Post by Sinte on Dec 10, 2016 10:31:12 GMT 2
Luukku 10
Verji-hevonen odottelee töihinlähtöä. Piirros: Minkki 2015
Verji-hevonen odottelee töihinlähtöä. Piirros: Minkki 2015
"Make my wish come true, all I want for christmas is you
- Okei nuppuseni, täs on tien pää! naurahdin Locille ja hyppäsin autostani. Seurasin polvet täristen toisen jokaista liikettä, joulu on parasta! Ja toivon tosiaan että tästä joulusta ei tulisi kurjalla tavalla ikimuistoinen. Sitä ei koskaan tiennyt mihin joutui, mutta olis purkanut murheet säkkiin ja jättänyt säkin terapeutin ovelle. Kuvainnollisesti siis, en mä nyt missää kallonkutistajalla ole käynyt. Tai avuntarjoajallakaan. Poro kelli kiltisti sylissäni ja tuon vaaleanpunainen nenu värisi sopivan kirpeässä pakkasilmassa. Kuljin Locin edellä ja hiivin sitten päätalliin, johon olimme käyneet aamusella hakemassa kuusen. Saku oli auttanut Sannaa istuttamaan maailman vihreimmän kuusen jalkaansa, ja nyt sen piikikkäät oksat laskeutuivat uljaasti kohti tallin lattiaa.
Emme olleet ensimmäiset, joten koristelu saattoi alkaa. Poro istui uteliaasti ympärilleen vilkuillen tallikäytävällä kun ihmisjoukot häärivät kuusen luona. Hiisu makoili varmaan jonkin satulan päällä, turhaan sitä etsisi. Olin tietenkin tuonut Coca cola-joulupalloni, vuosimallia 2002, mutta olihan siitä tullut perinne! Asetin sen hyvin näkyvälle paikalle. Sanna kruunasi kuusen, jonka jälkeen kaikki taputtivat sille.
- Okei, no jos me laulettaisiin nyt? Sanna ehdotti virallisella äänellä. - Onko kellään mitään biisiehdotuksia?
- Tulkoon joulu! Tulkoon joulu! joku hihkaisi, ja yhdyin huutoon parin muun tallilaisen kanssa.
- No olkoon sitten!
Niityllä lunta, hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus..."
– Stefan 24.12.2013, Lue koko tarina!
- Okei nuppuseni, täs on tien pää! naurahdin Locille ja hyppäsin autostani. Seurasin polvet täristen toisen jokaista liikettä, joulu on parasta! Ja toivon tosiaan että tästä joulusta ei tulisi kurjalla tavalla ikimuistoinen. Sitä ei koskaan tiennyt mihin joutui, mutta olis purkanut murheet säkkiin ja jättänyt säkin terapeutin ovelle. Kuvainnollisesti siis, en mä nyt missää kallonkutistajalla ole käynyt. Tai avuntarjoajallakaan. Poro kelli kiltisti sylissäni ja tuon vaaleanpunainen nenu värisi sopivan kirpeässä pakkasilmassa. Kuljin Locin edellä ja hiivin sitten päätalliin, johon olimme käyneet aamusella hakemassa kuusen. Saku oli auttanut Sannaa istuttamaan maailman vihreimmän kuusen jalkaansa, ja nyt sen piikikkäät oksat laskeutuivat uljaasti kohti tallin lattiaa.
Emme olleet ensimmäiset, joten koristelu saattoi alkaa. Poro istui uteliaasti ympärilleen vilkuillen tallikäytävällä kun ihmisjoukot häärivät kuusen luona. Hiisu makoili varmaan jonkin satulan päällä, turhaan sitä etsisi. Olin tietenkin tuonut Coca cola-joulupalloni, vuosimallia 2002, mutta olihan siitä tullut perinne! Asetin sen hyvin näkyvälle paikalle. Sanna kruunasi kuusen, jonka jälkeen kaikki taputtivat sille.
- Okei, no jos me laulettaisiin nyt? Sanna ehdotti virallisella äänellä. - Onko kellään mitään biisiehdotuksia?
- Tulkoon joulu! Tulkoon joulu! joku hihkaisi, ja yhdyin huutoon parin muun tallilaisen kanssa.
- No olkoon sitten!
Niityllä lunta, hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus..."
– Stefan 24.12.2013, Lue koko tarina!
Talliarvosteluja– On se kyllä kulahtanut. Ja toi maalikin rapisee tuolta nurkasta, kai olet sen huomannut. Kivijalka on sammaloitunut, ja ovenkahvakin irtoaa kohta. Koskakohan savupiippu on nuohottu ja onko noi ikkunat milloin vaihdettu... Eipä ole rappauksia viime vuosina harjattu.
Kallistelin päätäni, kun Maija arvosteli päätallia ryppy otsallaan. Se pyöritteli käsissään Audinsa avaimia ja sen katseesta näki, miten se analysoi Metsälammen Ratsutallin virheitä.
– No eihän se mikään uusi ole, mutta... puolustin ajan patinoimaa tallirakennusta.
– Niin, mutta ruma, Maija tiputti kuin pommin.
– Sillä on tunnearvoa, nyyhkäisin ja tunsin kuinka silmäkulmani kostuivat.
– Tunnearvoista viis, tallin on pysyttävä ajan hengessä! se murjaisi ja osoitti tallia, joka tuntui väistävän piikittelyä olemuksellaan. Ihan kun se olisi vetäytynyt hieman takaviistoon häpeissään, ajattelin ja olisin halunnut taputtaa sitä selkään. Tai kattopeltiin, jos tarkkoja ollaan.
– Minä en hevostani tuohon rähjään vie. Kiitos ja hei! Se muljautti silmiään ja pyörähti korkokengillään 160 astetta kohti Audiansa.
– No hei vain sitten. Jäin toljottamaan naisen perään, tuhahdin ja talsin sisään maailman rakkaimpaan tallirakennukseeni.
OSALLISTUMINEN: linkitä tässä alla tallisi (klo 00 mennessä) ja perustele lyhyesti, miksi juuri sinun tallisi tulisi saada arvostelu. Voit käyttää mielikuvitusta ja huumoria
Valitsen perustelujen perusteella muutaman tallin, jotka arvostelen tässä luukussa huomiseen mennessä. Talli saa +/- arvostelun lisäksi lyhyehkön sanallisen kommentin olemuksestaan. 
Osallistumisaikaa klo 24 saakka. Osallistumalla ansaitset yhden hevosenkengän.
Kirjoitan arvostelun tämän päivän aikana ja lähetän sen suoraan vieraskirjaanne.
Terveisiä kaikille Metsiksen tyypeille, jos satutte tänne tienne löytämään 
mukava törmätä vielä vanhoihin tallilaisiin! Mäkin käyn välillä täällä fiilistelemässä, harmi ettei photobucketiin ladatut kuvat enää näy, siinä on aika kova urakka lähteä korjaamaan niitä 
tsemppiä kaikille kaikkeen mitä teette 
