|
Post by Sinte on Mar 6, 2014 19:16:48 GMT 2
Kuvan teki TiffanyHevoskohtaiset ohjeet* Esteillä käytetään jännesuojia, maastossa pinteleitä * Ei saa käyttää kannuksia tai raippaa ratsastettaessa
|
|
|
Post by katherine on Mar 28, 2014 18:19:39 GMT 2
MAASTOILUA
On olemassa eräs, joka valloittaa ihmisten sydämiä monilla eri asioilla: liikkeillään, ulkonäöllään, luonteellaan... Tämä eräs on Jaden Hexen.
Rapsuttelin Jadea sen karsinassaan. Tammaneiti saattoi välillä vilkaista minua epäluuloisesti, ja se oli selvästi valppaana: Jaden lihakset olivat jänttyneet ja korvat terhakasti pystyssä. Jatkoin siitä huolimatta sinnikkäästi tutustumistani tammaan. Olin päätynyt täplikkääseen hevoseen juurikin sen luonteen ansiosta - Silava oli viety toissapäivänä uuteen kotiinsa. En jäänyt kuitenkaan kotiin kieriskelemään itsesäälissä, vaan hammasta purren olin marssinut jälleen tallille ja mieltynyt Jadeen. "Älä kato mua noin", hymyilin ja tarjosin tammalle pienen palan porkkanaa. Jade nuuhkaisi herkkua ja napsaisi sen sitten varovasti kämmeneltäni. Juuri kun olin istuutumassa takaisin kuivikkeiden päälle, kuulin jonkun huhuilevan nimeäni. "Mitä?" kurkistin käytävään. Claudian kasvoille levisi ilahtunut hymy, ja hän harppasi luokseni Rinjan harjapakkia kantaen. "Oon lähtemässä maastoon, ja aattelin että haluutko tulla mukaan, nii voisin näyttää vähän reittejä", hän esitti asiansa. Minun ei tarvinut kahta kertaa miettiä. "Joo! Mä laitan äkkiä Silav- eiku siis Jaden valmiiks", sanoin. Claudia katsoi minua hetken miettivän oloisena. "Jep", hän nyökkäsi, -"nähään sit tossa pihalla." Kävelin rauhallisesti Jaden karsinasta pois ja hipsin hakemaan tamman harjapakkia, jotta voisin laittaa sen kuntoon maastoilua varten.
Harjasin Jadea päättäväisen lempeästi. Näin Sannan mukaan piti arkojen hevosten kanssa toimia: antaa rakkautta mutta osoittaa samalla johtajuutta. Vein harjat pois ja hain tilalle varusteet. Nostin satulan tamman selkään ja liu'utin sen oikealle kohdalle. Kiristin satulavyötä hieman ja suitsin Jaden, minkä jälkeen talutin sen ulos. Claudia ja Rinja tulivat hetken kuluttua perästä, ja suuntasimme ensimmäiselle reitille, joka kulki metsän poikki eräälle sänkipellolle ratsastustoverini kertomuksen mukaan. Aurinko porotti kuumasti kirkkaalta taivaalta - olisi voinut luulla, että on kesä, jos siellä täällä ei olisi näkynyt pieniä lumikasoja. Ratsastuspolku oli erinomaisessa kunnossa, ja Jade kulki nätisti askeltaen. "Tää tuntuu aika hyvältä", totesin. "Noo, Jade onkin semmonen huippuratsu", Claudia virnisti, -"ainakin esteillä!" Hymyilin ja kumarruin taputtamaan knabstruppertamman pilkullista kaulaa. Maastopolku itsessäänkin oli todella kaunis, mutta hymyni leveni entisestään, kun saavuimme suurelle sänkipellolle. "Saanko esitellä: Metsiksen epävirallinen laukkarata!" Claudia toitotti. "Siispä oletan, että laukataan", virnistin ja annoin Jadelle laukka-avut. Tamma ampaisi matkaan kuin tykin suusta, ja nojauduin eteenpäin. Jaden kaviot takoivat rytmikkäästi maata, ja näin sivusilmälläni Claudian, joka pysytteli Rinjalla aivan tuntumassamme. Kiisimme rinta rinnan aivan pellon toiseen päähän saakka, kunnes hidastin Jaden raviin ja siitä käyntiin. "Voitto!" tuuletin leikilläni. "Pikemminki varaslähtö", Claudia iski silmää ja taputti Rinjaa kaulalle. Käänsimme ratsumme ja ratsastimme takaisin sänkipellon alkupäähän. Vilkaisin lähtiessäni peltoa vielä kerran, ja päätin, että tänne kyllä tuktaisiin uudelleenkin.
Aurinko paistoi viistosti, ja siristelin silmiäni nähdäkseni eteenpäin. Annoin Jaden kulkea pitkin ohjin. Maastopolku oli todella kaunis: harvaa sekametsää, pieni, soliseva puro ja pitkää heinää, joka havisi hiljaa leppeässä tuulessa. Kauempana siinsi lampi, mutta sinne johti toinen reitti. Auringonsäteet heijastuivat veden pinnasta kauniisti, ja suljin silmäni hymyillen.
//Ekstratehtävä? :-)
Sannan kommentti
Metsälammella pidempään pyörineiltä tallilaisilta kannattaakin kysellä maastoseuraa! Metsälammen maastot ovat laajat, monipuoliset ja ennen kaikkea upeat, eikä niitä kannata jättää välistä missään nimessä. Suurin osa hevosistamme osaa kyllä palata tallille, kun antaa pitkät ohjat – eksymistä ei siis kannata pelätä myöskään! Maastonne kuulosti rennolta ja leppoisalta. Metsiksen molemmat dalmatialaiset pääsivät samaan aikaan valloittamaan maastoja!
Tarinasi oli pitkä ja mukava lukea. Mielestäni olisit voinut kuitenkin käyttää repliikeissä ajatusviivoja lainausmerkkien sijaan, sillä vuoropuhelua oli tarinassa melkoisen paljon. Yksittäiset repliikit on järkevintä kirjoittaa lainausmerkein, eikä lainatuille repliikeille tarvitse aloittaa uutta riviä (toisin kuin repliikeille, jotka alkavat ajatusviivalla).
"Jep", hän nyökkäsi, -"nähään sit tossa pihalla." -> Viiva kahden repliikin välissä on täysin turha: -> "Jep", hän nyökkäsi, "nähdään sit tossa pihalla."
18,20v€
|
|
|
Post by katherine on Apr 4, 2014 16:45:03 GMT 2
Hoitotuokio Ensin käytetään kumisukaa Se tehokkaasti irrottaa mutaa Kun heppa on haettu tarhasta Pyörinyt lätäköissä parhaissa. Kova harja on hyvä juttu Irtoaa pinttynytkin suttu Mahan alta harjataan myös Ei silloin ole turhaa työs! Pehmeä harja viimeistelee hoidon Suussa tuntuu jo maku voiton Vielä kaviokoukulla Pitää kaviot putsata. Selvitellään myös häntä ja harja Hoitotuotteita löytyy aimo sarja Nyt heppa on valmis, riemuitaan Huomenna otetaan uudestaan! Sannan kommentti
Onpa hauska ja rempseä runo, perinteisillä loppusoinnuilla höystettynä! Olet onnistunut kirjoittamaan runosta ytimekkään, ja säkeet sointuvat hyvin toisiinsa. Jatka ihmeessä runoilua, näitä on kiva lukea hoitotarinoiden välissä – joksikaan hoitajana et saa niistä yhtä paljon virtuaalieuroja kuin pidemmistä hoitokerroista
8v€
|
|
|
Post by katherine on Apr 28, 2014 21:12:06 GMT 2
Muistoja Ihana kevät! Ulkona oli ainakin 15 astetta lämmintä, ja ilmassa oikein tuoksui jokin - jokin lähestyvään kesään viittaava. Harjailin kaikessa rauhassa Jadea, jonka olin tuonut myös ulos nauttimaan kauniista säästä. Tamma hirnahti ja laski päänsä olalleni. "Sun pääs painaa aika paljon", naurahdin ja silitin kevyesti hevosen kaulaa. Kuulin iloisia kiljahduksia tallipihalta. Alkeistuntilaiset olivat äänistä päätellen saapuneet: tästähän muistui ihan oma aloittelijuus mieleen, kun aina roikkui koko päivän tallilla ennen oman tuntinsa alkua... "Toivottavasti mä saan Ellan", joku huokaisi. "Ja mä Foggyn!" toinen kiljahti. Päätallin ovi liukui auki, ja pihalle tupsahti joukko tallilaisia. "Kattokaa, Stefan", pikkutytöt supattivat ja kikattelivat punaisina. Irrotin Jaden ja lähdin taluttamaan sitä tarhaa kohti. "Oikeesti se on ihan mäntti", vinkkasin silmääni alkeistuntilaisille ja jatkoin matkaani vihellellen. Pian kuulinkin huvittavan keskustelun. "Stefan, ootko sä ihan mäntti?" "Hm?" "On se..." "Hihhih!" "Hei!" Avasin tarhan portin ja annoin Jadelle palan porkkanaa, ennen kuin päästin sen kauempana laiduntavan Pipsan luokse. Katselin tamman menoa hetken. Olin hoitanut Jadea osapuilleen kuukauden, ja knabstrup olikin tullut minulle todella tärkeäksi kaiken kokemamme jälkeen. Jäin talliinpaluuaikeistani huolimatta vielä roikkumaan tarhan aidalle. Ajattelin kesää: kaikki ihanat leirit, kokemukset ja hevoset edessä... "Kateee!" Enni huusi minua tallin ovelta. Hymyilin itsekseni ja loin vielä viimeisen silmäyksen laiduntaviin hevosiin, ennen kuin lähdin kuljeksimaan kohti tallia. //Lyhyt, ei oikein mitään erikoisempaa juonta Sannan kommentti
Kevät saapuikin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaiseen, sillä jo pääsiäisenä lähenneltiin jopa 20 asteen lämpötiloja. Tällaisista lukemista ei yleensä ole puhetta vielä vappunakaan! Aikainen kevät tuo väistämättä kesämuistot ja -haaveet mieleen; pian niitä pääseekin toteuttamaan!
Tarinasi oli mukavan kevyt ja lyhkäinen, siitä suorastaan tulvi kesän lämpöä ja auringonpaistetta. Teksti ei ollut raskasta luettavaa, vaan tarina oli pituudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja lukijaa kiinnostava. Hyvän kirjoituksen ei tarvitse olla pitkä! Suosittelisin kuitenkin käyttämään vuoropuheluissa ajatusviivaa (–) lainausmerkkien (") sijaan. Lainausmerkeissä olevat repliikit eivät aloita uudelta riviltä, minkä vuoksi niitä kannattaakin käyttää vain yksittäisissä repliikeissä, ei pitkissä dialogeissa (= vuoropuheluissa).
13,50v€
|
|
|
Post by katherine on May 2, 2014 8:32:50 GMT 2
Onni onnettomuudessa Hiekka pölisi, nahka narisi ja viima löi vasten kasvojani, kun laukkasin Jaden kanssa polulla. Tamman kaviot tömisyttivät maata rytmikkäästi, ja annoin sen revitellä oikein olan takaa - juosta vain juoksemisen ilosta. Hetken päästä istuin syvemmälle satulaan, nojasin hieman taaksepäin ja tein kevyen pidätteen. Jade hidasti välittömästi raviin ja siitä vielä käyntiin. - Hyyyvä tyttö, kumarruin taputtamaan laikukasta kaulaa. Annoin tammalle pitkät ohjat, ja kopsuttelimme rauhallisesti tietä eteenpäin - arvelin sen olevan Jokipolku, ainakin sisäisen karttani mukaan. Ummistin silmäni ja nautin toukokuun ensimmäisestä päivästä, kunnes unelmointini keskeytti kumea haukunta. Jade säpsähti hieman, ja seisautin tamman kokonaan. Vastaamme juoksi kiivaasti räkyttävä saksanpaimenkoira, joka lievästi sanoen yllättyi nähdessään ratsukon. - Rauhassa nyt vaan. Nou hätä... puhelin Jadelle rauhoittavasti ja laskeuduin maahan. Koira oli hidastanut vauhtiaan, ja lönkytti luokseni. Kumarruin ottamaan pannasta kiinni - siinä oli nimilaatta, jossa luki "Riki". Yhtäkkiä sakemanni tempaisi itsensä irti otteestani, ja lähti jolkuttamaan tulosuuntaansa päin. - Riki! Tänne, manasin herpaantumistani ja yritin houkutella koiraa takaisin. Se vilkaisi minua kohti ja palasi sitten vähän matkaa taaksepäin. Koira hypähti jälleen eteenpäin. Ihmettelin eläimen kummallista käytöstä, kunnes Riki tuli repimään minua lahkeestani: se selvästikin halusi minun seuraavan sitä! - Okei, okei... Kas noin, ponnistauduin uudestaan Jaden selkään ja rapsutin sitä rauhoittavasti. Tamma oli onneksi tajunnut olla pelkäämättä koiraa - vaikkakin haukkuminen yhä arvelutti sitä. Riki juoksi edellä, ja seurasin sitä parhaani mukaan. Kyllä arvelutti koko juttu: seurata nyt vierasta koiraa pitkin maastoja... Jälestäminen ei kuitenkaan osoittautunut turhaksi, kun näin vähän matkan päässä vieraan hevosen sekä sitä vasten nojaavan naisen. - Hei! hän viittilöi minua luokseen. Riki hypähteli naisen ympärillä selvästi mielissään. - Vihdoinkin joku! No, onneksi Riki osasi hakea apua heti, kun putosin. Nilkka taitaa olla vähintäänkin nyrjähtänyt, hän henkäisi. - Öh, moi. Soitanko jonnekkin vai...? tiedustelin alkuhämmennyksen jälkeen. - Kiitti! On mulla tietty omakin kännykkä, mutta kuinkas ollakkaan, ei toimi... Annan sulle tuon Arkadian omistajan numeron, naisratsastaja hymyili. Hän luetteli numeron, ja luovutin puhelimeni hänelle. Onneksi tavoiteltu henkilö vastasi melkein heti, ja nainen kertoi soittavansa minun kännykästäni ja olevansa Rikin sekä Ovalin kanssa lähellä Jokipolun risteystä. Puhelun päätyttyä hän ojensi kännykkäni takaisin. - Kuinka nopeesti sieltä päästään tulemaan? kysyin. - Kestää enintään vartin. Arkadian talli on tossa sen verran lähellä, nainen nyökkäsi menosuuntaansa. Jade alkoi olla jo hieman kärsimätön, joten ratsastelin sillä tien päähän ja takaisin monta kertaa. Tein kapealla polulla pieniä voltteja, peruutuksia ja pysähdyksiä, jotta tammalla olisi jotain tekemistä. - Sulla on hieno knabstruppi. Onko se oma? nainen kysyi vähän ajan päästä. - Eei, mä oon Metsälammen tallilta tosta aika läheltä. Muuten, oon Kate, tajusin esittäytyä. - Maria. Juttelimme "pelastusta" odotellessamme niitä näitä. Maria kävi Arkadiassa aikuisryhmän tunneilla sekä valmennuksissa, ja Oval oli hänen oma hevosensa. Kauaa emme kuitenkaan kerenneet pulista, kun isommalle tielle jo pysähtyikin auto hevostrailerin kera. - Pystytkö konkkaamaan tonne? Anna Oval mulle, otin kimon ohjat toiseen käteeni. Maria hyppelehti harmaan auton luo Riki kannoillaan. Autosta tullut nainen otti Ovalin ja lastasi sen traileriin. - Kiitti kaikesta, paljon! he hymyilivät, ja hymyilin takaisin. Katselin, kun auto starttasi pois ja käänsin sitten Jaden polulla ympäri. Tämä pitäisi kyllä kertoa tallilla! //Ekstra? Sannan kommentti
Rauhallinen maastolenkkisi saikin todella yllättävän käänteen törmätessäsi Rikiin. Olipa se kerrassaan fiksu koira! Olisivatpa Metsälammenkin tassut niin viisaita – tai mistäs sitä tietää, eihän tuollaisia tilanteita ole ennen tullut niiden kohdalle. Olit hyvin ystävällinen ja ajattelevainen kun jäit auttamaan Mariaa, tosi upeaa! Metsälampi on varmasti saanut hyvän kuvan ainakin tallilaistensa perusteella.
Tarinasi oli kieliopillisesti hyvin virheetön ja erittäin siisti. Olit onnistunut toteuttamaan ekstratehtävän moitteettomasti ja sisällytit sen luontevasti tarinaan. Tarinalla oli lyhyehkö, novellimainen juoni ja olit onnistunut kirjoittamaan siitä mielenkiintoisen. Erityisen yllättynyt olin taitavasta aloituksesta, jossa teksti lähti käyntiin keskeltä toimintaa – tällaiset aloitukset saavat lukijan kiinnostumaan tarinan jatkosta. Myös tekstin kuvailu oli todenmukaista ja onnistunutta.
jonnekkin = jonnekin
20v€ + papukaijamerkki tarinan upeasta sisällöstä!
|
|
|
Post by Loci on Jul 15, 2014 21:22:35 GMT 2
15.7. - 364. päivä
Pysäytin kävelevän tamman ja rapsutin sen täplikästä kaulaa. Kesäinen perhonen liiteli niittyn kukkien yllä ja pari mehiläistä pörräsi kauempana. hevos paarma tuntui surraavan pilkullisen hevosen nivusissa ja Jade potkikin ilmaa takajaloillaan. Ihmettelin, etteikö vielä hämärtyvä ilta olisi saanut paarmoja kaikkoamaan. Käki kukkui metsän laidassa ilmoittaen reviiristään. Laskeuduin tamman selästä varoen ja talutin keskemmälle niittyä. Jade ahmaisi heti tilaisuuden tullen suullisen heinää ja kukkia ja naurahdin. Huomenna tulisi vuosi siitä, kun olin saanut kuulla pääseväni komean puoliveriruuna Esan hoitajaksi. Varsinainen aropupu ruuna olikin ollut ja näihin hieman haastavampiin herraspuoleisiin ratsuihin olinkin kovasti tykästynyt. Esa kuitenkin jäi kakkoseksi vertailussa Maran kanssa, jos sattumuksien mukaan laskettiin. Tuntui hassulta ajatella, että tuo hevonen, minkä olin oppinut tuntemaan, miltä olin lentänyt kuin leppäkeihäs ja joutunut sairaalaan, harmittoman paarmanpuraisun takia, laukkasi nyt vehreämmillä laitumilla. Pipsakin oli osoittautunut ihan kivaksi peliksi, mutta samalla tuli tokaistua, etteivät tammat vaan olleet se oma juttu. Mara oli toki sulattanut sydämeni heti, kun sain hänet vaihtaa hoidokikseni, tuo hirmuinen tultasyöksevä lohikäärme, tai lauhkea lammas. Taivaanrannan punertuessa yhä enemmän otin muutaman kuvan. Jade seisoi kauniisti ja yksi upea siluettikuvakin onnistui. Jade oli niin mukavan rauhallinen, Maran kanssa en voisi edes harkita tälläistä pysähdystä. Pienen kuvailutaon päätteeksi talutin tamman kuitenkin takaisin polulle. Metsämansikat olivat jo vaihtuneet tavallisiin mansikoihin ja naurahdin tamman punertaville ruununrajoille. Sannan kommentti
Jade on kieltämättä kaikin puolin päinvastainen ilmestys kuin Mara: vaalea, kiltti ja rauhallinen tamma vastaan musta ja tulisen temperamenttinen ori. Uskon että vaihtelu oli enemmän kuin hyväksi sinulle, etenkin nyt kun vielä toivut viimeisimmästä Mara-tärskystä. Ottamisi kuvia olisi kiva saada näytille, jos suinkin haluat niitä julkaista!
Herrrrranjumala sentään, lyhyt tarina Locilta – maailmankirjat ovat totaalisen sekaisin! Lyhyt tarina virkisti mukavasti, olit onnistunut pitämään sen mielenkiintoisena ja ytimekkäänä alusta loppuun. Erityisen hyvin olit onnistunut toteuttamaan aloituksen ja lopetuksen. Kerrankin löysin tarinastasi jotakin korjattavaa!
"Jade ahmaisi heti tilaisuuden tullen suullisen heinää ja kukkia ja naurahdin." -> Tässä virkkeessä vaihtuu tekijä, minkä vuoksi tulisi käyttää pilkkua. -> "Jade ahmaisi heti tilaisuuden tullen suullisen heinää ja kukkia, ja (minä) naurahdin."
16,90v€
|
|
Reetta
Uutukainen
Jaden Hexen 23.7.14--->
Posts: 7
|
Post by Reetta on Jul 24, 2014 13:47:06 GMT 2
14.7.14 Jadeen tutustumista ja irtojuoksutusta
-Tää ei voi olla todellista...! huusin kiukkuisesti kävellessäni ulos ulko-ovesta ja huomatessani että mopoautoni oli kadonnut pihasta. -Tästä on puhuttu Nicon kans jo niin monta kertaa... Kuinka voi olla niin vaikeeta ymmärtää että mun mopoautoa ei oteta ilman lupaa?! Iteppä meni romuttamaan omansa..., puhelin itsekseni ja kaivoin samalla kännykkää repustani. Z Valitsin yhteystiedoista isän numeron, ja odotin että hän vastaisi. -No? puhelimen toisesta päästä kuului. -Nico vei taas mun mopoauton niin millä mä nyt pääsen tallille? kysyin turhautuneena. -Ota joku niistä crosseista, eikö niitä nyt oo siel tallissa pilvinpimein. Mutta älä sitte kaikista tehokkainta värkkiä ota, ne on sitte tarkotettu siihen pelloilla ja mettis ajelemiseen, ei kumminkaa tonne muun liikenteen sekaa. Mun pitää nyt jatkaa töitä nii jutellaa myöhemmin, moikka, isä sanoi ja sulki puhelimen. -Kiitti vaa Nico, joudun lähtee crossilla tonne liikenteen sekaa, sanoin itsekseni ja hain crossin ja kypärän pihassa olevasta isosta hallista. Vihdoin matkani Metsikseen saattoi alkaa.
Ajaessani Metsiksen pihaan minulle tuli sellainen tunne että olin ollut siellä joskus ennenkin. Sitten muistin että serkkuni oli joskus aiemmin käynyt siellä. Sammutin crossini ja laitoin avaimet reppuuni. Otin kypärän mukaan ja lähdin kohti päätallia. Talliin päästyäni menin suoraan tallinvintille, mistä kuului iloista puheensorinaa. Portaiden yläpäähän päästyäni käännyin heti isoa kaappirivistöä kohti. Etsin kaapin jonka ovessa luki Reetta, ja avasin sen oven avaimilla mitkä äiti oli hakenut tallilta edellisenä päivänä. Laitoin reppuni ja kypäräni kaappiin, ja kaapin avaimet laitoin farkkushortsieni takataskuun. Päätin mennä etsimään seuraa isosta huoneesta jossa istui ihmisiä. Olin päättänyt irtojuoksuttaa Jaden tänään maneesissa, koska pihalla oli niin kuuma ja ratsastaakkaan en jaksanut.
Kävelin isoon huoneeseen ja huomasin että sohvilla istui neljä naista. -Moikka, mä oon Reetta, Jaden uusi hoitaja ja meen ysille eli oon 15-vee, esittelin itseni. -Moi! kaikki vastasivat melkein yhteen ääneen ja esittelivät itsensä. Huoneessa istui 20-vuotias Ellamaria jota sanotaan Cellaksi, 27-vuotias Meela, 20-vuotias Destiny ja 22-vuotias Aava. Olin iloinen että tallilla oli vähän vanhempaakin porukkaa eikä vain noin 10-vuotiaita juoksentelemassa aina jonkun tiellä. Z -Haluaisko joku tulla irtojuoksuttamaan Jadea mun kans maneesiin? kysyin ja Cella kerkesi tarjoutua ensimmäisenä seuraksi. Lähdimme jutustellen kohti tammojen laidunta, ja hyvän juttukaverin kanssa matka tuntui paljon lyhyemmältä mitä se oikeasti oli. Z -Onko Jade siis toi? kysyin hieman epävarmana Cellalta osoittaessani samalla täplikästä hevosta. -Juu, siinähän se Jade on, Cella vastasi. Nappasin ensimmäisen vastaantulevan riimunnarun maasta, ja menin laitumen lankojen alitse. Muistin että Jade on hieman arka, ja sen luottamusta ei saisi saavutettua vielä ihan ensimmäisillä hoitokerroilla. Kävelin rauhallisesti tamman luokse, joka katsoi minua hieman uteliaasti korvat hörössä. Annoin käteni tamman haisteltavaksi ja rapsutin sitä korvan takaa. Napsautin riimunnarun sen riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä portille. Cella oli jo valmiina odottamassa portilla ja hätisti kaikki ylimääräiset hevoset pois. Lähdimme kaikki laitumelta kohti isoa maneesia, ja jatkoin Cellan kanssa jutustelua. Sain tietää muun muassa sen että Cella hoitaa isoa trakehnerori Samia.
Maneesin ovelle päästyämme Cella kävi tarkistamassa että paikka on tyhjänä, minkä jälkeen astelimme sen sisälle ja suljimme oven. Maneesi oli kivan valoisa, ja pohjakin oli hyvässä kunnossa. Maneesin toinen puoli oli täynnä pöytiä, joihin tallilaiset olivat keränneet myytyä tavaraa. Maneesi oltiin kumminkin jaettu keskeltä kahtia, ja alueiden väliin oltiin tehty estetolpista ja laidunnauhasta hyvä aita, joten veimme Jaden tyhjälle puolelle. Talutin Jadea tyhjän alueen ympäri, että tamma saisi rauhassa tutustua paikkaan missä varmaan yksikään hevonen ei ole ollut hetkeen. Lopulta irrotin riimunnarun tamman riimusta, ja lähdin kävelemään Jaden luota pois. Jade jäi ihmeissään katsomaan perääni eikä oikein näyttänyt tajuavan mikä oli homman nimi. Pienellä maiskuttelulla Jade alkoi kumminkin liikkua ja alkoi innostua hommasta. Siirryimme Cellan kanssa pois tamman edestä maneesin katsomoon, ja aloimme jutella samalla kun seurasimme tamman touhuja. Z -Tiesikkö että Metsiksessä on asunu enne laukkahevosia? Ja toi päätalli on myös palanu aikoinaan niin sitä on rempattu aika paljon, Cella kertoi. -Aijaa, en oo kyllä tienny ku serkku ei oo käyny täällä enää pitkään aikaan ja ite oon ratsastellu vaan yksityisillä nyt viimeaikoina. Kuoliko siinä palossa jotai hevosia? kysyin Cellalta. -Siinä kuoli neljä kuudesta laukkahevosesta jotka asu täällä sillon. Ja Metsikses on ollu muuten shetlanninponisiitolaki, Cella kertoi. -No täällähä on ehitty kokeilla jo vaikka mitä, vastasin ja nauroin. -Niimpä, Metsis on tällänen hyperaktiivinen paikka jossa on koko aja jotain toimintaa. Kai sä muuten käyt ostaas tosta kirppiksestä jotai? Sieltä voi oikeesti löytää kaikkee kivaa, mäki ostin farkkuratsastushousut tosi halvalla, vaikka ne yleensä maksaa tosi paljon. Ja rikkinäistä tai huonokuntosta kamaa siel ei myydä ollenkaa, Cella selosti ja ehdotti. -Voisin kyl käydä joku päivä kattelees oikeen kunnolla mitä tuolta löytyy. Nyt mun pitää kuitenki kohta mennä nii haetaanko toi Jade nyt? kysyin Cellalta. -Joo haetaan vaa, Cella vastasi.
Lähdimme katsomosta ja kävin ottamassa Jaden kiinni. Tamma olikin saanut riehua oikein kunnolla, olimme Cellan kanssa naureskelleet katsomosta minkälaista showta Jade oikein veti. Oltiin nähty pukkilaukkaa, kiitolaukkaspurtteja ja kunnon sivuhyppyjä. Veimme Jaden vielä laitumelle syömään ruohoa, ja hain tavarani omasta kaapista. Crossille päästyäni huikkasin vielä moikat Cellalle, ja lähdin ajelemaan kotia kohti.
/Huh, siinä oli ensimmäinen tarina, toivottavasti tykkäsit. Saisiko tällä myös ekstran suoritettua? Sannan kommentti
Mopoautolla olisikin kätevä ajella jos ei autoa vielä omista, Metsikseen kun on kuitenkin hieman matkaa keskustan alueelta. Sullahan on käynyt tuurikin kun serkkusi on täällä käynyt! Minkä niminen, jos saan udella? Saattaisin jopa muistaa, vaikka meillä vaihtuukin väki melko suurilla liikkeillä.
Jade on oikea luottohevonen, kunhan sen luottamuksen saa ensin vedettyä puolelleen. Sen kanssa saa toimia varovasti ja rauhallisesti ainakin ensinalkuun, sillä se tuppaa olemaan hieman aranpuoleinen ja vierastaa etenkin uusia ihmisiä. Uskon että pääsette pian yhteiseen rytmiin ja opitte luottamaan toinen toisiinne. Oli hyvä idea aloittaa irtojuoksuttamalla tammaa, ettei hyppää suin päin uuden hevosen selkään. Seuraavalla kerralla voisit kokeilla ratsastaakin, mutta pyydä joku tallilaisista mukaan varmistamaan että kaikki sujuu hyvin – mikä on kyllä melko oletettavaa kun on Jadesta kyse. Aina on kuitenkin hyvä varmistaa ettei satu yllätyksiä.
Tarinasi oli sopivan pituinen ja kerroit siinä hurjasti asioita vuoropuhelun tiimoilta. Toisinaan tarina voisi edetä jopa hieman hitaammin, jotta ehtisit kuvailemaan yksityiskohtaisemmin ympäristöä ja tapahtumia. Kuvaileminen elävöittää tarinaa ja auttaa lukijaa eläytymään siihen. Kappaleita olisi voinut olla hieman enemmän, lisäsin tekstiin vaaleansinisellä Z-merkillä puuttuvia sellaisia. Kuten huomaat, kappaleet lyhenivät hurjasti kun kappalejakoja lisättiin: tämä kielii siitä, että teksti tarvitsee enemmän kuvailua.
-Tää ei voi olla todellista...! -> Ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti. Käytit tekstissä yhdysmerkkejä (-) ajatusviivojen sijaan, mutta nekin käyvät tarvittaessa. Yhdysmerkki on ajatusviivaa lyhyempi, vertaa - –. -> – Tää ei voi olla todellista...!
Iteppä = itsepä (itse + pä / "ite" + pä) ratsastaakkaan = ratsastaakaan (ratsastaa + kaan) -> älä lisää ylimääräisiä kirjaimia
pilvinpimein = pilvin pimein
showta = show'ta -> sillä sana on vieraskielinen, tarvitaan heittomerkki ennen päätettä -> show'hun, show'ssa, show'n
13,10v€
|
|
Reetta
Uutukainen
Jaden Hexen 23.7.14--->
Posts: 7
|
Post by Reetta on Aug 5, 2014 13:48:09 GMT 2
5.8.14 Jaden pesemistä ja tallilla haahuilua-Eikä, täällä on taas ihan hirveän kuuma..., valitin ystävälleni Essille kun saavuimme Metsiksen pihaan. -Joo niin onkin, tänään pitää kyllä päästä rannalle, Essi vastasi. -Okei, sinne siis, vaikka heti tän jälkeen? kysyin Essiltä samalla kun raahauduin kenttää kohti. -Juu, mulle käy mutta pyydetään jotai muitaki mukaan, Essi vastasi. -Ok, hymähdin ja arvasin tasantarkkaan kenet Essi halusi mukaan uimaan. Essi oli pitänyt Niilosta varmaan seiskaluokasta asti. Kentälle päästyämme tajusin, että kenttä oli typötyhjä. Luulin että kentällä olisi ollut jonkun 8-vuotiaan tytön synttäreiden kunniaksi talutusratsastusta. Olin kuullut Sannalta, että vieraita oli niin paljon, että jopa Jade otettaisiin mukaan hommiin. Lähdimme Essin kanssa talliin kurkistamaan olisiko siellä ketään.
Tallista löysimmekin koko ison synttäriporukan, jotka eivät luultavasti olleet vielä käyneet ratsastamassa. Sanna ja Kasper seisoivat pikkunaperoiden keskellä vähän hämillään, kun lapset huusivat jokainen jotakin. Aloimme Essin kanssa nauraa kovaan ääneen, ja Sanna huomasi minut. -Reetta, viitsisitkö käydä pesemässä Jaden harjauspuomilla? Se on ihan kauhean näköinen ja tää porukka ei kohta pääse ollenkaan ratsastamaan, Sanna kysyi toiveikas ilme kasvoillaan. -Juu, homma hoidossa, vastasin Sannalle nauraen. -Kiva juttu, Kasper on vienyt jo kaikki tarvikkeet pihalle valmiiksi, joten voit aloittaa heti pesemisen niin me pääsemme laittamaan näitä heppoja kuntoon, Sanna kertoi ja viittasi samalla kädellään karsinoihin päin joista joissakin karsinoissa näytti olevan hevonen. Työnsin itseni lapsilauman läpi Jaden karsinalle, ja avasin oven. Laitoin Jadelle riimun ja narun, ja lähdin viemään sitä pihalle.
Kiinnitin Jaden harjauspuomiin, ja aloin kastella sitä letkulla joka oli tuotu harjauspuomin viereen. Jade piti virkistävästä suihkusta ja käyttäytyi esimerkillisesti. Kastelun jälkeen aloin hinkata Jadea sienellä jossa oli kimoshamppoota, joka toimi todella hyvin. Hinkkaamisessa tuntui menevän todella kauan, mutta lopulta päästiin huuhteluvaiheeseen. Lopuksi kuivasimme vielä Jaden Essin kanssa yhteistuumin. Z -Hei, onko ne sun pintelit tuolla laukussa? Essi kysyi. -Hyvä ku muistutin, on ne, vastasin. Olin käynyt pikaisesti maneesikirppiksellä joku päivä, ja mukaani oli tarttunut vihreät pintelit. Pidin todella paljon maneesikirppiksen ideasta, vaikka en ole ikinä muilla kirppareilla käynytkään. Maneesikirppis oli oikeastaan ensimmäinen tapahtumani Metsiksessä johon osallistuin jotenkin. -Laitetaanko ne Jadelle nyt? Essi kysyi. -Juu käy mulle, jos sä vaan käyt hakees tallista Jaden patjat, sanoin nauraen. -Oon menossa jo, Essi vastasi ja lähti hakemaan patjoja. Essin tultua takaisin otin pintelit laukustani, ja aloin kierittää niitä Jaden jalkoihin. Essi laittoi toiselle puolelle, ja minä toiselle. Lopulta olimme valmiita, ja yhtäkkiä Essin kännykkä soi. Essi meni kauemmas puhumaan, ja hetken odotettuani Essi tuli takaisin puomille posket punaisina. -Niilo ja sen kaverit on justiin menossa rannalle, mentäiskö mekin? Essi kysyi koiranpentukatse naamallaan. -Riippuu vähän keiden kavereiden kans se on menos, vastasin ja Essi alkoi luettelemaan: -Se menee kuulemma Veetin, Aapon ja Roopen kans. Siinä kohtaa oli minun vuoroni punastua. -Ai siis Veetin? Siis sen Veetin joka menee 9C-luokalle? kysyin. -Joo, just sen. Kuinka nii? Essi kysyi hieman epäileväisenä, mutta tajusi jutun ennen kuin ehdin sanoa mitään. -Sä oot ihastunu Veetiin! Essi alkoi kiusata. -No ehkä oonkin. Mut okei, mennään vaan, vastasin nauraen.
-Jadehan on oikein hienona! kuulin Kasperin huikkaavan tallin ovelta. -Juu niin on! Meiddän pitää nyt lähtee niin hoidatteko te tän jutun loppuun? kysyin Kasperilta. -Juu eiköhän me pärjätä kun apukäsiä on tullut lisää, menkää vaan, Kasper vastasi. -Okei, moikka! huikkasin ja halasin vielä Jadea. Jade katsoi minua hieman epäluuloisesti, mutta tiesin silti että luottamuksemme oli jo hyvään suuntaan menossa kun Jade oli käyttäytynyt niin hienosti. Kun olimme päässeet Essin kanssa hevosten näköetäisyydeltä pois, lähdimme juoksemaan mopoautolleni kilpaa. -Tästä tulee paras uimareissu ikinä, huikkasin Essille. -Niin tuleekin, Essi vastasi ja napsautti mopoautoni radion päälle. Radiosta soi juuri kesähitti "Rannalle" ja lähdimme nauraen kohti lähintä uimarantaa.
/Tuli vähän lyhyempi tällä kertaa koska lähden kohta uimaan. Mutta saisiko tällä ekstran suoritettua?
Sannan kommentti
Tällaisilla hellesäillä ei olekaan hauskempaa tekemistä kuin rannalla lojuminen! Kiitos kuitenkin kun autoit Jaden kuntoonlaitossa, joskus kiireen keskellä ei tunnu selviävän mistään aikatauluissa. Tällaisilla hellesäillä on hyvä pestä hevosia, kun ne kuivuvat nopeasti. Kertakaikkiaan kamalinta on se, kun pesee hevosen kiiltäväksi ja alta momentin se löytyy piehtaroineena tarhasta tai karsinastaan!
Kyllä tällä saat ekstran suoritettua! Tarinasi oli sopivan pituinen ja melko virheetön. Minun makuuni siinä oli hieman liikaa vuoropuhelua, sitä vähentämällä saisit parempia mahdollisuuksia kuvailla tapahtumaympäristöä. Tapahtumien ja ympäristön kuvailu on tarinassa erittäin tärkeää, sillä se elävöittää tekstiä ja auttaa lukijaa samaistumaan tilanteisiin. Tarinasta puuttui yksi kappalejako, lisäsin sen tekstiin lilalla Z-kirjaimella.
-Joo niin onkin... -> Ajatusviivan (–) ja repliikin väliin tulee aina välilyönti: -> – Joo niin onkin...
Repliikeiden alussa kuuluisi käyttää ajatusviivaa joka on hieman sen korvikkeena käytettyä yhdysmerkkiä pidempi. Vertaa - –. Ajatusviivan saat painamalla yhtäaikaa alt-näppäintä pohjassa ja näpyttelemällä numerot 0150 näppäimistön sivusta.
17,10v€
|
|
|
Post by Alina on Nov 23, 2014 12:54:29 GMT 2
Pilkkuhevonen
Metsälampi seisoi siinä, kauniisti edessäni hiljaisenaisena ja sulautui täydellisesti pienten lumisateen sekaan. Lumihiutaleet valuivat hiljalleen taivaasta kohti maata ja jäivät lepäämään puiden oksille, rakennusten katoille tai maahan, muodostaen sievän lumipeitteen joka puolelle. Samassa tallin ovi kolahti ja kauhealla ryminällä sisältä syöksyi puoliverinen, joka viskoi päätään ja hypähteli taluttajan vieressä innokkaan näköisenä. Taluttaja oli tuttu, ainakin jollain tavalla, Kasper, mutta hevosta en tuntenut. Kasperin ja ruunikon puoliverisen perässä tallista tuli ulos vaaleahiuksinen tyttö toisen puoliverisen kanssa ja innokkaasti rupatellen parivaljakko lähti kuljettamaan hevosia tarhoihin. Minä seisoin edelleen paikoillani autoni vieressä, en saanut jalkojani toimimaan kuin minua olisi tallille tulo jännittänyt enemmänkin. Tai no jännitti, olin kadonnut hetkeksi teille tuntemattomille, eli kouluun, ja unohtanut täysin harrastukset hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. "Alinako se?" kuulin pirteän äänen selkäni takana ja säpsähtäen käännyin ympäri ja kohtasin Sinten tutut hymyilevät kasvot. "Minä kyllä, kerään rohkeutta", hymähdin ja kohautin olkiani. Olin mukamas päässyt jo yli ujoudestani ja pöh, ei mitään toivoa. "Höpö höpö mitään jännitä enää, kun olet jo tässä vaiheessa seisomassa. Nyt vaan vauhdilla talliin ja voisit hakea Jaden sisälle ja harjata sen kunnolla, että olisi sitten valmiina ratsastajalle, jos sellaista on edes tulossa", Sinte pysähtyi hetkeksi viereeni ja silmäili talliaan. Joka kieltämättä oli erittäin kaunis juuri tästä kohtaa ihasteltuna, mutta säpsähdin taas kun Site taputti käsiään yhteen ja komensi minut perässään talliin tutustumaan Jaden käytäytäntöihin ja hoito-ohjeisiin. Kun Sinten ohjeet olivat selvät ja tallin säännöt taas käyty läpi, nappasin Jaden riimunnarun matkaani ja suuntasin tarhalle, josta sen kuulemma löytäisi. Ja niin löytyikin. Jade näytti tarhassa niin kovin tyyneltä. Lumi oli tallottu ja mutavelliksi ja loskaksi, mutta perimmässä nurkassa seisovat hevoset olivat taustamaisemaa vasten niin kauniita. Ne toisissaan kiiinni, silmät ummessa ja huuli roikkui jokaiselta muutamaa senttiä vaille maassa. Hymähdin hiljaa, sillä tätä kaunista maisemaa olin kaivannut viime aikina paljon ja oli syy mikä sai minut palaamaan. Kaunis kuva kuitenkin rikkoutui kun avasin porttia j hevoset tarhassa säpsähtivät hereille ja likkeelle. Ruunikko Foggy hörähti toiveikkaasti ja selvästi unelmoi päästäkseen sisään talliin ja pieni Zara poni oli ainut, joka jäi vain seisomaan paikoilleen välittämättä minusta. Ainoastaan Jade nosti topatussa asussaan pään korkealle ilmaan, pudisteli päätään ylväästi korvat heiluen ja ravasi pienen pätkän pysähtyen keskelle tarhaa. Toivoin vain, ettei uudella pilkullisella ystävälläni ollut jekut mielessä, sillä olin niissä tosi huono huonojen hermojeni kanssa. Piilotin riimunnarun selkäni taakse ja lähestyin tammaa varovasti. Jade ei näköjään ollut niitä mieheä, tai no naisia, jotka lähtivät sen kummemmin pelleilemään ainakaan näin huonolla säällä. Olin saanut napattua tamman riimusta, eikä se ollut tehnyt liikettäkään. Ainoastaa heilauttaessani ajattelemattomasti riimunnarua Jade säpsähti hieman taaemmas ja nosteli päätään ylös silmät muljuen. Tamma käveli vieressäni talliin kuitenkin nätisti eikä ollut ainakaan vielä moksiskaan, kun sidoin sen karsinassa kiinni ja kevyesti rapsutin sen säkää palkkioksi. Kaunis tamma vaikutti herkältä, joten tuntui etten uskaltaisi tehdä yhtäkään äkkinäistä liikettä sen lähettyvillä. Olin tuonut harjapakin jo valmiiksi odottamaan Jaden karinalle, joten loimen saatuani pois nappasin kumisuan mukaani karsinaan ja lähdin harjaamaan tammaa pyörein kevyein ottein. Silti Jade painoi korvansa luimuun ja mulkaisi minua epäilevästi. "Sulla ei ole mitään hätää, mä olen ihan kiva täti", puhuin hevoselle rauhoittavasti ja hiljaa, vaikka ei se tamman epäilyksiä poistanut. Luimien se mulkoili minua koko hoitotoimenpiteen ajan. Ei neidille kelvannut kumisuka eikä pehmeäharja, vaan tuntematon ihminen hänen karsinassaan oli sille hieman liikaa. Hiljaa hyvä tulee, olin jo ajatellut siinä vaiheessa kun olin pyytänyt Jadea hoitohevosekseni. "Ai Jade on jo sisällä", karsinan ovelle oli ilmestynyt joku kun minä olin putsaamassa tamman kavioita. Sama vaaleahiuksinen lyhyt ja terävät näköinen tyttö seisoi uteliaan näköisenä ovella ja ojensi Jadelle herkun taskustaan. Se taisi olla ainoa hetki milloin tammalla oli edes sekuntin sadasosan ajan korvat hörössä. "Joo Sinte pisti mut hakemaan ja hoitamaan, kun ratsastajaa pitäisi vissiin olla tulossa", kohautin olkiani ja hymyilin ystävällisesti. "Joo no, toivotaan että tulee. Viime viikolla samanen ratsastaja jätti tulematta eikä ilmottanut. Olen muuten Cella, hoidan tota Samia, sellanen ruunikko puoliverinen", tyttö ensin kohautteli olkiaan ja sitten hymyili aurinkoisesti. "Alina. Ja ekaa päivää touhuan tässä nyt Jaden kanssa", hymähdin ja putsasin Jaden viimeisen kavion, josta tamma ei näyttänyt ilahtuvan ja pamautti kavionsa maahan vaativan oloisena. "Kannattaa muuten pistää hiukset nutturalle Jaden kanssa, kosk se syö sulta vielä hiukset päästä kun suuttuu", Cella naurahti keveästi kun pilkullinen tamma irvisteli meille molemmille ja nyökytti sitten päätään turhautuneena, kun halusi päästä irti riimunnarusta. "Hyvä huomio, onneksi nyt tällä kertaa ollaan valmiita", naurahdin pienesti ja palautin kaviokoukun harjapakkiin. "Jos oot valmis nyt Jaden kanssa, niin voit tulla meidän kanssa kattomaan maneesiin tuntia, vähän hiljaselta talli näyttää tähän aikaan", Cella puheli innoissaan. "Joo voisin", minua ärsytti hymyillä jatkuvasti, mutta niin tein edelleen. Uuden hevosen kanssa hoitajataipale vaikutti nyt lupaavalta. Niinpä päästin Jaden irti riimusta ja rapsuttelin sitä vielä hetken ennen kuin suljin karsinan oven. Cella kertoi nippelitietoa tallista, mitä Sintellä todennäköisesti ei olisi aikaa kertoa kaikessa hulinassa ja hyppeli melkein innosta puhkuen vieressäni. Kadehdin joskus kovasti ihmisten kykyä olla yli iloisia. Minä vielä harjoittelin ujoudestani pois pääsemistä. Palautin harjapakin paikoilleni ja samalla matkalla vaaleahiuksinen tyttö kävi hakemassa mukaansa jo minulle jollain tavalla tutun Kasperin, jonkun vaaleahiuksisen pojan, joka tuntui laskevan katseen heti meidät nähtyään (tunsin helpotusta, ettäjoku oli ujompi kuin minä) ja Viljan, jonka helpotuksekseni tunsin tallilta parhaiten. Suuntasimme maneesiin hurjaa vauhtia ja ihmettelin, kuinka lyhyen tytön jalat toimivat niin nopeasti, he naureskelivat Kasperin kanssa, kun Cella raahasi tallityöntekijän väkisin maneesia kohti ja Vilja kikatteli heidän kaverillisille letkautuksilleen iloisesti. Minä kävelin minuakin ujomman pojan vieressä ja näpräsin huksiani, jotka olivat karanneet ponariltani. "Olen muuten Alina, alotin juuri Jaden kanssa", rohkastuin sanomaan, kun poika avasi minulle kohteliaasti maneesin oven, enkä ollut vieläkään saanut minkäänlaista katsekontaktia. "Elias. Hoidan tota hurmosta nykyään", poika vastasi ja loi ensimmäisetä kertaa suoran katseen minuun. Hienoa, tämä oli lupaava ensimmäinen tallipäivä, kun uskalsin kerrankin avata suuni ja sain vielä vastauksen. Alina ja Jade 1 hoitomerkintä Sinten kommentti
Voi ei, anteeksi kovasti! En ollut huomannut tätä ensimmäistä tarinaasi, sillä olit lähettänyt uuden. Minulla on ollut tapana aloittaa hoitotarinoihin vastaaminen vanhimmasta tarinasta (eli foorumin listauksessa uusien viestien alimmasta), jotta jokainen saisi tasapuolisessa järjestyksessä kommenttinsa. Toisinaan käy näin, ja se on harmillista. Jos et ole saanut kommenttia 6 päivään sen saapumisesta, niin kannattaa ottaa minuun yhteyttä, että olen varmasti huomannut tarinan saapumisen!
Ensimmäinen tallipäivä sujui nähtävästi hyvin, loistavaa kuulla! Jade on ihastuttava mamma, eikä se jaksa juurikaan jekkuilla – mutta kuten kerroinkin sinulle, se saattaa olla ensi alkuun hieman ujo. Tammaan tutustuminen vie oman aikansa, kannattaa edetä hitain ja varmoin askelin. Sen jälkeen se omistautuu sinulle koko sydämestään! Ihanaa kuulla että pääsit yli jännityksestä ja pääsit tutustumaan myös tallilaisiin, ei meillä Metsiksellä kannata jännittää.
Tarinasi oli siisti, enkä löytänyt juurikaan korjattavaa. Mulla on ollut tapana korjata tarinoiden kielioppivirheet tässä alla, käytän tarinassa olleita esimerkkejä havainnollistamiseen. Jos joku kommentti jää mieleesi pyörimään tai et ymmärrä mitä tarkoitan (ihan yleistä, ei hätää!), niin kysy rohkeasti! Kirjoitusvirheistä en niinkään välitä, sillä ne eivät yleensä korjaannu huomautusten voimasta.
Ihanan kuvailevaa, mielenkiintoista tekstiä joka nostatti hymyn huulille! Tätä oli ilo lukea
18,60v€
|
|
|
Post by Alina on Dec 1, 2014 0:26:20 GMT 2
Tallilaisia Pimeän syksyn, vai pitikö tätä nyt talveksi kutsua, tilalle oli tullut tänään jotain aivan uutta. Aurinko pilkisti pilvien takaa ja lämmitti kasvoja, kun oikeaan kohtaan vain jäi seisomaan. Lumi suli pois puiden päältä hiljalleen ja maa oli niin märkä, että jokaisesta askeleesta kuului loiskahdus. Tämä päivä oli kuitenkin mainio tallipäivä ja olin päättänyt kokeilla onneani Jaden kanssa tänään talutusretkellä. Siksi suuntasin riimunnaru käsissäni taas tarhoille, jossa Jade näytti viettävän tänään vähän iloisempaa päivää kun mitä sillä näytti olevan viime kerralla. Nyt se käyskenteli tarhassa korvat hörössä kahden kaverinsa kanssa ja hypähteli, kun pieni pörröinen Zara puski päällään sen ryntäitä. Leikkivät hevoset olivat kaunista katseltavaa, joten seurailin vain hetken niiden touhuja ja ihastelin niin viatonta ja aidosti iloista leikkiä. "Hei, ootko ottamassa Jadea sisään?" kaksi tyttöä ilmestyivät saman tarhan vierelle riimunnarun käsissään. "Joo niin mä aattelin, en vaan viitsi häiritä niitten sointuja tuolla", hymähdin pienesti ja samalla Zara laukaisi ilmaan komean pukin, jolloin todennäköisesti naisista vanhepi henkäisi hu*neena. "Mä olen ton hullun pörröponin hoitaja Aida", jo aiemmin äänessä ollut nainen esitteli itsensä. "Ja mä olen Foggyn hoitaja Antsu", toinen tyttö heilautti kättä Aidan takaa hymyillen ja lähti sitten avaamaan tarhan porttia, jolloin hevosten keskittyminen riehumisesta herpaantui meihin ja Foggy Zara perässään kiiruhti portille vastaan. Ainoastaan Jade jäi hieman kauemmas seisomaan taas niin kovin epäileväisen näköisenä ja luimisti Antsulle, joka taputti sen kaulaa reippaasti tehdessään ympyrän Foggyn kanssa, että Aida sai tilaa ottaa Zaran kiinni. Jade ei ollut yhtä mielissään saapumisesta kun toiset ja nosteli päätään vastahakoisesti, kun yritin ottaa sen riimusta kiinni. Jos muut eivät olisi menneet samaa matkaa sisään, tamma ei olisi todennäköisesti edes lähtenyt minun mukaani. Se seurasi kavereitaan taas hidastellen ja katseli ympärilleen epäluuloisen näköisenä. Vasta karsinassa se tuntui rentoutuvan hieman ja kävi varmuuden vuoksi tutkimassa oman ruokakuppinsa, jos sinne olisi vaikka jäänyt jotain herkkuja. Olin tuonut jo suitset ja harjapakin karsinan eteen valmiiksi, ettei tarvinnut turhia juosta, kun Jade oli jo karsinassa sidottuna. Riisuin Jadelta pois ulkoloimen ja nappasin kumisuan matkaani karsinaan, kun jätin loimen kuivumaan karsinan ulkopuolelle. En ehtinyt kun hetken pyöritellä kumisukaa Jaden kaulalla, kun kaikki näkösällä olevat hevoset terästäytyivät. "Juujuu, heinää tulossa", kuulin tutun murahdun, jonka olin jo näillä muutamalla kerrallani kuullut aikaisemminkin. Se oli Kasper, tallityöntekijä. Heinäkärryjen kolina sai Jaden liikehtimään levottomasti ja malttamattomana tamma potkaisi karsinansa seinää komentaen nuorta miestä, joka hitaasti lähestyi Jaden karsinaa. "Kyllä sieltä on herkkuja kohta tulossa", tummat hiukset heilahtaen Jaden karsinalle ilmestynyt nainen hymyili lempeästi hevoselle ja silitti sen kaulaa rauhoittavasti. "Varotan, Jade on aina hieman hoppuileva näiden ruoka aikojen kanssa", nainen naurahti, kun jouduin väistämään Jaden jalan huitaisua. Naurahdin keveästi ja taputtelin Jaden kaulaa laskien harjan hetkeksi alas. Ehkä se olisi rauhallisempi kun heinät olivat sen nenän edessä. "Pikku hiljaa tässä hyvä tulee, odotetaan nyt noista herkkuja sitten", hymähdin Jadelle, joka tunki turpansa ulos karsinasta väkisin ja nappasi Kasperin käsistä heinää jo suuhun. "Mikä possu", Kasper tuhahti: "Ja sä Aava vielä kehut sitä, samaten Alina, missä teidän hevosmiestaidot.." "Höpö höpö Kasper, nyt vähän hymyä huulille, sun asenne on ihan masentava", Aavaksi esitetty nainen nauroi ja poistui sitten Jaden karsinasta väitellen edelleen Kasperin kanssa. Hymähdin hiljaa ja katselin Jadea, joka ahmi heinää suuhunsa, kieltämättä hieman possumaisesti ja pörisi tyytyväisenä. Jatkoin harjausta hiljakseni ja annoin Jaden samalla syödä heiniänsä niin päästiin kaikelta tappelulta, kun tamma näytti varsin hyväntuuliselta. Samassa talliin pöllähti iloisesti jutellen Cella seuranaan Elias, tai no Cellahan sen iloisen juttelun hoiti ja Elias kuunteli hiljaisena, niin oli käynyt viime kerralla maneesissakin, kun me olimme blondin pojan kanssa istuneet lähinnä hiljaa ja Cella oli esitellyt meille hevosia ja kertonut kaikista kommelluksista mitä tallilla oli sattunut. Jade kiilsi jo puhtauttaan ja mulkoili minua epäilevästi kun roikotin suitsia käsissäni. "Oi Alina!" Cella hihkaisi iloisesti ja lähes hypähti Jaden karsinalle. Jollain tavalla kadehdin tytön rohkeutta. "Moi", hymyilin ujosti ja kirosin mielessäni sitä, että näytin varmasti joltain kalkkunan jälkeläiseltä. "Me ollaan menossa tyttöjen kanssa kävelymaastoon, kai sä tulet, siis ratsastetaan", Cella hymyili pirteästi ja minä nielaisin. En minä ollut valmis vielä nousemaan Jaden selkään, vai olinko? "Tyttöjen?" sain kuitenkin ulos vain suustani. Ihanaa. "Joo siis Destiny, minä ja Ayla ollaan menossa. Tulisit nyt", Cellan suuret sinisen silmät olivat hämmentävän suloiset, kun hän katseli minua anovasti. "Okei", suustani pääsi. "Jes! Nähään ihan kohta tossa tallin pihalla", cella hihkaisi ja paineli todennäköisesti laittamaan Samia kuntoon. Mihin olin oikein lupautunut. Pujotin suitset Jaden päähän ja tamma irvisti kuolaimet suussaan tyytymättömän näköisenä. Virnistin pienesti tamman ulkonäölle juuri sillä hetkellä, mutta kiinnitin remmit oikeaoppisesti kiinni ja jäin odottamaan liikettä tallissa. En todellakaan halunnut olla ensimmäinen tallin pihalla, niin paljon rohkeutta minussa ei piisannut. Jade puski minua pois tieltään, kun seisoi karsinan ovella ja ensimmäistä kertaa näin sen katsovan minua korvat visusti hörössä ja kirkkain tummin silmin. Kosketin sen turpaa hymyillen ja ajan kuluksi keksin vielä heittää Jaden selkään loimen, ettei meille tulisi kylmä lenkillä. "Noniin, ootko valmis?" Cella ilmestyi Samin kanssa Jaden karsinalle ja ruunikko puoliverinen pörähti pyöristyneenä taas luimivalle tammalle. "Joo oon", sipaisin hiuksiani ja Cella ojensi kypäräni lattialta. Suuntasimme ulos Jaden kanssa tallista cellan ja Samin perässä. Jännitys kuristi kurkkuani ja liikahtelin levottomana, kun myös muut tytöt leiriytyivät tallin pihaan iloisesti jutellen. Olin ainut jolle paikat ja ihmiset eivät olleet tuttuja, ei se haitannut. Ei yhtään. Mutta Jaden paljaalle selälle nouseminen tuntui pelottavalta, vaikka muut istuivat jo hoitohevostensa selässä minua odotellen. Jaden selässä istuminen oli kuin Mount everestillä seisominen, korkealla ja jännittävää, mutta vapauttavaa. Tästä se lähtisi, mietin ja painoi kevyesti pohkeet Jaden kylkiin. Alina ja Jade 2 hoitomerkintä Sinten kommentti
Jadella on aivan ihanaa ratsastaa ilman satulaa! Sillä on pehmeät askeleet, ja siihen voi yleensä luottaa ihan sataprosenttisesti. Ymmärrän kyllä että uudella hevosella ratsastaminen jännittää – etenkin ilman satulaa, sehän on ihan normaalia! Ihanaa kuulla että olet jo näin pian saanut Metsikseltä maastoseuraa. Tallilaiset osaavat varmasti neuvoa sinulle upeita reittejä Metsiksen maastoista. Niitä ei missään nimessä kannata jättää kokeilematta!
Tarinasi oli mukavan pituinen. Kirjoitat virheetöntä tekstiä, jota on mukava lukea. Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hyvin osaat kirjoittaa lainausmerkeissä olevia repliikkejä. Ne ovat osoittautuneet monelle hankaliksi, eikä pilkun käyttö ennen johtolausetta ole aivan selkeä nakki. Kuvailet hauskasti, se elävöittää tarinaa ja auttaa lukijaa pääsemään mukaan sen kulkuun. Mulle ei jäänyt korjattavaa, loistavaa!
Ps! Sillä kaappisi kanssa tuli pientä säätöä (pahoittelut siitä), niin aikaisemmat ekstratehtäväsi katosivat. Hyväksyn tämän tarinan kuitenkin ekstratehtävän suoritukseksi, saat siitä palkinnoksi ratsastussukat sekä ratsastushanskat (sekä merkinnän tehdystä tehtävästä). Uudet tehtävät löytyvät kaapistasi!
18,90v€
|
|
|
Post by Alina on Jan 8, 2015 20:29:11 GMT 2
Talvessa on tunnelmaa Ilma oli kieltämättä tänään ihan hirveä. Lunta oli edelleen joka puolella, mutta taivaasta tuli vuoroin vettä ja vuoroin lunta. Tie suli hetkessä ja sen päälle satoi liukas lumikerros. Siltä koko maailma näytti tällä hetkellä ja vain yksi valoisa pilkahdus paistoi, se oli Jade. Tamma kulki allani maastossa rauhallisesti, keinutti käynnissä päätään edes takaisin ja pärskähteli, joka tuntui olevan ainut ääni pimenevässä metsässä. Ei ollut lintuja laulamassa, ei kuulunut auton ääniä tai kahinaa puissa. Myös tuuli oli lakannut ja suljin silmäni nauttien hetken hiljaisuudesta. Samassa kuului rasahdus ja Jade pelästyessään hypähti tien sivuun. Henkäisin pelästyneenä myös itse ja käänsimme molemmat katseemme pimeälle metsätielle. Tamman korvat heiluivat arvioivasti ja oli valmiina jo juoksemaan karkuun, mutta puiden takaa ilmestyikin varsin tuttu näky. Aava ja hän ratsasti.. suomenhevosella. Hurmoksella. "Sähän näytät pelästyneeltä", nainen virnisti iloisesti. "Me molemmat", naurahdin keveästi. "Mä ajattelin vähän liikutella Hurmosta, kun Eliastakaan ei ole näkynyt vähään aikaan", Aava taputti hieman levotonta hevosta. Se oli ymmärtääkseni ollut aina suhteellisen rauhallinen, mutta Jaden läsnäolo sai ilmeisesti sen hieman epäluuloiseksi. Annoin Jaden hieman kurottaa kaulaansa oria kohti, mutta flirttailevan hörähdyksen kuuluessa Hurmoksen suusta koimme paremmaksi hieman etääntyä. "Mennäänkö samaa matkaa talliin, vai lenkitätkö Jadea vielä?" Aava kallisti päätään ystävällisesti hymyillen. "Mennään vaan, jos vaan ratsastetaan tien eri puolilla", naurahdin ja Aava nauroi ymmärtävästi. Hurmos tosiaan oli kovin kiinnostunut Jadesta, varmasti kaikista muistakin tytöistä. Aava oli onnekseni puhelias, ettei minun tarvinnut paljoa avata suutani, minua nimittäin ujostutti edelleen. Matkamme kuitenkin sujui leppoisasti, ravasimme pienen pätkän kun tie näytti hieman paremmalta ja lopun matkaa kuljimme käynnissä. jade sai kulkea pitkillä ohjilla ja tuntui tietävän missä suunnassa koti oli. Tallin pihan valojen tulessa esiin Aava hymähti tyytyväisen näköisenä. Pakkanen oli taas kerran kiristynyt ikäväksi ja ohuiden ratsastushanskojen kanssa oli turha unelma kuvitella pysyvänsä lämpimänä. Pysäytimme hevoset tallin eteen ja helpottuneena liu'uin alas Jaden selästä. Taputtelin tyytyväisenä tammaa, joka vain katseli korvat hörössä talliin päin. Sillä taisi olla jo kova nälkä. "Kiitos vaan seurasta, sai Hurmoskin lenkkiä", Aava hymyili ja ihastelin hetken komeaa oria, jonka ympärillä leijaili huurupilvi pitkän ja kimeän hirnahduksen jälkeen. "Me lähdetään joku kerta vaikka uudestaan", hymähdin ja löysäsin Jaden satulavyötä. "Seura kelpaa milloin vain, törmätään tässä taas", Aava kuulosti ilahtuneelta ja minä nyökkäsin vastaukseksi. Talutin Jaden sisälle lämpimään ja pyyhkäsin toppatakkini hupun karvareunasta lumet pois. Kypärän saaminen pois päästä tuntui taivaalliselta ja annoin kerrankin hiusten vain liukua vapaaksi. Päästin Jaden karsinaan suoraan heinien kilppuun ja kun tamma oli saanut ahmittua suunsa täyteen heinään siirryin vasta itse karsinaan riisumaan Jadelta varusteita. Oli sydäntä lämmittävää kohdata hevonen, joka ei enää luimistellut epäluuloisesti, vaan otti minut vastaan leppoisasti. Sen täytyi kyllä olla täysin ruoan ansiota, mutta ajatuskin rentoutuneesta hevosesta vastaisuudessa sai minut uskomaan hoitajana olemiseen taas hieman enemmän. Hymähtäen suljin karsinan oven takanani ja keräsin tamman varusteet käsiini. Vielä oli harjaus edessä, mitä siitäkin tulisi. Alina ja Jade 3 hoitomerkintä Sinten kommentti
Kiva että sait Aavasta ja Hurmoksesta seuraa maastolenkillenne, vaikka ehdittekin säikähtää metsästä ilmestyvää parivaljakkoa. Hiljainen ilta kirpeässä pakkassäässä on suorastaan taianomainen, etenkin maastoillessa hevosten kanssa. Olet edistynyt Jaden kanssa paljon, toivottavasti pääsette vieläkin pidemmälle! Metsälammella on tällä hetkellä avoinna myös kouluratsastusjaoksen alaiset kilpailut, jos haluat tulla Jaden kanssa kokeilemaan kisakentän huumaa!
Tarinasi oli upea. Kuvailit paljon tapahtumaympäristöä, ja tarinan tunnelma oli rauhallinen. Iloista ja mukavaa luettavaa, hymy nousi huulille moneen otteeseen Erityisen taitavaa kuvailua oli tarinan alussa ja lopussa – tämä jos jokin tempaa lukijan mukaansa! Muutamia lauserakennevirheitä löytyi, tässä niistä yksi:
"Tamman korvat heiluivat arvioivasti ja oli valmiina jo juoksemaan karkuun..." -> Tästä puuttuu persoonapronomini, minkä vuoksi kuulostaa siltä että tamman korvat olisivat valmiina juoksemaan karkuun. -> "Tamman korvat heiluivat arvioivasti ja se (Jade) oli valmiina jo juoksemaan karkuun..." -> Sillä tekijä vaihtuu (ensimmäisessä lauseessa tekijänä on Jaden korvat, toisessa lauseessa tekijänä on Jade itse), lauseiden väliin tulee pilkku. Jos tekijä olisi sama, pilkkua ei tulisi ollenkaan: -> "Tamman korvat heiluivat arvioivasti, ja se oli jo valmiina juoksemaan karkuun..."
21v€ + papukaijamerkki upeasta kuvailusta! Paljon onnea
|
|
|
Post by Alina on Jan 12, 2015 23:58:15 GMT 2
Voiko pelkoja voittaa Päivä ei olisi voinut muuttua enää yhtään huonommaksi. Sen paremmin olotilaani ei voinut kuvailla kun suljin autoni oven ja lumihiutaleet jotka putoilivat taivaalta muuttuivat yhtäkkiä vesipisaroiksi. Talvi ei saisi loppua vielä tähän. Vielä oli tiedossa monta pitkää viikkoa pelkkää pimeyttä ja lumen sulaminen tarkoittaisi sitä, ettei ulkona näkisi neljän jälkeen eteensä millään ilveellä. Huokaisin syvään ja suuntasin tallille inhassa vesisateessa. Onneksi tallin oven avautuessa lämmin ilma ja jumalaisen ihana hevosen tuoksu piristivät mieltäni hetkessä. "Alina! Hyvä kun ilmestyit", Kasper ilmestyi kottikärryjen kanssa leveästi virnistellen. tiesin jo valmiiksi, että tuo virnistys tarkoittaisi sata varmasti pelkkää työtä, hikeä ja tuskaa. "Mä tiedän mitä ajattelet, mutta nyt ei oo kyse siitä. Nyt on kyse siitä, että sun kultas ei liiku tänään ollenkaan", Kasperin selitys sai ensin minut henkäisemään helpotuksessa, mutta sitten rypistämään kulmia. "Kulta?" kysyin hämmentyneenä. Kasperin hörähdys sai minut sisäisesti raivostumaan, mutta sitten valaistuin. "Jade", totesin ja virnistin pienesti. Kasper nyökkäsi päätään, olin siis osunut oikeaan. "Mitä mun pitäisi sitten tehä?" kohotin kulmiani ja Kasper näytti hetken empivän, kunnes hänen suunsa levisi virneeseen. "Tulla mun ja Eliaksen kanssa ratsastamaan maneesiin ennen kun tunnit alkaa", poika totesi. Ennen kun olin edes ennättänyt Jaden karsinaan, olin ehtinyt miettiä päässäni jo tuhansia eri kauhukuvia mitä voisin itselleni aiheuttaa ja toiset miljoona tekosyytä minkä nojalla voisin jäädä pois. En todellakaan ollut maneesi ihmisiä. Kärsin suuresta ahdistuksesta kaikissa suljetuissa tiloissa, pidin jopa auton ikkunaa talvisin auki, että tunsin tuulen kasvoilani. Tätä en tietenkään aikoisi myöntää kahdelle miehelle (miehen alulle), jotka varmasti osaisivat vetästä pelostani pelkän vitsin. Tuntui kun olisin nielaissut kymmenen ruusunpiikkiä vatsaani, jotka nyt pistelivät ikävästi, vaikka jännityksessäni ei ollut mitään järkeä. Upotin kasvoni kallisarvoisen hoitohevoseni harjaan ja henkäisin. Kyllä me tästä suoriutuisimme. Jaden hoitamisen aikana olin ehtinyt kokea jo kolme alkavaa paniikkikohtausta. Jade oli hermostunut epävarmuudestani ja yritänyt upottaa hampaansa ainakin neljästi käsivarteeni. Nyt kuitenkin ehjänä ja toistaiseksi elossa kävelin Eliaksen ja Kasperin perässä maneesille. Minua hieman huimasi. "Onko sulla kaikki hyvin?" Elias kääntyi puoleeni ja kallisti päätään ystävällinen ilme kasvoillaan. "Joo, en vaan muista millon viimeksi olisin ratsastanut maneesissa", naurahdin hiljaa. "Kyllä se siitä", poika nyökkäisi päällään ymmärtäväisesti. Hurmos pojan vieressä yritti kääntää katseensa jatkuvaksi taakse ja hörähteli Jadelle. Tamman luimistaessa ravoittavasti korviaan Hurmos päästi ilmaan kimeän hirnahduksen, joka enemmän muistutti kukon kiekumista kun hevosta. Maneesi näytti kammottavan kolkolta ja nielaisin hieman pelokkaasti kun Kasper sulki oven takanamme. Seisoin Jaden kanssa kaarrossa jähmettyneenä ja katselin lasittunein silmin Eliasta, joka hetkessä heilautti itsensä Hurmoksen selkään. Kasper oli ottanut ratsukseen Samin, joka steppaili pojan vierellä hieman hermostuneena, tai no ori vaikutti enemmän innostuneelta kuin hermostuneelta. Kasper ojensi käteeni penkin, jonka avulla pääsisin selkään helpommin, mutta se sai vain palan nousemaan hetkeksi kurkkuuni. Siitä seurasi nopea mukamas ryhdistäytyminen ja laskin penkin Jaden rinnalle. Tunsin penkinjalan venähtävän allani, joten nopeasti nousin ja istahdin Jaden selkään. Jade lähti saman tein liikkeelle ja pudisteli päätään tyytyväisen oloisena. "Tästä se lähtee, muista vaan Elias pysyä kaukana Jadesta", Kasper virnisti Samin selästä. Hänkin oli päässyt nyt kaviouralle ja kieltämättä molemmat pojat sopivat ratsujensa selkään upeasti. "En mä ihan urpo ole", Elias naurahti myös. Olikohan tätä ensimmäinen kerta kun kuulin pojan oikeasti nauravan. Ajatukseni harhailivat kaikkialla muualla paitsi itse ratsastuksessa. Katseeni harhaili maneesin seinillä ja joka kerta oven ohittaessani tunsin suurta halua karata suljetusta tilasta. Suljin silmäni hetkeksi ja annoin Jaden viedä minua hetken eteen päin. En saisi antaa minkään pilata miedän yhteistyötämme ja sillä mielentilalla jatkoin Jaden kanssa, kun uskalsin taas avata silmäni. Tunsin kuinka Jade alkoi rentoutumaan ja antamaan kaikessa myöten. Tamma taipui molemmille puolille upeasti ja antoi itsestään enemmän, kun minä uskalsin antaa itsestäni. Peilistä katsoessa Jade liikkui kauniisti ja elastisesti ja minä näytin tamman selässä pinokkiolta. Työskentely sai minutkin pikku hiljaa rentoutumaan ja nauttimaan ainoastaan ratsastamisesta. "Sähän näytät Jaden kanssa ihan disney prisessalta", Kasper hekotti jo kolmanteen kertaan, kun Sam jaksoi pistää pojalle vastaan ja ori koetteli joka käänteessä Kasperin päättäväisyyttä. "Pikemminkin Peppi Pitkätossulta", myhähdin. Olimme ehtineet ottaa jo pari laukkapätkää molempiin suuntiin ja Jade viesti jo siitä, ettei se halunnut enää työskennellä kiltisti ja kuuliaisesti. "Pitäiskö meidän vähän irrotella, Hurmoksella on turhan paljon energiaa", Elias ehdotti. "Esteilläkö?" Kasperilla oli viekas ilme kasvoillaan. "Ei todellakaan", nauroin heiman pakokauhuisena. "Jos vaan lopetetaan turha tuuppaaminen ja annetaan hevosten purata energiaa", Eliaskin näytti hieman pelästyneeltä Kasperin ehdotuksesta. "Maastossa?" ehdotin väliin. "Kuulostaa hyvälle!" Kasper juhlisti ja minä henkäisin helpotuksesta. Alina ja Jade 4 hoitomerkintä (ekstratehtävä) Sinten kommentti
Tämä tarina paljasti sinusta paljon uusia puolia! Toisaalta oli hyvä, että sinut "raahattiin väkisin" mukaan maneesiin: tekemällä jotain pelottavaa voi huomata ettei se olekaan niin kamalaa kuin on kuvitellut. Jaden läsnäololla oli varmasti rauhoittava vaikutus, etenkin nyt kun olette tulleet vähän tutummiksi toisillenne. Toivottavasti pelkosi maneesissa ratsastusta kohtaan helpotti hieman
Tarinasi oli lähestulkoon virheetön, ja kuvailit upeasti! Tätä tarinaa oli ilo lukea, sen aikana ehti kokea monta erilaista tunnetilaa. Erittäin hyvää tekstiä, parannat vain suorituksia jatkuvasti!
maneesi ihmisiä -> maneesi-ihmisiä
23,70v€ + papukaijamerkki (oikein nolottaa antaa kaksi peräkkäin! Paljon onnea )
|
|
|
Post by Alina on Jan 19, 2015 14:06:30 GMT 2
Kunnon treeniä "No ei tää kenttä nyt niin liukas ole, kyllä mä tässä voin ratsastaa", vakuuttelin Eliakselle, joka pyöräytti silmiään ja pyöritteli käsissään kameraani. Oli mennyt melkoinen tovi, että olin saanut pojan ymmärtämään kuinka se toimii. Kamera oli hieman rikki, joten kaikki vippaskonstit sen kanssa oli sallittuja. Nousin itse Jaden selkään, joka rauhaisasti seisoi paikallaan ja roikotti huultaan rentoutuneena. Painoin pohkeet kevyesti tamman kylkiin ja keinuvassa käynnissä aloitimme harjoitukset ratsukkona, yhdessä. Käynnissä Jaden kanssa oli helppo työskennellä. Tamma taipui eteen ja alas, kun löysimme vain ensin sopivan tahdin molemmille. Vähän taivutuksia, ympyröitä ja temponvaihteluita, että yhteisymmärrys saatiin ajantasalle. Se tarkoitti myös sitä, että minun oli saatava Jade lämpeämään kunnolla, jos aioimme työskennellä kunnolla. Lintsaus saisi tältä erää unohtua, olin jo melkein ehtinyt tottua vain maastossa köpöttelyyn, joka ei aina niin hyvää hevosellekaan tehnyt. Joskus oli hyvä vähän hikoilla. "Rentouta se käsi, kai se nyt kulkee noin jos oot siellä kun joku jätskitikku", Elias huuteli kentän laidalta ja oli taas kerran laittanut kameran syrjään. Kohotin kulmiani epäilevästi. "Mitä sinä siellä komentelet?" myhäilin hu*neena ja näin taas pojan huokailevan tulkitsemattomalla tavalla. "Täällä on kylmä, pakko tehä jotain, etten jäädy pystyyn. Ootko varma ettei voitais mennä vaan tonne maneesiin? Se ois tyhjä", Eliaksen suostuttelu yritys numero seitsemänsataa. "Ei", totesin. Ravissa Jade antoi itsestään paljon enemmän, tunsin sen virkistyvän ja sain vähän varmuutta itseenikin. Kädet rentoutuivat hiljalleen, ensin aivojen piti vain tiedostaa fakta, että ei tässä ollut mitään hätää. Jade taipui kauniisti molempiin suuntiin, mutta pohkeenväistöjä sai naputella hiki päässä ja jo silloin vatsalihakseni alkoivat suruisasti valittamaan työnteosta. Se vain lisäsi päättäväisyyttäni jatkaa eteen päin ja seuraavaksi istahdin jo alas harjoitusraviin ja käänsin Jaden keskiympyrälle. Kyllä meistä vielä ratsukko tulisi, vai tulisiko? "Nyt se vaan härnää sua", Elias totesi taas kerran kentän laidalta ja sivusilmällä huomasin pojan jo hytisenvän kylmästä. "Siis joko tällä neidolla on aivan liikaa virtaa, tai sitten mä taianomaisesti saan tän mun pohkeen liian taakse", tuskailin. Jos olin taitava jossain, niin pysymään hevsen selässä kun se pukittaa. Jaden ihmeellisen pukitukset olivat kieltämättä aika surkeita yrityksiä, mutta saivat minut jännittämään ratsastusta taas. "No kai se ilmasee mielipiteensä kun teet siellä selässä jonkun spagaatin", Elias nauroi hervottomasti. "Oho", naurahdin ja siirsin Jaden hetkeksi käyntiin. Kyllä se laukka kohta nousisi. Ja vihdoin laukka nousi, kun istunnalliset virheet oli korjattu. Jaden laukka oli taivaallista, sitä en voinut mennä kieltämään, mutta vihoittelevat väsyneet lihakset eivät antaneet minun istua kunnolla alas satulaan ja vain nauttimaan menosta. Hieman ympyröitä ja voltteja, että sain ratsastettua Jaden taas kokoon ja kuulolle. Sen jälkeen annoin tamman vielä hieman irrotella omiin nimiinsä ja annoin sen koko uralla kiihdytellä menemään. Minä taas keskityin vain istumaan alas satulaan, anuttimaan pakkasilmasta, joka puhalsi kasvoilleni ja pitämään Jaden kaikesta huolimatta kuulolla. Muutaman kierroksen jälkeen pidättelin tamman takaisin raviin ja ylpeänä tapottelin sitä kaulalle. "Ei toi nyt niin huonosti mennyt kun mitä aikasemmin manasit", Elias kohautti olkiaan, kun loppu ravit oli ratsastettu ja olin siirtänyt ratsuni jo käyntiin. "No täytyy myöntää, että mulla tais olla vähän hurjan ennakkoluulot", hymähdin ja vielä kerran ylpeänä taputin Jadea, joka pörisi tyytyväisenä ja venytteli kaulaansa. "Näistä kuvista ei sitten tullut mitään huipputavaraa, tää sun linssi sojottaa jotenkin vammasesti vinoon", Elias selaili kuvia kamerastani ja pudisteli päätään tuskastuneena. "Mähän sanoin, että siinä on vikaa", virnistin ja pysäytin Jaden keskelle kenttää kaartoon. Ratsastuksen jälkeen saa olla ylpeä, että ylipäätään pysyi selässä (; Alina ja Jade 5 hoitomerkintä Sinten kommentti
Jadea onkin jo monta kertaa kehuttu reippaaksi! Se on ilmeisesti saanut jonkinlaisen virtapiikin viileän ja valoisan talven myötä. Kiva että sait Eliaksesta seuraa kentänlaidalle, vaikka siellä taisikin olla melkoisen kylmä seisoskella! Saitte varmasti hyviä kuvia lumisissa maisemissa.
Kuva oli ihana lisä siistiin ja rauhalliseen tarinaan! Löysin tekstistä muutamia yhdyssanavirheitä, jotka korjaan tässä alla. Olet kehittynyt kirjoittajana, tekstisi parantuvat kerta toisensa jälkeen. Kaipaisin vielä hieman lisää kuvailua ja värikkyyttä tarinoihin – voit lisätä tarinoihin esimerkiksi ripauksen huumoria tai jännitystä...!
Iloinen kuva susta ja Jadesta! Olet onnistunut piirtämään Jaden pään upeasti melko hankalasta kulmasta. Suitset on piirretty myös taitavasti! Oikea silmäsi (henkilöstä katsottuna) on piirretty melko ylös pään kulmaan nähden – sen olisi voinut piirtää kutakuinkin samalle linjalle vasemman silmän kanssa.
ajantasalle = ajan tasalle suostuttelu yritys = suostutteluyritys
17,70v€
|
|
|
Post by Sinte on Jan 26, 2015 18:31:36 GMT 2
Jade on siirtynyt varhaiseläkkeelle 21 vuoden iässä!
Tästä lähtien tamma osallistuu vain kevyille ratsastustunneille. Varhaiseläkkeelle siirtyminen ei vaikuta muuhun tapahtuma- tai hoitajatoimintaan!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 6, 2015 18:03:31 GMT 2
Jaden Hexen Tiffany & Jade - 1. hoitomerkintä Istuin bussissa tylsistyneenä ja säälin itseäni, kun minun piti asua täällä kylmässä ja tylsässä Suomessa, sillä välin kun kaikki kaverini saivat nauttia elämästään briteissä. En antaisi koskaan vanhemmilleni anteeksi, että jouduin eroamaan kavereistani ja kaikesta ihanasta, mitä minulla oli briteissä. Kaipasin Lontoota, nimittäin tämä mitä suomalaiset kutsuivat "kaupungiksi", oli kaukana suurkaupungista. Missään ei näkynyt metroja tai rautiovaunuja. Bussi pysähtyi, erään Metsälampi-nimisen tallin pysäkille. Olin löytänyt Metsälammen sivut netissä surffaillessani ja tullut siihen tulokseen, että oma hoitohevonen voisi ehkä auttaa sopeutumistani Suomeen. Tai no oikeastaan äitini oli sanonut minulle niin, itse en uskonut että minkäänsortin koni voisi saada minut viihtymään Suomessa. Se oli nimittäin varmaa, että en viihtyisi täällä, en, vaikka tehtäisiin mitä. Tuhahdin itsekseni ja kirosin vanhempiani vielä kerran, ennen kuin astuin tallin suurista ovista sisään. Talli oli kieltämättä aika suloinen. Katselin kiinnostuneena ympärilleni ja kurkistelin karsinoihin. Eräässä karsinassa asusti eräs aivan ihanan näköinen hevonen. Se oli pilkukas ja todella nätti, ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Jäin katselemaan hevosta, nojasin karsinan oveen ja yritin saada hevosen tulemaan luokseni karsinan perukoilta. Hevonen katsoi minua pelokas katse silmissään ja jännitti koko kehonsa, eikä se uskaltanut tulla luokseni. Luin hevosen nimen karsinan ovesta. Jaden Hexen, "Jade". Kaunis nimi. - Jadeee, kutsuin tammaa lempeästi. Se ei vieläkään edes liikahtanut. Voikohan tuon karsinaan mennä, mietin. Tiesin kyllä, että tallin säännöissä luki, ettei karsinoihin saisi mennä ilman lupaa, mutta en voinut olla menemättä tamman luo. Muistin, että nahkatakkini taskussa oli hevosnamipussi, joten otin sieltä pari namia ja tarjosin niitä hevoselle. Jade katsoi minua vieläkin arasti, mutta otti kuitenkin herkut käsistäni. Tein tuttavuutta tammaan hieman rapsutellen sitä. Onkohan tällä hevosella hoitajaa? Mietin ja ajattelin etsiä tallin omistajan käsiini. Sanoin Jadelle heipat, ainakin hetkeksi, ja lähdin harppomaan kohti toimistoa. Ajattelin, että tallin omistaja voisi olla siellä. Koputin oveen ja odotin vastausta. - Sisään! naisääni vastasi. Avasin oven ja näin naisen, joka oli papereidensa kimpussa. - Moi! Tulitko hoitamaan, vai kenties tunnille? nainen kysyi. - Tulin katsomaan olisiko täällä vapaita hoitohevosia, kerroin. - Sepä kiva! Täällä on muutama hevonen ilman hoitajaa, voit valita niistä mieluisen, tallin omistaja sanoi. - Olen muuten Sinte. - Minä olen Tiffany. Löysin jo erään Jade-nimisen tamman, se vaikutti juuri sopivalta minulle. Minulla on kokemusta kaikenlaisista hevosista, sanoin ja toivoin sydämeni pohjasta, että voisin alkaa hoitamaan Jadea. - Joo, Jade onkin juuri sopivasti vapaana hoitsuksi! Täytä tämä lomake, olet lämpimästi tervetullut talliporukkaan! Sinte sanoi. Nyökkäsin ja nappasin kuulakärkikynän ja paperin Sinteltä. Täytin lomakkeen ja Sinte antoi minulle kaapin avaimen. - Tervetuloa Metsälammen tallille! Sinte toivotti. Kävin katsastamassa kaappini, ja harpoin takaisin Jaden luo. Harjasin sitä hieman harjoilla, mahdollisimman rauhallisin ja varmoin ottein, että se alkaisi luottaa minuun. Pyörittelin harjaa Jaden lautasilla niin että talvikarva pölisi. Rapsuttelin Jadea ja silitin sen pehmeää kaulaa. - Tulen pian taas katsomaan sinua, sanoin ja vein harjat takaisin paikalleen, ja lähdin kotiin päin. Sinten kommentti
VOI EIKÄ! Huomasin tämän tarinan vasta nyt, oon ihan äärimmäisen pahoillani kommentin myöhästymisestä! Uudet merkinnät olivat aloittaneet uuden sivun Jaden päiväkirjassa, ja ihan sattumalta selaillessani huomasin, että täällä oli vielä kauan sitten kirjoitettu tarina vailla kommenttia. Anteeksi!
Ihan todella uskon, että Lontoosta Suomeen muuttaminen oli kova paikka! Suomi tuntuu niin suuren kaupungin rinnalla pieneltä hiirenpapanalta, pystyynkuolleelta. Toivottavasti Jaden hoitaminen Metsälammella auttaa sua sopeutumaan Suomeen. Ehkäpä opitkin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta ja siitä, että ruuhkia ei juurikaan ole.
Virheetön ja siisti tarina, joka kuvasi loistavasti fiiliksiäsi Suomeen muutosta. Tarina eteni sulavasti omalla painollaan, erityisen paljon pidin tavastasi kertoa kuinka lopulta päädyit Jaden hoitajaksi.
17,80v€
|
|