Tapaninpäivän maastoPuin pesun jäljiltä tiukat, mustat ratsastushousut jalkaani. Olin saanut Sinteltä lahjaksi ihanan toppatakin sekä topparatsastushanskat, jonka lisäksi arvonnassa oli napsahtanut vaaleanpunainen harjapakki ja mahdollisuus kahteen valmennukseen. Olin tosi innoissani. Vetäisin vihreät villasukat ratsastushousujen päälle ja painoin jalkaani nauhalliset talviratsastuskengät.
- Pääseepä Helmi nyt maastoilemaan paljon! Tänään onkin vaan vuorossa vähän vauhdikkaampi retki, Sinte puheli ja otti Bellan varusteet syliinsä.
- Jep, tää tuleekin olemaan ensimmäinen maasto Helmillä. Niistä valmennuksista muuten vielä.. että onnistuisiko sellanen valmennusviikonloppu mulle ja Helmille vaikka kolmas ja neljäs päivä ens kuussa? Jos lauantaina esteet ja sunnuntaina koulu? kysyin ja pomppasin kaapilleni. Vetäisin Sinteltä saamani toppatakin hymyillen päälleni ja kurotin kaapin ylähyllyltä mustan pussin, jossa säilytin kypärää ja hanskoja.
- Joo, toki. Se kävisikin oikein hyvin, Sinte nyökkäsi. - Kävisiko sulle lauantaina kymmeneltä ja sunnuntaina kello 11?
- Okei, vastasin ja painaisin kaappini oven kiinni. Painoin vaaleahihnaisen kypärän päähäni ja vedin topparatsastushanskat käteeni. Nappasin kainalooni ruskean yleisraipan ja otin Helmin harjapakin toiseen käteen. Kunhan vain ehtisin, pitäisi täyttää oma uusi harjapakkini ja laittaa vanha vaikka myyntiin tai säilyttää varastossa pahaa päivää varten. Kävelin tottuneesti Helmin karsinalle. Poni olikin ulkona, joten nappasin salmiakkikuvioiden riimunarun karsinan edestä ja vilkaisin Helmin tarhalle päin. Tamma kuopi maata sininen toppaloimi niskassaan. Foggy ja Zara härnäsivät toisiaan viereisessä tarhassa, ja täplikäs Jade katseli touhuja hieman kauempaa.
Talutin Helmin karsinaansa ja pyyhkäisin lunta pois sen loimen päältä. Helmi työnsi turpansa tapansa mukaan ensimmäisenä ruokakippoon, josta se hamuili aamuruoan tähteitä. Avasin loimen ristitykset ja vetäisin sen alas ponin selästä. Viikkasin toppiksen nätisti karsinan edessä olevalle pidikkeelle, ja kaivoin kumisuan Helmin harjapakista. Aloin pyörittelemään sillä rennosti ensin ponin kaulalta, ja etenin sitten takapäätä kohti. Sinte harjaili Bellaa viereisessä karsinassa hiljaa hyräillen. Vaihdoin puolta takakautta rapsutellen samalla Helmiä hännäntyvestä. Helmi siirsi painoaan toiselle puolelle ja vaihtoi lepuutettavaa takajalkaansa. Vaihdoin pian kumisuan pöläriin ja suin sillä ponin reippaasti läpi. Tarkastin vielä kaviot ja harjasin kavioharjalla huolellisemmin lumet ja liat pois vuohiskuopasta ja ruununrajasta. Heitin kaviokoukun harjapakkiin ja työnsin karsinan oven kiinni. Lähdin metsästämään varustehuoneesta pieniä heijastimia ponille, vaikkei nyt kovin pimeää ollutkaan.
Suuntasin huoneen perällä olevalle valkoiselle varustekaapille, jossa Elias häärikin jo heijastinlaatikolla.
- Jätäthän mullekin jotain kivoja? virnistin jo täysi-ikäiselle pojalle.
- Tokihan, mulla onkin tässä jo aika kasa, Elias naurahti ja vilkaisi laatikon reunan takana lojuvia heijastimia. Kumarruin sinisen laatikon vierelle, ja kaivoin sieltä Helmille kaikkiin jalkoihin suojat, jalustinheijastimet sekä rintaremmin, jonka keskelle oli tikattu heijastinnauhaa. Lisäksi otin itselleni vielä heijastinliivin.
Liu'utin mustan yleissatulan telineeltään ja otin Helmin suitset käsivarrelleni. Kiikutin ponin varusteet sen karsinan eteen ja aloin taiteilla heijastimien kanssa. Ensimmäiseksi kietaisin suojat Helmin kaikkiin jalkoihin, jonka jälkeen kiinnitin heijastimet jalustimiin. Irrotin huovan satulasta ja heitin sen Helmin selkään. Asettelin satulan punaisen yleishuovan päälle, ja kiinnitin siinä olevat tarralenkit vastinhihnoihin. Löysäsin vyötä toiseen reikään, jotta se olisi helmpompi kiristää toiselta puolelta. Kiinnitin rintaremmin klipsit satulassa oleviin metallirenkaisiin, ja toisen pään pujotin satuavyöhön ponin etujalkojen välistä. Sukelsin itse omaan heijastinliiviini ja nappasin suitset käsiini. Avasin ne ristityksestä ja lämmitin kuolaimia käsissäni. Kilttinä ponina Helmi suorastaan imaisi kuolaimet suuhunsa antoi kiinnittää remmit. Vedin kolmisormiset hanskat käsiini ja otin raipan toiseen käteeni, jonka jälkeen maiskautin Helmin liikkeelle. Käänsin ponini tallipihalle ja kiristin vyötä. Otin jalustimet satulan istuinosan päältä ja ponnistin selkään. Kiristin ensitöikseni satulavyön, mutta jalustimet tuntuivatkin jo sopivilta. Rapsuttelin Helmiä harjan juuresta ja odottelin, että muutkin olivat valmiita.
Vilja veti tämänpäiväisen maaston hoitoponillaan Leevillä, ja Sinte piti perää Bellalla.
- Okei, te osaatte varmaan toimia maastossa, joten ei tarvii sen enempää kertailla, meitä on aika iso porukka, joten ei saa jäädä liian kauaksi toisesta, Vilja sanoi. Järjestäydyimme siistiin jonoon ja lähdimme tallipihalta käynnissä lammelle päin. Viljan ja Leevin perässä tulivat Destiny ja Kisu, heidän perässään Ray Samilla, sitten Elias ja Hurmos, Aida ja Ellu, Antsu ja Finna, Rosa ja Foggy, minä ja Helmi, ja meidän perässä vielä Ruu, Dodo ja tietysti Bella. Taputtelin Helmin kaulaa ja annoin sen kävellä puolipitkällä ohjalla Foggyn perässä. Tamma käveli reippaasti, mutta rennosti, ja pärski silloin tällöin. Satulat narisivat ja hevosletkaa seurasi tasainen juttelu ja pari naurahdusta silloin tällöin.
- Emme me kovin kauas ehtineet, Sinte tuhahti takaa. Bella oli jo päättänyt pistää ranttaliksi, heittänyt pukin ja ampaissut suoraan Dodon häntään. - Sori, Dodo taisi järkyttyä pahemman kerran. Onneksi Ruu käyttäytyi medän takanamme kiltisti, sillä Helmi olisi saattanut vetää vesimelonin kokoiset herneet nenään, jos joku tulisi sitä paria metriä lähemmäs. Tamma ravisteli kuitenkin tyytyväisenä päätään, eikä välittänyt vaikka Bella järjestikin omia näytöksiään jonon hännillä.
Käännyimme lammen rannalta Harjulenkille, joka kulki rantasaunan takaa ja jatkoi metsään.
- Ravattaisiinko pikku pätkä? Vilja huudahti edestä.
- Joo, kuului tasainen myöntävä vastaus, joten Vilja siirsi Leevin rauhalliseen raviin. Takapää saikin mennä hieman reippaammin, jotta pysyimme hevosten perässä. Keräsin ohjat paremmin käteen ja painoin pohkeeni Helmin kylkiin. Tamma höristi korviaan ja nosti mielellään ravin. Helmi tuntuikin tänään hieman laiskalta, joten napautin raipalla sen takapuolelle, ettemme jäisi liikaa jälkeen Rosasta ja Foggysta. Ponit ravasivat pärskyen lumen peittämää tietä pitkin, kunnes Vilja siirtyi käyntiin. Helmi hamuili pidempää ohjaa, ja annoin ohjien liukua parin seuraavan stopparin verran. Käännyimme leveämmältä tieltä kapealle polulle, jossa pyysinkin Helmiä hieman reippaampaan käyntiin, jotta se ei laahustaessaan kompuroisi epätasaisella pohjalla. Helmi terästäytyi hieman, mutta osasi asettaa askeleensa niin, ettei meinannut lentää kertaakaan nenälleen.
- Mä en ookkaan koskaan käynyt täällä asti, tai oikeestaan mä oon vaan käyny kiertämässä tän lammen ja sitten sillon siellä joulukulkueessa, puhelin yleisesti ja oikaisin jalustimia jalassani.
- En mäkään, en oo edes maastoillut täällä Metsiksessä ikinä... niin paitsi siellä joulukulkueessa, Rosa sanoi ja taputteli Foggya takapuolelle.
- Tänään saattekin sitten ihan reippaasti mennä tytöt. Vilja vetelee aina sellasta kyytiä, että oksat pois! Kasper virnisti villisti Ruun selästä.
- Mulla on Helmi alla niin ei mua pelota, sanoin hymyillen ja nojauduin ponini kaulaan. Vilja tivahti jotain Kasperille, jolloin tämä sulki suunsa. Taputtelin Helmiä kaulalle, ja annoin sen katsahtaa jänistä, joka laukkasi karkuun puiden seassa.
Kävelimme metsän läpi ja ylitimme ison tien, jonka jälkeen siirryimme taas kapeahkolle polulle. Pienen V-mäen ylityksessä Helmi kompastui, mutta sai kasattua itsensä nopeasti.
- Nostelehan jalkojasi poni hyvä, käskin pohkeillani Helmiä hieman aktiivisempaan käyntiin.
- Kohta tullaan Mansikkaniitylle, siellä otetaan taas ravia! Vilja sanoi ja osoitti polun päässä näkyvää aukeaa. Keräsin jo ohjat paremmin käteen ja ratsastin Helmiä avuille.
- Ja ravia! kuului edestä komento ja alkupää lähti ravaamaan. Helmi höristi korviaan ja hyppeli innoissaan laukkaan.
- Prrr, pidättelin ponia. Helmi nykäisi ohjia, mutta suostui ravaamaan paksussa lumihangessa. Tamma joutui nostelemaan jalkojaan, ja sen tasainen ravi muuttui pompottavaksi.
- Eikä, tää tän ravi! Rosa kikatti keventäen Foggyn satulassa. Foggy korskui reippaan ravinsa tahtiin, ja jalat näyttivät joka askeleella käyvän vatsan pohjassa asti.
- Ja käääyyyyntiin, Vilja rauhoitti jonon kulkua. Helmi ei olisi malttanut vielä kävellä, vaan se hieman vastusteli pidätteitä.
- Seuraavaks tullaan laukkapellolle ja siellä sitten laukataa vähän reippaammin, Vilja sanoi virnuillen. Nousin jalustimille seisomaan ja yritin kurkkia peltoa muiden ratsukoiden takaa. Puiden takaa pilkotti aukea, jota peitti koskematon hanki. Jes!
Keräännyimme kaikki pellon reunalle, jossa Vilja antoi pari sääntöä.
- Voitte laukata aika vapaasti tuonne päähän, mutta kenenkään päälle ei saa ratsastaa, eikä saa tippua pahasti, eikä heittää kuperkeikkaa ponin kanssa, Vilja sanoi topakasti. - Mutta okei, tuolla päädyssä nähdään sitten, Vilja sanoi vielä ja siirsi poninsa ravin kautta laukkaan. Käänsin Helmiä hieman pois suurimmasta ruuhkasta ja nostin laukan. Helmi pinkaisi laukkaan korvat hörössä ja paineli polvenkorkuisessa lumihangessa. Otin tukon harjaa käsiini ja siirsin painoa jalustimelle. Lumi pöllysi naamalleni enkä nähnyt juuri eteeni, mutta Helmi nelisti hyväntuulisena hangen läpi. Onneksi ponilla ei ollut tapana pukitella, mutta vauhdista se tykkäsi. Ruu ja Kasper tulivat rinnallani ja Bella yritti pinkoa pukkilaukkaa koko joukkion läpi, mutta Sinte piteli sitä hieman taaempana. Nautin täysillä pellolla laukkaamisesta, kunnes toisessa päädyssä jouduin pidättelemään Helmin raviin.
- Huh, se oli mahtavaa! hihkaisin ja taputin Helmiä kaulalle molemmin käsin.
- Apua, Foggy meni ihan tajun kovaa, Rosa huokaisi järkyttynyt ilme kasvoillaan. Bella steppasi rauhattomasti paikoillaan, mutta Sinte vain naureskeli ponin kotkotuksille.
- Lähdetääs sitten takaisin tallille päin, Vilja hymähti ja ohjasi Leevin pellon reunalta lähtevälle hiekkatielle.
Annoin Helmin hieman venytellä kaulaansa ja otin jalustimet pois jalasta. Pyörittelin nilkkojani ja rapsuttelin Helmiä sään vierestä. Helmi oli maastossa mukavan varma, ja sen selässä ei tarvinnut koko ajan olla varpaillaan. Ohitimme raviradan ja menimme vielä ison tien yli, jonka jälkeen kiersimme Oikopolun ja Tallipolun kautta takaisin tallille.
- Tosi kiva reissu oli, kiitos kaikille, Vilja sanoi. Hän taputti Leeviä kaulalle ja hyppäsi alas hevosensa selästä. Heitin raippani maahan Helmin vierelle ja taputin ohjia nykivää tammaa. Tulin alas selästä ja nostin jalustimet satulan päälle sekä löysäsin vyötä.
- Hieno, Helmi, olit ihan paras! huokaisin ja halasin tummaa ponia. Helmi pärskähti ja ravisteli tyytyväisenä päätään. Nappasin raippani ja talutin Helmin sivutallin viereen. Riisuin ponilta satulan ja rintaremmin ja nostin ne karsinan edessä olevalle taitettavalle telineelle. Käänsin Helmin karsinassaan ja otin siltä suitset pois.
- Ne omenat on muuten sun kaapin vieressä varustehuoneessa, jos haluat antaa, Sinte hymyili ja nosti Bellan satulan karsinan eteen.
- Joo, Helmi on kyllä ne tänään ansainnutkin! hymyilin ja vilkaisin Helmiä, joka hankasi silmäkulmaansa ruokakipon reunaan. Tamma oli hieman hionnut, joten pitäisi laittaa sille vielä loimi niskaan huolellisen harjauksen jälkeen. Otin kaviokoukun harjapakista ja kävin irrottelemassa tilsat ponin kaviosta, jotka sinne olivat maaston aikana kertyneet. Vaihdoin kaviokoukun lyhytjouhiseen punaiseen harjaan, jolla suin Helmin kuolellisesti läpi. Erityisesti poni oli hikinen kaulasta, ryntäiltä ja satulan kohdalta. Harjasin karvat suoriksi molemmilta puolilta, ja heitin suojat karsinan ovelle. Painaisin alaoven kiinni ja vein Helmin varusteet paikoilleen. Pesin kuolaimet ja ristitin suitset koukkuunsa, ja satulan nostin telineelleen. Etsin ruudullisen fleeceloimen loimihyllystä, Helmin paikalta, jonka kävisin vielä heittämässä ponin niskaan. Kävin kuitenkin ensin kaapillani, jonne laitoin raipan, hanskat sekä kypärän. Huomasin suuren muovipussillisen omenoita kaappini vierestä, ne olivat joululahja Sinteltä Helmille. Helmille ne maistuisivat varmasti, joten nappasin pari omenaa mukaani. Otin lopulta loimen syliini ja palasin Helmin karsinalle.
- Katsos, mitä mä toin sulle, sanoin ja näytin omenia käsissäni. Helmi höristi korviaan ja kurkotteli karsinan ovelle. Ojensin omenan ponin turvan alle, ja hetken sitä hamuttuaan, Helmi sai haukattua palan. Syötin toisen omenan kädestäni ja toisen pudotin ruokakippoon. Helmi seurasi reippaasti perässä ja hotkaisi toisenkin omenan pian. Levisin fleeceloimen tamman selkään ja kiinnitin sen ryntäiden edestä sekä vatsan alta.
- Oivoi, Helmi. Oot ihana! halasin Helmiä ja annoin sille ison pusun poskelle.
--
Tää on myös Helmin hoitopäiväkirjassa