Metsiksen joulujuhla
~ we wish you a merry christmasHengitykseni höyrysi tallivintin ikkunaa vasten, mutta haihtui pois hetken kuluttua. Puhalsin kuumaan glögimukiin käsissäni ja tähyilin ulos. Olin suuresti ihmeissäni, että olin ensimmäisenä paikalla. Ulkona oli lunta melko paljon, ja lisää hiutaleita satoi hiljaiseen tahtiin maahan, kaikki oman näköisiä. Pakkasta oli -7 astetta, joka oli juuri sopivasti minun makuuni. Join pitkän kulauksen lämmintä glögiä, ja kevyt hymy piirtyi viimein suupieliini, kun näin Rosan kävelevän reippaasti tallin pihaan musta reppu selässään keikkuen. Pian tummahiuksinen tyttö pujahtikin puisesta ovesta sisään.
- Siellä on ihana keli! hän huokaisi ja vetäisi ulkotakin pois päältään.
- Niin on, ihanaa lähtee maastoilee vielä tänään! Ja hei, kato mitä mä löysin, kaivoin harmaan vetolaukkuni päätytaskusta jännesuojat, jotka oli koristeltu pinkeillä heijastinnauhoilla.
- Oii, vähäks söpöt, Rosa sanoi hymyillen. Tallivintin ovi kävi, ja sisään pöllähti luminen Antsu, sekä samalla ovenavauksella myös Vilja.
- Onko täällä vielä nukkumapaikkoja jäljellä? Vilja kysyi virnistäen ja potkaisi ruskeat mokkakengät jaloistaan.
- Ei tänne oo tehty vielä mitään, kohautin harteitani, ja kävin viemässä punaisen sydänmukin pöydälle.
- Mä nukun keskellä! Rosa virnisti ja heittäytyi ikkunan alla olevalle sohvalle.
Vilja ja Antsu ottivat hommakseen etsiä patjat takaseinustan komerosta, kun me muut asettelimme ne nätisti lattialle. Oletimme, että kaikki juhlijat nukkuivat tallilla, joten sovittelimme kaikille patjat, jotta ei tarvitsisi jakautua eri porukkoihin nukkumaan. Levitin omat tavarani Rosan patjan viereen, ja toiselle puolelleni linnoittautui Antsu. Paikat täyttyivät melko nopeasti, ja myöhemmin tulleet saisivat tyytyä reunapatjoihin.
- Hei, Sinte tulee! Vilja hihkaisi ikkunasta. Yläkertaan vievät portaat natisivat, ja Sinten perässä huoneeseen asteli pitkä jono pikkujoulun viettäjiä.
- Ai te olette sängytkin jo laittaneet, onpas kiva. Paitsi Rosa, minä nukun keskellä, ettei ketään pelota, Sinte vinkkasi silmäänsä tytölle, joka katsoi takaisin äimistyneenä. - No, nuku vaan, minä otan sen paikan, joka jää yli, nainen naurahti.
Tallivintin täytti tasainen, innostunut puheensorina. Kaikki alkoivat vetää kenkiä jalkaansa ja takkia niskaansa, sillä oli aika lähteä hakemaan kuusta.
- Ei mitään kovin isoa sitten, että saadaan se tänne, Sinte hymyili. Koko porukka tungeksi portaita alas ja pääovesta pihamaalle. Kävimme hakemassa suuren punaisen pulkan Sinten talon seinustalta, ja lähdimme joululauluja hyräillen sopivaa pikkukuusta päätallin takaa.
- On lunta tulvillaan, ja raikas talvisää, mm, mm, mm.. Aida hyräili. Lunta oli metsässä melkein polviin saakka, joten matkanteko oli aika hidasta.
- Eikös tuossa olisi aika hyvä? Sinte osoitti pientä, lumista kuusta parin kiven vierellä. Myöntävä vastaus tuli hajanaisesti pieni innostuksen sävy äänessä. Sinte nappasi kirveen pulkasta ja pyysi meitä hieman kauemmas. Kuusen suhteellisen ohut runko oli pian halki ja kuusi rojahti lumihankeen taputuksien ja jee-huutojen saattelemana. Sinte nosti kuusen Destinyn ja Aidan avustamana pulkkaan, jonka jälkeen otimme kurssin takaisin kohti tallia.
- Mitenkäs me nyt saadaan tämä kuusi yläkertaan? Sinte huokaisi ja kieritti lumisen kuusen pois pulkan päältä. Hetken tuumimisen ja kokeilun jälkeen kuusi saatiin kannettua hitaasti, mutta varmasti talliin. Sinte piti kiinni rungosta, joukkoon tallin pihassa liittynyt Kasper toisesta päästä, ja me muut jakaannuimme kuusta pitkin auttamaan kantamisessa. Vaikka portaissa meinasikin syntyä pieniä ongelmia, kun kaikki eivät meinanneet mahtua kapoiseen käytävään, saimme kuin saimmekin kuusen lopulta onnistuneesti tallivintille. Sinte ja Kasper asettelivat kuusen nojaamaan takanurkkaan, jossa se kastelisi ja pihkaisi paikkoja mahdollisimman vähän.
Odottelimme kaikki paikalle, jonka jälkeen Sinte päätti aloittaa joulujuhlan lyhyellä puheella, jonka jälkeen koristelisimme tallin, ja tietysti hakemamme kuusen.
- Okei, mä olen todella huono tässä, mutta ihan ensimmäisenä käsken kaikkia hakemaan nyt glögiä tuosta noin, jotka eivät ole vielä saaneet ja haluavat, Sinte osoitti höyryävää termospulloa kastanjanruskealla pöydällä tallivintin keskellä. Vieressä kohosi vinopino kertakäyttömukeja sekä lusikoita, jonka lisäksi mausteeksi glögiin sai rusinoita ja manteleita. Vaikka olinkin jo juonut yhden kupillisen, päätin vaivihkaa liittyä muiden sekaan hakemaan vielä toisen. Kyllä glögi vasta tallilla maistuikin!
Jono glögitermarin luota alkoi lyhenemään, ja porukka kasaantumaan glögikupit käsissään ympäri tallivinttiä. Sinte nappasi viimeisenä itselleen yhden kupillisen, josta siemaisi pienen kulauksen vielä ennen aloitustaan.
- Aijai, olipas se kuumaa, no anyway, tervetuloa Metsiksen joulujuhlaan. Tää on ollut ihan mahtava vuosi, ollaan vuoden aikana saatu järjestettyä vaikka mitä kivaa, ja toivottavasti jatketaan vielä samalla kaavalla. Metsishän perustettiin vuonna 2009, ja on ihan mahtavaa, että ollaan päästy näin pitkälle. Mellä on ihan loistava talliporukka, eikä tästä mitään tulisi ilman teitä, enkä nyt edes lähde demostroimaan miltä näyttäisi kun puhun tätä puhetta tässä tyhjälle tallivintille. Eli suurkiitokset teille kaikille! Tänään meille on luvassa tallin koristelua, jouluruokaa, joululahjoja, käydään heittämässä pieni maastolenkki poneilla, rantasaunaa ja sitten tietysti hauskaa yhdessäoloa, että nauttikaahan! Sinte hymyili ja kumarsi syvään. Kaikki löivät käsiään yhteen, mitä nyt glögimukeiltaan kykenivät.
- Eli hei, sitten kun olette juoneet, katsotaampas... Aida, Vilja ja Kasper voisivat mennä koristelemaan päätallia, käviskös Rosa ja Silja vaikka laittamassa joitain joulukoristeita pihattotallille ja ulkokarsinoiden eteen, jos sitten Destiny, Jossu ja Antsu menisi koristelemaan sivutallia. Minä ja Hanne voitaisiin jäädä laittamaan tämä kuusi kuntoon. Unohtuiko joku? Siinä oven pielessä on joulukoristeita, siitä voitte napata mieleisiä mukaan. Tulkaas tänne takaisin vaikka varttia vaille kuusi, Sinte vilkaisi viimeiseksi vielä rannekelloaan. Minä ja Rosa syöksyimme ensimmäisten joukossa suuren pahvilaatikon vierelle, joka oli ääriään myöten täynnä erilaisia joulukoristeita aina tontuista lumiukkoihin ja tähtiin.
Lumisade oli lakannut hetkeksi ja askeleiden alta kuului tasainen narina. Suuntasimme ensiksi pihattotallille, jossa asui tällä hetkellä kaksi hevosta, Foggy ja Zara.
- Moi Foggy, tänään sä lähdet mun kanssa maastoilemaan. Puetaan sut hienosti jookos, Rosa leperteli ruunikolle tammalle, joka hamusi tytön takinkaulusta.
- Etkös sä meekkään Bellalla? kysyin liimaten iloisen tontun Zaran karsinan oveen. Ponitamma tuli katsomaan olisiko minulla ollut mukana jotain syötäväksi kelpaavaa. Silitin Zaran harmaata turpaa ja painaisin tonttukuvan takapuolella olevaa teippiä vielä napakammin kiinni.
- Bella on maastossa kuulemma aika haka heittämään ratsastajia alas, ja Sinte sanoi, että voisin kokeilla Foggya, Rosa selitti rapsuttaen Foggya korvan takaa. Tamma ummisti silmiään ja huokaisi tyytyväisenä.
Laitettuamme pihattotallia hieman jouluisempaan kuosiin, siirryimme sivutallin vieressä oleville ulkokarsinoille. Helmi etsiskeli heinänkorsia kuvikkeidensa joukosta, mutta huomatessaan vierailijoita sen karsinalla, tamma tuli iloisena korvat hörössä tervehtimään.
- Moi Helmi, sanoin ja annoin ison pusun ponin turvalle. Tamma hamusi huppuani ja yritti katsoa, mitä oikein laitoin sen karsinan oveen. Rosa toki meni ensimmäisenä Bellan luo, joka myöskin pärskähti pirteästi.
- Onpas ponit nyt hyvällä tuulella tänään. Ehkä ne aavistaa, että on joulu? sanoin naurahtaen ja ripustin punaisen, hopealla glitterillä koristellun joulupallon Helmin karsinan edessä olevaan koukkuun.
- Tottahan toki, ehkä ne on nähnyt joulupukin lentävän poroineen yöllä. Onkos täällä teillä muuten savupiippua, Rosa hihitti ja kurotti katsomaan Bellan karsinan kattoon. Jotta shettistamma Myy ei jäisi sen vähemmälle huomiolle, laitoimme senkin karsinan oveen nätin talvisen maalauskuvan, jossa pienikokoinen tonttu ajoi hevosrekeä.
- Kaikissa tämmösissä kuvissa on semmonen aito joulun tunnelma.
Sinten ja Hannen koristelemasta joulukuusesta tuli tosi hieno. Oksilla roikkui hopeita ja kultaisia koristenauhoja, ja ledkynttilät valaisivat kuusenaluksen. Kuusen latvassa oli loistelias kultainen tähti. Saapuessamme takaisin tallivintille, Sinte ja Hanne olivatkin juuri laittamassa buffettipöytää valmiiksi. Pöydässä notkui monenlaisia jouluherkkuja.
- Tulikos tallit koristeltua? Sinte kysyi ja ohjasi meidät jonoon buffetpöydän taakse.
- Tuli, vastasin pirteästi ainakin pihattotallin ja ulkokarsinoiden puolesta.
Jonotin hieman malttamattomana Destinyn takana. Minulla oli kauhea nälkä, ja joulutorttujen ja glögin huumaava tuoksu toi veden kielelle. Nappasin pinosta valkoisen kertakäyttölautasen ja mukin. Keräsin lautaselle karjalanpiirakan munavoilla, joulutortun sekä piparin, ja kuppiin kaadoin höyryävää glögiä.
- Oon juonu jo varmaan viis mukia, hymyilin ja liityin Antsun ja Rosan seuraan sohvalle.
- Tää on mun toinen, Antsu virnisti ja hörppäsi varovasti kuumaa glögiä.
- En oo pysynyt laskuissa, Rosa puolestaan naurahti. Vaalea tallikissa Mosse hyppäsi sohvan päädylle ja katseli suupieliään lipoen herkkulautasiamme.
- Nämä ei ole sitten sulle, Rosa sanoi temperamenttisesti ja vei ruokiaan kauemmas juonivan näköisestä kissasta. Mosse siirtyi seuraavaksi kerjäämään ruokaa omalla patjallaan istuvalta Viljalta, joka hänkin kuitenkin ajoi kattiherran muihin matkoihinsa.
- Mosse parka, kukaan ei halua jakaa ruokiaan sen kanssa. Hei haloo tyttöset, joulu on antamisen juhla, Sinte muistutti kulmiaan kutristaen. Nainen lohkaisi piparistaan kulman ja heitti sen kissan nenän eteen. Ei kauaakaan, kun pipari oli kadonnut nälkäisen hiirivahdin suihin. Ei ole tainnut hiiret ottaa pyydyksiin.
Buffetin ja pienen ruokatauon jälkeen Sinte jakoi jokaiselle paikalla olijalle pienen paketin ja joulukortin.
- Hyvää joulua, nainen hymyili lämpimästi. Päätin jättää oman lahjani odottamaan vielä kaappiin, sillä tykkäsin pitää itseäni jännityksessä.
- Eiköhän olisi jo aika mennä koristelemaan ponit ja lähteä toivottamaan joulua myös kylille! Sinte huudahti ja hoputti meidät jo laittamaan ratsujamme.
- Jes! hihkaisin ja syöksähdin heittämään astiani roskiin. - En ookkaan koskaan mennyt Helmillä ilman satulaa, puhelin Destinylle, Jossulle ja Antsulle, jotka lähtivät kanssani sivutallille. Painuimme ensimmäisenä varustehuoneeseen hakemaan ratsujemme varusteet. Olin tällä kertaa yksin ulkokarsinoilla, sillä Rosakaan ei mennyt Bellalla, ja Myy ei ollut lähdössä mukaan. Menin kaapilleni ja vetäisin nauhalliset talviratsastuskengät jalkaan. Laitoin hiukseni ponnarille ja painoin kypärän päähäni. Kypärän päälle olin varannut vielä reilun kokoisen tonttulakin, joka sopi siihen kuin nakutettu. Nappasin hanskat käteeni ja kurotin ylähyllyltä muovipussillisen letityskumilenkkejä, jotka oli koristeltu punaisella rusetilla. Käytin näitä vain erikoistapauksissa, mutta ajattelin, että tänään olisi sopiva päivä laittautua vähän söpömmin. Otin kainalooni myös päätallin varustekaapista löytämäni heijastinsuojat. Helmin suitset kietaisin käsivarrelleni ja harjapakin syliini, jonka jälkeen lähdin varustamaan tammaa.
Helmi odotteli korvat hörössä karsinassaan ja katsoi virnistelyäni vähän kummaksuen.
- Tänään susta tulee tooosi söpö Helmi, puhelin ponille silitellen sitä kaulalta. Asettelin tavarat ponin karsinan eteen ja otin harjan harjapakista. Suin Helmin huolellisesti läpi, erityisesti jaloista ja satulan kohdalta, vaikkei ponille tullutkaan satulaa. Vaihdoin pitkäharjaisen pölyharjan hieman pehmeämpään ja pienempään pääharjaan, jolla katsoin Helmin pään puhtaaksi.
- Hieno tyttö, kehuin vaihtaen harjan kaviokoukkuun. Helmillä oli hokkikengät tiukasti kaikissa jaloissaan, eikä tilsojenkaan kanssa joutunut tällä kertaa taistelemaan. Heitin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja kiinnitin pinkit heijastinsuojat Helmin kaikkiin jalkoihin. Punoin ponin otsa- ja sivuharjan taas näteille leteille, ja kiinnitin päät rusetillisilla kumilenkeillä. Helmi näytti oikein somalta. Tönäisin karsinan oven kiinni ja palasin varustehuoneeseen hakemaan huopaa ja loimivyötä. Vaikka menimmekin lenkillä vain käyntiä, päätin ottaa huovan Helmin selkään, jotta selkä ei olisi niin liukas, ja housutkin pysyivät puhtaampana. Valitsin varustekaapista punaisen, pinkkikantillisen huovan ja joulunvihreän loimivyön.
Asettelin huovan Helmin selkään ja kiinnitin loimivyön ponin vatsan ympärille. Nappasin suitset karsinan ovessa olevasta koukusta ja lämmitin kuolaimia hetken.
- Sano aaa, maanittelin ja työnsin kuolaimet Helmin suuhun. Varoin tekemiäni lettejä asetellessani niskahihnaa korvien taakse. Kiinnitin suitsien hihnat ja otin ohjat pois kaulalta.
- Ollaankos täällä valmiita? Sinte tuli Ellu perässään sivutallin kulmalle.
- Juu, vastasin ja talutin Helmin ulos. Seurasin Sinteä ja Ellua tallipihalle pihakaivon vierelle.
- Nouskaa ensin selkään, niin saatte sitten tästä ledkynttilät käteenne, Sinte sanoi ja vilkaisi pahvilaatikkoa kaivon reunalla.
- Söpöt letit, Silja! Destiny kehaisi Kisun selästä.
- Kiitos, Helmi näyttää ihan tällaiselta my little ponylta, hymyilin. Talutin Helmin päätallin oven vieressä olevalle lumen peittämälle penkille, josta kapusin tamman selkään. Helmi oli into pinkeänä, sillä se huomasi, että nyt tapahtuu jotain jännää. Olin jo luiskahtaa takaisin maahan, kun poni lähti malttamattomana kävelemään jo eteenpäin. Sinte jakoi kaikille pattereilla toimivat tekokynttilät, ja kiipesi sitten Ellu-suokin selkään.
- Sitten mennään. Ja maastossa käyttäydytään hyvin, ei saa ohitella muita. Pitäkää vähän normaalia lyhemmät välimatkat, mutta ei nyt ihan hännässä tarvitse kulkea. Varsinkin Helmiä voisitte varoa vähän, ettei tule kaviosta, Sinte sanoi vilkaisten ponitammaani, joka heilutteli päätään jo innokkaana.
- Hei, älä pilaa lettejäsi, kuiskasin ja painoin pohkeeni kevyesti tamman kylkiin.
- Mennään pelkästään käyntiä, mutta takapää voi ottaa ravilla kiinni tarvittaessa. Asfaltilla varovasti, vaikka siinä onkin lunta päällä. Jos joku tippuu niin huutakaa, ja kun minä huudan täältä edestä jotain, niin huutakaa taaksepäin. Kaikki valmiina? Okei, mun perään tulee Mara, sitten Kisu, Karkki, Drapper, Bruno, Finna, Foggy, Helmi ja Leevi. Sitten mentiin, Sinte sanoi ja käski Ellun matkaan.
Lähdimme tallipihalta isolle tielle, ja suuntasimme kylälle päin. Oli jo pimeää, sillä kello oli hieman yli yhdeksän. Ledkynttilät ja hevosten heijastimet kuitenkin säihkyivät tähtien ja puolikuun valossa. Rapsuttelin Helmiä sään vierestä. Tamma kulki reippaasti, muttei turhaan hätiköinyt. Välillä se hieman luimaisi lajitovereilleen, mutta pitäessäni sen tarpeeksi kaukana Foggyn takapuolesta kaikki sujui hyvin.
- Onko nuo sun omat suojat, Silja? Vilja kysyi takaani täplikkään Leevin selästä.
- Ei oo, löysin nämä sieltä päätallin varustekaapista. Tulin sen verran ajoissa tallille, niin oli aikaa etsiä Helmille kamoja tähän joulukulkueeseen, sanoin katsahtaen taaksepäin.
- Ihanat, tosi pirteät, vielä kun olisi jotain pinkkejä heijastinhuopia ja jotkin pinkit glittersuitset, oi hitsit ois sulonen. Keräis ainakin huomiota, Vilja naurahti. Leevi kulki pärskien puolipitkin ohjin vähän matkan päässä Helmistä. Otimme pienen ravipätkän Finnasta alkaen, sillä etupää kulki hieman reippaammin.
- Tää kynttilä sokaisee mun silmät, Rosa nauroi heittäen jalustimet pois jalastaan.
- Sulla onkin paljon kirkkaampi, tästä on varmaan patteri lopussa, vilkaisin omaa kynttilääni, joka hehkui himmeämmin, kuin Rosan. Kuljimme kylätietä pitkin lumen naristessa hevosten kavioiden alla. Helmin iho lämmitti satulahuovan nopeasti, eikä minulla ollut ollenkaan kylmä. Onneksi olin laittanut kunnolla päälle, sillä pakkanen kiristyi.
Matka kylälle tuntui yllättävän lyhyeltä, mutta vastassa meitä oli jo paljon porukkaa. Lapset hihkuivat innoissaan ja vanhemmat osottelivat poneja.
- Rusettiponi ja Peppi Pitkätossun hevonen! huomasin yhden tytön seuraavan hevosjonon loppupäätä. Vilkaisin hymyillen Viljaa, jonka ratsua, Leeviä, tyttö oli varmasti tarkoittanut. Suuntasimme pienen kylän torille, ja seisoskelimme siellä hetken. Helmiäkin kävi silittämässä pari perhettä innokkaiden lastensa kanssa.
- Mikäs tämän nimi on, silmälasipäinen äiti kysyi silittäen Helmin turpaa.
- Se on Helmi, sanoin hymyillen ja taputin ponini kaulaa.
- Helmi, äiti toisti vilkaisten pientä vauvaa sylissään. Myös pienokainen uskaltautui silittämään Helmiä, ja taputtikin sitten suupielet korvissa asti.
- Eiköhän meidän ole aika lähteä takaisin tallille, Sinte sanoi, kunhan heppafanit olivat vähän hälvenneet. Kiersimme torin keskellä olevan jäätyneen suihkulähteen ympäri ja lähdimme takaisin tallille päin.
- Niin Foggy, susta tykättiin, Rosa nojautui ratsunsa kaulaan.
- Oii, se oli niin sulonen se pikkunen, joka ihan innoissaan vaa nauro ja silitti Helmiä! huokaisin haltioituneena. Pikkuvauvan se ilo oli valloittanut minut täysin. Heiluttelin jalkojani rennosti Helmin kylkien vieressä ja taputtelin ponin kaulaa.
Palasimme kirpeässä pakkasessa takaisin tallin pihaan. Valuin alas Helmin selästä ja suoristin huopaa sään päällä. Kävin viemässä ledkynttiläni kaivon reunalla edelleen odottavaan pahvilaatikkoon. Sinte käski purkaa ponit reippaasti, jonka jälkeen nähtäisiin tallivintillä, ja lähdettäisiin saunaan. Itse en tosin niinkään saunomisesta välittänyt, mutta päätin kuitenkin mennä mukaan, ei sitä joka päivä Metsiksen rantasaunaan pääsisi!
Talutin Helmin karsinaansa ja riisuin siltä suitset. Helmi maisteli hetken suutaan, jonka jälkeen halkasi silmäkulmaansa hetken ruokakipponsa reunaan. Ripustin suitset karsinan eteen ja kävin ottamassa huovan pois ponin selästä. Heitin suojat karsinan eteen ja purin letit tamman harjasta. Silitin Helmin kaulaa ja tarjosin sille porkkanan palan taskustani.
- Toivottavasti se ei ole ihan umpijäässä, sanoin rapsuttaen Helmiä. Ponille porkkana kutenkin kelpasi hyvin, eikä sen rouskutusta tuntunut haittaavan, vaikka palanen olisi hieman kylmä ollutkin. Otin harjan harjapakista ja suin Helmin reippaasti läpi. Poni ei ollut hionnut käyntilenkin aikana ollenkaan, mutta harjasin silti karvat suoriksi, etenkin sään vierestä ne olivat kihartuneet hieman sotkuiseksi, joka oli ihan normaalia ilman satulaa ratsastamisen jälkeen. Onneksi huopa oli kuitenkin tasoittanut hieman. Kävin myös Helmin kaikki kaviot läpi, jonka jälkeen kiiruhdin viemään varusteita varustehuoneeseen. Suljin myös karsinan yläoven, sillä myös Helmin ja Bellan ovet olivat jo yötä varten säpissä.
Palautin loimivyön sivutallin varustekaappiin. Huopaa harjasin hieman puhtaammaksi, mutta se todennäköisesti menisi vielä toisillekkin poneille yhdestä käyttökerrasta huolimatta. Nostin Helmin harjapakin hyllylleen, huuhtelin kuolaimet ja ristitin suitset omalle nimikoidulle paikalleen.
Vedin ratsastuskengät jalastani ja laitoin ne kaappini pohjalle. Riisuin kypärän päästäni ja siirsin hiukseni korkealle ponnarille. Työnsin hanskat ja kypärän mustaan pussiinsa, jonka nostin kaapin ylähyllylle. Odotin vielä Antsun, Destinyn ja Jossun matkaani, ja lähdimme puolijuoksua tallipihan poikki. Kapusimme natisevat portaat tallivintille, jossa osa porukasta olikin jo kaivamassa saunavehkeitään esille.
Koko joukko käveli pienen matkan rantasaunalle, joka olikin jo lämpimänä Sinten toimesta.
- Vau, vähänkö täällä on siistiä, huokaisin ja laskin tavarani puiselle penkille.
- En ookkaan koskaan ennen käynyt täällä. Meillä on kyllä mökillä rantasauna, mutta se on ihan erilainen, kun tää, Antsu sanoi.
- Tämä onkin ainutlaatuinen kokemus, Sinte vinkkasi silmäänsä, ja kävi lisäämässä puita uuniin.
Itse en viihtynyt saunassa kovin kauaa, mutta odottelin collarit jalassa ja huppari päälläni saunahuoneessa, ja kuuntelin muiden laulamia joululauluja. Pari Siperiaakin taidettiin pelata, jonka jälkeen kaikkein uskaliaammat juoksivat avantoon. Huih!
Saunaporukka alkoi valua takaisin talliin, jossa napostelimme vielä joulubuffetin jämiä, ja kerroimme joulusatuja. Pari joululaulua tulikin vielä lurautettua, ja itse lauloinkin innoissani Joulumaan, joka oli kestosuosikkini. Valitettavasti minulla oli kuitenkin tapana simahtaa iltaisin nopeasti, joten kaikesta sokerin syömisestä huolimatta kömmin makuupussini sisään jo hieman ennen puoltayötä. Joulujuhlat olivat kuitenkin ihanat, toivottavasti pääsisin mukaan vielä vaikka ensi vuonnakin!
-
Kirjoitin aika ytimekkäästi tästä koko päivästä, enkä valinnut mitään tiettyä aihetta, toivottavasti se on ok
Superhyvää joulua vielä kerran koko Metsiksen poppoolle! (porot)
Aivan loistava tarina, kuvasi hyvin tallin tunnelmaa ja iloista joulujuhlaa! Jouluaattona riitti tekemistä, aika kului kuin siivillä. Ensi vuonna sitten uudestaan, eiks vain! Jos haluat tästä tarinasta tarinamerkinnän, laajemman kommentin ja virtuaalieuroja, suosittelen lähettämään sen myös Helmin päiväkirjaan. Lupasin kaikille tarinoitsijoille pienet palkinnot: sinulle annan violetit joustopintelit sekä violetteja harjarusetteja. Kiitos tarinasta! Terkuin, Sinte