. Nauroin ja halasin tammani kaulaa. Se osasi aina olla niin ihana.
Kuitenkin hoidin harjaushommani loppuun ja puhdistin kaviot tarkistaen, että jalat olivat normaalin tuntuiset. Sen jälkeen irrotin ketjut riimusta ja otin riimunnarusta kiinni. Maiskutin Sallin liikkeelle ja kuuntelin sen kavioista kuuluvaa rauhoittavaa kopinaa.
Ulkona oli +10 astetta, ja melkein kaikki lumi oli sulanut tallin edustalta. Käänsin Sallin kohti maastopolkua. Se hirnahti vastaantulevalle ratsukolle ja kaveri vastasi.
Salli kiihdytti kävelyvauhtiansa ja lähdin juoksemaan. Salli ravasi nätein askelin vieressäni ja pärskähti. Lopulta pysähdyin, mutta Salli ei halunnut. Se jatkoi ravaamista pari metriä, kunnes tajusi, että minä roikuin perässä. Olin jollakin ihmeen tavalla pysynyt pystyssä ja onnistunut kääntämään Sallin takamus menosuuntaan päin. Salli korskahti ja hamusi hiuksiani.
- Höpsö, sanoin ja taputin pollen kaulaa. Katsoin käsiäni. Pari hiertymää tuli, mutta ei sen pahempaa, onneksi. Käänsin Sallin takaisin metsäpolkua kohti ja jatkoimme käynnissä jäisen maan narskuessa jalkojen alla.
Katselin maisemia ja huokaisin. Täällä Metsälammessa oli niin kaunista!
Sallia ei sen pahemmin maisemat kiinnostuneet, se vain huokaisi ja kiihdytti jälleen vauhtia. Juoksimme pari metriä menosuuntaan, kunnes pysäytin Sallin - tällä kertää pysähtyminen tapahtui nätisti ilman sen kummempia välikohtauksia. Taputin Sallin kaulaa ja käänsin sen takaisin talliin päin.
- Minulla on juuri tunti aikaa hoitaa sinut kuntoon, ennen kuin täytyy lähteä, huokaisin ja painoin pääni tamman lämmintä kaulaa vasten. Se hörähti ja painoi päänsä alas.
Minulla ei ollut rohkeutta ratsastaa ilman varusteita, koska enhän tuntenut Sallia vielä kovin hyvin. Niinpä kävelimme tallin pihaan rauhallisesti ja moikkasin vastaantulevaa Claudiaa, joka oli menossa maneesiin Novan kanssa.
Tallin lämpö puski suoraan naamaan ja vedin syvään henkeä. Tallin tuoksussa sekoittui lanta, heinä ja hevoset. Sitä tuoksua - vai pitäisikö sanoa hajua - rakastin yli kaiken.
Vein Sallin samaan hoitokarsinaan ja käänsin sen. Kiinnitin ketjut riimuun ja rapsutin Sallia korvan takaa. Sujautin kädestäni sille porkkananpalan, jota se nuuhkaisi epävarmasti. Sitten se uskaltautui nappaamaan sen ja rouskutti onnellisena.
Otin pehmeänharjan ja aloin sukia rauhallisin vedoin. En halunnut Sallin kärsivän kiireestäni enkä muutenkaan halunnut olla huolimaton. Harjasin jalat, selän, vatsanalusen, kaulan. Kaulaa harjatessa Salli vältteli harjaa tuttuun tapaansa, ja annoin sen nuuhkaista sitä. Parin minuutin jälkeen tamma "hyväksyi" harjan ja antoi minun tehdä hommani loppuun. Vetäisin pölyharjalla turhat pölyt pois ja harjakammalla setvin takkuista harjaa. Salli piti päätään alhaalla, kun setvin sen häntää.
Hoidon jälkeen Salli näytti upealta ja taputin sen kaulaa kiitokseksi. Keräsin harjat siististi harjapakkiin ja nappasin sen mukaani. Kävelin toimistoon ja laskin pakin siihen, mistä olin sen ottanutkin. Kun palasin Sallin luokse, se oli ihan nuokuksissa ja vaikutti väsyneeltä - kuten aina. Halasin sen kaulaa vielä tiukasti, kunnes irrotin ketjut ja otin kiinni riimunarusta. Salli havahtui, kun maiskautin ja lähti kävelemään perääni. Avasin karsinan oven ja talutin tamman sisään. Käänsin Sallin ja löysäsin riimun hihnoja. Vedin sen pois tamman päästä ja Salli alkoi heti hamuamaan heiniä karsinan nurkassa. Sipaisin Sallin poskea ja kävelin ulos karsinasta. Suljin oven ja tarkistin, että se oli kiinni.
Jäin katselemaan sitä vielä vähäksi aikaa, kunnes oli pakko lähteä. Minulla olisi puoli tuntia aikaa pakata viimeisetkin kamat mukaan.
Sakun kommentti
Heti alkuun pahoittelen kommentin myöhästymistä, joulu sekä vuodenvaihdos veivät aikaa ja siksi tarinasi jäi huomiotta. Mutta nyt sekin asia korjaantuu!
Salli taitaa pitää omenista, sen verran ahnaasti se aina hyökkää niiden kimppuun. Salli varmasti tottuu uusiin varusteihinsa nopeasti. Sallilla taisi olla oikein kunnolla menohaluja, se ei olisi halunnut millään pysähtyä! Hevosten harjaaminen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta, ja välillä on hyvä ostaa uusia harjoja. Silloin hevoset saattavat hieman vierastaa niitä aluksi, mutta pian ne eivät edes muista että jokin olisi muuttunut.15,20v€
Ei kyllä tuu ikinä olemaan yhtä ihanaa yhteisöä kuin tämä paikka, ikävä tulee kyllä näitäkin aikoja.
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/