|
Post by Sinte on Oct 28, 2014 20:58:06 GMT 2
Olen järjestänyt Metsälammen porukalle reissun – pääsemme tutustumaan parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan virtuaalitalli Köppääseen. Tallin nimi Köppäänen tarkoittaa pohjanmaan murteella heikkoa, hieman lapsenomaista kyhäelmää, kuten tallin omistaja Laura Niemi kertoi puhelimessa. Köppäänen on pieni piirrostalli, joka sijaitsee väkiluvultaan pienessä Länsiluhdan kylässä kauniilla luonnonpaikalla. Me pääsemme Metsälammen porukan kanssa tutustumaan Köppääsen talliporukkaan ja itse talliin lauantaista sunnuntaihin kestävällä viikonloppureissulla! Köppääsessä meille on luvattu järjestää paljon mukavaa yhteistoimintaa sekä maastoretkiä Länsiluhdan upeisiin maisemiin. Laura on luvannut järjestää osallistujille myös mielenkiintoista yllätyspuuhaa sunnuntaipäiväksi! Tarkemmista aikatauluista voi lukea ylempänä linkitetystä Köppääsen tapahtumakutsusta. Kuljetus vierailupaikalle lähtee Metsälammen pihasta 22.10. kello 8.30. Sinte tarjoaa ennen lähtöä tukevan aamiaisen, sekä tarpeen mukaan myös majoituksen edelliseksi yöksi. Matka Köppääseen kestää noin kaksi tuntia autolla. Mukaan voi lähteä kolme Metsälammen hevosta. Tällä hetkellä mukaan on lähdössä Åhltorps Mynte sekä Suhaylah al Najya. Metsälammen porukan osallistumisohjeet– Osallistu tässä alla omalla nimelläsi. – Osallistuminen tulee kuitata tarinalla tai piirroksella viikonlopusta (tarkemmat ohjeet Köppääsen kutsussa). Tarina voi olla myös lyhyt pätkä tai runo! Kuittaus tulee lähettää 23.11. mennessä tähän alle tai Köppääsen tapahtumakutsuun. Osallistujat (8/12*)*Enimmäisosallistujamäärä saattaa vielä muuttua. Sinte Cella Destiny Kasper Anna Amelie Aida Joanna
|
|
|
Post by Cella on Oct 28, 2014 21:02:44 GMT 2
Cella mugaan!
|
|
|
Post by Destiny on Oct 28, 2014 21:08:44 GMT 2
Destiny mukaan
|
|
|
Post by Kasper on Oct 28, 2014 21:19:57 GMT 2
Kasper ilmottautuuu!
|
|
|
Post by Anna on Oct 30, 2014 16:32:31 GMT 2
Anna mukaan! Ja voisko Halikin tulla 8(
|
|
|
Post by Amelie on Nov 2, 2014 1:50:59 GMT 2
Aijai, mitä tämmösestä olen kieltäytymään! (: Amelie kans!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 2, 2014 10:25:57 GMT 2
Aida myös.
|
|
|
Post by Joanna on Nov 2, 2014 10:56:31 GMT 2
Joanna mukaan
|
|
|
Post by Sinte on Nov 25, 2014 14:01:47 GMT 2
Köppääsen tapahtumakutsuun on päivitetty viikonlopun kulku!Olisi toivottavaa, että osallistujat piirtäisivät tai kirjoittaisivat pienen pätkän järjestetystä toiminnasta. Ei muuta kun kirjoittelemaan! Tuotokset voi lähettää joko tähän tai Köppääsen kutsuun, niistä saa hoitomerkinnät sekä pienet palkinnot.
|
|
|
Post by Amelie on Nov 25, 2014 17:12:17 GMT 2
Leluponi 22.11.
Porukka alkoi vetäytyä ruokapöydästä täyttä vatsaansa valitellen kohti tallia, ja niin päätin minäkin tehdä. Edellisenä päivänä oli satanut, joten ratsastuskenkieni pohjat päästivät hullunkurisen imaisevan äänen aina irrotessaan mudasta. Vierelläni kävelevät Aida ja Cella hihittelivät kummallisen äänen vaikutuksen alaisina. Leirin päänä toimivat Alina ja Laura tulivat perästä virnuillen. - Ette olisi ahmineet kaikkea, nuorempi vinoili parille Köppääsen vakionaamalle ja alkoi sitten jakaa ratsuja. Odottelin kiltisti jonossa ja kun tuli minun vuoroni, Laura hymyili. - Ja sitten... Amelia, tuo sanoi. - Amelie, korjasin hymyillen. - Ei hätää, siinä menee monet sekasin. - Aa, anteeks, luulin sua vanteeks, nainen vastasi pahoittelevasti hymyillen ja näytti tutkivan hevoslistaa. - Sulle on laitettu Kille, Laura ilmoitti ja osoitteli kuulakärkikynällä muutaman innokkaana ratsuaan odottelevan olan yli. Nyökkäsin ja kiitin ennen kuin lähdin etenemään jonon alta. Mutta mulla oli ongelma, en tiennyt minkälainen kyseinen hevonen oli, vaikka olinkin varmasti kuullut nimen aikaisemmin. Lähdin siis vanhaan talliin ja pujottauduin oviaukosta sisään. Kasper oli jo hakenut satulan rautiaan suomenhevostamman karsinan eteen, ja harjaili suomalaisen karvaa tyytyväisenä. Aidakin oli jo löytänyt oman ratsunsa, kullanvärisen puoliveriruunan. Muillakin hevosilla oli jo innokas puunailija karsinassa. Oli siis jatkettava matkaa.
Olin jo avaamassa uuden tallin ovea, kun kuulin Sinten kutsun pihaton reunalta. Hölkkäsin rauhallisesti naisen luo, ja huomasin Halin hoitajan Annankin hymyilevän minulle. - Onko Killeä näkynyt? kysyin hieman hätäisesti. - Tuolla noin, Sinte sanoi ja osoitteli tarhan perälle, missä kirjava ori shetlanninponikavereineen käyskenteli. - Ai toi lehmäponski vai? kysyin ihan hyväntahtoisesti, vitsiähän tarkoitin heittää ponin väristä. - Rasisti, Anna naurahti selkäni takaa. - Ei... oon aika varma, että se on tuo ruunikko, Sinte mutisi hieman kummastuneen näköisenä. - MITÄ! mylväisin ja rupesin tutkimaan silmä haukkana kylttiä, jossa esiteltiin pihatossa majailevia poneja. Kille, ruunikko shetlanninponiruuna. s. 2008. Eikä! Annakin tuntui katselevan ratsuaan - joka osoittautui toiseksi shetlanninponeista - hieman kummastuneena. En ollut vuosiin ratsastanut shetlanninponilla, kyllä tuli nostalginen tunne kun hain sen pikkusatulan ja ne pikkuruiset suitset. Ihan kuin joskus omina ratsastuskouluaikoinani.
Kun varttia myöhemmin talutin ruunikon ponin urheasti keskelle tallipihaa muiden joukkoon, Kasper meinasi haljeta kahtia naurun voimasta. - SÄ ratsastat TUOLLA? jätkä tyrski ja meinasi tukehtua omaan kieleensä. Olisi tukehtunutkin, oikein sille. - Kyllä meissä kaikissa uskois olevan palanen ponityttöä, mutisin loukkaantuneeksi tekaistulla äänellä. - Toisin ku tommosilla snobeilla, jotka köpöttelee hienoilla laatusuomalaisillaan. - Toihan on ihan hyttynen suhun verrattuna! Kasper piikitteli vielä ennen kun tajusi pistää suunsa kiinni. Vasta nyt huomasin, että muillakin oli aika hauskaa, ja tutut metsisläiset taisivat kaikki hieman nauraa. Köppääsen edustajat tuntuivat olevan myöskin hu*neita, mutta syystä tai toisesta eivät nauraneet. Oliko se sitten se, etteivät he tunteneet minua, en osaa arvata. Urheasti laskin jalustimet niin pitkiksi kuin sain, mutta ne olivat silti liian lyhyet. Alina neuvoi ristimään jalustimen sään päälle, joten tein työtä käskettyä. Sain suunnilleen harpattua Killen selkään, mutta ihme kyllä uusi tuttavuuteni ei tuntunut olevan moksiskaan ylimääräisestä painosta.
Matka taittui madellen joukon hännillä Kari-lewitzerillä ratsastavan Sinten ja rautiaan shettisvillikon kaverikseen saaneen Annan kanssa. Kille oli superlaiska, ja sitä sai pakottamalla pakottaa eteenpäin. Sinte onneksi lainasi mulle raippaa, ei retkestä ois muuten mitään tullutkaan. Maastoesteillä Kille innostui laukkaamisesta, mutta kun näki pienen puunrungon joka oli tarkoitus hypätä, ruuna taisi tajuta että tämähän oli työntekoa ja pysähtyi sitten siihen paikkaan. Sinkosin tyylikkäästi pää edellä esteen yli, mutta sain otettua käsillä vastaan ja sen suurempaa vahinkoa ei tapahtunut. Edellä ratsastava Cella huusi kakkua kun nousin pölyisenä takaisin selkään. Näytin tuolle kieltä ja pakotin Killen kiertämään esteen, vaikka ruuna olisi halunnut jäädä siihen. Toinen este sujui ihan hyvin, vaikka olin varautunut pahimpaan. Laukkasuora meni luonnollisesti pipariksi, sillä laiska räsynukkeponini ei liikkunut metriäkään maaliviivalta. Kisan voittaja näytti minulle kieltä, ja kun irvistin takaisin, hän vain nauroi. Valitettavasti pian sen jälkeen saavuimme tallille. Oli ihanaa lopulta riisua lämpimän ponin satula ja makoilla pyöreää takapuolta vasten. Olisin voinut vaikka nukahtaa talvikarvaisen shetlanninponin viereen, mutta luvassa olisi seuraavaksi pihaleikkejä, enkä voisi missata niitä.
t. Amelie Sulla taisi olla reissussa hauskaa? Tosi kiva! Kille taisi palauttaa harrastuksen alkuaikoina kerätyt shettismuistot mieleen – onneksi et satuttanut itseäsi maastoesteillä! Palkinnoksi tästä 15v€, vaaleanpunaiset fleecepintelit sekä chapsit. -Sinte
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 28, 2014 11:28:30 GMT 2
Äääk, olin ihan unohtanut tän. Vieläkö kuittaus hyväksytään? Saattaahan se olla koiranpentukinNaksutin kieltäni, maiskutin suutani ja yritin olla nauramatta. Yllätystehtävänä meillä oli poniagilityä ja joukkoeeni, johon kuului Metsiksestä tutun Cellan lisäksi Köppäsen hoitajat Fleur ja Rosa, oli ensimmäisenä vuorossa. Poniksi olimme saaneet iki-ihanan, pommin varman, rauhallistakin rauhallisemman, pyöreän pullaponin Killen. Amelie oli edellisenä päivänä kipittänyt ponin kanssa maastolenkin ja ilmeisesti kuluttanut ponista kaiken energian sillä poni ei hievahtanutkaan. Summeri oli soinut aikaa sitten, aika juoksi, yleisö hurrasi, minä maanittelin ja poni seisoi tyytyväisenä paikallaan. Kaivoin taskustani kuivan leivän palan ja heiluttelin sitä Killen edessä. Poni höiristi korviaan ja venytti kaulaansa herkkua kohti. - Ehei, poni kulta, joudut liikkumaan, sanoin nauruani pidätellen ponille. Kille otti hiiitaan askeleen eteenpäin. Ja sitten toisen. Reippaalla maiskuttelulla ja leivän houkuttimella sain ponin lopulta liikkeelle. Ylitimme ensimmäisen puomin hyvin hitaasti, mutta tämän jälkeen sain houkuteltua ponin jopa ravaamaan. Kiersimme tolpan hienosti ravissa, Kille tosin törmäsi tolppaan mahallaan ja kaatoi sen kumoon. Kumoon kaatunutta tolppaa piti toki jäädä hieman ihmettelemään ja Kille kääntyikin vauhdilla ympäri. Itse olin menossa kolmatta puomia kohti, enkä yhtään valmis ponin käännökseen. Joten kun poni kääntyi, minä heikompana osapuolena menin auttamatta perässä ja kaaduin mahalleni tolpan viereen. Kuulin yleisön nauravan ja näin sivusilmällä, kuinka Cella löi kämmenellä otsaansa ja pidätteli nauruaan. - Sen Killen pitää aina tarkistaa kaikki erikoinen, mutta me ollaan yleensä suhtaudutti siihen siten, ettei olla välitetty, vaan jatkettu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin mielenkiintoinen ratkaisu tuokin, Laura sanoi. Nousin seisomaan, otin paremman otteen ohjista ja lähdin ohjaamaan Killeä kolmos tehtävää kohti. Maiskutin, heilutin leipää ponin turvan edessä ja juoksin kovemaa eteenpäin ja Kille lähti kuin lähtikin taas ravaamaan. Ylitimme kunnialla kolmannen puomin. Annoin leivän Killelle ja ohjat Rosan käteen. Rosa naksautti kieltään parikertaa terävästi ja lähti pujottelu tehtävälle. Poni totteli Rosaa erittäin kuuliaisesti. Se ravasi reippaasti eteenpäin ja taipui melko ahtaisiinkin väleihin helposti. Pujottelutehtävän jälkeen oli Cellan vuoro hallita pikkuista laiskaa ponia. Kille havaitsi pian, että päätyi jälleen melko tuntemattoman naisen käsittelyyn ja löi jarrut kiinni. Cella oli fiksuna hakenut raipan avukseen ja taputteli sillä ponia kylkiin. Kille reagoi Cellan taputteluun rapsuttamalla päätään Cellaan ja Cellan väistäessä ponin tasapaino horjui ja se kaatui polvilleen maahan. Killeä tämä äkillinen suunnan muutos ei haitannut vaan poni rapsutti päätään maahan. - Saattaahan se olla koiranpentukin, Cella sanoi naurunsa lomasta. Kun Kille oli rapsuttanut päätänsä riittävästi - ja Rosa oli käynyt potkimassa siihen vähän lisää vauhtia - poni ravasi kiltisti Cellan perässä tolpan ympäri. Puomin poni tulkitsi suunnattoman suureksi ja vaaralliseksi ja päätti katsoa parhaaksi olla menemättä sen yli. Cella tosin oli menossa puomin yli ja ponin äkkijarrutus sai tytön kaatumaan pepulleen. Meinasin kuolla nauruun, kun katsoin Cellaa istumassa puomin päällä ja Killeä joka hamusi Cellan huppua. Cella kuitenkin sai ponin ylittämään puomin, jokseenkin käynnissa ja siten, että kaikki neljä jalkaa kolahtivat puomiin. Viimmeisenä oli Fleurin vuoro. Jälleen kerran Kille toimi kuin ihmisen mieli. Se ravasi kauniisti kujassa puomien välissä ja heti kujan jälkeen Fleur sai ponin laukkaamaan ja parivaljakko ylitti viimmeisen puomin laukassa. Suorituksestamme huolimatta saimme raikuvat aploodit yleisöltä. Pikkuinen Kille ymmärsi aploodeista, että hänen vuoronsa oli nyt ohi ja suunnisti kohti Lauraa jolla oli iso porkkana säkki vierellään. Voi ei, Kille protestoi! Onneksi mukana sattui olemaan leivänkannikka, jolla poni saatiin... noh, hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Loistavaa, kiitos hauskasta kuittaustarinasta! Palkinnoksi saat 15v€, turvakypärän sekä timanteilla koristeltuja letityslenkkejä. -Sinte
|
|
|
Post by Joanna on Nov 30, 2014 18:23:49 GMT 2
Mukava maastoreissu Olimme saapuneet Köppääsen tallille Metsälammen porukan kanssa suunnilleen pari tuntia sitten. Aluksi tutustuimme tallin tiloihin perinpohjaisesti ja pidin Köppääsen tallialueesta kovasti, sillä se oli niin kotoisan tuntuinen. Tallin tiloihin tutustumisen jälkeen saimme eteemme todella hyvää ruokaa sekä tutustuimme samalla paremmin Köppääsen hoitajiin. He vaikuttivat kaikki todella mukavilta ja toivottivat iloisesti kaikki tervetulleiksi. Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli maastoreissu, jota olin odottanut innokkaasti. Maastoon sain ratsukseni kiltin ja osaavan new forest tamman lempinimeltään Karo. Hevoset olivat jo valmiiksi tallissa, joten niitä ei tarvinnut hakea tarhasta. Alta aikayksikön kaikki olivat valmiita ja olimme hevosten selässä tallipihassa valmiina lähtemään. Omasta mielestäni maastoreissu oli todella mukava, puhumattakaan hienoista maisemista. Ainoa haittapuoli taisi olla se, kun varsinkin pidempiä pätkiä laukatessa tuli todella kylmä. En ollut ilmeisesti tajunnut laittaa tarpeeksi lämmintä vaatetta päälle. Käyntipätkien aikana kaikki juttelivat toisilleen leppoisasti, ja mielestäni oli todella mielenkiintoista kuulla erilaisia juttuja Köppääsen tallista. Viimeinen laukkapätkä oli kylmästä huolimattakin maastoreissun kohokohta. Laukkasuoralle saapuessamme kaikkien hevosten korvat kääntyivät eteenpäin ja hevoset laukkasivat melkeimpä niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät. Ratsuni Karo oli oikein kiva uusi tuttavuus, sillä se oli niin kuuliainen sekä varma. Maastoreissulla ei onneksi sattunut sen kummempia kommelluksia ja minä ainakin pidin maastoreissusta suuresti. Maastoreissun jälkeen ohjelmassa oli pihaleikkejä. Ensin kuitenkin hoidimme ratsumme huolellisesti maastoreissun jäljiltä. Karo oli karsinassakin oikein mukava tapaus, joten sain sen suht nopeasti harjattua. Aluksi en meinannut muistaa mistä ovesta pitikään mennä, että pääsisin satulahuoneeseen, mutta kysyin satulahuoneen sijaintia yhdeltä Köppääsen hoitajista, ja lopulta löysin sen nopeasti. Kun kaikki olivat hoitaneet hevosensa pidimme pienen äänestyksen siitä, mitä pihaleikkiä pelaisimme. Lipunryöstö sai suurimman kannatuksen, joten arvoimme joukkueet sekä rupesimme pelaamaan. Viikonloppuna olikin kylmä, mutta maastoreissulla nähdyt upeat talvimaisemat lämmittivät mieltä. Ihanaa jos pidit reissusta, viikonloppu hurahti hurjan nopeasti! Palkinnoksi kuittaustarinasta saat 10v€, talviratsastuskengät sekä vaaleanpunaiset pörrösukat. -Sinte
|
|