Rionan päiväkirja

[Sinte]

farga kirjoitti 27.2.:

Kävelin aurinkoisessa pakkassäässä kohti Metsälammen tallia. Hengityseni höyrysi pakkasessa kun käännyin tienhaarasta kohti tallia. Jännitys kipristeli vatsassani, kun näin tallin häämöttävän puiden takaa. Olin menossa ensimmäistä kertaa tutustumaan uuteen hoitohevoseeni, Rionaan. Sinten kertoman mukaan Riona oli kiltti ja rauhallinen tamma, jonka kanssa tulisin taatusti toimeen.

Tallissa oli hämärää ja hiljaista. Osa hevosista oli varmaankin nautiskelemassa aurinkoisesta kevätpäivästä. Hipsin hiljaa käytävillä, kunnes lähes kirjaimellisesti törmäsin toimiston oveen. Raollaan oleva ovi aukesi narahtaen, ja pöydän ääressä oleva nainen kohotti päätään.
"Hei, sinä oletkin varmaan Farga", nainen tervehti hymyillen. Nyökkäsin vakavana.
"Ja sinä olet varmaankin Sinte", totesin ja leveä hymy levisi kasvoilleni.
"Osuit oikeaan. Sinä tulit hoitamaan... Rionaa?" Sinte varmisti. Nyökkäsin jälleen.
"Tamma taitaa olla nyt ulkona, mutta voit käydä tervehtimässä sitä", Sinte neuvoi. Nainen ohjasi minut ystävällisesti ulos toimistosta. Yhdessä tarhoista ravasi kauniisti kimo tamma, jonka Sinte esitteli Rionaksi.
"Se on todella kiltti, eikä tekisi pahaa kärpäsellekkään", Sinte hymyili kiskoen punaisen talvitakkinsa vetoketjua kiinni. Itse hytisin ohuessa tuulipuvun takissa ja ratsastushousuissani, mutta en antanut sen häiritä. Keskityin katselemaan tammaa, joka ravasi luoksemme.

"Hei, Riona", Sinte tervehti tammaa ja rapsutti sen nenäpiitä hellästi. Tamma puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan, ja nuuhkaisi rintaani. Rapsutin sen otsaa hellästi.
"Oletpas sinä suloinen", hymyilin ja taputin sen lämmintä ja vahvaa kaulaa. Hetken tamma hamuili käsiäni, ennen kuin pyrähti raviin katosi tarhan toiseen nurkkaan syömään heinää. Hyvästelin Sinten ennen kuin lähdin sydän tykyttäen kohti kotia. Riona oli oikea unelmien täyttymys!


//Oikein kiva tarinanpätkä! Korjattavia virheitä en löytänyt ollenkaan, höh.
Kiva tutustumistarina, johon olisi voinut tietysti kerätä jostakin hiukan pituutta lisää (-:

12v€
-- Sinte

[Linda]

Äh, mikä ilma, totesin yksikseni ja potkaisin kumisaappaat jalkaan. Nyrpistyneenä pamautin oven kiinni ja juoksin tihkusateessa autotalliin. Avasin pyörän lukosta ja vein pihaan. Laitoin vielä perässäni autotallin oven kiinni. Hyppäsin pyörän kyytiin ja polkaisin sen käyntiin, nokka kohti tallia.

Tallin pihaan käännyttyäni jarrutin vauhtia ja jätin pyörän nojaamaan tallin seinää vasten. Tuuli leikitteli hiuksillani ja kutitteli niskaani. Olin ensimmäistä kertaa tapaamassa uutta hoitohevostani, Rionaa. Kieltämättä jännitti tämä uusi tuttavuus, mutta ensimmäisellä kerralla me vain tutustumme toisiimme, ei ratsastusta, pelkästään hoitelua. Avasin tallin oven ja astuin lämpimän tallin puolelle. Hevosen tuoksu valtasi nenäni ja pikkuiset hirnahdukset vastasivat tuloani. Ensimmäisenä silmääni kuitenkin iski Riona, kuvankaunis tamma. '' Oho, et sinä sitten mistään pienimmästä päästä ole.'' naurahdin ja rapsutin kevyesti hevosen silkkistä turpaa. Jatkoin talliin tutustumista käymällä hoitajien huoneessa. Matkalla kuitenkin vastaa käveli hoikka vaaleahiuksinen nainen, joka esittäytyi Sinteksi. Juttelimme hetkisen sitä ja tätä kunnes vapauduin jatkamaan matkaani. Kävelin henkilökohtaiselle kaapilleni ja tungin reppuni sinne, kaikkine tavaroineen.

Jatkan myöhemmin tätä samaa tarinaa, koska nyt ei ole aikaa kirjoittaa loppuun.

Sinten kommentti

Kiva, että löysit perille! Riona ei tosiaan ole pienimmästä päästä; onhan tammalla säkääkin jopa 172 senttiä. Minulla on ollut aina tapana laittaa virtuaalieurosumma tarinan viimeiseen osaan - eli jatkaessasi tätä tarinaa, muista kirjoittaa alkuun "Jatkoa" tms, että tiedän miten kommentoida (:

''Oho, et sinä sitten mistään pienimmästä päästä ole.'' naurahdin...
-> kun repliikki jatkuu vielä viimeisten lainausmerkkien jälkeen, piste vaihtuu pilkuksi lainausmerkkejen ulkopuolelle:
-> "Oho, et sinä sitten mistään pienimmästä päästä ole'', naurahdin...
-> jos repliikki loppuu kokonaan, siihen tulisi piste, huutomerkki tai kysymysmerkki niin kuin olit tuohon jo laittanut. Esim:
-> "Katso!" / "Katso", huudahdin.

[Henna]

Kello oli viiden aikaa, kun sammutin autoni Metsälammen parkkialueelle. Otin reppuni takakontista ja lukitsin ovet.
Olimme sopineet Sinten kanssa tapaavamme tallin edessä ja siellähän se Sinte jo heilutteli kättään, kun näki minun tulevan.
Sinte oli luvannut esitellä minulle tallin tilat sekä näyttää missä karsinassa Riona asusteli.
Kierrettyämme koko tallin, Sinte ja minä menimme hoitajien huoneeseen missä Sinte kertoi minulle kaiken tarvittavan tiedon Rionan hoitamisesta ym. tärkeästä sekä tietenkin tallin tulevista tapahtumista. Kun Sinte oli saanut asiansa kerrottua, hän jätti minut yksin, koska hänellä oli jonnekkin meno. Lukitsin reppuni omaan kaappiini ja lähdin hakemaan Rionaa tarhasta.
Siellähän se tamma mussutti heinää kaikessa rauhassa. Ulkona oli todella kaunis ilma ratsastaa, mutta tällä ensimmäisellä kerralla ajattelin tutustua Rionaan ihan maasta käsin eli hoitamalla.

Kun tamma oli karsinassa, lähdin hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. Takaisin tullessani olin törmätä johonkin toiseen hoitajaan. Pyysin anteeksi ja jatkoin matkaani Rionan karsinalle.
Laskin harjapakin karsinan oven viereen, jottei se olisi kenenkään tiellä/haitolla.
Ensimmäiseksi otin pölyharjan ja harjasin tamman jalkoja myöten puti puhtoiseksi. No eipä Riona kyllä ollutkaan kovin likainen, joten siinä ei kauaa nokka tuhissut. Pehmeällä pääharjalla harjasin pään.
Puhdistin myös kaviot ja tarkistin samalla kengät, ne olivat kunnossa.
Selvitin myös Rionan harjan ja hännän takuista ja laitoin vielä lopuksi sellaista hoitoainetta niihin.
Kokonaisuudessaan hoitamiseen meni melkein tunti, koska halusin puunata tamman oikein hyvin.
Riona oli koko toimituksen ajan todella rauhallinen, ei turhia temppuillut.
Sitten vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja kävin hakemassa samalla reppuni kaapistani.
Olin ottanut kotoa mukaan pari porkkaa Rionalle.
Annoin porkkanat ja niistähän Riona tykkäsi. Heti porkkanat syötyään se alkoi hamuilla taskujani, mutta eihän siellä enää mitään herkkuja ollut.
- " Ei makeaa mahan täydeltä", naurahdin Rionalle ja rapsuttelin sitä leuan alta.
Katsoin kelloa ja se olikin jo sen verran, että minun oli lähdettävä takaisin kotiin, sillä koira odotti iltaruokaansa.
Tallilla vierähtikin muutama tunti, koska kun olin lähtenyt Rionan luota kävin katsomassa vielä ilmoitustaulun asiat. Sekä kävin myös katselemassa muita tallin asukkeja.



Sinten kommentti

Ihanaa, että löysit perille ja sait tutustuttua Rionaan ongelmitta! Mielestäni oli hyvä idea aloittaa uuteen hevoseen tutustuminen ihan kaviotasolta, harjaamalla ja hoitamalla. Seuraavilla kerroilla voit jo lähteä esimerkiksi taluttelemaan tai irtojuoksuttamaan. Yleensä tallilta löytyy myös väkeä, joita voi ihan rauhassa nykiä hihoista näyttämään maastoreittejä tai muita paikkoja, johon uutena haluaisit tutustua! Tarina oli melko virheetön, enkä pominut sieltä paljoa tähän alle korjattavaksi. Seuraava tarina kannattaa kirjoittaa "samaan pötköön", siten että rivinvaihto tulisi vain kappalejaossa tai vuorosanoja ennen. Voi olla, että olet jo kiinnittänyt huomiota melko tarkkaan ja pilkkuaviilaavaan tapaani, jolla korjaan hoitajien tarinoita. Siitä ei kannata hätääntyä, muut tallilaiset ovat tainneet jo niellä suurimmat kiukkunsa...

Puti puhtoinen = putipuhtoinen (pikimusta, sysipimeä jne...)

12,20v€

[mirke]

Muutama päivä sitten olin varannut itselleni ratsastustunnin Metsikseltä ja tänään pääsisin ratsastamaan ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Pyöräilin reipasta vauhtia, ja matka Viitaniemestä Metsälammelle taittui aika nopeasti, hieman yli puolessatunnissa. Kaivoin taskustani kännykän ja katsoin kelloa; 15.56. Vaikka lähtö olikin venynyt, kerkeäisin todella hyvin tunnille.

Pian olinkin jo Metsiksen pihassa. Vein pyöräni parkkiin ja lähdin sitten ratsastuskamppeideni kanssa käppäilemään talliin. Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet. Kun olin vaihtanut vaatteet, kävelin toimistoon ja katsahdin listaa, johon Sinte oli merkannut ratsukot. Sinte oli kysynyt minulta jo silloin, kun ilmoittauduin tunnille, että mitä hevosta toivoisin, mutta en osannut sanoa. Listassa luki; Mirke - Riona. Millainenkohan hevonen Riona mahtaisi olla? Olin viimeaikoina mennyt vain poneilla, sillä edellisellä tallilla, jossa olin ollut hoitajana, oli vain poneja..

"Riona.. Riona.." toistelin mielessäni, kun kävelin tallikäytävää pitkin etsien hevosen karsinaa. Kävelin tallin lyhyen käytävän päähän ja toista reunaa takaisin. En kuitenkaan löytönyt Rionan karsinaa. Hetken silmäiltyäni karsinoiden nimilappuja, tajusin, että seisoin Rionan karsinan edessä. Hetkellinen sokeus oli tainnut vain iskeä, taas kerran.

Otin karsinan ovessa roikkuvasta pussista Rionan hoitovihon. Petyin, kun vihossa oli vain kolme merkintää. Istahdin karsinan eteen ja aloitin vähäisten merkintojen lukemisen.
"Argh", sanoin puoliksi ääneen. Jokainen merkintä oli eri hoitajalta, eikä yhdessäkään ollut kerrottuna sanallakaan mitään ratsastuksesta, ainoastaan hoitamisesta. Positiivista plussaaa kuitenkin oli se, että tamma vaikutti olevan todella kiltti. Lukaisin vielä hoitovihon ensimmäisen sivun, johon oli kirjoitettu tamman perustiedot ja lyhyt kuvaus luonteesta. "Säkäkorkeus: 172cm", oho, melko iso verrattuna pienenpieniin poneihin, joilla olin ratsastanut viimeiset pari vuotta. Luonnekuvauksen perusteella tamma oli myös mukava ja herkkä ratsastaa.

Kello jo vasta kaksikymmentä yli neljä, kun lopetin hoitovihon tutkimisen. Otin Rionan karsinanovesta riimunnarun ja kävin katsomassa toimistossa nopeasti laidunjärjestyksen, jotta tietäisin mistä haen Rionan. Riona on laitumella yksin. Nappasin toimistossa olevasta korista muutaman kuivan leivänpalasen, sillä en tiennyt yhtään, että kuinka hyvin Riona antaisi kiinni.

Juoksin osan matkasta laitumelle, mutta ennen laitumia hidastin vauhdin kävelyyn, etteivät hevoset kokisi minua "uhkaavana" ja etteivät ne sen takia lähtisi karkuun. Laitumella oli neljä hevosta, kolme eri ruskeasävyistä hevosta, joista yksi oli selvästi poni, ja yksi näyttävän näköinen kimo hevonen. Kimo hevonen oli ilmeisesti Riona, sillä muita kimoja ei laitumella näkynyt. Rapsutin kahta leivänpalasta yhteen. Jokainen hevonen nosti päänsä uteliaasti ylös heinikosta samalla höristäen korvia.

Ensimmäisenä minua lähti lähestymään pienin, selvästi ponikokoinen hevonen. Sen perässä tuli Riona, joka nosti laukan ja hääti ponin pois tieltä. Muut hevoset laskivat päänsä alas jatkaen syömistä. Riona laukkasi portille ja teki äkkijarrutuksen. Kömmin laitumen sähkölangan ali ja napsautin riimunnarun kiinni Riona päitsiin. Annoin Rionalle leivänpalat melko varovaisesti, sillä edellisellä tallilla olin tottunut poniin, joka hotkaisi aina puolikättä suuhun, jos sille erehtyi jotain kädestä antamaan. Riona kuitenkin hamusi leivänpalat hyvin nätisti kädestäni. Aukaisin laitumen portin ja talutin Rionan ulos samalla kääntäen sen. Suljin portin ja lähdin taluttamaan Rionaa talliin.

Tallissa hain Rionan harjat satulahuoneesta. Samalla otin mukaan suitset ja moikkasin Sinteä, joka ilmeisesti suunnitteli jo tuntia. Karsinassa aloin harjaamaan Rionaa pitkin, rauhallisin vedoin. Välillä jynssäsin tamman sileää karvaa kumisualla. Kun löytyi sopiva kihnutushkohta, tamma urahti tyytyväisenä, ja katsoi hieman moittivasti kun lopetin kumisualla kihnuttamisen. Rionassa ei ollut juuri mitään harjattavaa, joten rapsuttelin sitä vain kumisualla jokapuolelta ja harjasin sitten karvat suoriksi. Puhdistin myös kaviot. Pään harjaaminen oli Rionan isosta koosta helppoa, kun Riona itse laski päätä alemmas.

Kello alkoi olemaan jo varttia vaille, kun lopetin Rionan harjaamisen. Hain varustehuoneesta satulan. Varustehuoneessa, joka myös toimiston virkaa täytti, oli Sinte hörppimässä kahviaan. Sinte luki päivän lehteä, eikä juurikaan kiinnittänyt touhuihini huomiota. Kävelin Rionan karsinalle, ja ihmettelin, että miten ihmeessä saisin satulan hevosen selkään. Pienen ähellyksen jälkeen satula oli kuin olikin oikealla paikallaan, vaikka olinkin meinannut huutaa Sinten apuun epätoivon iskiessä. Laitoin vielä suitset Rionalle ja itselleni kypärän päähän. Raippaa en ottanut ollenkaan mukaan, vaan lähdin taluttamaan isoa ratsuani kohti maneesia, jossa pari muuta ratsukkoa ja Sinte jo odottelivat.

"Noniin, moikka kaikille. Olen siis Sinte, jos kaikki eivät vielä muista. Laitelkaa hevoset rauhassa valmiiksi ja menkää kävelemään alkukäyntejä", Sinte pälpätti katsomossa.

Laskin jalustimet ja kiristin vyötä rauhallisesti. Ihmetys oli suuri, kun tamma ei edes katsonut minua. Huokaisi vain raskaasti. - Ehkeivät kaikki hevoset sinttenkään ole pikku pahiksia -

Koitin venyttää jalkaani jalustimeen asti, mutta se ei onnistunut kovin hyvin, joten laskin jalustinta suosiolla muutaman reiän verran. Kun olin äheltänyt itseni Rionan selkään, kiristin vielä satulavyötä yhdellä reiällä ja laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Hoputin Rionan käyntiin ja pian olinkin jo pidättelemässä sitä. Rionan käyntiaskeleet olivat kyllä pehmeät, mutta todella matkaavoittavat ja oikein hirvitti, kun seuraavan hevosen peräpää lähestyi aina uhkaavasti. Kääntelin kyllä melko ahkerasti Rionaa pois muiden perästä, mutta välillä tulin pidättäneeksi Rionaa ja Sinte karjui "Anna sen nyt vain kävellä, se on vähän reipas, mutta Riona kävelee nyt hyvin, joten älä kisko sitä suusta." Koitin totella Sinten käskyä parhaani mukaan.

Otin ohjat käteen ja aloitimme tunnin. Alkuun Sinte käski lyhentää ohjia melko paljon, mutta kun sopiva tuntuma löytyi, Riona tuntui unelmalta ja kääntyi todella hyvin. Askeleet olivat kyllä isot, mutta pikkuhiljaa aloin tottumaan niihin. Aloitimme tunnin tekemällä käyntiravi siirtymisiä. Teimme jokatoiseen kirjaimeen voltin käynnissä, ja kirjaimien välissä ravasimme harjoitusravissa. Rionalla siirtymiset onnistuivat todella hyvin, vaikkakin tamma vaikutti hieman hermostuvan jatkuvista volteista ja siirtymisistä. Jatkoimme tätä vielä toisin päin, eli kirjainten välit käynnissä (johon vielä pysäytys), ja voltit ravissa. Sitten kävelimme hetken pitkin ohjin, ja Sinte selitti seuraavan tehtävän.

"Eli ravaatte päädyn, siirrytte pitkänsivun ensimmäisen kirjaimen kohdalla käyntiin, teette käynnissä voltin ja voltin jälkeen nostatta laukan. Laukassa keskiympyrä, jonkä jälkeen laukkaatti lyhyensivun loppuun asti, jossa siirrytte raviin ja ravaatte päätyyn ja sama alusta. Nonii, aloitetaan, Mirke Rionalla ensiksi." Kävelin Rionan kanssa voltille. Koitin hidastaa Rionaa istunnalla, sillä tamma kiihdytti vauhtiaan askel akseleelta. Nostin laukan. Pari ensimmäistä askelta tamma meni melko kovaa, mutta kun sain käännettyä hevosen keskiympyrälle, vauhti hidastui huomattamasti väärän laukan takia. Otin tamman raviin ja nostin uuden laukan. Tein heti muutaman pidätteen, ja ymyrästä tuli melko hyvän mallinen. Laukkasin päätyyn ja otin raviin. Kevensin ravia mahdollisimman rauhallisesti ja tein pitkänsivun alkuun voltin.

"Hei prrrr", sanoin, kun voltin jälkeen Riona koitti lähteä laukalle. Käänsin Rionan pään kohti seinää ja etenimme seuraavaan kirjaimeen asti hyvin jäykkää ja epätahdikasta pohkeenväistöä. "Rentoudu itse, ja pidätä Rionaa rauhallisesti", Sinte sanoi. Tottelin ohjetta, ja kuin taikaiskusta, Riona rauhoittui heti. Olinkin tainnut vain itse käydä ylikierroksilla. Lopputunti meni varsin mallikkaasti, pientä säpsyilyä ja kuumumista lukuunottamatta. Riona oli juuri sellainen hevonen, jolla haluisin mennä uudelleenkin.

Sinten kommentti

Näin ensin selitän, että tuntisuoritukset tulevat siis tuntien omiin viestiketjuihin lyhyinä "koosteina". Tuntien omissa kutsuissa kerrotaan, mistä kooste kannattaa kirjoittaa. Koosteen pituus on yleensä n. tämän tarinan viimeinen kappale. Voit toki suorittaa tunteja myös näin, mutta muistathan otsikoida tarinan tunnin nimellä ja ratsulla (esim. Keskiviikon koulutunti HeC–B, Riona). Kumpikin siis käy, mutta kooste on helpompi ja nopeampi tapa!

Riona on tosiaan sen verran iso, että matkaavoittavat askeleet tuntuvat siltä, kuin tamma menisi todella reippaasti. Onhan tammassa virtaa, se on totta, mutta matkaavoittavat askeleet tuntuvat helposti siltä että se juoksisi. Sitä ei kannata murehtia, hevosiin ja niiden askellajeihin tottuu yksilöinä. Taisit hieman jännittää Rionalla ratsastusta, sillä sen huomasi tamman hermostuneisuudesta. Oma rauhallisuus ja "kylmyys" vaikuttavat myös hevoseen rauhoittavasti! Siirtymiset ja laukannostot sujuivat osaltanne oikein hyvin!

[henna]

Oli todella lämmin päivä. Käänsin autoni Metsikselle johtavalle tielle. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi käynyt tallilla hoitamassa Rionaa. Tänään minulla ei ollut mitään suunnitelmia, joten ajattelin käydä taluttelemassa Rionaa ja muutenkin käydä katsomassa mitä tallille kuului.
Z
Parkkeerasin autoni parkkipaikalle, lukitsin ovet ja lähdin tallia päin. Tallissa menin heti ilmoitustaululle josta zsekkasin tulevat tapahtumat. Huomasinkin ilmoitustaulussa olevan kilpailulappusen ja ajattelin osallistuvani Rionalla niihin, olihan minulla jonkin verran aikaisimmista talleista kilpailukokemusta.
Kävin katsomassa myös oliko Riona karsinassaan. Ei ollut, joten nappasin riimunnarun ja lähdin ulos. Kävelin tarhalle ja siellähän se tamma makoili varjossa. Aukaisin portin oven ja menin tarhaan. Riona nousi heti ylös korvat hörössä kun vähän puhelin sille. Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa portille. - " Tänään käydäänkin pienellä kävelyllä ja sen jälkeen saat kunnon pesun ", puhelin tammalle. Suljin portin perässämme ja lähdin taluttamaan Rionaa tallille. Jätin tamman karsinaansa vähäksi aikaa, koska minulle tuli kauhea vessahätä.
Z
Kun tulin takaisin huomasin että Iida seiskeli hoitajien huoneen ovella, joten kysäisin häneltä mikä olisi semmoinen kiva pieni lenkki Rionan kanssa kävelettäväksi. Hän sanoi minulle, että voin käydä vaikka lammella ja tulla takaisin. Niinpä lähdin hakemaan Rionaa karsinasta ja lähdimme lammelle päin.
Riona oli todella kiltti ja kävellä köpötteli vieressäni, mutta olin kuitenkin valppaana, jos poroja sattuisi näkymään, kun nehän voi vaan yhtäkkiä hypätä jostain metsän siimeksestä. Lammelle saapuessamme siellä ei ollut ketään. Vain linnut visersivät puiden latvoissa ja vieno kesätuuli havisutti koivujen lehtiä ja sai lammen pinnan väreilemään. Talutin Rionan rantaan ja kyykistyin kokeilemaan vettä. Se oli todella lämmintä. Riona pukkasi minua päällään ja oli pienestä kiinni, että olisin kaatunut veteen pää edellä. Nousin ylös ja menin istumaan ruohikolla olevan kiven päälle. Annoin Rionan syödä ruohoa vieressäni. Jonkin ajan kuluttua lähdimme samaa tietä takaisin tallille.
Z
Tallile päästyämme minulla oli hiki sekä Rionalla. Vein Rionan suoraan pesukarsinalle, laitoin tamman kiinni ja otin letkun käteeni. Aukaisin hanan ja annoin sieltä tulla hieman viileää vettä. Suihkuttelin Rionan kokonaan ja tarkistin siinä samalla oliko Rionalla mitään haavaumia ym. Ei ollut. Kun Riona oli valmis suljin hanan ja kuivasin tamman. Vein Rionan takaisin tarhaan.
Z
Jätin riimunnarun karsinan ovessa olevaan koukkuun ja menin itse hoitajien huoneeseen juomaan kylmää mehua. Kahvia en jaksanut keittää sillä sitä ei tehnyt mieli lämpimällä ilmalla ollenkaan. Hetken lueskeltuani hevoslehtiä minua alkoi niin väsyttämään, että oli pakko lähteä kotiin ennen kuin nukahtaisin penkille.

Sinten kommentti

Tosi kiva nähdä sua tallilla pitkästä aikaa! Kevyt talutuslenkki kävellen lammelle taisi olla molempien mielestä rento ja leppoisa. Jos olisit halunnut viilennystä kuumaan päivään, olisit toki voinut pulahtaa uimaan ennen matkan jatkamista. Uittorannan vieressä on iso puu, johon hevoset voi sitoa siksi aikaa kun itse ui. Mukavaa että osallistuit Rionalla kisoihin; uuden kokemuksen lisäksi te molemmat saatte harjoitusta kisakentillä, sekä tietysti pääsette kilpailemaan voitosta.

Tarina oli mukavan pituinen, mutta se olisi kaivannut muutaman kappalejaon (eli yksi ylimääräinen rivinvaihto). Kappalejaot selkiyttävät tekstiä ja tekevät tarinasta siistimmän. Lisäsin tarinaan sen kaipaamat kappalejaot sinisillä Z-merkeillä! Seuraavassa tarinassa voisit kiinnittää niihin huomiota.

"...lukitsin ovet ja lähdin tallia päin."
-> "päin" kuvaa enemmin hallitsematonta liikettä, kuten talliin törmäämistä. Kohti on "hallitumpi" ja tarkoittaa jotakin tiettyä kohdetta lähestymistä, eli esimerkiksi tallia kohti kävelyä.
-> "...lukitsin ovet ja lähdin (kävelemään) tallia kohti."

zsekkasin
-> "tsekkasin"

- " Tänään käydäänkin pienellä kävelyllä ja sen jälkeen saat kunnon pesun "
-> Ajatusviiva tai lainausmerkit, ei molempia samaan aikaan. Lainausmerkkien ja repliikin väliin ei tule välilyöntiä. Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee välilyönti:
-> "Tänään käydäänkin pienellä kävelyllä ja sen jälkeen saat kunnon pesun"
-> – Tänään käydäänkin...

kävelettäväksi
-> käveltäväksi

"Tallile päästyämme minulla oli hiki sekä Rionalla."
-> muutetaan sanajärjestystä selkeämmäksi:
-> "Tallile päästyämme sekä minulla että Rionalla oli hiki."

14,10v€

[milla]

Sinten kommentti

Oikein suloinen kuva myös Rionasta! Olet onnistunut erottamaan vaalean harjan vaaleasta hevosesta kevyellä tummennuksella, ja mielestäni tässä kuvassa myös Rionan pään leukaperä on paremman näköinen kuin ensimmäisessä piirroksessasi Myystä. Musta tausta auttoi erottamaan valkoisen hevosen kuvasta, mutta mielestäni taustan olisi voinut värittää hieman huolellisemmin: valkoiset pienet läikät tekivät kuvasta hiukan levottoman. Seuraavassa kuvassa kannattaa ensin maalata tausta, ja vasta sen jälkeen piirtää itse kuva siihen päälle. Rionan poski jäi myös hieman pieneksi, se olisi saanut olla "muhkeampi": kannattaa googlettamalla katsoa hevosten pääkuvia ja niiden rakenteita!

10v€

[henna]

Kirjoitan tarinan mustikkamaastosta, joka pidettiin 15.8.

Saavuin tallille hyvissä ajoin, jotta ehtisin mukaan mustikkamaastoon. Olin ottanut mukaani keskikokoisen ämpärin kannen kanssa, jotta saan poimittua itselleni mustikoita pakkaseen. Kun astuin talliin siellä oli täysi tohina jo päällä, kun muut hoitajat varustivat hevosiaan/poniaan maastoon. Kävelin Rionan karsinalle otin riimunnarun ja kävelin reippain askelin tarhalle hakemaan tammaa sisälle. Tarhalle päästyäni vihelsin ja huusin Rionaa ja tamma nosti päänsä ylös heinäkasasta. Avasin portin ja lähdin kävelemään Rionan luokse. Napsautin riimunnarun riimuun kiinni ja lähdin kävelemään portille päin. Aukaisin portin ja jätin sen auki, koska tarhassa ei ollut muita hevosia, kuin Riona.

Jätin Rionan karsinaansa ja lähdin hakemaan harjalaatikkoa satulahuoneesta. Satulahuoneessa törmäsin Sinteen. "Hei Henna! Mukavaa, että pääsit mustikkamaastoon kanssamme, tästä päivästä taitaakin tulla oikein hauska ja mukava", Sinte sanoi hymyillen. "Hei ja niin taitaa tulla", vastasin takaisin. Lähdin harjalaatikon kanssa Rionan karsinalle.
Olin saanut harjattua tamman kävin hakemassa varusteet, kun näin että muutama ratsastaja oli jo mennyt pihalle odottelemaan Sinteä.
Laitoin reippaasti, mutta huolellisesti varusteet Rionalle ja hain vielä itselleni kypärän sekä sangon.

Kun kaikki olivat valmiita, myös Sinte. Lähdimme Sinte etunenässä kulkemaan polkua kohti, joka johti ensin saunarakennukselle päin. Siitä käännyimme Harjunlenkille. Maastossa oli ihanaa, kun aurinko paistoi eikä sääskiä ollut nimeksikään.
Hevosetkin olivat intoa täynnä, ainakin Riona.
Hetken päästä saavuimmekin jo Metsäharjulle. Jalkauduin ja jätin Rionan kiinni sinne minne muutkin jättivät ratsunsa.

Takaisin tallille päästyämme oli alkanut jo hieman hämärtää ja aurinkokin oli laskemassa. Vein Rionan karsinaan, otin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin tamman ja puhdistin siltä kaviot sekä tarkistin muutenkin, että kaikki oli ok. Annoin lopuksi Rionalle pusun turvalle ja omenan palkkioksi mukavasta ratsastusretkestä. Suljin karsinan oven ja lähdin muiden perässä talolle.
Talolla saimme höyryävän kuumaa kaakaota sekä oikein mehevät korvapuustit. Siinä sitten poristiin koko porukan kesken kaikenmaailman asioista ja nauroin jopa niin paljon, että mahaani sattui. Kyllä nämä ihmiset ovatkin sitten hauskaa seuraa, vaikka alussa vähän epäilin..
Kello alkoi näyttää jo kahdeksaa, joten minun oli taas jälleen riennettävä ruokkimaan koirani, joka odotti yksinään emäntäänsä kotiin.
Kerran kaikkiaan oli todella mukava ja antoisa päivä!


Sakun kommentti

Hienoa että teillä oli mukavaa mustikkamaastossa! Metsälammen metsät ovat tunnettuja hyvistä mustikkasadoistaan, ja usein sinne moni suuntaakin marjastamaan. Hienoa että sää suosi teitä :-) Ja ei meitä tallilaisia kannata pelätä, olemme reipasta ja mukavaa porukkaa!

Erittäin mukava tarina mustikkamaastosta, virheitäkään ei löytynyt :-) Hyvää työtä!

14,40v€

[Lara]

Nyt kun on aikaa ja pursuan tarina-insipaariota kirjoitan tarinan

 -Hitsi! Sanon ja laitan kiilotetut ratsastussaappaat jalkaani. Sataa kaatamalla, mutta tallille pitää mennä. Läiskäytän oven kiinni ja juoksen autotalliin. Avaan hyisillä käsillä painavan oven, ja etsin pimeydessä punaisen Jopon. se löytyykin helposti, ruohonleikkurin vierestä. Huokaisen, kun olen pihalla. Alan polkemaan vimmatusti kohti tallia. Silkkinen kypäräni heiluu pyöränsarvessa. Poljen asfalttista tietä hetken, kun käännyn oikealle josta alkaa popottava soratie. Koetan pysyä kyydissä. Kun peltomaisema vaihtuu umpimetsäksi, käännyn risteyksestä ja kohta olenkin tallin pihassa. Laitan pyörän nojaamaan puuta vasten.
Z
Riona juoksee portille, vaikkei vanhoja tuttuja ollakaan. - Moikka tyttö! Olen sun uusi hoitaja. Taputan portin yli valkoista hevosta jolle on laitettu toppaloimi. Otan riimun, joka roikkuu aidantolpassa. Avaan portin ja napasautan riimun Rionan päälle. Sade on jo hellittänyt. Kävelemme talliin ja vien Rionan tyytyväisenä omaan karsinaansa.
Z
Karsinassa on jo Rionan aamuheinät, jota se alkaa innolla mussuttamaan. Otan loimen pois. Haen satulahuoneesta harjapakin ja alan harjaamaan Rionaa pitkin vedoin. Rapsutan kaviokoukulla kaiken mudan pois, joka on paakkuuntunut kavioihin. Ähisen ja puhisen. Hätkähdän, kun kuulen takanani äänen: - Riona tarvitsee tilsat. Käännähdän ja näen Sannan.  -Moi, sanon ja jatkan kavioiden puhdistamista. Kun olen saanut kaviot puhdistettua, vien tavarat satulahuoneeseen. Satulahuoneessa on pari tyttöä, jotka keskustelevat kiivaasti. Minut nähdessään he hymyilevät minulle, ja vastaan hymyyn.
JATKUU!! (en ehtinyt kirjottaa enempää)

Sannan kommentti

Aivan ensimmäiseksi pahoittelen, että vastaukseni on kestänyt muutaman päivä: omien kiireideni vuoksi en ole ehtinyt vastailemaan kuin aikaisemmin kirjoitettuihin hoitotarinoihin. :)

Mukavaa että löysit tallille ja ensimmäiset hetket Rionan kanssa sujuivat hyvin! Toivottavasti pääset pian mukaan tallin arkeen, ja löydät ystäviä – toivon myös pitkää ja kestävää ystävyyssuhdetta sun ja Rionan välille!

Tähän tarinaan vastailen paremmin sitten viimeisessä osassa!

[Lara]

Otan satulan ja suitset ja vien ne Rionan karsinan edessä olevaan pidikkeeseen. Otan ensiksi suitset ja laitan ne Rionalle. Suitsissa on mutkikkaat kankikuolaimet, mutta saan kuin saankin suitset Rionalle. Sitten kuulen takaani äänen: - Ööh..  Voiktko auttaa mua? Käännähdän, ja näen Jensban. - Tietty, mitä pitäisi auttaa? Kysyn. - No mun hoitohepan Heidin kanssa. Se pullistaa aika paljon joten en saa satulavyötä laitettua. Jensba sanoo. - Tietty voin auttaa sua. Sanon ja hymyilen. Olen saanut ensimmäisen juttukaverin. Jensba vaikuttaa oikein mukavalta tyypiltä. Kävelen Heidin karsinan luo ja nostan satulasiipeä ja katson. - Jahas. On se kyllä aika kova pullistaja, sanon ja ähkin kun vedän satulavyötä kireämmälle. Kun olen saanut sen toiseen reikään, olen tyytyväinen. - Kyllä se lopettaa kun menet ulos ja kiristät satulavyötä. Ohjeistan Jensballe ja se katselee kiinnostuneena kun näytän miten se kiristetään. Osaat kai loput, sanon ja lähden Rionani luo. Otan satulan ja saan laitettua ongelmitta sille. Laitan kypärän päähäni ja otan Rositan suitsista kiinni. Talutan Rositan kiireesti maneesiin, kun vettä sataa vielä kovemmin. - Ovi auki! Sanon maneesin suurien liukuovien raosta, ja kiskaisen ovet auki.
JATKUU.. Sopri tällaisten jatkotarinoiden kirjoittelu

Sannan kommentti

Vastaus viimeisessä osassa!

[Lara]

Maneesissa ravaa Jensba ja Heidi. - Moikka! Hän sanoo ohimennessään. Talutan Rionan keskelle kiristän vähän satulavyötä ja hyppään kyytiin. - Napsautan hieman pohkeilla ja Riona lähtee heti liikkumaan. Hetken aikaa käveltyämme annan Rionan lähteä raviin. Menen kokorataleikkaa pohkeenväistöllä. Jensba katselee kiinnostuneena. - Osaan tän melkein laukassakin! Sanon Jensballe ja nostan laukan. Teen taas saman, kokorataleikkaa pohkeenväistöä laukassa. - Vautsi! Jensba sanoo. Hidastan Rionan käyntiin ja annan sen kävellä hetken. Kohta ovet avautuvat.
Z
- Moi! Mitäs pikkulikat täällä harjoittelevat? Kysyy joku täysikäinen nuori nainen jolla on oranssinpunaiset hiukset ja silmälasit. Se etsii itselleensä sopivan penkin ja istahtaa siihen. - Moi Lociperuna! Jensba sanoo. - Mielummin peruna, nainen vastaa ja naurahtaa. Jatkakaa vain, hän lisää. Napautan pohkeilla kevyesti ja Riona siirtyy raviin. Teen samaa tehtävää hetken, kunnes menen kiemurauraa laukassa. Jensba ravaa, vähän laukkaileekin Heidin selässä. Näen sivusilmällä että nainen katselee minua kiinnostuneena. Punastun hiukan, sillä en haluaisi olla juuri nyt huomion keskipiste. Ohimennen hän sanoo: - Oon sitten Loci. Tai peruna. Hän virnistää. - Oon itse Lara. Sanon.
Z
Sade on jatkunut korvia huumaavana ropinana maneesin kattoa vasten. Kun olen mennyt kiemuroita ja kaimuroita, pysäytän Rionan keskelle ja jalkaudun. - Oot aika taitava ratsastaja, Loci sanoo. - Kiitti, vastaan ja avaan maneesin ovet. Talutan Rionan ripeästi talliin.
Z
Karsinassa pyyhin märät käteni ratsastushousuihini ja alan purkamaan varusteita. Otan ensiksi suitset ja laitan ne koukkuun. Sitten otan satulan, jonka vien heti satulahuoneeseen. Sitten vien suitset, satulahuoneeseen. Katselen hienoa riviä jossa on nimikoidut koukut joissa komeilee hienoja suitsia.
Z
Menen Rionan luo. - Tarvitset varmaan pesua, tuumin ääneen ja katselen Rionan hikistä kaulaa ja selkää. Laitan Rionan riimuun ja talutan sen pesupaikalle. Otan letkun jolla alan kastelemaan. Kastelen ensiksi jalat, ja sitten alan nousemaan aina hiukan ylemmäs. Kastelen selän ja kaulan. Sitten Riona lotkii kielellänsä vettä. - Sulla on varmaan jano. Sanon Rionalle ja kastelen sen lautasia. Kun Riona valuu vettä kaikkialta, haen Rionan harjapakista sen pyyhkeen. Pyyhin sillä pehmeästi, mutta napakasti kaikki paikat. Kun Riona suoraansanottuna ''säihkyy'' vien sen karsinaansa. Annan vielä Rionalle sokerinpalan ja taputan sitä. - Heippa ihanuus! sanon sille ja otan koukusta oman kypäräni.
Z
Pihalla sade on lakannut, ja suuret lätäköt ovat ilmestyneet sinne. Myös siellä on aika pimeä.

LOPPU!

Sannan kommentti

Olipa tämä kokonaisuudessaan pitkä aloitustarina! Lyhyet osat eivät haittaa, kommentoin kyllä nekin, ja ymmärrän jos tarina jää kesken. :) Yleensä olen kuitenkin kirjoittanut lopullisen arvostelun – ja antanut virtuaalieurosumman vasta viimeisen osan loppuun.

Mukavaa että tutustuit Jensbaan ja Lociin, tallilaiset ovat hevosten (ja tallinomistajan, eli minun) lisäksi parasta tallillakäynnissä! Tosi kiva nähdä, että tulet tallilaisten lisäksi toimeen myös Rionan kanssa. Oli hyvä idea ratsastaa ensimmäisellä kerralla samaan aikaan Jensban kanssa: uuteen hevoseen kannattaa tutustua ylimääräisen silmäparin kanssa, ettei mitään vain sattuisi yksinollessa.

Tarinanpätkissä kiinnitin huomiota yhteen tärkeään seikkaan: kappalejaot puuttuivat! Kappalejaot (eli yksi ylimääräinen rivinvaihto) kuuluvat tekstiin: ne tekevät kirjoituksesta siistin ja mukavan lukea, ja jakavat sen osiin. "Putkeenkirjoitettua" tarinaa on raskas lukea. Merkkasin kappalejaot tarinaan vaaleansinisillä Z-merkeillä. :) Kappalejaot tulevat kohtiin, joissa tarinan tapahtumat vaihtuvat. Ajatusviivoilla (–) aloitetut repliikit tulevat aina omille riveilleen. Yksittäiset repliikit kannattaa laittaa lainausmerkkeihin ("tekstiä").

-Hitsi!
-> Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti:
-> – Hitsi!

"Suitsissa on mutkikkaat kankikuolaimet, mutta saan kuin saankin suitset Rionalle."
-> Virkkeissä kannattaa välttää sanojen toistoa:
-> "Suitsissa on mutkikkaat kankikuolaimet, mutta saan kuin saankin ne (puettua) Rionalle."

"Maneesissa ravaa Jensba ja Heidi."
-> Kun tekijä on monikossa, sitä edeltävän predikaatin eli verbin (tekemistä ilmaiseva sana) tulisi olla monikossa. Alleviivasin predikaatit.
-> "Maneesissa ravaavat Jensba ja Heidi."
-> ...tai sitten näin:
-> "Maneesissa ravaa Jensba Heidi-ratsullaan."

"Talutan Rionan keskelle kiristän vähän satulavyötä ja hyppään kyytiin."
-> Tässä virkkeessä on luettelo. Luettelon osat erotetaan pilkulla toiseksiviimeiseen sanaan asti:
-> "Talutan Rionan keskelle, kiristän vähän satulavyötä ja hyppään kyytiin."

"Myös siellä on aika pimeä."
-> Konjunktioilla (mm. myös) ei yleensä aloiteta virkkeitä, vaan yhdistetään lauseita:
-> "Siellä on myös aika pimeä(ä)."

15,20v€

[Loci]

- Jatkoa

Riisuin Esalta varusteet ja hain ämpärillä lämmintä vettä ja pesusienen. Pyyhin hiestä kostuneet kohdat märällä sienellä ja loimitin ruunan. Kävin vesipisteellä huuhtomassa ämpärin huolellisesti ja tein Esalle vielä melassivettä. Jätin melassivesiämpärin Esan karsinaan ja päästin ruunan vapaaksi.

Satulahuoneessa otin esille satulasaippuaa, pienen pesusienen ja vesiastian, johon laskin lämmintä vettä. Aloitin varusteiden puhdistamisen Esan satulasta. Satulahuovan laitoin pyykkikoriin ja aloin pestä satulaa. Pestyäni satulan rasvasin sen ja laitoin paikoilleen. Seuraavaksi käsitelin suitset samalla tavalla.

Varusteet pestyäni kävin lävitse Esan loimet ja viikkasin ne siististi takaisin paikoilleen. Seuraavaksi pesin vielä Esan harjat, niihin olikin kertynyt aika tukot karvaa. Lopuksi vaihdoin Esan loimen kuivaan ja suuntasin kamerani ja reppuni kanssa päärakennukselle.

Päärakennuksella Sanna oli taikomassa jotain todella herkullisen tuoksuista ruokaa.
- Ooh, mikä ihana tuoksu, sanoin päästyäni keittiön puolelle.
- Risottoa vain, Sanna vastasti sekoittaessaan pannun sisältöä.
- Okei. Voinko jotenkin auttaa?
- Voisit kattaa pöydän, Sanna sanoi ja avasi kaapin, josta löytyi lautasia ja laseja, - Syömään on ainakin tulossa Roope, Nymeria, Teea ja Stefan ja tietysti me. Jos Saku kerkeää kiireiltään, hän osaa kyllä ottaa lautasen itselleen.
Sannan puhuessa sain nostettua kaapista tarpeellisen määrän laseja ja lautasia pöydälle. Etsin Sannan osoittamasta laatikosta vielä kaikille haarukat ja veitset ja katoin pöydän. Etsin jääkaapista vielä levitettä, juomisia ja Sannan valmistaman salaatin.
- Kiitos. Soitan Roopelle ja pyydän heidät syömään, Sanna sanoi ja kaivoi kännykkänsä esille.
Pikaisen puhelun jälkeen nainen nosti pannun vielä keskelle pöytää ja etsi siihen kauhan. Hetken kuluttua kuulimme askeleita portailta ja oven avautuvan. Roope, Nymeria, Teea ja Stefan saapuivat sisälle, miehet naureskelivat jollekin käydessään pesemässä kädet, minkä jälkeen asetuimme syömään.

Ruokailtuamme iloisesti jutellen korjasimme yhdessä Sannan puolesta pöydän, tosin miehet karkasivat ulos tekemään töitään. Teea ja Nymeria jäivät sisälle, kun lähdin takaisin tallille. Portailla minua vastaan tuli Saku, jota tervehdin. Suuntasin oritallille ja vaihdoin Esalle ulkoloimen. Talutin ruunan, joka tuli perässäni kuin koiranpentu, takaisin ulkoilemaan. Päästettyäni Esan vapaaksi ja suljettuani portin suuntasin päätallille. Sanna oli toimistossa tekemässä paperihommia ja kysäisin, olisiko mitään, mitä voisin tehdä.
- Hmm.. Riona on ollut vähällä liikutuksella nyt, voisit vaikka käydä irtojuoksuttamassa tamman, Sanna ehdotti.
- Okei, vastasin hymyillen ja otin satulahuoneesta mukaani Rionan suitset, liinan ja juoksutusraipan.

Vietyäni tavarat Rionan karsinalle kävin hakemassa tamman sisälle. Riisuin tammalta loimen ja harjasin huolellisesti. Puhdisttuani kaviot laitoin tammalle suojat ja suitset. Olin irroittanut ohjat, joten kiinnitin liinan, jotta saisin tamman talutettua maneesiin. Otin juoksutusraipan mukaani ja lähdin taluttamaan tammaa maneesille.

Maneesissa talutin Rionaa ensiksi pari kierrosta ympäri maneesia, kunnes irroitin liinan. Kehotin tammaa ravaamaan ja sain sen kulkemaan kiltisti ravisaa, mutta heti kauemmaksi päästyään se hidasti takaisin käyntiin. Kävelin reippaasti Rionaa kohti ja sain sen taas liikkeelle. Jouduin seuraamaan tammaa melko paljon, jotta se pysyi liikkeellä. Muutamien laukkapätkien jälkeen annoin Rionan rauhoittua ja otin sen liinaan. Talutin vielä tammaa muutaman kierroksen ympäri maneesia ja lähdin takaisin tallille.

Hoidin Rionan ja tarjosin sille vielä melassivettä. Loimitin tamman ja talutin ulkoilemaan. Palattuani talliin laitoin tavarat paikoilleen. Toimistossa Sanna ja Stefan juttelivat siitä, että hevosille pitäisi käydä hakemassa kivennäistä ja prixiä kaupasta. Sannalla oli selvästi paperihommat kesken, joten Stefan lupautui lähtemään kauppaan.
- Taidankin lähteä heti, niin kerkeän takaisin tekemään iltatallia, Stefan sanoi.
- Hei.. Stefan, jos nyt olet lähdössä kaupunkiin, heittäisitkö minut samalla kotiin? Asun ihan Agrin lähellä.
- Tottakai! Menen jo autolle, mies sanoi ja poistui toimistosta pari seteliä ja auton avaimet kädessään.
Otin kamerani toimiston pöydältä ja lähdin miehen perään.

Sannan kommentti

Onpa sulla ollut tänään kiireinen ja toimintarikas päivä – olet ehtinyt liikuttamaan kaksi hevosta, tekemään tallitöitä ja auttamaan ruoan kattamisessa. Minusta on kiva juttu, ettei ruokaa tarvitse tehdä vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle: tallilta riittää ruokapöytään aina muutama täytettä kaipaava maha. Kiitos paljon avusta, se on aina iloksi! Mukavaa jos pääsit Stefanin kyydissä kotiin, toivoisin että kimppakyydit olisivat enemmänkin suosiossa. Nykyään monet ovat niin arkoja, että puolituntemattoman kyydissä kotiin meneminen saattaa tuntua vaivalloiselta.

Tarina oli tosiaan pitkä, kuten olin ensimmäisessä osassa aavistellutkin lukiessani jatko-osasta vihjailevaa tekstiä tarinan lopusta. Kirjoitat melko virheetöntä tekstiä, eikä näissäkään pätkissä ollut kuin pari pientä kirjoitusvirhettä, jotka korjasin suoraan tarinaan. Oikein hyvää työtä, kiva nähdä että jaksat olla aktiivinen!

23,80v€

[Riikka/RRkorppi]

 Mooi en tiiä näkyykö kuva :/ Kävimme Rionan kanssa pitkän maasto lenkin ja se meni toosi hyvin:) Ja tuo kuva on siitä hetkeltä kun vein Rionaa takaisin tarhaan ja annoin sille vieläloppu halit Ihana polle, onneksi aloin hoitamaan (myöhemmin tulee tarina koska en nyt ehtiny oikein kirjottaa tai piirtää kunnolla


T: RRkorppi eli Riikka

Sannan kommentti

Moikka! Kuva ei valitettavasti näy. Koittaisitko laittaa sen uudelleen? Jos et saa kuvaa näkyviin viestiin, voit laittaa tekstin mukaan pelkän linkin siihen osoitteeseen, mistä kuva löytyy.

[Riikka]

   Kävelin hikihatussa tallille, koska halusin hoitaa Rionan ennen pimeää. Nyt olisin suunnilleen enää kilometri jäljellä, ajattelin ja katsoin kelloa. Päälläni oli Musta tallitakki, ratsastushousut ja - kengät, mutta pidin takkiani auki koska minulla oli tullut kuuma kavellessäni. Tien runoilla oli jäänyt vähän lunta, mutta muuten kaikkialla näkyi tiet ja pensaat. Pysähdyin vähäksi aikaa huokaisemaan ja katselemaan puussa leikkiviä oravia. Pian jatkoin kävelyä ja tallin kattotulikin näkyviin puiden takaa.

Saapuessani tallille, menin suooraa sisään. Heitin kypäräni ja muut kamani Rionan karsinan eteen ja menin hakemaan kottikärryt. Kävelin ulos ja hain talikon ja kottari, menin takaisin sisälle. Työnsin kottikärryt Rionan karsinan eteen ja aloin kippaamaan lantoja siihen. Kun olin saanut kaikki lannat ja pissat pois karsinasta pukkasin kärryt lantalaan ja tyhjensin ne. Hain vielä purua ja levitin ne karsinaan. Lähdin tarhoille päin.

Riona odotteli portilla, joten sain en helposti kiinni. Lähdimme tallia kohti. Laitoin Rionan talissa kiinni käytävälle ja hain harjapakin. Riona oli pysynyt kiltisti paikoillaan hakiessani harjat, mutta kun aloin harjaamaan se vähän hermoili,mutta rauhoittui vähän ajan päästä. Tänään en ehtisi ratsastaa, mutta sen siasta hoitaisin sen hyvin. Harjasin,harjasin ja sainkin Tamman karvan kiilämään. Pusuttelin ja halin Rionaa vielä hetken, mutta sitten minun täytyilähtä kotiin.

tämä oli tämmöinen lyhyt kertomus mutt olkoon sitte


Sakun kommentti

Mukava että viihdyit Rionan kanssa, teistä tulee varmasti hieno parivaljakko. Ehdit varmasti ratsastamaan hevosella, vaikket sitä tällä kertaa ehtinytkään. Hevosen karsinan siivoaminen sekä hevosen harjaaminen ovat myös tärkeitä tehtäviä, jotka tulee aina muistaa. Ne ovat tärkeitä asioita hevosen hyvinvoinnin kannalta.

Kuten itsekin sanoit, tarinasi oli lyhehkö, mutta ei sillä ole suurta merkitystä. Pidempiäkin tarinoita tulet varmasti kirjoittamaan, kun inspiraatio iskee. Kirjoitusvirheitä oli tekstissäsi varsin paljon, kuten ylimäärisiä kirjaimia sanojen perässä tai sanoja, joista puuttui kirjaimia. Hieman huolellisuuttasi lisäämällä, saat tarinoistasi parempia. Alle olen listannut muutaman virheesi, sekä niiden korjaukset.

hikihatussa -> hiki hatussa
runoilla -> reunoilla
Tamman -> tamman
"...mutta pidin takkiani auki koska minulla oli tullut kuuma kavellessäni." -> lisää pilkku ennen koska -sanaa
-> "...mutta pidin takkiani auki ,koska minulla oli tullut kuuma kavellessäni."
"Harjasin,harjasin ja sainkin Tamman karvan kiilämään." -> selkeytetään hieman tätä lausetta
-> "Harjasin ja harjasin, mutta sain kuin sainkin tamman karvaan kiiltämään."

8v€

[Ana]

Tulin tallipihaan. Kiiruhdin suoraan sisälle talliin. Siellä etsin tieni Rionan karsinalle, sillä Kuiskaus oli myyty eläkekotiin. Olin iloinen, että se oli myyty näin hoitamiseni alkuvaiheessa, niin etten ollut ehtinyt kiintyä hevoseen liikaa.

Laskin kassini karsinan eteen ja vilkaisin sisälle karsinaan. Siellä seisoi, upea ja todella iso kimo hevonen. Se kääntyi toisinpäin kuin olisi tuntenut tuijotukseni. JATKUU! Sori kauheesti kun näin lyhyt alku tuli, mutta pakko lähteä ratsastustunnille!

Sannan kommentti

Hoitohevosen lähteminen harmittaa aina, mutta hyvä että huomasit ajatella asian tuolta kantilta – pitkän ystävyyssuhteen katkeaminen olisi tuntunut paljon pahemmalta! Onneksi kuitenkin löysit Rionan, ja pääsit jatkamaan hoitajanuraa meillä Metsiksessä. Jään odottelemaan jatkoa!

[Ana]

JATKUU

Se seisoi majesteettisesti minuun katsoen kuin olisi esitellyt itseään. Ihanaa, ajattelin. Tätä upeaa ilmestystä saisin hoitaa! katselin hevosta lumoutuneena, pitkän aikaa. Se oli unelmieni hevonen!

Hetken kuluttua hätkähdin ajatuksistani ja lakkasin tuijottamasta hevosta.
-Nyt töihin, sanoin lähinnä itselleni.
Jos kerran olin päässyt Rionan hoitajaksi, minun piti myös hoitaa sitä, eikä vain tuijotella karsinan ulkopuolella. Lähdin satulahuoneeseen hakemaan harjoja.

Palasin Rionan luo kantaen pinkkiä harjapakkia. Laskin pakin karsinan etten ja kaivoin sieltä suan. Sitten avasin oven ja menin karsinaan.

Kävelin rauhallisesti hevosen luo ja ojensin käteni sen nuuhkittavaksi. Riona puhalsi ilmaa käteeni sieraimistaan. Taputin tammaa ja aloin sukia sitä pitkin vedoin.

Jatkoa seuraa....

Sannan kommentti

Jään odottelemaan tarinan jatkoa. Ajatusviivan ja repliikin väliin tulee aina välilyönti.

– Nyt töihin, sanoin lähinnä itselleni.