Hessun päiväkirja

[misery]

Harjasin Hessun oikein huolella. Aloitin kumisualla, mutta totesin pian hikiviilan olevan parempi vaihtoehto. Hessusta lähti karvaa ja sitähän muuten riittää mammuttikarvaisessa orissa. Käyvin orin läpi hikiviilalla ja lakaisin irronneet karvat siistiksi kasaksi. Sen jälkeen vetäisin vielä pölyharjalla suurimmat pois ja harjasin jalat pehmeällä harjalla. En uskaltanut enää alkaa kumisukaa käyttämään, sillä en saisi Hessusta ollenkaan siistiä. Putsasin kaviot ja kiristin hokit. Hain varusteet ja satuloin Hessun, joka hieman näytti hapanta naamaa satulavyötä kiristäessä.

Nousin tallin pihassa selkään ja kiristin vyön. Painoin pohkeet Hessun karvaisiin kylkiin ja se lähti kävelemään pirteästi. Ajattelin nauttia hankitreenistä vielä, kun lunta on edes hieman jäljellä. Aurinko ei jaksanut paistaa tänään pilvien lomasta. Lunta satoi taivaan täydeltä ja olimme kummatkin Hessun kanssa enemmän tai vähemmän lumen peitossa. Hessulla sentään on turkki, joka hyljeksii lunta.

Pelto näkyi jo puiden lomasta ja aloin keräillä ohjia. Hessu tietää, että kohtaa saa mennä ja se alkoi jo kevyen steppailun. "Maltahan vielä, ei heti saa painattaa täysillä", naurahdin orille. Ravailin muutaman kierroksen peltoa ympäri ja tein samalla pientä uraa meille. Lunta ei ollut enää paljoa, mutta sekin oli aika raskasta kahlata. Pienen kävelytauon jälkeen annoin laukkapohkeet ja Hessu lähti painattamaan korvat hörössä eteenpäin. Tällä kertaa se ei onneksi pukitellut. Muutaman laukkakierroksen jälkeen otin reippaita pidätteitä ja siirsin Hessun käyntiin. Suuntasin turvan kohti tallia. Hessu puuskutti kevyesti ja oli hieman hionnut. Itselläkin oli hiki, mutta se johtui siitä, että puin liikaa päälle.

Tallilla riisuin Hessun ja harjasin piikkisualla läpi. Sen jälkeen heitin fleeceloimen alle ja sadeloimen päälle. Hessu tukehtuisi toppaloimen alle, sillä pakkasta ei ollut kuin muutama hassu aste. Vein orin takaisin tarhaan ja jäin hetkeksi katselemaan, kun Hessu piehtaroi oikein antaumuksella vastasataneessa lumessa.

Kuva napattu edeltävältä maastolenkiltä, kun sääkin suosi meitä.

Sinten kommentti:

Mukava, vaihteeksi hiukan pidempi tarina sinulta ja Hessulta! Talvipäivän tunnelma suorastaan pursusi tekstistä. Kuva piristi tarinaa paljon, ja auttoi pääsemään kunnon touchiin. (-:

"Hessu tietää, että kohtaa saa mennä ja se alkoi jo kevyen steppailun."
-> Pysy samassa aikamuodossa koko virkkeen ajan. Mielestäni ja-konjunktion voisi korvata pisteellä:
-> "Hessu tiesi, että kohta sai mennä. Se alkoi jo kevyen steppailun."

17v€

[misery]

Olen ollut itse kipeänä ja joutunut olemaan pitkän aikaa neljän seinän sisällä. Ystäväni kävi hoitamassa Hessua sinä aikana, kun itse sairastin kotona. Tänään ei ollut enää niin kamala olo, joten puin tallivaatteet päälle ja lähdin Hessua moikkaamaan. Lääkäri oli painottanut, etten saa lähteä rehkimään liian aikaisin, mutta minkäs teet kun veri vetää tallille.

Huutelin Hessua tarhan portilta. Se katsoi hetken aikaa minua, kunnes tuli höristen luokseni. ”Hupsu, minä se olen. En mä sua oo hylännyt”, höpöttelin orille taluttaessani sitä sisälle. Aloin harjaamaan Hessua, jotta siitä tulisi taas hevoisen näköinen. Ystäväni oli varoittanut, että siitä lähtee karvaa, mutta en odottanut näin suurta irtokarva määrää. Suu oli täynnä Hessun karvoja ja joutuisin varmaan kaivelemaan niitä taas paidan sisältä kotona.

Vajaan tunnin puunauksen jälkeen Hessu oli puhdas, maassa oli pikku-Hessu karvakasan muodossa ja olin aivan puhki. Istahdin hetkeksi vetämään henkeä ja ihailemaan työni tulosta. Kerättyäni itseni lähdin hakemaan varusteita. Hessun satulahuopa oli kamalassa kunnossa, joten vaihdoin heti tilalle uuden. Varusteetkin pitäisi putsata taas, mutta se ei ole nyt prioriteeteissä ykkösenä.
Varustin Hessun hitaasti, mutta varmasti. Oria hieman kiukutti satulavyön kiristys ja se mulkaisi minua korvat luimussa. ”Joo tiedän, ei oo mukavaa, mutta pakko se on kiinni laittaa”, puhuin taas hevoselle. Moni tallilainen varmaan ihmettelee tapaani. Laitoin hienot punaiset suojat Hessun jalkoihin ja kävin varustamassa itsenikin. Sitten vielä heijastimet kummallekin ja Hessulle suitset päähän. Talutin varustetun orin ulos.

Kapusin selkään ja kiristin satulavyön. Jalustimet olivat ystäväni jäljiltä; hän on hyvin pitkä, kun itse taas olen ponikokoa. Kun olin valmis, niin annoin merkin ja Hessu lähti reippain askelin kävelemään. Tänään kävisin metsäpoluilla hieman tunnustelemassa, että miltä tuntuikaan olla hevosen selässä. Hessulle suunnitelma varmasti sopii.

Aurinko lämmitti ihanasti pakkasen keskellä. Linnut lauloivat ja tuoksui jo keväältä. Lumi saisi kyllä jo sulaa, sillä sitä on ollut tarpeeksi kauan jo. Hessu käveli pitkällä ohjalla ja tuntui myös nauttivan leppoisasta menosta. Sen pitkä askel oli mukavan keinuttava ja vaivuin omiin ajatuksiini.

Huomasin pian, että kohta tulee meidän vakiolaukkapätkä. Hessukin heräsi horroksesta ja odotti innoissaan, koska annan laukkapohkeet. Hetken emmittyä päätin kuitenkin laukata. Hessu lähti korvat hörössä painattamaan. Sen harja hulmusi kasvojeni edessä ja tuuli sai kyyneliä muodostumaan silmäkulmiin. Voi miten nautinkaan vauhdista ja Hessun keinuttavasta laukasta. Laukkapätkän lopussa Hessu otti itsenäisesti käyntiin. Se pörisi innoissaan ja itse taas puuskutin väsymyksestä. ”Huh, loppulenkki otetaan iisisti, jotta pysyn täällä selässä”, tokaisin Hessulle. Se ravisti vastaukseksi päätänsä – tiedä sitten, oliko se kyllä vai ei.

Tunnin kuluttua tallin piha siinsi puiden lomasta. Hessu malttoi ottaa loppulenkin rauhallisesti reippaasta laukasta huolimatta. Itse vain istuin selässä tekemättä erityisemmin mitään. Fiksu hevonen osasi silti kotio. Laskeuduin tallin edessä jalat vetelänä ja meinasin kaatua lumiseen maahan. Talutin Hessun könkäten takaisin talliin. Sinte naureskeli, että olenko pudonnut, kun liikun niin omituisesti. En ole, jalat vaan ovat hellinä pitkän ratsastustauon ansiosta.

Vein Hessun varusteet satulahuoneeseen ja päätin, että seuraavalla kerralla pesen ne. Nyt en jaksaisi. Harjasin Hessun piikkisualla läpi ja laitoin kevyen loimen sille päälle. Vein komean suomenhevosorin takaisin tarhaansa. Se kävi taas tapansa mukaan heti piehtaroimassa. Hymyillen lähdin kotia kohti. Uni maittaisi taatusti tänään... Ja huomenna on jalat hellänä.

Laukkapätkän alku

Sinten kommentti

Rento maastotarina sinulta ja Hessulta – pitkästä aikaa! Kuvat piristävät mukavasti tarinan loppua, hienoa, että joku jaksaa niitä laitella. (Ehkäpä minunkin pitäisi saada jotain aikaiseksi tallipäiväkirjaan kirjoittelun suhteen...)

hevoisen = hevosen
(kukkainen = kukkanen)

irtokarva määrää = irtokarvamäärää / määrää irtokarvoja

"Lumi saisi kyllä jo sulaa, sillä sitä on ollut tarpeeksi kauan jo."
-> jo:n toistaminen on turhaa, mutta jos se halutaan pitää, sitä pitäisi siirtää:
-> "Lumi saisi kyllä jo sulaa, sillä sitä on ollut (jo) tarpeeksi kauan."

18,30v€

[miseryy]

"Voi ei, taas!" kirosin ääneen Hessun kavioita puhdistaessa. Se oli hukannut yhteensä kolme hokkia, enkä edes ymmärrä että miten, sillä kiristin ne pari päivää sitten. Ei auttanut kuin kaivaa harjalaatikosta hokkirasia ja vääntää uudet hokit popoihin kiinni. Näillä keleillä ei ilman niitä pysy pystyssä. Operaation jälkeen jatkoin varustamista. Hessua kiukutti satulavyö, eikä suukaan meinannut avautua kuolaimia varten.

Hessu pyöri selkäännousussa kuin väkkärä. "Koita nyt olla edes sen aikaa, että pääsen selkään", ärähdin orille. Se pysähtyi hetkeksi ja käytin tilaisuuden hyväkseni hyppäämällä selkään. Hessu lähti tyynesti kiertämään kaviouraa, enkä jaksanut pysäyttää sitä. Säädin jalustimet ja satulavyön vauhdissa. Hessu on taas tällä tuulella, että mennään eikä meinata. Hetken aika ajattelin vaihtavani koulutreenin maastoiluun, mutta pysyin kuitenkin suunnitelmassani.

Hiki valui selkää pitkin, kun tein laukanvaihtoja kahdeksikolla. Hessu painoi ohjalle, eikä ollut kovin yhteistyöhaluinen muutenkaan. Sain huomauttaa monesti raipalla, jotta sain pohkeet läpi. Ori punki millon mihinkin suuntaan ympyrän kaarella. Vaihdot olivat sentään hyviä ja vaivattomia. Hetken kuluttua sirryin harjoitusravilla uralle. Tein siksak-pohkeenväistöä. Taas keskusteltiin asiasta, että pohkeita pitää väistää, vaikka ei aina huvittaisi. Hessu pureskeli tyytymättömänä kuolainta. Se oli ilmeisesti päässyt lomailun makuun, eikä halunnut enää tehdä töitä.

Rannekellosta huomasin, että olin puurtanut jo tunnin maneesissa Hessun kanssa. Heitin sille viltin selkään ja puin oman takkini päälle. Avasin maneesin ovet selästä käsin (voisin varmaan kohta osallistua länkkärikisoihin Hessun kanssa) ja lähdin kävelemään maastoon loppukäynnit. Hessun ilme kirkastui heti. Pienen lenkin jälkeen ratsastin tallin pihaan ja talutin hikisen orin sisälle. Riisuin sen ja heitin pari fleeceloimea niskaan. Hessu pääsi päiväheinille karsinaan ja sai muutaman porkkanan, vaikka se ei niitä olisi ansainnut. Ei sille vaan voi olla vihainen pitkään.

Sinten kommentti

Vaikka Hessu onkin minusta näyttänyt (ainakin pintapuolisesti) kovin tasaluontoiselta hevoselta, ilmeisesti orilta löytyy myös niitä päiviä kun keskittymiskyky yksinkertaisesti loppuu kesken. Tällaisella säällä hokit irtoilevat helposti tarhaillessa.

"Hetken aika ajattelin vaihtavani koulutreenin maastoiluun..."
-> tämä saattoi toki olla kirjoitusvirhe, mutta hetken aikaa:
-> "Hetken (aikaa) ajattelin vaihtavani koulutreenin maastoiluun..:"

Oikein mukava, melko virheetön tarina kokonaisuudessaan. Pituutta löytyi, ja kappalejaot olivat juuri sopivasti ajoitetut. (:

14,60v€

[misery]

Koin olevani sen verran ruosteessa ratsastuksen suhteen, että ilmottauduin tänään koulutunnille. Tekisi hyvää myös Hessulle, että joku piiskaa meitä tekemään töitä kunnolla ja kertoo suoraan palautetta. Tallilla on liikkunut huhua, että Sinte on vaativa opettaja.

Ennen tuntia harjasin Hessua kauan. Siitä vain irtosi ja irtosi karvaa isoina tuppoina. Vähän väliä aivastelin tai kaivoin karvoja suustani. Kevät on sitten ihanaa aikaa, vaikka tätä ei voi enää kevääksi kutsua lumen tulon myötä. Putsasin nopeasti myös likaiset varusteet ennen satulointia. Täytyy sitä kai edes hieman näyttää siistiltä, kun mennään ihmisten ilmoille.

Nousin satulaan ja lähdin kävelemään satulavyön kiristyksen jälkeen alkukäyntejä. Maneesissa ei näkynyt vielä ketään ja aloin miettimään, että olenkohan katsonut aikataulua väärin. Siinä samassa Veera saapui ratsunsa kanssa maneesiin. Sintekin asteli paikalle hetken kuluttua. Hän kehoitti keräilemään ohjia ja herättelemään ratsuja. Hessua ei paljoa tarvinnut herätellä, sillä ohjien kokoaminen sai sen hetkessä valpastumaan.

"Ensimmäiseksi teette jokaiseen kulmaan voltin käynnissä. Pitkällä sivulla teette kaksi pysähdystä ja lyhyellä yhden", Sinte huusi tehtäviä maneesin keskeltä, "muistakaa keskittyä siihen, että hevoset ovat kunnolla avuilla. Hessu ainakin punkee sisäpohjetta vasten ja Veeran täytyy pitää ohjat kunnolla kädessä". Kiristin ulko-ohjaa ja väistätin sisäpohkeella hieman. Hessu valui hetken kuluttua taas maneesin keskustaa kohden, joten huomautin napakasti raipalla. Sen koommin ei enää tarvinnut neuvotella asiasta. Voltit ja pysähdykset sujuivat hienosti.

Pienten välikäyntien jälkeen oli vuorossa sama harjoitusravissa. "Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, niin nostakaa jalustimet kaulalle", Sinte käski. Alkuunsa keskityin vain siihen, että pysyn satulassa enkä pompi puolta metriä ilmaan. Hetken kuluttua sain rytmistä kiinni ja Hessukin rentoutui, joten ravi muuttui siedettävämmäksi istua. Voltit välillä hieman venähtivät turhan suuriksi ja pysähdyksistä Hessu ei lähtenyt suoraan raviin ilman väliaskelia. "Nyt Misery vaadit Hessulta enempi, etkä vain matkusta kyydissä", Sinte huuteli minulle. "Koko ajanhan mä teen töitä, mutta tää ei kuuntele", parahdin takaisin. Sinte oli napakka, joten yritin vielä enemmän. Taas pienten neuvotteluiden jälkeen Hessu alkoi kulkemaan paremmin.

Välikäyntien jälkeen oli vuorossa vielä laukkatehtävä. Siinä ei sentään voltteja tehty, vaan ratsastettiin ympyräkahdeksikkoa. Toinen ympyrä harjoitusravilla ja toinen laukalla. Jalustimia ei tietenkään vielä saanut käyttää. Tunsin takamukseni olevan jo hellänä. Huomenna särkisi jokaista lihasta, jopa niitä, joiden olemassaolosta en ollut tietoinen. Hessu laukkasi reipasta tahtia ja Sinte käski hidastamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. "Hidasta, pidätteitä, istu tiiviimmin. Tee jotain!" Tiivistin entisestään istuntaani ja vaadin pidätteiden läpimenemistä. Jouduin kerran ottamaan niin ison pidätteen, että Hessu siirtyi raville. Sen jälkeen ei tästäkään enää keskusteltu.

Hessu kulki lopputunnista todella kivasti ja hyvässä muodossa. Kyllä entiset juoksijatkin osaavat! Vihdoin Sinte antoi armahduksen ja totesi, että saisimme kävellä itsenäisesti loppukäynnit. Huokaisin helpotuksesta ja lähdin kävelemään loppukäynnit maastoon. Maneesin seinät alkoivat ahdistaa meitä kumpaakin. Hessukin on luonnonlapsi, joka rakastaa enemmän metsässä lompsimista. Olin kuitenkin tyytyväinen tuntiin ja saamiini neuvoihin.

Sinten kommentti

En kauheasti tätä kommentoi, kun laitoit sen tuonne ratsastustuntien joukkoon maanantain ryhmään. Sinne jo selitinkin, että tuntikommenttien ei tarvitse olla välttämättä tarinamuodossa (: Oikein mukavanpituinen tarina, kappalejaot on hyvin sijoitellut. Tunnista saa aina hyvän aiheen!

16,80v€

[misery]

Harmaa päivä ja sunnuntaifiilis. Ehkä Hessu tarjoaisi pientä piristystä tähänkin päivään. Tarhat ovat sulaneet huimaa vauhtia, joten mutakelit alkavat jo lähestyä. Irtokarvojen lisäksi sain myös vaivakseni mutaiset jalat. Hessu ei erityisemmin nauttinut pesusta.

Suuntasin kohti maastoa, sillä tänään ei huvittanut keskittyä mihinkään vaativaan. Hessulle se sopi ja ori lompsi rennolla askeleella metsän siimekseen. Eiköhän sitten alkanut vielä satamaankin, joten fiilis ei ollut kovin kehuttava. Hessullakin alkoivat korvat kääntyillä enempi luimuun. Päätin mennä hieman lyhyemmän lenkin, mitä olin suunnitellut. Otin muutaman laukkapätkän ennen tallille suuntaamista. Hessun vauhti kiihtyi taas, mitä lähempänä tallia oltiin.

Riisuin Hessulta reippaasti varusteet ja laitoin orin hetkeksi karsinaan loimen kanssa kuivattelemaan. Menin itsekin lämmittelemään taukohuoneeseen ja keitin kupillisen kahvia. Putsasin sen jälkeen varusteet, sillä samalla vaivalla ne pesee kuin ainoastaan kuivaa. Kun olin valmis, pakkasin tavarat laukkuun ja heitin Hessun tarhaan. Se kävi piehtaroimassa ja eiköhän vielä sellaisessa kohdassa, jossa on mutaa. Ehkä sade pesee orin ennen huomista tai joku innokas lapsi harjaa sen minua varten.

Sinten kommentti

Tarhat on tosiaan tässä kevään mittaan aivan karmeassa kunnossa, heppoja ei meinaa saada sieltä edes ulos ilman ihonmyötäistä kumipukua (ne seisoo viimeiseen tippaan tarhan perällä ja oottaa et niitten perässä juostaan siellä). Pikkutytöt – tai noi tallipojat – on oikein hyvä keino saada hepat puhdistumaan itsekseen ennen ratsastusta. (;

8v€

[Sinte]

Jossu kirjoitti 5.5.:

Tulin tallille klo 10.30. Menin ottamaan Hessun riimut. Kun kävelin Hessun tarhaa kohti Hessu oli jo portilla odottamassa. Menin sisälle tarhaan ja puin Hessulle riimut. Kun olin saanut riimut Hessun päähän talutin sen talliin. Kun hain Hessun harjoja, juttelin itsekseni että on tämä paljon isompi paikka kuin oma yksityistallini joka lopetettiin. Sitten menin Hessun luokse harjojen kera Aloitin harjaamalla Hessun pölyharjalla. Kyllä Hessu tykkäsi. Sitten otin pehmeän harjan. Harjasin pitkiä vetoja. Sitten laitoin Hessun kaulalle päitset koska harjasin naaman. Ihme kun ei näykkinyt, seisoi ihan paikoillaan. Seuraavaksi pyörittelin Hessun kumisualla. Hessu vaan torkku. Sitten harjasin piikki sualla harjan,hännän ja otsatukan.Vielä putsasin kaviot. Jalat nousi tosi nätisti. Sitten vein harjat takaisin ja otin Hessun varusteet. Aloitin nostamallasatulan Hessun selkään. Kun kiristin vyötä pullisteli mahaa. Sitten otin suitset. Nostin ohjat kaulalle ja pistin kuolaimet suuhun. Suu meinannu millään avautua.

Sitten talutin Hessun kentälle, kiristin vyön ja nousin selkään. Aloitin menemällä pitkillä ohjilla käyntiä. Sitten keräsin ohjat ja aloin tehdä siirtymisiä pysähdyksestä käyntiin. Ne sujuivat hyvin. Sitten otin kevyttä ravia. Meni tosi tasasesti WOW. Sitten otin laukkoja. Nousivat nätisti paitsi pari pukkia Hessulta tuli. Laukkojen jälkeen tein väistöjä taipu tosi hyvin. Sitten pari estettä. Meni tosi hienosti. Sitten loppu käynnit ja alas ratsailta.

Tallissa otin varusteet pois ja vein Hessun pesariin. Siellä pesin Hessun. Hessu ei pelännyt vettä. Sitten vein Hessun karsinaan ja kehuin sitä ihan älyttömästi. Sitten menin pesemään Hessun varusteet. Niissä oli niin älyttömästi likaa. Varustepesun jälkeen menin syömään välipalaa. Minulla oli kaakaota ja munkki NAM. Vielä vein Hessun tarhaan ja sitten lähdin kotiin. en osaa käyttää foorumia joten taas tänne ettei erotusta tule

Sinten kommentti

Mukavaa, että pääsit Hessun kanssa heti alkuun. Muistathan kirjoittaa tarinasi aina huolellisesti: pisteen, pilkun tai muun merkin jälkeen tulee aina välilyönti! Kirjoitat melko toteavalla tyylillä: saisit tekstistä elävämpää ja "notkeampaa" yhdistämällä lauseita enemmän pilkuilla, ja lisäämällä tarinaan enemmän adjektiiveja (kuvailevia sanoja, vastaavat esim. kysymykseen millainen).

"Menin sisälle tarhaan ja puin Hessulle riimut."
-> monikon tunnus on -t. Riimuja on vain yksi, tätä ei voi kirjoittaa monikossa.
-> "Menin sisälle tarhaan ja puin hessulle riimun

"Sitten menin Hessun luokse harjojen kera Aloitin harjaamalla Hessun pölyharjalla."
-> tässä virkkeessä on kaksi osaa, päälause (alleviivattu) ja sivulause (kursivoitu). Pää- ja sivulauseet pitää erottaa toisistaan joko pilkulla tai muulla merkillä. Mielestäni tähän sopisi pilkku. Sen vuoksi, että virkkeeseen lisätään pilkku, pitää lisätä myös rinnastuskonjunktio (ja):
-> "Sitten menin Hessun luokse harjojen kera, ja aloitin harjaamalla Hessun pölyharjalla."

7v€

[Sinte]

Jossu kirjoitti 6.5.:

Tulin tallille kävellen. Kun astun sisälle talliin kävin heti hakemassa Hessun riimut. Menin Hessun karsinaan ja puin sille riimut. Sanoin sille myös että tänään irtohypytän sinua. Sitten hain harjat. Tänään aloitin vartaloharjalla. Hessu vaan torkku siinä paikallaan. Sitten harjasin Hessun kumisualla. Hessu oikein nautti. Sen jälkeen pölyharja. Voi että sitä likaa irtosi Hessusta. Sen jälkeen putsasin kaviot. Jalat nousi ilmaiseksi. Sitten selvitin hännän, harjan ja otsatukan. Kun olin selvittänyt letitin harjan, hännän ja otsatukan. Harjaan tein sivuletin, häntään tein kalanruotoletin ja otsatukkaan normaali letin. Vielä sipaisin kavioöljyä Hessulle kavoihin. Oi että siitä tuli hieno. Hoidon jälkeen vein harjat takaisin otin suitset niistä irrotin kyllä ohjat. Aloitin laittamalla kuolaimet suuhun ja hihnat kiinni. Suun avasi heti.

Kun suitset olivat päässä talutin Hessun ulos kentälle. Aloitin verrytelemällä Hessua vähän. Mentiin ravia. Tosi tasasesti meni. Sitten aloitettiin hyppimään esteitä Hessu hyppäsi upeesti. Paitsi innostu ehkä vähän liikaa. Kun esteet olivat hypitty taluttelin Hessua hetken käynnissä.

Sitten vein sen tallissa otin suitset pois. Vielä vein Hessun ulos tarhaan. Ryntäsi suoraan kiitolaukkaan. Hessun katselun jälkeen menin syömään välipalaa. Minulla oli kuumaa mustikka mehua ja omena. Kun maha oli täynnä menin siivoamaan Hessun karsinan. Sen jälkeen olin rättipoikki. Mutta seuraavaksi oli pakko mennä ottamaan kuja pois kentältä ja siivoamaan lanta pois kentältä. Jätti siivouksen jälkeen menin lepäämään toimistoon. Kun olin taas virkeä hain Hessun sisälle ja aanoin sille ruuat. Heti kun menin karsinaan ruokijen kanssa Hessu hyökkäsi heti ruokijen kimppuun. Sillä aikaa kun Hessu söi istuin sen karsinassa ja juttelin sille. Sitten lähdin tarinasta tuli lyhyt ja foorumi ongelma on edelleen

Sinten kommentti

Mukavaa nähdä, että olet tutustunut Hessuun jo hyvin! Orilla on ihan mukava hypätä, mutta jos ei ole varma uuden hevosen suhtautumisesta esteisiin, kannattaa nykiä joku tallityöntekijä kentän laidalle varmistamaan, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Muistathan kirjoittaa huolellisesti ja tarkasti: pisteen ja pilkun jälkeen tulee aina välilyönti, ethän siis kirjoita luetteloita yhteen (ei näin: "harja,kavio,letti", kun taas näin: "harja, kavio, letti").

"Hessu vaan torkku siinä paikallaan."
-> tämä lause on kirjoitettu puhekielessä, sen voisi muuttaa kirjakielelliseksi:
-> "Hessu vain torkkui (siinä) paikoillaan."

normaali letin = normaalin (tavallisen) letin
jätti siivouksen = jättisiivouksen (yksi asia, yksi sana)

ruokijen
-> ruoki (ruokia) + en
-> ruokien

6,80v€

[Iita]

Sää oli niin lämmin ja aurinkoinen, että tallille lähtiessäni minun tarvitsi vetäistä ylleni vain pikeepaita ja farkkuratsastushousut. Olisin pärjännyt hyvin shortseissakin, mutta ajattelin, että antaisin paremman ensivaikutelman, kun pukeutuisin tallilla sen mukaisesti. Sutaisin täyteläisen suklaiset luonnonkiharani löysälle nutturalle tummanpunaisella silkkinauhalla. Kokonaisuuden kruunasi pikeepaidan ja ratsastussukkien yhteensopivuus, sillä molemmat komeilivat kirkkaanpunaisen kauniissa sävyissä. Kävelin linja-autopysäkille, mutta itse linja-auto saapui vasta puolen tunnin kuluttua, eli minulla oli runsaasti aikaa miettiä, mitä uusi tallipiiri toisi tullessaan. Olin kuitenkin niin jännittynyt, että ajattelusta ei tullut mitään, vaan linja-auton ilmestyttyä nurkan takaa, hipsin sisälle ja jäin heti ensimmäiselle vapaalle istumapaikalle. Yritin luoda mielikuvia, millainen Hessu olisi, mutta en voinut uskoa mihinkään niistä ennen kuin näkisin sen omin silmin.

Jättäydyin linja-autosta heti seuraavalle pysäkille ja lähdin kävelemään reippain askelin kohti Metsälammen ratsutallia. Talli sijaitsi mukavalla, rauhaisalla paikalla pienen metsälammen rannalla ja itäpuolen korkean harjun reitit kutsuivat maastoilemaan. Menin sanattomaksi, kun astelin lähemmäksi tallia ja aloin erottaa sen koko komeudessaan. Käteni tärisi, kun tartuin puuoven kahvaan ja kurkkasin sisälle vuonna 2010 peruskorjattuun tallirakennukseen. Pian korviini kantautui kottikärryjen renkaiden hyrinää, kun Sinte työnsi niitä yhä syvemmälle talliin. Lannanhaju kantautui nenäsieraimiini, mutta en pistänyt pahaksi, sillä lannanluonti ja muut tallityöt kuuluivat arkeeni.

"Tarvitsetko kenties apua?" , kysyin myötätuntoisesti ja aloin hapuilemaan toisella kädelläni talikkoa, sillä olin vapaaehtoinen siivoamaan Sinten apuna loput karsinoista. Suupieleni kohosivat hyväntuuliseen hymyyn, kun hän myöntyi ehdotukseeni ja antoi minulle luvan siivota Hessun ja Ronin karsinat.

Lapioin lantaa Hessun karsinan perältä kottikärryihin ja lähdin työntämään kärryjä kohti lantalaa. Karsinoiden siivous oli yllättävän raskasta, sillä molemmat hevosista olivat piilotelleet jälkiään potkimalla puruja päälle ja siksi minun piti myllätä koko karsinat. Siinä kesti tovi, mutta työt tehtyäni sain Sinteltä luvan käydä hakemassa Hessun tallikäytävälle harjattavaksi. Tasainen heinän rouskutus kantautui korviini, kun lähestyin aitausta, missä Hessu seisoskeli pää painautuneena heinikkoon.

"Hei, Hessu" , sanahdin samettiseen ja hunajaiseen sävyyn, kun ruuna kohotti päätänsä ja katsoi minua tummilla silmillään. Kiinnitin riimunnarun Hessun nailonriimuun ja avasin portin, luikahdimme ulos aitauksesta ja talutin suomenhevosen harjattavaksi tallikäytävälle.

Aloitin Hessun harjauksen kumisualla. Harjasin hevosta pyörivin liikkein niin, että lika ja pöly irtosivat sen karvasta. Samalla se myös hieroi hevosta. Harjasin ruunan kummaltakin puolelta huolellisesti ennen kuin siirryin seuraavaan harjaan. Kumisuan jälkeen käytin pölyharjaa, jolla harjasin voimakkain vedoin suurimmat pölyt hevosen karvan pinnalta. Karkealla harjalla poistin Hessuun mahdollisesti jääneen kuran. Varsinaisen harjauksen suoritin pehmeällä harjalla. Sillä harjasin huolellisesti pölyn ja lian hevosen karvasta irti. Aina muutaman harjanvedon välein puhdistin pehmeän harjan piikkisukaan vetämällä niitä toisiaan vasten.

Suomenhevosen pään harjasin mahdollisimman pehmeällä harjalla. Kun ruuna oli harjattu, selvitin harjan ja hännän ensin sormin, jonka jälkeen harjasin ne pehmeällä harjalla.

Sain todella positiivisen kuvan Metsälammen ratsutallista ja jatkan mielelläni Hessun hoitamista siellä. Jouduin lähtemään kotiin syömään lounasta, mutta nautin ensimmäisestä tallipäivästäni vietävästi ja odotan innolla, että pääsisin kokeilemaan ratsastusta Hessun kanssa.

Sinten kommentti

Hienoa, että löysit perille tänne Metsikseen – ja suuret kiitokset avustasi karsinoiden siivoamisen kanssa. Minusta vaikutti heti siltä, että tulet hyvin toimeen Hessun kanssa, vaikka se ori onkin. Luonne kuitenkin ratkaisee tässäkin tapauksessa. Seuraavilla kerroilla kannattaa tutustua hessuun esimerkiksi taluttamalla tai irtojuoksuttamalla – tietysti voin tulla myös katselemaan, jos haluat kokeilla jo hypätä Hessun selkään!

Tarina oli kieliopillisesti hyvin kirjoitettu, mutta kuten mainitsit, kappalejaot olivat aika monella rivinvaihdolla toteutettuja. Seuraavissa tarinoissa kannattaa keskittyä kirjoittamaan yhdestä kappaleesta pidempi; teksti näyttää siistimmältä tiiviinä.

"Tarvitsetko kenties apua?" , kysyin myötätuntoisesti...
-> merkkien väliin tulee harvoin välilyönti:
-> "Tarvitsetko kenties apua?", kysyin myötätuntoisesti...

18,50v€

[Iita]

"Uusia tuttavuuksia"

Iltapäivälle oli luvattu paikoittaisia sadekuuroja ja ukkostakin, mutta päätin silti lähteä tallille katsomaan Hessua. Vetäisin ylleni collegehupparin ja farkkuratsastushousut, sillä tummat sadepilvet eivät lupailleet hyvää ja en halunnut vilustuttaa itseäni. Vetäisin hiukseni löysälle nutturalle ja painoin lippalakin päähäni, ennen kuin vapautin vessan isoveljelleni ja kiiruhdin keittiöön valmistamaan itselleni eväitä tallipäivää varten. Pakkasin eväsrasiaan banaanin, palan kasvispiirasta ja mustaherukkamehua sekä aloin latomaan eväitä retkireppuuni, sillä seinäkellon viisarit tikittivät kovaa vauhtia ja minulle alkoi tulemaan kiire. Minulla ei kuitenkaan ollut niin kiire, ettenkö olisi ehtinyt linja-autoon (vaikka jouduinkin selättämään puolet matkasta juoksuaskelin, sillä olisihan linja-auto voinut olla vaikka etuajassa ja myöhästyttyäni olisin joutunut jäämään odottamaan seuraavaa linja-autoa). Huomasin itsekin, että ajatustyylini alkoi muuttua kovin monimutkaiseksi ja jouduin pudistelemaan päätäni, että sain karisteltua ajatukset mielestäni ja keskityttyä johonkin olennaiseen. Halusin miettiä, miltä tuntuisi kiitää läpi maiden ja mantujen Hessun selässä ja ottaa tukea sen paksuista jouhista, kun kapuaisimme pitkin vuorten rinteitä. Se olisi jotain niin taianomaista!

Haavemaailmat seis ja takaisin todellisuuteen. Nousin linja-autosta ja riensin juoksuaskelin kohti Metsälammen ratsutallia. Hiljensin vauhtiani, sillä en halunnut, että hevoset vauhkoontuisivat, kun kiiruhtaisin tervehtimään Hessua. Halusin hoitaa työni tunnollisesti ja rauhassa, sillä hätiköinti ei ollut koskaan hyväksi. Suomenhevonen rouskutti tyytyväisenä heinää, kunnes huomasi minut ja lähti pukkilaukkaa vetäen kohti aitauksen toista päätyä. Se ei selvästikään ollut yhteistyöhaluisella päällä, vaan vietti mieluummin kesäpäiviään muiden hevosten kanssa laiduntaen ja heinää rouskuttaen. Maiskautin pienesti huuliani ja kutsuin Hessua nimeltä, mutta se vain käänsi takapuolensa minulle ja heitti pari pukkiakin. Kaivoin hupparini taskusta tuoreen porkkanan ja ojensin sitä oriille, jolloin se kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään hitaasti lähemmäksi minua.
"Hieno poika", naurahdin ja annoin hevosen hamuta porkkanaa kämmeneltäni, kunnes se hotkaisi sen suihinsa ja lähti kävelemään poispäin. Kutsuin kuitenkin Hessua uudelleen ja se vastasi kutsuuni, milloin hymyssä suin kiinnitin riimunnarun sen päitsiin ja talutin oriin tallipihalle.

Sivelin Hessun kaulaa ja rapsutin sitä otsatukan alta, ennen kuin ori tuuppasi minut kumoon ja nousi takajaloilleen.
"Hessu!" käskevä ja itsevarma tytön ääni kantautui korviini, kun makasin ruohikolla sekä huomasin vauhkoontuneen suomenhevosen laukkaavan talleille päin. Tyttö kuitenkin sai oriin kiinni ja käveli se rinnallaan luokseni.
"Sattuiko?" hän kysyi myötätuntoisesti sekä auttoi minua nousemaan ylös, vaikka en ollutkaan niin rampa, etteikö kävely olisi onnistunut. En kuitenkaan kehdannut kieltäytyä avusta, vaan hymyilin pienesti ja kättelin tyttöä.
"Hessu osaa olla välillä melkoinen jukuripää", tallilainen hymyili aurinkoisesti ja ojensi riimunnarun pään minulle, sillä hänellä oli oma hoitohevosensa odottamassa puun juureen sidottuna sekä hänellä oli aikeissa kiertää maastoreitti toiseen otteeseen. En vastannut mitään, vaan tyydyin nyökyttelemään pienesti ja tytön lähdettyä talutin hermostuneen Hessun karsinaansa.

"Pidän sinusta.. luonteessasi on tarjottavaa monelle", kuiskasin suomenhevosen korvaan ja painoin hellän suukon sen kaulalle. En olisi voinut kuvitellakaan mitään yhtä ihanaa, kuin se heti, kun olimme Hessun kanssa kaksin ja kieputtelin sen jouhia sormenpäideni ympärille. Se tuuppi minua turvallaan ja rapsutin sitä harjan alta, hyväilin sitä ja palkitsin sen omenalla. Hessu oli juuri täydellinen minulle. Pidin sen toisesta puolesta, siitä villistä ja vapaasta, kesyttömästä ja kurittomasta, mutta silti hyväntahtoisuutta ja sisukkuutta ei Hessulta puuttunut. Se oli juuri täydellinen omana itsenään ja siksi sitä rakastinkin. Tämä oli alku minun ja Hessun tarinalle, tarinalle joka hurmaa kaikki.

Sinten kommentti

Siisti, pitkä ja hyvin kirjoitettu tarina ekstratehtävästä. Onneksi Hessu ei ehtinyt juosta kokonaan vapaaksi, vaan jokin tallilaisista otti sen kiinni. Ensi kerralla voisit vaikkapa kysyä tästä maastoseuraa! Tarinassa ei ollut paljoa korjattavia kielivirheitä. Pienemmät virheet korjasin suoraan tarinaan.

"...tummat sadepilvet eivät lupailleet hyvää ja en halunnut vilustuttaa itseäni."
-> "...tummat sadepilvet eivät lupailleet hyvää, enkä halunnut vilustuttaa itseäni."

18,50v€ + extra