Luukku 11

[Sinte]

Luukku 11



Elias ja Hurmos-suokki lähdössä tunnille (Elias 2014)

"Maailmankaikkeuden nopein maastolenkki

Seisoskelin tallipihassa talikkoon nojaten, omiin ajatuksiini hyvinkin syvälle uppoutuneena. En huomannut edes viereeni kävellyttä Siljaa, joka tökkäsi varovasti olkapäätäni.

– Ai moikka, enhän mä sua huomannut ollenkaan! älähdin ja naurahdin niskaani hieraisten.
– Sitä asiaa mulla vaan oli, että olisitko lähtenyt mukaan maastoon mun ja Minjan kanssa? Silja kysyi hymyillen.
– Öh… no totta kai, mutta… kallistin päätäni pihaton ja sen luvattoman sotkuisten karsinoiden suuntaan. Silja luki ajatukseni:
– Kyllä ton pihaton ehtii siivota myöhemminkin… tai sitten nakitat sen vaikka Kasperille! nainen nauroi perään. Hei, totta.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua seisoin tallipihassa Makrahoan oikeassa kädessäni. Ori mulkaisi minua niin kylmä katse silmissään, että viiltävät kylmät väreet kulkivat kehoni läpi varpaista päänahkaan asti. Tarvittiin kolme ihmistä pitelemään oria aloillaan, jotta pääsin kiipeämään selkään asti.

Silja hyppäsi ketterästi ratsunsa Selan selkään, eikä Minjallakaan mennyt kuin huikeat kaksi sekuntia Arman ratsaille. Lähdimme siis liikkeelle ja suuntasimme kohti Pirunmetsää..."

– Sinte 6.4.2015, Lue koko tarina!

Laukkamaasto


Viitaniemen alue on verhoutunut valkoiseen kuuraan, ja hiljaisena sunnuntaiaamuna vaikuttaa siltä että koko maailma olisi jäätynyt paikoilleen. Upeista maisemista kelpaa lähteä nauttimaan maastolenkille: Viitaniemen pitkät polut ja lumiset niityt ovat kuin tehty laukkaamiseen!

Lähdemme laukkamaastoon Metsälammen pihasta klo 12, ja huolellisten alkuverryttelyiden jälkeen pääsemme nauttimaan laukan huumasta! Reittiin on valittu alueen parhaimmat laukkapätkät ja pellot, joilla pääsee irrottelemaan! Kokonaisuudessaan laukkamaasto kestää reilun tunnin, vauhdista riippuen.

Tallilla päästään nauttimaan Sinten tekemästä lämpimästä keitosta. Ruokailun jälkeen syödään pipareita ja juodaan kuumaa kaakaota ja glögiä. Palelevia varpaita pääsee sen sijaan lämmittelemään Metsälammen rantasaunassa klo 16 alkaen!

Osallistumisaikaa klo 24 saakka. Osallistumalla ansaitset yhden hevosenkengän, kuittauksesta toisen hevosenkengän (kuittaaminen vapaaehtoista, kuittaukset tulee olla perillä viimeistään huomenna).

Lähtö punaisesta pallosta, paluu siniseen palloon

Osallistujat

Sinte & Hurmos (kärkiratsukko)
Katariina - Vikke
Laura - Jätkä
Veera R. - Marvel
Tuulia T. - Jätski
Jannica - Roomeo
Vilja - Leevi
Silja - Sintti
Thora Vinter - Börje
Meiju Kaunola - Karma
Jane - Zana
Satu - Hemppa


= kuittaus

[Katariina]

Katariina - Vikke (http://huuruturpa.net/kuuramaa/vikke.html)

[laura]

Laura ja Jätkä ! Kuittaus tulee piakkoin perässä.

[Veera R.]

Veera R. - Marvel taikaponi.net/veera/ponipallero/marvel.html

[TuuliaT]

Tuulia T. - Jätski (http://ruiskukka.org/tuulenpesa/Jaanpolte.php)

[jannica]

Jannica & Hopearinteen Romeo (http://adinanponitila.webs.com/Roomeo.html)

[Vilja]

Vilja - Leevi

[Silja]

Silja - Sintti

[Thora Vinter]

Thora Vinter - Börje, niflheim.w2.fi/?cat=113&img=46

[Meiju K.]

Meiju Kaunola - Blue Karma K (http://tuima.net/ms/kali.php)

[Jane]

Jane - Zana
adinanponitila.webs.com/Zana.html

Paikkamme letkassa oli aika etupäässä, Viken ja Karman välissä. Melkoista rotujärjestystä! Zana oli innoissaan muista hevosista eikä ihan jaksanut kiinnittää täyttä huomiotaan voltteihin ja muihin. Pyörimme kentällä Jannican ja Lauran kanssa odotellen muita. Juttelimme samalla tulevasta maastosta: "Roomeo saattaa olla muita hitaampi kun on raukka niin pieni", Jannica sanoi samalla kun ratsasti ohitseni suurin piirtein Zanan mahan ali, "mutta onneksi se on vielä vanhoilla päivilläänkin kestävä. Pidetään sitten seuraa niille jotka alkavat hyytyä ensimmäisenä", hän jatkoi nauraen. "Jaksaakohan Zana loppuun asti? Matka näytti aika pitkältä", kysyin samalla kuvitellen ratsuni, jalon puokin, welssin perässä. "Riippuu aika paljon temmosta. Tuskin me koko matkaa laukataan, mutta voi olla että se vielä nuorena ja kokemattomana käyttää voimansa pariin ensimmäiseen spurttiin. Sen näkee sitten!"Jannica totesi, ja samassa isompi joukko ratsastajia tuli tallista kohti kenttää.

Osa porukasta ei kerinnyt ollenkaan lämmittelemään, joten menimme hissukseen käynnissä ison tien reunaa pitkin aina laukkapellon alkuun saakka. Otimme leikkimielisen kisan vähän soveltaen - kaikki ottivat oman raviympyrän, ja Sinten huudosta ryntäsimme laukkaan kohti pellon päätä. Minä ja Zana tosin olimme juuri ympyrän väärässä päässä, mutta nuoren hevosen innolla nousimme pian kärkikahinoihin. Marvel tuli hieman muita edellä maaliin, mutta toista sijaa emme saaneet ratkottua yksimielisesti.

Tämän jälkeen säästelimme hevosia pitkää metsälaukkaa varten. Mansikkametsässä menimme oman mielen mukaan joko ravia tai rauhallista laukkaa. Pirunmetsän reunalla järjestelimme jonoa hieman uusiksi, ennen kuin lähdimme pareittain tai pienissä ryhmissä laukkaamaan. Kilpailuviettisimmät hevoset saivat rauhallisempia tai muuten hitaampia pareja, mutta Zana oli minulla jo hyvin hallinnassa. Ryhmien välille jätettiin reilut välit, ettei törmäyksiä sattuisi. Lähdimme Karman ja Meijun kanssa matkaan, mutta yllättäen sekä rauhallisempi oleskelija Karma, että vähän väsähtänyt ja ennemmin kuuliainen Zana lähtivätkin kiitämään metsän halki. Zana kiilasi Karman eteen, Karma kiihdytti, meni ohi, Zana löysi taas lisää voimia ja tuli rinnalle... Käännyin vilkaisemaan Meijuun kysyvällä katseella, ja hänen nyökätessään annoin Zanan oikein luvan kanssa ottaa loppukirin. Olimme ohittaneet Jokipolku-Rajapolku-aukion jo jonkin aikaa sitten, ja Rajametsänkin loppu alkoi häämöttää. Hevosetkin alkoivat vihdoin himmata, ne olivat yhtä hiessä kuin me.

Kaarsimme riviin Jätskin ja Hurmoksen viereen. Sinte kerkesi jo kysyä, unohdimmeko kokonaan ison välin jättämisen, kunnes huomasi kuinka hevoset läähättivät. Lähdimme kiertämään Rajametsän lähireunaa, etteivät hevoset jäisi toimettomiksi, sillä kaikkien perillepääsyyn menisi vielä tovi.

Rantapolulla otimme loppuravit, ja tulimme Rantatietä kotiin. Kaikki olivat tässä vaiheessa ihan poikki - paitsi Roomeo. Se oli omalla tahdillaan säilyttänyt niin paljon voimia että voisi varmaan heittää uuden lenkin tuosta noin!

[Thora Vinter]

Kuittaukseksi tällä kertaa kuva Pörröinen Börje piti intoutuessaan tyypillistä röhkimisääntään, tällä kertaa takaosa pysyi kuitenkin maassa.

[Satu]

Satu - Hemppa (http://meddedded.wixsite.com/hemmoherkules)

No niin tietenkin. Olimme uuden, keski-iän alapuolella olevan punarautiaan ratsuni kanssa ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla, mutta törrötimme tamman takapuolessa. Yritin pitää mahdollisimman pitkää väliä edellä olevaan liinahäntään, mutta Hempan kaltaisen jössikän kanssa ei toiveet toteutuneet ihan tuosta vain. Ohitimme juuri raviradan yllättävänkin rauhallisessa tahdissa, ja pian Sinte huusi saapuvamme laukkapellolle - tästä se lähtee! 

Ratsut puuskuttivat ja Hemppakin kulki kuin mikäkin kenguru allani, lyhyin ja nopein askelin. Olimme jonon keskivaiheilla, ja muutama takanani tuleva ratsastaja taisteli pollensa kanssa käyntitahdista. Hemppa oli käyttäytynyt yllättävänkin mallikkaasti tähän mennessä, mutta kyllä tästäkin järkäleestä vauhtia lähti kun laukkaan pääsimme! Ylitimme juuri tien ja jatkoimme matkaa eteenpäin metsiä kohti. Hetken kuluttua pääsimme sopivalle aukiolle, josta lähdimme jälleen pareittain päästelemään kunnolla. Nyt saimme onneksi orikamun kaveriksi, ja Hemppa olikin tyytyväinen pariinsa Jätskiin. Molemmat olivat varsin rauhallisia, joten jouduimme hetken odottamaan - mutta kun lähdettiin niin sillonhan lähdettiin!

Hurjan hauska lenkki oli jo loppumetreillä. Ohitimme metsälampea, johon muuten orin teki hurjasti mieli mennä pulikoimaan, vaikka se jäässä olikin - raukka ei varmaan sitä tajunnut. Rupattelimme porukan kanssa niitä näitä ja tallin pihaan päästyämme olimme totaalisen naati, muutamaa duracell-pupua lukuunottamatta. Luojan kiitos olin houkutellut veljeni hakemaan orhia kärryllä, jotta pääsin itse nauttimaan hyvästä illasta. Vaikka Hempalta löytyy kokoa, ei sen kunto ollut huonoimmasta päästä - tässä kohtaa se oli kuitenkin iloinen päästessään heinäverkon ääreen. Lastasimme orhin nopeasti kyytiin, jonka jälkeen vilkutin sille takavalojen kadotessa illan pimeyteen. Ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

[laura]

Kuittaus; "Ja laukkaa", letkan edestä päin kuului Sinten huuto. Pikkuhiljaa hevoset siirtyivät laukkaan, toinen toistaan innokkaammin. Jätkä hyppelehti allani - se ei selkeästi olisi malttanut ollenkaan odottaa, vaan halusi mennä ja nyt! Kun edellämme oleva hevonen siirtyi laukkaan, hyppäsi Jätkä ilmaan ja veteli muutamat ilotulitus, ennenkuin malttoi lähteä laukkaamaan eteenpäin. Minä sain todenteolla pidätellä ruunaa, ettei se lähtisi edellä olevasta hevosesta ohi. Kun pääsimme vauhtiin, Jätkäkin rentoutui ja malttoi laukata rauhassa. Nousin kevyesti ylös satulasta ja annoin ruunalle hieman tilaa nostaa selkäänsä ja laukata isoa laukkaa. Ohi kiisivät lumiset maisemat, kun hevosletkamme laukkasi perätysten tietä pitkin. 

Pikkuhiljaa siirryimme raviin, jolloin Jätkä pärski innokkaasti ja venytti kaulaansa alaspäin. Laukkapätkä oli tehnyt tehtävänsä, eikä ruuna tuntunut enää niin vahvalta kuin aikaisemmin. Pian siirryimme käyntiin ja saatoimme keskustella takana olevan ratsukon kanssa siitä, kuinka mahtavia kunnon laukkaspurtit olivatkaan. Taputin Jätkää kaulalle kiitoksekseni lähinnä siitä, ettei se ollut lennättänyt minua selästään. 

Maastoreissun jälkeen, jäin nauttimaan vielä ruoasta ja saunomaan - jonka jälkeen lähdin hymyilevien suin ajelemaan kohti kotia. 

[Sinte]

Kiitos kaikille osallistuneille! Ihania kuittauksia jälleen kerran, ootte mahtavia! lisään hevosenkengät listaan.