|
|
Post by Sinte on Oct 5, 2015 15:06:56 GMT 2
|
|
|
|
Post by Sinte on Oct 5, 2015 15:07:50 GMT 2
Päiväkirjamerkintöjä edellisestä kodista
04.05.2012 Koulutreeniä Cyronian kanssa
Tänään pääsinkin itse Andyn selkään. Olinkin jo odottanut sormet syyhyten tällä eläväisellä ponilla ratsastamista. Heti alusta alkaen pidin ponin kunnolla ohjan ja pohkeen välissä, ja napautin heti kannukset kylkiin, jos se yritti alkaa hölmöilemään. Tuloksena oli välillä jotakin suorastaan piaffen näköistä, kun poni kuumui, mutta ei päässyt säntäämään, eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Tein paljon harjoituksia ravissa; väistöjä, voltteja ja temponlisäyksiä. Andy lisäsi raviaan todella upeasti ja katsojatkin ihastelivat, kun se esitteli hienoja lisäyksiään innoissaan. Mutta eihän poni tietysti olisi poni, ellei se ainakin kerran keksisi jotain kommellusta jolla huvittaa itseään ja katsojia - tällä kertaa Andy keksi säikähtää väärään paikkaan jäänyttä raippaa ja sai siitä hyvän syyn vetää pienet pukkisarjat. Esityksen jälkeen poni kuitenkin joutui vielä kunnolla hommiin, ennen kuin menimme verryttelemään maastoon.
25.06.2012 maastossa ajelemassa Norpattaren kera
Päätin ottaa hiukan väliä maneesin tunkkaiseen ilmaan ja kentän kuumuuteen. Päätin lähteä maastoilemaan kärryiltä käsin Andyn kanssa. Tämän hetkinen harjoittelijamme Jonna lähtee katselemaan mukaani ajomaastoja. Jonna on vasta viime viikolla meille saapunut, joten tämä on ensimmäinen maasto. Hän pääsee myös ensimmäistä kertaa kokeilemaa tasapainottajan paikkaa. Niimpä kun ori oli valjaissa kokeilimme ensin kentällä ravissa miten kurveissa tulee käyttäytyä. Aleksi opasti Jonnaa, joten minä pystyin keskittymään ajamiseen. Heitimem pienen lenkin kartanon puutarhan kautta, missä Jonna pääsi kokeilemaan taitojaan Aleksin olessa vielä apuna. Jätimme Aleksin kyydistä pois maneesin eteen, mihin tallimestari oli tuonnut hänen hevosensa Karin. Kari on vasta muuttanut takaisin meille Suomesta, joten se ei vielä treenaa täyspäiväisesti vaan palautuu pitkästä matkasta ja Aleksi lähtee Karin kanssa meidän perään ratsain. Näin Aleksi pystyy tarvittaessa neuvomaan Jonnaa, koska virheet näkyy parhaiten takaapäin, kuin ajurin paikalta. Ajelimme rauhallista ravia maastoesteradan suojiin, jossa on myös valjakkoajo esteitä. Kävimme ottamassa muutaman tiukan kurvin pyöröpaalien ympäri, missä jonan pääsi testaamaan taitojaan. Sitten teimme helpon laukkatehtävän, missä kiinnitin huomiota Andyn vaihtoihin. Orilla on tapan hiukan laiskotella, mutta nyt se oli oikein skarppi ja teki vaihdot aina pyynnöstäni. Kerran jopa liiankin aikaisin.Kävimme myös laukkaamassa vesiesteen läpi. Molemmat orit nauttivat siitä täysin rinnoin, joten päätimme mennä rannan kautta kotiin, missä kaikki pääsisivät pulahtamaan järven viileään veteen. Aleksi ja Johannes kävivät kokonaan uimassa, mutta me vain kahlasimme Andyn kanssa tällä kertaa. Karin satula jäi meidän huolksemme, koska märän orin selkään sitä ei enään laiteta. Aleksin oma vika, mitäs meni uimaan asti. nyt saa kärsiä loppumatkan kotiin asti. Ravasimme kotiin päin ja kun talli tuli näkyviin minulla oli hiukan pitelemistä Andystä, sillä muut poniorit olivat jo päässeet laitumelle ja Andy halusi selkeästi myös itse mukaan. Jonna purki Andyn ja tallimestari Karin. Läpuksi Molemmat pääsivät kävelytyskoneen kautta laitumelle.
|
|
|
|
Post by Minkki on Oct 24, 2015 14:18:32 GMT 2
|
|
|
|
Post by Rosa on Nov 1, 2015 16:43:49 GMT 2
Positiivisia ja negatiivisia fiiliksiä
”Voi saakeli sun kanssas poni”, tiuskaisin ja läiskäisin ponia vihaisesti. Andy heilautti itsensä näppärästi takaisin karsinaan, ja katseli minua kuin äskeistä karkaustilannetta ei olisi koskaan sattunutkaan. Joskus itsekin mietin, mikä minut sai poniin niin kovin kiintymään. Onhan Andy tietysti osaava ja symppis kaveri hyvinä päivinään, mutta hetkittäin poni on niin raivostuttavan utelias ja nokkela, että hermothan sen kanssa menee. En kuitenkaan kyennyt olemaan kovin pitkävihainen, ja kohta olinkin saanut ponin satuloitua. Olimme valmiina ensimmäisiin yhteisiin estetreeneihimme. Tallin hoitajajoukkoon vasta hiljattain liittynyt Patrik oli lupautunut pitämään meille tunnin taka-ajatuksena kehittyä valmentajana, ja astelin odottavin mielin maneesin innostunut poni vierelläni. Olin toki mennyt Andylla ennenkin, mutta silti salaa mielessäni mietin, pärjäisinkö ponin kanssa ollenkaan. Varsinkin nyt kun valmentaja oli minulle kuitenkin melko uusi muutamaa juttelutuokiota lukuunottamatta, suorituspaineet olivat melkoiset. Talutin ponin keskelle kenttää ja olin jo puoliksi selässä, kun poni päätti pukata minut takaisin maan tasalle.
”Ohhoh, sujuipas se hienosti” Patrik sanoi, ja olin kuulevani äänessä pientä ilkimielistä kuittailua. Onneksi seuraava yritys tuotti tulosta, ja onnistuin pääsemään selkään ilman suurempia ongelmia. ”No niin, aletaanpas sitten tositoimiin!” poika huuteli maneesin laidalta ja osoitti pientä ristikkoestettä keskihalkaisijalla. Olimme jo ehtineet lämmittelemään puomeilla ja ottaneet muutamia laukannostoja niiden yli, mutta nyt kun pitäisi ihan aikuisten oikeesti hypätä, menin paniikkiin. En kuitenkaan halunnut näyttää sitä, joten tottelin kaikkia käskyjä mukisematta. Jännitys kuitenkin näkyi melko selkeästi – poni oli vino ja jäykkä kauttaaltaan, ja kuski oli melkoisen hukassa. Eihän siitä sitten oikeastaan mitään tullut. ”Tuuppa tohon kentän keskelle mä näytän sulle pari juttuu!” Patrik käski, ja tottelin naamani valahtaessa kauttaaltaan ruusunpunaiseksi. Vavahdin, kun Patrik tarttui kiinni lantiostani ja hymyili. ”Tästä sun pitäis saada ittes rennoks”, poika selitti osoittaen reittäni, toinen käsi pidellen edelleen lantiostani. En oikein tiennyt mitä tehdä, joten nyökkäsin vain ymmärtämisen merkiksi. Tullessani estettä uudelleen mietin Patrikin neuvoja, ja hyppääminen sujuikin huomattavasti paremmin. Pari kertaa ensimmäistä, noin 30cm ristikkoa tultuani nostimme esteen pystyksi. Nyt se oli vain kymmenisen senttiä korkeampi, vaikka näyttikin tuplasti isommalta. Hypyt kuitenkin sujuivat mutkattomasti ja ehdin jo rentoutuakin, kun Andy päätti lisätä tilanteeseen hieman toimintaa pukittamalla minut jo toistamiseen alas. Tällä kertaa kuitenkin molemmat vain nauroimme, ja jatkoimme tunnin loppuun sen enemmittä kohtauksitta. ”No, olisks mä yhtään hyvä opettaja?” Patrik kysyi päästyämme talliin. ”Olit", vastasin lyhyesti virne naamallani. ”Haluisitsä tulla mun kaa maastoon vaik joku päivä?” Kysyin hymyillen pojan nyökätessä pienen empimisen jälkeen. Riisuimme yhdessä Andyltä varusteet, ja jätimme sen karsinaan odottelemaan iltaheiniä. Olisin voinut toki iltatallin itsekin hoitaa, mutta linnoittuminen tallivintille karkuun koleaa syysilmaa houkutti enemmän, ja jätin sen Minkin heiniksi. Tyttö kun oli itse aiemmin päivällä ilmoittanut halukkuutensa kyseiseen hommaan, en nähnyt mitään syytä olla tarttumatta tarjoukseen. Kapusimme portaat ylös vintille, joka oli onneksemme autio lukuunottamatta jostain syystä ylös eksynyttä Moosesta, joka nökötti nurkassa välittämättä tulostamme. Keitin meille molemmille kuumaa glögiä ja kaivoin kaapista viimevuotisia pipareita, joilla herkuttelimme ties kuinka myöhään ja jossain kymmenen tienoilla kello taisi olla, kun tiemme erosivat ja lähdimme kumpikin omilla kyydeillämme kotiin. Päivästä ja kaikin puolin hyvät fiilikset, ja jäin innolla odottamaan uutta päivää ja sen tuomia uusia kujeita. Sinten kommentti
Valmennuksessa pääsit tutustumaan niin Andyyn kuin Patrikiinkin – tosi kiva!  Glögihetki tallivintiltä kuulosti myös oikein mukavalta jutulta synkässä syyssäässä. Tosi mukavaa, että lähdit treenaamaan Andyn kanssa, vaikka se jaksaakin jekkuilla päivästä toiseen... 
Ihana tarina! Kuvasit todella hyvin tutustumista Andyyn ja Patrikiin. Jokaiseen päivään riittää varmasti hyviä ja huonoja hetkiä, mutta positiivisella asenteella pärjää pitkälle! Erityisen hyvä fiilis jäi yhteisestä glögihetkestänne: tällaista mäkin kaipaisin tällaisena koleana ja synkkänä syysiltana! Tarina oli pääosin virheetön, mutta ainakin yhden pikkuvirheen löysin (jotta jäisi edes jotain josta nipottaa)! 
30cm
-> 30 cm
-> yksikköä ennen aina välilyönti
Meinasin unohtaa antaa virtuaalieurot...
17,30v€
|
|
|
|
Post by Minkki on Nov 14, 2015 23:26:35 GMT 2
Ruusunlehtiä ja todellisuutta Kurkistin yhteen päätallin karsinaan ja varovasti siirsin katseeni siellä seisovaan harmaaseen poniin. Ori nostikin päänsä ylös niin vikkelään, että hyvä ettei se leukaani pamahtanut! » No heippa komistus! Mitenkäs oot kotiutunu? » sanoin nauraen ja nojasin karsinan oveen katsellen ponin ilmettä. Andy tapitti minua tummilla silmillään heinätuppo suussa ja lopetti jauhamisen hetkeksi tajutessaan, että sinua en tunnekaan. Hetken poni epäröi, mutta työnsi sitten turpansa minua vasten ja nuuhki uteliaana hamuten hiuksiani. Nauroin ja silitin sen turpaa lempeästi. » Sä olet ihan kuin hevos patsas. Voisin katsella sua koko päivän... Tosin sä et varmaan jaksaisi pysyä niin kauan paikallasi. » kuiskasin ja tarjosin pientä sokeripalaa oriille. Se otti sen mieluusti vastaan ja näytti pitävän minusta yhä enemmän. Pystyin helposti kuvittelemaan Andyn kauniille kukkapellolle, tai vaikka hääparin kärryjä vetämään ruusunlehtien liitäessä ilmassa ja laskeutussa sen harjalle... Heräsin takaisin todellisuuteen, kun Venla, Rosa ja Hilla kävelivät karsinaa kohti. Rykäisin ja käännyin hymyillen heidän puoleensa. Andy kurkki karsinastaan, ketkä olivat tulossa. » Heippa Minkki! Kiva nähdä sinuakin. Me tultiin juuri hakemaan Andya ratsastukselle. Illaksi luvattiin pientä myrskyä ja ukkosta, ja Andy olisi ihan paniikissa, jos joutuisi liikkeelle silloin. » Rosa sanoi hymyillen heilauttaen Andyn riimua kädessään. Avasin karsinan oven kohteliaasti ja nyökkäsin. » Ajattelitko tulla mukaan? Venla ja Hilla ottavat Kassun ja Dodon, niin saadaan sitten kaikki vähän tutustua toisiimme paremmin. » Rosa kysyi ja pujotti riimun ponin päähän. Andy ravisti päätään tyytyväisenä ja kuopi lattiaa. » Tietystihän mä voisin mukaan liittyä. Onneksi ei ole tunteja, niin suurin osa hevosista pitäis olla vapaana. » » Okei! Nähdään kaikki sitten tallipihalla puolen tunnin päästä! » Venla huikkasi ja lähti luikkimaan kohti Kassun karsinaa. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ottamaan Zaran. Saataisiin sellainen ponimaaston tapainen ja voitaisiin sopivasti jutella samalta korkeudelta. Tamma oli tarhassa nuokkumassa, ja piristyi heti, kun joku tuli sitä hakemaan. Asetin riimun Zaran päähän ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Talkoisiin olisi vielä neljä päivää, ja se oli ihan hyväkin. Pienet hämähäkinseitit olivat jo kerääntyneet tallin nurkkiin. Zara hörisi sitoessani sen käytävälle ja lerputti huuliaan hassusti harjatessani sen pehmeää turkkia. Näköjään kaikki pollet olivat vaihtamassa talviturkkiin, sillä karvoja lensi ilmassa nytkin ainakin kymmenen kiloa. Satulavyötä kiristäessäni tamma yritti näykkäistä minua, mutta ei onneksi yltänyt, sillä olin laittanut riimunarun niin lyhyelle. Äyskäisin sille ja lähdin tunkemaan kuolaimia sen suuhun. Zara olisi mielellään jatkanut vastaanhangoittelua, mutta olin jo voittanut taistelun saadessani suitset päähän eikä se voinut enää tapella vastaan. Irrotin ketjut ja talutin tamman pihalle. Lähdimme sen verran aikaisin, että ehtisimme takaisin tallille ennen pimeää. Odottaessani muita laitoin kypärän leukahihnan kiinni ja pujotin hanskat käsiini taputellen Zaraa. Tamma riiputti päätään ja hamusi maata etsien ruokaa. Nauroin ja rapsutin sitä korvan takaa. » Täältä tullaan! » Venla huusi ja talutti Kassun Zaran viereen. Andy tuotiin viimeisenä ulos tallista, ja ori yrittikin samantien höristä ratsulleni. Nauraen päätimme, että Zaran olisi parasta mennä viimeisenä, ettei syntyisi kaaosta. Nousimme satuloihin ja keräsimme ohjat ennen kuin käänsimme kauraturvat kohti isoa tietä. Kassu ja Venla ensimmäisenä, keskellä Dodo ja Hilla sekä Rosa ja Andy, ja minä ja Zara viimeisenä. Tamma oli laiskalla päällä ja sain välillä hoputtaa sitä raviin, jotta saimme muut kiinni. Ilma oli viileä, mutta aurinko paistoi himmeästi ja päivä oli kaunis. Hevoset pärskivät ja hörisivät tyytyväisinä, tähyillen maisemia. Käännyimme Mansikkaniitylle vievälle polulle ja ihastelimme syksyn värejä. Pakkasyöt olivat kuitenkin jäädyttäneet maassa lojuvia lehtiä ja ruohonkorsia, ja ne rahisivat hassusti kavioiden alla. Metsä oli hiljaa, linnut eivät laulaneet ja siinä olivat vain me. Andy sai päähänsä hypätä pois polulta ja ravasi parin puskan läpi metsään ennen kuin suostui palaamaan takaisin reitille muiden luokse. Kassu kipitti suloista raviaan, kun Mansikkaniitty alkoi avartua edessämme. Zara nopeutti vauhtiaan hätääntyneenä, älkää jättäkö, ja sain hetken nauttia reippaasta ravistakin. » Kaverit! Tulkaa katsomaan tätä! » kuulin Venlan huutavan jonon etupäästä. Tulimme uteliaiksi ja ravasimme katsomaan. Maassa lojui jokin esine, aivan kuin linnunsulka. » Se on sulkakynä! Vau! Kenenköhän se on? Onko täällä ollut joku vuosisatoja sitten kuollut kirjailija? » Rosa kuiskasi innoissaan. » En tiedä, mutta otetaan se talteen. Se on niin nätti, ettei sitä voi tänne lumen alle peittyväksi jättääkään. » Hilla sanoi. Olimme kaikki samaa mieltä. Laskeuduin satulasta ja noukin sulkakynän maasta pudistaen siitä pahimpia roskia. Tungin kynän varovasti rintataskuuni ja katsoin, ettei se päässyt putoamaan ja asetuimme takaisin jonoon. Dodo puhisi ja pörisi energisenä, joten päätimme ottaa laukkaspurtin niityn toiseen päähän. Zara lerputti korviaan ja haukotteli makeasti, mutta annoin sille silti pohkeita, jottemme jäisi jälkeen. Tamman laukka oli todella miellyttävää, pehmeää ja pyörivää, aivan kuin keinuhevosen selässä. Niityn toisessa päässä hidastimme käyntiin ja käännyimme Mansikkapolkua pitkin takaisin kohti isoa tietä. Hevoset puuskuttivat ja kävelivät kiltisti jonossa ilman sen kummempia temppuja. Zara kipitti orien perässä ja meinasi jo kompastuakin kiireissään. Nauroin ja käänsin ratsuni Metsälammen pihaa kohti. Talutimme hevoset yhdessä talliin ja rupattelimme iloisina maastoretkestä harjaillessamme hevosia. Pimeä oli jo alkanut tulla ja olimme iloisia, että ehdimme valoisalla takaisin. Zara haukotteli jälleen ja lepuutti takastaan laittaessani sille lämpimän fleeceloimen päälle. Annoin tammalle pienen porkkanan ennen kuin vein kaikki varusteet takaisin paikoilleen ja kiirehdin puhdistamaan Majurin karsinaa. Sinten kommentti
Suuret pahoittelut viivästyneestä kommentista. :/ Nyt kun Metsälammelle saatiin Kasperista tallimestari, toivotaan että tarinatkin saavat nopeammin kommentteja kun on useampi henkilö kommentoimassa 
Kyllä Andy on ihan hyvin kotiutunut! Se on kyllä upea ori: niin kauniin värinen ja aivan uskomattoman sirorakenteinen! Pieni ponimaastonne kuulosti oikein mukavalta – taisitte välttyä pahimmalta myräkältä. Pidetään peukut pystyssä, että pian tulisi paljon lunta. Lumeton joulukuu ei oikein tunnu joulukuulta... Kappas vaan, että löysitte sulkakynän! En kyllä osaa sanoa, kenen se mahtaisi olla. Sellaisia ei taida enää kukaan käyttää nykyaikana – tai ehkä joku Viitaniemen kylähullu?
Ihana tarina! Aloituskappaleessa kuvailit upeasti Andysta syntyneitä mielikuvia: lukijana kuvailuun pääsi hyvin mukaan, ja "ajatuskupla" poksahti tarinan edetessä yllättäen uuteen tilanteeseen. Loistavaa!
"...ettei sitä voi tänne lumen alle peittyväksi jättääkään."
-> peittymään
19,20v€ |
|
|
|
Post by Rosa on Nov 24, 2015 22:04:27 GMT 2
Andyn treenipäivä
(extra)
Katselin vierestä, kuinka hoitajani suki kuninkaallista karvaani. En mitenkään erityisesti nauttinut toimenpiteestä, mutta ajattelin kuitenkin komeuteni menevän mukavuuden edelle, ja tyydyin vain välillä nostelemaan jalkojani turhautumisen merkiksi. Kun vihdoin Rosa sai hoitotoimenpiteet suoritettua, ajattelin pääseväni ulos kamujen seuraan. Tyttö kuitenkin itsepintaisesti piti kiinni suunnitelmistaan ratsastaa minulla tänään, vaikka olin sluibaillut töistä vasta muutaman päivän. Tuhahdin, ja mielessäni jo ajattelin hurja pukkisarjoja ja kiitolaukkoja. Kun olimme päässeet kentälle, tajusin, että hulluhan oli päättänyt jättää satulan pois kuvioista kokonaan. En ollut erityisesti ajatellut koko asiaa tallissa ollessani, mutta tajusin nyt erinomaisen tilaisuuteni tulleen. Minun tarvitsisi vain vähäsen pyllyäni nostaa, ja Rosahan makailisi onnellisesti maassa. Odottelin koko alkukäyntien ajan mahdollisuutta päästä toteuttamaan mahtavaa suunnitelmaani. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, kun silmäkulmastani näin toisen ihmisen tulleen asettelemaan värikkäitä puutikkuja kentän keskelle. En kai haluaisi pilata mahdollisuuksiani päästä hyppimään tekemällä tuhmuuksia! Kun aloitimme tulemaan (niitä säälittävän pieniä) esteitä, olin jo päättänyt tekeväni kaiken erityisen hienosti. Sainkin paljon kehuja, kun ravasin estesarjan monta kertaa puhtaasti. Nostimme pian minunkin ilokseni estekorkeutta hieman, ei kuitenkaan vieläkään tarpeeksi. Olin niin innostunut, etten meinannut pysyä nahoissani ja taisi siinä hurmostilassa ehkä (huom. ehkä) käytöskin vähän lipsua, mutta hei mitäs pienistä. Koko lopputunnin olin kuitenkin kiltti pieni ponipallero, ja sainkin osakseni paljon hellittelyä selässä keikkuvalta Rosalta, kuin myös siltä toiselta (jonka nimeä en vieläkään saa päähäni). Kun tulimme talliin, en voinut olla huomaamatta heinäkasaa, joka suorastaan huusi ”Syö minut!”. Olin kuitenkin päättänyt pitää saman linjan mitä kentälläkin, joten kävin nappaamassa suuhuni vain muutaman heinänkorren. Rosa ei oikeastaan tainnut lässytykseltään edes huomata sitä, joten palasin nopsasti takaisin karsinaa, ennen kuin tyttö ehtisi nostaa katsettaan harjakopasta. "Vihdoinkin!” ajattelin, kun Rosa talutti minua tarhoja kohti. Hirnahtelin iloisesti, ja otinkin lopussa pienen varaslähdön. Tyttö ei kuitenkaan jaksanut alkaa tapella kanssani, ja jätti minut syömään heinää kamujen kanssa. Ehkä näin tarkemmin ajateltuna kilttinä olo ei ollutkaan niin kamalaa, saihan sillä osakseen paljon silittelyä. Olen kuitenkin jekkuponi henkeen ja vereen, enkä ole tästä muutamaan hetkeen muuttumassa yhtään mihinkään. Tsau! //Tällä kertaa vähän lyhyempää tarinaa, jotenkin tuo hevosen näkökulmasta kirjoittelu on hirveän hankalaa mulle! Sinten kommentti
Kappas vaan, Andy ei toteuttanutkaan (tällä kertaa) juonikkaita suunnitelmiaan! Esteet olivatkin paljon mielenkiintoisempia Toivottavasti Andy ei pääse seuraavallakaan kerralla juonittelemaan sinua alas selästään.
Ei tästä tarinasta huomannut ollenkaan, että hevosen näkökulmasta kirjoittaminen olisi sulle hankalaa! Hauskaa kuvailua Andyn mietteistä: tällaista juonimista ei ihminen osaakaan arvata. Onnistuit tekemään hauskan juonenkäänteen, kun kentälle tuotiinkin esteitä ja Andy luopui pukittelusuunnitelmistaan. Pehmeä huumori nosti hymyn huulille monta kertaa!
"Katselin vierestä, kuinka hoitajani orjani suki kuninkaallista karvaani."
-> "Orjani" sanan voisi laittaa sulkuihin tai eristää muusta lauseesta vaikka ajatusviivoilla.
-> "Katselin vierestä, kuinka hoitajani (orjani) suki kuninkaallista karvaani."
-> "Katselin vierestä, kuinka hoitajani – orjani – suki kuninkaallista karvaani."
16,80v€ |
|
|
|
Post by Rosa on Dec 7, 2015 19:30:44 GMT 2
Välillä hyvin, välillä (hyvin) huonosti
”Oot sä ihan varma ettet ota sitä satulaa?” Minkki irvisteli Andyn saadessa minut jo toistamiseen alas. ”Hei kyl mä pärjään, lähettäiskö nyt vaa?” vastasin suu tiukkana viivana. En enää todellakaan rupeaisi nössöilemään, minähän olin Minkin alun perin maastoon pyytänyt. Mutta varsinkin nyt, kun vilpoisena päivänä hevoset ovat entistä säikympiä, meinasin kuolla kauhusta jo ennen matkaan lähtöä. Päästyämme matkaan olin jo vähällä luovuttaa. Andy potki, näykki edellä kulkevan Majurin häntää, yritti ryöstää ja pukitteli. Posket helottaen yritin riuhtoa ohjista, tuloksetta. Itkuhan siinä meinasi tulla, ja päädyimmekin Minkin kanssa yksimieliseen päätökseen; kääntyisimme takaisin tallille. Kuljin kiltisti (hemmetin noloahan se oli, pitäishän mun saada ponini aisoihin) Minkin johdattelemana takaisin tallin pihaan. Purettuani kiusallisen hiljaisuuden vallitessa Andylta varusteet, ryntäsin tallivintille ja lukittauduin vessaan. En edes jaksanut yrittää peitellä lohduttoman itkuni kantautumista kolmen kilometrin säteelle, itkeä tihrustin vain. Kohta kuulin ovelta koputuksen; tulija oli Minkki. Avasin oven hänelle ja hautasin kasvoni käsiini, en haluaisi tytön näkevän suttuista naamaani – ripsiväri valui vanana poskilla ja rajaukset olivat karanneet omille teilleen. "Hei, älä itke. Mennään laittaa se pirulainen aisoihin nyt, jooko?” Minkki puheli, mutta en liiemmin innostunut ideasta. Päätin kuitenkin lähteä tytön mukaan, en kuitenkaan haluaisi luovuttaa. Yhteistuumin lähdimme hakemaan juoksutusliinaa satulahuoneesta, aikoisimme koittaa ratsastusta liinassa. ”No niin, nyt otetaan ihan rauhallista käyntiä alkuun vaan” Minkki huuteli kentän keskeltä minun istuessa satulassa kuin puupalikka. ”Rentoudu vähän, ei sen mitään enää pitäis jaksaa tehä, mehän irtojuoksutettiin sitä ainaki kymmenen minuuttii!” Sain itseäni ehkä vähän rentoutettua, mutta ei sitä kukaan täysjärkinen vielä ratsastukseksi kutsuisi – pelkäksi selässä kököttämiseksi korkeintaan. ”No niin, nyt ravia!” Minkki ohjeisti. Painoin tärisevät pohkeeni kiinni vieläkin ruutitynnyriltä vaikuttavan orin kylkiin. Yllätyksekseni Andy ei lähtenytkään hurjaa kiitolaukkaa maneesin ympäri, vaan nosti pehmeän, laadukkaan ravin, jota harvoin orilta irtoaa. Istuskelin tyytyväisenä kyydissä, loistaen kuin Naantalin aurinko. Mistä johtuikaan tuo melkoinen suunnanmuutos, oli se vain hyvä juttu. Otimme lopuksi vielä pienet pätkät laukkaa, jotka nekin menivät erittäin loistavasti. En edes voi sanoin kuvailla, kuinka ylpeä olin – vastoinkäymisistä huolimatta – karvaisesta pienestä ponipallerostani. Puin Andyn sen ihka uuteen lilaan toppaloimeen ja samanväriseen riimuun. Kyllähän se vähän prinsessalta näytti (ja välillä sitä olikin), mutta eipä ori näyttänyt olevan moksiskaan lookistaan, joten jätin sen tyytyväisenä syömään heiniä Majurin seuraan. Sinten kommentti
Voi ei, tänään taisi olla vähän kurjempi päivä...  Joskus hevoset osaavat olla tosi pirullisia, ja päättävät jekkuilla ihan olan takaa. Ei kannata olla pahoilla mielin, se ei ole sun syy jos Andy vähän kenkkuilee – ja hei, sehän kuuluu sen luonteeseen! Onneksi saitte Andyn kuitenkin aisoihin (kyllä kannatti yrittää uudelleen!) ja sait lähteä tallilta hyvillä mielin. 
Tämä olikin vähän surullinen tarina vaihteeki! Virheitä en juurikaan löytänyt, ja teksti oli siistiä ja helppolukuista. Hyvä! Pientä korjattavaa:
”No niin, nyt otetaan ihan rauhallista käyntiä alkuun vaan” Minkki huuteli kentän keskeltä minun istuessa satulassa kuin puupalikka.
-> Jos lainaus loppuu pisteeseen, piste korvataan lainausmerkkien jälkeen tulevalla pilkulla:
-> "No niin, nyt otetaan ihan rauhallista käyntiä alkuun vaan", Minkki huuteli...
16,80v€ |
|
|
|
Post by Rosa on Dec 8, 2015 19:26:55 GMT 2
Ihan tavallinen tallipäivä
Kun saavuin tallille, ilta oli alkanut jo hämärtää ja pienen pienet lumihiutaleet tanssahtelivat tuulessa. Kiirehdin sivutallin suojiin rajulta viimalta, ja ensimmäiseksi näkökenttääni osui tallin lattiaa lakaiseva Kasper.
”Hei, eiks tänään mahtanu olla mun iltatalli?” varmistin pojalta, joka oli selvästi syvästi keskittynyt työhönsä.
”Kyl se tais olla, mut mulla on ainaki koko ilta vapaata, et kylhän sä voit mennä vaik laittaa aisoihin tota pikku pirulaista”, Kasper virnisti viitaten Andyyn, josta tosin näkyi vain osa kaunismuotoista takapuolta.
”Viittisiksä oikeesti? Mulla olis kyl aika paljon tehtävää sen kans”, sanoin suuni vääntyessä väkisin iloisempaan ilmeeseen.
”Joo joo, lupaat sit vaan kertoo et kuin mont kertaa tipuit”, Kasper kiusoitteli. Tuhahdin, ja suuntasin askeleeni orin karsinalle. Poni ei korvaansakaan letkauttanut huomatessaan sivusilmällä tuloni, vasta kun työnsin käteni taskuuni ja nostin sieltä pari heppanamia, se kohotti päätään ja löntysti laiskasti luokseni. Olin päättänyt harjoitella tänään ihan perusjuttuja sileällä.
”Vielä raippa ja hanskat, sitten mentiin!” mutisin kärsimättömälle Andylle. Kun olin löytänyt raippani, nappasin orin ohjista kiinni ja kiskoin sen maneesiin. Sillä näytti olevan erittäin suuria ongelmia jalkojensa nostelussa, joten päätin taikoa siihen hiukan vauhtia napauttamalla raippaa. Andy päättikin otti siitä vesimelonit sieraimiinsa, ja alkoi pyöriä hullun lailla. Yritin rauhoitella sitä, mutta eihän se mitään auttanut. Kun lopulta sain sen pysymään millisekunnin sadasosan paikallaan, hyppäsin kyytiin salamannopeasti ja yritin parhaani mukaan saada tilanteen haltuun.
Temponmuutoksia käynnissä toisella sivulla, toisella käynnistä laukka ja laukassa keskiympyrä tempoa säädellen. Toistin tehtävän muutamia kertoja, kunnes olin täysin tyytyväinen. Laukka ei siltikään ollut vielä tarpeeksi eteenpäinpyrkivää, joten otin vielä muutamia reippaampia laukkapätkiä. Sen jälkeen hidastin puuskuttavan orin käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Andy oli käyttäytynyt tunnilla yllättävän hyvin, ja ehdin jo tuudittautua sen keinuvaan käyntiin. Minun sijaani ori oli tällä kertaa askeleen pidemmällä, ja ryntäsi – huomanneensa tilaisuuden tulleen – hurjaan kiitolaukkaan. En ollut kovinkaan hereillä, ja kohta löysinkin itseni maasta maistelemasta hiekkaa.
Hampaissani narskui hiekka vielä tallisakin, johon olin loppukäyntien jälkeen tullut purkamaan uljasta ratsuani. Kasper (joka tästä nyt tietysti vielä puuttuikin) virnuili taka-alalla sekoittaen samalla iltamössöjä Hurmokselle. Virnistin hänelle takaisin, ja menin auttamaan häntä iltatallin tekemisessä .
”No, mites meni noin niiku omasta mielestä?” Kasper kysyi nauraen.
”Haluuksä et mä autan sua täs vai en?” naurahdin ja tukin hänen alkavan puheensorinansa kädelläni.
Teimme iltatallin loppuun ja sitten suuntasimme tallivintille juttelemaan ja juomaan glögiä. Yllätykseksemme Sintekin oli siellä, ylhäisessä yksinäisyydessään. Hän näytti iloiselta saadessaan seuralaisia.
”Hei Sinte, ku kellokin on jo noin paljon, eikä me millään jaksettais lähteä kotio enää tähän aikaan, voitasko me jäähä tänne yöks?” Kasper kysyi hymyillen. Olin yllättynyt pojan puheista, juurihan hän oli puhunut vievänsä minut kotiin samalla kun itse lähti.
”Totta kai, ilman muuta!” Sinte ilahtui ja hymyili leveästi.
”Vierashuoneessa on sit vaan yks parisänky, mut kai te voitte molemmat nukkuu siinä?” Sinte jatkoi meidän katsoessa tosiamme hu*neina.
”Eiköhän se käy, kun kerran annoit meidän tänne jäädä”, vastasin, ja jäimme kaikki kolme juomaan kuumaa glögiä vielä joksikin aikaa. Taisimme lähteä Sinten talolle vasta kellon näyttäessä puoltäyötä, mahat täynnä pipareita ja kuuma marjajuomaa.
Razan kommentti
Huh, onneksi ei käynyt pahemmin, kun tipahdit selästä. Tuollaiset kiitolaukkapyrähdykset kyllä yllättävät kenet tahansa, varsinkin jos haaveilee muita asioita välillä Mukava kuitenkin kuulla, että sait Andyn kulkemaan ainakin hetkellisesti hienosti!
Vai Kasper naljailee sinulle? Onkohan ilmassa jotain....? :')
17,50v€
|
|
|
|
Post by Rosa on Jan 14, 2016 21:28:22 GMT 2
Kaulanaruhyppyjä Andyn kanssa hyppyjä pelkällä kaulanarulla. Poni toimi hienosti, kuski taas oli kahta kauheammin hukassa Paras poni  (PS. Mulla on kyllä pää!!!)  Sinten kommentti
Suuret pahoittelut kommentin viivästymisestä! Multa oli jäänyt tää merkintä ihan kokonaan huomaamatta 
Ihana kuva susta ja Andysta! Oliko alkutunnista haastavaa saada poni kulkemaan haluttuun suuntaan? Kaulanarulla ja ilman satulaa hyppääminen on kyllä tosi haastavaa - upeaa jos sait Andyn toimimaan Se kertoo loistavasta yhteistyöstä ja luottamuksesta.
Andy on kyllä just sun omistukseen sopiva poni!
16,30v€ |
|
|
|
Post by Sinte on Jan 30, 2016 12:03:59 GMT 2
|
|
Onneksi tallilta riittää innokkaita auttajia ja liikuttajia silloin kun oma aika on kortilla!
Andykin kulkee niin sievänä! Eipä näin onnistunutta otosta katsellessa millään arvaa, millaista hullunmyllyä treeni oli! 
Joskus hevoset osaavat olla tosi pirullisia, ja päättävät jekkuilla ihan olan takaa. Ei kannata olla pahoilla mielin, se ei ole sun syy jos Andy vähän kenkkuilee – ja hei, sehän kuuluu sen luonteeseen! Onneksi saitte Andyn kuitenkin aisoihin (kyllä kannatti yrittää uudelleen!) ja sait lähteä tallilta hyvillä mielin. 
Terveisiä kaikille Metsiksen tyypeille, jos satutte tänne tienne löytämään 
Aug 3, 2017 16:34:07 GMT 2
Jun 8, 2017 20:14:45 GMT 2
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
Mar 20, 2017 18:23:48 GMT 2
Mar 20, 2017 18:23:48 GMT 2
Mar 2, 2017 13:33:58 GMT 2
Feb 28, 2017 21:00:28 GMT 2
Mulla meni ihan ranttaliksi kurssien valinta, joten mulla luultavasti venyy lukio 4 vuoteen. Yksikään aine ei kiinnosta niin paljon että sitä haluaisi mitenkään kirjottaa ja koulumoti on muutenkin olematon kaiken muun keskellä :/
Feb 27, 2017 22:17:02 GMT 2