Post by Deleted on Apr 7, 2015 18:33:23 GMT 2
Taluttelua
Tiffany & Jade - 2. hoitomerkintä
Äiti oli patistanut minut lakaisemaan etupihan, joten tartuin luudanvarteen ja aloin harjata etupihaa. Se oli täynnä kaikkea pientä roskaa, punertavaa tiiltä ei edes kunnolla näkynyt käytävältä, joka johti etuovelta autojen parkkialueelle. Halusin päästä lakaisusta nopeasti eroon, joten tein sen niin nopeasti kuin mahdollista ja hipsin sitten sisälle, jossa äiti oli ripustamssa jotain olohuoneen seinälle.
- Mikä tuo on? kysyin, kun en erottanut mikä tuo ihme puinen laatikko on.
- Käkikello, etkö sinä tälläistä ole ennen nähnyt? äiti ihmetteli ja näytti kelloa tarkemmin.
- Aa, tuollainen! sanoin vaan ja katsoin kun äiti ripusti sen paikalleen. Se sopi hyvin vanhahtavan tyyliseen olohuoneeseemme, jonka seinät olivat tummaa puuta.
- Mä taidan lähteä tallille, sanahdin ja otin laukkuun mukaan vesipullon ja välipalapatukan, sekä tietysti kännykän ja nappikuulokkeet.
- Heippa, sanoin ja harpoin skootterilleni.
Skootterini oli suloisen vaaleanpunainen ja pidin siitä paljon, oikeastaan se oli minun tärkein esineeni, heti kännykän jälkeen. Ajoin skootterilla joka paikkaan, kouluun, kauppaan, kavereille... Tai no, niille vähäisille kavereille mitä minulla täällä Suomessa oli. Olin ollut aika syrjäytynyt ja halunnut vaan koulun jälkeen lähteä suoraan kotiin, vaikka jotkut tyypit olisivat halunneet hengata minun kanssani. Briteissä olisin ollut jo menossa kuin tuulispää jossain päin kaupunkia enkä tosiaankaan vaan halunnut kyyhöttää kotona kännykkäni ääressä. Ehkä todellinen luonteeni tulee vielä joskus esiin täällä Suomessakin.
Kun olin Metsälammen tallipihassa, parkkeerasin skootterini parkkipaikalle ja lähdin harppomaan talliin. Kevät oli jo hyvässä vauhdissa ja tallin katolta tippui vesipisaroita, kuin kristalleja. Se oli kieltämättä aika kaunis näky, vaikka maa olikin yltä päältä mudan peitossa - siis kaukana kauniista. Yritin ohittaa kaikista mutaisimmat kohdat, onnistuin kuitenkin sotkemaan mustat Converseni mutaan.
- Äh, olisi pitänyt laittaa jotkut huonommat kengät, mutisin ja tuijotin mutaisia kenkiäni. Niin, eiväthän tennarit olleet ne kaikista parhaimmat tallikengät. Äiti oli sanonut asiasta monta kertaa, ja olihan minulla ihan oikeatkin tallikengät, mutta jostain syystä en vain pitänyt niistä. Pitäisi ehkä ostaa jotkut toiset, vähemmän tyhmän näköiset.
Harpoin Jaden karsinalle ja tervehdin tammaa hymyillen.
- Moi taas Jade, sanoin liu'uttaen karsinan oven auki. Jade vilkuili minua hieman pelokkaana. Ojensin käteni sille ja annoin sen taas nuuhkia minua, ihan kaikessa rauhassa. Eihän tässä mikään kiire ollut. Halusin, että Jade oppi tuntemaan hajuni eikä se sitten varmaan arastelisi minua. Kun Jade oli nuuskutellut minua hetken, silitin sitä hellästi otsasta. Jade selvästi tykkäsi siitä ja ummisti jopa hieman silmiään.
- Oot kyllä tosi nätti, puhelin Jadelle samalla.
Pyrin olemaan mahdollisimman rauhallinen ja varma käsitellessäni Jadea, ja se selvästi tuotti tulosta. Kävin hakemassa Jaden harjapakin ja nappasin sieltä juuriharjan, jolla aloin sukia Jaden pilkukasta karvapeitettä. Tamma seisoi paikallaan ja nautti saamastaan huomiosta. Harjasin Jadea päättäväisesti, rauhallisin vedoin joka puolelta. Jade olikin aika pölyinen, joten harjaamiseen kului hyvä tovi. Melkein puoli tuntia.
- Nyt oot ainakin siisti, tokaisin heittäen harjat pakkiinsa ja ottaen kaviokoukun tilalle. Jade nosti kavionsa hyvin, kun nojasin tammaan päättäväisesti ja nostin kavion, ottaen siitä kaikki liat pois.
- Hyvä Jade! kehuin taputtaen tammaa kaulalle. Heitin kaviokoukunkin pakkiin ja vein pakin takaisin paikallleen. Halusin mennä hieman taluttelemaan Jadea, joten laitoin sille riimun päähän ja lähdin katsomaan Metsiksen lähimaastoja.
Kuusien kärjet kohosivat horisontissa, kuin vuorenhuiput, joista voisi purkautua laavaa ihan millä sekunnilla vain. Kyllä, minulla oli myös vilkas mielikuvitus, ainakin äitini mielestä. Nautin Jaden kanssa kauniista kevätsäästä. Taluttelin sitä ihan Metsiksen läheisyydessä, koska en halunnut eksyä heti toisena hoitopäivänäni. Saisin siitä vain huonoa mainetta, ajattelin. Jade käveli vierelläni reippaasti, välillä se säpsyi jotain, mutta tein sille lempeästi selväksi, ettei metsässä ollut mitään pelättävää. Lyhyen, puolisen tuntia kestäneen kävelylenkkimme jälkeen päästin Jaden tarhaansa ja sanoin sille heipat. Katselin vielä hetken, kun tamma jäi juoksentelemaan tarhaansa, sitten lähdin ajamaan skootterillani kotiin päin.
Tiffany & Jade - 2. hoitomerkintä
Äiti oli patistanut minut lakaisemaan etupihan, joten tartuin luudanvarteen ja aloin harjata etupihaa. Se oli täynnä kaikkea pientä roskaa, punertavaa tiiltä ei edes kunnolla näkynyt käytävältä, joka johti etuovelta autojen parkkialueelle. Halusin päästä lakaisusta nopeasti eroon, joten tein sen niin nopeasti kuin mahdollista ja hipsin sitten sisälle, jossa äiti oli ripustamssa jotain olohuoneen seinälle.
- Mikä tuo on? kysyin, kun en erottanut mikä tuo ihme puinen laatikko on.
- Käkikello, etkö sinä tälläistä ole ennen nähnyt? äiti ihmetteli ja näytti kelloa tarkemmin.
- Aa, tuollainen! sanoin vaan ja katsoin kun äiti ripusti sen paikalleen. Se sopi hyvin vanhahtavan tyyliseen olohuoneeseemme, jonka seinät olivat tummaa puuta.
- Mä taidan lähteä tallille, sanahdin ja otin laukkuun mukaan vesipullon ja välipalapatukan, sekä tietysti kännykän ja nappikuulokkeet.
- Heippa, sanoin ja harpoin skootterilleni.
Skootterini oli suloisen vaaleanpunainen ja pidin siitä paljon, oikeastaan se oli minun tärkein esineeni, heti kännykän jälkeen. Ajoin skootterilla joka paikkaan, kouluun, kauppaan, kavereille... Tai no, niille vähäisille kavereille mitä minulla täällä Suomessa oli. Olin ollut aika syrjäytynyt ja halunnut vaan koulun jälkeen lähteä suoraan kotiin, vaikka jotkut tyypit olisivat halunneet hengata minun kanssani. Briteissä olisin ollut jo menossa kuin tuulispää jossain päin kaupunkia enkä tosiaankaan vaan halunnut kyyhöttää kotona kännykkäni ääressä. Ehkä todellinen luonteeni tulee vielä joskus esiin täällä Suomessakin.
Kun olin Metsälammen tallipihassa, parkkeerasin skootterini parkkipaikalle ja lähdin harppomaan talliin. Kevät oli jo hyvässä vauhdissa ja tallin katolta tippui vesipisaroita, kuin kristalleja. Se oli kieltämättä aika kaunis näky, vaikka maa olikin yltä päältä mudan peitossa - siis kaukana kauniista. Yritin ohittaa kaikista mutaisimmat kohdat, onnistuin kuitenkin sotkemaan mustat Converseni mutaan.
- Äh, olisi pitänyt laittaa jotkut huonommat kengät, mutisin ja tuijotin mutaisia kenkiäni. Niin, eiväthän tennarit olleet ne kaikista parhaimmat tallikengät. Äiti oli sanonut asiasta monta kertaa, ja olihan minulla ihan oikeatkin tallikengät, mutta jostain syystä en vain pitänyt niistä. Pitäisi ehkä ostaa jotkut toiset, vähemmän tyhmän näköiset.
Harpoin Jaden karsinalle ja tervehdin tammaa hymyillen.
- Moi taas Jade, sanoin liu'uttaen karsinan oven auki. Jade vilkuili minua hieman pelokkaana. Ojensin käteni sille ja annoin sen taas nuuhkia minua, ihan kaikessa rauhassa. Eihän tässä mikään kiire ollut. Halusin, että Jade oppi tuntemaan hajuni eikä se sitten varmaan arastelisi minua. Kun Jade oli nuuskutellut minua hetken, silitin sitä hellästi otsasta. Jade selvästi tykkäsi siitä ja ummisti jopa hieman silmiään.
- Oot kyllä tosi nätti, puhelin Jadelle samalla.
Pyrin olemaan mahdollisimman rauhallinen ja varma käsitellessäni Jadea, ja se selvästi tuotti tulosta. Kävin hakemassa Jaden harjapakin ja nappasin sieltä juuriharjan, jolla aloin sukia Jaden pilkukasta karvapeitettä. Tamma seisoi paikallaan ja nautti saamastaan huomiosta. Harjasin Jadea päättäväisesti, rauhallisin vedoin joka puolelta. Jade olikin aika pölyinen, joten harjaamiseen kului hyvä tovi. Melkein puoli tuntia.
- Nyt oot ainakin siisti, tokaisin heittäen harjat pakkiinsa ja ottaen kaviokoukun tilalle. Jade nosti kavionsa hyvin, kun nojasin tammaan päättäväisesti ja nostin kavion, ottaen siitä kaikki liat pois.
- Hyvä Jade! kehuin taputtaen tammaa kaulalle. Heitin kaviokoukunkin pakkiin ja vein pakin takaisin paikallleen. Halusin mennä hieman taluttelemaan Jadea, joten laitoin sille riimun päähän ja lähdin katsomaan Metsiksen lähimaastoja.
Kuusien kärjet kohosivat horisontissa, kuin vuorenhuiput, joista voisi purkautua laavaa ihan millä sekunnilla vain. Kyllä, minulla oli myös vilkas mielikuvitus, ainakin äitini mielestä. Nautin Jaden kanssa kauniista kevätsäästä. Taluttelin sitä ihan Metsiksen läheisyydessä, koska en halunnut eksyä heti toisena hoitopäivänäni. Saisin siitä vain huonoa mainetta, ajattelin. Jade käveli vierelläni reippaasti, välillä se säpsyi jotain, mutta tein sille lempeästi selväksi, ettei metsässä ollut mitään pelättävää. Lyhyen, puolisen tuntia kestäneen kävelylenkkimme jälkeen päästin Jaden tarhaansa ja sanoin sille heipat. Katselin vielä hetken, kun tamma jäi juoksentelemaan tarhaansa, sitten lähdin ajamaan skootterillani kotiin päin.
Sinten kommentti
Pahoittelut hieman viivästyneestä kommentista, mulla on ollut nyt viime aikoina tosi paljon kiireitä irl-elämän saralla, ja hoitotarinoita on tullut poikkeuksellisen paljon samaan aikaan. No, onneksi kommentti ei myöhästynyt tämän enempää.
Ihan totta ettei tallille kannata tulla parhaissa kengissä, etenkin kun keväällä maa on mutaliejun peitossa. Converset ovat sen verran kalliit, ettei niitä kannata pilata yhdellä tallikäynnillä Tallipäiväsi Jaden kanssa kuulosti oikein mukavalta ja leppoisalta, vilkas mielikuvitus tekee maastoretkistä mielenkiintoisempia!
Onnistuit sulauttamaan ekstratehtävässä vaaditut sanat sulavasti tekstin sekaan. Vaikka sanat olivatkin melko hankalia, yksikään niistä ei hypännyt silmille tekstistä. Persoonallista kuvailua ja kerrontaa!
15,80v€