Luukku 12

[Silja]

Luukku 12
Tallin koristelua ja talvinen yömaasto

Vedin keuhkot täyteen ilmaa kiljuakseni, mutta Kasper vetäisi minut kylkeensä ja tukki suuni. Nelly löi taskulamppunsa valon suoraan tummaan hahmoon, joka näytti vähintäänkin yhtä pelästyneeltä kuin mekin. Hän kääntyi nopealla liikkeellä ympäri. Säkit putosivat hänen käsistään, ja niiden sisältö levisi lattialle.
- Lapset! Yritättekö te pilata joulun? - Silja // Lue koko tarina!

Puolet joulukalenterista on jo syöty, ja jouluun on enää 12 yötä! Nyt jos joskus tontut terästäytyvät, joten myös meidän kannattaa olla kiltisti, ja ennen kaikkea silmä tarkkana - ehkä niistä voi nähdä vilahduksen! Jouluun 12. luukussa on aika loihtia Metsälampi sädehtivän jouluiseen kuosiin ja houkutella tallitonttujen lisäksi myös joulutontut paikalle! Urakan jälkeen lähdemme tähtitaivaan tuikkiessa myöhäisiltaiseen talvimaastoon ja vietämme lämminhenkisen illan/yön tallilla


Tallin koristelu

Kokoonnumme osallistujien kesken tallin toimistoon klo 18, jossa jakaudumme muutaman hengen ryhmiin, joissa talli on tarkoitus koristella. Kaikki tallirakennukset (ja mahdollisesti maneesi ja kenttä, ehkäpä Sinten talokin..) koristellaan jouluisesti. Tallivintin kätköistä on kaivettu mistelinoksia, joulupalloja ja nauhaa, sekä tuhottomasti muuta pientä tilpehööriä, joilla niin tallit kuin sen koristelijatkin saadaan aivan varmasti jouluiseen tunnelmaan!


Talvinen yömaasto

Kun tallin koristelu on suoritettu, koviten uurastaneet voivat ottaa varaslähdön illaksi tarkoitetuille herkuille, ja jo ennen maastoon lähtöä voidaan haukata muutama joulutorttu ja korkata glögipurkki!

Varsinaiseen maastoon tarkoitus on kuitenkin lähteä viimeistään klo 22. Tämä maastoreissu ratsastetaan ilman satulaa ja tonttulakit päässä (älä huoli, jos unohdit omasi kotiin, tallilta löytyy myös varatonttulakkeja!) Lähdemme taskulampuin, heijasitimin ja tietenkin tonttulakein varustautuneena kartalle merkitystä punaisesta pallosta, jatkamme Harjulenkkiä rantasaunan ohi ja poikkeamme siitä Pirunmetsää halkovalle Pirunpolulle. Jokipolulla voimme hieman lisätä vauhtia, kunnes ylitämme Rajajoen ja tulemme isolle tielle. Vielä ennen tallille palaamista, käymme auraamassa Mansikkapolun ja ottamassa osallistujien rämäpäisyydestä riippuen joko pienet tai hieman suuremmatkin laukkaspurtit Mansikkaniityllä. Toivottavasti hauskan maastolenkin jälkeen tulemme takaisin tallille, kartalle merkittyyn oranssiin pisteeseen.

Kun hevoset on hoidettu pois, voidaan osallistujien kesken nauttia jouluherkuista (mikäli kaikkia ei hotkittu ennen maastoon lähtöä) ja tonttujen tiirailusta tallivintillä. Mikäli uni ei meinaa maistua, niin ainakin hyvää seuraa on taatusti tarjolla!


Osallistuminen ja hevosenkengät

Tapahtumaan osallistumisesta tienaa yhden hevosenkengän. Tapahtuman kuittaaminen on vapaaehtoista, mutta kaikista kuittauksista jaetaan kiitoskommentit, jonka lisäksi kaikki kuitanneet tienaavat osallistumisensa lisäksi yhden hevosenkengän lisää!
Osallistu tässä alla omalla nimelläsi ja hevosesi lempinimellä. Mikäli hevonen ei asu Metsälammella, linkitäthän sen sivut! Osallistut automaattisesti sekä tallin koristeluun että yömaastoon. Ilmoitathan kuitenkin erikseen, mikäli aiot jäädä tallille yöksi!

Osallistumisia ja kuittauksia on aikaa hoitaa 13.12. asti.

Osallistujat:
Silja - Helmi (kärkiratsukko)
Jane - Marabou
Jannica - Haida
Laura - Jätkä
Veera - Bella
Vilja - Leevi
Katariina - Onni
Kasper - Ellu
Tuulia T. - Kuisku
Thora Vinter - Börje


Vuoden 2016 tittelit

Metsälammella on jo useana vuonna jaettu tallilaisille titteleitä. Vuoden tuntilainen, vuoden hoitaja ja vuoden tallitonttu ovat jo tuttuja, onko sinulla antaa oma titteli-ideasi? Ehdota titteliä, kaikkien mukaan valittujen titteleiden ehdottaja tienaa yhden hevosenkengän! Huomaathan, ettei hevosenkenkien määrään vaikuta, kuinka monta tittelilä ehdotuksistasi on valittu!

Titteliehdotuksia voi lähettää 13.12 asti.

[Jane]

Mukaan maastoon Maraboun kanssa ja tokikin koristeluun myös messiin Kuittaus tulee myöhemmin.
janenponit.suntuubi.com/?cat=13

Ja titteleitä: Vuoden värikkäin kuva, Lahjakas letittäjä (kuvissa hoitsuilla makeita kampauksia) ja menestyvä kisaaja (kisatulosten yhteenlaskettu määrä/keskiarvon mukaan?)

[jannica]

Maastoon Jannica & Haida Sig (http://adinanponitila.webs.com/Haida.html)

Titteliehdotukset:
- Vuoden söpöin pari
- Vuoden paras putoaja
- Vuoden tyylikkäin
- Vuoden ahkerin
- Vuoden paras kaveri
- Vuoden yllättäjä
- Vuoden piirtopalkinto
- Vuoden symppis
- Vuoden lohduttaja
- Vuoden värikkäin persoona
- Vuoden lahjakkain laulaja / tanssija
- Vuoden rohkein
- Vuoden koulutuuppari / esteloikkari
- Vuoden hauskin tarina / kuva
- Vuoden erikoisin tapahtuma / sattumus hoitajalla
- Vuoden tasaisin suoritus
- Vuoden ilopilleri
- Vuoden tallipiika/renki
- Vuoden talutustapahtumataluttaja
- Vuoden neuvokas (erittäin hyvin oivalletusta tilanteesta ja ratkaisusta)
- Vuoden tulokas

[laura]

Laura ja Jätkä osallistuu maastoon ja koristeluihin ! Kuittaus tulee perässä, kunhan kerkeen sen väsätä !

Vuoden tarinataikuri (eniten papukaijamerkkejä, eniten tarinoita tms?)
Vuoden tallihiiri (tallilla nähdään lähes jatkuvaan tahtiin)
Vuoden suunnistaja (innokkain maastoilija tms)
Vuoden rapsuttaja (innokkain hevosenhoitaja - ratsastus ei etusijalla, vaan tallille voi tulla myös vain rapsuttelemaan poneja)

[Veera R.]

Veera & Bella (http://ponipallero.suntuubi.com/?cat=223&preview=2) yömaastoon

[Vilja]

Vilja ja Leevi yömaastoon

Titteleiksi ehdotan Vuoden tuuliviiri (vaihtanut hoitsua useiten tms?), Vuoden merkittävin (kerännyt eniten merkkejä) ja Vuoden vierailija (kirjoittanut eniten eri hevosten päiväkirjoihin/osallistunut eri hevosilla tapahtumiin)

[Katariina]

Katariina - Onni (http://huuruturpa.net/kuuramaa/onni.html)

[Kasper]

Nakkeleppa meitsikin mukaan maastoon jollain Metsiksen hebellä!

[Jane]

Kun porukkamme oli saanut koko kentänkaiteen kieputettua jouluköynnökseen, kokoonnuimme glögin ääreen odottamaan muita. Kun viimeisimmätkin maneesinkoristelijat olivat saapuneet, kello oli jo sen verran että siirryimme hevosten kimppuun.

Marabou odotti kiltisti vieraskarsinassaan. Tallilaisten hoitaessa hevosiaan käytin aikaani tamman harjan näpräilyyn, ja matkaan lähdettäessä harjasta roikkui hieno verkkoletti, vaikka itse sanonkin. Päätimme pitää tahdin rauhallisena ainakin alkuun, emme nähneet pimeässä kuin otsalampun kantaman päähän. Maraboun pienet askeleet eivät olleet ehkä parhaita mahdollisia jonon jatkona, mutta otin ajoittain ravipätkällä kiinni isompiamme. Jannica oli Haidan kanssa meistä seuraavana, ja juttelimme niitä näitä.

Tullessamme ulos Pirunmetsästä, muut nostivat ravin aina Rajasillalle asti ja jatkoivat siitä käynnissä pitkin tietä. Marabouta alkoi pian ketuttaa jälkeenjääminen, joten se nosti omatoimisen laukan. Tartuin sen tuuheaan harjaan kynsin ja hampain ja toivoin parasta. Pieni ja sitkeä poni painoi tiheällä (ja pompottavalla) askelluksella vielä vähän Rajajoen jälkeenkin, kunnes vihdoin saimme muut kiinni.

Mansikkapolun osuuteen asti pysyimme ihan hyvin muiden perässä, mutta sitten Marabou alkoi hyytyä. Tiesin että Laukkapellon kohdassa muut varmasti tekevät edes pienen lenkin, joten jäin köpöttelemään keskenäni. Päästessämme vihdoin pellolle, sielä olikin leikkimielinen lipunryöstö meneillään. Muiden telmimisestä pikkuponini sai uutta virtaa, ja pian olimme liittyneet kisaan mukaan. Hanki oli onneksi paksu ja pehmeä, ja vauhti pidettiin kohtuullisena. Tiukat mutkat ja satulattomuus johtivat kuitenkin moneen hauskaan tilanteeseen, mutta laskeutumiset saatiin hoidettua hallitusti. Marabou pienenä ja ketteränä ponina kunnostautui vastapelaajien puolustuksen läpi sujahtamisessa, ja joukkueemme voitti!

Voi mä kyllä ihan täysin ihastuin tohon sun poniin, Marabou oli todella hellyyttävä ilmestys! Vaikka se olikin ehdottomasti pienimpiä maastoilijoita, niin ette te kyllä vauhdissa paljoa hävinneet, shettikseksi Marabou juoksi kyllä tosi kovaa! Tämä taisi olla oikeastaan vasta toinen ryhmämaasto, mitä olen koskaan varsinaisesti vetänyt, niin muakin kyllä jonon kärjessä aina vähän jännitti, mitä siellä perällä tapahtuu. Etenkin kun Jokipolun ravipätkällä takaa alkoi kuulua kamalaa jylinää! Mahtoiko pienen shetlanninponin askellus muka aiheuttaa moisen? Päällisin puolin yömaastosta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kaikki, vaikka laukkapellolla muutama taisikin luiskahtaa ratsunsa selästä lumihankeen. Lipunryöstö oli kyllä kekseliäs idea, ja ainakin naurua ja meininkiä riitti, kun osaltaan niin ratsut kuin kuskitkin olivat jo väsyneitä myöhäisestä vuorokaudenajasta johtuen!

Ihanaa, että olitte maastoilemassa! Iso kiitos teille ja lämmintä joulunodotusta! Kuittauksesta tienasit vielä yhden ylimääräisen hevosenkengän

- Silja

[TuuliaT]

Tuulia T. - Kuisku (http://ruiskukka.org/tuulenpesa/Kuunkuiske.php)

jäämme yöksi

[Sinte]

Tämän luukun toteutuksesta Siljalle 2 hevosenkenkää, 1 tuntimerkintä sekä 100v€

(Lisäsin sun hevosenkengät jo tonne hevosenkenkäparkkiin, mutta lisääthän muiden tämän luukun osallistujien hevosenkengät itse.)

[Silja]

Kaikille tähän mennessä ilmoittautuneille on jaettu hevosenkengät osallistumisesta, titteliehdotuksista sekä kuittauksista, kiitos hurjasti!

Vielä tämä päivä on aikaa kuitata/osallistua/ehdottaa titteleitä, mikäli haluaa. Tarkistan viimeisetkin viestit tästä luukusta huomenna 14pv

[laura]

Kuittaus; 
'Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee'. Hyräilin mielessäni tunnettua joulukappaletta, samalla ripustaen Jätkän karsinan ovessa olevaan loimitankoon havuköynnöstä. Hätkähdin todellisuuteen kuullesani naurua selkäni takaa, käännyin ympäri ja näin Siljan hihittävän takanani. Vasta silloin tajusin, että en suinkaan ollut vain hyräillyt kappaletta - vaan laulanut sitä täyteen ääneen. "Sä olet selkeästi joulutunnelmissa", Silja kommentoi hymyssä suin. Nyökkäsin nauraen. Minä todella olin jouluihmisiä ja kuuntelin lähes kokoajan kotona ollesanikin joulumusiikkia - ei siis ihme että kappaleet jäivät päähäni soimaan. Käännyin takaisin karsinan oven suuntaan ja jatkoin havuköynnöksen asettelua - toivottavasti Jätkä ei pistäisi tätä heti poskeensa.

Tallin ja pihapiirin koristelun jälkeen, oli vuorossa yömaasto. Kellon lähestyessä kymmentä, olimme koko konkkaronkka ratsujemme kanssa odottamassa tallinpihalla matkaan lähtöä. Jätkä seisoi rauhallisesti odottaen paikallaan. Korjasin sen päällä olevaa heijastinloimea paremmin - se oli tarkoitettu laitettavaksi satulan kanssa, mutta olin kiinnittänyt sen ympärilleni niin, ettei se päässyt luiskahtamaan maahan. Kun letkan ensimmäiseksi suuntasi Silja, aloimme muodostautumaan jonoon ja suuntasimme Harjunlenkkiä. Asetin tonttulakkiani paremmin kypäräni päälle - toivottavasti se pysyisi matkassa mukana, eikä lentäisi kiiltelevään lumihankeen.

Päästessämme Mansikkaniitylle - otimme muutamat laukkapätkät. Laukkaspurtin jälkeen, aloin pidättämään allani laukkaavaa Jätkää raviin - mutta ruuna olikin aivan toista mieltä. Tunsin kuinka suomenhevonen allani pyöristi selkäänsä, laski päätään alas. "LAURA älä tipu!" Ehdin kuulla lähistöllä olevan Veeran huutavan ratsunsa selästä - ennenkuin laskeuduin lumihankeen. Pidin kaikinvoimin kiinni ohjista ja suljin silmäni, muksahtaessani pehmesti syvään hankeen. "Sattuko?" Veera kysyi vierestäni, hieman säikähtäneen oloisena. Tuijotin häntä hetken ja aloin nauramaan. "Ei, ei sattunut", sanoin vielä ääneen ja kömysin itseni ylös hangesta. Jätkä tuijotti minua nappisilmillään - kuin anteeksi pyytäen, että oli noin mennyt tekemään. Katsoin ympärilleni hetken - vaikka Jätkä oli vain vajaat 160 senttimetriä korkea, en topparatsastushouissani päässyt hyppämään ruunan selkään. Lopulta löysinkin sopivan kokoisen kivenmurikan, jonka päältä pääsin hyppäämään takaisin selkään. Otimme vielä muutamat laukkapätkät - jottei tippuminen jäänyt viimeiseksi. Jätkä taisi tajuta, ettei tuollainen pukitteleminen ollut suotavaa ja siirtyikin pyytäessäni hyvin takaisin raviin. Pitkästä aikaa oli hauskaa päästellä pellolla ilman satulaa !

Mä toivon, että tallin koristelu herätti viimeisimpienkin osallistujien joulumielen, vaikka ei sitten niin jouluihminen olisikaan. Mua kyllä kadutti, etten ollut ottanut mankkaa mukaan, sillä olisi saanut soitettua joululauluja koristelun lomassa! Onneksi sä olit ainakin pihattotallilla lauleskelemassa ja pitämässä joulutunnelmaa yllä!

Onneksi suurin osa maastoilijoista oli muistanut oman tonttulakkinsa, sillä löysin edellisenä iltana Metsiksen vintiltä hätäpäissäni etsiessä vain kaksi! Itse kun olin esimerkillisesti unohtanut oman tonttulakkini kotiin, jouduin lainaamaan tallin, joka puolestaan oli niin iso, että humpsahti jo Harjulenkillä polun juureen (liekkö kuulunut Sinten joulupukki-asuun). Onneksi sekin kuitenkin löytyi, kun kävin vielä seuraavana päivänä ratsastamassa Sintillä!
Jätkähän heittäytyi Mansikkaniityllä varsin villiksi, enkä olisi kyllä paatuneelta kouluratsulta moista odottanutkaan. Melkoinen räkäloikka! Onneksi suhun ei sattunut, eikä kyllä ihme, että luiskahdit maahan ilman satulaa!

Kiitos kuittauksesta, tienaat tästä yhden ylimääräisen hevosenkengän! Ihanaa joulunodotusta!

- Silja

[Thora Vinter]

Vähän meni myöhään osallistuminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Thora Vinter - Börje, niflheim.w2.fi/?cat=113&img=46


Hämärässä lähti letkamme liikkeelle. Börje pärski ja heitteli päätään, se oli selvästi innoissaan. Valkoinen tupsu tonttulakkini päässä heilui puolelta toiselle, se ja yön tunnelma sai minut hymyilemään. Vaivuin rauhaisassa Pirunmetsässä ihan ajatuksiini. Tuuli humisi korvissani ja lumi narskui kavioitten alla.

Maata peitti runsas lumikerros ja tuikkivat tähdet kurkkivat puitten latvojen takaa. Josko se olisi ollut useasti puhuttu Joulumaa, rauhallinen mieli siellä ainakin oli. Kimallehileen lailla kiiltelevät pienet lumihiutaleet satoivat taivaalta ja pakkanen puri poskia. Börje höristi korviaan ja minä kiinnitin huomiota pieniin jalanjälkeä muistuttaviin reikiin lumessa. Nostin katsettani ja hieman kauempana näin vilahduksen jostakin punaisesta. Börje asteli reippaasti ja se reagoi kaikkeen nopeasti. Kävelimme paksun puun ohi, jonka taakse vilkaisin. Siellä kyhjötti pieni otus punanuttuinen, lienee tonttu. Hymyilin otukselle, joka hymyili minulle takaisin. Pienellä äänellään Tonttu pyysi päästä pieneksi hetkeksi kyytiin. Suostuin Tontu ehdotukseen, sillä kukapa voisi vastustaa pientä, jalkansa satuttanutta tonttua. Jatkoimme matkaa siis yhdessä Tontun kanssa. Hyvin pian Tonttu kuitenkin kertoi meidän olevan ihan lähellä hänen pesäkoloaan. Jätin Tontun matkasta ja sanoimme hyvästit. Tonttu pääsi kotiinsa hoitamaan kipeää jalkaansa ja minä sain onnellisen mielen, pimeän hyväilemässä metsässä oli niin hyvä olla.

Sitten havahduin Siljan huutoon kärjessä. Olimme päässeet polulle, jota Rajapoluksikin nimitettiin. Siljan käsky lisätä vauhtia ei jäänyt kenellekään epäselväksi, kun rämäpäinen joukkomme jatkoi matkaa reippaassa tahdissa. Börje saattoi siinä pukin pari heittää innostuksissaan, voi kuinka ihana Suomen talviyö olikaan.

Oikein loistavastihan te vielä ehditte mukaan, kiva kun tulitte! Oon aina ihaillut islanninhevosia etenkin maastoratsuina, ja Börje oli kyllä syötävän suloinen paksussa talvikarvassaan! Sen olisi hyvin voinut kuvitella joulupukin apuriponiksi!

Yömaastossa oli kyllä aivan ihana tunnelma, ja vaikka pakkasta olikin jonkun verran, niin paksut toppavaatteet ja lämmin hevonen takapuolen alla eivät päästäneet paleltumaan. Mä olin kyllä ihan ällikällä lyöty kuullessani jälkeenpäin tonttukertomuksesi! Liekkö Metsiksellä päivystävä tallitonttu, metsätonttu tai joulutonttu? Teissä taisi tosiaan Börjen kanssa olla sitä oikeaa ja jouluun kuuluvaa taikauskoa ja -mieltä, sikäli mikäli saitte itse Joulupukin apurina tunnetun otuksen kyytiinne!  Toivottavasti tonttu-paran jalka paranee pian, eihän kenenkään sovi olla jouluna kipeänä!

Aivan ihana kuittaus! Tienaat tästä yhden ylimääräisen hevosenkengän. Taianomaista joulua teille Börjen kanssa!

- Silja

[Thora Vinter]

+ Titteliksi vuoden kahjo (hulluimmat tempaukset) sekä vuoden Aku Ankka (kaikista epäonnisin)