Ellun päiväkirja

[Marie]

Nappikuulokkeeni soittivat NRJ:n lauluja tasaiseen tahtiin. Yritin vältellä kuoppia, mutta lähes jatkuvasti punaisen Joponi rengas tömähti vedellä täytettyihin kuoppiin, ja sitten vaan rapatessa roiskuu. Hevostytön sanomana ravatessa roiskuu.

Ellu pörähti kuuluvasti ja nosti päänsä taivaisiin. Tamma käänsi korvansa tötterölle ja hirnui. Sinä hetkenä kiitin pituuttani, jonka ansiosta sain Ellun kiinni. Talutin Suomenhevosta tallipihaa pitkin. Pian Ellu teki äkkipysähdyksen ja käänteli päätään epäluuloisena.

"Mikäs nyt tuli?" kysyin ja tuijotin maahan.

Pian näin pienen siilin kipittävän rahisevalla hiekalla.

"Ellu, pieni vauva", totesin Ellulle ja katsoin kerälle käpertyvää siilinpienokaista.

Pian siili lähti vetelemään pusikkoon lehdet rapisten.

Vetelin Ellun karvapeitettä pölyharjalla. Ruskeat karvat antoivat pölylle ilmaiset lähtöliput. Taputtelin mukavan oloista Ellua. Olin jäänyt ylitöihin, ja pääsin tallille vasta iltasella, joten käytävä oli hiljainen - lukuunottamatta hevosten heinänrouskutusta.



Pikaisuushoito tällä kerralla, oli vaan pakko päästä kirjoittamaan!
//puhelin teki varmasti jekut, ja muutteli sanoja/järjestystä

Sinten kommentti

Olipa kiva, lyhkäinen aloitusteksti! Loistavaa kuulla että ensitutustumisesi Elluun ja Metsälampeen sujui näinkin hyivn. On hyvä aloittaa rauhallisesti harjaillen, ennen kuin hyppää ratsaille – näin ystävyyssuhde pääsee rakentumaan hyvälle ja tukevalle pohjalle.

Oikein hyvä teksti kännykällä kirjoitetuksi Muistuttaisin kuitenkin hyvissä ajoin Metsälammella olleesta käytännöstä: hoitomerkinnän voi saada vain yli 200 sanaa mittaisesta tekstistä. Jottei sanoja tarvitsisi laskea sormin, siihen on olemassa yksinkertainen sana- ja merkkilaskuri. Muistathan seuraavalla kerralla!

lukuunottamatta
= lukuun ottamatta

9,50v€

[Venla]

ESTEITÄ


Tänään saavuin ensimmäisen kerran tallille omalla autollani. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja talsin talliin. Vein tavarat kaappiini ja lähdin kokoamaan maneesiin paria estettä. Latosin kentän keskelle 2 estettä, joista toisen asetin maapuomiksi ja toisen 40cm pystyesteeksi. Palasin talliiin ja lähdin hakemaan Ellua tarhasta. Se ravasi siellä ympyrää innosta puhkuen ja tuli luokseni nopeasti.

- No heippa, sanoin Ellulle ja rapsutin sen kaulaa. Ellu kurotti lämpöistä turpaansa naamaani kohti.
Talutin Ellun tallikäytävään ja kiinnitin sen siihen. Hain kaikki sen varusteet ja hoitotarvikkeet karsinan oveen. Aloitin harjaamalla Ellun. Ellu kuopi maata innoissaan eikä oikein olisi halunnut pysyä paikoillaan. Kavioiden putsauksessa se heilutteli jalkojaan niin vinhaa vauhtia, että sai jo vähän varoakin. Laitoin Ellulle jalkoihin suojat ja bootsit. Sitten nostin satulan sen selkään ja hups vaan, Ellu rauhoittui huomattavasti! Varmaan se tajusi, että pääsisi liikkumaan. Irrotin tavis satulavyön satulasta ja vein sen satulahuoneeseen. Kiinnitin Ellun satulaan panssarivyön, jota piti käyttää aina esteillä. Kiristin vyön ja sitten heitinkin jo ohjat Ellun kaulalle ja irrotin riimun sen päästä. Sujautin kuolaimet Ellun suuhun ja laitoin muutenkin suitset hevosen päähän. Sitten olimme valmiitä ja kävelimme maneesiin.

Nousin maneesissa selkään ja lähdimme kävelemään erilaisia sokkeloita ympäri maneesia. Ratsastimme muutaman kerran puominkin jo käynnissä. Ensin Ellu oli vähän ihmeissään, kun yhtäkkiä hänen edessään oli sellainen kummallinen kepukka, mutta innoissaan se kuitenkin aina askelsi yli. Sitten lähdimme raviin. Ellulla oli virtaa paljon, joten se ravasi korvat hörössä, kaula ylhäällä. Menin puomit pari kertaa ravissakin ja sitten otin laukan ja suuntasin pienelle esteelleni. Ellu hyppäsin sen huiman korkealta, joten yllätyin hieman! Menin esteen vielä muutaman kerran laukassa ja se meni hyvin.

Sitten nostin molemmat esteet 60cm korkuisiksi. Lähdin laukkaamaan niitä kohti ja Ellu hyppäsi ne vaivattomasti ja hienosti! Menin ne vielä muutamia kertoja. Kerran Ellu poukkoili senverran, että kielsi esteen eteen. Lopuksi otin ravin. Tein taas jotain ihme kiemuroita pitkin kenttää, kunnes annoin Ellulle pitkät ohjat ja kävelin vielä vähän.

Tämän jälkeen laskeuduin satulasta ja talutin Ellun tallikäytävälle. Otin siltä varusteet pois ja harjasin hevosen huolellisesti. Putsattuani kaviot levitin Ellun jalkoihin vähän linimenttiä! Sitten vein sen takaisin tarhaan.

Lopuksi menin kokoamaan esteet pois kentältä.

Sinten kommentti

Joskus on todella terveellistä hypätä hieman matalampia esteitä – näin pystyy keskittymään paremmin esteelle lähestymisiin ja hyppyihin, ja harjoittelemaan ratsastusteitä paremmin. Hyvä että muistit laittaa myös linimenttiä. Hevosen terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä tallityöntekijän tehtävistä

Virheetön pikkutarina, josta en löytänyt sen suurempaa korjattavaa. Kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että yksikköä ennen tulee aina välilyönti:

40cm = 40 cm

11,20v€

[Lilli]

Ellun kanssa ensitapaaminen 10.2.16

Pieni vanha automme kaartoi Metsälammen ratsutallin pihaan. Auriko on vasta nousemassa. Viileä hento tuuli puhalsi kasvoilleni astuessani ulos autosta. Astuin tallin ovesta sisään, haistoin hevosien ihanan tuoksun. Kukaan ei ollut vielä tullut tallille. Kuulin muutaman innostuneen hirnahduksen muunmuassa Ruun ja Majurin. Menin Ellun karsinan luo ja rapsuttelin Ellua. Ellu näytti juuri heränneeltä ja oli puoliunessa. Päätin tutustua Elluun hitaasti ja varmasti. n. 5 minuutin päästä hain harjat ja otin Ellun lämpimän loimen pois. Ensiksi otin pitkäjouhisella pölyharjalla suurimmat pöyt pois, kun mutaakaan ei ollut. Harjailin jonkin aikaa Ellua. Pääätin mennä taluttelemaan Ellua maneesiin, niinkuin Dodoa silloin siihen tutustuessani. Hain riimunnarun ja lähdimme kohti maneesia.

Astuimme maneesin suuresta natisevasta ovesta sisälle ja laitoin valot päälle. Aloitin taluttelemalla uralla muutaman kierroksen. Ellu oli rento sekä vähän laiskan puoleinen. Pikku hiljaa aloin tekemään pääty-ympyröitä pienentäen ja suurentaen. Kulman jälkeen kerran säpsähti outoa pamahdusta ja lähti raviin, mutta pysyi hallinnassa. Pikku ravi pätkiä suoralla uralla koitettiin, mutta ei kauaa menty kun Ellu lähti niin kovaa kuin jaloistaan pääsi kovemman pamahduksen seurauksena. Koitin pitää kaikin voimin kiinni narusta, mutta Ellu veti paljon vastaan ja seuraavaksi kuului pieni paukahdus polvieni osuessa maahan ja leukani osuessa maneesin pehmeälle pohjalle. Seuraavaksi kuului vain laukkaavan hevosen askeleet. Noustessani ylös tunsin kipua nilkassani ja näin ponin laukkaavan ympäri maneesia riimunnaru jaloissaan. Noin puolisen tuntia siinä meni ennen kuin sain Ellun kiinni. Ellu oli aivan hikinen juostessaan edes takaisin, mutta nyt on ainakin päivän liikutus tehty. 

Tällä kertaa pessyt Ellua, kun ei siihen ollut kauheasti tarvetta. Talutin Ellun karsinaan ja olihan siinä vierähtänyt tovi, mutta hoidon Ellun rauhassa loppuun. Vähän pesusienellä kaulaa viilensin, mutta jalkoja ei tarvinnut kylmätä. Laitoin Ellun hetkeksi käytävälle ja putsasin sen karsinan, vaihdoin veden/täytin ja putsasin sen. Katsoin ettei karsinaan jäänyt mitään ja päästin Ellun takaisin karsinaansa. Rapsuttelin vielä hetken Ellua, ja vein sen harjat varuste huoneeseen. Tarkistin vielä, että karsinan ovi oli kunnolla kiinni, sanoin heipat Ellulle, ja lähdin kohti ulko-ovea ja sammutin valot. Ulkona odotin hetken aikaa ennen kuin iskäny pääsisi hakemaan minut. Samalla mietin, että ratsastaisinko jo ensi kerralla jotain pientä tutustuakseni Elluun vieläkin paremmin. No, sen näkee ensikerralla! Oli kiva aamu ja vähän jännää toimintaakin sisältäen.
p.s tähän tekstin loppuun tulee väkisinkin jotain ihme linkkejä eikä niitä saa muokattua pois!

Locin kommentti:
Hepat viettivät pientä lomaa, eikä Sinte ole kerennyt/huomannut kommentoida tarinoitasi aikaisemmin, joten siitä puolestani suuret pahoittelut!
Tutustuit rauhallisesti Elluun, mikä on äärimmäisen hyvä asia vieraan hevosen kanssa. Hoitotuokiosi oli mukavan rauhallinen ja alkuun taluttaminenkin sujui mukavasti! Harmittavasti tamma hieman säikkyi ja pääsi vapaaksi ja olihan sillä selkeästi virtaa! Onneksi sait Ellun onnistuneesti kiinni, mutta jatkossa kannattaa varulta laittaa vaikka minulle tai Sintelle viestiä hankalammassa tilanteessa.

Tarinasi oli yleisilmeeltään siisti, mutta hieman outoja lauserakenteita se sisälsi. Lisäksi kuvailu elävöittäisi tarinaa paljon. Alle olen suurimpia kielioppivirheitä korjannut.

Kielioppi:
Kuulin muutaman innostuneen hirnahduksen muunmuassa Ruun ja Majurin.
-> Kuulin muutaman innostuneen hirnahduksen, muunmuassa Ruun ja Majurin.
Ilman pilkkua lause kuullostaa hassulta, pilkun jälkeinen sivulause tarkentaa päälausetta

niinkuin -> niin kuin
iskäny -> isäni

9.80v€
t. Loci

[Lilli]

Ekstratehtävä: "kirjoita tarina joka sisältää seuraavat sanat: jääkarhu, pingviini, pallomeri, laukkasuora, kuutamo.

Eräänä päivänä vastaani asteli suurikokoinen jääkarhu. Säikähdin, mutta se osoitti olevansa mukava, ja asettui maakaalle. Varovaisesti lähestyin jääkarhua ja silitin sitä. Se ei tehnyt muuta, kuin katsoi suurilla silmillään. Säpsähdin yhtäkkiä kun pohjettani puraisi pingviini. Hypähdin sivuaskeleen vasemmalle ja huusin kurkku suorana: "mitä ihm....." Se oli hyvin pieni pingviini, joka läpsytteli räpylöitään toisiinsa. Ihastuin täysin näihin pikkuisiin eläimiin (kyllä, jääkarhu on hyvin pieni ) lähdin kohti kotia.

Kotimatkallani kävelin laukkasuoran ohi. Laukkasuora oli juuri lanattu ja kisat olivat juuri alkamassa, en ehtinyt jäädä katsomaan kun minulla oli kiire kotiin. Kotona minua odotti uusi pienikokoinen pallomeri. Olin odottanut tätä hetkeä koko pitkän viikon! Pompin ilosta ja heittelin palloja joka suuntaan. Tämä oli elämäni paras hetki! Lukuun ottamatta eilistä iltaa. Eilen illalla olin katsomassa perheeni kanssa kuutamoa. Se kuutamo oli todella kaunis, ja sain siitä kuvankin ja päivitin sen someen. Tämä viikko on ollut täydellinen!

Toivon, että tämä sai olla aika epäaito ja hyyyyvin mielikuvituksellinen enkö tiiä pitiks tää kirjottaa tänne vai minne mut tässä nyt olis

Sinten kommentti

No johan oli tarina! Taisit nähdä aika vilkasta unta, tai sitten sulla on todella vilkas mielikuvitus

Muistathan, että hoitomerkintöjen tulisi jollakin tavalla liittyä hevosen päivään. Tässä päiväkirjamerkinnässä ei kerrottu ollenkaan Ellun päivästä tai tallipäivästä Metsiksessä Omat, Metsikseen liittymättömät tarinat voi sen sijaan julkaista yleisellä alueella siihen tarkoitetussa viestiketjussa.

Lisäksi muistutan, että tarinassa tulee olla vähintään 200 sanaa, jotta siitä saa hoitomerkinnän. Tässä tarinassa oli vain 178 sanaa, mikä jäi vain millin vajaaksi "vaatimuksesta". Sanat voit laskea sanalaskurilla kopioimalla tekstin tyhjään kenttään.

5,50v€

[Sinte]

Tarinakilpailut Katriinan tallilla (Helppo A)

Tarinaluokan tehtävä:

Katriina on antanut kilpailukutsuun väärän osoitteen, joten suurin osa kisaajista on hakoteillä. Ajat itsekin umpikujaan ja kohtaat muut kisaajat väärässä osoitteessa sillä kellonlyömällä, kun kisat olisi pitäneet alkaa. Miten tilanne etenee? Sisällytä tarinaan sanat kumihanskat, pitsipöksyt, ilonpilaaja, sankariteko & krumeluuri. Sanoja saa taivuttaa ja ne saavat esiintyä missä järjestyksessä tahansa

”Kolmen sadan metrin päästä – – – käänny vasemmalle.”
”Käänny vasemmalle.”

Ohitseni vilahtaa kyltti jossa lukee ”Suolenmutkan Lihamestarit Oy”. Pieni hymynkare kipristää suunpieliäni ylöspäin – kunnes taas muistan minne olen matkalla; kisapaikalle suomenhevostammani Ellun kanssa. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi ja nielaisen. Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi kisannut tämän tamman kanssa!

”Sadan metrin päästä – – – olet saapunut päämäärään.”

”Mitä he...”. Käännän autoni Suolenmutkan Lihamestarien pihaan ja vilkaisen navigaattoria oudoksuen. Edessäni avautuu asvaltilla päällystetty parkkipaikka ja tiilitönö, jonka oven yläpuolella keikkuu koristeena (puinen) sianpää. Pihassa tönöttää muutama muukin ratsukko valkoisissa kisahousuissa. Yhdellä ratsastajalla on mukanaan valkoinen puudeli jonka pitsipöksyt lepattavat yltyvässä tuulessa.

”Krhm. Anteeksi... täälläkö ne kisat oli?” punaruunikkoa hevosta taluttava iäkkäämpi nainen kysäisee varovasti ja korjaa timantein koristellun kypäränsä asentoa. Fiinisti pukeutunut rouva taisi olla myös valkoisen puudelin omistaja.
”Näyttääkö siltä? Fileepihvien leikkauskisat on vasta toukokuussa Helsingissä”, mies rehahtaa nauruun.
”Aijaa, me luultiin et ne on tänä viikonloppuna täällä”, toinen nainen vaalean ponin kanssa huikkaa.
”Lopettakaa tommonen vitsailu, kisojen pitäis jo alkaa!” iäkkäämpi nainen jatkaa kiukkuisena.
”Senkin ilonpilaaja!” ponin omistaja räkättää.
”Minä olen tullut tänne kilpailemaan! Missä ne kisat nyt on, meikitkin leviää ja nuttura sotkeentuu tässä tuulessa!” puudelin omistaja loukkaantuu selvästi ja nyrpistää nokkaansa.
”Krumeluurit voi mennä kisaamaan lämmitettyihin maneeseihin!” joku kiljaisee.

Samassa pihaan ajaa kolmas auto, jonka kyydistä hyppää Katriina aivan hengästyneenä:
”Anteeksi, anteeksi! Antakaa anteeksi! Laitoin kutsuun väärän osoitteen!”
Ratsukot vilkaisevat toisiaan ja repeävät naurunremakkaan. Puudelin omistajarouva narauttaa hampaansa yhteen niin kovaa että se kuuluu pihan perälle saakka, ja marssii nokka pystyssä takaisin säihkyvälle trailerilleen. Naurunremakka yltyy.

”Aikamoinen sankariteko Katriinalta!”

[Lilli]

Ensimmäinen ratsastus Ellulla 26.2.16

Taas tallilla. Vatsassani kihelmöi. Tänään ensimmäistä kertaa Ellun selkään. Minua jännittää hieman. No, tiedän kyllä, että se ehtii helpottaa hoitaessa. Suuntasin kohti Ellun karsinaa. Moikkasin Ellua ja lähdin hakemaan harjoja. Sidoin tiukasti Ellun narulla karsinaan kiinni ja aloitin hellästi pyöritellen kumisualla. Kavioita putsatessani mietin, miten yhteistyömme alkaisi sujua.

Hain Ellun satulan ja suitset. Laitoin suitset koukkuun ja satulan selkään. Kiristin satulavyön. En heti kireimmälle, koska kiristäisin sen maneesissa kunnolla. Laitoin kypärän päähäni hanskat käteeni. Avasin Ellun suitset paketista ja lämmitin käsilläni kuolainta, että Ellun olisi mukavampi ottaa se suuhunsa. Laskin riimun kaullalle, ohjat perään. Laitoin myös kuolaimet suuhun, remmit kiinni. Olin lähtövalmiina. Vähäsen siinä jännitti taluttaessani Ellua tallista ulos maneesiin.

Maneesissa otin jakkaran mukaani oven vierestä ja talutin Ellun maneesin keskelle. Kiristin satulavyön ja katsoin jalustimet. Ponnistin itseni kevyesti jakkaralta selkään. Jalustimet olivat sopivat, vyötä ei tarvinnut kiristää, joten lähdin lampsimaan uralle. Jonkin aikaa siinä pitkillä ohjilla käveltyäni otin ohjat tuntumalle ja aloin taivutella volteilla. Voltteja tarpeeksi tehtyäni totesin:"kylläpäs sä meet tänään lujaa" Aloitin rauhallisen ravin isolla pääty ympyrällä. Aluksi pompin satulassa, mutta sain ravin tahdista kiinni ja se alkoi tasaantua. Parin ympyrän jälkeen lähdin ravaten suoralle uralle, jolloin vauhti kiihtyi pikkasen, mutta puolipidätteillä sain hidastettua rauhallisempaan raviin. Vaihdoin ravissa suuntaa ja menin hetkisen siihen suuntaan. Ravi onnistui mielestäni erittäin hyvin, joten päätin koittaa nostaa ala-kulmasta laukan. Vaihdoin pohkeitteni paikkaa ja löysäsin vähän sisäohjaa, tunnen allani Ellun nostavan tasaisesti laukan ja sama kuin ravissa, pompin hetken ennen kuin pääsin mukaan rytmiin. Kaiken kaikkiaan Ellun askeleet ovat täydelliset, kunhan osaan vain istua niissä. Siirryin ravin kautta käyntiin ja ja annoin pitkät ohjat mennäkseni välikäynnit. Kehuin vähäsen puuskuttavaa Ellua niin paljon, että meinasin horjahtaa kaulan ylitse maahan, mutta onkistun pitämään itseni selässä. Ohjat käteen otettuani taivuttelin erilaisilla kiemuroilla ennen kun nostaisin ravin. Nostin ravin kulmassa ja nosto meni mielestäni hyvin. Ravailin kiemuroita ja kaarteita itseasiassa aika kauan, siirryin lopulta suoralle uralle. Nostin kevyesti pohkeita painaen laukan. Laukkaan uralla suupielet melkein korviin asti. Loppuraveissa mietiskelin kovasti miltä tuntuisi hypätä Ellulla, kun laukkakin on niin liidokasta. Lopulta n. 50 minuuttia mentyäni annoin pitkät ohjat ja otin jalustimet pois jaloista. Tunti meni todella hyvin ja olen tyytyväinen sekä ylpeä Elluata. Lopilta kaarroin loivalla käännöksellä kentän keskelle ja laskeuduin alas. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet.

Tallin sisälle päästyäni vastaani tallusti Emmy.
"Hei!" Hän tervehti iloisella äänellä.
"Moi. Mitäs sä?" Vastaan posket punottaen kylmyyden aiheuttamana.
"Tallihommissa vaan. Sä ratsastit kenties Ellulla ekaa kertaa?" Emmy kysyy vastausta odottaen.
"Juu ekaa kertaa Ellulla. Meni tosi hyvin! Mut hei, mun täytyy nyt mennä, iskä tulee pian hakee, ja Elluki täytyy hoitaa pois" sanon leveä hymy kasvoillani.
"Heippa!" Emmy kävelee ulko-ovea kohti.

Talutin Ellun karsinaansa ja otin varusteet pois. Eihän Ellu kovin hikinen ollut, joten laitoi vain loimen päälle ja vein Ellun tarhaan. Ennen kun päästin Ellusta irti, Sanoin heipat ja annoin porkkanan, jonka löysin taskustani. Ellun mussuttaessa porkkanaa napsasin äkkiä kuvan. Päästäessäni irti Ellu ravaa riemuissaan portista sisään ja hörähtää hiljaisesti. Lähdän kävelemään autollemme ja samalla laitan Ellun kuvan instagramiin ja kuvatekstiksi: "tänään Ellulla ekaa kertaa ja meni ihan sika hyvin!❤️ Ihanuus"
Automme huristi pois tallin pihasta.

Sinten kommentti

Oikein mukavaa kuulla että ensimmäinen ratsastus sujui hyvin. Ellu on kyllä tosi mukava ratsu, mutta varsinkin esteistä se tykkää niin paljon, ettei vauhti ainakaan lopu kesken. Jos yhteistyösi Ellun kanssa lähtee sujumaan hyvin, voit osallistua tallin harjoituskisoissa helppoihin luokkiin!

Tarinasi oli mukavan pituinen, ja kappalejaot olit osannut ajoittaa sopiviin kohtiin. Jäin kuitenkin kaipaamaan tekstiin hieman lisää sisältöä! Pieni juoni tarinan sisälle ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Muutamia kielioppivirheitä löysin, korjaan ne tässä alla.

Voltteja tarpeeksi tehtyäni totesin:"kylläpäs sä meet tänään lujaa"
-> Kaksoispisteen jälkeen tulee välilyönti. Jos virke loppuu, se lopetetaan pisteeseen tai huuto-/kysymysmerkkiin.
-> Voltteja tarpeeksi tehtyäni totesin: "kylläpäs sä meet tänään lujaa".

n. 50 minuuttia -> noin 50 minuuttia
-> Tarinoissa kannattaa välttää mahdollisimman paljon lyhenteiden käyttöä.

15,30v€

[Lilli]

Toinen kerta Ellun selässä 7.3.16

Tällä kertaa tallille tullessani en ollut yksin.
Emmy tuli mukaani tallille, mutta koko matkan hän harmitteli kun Hän ei saanut enää olla Hurmoksen hoitaja.

Tallille päästyäni menin moikkaamaan Ellua tarhaan ja Emmy hurmosta, vaikka ne olivat aivan eri puolilla tallin pihaa.
Moikkasin ellua iloisesti: "Hei tyttöseni, onko ollut kivaa?" Ellu hörähti ja tönäisi hellästi turvallaan minua. "Käyn putsaamassa sun karsinan ja sit haen sut." Sanoin Ellulle lähtiessäni kohti Tallia. Emmy jäi vielä tarhoille.

Tallin ovelta meinasin törmätä naiseen joka naurahti ja hyppäsimme molemmat taaksepäin. "Ai moi, sä tulitkin jo. Aijotko ratsastaa taas Ellulla? Mun puolesta voit kokeilla jo puomeja jos haluat." Nainen vastaa, jonka tajuan olevan Sinte. Naurahdin itsekseni, että miksi en tunnistanut Sinteä heti äänestä.
"Juu! Tulin taas ratsastamaan ja voin kokeilla puomeja. Katson vain, että miten tyttö tänään menee" vastaan iloisesti kun olen sisäistänyt lauseen minkä Sinte sanoi. "Onnea ratsastukseen!" Hän toivotteli lähtiessään poispäin.

Hain kottarit ja talikon ja rupesin hommiin. Tulihan siinä vähän kuuma latoessani isot kakkakasat kottikärryyn. Lopulta siinä ei sitten kauaa kestänyt, tuumin homman hoidettuani. Putsattuani Ellun karsinan huolellisesti tyhjensin kottikärryt ja vein ne paikalleen, nakkasin lähimmän narun käteeni, porkkana taskuuni ja lähdin tallustelemaan kohti tarhaa viisi. Portilla otin porkkanan isosta taskustani ja menin tarhan sisälle. Ellu olikin tulossa jo vastaan ja tiesi, että minulla oli jotain hyvää mukanani ja näytti siltä, että tietäisi tästä ratsastuksesta tulevan sille mieluisaa. Tartuin riimusta kiinni ja laitoin narun siihen kiinni. Annoin pikkuisen porkkanan ja talutin Ellun talliin.

Solmin narun tiukasti ja huolellisesti niin kuin aina ennenkin. Emmy tuli luokseni Ellun harjat mukanaan ja sanoi "Tässä. Saanko auttaa sua?"
"Totta kai saat! Haluutko ottaa vaikka loimen pois?" Vastaan rauhallisesti pienen hymyn kera. Emmy nyökkää ja menee karsinaan. Emmyn ottettua loimen pois aloimme harjaamaan Ellua. "Ellu näyttää kyllä nauttivan." Sanon tyytyväisesti harjatessani kaulalta. Hetken siinä harjailtuamme päätin hakea satulan ja suitset. Ainiin ja jännesuojat myös!
En löytänyt Ellun satulaa mistään enkä tiennyt missä Sintekään on. "Äsh..." Mutisin itsekseni. "Emmy! Ootko nähny Ellun satulaa missään lähettyvillä?" Päätin kysyä, jos hän vaikka tietäisi.
"Onks se kadonnu? En oo kyl nähny sitä... Katoitko tarkasti satulahuoneesta?" Hän kysyy ihmeissään.
"Katoin katoin. Noh, mun täytyy varmaan mennää satulahuovalla ja loimivyöllä." Virnulen kohti Ellun karsinaa.
"Okei, putsaan viel Ellun kaviot ja laitan vaikka suojat." Emmy huikkasi pujahtaen karsinan ovesta sisään. Lähdin hakemaan huopaa ja loimivyötä. Eihän satulan katoaminen estäisi puomien menoa? Eihän? Menin karsinaan laittamaan huovan Ellun selkään ja vyön
ympärille. Emmy olikin jo näköjään ehtinyt laittaa Ellulle suitsetkin! Nyt siis suunta kohti maneesia.


Emmy avasi maneesin oven meille. Kävelimme rauhallisesti sisälle ja Emmy alkoi laittamaan meille eri värisiä puomeja pitkälle sivulle. Jouduin kuitenkin keskeyttämään hetkeksi ja pyytämään Emmyä punttaamaan minut selkään. Lähdin kävelemään uralle ja Emmy laittoi vielä pari puomia maahan. Menin pääty-ympyrällä hetken ja menin uralle ja menin puomit pari kertaa ja vaihdoin suunnan. Emmy istui aivan hiiren hiljaa katsomassa laidalta. "Onko sulla tekemistä? Voit ottaa pari kuvaa jos haluat." Sanon kovalla äänella jotta hän kuulisi minut maneesin toisesta päädystä.
"Juu, voin mä ottaa kuvia." Hän otti pinkki kuorisen iPhone 5s kännykkäni taskustaan ja tuli maneesin keskelle. Otin ohjat lyhyiksi ja aloin ravaamaan. Aluksi tuntui melko huteralta olla selässä ja aloin epäilemään puomeja, mutta lopulta sopeuduin raviin ja ei ollut epäilystäkään etten uskaltaisi muutamaa puomia mennä. Koitin keventää ilman satulaa ja hyvinhän se meni, joten kyllä minulta vatsa- ja jalkalihaksia löytyy. Päätin sitten tulla kevyessä ravissa puomit ja tunsin tamman kiihdyttävän ravia allani joten annoin muutaman puolipidätteen ennen puomeja. Samalla Emmy otti muutaman kuvan ja hymyilin leveästi kameralle. Päätin mennä nyt vain harjoitusravia, koska jalkani alkoivat sattumaan eli vielä kestävyyttä pitää harjoitella, jos haluan jatkossa vielä enemmän mennä ilman satulaa kevennettyä ravia. Tulin sen vuorotellen ravissa ja käynnissä. Vähän hankaluuksia oli saada Ellu siirtymään ravista käyntiin, mutta kyllä sekin sujui. En tiennyt, uskaltaisinko laukata. Menin lyhyet välikäynnit. Päätin tehdä muutaman ravi pätkän jälkeen pari laukannostoa. Hyvin ne menivät, mutta en ota enempää laukkaa tänään. Otan mielummin kunnolla laukkaa satulan kanssa. Ravasin vielä puomeja molempiin suuntiin ja taivuttelin volteilla ja pääty-ympyröillä. Lopulta menin ylipitkät loppukäynnit. Samassa Sinte astuu maneesin ovesta sisään: "ai päätitte mennä ilman satulaa?" "Joo, haittaako se? En löytänyt mistään Ellun satulaa. Se on kuin kadonnun tuhka tuuleen." Selitän epätoivoisesti Sintelle. "Haha! Vai että kadonnut! Siellä se odottaa kökötti varustehuoneen ja rehuhuoneen kulmalla odottamassa, että joku vie sen omalle paikalleen ja vein sen sitten sinne." Sinte nauraa räkättää kertoessaan minulle. " Jaa no en kai katsonut tarpeeksi tarkkaan. No en mä sitä enää tarvii, mutta ens kerralla sitten." Vastasin naureskellen. "Juu, raportoithan sitten mitä teitte? Tai no puomeja kyllä näköjään menitte." Sinte huikkas lähtiessään.
"En oikeesti löytänyt satulaa mistään! No, mutta mennäänkö hoitaa Ellu pois?" Kysyin kääntäessäni ponimuksen kaartoon ja taputtaessani sitä kaulalle. Emmy taas kerran nyökkää suuresti ja ääneti.

Tallissa hoidimme Ellun pois ja menin varustehuoneeseen viemään suitset, punaisen huovan ja loimivyön, Emmy toi harjat. "Siinä telineessä se satula sitten on. Ovi oli kyllä auki, jolloin en olis sitä voinu nähdä. Oompas mä ollut silti hajamielinen." Valittelin Emmylle.
"Niin, siinähän se on. Mut eihän siitä haittaakaan ollut, että menit ilman satulaa, eihän?" Emmy kysyy ihmetellen, että se olisikin ollut huonompi juttu.
"Eihän se huonokaan juttu ollut, mutta olisi kokeillut pari hyppyä jos olisin menny satulalla, ens kerralla sitten. Kun Sinte ehdotti et menisin johonkin helppoon luokkaan kisoissa." Mietiskelin.
Menin Ellun karsinan luo ja tarkistin ettei jaloissa tai missään ole haavoja, eikä Ellu ole hikinen. Laitoin saman loimen takaisin sillä mikä sillä oli aikaisemminkin. Rapsuttelin sitä siinä sitten hetkisen ennen kuin lähtisimme. Emmyn kännykkä värisee hänen taskussaan: "iskä soittaa." Emmy sanoi. "Moi! Häh? Miks? Jaa. Okei no tuu sitte sillon, okei mooi." Emmy puhui erittäin nopean puhelun ja toteaa: " iskällä menee viel puolituntia..."
"Jaa, no kai mä voisin sitten putsata vielä Ellun harjat." Totean iloisesti. Harjojen putsaus vie noin kymmenen minuuttia ja päätän vielä lakaista lattiat. Hain harjan pölyisestä nurkasta ja nään Emmyn vain somettamassa Ellun karsinan edessa. Lattialla on paljon pölyä, joka pöllyää lakaistessani lattiaa. "Köh köh" Emmy ja minä yskimme yhtä aikaa. "Ehkä harjaan vähän hiljempaa.." Tuumin.
"Hyvä idea." Emmy mulkoilee, mutta ilmeessä piilee pieni hymy.
Jatkan vielä lattian lakaisua kunnes se on putipuhdas. Siinäkin vierähti noin kymmenen minuuttia. Ihmeellistä vai mitä? Sinte astuu tallin ovesta sisään: "Mikäs hevoslauma täällä on jyllännyt kun ootte ihan pölysiä ja ilmassakin leijailee pölypilvi." "Lakaisin vain lattioita." Totean vähän nolostuneena. Emmy tirskahtaa, mutta koittaa pidättää nauruaan. "Jaaha, vai niin. Hei teitä tultiin jo hakemaam, Emmyn iskä oottaa pihalla." Sinte sanoo leveähkö hymy naamallaan. Menihän siinä vain kaksikymmentä minuuttia eikä puolituntia. Pohdiskelin. Lähdimme Emmyn iskän autolle ja pian takanamme näkyy vain luminen maisema.

Sinten kommentti

Ilman satulaa hyppääminen on loistavaa tasapainotreeniä ratsastajalle, mutta kisoja ajatellen kannattaa toki myös harjoitella satulan kanssa hyppäämistä Kisoissa ei nimittäin niin vaan ratsasteta ilman satulaa, ellei kyseessä oo temppukisat! Kiva nähdä kuinka sun ja Ellun yhteistyö kehittyy! Vaikka tamma onkin aika haastava esteillä ja saattaa innostua puomeistakin, ilmeisesti sait Ellun pysymään suhteellisen rauhallisena tunnin ajan?

Suosittelen, että kirjoitat pitkät repliikit ajatusviivoja (–) käyttäen. Silloin jokainen repliikki tulee omalle rivilleen, mikä helpottaa runsaasti tarinan lukemista ja tekee tekstistä huomattavasti selkeämpää.

Aijotko = aiotko (aikoa, aikoo... taivutettuunkaan muotoon ei tule j:tä!)
pinkki kuorisen = pinkkikuorisen

Nainen vastaa, jonka tajuan olevan Sinte.
-> Nainen vastaa, ja tajuan hänen olevan Sinte.
(tai "...ja tajuan että hän on Sinte").

15,00v€

[Lilli]

Ekstratehtävä:
Saavuin tallille hoitamaan hoitohevostani Ellua. Ensiksi vilkaisin äkkiä Ellua karsinan kalterin läpi, joka näytti aivan pingviiniltä.
Naureskelin sitä hetken itsekseni, kunnes tajusin, ettei siinä kauheasti mitään hauskaa ollut.

Hain Ellun harjat ja aloin harjaaman sitä. Oli myöhä ilta, mutta minulla on silti paljon aikaa, koska kävelisin kotiin. Onneksi minulla ei ole ratsastus varusteita, koska muuten joutuisin kävelemään 4 kilometriä kauhean tavaramäärän kanssa. Selailin hetken aikaa facebookkiani ja näin uutisen tästä illasta: -Hieno kuutamo tänä iltana, katsokaa vaikka pallomerestä laivalta! Sieltä se näkyy myös.
Ellulla oli lämmin ja paksu karva ja olisin halunnut halailla sitä koko illan. Pyysin Ellua nostamaan kavionsa ja huomasin sen olevan aivan turpeessa ja kakassa.
-kiva homma nää kaviot on putsata. Huokailin itsekseni.
-Voi että kun olisi kiva joskus päästä laukkasuoralle päästelemään oikein kunnolla!
-älä, aattele kuin kivaa se olis!
Kuulen kahden tytön juttelevan kulman takana. Ryhdyn mukaan keskusteluun.
- Ootteko te menossa laukkasuoralle?
- Joo, mun hevosen kanssa mennään varmaan ensiviikolla. Toinen tytöistä vastaa ehkäpä vähän halveksuvalla äänellä.
Eipä tytön muuta jutelleetkaan ennen kuin lähtivät kevelemään kohti ovea.

Päätin jatkaa vielä hoitoa ja selvittää Ellun vähätakkuisen harjan sekä hännän. Hetken aikaa siinä puuskiessani mietin, että Elluhan näyttää pikkiriikkisen jääkarhulta tuon paksun karvan ansiosta. En sitä tietenkään pahalla tarkoittanut. Mieleeni vain juolahti sellainen ajatus. Olin hoitanut Ellun vihdoinkin loppuun. 45 minuuttia siihen kulutin, mutta eihän siitä haittaakaan ole, vaikka kello on jo yhdeksän. Sanon heipat pikkuruiselle ystävälleni ja lähden tuonne pimeään vaeltamaan kohti kotia.

Sinten kommentti

Mukavaa että päätit ihan vain harjailla Ellua Tällaisilla mutakeleillä pitkät harjaustuokiot ovat kyllä loistava ajatus. Jos kura ei meinaa millään lähteä pois, voi toki käydä myös pesupaikalla huuhtelemassa jalat letkulla. Sen jälkeen hevonen on kyllä jätettävä karsinaan, kun ilmat ovat vielä melko viileitä.

"Ensiksi vilkaisin äkkiä Ellua karsinan kalterin läpi, joka näytti aivan pingviiniltä."
-> Joka-pronomini viittaa edeltävään substantiiviin, eli jos virke kirjoitetaan tässä muodossa, se tarkoittaa että karsinan kalteri näytti aivan pingiiviltä. Varmaankin tarkoitit, että Ellu näytti pingviiniltä?
-> Täytyy muuttaa päälauseen sanajärjestystä, jotta virkkeelle saataisiin oikea merkitys.
-> "Ensiksi vilkaisin äkkiä karsinan kalterin läpi Ellua, joka näytti aivan pingviiniltä."

13,20v€

[Sinte]

Tarinakilpailut Runorannassa 10.4.2016

Tehtävänanto extraluokkaan (pääsiäisen pukukilpailut)

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta haluat käyttää viimeisen tilaisuuden säväyttää. Kerro ainoastaan hevosesi lempinimen ensimmäistä kirjainta käyttäen, millainen pääsiäisluukkinne oli. Vastauksen suositeltu pituus yksi lause. Esimerkki: Polle piehtaroi pellolla pääsiäismunaksi pukeutuneena.

"Enkelipukuinen Ellu erottui erinomaisesti esityksessä."

[Lilli]

Ellun kevyt liikutus 6.5

Lämmin aurinko kuumotti kasvojani kävellessäni tallille. Tänään päätin liikuttaa kevyesti Ellun. Tallilla en taaskaan nähnyt ihmisiä paljoa, vaikka kello oli yli kolme. Hain Ellun pirtein mielin tarhasta. Tarhalla Ellu näytti niin pystyyn nukahtaneelta ja katsoi minua väsyneenä ja ilmoitti ettei hän jaksaisi millään mennä töihin. Ellun talliin saakka raahattuani lähdin metsästämään harjoja ja mietiskelin itsekseni:
-Alkaahan tää paikka olla jo aika tuttu ku pikkuhiljaa muistan tavaroiden paikat ku mul on niin huono muisti.
Harjasin ellua aluksi ihan kovemmalla harjalla, kun huomasin, että karvanhtöaika on näyttäytynyt todella huomattavasti. Pehmeää Karvaa lähti yllin kyllin ja karsina oli täynnä ruskeita karvoja. Kätenikin ovat aivan karvoissa. Harjasin vielä pehmeällä harjalla loputkin kuivuneet mudan kikkareet pois ja putsasin kaviot, vaikka niissä ei oikein mitään likaa ollutkaan. Hain suitset ja satulan. Juttelin Ellulle vähän niitä ja näitä laittaessni varusteita.
-Jaahas tytteli, hankittaisko jonkinlainen kiva huopa sulle tässä joku päivä? Voin kuvitella sut uuden ja puhtaan huovan kera!
Satulan laiettuani laitoin vanhahtavan kypärän päähäni ja hiostavat hanskat käteeni. Laitoin Ellulle suitset päähän ja lähdin kentälle.

Kentän laidalta nappasin puujakkaran mukaani ja tallustelimme kentän keskelle aloituskaartoon. Katsoin jalustimeni valmiiksi ja kiristin satulavyön. Noisin selkään ja lähdin suoralle uralle. Menin noin 10 minuutin alkukäynnit ennen kuin keräsin ohjat. Aloin ottamaan ravipäitkiä suoralla uralla. Ellu on tooosi reipas tänään, ainakin ravissa. Pikkuhiljaa aloin ravaamaan pitempiä pätkiä ja taivuttelin Ellua kaiken mailman ympyröillä ja kiemuroilla. Menin molempiin suuntiin yhtä paljon kaikenlaista. Jouduinkin sitten jarruttelemaan Ellua melko paljon saadakseni sen asettumaan kunnolla. Menin välikäynnit hetken aikaa ennen kuin laukkasin. Ravasin kaksi suht. Koht. Isoa pääty-ympyrää ja nostin suoralla uralla laukan. Ensin en antanut tarpeeksi selkeitä apuja, joten laukka ei noussut heti, mutta nosti melkein heti sen jälkeen. Laukkasin jonkin verran molempiin suuntiin ennen loppuraveja. Loppuraveissa annoin löysempää ohjaa, mutta pysyin silti uralla. Ellu taipui tänään melko hyvin, oisihan se ehkä vähän paremmin voinut taipua. Menin 15:sta minuutin loppukäynnit ennen kun käänsin kaartoon. Kehuin Ellua ja laskeuduin, löysäsin vyötä ja nostin jalustimet. Kävelimme vielä kentän kaksi hikoiluttavan kuumaa kertaa ympäri ja lähdimme tallia kohti. Tallissa riisuin Ellun ja onnekseni Ellu ei ollut hikinen muuta kun satulahuovan kohtaa. Aurinko sen kuivattaisi, sehän porottaa tuolla täydellä teholla. Ajattelin. Hoitamisen jälkeen hain Ellulle vielä pikkuruisen (jätti) porkkanan kiittääkseni hyvästä työstä.

Laitoin Ellulle riimun päähän, narun siihen kiinni ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Ulkona Sinte tuli minua vastaan:
-Hei! Mites ratsastus tänään? Ellu Näytti menevän aika hyvin.
-Joo, vähän kiihdytteli ja oli reippaalla päällä. Ihmettelen kyllä vähän kun oli aika lämmin kuitenkin.
-Totta, mutta muuten meni hyvin? Jäätkö viel tallitöihin vai lähdetkö kotiin?
-Meni juu tosi hyvin. Ja tein eilen tallihommia tosi paljon ja kirjoitin siitä pikahoitokirjaan, näät sen sieltä. Nyt mulla on kiire kotiin, ku mun täytyy lukea fysiikan kokeseen ja muutenkin tehä läksyt.
-Okei, nähdään sitten joskus, sitten ku seuraavan kerran tuut tallille!
-Juu nähään!
Ellu tykkäsi siinä tallin vieressä sitten seisoskella, kun sai vähän syödä vihreää ruohoakin. Päästin Ellun tarhaan ja vein riimunnarun tallin, pakkasin pinkin reppuni ja lähdin kohti kotia. Läksyt odottavat, mutta hyvillä mielin taas sai lähteä tallilta

Sinten kommentti

Anteeksi viivästyneestä kommentista, en ollut huomannut tätä tarinaa ollenkaan! Kiva kuulla että sait Ellun toimimaan ja vauhtia riitti lämpimästä säästä huolimatta! Joissakin hevosissa huomaa kuinka energia ja innokkuus lisääntyy kun päästään siirtymään maneesista ulkokentälle!

Mielestäni kirjoitustaitosi ovat parantuneet ensimmäisiin tarinoihin verrattuna! Ajatusviivojen käyttö repliikeissä selkeyttää tekstiä huomattavasti. Muista kuitenkin laittaa aina välilyönti ajatusviivan ja repliikin väliin.

-Alkaahan tää paikka olla jo aika tuttu...
-> – Alkaahan tää paikka olla jo aika tuttu...

-Hei! Mites ratsastus tänään? Ellu Näytti menevän aika hyvin.
-> - Hei! Mites ratsastus tänään? Ellu Näytti menevän aika hyvin.

15:sta minuutin loppukäynnit
-> 15 minuutin loppukäynnit

17,20v€

[vanessa]

Keskiviikko, 25.10.2016: Alku aina hankalaa...

Minusta tuntui että otsallani oli sillä hetkellä ainakin miljoona ryppyä, ja vähintään toinen mokoma hikipisaraa niiden joukossa. ”Oot ihan rauhassa käden kanssa! Otat pidätteen ja hellität. Se on ihan normaali hevonen”, Sinte sanoi rauhallisesti kentän laidalta. Minusta tilanteessa oli mahdotonta olla rauhallinen. Väänsin ja käänsin, pidätin ja hellitin, asetin ja taivutin, lisäsin ja kokosin, sahasin ja maiskutin,.. kaikki samalla sekunnilla. Todellisuudessa mitään ei tapahtunut, hevonen vain juoksi altani ja minä vain kutistuin satulassa apujeni kanssa jännityessäni joka askeleella aina vain enemmän. Loppujen lopuksi minua olisi ollut helppo verrata pieneen rusinaan keikkumassa satulan päällä miten sattuu kirkuen samalla satulassa mitä pitäisi tehdä. ”Te ootte hyvä pari! Kumpikin yhtä hätäsiä ja kärsimättömiä!” Sinte nauroi. Minusta tilanteessa ei ollut sitten mitään hauskaa. Miten ihmeessä minä taas olin tässä tilanteessa, että hevonen on aivan kuuro avuille, ja minä olen aivan avuton, kirjaimellisesti. Siinä pattitilanteessa oli jälleen vain ajan kysymys koska hevosen mittari tulee täyteen. Eikä siihen kauaa mennyt kun Ellu oli jo viskannut pari pukkia ilmaan. ”Okei, ota käyntiin. Kyllä sä sitä opit ratsastaan”, Sinte kannusti.

Annoin Ellun levätä pidemmällä ohjalla hetken ja mietin: ”Pitkät jalat, istu pyllys päällä, käsi ei nypellä, selkeet avut…” Muistan varmaan ulkoa jokaisen valmennuksen, aina samat ongelmat… Enkö mä koskaan opi?

Keräilin ohjat. Istuin niin hyvin kuin osasin ja pyysin Ellun raviin. Tamma lähti kaahottamaan aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Puraisin huultani: ”Älä hermostu nyt!”. Otin pidätteen ja hellitin hidastaessani samalla kevennykseni tahtia ja kappas vain, kyllähän se hevonen toimii, kun vaan tietää mitä siltä halutaan. ”Hyvä!” Sinte kiljahti. Hän kuulosti melkeinpä yllättyneeltä, enkä kyllä ihmetellyt. Hymy kipusi myös minun suupielilleni.

Löydettyämme Ellun kanssa vähän toisiamme ratsukkona, Sinte kehotti meitä kävelemään loppukäynnit maasta käsin. Metsälammella on muuten ihan järjettömän upeat maastot! Heitin harmaa-musta raidallisen fleeceloimen Ellun niskaan ja lähdin liikenteeseen.

On hauskaa, kun kylmemmillä ilmoilla ratsastaessa ei ikinä tiedä kuinka kylmää oikeasti onkaan, vasta sitten kun lähtee kävelylle tai muuten vaan lopettaa niin kylmä todellisuus läsähtää päin pläsiä, kirjaimellisesti. Niin kävi nytkin, aloin yhtäkkiä kaivata ratsastuksen aikana riisumaani toppaliiviä... Niinpä niin, hevosen etu menee näköjään aina edelle - Ellulle hyytävä ilma ei ollut mikään ongelma lämpimän fleeceloimen alla...

Sinten kommentti

Ellu on kyllä haastava hevonen ratsastaa, ja miltei jokainen joutuu sen kanssa tuskailemaan ensimmäisellä ratsastuskerralla. Pikkuhiljaa hevonen tulee kuitenkin tutuksi. Ellun – kuten monen muunkin sählääjähevosen – kanssa maltti on valttia, eikä kannata alkaa hätiköimään vaan ratsastaa mahdollisimman rauhallisesti. Olikin hyvä idea aloittaa Elluun tutustuminen ohjatulla tunnilla! Tunti antaa sulle hyvää pohjaa ja loistavia vinkkejä Ellun kanssa toimimiseen.

Mukava tuntitarina, josta en juurikaan virheitä löytänyt! Kuvailit hyvin fiilistä, miltä tuntui ratsastaa rauhatonta ja hätiköivää Ellua. Tarina loikkasi vauhtiin heti ensimmäisestä virkkeestä, ja lukijana mun oli helppo tarttua tilanteeseen. Hyvä aloitus! Odotan innolla seuraavia tarinoitasi Elluun tutustumisesta!

14,20v€