Äitienpäiväaaton siirretty rääkki, eli valmennus 17.5.

[Meiju]

Kuka haluaa olla äitienpäivänä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa? Ei kukaan, kyllähän minä sen tiedän!

Edit: Näköjään kaikki halusivat olla kunnossa, joten siirtäkäämme iloista tapahtumaa!

Näin ollen, pidän valmennuksen kolmelle ensimmäiselle ilmoittautujalle. Mennään kouluratsastusta ja siinä ah-niin-ihania istuntaharjoituksia. Satulan saatte laittaa selkään, rohkeimmat voivat jopa tulla ilman! Tavoitteena on saada se ratsu kulkemaan nätisti ja rauhallisesti, samalla kun ratsastaja näyttää elegantilta eikä oikeastaan ollenkaan perunasäkiltä!

Valmennus on tallin sisäinen.

Valmennukseen osallistutaan kirjoittamalla mukava pieni riipustus valmistautumisestasi, sekä ajatuksistasi ennen valmennukseen tuloa. Myös mahdolliset kauhunhetket ja seuraavan päivän tuskanparahdukset hyväksytään suoritusmerkinnäksi.

Viimeinen osallistumisaika on 17.5. kello 20.00.

Sinte jakaa osallistujille tunti- sekä tarinamerkinnät (tarinamerkintä vain jos suoritus on yli 200 sanaa pitkä). Tähti * nimen perässä kertoo, että merkinnät on päivitetty kaappiisi.

Osallistujat, 3/3
- Joanna & Sela *
- Silja & Helmi *
- Minkki & Majuri *

[Sinte]

Siirretäänkö päivämäärää vähän pidemmälle?

[Meiju]

Jeps, mä siirtelen tätä pikkasen, pakkohan sitä nyt on jonkun uskaltautua!

[Joanna]

Joanna - Sela


Nousin Selan selkään ja aloin säätämään jalustimia sopivan mittaisiksi. Valmennuksen pitäjänä toimi tallin oma valmentaja Meiju, joka oli juuri palannut lomaltaan jatkamaan valmentajan hommia. Hän kertoi samalla ensin hieman itsestään ja sen jälkeen lisää valmennuksesta. Olin kuullut juttua, että Meiju oli aika tiukka valmentaja, mutta se oli mielestäni ihan hyvä juttu, sillä silloin en päästäisi itseäni liian helpolla. Kun olin valmis annoin Selalle hieman pohkeita ja se lähti kävelemään reippaasti uralle. Sela oli jo alkukäynneissä aika energisellä tuulella, mutta toivoin että saisin tamman energian keskitettyä työskentelyyn.

Valmennuksen aiheena olivat istuntaharjoitukset ja Meiju käskikin heti tunnin alussa nostaa jalustimet kaulalle. Aluksi hän antoi vinkkejä oikeaoppiseen istuntaan ja korjaili suurimpia virheitämme. Teimme paljon erilaisia taivuttelevia tehtäviä, kuten voltteja ja loivia kiemurauria. Sela alkoikin tuntua koko ajan paremmalta ja sitä mukaa pystyin keskittymään myös enemmän omaan istuntaani. Omana ongelmanani olivat erityisesti kädet, sillä Meijun piti koko ajan muistutella minua nostamaan niitä ylöspäin ja pitämään oikealla paikallaan.

Onneksi Selalla on hyvin tasaiset askeleet, sillä muuten olisin varmasti ollut ravi- ja laukkatehtävissä todella pahassa pulassa. Ravissa ratsastimme pääosin kolmikaarista kiemurauraa ja ohjeena oli yrittää pysyä mahdollisimman rentona sekä joustavana. Aluksi se tuntui hieman hankalalta, mutta hiljalleen onnistuin rentoutumaan yllättävän hyvin. Sillä oli myös suuri vaikutus Selaan, sillä yhtäkkiä sekin alkoi rentoutua ihan uudella tasolla. Laukkaa otimme keskiympyrällä kumpaankin suuntaan ja teimme samalla erilaisia tasapainoharjoituksia.

Olin positiivisesti yllättynyt valmennuksesta, sillä sain todella paljon uusia vinkkejä oman istuntani parantamiseen. Valmentajana Meiju oli ollut vaativa ja välillä kaikki tuntui ihan mahdottomalta, mutta toisaalta se johti myös hienoihin pätkiin sekä onnistumisiin. Olin iloinen, että ilmoittauduin valmennukseen mukaan, sillä en ollut tajunnutkaan kuinka ruosteessa oma istuntani oli. Nyt tulevaisuudessa pystyn paljon helpommin kiinnittämään huomiota istuntaani myös itsenäisesti ratsastaessa.

[Minkki]

Mukaan! 

Minkki - Mörkövaaran Majuri

Katsotaan, mitä tästäkin tulee.. :'D

[Silja]

Silja - Helnia

Kesäkuntoon läskit!
Meijun valmennus-

Painaisin kypärän päähäni ja annoin pusun hupparini vetoketjua havittelevan Helmin turvalle. Olin puunannut ponin aivan viimeisen päälle, sillä olimme menossa ekaa kertaa ihan oikeaan valmennukseen. Nyt kun äitienpäivän istuntavalmennus oli siirretty toiselle ajankohdalle, pääsin myös minä liittymään mukaan. Valmennuksen tuli pitämään Metsälammen kotivalmentaja Meiju, joka oli tosin ollut lomalla, enkä minäkään muistanut kuulleeni hänestä aikaisemmin.
    Pujotin suitset Helmin päähän ja kiinnitin kaikki remmit. Silitin ponin kaulaa ja pyyhkäisin irtokarvat pois. Helmi oli varsinainen kävelevä karvakasa, sillä paksumpi talvikarva alkoi jo havista pois. Välillä tosin tuntui, ettei irtoavat karvat lopu koskaan. Helmi näytti nyt kuitenkin paljon sirommalta ja hienommalta, kun se ei muistuttanut niin paljon lähinnä issikkaa parran ja jokapuolelta sojottavien karvatukkojen kanssa.

Vetäisin hanskat käteeni ja raipan kainalooni, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Helmiä kentälle. Ihanaa, kun kenttäkin oli jo ihan kuiva ja ratsastuskunnossa, lukuunottamatta yhteen kulmaan eilisen sateen jäljiltä muodostunutta pientä lätäkköä. Kiepautin Helmin kentän aitojen sisäpuolelle ja moikkasin ylimmällä laudalla istuvaa Meijua. Pysäytin Helmin kaartoon ja laskin jalusimet molemmilta puolilta. Valmennukseen olisi saanut osallistua myös ilman satulaa, mutta ajattelin päästä tänään helpommalla ja laittaa suosiolla satulan selkään. Mahdollisesti voisihan jalustimet aina nostaa kaulalle tarvittaessa.
    Helmi seisoskeli kiltisti paikoillaan sillä välin, kun säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. Kiristin vielä satulavyön, jonka jälkeen päästin Helmin kävelemään pitkin ohjin uralle. Helmi katseli korvat hörössä tielle, josta paraikaa kääntyi punainen volvo tallin pihaan.

Kentälle ilmestyi pian myös valmennuskaverini Minkki sekä Joanna. Aloitin ottamaan ohjia tuntumalle ja ratsastamaan Helmiä avuille. Tein uralle muutamia pysähdyksiä ja voltteja ja väistätin sitä siksak-kuviolla pitkillä sivuilla. Helmi tuntui tapansa mukaan vähän hitaalta, mutta ohjalle se oli yllättävän hyvä. Annoin Helmin kulkea hieman kevyemmällä tuntumalla ja laitoin ensimmäiseksi tavoitteeksi saada sen pohkeen eteen. Otin tammaa aina muutaman askeleen verran lyhyeen käyntiin, ja muutaman askeleen pyysin sitä kulkemaan reippaammin.
    Pikkuhiljaa siirsin Helmin raviin ja aloin keventää sitä alkuverryttelyksi. Helmi ravasi tasaisesti, mutta ei viitsinyt juuri nostella jalkojaan. Napautin pari kertaa ponin takapuolelle herätelläkseni sitä, ja sainkin vastaukseksi jo paljon reippaamman ravin pienestä niskojen nakkelusta huolimatta. Ravasin kevyesti molempiin suuntiin ja jäin sitten ympyrälle toiseen päätyyn. Katsoin, että väistin vielä ravissa työskenteleviä Minkkiä ja Joannaa, jonka jälkeen nostin laukan. Helmi nosti hieman hitaan laukan, mutta napauttaessani vähän napakammin pohkeella tamma lähti pidemmälle askeleelle häntäänsä huiskauttaen.

Verryttelyn jälkeen siirsin Helmin käyntiin ja annoin sen kävellä vapain ohjin. Odottelin vielä hetken, että muutkin olivat verrytelleet, jonka jälkeen otimme ohjat takaisin käteen ja aloimme työskentelemään. Meiju käskikin suorilta nostaa jalustimet kaulalle, ja tulla koko kentän levyistä kolmikaarista kiemurauraa. Toiselle pitkälle sivulle hän asetti tötterön, jonka sisäpuolelta kolmikaarisella olevan tuli ratsastaa, jotta ei tulisi kolareita. Vapaalle pitkälle sivulle Meiju käski tehdä itsenäisesti pieniä siirtymisiä ja pysähdyksiä.
    Nostin molemmat jalustimet satulan etukaaren eteen ja oikaisin itseäni satulassa. Lyhyen sivun keskeltä lähdin asettamaan Helmiä sisäänpäin ja tein puolikkaan pääty-ympyrän muotoisen kaaren toiseen päätyyn, jonka jälkeen suoristin, ja jatkoin ratsastusta vaihtaen asetuksen ja jatkaen vähän niinkuin keskiympyrälle.

Käyntityöskentelyssä Meiju käski minua pitämään vatsalihakset napakkana ja suoristaa yläselän ryhdin. Yritin parhaani mukaan istua ryhdikkäänä satulassa, mutta silloin tuntui, etten päässyt kovin lähelle hevosta. Aurinko paahtoi jo tosi lämpimästi, ja välillä tuntuikin, että olisi ihan kesäkelit. Helmi käveli korvat sivuilla ja se näytti ihan siltä, että nukahtaa hetkenä minä hyvänsä.
- Silja reippaampi käynti, Helmi on ihan puoliunessa, Meiju sanoi napakasti. Jouduinkin muistuttelemaan Helmiä aina silloin tällöin eteenpäin kulkemisesta napakamman pohkeen ja raipan avulla.
    Meiju käski meitä jatkamaan samaa ravissa. Myötäilin lantiolla ja ristiselällä Helmin tasaista ravia ja työskentelin sitä pienillä puolipidätteillä. Helmi asettui ja taipui kaarilla nätisti, ja ravissa kulki kivan tasaisesti ja rennosti, vaikka ei nyt ehkä sieltä herkimmästä päästä ollutkaan.

- Jatketaan sitten harjoitusravissa suoraan uraa pitkin ja tehkää muutama väistö tuolta päädystä keskilinjalta oikealle takaisin uralle. Käänsin Helmin Minkin ja Majurin perässä keskilinjalle ja aloin väistättämään sitä vasemmalla pohkeella. Tein muutaman napakamman pidätteen ulko-ohjasta ja autoin väistättävää pohjetta hieman raipalla. Loppujen lopuksi Helmi väisti ihan kivasti, mutta välillä sai käyttää väistättävää pohjetta ja pidättävää ohjaa hieman napakammin, jotta Helmi ei vain valunut lapa edellä uralle.
    Muutaman väistöpätkän jälkeen Meiju antoi meidän kävellä hetken. Valutin ohjaa sormieni välistä ja taputin sitä kaulalle. Poni pärskähteli rentona ja huomasin, että se oli jopa hieman hionnut kaulalta.
- Tuliko mun pikkuselle kuuma? hymähdin ja nojauduin halaamaan Helmiä kaulalta.

- Sitten ohja käteen, ja tullaan kaikki omille ympyröille, katsokaa suunnilleen, että kaikilla on samankokoiset ympyrät. Otetaan käynnissä ensin ympyräura kuntoon, Meiju ohjeisti. Jakaannuimme kaikki omille ympyröillemme kentälle. Menin Helmin kanssa tienpuoleiseen päätyyn, sillä Helmi kun ei kovin pitänyt toisista hevosista, en halunnut sen kanssa keskelle. Minkki ratsasti Majurin kanssa keskiympyrällä, ja Joanna Selalla toisessa päädyssä.
    Meiju käski työskennellä käynnin kuntoon, ja tehdä laukannostoja aina lyhyen sivun keskeltä, laukata puoliympyrää, ja siirtää sitten mahdollisimman nopeasti takaisin käyntiin. Siirtymisissä Meiju käski kiinnittää huomiota istuntaan, sillä laukka-käyntisiirtyminen ei onnistu ilman pohkeiden tukea ja jäntevää istuntaa.

Tarkastin, että Helmi oli pohkeen edessä ja avuilla, jonka jälkeen nostin laukan kentän keskustan puoleiselta lyhyeltä sivulta. Ympyrän toisella puoliskolla oli aita hieman avittamassa käyntiinsiirtymistä, kun taas nostossa joutuisi pitämään ponin suorana ilman ulkopuolista tukea. Helmi nosti kiltisti laukan, mutta Meiju käski tehdä ensi kerralla napakamman noston. Valmistelin siirtymisen huolella, mutta sain Helmin kunnon käyntiin vasta parin raviaskeleen jälkeen. Meiju painotti tässä tehtävässä vatsalihaksien olevan erityisen tärkeitä, joten joutuisin kiinnittämään niihin nyt huomiota.
    Helmin siirtymiset paranivat kaiken aikaa, ja pariin kertaan onnistuimme saamaan pari ihan tosi kivaa laukka-käyntisiirtymistä. Huomasin tosin, että vatsalihasten hallinta unohtui heti kun tärkeä siirtyminen oli tehty. Meiju käski seuraavasta nostosta jatkaa laukassa hetken aikaa ympyrällä, jonka aikana hän korjaili ratsukoiden perusistuntavirheitä. Itse sain moitteita huonosta ryhdistä sekä käsistä, jotka karkasivat kaulan väärille puolille.

Meiju kehaisi vielä kaikkia hyvästä ja nätistä ratsastuksesta, jonka jälkeen salli meille loppuverkat. Pudotin jalustimet takaisin ja aloin keventämään Helmiä hiukan pidemmällä ohjalla. Poni ravaili rennosti uraa pitkin ja venytteli aina silloin tällöin kaulaansa.
- Silja ratsastit kivasti, silleen rennosti etkä turhaan häirinnyt Helmiä ja se näytti tyytyväiseltä. Muista vaan pitää myös keskivartalon lihakset käytössä ja vedä lapaluut yhteen niin ryhti suoristuu, Meiju neuvoi ja näytti peukkua. Hän antoi meille jokaiselle vielä henkilökohtaiset kommentit valmennuksen kulusta.
    Taputin Helmiä isosti kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Otin jalustimet pois jaloista ja pyörittelin nilkkojani tamman kylkien vierellä. Helmi pärski ja ravisteli päätään.
- Hieno poni, oot Helmi paras, kehuin ja kurotin kietomaan käteni ponin kaulan ympärille.

Vielä kun kaikki olivat keventäneet, Meiju ehdotti, että koko ryhmä kävisi kävelemässä loppukäynnit maastossa. Lähdimme perätysten, Meiju kävellen jonon ensimmäisenä, sitten Joanna ja Sela, toisena Minkki ja Majuri ja minä pidin perää Helmin kanssa. Otin varmuuden vuoksi jalustimet takaisin jalkaan, sillä koskaan ei voinut maastossa tietää jos poni vaikka säikähtäisi jotain. Se olikin jo todettu kerran kuukausittaisen tuntiryhmän tunnilla, kun Helmi ja Hali olivat rientäneet kiitolaukassa takaisin kotipihaan.
    Kiersimme lyhyen käyntilenkin Tallipolun ja Oikopolun kautta, jonka jälkeen palasimme takaisin tallipihalle. Taputin Helmiä kaulalle ja hyppäsin alas selästä.
- Mulla on kyllä vatsalihakset ihan jumissa huomenna, sanoin pyöräyttäen päätäni. Nyt kun ilmatkin olivat lämmenneet, niin ratsastuksessakin alkoi tulemaan oikeasti kuuma. Silloin talven 20 asteen pakkasilla sai pukea kymmenet välihousut ja ainakin kuudet villasukat, ja silti oli aina nenänpää ja varpaat jäässä.
- Sehän tässä oli tarkoituskin, vihdoin mä olen saanut tittelini lunastettua, kun ratsastajat valittaa kipeitä paikkoja, jess! Meiju virnisti.

[Minkki]

Meijun rääkki 17.05.2015.

Satuloin Majurin pikaisesti ja talutin sen kentälle. Ori oli pirteällä tuulella ja sääkin oli parhaimmillaan. Minua kuitenkin kauhistutti saapuessani kentälle ja noustessani Majurin selkään. Tänään tulisi kunnon rääkki, nimittäin Meijun valmennus.


Samantien meidät käskettiin lämmittelemään parilla kierroksella käyntiä ja sitten yksi kierros kevennettyä ravia. Majuri oli niin pirteä, etten meinannut saada sitä pysymään ravissa. Välillä tulikin yhteentörmäyksiä muiden hevosten kanssa, josta sain aikamoisesti nuhteita Meijulta.
» JALUSTIMET KAULALLE! » kuului kaamea huuto kentän keskeltä. Nielaisin ja vetäisin jalkani pois jalustimista nostaen ne hevoseni kaulalle. Majuri vilkuili taakseen ilkikurisesti ja heilautti päätään. Mulkaisin oria.
» Uskallatkin tehdä YHDENKIN tempun niin ei hyvää seuraa! » sanoin tiukasti. Majuri pärskähti vastaukseksi.

Pian saimmekin käskyn siirtyä raviin. Ratsastajien naamat muuttuivat kalmankalpeiksi heidän antaessaan pohkeita ratsuilleen, jotka kuuliaisina ja iloisina siirtyivät hölkkään. Kenttä täyttyi pomppivista perunasäkeistä ja kauhunvoihkaisuista minä kuoroon liittyen. Majuri ei häiriintynyt epätasaisesta menostani vaan pikemminkin innostui siitä enemmän ja kiihdytti vauhtia. Meiju jakeli ohjeita äänekkäästi kentän keskeltä ja hiki alkoi pursuta kypärän alta.
» Ravatkaa pitkän sivun keskikohtaan ja vaihtakaa laukkaan! Sitten pitkän sivun lopussa hidastatte suoraan käyntiin ja lyhyen sivun jälkeen raviin ja jälleen keskikohdassa laukkaan! » Meiju huusi. Edessäni oleva Helmi oli hieman laiskanpuoleinen ja rikkoi raville samantien laukkapätkän alkaessa. Sen ratsastaja huikkasi minulle, että voin mennä ohi ja siitä Majuri innostui. Seuraavaan hevoseen oli matkaa, joten se käytti tilanteen hyväkseen ja siirtyi oikeen kiitolaukkaan. Pompin hetken kuin vieteri ennen kuin sain sen viimein kiskottua käynnillä vaikkakin hieman lyhyen sivun puolella. 

Koko tunti oli vähän tällaista säätämistä Majurin energisyyden kanssa, harjoittelimme myös ympyröillä erilaisia väistöjä sun muuta kivaa. Jalustimia saimme käyttää vain alussa sekä kerran, kun jouduimme laukkaamaan kädet sivuilla. Majuri pärski ja pari pukkiakin pääsi tulemaan niin, että lennähdin sen kaulalle makaamaan. Meiju käski minun keskittyä paremmin ja niin tein. Onnekseni ori rauhoittui lopputuntia kohden eikä temppuillut niin kamalasti.
Viimeisen, kamalan väistötehtävän jälkeen Meiju salli meidän tehdä loppuverkat. Ratsastin hieman lähemmäs Siljaa, joka istui Helmin selässä ja voihki kivusta aivan kuten minäkin.
» Mä.. olen.. ihan kuollut! parkaisin ja valahdin Majurin kaulalle. Ori säikähti ja vilkaisi taakseen hätääntyneenä. Hymyilin väsyneenä ja taputin oriin kaulaa. Se oli ollut todella hieno tänään temppuilusta huolimatta.
Pian meidät laitettiin kaartoon ja koko kolmikko nousi alas hevosten selistä parahtaen.
» Todella hienoa ratsastusta kyllä tänään, vaikka hiomista on. Majuri olikin todella villillä päällä ja Helmi taas hieman laiskanpuoleinen... Sela oli sitä samaa vanhaa, kunhan tottuu noihin ääniin niin eiköhän sekin selviä... Mutta hienoa tytöt, nähdään taas joskus, jos uskallatte! Meiju nauroi ja toivotti meille hyvät päivänjatkot. 

Talutin Majurin talliin ja kävelin kuin pingviini viedessäni sen varusteita takaisin kuivaushuoneeseen. Sain osakseni vinoja katseita ja nauruntirskahduksia, joihin vastasin vain väsyneellä hymyllä. Harjasin Majurin kaikesta huolimatta läpikotaisin ja tarkistin, ettei hiertymiä ollut syntynyt ja puhdistin kaviot. Lopuksi syötin kullalleni puolikkaan näkkileivän ja rapsutin sen otsaa ennen kuin lähdin jäykin lihaksin kotiin.

// Ei ollut kamalasti mitään tekstiä ratsastuksesta, koska minulla ei ole hajuakaan minkälaisia istuntaharjoitukset oikein ovat. 8l \\

[Meiju]

Kommentit tulevat viimeistään huomenna!