|
Post by Meiju on Mar 13, 2013 21:22:09 GMT 2
Hui kamala millainen ponin omistaja olinkaan ollut! Hieman on ollut kädet täynnä kun omaan talliin rämähti kaksi nuorta puoliveristä ja niille on saanut opettaa rajoja.. Tästä reipastuneena suuntasin Jeeppini kohti Metsistä heti aamutallin jälkeen, mukana jälleen kerran luottoystäväni Biff ja Bugsy. Outoa aamussa oli se, että olin harvinaisen hyvällä tuulella. Ehkäpä se johtui kirkkaan kuulaasta aamusta ja siitä, ettei kovinkaan monelle hevoselle tarvinnut loimia heittää selkään kun ne vietiin ulos.
Koirat loikkasivat autosta pellolle heti kun aukaisin niille oven enkä voinut tehdä muuta kuin nauraa heidän idioottimaiselle ryntäilylleen. Ihan kuin ne eivät olleet jo aamulla juosseet mukana kun olin hevosia heittämässä pihalle! Pian käskin kaksikon takaisin autoon nukkumaan ja sinne ne menivät, jättäen minut aivan yksin ottamaan suuria muovipusseja autosta. Pitihän sitä nyt Mairelle uusi loimi, satulahuopa ja suitset käydä ostamassa uuden tallipaikan johdosta!
Käppäilessäni tallille huikkasin huomenet hieman häkeltyneen oloisille tallipojille - liekkö olivat tottuneet näkemään minut vähemmän aurinkoisena näin aamuisin - suunnatessani kohti satulahuonetta, entrailemaan Mairen satulaa ennen kuin lähtisin pyydystämään neitiä tarhasta. Hymisten jotain ihan omaa pientä luritustani pyyhkäisin puoli huolimattomasti satulan puhtaaksi ennen kuin vaihdoin siihen satulahuovan, jonka jälkeen siirryin vaihtamaan kuolaimet ja ohjat uusiin suitsiin. Lähtiessäni satulahuoneesta saatoin vaikuttaa hyvinkin tyytyväiseltä itseeni, mutta tietenkin sitä nyt naisen pitää olla tyytyväinen kun uudet suitset mätsäävät aivan täysin vanhan satulan kanssa!
Mairen pyydystäminen tarhasta oli helppoa ja pian neiti olikin käytävällä seisomassa, näyttäen erittäin uniselta ja epämotivoituneelta samalla kun minä jatkuin hyvän tuulen puuhaamistani, harjaten hänet perusteellisesti ennen kuin putsasin kaviot ja tarkistin hokkien kiinnitykset. Hainpas jopa showshinen ja harjasin tamman hännän kammalla selväksi! Kun Maire vihdoinkin suurin piirtein kiilteli käytävällä, hain satulan ja suitset ja nopeasti satuloin hänet. ”Se on muuten kumma, Mairesein, kuinka hyvältä magenta näyttää karvaas vasten!” Virnuilin samalla kun sujautin suitset hänen päähänsä, alkaen säätämään piuhoja ja kun ne vihdoin istuivat hänen päässään kuin nakutetut, hain omat saappaani, kypärän ja raipan kaapistani, Mairen odotellessa kiltisti satulahuoneen oven takana.
Kirosin hieman kun vedin jokseenkin kylmästä kankeat nahkasaappaat jalkaan ja saatoinpas jopa sihahtaa kun kylmät ratsastushanskat sujautin käteeni, mutta silloin en mitään sanonut kun otin hienon, pitkän kouluraippani ja pari kertaa testailin miltä se tuntuu käteen! Vetäen ratsastustoppatakkini päälle olin vihdoinkin valmis tämän aamuiseen koitokseen walesinponini kanssa ja pian olimmekin jo ulkona aurinkoisessa ilmassa, kiertämässä pienen lenkin alkukäynneiksi. Hieman otimme jopa ravia, kun tamma tuntui pikku hiljaa heräilemään!
Kun sitten vihdoin suuntasin kulkumme kentälle, tamma oli jo erittäin kuuliaana ja tuntuikin siltä, että molemmilla oli hyvä päivä. Tamma alkoi myötäämään lähestulkoon heti kun otti ohjia tuntumalle, asettui kauniisti kumpaankin suuntaan ja askellajivaihdokset olivat mitä mainioimmat! Laukannostot menivät puhtaasti ja onnistuinpas myös taikomaan tammasta esille parit laukanvaihdotkin, vaikka niitä joudunkin jonkin verran valmistelemaan ennen kuin ne olivat aivan puhtaat. Lopun verryttelyravit mentiinkin sitten lähestulkoon pitkin ohjin, minun ohjastaen tammaa vain painoavuilla ja pohkeilla ja kerrankin tein erittäin huolella nämä loppuravit, sillä kun vihdoin pyysin tamman käyntiin, tämä oli koko olemukseltaan erittäin rento.
Ohjastin hänet kentältä nopeasti talliin, jossa heitin hänelle talliloimen heti päälle, samalla kun itse otin kypärän ja hanskat pois. Sain hänet nopeasti hoidettua karsinaansa kuivumaan – olin jopa saanut tuon rautanaisen hikeentymään! – ja menin tekemään oikein makoiset melassilla ja elektrolyyteillä maustetun pellavavellin, unohtamatta ämpärillistä lämmintä vettä ja ai että kun tamma oli tyytyväinen! Heitin hänelle vielä hieman heinää ajankuluksi, ennen kuin menin pesemään sangot ja neidin kuolaimet, pyyhkäisten nahkaiset varusteet pikaisesti kostealla rätillä. Kun vihdoin kaikki tavarat olivat paikallaan, suuntasin askeleeni talolle päin ja laitoin kahvit keittymään samalla kun kaivoin valmennuslistat esille.
”Ja mitenköhän sitä seuraavaksi oppilaita piinaisi…”
Sinten kommentti
Olipa kiva ja mukavan pitkä tarina lukea! Teksti oli siistiä ja selkeää (-: Kiva nähdä, että Maire on kotiutunut Metsikseen – ainakin jonkin verran! Minäkin voin jossain vaiheessa lähteä jollakin tallin kopukalla esimerkiksi näyttämään maastoja, jos kaipaat seuraa.
ponin omistaja = poninomistaja puoli huolimattomasti = puolihuolimattomasti
"Ihan kuin ne eivät olleet jo aamulla juosseet mukana kun olin hevosia heittämässä pihalle!" -> monikon (ne, eivät) perfekti (ole) konditionaalissa (olisi) kielteisenä (eivät): -> "Ihan kuin ne eivät olisi aamulla juosseet mukana kun olin heittämässä hevosia pihalle!"
18v€
//Ainiin, ja teen sulle kaapin tässä samalla! Löydät sen "tallialue" sivun lopusta, linkistä Meiju K.
|
|
|
Post by Meiju on Mar 14, 2013 21:33:58 GMT 2
Koko päivän olin viettänyt tapellen varsojen kanssa – Kaapo oli päättänyt olla oikein orimainen tänään, Darcy ja Tiina vetelivät vuorotellen toisen esimerkkiä seuraten sätkyjä ja Tipi oli päättänyt että hänhän ei muuten mihinkään suuntaan menisi! – joten illaksi minun oli yksinkertaisesti pakko tulla hieman järkevämpään seuraan. Kello oli jo sen verran, että kohta varmaankin iltaheiniä ruvettaisiin jakamaan, mutta minä päätinkin olla aikamoinen ja käydä vielä hieman köpöttelemässä tuolla meitin walesilaisella. Koiratkin olin jättänyt kotiin kun Ryhmä Rakki oli päättänyt näyttää myöskin oman kettumaisen ’emme teekään mitään vaan sählätään vaan!’ tyylinsä tänään ja näin ollen pysäköidessäni Jeeppini sain kerrankin vain hypätä ulos, läimäyttää oven kiinni perässä ja marssia suoraan talliin ilmaan minkäänlaisia erityiskäytäntöjä. Huikkasin tervehdykset tallissa olijoille, suunnaten askeleet suoraan omalle kaapilleni ja sieltä pidemmittä puheitta Mairen harjalaukku kädessä neidin karsinan eteen.
Oi, se järkyttynyt ilme joka neidin naamalla olikaan kun hän tajusi, että ennen iltaheiniä hän jopa joutuisi vielä tekemäänkin jotain, oli aivan verraton! Virnuilin harvinaisen idioottimaisesti kun sujautin tammalle tämän riimun ja sidoin seinään kiinni, ennen kuin rupesin harjaamaan häntä aivan erityisellä huolella läpi. En todellakaan aikonut käydä mitään himoratsastamista, vaan pikemminkin jotain rauhallista ja rentouttavaa, joten aikaa jäi harjaamiselle vaikka kuinka paljon. Hellyin jopa sen verran, että kävin hakemassa neidille tupon heinää mutusteltavaksi sillä aikaa kun putsasin ja puunasin häntä. Kun tamma vihdoin oikein kiilsi, kävin hakemassa hänelle satulahuovan ja loimivyön, laittaen ne hänelle satulan sijasta ja jätin hänelle myöskin riimun päähän, vaihtaen toki hieman pidempään riimunnaruun joka saisi toimia suitsina. Jälleen kerran, nappasin tamman mukaan kun menin hakemaan hanskat, kypärän ja toppatakin ja kun vihdoin niin ratsastaja kuin hevonenkin oli asianmukaisesti varustettu, talutin neidin ulos kirpakkaan talvi-iltaan.
Ketterästi kiiveten tamman selkään, minun oli yksinkertaisesti pakko myöntää, että kyllä tämä on luksusta, kun on poni johon luottaa niin paljon että näin vajavaisella varustuksella voi lähteä liikkeelle. Kevyin pohjeavuin suuntasin tamman kävelemään suhteellisen reipasta käyntiä pitkin maantietä, ennen kuin käänsin hänet sitten lähimmälle peltoaukealla rämpimään lumessa! Onneksi emme olleet ainoat ketkä siellä olivat käyneet, sillä muuten olisi walesilaiseni joutunut kahlaamaan vaikka kuinka syvällä! Ohjat pitkänä, tamma eteenpäin tarpoen, minun itseni ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin vain kuunnella sitä ihanaa hiljaisuutta joka levittyi ympäri tienoota, keskittyen täysin vain omaan istumiseen ja tamman lämpöön allani. Päätin jopa repäistä ja otin raviin, tamman porskuttaen alla eteenpäin ja kun tuntui että tamma vielä jaksaa vaikka kuinka, nostin jopa laukan ja näin ollen kiidimme pitkin peltoa, tamman tuuhea harja hulmuten.
En osaa ollenkaan sanoa kuinka kauan viihdyimme pellolla, mutta kun vihdoin tamman kanssa suuntasimme talliin, olimme molemmat oikein tyytyväisiä ja rentoja. Tamma oli onnistunut saamaan itsensä hikeen tällä meidän “pienellä” iltalenkillä ja näin ollen suorastaan pakotti minut nopeasti pyyhkäisemänä suurimmat hiet pois. Tallissa suunnistimmekin suoraan pesupaikalle ja ennen kuin aloin häntä mitenkään pyyhkimään hiestä, nappasin satulahuovan ja loimivyön ja vein ne paikalleen, tullen takaisin kaulakappaleellisen villaloimen kanssa. Saa luvan neiti kuivua hyvin näin talvikeleillä!
Kostealla sienellä pyyhin rautiaan tamman kaikista kohdista mistä hän oli hionnut niin, ettei rajoja enää näkynyt ennen kuin piikkisualla vetäisin karvat ojennukseen. Tarkistin vielä jalat – onneksi lumihanki toimii mahtavana kylmääjänä! – ja kaviot, pistäen huomioon pienen nestekertymän etusissa. ”Mä heitän tälle yöks magneettisuojat jalkoihin,” hihkaisin Antonille, joka yritti jokseenkin huomaamattomasti pyyhkäistä minun ohitse kun näki että olin jotain sanomassa. Alistuneena poika nyökkäsi ja minä hymyilin kiitokseksi, ennen kuin heitin tammalle loimen selkään ja kiinnitin sen mahdollisimman hyvin. Maire kun ei todellakaan pidä loimista kun hän joutuu sellaista yön yli pitämään, joten kiinnitysten ja kaikkien piuhojen on parempi kaikkien olla kiinni! Talutin tamman karsinaansa ja päästin hänet vihdoin syömään ihanaa heinäkasaansa, samalla kun kävin hakemassa ne magneettisuojat ja palasin kietaisemaan ne hänelle jalkaan.
”Älä huolehi Mairen sapuskoista, mä annan sille väkkärit,” huikkasin jälleen kerran Antonille, joka näytti siltä, että olisi jokseenkin iloinen kun oli edes yksi asia vähemmän tekemistä. Suuntasin rehuhuoneeseen mittailemaan tamman myslit, MSM:t, elektrolyytit, vitamiinilisät ja saatoinpa jopa pilkkoa muutaman omenan ja porkkanan sekaan lisämausteiksi. Tein hänelle myös ämpärillisen lämmintä melassivettä ja suunnatessani neidin karsinalle päin näin aseistettuna kuului vaikka minkälaista hörinää Mairen suunnasta. Kumma kyllä, ensin huomion vei melassivesi jonka hän vetäisi huviinsa saman tien, ennen kuin hän sitten keskittyä iltamössöönsä.
Hymyilin katsellessani tamman rauhallista syömistä ja saatoin vain kuvitella minkälaiseen rumbaan olin Mikaelan ja Henrikin jättänyt. Mitäs eivät olleet tulleet aamutallia hoitamaan!
Sinten kommentti
Tarinasta suorastaan tursusi erilaisia mielialoja ja tunteita! Alussa "epäonnen päivä" huvitti, mutta myöhemmässä vaiheessa tekstiä liitit siihen tunteikkaan talvi-illan Mairen kanssa maastossa. Ainakaan tarina ei ollut tylsää luettavaa, vaan sait siihen sopivan annoksen huumoria ja rentoa meininkiä! Paljoa korjattavia virheitä en tarinasta löytänyt ollenkaan. Oikein hyvä!
”Älä huolehi Mairen sapuskoista, mä annan sille väkkärit,” huikkasin... -> pilkku merkitään viimeisten lainausmerkkejen ulkopuolelle: -> "Älä huolehi Mairen sapuskoista, mä annan sille väkkärit", huikkasin...
19v€
|
|
|
Post by Meiju on Mar 17, 2013 23:01:43 GMT 2
On se kumma kun ei aikuinen ihminen osaa lopettaa hevosten ostamista! Tarjoukset hyväksytty vaikka kuinka monen hevosen kohdalla ja pitäisi hoitaa niitä ärsyttäviä kuljetusongelmia, ja samalla jaksaa hoitaa kaikki ne varsat mitä pihatoissa pyörii! Onneksi sentään hankin muutamat aikuiset ja ONNEKSI, minulla on Maire. Kun viime kerralla saatoin antaa tammalle helpon päivän niin nyt olisi muuten sellainen ero että huh huh!
Kun kävelin talliin – kerrankin jopa keskellä päivää enkä iltamöyhään! - marssin suoraan hakemaan Mairen tarhasta ja tammakin selvästi tajusi että tänään hän joutuisi oikein kunnon töihin. Pakko sanoa, että välillä toivoisin niin, että Maire olisi hieman säpäkämpi ja hieman vähemmän käyttäytyvä, sillä nyt mieleni olisi niin tehnyt tapella jonkun täyden jästipääorin kanssa. Oman jästipääorini kuljetusta en ollut vielä suunnitellut ja näin ollen, jouduin tyytymään hyvin koulutettuun tammaani. Nopean harjauksen ja kavioiden putsauksen jälkeen heitin tammalle koulusatulan ja suitset päälle ja kävelytin tämän ulos. Kaikille ympärillä olijoille tuli varmaan selväksi, että minua ei ollut viisainta häiritä juuri sillä hetkellä.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja näin ollen päätinkin tamman kanssa mennä tylsästi vain kentälle köpöttelemään, sen sijaan, että olisin hankitreeniä teettänyt hällä. Selkään kivuttuani annoin tammalle avut eteenpäin ja pian hän kävelikin pitkin, joustavin askelin kenttää ympäri, pitäen aikamoista haipakkaa kun neiti oli myöskin erittäin perillä siitä, kuinka paljon häneltä tultaisiin vaatimaan. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin tekemään temmon muutoksia käynnissä, tehden myöskin paljon voltteja ja ympyröitä molempiin suuntiin. Kun tamma tuntui sopivan vetreältä ja reippaalta käynnissä, siirsin tamman raviin ja pidin takalistoni satulassa, jatkaen temmon muutoksilla. Tamma alkoikin erittäin nopeasti asettumaan kuolaimelle ja asettumaan eteen ja alas, takajalkojen oikeasti polkiessa alle. Jälleen kerran tein paljon taivutteluja ja eipä kauaa kestänyt että tamma rupesi hikoamaan, niin paljon laitoin sen tekemään töitä ja kun vihdoin annoin hänelle hetkeksi pitkät ohjat käynnissä, oli hän vaikka kuinka kiitollinen. Pidin kuitenkin käynnin reippaana, samalla kun itse venyttelin hieman selässä.
Kauaa ei kuitenkaan tätä rauhaa kestänyt, vaan otin ohjat pian taas tuntumalle ja tamman korvat asettuivatkin takaviistoon, kuuntelemaan minua. Patistin hänet jälleen kerran reippaaseen raviin, antaen tämän ravata hetken reippaassa tahdissa, ennen kuin nostin laukan ja jatkoimme työskentelyä siinä askellajissa. Jälleen kerran vaihtelin tahtia usein ja epäsäännöllisiksi ajoiksi, raudikkoni tehden parhaansa että kaikki menisi miten kuuluukin, ja kun otin pääty-ympyrälle ja aloin asettaa häntä hieman enemmän, tuntui tammastakin kuoriutuvan hieman hankalempi puoli esille. Tiesin varsin hyvin että asettuminen laukassa oli hänelle hankalinta ja kun pyysin häntä asettumaan, alkoi tämä painaa ohjalle. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin tämän asettamista, liioitellen aluksi jopa niin että tämän takapää melkeinpä väisti mutta pian tammakin rentoutui ja alkoi asettumaan ilman suurempia vääntöjä. Toiseen suuntaan käytiin samanlainen tahtojen taistelu, mutta pian hän alistui jälleen kohtaloonsa.
Hyvän laukkavoltin jälkeen siirsin hänet raviin ja annoin hänen ravata pitkin ohjin, minun keventäessä, ja tamma venyttikin kaulaansa ja askeltansa oikein pitkäksi, antaen itsensä rentoutua. Pyysin hänet vielä hieman hitaampaan raviin ja pian Maire ravasinkin erittäin letkeästi ja minäkin saatoin pikku hiljaa rauhoittua ja tuntea itseni vähemmän viulunkieleksi. Siirsin tamman käyntiin ja annoin tämän kävellä, hyppäsinpäs jopa selästä ja hain kentän laidalle ilmestyneen viltin ja heitin sen hälle selkään, ennen kuin jatkoimme kävelyä. Kun tamman hengitys oli tasaantunut ja tämä tuntui palautuneen osittain rasituksesta, suuntasimme kohti tallia.
Vein tamman jälleen kerran suoraan pesupaikalle, sillä tämä oli hionnut erittäin voimakkaasti ja tällä kertaa, suihkutin hänet varusteiden poisviennin jälkeen aivan kokonaan. Hikiviilalla vetelin vielä suurimmat vesistä pois ennen kuin heitin hänelle kaulakappaleellisen loimen selkään ja johdatin hänet karsinaansa. Harmi, hän ei tulisi enää olemaan ulkona tuolla ihanassa ilmassa, mutta toisaalta.. tamma vaikutti hivenen väsyneeltä joten en uskonut että häntä kovinkaan haittaisi. Kävin tekaisemassa hänelle melassivedet ja pellavamössön elektrolyytteineen ja vein ne hänelle karsinaan nautittavaksi. Tamma tuntuikin erittäin tyytyväiseltä tarjoiluun ja jopa hörisi minulle kun ne hänelle toin.
Rapsuttelin arvon neitiä vielä hetken tämän syventyessä kuppinsa puhtaaksi nuolemiseen, ennen kuin suuntasin autolleni, kaivaen kännykän taskustani samalla kun hyppäsin kuskin penkille. Olin ehkä unohtanut eläinlääkärivisiitin varsojeni luona.
”Sinte? Meiju tässä moi. Aattelin, et voisin tässä joku päivä ratsastaa noita sun nelijalkasias läpi.. Joo, hieman pistää kyrsimään noi vuosikkaat kotona.. Käviskö vaikka ylihuominen? Tai jopa huominen? Okei kiva.. nähään sit taas!”
Sinten kommentti
Mukavaa luettavaa jälleen kerran! Tuntuu, että sulta löytyy vaikka kuinka intoa kirjoittaa pitkiä tarinoita. (: Kirjoitat melko paljon pitkiä virkkeitä: minun mielestäni joitain niistä kannattaa hiukan lyhentää. Tarinasta tulee selkeämpi ja helpompi lukea, kun jotkut virkkeistä ovat lyhyitä. Kannattaa ajatella tarkkaan, mihin kohtaan laittaa pilkun ja minne pisteen. Minäkin sorrun turhan usein pitkien virkkeiden kirjoittamiseen...
"...nopeasti asettumaan kuolaimelle ja asettumaan eteen ja alas..." -> asettumaan-sanan toisto on turhaa: -> "...nopeasti asettumaan kuolaimelle, ja eteen ja alas..."
temmon muutoksia = temmonmuutoksia
18,50v€
|
|
|
Post by petramaria on Jul 16, 2013 15:36:52 GMT 2
Pian astuin jo talliin. Se ihana heinän tuoku leijaili nenääni samalla kun suljin silmäni hymyillen. Oliko olemassa mitään parempaa kuin tallin tuoksu sinne astuessa? Ei, ei tainnut olla. Otin askeleita kohti karsinoita. Välillä karsinasta kurkisti hevonen, välillä poni, mutta oli niitä tyhjiäkin karsinoita siellä. Pian löysin etsimäni, Mairen karsinan. Sieltä se kurkistikin, Mairen suloinen pää kaikessa kauneudessaan. Kävelin karsinalle, ja ojensin hiljalleen käteni kohti tamman turpaa. "Heippa"sanoin hiljaa ja katsoin kättäni. Maire hasiteli kättäni ja hörähti sitten hiljaa, ikäänkuin hyvöksyen minut. Avasin karsinan oven hiljalleen, ja vain sen verran että mahduin sisälle. Pujahdin sinne, ja suljin ovea perässäni hieman. Nappasin varovasti kiinni tuon riimusta, ja liikutin käteni tuon kaulalle, alkaen valuttaa sitä kohti tamman kylkeä. Pidin katseeni kokoajan kädessäni. Vilkaisin sivusilmälläni tammaan. Tuo laski päänsä hiljalleen maahan, ja puhalsi ilmaa siraimistaan. Tuon turpaan oli tarttunut purua hieman. Naurahdin hiljaa, ja rauhallisesti astelin tamman eteen, pyyhkäisin kädelläni purut pois. "Entä jos tänään vaan tutustuttais?"kysyin tammalta ja katsoin tuota kokonaisuutena. Aivan ihana. Silitin Mairen turpaa, ja peruutin sitten karsinan ovelle. "Palaan pian"sanoin, ja pujahdin ulos karsiansta, käytävälle. Vedin karsinaa kiinni perässäni, niin kauan että se oli kiinni kokonaan. Katselen ympärilleni. Lähdin hakemaan riimunarua sekä harjoja. Pian huomasin vasrustehuoneen, jonne kipitin pikapuoliin. Kävelin ympäri huonetta, ja katselin kiinnostuneena kaikkia niitä tavaroita. Huomaan pian Mairen nimen, ja jumitun sitten siihen. Nappaan riimunarun sekä harjat käsiini, ja poistun huoneesta hetimiten. Hiljaa hyräilen kävelin kohti Mairen karsinaa. Avasin oven, ja astelin sisälle tavaroiden kanssa. Kiinnitin riimunarun riimuun, ja otin ensimmäisenä käteeni pölyharjan, jolla harjasin Mairen läpikotaisin. Laskin harjan ämpäriin, ja vaihdoin sen pehmeään harjaan. Maire päsrkähteli välillä, joskus se taas oli hiljaa. Vaihdoin harjaa jälleen, nyt otin kaviokoukun. Kävelin Mairen vierelle niin, että selkäni oli karsinan ovea kohti. Nojasin hieman tammaan samalla kun tartuin tuota jalasta. "Nosta"sanoin, ja samassa tamma nosti vasemman etusensa ylös. Puhdistin kavion, ja laskin sen sitten maahan. Siirryin vasempaan takaseen. Tamma nosti sen njätisti, kaviossa oli hieman likaa, kuten lantakokkareita. Laskin kavion maahan, ja toistin nuo samat asiat toisella puolella. Ohittaessani tamman takapään taputin tuota takapuolelle, merkiksi että olin siellä. Kävelin harjojen luokse, ja nostin ne sivuummalle. ---------------------------------- Jatkan myöheemmin :DD
Sinten kommentti
Ikäänkuin -> ikään kuin
|
|
|
Post by petramaria on Jul 16, 2013 18:53:19 GMT 2
Hymyilin tammalle lempeästi, ja avsin sitten karsinan oven apposen auki. Talutin Mairen käytävälle, ja vilkaisin vielä tuohon ennenkuin jatkoin kävelyä eteenpäin. Hyräillen kävelin tamma perässäni ulos, ja suuntasin kohti maastoja. Voisi vaikka käydä kävelemässä ympäri maita ja mantuja, tai sitten vain pyöriskellä jossakin, vaikka kentällä. Tai sitten ehkä voisi ensin käydä maastossa kävelemässä, ja sitten kentälle käymään. Nyökkäsin omille ajatuksilleni, ja suuntasin reippaana kohti maastoa. Vilkaisin Mairea silmiin. Siellä oli tietynlainen pilke. Pilke onnellisuudesta ja energiasta. Naurahdin hiljaa, ja katsoin maata kävellessäni, etten kompastuisi. Hetken käveltyäni käänsin tamman ympäri, ja suuntasin jälleen kohti tallia. Aloin hiljalleen juosta, ja maiskutin hieman saadakseni tamman innostumaan ravaamaan. Alkuun se tuli hieman laiskasti, mutta sitten se alkoi ravata oikein kauniisti. Hymyilin tyytyväisenä, ja pian juoksin miltei täysiä, poni perässäni laukaten. Hidastin hiljalleen, toistaen samalla Mairelle merkiksi sanaa 'soo'. Taputin tammaa hellästi kaulalle, samalla kun talutin tuota kohti kenttää. Avasin kentän portin, ja ohjasin tamman sisälle. Laitoin portin perässämme lukkoon, ja talutin Mairenin keskelle kenttää. Irrotin riimunarun, ja peruutin pari askelta. Mairen katseli hetken ympärilleen pää korkealla, mutta kai se sitten tajusi idean, ja asteli askeleen pari minua lähemmäksi. Hymy levisi väksinkin huulilleni. Käännyin ympäri, ja lähdin kävelemään ympäri kenttää kierrellen ja kaarrellen. Vilkaisin välillä tuliko tamma perässäni, kyllähän se siellä tuli. Pysähdyin sekä käännyin äkisti, ja Mairen stoppasi heti eteeni. "Hyvä"kuiskasin, ja kosketin kädelläni tuon turpaa. Kävelin kentän laidalle, ja aloin hölkätä. Mairen tapitti minua sieraimet suurina keskellä kenttää. Kävelin tuon luokse naurahtaen hiljaa. "Hupsu"naurahdin hiljaa, ja lähdin jälleen hölkkäämään uraa kohti, tälläkertaaa tuo seurasi. Pysähdyin puomien kohdalle, raahasin pari puomia keskemmälle, ja tein niistä tammalle labyrintin, aika pienen sellaisen. Kävelin edeltä, ja vain pari kertaa Mairen poistui radalta. Kun niin taphatui, talutin sen takaisin lähtöön, ja aloitimme alusta. *** Jonkunajan kuluttua talutin tamman kentältä riimunarun kera. Aika oli kulkenut kuin siivillä, ei minulla ollut mitään hajua paljonko kello oli. Mairen käveli kuuliaisesti perässäni kohti tallia. Tallin seinä näkyi jo. Suunnistin kohti tarhaa numero kuusi. Maire taisi tajuta mitä oli tekeillä, sillä se alkoi hiljaa höristä, ja lähti sitten reippaammin kävelemään. "Hah, rauhassa nyt vaan"sanoin, ja kävelin kohti tarhaa. Avasin tarhalla portin, ja päästin tamman sinne. Se juoksi oikopäätä läpi tarhan, toiseen päätyyn kimeästi hirnuen. Katsoin tamman kovaa menoa hymyillen. Lähdin kuitenkin kohti tallia, ja karsinan siivousta. Talliin oli aika lyhyt matka. Yksi ovi, ja seisoin miltei jo käytävällä. Kävelin kohti Mairen karsinaa, mutta käännyin vielä sittenkin. Hain kottikärryt sekä talikon ja lapion, ja lähdin kohti tamman karsinaa. Siivosin likaiset purut pois alta, ja vein ne sinne minne kuuluivatkin. Lähdin hakemaan lisää purua. Kottikärryt kolisivat hieman kuopissa. Lapioin purua kottareihin, ja ohjailin kottikärryt taidokkaasti sisälle takaisin. Laitoin uudet purut keskelle karsinaa kasaan, ja katselin työn jälkeä. Palautin kottikärryt paikoilleen, ja palasin talliin. Nappasin yhden ämpärin, jonka täytin raikkaalla vedellä. Kannoin vesiämpärin Mairen karsinaan, ja kaadoin vedet kaukaloon hymyillen. Kävelin käytävällä, olin matkalla palauttamaan ämpäriä paikoilleen. Kaivan puhelimeni taskustani, ja laitan äidilleni 'Hakemaan' viestin. Kipaisen nopeasti tarhalle jossa Maire oli. Aikaa kului tamman menoa katsellessa. Kuulin tuon äitini ajoi pihaan. "Heippa!"huusin vielä tammalle, ja hipsin sitten autoon. Sinten kommentti
Ihanaa, että löysit perille Metsälammelle ja tutustuminen Maireen sujui odotusten mukaisesti. Oli fiksua lähteä ensin tutustumaan Maireen harjaamalla ja taluttelemalla! Seuraavilla kerroilla voit hiljalleen edetä tamman kanssa, ja kun olet mielestäsi tutustunut tähän tarpeeksi, voit kokeilla nousta selkään. Ensimmäisillä kerroilla suosittelen ottamaan jonkun kentälle mukaan katselemaan, että kaikki sujuu hyvin. Mairen taluttelu kentällä oli varmasti hauskaa teidän molempien mielestä! Käytännön maasta käsin -harjoitukset ovat hyviä myös hevosille: siinä saa tutustuttua ja luotua tietynlaisen johtajanroolin hevoseen.
Melko pitkä tarina, joka oli jaoteltu osiin. Kannattaa aina tarinan jatko-osan alkuun kirjoittaa "jatkoa" tms, että tiedän tarinan olevan jatkoa edelliselle osalle. Pätkistä jäi uupumaan kappalejaot, joita olit tehnyt muutaman laittamalla rivinvaihdon tilalle kolme tähteä (*). Kappaleen vaihtuminen ilmoitetaan aina yhdellä ylimääräisellä rivinvaihdolla. Kappalejako kannattaa tehdä tarinaan sellaiseen kohtaan, jossa tapahtuma vaihtuu. Kannattaa ajatella tarina elokuvana: aina kohtauksen vaihtuessa tarinaan tulisi kappalejako. Kappalejakojen tekeminen voisi olla seuraava tavoitteesi!
ikäänkuin = ikään kuin tälläkertaa = tällä kertaa
"...ja lähti sitten reippaammin kävelemään." -> muutetaan sanajärjestystä selkeämmäksi: -> "...ja lähti sitten kävelemään reippaammin."
19,50v€
|
|
|
Post by petramaria on Jul 18, 2013 22:13:39 GMT 2
Heräsin virkeänä. Aamu ei ollut mitä lämpimin, mutta ei sitä kylmäksikään voinut sanoa. Nousin ylös sängystäni, ja venytin takareisiäni hieman painaen käsiäni kohti maata. Nousin hiljalleen ylös, ja vedin keuhkoni täyteen ilmaa. Kävelin vaatekaapilleni, ja katselelin vaatteita. "Äiti, missä mun ratsastuskamat on?" huusin äidilleni, samalla kun tuijottelin vaatteita. En kuullut äidin vastausta kunnolla, se oli vain jotain mutinan tapaista minulle. Tuhahdin, ja avasin huoneeni oven. "Niin, missä ne on?" toistin, ja katsoin äitiäni joka hörppi kahviaan aamiaispöydässä. Äitini katsoi minua hetken, ja nosti sitten silmälasejaan hieman. "Siellä huoneessasi niiden pitäisi olla. Mihin olet ne jättänytkään, siellä ne ovat, sillä en minä niihin koskenut ole" kuului äitini vastaus. Hymähdin, ja katsoin lakattuja varpaankynsiäni. Pieni hymy huulillani peruutin huoneeseeni, ja laitoin oven hiljalleen kiinni. Astelin jälleen vaatekaapilleni, ja otin sieltä mustan topin, sekä tummanharmaan hupparin. Kävelin sängylleni, ja puin topin päälleni. Huomasin peittoni taiteltuna tuolin selkänojalle, joten kävelin sen luokse. Vetäisin peiton pois, ja siellähän ne housut olivatkin. Otin ne, ja puin ne nopeasti. Nappasin puhelimeni, ja juoksin alakertaan. Z"Nyt ei ehi, kiire on!"huudahdin äidilleni rientäessäni portaita alas. JUoksin läpi keittiön, napaten pari omenaa mukaani. Syöksyin kengät käsissäni heiluen ulos, äiti kiirehti perässäni. Juoksin autoon, ja vedin pariin otteeseen syvään henkeä. Äiti istui autoon, ja starttasi sen. Päästyäni tallille suuntasin suoraan tarhoille. Kipitin hymy huulillani kohti tarhaa, jossa Maire oli. Etsin tammaa katseellani pitkän tovin. Kävelin aidalle, ja vihelsin kerran. "Maire!"huusin, mutta ei vastausta. Käännyin ympäri, ja vilkuilin talliin. Olisikohan Maire tallissa, ajattelin, ja otin askeleen tallia kohden. Alkoi kuulua vaimeaa kavioiden kopinaa. Käännyin ympäri, ja näin minua kohti laukkaavan Mairen. Hymyilin, ja otin askeleen aidalle. Avasin portin, ja pujahdin sisälle tarhaan. Tamma hidasti vauhtinsa kohdalleni, ja pärskähti, haistellen taskujani, jospa minulla olisi ollut jotain hyvää. Otin taskustani naureskellen omenan, josta haukkasin palasen omaan suuhuni. Ojensin loput omenasta Mairelle, ja se söi sen hyvillä mielin. Nappasin tuota päitsistä kiinni, ja avasin portin. Olin unohtanut riimunarun, tyhmä minä, ajattelin, ja talutin tammaa kohti tallia. Z"Nyt täytyy olla nätisti"kuiskin tuolle, ja talutin Mairen talliin. Katselin ympärilleni etsien eläviä olentoja. Hevonen jos toinenkin kyllä kurkisti karsinasta höristen hieman. Naurahdin, ja talutin tamman karsinaansa. Taputin tuota kaulalle. Tamma tuuppasi minua päällään. Naurahdin, ja poistuin karsinasta. Hain harjat, ja palasin tuo luokse. Aloin harjata Mairea pitkin vedoin, alkuun pölyharjalla. Vaihdoin pehmeään harjaan käytyäni tamman läpi pölyharjalla. Suukotin Mairen kaulaa, ja laitoin harjoja sivuummalle. Poistuin jälleen karsinasta, ja hain liinan, jolla juoksuttaisin tammaa. Otin mukaani myös tamman suitset. Kävelin takaisin Mairen karsinalle, ja irrotin riimun, ja laitoin tilalle suitset. Kiinnitin liinan suitsiin, ja talutin tamman karsinasta. Kävelin kohti kenttää tamman kanssa. Maire käveli rentona sekä kuuliaisena vieressäni, osittain perässäni. Pian pääsimmekin jo kentälle. Avasin portin, ja talutin tamman uralle. Peruutin itse keskelle, ja maiskutin tammaa liikkeelle. Maire lähti hieman laiskaa käyntiä eteenpäin. Liina kiristyi pikkuhiljaa. Jonkunaikaa kun tamma oli köpötellyt hitaampaa, ja välillä nopeammalla temmolla, maiskutin, ja tuo lähti ravaamaan nätisti. Hymyilin, ja kehuin tammaa paljon. Maire aavisti seuraavan siirtoni, ja kun maiskutin, tuo lähti reippaaseen laukkaan. Z"Hyvä Maire" kehuin samalla kun tuo laukkasi. Pikkuhiljaa aloin hidastaa tamman vauhtia. "Soo" sanoin, ja lähdin kävelemään tuon luokse. Aloin taluttaa tuota normaalisti uralla, se olisi loppukäynnit tällä kertaa. KIersin sen seitsemän kirrosta, ja avasin sitten portin, ja lähdin talliin tamman kanssa. Talutin tuon suoraan pesukarsinaan. Pesin tammaa hieman, ja kuivailinkin. Hikiviilalla otin vielä hieman vesiä tammasta. Vein tuon karsinaansa, ja nostin harjaämpärin pois sieltä. Pujoti riimun tuon päähän, ja annoin Mairelle vielä viimeisen omenani, jonka se söi tyytyväisenä. Suukotin tamman otsaa, ja vedin karsinan ovea hieman kiinni. Hain ämpärissä vielä raikasta vettä, sekä kasan heiniä. Tamma kävi heti niiden kimppuun. Suljin karsinan oven, ja näppäilin äidilleni viesti. Vein tavaroita paikoilleen, ja menin sitten ulos odottamaan äidin saapumista. _____________________________ Tää ny oli vähä tämmöne .. Sinten kommentti
Juoksutusta liinassa! Minusta on mukavaa, että olet jaksanut tutustua Maireen kunnolla ennen selkään hyppäämistä. Seuraavalla kerralla voit jo toki kokeilla ratsastaa, jos niikseen haluat. Ratsastuksen ohella on aina mukavaa tehdä myös muita juttuja!
Mielestäni otit tarinan alussa kehityksen askeleen kappalejaoissa ja repliikeissä. Ote kuitenkin lipesi tarinan puolivälissä, jossa tarinan alussa näkyneet taidot katosivat tekstistä. Tarinaan olisi mielestäni voinut laittaa useammankin kappalejaon (merkitsin ne tarinaan oranssilla Z-merkillä). Muistathan myös, että lainatun repliikin jälkeen tulee aina välilyönti ennen alkavaa tekstiä!
"..ja venytin takareisiäni hieman painaen käsiäni kohti maata." -> muutetaan sanajärjestystä selkeämmäksi: -> "...ja venytin takareisiäni (samalla) painaen hieman käsiäni kohti maata."
"Maire!"huusin... -> "Maire!" huusin...
"Nyt täytyy olla nätisti"kuiskin tuolle... -> (Välilyönti). Kun lainattu lause loppuisi pisteeseen, piste korvataan pilkulla lainauksen ulkopuolelle: -> "Nyt täytyy olla nätisti", kuiskin tuolle... -> jos lainattua lausetta ei enää jatketa, merkki tulee lainauksen sisäpuolelle: -> "Nyt täytyy olla nätisti."
jonkunaikaa = jonkin aikaa
16,40v€
|
|
|
Post by petramaria on Jul 24, 2013 22:25:01 GMT 2
Päiväni alkoi siten, kuten normaalistikin. Kävelin ratsastusvaatteet ylläni keittiöön, ja istahdin kaikessa rauhassa tuolille. Nappasin omenan korista, ja katselin sitä hetken arvioiden, mistä aloittaisin. Haukkasin palasen. Kuulin kuinka kaksi koiraamme juoksivat ympäri taloa, ja askeleet lähestyivät. Kaksikon juostessa keittiöön päätin ojentaa noita. Löin kämmeneni yhteen, ja näytin koirille etusormeani. Nuo kaksi kävelivät sivuummalle, ja jatkoivat leikkiään. "Hei okeesti!" huudahdin, ja nousin ylös. Omenani jäi niille sijoilleen paikalleni. Kävelin koirien luokse, ja nostin toisen sekarotuisista hurtistani syliini. Katsoin tuota, ja sitten toista riiviötä. "Nyt käyttäydytte, hei oikeesti" sanoin, ja kävelin olohuoneeseen, jossa vihreä metrin korkea rautahäkki odottikin. Laskin naaraan häkkiin, ja katsoin tuota kädet lantiollani. Löin käteni vasten reittäni, ja toinen koira tuli äkkiä vierelleni. Nostin senkin häkkiin, ja annoin noille ruokaa. Molemmat olivat uusia tulokkaita, parin kuukauden vanhoja sekarotuisia koiria, uros ja naaras, nimeltään Angel ja Devil. Mistäköhän nimetkin tulivat, ajattelin hu*neena. Kävelin eteiseen, ja otin käsiini mustan tuulitakkini. Mietin vielä hetken ovella, että mitä tarvitsisin. "Puhelin, on. Kotiavain, on. Lompakko, on. Omena, ei ole" luettelin, ja kävelin sitten takaisin keitiiöön, ja nappasin omenan käsiini. "Äiti, meen bussilla!" huusin vielä äidilleni, ja pujahdin sitten pihalle. Bussi pysähtyi suhisten tienvarteen. Tästä ei olisi pitkästi tallille, Metsälammelle. Lähdin kävelemään kohti tallia reippain askelin. MIeleeni muistui yksi laulu, jota aloin hyräilemään iloisena. Pian jo olinkin tallilla. Siirsin katseeni talliin, joka olisi tämänhetkinen määränpääni. Kävelin kohti tallin ovea, kun mieleeni muistui jotain. Hidastin vauhtiani hetkeksi, jotta saisin enemmän aikaa ajatella. Tulin siihen tulokseen, että kyseinen asia ei voinut olla niin. Kohautin hieman olkiani, ja jatkoin kohti tallia. Astuin talliin, ja nenääni leijaili heti heinän ihana tuoksu. Hymysuin kävelin Mairen karsinalle, ojentaen tuolle omenan, jota olin mukanani kuljettanut tuolle. Maire söi omenan, ja pujahdin itse sisälle. "Mitä me tänään tehtäisiin?" kysyin tammalta, vaikka tiesin, ettei tuo osaisi vastata minulle niin, että ymmärtäisin sen. Sivelin tamman kaulaa, mutta päätin sitten, että olisi aika hakea varusteita. Pujahdin ulos karsinasta, ja marssin kohti varustehuonetta. Suunnistin itseni perille aika nopeasti, mutta Mairen varusteiden löytäminen olikin uudenlainen haaste. Katselin varusteita, ja pien huomasinkin tamman tavaroita. Otin mukaani satulna sekä suitset, ja tietysti harjat. Lähdin tallustamaan kohti hoidokkini karsinaa. Matka taittui nopeasti, ja pian olin jälleen tuon karsinalla. Hoidin tamman nopeasti kuntoon, ja laitoin varusteet paikoilleen. Kävelin vielä varustehuoneeseen, ja otin kypärän, joka sopi päähäni. Kävelin takaisin karsinalle, ja otin ohjat Mairen kaulalta, ja aloin taluttaa tammaa kohti kenttää. Kentälle päästyämme kiristin satulavyön, sekä laitoin jalustimet oikean mittaisiksi. Ponnistin itseni selkään, ja kiristin vielä satulavyötä selästä käsin. Maiskutin hieman, ja annoin Mairelle pitkät ohjat. Ohjasin tamman uralle, ja annoin tuon kävellä rennosti, muttei silitkään liian laiskasti. Kun tuo oli pari kierrosta pitkin ohjin kiertänyt kiristin ohjia, ja aloin tehdä voltteja, jotta tamma lämpenisi enemmän. Noin kymmenen minuutin kuluttua nostin ravin, ja ravailin pitkin uraa, sekä erilaisia ympyröitä. Maire pärski, ja ajttelin antaa sen vähän laukkailla. Nostin kulmasta laukan, ja annoin sen rullata. Laukkasin Mairella sen pari kierrosta, ja hiljensin sitten. Olisi aika loppukäynneille. Annoin tammalle pitkät ohjat, ja taputin tuon kaulaa. "Hyvä Maire" kehuin tuota, ja hymyilin. Tamma pärski vielä pari kertaa, ehkä kolmesti kierroksessa, ja koska kiersin sellaiset 5 kierrosta, niin kyllä niitä pärskähdyksiä hieman kertyikin. Käänsin tamman keskelle kenttää, ja laskeuduin selästä. Taputin tammaa kaulalle, ja aloin taluttaa tuota kohti tallia. Harjailin tammaa hitain vedoin. Katseeni oli kiinnittynyt tamman korviin, ja aina välillä se laski tuon turpaan, ja roikkuvaan alahuuleen. Hymyilin itsekseni, ja taputin vielä pari kertaa tammaa kaulalle. Keräsin harjat ämpäriin, ja otin varusteet syliini. Lähdin kantamaan niitä paikoilleen. Pesin Mairen kuolaimia hieman, ja ripustin ne sitten paikoilleen. Harjat laitoin sinne, missä muutkin harjat olivat. Palasin vielä tamman luokse vesiämpärin kanssa, ja vaihdoin tuolle raikasta vettä. Silitin tamman turpaa vilä, ja laitoin sitten karsinan oven kiinni. Lähetin Mairelle vielä lentosuukon, ja marssin sitten ulos soittamaan kyytiä. Sinten kommentti
Onpa teidän sekarotuisilla hauskat nimet! Mitä jos Metsälammen hevosten nimet olisivatkin esimerkiksi Ruusu, Orvokki, Kielo ja Koiranputki – ehkei kuitenkaan, sellaiset nimet sopisivat pikemmin lehmille. Joskus kyllä tuntuu vahvasti siltä, etteivät ratsumme olekaan hevosia vain varsinaisia muuleja ja aaseja... Nimistä kukkaruukkuun, oikein mukava nähdä että teillä sujuu Mairen kanssa hyvin. Jos joskus sulta loppuu ideat kesken, etkä keksi mitään tekemistä, voit tulla nykimään mua hihasta.
"Päiväni alkoi siten, kuten normaalistikin." -> "Päiväni alkoi (esim.) täysin tavallisesti."
"Nyt käyttäydytte, hei oikeesti" sanoin, ja kävelin olohuoneeseen... -> kun lainattu lause loppuu pisteeseen, piste korvataan pilkulla lainausmerkkien ulkopuolelle: -> "Nyt käyttäydytte, hei oikeesti", sanoin... -> kun lainattu lause loppuu huutomerkkiin/kysymysmerkkiin/ei jatku enää, merkki tulee lainauksen sisäpuolelle: -> "Nyt käyttäydytte, hei oikeesti!"
"Pian jo olinkin tallilla." -> "Pian olinkin (jo) tallilla."
13,30v€
|
|
|
Post by Nelli on Sept 9, 2013 15:30:26 GMT 2
ENSIMMÄINEN HOITOKERTA: TutustuminenSaavuin tallille iltapäivällä ja sormet syyskuisesta tuulesta jäätyneenä jätin pyöräni tallin seinustalle. Hapuilin tallin oven kahvasta otteen ja astuin sisälle hieromaan jäisiä käsiäni lämpöpatteria vasten. Lämmiteltyäni hetken, lähdin etsimään Mairen karsinaa. Se löytyi onneksi helposti ja kurkkasin karsinan oven yli vain todetakseni ettei Maire selvästikään ollut sisällä. Huokaisin ja nappasin tamman riimun mukaani marssiessani takaisin ankean syksyiseen ulkoilmaan. Tarhassa minua odotti Maire, joka selvästikin oli joskus ollut ruskea. Nyt se näytti lähinnä harmaalta ja kirosin mielessäni jo valmiiksi tulevaa harjaamisurakkaa. Nappasin Mairen kiinni ja talutin sen talliin, jossa sidoin tamman käytävälle. Hain nopeasti harjalaatikon ja aloitin poistamaan kurapeitettä tamman karvasta ensin kumisuan avulla. Onneksi lika oli kevyttä sekä pölymäistä ja irtosi helposti pyörivällä harjausliikkeellä. Seuraavaksi harjasin jäljelle jääneet kurat pois pölärin ja tavallisen harjan avulla. Lopuksi selvitin vielä harjan sekä hännän ja putsasin Mairen kaviot. Koko hoitotoimituksen ajan tamma seisoi kuuliaisesti paikoillaan ja nautti selvästikin olostaan. Juttelin ponille niitä näitä samalla kun puuhastelin sen ympärillä ja hetki hetkeltä aloin tykätä kiltistä pikkutammasta enemmän ja enemmän. Kun sain ponin edustuskuntoon, lähdin kävelemään sen kanssa lammelle päin. Pari kertaa Maire yritti hamuilla ruohoa maasta, mutta käveli kuitenkin kuulaisesti vierelläni. Kävelimme pienen lenkin lammen ympäristössä, pelästyimme variksia yhdessä (tai minä pelästyin, Maire ei niinkään) ja palasimme takaisin tallille. Vein Mairen karsinaan ja harjasin sen vielä pikaisesti sekä tarkistin kaviot, ennenkuin talutin sen takaisin tarhaan. Tamma otti muutaman levottoman askeleen tarhassa ja heittäytyi sitten piehtaroimaan. Pudistin päätäni, huokaisin ja käänsin touhulle selkäni. Hain pyöräni tallin seinustalta ja lähdin iloisin mielin polkemaan kotiin. Sannan kommentti
Mukavaa, että löysit perille Metsälammelle, ja ensitutustuminen Maireen sujui kaikin puolin hyvin ja odotusten mukaisesti – lukuun ottamatta syksyisen tarhan tuomaa mutakerrosta tamman yllä. Kun lähdit Mairen kanssa maastoilemaan, olisit voinut toki kysellä tallilaisiamme mukaan näyttämään reittejä – tosin lammen ympäri kiertävä rantareitti onkin tavattoman helppo ja yksinkertainen. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit Mairesta! Maire ei oikeastaan ole ollenkaan Metsälammen tallin omistuksessa, vaan hänet omistaa tallin valmentaja Meiju Kaunola. Uskon että teidän välillenne kehittyy hieno ystävyyssuhde – kunhan sen luo vakaalle perustalle!
Tarina oli mielestäni hieman lyhyehkö, mutta se ei haitannut (pitkistä tarinoista tosin saa enemmän virtuaalieuroja). Kieliopillisesti teksti oli sujuvaa, enkä löytänyt ainuttakaan sellaista virhettä, minkä vaivautuisin tässä korjaamaan. Kappalejaot olit onnistunut laittamaan oikeisiin kohtiin, ja teksti oli kaikin puolin siistiä ja mukavaa lukea. Oikein hienoa!
11,70v€
|
|
|
Post by Nelli on Sept 9, 2013 17:21:10 GMT 2
TOINEN HOITOKERTA: Uusi tuttavuusOlin tallilla tapani mukaan iltapäivällä ja tälläkertaa kävelin suoraan varustehuoneeseen hakemaan Mairen tavaroita. Raahasin kamat tamman karsinan eteen, kurkkasin oven yli nopeasti ja totesin joutuvani taas kerran hakemaan ponin tarhasta. Onneksi Maire antoi hyvin kiinni eikä ollut yhtä kurainen kuin viime kerralla. Sitä ei kuitenkaan oltu harjattu käyntini jälkeen, joten työtä tamman putsaamisessa silti riittäisi. Veinkin ponin samantien karsinaan harjattavaksi, sillä tänään minulla olisi paljon puuhaa sen kanssa. Harjasin tamman perusteellisesti, mutta nopeasti ja puhdistin sen kaviot. Maire katseli minua uteliaana, mutta rentona touhuillessani sen ympärillä. Se hamusi käytävälle tippuneita heinänkorsia lattialta ja näytti pettyneeltä, kun ei löytänyt enempää herkkuja. Hellyin tamman surulliselle katseelle ja kaivoin taskustani porkkanan palasen Mairelle rouskutettavaksi. "Moi, sä taidat olla uusi täällä?" kuului yhtäkkiä takaani. Käännyin ympäri ja näin edessäni lettipäisen pikkutytön. Tyttö esitteli itsensä Iidaksi ja kysyi tarvitsinko apua Mairen kanssa. Vastasin kieltävästi, mutta kiitin tarjouksesta. Iida jäi hetkeksi nojailemaan Mairen karsinan ovea vasten ja rupattelemaan niitä näitä. "Kauan sä oot ratsastanut?" Iida kyseli. "Öää emmä oo ihan varma. Jonkun kymmenen vuotta varmaan?" "Aijjaa, minkä ikänen oot?" "Täytän kakskymmentä, sä?" "Näytät paljon nuoremmalta ku oot noin lyhyt. Mä oon ykstoista!" Naurahdin Iidan toteamukselle ja kerroin ettei lähes kukaan uskonut mua edes yli kuusitoistavuotiaaksi. Olin jämähtänyt metrikuuteenkymmeneen jo yläasteella enkä sen jälkeen kasvanut enää senttiäkään. Eipä tuo juurikaan minua haitannut, sillä olin sydämeltäni kuitenkin poniratsastaja. Lopettelin Mairen harjaamista ja Iida kysyi olinko ajatellut mennä ratsastamaan. Vastasin myöntävästi, jolloin tyttö tarjoutui lähtemään kanssani maastoon. Mietin hetken vastaustani, mutta jouduin kuitenkin kieltäytymään. Kerroin Iidalle ratsastavani ensimmäistä kertaa Mairella, joten olisin mieluummin kentällä. Pyysin tyttöä kuitenkin katselemaan ratsastustani, jos hänellä ei olisi muutakaan tekemistä. Minulle on aina tärkeää kuulla ulkopuolisten mielipiteitä ratsastuksestani, joten tarkka silmäpari ei olisi pahitteeksi. Iida vastasi myöntävästi ja sanoi lähtevänsä jo etukäteen kentälle. Iidan lähdettyä käppäilemään kohti kenttää, minä varustin nopeasti Mairen. Kun nostin satulan tamman selkään, se säpsähti ja nykäisi päätään rajusti. Rauhoittelin tammaa silittelemällä sitä ja juttelemalla lempeästi, ennenkuin palasin valjastushommiin. Satulavyön kiristäminen sujui helposti ja Maire otti kuolaimetkin nätisti suuhunsa. Nappasin kypärän sekä raippani maasta mukaan ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle. Moikkasin kentän laidalla istuvalle Iidalle ja kiristin vielä satulavyötä hieman. Laskin jalustimet alas, säädin ne oikean pituisiksi ja hyppäsin ponin selkään. Ohjasin tamman uralle ja kävelimme hetken aikaa täysin pitkin ohjin totutellessani tamman askeliin ja sovittaessani istuntaani niiden mukaiseksi. Maire kulki alusta lähtien mukavan reippaasti ja saatuani istunnan kuntoon, otin ohjista tiukemman otteen aloittaen tekemään voltteja. Tein voltteja ensin sivujen keskelle ja asettaen tammaa sisäohjan avulla kevyesti. Maire vaikutti miellyttämisenhaluiselta ja mukavalta ratsastaa. Lisäsin voltit myös kulmiin ja niiden lisäksi tarkensin apujani suoralla, jotta tamma ei kulkisi vänkyrällä. Kun olimme jonkin aikaa tehneet volttiharjoitusta käynnissä molempiin suuntiin, alkoi Maire kulkea nätisti pyöreänä ja sen askellus oli mukavan tarmokasta. Nostin ravin ja tamma valahti hieman pitkäksi, mutta hetken kokoamisella ja taivuttelulla saatiin haluttu muoto uudelleen esiin. Ravasin hetken aikaa kevyttä ravia ja tein muutamia voltteja pitkille sivuille ennen kuin istuin satulaan aloittaen kahdeksikon ratsastamisen. Teimme ensin suurta ympyrää molemmilla lyhyillä sivuilla ja yhdistin ne lopulta kahdeksikoksi. Maire kulki reippaasti ja sillä oli selvästi hyvä meininki päällä. Hidastin käyntiin ja vilkaisin kelloani. Olin ratsastanut jo puolisen tuntia, joten annoin ponille hetkeksi hieman pidemmät ohjat ja jätimme voltit sikseen. Käveltyämme vähän aikaa uraa pitkin rennosti, kokosin tamman uudelleen ja aloin tekemään puolipidätteitä sekä pysähdyksiä. Maire kuunteli apujani hyvin, joten nostin vielä hetkeksi ravin ja tein siirtymisiä käyntiin sekä muutamia voltteja. Lopulta siirsin kokonaan käyntiin ja nostin puolen kierroksen jälkeen laukan. Laukka oli aluksi hieman rytmitöntä, mutta pienellä pohjeavulla saatiin takapääkin mukaan ja askellus järkevämmäksi. Teimme samaa tehtävää kuin ravissakin, eli aloitimme kahdella suurella pääty-ympyrällä, jotka yhdistin lopulta kahdeksikoksi. Laukanvaihdot sujuivat hyvin, vaikka ensin niissä olikin hieman haparointia. Hidastin raviin hetken laukattuani ja ravasimme useamman kierroksen kumpaankin suuntaan. Annoin muodon olla suhteellisen pitkänä ja keskityimmekin vain ravaamaan sopivalla tahdilla laukan jälkeisen kaahottamisen sijaan. Tamman rauhotuttua siirsin sen käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Iida hymyili minulle aidan päällä istuen ja ratsastin hänen luokseen. Juttelimme hetken ratsastuksestani sekä Mairesta ylipäänsä ja sainkin pari hyvää vihjettä muunmuassa jalkojeni asentoon. Jatkoin vielä hetken aikaa kävelemistä ennenkuin laskeuduin alas satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin vyön. Taputin Mairea kaulalle ja talutin sen talliin. Harjasin tamman vielä lopuksi nopeasti ja talutin sitten tarhaan. Vein varusteet niille kuuluville paikoille, heilutin Iidalle ja lähdin kotia kohti. Lähtiessäni tallin pihasta muistin etten ollut pessyt kuolaimia, joten käännyin ympäri. Talliin päästyäni nappasin suitset käteeni ja kävin pesemässä kuolaimet Iidan naureskellessa hölmöydelleni. Nauroin mukana ja lähdin uudelleen kotiin päin. Jos tällä kertaa pääsisin perille asti... Nää on siis niinku eri päiviltä nää hoitamiset. Tuli vaa kauhee inspis ni pakko kirjottaa samantien Sannan kommentti
Tosi hyvä juttu, että sait Iidan mukaasi kentälle katsomaan ratsastustasi! Mukavan seuran ja ratsastuksen kommentoinnin lisäksi ylimääräisestä silmäparista on myös hyötyä: ikinä ei voi olla täysin varma ratsastajalle uuden hevosen käyttäytymisestä uudessa tilanteessa. Maire taisi kulkea oikein nätisti suurimman osan tunnista, upeaa että olette löytäneet yhteisymmärryksen jo näin varhaisessa vaiheessa! Metsälammen porukka taitaa olla omistajaansa myöten hieman hajamielistä; tallilaiset saavat muistutella minua vähän väliä unohtamistani jutuista, jotka minun olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten...
Tämä toinen tarina oli jo roimasti pidempi kuin aloitustarina! Sait samalla suoritettua myös ekstratehtävän. Lauserakenteet ovat mielestäni kunnossa pienenpieniä, epämääräisiä virheitä lukuun ottamatta, mutta tarinan seasta löytyi jonkin verran yhdyssanavirheitä. Suosittelen pidempien vuoropuheluiden kirjoittamista ajatusviivoja (–) käyttäen! Yksittäiset repliikit on järkevintä toteuttaa lainausmerkeillä tarinan "sisälle", mutta pitkistä vuoropuheluista tulee selvempiä ja siistimpiä ajatusviivojen kanssa omilla riveillään. Yleensä minulla on ollut tapana korjata ja selventää kaikki tarinan suuremmat virheet tässä kommenttini alla.
tälläkertaa = tällä kertaa porkkanan palasen = porkkananpalasen / pala(se)n porkkanaa muunmuassa = muun muassa ennenkuin = ennen kuin
"Kauan sä oot ratsastanut?" Iida kyseli. -> "Kauan sä oot ratsastanut?", Iida kyseli.
metrikuuteenkymmeneen -> mieluummin ja selkeämmin näin, yhdyssanahirviöitä kannattaa vältellä: -> metriin ja kuuteenkymmeneen
17,80v€ + extra
|
|
|
Post by Meiju on Sept 10, 2013 15:57:04 GMT 2
On päiviä, jolloin tarvitsee päästä jonkun fiksun hevosen selkään, tai edes läheisyyteen ja tämä oli juurikin yksi sellaisista päivistä. Olin koko aamupäivän tapellut omien varsojeni kanssa ohjasajon merkeissä ja jopa se fiksuin ja vanhin oli päättänyt keksiä, että olisi oikein kiva alkaa riekkumaan, unohtamatta kaiken maailman loikkia jokaiseen ilmansuuntaan pienenkin tuulen vireen takia. Toki oli ehkä hieman hölmöä olla ulkokentällä nuorikkojen kanssa uskoen, että nuoret olisivat tajunneet homman idean, vaikka häiriötekijöitä olikin huomattavasti enemmän kuin maneesissa… Kolme otusta olin jaksanut käydä taivuttelemassa ja ajamassa talliorjieni kanssa, jonka jälkeen oli vain pakko heittää hanskat tiskiin, sillä hartiani alkoivat tuntua muusilta. Jätinkin kaksikon huolehtimaan loput varsoista kuosiin - ringissä pääsisivät loput juoksemaan - ja suuntasin itse kohta Metsälampea ja kohti rauhallista welsh-tammaani.
Kaiketi huonon omistajan leiman otsaani saaneena saavuin tallille - olinhan ollut poissa jonkin aikaa... -toivottavasti kuitenkaan kovinkaan naama mutrulla, vaikkakin taisivat tallipojat kadota nurkan taakse kun tein matkaa kohti tammani tarhaa. Maire tuli vastaan korvat hörössä, höristen hieman ja en voinut tehdä mitään muuta kuin hymyillä tuolle kauniille tammalle, ja hetken keskityin vain rapsuttelemaan tätä. Taluttaessakin yritin itseäni lohdutella, että kyllä minä ne minun varsat opettaisin tavoille vielä joku päivä…
Saavuttuani talliin sidoin tamman karsinaansa kiinni ennen kuin aloin tätä harjaamaan, hymisten itsekseni jolloin Ray vihdoin uskalsi tulla minulle puhumaankin. Juttelimme niitä näitä harjatessani raudikkoani ja jouduin kieltäytymään kupposesta kahvia, sillä olin kuitenkin jonkin asteisen aikataulun alaisena, olihan minulla vielä yksi vanhemmista varsoistani ratsutettavana. Koko ajatus sai myrskypilvet nousemaan jälleen pääni päälle, jossa vaiheessa Anton liukeni paikalta, minun keskittäessäni turhautumiseni Mairen karvan kiiltäväksi saamiseen. Pian tamman punertava karva olikin niin kiiltävä kuin sen uskoisi koskaan olevan, ja lähdinkin hakemaan hänelle ohjasajoon tarvittavat varusteet. Joku päivä toisin vielä kärryt tallille ja kävisin pienellä ajelulla tallin maastoissa, mutta sitä odotellessa tyydyin ihan vaan kentällä pakertamiseen.
Valjastuksessa ei kestänyt kauaakaan, vaikka tamma tuntuikin hieman aluksi kummastelevan hieman erilaista varustusta aluksi. Olin päättänyt tehdä alkuverryttelyn ympyrällä liinan päässä, jonka jälkeen keskittyisin jopa itse ajamiseen. Taluttaessani tammaa kentälle kypärä ja piiska varustuksenani, tunsin itseni jokseenkin hölmöksi. Olihan minulla liina, sekä pitkät ohjat käsivarrella ja tamma, joka näytti hieman hölmistyneeltä koko tilanteesta, apuohjien pyytäessä häntä kuitenkin kävelemään pää matalammalla. Asiaahan ei toki auttanut se, että olin todennäköisesti hieman uusi ilmestys monelle pitkän poissaoloni takia.
Kentälle päästyäni laitoin ohjat tolpan nokkaan, jonka jälkeen siirryin Mairen kanssa keskemmälle. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut tammaa käskeä kävelemään ja pyysinkin heti alkuun tältä oikein tarmokkaan käynnin. Hetken kävelyn jälkeen pyysin hänet raviin ja tamma tuntui pikku hiljaa lämpenevän tälle vaihtelulle ja pian hänen askeleissaan olikin uudenlaista tarmoa, kun tämä tajusi, että tänään tehtäisiin jotain erilaista. Vaihdoin suunnan ja toistin tehtävät, ennen kuin pysäytin tamman ja aloin tälle viritellä ohjia, Mairen seistessä paikalla hieman uteliaan oloisena, korvat tarkkaavaisesti kuunnellen.
Kun minulla vihdoin oli ohjat ja piiska kädessä, aloitimme itse ohjasajotehtävät. Voltteja ja ympyröitä, pitäen huolen siitä, että tamma pysyi pyöreänä ja taipui nätisti, pitäen samalla tahdin nopeana. Pyysinkin tamman erittäin nopeasti ottamaan takapäätään alle ja minun oli vain pakko myöntää, että toimivan hevosen kanssa oli niin mukava tehdä tätä kaikkea. Otimme myös ravissa erilaisia tehtäviä, keskittyen tamman taipumiseen ja eteenpäin liikkumiseen, mutta en kuitenkaan tohtinut neitiä rasittaa kovinkaan paljoa ja muutaman kauniin siirtymisen ja taipumisen jälkeen annoinkin tälle oikein pitkät ohjat ja annoin kävellä. Otinpa tammalta jopa ohjat, sekä apuohjat irti ja pistin takaisin liinan päähän, jonka jälkeen lähdimme mukavalle kävelylle keskenään. Tunsin kuinka kaikki se turhautuminen valui itsestäni pois ja palatessamme tallille, olin kuin uusi ihminen.
Purkaessani Mairea varustuksistaan ja harjatessani tätä, löysin itseni juttelemasta jokaiselle ohikulkijalle, hyväksyen jopa kutsun kahvikupposelle. Kyllähän minulla nyt aina aikaa sellaiselle olisi, varsinkin kun vaihtoehtona olisi nouseminen voimakastahtoisen suomenhevosen selkään… Varusteet putsattuani ja tamman ulos heitettyäni lähdinkin kahville, pelastaen samalla autosta nuoren lyhytkarvaisen collieni, päästäen tämän nauttimaan ulkoilmasta ja kahvihuoneen mukavasta tunnelmasta. Kyllä päivän saa kulkemaan vaikka kuinka monella tavalla!
Sakun kommentti
Mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa! Hienoa että Maire auttoi sinua unohtamaan arjen murheet hetkeksi ja rentoutumaan. Toivottavasti varsasi ovat seuraavalla kerralla tottelevaisempia :-) Oli varmasti mukavaa päästä Mairen tottelevaiseen selkään, kun olit ensin taistellut nuorten kanssa! Viime visiitistäsi on tosiaan hetki vierähtänyt, ja Metsiksen uudet naamat saattoivat hieman ihmetellä sinua. Mutta ei syytä huoleen, he ovat mukavaa porukkaa! Tekstiäsi oli mukava lukea ja se oli lähes virheetön. :-)Välillä lauseet venyivät turhan pitkiksi, mutta ne eivät haitanneet sillä olivat vain yksittäistapauksia. Ole kuitenkin varovainen, etteivät lauseet muotoudu liian pitkiksi. :-)
"...jossa vaiheessa Anton liukeni paikalta, minun keskittäessäni turhautumiseni Mairen karvan kiiltäväksi saamiseen." -> jolloin -> selkiyttää lausetta -> minun- sana pois -> Se on turha, kun verbissä on persoonapääte -> "...jossain vaiheessa Anton liukeni paikalta keskitettäessäni turhautumiseni Mairen karvan kiiltäväksi saamiseen." tuulen vireen -> tuulenvireen
20,30v€
|
|
|
Post by Nelli on Sept 11, 2013 9:46:16 GMT 2
KOLMAS HOITOKERTA: MaastoretkiTulin tallilleni kunnon kenttätyöskentely mielessäni. Hain Mairen tarhasta, kiinnitin sen käytävälle ja tarjosin sille omenalohkoja taskustani. Ihastelin kaunista tammaa ja juttelin sille mukavia, ennen kuin nappasin harjat käsiini ja aloin töihin. Tamma ei näyttänyt kovinkaan likaiselta, joten harjaaminen jäi lyhyeen. Päättelin ponin omistajan käyneen liikuttamassa sitä jo aikaisemmin, joten päätin tyytyä vain pieneen kävelyretkeen tänään. Jotain liikuntaa minunkin oli pakko saada sekä päästä hukkaamaan stressini hevosen selkään. Hainkin siis suitset varustehuoneesta ja aloin sovittelemaan niitä Mairen päähän. Talutettuani Mairen ulos, huomasin tallinpihalla myös suomenhevosen ratsastajansa kanssa. Moikkasin parivaljakkoa ja talutin oman ratsuni sellaiseen paikkaan, jossa pääsin helposti hyppäämään sen selkään. - Moi! Ooksä menos maastoon vai kentälle?, Siega huikkasi minulle suomenhevosorin selästä. Kerroin meneväni maastoon ja tyttö nyökkäsi minulle. - Me voitas tulla mukaan. Ollaan kyl menos vaan kävelemään, jos ei haittaa? - Juu, meki mennään vaan höntsäämään kun Mairella on tänää kai jo ratsastettu. Mihi mennään? Pian löysinkin itseni lammen rantaa kulkevalta tieltä Siegan ja Jätkän seurasta. Siega vaikutti mukavalta sekä huumorintajuiselta ja tulimmekin hyvin toimeen! Puheenaiheemme eivät alkukankeuden jälkeen rajoittuneetkaan pelkkään säätilan ihmettelyyn vaan mukaan mahtui niin musiikkimaun ruotimista kuin koulusta sekä töistä höpöttelyäkin. Maastoilun jälkeen harjasin Mairen vielä nopeasti ja jätin sen karsinaan odottelemaan iltaheiniä. Piirsin tommosen kuvan musta ja Mairesta :3 Sannan kommentti
Mukavaa että sait Siegasta ja Jätkästä maastoseuraa! On ihanaa saada tutustua uusiin ihmisiin alkukankeudesta huolimatta – sellainen on aivan normaalia jokaisella meistä. Tallikavereissa on se erityinen puoli, että jokaista yhdistää sama asia: hevosharrastus. Olen ajatellut, että voisit kysellä hiukan kokeneempia tallilaisia lähemään kanssasi tutkimaan maastoreittejä – ne kun ovat Metsiksen kermaa, eikä niitä missään nimessä kannata jättää väliin!
Oikein hyvin piirretty, nätti kuva teistä Mairen kanssa! Olet onnistunut piirtämään ratsukon takaa kuvattuna, ja Mairen kurkkaus tuo kuvaan paljon eloa! Erityisen hyvin olet onnistunut Mairen pään ja suitsien piirtämisessä. Olet onnistunut myös kuvaamaan maaston yksinkertaisesti, mutta selkeästi. Kuvassa on väriä, se ei ole tyhjä tai yksitoikkoinen! Moitittavaa minulla ei oikeastaan ole, ratsastajan paita olisi kaivannut hieman varjostuksia, sillä niitä on myös mm. Mairen pään ja kaulan liittymässä!
talli|n|piha|lla -> tallin pihalla / tallipihalla (substantiivi "tallipiha")
- Moi! Ooksä menos maastoon vai kentälle?, Siega huikkasi minulle... -> tähän tulee pelkkä pilkku. Kysymyksen voi korostaa muokkaamalla "huikata" sanaa: - Moi! Ooksä menos maastoon vai kentälle, Siega kysyi minulta...
lammen rantaa kulkevalta tieltä -> lammen rantaa pitkin kulkevalta tieltä -> lammen rantaa sivuavalta tieltä
"...niin musiikkimaun ruotimista kuin koulusta sekä töistä höpöttelyäkin." -> "niin (...) kuin" korvaa -kin-päätteen viimeisestä sanasta: -> "...niin musiikkimaun ruotimista kuin koulusta sekä töistä höpöttelyä."
21,20v€
|
|
|
Post by Nelli on Sept 16, 2013 15:22:30 GMT 2
NELJÄS HOITOKERTA: Minä ja MairePunainen satuponi, Mairwen-tuliponi, kultani, sielunkumppanini Yhteiset harjaushetket, maastoretket ystävät ollaan uudet Vielä edessä monta hyvää vuotta niiden toivon sujuvan surutta Äh, tuli ehkä surkein runo ikinä mut ei vaan jotenkin nyt runosuoni sykkiny :DD ihanku alakoululaisen kirjottama, huhhuh!Sannan kommentti
Mielestäni tämä oli aivan onnistunut runo, eikä suinkaan surkein ikinä! Runossa on käytetty mielikuvitusta, eikä se ole tylsä ja tavallinen. Runossa oli muutamia loppusointuja, mutta se oli myös osittain modernisti loppusoinnuton. Erityisen taitavasti olit onnistunut kirjoittamaan kuvaavia säkeitä!
10,70v€
|
|