Ellun päiväkirja

[Sinte]

Tähtipihan Eudaimonia

sh-t, 160 cm
om. Sanna Eloranta

Hevoskohtaiset ohjeet

* Esteillä vatsapanssari
* Jalat kylmätään hikitreenin jälkeen

[Sinte]

Entisen omistajan merkintöjä

12.10.2013
Oih mikä ihanan syksyinen ilma minua hellikään kun poljin aamulla tallille. Ellu oli jo ulkona syömässä, joten annoin tammankin nauttia vielä hetken ulkoilmasta. Sillä välin kannoin kaikki tamman estekamat ulos ja aloitin hurjan putsausurakan talln edustalla, viimeisillä satulasaippuan palasilla sain kyhnytettyä suitset putipuhtaiksi. Laitoin estesatulaan uuden ruskean timanttihuovan, jonka löysin jostain hevostarvikeliikkeen alekorista, täydellinen löytö! Tänään meillä on edessä jännittävä päivä kun Minja on tulossa valmentamaan meitä, tälläkertaa taskussaan haastavat koulusuunnitelmat. Otin tamman sisälle ja laitoin sen kuntoon, kerkesimme verkkailla kentällä jo hyvän tovin, eli kaikki ensitappelut oli jo tamman kanssa käyty kun valmentaja saapui. Ellu oli jotenkin kovin nihkeän oloinen, sillä lisäykset olivat todella mitättömiä. Tunnin jälkeen verkkailin vielä itsenäisesti kentällä, sekä teimme lyhyen maastolenkin kävellen. Hoidin tamman huolellilesti pois, tamman toinen etukenkä heilui hieman joten naputtelin sen kiinni hieman paremmin. Ei muutakuin neiti sisälle kuivumaan hetekeksi ja sitten ulos nauttimaan kauniista syyssäästä!
- Chaonna

13.09.2013
Reippailin heti aamusta tallille koiran kanssa touhuilemaan. Ellu olikin päässyt heti aamusta ulos, joten annoin neidin mutustaa aamuheinät rauhassa. Käytin ajan hyödyksi ja järkkäilin vähän tulevia kisoja ja valmennuksia, kerkesin myös varata kengittäjän tammalle parin päivän päähän. Otin Ellun sisään ja sovitin sille uusia jännesuojia jotka ostin toissapäivänä, ne istuivat kuin nakutettu. Harjasin tamman ja laitoin sille estekamat päälle, kentälle oli joku reipas tallityttö rakentanut muutaman esteen joten päätin vähän treenailla Ellun kanssa. Lävistäjällä oli risti ja pysty, laskeskelin että meillä mahtuisi sinne kaksi askelta väliin. Verkkailin tammaa reilun vartin ja tulin esteet ensin ravissa, neidillä olikin virtaa enemmän kuin olin olettanut ja tultiin aikamoisella vauhdilla. Toinen kerta menikin jo paremmin ja Ellukin keskittyi tehtävään, tamman takalajalkojen liike on parantunut huimasti ihan pienessä ajassa. Nostin pystyn korkeimmillaan metriin, tultiin se vielä muutaman kerran ja sitten hyvät loppuverkat. Kylmäsin neidin jalat ihan varmuuden vuoksi, kun ei ole hetkeen hypätty. Annoin tytölle vähän kuivia leivänkannikoita ja jätin sen fleecen alle kuivumaan talliin.
- Chaonna

10.09.2013
Ensimmäinen yö uudessa tallissa oli sujunut hienosti ilman mitään showta. Aamupäivällä tullessani tallille tamma mutusti päiväheiniä tarhassa. Etsin vielä lopuille kamoille paikat tallista, että löytyvät sitten kun niitä tarvitaan. Päivittelin neidin hoito- sekä ruokintaohjeita, jotta ovat sitten ajantasalla.
Menin Ellulla hetken kentällä, ihan perusjuttuja. Taivuttelin neitiä kahdeksikoilla ja kolmikaarisella, otettiin ihan iisisti ja tyttö menikin tosi nätisti. Vaikkei kovasti rehkittykkään, oltiin molemmat vähän nihkeitä kun oli niin nätti sää.
Sanoin vielä heipat Ellulle ja ilmoitin meidät muutamiin kisoihin.
- Chaonna

09.09.2013
Vihdoinkin Ellu pääsi muuttamaan ratsastuskoulun hälinästä Kisakeskus Kurjan talliin, paikka ei taida olla sen rauhallisempi mutta sopii aivan loistavasti meidän tarkoituksiin. Kuljetukset meni oikein rauhallisesti, onhan Ellu jo kokenut matkustaja. Nyt alkaakin sitten kotiutuminen ja jo heti ensimmäisenä viikonloppuna on kalenterissa estekisat. Nyt ei muutakuin Ellu tutustumaan omaan boksiinsa ja koitetaan etsiä kaikille tavaroille omat paikat.
-Chaonna

[diana]

Tutustumista

Metsälammelle on enää noin sata metriä, ajattelen hiki hatussa pyöräillessäni. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja minulla on kuuma pelkällä t-paidalla. Hupparin olin laittanut ohjaustangolleni puolessa välissä matkaa. Pari lintua lentelee taivaalla ja pari muuta lintua istuvat koivunoksilla laulamassa. Kun vihdoin pääsen tallipihaan, annan pyörän rullata tallin eteen asti vapaasti. Tulen alas satulasta ja jätän pyörän nojaamaan päätallin seinää vasten. Pyörälukko saa pysyä laukussani, tuskinpa kukaan sitä aikoo varastaa tallipihasta. Pujahdan nopeasti tallin viileyteen.                                        Tallissa on valoisaa, sillä aurinko paistaa ikkunoista. Silti ei ole kuuma, eikä kyllä kylmäkään, vaan siltä väliltä. Vastaani tulee heti nainen, joka oli kai kuullut kun tallinovi oli sulkeutunut äänekkäästi takanani.
-Hei! En olekaan ennen nähnyt sinua. Oletko kenties joku uusi hoitaja? nainen hymyilee.
Naisella on päällään neonvärinen t-paita ja ruudulliset ratsastushousut. Ruskeat hiukset on sidottu poninhännälle.
-Hei. Olenhan minä, nimeni on Diana. Ja ymmärsinkö oikein että alan hoitamaan Ellua? kysyn ja hymyilen takaisin.
-Mukavaa että tulit näin ajoissa Diana! Olen muuten tallinomistaja Sanna Eloranta. Sano vain Sannaksi tai pomoksi, Sanna virnistää.
-Okei, pomo! Mitä tekisin nyt ihan ekaksi? kysyn.
-Minulla on kiire, mutta pyydä jotain tallilaista esittelemään tallia ja auttamaan, hyviä jatkoja, Sanna huikkaa ja katoaa ulkoilmaan.

Menen toimistoon katsomaan olisiko siellä ketään. Kun tulen tallihuoneeseen huomaan että siellä on kaksi tyttöä. Toinen on pitkä tyttö, jolla on ruskeat silmät ja liukuvärjätyt hiukset. Tämä näyttää pari vuotta minua vanhemmalle. Toinen taas on hieman lyhyempi tyttö ja nuoremman näköinenkin. Hänellä on vaaleat pitkät hiukset ja siniset silmät. 
-Moikka, pidempi tyttö sanoo.
-Hei vaan, toinenkin sanoo.
-Mui, hymyilen.
-Kuka oot? Minä olen Fany, Luden hoitaja, pidempi sanoo.
-Ja minä olen Mindy, Rinjan hoitaja, toinen tyttökin sanoo ujosti.
-Olen Diana. Olen uusi hoitaja. Itse asiassa olen täällä ensimmäistä kertaa. Ellua hoitamassa siis, vastaan.
Tytöt alkavat kertoa Metsälammen käytännöistä ja hevosista kaikenlaista. Sitten he haluavat näyttää Rinjan ja Luden minulle.
-Käy, sanon.

Seuraan tyttöjä talliin, ja sieltä ulos tarhoille. Kun saavumme 1 tarhalle, Mindy houkuttelee hoitohevosensa Rinjan porteille. Rinja on mukavannäköinen pilkullinen tamma. Mindy antaa tammalle hevosnamin.
-Oliks sulla lupa antaa? Fany kysyy.
-Oli, Mindy vastaa katkerasti.
-Mennäänkö katsomaan nyt sitä Ludea? kysyn äkkiä. En halua kuunnella riitoja.
-Juu, he vastaavat yhtäaikaa.
Kävelemme päätallin ja sivutallin ohi 6 tarhalle. Siellä onkin jo kaksi hevosta porteilla.
-Kumpi on Lude? kysyn.
-Tuo suokki, Fany sanoo.
-Entä kuka tuo toinen heppa on? kysyn taas.
-Se on Mara, Fany vastaa ja taputtaa hoidokkiaan.
Kun olemme taputtaneet riittävästi Ludea ja Maraa, sanon:
-Mennään nyt katsomaan minun hoitsuani, Ellua.
Tytöt nyökkäävät ja ohjaavat minut Ellun tarhalle. 

Ellun kanssa tarhassa on ruunikko tamma Kisu. Toinen taas on Nova, kuten Fany ja Mindy kertovat. Silitän Ellun pehmeää turpaa ja suukotan sitä.
-Ihan huippu tyyppi olet! sanon Ellulle.
-Ootas kun näät sen huonolla päällä, Fany virnistää.
Silitän vielä hetken Ellua, jonka jälkeen palaamme talliin.
   Tallissa istahdamme toimistoon.
-Menen ratsastamaan Ludella, Fany sanoo yhtäkkiä.
-Okei, Mindy vastaa.
-Voinko tulla katsomaan? kysyn innoissani.
-Tottakai! Fany hymyilee.
-Tule niin mennään hakemaan Lude tarhasta, hän jatkaa.

Seuraan Fanya Luden tarhalle. Fany alittaa sähkölangat ja pujottaa Ludelle riimun. Minä saan avata sähkölangat.
-Eikö sähkö pitäisi laittaa ensiksi pois päältä? kysyn peloissani.
-Se on jo, Fany vastaa ystävällisesti.
Avaan sähkölangat silti varovasti ja suljen kun Lude ja Fany ovat menneet siitä. Menen itsekin perässä talliin.
Fany kiinnittää Luden käytävälle ja harjaa sen pikaisesti. Käyn hakemassa varustehuoneesta Luden satulan ja suitset. Kun palaan, annan mustan yleissatulan ja mustat suitset Fanylle. Satula kiiltää eikä siinä ole kulumisjälkiä. Suitset eivät ole ihan niin kiiltävät. Fany laittaa Ludelle satulan. Satulavyötä kiristäessä Lude näykkii ilmaa, joten pysyn kauempana. Fany laittaa vielä suitset ja on valmis. 

Kentällä istun ämpärin päälle seuramaan ratsastusta. Alkukäyntien jälkeen Fany teki voltteja, pysäytyksiä ja muita koulukuvioita. 
-Kasaisitko 4 puomia kentän keskelle? Fany kysyy ohi mennesään.
-Joo, vastaan.
Raahaan värikkäitä puomeja kentän keskelle. Fany menee jo kevyttä ravia uralla kun olen valmis. Sitten hän ratsastaa puomit taitavasti. Toisella kerralla vauhti hiipuu ja Fany antaa pohkeita Ludelle. Kun Fany on mennyt vielä pari kertaa puomit, tämä pyytää minua laittamaan ne sillä tavalla, että ne pystyy laukkaamaan.
Käyn siirtämässä puomit. Kun palaan, Fany nostaa laukan ja laukkaa puomit. Saman hän tekee vielä pari kertaa.
        Kun on mennyt 45 minuuttia, Fany kääntää Luden kaartoon ja hyppää alas selästä. Jalustimet Fany nostaa ylös ja antaa Ludelle kunnon taputukset ja kehut.
     
Fany purkaa Luden ja vie takaisin tarhaan. Minä päätän siivota Ellun karsinan. Etsin kottikärryt ja talikon ja suuntaan Ellun karsinalle. Ellun karsina on kaikista suurin. Siivouksessa ei kuitenkaan kestä varttia enenpää. Vien tavarat paikoilleen ja vilkaisen kelloa. Sehän on jo neljän. Täytyy lähteä, ajattelen. Sanon heipat Fanylle, Mindylle ja Ellulle ja lähden pyörällä kotiin.

Loppu

Sannan kommentti

Voi kuinka mukava kuulla että ensimmäinen tallipäiväsi täällä Metsiksellä sujui hyvin. ja sait tutustuttua muutamaan tallilaiseen! Tallilaisilta voit pyytää aina apua ja seuraa tallilla, myöhemmmin saat heistä varmasti hyvää ratsastusseuraa. Kun olet tutustunut Elluun huolellisesti ja pienin askelin täällä tallialueella, voit lähteä "vanhempien tallilaisten" kanssa tutkailemaan upeita maastojamme: niitä ei kannata jättää väliin mistään hinnasta! Täällä Metsälammella meno on melko rentoa, enkä ole jakanut tallilaisille oikeastaan ollenkaan sääntöjä; uskon että jokainen pärjää omalla järjellään, kuten on aina tähänkin asti pärjätty.

Tarinasi oli pitkä, mutta minun makuuni siinä oli hiukan liikaa vuoropuhelua. Vuoropuhelua voi olla tarinassa, mutta kannattaa olla varoivainen määrän suhteen. Liika vuoropuhelu saa tarinasta sotkuisen ja rikkonaisen näköisen, minkä vuoksi kannattaakin kiinnittää huomiota siihen että tarinassa on muutakin "täytettä". En löytänyt tarinasta paljoa korjattavaa, mikä tarkoittaa sitä, että se on kieliopillisesti melko taitavasti kirjoitettua. Hienoa, jatka samaa rataa!

Päiväkirjaan voi lähettää useammankin tarinan odottamatta kommenttejani. Tämä kuitenkin saattaa hidastaa vastaamistani, sillä kun päiväkirjaan saapuu uusi kirjoitus, se hyppää päiväkirjalistan yläreunaan (aloitan korjaamisen aina vanhimmasta tarinasta, eli "uusien" listan alareunasta).

puolessa välissä
-> puolessavälissä / puolivälissä

-Hei! En olekaan ennen nähnyt sinua.
-> Ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti!
-> – Hei! En olekaan ennen nähnyt sinua.

"Kun saavumme 1 tarhalle..."
-> Järjestyslukuja ilmaistaan numeron perään laitettavalla pisteellä. Kaunokirjallisuudessa numerot kannattaa kuitenkin tiettyyn rajaan asti ilmaista kirjoitettuna, esimerkiksi "ensimmäinen".
-> "Kun saavuimme 1. tarhalle..."
-> "Kun saavuimme ensimmäiselle tarhalle..."

18,40v€

[Evelina]

Elluun tutustumista

Kävelin soratietä pitkin kohti Metsälammen Ratsutallia. Satunnaiset tuulenpuuskat haavisuttivat tien vierellä kasvavien puiden lehtiä, ja muutamat lätäköt koristivat tallipihaa syyssateiden jäljiltä. Tallin ovi narahti hiljaa astuessani sisään. Vasemmalla näkyi lähtevän portaat yläkertaan, joiden keskeltä kastanjanruskea maali oli kulunut pois. Läheisestä karsinasta kurkisti punertava ruunikko korvat höröllään. Ellu asui tallin toisessa päädyssä. Tamman pää näkyikin kulman takaa aina poskiluuhun asti.
- Moi tyttö! tervehdin ja ojensin kättäni hevosta kohti. Ellu höristi korviaan, nuuhkaisi käteni pariin kertaan, ja venytti kaulaansa minuun päin. Silitin tamman kaulaa. Tallin himmeä valo leikki Ellun harjassa, joka oli leikattu siistin tasaiseksi, mutta taipui ylöspäin niskan seutuvilla. Annoin Ellun hamuta olkapäätäni huulillansa.
- Yritätkö sä kerjätä herkkuja, vai? naurahdin huomatessani tamman suklaanruskeiden silmien kiiluvan kuin lapsella jouluaattona. - Sori, ei mulla ole mitään. Taputin Ellun kaulaa vielä kertaalleen ja pyyhin hevosen kuolat hupparini helmaan.

Miltei Ellun karsinaa vastapäätä olevan huoneen ovenraosta pilkotti juuri parin satulan takakaaret. Päättelin tämän olevan varustehuone, ja päätin mennä opettelemaan myös Ellun varustepaikat. Varustehuoneen seinille oli kiinnitetty suitsikoukkuja ja satulatelineitä, joiden jokaisen yläpuolella näkyi valkoiselle teipille kirjoitettu nimi, kelle varuste kuului. Värikkäät harjapakit oli nostettu kahdelle hyllylle. Varustehuoneen keskellä oli pöytä, jonka reunalla seisoi termari, jossa oli hajusta päätellen kahvia. Pöytä oli täynnä paperiarkkeja aina laskuista pienempien tallilaisten tekemiin heppapiirroksiin omista lempiponeista. Hymyilin itsekseni ja vilkuilin ympärilleni etsien Ellun varusteita. Huomasin punaisen harjapakin hyllyllä, jonka etupuolella luki 'Ellu'. Otin sen syliini, ja päätin lähteä tutustumaan Elluun tarkemmin. Tamma odotti karsinassaan, ja tuli kiinnostuneena ovelle katsomaan, kun etsin harjapakista sopivaa harjaa kevyttä sukimista varten. Nappasin satenkaaren värisen harjan käteeni ja pujahdin Ellun karsinaan. Nostin harjan Ellun kaulalle ja aloin sukimaan tammaa painavin, pitkin vedoin. Ellu seisoi kiltisti paikoillaan, ja antoi minun harjailla rauhassa. Etenin rauhallisesti hevosen takapäätä kohti. Tamma luimaisi hieman korviaan, harjatessani kainaloista ja vatsasta. Kiersin tamman toiselle puolelle kumartuen sen kaulan ali, ja harjailin hevosen läpi molemmilta puolilta. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja tarkastin Ellun kaikki kaviot. Samalla kaivoin liat pois kenkien välistä kaviokoukun avulla. Ellu nosti jalkansa hyvin, mutta tuntui olevan takajaloista hieman jäykempi. Taputin Ellun takapuolta ja heitin kaviokoukun takaisin harjapakkiin.
- Hyvä tyttö, kehuin ja silitin Ellun kaulaa. Tamma puhalsi lämmintä ilmaa niskaani. Otin riimun ja narun karsinan ovessa olevasta koukusta, ja sujautin sen Ellun päähän. Tönäisin karsinan oven auki ja maiskautin tamman liikkeelle.

Kävelyttelin Ellua hieman tallipihalla, ja tutustuin samalla itsekkin paikkoihin. Ellu käveli pääosin kiltisti vierelläni, mutta jäi välillä matelemaan taaemmas. Jouduin välillä käskemään Ellua kävelemään hieman reippaammin. Lähdimme lammelle päin leveähköä hiekkatietä. Ellu löntysteli rennosti ja vilkuili maisemia tien molemmin puolin. Tuleva syksy alkoi jo näyttää merkkejään. Lintujen laulua ei enää kuulunutkaan vuorokauden ympäri, ja puiden ja pensaiden lehdet alkoivat paikoin tuoda esiin ruskan värejä.
Ellu höristi korviaan ja kumartui haistelemaan lammen vedenrajaa. Tamma puhalsi hieman jännittyneen oloisena, mutta alkoi uteliaana kuopia märkää rantahiekkaa.
- Hyi, älä vaan roiskuta sitä vettä! Se on kylmää, nauroin, kun Ellu kastoi etukavionsa veteen. Tamma venytti kaulaansa ja nosti ylähuultaan.
- Jäätyykö turpa? kysäisin virnuillen. - Ei ole se vesi enää kesälukemissa. Otin hitaita askeleita takaisin tallin suuntaan ja nykäisin hieman Ellunkin riimunarusta. Tamma käännähti ympäri ja lähti parilla reippaammalla käyntiaskeleella seuraamaan minua.
Kiersimme vielä pää- ja sivutallin ympäri pari kertaa, ja kävimme maneesin ovella kääntymässä. En kehdannut lähteä vielä kävelemään sen kauemmas, jotta en joutuisi eksyksiin. Ilta alkoi jo hämärtymään, ja aurinko alkoi laskeutua metsästä näkyvän harjun taa. Laskeva aurinko korosti ihanasti myös Ellun oranssinvivahteista turkkia, ja jos minulla vain olisi ollut kamera mukana, olisin ehdottomasti ikuistanut ilta-auringon säteet Ellun kyljillä. Tamma seisoi ryhdikkäänä tallipihalla, kun minä soitin jo äidilleni kyytiä kotiinpäin.

Kiepautin Ellun karsinaansa. Otin siltä riimun pois ja ripustin sen koukkuun karsinan oven eteen. Ellu pyörähti karsinansa ympäri ja tarkasti ruokakipon, josko sinne olisi ilmaantunut tällä välin jotain. Valitettavasti Ellu saisi kuitenkin tällä kertaa jäädä odottelemaan jonkin ajan päästä jaettavia iltaruokia.

- Mutta mä lupaan tuoda sulle ensi kerralla jotain.

Sinten kommentti

Kiva että ensitutustumisesi Elluun ja Metsiksen tallialueeseen sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia tullut vastaan. On hassua, että tallialue oli niin hiljainen: yleensä meillä on aamusta iltaan tupa täynnä! Tosin kesälomien loppuminen on syönyt meiltä paljon kävijöitä, etenkin vakiohoitajia on lähtenyt muille teille surullinen määrä. Toivotaan peukut ja pottuvarpaat pystyssä, että syksy tuo aktiivisuutta mukanaan!

Ellu on tosi monipuolinen tamma. Siltä sujuu niin esteet kuin koulu, mutta se on luonteeltaan hyvin ailahtelevainen. Kannattaa tutustua tammaan rauhassa ja edetä pienin askelin, että ystävyytenne lähtisi kohoamaan hyvältä pohjalta! Eniten tamman kanssa tarvitaan kuitenkin päättäväisyyttä, jotta se ei keksisi alkaa pompottelemaan ihmisiä oman mielensä mukaisesti.

Tarinasi oli juuri sopivan pituinen, ja pääosin virheetön. Tarina oli siisti ja helppolukuinen, ja teksti eteni loogisesti kappaleiden välillä. Hallitset selvästi kieliopin, eikä minulle jäänyt paljoa korjattavaa. Erityisen iloinen olin siitä, kuinka paljon kuvailit tapahtumaympäristöä! Ympäristön kuvailu auttaa lukijaa samaistumaan tarinaan, minkä vuoksi se onkin yksi kokonaisuuden tärkeimmistä osuuksista.

'Ellu'
-> Tällaisia puolilainausmerkkejä käytetään vain toisen lainauksen sisällä, esimerkiksi tällaisessa tilanteessa: "Sinte katsoi Ellun päätä ja totesi sen olevan 'kuin mutavellissä uitettu', minkä jälkeen aloimme yhteistuumin harjaamaan sitä", selostin Kasperille.

itsekkin
-> itse + kin
-> itsekin

17,60v€

[Ama]

Moikka kirjoittelen nyt tänne tällä hoitsujen vaihtoviikolla, sillä sain vaihto hoitsukseni Ellun!

Tutustelua

Tallustin jälleen rivakkaa tahtia Metsälampea kohti. Sinte oli saanut taas yhden hauskan ja ennen kaikkea toteutuksen arvoisen idean meidän hoitajien virikkeeksi - nimittäin hoitsujen vaihtoviikko. "Nyt siis vaikka oma hoitsuni on Nova niin hoidan Ellua, koska Sinte vaihtoi sen täksi viikoksi", kertasin vielä päässäni. Hain siis Ellun tarhasta, mutta portin kohdalla tamma pysähtyi kuin seinään. "Mikäs nyt tuli" , ajattelin ääneen. En kuitenkaan vilkuillut Ellua vaan jatkoin päättäväisesti eteenpäin. Tamma seurasi hiukan vastahakoisesti perässä.

Tallissa etsin karsinan jossa luki "Tähtipihan Eudaimonia", ja kiinnitin narun päässä ympäristöään vilkuilevan tamman kalteriin. Sen jälkeen lähdin hakemaan tamman harjapakkia. Löydettyäni sen, aloin harjata Ellua. Aloitin tavallisella pehmeällä pölyharjalla kaulasta ja etenin reippain ja tasaisin vedoin aina tamman hännänpäähän asti. Sen jälkeen otin pikaisesti mahan ja jalat. Lopputulos ei kuitenkaan näyttänyt ihan siltä miltä sen olisi pitänyt, en ollut lainkaan tyytyväinen Ellun jalkoihin ne olivat yhä kuraiset. Otin pakista hiukan kovemman harjan ja aloin rapsutella sillä kuivunutta mutaa pois. Hetken päästä kuitenkin kyllästyin ja totesin että: "Tästä ei tule mitään muta tuntuu betonilta". Joten irrotin tamman kaltereista ja lähdin taluttelemaan sitä kohti pesukarsinaa. Ellu ei kuitenkaan pitänyt siitä ajatuksesta vaan teki jälleen minulle jo tutuksi tulleen äkkipysähdyksensä. Tällä kertaa vielä voimakkaammin itsekin horjahdin, melkeinpä kaaduin. Onnistuin kuitenkin säilyttämään tasapainoni - onneksi, mitä siitä olisi tullut jos olisin maannut selälläni niinkin ison ja voimakastahtoisen olennon edessä. Vastaus on: huonosti olisi käynyt. Taas se tuli todistetuksi, että ratsastus on hengenvaarallinen harrastus jne. No jatkoin kuitenkin matkaani vilkuilematta taakseni ollenkaan, kuten edelliskerrallakin. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tepsinyt, Ellu jökötti yhä niillä sijoillaan. Maiskutin vähän ja jatkoin matkaa, nyt tamma seurasi perässä.

Pääsimme lopulta pesukarsinaan ja loppu sujuikin hyvin ja sain kavioistakin hohtavan puhtaat. Ellusta olin saanut melko jukuripäisen ja huumorintajuisen kuvan - tyypillinen tamma. Kello oli jo sen verran että heposet saisivat jäädä karsinoihinsa yötä viettämään jätin Ellun siis sinne ja pujotin riimun pois sen päästä. Rapsutin vielä ohimennessäni Novan turpaa.

-Ama

Sinten kommentti

Hoitsujenvaihtoviikko oli mukavaa piristystä muuten niin tasaiseen arkeemme! Hoitajat saavat luvan kanssa tutustua tallin hevosiin (muihinkin kuin omaan hoitsuunsa). Ellu on kyllä aivan erilainen kuin Nova, huomasit sen varmasti itsekin. Aivan totta, että ratsastus on vaarallinen harrastus! Hevosten kanssa tulee aina olla varovainen, vaikka olisi kuinka taitava niiden käsittelyssä – ikinä ei voi nimittäin ennustaa mitä seuraavaksi tapahtuu!

Tarinassa oli muutamia hassuja lauserakenteita, jotka tekivät tekstistä toisinaan epäselvää. Pyri kiinnittämään huomiota siihen, että kirjoitat yksinkertaisia ja selkeitä virkkeitä: jos tuntuu, että virkkeessä on liikaa sanoja, kannattaa siitä karsia pois "tarpeettomia". Korjaan tässä alla muutamia virheitä, jotka voivat helpottaa kirjoittamistasi jatkossa!

hoitsujen vaihtoviikko = hoitsujenvaihtoviikko (eikös olekin melkoinen sanahirviö!)

"Mikäs nyt tuli" , ajattelin ääneen.
-> Pilkku laitetaan kiinni edeltävään lainaukseen. Yleensä merkit ovat kiinni niitä edeltävissä lauseissa (lukuun ottamatta ajatusviivoja [–] jotka voivat myös "leijua irtonaisina" tekstin seassa).
-> "Mikäs nyt tuli", ajattelin ääneen.

"...en ollut lainkaan tyytyväinen Ellun jalkoihin ne olivat yhä kuraiset."
-> Tässä voisi käyttää pilkkua tai kaksoispistettä selventämään edellistä lausetta.
-> "...en ollut lainkaan tyytyväinen Ellun jalkoihin: ne olivat yhä kuraiset." (Kaksoispisteellä luodaan kysymys, miksi et ollut tyytyväinen Ellun jalkoihin)
-> "...en ollut lainkaan tyytyväinen Ellun jalkoihin, ne olivat yhä kuraiset." (Pilkku toteaa, ettet ollut tyytyväinen Ellun jalkoihin, koska ne olivat kuraiset)

14,30v€

[Minja]

Ajelin suoraan töistä kohti Metsälammen ratsutallia. Olin saanut pari päivää sitten myöntyvän vastauksen hoitajahakuun jättämääni ilmoitukseen, minusta oli tullut ihanan tuittupäisen suomenhevostamman hoitaja! Aurinko kurkki ohuen pilvipeitteen takaa ja ajelin hyvää vautia lempibiisiäni hyräillen. Parkkeerasin pikkuautoni parkkipaikalle ja keräsin kamppeeni takapenkiltä. Otin ensimmäiseksi tehtäväkseni löytää kaappini, olihan minun saatava tämä sekalainen rojukasa pois sylistäni ennenkuin lähden tapaamaan hoitohevostani. Löysin kaappirivistön suhteellisen nopeasti ja tungin kimpsut ja kampsut kaapin pohjalle. 

"Hei sä siellä, tiiäks mis Ellu asuu?" huudahdin ohikulkevalle tytölle kättä heiluttaen. Tyttö jatkoi matkaansa kohti punaiseksi maalattua tallirakennusta, harpoin välimatkan kiinni ja kopautin tätä hiljaa olkapäälle. "Niin että sitä vaan, tiiäks missä Ellun karsina on?" jatkoin kun tyttö kääntyi vähän säikähten ympäri. Tässä kohtaa myös huomasin ettei kyseessä ollutkaan tyttö, vaan nuori nainen. "Mä oon muuten Minja, anteeks jos säikäytin sut pahasti" esittelin itseni ja koitin hymyillen keventää tunnelmaa. "Mä olen Amalia ja oon melkeen Ellun naapurin hoitaja, tuuppa perässä niin näytän perille" nainen vastasi hymyillen kuin Naantalin aurinko. Lähdimme yhdessä höpötellen kohti päätallia jossa Ellun karsina kuulemani mukaan sijaitsi. Jäin tapani mukaan suustani kiinni ja ennenkuin huomasinkaan seisoimme rautiaan suomenhevosen karsinan edessä. "Niin tässä tää Ellu asuu" Ama sanoi heilauttaen kättään Ellun karsinan ovea kohti. Rautias tamma söi viimeisiä heinänkorsia jotka siltä oli päiväruualta jäänyt jäljelle. "Päästän teidät tutustumaan kun mun pitää käydä laittaan toi Dodo tunnille valmiiksi" Amalia huikkasi ja katosi nopeasti näkyvistä ponnari heiluen. Jäin vähän hoo moilasena ihmettelemään Ellua joka näytti saaneen lounaansa popsittua.

Juttelin tammalle karsinan ulkopuolelta ja koitin päästä tämän kanssa samalle aaltopituudelle. Se kuitenkin meni mönkään kun tamma vain luimisteli ja irvisteli minulle kalterien läpi. Haroin pitkiä vaaleita hiuksiani ja keräsin ne isoksi nutturaksi pääni päälle. Avasin karsinan oven varovasti ja juttelin lempeään sävyyn Ellulle. Lepertely tepsi ja tamman tympiintynyt ilme vaihtui pikku hiljaa uteliaaksi kurkkimiseksi. Se tutki jos minulla oli herkkuja taskuissa ja paikansi näppärästi leivänpalat vasemmasta takintaskusta. Komensin kuitenkin tamman pois taskulta ja sain vastaukseksi happaman katseen ja pään heilautuksen. Hymähdin Ellun tammamaiselle käytökselle ja syötin sille pari leivänpalaa jotka tamma rouskutti tyytyväisen näköisenä. Tipautin vielä pari pientä palasta ruokakippoon ja menin hakemaan Ellun harjoja. Huomasin Aman varustamassa komean näköistä ratsuponia läheisessä karsinassa mutta en mennyt uudestaan juttusille häiritsemään toista. 

Ellu seisoi rauhallisesti käytävällä kun harjailin sitä pölärillä. Tammasta lähti tajuton määrä pölyä eikä pölypilvelle meinannut tulla loppua. "Hikihän tässä tulee" mietin itsekseni ja kävin riisumassa tummansinisen ulkotakkini. Nutturani oli alkanut purkautua ja pitkiä, likaisen vaaleita suortuvia roikkui ympäri päätä. Melko pitkän harjaushetken loppupuolella Ellun silmät olivat jo lupsahtaneet kiinni ja takajalka notkui rennon näköisenä. "Sinun täytyykin olla Minja" kuulin vieraan naisen äänen selkäni takaa. Käännyin ympäri ja näin edessäni siististi puketuneen naisen joka oli käsi ojossa valmis kättelemään minua. Ojensin käteni ja sain ottaa kovan kädenpuristuksen vastaan. "Olen siis Sanna, Metsälammen omistaja" nainen jatkoi vain aurinkoisemman kuuloisena. "Ellu ei olekaan menossa lainkaan tunnille tänään, haluisitko hoitaa sen liikutuksen?" Sanna kysyi minulta. Menin vähän lukkoon ja valahdin varmasti ihan kalpeaksi, en minä vielä haluaisi Ellun selkään hypätä. Koetin kakistella fiksun kuuloista vastausta Sannalle mutta tämä ehti jatkaa ennen minua. "Siis vaikka irtojuoksuttaen, pääset samalla vähän paremmin tutustumaan tähän känkkäränkkäilijään" Sanna sanoi hyväntahtoisesti naurahten. Vastasin myöntävästi ja seurasin naisen perässä hakemaan juoksutusvarusteita varustehuoneesta.

Sanna lähti hoitamaan juoksevia asioita ja minä jäin taas kolmistaan Ellun ja juoksutusvehkeiden kanssa. Laitoin ensin huovan tamman selkään ja kiristin sitten sen juoksutusvyöllä kiinni. Ellu polki jalkaa kun kiristelin vyötä ja jätinkin sen aluksi vähän löysemmälle. Sain välillä väistellä kun koskin varomattomasti tamman mahaa tai reisiä, palaute tuli välittömästi jos koskin vähänkään väärään paikkaan. Otin Ellulta riimun pois ja sujautin nopeasti ohjat kaulalle. Suitsimista Ellu ei vastustellut lainkaan vaan suorastaan haukkasi kuolaimet kädeltäni. Sidoin vielä ohjat tamman kaulalle ja varmistin että kaikki oli valmiina. Napsautin mustavalkoisen juoksutusnarun kiinni niin että se kiersi toiselta puolelta toiselle niskan kautta ja lähdin taluttelemaan Ellua maneesia kohti. Nappasin vielä kypärän päähäni samalla kun lähdimme ulos tallista. Olin varmistanut että maneesi olisi nyt tyhjänä ainakin tunnin verran joten ehdin hyvin juoksuttaa Ellua siellä.

Tallipihalla kuitenkin törmäsin Amaan joka lupautui tulla näyttämään paikkoja ja muutenkin auttamaan. Olin aidosti iloinen kun nainen halusi olla avuksi ja kertoi paljon uutta tietoa niin Ellusta, Metsälammesta kuin hevosista yleisestikin. Varmistimme ensin että maneesi tosiaan on tyhjillään ennenkuin meidän ryhmärämä lampsi sisään. Ellu käyttäytyi taluttaessa fiksusti ja käveli kauniisti vierellä. Olimme päättäneet että irtojuoksutamme Ellun mutta lämmittelemme ensin liinassa. Ama kävi istumaan maneesin laidalle kun minä seisoskelin Ellun kanssa keskellä maneesia. Annoin Ellun ensin vain kävellä liinassa muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Tamma liikkui tahmeasti eikä millään olisi jaksanut liikkua eteenpäin. Se totteli hyvin ääniapuja enkä aluksi edes tarvinnut juoksutusraippaa. Kurkkasin katsomoon ja huomasin että Ama kuvaa meitä älypuhelimellaan. Helahdin varmasti tulipunaiseksi mutta en kauaa kerennyt nolostelemaan kun Ellu säikähti jotain ja pinkaisi hervottomaan pukkilaukkaan. Ellu hidasti kuuliaisesti kyllä takaisin raviin vaikkakin vähän korskuen ja päätään heilutellen. Pysäytin tamman vielä kerran ja kävin sitomassa ohjat juoksutusvyöhön niin että tamma ei pääse nykimään päätänsä jalkoihin. Pari kierrosta vielä ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja päätin että tamman voisi nyt päästää irti.

Ama piteli Ellua sillä aikaa kun korjailin sekä Ellun että minun omia varusteita. Päästimme Ellun irti ja maiskuttelimme että se lähtisi liikkeelle. Ei kestänyt kauaa että tamma tajusi olevansa vapaana ja siitä vasta hervoton pukkilaukka lähtikin. Tamma kiisi kuin ruskea salama ympäri maneesia ja rauhoittelimme vähän tuon vauhtia. Välillä Ellu jäi haistelemaan lantakasoja tai maneesin reunoja mutta lähti liikkeelle heti parista raipanheilautuksesta. Tamma ravaili komean näköisenä ja en voinut olla miettimättä itseäni tuon kauniin tamman selkään. "Hei mut mun täytyy taas mennä, nähään päätallissa kun tuut" Ama hihkaisi ja lähti maneesin ovia kohti. Ellu jäi pällistelemään Aman perään ja puuskutti hikisenä maneesin nurkassa. "Juokses vielä hetki niin vien sut takaisin kotiin" kannustin Ellua ja maiskutin pari kertaa. Tamma ampaisi taas matkaan ja esitteli tällä kertaa pehmeän näköistä laukkaa. Pyysin tammaa hiljentämään vauhtia ja tämä totteli yllättävän kuuliaisesti. Sain Ellun helposti kiinni ja jäähdyttelin sitä talutellen. Kiersimme melkein laahustaen ympäri maneesia jäähdytellen, Ellu huohotti ja näytti todella saaneensa liikuntaa. Taputin tammaa muutaman kerran kaulalle ja sain vastauksena välittömästi luimivan katseen. "Noh, eiköhän meistäkin vielä tuu kavereita" kuiskasin tammaneidille hymyillen ja rapsutin tätä vielä korvanjuuresta. 

Tallissa kuivailin Ellua ja samalla höpöttelin Aman kanssa. Vaikka tallissa pyörikin muita ihmisiä niin juttelimme keskenään ja naureskelimme Aman ottamia kuvia minusta ja Ellusta. Ellu näytti vähän pärähtäneeltä muulilta osassa kuvista ja minä taas olin lähes kokoajan hiukset silmillä. Aika lensi kuin siivillä uuden kaverin ja uuden mahtavan hoitohevosen kanssa. Ennenkuin huomasinkaan, olinkin jo viettänyt useamman tunnin Metsälammen tilalla. Olin jo vienyt Ellun karsinaansa ja tiputin sille vielä pari leivänkanikkaa ruokakippoon. Ellu katseli minua karsinastaan  samalla kun mutusteli tyytyväisen oloisena leipiään. Olin vielä juoksuttamisen jälkeen puunannut tamman Aman kanssa kauniin kiiltäväksi. Meinasin tosin saada kaviosta otsaan kun Ellu kertoi ettei jaksanut pitää jalkaansa "ikuisuuksia" ylhäällä. Suuremmilta vaaratilanteilta kuitenkin vältyttiin ja pienet mokat painettiin villaisella naurun saattelemana. 

Ajaessani kohti kotia olin enemmän kuin onnellinen. Olin saanut varmasti huikeimman ja palkitsevimman hoitohevosen mitä saatoin kuvitella. Olin myös löytänyt heti mukavan kaverin jonka kanssa tallipäivät kuluivat kuin tanssi. Odotin jo innoissani seuraavaa tallipäivää, tapaisin varmasti lisää ainakin yhtä mukavia ihmisiä ja mikä parasta, pääsisin taas rapsuttelemaan ja viettämään aikaa Ellun kanssa!

- Minja

Sinten kommentti

Ihana kuulla että ensitutustumisesti Metsikseen – ja ennen kaikkea hoitohevoseesi – sujui hyvin, eikä sen suurempia ongelmia tullut vastaan. Ellu on tosiaan luonteeltaan aika ailahtelevainen, ei siis kannata ottaa omaksi syykseen jos sillä on joskus kiukkupäivä. Kiva että tutustuit myös muihin Metsiksen tallilaisiin: heitä voi myöhemmin pyytää vaikkapa yhteiselle maastoretkelle Metsiksen upeisiin maisemiin!

Tarinasi oli pitkä ja oikein mukavaa luettavaa. Jäin kaipaamaan sille otsikkoa, sillä se on lukijalle ensimmäinen vihje tarinan sisällöstä. Mulla on ollut tapana korjata tässä alla tarinassa olleet kielioppivirheet, kirjoitusvirheistä en niinkään piittaa, ellei ne hankaloita tekstin lukemista huomattavasti. Jos joku korjaus on joskus epäselvä tai et ymmärrä mitä tarkoitan, kysy rohkeasti!

"Mä oon muuten Minja, anteeks jos säikäytin sut pahasti" esittelin itseni ja koitin hymyillen keventää tunnelmaa.
-> Kun lainattu virke loppuu pisteeseen, piste korvataan lainauksen ja johtolauseen (johtolause kursivoitu) väliin merkittävällä pilkulla:
-> "Mä oon muuten Minja, anteeks jos säikäytin sut pahasti", esittelin itseni ja koitin hymyillen keventää tunnelmaa.
-> Jos lainaus loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin tai jos sen jälkeen ei ole johtolausetta, pilkkua ei merkitä. Esimerkiksi:
"Mä oon muuten Minja, anteeks jos säikäytin sut pahasti!" esittelin itseni ja koitin hymyillen keventää tunnelmaa.

18,70v€

[Minja]

Poltin hitaasti ja hartaasti tupakkani loppuun ja nippasin sen liikkuvan auton ikkunasta ulos. Huokaillen seurasin tietä sateen kastelemasta tuulilasista, pyyhkijät vetelivät viimeisiään eivätkä kuivanneet ikkunaa juuri ollenkaan. Kurvasin Metsälammen pihaan ja hipsin pikavauhtia sisään päätalliin. Tervehdin muutamia muita tallilaisia jotka kaikki olivat vähän vaisun oloisia. "Se on tää keli" kuulin kun muut manasivat toisilleen. Sadetta oli jo jatkunut viikkotolkulla joten ymmärsin masentuneen ilmapiirin, en itsekään ollut sen aurinkoisemmalla tuulella. 

Olin pukeutunut keltaisiin Hai-saappaisiin, tummiin ratsastushousuihin sekä tummansiniseen tallitakkiin. Naureskelin saappaitani, en juuri ikinä käyttänyt värejä vaatetuksessani ja nyt jalassani hohti keltaiset saappaat. Virnuillen talsin kohti Ellun karsinaa, hevoset oli ilmeisesti tuon jäätävän sateen vuoksi tuotu jo sisään. Ellu seisoskeli rauhallisen oloisena karsinassaan, sade oli kihartanut sen harjaa ja otsatukka oli pelkkää korkkiruuvikiharaa. "Meillähän on ihan samannäköset tukatkin" kuiskuttelin Ellulle. Omakin kuontalo oli kiharalla kosteuden takia ja pitkät vaaleat kiharat pilkottivat mustan Vansin pipon alta. Astuin sisään tamman karsinaan ja silittelin sitä tovin, hetken Ellu pystyikin nautiskelemaan huomiosta mutta ilmoitti lääppimisen riittävän jo irvistämällä minua kohti. Nostin käteni ja murahdin kovaan ääneen ja Ellu perääntyi vähän. Tammalla oli hapan ilme naamallaan ja alkoi syömään aamuisia heinänkorsia lattialta ja jätti minut täysin omaan arvooni. Silitin tamman selkää nopeasti pari kertaa ennenkuin poistuin tämän karsinasta.

En ehtisi tänään olemaan kauaa tallilla joten kävin hakemassa Ellun harjat ja ajattelin puunata tamman päästä varpaisiin. Koetin pujottaa riimun tamman päähän mutta neiti päätti ettei nyt halua mitään ylimääräistä päällensä ja heilutteli päätään ylös alas. Sillä oli vekkulimainen ilme ja katseli vähän kuin virnuillen minua samalla kun heilutteli päätään. "Noh tuus tänne nyt" sopertelin tammalle ja se laski päänsä melkein syliini. Pujotin riimun nyt muita mutkitta Ellun päähän ja napsautin riimunnarun kiinni. Ellu seurasi jalkojaan laahaten minua käytävälle johon pistin sen molemmin puolin kiinni. Harjailin ensin kumisualla tamman läpi ja voi jestas sitä karvan määrää joka kosteasta tammasta lähti irti! Lattia alkoi täyttyä ruskeasta karvasta ja Ellun karva alkoi kiiltää yhä kauniimmin mitä enemmän sain irtokarvaa lähtemään. Kävin sitten koko hevosen pölyharjalla läpi ja katselin miten kauniisti rautias neiti kiilteli. 

Ellu seurasi kiinnostuneen oloisena kun lakaisin irronneet karvat isoksi ruskeaksi kasaksi käytävän reunaan. Höpöttelin mukavia tammalle samalla kun harjailin sitä, moikkailin muille tallilaisille ja osan kanssa vaihdoimme muutaman sanasenkin. En ole hirveän puheliasta tyyppiä ja viihdyn parhaiten omassa seurassani mutta onhan se mukavaa että tallillakin on kavereita. Hikikarpalot valuivat otsaani pitkin kun putsasin Ellun kavioita, tamma ei ilmeisesti jaksanut seistä omin jaloin ja tukeutuikin koko painollaan sille jalalle jota pidin ilmassa. Jouduin tönimään tammaa takaisin omille jaloilleen mutta ei se mitään auttanut. Mietiskelin vain että tämmösiä ne tammat vaan on, ei niitä voi käskeä tekemään jotain vaan niiden kanssa täytyy neuvotella. "Nyt sitte" ärähdin kun Ellu alkoi laskea yhä enemmän painoaan minun varaan. Pieni ärähtäminen toimi ja neiti tasasi painonsa kaikille jaloilleen. Tämän naamalle kuitenkin jäi nyrpeä ilme joka kertoi selvästi siitä että toinen loukkaantui kun käskytin. Onneksi neiti olikin jo valmiiksi puunattu koska sille alkoi ilmeisesti tämä rapsuttelu ja kiehnääminen riittämään. Viimeistelin vielä puunauksen harjaamalla nopeasti viimeiset irtokarvat pois ja selvitin isoimmat takut harjasta. Neidin otsatukkaan en kuitenkaan saanut koskea joten se jäi söpöille kiharoille. Räpsäisin vielä ikivanhalla iPhonellani muutaman kuvan Ellusta jotka voisin lisätä Instagramiin. Talutin tamman omaan karsinaansa ja heitin vielä pari leivänkannikkaa ruokakipon pohjalle palkkioksi siitä että oli malttanut olla nätisti koko puunaussession ajan. Kuiskasin Ellulle heipat ja huikkasin muille tallissa oleville myös että lähden menemään.

Tallipihalla huomasin että sade oli lakannut ainakin hetkeksi ja taivas oli tasaisen harmaa. Huokaisin ja sytytin tupakan samalla kun hyppäsin vanhaan pikkuautooni. Oranssi Fiat Punto oli palvellut minua jo pari vuotta hienosti vaikka olikin vähän omalaatuisen näköinen pienine kolhuineen ja tahroineen. Lähdin hiljakseen ajelemaan kohti kotia, taustamusiikkina radiosta pauhasi joku kulunut kesähitti kuin ivaten tätä huonoa ilmaa. Tulipahan jostain ainakin kesäinen olo kaiken tämän kylmyyden ja pimeyden keskelle!

- Minja

Sinten kommentti

Kaikista eniten mua ärsyttää alkukevään kylmät sateet ja tuulet! YÖK! Syksyllä sentään on värejä kaiken ankeuden ja pimeyden keskellä – keväällä ei ole juuri niitäkään. Musta on tosi kiva että olet aloittanut Ellun hoitajana ihan vain harjailemalla ja juoksuttamalla: uusien hevosten kanssa ei kannatakaan pitää kiirettä, jos haluaa luoda hyvän pohjan ystävyydelle. Seuraavalla kerralla voit toki kokeilla myös nousta selkään! Nappaa ihmeessä joku tallilainen mukaasi.

Jälleen kerran pitkä tarina! Oikeastaan en löytänyt tästäkään tarinasta muita virheitä kuin ne, joista mainitsin jo edellisessä kommentissa. Eli jos repliikki loppuu pisteeseen, piste korvataan lainausmerkkien ulkopuolelle merkittävällä pilkulla. Elävöität tekstiä kuvailemalla paljon, tosi hyvä!

17,20v€

[Minja]

Kuraa ja koulutuuppausta
12. maaliskuuta 2015

---

Kävelin tallipihan läpi kohti kolmostarhaa jossa Ellu seisoskeli tylsistyneen näköisenä. Moikkasin Gemmalle joka käveli ohitseni kohti sivutallia ja jatkoin itse matkaani Ellun tarhalle. Kirkkaan sinisellä taivaalla ei näkynyt kuin muutama hassu pilvenhattara ja keväinen aurinko lämmitti selkääni. Vislasin ja huutelin Ellua, mutta tamma seisoskeli keskellä tarhaa nyrpiintyneen näköisenä eikä sillä näyttänyt olevan aikomustakaan tulla vastaan portille. Pujottauduin siis portista sisään ja lähdin ottamaan tammaneitiä kiinni. Myy ja Janni pönöttivät vierekkäin tarhan taaimmaisessa nurkassa kuin peläten että hakisin ne samalla sisään. Ponikaksikko seisoi tiiviisti vierekkäin ja tuijotteli veikein katsein kun lähdin taluttamaan Ellua kohti tallia. Ellu käveli nätisti narun päässä, tai ei se edes kävellyt vaan suoranaisesti laahusti eteenpäin. Huomasin että tamman jalat olivat yltäpäältä kurassa joten talutinkin sen suoraan pesupaikalle.

Ikuisuudelta tuntuneen puunaamisen jälkeen Ellun jalat olivat kurattomat ja pääsin vihdoin harjailemaan rautiasta tammaa puhtaaksi. Onnekseni neitokainen ei ollut keksinyt piehtaroida kuraisella pohjalla joten lika lähti helposti harjailemalla kovemmalla harjalla. Mahan alle oli jäänyt muutama mutapaakku ja Ellu osoitti mieltään kun koitin niitä nyplätä pois. "Noh elä nyt", toruin tammaa joka irvisteli ja heilutteli häntäänsä. Ellu selvisi kunniallisesti toimenpiteestä ja palkitsin sen porkkanalla jonka tamma söi pikavauhtia. Olin käynyt edellispäivänä ensimmäistä kertaa Ellun selässä kun kävin neidin kanssa maastoilemassa. Tänään olin suunnitellut hyppääväni taas tamman selkään mutta tällä kertaa emme menisi maastoon vaan kentälle katsomaan kouluratsastuksen saloja. Alkuverryttelyt kuitenkin suunnittelin tekeväni maastossa kerta keli oli mitä parhain pienelle maastolenkille.

Juuri kun käärin viimeistä mustaa pinteliä tamman jalkoihin kuulin että joku astui talliin. Kurkkasin olkani yli ja näin kun Sinte heilutti kättään tervehdykseksi ja lampsi luokseni. "Moikka, ootteko lenkille lähdössä?" Sinte kysäisi ja rapsutteli Ellun päätä. "Joo meinasin käydä tekemässä pienen lenkin maastossa ja tulla sit kentälle tuuppaan koulua", vastasin hymyillen. Ellu heilutteli päätään malttamattomana ja kuopi maata etujalalla. "Et sä viittis ottaa maastoon mukaan muutamaa alkeistuntilaista, ei niitä oo kun neljä ja joku vartin alkuverkka riittäis hyvin", Sinte kysyi epäröivä ilme kasvoillaan. Yllätyin kovasti pyynnöstä, olin kuitenkin aika tuore naama tallilla ja tämä tuntui isolta vastuulta. Vastausta ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä. "Tottakai! Ketä kaikkia on tulossa sille tunnille?" kyselin lisätietoa ja Sinte briiffasi lyhyesti että tunnille osallistuisi Finna, Foggy, Bella ja Leevi, ratsastajat eivät olleet tiedossa mutta heidät oli käsketty odottelemaan tallipihalle. Sinte kiitteli vuolaasti ja minä piilottelin punastuneita kasvojani muhkeaan villahuiviini. Nappasin kypärän päähäni ja talutin Ellun ulos tallipihalle jossa minua oli vastassa neljä ratsukkoa siivosti rivissä.

"Moikka mä oon Minja ja vedän teidän alkuverkat tänään maastossa", esittelin itseni ratsastajille jotka olivat minulle ennaltaan tuntemattomia. Tuntilaiset esittelivät itsensä myös lyhyesti; Finnan selässä istui pitkä, tummahiuksinen Eero ja Foggyn selkään kapusi energisen oloinen Tinja. Bellan ratsastaja kertoi nimekseen Enni ja Helmiinaksi esittäytynyt aran oloinen tyttö istuskeli pilkullisen Leevin selässä. Kävin ratsastajien kanssa nopeasti läpi miten ratsastaa jonossa ja ettei ohittelemaan saanut lähteä. Lähdin johtamaan letkaa kohti lampea ja Harjunlenkkiä josta pääsisimme saunalle. Tuntilaiset tulivat seuraavassa järjestyksessä: Foggy ja Tinja tulivat heti minun takana, sitten  Bella ja Enni, Leevi ja Helmiina ja perää pitivät Finna ja Eero. 

Rupattelimme niitä näitä kun kävelimme rauhallista tahtia kauniissa kevätmaisemissa. Keli sen kuin vain parani ja aurinko lämmitti lempeästi selkiämme kun taivalsimme pitkin Harjunpolkua. Otimme muutaman ravipätkän kun maasto oli sopivaa ja koko porukka nautti silminnähden. Kiersimme saunan ja ravasimme hyvän pätkän tullessamme takaisin päin. "Eiks me laukata yhtään?" kuulin kuinka Tinja huuteli takaatani. Selitin ettei alkuverkan aikana laukkailla ja että nyt mennään loppumatka reipasta käyntiä takaisin tallille. Kuuntelin ratsastajien hilpeää puheensorinaa ja nautin itsekin reissusta täysin siemauksin. 

Tallipihalle hyppäsin alas Ellun satulasta ja tuntilaiset seurasivat esimerkkiäni. Tunti pidettäisiin maneesissa joten ohjasin tuntilaiset kohti maneesia jossa opettaja odottelisi. "Kiitti kun veit maastoilemaan", tuntilaiset kiittelivät yhteen ääneen hymyillen kilpaa auringon kanssa. Hymy tarttui minunkin huulille ja kehuin porukkaa taitaviksi ja toivotin mukavaa ratsastustuntia. Seurasin kun porukka lähti siistissä jonossa kohti maneesia, itse kipusin takaisin Ellun selkään ja ohjasin tamman kohti kenttää.

Ymmärsin täysin miksi tunti pidettiin maneesissa, kentän pohja oli vuorattu paksulla mutakerroksella mutta oli kuitenkin ratsastuskunnossa. Ellu vaikutti pirteältä maastolenkin jälkeen ja askelsi reippaasti uraa pitkin eteenpäin korvat hörössä. Aloin ottaa enemmän tuntumaa suuhun ja ratsastaa tammaa vähän eteenpäin. Taivuttelin ja ratsastin erilaisia teitä jotta saisin tamman kunnolla kuulolle. Alkuun Ellu olisi vain halunnut kaahottaa eteenpäin juoksuravia mutta alkoi kuunnella kuolaintuntumaa nopeasti. Ravailin molempiin suuntiin ja tunsin miten Ellu alkoi pikkuhiljaa pyrkiä peräänantoon. Annoin tammalle tilaa ja kaula kaartui kauniisti kaarelle. Tunsin ettei Ellu käyttänyt takaosaansa kunnolla ja tein temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Muutama kierros siinä meni ennenkuin Ellu sai takajalat kunnolla alleen ja alkoi työskentelemään koko selällään.

Keskittynyt tamma ei enää kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin minulta tuleviin apuihin. Hikikarpalot valuivat ohimoani pitkin kun tein täysillä töitä jotta Ellu teki töitä kunnolla. Neiti meinaan meinasi luistaa joka kerta kun sille vain osui siihen mahdollisuus. Otin pari kierrosta laukkaa ja jäin sitten pääty-ympyrälle työskentelemään. Ellun kaula alkoi vähän kastua hiestä ja tunsin kuinka tamma työskenteli täysillä. Tein isolla pääty-ympyrällä muutamia suunnanvaihdoksia ja laukkasin molempiin suuntiin. Ellun laukka oli todella miellyttävää istua ja sen askeleisiin pääsi helposti mukaan. Olin todella tyytyväinen Elluun sekä omaan ratsastukseeni ja ravailin tamman eteen-alas ennenkuin hoidin loppuverkan kävellen.

Tallissa otin varusteet pois ja talutin Ellun pesarille, jalat olivat kuraiset ja niitä tuli kylmätä tämmöisen hikitreenin jälkeen. Onneksi Ellu ei vettä kavahtanut vaan seisoskeli päätään roikottaen pesarilla. Kylmäsin jalkoja vuorotellen ja lopuksi pyyhin märällä sienellä hiet satulan kohdalta sekä kaulalta. Kuivasin tammaa pyyhkellä niin paljon kuin sain ja puin sille ohuen talliloimen ettei se paleltuisi kun jäi kosteaksi. Jätin Ellun sisälle karsinaansa ja kuiskuttelin sille miten hieno ratsu se oli tänään ollut. Reippaan liikutuksen väsyttämä tamma seisoi vain ja otti rapsutukset vastaan ummistaen silmänsä. Jätin Ellun rauhoittumaan karsinaansa ja lähdin roudaamaan kamppeita varustehuoneeseen. Asetin Ellun tavarat paikoilleen ja rupattelin Destinyn kanssa pienen hetken. Pääsimme nopeasti samalle aaltopituudelle ja höpöttelimme hetken niin hevosjuttuja kuin kaikkea muutakin. Sovimme myös että lähdemme joku päivä yhdessä pidemmälle maastolenkille ja tämähän sopi minulle oikein hyvin. Hymyillen huikkasin heipat kun lähdin tallista ja istahdin autooni. Aurinko paistoi edelleen kirkkaana taivaalla kun lähdin kruisailemaan kotia kohti.

- Minja

Sinten kommentti

Pahoittelut kommentin viivästymisestä! En huomannut, että uudemman tarinan takana oli piilossa pari päivää vanhempi tuotos. Yleensä ehdin kommentoimaan tarinat noin viikon sisällä niiden saapumisesta; jos kommenttia ei ole siihen mennessä saapunut, kannattaa käydä esimerkiksi vieraskirjassa varmistamassa, että olen huomannut tarinan saapumisen. Joskus on nimittäin käynyt niinkin, että tarina on jäänyt kokonaan ilman kommenttia, kun en ole ollenkaan huomannut sen saapumista.

Kiva että jaksoit vetää alkuverryttelyt alkeistuntilaisille! Ei se vaadi sen suurempaa osaamista tai kokemusta, pääasia on että tuntee edes lähimaastot ja hallitsee oman ratsunsa. Yleensä tuntilaiset ovat mielissään päästessään pienelle kävelylenkille maastoihin tunnin yhteydessä.

Virheetön ja siisti tarina, jota oli ilo lukea! Kuvailet elävästi, etenkin ensimmäisessä kappaleessa kuvailu auttoi pääsemään hyvin mukaan tarinan tapahtumiin. Ei korjattavaa!

17,50v€

[Minja]

Maastoretki Siljan ja Tepan kanssa
17. maaliskuuta 2015

---

Ellu seisoi vieressäni tallipihalla pirteän oloisena ja töni minua turvallaan jatkuvasti. Taisi tamma tietää minne ollaan menossa kun seisoskeli niin malttamattomana. Varmistin vielä että etujalan tummanharmaat pintelit olivat kunnolla paikoillaan ja siirryin sitten taputtamaan Ellua kaulalle. Samalla kuulin kevyttä puheensorinaa sivutallin suunnalta ja näin kaksi siluettia auringonvaloa vasten tulossa minua kohti. Tunnistin samalla kaksikon Siljaksi ja Tepaksi jotka olivat lupautuneet minun ja Ellun kanssa maastoilemaan. Putsasin nopeasti tummia ratsastushousuja Ellun karvoista ja siirsin kalanruotoletille solmitut hiukseni vasemman olkapään päälle lepäämään. 

Tytöt tervehtivät minua aurinkoisesti ja sovimme yhteistuumin että ratsastamme ensin isoa tietä pitkin Jokipolulle josta ratsastamme Rajapolun kautta Harjunlenkin keskivaiheille ja lähdemme vasemmalle, lammen rannassa lähdemme oikealle ja kierrämme lammen saunalle asto ja siitä lähdemme takaisin talliin. Kun reitti oli selvillä ei tarvinnut kuin kivuta selkään ja lähteä liikkeelle. Sää todella oli meidän puolella kun ihana päiväaurinko lämmitti säteillään ja kirkkaan sininen taivas lupaili kirkasta säätä koko reissuksi. Ellu olisi lähtenyt matkaan ilman minuakin ja steppaili vähän malttamattomana paikoillaan. "Kyllä me keritään, ootas nyt", mutisin kun koitin kiivetä satulaan ja nopealiikkeinen tamma koitti jo lähteä matkaan. Tepa ja Silja istuskelivat jo ratsujensa selässä ja suorituspaineet iskivät. Miten aina olinkaan se hitain ja viimeisenä valmis? "Hei ponnaa ton tuolin kautta, et sä muuten saa ittees kammettuu sinne selkään", Silja neuvoi ja osoitti tallin vieressä seisovaa jakkaraa. Tein työtä käskettyä ja tuolin kautta pääsinkin samantien selkään. Ja yhtä nopeasti myös humpsahdin maahan. Hillitön naururemakka täytti koko tallipihan kun Silja ja Tepa naureskelivat. "Mites siinä nyt noin kävi, tartteetko apua?" Tepa kysyi samalla kostuneita silmäkulmiaan pyyhkien. Vakuuttelin että en tarvinnut apua ja putsailin housujani tomusta. Ellu onneksi seisoi koko tapahtuman ajan paikoillaan ja katseli minua halveksuvaan tapaan kuin miettien "koitas nyt päästä sieltä ylös". 

Tallipihan episodi oli nopeasti unohdettu kun kävelimme rauhalliseen tahtiin isoa tietä pitkin. Minä menin Ellun kanssa ensimmäisenä, Tepa tuli Myyn kanssa toisena ja Silja ja Helmi pitivät perää. Pysyimme visusti tien reunassa ja tarkkailimme liikennettä jatkuvasti ettei vaaratilanteita pääsisi syntymään. Hevoset liikkuivat energisesti ja matkamme taittui hyvään vauhtiin. Ilmakin oli juuri eikä melkein kohdillaan maastoreissua varten; aurinko paistoi edelleen kirkkaana ja kevyen keväiset tuulahdukset pitivät virkeänä. Juttelimme tyttöjen kanssa niitä näitä ja tunsin itseni mitä onnellisimmaksi. Olin löytänyt upean hoitohevosen niinkin upeasta paikasta kuin Metsis. Kaiken huipuksi minulla oli mitä huikeimpia tallikavereita joiden kanssa aika kului kuin siivillä!

Olin yhtä hymyä edelleen kun käännyimme isolta tieltä Jokipolulle. Kaunis metsä ympäröi polkua jolla ratsumme askelsivat tasaisen turvallista vauhtia. Myy kipitti minkä jaloistaan pääsi ja pikkutammalla näytti olevan menohaluja enemmänkin. "Pitäiskö vähän ravailla kun tää Myy haluis vaan mennä?" kuulin kysymyksen takaatani. "Vois kyllä, tässä näyttäis pohja olevan ihan hyvässä kunnossa", vastasin ja maiskautin Ellulle pari kertaa. Tamma suorastaan syöksähti raviin pärskähteän ja sain pidätellä sitä ettei meno yltyisi liian kovaksi, laukkaamaan päästäisiin sitten kun päästään Harjulenkille. Kurkkasin olan yli ja näin miten Tepa ja Silja köpöttelivät perässäni. Tepa ja Myy kipittivät minun ja Ellun perässä ja joukon viimeisenä tuli Silja ja Helmi. Kaikki hymyilivät enemmän kuin tuhat aurinkoa ja keväinen maastoretki oli ollut mitä mahtavin idea. Ellu on siitä mukava maastoratsu että se jyrää tasaiseen tahtiin eteenpäin ja pystyin ihailemaan maisemiakin. Metsälammen lähimaastojen maisemat kun olivat upeaa katsottavaa, pieniä puroja luikerteli polkujen vieressä ja upea metsä nousi polun molemmin puolin. Ympäristö oli kuin suoraan postikortista, perinteistä suomalaista metsää ja kaiken kruunasi kirkas kevätaurinko joka lämmitti selkiämme kun talsimme pitkin Jokipolkua. Käännyimme seuraavaksi Rajapolkua pitkin Harjunlenkille jota jatkoimme vasemmalle. 

"Hei nyt ois hyvä kohta vähän laukata, ootteko mukana?" huusin jonon edestä ja kurkkasin taakseni. "Joo mennään jo!" huutojen saattelemana heilautin kättäni merkiksi että nostan laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja kurkkasin vielä ettei muita tiellä kulkijoita näy. Nostin Ellun raviin ja annoin heti laukkapohkeet. Ellu sinkosi laukkaan ja jouduinkin aluksi pidättelemään sitä rankalla kädellä. Ellu ei aluksi meinannut haluta kuunnella apujani mutta hidasti kuitenkin sopivaan tempoon pienen suostuttelun jälkeen. Myy päästi pari pientä pukkia innostuessaan ja Tepa vain naureskeli tamman kyydissä. Helmin näin irvistelevän ja heittävän pienen pukin myös muodon vuoksi. Naureskellen joukkomme laukkasi pitkin Harjunlenkkiä ja saavuimme nopeasti lammen rantaan jota pitkin jatkaisimme. Laukkailimme hetken välillä ravaillen. Hevoset olivat pirteällä tuulella ja liikkuivat iloisen oloisesti eteenpäin. Ravasimme vielä hetken lammen rantaa pitkin kunnes olimme puolivälissä saunalle ja hidastimme käyntiin. Juttelimme tyttöjen kanssa ihanasta säästä ja ylistimme kilpaa hoitohevosiamme. Voi kun elämä on ihanaa kun siitä pääse hevosten kanssa oikein nauttimaan!

Saunalla päätimme pitää hetken hengähdystauon ja hyppäsimme alas satulasta. Sidoimme hevoset kiinni ja istahdimme penkille ihailemaan kirkasvetistä Metsälampea. Höpöttelimme hetken niitä näitä, aiheemme sivusivat kaikkea hevosten ja maailmanpolitiikan välillä. "Kiitos kun lähditte mun mukaan maastoilemaan, tää oli niin paljon kivempaa porukassa kuin yksin!" kiittelin aidosti hymyillen Siljaa ja Tepaa. Tytöt kiittelivät puolestaan ja kaikki olivat selvästi iloissaan uusista tuttavuuksista. Hetken juteltuamme sovimme että lähdemme rauhalliseen tahtiin ratsastamaan kohti tallia. Ellu ja Myy oli sidottu lähekkäin ja Helmi oli vähän kauempana kiinni ettei tuittupäinen ponitamma olisi keksinyt ärsyyntyä muista. Tällä kertaa selkäännousu onnistui paremmin ja pysyin ensimmäisellä kerralla selässä. Tytöt nälvivät hyväntahtoisesti ja muistuttivat tallipihan äksidentistä ja nauroimme yhdessä asialle. Pidimme saman järjestyksen jossa olimme aiemminkin ratsastaneet eli minä kähdin Ellun kanssa johtamaan joukkoa kohti tallia. Ravasimme ihan pienen pätkän mutta pääasiassa loppumatka oli pelkkää kävelyä.

Nopeasti saavuimmekin jo tallipihalle ja hyppäsin alas satulasta. Hetken seisoskelimme vielä tallipihassa jutellen nappiin menneestä maastoreissusta ja tapahtumia kerraten. Huikkasimme heipat ja lähdimme kaikki hoitsujemme karsinoita kohti. Talutin Ellun suoraan pesarille kerta sen jalat olivat vähän kuraiset reissun jäljiltä. Rullasin pintelit pois ja huuhdoin jalkoja haalealla vedellä. Tarkistin samalla ettei jalkoihin ollut tullut haavoja tai nirhaumia mutta ehjältä näytti eikä Ellu ollut rikkonut itseään mihinkään. Pesarilta siirryimme käytävälle jossa riisuin loputkin varusteet ja hain Ellun harjapakin. Olin puunannut tamman niin puhtaaksi jo ennen reissua että suurin osa liasta lähti vain pöläriä käyttämällä. Harjasin kuitenkin tamman taas perusteellisesti puhtaaksi ja puhdistin kavioista maastoreissulta kerääntyneet mudat. Ellukin tuntui uupuneelta lenkin jälkeen ja seisoi rauhallisesti paikoillaan. Karsinaan viedessä tamma vain laahusti perässäni ja erehtyi vähän jopa halailemaan kun riisuin riimun sen päästä. "Ohhoh mikäs mielenhäiriö sulle sattui", naurahdin yllättyneesti ja rapsuttelin Ellun päätä jonka se laski syliini. Kauaa tämä mielenhäiriö ei kestänyt vaan Ellu siirsi päänsä kauemmaksi ja tuijotteli mielummin paljon mielenkiintoisempaa karsinan nurkkaa. Hymyillen jätin tamman karsinaansa ja tiputin pari leivänkannikkaa sen ruokakuppiin. Oman arvonsa tunteva tamma ei niitä kuitenkaan syönyt kun vielä olin karsinan edessä vaan kuulin ruoskutusta vasta kun olin kääntänyt selkäni ja lähdin kävelemään autolleni. 

Tallipihassa näin vielä Siljan juttelemassa Sintelle ja liityin hetkeksi mukaan keskusteluun. "Teidän maastoilut tais mennä ihan nappiin hymyn määrästä päätellen?" Sinte kysyi lämmin hymy kasvoillaan. Nyökyttelimme innoissaan Siljan kanssa ja kerroimme kilpaa miten kiva reissu meillä oli ollut ja miten hienosti hoitsumme olivat siellä menneet. Jouduin kuitenkin nopeasti sanomaan heipat ja lähtemään kotia kohti, tiedossa olisi sukulointia ja suihkuunkin pitäisi vielä keretä. Ja pitäisi vaatteetkin valita. Hengähdin syvään ja istahdin autooni, olisin jo mielummin tulossa uudestaan tallille kuin menossa kotiin valitsemaan sopivaa mekkoa illan juhliin.

- Minja

Tässä vielä maastoreitti merkittynä kartalle!



Sinten kommentti

Ei ole varmastikaan mukavampaa, kuin kaunis kevätpäivä ja iloinen maastoretki hyvien kavereiden kanssa! Tosi ihana kuulla, että teillä oli mukavaa ja maastosta jäi jokaiselle hyvä fiilis. Kun alkuhankaluuksista selvittiin, maastoretkestä muodostui varmasti ikimuistoinen kokemus. Samalla tutustuit taas vähän enemmän Elluun, ja ennen kaikkea uusiin ystäviin!

Aurinkoista kuvailua säästä ja muista maastoretken hetkistä! Kuvailet elävästi ja tarinasi ovat rentoa luettavaa näin iltaisin teekupin äärellä. Pitkä ja virheetön tarina, kappalejaot on merkitty siististi ja otsikko on erotettu hyvin muusta sisällöstä. Piirros maastolenkistä oli kiva lisä! Ei korjattavaa, loistava tarina!

19,90v€

[Minja]

Sateinen puunauspäivä

23. maaliskuuta 2015

---

Hiki virtasi vuolaana nenänvarttani pitkin ja sekottui inhoittavaksi sotkuksi nenästä jatkuvasti valuvan rään kanssa. Pyyhin sotkun takin hihaan ja samalla hoksasin riisua paksun ulkotakin pois ja ripustin sen Ellun karsinan eteen roikkumaan. Kottikärryt olivat täynnä ja plokkasin pari kakkapalluraa nurkista vielä ja ihailin työni jälkeä. Hiukseni roikkuivat todella sotkuisella ponnari/nuttura viritelmällä ja muutama suortuva olikin sieltä ponnarin alta karannut ja ne valuivat hiestä märkinä reunustamassa siroja kasvojani. Sujautin puolisolta saamani amuletin takaisin paidan sisään ettei kaunis koru hajoaisi heti. En tänään kiipeäisi Ellun selkään kun olin edeltävänä iltana satuttanut selkäni niin ettei ratsastaminen onnistuisi pariin päivään. Se ei minua haitannut vaan tein tyytyväisenä tallitöitä, ensimmäinen koettelemus olikin jo valmis kun kävin kippaamassa viimeisen lastillisen lantaa lantalaan. Otin mukaani myös vähän kuiviketta jotka voisin levittää Ellun karsinaan pehmikkeeksi. Kaadoin kaikki puhtaat kuivikkeet kottareista ympäri karsinaa ja levitin niitä vielä vähän potkimalla, Ellu saa hoitaa homman loppuun. Ellu seisoskeli ulkona tarhassa vaikka ulkona tihutti. Säälin tammaa mutta samalla mietin myös miten villihevostekin siellä ulkona painoivat sateesta tai myrkystä huolimatta niin eiköhän tuo yksi suomenjunttikin pärjää hyvin pienessä tihkusateessa. Olin kuitenkin päättänyt puunata tamman päästä varpaisiin tänään. Nappasin päälleni takin Ellun karsinan ovesta ja puin sen päälleni samalla kun lähdin lampsimaan ulos tarhoja kohti. 

"EEEELLLUUUU!" huutelin kun lähestyin kolmostarhaa jossa Ellu seisoskeli elämäänsä kyllästyneen näköisenä. Vislailin vielä ja suureksi yllätyksekseni Ellu lähti kohti tarhan porttia minua vastaan. Tamma lompsutteli rauhalliseen tahtiin kohti porttia jossa heiluttelin riimunnarua kuin pelastava enkeli joka veisi tamman sisään tallin lämpöön. Ellu tuli ihan perille asti ja portilla napsautun riimunnarun tamman riimuun kiinni. "Nonii mennääs sitte sisälle", höpöttelin ja katsoin kauhuissani Ellun jalkoja jotka olivat aivan kuranpeitossa. Ulkona oli inhottavan harmaa ilma eikä aurinkoa näkynyt mailla halmeilla. "Parempi pysytellä sisätiloissa", mietin itsekseni kun talutin Ellun sisään. Suunnistimme heti pesarille koska märkää mutaa oli huomattavasti mukavampi pestä pois kuin sellaista joka on jo ehtinyt kuivua ja kovettua. Ellu tuntui olevan vain kiitollinen kun toin sen sisälle hurjan kamalasta tihkusateesta ja seisoi tyynesti pesarilla samalla kun koetin hinkata tamman jalkoja puhtaaksi. 

En tiedä kuinka paljon Metsiksen vesilasku nousi pesusessiomme jälkeen mutta tulipahan ainakin puhdasta! Samalla kun kuivasin Ellun jalkoja ihanaan teddypyyhkeeseen kuulin miten talliin talutettiin hevosia sisään. Kurkkasin pesarilta ääniä kohti ja huomasin Sinten tuovan hevosia sisään. "Hei oisinko mä voinu auttaa?" kysyin pesarilta kuikuillen. Sinte sulki Selan karsinan oven ja kääntyi minua kohti vastatakseen kysymykseeni. "Ei tässä nyt enää tarvita, Minkki ja Antsu on just viemäs vikoja sisään", Sinte vastasi hymyillen ja kiitti vielä tarjouksestani. "Jos viittit niin ton joulukuusen vois heivaa tallin taakse", Sinte jatkoi ja osoitti rehuhuoneen vieressä notkuvaa joulukuusta joka oli luonnollisestikin jo tiputtanut kaikki neulaset. Nyökkäsin ja lupasin hävittää kuusen kun olin valmis Ellun kanssa. Nainen hävisi nopeasti tallista hoitamaan muita asioita ja minä jäin kuivailemaan rautiaan tammani jalkoja. 

Mooses tuli mouruamaan jalkoihini kun harjailin Ellua ja kissaihmisenä en vain voinut olla rapsuttelematta suloista kisua joka suoranaisesti kerjäsi huomiota. Kolli kuitenkin kyllästyi minuun hyvinkin nopeasti, eihän minulla ollut mitään ruokaa tarjota arvon herralle. Pylly keinuen Mooses lähti kohti toimistoa, lämpöä ja ruokaa luultavasti etsimään. Ellu katseli oranssin kissan perään ja puhahti kun Mooses hävisi näkyvistä. Hymyillen jatkoin tamman harjaamista ja uppouduin vähän omiin ajatuksiinikin. Mielessäni pyöri monia ajatuksia ja toiveita, yksi näistä haaveista oli päästä Ellun kanssa tallin ulkopuolisiin kisoihin kokeilemaan onneamme. Ruusukkeen voisi laittaa tamman oveen roikkumaan ja ja... Ellu polkaisi oikein kovaa jalallaan maata ja palasin salaman nopeasti haavemaailmastani oikeaan elämään. Nyrpiintyneen näköinen Ellu koetti varmasti ilmoittaa että on jo valmis eikä jaksaisi enää seisoskella käytävällä. "Hetki vielä", tuumasin tammalle ja aloin puhdistamaan kavioita. Suurin osa liasta olikin jo lähtenyt pesun aikana mutta raaputtelin koukulla loputkin töhnät pois. 

"Se oli ihan varmaan kyykäärme, mä oon ihan varma!" kuulin naurunsekaista huutoa kaikuvan tallivintiltä. Samassa kuulin askeleita jotka tulivat alas rappusia. Ellu kuikuili kohti rappusia ja pärskähteli kuin vähän tuohtuneena. Eikai kukaan vain kehtaa keskeyttää tai häiritä rinsessan hoitohetkeä?! Taputtelin tammaa ja katselin ketä rappusia pitkin saapuukaan. Tallivintiltä tulivat Nelly, Gemma ja Meela. Tytöt nauroivat katketakseen ja moikkasivat vain merkiksi että lähtivät tallista. Kohautin olkiani ja hymyilin tyttöjen jutuille ja siirryin vielä siistimään Ellun harjaa. Tamma oli alkanut luottaa minuun enemmän ja sainkin käsitellä sen päätä ja päänaluetta enemmän mitä ennen. Käytin apunani selvityssuihketta ja pientä pinkkiä kampaa jonka olin ottanut kotoa mukaan. Harja selvisi helpolla, hännästä en voi sanoa samaa. Se oli niin takussa että meinasi humpsahtaa koko selvityssuihke vain häntään. Pienen taistelun jälkeen sain hännänkin selväksi ja taputtelin Ellua joka malttoi niin hienosti seisoskella paikoillaan. Leikkasin vielä hännän tasaiseksi, harjaan en uskaltanut kajota ettei vain tulisi sen suurempia haavereita kun saksilla heiluisin Ellun pään vierellä. 

Ellu seisoskeli karsinassaan päiväheiniään rouskutellen. Talliin oli pikkuhiljaa alkanut valua enemmän ihmisiä ja se tarkoitti yleensä tuntien alkamista. Katsoin kelloani joka varmisti epäilykseni, tuntilaiset tekivät tuloaan ja minä olin ajatellut lähteä kotiin päin. Ellu ei menisi ensimmäiselle tunnille joten en jäänyt avustamaan varustuksessa, maha kun huusi jo hoosiannaa kun ei täytettä ollut tippunut kevyen aamupalan jälkeen. Viime yönäkin oli ollut täysikuu ja kuuhulluna en ollut saanut juurikaan unta. Nyt siis väsymyksen ja nälän saattelemana lähdin kruisailemaan kotia kohti. Sade oli vain pahentunut ja pyyhkijät täysillä kaahotin avomiehen patojen äärelle.

Sinten kommentti

Kevät tuo joka vuosi väistämättä mukanaan inhottavat, kylmät sadepäivät. Tarhat lilluvat karmeassa mutavellissä, ja hevosia pitää olla jatkuvasti pesemässä! Etenkin jalkojen puhtaudesta kannattaa huolehtia, sillä sinne jäävä muta voi aiheuttaa helposti riviä. Kuulostipa mukavalta hoitotuokiolta Ellun kanssa

Virheetön tarina, johon olut hyvinkin onnistuneesti sujauttanut ekstratehtävässä vaaditut sanat: yksikään niistä ei "hypännyt silmille" kun tarinaa luki. Hoitohetkestä kertova tarina oli mukavaa ja rentoa luettavaa, ei moitittavaa!

17,50v€

[Micaela]

Ennakkoluulojen murtumisia

En juurikaan yllättynyt, kun avasin makuuhuoneeni verhot aamulla - taivas oli harmaa ja sateinen. Jos ulkona olisi paistanut aurinko, olisi se ollutkin jo liian hyvää ollakseen totta. Oli torstaiaamu. Minun oli määrä mennä töihin iltavuoroon, joten ehtisin hyvin aamupäivällä tallille tutustumaan uuteen hoitohevoseeni, suomenhevos-tamma Elluun. Olin aluksi kovinkin ennakkoluuloinen, sillä minulla oli tietynlainen stereotypia kylmäverisiä kohtaan. Kuvittelin nimittäin kaikkien suomenhevosten olevan poikkeuksetta kömpelöitä, raskaita sekä laiskoja "löntystelijöitä".

Kaarroin autoni Metsälammen parkkipaikalle. Kuten arvata saattaa, tallipiha oli arkiaamuna kello 11 suhteellisen hiljainen. Hevoset oli jo viety tarhoihin ulkoilemaan, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Nostin auton takakontissa olevan varustekassin olalleni ja suuntasin kohti tallia. Lopulta löysin yhden ihmisenkin. Sinte oli parhaillaan siivoamassa karsinoita eikä aluksi kuullut tuloani. Huikkasin jo kaukaa tervehdyksen. "Ai hei! Sä olet Micaela, Ellun uusi hoitaja?" Sinte vastasi. Vaihdoimme lyhyesti kuulumiset, ja Sinte näytti minulle kaappini sekä selvitti kaikki Elluun liittyvät tärkeät asiat.

Kun olin saanut kaikki tavarani purettua, lähdin talsimaan Ellun tarhalle. Ellua ei ollutkaan vaikea löytää, sillä Sinte oli antanut minulle selvät ohjeet: "Se on se suomenhevonen, joka tarhaa kahden shetlanninponin kanssa". Napsautin narun kiinni tamman riimuihin ja taputin hellästi sen kosteaa kaulaa. Tähyilin taivaalle. Näytti kuin harmaat pilvet olisivat lopultakin väistymässä.

Ajattelin tänään tutustua Elluun ihan vain maastakäsin. Halusin nimittäin oppia tuntemaan tammaa hieman ennen selkään nousua. Aluksi harjailin neidin oikein ajan kanssa, sillä karvaa tuntui lähtevän loputtomasti. Pyörittelin kumisukaa pitkin tamman kylkiä. Vatsan aluetta Ellu näytti selvästi aristavan, joten päätin kajota sinne vasta jollakin pehmeämmällä "työkalulla".

Olin harjannut Ellua jo ties kuinka kauan, kunnes yhtäkkiä havahduin: ulkonahan paistoi aurinko! Pienistä ikkunaruuduista sisään pyrkivät auringonsäteet toivat hieman valoa muuten niin hämärään talliin paljastaen ilmassa leijuvan pölyn. Otin äkkiä Ellun narun päähän ennen kuin alkaisi taas sataa. Sinte oli kovasti kehunut Metsiksen maastopolkuja, joten lähdin taluttelemaan Ellua sinne. Sateen loppuminen oli saanut pikkulinnutkin liikkeelle, ja jokapuolelta kuului "titi-tyytä". Olin aina rakastanut luonnossa liikkumista. Oli ihanaa vain sulkea silmät ja kuunnella luonnon ääniä: lintujen laulua, kavioiden kopinaa, tuulen suhinaa ja Ellun satunnaista hörähtelyä. Ellu liikkui pää pystyssä ja reippain askelin. Tamman korvat kääntyilivät tarkkaavaisesti jokaiseen ilmansuuntaan. Olin positiivisesti yllättynyt hoitohevoseni olemuksesta. Ei kaikki suomenhevoset olleetkaan laiskoja köntyksiä, oikastaan Ellu liikkui todella kauniisti, ja minua alkoi jo hieman kaduttaa, etten ollut lähtenyt ratsain liikkeelle.

Käsitykseni Ellusta muuttui täysin pelkän kävelylenkin jälkeen, enkä malttanut enää odottaa seuraavaa hoitokertaa, jolloin nousisin jo selkään. Pystyin jo mielessäni kuvittelemaan tamman isot, mutta pehmeät askeleet, keinuvan laukan ja sulavan hyppytekniikan. Ajatukseni taisivat karata jo kilparadoillekin saakka, joten jouduin vähän toppuuttelemaan itseäni - kaikki aikanaan. Vein Ellun takaisin tarhaan ponikaveriensa seuraan ja lähdin vielä etsimään Sinteä, sillä hän halusi kuulla, mitä mieltä olin uudesta hoitohevosestani. "No käyttäytyikö se huonosti vai hyvin huonosti?" Sinte kysyi heti ensimmäiseksi minut nähdessään. "Tosi hienosti se meni", naurahdin. Sinte hymyili ja katsoi minua kysyvästi: "Eli nähdään sua vielä jatkossakin täällä?" Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä: tamma oli onnistunut hurmaamaan minut!

Sinten kommentti

Ihan loistava kuulla! Ellu on sellainen tamma, joka kyllä näyttää etteivät kaikki kylmäveriset tosiaankaan ole raskaita löntystelijöitä. Odotahan vaan, kun pääsette ensimmäistä kertaa estekentälle... sillon tuntuu että Ellukin kevenee jaloistaan monta kymmentä kiloa ja menojalka alkaa toden teolla vipattamaan. Mukava kuulla että ensitutustumisenne sujui niinkin hyvin, ja Ellu onnistui murtamaan ennakkoluulosi

Lähes virheetön ja todella siisti tarina! Tätä oli mukava lukea. Olisin kaivannut vielä hieman enemmän kuvailua, joka olisi värittänyt tarinaa entisestään. Yhden pienen yhdyssanavirheen löysin, korjaan sen tässä alla. Jatka samaa rataa, ihan loistava aloitus!

suomenhevos-tamma
-> suomenhevostamma
-> väliviivaa voidaan käyttää silloin, jos yhdyssanan ensimmäinen osa on "vaikea" tai esim. ulkomaankielinen. Esimerkiksi "ahaltek-ori", "exmoor-tamma" on parempi kirjoittaa väliviivan kanssa ihan selkeyden vuoksi.

18,30v€

[Minkki]

Käytiin kuvailemassa Elluakin... Tamma osasi olla tosi nätisti koko session ajan! Puettiin vielä näyttävät suitset ja kuolaimetkin (otettiin kuitenkin heti kuvauksen jälkeen pois ettei alkanut tuntumaan ikävältä 




Sinten kommentti

Voi että, ompa Ellu ollut nättinä! Ihana kuva kauniista tammasta, tämänhän voisi kehystää vaikka toimiston seinälle! Tamma varmaan ihmetteli, että mitäs nyt tapahtuu kun puetaan varusteet muttei lähdetäkään ratsastamaan Onneksi - pääpiirteittäin rauhallinen - tamma tietää miten käyttädytään! Olet onnistunut värittämään harjan todella eläväiseksi.

16,70v€

[Micaela]

Ellun jouhet olivat päässeet kasvamaan turhan pitkiksi, joten pitihän sitä pörröpäätä vähän siistiä! Sakset olivat Ellun mielestä aluksi todella kamalat ja pelottavat, mutta kyllä neidin tukka sitten lopulta saatiin kuin saatiinkin kuntoon. Kuvassa Ellu ihmettelee lattialle pudonneita "hiuksiaan" 



Sinten kommentti

Ellu haikeana katseli poisleikattua, tuuheaa tukkaansa! Kiva että tamman harja saatiin vihdoin tasoitettua, se alkoi näyttää jo hieman karmaisevalta. Nyt kelpaisi lähteä vaikka näyttelyihin... tai onhan ne söpöysnäyttelyt tulossa Metsälammellekin 8. elokuuta, kai olet jo osallistunut

Hauskalla tekniikalla toteutettu piirros! Olet käyttänyt erilaisia siveltimiä/brusheja ja saanut niiden avulla kuvasta mielenkiintoisen. Varjostuksia olisi voinut käyttää vieläkin rohkeammin, jotta saataisiin kolmiulotteisuutta korostettua Sakset ovat hauska lisä kuvaan!

14,80v€

[Amanda]

Tutustumista

Lähdin tallia kohti bussipysäkiltä mihin jäin. Kävelin polkua pitki kohti tallia polku oli hyväkuntoinen. Kun pääsin tallille tallia oli siivoamassa Sinte.
"Moi. Olen Sinte ja olen tallin omistaja." Sinte esitteli
"Minun nimi on Amanda ja ole Ellun uusi hoitaja. Näyttäsitkö paikkoja?"
Sinte lähti edeltä ja esitteli kentän, tarhat, tallin ja hevosia. "Täällä on varustehuone ja tässä on Ellun satula, suitset, harjat ja suojat. Ellua kun hakee ota kauraa sillä se ei anna helposti kiinni." Sinte kertoi.
"Kiitos tallin esittelystä lähden hakemaan Ellun." Kiitin

Otin riimunnarun ja menin rehuhuoneeseen ottamaan kauraa. Kävelin kohti tarhoja ja menin lankojen alitse. Kävelin Ellun luo ja laitoin kaurakipon maahan. Laitoin riimunnarun päitsiin ja kehuin "Hyvä tyttö!"

Otin kaurat mukaan ja lähdin taluttamaan tammaa kohti porttia muut hevoset tietenkin halusi osansa kaurasta ja koitti päästä kulholle "hus pois!" Komensin. Kun pääsin veräjälle ilman muita hevosia laitoin alemman ylempään ja käskin Ellun tulemaan käänsin tamman ja laitoin veräjän kiinni. Kävelin talliin ja vein Ellun karsinaan. Laitoin sen narulla vetosolmulle. Laitoin oven kiinni ja lähdin viemään kaurakulhoa oikealle paikalle.

Otin matkalla harjat ja lähdin harjaamaan tammaa. Laitoin harjapakin ruokakuppiin. Aloitin harjaus järjestyksellä joka opetettiin alkeiskurssilla eli kaulasta alkaen. Pyöritin pyöritys sualla kaiken paitsi jalat ja mahan alusta. Sama toiselle puolelle eli alkaa kaulasta ja loppuu hännän alkuun. Vaihdoin piikkisukaan jolla harjasin kaikki mitä olin harjannut pyörityssualla. Vaihdoin pehmeään harjaan ja harjasin mahan, jalat ja muun hevosen. Kun Ellu oli muuten puhdas puhdistin vielä kaviot. Avasin oven ja vein harjat paikalleen ja otin varusteet.

Laitoin pintelipatjan paikoilleen ja aloin pyörittämään pinteliä. Lopuksi vain tarra kiinni. Sama käsittely kaikille jaloille. Otin satulan ja laitoin sen Ellun selkään. Siirsin satulaa eteen päin jonkin aikaa meni. Sitten piti löysätä toiselta puolelta vyötä. Laitoin sen kiinni toiselta puolelta "Hyvä!" kehuin. Laitoin päitset kaulalle ja laitoin kuolaimet suuhun. Lopulta remmit kiinni. Vein vielä päitset ja narun paikoillee lopuksi kypärä ja ratsastamaan.

Menin kentälle ja kiristin vyötä. Sitten laskin ja säädin jalustimia neljällä reiällä. Lopuksi selkään. Säädin vyötä vielä selästä ja alku käynnit. Alkukäynneissä halusin saada Ellun taipumaan. Ellu ei ollut aivan samaa mieltä. Otin ohjat lyhyemmiksi ja aloin asettamaan. Lisäsin askeleen pituutta. Painoin pohkeet kylkiin ja sitten se alkoi menemään reipasta käyntiä. Painoin lisää jolloin se alkoi menemään ravia. Yritin istua harjoitusravissa ja tehdä voltteja. Ravissa oli aika helppo istua. Otin siirtymisiä käynti ravi käynti seis. "Prr." Ellu heilautti korvia "prr käynti." Se hiljensi taputin. Sitten otin väistöjä. Alkuun käynnissä ja sitten ravissa. Otin laukan vaihtoja lopuksi. Hiljensin raviin ja annoin vähän kerrassaan ohjaa. Sitten istunalla pyysin käyntiä. Taputin Ellua kun se hiljensi käyntiin. Kävelin 10minuutin loppu käynnit ja menin kaartoon. Taputin ja heilautin itseni alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyön.

Menin karsinaan ja otin varusteet pois. Menin oesemään kuolaimet ja sitten suitset paketille. Aloin pyörittämään pinteleitä. Harjasin pehmeällä harjalla ja katsoin kaviot. "Elä vie Ellua ulos niin se saa nyt ruuat." Ääni sanoi takanani. Sinte ojenti Ellun ruuat ja kippasin ne kulhoon. "Ellu nukkuu sisällä niin ei tarvitse viedä pihalle." "Okei" vastasin. Sitten pakkasin kamat ja lähdin polkua pitkin bussipysäkille.

Sinten kommentti

Kiva kuulla että ensitutustumisesi Elluun sujui näinkin mallikkaasti! Toivottavasti yhteistyönne lähtee hyvin käyntiin ja ystövyyssuhteenne pääsee kehittymään tukevalle pohjalle. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ratsastustunneille Ellun kanssa, että saatte vinkkejä myös itsenäiseen harjoitteluun

Olet onnistunut hyvin kappalejakojen teossa! Huomasin kuitenkin, että tästä tarinasta puuttui aika paljon pilkkuja. Pilkkujen käyttö on tärkeää, sillä se tekee tekstistä sujuvaa ja helppolukuisempaa. Kiinnitä siihen erityistä huomiota seuraavassa tarinassa!

Mikä on virke? Virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen/kysymysmerkkiin/huutomerkkiin. Virkkeen sisällä voi olla monta lausetta, jotka erotetaan toisistaan yleensä pilkkujen avulla.

"Kävelin polkua pitki kohti tallia polku oli hyväkuntoinen."
-> Tässä virkkeessä on kaksi lausetta (alleviivasin yhden ja kursivoin yhden). Lauseiden väliin tulee pilkku.
-> "Kävelin polkua pitkin kohti tallia, polku oli hyväkuntoinen."

"Kun pääsin veräjälle ilman muita hevosia laitoin alemman ylempään ja käskin Ellun tulemaan käänsin tamman ja laitoin veräjän kiinni."
-> Tässä virkkeessä on kolme eri lausetta. Selkeyden vuoksi viimeinen lause olisi hyvä erottaa pisteellä, jottei virkkeestä tule liian pitkää.
-> "Kun pääsin veräjälle ilman muita hevosia, laitoin alemman langan ylempään hakaseen ja käskin Ellun tulemaan vierelleni. Käänsin tamman ja laitoin veräjän kiinni."

"Säädin vyötä vielä selästä ja alku käynnit."
-> Tästä virkkeestä puuttui predikaatti, eli sana joka kertoo tekijän.
-> "Säädin vyötä vielä selästä ja kävelin alkukäynnit (yhdyssana)."

harjaus järjestyksellä = harjausjärjestyksellä

14,60v€

[Minkki]

Vähän matskua ratsastustunnilta! Kuvassa Ellu & Amanda ylittämässä estettä, taustalla muita tuntilaisia (vas. Martta & Kristina, oik. Ruu & Rosan)




Sinen kommentti

Ellu elementissään! Loistava otos estetunnilta, olet onnistunut nappaamaan oivan liikekuvan Ellun ja Amandan hypystä. Vauhtia riitti tälläkin tunnilla! Olet piirtänyt tosi tarkasti kentällä olevat esteet, ja todella onnistuneesti "tarkentanut" etualalla olevaan ratsukkoon. Värikäs kuva jonka eteen on selvästi nähty vaivaa Olet kehittynyt todella paljon piirtäjänä, erityisen suuri peukku värejen ja varjostusten yhdistämisestä! Pirteä kuva josta ei värejä puutu!

19,20v€